POHJANPIIRIP OHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRI

POHJANPIIRIP OHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRI Hyödynnä hoitoketjuja s. 7 OYS 40 vuotta s.18 12014 Suomen ensimmäinen multimedia-arkisto s. 20

Kastellin Apteekki UUSI SIJAINTI! 30 vuotta Tervetuloa hyvään hoitoon! Avoimet ovet 28.2.2014 klo 13 16. Kastellin Apteekki UUSI SIJAINTI! Apteekki lähelläsi Kastellin apteekki sijaitsee kätevästi OYS:a vastapäätä Katrillin talossa. Kattavat aukioloajat Palvelemme nyt myös iltaisin ja viikon loppuisin. Meille on helppo tulla Poikkea meille OYS:n valoristeyksestä. Apteekkimme edessä on runsaasti ilmaista parkkitilaa. Myös liikunta - esteisillä on vaivaton pääsy apteekkiin. k l li i kk i fii Kakkukahvit Tervetuloa! Puh. 08 5546 252, Kiviharjunlenkki 7, 90220 oulu etunimi.sukunimi@fysiopalvelu.com / www.fysiopalvelu.com Oulun 11. Kastellin Apteekki Kumpulantie 1 90230 OULU 040 353 0033 (08) 330 033 PALVELEMME: Ma-La 8-21 Su 10-18 kastellin.apteekki@apteekit.net www.kastellinapteekki.fi kki i www.kastellinapteekki.fi kuva Jaakko Ahlstén Ilmoita Pohjanpiirissä! Ilmoituksellasi tavoitat terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon osaajat ja tekijät päättäjät ja vaikuttajat Pohjanpiiri on ammattilehti Pohjois-Pohjamaan sairaanhoito piirin henkilökunnalle, kuntayhtymän luottamushenkilöille, vastuu-alueen kuntien johdolle, terveyskeskuksille ja sairaaloille. Lehti postitetaan myös maan kaikille sairaanhoitopiireille, keskussairaaloille ja terveydenhuolto-alan keskusvirastoille sekä yrityksille. Ilmoitusasioissa ota yhteys: Olavi Määttä GSM 0400 881 717 maattaolavi@gmail.com Seuraava Pohjanpiiri ilmestyy 25.4.2014 2 Pohjanpiiri 1/2014

Pirjo Kejonen pääkirjoitus Henkilöstömitoituksen päivittäminen ajankohtaista Sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen tulevaisuuteen edellyttää riittävää, ammattitaitoista ja työhön motivoitunutta henkilöstöä. Tarkoituksenmukainen henkilöstön kohdentaminen hoitotarpeiden mukaisesti tukee yhteiskunnan ja sairaanhoitopiirin jäsenkuntien niukentuvien voimavarojen järkevää käyttöä. Hoitohenkilöstön mitoitus vaikuttaa keskeisesti hoitotyön ja koko organisaation tulokseen. Henkilöstömitoituksella tarkoitetaan määrällisesti ja laadullisesti asianmukaisten palveluiden tuottamista riittävät tiedot ja taidot omaavien henkilöiden toimesta. Kun henkilöstöresurssit ovat oikein kohdennettu, voidaan myös vaatia tehokasta ja turvallista toimintaa eli potilaiden hyvää hoitoa. Oikeudenmukainen henkilöstömitoitus on yksi keskeisistä hoitoalan vetovoimatekijöistä. Suomen terveydenhuolto on monenlaisten muutospaineiden alla, mm. terveydenhuollon rakenteita tulisi pystyä uudistamaan tehokkaasti. Tulevina vuosina alalta jää runsaasti työvoimaa eläkkeelle. Näköpiirissä on, että samaan aikaan kun henkilöstön saatavuus vaikeutuu palvelutarpeet näyttävät entisestään kasvavan. Olemme jo ottaneet ensiaskeleet Tulevaisuuden sairaala OYS 2030 uudistamiseen. Käytännön toimenpiteiden eteenpäinviemiseksi tarvitaan myös järjestelmällistä selvitystä henkilöstömitoituksesta ja sen vaikutuksista. Keväällä 2013 sairaanhoitopiirissä käynnistettiin laaja hoitohenkilöstön mitoitushanke, jonka tavoitteena oli tuottaa tietoa hoitohenkilöstön määrästä ja rakenteesta suhteessa toimintaan. Laskennan perustietoina käytettiin yksiköiden hoitopäivä- ja käyntitietoja. Saatua tietoa verrattiin olemassa oleviin henkilöstöresursseihin ja -rakenteeseen. Edellisten tietojen lisäksi kerättiin runsaasti erilaisia taustatietoja, joilla on vaikutus resurssien tarpeeseen. Kerättyjen tietojen pohjalta yksiköille on määritelty optimaalinen henkilöstömäärä tämän hetken tarpeisiin. Tulokset osoittavat, että hoitohenkilöstön mitoituksessa on päivitettävää. Toimenpiteitä käynnistetään jo tämän kevään aikana. Useimmat toimenpiteet vaativat kuitenkin hieman pitemmän ajanjakson toteutukseen. Henkilöstöresurssien kohdennuksen lisäksi tarvitsemme myös muita kehittämistoimenpiteitä mm. hoitotyön opetukseen, prosesseihin ja ammatilliseen työnjakoon liittyen. Lisäksi teknologiaa tulisi pystyä hyödyntämään paljon nykyistä tehokkaammin. Olettehan huomanneet, miten kevään ensimmäiset auringonsäteet tuovat jo valoa. Pimein vuodenaika on takana. n kuva Antti Suistola Pirjo Kejonen Pohjanpiiri 1/2014 3

sisältö Pohjanpiiri numero 1 / helmikuu 2014 joka numerossa: 3 Pääkirjoitus: Henkilöstömitoituksen päivittäminen ajankohtaista 5 Työ ja tekijä: Verisuonikirurgia muuttuu ja kehittyy nopeassa tahdissa 26 Ramppa kalakattaa 30 Kiitokset 34 Jos minulta kysytään, niin Muutoksissa tarvitaan strategista ajattelua tässä numerossa: 6 Hyödynnä hoitoketjuja! 10 OYS ensimmäinen Suomessa: Vauvalle henkilötunnus nappia painamalla 11 NordLab kehittää toimintaansa asiakaspalautteen pohjalta 12 Kiinnostus lastenlääkärin työhön ja kirurgiaan tuloksena lastenkirurgi 13 Kuntoutussairaalan sairaalahuolto PPSHP:lle 13 Kulttuuri teemana Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointifoorumissa 14 Psykoosisairaustutkimusten palkitseminen jatkui 16 Vuoden hoitotyöntekijälle potilastyö on luontevaa ja mieluista 17 Marjo Renko: Yksi viidestä 18 OYS 40 vuotta 20 Suomen ensimmäinen multimedia-arkisto Oulun yliopistolliseen sairaalaan 22 Mojova MOJO sivutuotteena hyvä alainen 25 Vuoden Välkky -palkinto Tehyn ammattiosasto 707:lle 27 Kesärekry kiinnosti 27 OYSin Ravintokeskukselle Sydänliiton Ravitsemuspassi 28 Vuoden opiskelijaohjaaja -tunnustuksen saaneet julkistettiin 31 Uudet dekaanit lääketieteelliseen tiedekuntaan 31 Oulaskankaan sairaalasta Vuoden työssäoppimispaikka 32 Työyhteisöpalkinto vastasyntyneiden teho- ja hoitoyksikön henkilökunnalle 33 Henkilöstöedustajan mietteitä: Mistä tulemme, missä olemme ja mihin menemme? 35 Ikimuistoinen itsenäisyyspäivä 20 Pohjanpiiri 39. vuosikerta Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa http://www.ppshp.fi Julkaisija Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä 08 315 2011 Päätoimittaja Pasi Parkkila, kehitysjohtaja PPSHP pasi.parkkila@ppshp.fi 08 315 4173 Toimitus Viestintätoimisto Verbi Oy Liisa Ahlstén liisa.ahlsten@verbi.fi 0400 582 588 Martti Ahlstén martti.ahlsten@verbi.fi 0500 582 588 Jaakko Ahlstén jaakko.ahlsten@verbi.fi 045 679 3427 Valokuvaajat Pirjo Pyhäluoto, PPSHP pirjo.pyhaluoto@ppshp.fi 08 315 3545 Sylvi Savolainen, PPSHP sylvi.savolainen@ppshp.fi 08 315 3545 Tiina Mäki, PPSHP tiina.maki@ppshp.fi 08 315 3546 Pekka Huovinen, PPSHP pekka.huovinen@ppshp.fi 0400 305 613 Jukka Veijola, PPSHP jukka.veijola@ppshp.fi 040 8474 263 sivunvalmistus Marika Määttä, Erweko (taitto) Anne Arvio, Erweko (kuvat) Toimitusneuvosto Pj. Hannu Leskinen Kauko Halmetoja Juha Jääskeläinen Pirjo Kejonen Juha Korpelainen Aino-Liisa Oukka Pasi Parkkila Jarkko Raatikainen Tuula Virsiheimo Heikki Wiik Toimituksen osoite Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Kajaanintie 50 PL 10, 90029 OYS Osoitteen muutokset paivi.hietapelto@ppshp.fi 08 315 4698 Ilmoitukset Olavi Määttä maattaolavi@gmail.com 0400 881 717 Pohjanpiiri ilmestyy v. 2014 Nro 2 25.4. Nro 3 13.6. Nro 4 12.9. Nro 5 31.10. Nro 6 12.12. 6 18 Painopaikka Erweko Oy KANNEN KUVA Pekka Huovinen

Teksti Liisa Ahlstén Kuva Tiina Mäki työ ja tekijä Verisuonikirurgia muuttuu ja kehittyy nopeassa tahdissa Leikkaussalissa työskentely on Pekka Romsille, niin kuin kirurgeista useimmille, mukavaa käsityötä, jossa työn jälki näkyy välittömästi. Os a s t o n y l i l ä ä k ä r i Pekka Romsi on toiminut 13 vuotta thorax- ja verisuonikirurgina. Hän on viimeisiä kirurgeja Suomessa, jotka suorittivat yhteisen thorax- ja verisuonikirurgian spesialiteetin vuosituhannen vaihteessa, sen jälkeen sydän- ja rintaelinkirurgia eriytyi verisuonikirurgiasta omaksi erityisalakseen. Nykyisin hän tekee pääasiassa verisuonikirurgiaa. Verisuonikirurgi hoitaa mm. alaraajojen ahtauttavaa valtimotautia, vatsaaortan aneurysmaa eli pullistumaa, kaulavaltimoahtaumaa tai suonikohjutautia sairastavia. Työ on motivoivaa. Jos jalkojen valtimoahtaumataudista kärsivän raaja saadaan säästettyä amputaatiolta leikkaushoidon avulla tai kun vatsa-aorttapullistuman repeämä saadaan hoidettua niin, että potilas pysyy elävien kirjoissa, voi kirurgi olla tyytyväinen, Pekka Romsi toteaa. Potilasmäärät kasvavat Kirurgi saa palautteen työstään heti, lääkehoidon tuloksia joutuu odottamaan viikkoja tai jopa kuukausia. Vaikka onkin kyse vain verisuonista, työ on monipuolista. Monenlaiset, jatkuvasti kehittyvät hoitomenetelmät pitävät yllä kiinnostusta. Verisuonikirurgit tekevät yhteistyötä mm. toimenpideradiologien kanssa ja tapauksesta riippuen hoidoksi valitaan joko verisuonirekonstruktio, ohitusleikkaus, suonen sisäinen, endovaskulaarinen, hoito tai näiden jonkinlainen yhdistelmä, Pekka Romsi kertoo. Verisuonikirurgin potilaat ovat usein iäkkäitä ja monisairaita, keski-ikä heillä on yli 70 vuotta. Työn suurimmat haasteet liittyvät juuri tähän. Toimenpidettä valitessa pitää miettiä, mistä potilas parhaiten hyötyy Valitaanko konservatiivinen hoitolinja vai iäkkäälle potilaalle riskialtis toimenpide. Kestääkö hän sitä? Ja kumpi helpottaa hänen kokonaistilannettaan paremmin? Ongelmana hänen mukaansa on myös se, että hoitoon tullaan liian myöhään. Verisuonitauti on kehittynyt jo niin pitkälle, että raajaa ei pystytä pelastamaan, vaikka kuinka yrittäisi. Se on pettymys sekä potilaalle että lääkärille. Verisuonikirurgiassa potilasmäärät tulevat vuosi vuodelta kasvamaan, kun verisuonitaudit ja diabetes väestön ikääntymisen myötä lisääntyvät. Erikoislääkärin virkoja ja koulutettavia lääkäreitä tarvitaankin Pekka Romsin mukaan jatkossa entistä kipeämmin. Osastonylilääkärinä hän näkee verisuonikirurgian kehittämisen olennaisena osana työtään. Esimerkiksi suonen sisäisen ja kirurgisen hoidon yhdistelmät valtaavat alaa ja siinä kehityksessä meidän pitää pysyä mukana, hän pohdiskelee. n Pohjanpiiri 1/2014 5

6 Pohjanpiiri 1/2014

Teksti Martti Ahlstén Kuva Tiina Mäki HyödYNNä hoitoketjuja! Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri (PPSHP) suunnittelee ja päivittää hoitoketjuja aktiivisesti. Ketjujen tasosta kertoo paljon se, että niitä käydään lukemassa runsaasti muualta Suomesta. PPSHP:n alueella toimivien lääkäreiden toivottaisiin hyödyntävän hoitoketjuja tehokkaammin. Pohjanpiiri 1/2014 7

kuva Tiina Mäki Hoitoketju on alueellinen ohje sille, miten tiettyä sairautta potevien hoito ja siihen liittyvä työnjako kannattaa järjestää. Tavoitteena on turvata hoidon tarkoituksenmukaisuus ja sujuvuus yli organisaatiorajojen sekä yhtenäistää hoitokäytäntöjä ja selkiyttää hoidon porrastusta. Hoitoketjut pohjautuvat näyttöön perustuvaan lääketieteeseen ja käypähoito suosituksiin. Ne julkaistaan Terveysportin tietokannoissa, joista lääkäreiden on mahdollista käydä niitä lukemassa Hoitoketjuja on julkaistu Terveysportissa kaikkiaan yli 550. Määrät vaihtelevat alueellisesti. On sairaanhoitopiirejä, joissa hoitoketjuja on julkaistu vain muutama. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri on hoitoketjutyössä aktiivisin, sillä se on julkaissut noin 150 ketjua. Tuoreimmat ovat aivolisäkekasvaimien hoitoketju OYS-ervalla, Cushingin taudin alueellinen hoitoketju ja tuberkuloosin hoitoketju Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. Hoitoketjujen vuosittainen päivitys on parhaillaan käynnissä. Hyviä luetaan laajasti PPSHP:n hoitoketjuvastaava, osastonylilääkäri Matti Nuutinen sanoo, että hoitoketjut ovat alueellisia, koska käytännön järjestelyt maan eri osissa vaihtelevat. Ne voivat vaihdella jopa sairaanhoitopiirien sisällä. Siksi sairauksille ei voi tehdä yhtä, valtakunnallista hoitoketjua. Hyviä hoitoketjuja kuitenkin luetaan laajemmin kuin omalla alueella. Duodecimin tilastojen mukaan Terveysportissa julkaistuja hoitoketjuja oli luettu viime vuonna lokakuun puoleen väliin mennessä 175 823 kertaa. Näistä lukukerroista runsas 65 000 eli 37 prosenttia oli kohdistunut PPSHP:n hoitoketjuihin. Nuutisen mukaan numerot kertovat sen, että PPSHP:n hoitoketjuja pidetään lääkäreiden keskuudessa hyvinä. Kun samasta tilastosta katsotaan pelkästään PPSHP:n hoitoketjuja, niiden lukijoista vain kuusi prosenttia oli alueen omia ja 94 prosenttia muualla Suomessa toimivia lääkäreitä. Tämä saa Matti Nuutisen mietteliääksi. Näyttää siltä, että hoitoketjumme tunnetaan paremmin muualla. Asiantilaan pitäisi saada korjaus. PPSHP:n perusterveydenhuollon yksikkö teki viime kesänä hoitoketjujen tunnettuutta ja kehittämistä koskevan kyselyn. Vastauksia tuli vähän, vain vajaa 20 prosenttia. Koulutusylilääkäri Mauri Laakso arvelee yhdeksi syyksi ajankohdan, sillä lomakau- Sähköisten palveluiden kehittyminen tulee muuttamaan hoitoketjuja. si oli jo alkanut. Toinen syy on hänen mielestään kohdentaminen. Koska meillä ei ole laajaa osoiterekisteriä, kysely jouduttiin lähettämään johtaville lääkäreille, joista kaikki eivät itse tee kliinistä työtä eikä heidän tarvitse tuntea hoitoketjuja kovin hyvin. Heille tulee paljon erilaisia kyselyjä emmekä ilmeisesti onnistuneet herättämään tarpeeksi suurta mielenkiintoa, Laakso pohtii. Hoitoketjuja koskeva kysely uusitaan lähikuukausien aikana. Hyvä käytännön työväline Läheskään kaikista sairauksista ei tarvita hoitoketjuja. Niitä laaditaan useimmiten sellaisista sairauksista, jotka koskevat suuria potilasryhmiä. Tällaisia sairauksia voivat olla esimerkiksi astma, allergia tai diabetes. Matti Nuutisen mukaan hoitoketjuja on monentasoisia ja jotkut niistä on tehty koko yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueelle. Osa ketjuista on tehty nopeasti, osaa on työstetty suuressa ryhmässä pitkiä aikoja. Kun tarkastellaan kaikkia Suomessa julkaistuja ketjuja, lopputulos ei hänen mielestään ole aina suhteessa valmisteluun käytettyyn aikaan. Joskus hoitoketjusta tulle niin laaja dokumentti, että käytännön hoitotilanteessa sitä ei pysty lukemaan saatikka omaksumaan. Mauri Laakson mukaan tavoitteena pitäisikin olla, että hoitoketju on hyvä käytännön työväline. Yleislääkäri joutuu hallitsemaan niin laajan kentän, että hän ei voi mitenkään muistaa ulkoa kaikista diagnooseista, mitä niiden kohdalla on sovittu. Harvinaisemmissa sairauksissa hän ei aina välttämättä muista, mitä tutkimuksia voidaan tehdä perusterveydenhuollossa ja mitkä pitää tehdä erikoissairaanhoidon puolella, Laakso selvittää. Myös potilaille on helpompaa, kun oikeat asiat tehdään 8 Pohjanpiiri 1/2014

kuva Tiina Mäki oikeaan aikaan. Varsinkin jos asuu syrjäseudulla, arvostaa sitä, että selviää mahdollisimman vähällä matkustamisella. Sähköiset palvelut muuttavat hoitoketjuja Esimerkkinä hyvästä hoitoketjusta Matti Nuutinen ja Mauri Laakso mainitsevat lasten kastelun. Kyseessä on diagnoosi, joka tulee lääkärin kohdalle harvoin. Kun hän epäilee tällaista vaivaa, hän voi tarkistaa hoitoketjusta, millaisilla eri tavoilla tällainen ongelma ilmenee ja miten menetellään, jotta prosessi etenee oikeassa järjestyksessä. Missä vaiheessa pitää tehdä lähete erikoissairaanhoitoon? Mitä lähetteessä pitää olla?, he kertovat. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin julkaisemat hoitoketjut ovat saaneet kiitosta siitä, että niissä on hyvin kattavat yhteystiedot. Jos hoitoketjua lukevalla lääkärillä on tarve kysyä jostakin asiasta tarkemmin, hoitoketjusta löytyvät kaikki ketjussa mukana olevat organisaatiot ja asiantuntijat yhteystietoineen. PPSHP:n perusterveydenhuollon yksikön johtaja Päivi Hirsso näkee, että sähköisten palveluiden kehittyminen tulee muuttamaan hoitoketjuja. Sähköisissä palveluissa kansalainen on aktiivinen toimija. Nyt tilanne on se, että terveydenhuollon ammattilainen tietää, missä ihmisen senhetkistä ongelmaa voidaan parhaiten hoitaa ja hän käyttää apunaan hoitoketjuja. Tulevaisuudessa kansalaiset itse tietävät enemmän vaivoistaan ja siitä, minne pitää hakeutua ja he haluavat myös vaikuttaa hoitoa koskeviin päätöksiin, Hirsso pohtii. Terveydenhuollon ammattilaisten resurssit eivät kuitenkaan riitä hoitotyön lisäksi mittavaan kansalaisten ohjaamiseen. Siksi sähköisten järjestelmien pitäisi olla sellaisia, että ne ohjaavat ihmisiä. Siksi myös hoitoketjujen pitää muuttua kansalaislähtöisemmiksi. Hän muistuttaa, että ihmisten hoitamisessa ei ole kyse pelkästään terveydenhuollosta vaan hyvin usein myös sosiaalityöstä. Myös tämä pitäisi ottaa huomioon hoitoketjutyötä kehitettäessä. n Hoitoketjussa lasten pitkittynyt yskä ja astma suositellaan lapsen lähettämistä erikoissairaanhoitoon tutkittavaksi, kun hänellä on toistuvia tai vaikeita hengitysoireita ja hänelle harkitaan pitkäaikaista lääkitystä. Kuvassa selvitetään lapsen keuhkojen toimintaa impulssioskillometriatutkimuksen avulla OYSin lastenklinikalla. kuva Martti Ahlstén Kriittisesti sairaan tai vammautuneen aikuispotilaan hoidon järjestämisestä Pohjois-Suomessa on julkaistu koko OYSin erityisvastuualueen (erva) kattava hoitoketju. Se voitti lääkäriliiton laatupalkinnon vuonna 2011. Tässä on käynnissä hoitoketjun auditointityöryhmän kokous. Ryhmän puheenjohtaja, ylilääkäri Tero Ala-Kokko (vasemmalla keskellä), kertoo, että ervan kaikkiin sairaaloihin tehdään säännöllisesti auditointikäyntejä hoitoketjun kehittämiseksi ja laadun varmistamiseksi. Pohjanpiiri 1/2014 9

Teksti Martti Ahlstén KUVA Tiina Mäki OYS ensimmäinen Suomessa Vauvalle henkilötunnus nappia painamalla Ensimmäinen suomalainen vauva sai reaaliaikaisen henkilötunnuksen syyskuussa Oulun yliopistollisessa sairaalassa (OYS). Hoidon laatu paranee. Väestörekisterikeskus (VRK) tavoittelee valtakunnallista kattavuutta. Kun lapsi syntyy, hänelle annetaan sairaalassa väliaikainen henkilötunnus. Sen jälkeen tieto syntymästä lähetetään VRK:lle, joka tekee virallisen tunnuksen ja lähettää sen sairaalalle. Aikaa tähän prosessiin menee arkipäivisin noin yksi vuorokausi. Suunnittelija Ari Häkkilä VRK:lta sanoo, että Väestörekisterikeskus on nyt uudistanut tietojärjestelmiään siten, että lapselle saadaan virallinen henkilötunnus automaattisesti heti, kun sairaala tekee syntymäilmoituksen. Uutta käytäntöä on pilotoitu OYSissa, ja sen on ottanut käyttöön myös Oulaskankaan sairaala. VRK:n tavoitteena on saada käytäntö levitettyä kaikkiin synnytyssairaaloihin. Usea järjestelmätoimittaja ja sairaala on ollut kiinnostunut. Meidän hyötymme tästä on se, että palvelumme parantuu, kun keskeiset asiakkaat, esimerkiksi Kela, saavat sähköisen tunnuksen heti käyttöönsä, Häkkilä sanoo. Eroon kopioimisesta, leikkaamisesta ja liimaamisesta Tietojärjestelmäasiantuntija Hannele Lindeman OYSista sanoo, että virallinen henkilötunnus on tietojärjestelmien kannalta oleellinen, jotta kaikki tiedot saadaan siirtymään helposti ja luotettavasti järjestelmästä toiseen. Nyt se saadaan lapselle heti syntymän jälkeen nappia painamalla. Osastonsihteeri tai kätilö kirjaa syntymän sairaalan tietojärjestelmään, ja kun kirjaus on hyväksytty, järjestelmä pyytää tunnusta VRK:lta automaattisesti. VRK:n järjestelmä puolestaan tekee tunnuksen ja lähettää sen automaattisesti takaisin sairaalaan. Prosessi kestää vajaan minuutin. Ennen kuin uusi järjestelmä otettiin käyttöön, sitä testattiin pitkään sen varmistamiseksi, että tiedot kirjautuvat oikein. Myös käytettävyyttä testattiin ja kehitettiin ennen varsinaista käyttöönottoa, Lindeman kertoo. Osastonsihteeri Erja Iljina sanoo, että vanhassa toimintatavassa yhden vuorokauden viive tarkoitti teknistä viivettä. Toiminnallisesti viive oli pitempi. Syynä oli se, että kun lapsesta kirjattiin tietoja väliaikaisella tunnuksella, ne eivät siirtyneet automaattisesti potilaskertomukseen sen jälkeen, kun virallinen tunnus oli saatu. Meidän piti kopioida tietoja väliaikaisen tunnuksen alta ja siirtää niitä potilaskertomukseen ja liimailla tarroja tulostettuihin asiakirjoihin. Väliaikainen henkilötunnus piti aina erikseen yhdistää ja tallentaa lopulliseen henkilötunnukseen, Iljina kertoo. Myös väliaikaisella henkilötunnuksella kirjattu hoitotyön yhteenveto jouduttiin kopioimaan ja liittämään viralliselle henkilötunnukselle ennen neuvolaan lähettämistä. Tämä vei toisinaan aikaa, eikä sitä aina päästy tekemään heti ennen kun virallinen tunnus saatiin. Vauva lähti usein kotiin väliaikaisen tunnuksen kanssa. Perusterveydenhuoltoon, neuvolaan, lähetettävän lapsen hoitopalautteen tiedon siirto saattoi kestää 1 5 päivää, koska kaikki palautteet neuvolaan lähetettiin lapsen virallisella henkilötunnuksella, Iljina sanoo. Paljon hyötyjä Reaaliaikaisessa järjestelmässä vauvalle muodostuu potilaskertomus heti virallisella henkilötunnuksella ja kaikki häntä koskeva tieto kirjautuu suoraan siihen ilman välivaiheita. Reaaliaikainen henkilötunnus lisää siten hoidon laatua ja vähentää virhemahdollisuuksia. Iljinan mukaan lapsesta saattaa kertyä joskus hyvinkin paljon tietoa lyhyessä ajassa. Uusi käytäntö myös vähentää osastolla työskentelevien kirjaamistyötä ja Tämä pienokainen syntyi Oulaskankaalla ja sai virallisen henkilötunnuksen välittömästi, koska Oulaskangas otti reaaliaikaisen henkilötunnuksen käyttöön heti OYSin jälkeen. Asian hoiti kätilö Sini Lankosaari. antaa lisää aikaa muuhun työhön. Sähköistä lääkemääräystäkään (ereseptiä) ei saa kirjoittaa väliaikaiselle henkilötunnukselle. Osastonhoitaja Tiina Kemppaisen mukaan reaaliaikainen syntymäilmoitus on pitkän prosessin tulos ja hyvä päätös. Nyt käytössä olevasta uudesta toiminnasta hyötyvät synnytysosaston lisäksi lapsivuodeosastot, lastenosastot sekä perusterveydenhuolto. Myös kaikki laboratoriotutkimukset saadaan tilattua virallisella henkilötunnuksella. Uusi käytäntö siis helpottaa myös laboratorion henkilökuntaa, kun he tulevat osastolle ottamaan näytteitä vastasyntyneestä, Kemppainen sanoo. n 10 Pohjanpiiri 1/2014

Teksti Liisa Ahlstén KUVA Tiina Mäki NordLab kehittää toimintaansa ASIAKASPALAUTTeen POHJALTA Jo aikaisemmin kerätyn kirjallisen palautteen pohjalta tiedämme, että asiakkaat eivät ole aivan tyytyväisiä odotusaikojen pituuteen. Syystä tai toisesta he eivät ole päässeet näytteenottoon juuri heille varattuna aikana, ylihoitaja Riitta-Liisa Heikkilä sanoo. NordLabissa on toiminnan kehittämiseksi muodostettu yhdeksän osaamisaluetta, joista kliinisen laboratoriohoitotyön, näytteenoton ja asiakaspalvelun osaamisalueen yhtenä tärkeänä tehtävänä on kehittää asiakaspalvelua. Tammikuussa aloitimme Happy or Not -pilotin, jotta saisimme selville, ovatko mm. odotusajat joinakin tiettyinä päivinä tai kellonaikoina tavallista pidemmät. Pilotin avulla pyrimme reagoimaan palautteeseen mahdollisimman nopeasti, hän kertoo. Reaaliaikaisella palautteella toivotaan päästävän tilanteeseen, jossa näytteenottajia on tarpeeksi suhteessa potilaisiin. Joidenkin potilaiden, esimerkiksi lasten kanssa saattaa näytteenotossa mennä pidempään kuin keskimäärin aikuisten kanssa. Haasteena onkin määritellä keskimääräinen potilasmäärä, jonka yksi hoitaja voi tunnin aikana ottaa vastaan, niin että aikataulu ei kuitenkaan mene näytteenottajaa ajatellen liian tiukaksi. Ohjeistusten yhtenäistäminen Muutamaan NordLab Oulun näytteenottopisteeseen on tammikuun aikana ilmestynyt asiakaspalautteen keräämiseen tarkoitettu automaatti Happy or Not. Reaaliaikaisella palautteen keräämisellä pyritään reagoimaan asiakkaiden tarpeisiin mahdollisimman pienellä viiveellä. Osaamisalueen sisällä on näytteenotolle perustettu oma työryhmä, jonka tehtävänä on näytteenoton ohjeistuksen yhtenäistäminen ja yhteisten pelisään töjen vieminen jokaiseen aluelaboratorioon ja näytteen ottopisteeseen. Osa ohjeista, esimerkiksi laskimonäytteenotto-ohje ja potilaan tunnistaminen -ohje, on jo lähes valmiina. Muita ohjeita tullaan yhtenäistämään tämän vuoden aikana, Riitta-Liisa Heikkilä kertoo. Myös näytteenoton perehdyttämisohjeet yhtenäistetään. Kun kaikissa laboratorioissa on yhtenäiset ohjeet, perehdyttäminen uuteen työpisteeseen on helpompaa, jos laboratoriohoitaja vaikka vaihtaa laboratoriosta toiseen. Rekrytoinnin haasteet Rekrytointi tulee olemaan niin laboratorioalalla kuin muuallakin terveydenhuollossa suuri tulevaisuuden haaste. Laboratoriohoitajat, joiden tutkintonimike on bioanalyytikko, on suurin yksittäinen laboratorioiden ammattiryhmä. Vuoteen 2025 mennessä laboratoriohoitajia jää NordLabin alueella eläkkeelle yli 200. Uusia hoitajia siis tarvitaan. NordLabin tavoitteena onkin olla houkutteleva tulevaisuuden työnantaja. Oulun seudun ammattiopistossa lähihoitajat voivat valita tutkinnon valinnaiseksi osaksi näytteenoton ja asiakaspalvelun. Alalle kouluttautuneet lähihoitajat voivat Riitta-Liisa Heikkilän mukaan hyvin toimia laboratoriohoitajan työparina esimerkiksi terveyskeskuslaboratoriossa. NordLab Oulussa on jo tälläkin hetkellä lähihoitajia vakinaisessa työsuhteessa. Opiskelijat ovat tulevaisuuden voimavara. Viime keväänä meillä oli ensimmäistä kertaa lähihoitajaopiskelijoita harjoittelussa, tänä keväänä heitä on tulossa lisää, hän sanoo. Jotta opiskelijaohjaus toimisi mahdollisimman jouhevasti, on jokaisessa työpisteessä nimetty opiskelijaohjaaja. Koska laboratorioita ja näytteenottopisteitä on useita, myös opiskelijaohjauskäytännöt on tarkoitus yhtenäistää NordLab:n alueella. n Ylihoitaja Riitta-Liisa Heikkilä ja osastonhoitaja Raija Hallikainen esittelevät Avohoitotalon R-kerroksen aulassa olevaa palauteautomaattia. He toivovat että asiakaspalautteita saataisiin entistä runsaammin. Pohjanpiiri 1/2014 11

n Näyttävät akvaariokalat ilahduttavat sekä Willy Serloa että hänen pikkupotilaitansa. Hänen 60-vuotispäiväänsä juhlittiin marraskuussa juhlasymposiumin merkeissä. Teemana olivat lasten tapaturmat. Teksti Liisa Ahlstén KUVA Sylvi Savolainen Kiinnostus lastenlääkärin työhön ja kirurgiaan tuloksena lastenkirurgi Professori Willy Serlon kuukausi Oulussa on venähtänyt jo yli kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Työ lasten kanssa on jaksanut innostaa ja kiinnostaa. Se on palkitsevaa ja tulokset näkyvät nopeasti lasten nopean toipumisvauhdin takia. Opiskeluaikana en oikein tiennyt haluanko lastenlääkäriksi vai kirurgiksi, mutta kun huomasin, että nämä kaksi alaa voi yhdistää, minusta tuli lastenkirurgi, Willy Serlo kertoo. Valtaosa lastenklinikan leikkauksista on pieniä nivustyrä yms. leikkauksia, mutta välillä hän on päässyt OYSissa tekemään myös dramaattisempaa sydänkirurgiaa. Nyt kaikki lasten sydänleikkaukset on keskitetty Helsinkiin, mutta toinen kiinnostava kohde, lasten kallokirurgia, on tullut tilalle. Oulun craniofaciaalikirurginen keskus, joka hoitaa lasten synnynnäisiä kallon epämuodostumia, tekee myös uraauurtavaa tutkimus- ja kehitystyötä. Ala kehittyy voimakkaasti, ja uusia leik- 12 Pohjanpiiri 1/2014

uutisia kausteknisiä sovelluksia ja työvälineitä kehitetään vilkkaasti. Olemme olleet yhdessä Tampereen biomateriaalikeskuksen kanssa kehittämässä kudokseen liukenevia muoveja, jotka soveltuvat lasten kallokirurgiaan, Willy Serlo kertoo. Yhteistyö oululaisen Mectalent Oy:n kanssa on myös ollut hedelmällistä. Heidän kanssaan olemme kehittäneet implantteja, laajenninlaitteita, joiden avulla pään muotoa voidaan hiljalleen muuttaa, ja pääkopan tilavuutta kasvattaa, niin että aivoille tulee tarpeeksi tilaa kasvaa ja kehittyä. Suomessa syntyy vuosittain noin 50 70 lasta, joilla on kallon epämuodostuma. Vielä 30 vuotta sitten kaikkia lapsia, joilla tällainen epämuodostuma oli, pidettiin automaattisesti kehitysvammaisina. Nyt hoitojen kehityttyä heistä tulee veronmaksajia, Willy Serlo toteaa. Lastenkirurgi hoitaa koko perhettä Olipa lapsen leikkaus pieni tai iso, on heidän lapsensa nukutus ja leikkaaminen vanhemmille usein ainutkertainen ja pelottava asia. He ovat huolissaan lapsestaan ja heille pitää Serlon mukaan usein selittää asiat moneen kertaan. Eivät vanhemmat hänen mielestään hankalia ole, mutta työläitä. Heidän kanssaan pitää jaksaa puhua ja heitä pitää kuunnella, mutta kaikille kirurgeille se ei oikein sovi. Minulle yhteistyö vanhempien kanssa on kuitenkin aina ollut helppoa ja luontevaa. Yksi huolestuneiden vanhempien ja jännittyneiden lasten kohtaamisen apukeino, lastenklinikan akvaario, on vuosien varrella kokenut kovia. Sitä on siirrelty paikasta toiseen. Muutamat tihutyön tekijät ovat vieneet kaloja hankeen ja yksi pikkupotilas syötti hyvässä uskossa kaloille vaahtokarkkeja ja salmiakkia, sillä seurauksella, että kalat kuolivat. Mutta nyt remontin jälkeen A6 aulassa on taas komea akvaario, Sähköteknikoiden killan lahjoitus, jonka näyttävät kalat ovat akvaarioharrastajien lahjoittamia. Kaikki lapset samassa sairaalassa Suomessa kirurgiset lapsipotilaat hoidetaan lastensairaalassa, Siitä on kiittäminen Arvo Ylppöä, joka oli asettanut Helsingin lastenklinikalle tulemisensa ehdoksi sen, että rakenteilla olevasta sairaalasta tulee sellainen, että siellä hoidetaan kaikkia lapsia, myös kirurgisia potilaita. Willy Serlon mukaan on hyvä, että lapset hoidetaan lasten sairaalassa, jossa infrastruktuuri ja perushoito on suunniteltu lapsille. Siellä on lasten hoitoon erikoistuneet lääkärit ja hoitajat, välineet on suunniteltu lapsia ajatellen, henkilökunnalla on koulutusta ja kokemusta, eivätkä lapset ole siroteltuna ympäri sairaalaa niin, että sydänlapset ovat sydänteholla ja ortopediset lapsipotilaat jossain traumateholla, niin kuin monessa muussa maassa. Willy Serlon päätehtävä tällä hetkellä on uuden lastenkirurgipolven kouluttaminen. Ja senhän pitää olla edellistä parempi, hän myhäillen toteaa. Ala on alkanut sydän- ja plastiikkakirurgian sekä ortopedian jälkeen kiinnostaa nuoria lääkäreitä. Olemme myös kouluttaneet virolaisia lääkäreitä kallokirurgiaan sekä täällä Oulussa että paikanpäällä Virossa, josta meille on myös tullut potilaita. Tarkoitus on, että he vuoteen 2015 mennessä ovat omavaraisia, hän kertoo. Yllättävää kyllä, potilaiden pienuus ei ole lastenkirurgille ongelma. Sen sijaan potilaiden koon vaihtelu tuo haastetta, kun pienimmät painavat 400 grammaa ja suurimmat 140 kiloa. Meillä on myös kova työ pysyä mukana välineurheilussa, kun koko ajan tulee uutta tekniikkaa, hän toteaa. n Kuntoutussairaalan sairaalahuolto PPSHP:lle Oulun kaupungin omistama Oulun seudun kuntoutussairaala Oy ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ovat tehneet sopimuksen, jonka perusteella kuntoutussairaalan sairaalahuolto siirtyi sairaanhoitopiirin vastuulle vuodenvaihteessa. Sairaalahuoltopalvelut sisältävät tilojen puhtaanapidon, po- tilaille tarjottavat ateriapalvelut, lähtevän potilaan vuodehuollon sekä sovitut avustamistehtävät. Järjestelyn yhteydessä viisi vakituista ja kolme määräaikaista kuntoutussairaalan työntekijää siirtyi sairaanhoitopiirin palvelukseen. n Kulttuuri teemana Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointifoorumissa Pohjois-Pohjanmaan Hyvinvointifoorumi järjestetään 1.4. Oulun pääkirjaston Pakkala-salissa, Kaarlenväylä 3. Tämän vuoden teema on taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset. Pohjois-Pohjanmaan Hyvinvointifoorumi järjestetään nyt seitsemättä kertaa. Hyvinvointifoorumi on maakunnallisen hyvinvointiohjelman tärkeä vuosittainen tapahtuma. Ohjelman taustalla on näkemys, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ei ole pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon asia vaan se kuuluu kaikille toimijoille Tämän vuoden Hyvinvointifoorumin teemaksi valittiin kulttuuri siksi, että sillä katsotaan olevan merkittävä rooli kansalaisten hyvinvoinnin edistämisessä. Kulttuurin ja taiteen keinoin voidaan edistää terveyttä ja hyvinvointia sekä lisätä osallisuutta yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla. Päivän aikana teemaa lähestytään tarkastelemalla taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksia ja hyviä käytäntöjä elämänkaariajattelun kautta. Hyvinvointifoorumin järjestää Pohjois-Pohjanmaan liitto yhteistyössä Taiteen edistämiskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnan kanssa. n Pohjanpiiri 1/2014 13

Teksti Jaakko Ahlstén KUVA Niina Keränen & Jani Moisala Psykoosisairaustutkimusten PALKITSeminen JATKUI Viime vuonna terveydenhuollon tukisäätiön myöntämän apurahan sai Jouko Miettusen johtama psykoosisairauksien riskitekijöiden aikatrendien ja yhteisvaikutusten tutkimus. Kuten moni muukin apurahalla tuettu tutkimus, Miettusen työryhmä käyttää ainutlaatuista syntymäkohorttia tietolähteenään. Kuvassa takarivissä keskellä Jouko Miettunen, eturivissä äärimmäisenä oikealla Erika Jääskeläinen. Kuvassa olevista myös emeritusprofessori Matti Isohanni (takana 2. vasemmalta), professori Juha Veijola (takana 2. oikealta) ja dosentti Pirjo Mäki (takana 1. oikealta) ovat tehneet runsaasti skitsofrenian riskitutkimusta. Oulun yliopiston kliinisen epidemiologian professori Jouko Miettunen kertoo, että Pohjois-Suomessa psykoottiset sairaudet, kuten skitsofrenia, ovat ovat yleisempiä kuin muualla Suomessa ja keskimäärin maailmalla. Maailmalla skitsofrenian yleisyys on alle prosentin, Suomessa noin prosentti, mutta Pohjois-Suomessa noin 1,8 prosenttia. Kaikkien psykoosien esiintyvyys voisi olla jopa neljästä viiteen prosenttia, mikä on jo kohtalaisen iso osa väestöstä, Miettunen sanoo. Miettusen mukaan Pohjois- Suomessa ja nimenomaan Oulussa psykoosisairauksien ja skitsofrenian tutkimisella onkin jatkuvuutta. Kaksi vuotta sitten saman apurahan sai Oulun työterveydessä työskentelevä psykiatriaan erikoistuva lääkäri, dosentti Erika Jääskeläinen tutkimuksestaan skitsofrenian taudinkulusta ja ennusteesta (Pohjanpiiri 2/2013). Jääskeläinen on mukana myös Miettusen tutkimuksessa. Pitkäaikaistutkimus mahdollistaa aikatrendien tutkimisen Pohjois-Suomessa kerätyt kaksi syntymäkohorttiaineistoa vuosina 1966 ja 1986 syntyneistä henkilöistä antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tehdä pitkittäistutkimusta, eli tutkimusta jossa kerätään tietoja etenevästi. Kaksi samankaltaista kohorttiaineistoa mahdollistaa myös riskitekijöiden aikatrendien muutosten tutkimisen. Osa riskitekijöistä voi muuttua ajan kuluessa joko harvinaisemmiksi tai yleisemmiksi. Esimerkiksi terveydenhuollon parantuessa synnytyskomplikaatioiden määrä voi kahdenkymmenen vuoden aikana vähentyä, kun taas kannabiksen käyttö tuona aikana lisääntyy. Vertaamalla näitä tekijöitä kahtena eri ajanjaksona nähdään aikatrendien merkitys psykoosien määrän kehittymisessä, Miettunen sanoo. Paitsi psykoosiin sairastuneet, myös he, jotka eivät ole sairastuneet ovat Miettusen mukaan tärkeitä tutkimuksen kannalta. Heidän avullaan voidaan määritellä riskitekijöiden yhdistelmien vaikutuksia. Vanhempien psykoottinen sairaus on ehkä suurin riskitekijä psykoosisairauksissa ja voi olla, että sukurasitus yhdessä jonkun muun tekijän kanssa voi kasvattaa riskiä suuresti, Miettunen pohtii. Tietoa kerääntyy jatkuvasti Syntymäkohorttiaineiston 46- vuotisseuranta päättyi juuri, ja nuoremman kohortin tutkimus psykoosien osalta on vasta alussa. Miettusen mukaan nuorempi polvi on kuitenkin vasta pääse- mässä ikään, jossa sairastumisriski kasvaa ja se jatkuu pitkään. Tämän takia aineistoa kertyy jatkuvasti lisää. Vanhemmasta kohortista on jo laaja aineisto. Siinä psykoosiin sairastuneita on noin 300, eli 2,9 prosenttia on sairastunut tai sairastaa psykoottista sairautta. Tämän olemassa olevan aineiston perusteella psykoosiriskeistä on jo tehty useita julkaisuja väitöskirjojen ja tutkimusten muodossa, Miettunen sanoo. Miettusen mielestä tutkimuksen tuloksia on mahdollista hyödyntää kliinisessä työssä, kuten kyselemällä potilailta altistusta riskitekijöille. Hänen mukaansa sovellusten käyttöönotto tulee kuitenkin olemaan hidasta. n Osa riskitekijöistä voi muuttua ajan kuluessa joko harvinaisemmiksi tai yleisemmiksi. 14 Pohjanpiiri 1/2014

Heparbase ja Renbase Oikea annos maksaja munuaispotilaalle Terveysportin lääkehoidon tukitietokannat Heparbase ja Renbase sisältävät tiedon yli 1 300 lääkeaineen antotapakohtaisesta annostuksesta ja käytön turvallisuudesta maksan ja munuaisten vajaatoiminnan eri vakavuusasteissa. Myös lääkkeiden maksa- ja munuaistoksisuus on kerrottu. Munuaisten vajaatoimintaa esiintyy yli 10 %:lla väestöstä ja kolmasosalla yli 65-vuotiaista, mikä pitää huomioida useiden lääkkeiden annosta määritettäessä. Toisaalta useat lääkkeet metaboloituvat myös maksan kautta ja voivat tuottaa ongelmia kirroosipotilaille. Ongelmapotilaiden lääkkeiden oikea annos on helposti tarkistettavissa näistä tietokannoista. www.terveysportti.fi

Teksti Liisa Ahlstén KUVAT Tiina Mäki Hallintoylihoitaja Pirjo Kejosen (oik.) mukaan Vuoden hoitotyöntekijää arvioidaan eettisen osaamisen perusteella eli miten eettisyys ilmenee potilastyössä, suhteessa työkavereihin ja koko työyhteisöön. Kuvassa hänen lisäkseen valitsemistyöryhmän jäseniä, professori Maria Kääriäinen Oulun yliopistosta sekä laatupäällikkö Leena Lang ja Optan laatupäällikkö Mika Pöytäkivi. Palkittu Sirpa Väätäjä Vuoden HOITOTYönteKIJälle potilastyö on luontevaa ja mieluista Vuoden hoitotyöntekijä valittiin juuri joulun alla. Nimitys tuli ikään kuin joululahjaksi Hamsun kirurgian poliklinikalla työskentelevälle suuhygienisti Sirpa Väätäjälle. Itse hän sanoo yllättyneensä tittelistä, mutta työtoverit sanovat kuin yhdestä suusta, että nimitys meni juuri oikealle henkilölle. Heidän mukaansa Sirpa Väätäjällä on erinomainen toiminnan kokonaishahmotus- ja priorisointikyky. Hänellä on luontainen ja läheinen suhtautuminen potilaisiin ja hänen kanssaan on helppo työskennellä. Kun hän kymmenisen vuotta sitten tuli Hamsun eli Hammasja suusairauksien klinikan poliklinikalle sisäisenä sijaisena, alkoi vastuuyksikön johtaja Kai Sundquist pian hänen tulonsa jälkeen saada viestejä Sirpa on älyttömän hyvä, sitä ei saa päästää pois. Valitsemistyöryhmän jäsen, laatupäällikkö Leena Lang kertoi, että vuoden hoitotyönteki- jäksi oli ehdolla yhteensä 77 huippuhoitajaa, mutta vain yksi voidaan nimetä. Lisäoppia kiinnostuksen vuoksi Sirpa Väätäjän ura hammashuollossa alkoi hammashoitajana terveyskeskuksessa, mutta myöhemmin hän on ollut hammashoitajana ja suuhygienistinä yksityispuolellakin. Suuhygienistiksi hän opiskeli kiinnostuksesta alaa kohtaan oltuaan hammashoitajana kymmenisen vuotta. Hamsun kirurgian poliklinikalla hänen tehtäviinsä kuuluvat tavanomaiset poliklinikkahoitajan tehtävät kuten toimenpiteissä avustaminen, konsultaatio- ja lähetepotilaiden hoitoon liittyvien asioiden järjestely ja potilasohjaus. Potilastyöstä tykkään, potilaan auttaminen on mielestäni tärkeää. Tässä työssä saa kohdata hyvin eri tavoin sairaita ihmisiä, joille suun ja hampaiden hoito on tärkeä osa kokonaishoitoa, Sirpa Väätäjä sanoo. Työviihtyvyyteen vaikuttaa tietenkin koko työyhteisö. Mukavassa työyhteisössä on kiva työskennellä, hän lopuksi tiivistää. n Palkitsemistilaisuuteen kokoontuneet työkaverit aplodeerasivat Sirpa Väätäjälle moneen kertaan. Kai Sundquist kertoi, että kun Sirpalle antaa tehtävän hoidettavaksi, se on jo hoidettu sillä aikaa, kun hän itse on käynyt kahvilla. Onnittelijoiden joukossa oli myös apulaisosastonhoitaja Lilja Moilanen. 16 Pohjanpiiri 1/2014

Teksti Liisa Ahlstén KUVAT Tiina Mäki Yksi viidestä Lääkäriliitossa vuosi 2013 oli kollegiaalisuuden teemavuosi, jonka aikana palkittiin viisi Vuoden Kollegaa yksi jokaiselta erityisvastuualueelta. Vuoden Kollegaksi OYSin erityisvastuualueelta valittiin lastentautien ja lasten infektiosairauksien erikoislääkäri Marjo Renko, joka toimii myös kliinisenä opettajana ja tutkijana Oulun yliopistossa ja OYSin lastentautien klinikassa. Minulla on päävirka yliopistolla. Sellaisina aikoina, kun luentoja ja kandiopetusta on vähemmän, teen lisäksi potilaisiin liittyvää tutkimusta ja ohjaan väitöskirjojen tekijöitä. Sairaalassa pidän infektiopoliklinikkaa, jossa hoidetaan mm. immuunipuutteisia lapsia, hän kertoo. Marjo Renkoa luonnehditaan työyhteisön ilopilleriksi, joka pelkällä läsnäolollaan saa tilanteen kuin tilanteen muuttumaan positiiviseksi. Kollegat kehuvat, että häneltä löytyy kiireenkin keskellä aina aikaa toisille. Hänen kerrotaan olevan kollegana kaikille ikään ja hierarkkiseen asemaan katsomatta helposti lähestyttävä, toverillinen ja aina valmis auttamaan. Innostava opettaja Marjo Renkoa pidetään myös innostavana opettajana. Itse hän kuitenkin korostaa porukalla tekemisen meininkiä. En yleensä ajattele, että joku on kandi ja joku toinen erikoistuva, vaan potilastyötä tehdään yhdessä, toisiamme tukien tämähän voisi olla vaikka kollegiaalisuuden määritelmä, jota häneltä monesti kysytään. Lääkäriksi kasvamisen prosessi on raskas, työ on vastuullista. Opettaminen ei hänen mielestään ole vain tiedon jakamista, vaan se on myös tukemista ja rohkaisemista vastuun ottamisessa. Ei pidä mennä tekemään asioita nuoren lääkärin puolesta. Vaatiminen, tukeminen ja arvostaminen kulkevat käsi kädessä. Jotain sellaista kollegiaalisuus nuoria kohtaan on, Marjo Renko pohdiskelee. Tutkija itsekin Lastenklinikassa on meneillään paljon kliinisiä infektioprojekteja, mutta tärkein on periodisesti kuumeilevien lasten oireyhtymän tutkiminen. Pienille lapsilla tulee miltei päivän tarkkuudella kuukauden välein toistuvia kuumejaksoja, joiden syytä ei tiedetä. Muutaman päivän kestävä kuume, jonka aikana saattaa olla kurkku kipeä, nielussa peitteitä, suurentuneita imusolmukkeita, mutta ei yskää eikä nuhaa. Oireet kestävät muutaman päivän ja menevät ohi tullakseen taas kuukauden kuluttua, Marjo Renko kuvailee oireyhtymää. Syytä tähän ei tiedetä, mutta se on huomattu, että kun nielurisat poistetaan, lapset paranevat, hän jatkaa. Marjo Renko pikkupotilaansa, Susannan, vuoteen vierellä. Tämä on tosi kiinnostava tutkimuskohde. Ihminen on kummallinen ja biologia on hänen mielestään kaunista, mutta me ymmärrämme siitä vielä kovin vähän. Ja lääkäriys, siinä on paljon sellaista, mitä missään muussa ammatissa ei ole. Se on professio, johon voi kasvaa vähitellen. Parhaimmillaan tämä työ on tosi hienoa, mutta jokainen meistä tekee sitä omalla persoonallaan, hän pohtii. n Pohjanpiiri 1/2014 17

kuva Pekka Huovinen Teksti Martti Ahlstén OYS 40 vu Kukka ja lämmin halaus. Hallintolakimies Sari Haataja onnittelee Kari Säkkistä. kuva Marko Korhonen Oulun yliopistollinen sairaala täytti viime vuonna 40 vuotta. Juhlavuotta vietettiin työn merkeissä ja muistamalla pitkä uran tehneitä työntekijöitä. Erittäin hyvä työpaikka Oulun yliopistollisen sairaalan rakentaminen käynnistyi vuonna 1968. Sairaalatoiminta uusissa rakennuksissa aloitettiin virallisesti vuonna 1973, tosin potilaita oli siirretty Kontinkankaalle asteittain jo sitä ennen. Viimeisenä yksikkönä aloitti lastenklinikka, joka valmistui vuonna 1975. Toiminnan käynnistyessä henkilökuntaa oli 1799, ja potilaita hoidettiin vuodeosastoilla keskimäärin 9,9 vuorokautta. Nyt henkilöstöä on OYSissa noin 6000 ja koko sairaanhoitopiirissä noin 7000. Hoitoaika vuodeosastoilla on nyt keskimäärin 4,9 vuorokautta. Näitä lukuja laskeskellut sairaanhoitopiirin johtaja Hannu Leskinen sanoo, että aivan kaikki ei ole muuttunut. Sairaalan aloittaessa tiedotusvälineissä uutisoitiin suurin Yksi sairaanhoitopiirin konkareista on Kari Säkkinen. Hän aloitti työnsä OYSissa vuoden 1972 puolella yliopistoopintojensa loppuvaiheessa. Virkanimike oli systeemisuunnittelija ja toimipiste tietojenkäsittelyksikkö. Sairaalassa ei silloin tehty vielä mitään tietokoneilla, sillä yhtään sellaista ei talossa ollut. Ensimmäinen hankinta oli reikäkorttien lävistyskone, Säkkinen muistelee. Nyt hän toimii tietohallintojohtajana tietohallinnossa. OYS on ollut erittäin hyvä työpaikka. Olen viihtynyt, hän sanoo. n 18 Pohjanpiiri 1/2014

kuva Pekka Huovinen kuva Pekka Huovinen kuva Pekka Huovinen otta otsikoin rahapulasta, henkilöstöpulasta, hoidon porrastuksesta ja avohoidon kehittämisestä. Se kuulostaa aivan tämän päivän keskustelulta. Tietoa, taitoa ja kokemusta 40-vuotisjuhlia OYS ei järjestänyt. Sen sijaan se muisti ansioituneita työntekijöitään kahdessa tilaisuudessa. Joulukuun alkupäivinä hallintorakennuksen neuvotteluhuoneessa luovutettiin kannustuspalkkio vähintään 40 vuotta yhtäjaksoisesti sairaanhoitopiirin palveluksessa olleille henkilölle. Näitä, viimeistään vuoden 1973 alkupuolella työnsä aloittaneita on sairaanhoitopiirin palveluksessa 23. Toinen tilaisuus järjestettiin joulun alla ravintola Kotkassa. Silloin luovutettiin Kuntaliiton kultainen ansiomerkki työnteki- Sairaalassa tehdään tiimityötä ja sitä tehtiin myös mitalienjako tilaisuudessa. Kun kunniamerkin saajia on paljon, tilaisuudesta tulee hyvin pitkä ilman organisoitua toimintaa. me terveydenhuollon kehityksen ja olette olleet sitä rakentamassa. Myös teille kuuluu ansio siitä, että suomalainen terveydenhuolto on yksi maailman parhaimmista, Hannu Leskinen kiitti palkittuja mitalien luovutustilaisuudessa. n jöille, jotka ovat olleet vähintään 30 vuotta sairaanhoitopiirin, kunnan, kuntainliiton tai kuntayhtymän palveluksessa. Tällaisia työntekijöitä PPSHP:n palveluksessa on 574. Te kaikki edustatte tietoa, taitoa ja kokemusta. Olette nähneet maamme ja oman alueemkuva Marko Korhonen Sairaalan aloittaessa tiedotusvälineissä uutisoitiin suurin otsikoin rahapulasta, henkilöstöpulasta, hoidon porrastuksesta ja avohoidon kehittämisestä. Se kuulostaa aivan tämän päivän keskustelulta. Konkarit koolla. 40 vuotta samassa talossa on harvinaista nykyisessä työelämässä. Pohjanpiiri 1/2014 19

Teksti Martti Ahlstén KUVAT Tiina Mäki Suomen ensimmäinen multimedia-arkisto Oulun yliopistolliseen sairaalaan Oulun yliopistollisessa sairaalassa (OYS) on otettu ensimmäisenä sairaalana Suomessa käyttöön kliinisten kuvien maakunnallinen multimedia-arkisto. Järjestelmän käyttöönotto aloitettiin syksyllä ja vuoden loppuun mennessä kaikki sairaanhoitopiirin kunnat ovat alkaneet tallettaa järjestelmään dokumenttejaan. Multimedia-arkisto tehostaa sairaalan toimintaa ja parantaa hoidon laatua. Muun muassa valokuvaamon studiossa sekä eri osastoilla kuvataan päivittäin useita potilaita ja kuvat tallennetaan multimedia-arkistoon. 20 Pohjanpiiri 1/2014

Sairaaloissa syntyy valtava määrä kuvamateriaalia, josta vain pieni osa on arkistoitu digitaalisesti siten, että kuvia voidaan hoitotilanteessa katsoa sähköisestä potilaskertomuksesta. OYSissa radiologian kuvat ovat olleet jo pitkään digitaalisessa muodossa, mutta esimerkiksi keuhkofunktiokuvat on tulostettu paperille. Osa paperikuvista on liitetty sellaisenaan potilaskansioihin, osa on skannattu ja siirretty sähköiseen potilaskertomukseen, OYSin hallintoylilääkäri Juha Korpelainen kertoo tähänastisista, väistyvistä käytännöistä. Hoitotilanteissa otettuja valokuvia on säilytetty työasemilla ja cd-levyillä, joilta ne eivät ole olleet helposti saatavilla muille kuin kuvan ottaneelle lääkärille tai hoitajalle. Aloite kunnilta OYSissa on pitkään ollut käytössä sen itse kehittämä, selainpohjainen sähköinen potilaskertomus. Selainpohjaisuus on tehnyt mahdolliseksi katsoa radiologian kuvia suoraan potilaskertomuksesta ilman uusien ohjelmien käynnistämisiä ja uusia kirjautumisia. Uudessa terveydenhuoltolaissa muutettiin tietoturvamäärityksiä siten, että sairaanhoitopiireistä tuli alueellisia rekisterinpitäjiä. Tämän muutoksen ansiosta kuntien terveyskeskukset voivat käyttää OYSin potilaskertomusjärjestelmää. Näin ollen sitä on voinut käyttää myös radiologian kuvien katsomiseen terveyskeskuksissa. Meille alkoi pari vuotta sitten tulla kunnista kyselyjä, voisimmeko tarjota terveyskeskuksille palveluna radiologian kuvien pitkäaikaista arkistointia. Siksi aloimme suunnitella kuvantamisen tuotannonohjausjärjestelmän kehittämistä sellaiseksi, että tällainen palvelu tulisi mahdolliseksi, järjestelmäpalvelupäällikkö Kimmo Savela kertoo. Kriteereiksi palvelulle asetettiin, että kuntien olisi helppo liittyä siihen ilman investointeja ja ylläpitokuluja. Kliiniset kuvat mukaan Samaan aikaan OYSissa oli alettu valmistella järjestelmää, jonka avulla potilastyössä otettuja kliinisiä kuvia voitaisiin arkistoida siten, että niihin on pääsy kaikilla potilasta hoitavilla terveydenhuollon ammattilaisilla, ei pelkästään kuvan ottaneella henkilöllä. Kuva-arkistohankkeet päätettiin yhdistää perustamalla sairaanhoitopiirille multimedia-arkisto. Teknisesti se toteutettiin siten, että radiologian kuvaarkisto-ohjelmasta ja kuvantamisen toiminnanohjausjärjestelmästä kehitettiin uuden polven versiot, joiden avulla voidaan käsitellä ja tallentaa kaikenlaista kuvamateriaalia ja tuoda kuvia suoraan potilaskertomukseen. Kuvien laaja tallentamis- ja katsomismahdollisuus koskee myös kuntia. Ensimmäisenä uutta arkistoa alkoi käyttää Taivalkoski. Nyt mukana ovat kaikki sairaanhoitopiirin kunnat. Arkistosta on teleradiologinen yhteys myös OYSin erityisvastuualueen muihin sairaaloihin ja kaikkiin Suomen yliopistollisiin sairaaloihin. Voimme käyttää yhteyttä konsultaatiotilanteissa tai, kun potilas siirtyy jatkohoitoon kotikunnan ulkopuolelle, Kimmo Savela kertoo. Kliinisten kuvien laatu parantuu Kliinisten kuvien kohdalla on kehitetty arkistoinnin ja katselun lisäksi myös kuvien laatua. Kuvantamisinsinööri Jukka Veijola on kiertänyt klinikoilla kouluttamassa työntekijöitä arkiston käyttämiseen ja valokuvaamiseen. Tämä on ollut hänen pääasiallisin työnsä jo muutaman vuoden ajan. Olemme hankkineet jonkin verran uutta kuvauskalustoa ja sitä hankitaan tulevaisuudessa lisää. Valtaosa otetuista kuvista tulee muistikortilla sairaalan valokuvaamoon, jossa varmistamme kuvien laadun. Siinä vaiheessa voimme vielä esimerkiksi korjailla valotusta ja väritasapainoa, Veijola kertoo. Seuraamme myös saapuvien kuvien yleistä laatua. Jos jostakin yksiköstä alkaa tulla jatkuvasti heikkolaatuisia kuvia, käymme tarkistamassa ja tarvittaessa korjaamassa yksikössä käytettävien kameroiden asetukset. Kuvien tallentamisessa käytetään kansainvälisiä kuvastandardeja. Videoita tallennetaan toistaiseksi vain vähän, mutta siltäkin osin tilanne kohentuu, kun tallennuskapasiteettia hankitaan lisää. Tietoturvasta huolehdittu Juha Korpelainen sanoo, että multimedia-arkisto tehostaa toimintaa, mutta ennen kaikkea se parantaa hoidon laatua, kun kuvamateriaali tallennetaan yhdenmukaisesti ja se saadaan laajempaan käyttöön. Kuvien katselua koskevat samat määräykset kuin muutakin potilastietoa. Katseluoikeus on vain potilasta hoitavilla terveydenhuollon ammattilaisilla. Yksityiset terveyspalvelut eivät ole järjestelmässä mukana. Multimedia-arkiston teknisestä toteutuksesta vastasi Neagen Oy. Toimitusjohtaja Lasse Jyrkinen sanoo, että hankkeen toiminnallinen suunnittelu oli vaativampaa kuin tekninen. Toiminnallisten prosessien ymmärtäminen on kaikkein oleellisinta tällaisissa hankkeissa. Teknisen toteuttajan pitää ymmärtää, mitä asiakas haluaa ja miksi. Se vaatii runsaasti keskinäistä viestintää. OYS teki laajan ja hyvän työn omien prosessiensa miettimisessä ja kuvaamisessa, hän sanoo. n Pohjanpiiri 1/2014 21

Teksti Liisa Ahlstén KUVA Sylvi Savolainen Mojova MOJO sivutuotteena hyvä alainen Moniammatillisessa johtajakoulutuksessa (MOJO) on meneillään kuudes vuosikurssi, keväällä on taas uusi hakukierros. Hakijoita on riittänyt vaikka koulutuksen piti alun perin olla vain väliaikaista. MOJO-kurssi on aidosti moniammatillinen, yleensä tämäntyyppiset koulutukset ovat ammattiryhmäkohtaisia ja vain päivän-parin mittaisia. MOJO on järjestelmällistä koulutusta, joka kestää runsaan vuoden. Lähiopetusjaksoja on 5x2 päivää ja lisäksi on oman työyhteisön kehittämistehtävä ja muita kirjallisia töitä, vastuualuejohtajana toimiva koulutuksen alullepanija, suunnittelija ja ohjelmajohtaja Heikki Wiik kuvailee. Vuosien varrella koulutukseen osallistuneista suurin osa on ollut lääkäreitä, mutta lisäksi mukana on ollut mm. ylihoitajia ja osastonhoitajia sekä apteekin ja laboratorion henkilökuntaa. OYSin klinikoiden hallintolääkäreistä noin 90 prosenttia on jo käynyt tämän koulutuksen, mutta koulutuksessa on ollut ihmisiä myös avoterveydenhuollosta. MOJO sai alkunsa, kun erikoistuville lääkäreille alettiin suunnitella EJO-lähijohtajakoulutusta. Moniammatillinen keskijohdolle tarkoitettu MOJO eriytyi siitä omaksi kokonaisuudekseen. Johtoajatuksena MOJO:ssa on ihmisten johtaminen, vuorovaikutustaidot. Asiantuntijalle on tyypillistä, että hän tietää paljon yhdestä alasta, MOJO:n tavoitteena onkin laajentaa näkökulmaa. Esimiestehtävissä pitää oppia katsomaan ympärilleen, nähdä laajoja kokonaisuuksia ikään kuin helikopterinäkökulmasta, Heikki Wiik kuvailee koulutuksen päämääriä. Vaihtuvuutta eläköitymisen seurauksena Kun koulutus seitsemän vuotta sitten aloitettiin, ajateltiin, että johtamiskoulutustarve jossain vaiheessa hiipuu ja koulutus voidaan lopettaa. Mutta nyt kuitenkin tilanne on se, että koulutukseen on koko ajan enemmän hakijoita kuin sinne voidaan ottaa. Opetusministeriön tekemän arvion mukaan vuosien 2005 2012 välisenä aikana noin 10 000 uutta sosiaali- ja terveysalan johtajaa tarvitsee johtamis- 22 Pohjanpiiri 1/2014