Julkinen sektori: Miten minusta tuli tällainen? Mikä minusta tulee pienenä vai kasvanko tästä (tehtävä)?

Julkinen sektori: Miten minusta tuli tällainen? Mikä minusta tulee pienenä vai kasvanko tästä (tehtävä)? 9.2.2012 Heikki A. Loikkanen HUOM: LUENTOMATERIAALIA EI SAA KOPIOIDA MUUALLA KÄYTETTÄVÄKSI, KS. ALKUPERÄISLÄHTEITÄ Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 1

OHJE: LUE 1-4, SITTEN TAVALLISEN LUENTOPÄIVÄKIRJAN SIJASTA LUE JA VASTAA KOHTAAN 5. 1. JOHDANTO 1.1. Miksi kannattaa olla kiinnostunut julkisesta sektorista? 1.2. Käsitteitä ja kysymyksiä 1.3. Julkisen sektorin tehtävistä 1.4. Fiskaalinen federalismi monitasoinen julkinen sektori 2. JULKISEN SEKTORIN KOKO JA RAKENNE (empiriaa) 2.1 Julkisen sektorin - kasvusta ja tehtävien jakaumasta (menorakenne) - velkaantumisesta 2.2. Tulonjaosta 3. ALUEKEHITYKSESTÄ JA ALUEELLISISTA TULOEROISTA 4. JULKISEN SEKTORIN KASVUN TEORIOISTA 4.1. Kehitysmallit 4.2. Wagnerin laki 4.3. Baumolin laki 4.4. Politiikkamalli 4.5. Säppivaikutus 4.6. Muita teorioita 5. JULKISEN SEKTORIN TULEVAISUUS - Miten voisi tulla pieneksi? - Kasvun paineista Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 2

1. JOHDANTO 1.1. Miksi kannattaa olla kiinnostunut julkisesta sektorista ja julkistaloudesta taloustieteen osa-alueena? Julkinen sektori - on iso osa taloutta ja yhteiskuntaa - vaikuttaa liki kaikkeen - kehdosta hautaan Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 3

Julkinen talous oppiaineena on julkisen sektorin päättäjien talous- ym. politiikan ja sen seuraamusten tutkimusta. Sen näkökulmina ovat vaikutukset talouden vakauteen, tuotannon ja kulutuksen rakenteeseen ja hyvinvoinnin jakaumaan. Se käsittää kaikki hallituksen vuorovaikutukset talouden kanssa. Julkinen talous yrittää ymmärtää hallituksen tekemiä päätöksiä (mitä, miksi) että mitä päätöksiä sen tulisi tehdä. - positiivinen ja normatiivinen ote Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 4

Julkistalouden.. suuret kysymykset koskevat talousjärjestelmää, julkisen sektorin laajuutta, osallistumista integraatiokehitykseen. Työn, koulutuksen, terveyden, ympäristön, liikenteen jne. talous sisältävät politiikkakysymysten arviointeja ja ovat julkisen talouden sektorikohtaisia sovellusalueita. Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 5

1.2. Käsitteitä ja kysymyksiä Mikä ero on julkisella ja kollektiivisella - mitä julkistalous koskee Mikä erottaa julkisen sektorin päätöksenteon yksityisestä (yritysten ym.) - edustuksellisissa demokratioissa julkiset päättäjät ovat joko suoraan tai epäsuorasti vaaleilla valittuja - mahdollisuus säätää lakeja ja käyttää pakkovaltaa Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 6

1.3. Julkisen sektorin tehtävistä MILLAINEN ON TOIMIVA MARKKINATALOUS - LYHYT SANALLINEN SELITYS TOISAALTA PUHUTAAN - MARKKINOIDEN EPÄONNISTUMISISTA, JOITA JULKISEN SEKTORIN TULISI RATKAISTA TAI HOITAA - JULKISEN SEKTORIN EPÄONNISTUMISISTA Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 7

RICHARD MUSGRAVEN (1959) JAOTTELU JULKISEN SEKTORIN TEHTÄVISTÄ: 1. ALLOKAATIOTEHTÄVÄ (TUOTANNON JA KULUTUKSEN RAKENTEESEEN VAIKUTTAMINEN) - epätäydellinen kilpailu, julkishyödykkeet, ulkoisvaikutukset, markkinoiden puuttuminen, epätäydellinen informaatio 2. STABILISAATIOTEHTÄVÄ (TALOUDEN VAKAUS) - raha-, finanssi- ja valuuttakurssipolitiikka, joka tähtää talouden vakauttamiseen 3. DISTRIBUUTIOTEHTÄVÄ (HYVINVOINNIN JAKAUMA; TULONJAKOON JA PALVELUJEN SAATAVUUTEEN VAIKUTTAMINEN) - paitsi henkilöiden myös alueiden kesken Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 8

RICHARD MUSGRAVEN (1959) TYÖNJAKO-OPPI HAJAUTTAMISESTA/KESKITTÄMISESTÄ: 1. STABILISAATIOTEHTÄVÄ (TALOUDEN VAKAUS) - raha-, finanssi- ja valuuttakurssipolitiikka, keskittää (kansallisvaltio tai ylemmäs), koska alue- tai paikallistasolla sen hoito on tehotonta (esim. kuntatason elvytys vaikuttaa lähinnä tuontiin alueelle eikä paikallistuotteiden kysyntään) 2. DISTRIBUUTIOTEHTÄVÄ (henkil. & al. kesken) - kannattaa keskittää, sillä esim kunatatasolla eristeise veroasteiden progressiot & tulonsiirrot johtavat muuttoliikkeeseen; myös uudelleenjakavan hyvinvointipalvelujen tarjonnan tai ainakin sen rahoituksen tulisi olla (osin) keskitettyä jos tähdätään valtakunnalliseen tasa-arvoon 3. ALLOKAATIOTEHTÄVÄ (TUOT.JA KULUTUKSEN RAKENNE) - paikallisten julkishyödykkeiden tarjonta ja rahoitus paikallisverotuksella, valtakunnallisten valtakunnallisesti; kilpailupolitiikka osin paikallisesti, osin laajemmin (EU) HUOM: Suomalainen dilemma: uudelleenjakavien hyvinvointipalvelujen tarjonta ja rahoituskin valtionavuista (joiden osuus vähentynyt) ja verotulojen tasauksesta huolimatta on merkittävässä määrin sälytetty kunnille, vaikka tähdätään valtakunnalliseen palvelutasa-arvoon. Muualla maailmassa erityisesti terv. huolto ei ole peruskuntien tehtävä joko lainkaan tai vain vähäisin osin. 9 Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi!

1.4. Fiskaalinen federalismi monitasoinen julkinen sektori FISKAALISEN FEDERALISMIN PERUSKYSYMYKSIÄ 1. Mitä julkisen sektorin tulisi tehdä (tehtävät) 2. Montako alueellista tasoa julkisella sektorilla tulisi olla - valtiohallinnon aluetasot - itsehallinnolliset aluetasot (federaatioissa ja yhtenäisvaltioissa 3. Montako yksikköä ja minkä kokoista kullakin tasolla tulisi olla 4. Mikä taso hoitaa mitäkin tehtäviä - omat tehtävät - määrätyt tehtävät 5. Miten eri tasot rahoittavat toimintansa - oma rahoitus (verot, maksut) - siirrot muilta tasoilta (valtionavut yms.) Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 10

Julkisen sektorin tasoista - globaali (YK, MP) - ylikansallinen (EU) - kansallisvaltio - alueet, kunnat - kaupunginosat Ns. fiskaalisen federalismin periaatteet koskevat mm. sitä, tulisiko määrätyn julkisen sektorin tehtävän hoito keskittää (valtiolle tai muulle korkealle tasolle) vai hajauttaa (alueille, kunnille tms.). Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 11

Taulukko 1 Alue- ja paikallishallinto (osin) kansallisine nimityksineen eräissä Euroopan maissa vuonna 2009 (tai edeltävänä vuonna) Maa Aluehallinto¹ Väliportaan hallinto Paikallishallinto Yhtenäivaltiot Tanska 5 counties 98 kommuner Suomi 348 kuntaa Ranska 26 regions 100 departements 36 682 communes Irlanti 8 counties 114 munipalicities Italia 20 regions 103 provinces 8 102 comuni Kreikka 54 prefectures 1 034 munipalicities Luxemburg 116 communes Alankomaat 12 provinces 441 gemeenten Norja* 19 fylkeskommuner 430 kommuner Portugali 2 auton.regions 308 municipalities Espanja 17 regions 50 provinces 8 115 municipalities Ruotsi 20 counties 290 kommuner Iso-Britannia 3 regions 28 counties 406 districts Liittovaltiot Itävalta 9 länder 2 357 gemeinde Belgia 6 regions 10 provinces 589 communes Saksa 16 länder 301 kreise 12 339 gemeinde Sveitsi* 26 cantons 2 740 munipalicities ¹ sisältää ne aluehallinnot, joilla vaaleilla valitut päätöksentekoelimet sekä omat verotulolähteet. *tiedot vuodelta 2005 (Loikkanen & Laakso 2004) Päälähde: CEMR-Dexia Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 12

Local government structures in some European Capital City areas, unitary countries Luennolla esitettiin taulukko, jonka perusteella nähtiin, että kaikissa Yhtenäisvaltioissa pääkaupunkiseuduilla on moniportainen hallintorakenne. Taulukko tulee pian julkaistavaan kirjaan, siksi se ei ole tässä Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 13

Local government structures in some European Capital City areas, federal countries Luennolla esitettiin taulukko, jonka perusteella nähtiin, että myös kaikissa kolmessa liittovaltiossa pääkaupunkiseuduilla on moniportainen hallintorakenne. Taulukko tulee pian julkaistavaan kirjaan, siksi se ei ole tässä. Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 14

2. JULKISEN SEKTORIN KOON JA RAKENTEEN KEHITYKSESTÄ 2.1. Julkisen sektorin kasvusta (empiriaa) Tyypillisen teollistuneen valtion julkiset menot suhteessa BKT:een olivat varsin alhaiset vielä 1900-luvun alussa ja ovat sittemmin kasvaneet aina 1990-luvulle asti. Vaikka maiden välisiä tasoeroja on esiintynyt koko ajan, julkisten menojen kasvu ja rakenne on ollut verraten samankaltainen. Seuraavassa esitetään julkista sektoria, sen kokoa ja rakennetta koskevaa tietoa eri lähteistä Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 15

Julkisen sektorin koon mittaus Koska julkinen sektori verojen, menojen ja säätelyn kautta vaikuttaa yksityiseen sektoriin monella eri tavalla, ei yksi luku voi pitää sisällään kaikkia vaikutuksia, joita julkisella sektorilla on koko talouteen. Eri koon mittoja - julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta (kaikkien hyödykkeiden ja palvelujen arvo, jota taloudessa on tuotettu jonakin vuonna) - verojen osuus BKT:stä - julkisen sektorin työntekijöiden osuus työvoimasta Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 16

Julkisen sektorin menorakenteen mittaus Julkiset menot kansantalouden tilinpidossa 1. kulutusmenot. - palkat, hyödykkeiden ja palvelusten ostot, vuokrat jne. 2. sosiaaliset tulonsiirrot. - eläkkeet, työttömyysturva, sairausturva, lapsilisät ja toimeentulotuki. 3. Julkiset investoinnit - kiinteän pääoman menot (rakennukset, koneet, laitteet jne.) vähennettynä pääoman myynneillä ja korjattuna (ylös tai alas) kirjanpitoarvojen muutoksilla. 4. elinkeinotuet 5. Korkomenot Toisaalta menoja yms voidaan tarkastella sektoreittain (koulutus, terveys ) Myös rahoitusta voidaan tarkastella eri luokitteluin (verot, maksut..) Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 17

Taulukko 2.5 Julkiset menot/bkt eräissä OECD-maissa vuosina 1880-1990 1880 1913 1929 1938 1950 1960 1970 1980 1990 2004 Suomi 12 15 16 23 27 32 39 47 51 Ruotsi 10 15 18 24 31 43 62 61 57 Norja 7 18 20 35 30 41 48 55 46 Tanska 9 10 13 16 18 25 41 56 58 55 Ranska 11 10 12 22 28 34 38 46 50 53 Saksa 10 18 31 42 30 33 39 49 46 47 Hollanti 8 11 22 27 33 45 59 58 47 Iso-Britannia 10 13 24 29 34 32 39 45 42 44 Italia 14 17 20 29 30 29 33 42 54 49 Japani 9 14 19 30 20 21 19 33 32 38 USA 8 10 19 23 27 32 34 37 36 Keskihajonta 2,1 3,4 6,1 8,1 5,6 4,0 7,2 9,5 9,5 6,5 Keskiarvo 10,0 12,3 17,0 23,9 26,5 29,3 36,5 46,5 49,0 47,5 Lähteet: Taulukko 1 Mäki (1995), perustuu seuraaviin lähteisiin; Hjerppe (1988), Lybeck- Henrekson (1988), Offentliga sektorn (1990), Taimio (1986) ja 2004 perustuu OECD Economic Outlook 2005. Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 18

Taulukko 2.1 Julkiset menot/bkt OECD-maissa 1960-2007, % Maa 1960 1970 1980 1985 1990 1993 2007 Suomi 26,7 31,6 39,0 44,9 46,5 62,3 47,3 Ruotsi 31,4 43,2 61,0 64,4 61,5 74,5 52,5 Tanska 24,6 40,0 55,6 58,7 58,5 61,8 51,0 Norja 30,3 41,0 48,3 45,6 54,8 58,5 46,5 Islanti 24,6 26,2 29,5 31,6 35,6 36,9 43,2 Hollanti 31,0 43,4 57,0 59,0 56,6 58,2 46,6 Belgia 34,2 41,6 57,6 61,5 55,2 58,2 48,7 Ranska 36,2 37,7 45,4 51,9 49,1 54,2 53,0 Luxemburg 29,4 31,8 52,4 50,3 49,4 53,7 44,7 Itävalta 32,8 37,7 47,0 49,6 47,8 51,1 48,2 Saksa 31,1 36,9 46,5 46,1 44,8 50,5 45,0 Irlanti 24,9 35,2 46,8 51,7 42,3 47,4 35,2 Iso-Britannia 32,5 37,6 43,9 45,2 40,4 45,3 45,7 Sveitsi 19,9 26,3 33,1 34,2 34,2 36,9 36,1 Italia 29,3 32,7 41,2 49,0 51,7 54,2 49,0 Kreikka 21,2 26,9 33,1 48,2 53,4 53,6 46,9 Portugali 17,4 21,5 37,9 42,5 42,8 50,7 47,1 Espanja 16,6 21,7 31,7 40,3 42,0 47,2 38,7 Kanada 29,0 34,9 40,2 46,3 47,3 51,0 40,0 Australia 24,1 27,9 33,8 38,5 36,8 40,7 35,5 USA 27,4 32,0 34,0 36,5 36,7 38,8 36,6 Japani 16,6 18,5 31,0 31,3 31,3 33,8 37,8 Keskihajonta 5,7 7,3 9,6 9,3 8,4 9,8 4,6 OECD(Eur) 30,6 35,9 45,0 48,8 47,5 52,3 46,9 Lähteet: Mäki (1995); OECD economic outlook 2009 Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 19

Yl. julkinen hallinto Puolustus Yl. järjestys ja turvallisuus Elinkeinoelämä Ympäristönsuojelu Asuminen ja yhd.palv. Terveyden huolto Virkistys, kulttuuri ym. Koulutus Sosiaaliturva Yhteensä Taulukko 2.4 Julkisen sektorin menot tehtävittäin (BKTosuuksia) Euroopan maissa 2004 Suomi 6,6 1,6 1,5 4,8 0,3 0,3 6,7 1,2 6,0 21,9 51,1 Ruotsi 7,6 1,9 1,4 4,8 0,3 0,8 7,0 1,0 7,4 24,3 56,7 Norja 4,3 1,8 1,1 4,1 0,7 0,8 7,8 1,2 6,2 17,9 46,0 Tanska 7,4 1,6 1,0 3,7 0,5 0,7 7,1 1,8 8,3 23,0 55,1 Viro 3,2 1,5 2,4 4,4 0,7 0,5 4,1 2,2 6,6 11,0 36,4 Latvia 4,6 1,2 2,2 4,3 0,8 0,8 4,5 1,4 6,0 10,2 35,9 Liettua 4,7 1,4 1,9 3,6 0,5 0,4 4,1 0,7 5,9 10,1 33,2 Puola 5,6 1,0 1,6 3,2 0,6 1,4 4,3 0,9 6,0 17,6 42,2 Espanja 4,9 1,1 1,8 4,9 0,9 1,0 5,5 1,4 4,4 13,0 38,8 Saksa 6,0 1,1 1,6 3,6 0,5 1,1 6,1 0,7 4,0 22,1 46,9 Ranska 7,1 2,2 1,1 3,2 0,8 1,9 7,3 1,5 6,4 21,9 53,4 Iso-Britannia 4,8 2,6 2,6 2,9 0,7 0,7 7,0 0,5 5,8 16,2 43,7 Alankomaat 8,1 1,5 1,8 4,7 0,8 1,2 4,5 1,4 5,2 17,3 46,6 Tshekki 4,8 1,3 2,2 7,4 1,2 0,7 6,0 1,3 5,0 14,2 44,3 Unkari 9,3 1,3 2,1 5,8 0,8 0,8 5,4 1,8 5,8 16,5 49,7 Irlanti 3,5 0,6 1,4 5,0 2,0 7,1 0,5 4,5 9,1 33,7 Kreikka 9,8 2,8 1,3 6,9 0,7 0,5 4,9 0,4 3,5 19,2 49,8 Portugali 6,2 1,4 1,9 4,9 0,6 0,8 6,6 1,2 7,4 15,2 46,1 Itävalta 7,0 0,9 1,4 5,1 0,4 0,6 6,7 1,0 5,7 21,2 49,9 Lähde: T. Matikka (2006)/Eurostat (2006). Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 20

Taulukko 2.2 Julkisen sektorin koko Suomessa 1970-2006 (1) (2) (3) (4) (5) (6) (7) (8) (9) 1920.... 8 42.... 5 27 1950 23 29 12 49.... 8 42 1970 32 38 14 57.... 12 56 8,2 1975 38 39 17 62 4 55 14 62 10,3 1980 39 41 18 65 4 58 18 66 11,9 1985 45 41 20 66 4 61 20 59 14,8 1990 47 40 21 68 4 61 22 72 15,8 1995 59 33 24 65 3 46 26 72 25,8 2006 49 35 20 69 2 67 25 74 18,6 Selitykset: (1) Julkiset kokonaismenot/bkt (2) Kuntien menojen osuus julkisista menoista (3) Julkiset kulutusmenot/bkt (4) Kuntien kulutusmenojen osuus julkisista kulutusmenoista (5) Julkiset investoinnit/bkt (6) Kuntien investointien osuus julkisista investoinneista (7) Julkisen sektorin työllisten osuus kaikista työllisistä. (8) Kuntien työntekijöiden osuus julkisen sektorin työllisistä (9) Sosiaaliset tulonsiirrot/bkt Lähde: Mäki (1995), Parkkinen (1995), VATT/Talouden rakenteet 2007, Tilastokeskus/Kansantalouden tilinpidon historialliset sarjat Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 21

Kuvio 21 Kuntien ja valtion osuudet Suomen työllisistä vuosina 1860-2008*, prosenttia (laskettu työtunneista) % 25 Kunnat ja kuntayhtymät Valtio 20 15 10 5 0 1860 1870 1880 1890 1900 1910 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 *vuodet 1961 1969 arvio työllisten määrän perusteella, koska tilastotiedot työtunneista puuttuvat Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito ja historialliset sarjat, Loikkanen-Nivalainen (2010) Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 22

Taulukko 5 Julkiset menot Suomessa vuonna 2007, prosenttia BKT:stä Koko julkinen sektori Valtio (keskushallinto) Sosiaaliturva rahastot Kunnat (paikallishallinto) Menot 46.6 25.3 4.6 16.7 kulutusmenot 21.5 6.2 1.5 13.8 sosiaaliset tulonsiirrot 20.0 15.9 3.0 1.1 investointimenot 2.4 0.7 0.2 1.5 yritys- ja elinkeinotuet 1.3 1.2-0.1 korkomenot 1.5 1.3-0.2 Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 23

Kuvio 30 Julkisen sektorin nettoluotonanto vuosina 1975-2009*, prosenttia bruttokansantuotteesta % 6 Valtio Kunnat ja kuntayhtymät Sosiaaliturvarahastot 4 2 0-2 -4-6 -8-10 -12-14 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007* 2009* *vuodet 2007 2009 ennakkotietoja Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito, Loikkanen-Nivalainen (2010) Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 24

Kuvio 31 Valtion ja kuntasektorin bruttovelka vuosina 1975-2008*,prosenttia BKT:sta % 60 Valtio 50 Kunnat ja kuntayhtymät 40 30 20 10 0 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007* 2009* *vuodet 2007 2009 ennakkotietoja Lähde: Tilastokeskus, julkinen talous, Loikkanen-Nivalainen (2010) Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 25

2.2.Tulonjaon muutokset Suomessa 1966-2007 Perustuu seuraaviin lähteisiin, joita on osin päivitetty. Loikkanen, H.A.- Riihelä M. Sullström R. (2007):Tuloerot ja tulonjako alueittain: jakautuko Suomi 2000-luvulla. Kirjassa Heikki Taimio (toim.): Talouskasvun hedelmät kuka sai ja kuka jäi ilman? Loikkanen, H.A.- Nivalainen, H. (2011): Economic Development of the Finnish Local Government Sector: the Path to the Present, HECER DP 317 Riihelä, M. - Sullström, R. - Tuomala, M. (2005): Trends in top income share in Finland. Published in VATT Discussion Papers No.371, Government Institute for Economic Research. Riihelä, M. - Sullström, R. - Tuomala, M. (2010): Trends in top income share in Finland 1966-2007. Research Reports 157, Government Institute for Economic Research (VATT). Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 26

Käsitteitä Tulonjakoa tarkastellaan kotitalouden tasolla: sen jäsenten saamat tulot ja tulonsiirrot ja maksamat verot otetaan huomioon (lasketaan yhteen tai vähennetään). Toimeentulontason arviointia varten tulot jaetaan ekvivalenttien aikuisten lukumäärällä. OECD-ekvivalenttiskaala: 1. aikuinen painolla 1, seuraavat yli 17-vuotiaat painolla 0,7 ja lapset painolla 0,5. Tulonjaon epätasaisuuden mittana käytettään mm. Gini kerrointa, joka voi saada arvoja 0-1 välillä (tai 0-100 %). Gini-kertoimen laskentatavasta ja perusideasta katso esim. sivu 152 raportissa http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/j55.pdf Gini kertoimen arvo 0 vastaa täysin tasaista tulonjakoa ja 1 (tai 100 %) sitä, että suurituloisin saa kaiken. Desiilitarkasteluissa 1. desilissä on 10 % köyhimmistä ja 10. desiilissä 10 % suurituloisimmista. Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 27

Tulokäsitteet: Ansiotulot (palkkatulot + yrittäjätulot) + Omaisuustulot (myös laskennallinen asuntotulo asunnosta) =Tuotannontekijätulot + Saadut tulonsiirrot = Bruttotulot - Välittömät verot ja veron luontaiset maksut = Käytettävissä olevat tulot Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 28

Gini-kerroin, % Kuvio 1. Tuloerot 1966-2007 50 45 Tuotannontekijätulot 40 35 30 25 Bruttotulot Käytettävissä olevat tulot 20 15 1966-1976 1976-1991 1991-1994 1994-2000 2000-10 1960 1970 1980 1990 2000 2010 Lähde: VATT DP 371, päivitetty Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 29

% Kuvio 3. Reaalisten käytettävissä olevien tulojen kasvu 14 12.6 12 10 8 6 4 2 10.0 8.4 1.1 0.7 7.5 1.4 6.7 1.6 6.1 1.8 5.5 1.9 5.1 2.0 4.6 4.0 2.2 2.5 3.0 4.9 2.6 5.0 2.4 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Top 1% Decile 1966-1990 1990-2007 Total Lähde: VATT DP 371, päivitetty versio Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 30

Kuvio 4. Reaaliset käytettävissä olevat tulot desiileissä ja ylimmässä 1 prosentissa Euroa 140000 120000 100000 80000 1. desiili 2. desiili 9. desiili 10. desiili Ylin 1 % Kaikki 60000 40000 20000 0 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 Lähde: VATT DP 371, päivitetty versio Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 31

Kuvio 5.Reaaliset keskimääräiset tulot desiileissä ja ylimmässä 1% vuosina 1990, 1995 ja 2007 1990 1995 2007 250000 200000 150000 Maksetut tulonsiirrot, mm. verot Omaisuustulot Ansiotulot Saadut tulonsiirrot 100000 50000 0-50000 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Kaikki Ylin 1 % -100000 Lähde: VATT DP 371, päivitetty versio Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 32

Köyhyysaste, % Kuvio 9. Köyhyysasteet 14 12 10 8 6 4 2 0 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 Köyhyysraja 40 % mediaanitulosta Köyhyysraja 50 % mediaanitulosta Köyhyysraja 60 % mediaanitulosta Lähde: VATT Publications 52, päivitetty versio Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 33

1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 % Kuvio 10. Köyhyyden koostumus Köyhyysraja 60% mediaanitulosta 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Maatalousyrittäjät Yrittäjät Ylemmät toimihenkilöt Alemmat toimihenkilöt Työntekijät Opiskelijat Eläkeläiset Pitkäaikaistyöttömät Muut Lähde: VATT DP 418, päivitetty versio Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 34

Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot, yksityiset kulutusmenot sekä maksuttomien (tai subventoitujen) hyvinvointipalvelujen rahallisesti arvioitu etu desiilittäin vuonna 2006 Desiili 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. Käytettäviss ä ol. tulo Yksityinen kulutus Hyvinvointi palv. arvo - osuus tuloista, % -osuus kulutuksesta % 10 700 17 500 21 500 25 200 29 600 34 400 37 200 44 800 50 300 82 800 13 800 18 700 21 300 24 600 27 500 30 600 33 100 37 900 42 200 52 900 5 800 7 200 6 400 7 700 7 600 6 600 5 800 5 800 4 500 4 10 0 54 41 30 30 26 19 16 13 9 5 42 39 30 31 28 22 17 15 10 8 Lähde: Tilastokeskuksen Kulutustutkimus 2006 ja Lindqvist (2008) Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 35

Hyvinvointipalvelujen rahallinen arvo desiilittäin vuonna 2006* 1 Keskiarvo, euroa Osuus Koulutus- Terveys- Sosiaali- Hyvinvointi- Koulutus- Terveys- Sosiaali- Hyvinvointi- Desiili palvelut palvelut palvelut palvelut palvelut palvelut palvelut palvelut 1 2730 1301 537 4568 59,8 28,5 11,8 100 2 2271 1613 741 4625 49,1 34,9 16,0 100 3 2245 1383 705 4333 51,8 31,9 16,3 100 4 2148 1450 689 4287 50,1 33,8 16,1 100 5 2071 1881 474 4426 46,8 42,5 10,7 100 6 2022 1810 440 4272 47,3 42,4 10,3 100 7 1601 1119 407 3127 51,2 35,8 13,0 100 8 1393 1477 313 3183 43,8 46,4 9,8 100 9 1336 888 234 2458 54,4 36,1 9,5 100 10 1123 1009 147 2279 49,3 44,3 6,5 100 Kaikki 1894 1393 469 3756 50,4 37,1 12,5 100 Lähde: Kulutustutkimus 2006 *2006 hinnoin, vanha OECD skaala, desiilijako: käytettävissä olevien tulojen desiilejä Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 36

3. ALUEKEHITYKSESTÄ JA ALUEELLISISTA TULOEROISTA Alueellinen kasaantuminen Alueiden väliset tuloerot Mikä on palvelutarjonnan rooli Alueiden sisäiset tuloerot Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 37

Kaupunkiväestön osuus, % Kuvio 2 Kaupungistumisaste ja BKT henkeä kohti (indeksi, 1926=100) Suomessa 80 2008 2000 60 1980 1990 1970 40 1960 20 0 1920 1900 1860 1950 1940 0 200 400 600 800 1000 1200 Bkt/asukas, indeksi (1926=100) Lähde: Laakso & Loikkanen (2004), päivitetty vuoteen 2008 Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 38 38

Kuvio 10 Suomen väestö suuralueittain (NUTS2) tuhatta henkeä vuosina 1975 2009, tuhatta henkeä 3 000 2 500 Etelä-Suomi ml. Ahvenanmaa 2 000 Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi 1 500 1 000 500 0 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, Loikkanen-Nivalainen (2010) Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 39

Kuvio 13 Suomen BKT tuottajahintaan suuralueittain (NUTS2) vuosina 1975 2007, miljardia euroa miljardia euroa 100 90 80 70 Etelä-Suomi ml. Ahvenanmaa Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi 60 50 40 30 20 10 0 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito, Loikkanen-Nivalainen (2010) Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 40

Kuvio 14 BKT (tuottajahintaan) henkeä kohti suur-alueittain(nuts2) Suomessa vuosina 1975 2007, indeksi (Suomi=100) Indeksi (Suomi=100) 135 125 Etelä-Suomi ml. Ahvenanmaa Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi 115 105 95 85 75 65 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito ja väestötilastot, Loikkanen-Nivalainen (2010) Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 41

Kuvio 15 Keskimääräinen käytettävissä oleva tulo henkeä (ekvivalenttia aikuista) kohti suuralueittain (NUTS2) Suomessa vuosina 1976 2007, indeksi (Suomi=100) Indeksi (Suomi=100) 125 115 Etelä-Suomi ml. Ahvenanmaa Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi 105 95 85 75 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 Lähde: Loikkanen, Riihelä, Sullström (2007), päivitetty Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 42

4. Julkisen sektorin kasvun selityksiä Seuraavat julkisen sektorin menojen teoriat yrittävät selittää tapahtuneen julkisen sektorin kasvun. Ne eivät vastaa kysymykseen ovatko menot liian pienet tai liian suuret. Lue näitä sillä silmällä että löytäisit sisältöä ja ideoita vastauksillesi kohtaan 5. Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 43

4.1. Kehitysmallit Talouskehityksen rakennemuutoksia: Jo ensivaiheessa teollistuminen johtaa väestön muuttoliikkeeseen maaseudulta kaupunkialueille ja kaupunkikehitys edellyttää infrastuktuurin rakentamista ja ylläpitoa ja siitä aiheutuu julkisia menoja. Toisessa vaiheessa julkisen sektorin investoinnit infrastruktuuriin (esim. tiet) ovat komplementaarisia yksityisten investointien (esim. tehdas) kanssa. Kaupungit ja väestöntiheys kasvavat ja se luo ulkoisvaikutuksia, saastumista ja rikollisuutta. Kasvava osuus julkisista menoista kohdistuu siten infrastruktuurin sijasta näiden ulkoisvaikutusten hallintaan. Talouden kehittyneessä vaiheessa julkiset menot kohdistuvat infrastruktuurin ja markkinoiden epäonnistumisen sijasta enemmän oikeudenmukaisuuskysymyksiin, tulonsiirtoihin, sosiaaliturvaan, terveyteen, koulutukseen ja sosiaalipalveluihin. Kritiikki: Tämä on enemmän kuvaus kuin ihmisten käyttäytymiseen perustuva selitys. Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 44

4.2. Wagnerin laki Adolf Wagner esitti jo 1880-luvulla Wagnerin lakina tunnetun teorian, jonka mukaan teollistuminen, kaupungistuminen ja demokratisoituminen yhdessä tulotason nousun kanssa johtavat sekä julkishyödykkeiden että hyvinvointipalvelujen kysynnän kasvuun (tulojousto yli yksi), ja kun julkinen sektori ottaa niistä vastatakseen, sen osuus kansantaloudessa kasvaa. Taustalla on seuraavia perusteluita: - Talouden kasvu lisää kompleksisuutta, se edellyttää uusia ja uusia lakeja ja laillisia rakenteita ja jo osin siksi julkiset menot kasvavat. - Kaupungistuminen synnyttää ulkoisvaikutuksia, joita julkinen sektori pyrkii korjaamaan - Julkisen sektorin tarjoamat meriittihyödykkeet (ns. hyvinvointipalvelut) ovat korkean tulojouston hyödykkeitä, joten tulojen kasvaessa niiden kysyntä kasvaa merkittävästi. Ongelma: johtuvatko menot tuloista vai tulot menoista (esim. koulutukseen)? Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 45

4.3. Baumolin (1967) laki tai tauti Taloudessa kaksi sektoria: teollisuus ja palvelut Teollisuus pääomaintensiivistä ja siellä on keskimääräistä korkeampi tuottavuuskehitys Palvelut työvaltaisia (opetus, terveydenhuolto, kulttuuri) ja siellä on keskimääräistä alhaisempi tuottavuuskehitys Solidaarinen palkkapolitiikka: kaikilla sektoreilla maksetaan palkkaa koko talouden keskimääräisen tuottavuuskehityksen mukaan. Tästä seuraa palvelujen yksikkökustannusten ja hintojen nousupaine Palvelujen kysyntä on tulojoustavaa ja toisaalta hintajoustamatonta Julkinen sektori ottaa palvelut rahoittaakseen Nämä tekijät yhdessä tarjoavat selityksen, miksi julkisesti tarjottujen meriittihyödykkeiden osuus BKT:n arvosta kasvaa tulotason noustessa HUOM: - Palvelusektorin tuottavuuskehityksen ei tarvitse olla nolla, riittää että se on alhaisempi kuin teollisuudessa - Jos palvelut rahoitetaan osana yksityistä kulutusta, sen BKT osuus kasvaa samassa määrin kuin julkiset menot ellei yksityinen tarjonta ole halvempaa Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 46

4.4. Politiikkamalli tulonjaosta Korkeampi tulonjaon tavoite johtaa korkeampiin tulonsiirtoihin ja siten julkisten menojen kasvuun, esim. sosiaaliturva, köyhyyden vastaiset ohjelmat, julkiset työt. Tähän liittyy Meltzerin ja Richardin (1981, 1983) tulojen "uudelleenjaon kysynnän" kasvuun perustuva selitys julkisen sektorin kasvulle. Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 47

4.4. Politiikkamalli (jatkuu 2) Jos sovelletaan enemmistöperiaatetta, niin yksinkertaisen enemmistön kannalta ratkaiseva mediaaniäänestäjä on tulonjakokysymyksissä mediaanituloinen. Mediaanitulon alapuolella olevat suosivat korkeampia veroja ja suurempaa tulojen uudelleenjakoa ja sen yläpuolella olevat taas haluavat pienempiä veroasteita ja vähäisempää uudelleenjakoa. Näin ollen mediaanituloinen äänestäjä on ratkaisevassa asemassa veroasteen ja tulonsiirtojen kannalta. Kun äänestäjien keskuudessa keskimääräinen tulo nousee mediaanituloon nähden (tuloerot kasvavat), verot nousevat ja päinvastainen kehitys taas laskee veroja. Näin ollen tulonjakauman vinous vaikuttaa tulojen uudelleenjaon kysyntään. Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 48

2.3.4. Politiikkamalli (jatkuu 3) Historiallisesti yleisen äänioikeuden laajeneminen ja äänestysaktiivisuuden kasvu ovat lisänneet nimenomaan pienituloisempien äänestäjien määrää, ja vieneet mediaaniäänestäjän asemaa alaspäin tulonjakaumassa. Edustuksellisessa demokratiassa samankaltainen mekanismi toimii puolueiden kautta: suurta pienituloisten joukkoa edustavat puolueet pystyvät äänioikeusreformin jälkeen saamaan enemmistön kannatuksen esityksille, joilla tuloja siirretään progressiivisella verotuksen ja tulonsiirtojen avulla pienituloisille. Tämä äänestäjäkunnan rakenteen muutos selittää osaltaan tulonsiirtojen ja niiden rahoittamiseksi tarvittavien verojen BKTosuuden kasvua 1900-luvulla. Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 49

4.5. Säppivaikutus (ratchet effect) Poliittinen vuorovaikutus: hallituksen preferenssit on kuluttaa rahaa, äänestäjäkunta ei halua maksaa veroja. Menojen kasvuun tarvitaan verojen kasvua. Hallituksen on otettava huomioon äänestäjäkunnan preferenssit tullakseen uudelleen valituksi. Julkiset menot asettuvat näiden kahden pyrkimyksen tasapainoon. Eksogeenisten muutosten puuttuessa ja preferenssien pysyessä samoina julkiset menot pysyvät vakaina. Kun nämä muuttuvat niin, että menot kasvavat, menot myös pyrkivät jäämään uudelle korkeammalle tasolle. Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 50

4.6. Muita teorioita Mm. Stigler (1981): korostaa eri eturyhmiä edustavien painostusryhmien merkitystä. Ne pyrkivät (vastavuoroisesti?) painostamaan poliitikkoja tarjoamaan etuja taustaryhmiensä eduksi, jakaen subventioiden ym. etujen edellyttämän rahoituksen verotuksen kautta ainakin osittain painostusryhmän kannattajien ulkopuolelle. Pommerehne (1978): edustuksellisen demokratian ja budjettivallan etäisyys kansalaisista kasvattaa julkista sektoria. Suoran demokratian (kansanäänestys) tapauksessa julkiset menot paikallistasolla pienemmät kuin edustuksellisen demokratian tapauksessa. Edustuksellinen demokratia, jossa on suoran demokratian uhka sijoittuu välitapaukseksi. Tulokset koskevat Sveitsiä. Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 51

4.6. Muita teorioita (jatkuu ) William Niskasen (1971, 1975) byrokratiamallit - äänestäjät ja luottamushenkilöt eivät tunne palvelutarjonnan todellisia kustannuksia - Virkamiehet voivat synnyttää luppoa käyttämällä agendakontrolliaan (mahdollisuus tehdä esityksiä) - Jos todellinen tarve on 100, esitetään päättäjille edullinen vaihtoehto 120 ja kalliimpi 140, mutta 100 vaihtoehtoa ei kerrota - virkamiesjohdon oletetaan pyrkivän maksimoimaan virastojensa menoja - näin saavutetaan mm. suuren viraston ja henkilökunnan arvonanto sekä erilaisia maksuttomia työsuhde-etuja Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 52

5. JULKISEN SEKTORIN TULEVAISUUS TAVALLISEN LUENTOPÄIVÄKIRJAN SIJASTA KIRJOITA VASTAUS SEURAAVIIN KAHTEEN KYSYMYKSEEN 1. Miten julkinen sektori voisi tulla pieneksi? - millä mitattuna - mikä sen voi mahdollistaa - kuka sitä haluaa - mikä siihen voi pakottaa 2. Kasvun paineista jatkossa - MITKÄ TEKIJÄT SYNNYTTÄVÄT PAINETTA JULKISEN SEKTORIN KASVULLE VASTAISUUDESSAKIN? Heikki A. Loikkanen, TTT luento 9.2.2012, aineisto ja kuvat vain luentokäytössä, ei kopioitavaksi! 53