Väli-Suomessa 1.4.2013 ARVIOINNIN SUDENKUOPAT Broadhurst Karen & Munro Eileen (toim.) (2010) Suora ote KATSE LAPSEEN Lastensuojelutarpeen kiireellinen arviointi Oulun kaupungin lastensuojelussa ja sosiaalipäivystyksessä-raportista Katja Rounioja ja Marja Salonen Lastensuojeluun erikoistava sosiaalityön täydennyskoulutus 2013 2014 Kehittämistehtävä (10 op) Tampereen yliopisto Väli-Suomessa 1.4.2013
1) RIITTÄMÄTÖN INFORMAATIO Arviointi perustuu riittämättömään informaation. Kyseessä on niin sanottu early evidence bias. Sosiaalityöntekijöiden tulisikin kriittisesti kyseenalaistaa omat päätelmänsä ja olla vastaanottavaisempia uudelle informaatiolle. Sosiaalityöntekijöillä tulisi olla herkät tuntosarvet, myös vähemmän ilmeisimmille kaltoinkohtelun merkeille.(mt. 2010.)
2) ENSIKÄDEN INFORMAATIOTA EI OLE KIRJATTU TARKASTI EIKÄ FAKTOJA OLE TARKASTETTU Erityistä huolellisuutta tulisi kiinnittää eri toimijoiden informaation vaihtotilanteisiin (esimerkiksi Victorie Climien tapauksessa informaation kulku viranomaisten välillä oli heikkoa,kts. Laming 2003). Sosiaalityöntekijöiden tulisikin kiinnittää erityistä huomiota informaatiovirheiden välittömään korjaamiseen. Lisäksi olisi tärkeätä erottaa subjektiiviset havainnot ja mielipiteet toisistaan.
3) HUOMIO KESKITTYY ARVIOINNISSA VAIN SILLÄ HETKELLÄ KÄSILLÄ OLEVIIN HUOLENAIHEISIIN Lapsen / perheen asiakkuushistoria jää ilman huomiota, samoin sivumennen mainitut huolenaiheet. Tämän hetken sosiaalityötä vaivaa usein alusta aloittamisen syndrooma. Sosiaalityöntekijöiden tulisi arviointia tehdessään ottaa huomioon lapsen koko asiakkuushistoria ja luoda sitä kautta kokonaiskuva lapsen elämäntilanteesta.
4) PERHEEN, YSTÄVIEN JA NAAPURIEN TUOTTAMALLE TIEDOLLE LAPSEN TILANTEESTA ANNETAAN LIIAN VÄHÄN PAINOARVOA. Työntekijän tulisi pohtia sitä, antaako hän eri lähteistä tulevalle informaatiolle erilaisen painoarvon ja mistä tämä aiheutuu.
5) TYÖNTEKIJÄT KIINNITTÄVÄT LIIAN VÄHÄN HUOMIOTA SIIHEN, MITÄ LAPSET SANOVAT, MILTÄ LAPSET NÄYTTÄVÄT JA MITEN LAPSEN KÄYTTÄYTYVÄT Sosiaalityöntekijöillä tulisi aina olla kokonaiskuva siitä, millaista lapsen perhe-elämä on ja millaisissa olosuhteissa lapsi elää. Sosiaalityöntekijöiden tulee myös varata tarpeeksi aikaa lasten tapaamisille.
6) TYÖNTEKIJÖIDEN SITOUTUMISESSA RISKIEN ARVIOINTIIN YHDESSÄ VANHEMMAN KANSSA ON PUUTTEITA Sosiaalityöntekijöiden tulisi kotikäynneillä havainnoida perhedynamiikkaa, erityisesti lapsen ja vanhemman välistä suhdetta. Huomioitavaa on myös, että vanhempien yhteistyökyky ei ole tae siitä, että lapsi ei joudu kaltoin kohdelluksi. Sosiaalityöntekijän tulisi aina pyrkiä avoimeen ja suoraan kommunikointiin asiakkuuden alusta lähtien.
7) TYÖNTEKIJÖIDEN TUEN ON TODETTU OLEVAN RIITTÄMÄTÖNTÄ ASIAKASTILANTEISSA, JOISSA KOHDATAAN AGGRESSIIVISIA, VÄLTTELEVIÄ, AMBIVALENTTEJA JA YHTEISTYÖHALUTTOMIA VANHEMPIA Tutkimuksissa sosiaalityöntekijöiden on havaittu olevan haluttomia myöntämään pelon tuntemuksiaan työtovereille ja esimiehille. Vaikeissa asiakastilanteissa esimiehen tuki onkin ensiarvoisen tärkeää.
8) ARVIOINNIT KOROSTAVAT LIIAKSI IKÄKATEGORIOITA JA SEN VUOKSI VANHEMPIA LAPSIA JÄTETÄÄN VAARALLISIIN TILANTEISIIN Pienten lasten haavoittuvuus on helpompi havaita, kun taas vanhempien lasten suojeluntarve unohdetaan helpommin. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää vaikeasti autettaviin vanhempiin lapsiin.
9) AMMATTILAISET EIVÄT VARMISTA ARVIOINTIPROSESSIN AIKANA, ETTÄ KAIKKI YMMÄRTÄVÄT JAETUN INFORMAATION Työntekijät ikäänkuin olettavat kaikkien ymmärtävän informaation samalla tavalla. Myös informaation kirjaamisessa on todettu olevan epätarkkuutta, osa informaatiosta on kadonnut matkalla tai muuttanut muotoaan. Lisäksi eri ammattiryhmien välillä on havaittu olevan epäluottamusta ja kunnioituksen puutetta.
10) VIRANOMAISTEN VASTUUT OVAT EPÄSELVIÄ Asiakkaita voidaan ohjata erilaisiin palveluihin ilman seurantaa. Myös moniammatillisessa työskentelyssä on havaittu olevan merkittäviä puutteita. Toimimaton moniammatillinen yhteistyö on todettu yhdeksi keskeiseksi ongelmaksi lastensuojelussa. Erityisesti aikuisille suunnatuissa palveluista ei oteta yhteyttä lastensuojeluun, vaikka peruspalveluilla on todettu olevan merkittävä rooli niin sanottujen riskiperheiden tunnistamisessa.