Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailu vuonna 2012

Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailu vuonna 212 Jyväskylän yliopisto Ympäristöntutkimuskeskus Tutkimusraportti 124 / 213 Arja Palomäki ja Heikki Alaja

Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailu vuonna 212 Tarkkailun toimeksiantajat: Jyväskylän Seudun Puhdistamo Oy/Nenäinniemen ja Korpilahden puhdistamot, Metsä Fibre Oy ja Metsä Board Oy/Äänekosken tehtaat, Jyväskylän Voima Oy/Keljonlahden voimala, Jyväskylän Energiantuotanto Oy/Rauhalahden voimala Tarkkailun peruste: Jyväskylän Seudun Puhdistamo Oy, Nenäinniemen puhdistamo: ISY 76/9/1, 17.8.29; Korpilahden puhdistamo: KSU27Y1/111, 5.12.28 Metsä Fibre Oy, Metsä Board Oy: ISY 19/6/1, 7.11.26 Jyväskylän Voima Oy: ISY 21/8/1, 6.2.28; ISY 148/8/1, 1.11.28 Jyväskylän Energiantuotanto Oy: ISY 84/4/1, 13.9.24; KSU-24-y-77/111, 14.1.25 Tarkkailuohjelma: Keski-Suomen ELY-keskuksen hyväksymä ohjelma (KESELY/344/5723/21 ja KESELY/18/7./21; 5.5.21) Vesistötarkkailu Tarkkailun sisältö: Vuosittainen tarkkailu: ainevirtaamat, vedenlaatu, kasviplankton Päätelmät: Äänekosken tehtaiden jätevesivaikutusta ilmensivät natriumin kohonneet pitoisuudet. Jyväskylän Seudun Puhdistamon jäteveden vaikutukset näkyivät talviaikana Poronselän alusveden kohonneina ravinnepitoisuuksina. Jyväsjärven alusveden happitilanne oli lopputalvella hyvä ja loppukesällä huono. Klorofylli- ja kasviplanktonanalyysien perusteella Jyväsjärvi on rehevä, Poronselkä ja Ristiselkä lievästi reheviä ja Vanhanselkä karu. Kalataloustarkkailu Tarkkailun sisältö: Tarkkailun sisältö: Kalastuskirjanpito ja siikakalojen lisääntyminen Päätelmät: Kalastuskirjanpidon perusteella tarkkailualueen tärkeimpien saalislajien kannat ovat pysyneet viime vuosina likimain ennallaan. Pitkällä aikavälillä yksikkösaaliissa havaitut muutokset eivät kerro pelkästään kalakannan runsauden vaihtelusta, vaan myös kalastuksessa tapahtuneista muutoksista. Nykyhetkellä Pohjois-Päijänteen verkkokalastuksen pääasiallisena kohdelajina on kuha. Poikaspyyntien perusteella muikun ja siian luontainen lisääntyminen voi nykyhetkellä onnistua tarkkailualueen eri osissa. Myös kalastuskirjanpidon perusteella muikkua esiintyy vähäisissä määrin Poronselällä saakka. Ympäristöntutkimuskeskus Ambiotica PL 35 (YAD), 414 Jyväskylän yliopisto D-rakennus, Ylistönrinne Puh. (14) 26 383, fax. (14) 26 3831 www.ambiotica.fi

Kuva 1. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun havaintopaikat.

TIIVISTELMÄ Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun vesistöosuudessa selvitettiin alueelle tulevan jätevesi- ja muun kuormituksen määrää ja sen vaikutuksia veden laatuun ja eliöstön tilaan. Planktontutkimuksin selvitettiin vesialueen rehevyyttä ja tuotannon tasoa. Kalataloustarkkailussa kirjanpitokalastajien yksikkösaaliiden perusteella arvioitiin Poronselän, Hauhonselän ja Ristinselän kalastuksessa ja kalakannoissa tapahtuneita muutoksia. Siikakalojen poikastutkimusten avulla tutkittiin muikun- ja siianpoikasten esiintymistä ja tiheyksiä tarkkailualueella. Vuonna 212 jätevesien osuus oli 11 % Pohjois-Päijänteen fosforivirtaamasta ja 19 % typpivirtaamasta. Vesistön normaalia suuremmat virtaamat pienensivät jätevesien osuutta ravinnevirtaamista. Äänekosken metsäteollisuuden jätevesien vaikutusta ilmensivät luonnontilaan verrattuna kohonneet natriumin pitoisuudet. Äänekosken tehdasintegraatin kuormitus Pohjois-Päijänteelle pienentyi hieman paperitehtaan lopetettua toimintansa joulukuussa 211. Jyväskylän Seudun Puhdistamon jätevesien vaikutukset näkyivät erityisesti talvella Poronselän alusveden kohonneina ravinnepitoisuuksina ja sähkönjohtavuuden arvoina. Tarkkailualueen fosforipitoisuus vaihteli Jyväsjärven 23 μg/l:sta Poronselän 11μg/l:aan ja Ristiselän ja Vanhanselän 1 μg/l:aan. Klorofylli- ja planktontulosten perusteella Jyväsjärvi on edelleen rehevä, Poronselkä ja Ristiselkä lievästi reheviä ja Vanhanselkä karu. Vesialueen ravinne- ja tuottavuustaso alentui jonkin verran 199-luvun aikana ja edelleen 2-luvun loppupuoliskolla. Kasviplanktonin biomassa on jälleen hieman kasvanut vuoden 26 jälkeen. Perustuotannon minimiravinne oli kaikilla havaintoasemilla fosfori. Kalastuskirjanpitäjien yksikkösaaliiden perusteella tärkeimpien saalislajien kannan runsaudessa ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia edelliseen vuoteen verrattuna. Kalastuskirjanpitäjien tärkein saalislaji oli Ristinselällä ja Hauhonselällä kuha, Poronselällä hauki. Muikunpoikasten havaitut tiheydet olivat tarkkailualueella korkeampia kuin vuonna 211. Myös siianpoikasten tiheydet näyttäisivät kasvaneen useimmilla osa-alueilla. Poikastiheyksien vaihtelu oli näytepisteiden välillä edelleen melko suurta.

Sisällysluettelo TIIVISTELMÄ 1 JOHDANTO... 1 2 TARKKAILUALUE... 1 3 AINEISTO JA MENETELMÄT... 2 3.1 Vesistötarkkailu... 2 3.1.1 Veden laatu ja ainetaseet... 2 3.1.2 Vesistön tuottavuus... 4 3.2 Kalataloudellinen tarkkailu... 4 3.2.1 Kalastuskirjanpito... 4 3.2.2 Siikakalojen lisääntyminen... 5 4 VUODEN 211 SÄÄOLOT... 6 5 VUODEN 211 VIRTAAMAT... 8 6 KUORMITUS JA AINEVIRTAAMAT... 9 6.1 Kuormitus... 9 6.2 Ainevirtaamat... 11 7 TARKKAILUN TULOKSET... 13 7.1 Vesistötarkkailu... 13 7.1.1 Veden laatu... 13 7.1.2 Veden laadun kehitys... 16 7.1.3 Vesistön tuottavuus... 19 7.2 Kalataloudellinen tarkkailu... 22 7.2.1 Kalastuskirjanpito... 22 7.2.2 Siikakalojen lisääntyminen... 28 9 PÄÄTELMÄT... 3 KIRJALLISUUS... 3 Liiteluettelo... 32

1 JOHDANTO Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus on suorittanut vuoden 212 Pohjois- Päijänteen yhteistarkkailun, jonka osakkaina ovat Metsä Fibre Oy ja Metsä Board Oyj/Äänekosken tehtaat, Jyväskylän Seudun Puhdistamo Oy (Nenäinniemen ja Korpilahden puhdistamot), Jyväskylän Voima Oy/Keljonlahden voimala ja Jyväskylän Energiatuotanto Oy/Rauhalahden voimala. Yhteistarkkailun nykyinen ohjelma on voimassa tarkkailujakson 21-216, ja sen on hyväksynyt Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Metsä Board Oyj:n Äänekosken paperitehtaan tuotannollinen toiminta päättyi 22.12.211 ja tehtaan toiminta ja puhdistustyöt päättyivät 31.3.212. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen 92/212/1 (26.6.212) mukaan Keski-Suomen ELY-keskukselle on toimitettava tiedoksi selvitys siitä, kuinka paperitehtaan lopettaminen vaikuttaa tehdasintegraatin vesistövaikutuksiin. Koska Äänekosken tehdasintegraatin vaikutuksen ulottuvat osittain Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun tarkkailualueelle, vesistövaikutusten muutosten vaikutusta on käsitelty lyhyesti myös tässä raportissa. Vesistötarkkailun tarkoituksena oli selvittää vesistön kuormitus, sen jakautuminen eri kuormittajien kesken sekä kuormituksen vaikutus vesistön fysikaalisiin, kemiallisiin ja biologisiin muuttujiin. Kasviplanktontutkimuksin selvitettiin vesialueen rehevyyttä ja tuotannon tasoa. Kirjanpitokalastajien yksikkösaaliiden perusteella arvioitiin Poronselän, Hauhonselän ja Ristinselän kalastuksessa ja kalakannoissa tapahtuneita muutoksia. Siikakalojen poikastutkimusten avulla tutkittiin muikun- ja siianpoikasten esiintymistä ja tiheyksiä tarkkailualueella. Pohjois-Päijänteen velvoitetarkkailut on aloitettu vuonna 1975 (Granberg ym. 1976), ja tarkkailua on sen jälkeen jatkettu vuosittain. 2 TARKKAILUALUE Tutkimusalue kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen (va 14) ja ulottuu Jyväsjärveltä Pohjois- Päijänteen Poronselälle ja Ristiselälle. Alueelle purkautuvat yläpuolisen Äänekoski-Vaajakoski -vesireitin vedet Vaajakosken kautta, ja lisävesiä tulee Tourujoen vesistöalueelta Jyväsjärven ja Äijälänsalmen kautta. Poronselän eteläosaan laskevat Muuratjärven vesistöalueen vedet Muuratjoen kautta. Poronselältä vedet virtaavat Ristiselälle ja Kärkistensalmen kautta edelleen Vanhanselälle. Alueen pohjoisosissa vallitsee voimakas virtaus Vaajakoskesta tulevien vesien vuoksi. Poronselän teoreettinen viipymä on lyhyt, noin 1,6 kuukautta, ja ravinteiden sedimentoituminen on siellä kohtalaisen vähäistä. Ristiselän viipymä on huomattavasti pitempi, ja se on Päijänteen ensimmäinen varsinainen sedimentaatioallas. Poronselän syvänteessä suurin syvyys on 4 m ja Ristiselän havaintoasemalla 75 m. Tutkimusalue havaintopaikkoineen on esitetty karttana (kuva 1). Jyväsjärven ja Pohjois- Päijänteen hydrologiset tiedot on esitetty Lappalaisen (1972) ja Granbergin (1977) mukaan (taulukko 1).

2 Taulukko 1. Pohjois-Päijänteen ja Jyväsjärven hydrologisia tietoja. Vesialue Pinta-ala km 2 Tilavuus milj. m 3 Päällysveden tilavuus milj. m 3 Lähivalumaalue km 2 Jyväsjärvi 3,3 23,9 361 Poronselkä 56 78 425 Ristiselkä 86 1822 911 694* - Muuratjärven alue 375 Vanhanselkä 168 32 16 574 * Poronselän ja Ristiselän valuma-alue yhteensä Tarkkailualueen virtahavaintopaikat olivat Äijälänsalmi sekä Kärkistensalmi. Alueen järvisyvänteiden veden laatua tarkkailtiin asemilla Jyväsjärvi 51, Päijänne 532, Vähä-Urtti, 69 (Poronselkä), 545, 543, 558 ja 7 (Ristiselkä) sekä Korpilahden puhdistamon vesistötarkkailun havaintoasemalla 68b (taulukko 2). Taulukko 2. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun havaintopaikat vuonna 212. Tunnus Nimi Koordinaatit Syvyys, m* Virtahavaintopaikat T2 Tourujoki 2 69565-343545 (1) 42 Äijälänsalmi 42 69327-343782 (1) 6 Kärkistensalmi 6 687752-34368 (1) Syvännehavaintopaikat 51 Jyväsjärvi 51 694-343688 24 532 Päijänne 532 689919-343523 24 Vähä-Urtti Päijänne Vähä-Urtti 689877-3436328 2 69 Päijänne 69 (Poronselkä) 689789-343726 41 545 Päijänne 545 689634-343916 44 543 Päijänne 543 68953-34362 21 558 Päijänne 558 689121-343414 43 7 Päijänne 7 (Ristiselkä) 688524-343595 76 68b Päijänne 68b 687872-34267 45 *suluissa virtahavaintopaikkojen näytteenottosyvyys 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Vesistötarkkailu 3.1.1 Veden laatu ja ainetaseet Syvännehavaintopaikoilta 532, Vähä-Urtti, 69, 545 ja 543 otetaan näytteet ohjelman mukaan neljä kertaa vuodessa, tammi-helmikuussa, maaliskuussa, elokuussa ja lokakuussa. Heikon jäätilanteen takia alkutalven näytteet saatiin otettua vasta maaliskuun alussa. Havaintopaikoilta 7 ja 51 näytteet otettiin kolme kertaa vuodessa, maalis-, elo- ja lokakuussa. Havaintopaikalta 51 otettiin lisäksi happi- ja fosforinäytteet heinäkuussa. Havaintopaikoilta 558 ja 68b otettiin näytteet kaksi kertaa vuodessa maalis- ja elokuussa. Virtahavaintopaikoilta otettiin näytteet kahdeksan kertaa vuodessa: tammi-, maalis-, huhti-, touko-, kesä-, elo-, syys- ja lokakuussa.

3 Virtahavaintopaikoilta näyte otettiin 1 m:stä päävirtauksen alueelta. Syvännehavaintopaikoilta näyte otettiin 1, 5, 1, 15, 2, sitten 1 m:n välein ja 2h-1 m:stä, paitsi lokakuussa, jolloin näytteet otettiin 1 m, maksimisyvyyden puolivälistä ja 2h-1m:stä. Havaintopaikoilla mitattiin näkösyvyys ja jokaisesta näytesyvyydestä veden lämpötila. Vesinäytteistä tehtiin taulukon 3 mukaiset analyysit. Määritykset tehtiin mainituilla standardimenetelmillä tai muilla viranomaisen hyväksymillä menetelmillä. Taulukko 3. Vesinäytteistä tehdyt analyysit ja niitä vastaavat menetelmäohjeet. Analyysi Menetelmä Huomautuksia Happi, mg/l SFS 34:199 Happi, kyllästys % SFS 34:199 Sameus, FTU SFS-EN ISO 727:2 Kiintoaine, mg/l SFS-EN 872:1996 vain virtahav.paikoilta Sähkönjohtavuus, ms/m SFS-EN ISO 727:2 ph SFS 321:1979 Väriluku, Pt mg/l SFS-EN ISO 7887:1995 COD Mn, mg O 2 /l SFS 336:1981 Kokonaistyppi, g/l SFS-EN ISO 1195_1:1998 (mod.) Kokonaisfosfori, g/l SFS 326:1986 Natrium, mg/l SFS_EN ISO 11885:1998 (mod.) Syvännehavaintoasemilta 532, Vähä-Urtti, 69, 545, 543 ja 68b analysoidaan lisäksi NH 4 -N, NO 2 +NO 3 -N ja liukoinen PO 4 -P kaikista näytteenottosyvyyksistä sekä suolistoperäiset enterokokit ja Escherichia coli 1 m näytteestä. Havaintoasemalta 68b analysoidaan a-klorofylli elokuun näytteenottokerralla -2 m kokoomanäytteestä. Havaintoasemilta 51, 42, 532 ja Vähä-Urtti analysoidaan sulfaatti (EN ISO 134_1:1995) ja asemilta 532 ja Vähä-Urtti analysoidaan kloridi (SFS-EN ISO 134 1:1995) kaikista näytteenottosyvyyksistä. Jyväsjärvestä (51) analysoidaan heinäkuussa happi ja kokonaisfosfori. Keski-Suomen ELY-keskus otti näytteitä Vanhanselältä havaintoasemalta 71. Näitä tuloksia hyödynnetään yhteistarkkailussa. Ainetaseen osia ovat yläpuolisesta vesistöstä Haapakosken kautta tuleva kuorma, Jyväsjärvestä Äijälänsalmen kautta tuleva kuorma sekä puhdistamoiden asumajätevesikuorma. Lähivaluma-alueen kuorma on arvioitu käyttäen valumaveden fosforipitoisuutena 32 μg l -1 ja typpipitoisuutena 9 μg l -1 (Lappalainen & Mäkinen 1974). Jyväsjärveen tulevaa fosforikuormaa arvioitiin Friskin (1979) fosforikuormitusmallin avulla. Natriumpitoisuuden avulla voidaan kuvata Äänekosken tehtaiden jätevesien leviämistä alapuoliseen vesistöön.

4 3.1.2 Vesistön tuottavuus Kasvukaudella havaintopaikoilta otettiin vesinäytteet -2 m:n profiilista a-klorofylli- ja kasviplanktonanalyysia varten. Samasta näytteestä tehtiin myös minimitekijätutkimus (ks. taulukko alla). Niillä havaintokerroilla, jolloin vesistöstä ei tehty muita kemiallisia analyysejä, liukoisten ravinteiden lisäksi analysoitiin myös kokonaistyppi ja -fosfori. Kaikki analyysit tehtiin kuusi kertaa kasvukauden aikana: toukokuussa, kaksi kertaa kesäkuussa sekä kerran heinä-, elo- ja syyskuussa. a-klorofylli ja ravinteet sekä kasviplankton analysoitiin asemilta Vähä-Urtti, 69 ja 7. Asemalta 51 ja 6 analysoitiin a-klorofylli ja ravinteet. Analyysit tehtiin standardimenetelmillä tai muilla viranomaisen hyväksymillä menetelmillä (näytteiden käsittely, ks. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja B1). Kasviplankton määritettiin laajan kvantitatiivisen menetelmän mukaan (Järvinen ym. 211). Klorofylli- ja ravinneanalyysit ovat seuraavat: Analyysi Menetelmä a-klorofylli SFS 5772:1993 NO 2 + NO 3 SFS-EN ISO 13395: 1996 (mod.) NH 4 -N SFS-EN ISO 11732:1998 PO 4 -P SFS 325:1986 Suodatettu PO 4 -P SFS 325:1986 Klorofyllitulosten tulkinnassa on käytössä erilaisia raja-arvoja: niukkatuottoisen vesistön keskimääräisen a-klorofyllin yläraja vaihtelee 3-4 μg l -1, ja rehevän vesistön raja-arvona on esitetty keskiarvoa 7-1 μg l -1 (Rodhe 1969, Welch 198, Forsberg & Ryding 198). Ravinnetulosten perusteella laskettiin kokonais- ja mineraaliravinnesuhde sekä ravinteiden tasapainosuhde (kok-n:kok-p) : ((NH 4 -N + NO 3 -N + NO 2 -N): PO 4 -P) (Forsberg ym. 1978, Kanninen 198) perustuotantoa rajoittavan ravinteen selvittämiseksi. Forsbergin ym. (1978) mukaan typpi rajoittaa levien kasvua, kun veden mineraaliravinnesuhde on alle 5; suhteen ollessa yli 12 fosfori on rajoittava ravinne. Kokonaisravinteille vastaavat rajat ovat 1 ja 17. Ravinteiden tasapainosuhteen ollessa yli yksi on typpi minimiravinne, muuten minimiravinteena on fosfori. 3.2 Kalataloudellinen tarkkailu 3.2.1 Kalastuskirjanpito Vuonna 212 ympäristöntutkimuskeskus aloitti Keski-Suomen Kalatalouskeskuksen kanssa yhteistyön kalastuskirjanpidon kehittämiseksi Pohjois-Päijänteellä ja Äänekoski-Vaajakoski - vesireitillä. Yhteistyön tavoitteena on kalastuskirjanpitotietojen jakaminen seurantavelvoitteiden täyttämiseksi ja tulosten luotettavuuden parantaminen. Tässä raportissa Keski- Suomen kalatalouskeskukselta saadut kirjanpitotiedot on raportoitu erillisinä Ympäristöntutkimuskeskuksen keräämistä tiedoista, koska kalastus tapahtui hieman nykyisen tarkkailualueen ulkopuolella.

5 Kirjanpitokalastuksen tavoitteena oli saada tietoa Pohjois-Päijänteen kalakantojen tilasta ja runsauden muutoksista. Kirjanpitokalastustietoja kerättiin seuraavilta alueilta: Poronselkä, Hauhonselkä ja Ristinselkä. Kuten edellisvuonna Ympäristöntutkimuskeskuksen kalastuskirjanpitäjiksi oli lupautunut 1 kalastajaa. Kirjanpitotietoja saatiin lopulta 4 kalastajalta. Hauhonselältä ja Ristinselältä pyynti- ja saalistietoja ilmoitti yksi kirjanpitokalastaja ja Poronselältä kaksi kirjanpitokalastajaa. Tämän lisäksi saatiin pyynti- ja saalistietoja kahdelta Keski- Suomen kalatalouskeskuksen kalastuskirjanpitäjältä, joista molemmat kalastivat Rutalahdella. Kirjanpitokalastajat merkitsivät muistiin saaliin, koettujen verkkojen määrän ja pyyntiajan, joiden perusteella laskettiin kullekin saaliskalalajille yksikkösaalis. Koko vuoden yksikkösaalis laskettiin kuukausittaisten yksikkösaaliiden keskiarvona. Laskentaa varten verkot jaettiin kahteen ryhmään: Muikkuverkkoihin ja yli 26 mm verkkoihin. Yksikkösaaliin käyttö kalakannan koon mittana perustuu oletukseen, jonka mukaan saalis jaettuna pyyntiponnistuksella on verrannollinen kalakannan kokoon. Tässä raportissa esitetyt pyynti- ja saalistiedot pohjautuvat aina Ympäristöntutkimuskeskuksen kalastuskirjanpitäjien ilmoittamiin tietoihin, mikäli toisin ei ole mainittu. 3.2.2 Siikakalojen lisääntyminen Siian- ja muikunpoikasten poikastutkimukset tehtiin vuonna 212 aiempien vuosien tapaan Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen toimesta. Näytteet kerättiin toukokuussa 212 jäiden lähdön jälkeen. Kalanpoikasten näytteenottoa varten tarkkailualue jaettiin neljään osa-alueeseen: Alue 1: Vaajakoskesta ja Jyväskylän seudun jätevesipuhdistamolta tuleva kuormitus Alue 2: Keljonlahden voimalan jäähdytysveden vaikutus Alue 3a: Yläpuolinen vertailualue Alue 3b: Alapuolinen vertailualue Näytteenottoruudut sijoitettiin osa-alueille satunnaisotannalla. Jokaisella osa-alueella oli 5 näyteruutua (kuva 2). Poikasnäytteet kerättiin kultakin näyteruudulta syvyysvyöhykkeittäin: Vyöhyke 1: syvyys,5 m, 4 rinnakkaista putkihaavityöntöä kahlaamalla Vyöhyke 2: syvyys,5 1 m, 2 rinnakkaista bongohaavityöntöä veneellä, 3 cm Vyöhyke 3: syvyys 1 2 m, 2 bongohaavityöntöä, 3 cm ja 3 6 cm ja kahdelta vyöhykkeeltä ulappa-alueelta Vyöhyke 4: syvyys 2 4 m, 2 bongohaavityöntöä, 3 cm ja 3 6 cm Vyöhyke 5: syvyys >4 m, 3 cm ja 3 6 cm Joillakin pisteillä ranta oli niin jyrkkä, että,5 m vyöhykettä ei käytännössä ollut lainkaan. Näillä ruuduilla tämän vyöhykkeen tiheyden oletettiin olevan sama kuin,5 1 m vyöhykkeen tiheys. Jokaisen näytteen tilavuus määritettiin haavin suulle kiinnitetyllä virtausmittarilla. Putkihaavinäytteen keskimääräinen koko on noin 1 m³ ja bongohaavinäytteen noin 1 m³. Poikaset säilöttiin maastossa etanoli-formaliiniliuokseen. Kalanpoikasten lajit määritettiin ja lukumäärät laskettiin laboratoriossa kesä-heinäkuussa 212. Näytekohtaisen poikasmäärän ja näytetilavuuden perusteella laskettiin poikasten tiheys (kpl/1 m³) kussakin näytteessä.

6 Kuva 2. Siikakalojen poikaspyyntien osa-alueet 1, 2, 3a ja 3b sekä näyteruudut 1-2 (vihreät ympyrät). 4 VUODEN 212 SÄÄOLOT Säätietoina on käytetty Jyväskylän lentoaseman sääaseman mittaustietoja (kuva 3). Tammikuun alkupuoli oli lauha, loppupuoli puolestaan kylmä. Sadanta vaihteli etelän runsaasta pohjoisen niukkaan. Talvisen sään myötä vesistöjen pinnat kääntyivät laskuun koko maassa. Helmikuu oli koko maassa keskimääräistä kylmempi. Sadanta vaihteli keskimääräisen molemmin puolin. Järvien pinnat laskivat talvelle tyypilliseen tapaan. Järvijäät olivat koko maassa tavallista heikompia. Maaliskuu oli leuto. Sadanta oli lähellä keskimääräistä. Suuressa osassa maata vesistöjen vedenpinnat laskivat. Huhtikuu oli tavallista viileämpi ja runsassateinen. Sään lämpeneminen, lumien sulaminen ja sateet nostivat vedenpintoja ja virtaamia eri puolilla maata huhtikuun puolivälistä alkaen. Routaa esiintyi kuukauden lopussa enää pohjoisessa. Maan eteläosasta jäät lähtivät kuukauden lopulla. Toukokuu oli hieman tavanomaista lämpimämpi. Kuukauden sadanta oli lähes koko maassa keskimääräistä suurempi. Sateet sekä lumien sulaminen nostivat vedenpintoja Järvi- Suomessa. Kesäkuu oli tavallista viileämpi ja sateisempi. Suurten järvien pinnat nousivat vielä kuukauden aikana, vaikka yleisesti järvien pinnat olivat laskussa. Vesistöjen virtaamat olivat pääosin keskiarvoa runsaampia.

7 Kuukauden keskilämpötila ( C) vuonna 212 Jyväskylän lentoasemalla Kk 212 1981-21 I -9.5-8.3 II -11.2-8.5 III -2-3.8 IV 1.3 2.2 V 9.6 8.9 VI 12.7 13.7 VII 16.7 16.5 VIII 13.8 14.1 IX 9.4 8.8 X 3.8 3.6 XI 1.1-2. XII -11.6-6.2 x 2.8 3.3 C 2. 15. 1. 5.. -5. -1. -15. Kuukauden keskilämpötila 212 1981-21 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Sademäärä (mm) kuukausittain vuonna 212 Jyväskylän lentoasemalla Kk 212 1981-21 I 54 45 II 44 32 III 3 36 IV 49 35 V 56 44 VI 63 67 VII 19 84 VIII 45 78 IX 11 55 X 13 66 XI 36 54 XII 56 47 Yht. 746 643 mm Sademäärä 212 12 1981-21 1 8 6 4 2 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Mitattu haihdunta veden pinnasta (Jyväskylän lentoasema) sekä haihdunta luonnossa vuonna 212 ja vuosina 1971-2. Haihdunta luonnossa on arvioitu käyttäen korjaukseen Kuusiston (1975) Säkylän Pyhäjärvelle laskemia kertoimia. Kk Mitattu Luonnossa mm/kk mm/kk 212 1971-2 212 1971-2 V 123 115 28 26 VI 18 142 72 95 VII 112 136 93 113 VIII 67 89 71 94 IX 25 38 41 62 Yht. 435 52 35 39 mm/kk Haihdunta luonnossa 212 16 14 12 1 8 6 4 2 V VI VII VIII IX 1971-2 Kuva 3. Säätila vuonna 212 Jyväskylän lentoasemalla (Ilmatieteen laitos, ilmastokatsaukset 212). Heinäkuu oli lämpötilaltaan tavanomainen. Monin paikoin satoi runsaasti. Poikkeuksellisten sateiden myötä kuukauden puolivälissä tulvi Etelä-Pohjanmaalla. Järvi-Suomessa sekä Oulujoen vesistössä suurten järvien pinnat nousivat harvinaisen korkealle. Elokuun keskilämpötila oli suurimmassa osassa maata tavanomainen. Haihdunta jäi suuressa osassa maata tavallista pienemmäksi. Syyskuu oli tavallista lämpimämpi ja sateisempi. Erityisen runsaasti satoi maan itä- ja eteläosassa. Maan itäosassa suurten järvien pinnat nousivat sateiden myötä. Kuukauden lopun sateet nostivat etelärannikolla jokien virtaamia ja järvien vedenkorkeuksia ajankohtaan

8 nähden poikkeuksellisen korkealle. Lokakuun alussa satoi erittäin runsaasti maan länsiosassa. Sateisen syksyn jäljiltä myös suurten järvien vedenpinnat olivat hyvin korkealla erityisesti maan itä- ja keskiosassa. Alkukuusta vedet olivat tavanomaista lämpimämpiä, mutta kuun lopulla pieniä vesistöjä jäätyi jo pohjoisessa. Marraskuu oli koko maassa keskimääräistä leudompi. Maan länsiosassa satoi tavallista vähemmän. Järvien vedenpinnat olivat maan itä- ja keskiosassa erityisesti suurissa järvissä korkealla. Joulukuu oli koko maassa tavallista kylmempi. Sadanta vaihteli keskimääräisen molemmin puolin. Joulukuun alussa lunta satoi runsaasti maan eteläosaa myöten. Talvisen sään myötä vesistöjen pinnat olivat pääosin laskussa. Järvet jäätyivät maan etelä- ja keskiosassa joulukuun alussa, ja jäätä oli kuukauden lopussa ajankohdalle tyypillisesti. 5 VUODEN 212 VIRTAAMAT Vaajakosken virtaama oli koko vuoden pitkän ajanjakson keskiarvoa suurempi. Talvella (tammi-maaliskuu) virtaama oli keskimäärin lähes 5 % vuosien 1991-2 keskimääräistä virtaamaa suurempi. Huhtikuussa virtaama oli lähellä normaalia, mutta kasvoi sen jälkeen voimakkaasti. Sateisen syksyn myötä loka-marraskuun virtaamat olivat yli kaksinkertaisia pitkän ajanjakson virtaamaan verrattuna (kuva 4, taulukko 4). Koko vuoden keskimääräinen virtaama 237 m 3 s -1 oli 63 % vuosien 1991-2 keskiarvoa (148 m 3 s -1 ) suurempi. Taulukko 4. Pohjois-Päijänteen tulouomien kuukausikeskivirtaamat vuonna 212, normaalikauden virtaamat Vaajakoskessa ja Tourujoessa (m 3 s -1 ) ja Muuratjoen valumat (l s -1 km -2 ) vuonna 212. Kk Vaajakoski Tourujoki Muuratjoki F=17585 km 2 F=323 km 2 F=375 km 2 MQ 212 MQ 1991- MQ 212 MQ 1967-9 MQ 212 MR 212 I 215 135 5.65 1.76 8.32 22.2 II 189 128 2.28 1.78 4.61 12.3 III 161 119 3.61 2.1 3.7 8.18 IV 167 136 8.99 5.4 5.1 13.6 V 333 222 12.5 8.2 16. 42.5 VI 267 22 2.24 2.9 7.34 19.6 VII 253 172 3.23 1.51 4.89 13. VIII 255 14 1.36 2.4 3.58 9.55 IX 213 117 1.94 2.2 2.48 6.62 X 242 116 7.22 2.7 4.95 13.2 XI 295 137 7.9 3.5 7.66 2.4 XII 252 146 2.42 2.4 5.62 15. Ka. 237 148 4.94 3.1 6.13 16.4 Päijänteen kausittainen vesitase (taulukko 5) laskettiin taulukkolaskentapohjaisella virtausmallilla. Mallin syöttötietoja ovat tulouomien kuukausikeskivirtaamat, kuukausisadannat ja - haihdunnat. Tuloksina ovat Äijälänsalmen kuukausikeskivirtaamat, lähivaluma-alueen virtaamat sekä Kärkisensalmen ja Vanhanselän virtaamat. Lähivaluma-alueen valuntoina käytettiin Muuratjärven vesistöalueen valuntoja. Poronselän - Ristiselän lähivaluma-alueen virtaamaan sisältyy myös Rutajoki (F = 215 km 2, L = 13,6 %. Rutajoen virtaamat laskettiin Muuratjoen valuma-arvoilla.

9 m 3 s -1 35 3 25 211 212 1991-2 15 1 5 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 4. Vaajakosken kuukausikeskivirtaamat vuosina 212 ja 211 sekä jaksolla 1991-2. Taulukko 5. Pohjois-Päijänteen vesitase (m 3 s -1 ) vuonna 212. Talvi Kevät Kesä Syksy Vuosi 212 Poronselkä ja Ristiselkä Vaajakoski 188 25 258 251 237 Äijälänsalmi 4.2 11.6 2.5 5.3 5.3 Muuratjoki 5.3 1.5 5.3 5.2 6.1 Lähivaluma-alue 9.9 19.5 9.8 9.6 11.3 Sade + haihdunta. 5.5 1. 3.2 2.2 Kärkinen 27 297 277 274 262 Vanhanselkä Kärkinen 27 297 277 274 262 Lähivaluma-alue 8.2 16.1 8.1 7.9 9.4 Sade + haihdunta. 6.5 1.1 3.8 2.6 Vanhanselän eteläosa 216 32 286 286 274 6 KUORMITUS JA AINEVIRTAAMAT 6.1 Kuormitus Äänekosken tehtaiden kokonaiskuormitus vesistöön oli vuonna 212: kiintoaine 471 t a -1, BOD 317 t a -1, COD 5352 t a -1, kokonaistyppi 79 t N a -1 ja kokonaisfosfori 5,3 t P a -1. Äänekosken reitiltä Päijänteeseen tulevalle fosfori- ja typpikuormalle on käytetty aiemmissa raporteissa mallilaskelmasta saatua sedimentaatioprosenttia 5,35 %. Laskelma tarkistettiin vuosille 25-29 ja sedimentaatioprosentiksi saatiin 6,2 %, jota käytettiin vuoden 212 kuormille (Palomäki 29). Äänekosken tehtaiden BOD-kuorma ei ulotu nykyisin Päijänteeseen asti (taulukko 6). Äänekosken paperitehtaan toiminta loppui vuoden 211 joulukuussa. Vuonna 211 paperitehtaan osuus paperi- ja kartonkitehtaan yhteisestä vesistökuormasta oli noin 33 % BOD:n ja COD:n osalta ja noin 4 % kiintoaineen ja fosforin osalta. Vastaavasti paperitehtaan osuus integraatin koko vesistökuormasta oli vuonna 211 seuraava: BOD 21 %, COD 3,5 %, fosfori

1 2,2 % ja kiintoaine 9 %. Tehtaan lopettamisen vesistövaikutus on todennäköisesti varsin pieni Pohjois-Päijänteellä, kun otetaan huomioon, että Äänekosken tehtaiden BOD-kuorman vaikutus ei ulotu Pohjois-Päijänteelle. Nenäinniemen puhdistamon fosforikuorma vuonna 212 oli 21 kg d -1, kun se kolmena edeltävänä vuonna vaihteli 12-15 kg d -1. BOD- ja typpikuorma olivat myös hieman edellisvuotisia suurempia. Kankaan paperitehtaan toiminta loppui tammikuussa 21. t d -1 BOD 7 5 4 3 Korpilahti ja Muurame Jyväskylän Seudun Puhd. Kankaan paperitehdas Äänekosken tehtaat 2 1 kg d -1 14 85 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Fosfori 12 1 8 6 4 2 kg d -1 25 85 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Typpi 2 15 1 5 85 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 5. Teollisuuden ja asumajätevesien kuormitus Pohjois-Päijänteeseen vuosina 1985-212.

11 Pohjois-Päijänteeseen tuleva teollisuuden ja yhdyskuntien BOD-kuorma on nykyisin vain murto-osa 198-luvun alun kuormasta, ja fosforikuorma on pienentynyt alle kolmannekseen 199- ja 2-luvuilla. Kankaan tehtaan BOD-kuorma pieneni vuonna 23 lähes puoleen edelliseen vuoteen verrattuna ja poistui kokonaan vuonna 21. Kuormittajien typpikuorma sen sijaan on kasvanut 2-luvulla lähinnä Nenäinniemen puhdistamon typpikuorman kasvun seurauksena. Oleellisin typpikuorman vähennys tarkastelujaksolla tapahtui Kankaan tehtailla 199-luvun alussa (kuva 5). Taulukko 6. Teollisuuslaitosten ja kuntien Päijänteeseen purkautuva kuormitus vuonna 212. Kuormittaja Kiintoaine BOD 7 COD Cr Typpi Fosfori t a -1 t a -1 t a -1 t a -1 t a -1 Äänekosken tehtaat 471-5352 74 5, Jyväskylän Seudun puhdistamo 37 141 899 774 7.6 Korpilahden puhdistamo 3.2 2.2 14.2 9.8.18 Yhteensä 659 143 575 852 12.5 6.2 Ainevirtaamat Jyväsjärvi Jyväsjärven fosforikuormitusta arvioitiin käyttäen Friskin (1979) kuormitusmallia (liite 1). Vuonna 212 Äijälänsalmen kokonaisfosforipitoisuuden keskiarvo oli 21 μg l -1, keskivirtaama 5,3 m 3 s -1 ja fosforivirtaama 9,7 kg P d -1. Jyväsjärven fosforipitoisuuksien (ka. 23 μg l -1 ) ja virtaamien avulla Jyväsjärven fosforikuormaksi saadaan 12,1 kg P d -1, ja Äijälänsalmen tulosten perusteella keskimääräiseksi sedimentaatioprosentiksi 21 %. Jos tätä sedimentaatioprosenttia käytetään typpikuorman arvioinnissa, Jyväsjärveen tuleva typpikuorma oli noin 45 kg N/d. Pohjois-Päijänne Pohjois-Päijänteen keskimääräiset fosfori- ja typpitaseet on esitetty vuosilta 1979, 1986-212 sekä vertailun vuoksi vuosilta 197-1973, ajanjaksolta ennen nykyisiä vesiensuojelutoimia (kuva 6, liite 2). Jyväskylän kaupungin puhdistamattomien jätevesien suuri osuus fosforikuormasta vuosina 197-1973 on taseissa selvästi nähtävissä. Vuosina 197-1973 Äijälänsalmen kautta purkautui Päijänteeseen keskimäärin 125 kg fosforia päivässä, kun kuormitus nykyisin on noin 1 kg päivässä. Ainevirtaamiin vaikuttavat merkittävästi runsaat virtaamat, huippuvuotena tässä suhteessa oli vuosi 1988. 2-luvulla vuodet 28 ja 212 erottuvat suurten virtaamien vuosina. Jätevesien osuus Pohjois-Päijänteeseen tulevasta fosforin kokonaiskuormasta on alentunut noin kolmannekseen 197-198-lukujen vaihteen tasosta. Jätevesien osuus typpikuormasta on sen sijaan kasvanut 199- ja 2-luvuilla (kuva 7). Vuonna 212 jätevesien osuus oli 11 % Pohjois-Päijänteen fosforikuormasta ja 19 % typpikuormasta. Jätevesien suhteellinen osuus ravinteiden kokonaisvirtaamista oli tavanomaista pienempi, koska suuret virtaamat nostivat kokonaisainevirtaamat selvästi keskimääräistä suuremmiksi.

12 kg d -1 5 4 Fosfori Äijälänsalmi Vaajakoski Muuratjoki Lähival. Puhdistamot Sade Muu kuorma 3 2 1 7-7379 86 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 kg d -1 16 Typpi 14 12 1 8 6 4 2 7-7379 86 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 6. Pohjois-Päijänteen tulouomien ravinnevirtaamat vuosina 197-73 ja 1979-212 sekä puhdistamoiden (Jyväskylä ja Korpilahti, Muurame vuoteen 1999 saakka) kuormat. kg d -1 5 4 Fosfori Muu kuorma Jätevedet 3 2 1 kg d -1 14 12 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Typpi Muu kuorma Jätevedet 1 8 6 4 2 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 7. Jätevesien osuus Pohjois-Päijänteen ravinnekuormista vuosina 1979-212.

13 7 TARKKAILUN TULOKSET 7.1 Vesistötarkkailu 7.1.1 Veden laatu Jyväsjärvi Vuonna 211 Jyväsjärven hapetus toteutettiin pääasiassa yhdellä hapettimella, mutta hapettimet olivat lähes koko kesäajan poissa käytöstä. Alkuvuodesta 211 molemmat hapetinlaitteet olivat käytössä, kunnes 17.2.211 laitteiden virta arvojen todettiin olevan normaalista poikkeavat, joten laitteet pysäytettiin. Yksi hapettimista korjattiin 11.8.211. Toinen hapetinlaite poistettiin Jyväsjärvestä kesän 211 aikana. Jyväsjärven hapetin toimi 11.8.211 lähtien aina 26.9.211 asti, ja käynnistettiin jälleen 25.11.211. Hapetin toimi koko talven 211 212. Kesällä 212 Jyväsjärvellä toteutettiin hapetuspysäytyskokeilu. Hapetin pysäytettiin koetta varten 1.4.212 ja se oli pysäytyksissä koko loppuvuoden (Kauppinen 212). Jyväsjärven happipitoisuutta seurattiin havaintoasemalla 51 kevättalvella sekä kesäaikana (kuva 8). Happitilanne oli kevättalvella hyvä, ja alusveden lämpötila oli tavanomaista kylmempi. Heinäkuussa alusveden happitilanne oli vielä kohtalainen, ja alimpien vesikerrosten pitoisuus oli lähellä 5 mg l -1. Elokuussa happitilanne oli huono 1 metristä lähtien, ja alimman vesikerroksen happipitoisuus oli 1,1 mg l -1. Heikon happitilanteen aikana pohjalietteestä liukeni jonkin verran ravinteita. Myös alusveden väriarvo, sameus ja sähkönjohtavuus olivat kohonneet päällysveteen verrattuna. o C 2. Lämpötila mg l -1 12.5 Happi 15. 1. 1. 7.5 5. 5.. 26.3. 8.7. 21.8. 29.1. 2.5. Päällysvesi Alusvesi 26.3. 8.7. 21.8. 29.1. Kuva 8. Jyväsjärven veden lämpötila ja happipitoisuus vuonna 212. Päijänne Kuvissa 9 ja 1 on esitetty muutamien vedenlaatumuuttujien keskiarvot vuodelta 212. Veden laadun parantuminen tultaessa Jyväsjärveltä Poronselälle ja edelleen Ristiselälle ja Vanhanselälle näkyy päällysveden parametrien arvoissa.

14 ast-c 5. Lämpötila, lopputalvi ast-c 2 Lämpötila, loppukesä 4. Päällysvesi Alusvesi 16 3. 12 2. 8 1.. 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 68b 71 4 Päällysvesi Alusvesi 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 68b 71 mg O 2 /l 14 Happi, lopputalvi mg O 2 /l 14 Happi, loppukesä 12 12 1 1 8 8 6 6 4 2 Päällysvesi Alusvesi 4 2 Päällysvesi Alusvesi 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 68b 71 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 68b 71 ms/m 2 Johtavuus, lopputalvi ms/m 2 Johtavuus, loppukesä 16 Päällysvesi Alusvesi 16 Päällysvesi Alusvesi 12 12 8 8 4 4 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 68b 71 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 68b 71 mg O 2 /l 2 COD, lopputalvi mg O 2 /l 2 COD, loppukesä 15 15 Päällysvesi Alusvesi 1 1 5 Päällysvesi Alusvesi 5 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 68b 71 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 68b 71 mg/l 1 Natrium, lopputalvi mg/l 1 Natrium, loppukesä 8 8 6 6 4 4 2 Päällysvesi Alusvesi 2 Päällysvesi Alusvesi 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 68b 71 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 68b 71 Kuva 9. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun syvännehavaintoasemien veden laatu vuonna 212: lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, COD ja natrium.

15 µg/l 3 Kokonaisfosfori, lopputalvi µg/l 3 Kokonaisfosfori, loppukesä Päällysvesi Päällysvesi 2 Alusvesi 2 Alusvesi 1 1 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 68b 71 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 68b 71 µg/l 25 Kokonaistyppi, lopputalvi µg/l 1 Kokonaistyppi, loppukesä 2 Päällysvesi Alusvesi 8 15 6 1 4 5 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 68b 71 2 Päällysvesi Alusvesi 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 68b 71 Kuva 1. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun syvännehavaintoasemien veden laatu vuonna 212: kokonaisfosfori ja kokonaistyppi. Keljonlahden voimalan lauhdevesien vaikutus näkyi Keljonlahden (532), Vähä-Urtin ja mantereen ja Iso-Poron välisen salmen (543) havaintoasemilla loppukesällä hieman kohonneina alusveden lämpötiloina (kuva 9, liite 3). Lopputalvella alusveden lämpötila oli Vähä-Urtin asemalla selvästi kylmempi kuin muilla havaintoasemilla, lähellä päällysveden lämpötilaa. Keljonlahden havaintoaseman happitilanne oli lopputalvella melko hyvä, mutta loppukesällä pohjanläheisessä vesikerroksessa oli selvää hapenvajausta. Vähä-Urtin havaintoasemalla happitilanne oli melko hyvä. Poronselän syvänteen (69) happitilanne oli hyvä. Havaintoaseman 545 happitilanne oli muuten hyvä, mutta pohjanläheisessä vesikerroksessa oli selvää hapenvajausta maaliskuussa. Havaintoasemien 543, 7, 68b ja 71 happitilanne oli hyvä. Aseman 558 alimmassa vesikerroksissa oli lopputalvella selvää hapenvajausta (liite 3). Poronselän (69) alusvedessä todettiin edellisten vuosien tapaan talvella selvä, joskin jonkin verran tavallista vähäisempi typpipitoisuuden nousu. Sen sijaan sähkönjohtavuus sekä fosfori- ja natriumpitoisuus olivat kohonneet vain vähän. Ilmeisesti suuri virtaama on edistänyt jäteveden laimenemista. Jyväskylän Nenäinniemen puhdistamon jätevedet virtaavat talvella Poronselän alus- ja välivedessä, kun taas kesällä jätevedet virtaavat päällysvedessä. Äänekosken tehtaiden jätevesien vaikutus näkyy Pohjois-Päijänteellä luonnontilaan verrattuna kohonneina natriumpitoisuuksina. Poronselän (69) keskimääräinen fosforipitoisuus oli 11 μg l -1, Ristiselän (7) 1 μg l -1, Kärkistensalmen 12 μg l -1 ja Vanhanselän (71) 1 μg l -1. Vesialueen hygieeninen laatu oli hyvä, vaikka suolistoperäisten bakteerien määrä oli ajoittain hieman kohonnut. Korpilahden puhdistamon jätevesien vaikutusta ei ollut havaittavissa Kirkkosaaren havaintoasemalla (68b). Hygieeninen laatu oli erinomainen.

16 7.1.2 Veden laadun kehitys Jyväsjärven kokonais- ja ammoniumtyppi- sekä sulfaattipitoisuus pienenivät merkittävästi 199-luvun alkupuolella Kankaan paperitehtaan kuormituksen vähennyttyä. Samalla alusveden talvinen happitilanne parani, kun ammoniumtypen happea kuluttava vaikutus väheni pieneen osaan entisestä (kuva 11). Jyväsjärven syvänteen kesäaikainen happitilanne on ollut edelleen usein heikohko, vaikka se parantuikin kolmannen hapettimen asentamisen jälkeen vuonna 1998. Vuonna 211 alusveden happitilanne oli poikkeuksellisen heikko hapettimen toimintaongelmien vuoksi, ja loppukesällä 212 happipitoisuus painui jälleen melko alas hapetuksen pysäyttämisen vuoksi. mg O 2 /l Happi, lopputalvi mg O 2 /l Happi, loppukesä 12 1 1 8 8 6 6 4 2 Päällysvesi Alusvesi 4 2 89991929394959697989912345678911112 89 991 929394 959697 9899 12 34 567 891 1112 µg/l Sähkönjohtavuus mg O 2 /l Sulfaatti 2 5 Päällysvesi 15 4 Alusvesi 3 1 2 5 Päällysvesi Alusvesi 1 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 µg/l 2 Ammoniumtyppi µg/l 6 Kokonaisfosfori Päällysvesi 5 15 Alusvesi 4 1 3 2 5 1 Päällysvesi Alusvesi 89991929394959697989912345678911112 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 11. Jyväsjärven veden laadun kehitys havaintoasemalla 51 vuosina 1989-212.

17 Fosforipitoisuus on ollut pitkään 3 μg l -1 tienoilla; vuosina 26 ja 27 keskipitoisuus oli poikkeuksellisesti vain 22 μg l -1. Pitoisuuden pieneneminen johtui osittain pienistä valumista, mutta myös Jyväsjärvessä tehdyistä kunnostustoimista. Vuonna 28 ja 29 keskimääräinen fosforipitoisuus oli jälleen suurempi, 28 ja 33 μg l -1. Alusveden pitoisuus oli vuonna 29 tavanomaista suurempi, mikä johtuu satamassa tehdyistä vesirakennustöistä. Vuonna 21 keskimääräinen fosforipitoisuus oli jälleen 22 μg l -1 ja vuosina 211-212 23 μg l -1. Ravinnepitoisuuksien perusteella Jyväsjärvi on edelleen rehevä. Järven rannoilla tehdyt rakennustyöt ovat ajoittain nostaneet veden sameutta ja kiintoaine- ja fosforipitoisuutta. Päällysveden sähkönjohtavuus ja sulfaattipitoisuus ovat pienentyneet kahden viime vuoden aikana Kankaan tehtaan toiminnan loppumisen jälkeen. Poronselän (69) alusveden happipitoisuus on vaihdellut melko paljon vuodesta toiseen, mutta Ristiselän (7) ja Vanhanselän (71) happitilanne on pysynyt melko vakaana 199- ja 2- luvuilla (kuva 12). mg O 2 /l Päijänne 69, lopputalvi 14 12 1 8 6 4 Päällysvesi 2 Alusvesi 89991929394959697989912345678911112 mg O 2 /l Päijänne 69, loppukesä 12 1 8 6 4 Päällysvesi 2 Alusvesi 89991929394959697989912345678911112 mg O 2 /l 14 Päijänne 7, lopputalvi mg O 2 /l 12 Päijänne 7, loppukesä 12 1 8 6 4 2 Päällysvesi Alusvesi 1 8 6 4 2 Päällysvesi Alusvesi 89991929394959697989912345678911112 89991929394959697989912345678911112 mg O 2 /l Päijänne 71, lopputalvi 14 12 1 8 6 4 Päällysvesi 2 Alusvesi 89991929394959697989912345678911112 mg O 2 /l Päijänne 71, loppukesä 12 1 8 6 4 Päällysvesi 2 Alusvesi 89991929394959697989912345678911112 Kuva 12. Happitilanteen kehitys Pohjois-Päijänteen syvännehavaintoasemilla vuosina 1989-212.

18 Kokonaistyppi µg/l Päijänne 69 4 35 3 25 2 15 1 5 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 µg/l Päijänne 7 1 8 6 4 Päällysvesi 2 Alusvesi 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 123456 7 8 9 1 11 12 µg/l 1 Kärkistensalmi µg/l Päijänne 71 1 8 8 6 6 4 4 2 Päällysvesi 2 Päällysvesi Alusvesi 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kokonaisfosfori µg/l Päijänne 69 35 3 25 2 15 µg/l Päijänne 7 2 15 1 1 5 Päällysvesi Alusvesi 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 5 Päällysvesi Alusvesi 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 µg/l 2 Kärkistensalmi µg/l Päijänne 71 2 Päällysvesi 15 15 Alusvesi 1 1 5 5 Päällysvesi 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 13. Typpi- ja fosforipitoisuuden kehitys Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun syvännehavaintoasemilla vuosina 1989-212.

19 Poronselän alusveden typpipitoisuus kasvoi 199-luvun puolivälissä, ja siitä lähtien keskimääräinen pitoisuus on vaihdellut voimakkaasti virtaama- ja jääoloista riippuen (kuva 13). Poronselän päällysveden typpipitoisuus on pysynyt 5 μg l -1 tienoilla koko tarkastelujakson 1989-212 ajan. Ristiselällä ja Kärkistensalmessa sekä päällys- että alusveden typpipitoisuus on kasvanut hieman 199- ja 2-luvuilla. Vanhanselän typpipitoisuus sen sijaan ei ole muuttunut tarkastelujaksolla. Fosforipitoisuudella on ollut lievästi aleneva suunta kaikilla havaintoasemilla (kuva 13). Poikkeuksen muodosti vuonna 21 tässä suhteessa Poronselän syvänne, jossa fosforipitoisuus oli jonkin verran edellisiä vuosia suurempi. Poronselän fosforipitoisuus on nykyisin lievästi rehevän vesistön tasolla, Ristiselän pitoisuus lähestyy karun vesistön arvoja ja Vanhanselkä on karu. 7.1.3 Vesistön tuottavuus Klorofylli ja kasviplankton Klorofyllianalyysien perusteella Jyväsjärvi on rehevä (keskiarvo 9,5 μg l -1 ), Vähä-Urtti (7,4 μg l -1 ), Poronselkä (6,4 μg l -1 ), Ristiselkä (5,7 μg l -1 ) ja Kärkistensalmi (5,8 μg l -1 ) lievästi reheviä. Vanhanselältä oli vain yksi havainto elokuun lopulta (5,2 μg l -1 ). Keskimääräiset pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin edellisenä vuonna, ainoastaan Jyväsjärven keskimääräinen klorofyllipitoisuus oli jonkin verran pienentynyt (kuva 14, liite 4). µg l -1 15 12.5 1 7.5 5 2.5 15.5. 4.6. 18.6. 8.7. 21.8. 11.9. Jyväsjärvi 51 Vähä-Urtti Päijänne 69 Päijänne 7 Kärkistensalmi 6 Päijänne 71 Kuva 14. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun havaintoasemien a-klorofyllipitoisuudet vuonna 212. Vanhanselän (71) näyte on otettu 21.8.212 (Keski-Suomen ELY-keskus). Havaintoasemalla Vähä-Urtti, Poronselällä (69) ja Ristiselällä (7) kasviplanktonin biomassa oli lievästi rehevän vesistön tasolla (kuva 15). Vähä-Urtin (keskiarvo 84 μg l -1 ) ja Poronselän biomassa (75 μg l -1 ) oli jonkin verran suurempi kuin Ristiselällä (keskiarvo 64 μg l -1 ). Kasviplanktonbiomassa oli hieman pienempi kuin edellisenä vuonna.

2 Vähä-Urtin kasviplanktonbiomassa oli suurimmillaan kesäkuun puolivälissä (14 μg l -1 ), ja sen jälkeen biomassa pieneni tasaisesti syksyä kohti. Poronselällä biomassan kehitys oli hyvin samankaltainen. Ristiselällä biomassa oli hyvin pieni toukokuun näytteenottokerralla, kasvoi huomattavasti kesäkuun alkuun mennessä ja pysyi sen jälkeen suunnilleen samalla tasolla syksyyn saakka. Suurimmat leväryhmät olivat kaikilla havaintoasemilla nielulevät, kultalevät ja piilevät. Kultalevät olivat runsaimmillaan kesäkuun loppupuoliskolla ja heinäkuussa, nielulevät keskikesällä ja piilevät kesäkuun puolivälissä sekä syksyllä. Sinileviä oli varsin vähän, eniten elokuun näytteenottokerralla. Limalevän (Gonyostomum semen) määrä oli samoin pieni, eniten niitä tavattiin elo-syyskuussa (kuva 15, liite 5). Kasviplanktonin lajisto oli tyypillistä lievästi rehevälle, lievästi humusleimaiselle suurelle vesistölle. ug l -1 15 Vähä-Urtti ug l -1 Päijänne 69 15 125 1 125 1 75 5 25 75 5 25 15.5. 4.6. 18.6. 9.7. 21.8. 11.9. 15.5. 4.6. 18.6. 9.7. 21.8. 11.9. ug l -1 Päijänne 7 15 125 1 75 5 25 15.5. 4.6. 18.6. 9.7. 21.8. 11.9. Muut Viherlevät Limalevä Piilevät Kultalevät Nielulevät Sinilevät Kuva 15. Kasviplanktonbiomassa Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun havaintoasemilla Vähä-Urtti, Päijänne 69 (Poronselkä) ja Päijänne 7 (Ristiselkä) kasvukaudella 212. Minimiravinteet Kokonaisravinteiden suhteen perusteella kaikkien havaintoasemien minimiravinne oli koko kasvukauden ajan fosfori. Ravinnepitoisuuksien, mineraaliravinteiden suhteen ja ravinteiden tasapainosuhteen tarkastelu antaa kuitenkin tarkemman kuvan ravinteiden rajoittavuudesta. Mineraaliravinteiden suhteen perusteella fosfori oli samoin minimiravinne koko kasvukau-

21 den ajan kaikilla havaintoasemilla. Mineraalitypen määrä oli suhteellisen korkea kaikilla havaintoasemilla koko kasvukauden ajan. Myös ravinteiden tasapainosuhteen perusteella fosfori oli yleensä minimitekijä Päijänteen alueella. Ainoastaan Jyväsjärvellä ja Poronselällä (69) typpi tuli minimitekijäksi loppukesällä. Fosfaattifosforin pitoisuus oli Jyväsjärvessä keskimäärin hiukan korkeampi kuin muilla havaintoasemilla (liite 6). Tuottavuuden kehitys Pohjois-Päijänteen fosforipitoisuudet ovat pienentyneet 199- ja 2-luvulla, ja sen seurauksena a-klorofyllina mitattu tuotannon taso laski 199-luvun alkupuoliskolla (kuva 16). Tämän jälkeen klorofyllipitoisuudessa ei ole havaittavissa selvää muutossuuntaa. Jyväsjärvellä klorofyllipitoisuuden vuosien välinen vaihtelu on ollut suurta, mutta pitoisuudella on ollut laskeva suunta 199-luvun alkupuolelta saakka. Jyväsjärven klorofyllipitoisuudet ilmentävät rehevyyttä, Poronselän, Ristiselän ja Kärkisensalmen lievää rehevyyttä ja Vanhanselän klorofylliarvot kertovat vesialueen karusta luonteesta. µg l -1 a-klorofylli 25 2 15 Jyväsjärvi 51 Päijänne 69 Päijänne 7 Kärkistensalmi 6 Päijänne 71 1 5 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 16. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun havaintoasemien keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet vuosina 1989-212. ug l -1 Kasviplanktonin biomassa 16 14 12 Päijänne 69 Päijänne 7 1 8 6 4 2 75 76 77 78 81 84 87 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 17. Keskimääräinen kasviplanktonin biomassa havaintoasemilla Päijänne 69 ja 7 vuosina 1989-212.

22 Kasviplanktonin biomassalla oli Poronselällä ja Ristiselällä pienenevä trendi 199-luvun ajan, mutta 2-luvun alussa kumpikin vakiintui 199-luvun lopussa vallinneelle tasolle (kuva 17). Vuosina 26-212 biomassa on ollut keskimäärin pienempi kuin vuosikymmenen alkupuoliskolla, vaikka vuoden 26 minimin jälkeen on ollut havaittavissa lievä kasvava suunta. 7.2 Kalataloudellinen tarkkailu 7.2.1 Kalastuskirjanpito Pyyntiponnistus Kalastuskirjanpidon vuotuinen pyyntiponnistus on laskenut 2-luvulla erityisesti Hauhonselän ja Ristinselän alueella (kuva 18). 18 PORONSELKÄ HAUHONSELKÄ RISTINSELKÄ 16 PYYDYSVUOROKAUSIA VUODESSA 14 12 1 8 6 4 2 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 Kuva 18. Pohjois-Päijänteen kalastuskirjanpidon pyydysvuorokausien kehitys 2-luvulla (Ytmk:n aineisto). Vuonna 212 Ympäristöntutkimuskeskuksen kalastuskirjanpitäjien verkkokalastuksen pyyntiponnistus oli Ristinselällä 47, Hauhonselällä 178 ja Poronselällä 27 pyydysvuorokautta. Pyyntiponnistus kasvoi Ristinselällä selvästi edelliseen vuoteen verrattuna, mutta väheni jonkin verran Hauhonselällä. Vuonna 212 pyynti keskittyi lähinnä talvikuukausille. Poronselällä kalastettiin myös kesäaikana, mutta pyyntiponnistus oli alhainen (kuva 19). Keski- Suomen kalatalouskeskuksen kalastuskirjanpitäjien pyyntiponnistus oli Rutalahden alueella 347 pyydysvuorokautta. Vuonna 212 Ympäristöntutkimuskeskuksen kalastuskirjanpitäjät käyttivät verkkokalastuksessa pääasiassa 55 mm verkkoja (Ristinselkä 1 %). Poronselällä käytettiin vähäisissä määrin myös 25-3 mm verkkoja sekä muikkuverkkoja (2 mm).

23 Keski-Suomen kalatalouskeskuksen kalastuskirjanpitäjät käyttivät pyynnissä Rutalahdessa solmuväliltään 16-18 mm (muikkuverkko) sekä 35-55 mm verkkoja. Kirjanpitotiedoista ei voitu laskea tarkkaa solmuvälikohtaista pyyntiponnistusta. 16 PORONSELKÄ HAUHONSELKÄ RISTINSELKÄ 14 PYYDYSVUOROKAUSIA YHTEENSÄ 12 1 8 6 4 2 TAMMI HELMI MAALIS HUHTI TOUKO KESÄ HEINÄ ELO SYYS LOKA MARRAS JOULU Kuva 19. Kalastuskirjanpitäjien verkkokalastuksen pyyntiponnistus kuukausittain vuonna 212. Saalis ja saalislajisto Poronselällä Ympäristöntutkimuskeskuksen kalastuskirjanpitäjien saalis oli vuonna 212 noin 15 kg. Tärkein saalislaji oli hauki (47 kg), jonka osuus oli 45 % saaliin massasta (taulukko 6). Lahna oli massaltaan toiseksi tärkein saalislaji (32 kg, 31 %). Poronselällä kalastettiin vähäisissä määrin myös muikkuverkoilla, joilla saatiin saaliiksi n. 7 kg muikkuja sekä 1 kg särkiä ja 1 kg ahvenia. Taulukko 6. Kalastuskirjanpitäjien (Ymtk) kokonaissaalis (kg) ja sen jakautuminen (%) lajeittain vuonna 212 (ei muikkuverkkoja). Ristinselkä Hauhonselkä Poronselkä (kg) (%) (kg) (%) (kg) (%) Hauki 18 7 12 11 47 45 Siika 2 2 1 1 Taimen 3 1 2 2 Lahna 32 31 Made 12 5 4 3 7 7 Kuha 221 87 88 82 17 17 Nieriä,3 <,5 Yht. 252 1 18 1 15 1

24 Hauhonselällä kirjanpitäjien kokonaissaalis oli noin 18 kg. Merkittävin saalislaji oli kuha (88 kg, 82 %) ja toiseksi merkittävin hauki (12 kg, 11 %). Taimensaalis aleni edellisvuodesta. Hauhonselkä oli edelleen ainoa osa-alue, jonka saalislajistoon kuului myös nieriä. Ristinselällä kirjanpitäjien kokonaissaalis oli 252 kg. Selvästi tärkein saalislaji oli kuha, jonka osuus oli n. 87 % saaliin massasta. Hauen osuus saaliista oli vain 7 %. Taimen- ja siikasaalis oli vähäinen. Keski-Suomen kalatalouskeskuksen kalastuskirjanpitäjien kokonaissaalis Rutalahden alueella oli vuonna 212 781 kg. Tärkeimmät saalislajit olivat made (29 %), kuha (28 %) ja hauki (22 %). Taimenen osuus saaliista oli hieman alle 5 % (taulukko 7). Taulukko 7. Kalastuskirjanpitäjien (K-S Kalatalouskeskus) kokonaissaalis (kg) ja sen jakautuminen (%) lajeittain Rutalahden alueella vuonna 212. Saalis (kg) %-osuus Hauki 174 22,3 Ahven 6,8 Muikku 16 2, Siika 51 6,6 Särki, Made 229 29,3 Taimen 36 4,6 Lahna 52 6,7 Kuha 216 27,7 Yht. (kg) 781 1 Pvrk 347 Yksikkösaaliit lajeittain Hauki Poronselällä hauen yksikkösaalis oli,313 kg/pyydys-vrk (liite 7). Yksikkösaalis kasvoi edellisvuodesta selvästi, mutta tämä ei kuitenkaan johtunut haukikannan vahvistumisesta, vaan selittyi yksittäisten kuukausien hyvillä saaliilla, jolloin pyyntiponnistus oli kuitenkin erittäin vähäinen. Hauhonselällä yksikkösaalis oli ainoastaan hieman korkeampi kuin vuonna 211 (kuva 2, liite 8). Ristinselällä hauen yksikkösaalis oli hieman alhaisempi kuin vuonna 211. Kuha Poronselällä kuhan keskimääräinen yksikkösaalis putosi selvästi edellisvuodesta, mutta nähtävästi tämä ei johtunut kuhakannan runsauden vaihtelusta (kuva 21). Hauhonselällä kuhan yksikkösaalis kasvoi hieman edellisvuodesta, kun sitä vastoin Ristinselällä yksikkösaalis aleni vähän. Keski-Suomen kalatalouskeskuksen keräämässä aineistossa kuhan yksikkösaalis oli Rutalahden alueella laskentatavasta riippuen,5-,62 kg/pyydys-vrk, joten yksikkösaalis oli siellä edellisvuodesta poiketen samalla tasolla kuin Ristinselällä.

25 Poronselkä Hauhonselkä Ristinselkä,4 Yksikkösaalis (kg/pyydys-vrk),3,2,1, 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 Kuva 2. Hauen yksikkösaalis (kg/pyydys-vrk) vuosina 1981-212. Poronselkä Hauhonselkä Ristinselkä Yksikkösaalis (kg/pyydys-vrk),45,4,35,3,25,2,15,1,5 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 Kuva 21. Kuhan yksikkösaalis (kg/pyydys-vrk) vuosina 1981-212. Made Tarkkailualueella mateen yksikkösaaliissa on havaittavissa laskeva trendi. Poronselällä mateen yksikkösaalis aleni selvästi edellisvuodesta (kuva 22). Mateen yksikkösaaliiden aleneminen pitkällä aikavälillä saattaa johtua pääasiassa verkkokalastuksessa tapahtuneista muutoksista, ei niinkään madekannan taantumisesta. Vuonna 212 Rutalahdella kalastaneilla kalastuskirjanpitäjillä mateen yksikkösaalis oli korkeampi kuin tarkkailualueella.