7. ALUEEN NYKYTILA JA VAIHTOEHTOJEN VAIKUTUKSET Tässä luvussa esitetään arvio niistä mahdollisista vaikutuksista, joita Poroaavan turvetuotannon hankevaihtoehdoilla voi olla fyysiseen, elolliseen, sosiaaliseen ja sosioekonomiseen ympäristöön. Arvioinnin lisäksi luvussa on kuvattu hankealueen ympäristön nykytilaa, johon hanke saattaa vaikuttaa. 7.1 Pintavedet 7.1.1 Lähtötiedot ja menetelmät Hydrologia ja tulvariskit: Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmä Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi YVA-hankkeissa ja ympäristölupahakemuksissa (Pöyry Finland Oy 2012). Tulvariskien alustava arviointi Kemijoen vesistöalueella (ELY-keskus, http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=126368&lan=fi) Virtaamat Jaurujoen yläosalla Jaurulammen suulla, Jaurujoen alaosalla laskussa Vuotosjokeen sekä Vuotosjoen alaosalla laskussa Kemijokeen on arvioitu Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän vesistömallijärjestelmän avulla. Malli laskee virtaamia reaaliajassa, mutta siihen on sisällytetty virtaamalaskenta takautuvasti vuodesta 1962 lähtien jokaiselle 3. jakovaiheen mukaiselle vesistöalueelle. Mallin virtaamatiedot on ilmoitettu vuosilta 1962 2010. Vesistömallista saaduista keskivirtaamista on laskettu alueiden keskivalumat (Mq, MNq ja MHq). Hankealueen valuman muuttumista kuntoonpano- ja tuotantovaiheessa on arvioitu Vapo Oy:n Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisten soiden vuosina 2003 2011 mitattujen keskivalumien perusteella. Lisäksi on verrattu yksittäistä suurinta pintavalutuskentältä havaittua kevätvalumaa (Hq) Jaurujoen yläosan valuma-alueen kevätaikaiseen keskiylivalumaan. Virtaama saadaan kertomalla valuma-alue (km 2 ) ja valuma (l/s/km 2 ). Vedenlaatu ja vesistön tila: Ympäristöhallinnon Oiva-tietokanta Vapo Oy:n teettämät vedenlaadun ennakkotarkkailut Jaurujoessa ja Jaurulammessa Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 ja toimenpideohjelma 2010 2015 (Lapin ympäristökeskus 2009) Kuormitus: Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi YVA-hankkeissa ja ympäristölupahakemuksissa (Pöyry Finland Oy 2012). Poroaavan tuotantosuunnitelmat Lapin turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu v. 2010. (Pöyry Finland Oy 2011 b) Selvitys turvetuotannon humuspäästöistä ja humuksen merkityksestä vesistöissä (Pöyry Finland Oy 2010) Turvetuotannon valumavesien ympärivuotinen käsittely (TuKos) Sallan alueen suunnitellut muut turvetuotantoalueet Vesistöjen kuormittajat Ympäristöhallinnon VEMALA-kuormitusmalli Pöyry Finland Oy:n tekemässä koosteessa turvesoiden kuormitusten arvioinnista on hyödynnetty vuosien 2003 2011 tarkkailutuloksia Vapo Oy:n turvesoilta ympäri Suomea. Selvityksessä on verrattu turvesoiden valumia, veden laatua ja ominaiskuormituksia eri vaiheissa olevilla soilla, eri vesienkäsittelymenetelmillä ja eri maantieteellisillä alueilla olevilla soilla (Pohjois-Suomi, Etelä- Suomi, Länsi-Suomi).
7.1.2 Nykytila 7.1.2.1 Yleistä (hankealueen sijoittuminen valuma-alueelle) Hankealue sijaitsee Kemijoen vesistöalueen (65) Ylä-Kemijoen alueella (65.4), tarkemmin Vuotosjoen valuma-alueen (65.49) Jaurujoen osavaluma-alueella (65.495) (kuva 6-1). Poroaavan puhdistetut kuivatusvedet johdetaan Jaurujoen yläosalle, josta vedet virtaavat Jaurujokea noin 35 km matkan ennen laskua Vuotosjokeen. Vuotosjoesta vedet purkautuvat Kemijokeen noin 18 km Jaurusjoen suun alapuolella. Kuvassa (Kuva 7-1) on esitetty hankealueen kuivatusvesien purkureitti Vuotosjoen suulle saakka. Laajuudeltaan koko Kemijoen vesistöalue (65) on 51 127,28 km 2 ja sen järvisyys on 4,3 %. Vuotosjoen (alaraja Kemijoki) valuma-alueen (65.49) pinta-ala (F) on 730,55 km 2 (järvisyys 0,56 %). Jaurujoen (alarajalla Vuotosjoki) koko valuma-alueen (65.495) pinta-ala on 259,36 km 2 ja järvisyys 0,70 %. (Ekholm 1993). Kuva 7-1. Hankealueen sijoittuminen valuma-alueelle, hankealueen vesien purkureitti sekä Herttatietokannan vesistötarkkailupisteet Jaurujoessa, Jaurujärvessä ja Vuotosjoessa. (Pohjakartta Maanmittauslaitos 2011) Kemijoen vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa Kemijoen vesienhoitoalue on jaettu seitsemään osa-alueeseen, jossa Poroaapa sijoittuu Kemihaaran alueelle (Kuva 7-2).
Kuva 7-2. Kemijoen vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa käytetty osa-aluejako. 7.1.2.2 Hydrologia ja tulvariskit Taulukossa (Taulukko 7-1) on esitetty virtaamat Jaurujoen yläosalla Jaurulammen suulla, Jaurujoen alaosalla laskussa Vuotosjokeen sekä Vuotosjoen alaosalla laskussa Kemijokeen. Virtaamat on arvioitu Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän vesistömallijärjestelmän avulla. Taulukko 7-1. Virtaamat Jaurujoen yläosalla Jaurulammen suulla, Jaurujoen alaosalla laskussa Vuotosjokeen sekä Vuotosjoen alaosalla laskussa Kemijokeen vuosina 1962 2010 (SYKE 2011). Jaurujoen yläosa Jaurujoen alaosa Vuotosjoen alaosa Jaurulammen suu laskussa Vuotosjokeen laskussa Kemijokeen F ~ 44,2 km² F = 259,36 km² F = 730,55 km² m³/s m³/s m³/s koko vuosi MQ 0,51 3,0 8,3 MNQ 0,13 0,76 2,0 MHQ 1,8 11 35 joulu-maaliskuu MQ 0,25 1,5 3,9 kesä-syyskuu MQ 0,66 3,9 10 MNQ 0,40 2,4 5,8 MHQ 1,3 7,8 24
Keväällä Jaurujoki tulvii ennen laskukohtaa Jaurulampeen ja tulvavettä kulkeutuu myös Jaurujärveen. Muita tulvariskialueita ei ole tullut vaikutusarvioinnin yhteydessä esille hankealueella. Kemijoen vesistöalueella tehdyssä alustavassa tulvariskien kartoituksessa tulvalle alttiita alueita on noussut esille Rovaniemellä, Kittilässä, Kemijärvellä, Pelkosenniemellä ja Sodankylässä. 7.1.2.3 Vedenlaatu ja vesistön tila (ekologinen tila) Hankealueen lähivesistöjen vedenlaadun nykytilan kuvaus perustuu ympäristöhallinnon Herttatietokannasta saatuihin 2000 luvulla otettujen näytteiden vedenlaatutuloksiin, sekä Vapo Oy:n vuosina 2011 2012 teettämiin vedenlaadunennakkotarkkailuihin. Veden laadun arvioinnissa on käytetty apuna eri tietolähteistä saatuja raja-arvoja, jotka esitetty liitteessä 9. Vesistön rehevyyttä ja perustuottajien, erityisesti kasviplanktonin, kasvua rajoittava minimiravinne (fosfori, typpi) voidaan arvioida tarkastelemalla pintavesien ravinnepitoisuuksia ja -suhteita. Ravinnesuhdetarkastelu voidaan tehdä Forsbergin & Rydingin (1980) esittämien kokonaisravinnesuhteiden, mineraaliravinnesuhteiden ja tasapainosuhteiden avulla (Taulukko 7-2). Mineraaliravinnesuhde kuvaa leville välittömästi käyttökelpoisten liuenneiden ravinteiden suhdetta, ja sitä pidetään kokonaisravinnesuhdetta herkempänä ravinteiden rajoittavuuden kuvaajana. Suomen humuspitoisissa sisävesissä tasapainosuhteen avulla vesistöt arvioidaan helposti todellista typpirajoitteisemmiksi, eikä tasapainosuhde välttämättä sovellu Suomen usein tummavetisten sisävesien minimiravinteen indikaattoriksi. Taulukko 7-2. Minimiravinnesuhteen tarkastelu perustuu kokonaisravinne-, mineraaliravinne- ja tasapainosuhteisiin (Forsberg & Ryding 1980). Minimiravinne Kokonaisravinnesuhde Mineraaliravinnesuhde Tasapainosuhde Kok. N (NH 4 N + NO 2-3 -N) (Kok.N / Kok.P) Kok.P PO 4 -P (NH 4 N + NO 2-3 -N / PO 4 -P) Typpi < 10 < 5 > 1 Typpi ja fosfori 10-17 5-12 Fosfori > 17 > 12 < 1 Vesistön ekologisen tilan luokittelu perustuu ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta saataviin tietoihin. Ympäristöhallinnon ekologinen luokittelu on tehty pääosin vuosien 2000 2007 seurantatulosten perusteella. Mikäli biologista aineistoa ei ole ollut käytettävissä, on tilasta tehty asiantuntija-arvio veden laadun perusteella (POPELY 2010).
Kuva 7-3. Pintavesien ekologinen tila Kemijoen vesienhoitoalueella (Lapin ympäristökeskus 2009). Vuotosjoki Pelkosenniemen kunnan alueella sijaitseva Vuotosjoki saa alkunsa Vuotostunturin lounaispuolella sijaitsevasta Vuotoslammesta ja laskee noin 57 km alempana Kemijokeen. Vuotosjoki on luokiteltu pintavesityypiltään keskisuuriin turvemaiden jokiin (Hertta-tietokanta). Valuma-alueen pintaalasta noin 38 % on turvemaata. Jaurujoki laskee Vuotosjokeen, Vuotosjoen keskiosalla noin 20 km ennen Vuotosjoen laskua Kemijokeen. Jokialueen merkittävin kuormittaja on valuma-alueella harjoitettu metsätalous. Alueeseen vaikuttavat myös maatalous sekä haja-asutus. Pistekuormitusta Vuotosjokeen ei kohdistu. Vuotosjoki uittoa varten tehtyjen perkausten jälkiä on korjattu vuonna 1996 suoritetulla virtavesikunnostuksella (Kemijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuoteen 2015). Vuotosjoen alaosa on liettynyt, mataloitunut ja kasvittunut valuma-alueen metsätaloudellisten ojitusten ja maanmuokkauksen seurauksena. Elinympäristön muutosten vaikutukset ovat havaittavissa muutoksina kalaston ja pohjalevästön lajistossa ja yhteisörakenteessa. Vuotosjoen vedenlaatu on Lapin oloissa rehevähkö, mutta luokittuu kansallisen luokituksen puitteissa silti hyväksi. Ensisijainen ongelma onkin valuma-alueelta jokeen kohdistuva kiintoainekuormitus (Kemijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuoteen 2015). Vuotosjoen valuma-alueen ojituksista ja maanmuokkauksista jokeen nykyään kohdistuvan kiintoainekuorman määrää ei ole inventoitu. Myöskään liettymis- ja kasvittumisongelman vakavuutta ja mahdollisia kunnostustarpeita ei ole arvioitu. Siksi Vuotosjoen tilan parantamiseen tähtääviksi lisätoimiksi kaudelle 2009 2015 on vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa esitetty Vuotosjoen vesiensuojelu- ja kunnostussuunnitelmaa, joka sisältää tehostetun ympäristöntilan seurannan (vesikemia, biologiset indikaattorit). Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan uusimmat vedenlaatutiedot löytyvät tarkkailupisteestä Vuotosjoki 4, joka sijaitsee Vuotosjoen alaosalla noin 2 km ennen joen laskua Kemijokeen (Kuva
7-1). Ympärivuoden otettuja vedenlaatutuloksia vuosilta 2007 2012 löytyy yhteensä 28 kpl (Taulukko 7-3). Joen vesi on keskimäärin happamuudeltaan neutraalia (ph 7), humuspitoista (väri 99 mgpt/l) ja keskimääräinen rautapitoisuus 1516 µg/l on tyypillistä tasoa valuma-alueeltaan suovaltaisille vesistöille. Kiintoainepitoisuudet ovat vaihdelleet välillä 0,5 8,1 mg/l veden ollessa pääosin lievästi sameaa tai välillä myös silminnähden sameaa. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on erinomainen. Veden sähkönjohtavuusarvot ovat sisävesille tyypillisellä tasolla. Vuotosjoen tarkkailupisteiltä mitatut kesäaikaiset kokonaistyppipitoisuudet kuvaavat karua tai lievästi rehevää vesistöä ja kokonaisfosforipitoisuudet rehevää vesistöä. Mineraaliravinnetarkastelun perusteella joen perustuotantoa (leväkasvua) rajoittava minimiravinne on ollut tuotantokaudella (kesä) pääosin typpi. Vuotosjoen ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Vesienhoitosuunnitelman mukainen vesistön ekologinen tavoitetila (hyvä) saavutetaan tai turvataan nykykäytännön lisäksi tehtävillä toimenpiteillä vuoteen 2021 mennessä (Hertta-tietokanta). Taulukko 7-3. Veden laatu Vuotosjoessa vuosina 2007 2012 (Hertta-tietokanta). Paikka/aika ph Alkal. Väri Fe Sameus Kiinto- Sähkön- Kok.P PO4-P Kok.N NO3-N NH4-N aine johtavuus NO2-N mmol/l mg Pt/l µg/l FNU mg/l ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Vuotosjoki 4 (7448331-3529965) / vuodet 2007-2012 yhteensä 28 näytettä Keskiarvo (n=28) 7,0 0,56 99 1516 4,4 3,1 7,5 30 11 355 45 14 Min (n=28) 6,5 0,24 30 880 1,3 0,5 4,0 22 5 190 1 3 Maks (n=28) 7,6 1,00 200 2400 7,6 8,1 13 48 18 680 130 29 *Keskiarvo, talvi (n=10) 6,9 0,72 66 1268 5,5 2,4 9,7 25 12 300 94 26 ***Keskiarvo, kesä (n=10) 7,0 0,40 127 1617 3,7 3,8 5,6 34 10 397 17 7 ****Keskiarvo, syksy (n=8) 7,1 0,56 106 1700 4,1 3,0 7,1 30 11 370 18 8 * talvi = marraskuu - huhtikuun alku *** kesä = kesä - elokuu **** syksy = syys - lokakuu Jaurujärvi Vesipinta-alaltaan noin 22,9 ha suuruinen Jaurujärvi sijaitsee runsaan 3 km etäisyydellä hakealueesta lounaaseen. Jaurujärvi laskee vetensä Jaurujokeen hieman ennen joen laskua Jaurulampeen, eivätkä joen vedet virtaa Jaurujärveen lukuun ottamatta suurimpia kevättulvia, jolloin osa joen vesistä saattaa tulvia jokipenkereen yli Jaurujärveen. Hertta-tietokannan mukaan Jaurujärven vedenlaatua on tarkkailtu 1990-luvun alkupuolella kolmesta eri näytepisteestä (Taulukko 7-4). Vedenlaatutietojen perusteella Jaurujärven vesi on keskihumuksista ja happamuudeltaan lähes neutraalia. Happitilanne on ollut avovesikautena pintavesissä hyvä tai tyydyttävä ja pohjalla välttävä. Talvella happitilanne on ollut tyydyttävä tai välttävä. Veden rautapitoisuudet ja sähkönjohtavuusarvot ovat olleet suomalaisille sisävesille tyypillisellä tasolla. Jaurujärvestä mitatut kokonaisfosforipitoisuudet kuvaavat lievästi rehevää tai rehevää vesistöä ja kokonaisfosforipitoisuudet karua tai lievästi rehevää vesistöä. Hertta-tietokannan mukaan Jaurujoen ekologista tilaa ei ole luokiteltu.
Taulukko 7-4. Veden laatu Jaurujärvessä vuosina 1990 1993 (Hertta-tietokanta). Paikka/aika Näyte- Lämpö- ph Alkal. Happi Väri CODMn Fe Sameus Sähkön- Kok.P PO4-P Kok.N NO3-N NH4-N Klorosyvyys tila johtavuus NO 2-N fylli-a m C mmol/l mg/l kyll.% mg Pt/l mg/l µg/l FNU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Jaurujärvi 1 (7423760, 3561720) / vuodet 1990, 1992-1993, n = 5 keskiarvo 1-10 6,6 7,1 0,57 7,1 59 68 7,3 373 1,2 14 26 15 273 52 12 minimi 1-10 0,8 6,5 0,25 3,2 27 2,5 0,2 41 0,3 6,1 14 2 60 2,5 2,5 maksimi 1-10 17 7,6 0,91 12,5 101 160 18 980 2,3 25 34 31 470 130 72 keskiarvo 1 8,4 6,9 0,32 9,4 81 102 12 599 1,5 8,1 22 8 376 54 24 9,2 keskiarvo 3-8 6,6 7,0 0,49 6,8 56 73 8,0 382 1,5 13 28 15 295 56 10 keskiarvo 10 4,5 7,6 0,88 5,6 43 6,9 0,6 71 0,5 25 24 21 79 44 4,9 Jaurujärvi 2 (7423390, 3562400) / vuodet 1990, 1992-1993, n = 4 keskiarvo 1-3 7,5 6,9 0,36 8,5 76 96 11 597 2,1 8,3 25 13 380 82 16 minimi 1-3 1,2 6,7 0,23 4,5 63 35 4,4 185 1,2 6,3 14 2 270 2,5 4 maksimi 1-3 12 7,4 0,55 11 91 160 19 889 4,8 12 38 33 430 210 38 keskiarvo 1 6,5 7,0 0,34 9,4 77 96 11 569 1,7 8,0 22 11 383 70 19 keskiarvo 3 8,8 6,9 0,37 7,6 75 96 11 625 2,5 8,7 27 16 378 93 13 Jaurujärvi 3 (7423920, 3561340) / vuodet 1992-1993, n = 4 keskiarvo 1-6,5 5,6 6,8 0,4 8,0 63 109 13 662 1,6 9,8 30 19 415 87 22 minimi 1-6,5 1,2 6,6 0,24 3,9 30 20 1,4 403 0,8 6,4 21 7 200 5 6 maksimi 1-6,5 11,8 7,3 0,94 10,8 78 160 18 835 3,1 23 51 49 500 210 73 keskiarvo 1 5,0 6,7 0,28 9,3 72 120 15 742 1,4 6,8 25 12 467 95 32 keskiarvo 3-5 6,4 6,8 0,25 8,0 65 128 16 746 1,6 8,0 28 16 436 53 16 keskiarvo 6-6,5 4,2 7,2 0,78 5,7 44 45 4,9 416 2,0 19 41 35 285 125 16 Jaurujoki ja Jaurulampi Poroaapa sijaitsee aivan Jaurujoen latvaosilla ja Jaurujoki virtaa suunnitellun hankealueen läpi. Joen pituus on 37,5 km ja Jaurujoen osavaluma-alueen (65.495) pinta-ala on 171,69 km 2 (järvisyys 0,79 %). Jaurujoen alaosalla ennen laskua Vuotosjokeen, Jaurujokeen yhtyy Karjalaisenjoki (F = 87,67 km 2 ), jolloin koko Jaurujoen vesistöalueen valuma-alueen (alaraja Vuotosjoki) pintaala on yhteensä 259,36 km 2 (Ekholm 1993). Jaurujoki on luokiteltu pintavesityypiltään keskisuuriin turvemaiden jokiin (Hertta-tietokanta). Jaurujoen valuma-alue on pääosin suo- ja metsämaastoa, joista osa on ojitettu metsätalouskäyttöön. Poroaapa sijaitsee Jaurujoen latvaosilla. Jaurujoki virtaa Poroaavan hankealueen läpi ja noin 7,5 km hankealueen alapuolella joki ohittaa Jaurujärven länsipuolelta ja levenee Jaurulammeksi. Jaurujärveltä purkautuu vesiä Jaurujokeen järven länsipuolella olevaa ojaa pitkin. Jaurulammen jälkeen joki virtaa luoteeseen noin 28 km matkan ennen laskua Vuotosjokeen. Lapin Vesitutkimus Oy on ottanut Vapo Oy:n toimeksiannosta vedenlaadunennakkotarkkailunäytteitä Jaurujoen ylä (p1)- ja alaosalta (p3) sekä Jaurulammesta (p2) vuosina 2011 2012 (Taulukko 7-5). Jaurujoen yläosan tarkkailupiste (p1) sijaitsee noin 6,5 km Poroaavan alapuolella tien nro. 9640 sillan kodalla noin 1 km ennen Jaurujoen laskua Jaurulampeen. Joen alaosan tarkkailupiste (p3) sijaitsee noin 2 km ennen Jaurujoen yhtymistä Vuotosjokeen (Kuva 7-1). Taulukon 7-5 vedenlaatutietojen perusteella Jaurujoen yläosalla vesi on runsashumuksista ja lievästi hapanta. Jaurulammessa ja Jaurujoen alaosalla vesi on keskihumuksista ja happamuudeltaan kevättulvaa lukuun ottamatta lähes neutraalia. Vesistön melko korkeat rautapitoisuudet ovat tyypillisiä suovaltaisten alueiden vesistöille ja sähkönjohtavuusarvot ovat sisävesille tyypillisellä tasolla. Jaurujoen ja Jaurulammen kokonaisfosforipitoisuudet kuvaavat rehevää vesistöä. Kokonaistyppipitoisuudet joen yläosalla ja Jaurulammessa kuvaavat lievästi rehevää ja joen alaosalla karua vesistöä. Typpi onkin vesistön perustuotantoa (leväkasvua) rajoittava minimiravinne. Jauruojan yläosan (p1) korkeampiin humus- ja ravinnepitoisuuksiin vaikuttavat valuma-alueen suovaltaisuus sekä metsäojitukset. Hertta-tietokannan mukaan Jaurujoen ekologista tilaa ei ole luokiteltu. Jaurujoelle ei ole tehty biologista näytteenottoa (pohjalevästö, pohjaeläimistö, kalasto), jonka perusteella joen ekologista tilaa voitaisi arvioida. Tarvittavat selvitykset toteutetaan kesällä 2013.
Taulukko 7-5. Vedenlaatutietoja Jaurujoesta ja Jaurulammesta (ennakkotarkkailunäytteen vuosina 2011 2012). Paikka/aika ph Happi Väri CODMn Fe Kiinto- Sähkön- Kok.P PO4-P Kok.N NO3-N NH4-N Kloroaine johtavuus NO2-N fylli-a mg/l kyll.% mg Pt/l mg/l µg/l mg/l ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Jaurujoki, p1 (7426910-3563380) / vuodet 2011-2012 yhteensä 8 näytettä 26.5.2011 6,5 24 1400 2,6 44 17 570 56 44 27.7.2011 6,7 7,4 65 270 31 2600 4,0 4,6 70 44 680 82 20 21.9.2011 7,0 9,1 73 210 20 2400 2,3 6,2 49 41 430 64 24 8.11.2011 6,6 8,6 61 220 27 1500 <1 3,8 30 20 540 120 18 19.1.2012 7,0 10 70 170 19 1700 2,0 6,8 42 37 580 170 79 15.3.2012 7,0 11 73 180 11 2600 2,2 8,9 48 42 510 200 110 21.5.2012 5,7 9,8 80 190 29 860 <2,5 1,7 36 11 480 31 17 12.7.2012 6,2 7,8 71 300 35 1600 2,8 2,8 33 23 560 54 12 13.9.2012 6,8 9,2 79 230 20 2000 4,7 5,2 48 31 470 71 10 Keskiarvo 6,6 9,11 72 221,25 24 1851 2,5 5,0 44,4 30 536 94 37 Min 5,7 7,4 61 170 11 860 <1 1,7 30 11 430 31 10 Maks 7,0 11 80 300 35 2600 4,7 8,9 70 44 680 200 110 Jaurulampi, p2 (7424400-3560500 / vuodet 2011-2012 yhteensä 9 näytettä 5.4.2011 7,1 3,7 740 <1 24 18 330 210 19 26.5.2011 6,9 19 1100 2,0 40 12 520 42 37 27.7.2011 6,9 7,5 79 230 26 1900 6,7 5,9 110 49 580 <20 94 13 21.9.2011 7,3 10 86 150 14 1600 <2 8,2 35 23 330 <20 9,9 8.11.2011 7,0 11 81 180 22 1200 1,2 5,7 26 16 480 110 18 19.1.2012 7,1 11 78 120 13 1200 1,3 8,4 28 21 500 170 16 15.3.2012 7,2 11 76 110 7,0 1400 <1 9,9 30 26 370 210 16 21.5.2012 6,1 10 83 180 20 700 <1,7 2,9 34 13 480 <20 16 12.7.2012 6,7 8,2 79 250 29 1500 2,8 4,2 33 18 550 47 6,5 1,6 13.9.2012 7,1 9,8 90 110 12 1100 3,0 7,9 31 17 360 <20 17 Keskiarvo 6,9 9,8 82 166 17 1244 2,0 6,6 39 21 450 91 25 7,3 Min 6,1 7,5 76 110 3,7 700 <1 2,9 24 12 330 <20 6,5 1,6 Maks 7,3 11 90 250 29 1900 6,7 9,9 110 49 580 210 94 13 Jaurujoki, p3 (7436257-3537094) / vuodet 2011-2012 yhteensä 7 näytettä 27.7.2011 7,2 7,3 76 160 14 2500 4,5 8,4 51 34 350 40 17 22.9.2011 7,4 11 90 110 8,0 1700 2,3 14 33 25 220 <20 9,5 8.11.2011 7,1 11 81 160 19 1900 1,8 6,4 32 25 450 100 9,9 19.1.2012 7,0 9,9 68 100 8,7 1500 1,4 10 33 26 360 120 48 15.3.2012 7,1 9,8 68 90 4,5 1400 <1 12 32 27 300 150 33 21.5.2012 6,0 8,9 74 180 21 1100 1,7 2,4 36 12 470 <20 8,6 12.7.2012 6,8 8,3 81 230 22 2100 4,4 5,6 47 30 420 47 16 13.9.2012 7,1 9,9 88 100 8,2 1300 1,8 9,5 23 16 310 <20 21 Keskiarvo 7,0 9,5 78 141 13 1688 2,3 8,5 36 24 360 68 20 Min 6,0 7,3 68 90 4,5 1100 <1 2,4 23 12 220 <20 8,6 Maks 7,4 11 90 230 22 2500 4,5 14 51 34 470 150 48 Nykyinen kuormitus vesistössä ja turvetuotannon osuus Kemijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman arvion mukaan koko Kemijoen vesisenhoitoalueen ihmistoiminnasta johtuvasta ravinnekuormituksesta nykytilanteessa turvetuotannon aiheuttama osuus kokonaisfosforin osalta on noin 1 % ja kokonaistypen osalta noin 3 % (Kuva 7-4).
Kuva 7-4. Arvio sisävesiin kohdistuvan kokonaisfosforin ja kokonaistypen ainevirtaamien ja kuormituksen jakaumasta Kemijoen vesienhoitoalueella. (lähde: Kemijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma pintavesillel vuoteen 2015) Suurin osa Kemihaaran osa-alueen vesistön ravinnekuormituksesta vesistöön tulee luonnonhuuhtoumana. Ihmistoiminnasta aiheutuva kuormitus on pääosin peräisin maa- ja metsätaloudesta sekä haja-asutuksen jätevesistä. Turvetuotantoa ei alueella ole, joten siitä ei aiheudu myöskään kuormitusta (Taulukko 7-6) Taulukko 7-6. Kemihaaran alueelle kohdistuvan kokonaisfosfori- ja kokonaistyppikuormituksen osuudet päästölähteittäin ja kokonaisainevirtaamat t/v (Kemijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma pintavesille vuoteen 2015) Kuormituslähde Kok.P Kok.N Laskeuma (%) 1,3 2,2 Luonnonhuuhtouma (%) 82,2 90 Yhdyskunnat (%) 0,1 0,2 Haja-asutus (%) 2,2 0,5 Teollisuus,voimalaitokset ja kaivokset (%) 0,0 0,0 Turvetuotanto (%) 0,0 0,0 Kalankasvatus (%) 0,0 0,0 Maatalous (%) 7,2 4,0 Metsätalous (%) 6,9 3,1 Muu kuormitus (%) 0,0 0,1 Ainevirtaama t/v 42,9 1122 Vuotosjoen valuma-alueelle (65.49) Jaurujoen osavaluma-alueelle (65.495) ei sijoitu nykytilanteessa turvetuotantoa. Ympäristöhallinnon vesistömallijärjestelmän VEMALA-kuormitusmallissa maa-alueilta tuleva kuormitus on jaoteltu pelloilta ja muilta maa-alueilta tuleviin kuormiin, jotka
ovat suurimmat kuormittajat vesistöalueilla. Myös haja-asutusten vesistöpäästöt kuormittavat osaltaan vesistöjä ainakin fosforin osalta (Taulukko 7-7). Taulukko 7-7. Maa-alueiden, haja-asutuksen, pistekuormituksen, laskeuman ja turvetuotannon synnyttämä fosfori-, typpi- ja kiintoainekuormitus Vuotosjoen (65.49) ja Jaurujoen (65.495) valuma-alueilla. (Ympäristöhallinnon vesistömallijärjestelmän VEMALA-kuormitusmalli) Vesistöalue Fosfori Pelto Muu Asutus Turve, piste Yhteensä laskeuma (kg/v) (kg/v) (kg/v) (kg/v) (kg/v) Vuotosjoki 65.49 848 17117 103 47 18117 Jaurujoki 65.495 137,12 3552,53 29,79 13,81 3733,25 Vesistöalue Typpi Pelto Muu Asutus Turve, piste Yhteensä laskeuma (t/v) (t/v) (t/v) (t/v) (t/v) Vuotosjoki 65.49 8 93 0 1 102 Jaurujoki 65.495 1,38 21,73 0,00 0,34 23,45 Vesistöalue Kiintoaine Pelto Muu Asutus Turve, piste Yhteensä laskeuma (t/v) (t/v) (t/v) (t/v) (t/v) Vuotosjoki 65.49 149 3014 0 0 3163 Jaurujoki 65.495 26,41 466,42 0,00 0,00 492,82 Pelto = kuorma peltoalueilta Muu = kuorma muulta maa-alueelta Asutus = kuorma haja-asutuksesta Turve, piste, laskeuma = kuorma turvetuotannosta, pistekuormitus ja laskeuma vesistöihin 7.1.3 Vaikutusmekanismit Valumavesien vaikutukset vesistöön ovat tapauskohtaisia ja riippuvat mm. käytettävästä vesienkäsittelyjärjestelmästä, turvetuotantoalueen koosta, vesiensuojelurakenteista, tuotantoalueen valuma-alueosuudesta, etäisyydestä vesistöön, laimentumisolosuhteista sekä vesistön tilasta. Kaukana vesistöstä sijaitsevan suon kuormittavista aineista valtaosa voi sedimentoitua laskuojiin ennen vesistöön kulkeutumistaan. Turvetuotannon vesistövaikutukset liittyvät lähinnä ravinnepitoisuuksiin, veden tummuuteen sekä kiintoaineesta johtuvaan liettymiseen. Kuntoonpanovaihe Kuntoonpanovaihe kestää 2-5 vuotta, josta ojitustyöt (reuna-, kokooja- ja sarkaojat) puolesta kahteen vuoteen, suon koosta ja olosuhteista riippuen. Turvetuotantoalueen kuntoonpanovaiheessa suon alivaluma ja kokonaisvalumat kasvavat, koska suohon varastoituneet vedet pääsevät purkautumaan. Vaikutusten suuruus riippuu suon vetisyydestä ja turvekerroksen paksuudesta. Vaikutukset valuntaan ovat voimakkaimmillaan suon peruskuivatusvaiheessa. Kunnostusvaiheen vaikutukset valumaveden laatuun vaihtelevat. Yleisesti ottaen kiintoaineen, liuenneen orgaanisen aineen, fosforin, typen, erityisesti epäorgaanisen typen sekä raudan pitoisuudet kasvavat. Aina selvää pitoisuuksien kohoamista ei kuitenkaan tapahdu, tai kohoaminen havaitaan vain jonkun aineen kohdalla. Tuotantovaihe Tuotantovaihe kestää keskimäärin 20 30 vuotta. Tämän jälkeen alue siirtyy jälkihoitovaiheeseen ja sitä seuraavaan uuteen käyttömuotoon. Turvetuotantoa varten ojitetulla suolla veden kulkeutumisreitit poikkeavat luonnontilaisesta. Voimakkaiden sateiden aikana tiheä kuivatusojasto nopeuttaa veden kulkeutumista, ja tämä näkyy äkillisinä ylivirtaamapiikkeinä. Yleensä valuntahuiput ovat kuitenkin turvetuotantoalueella luonnontilaista pienempiä, koska veden varastointikyky on suurempi, kuin luonnontilaisella. Uusilla
ja paksuturpeisilla tuotantoalueilla vedenvarastointikyky on suurempi kuin vanhoilla, mataloituneilla turvekentillä. Suurimmat valumat esiintyvät kevättulvan aikana, mutta myös rankkojen kesäsateiden yhteydessä hetkelliset valuntahuiput voivat olla huomattavan suuria. Turvetuotantoalueelta lumien sulaminen keväällä tapahtuu yleensä aikaisemmin kuin muulta alueelta, jolloin tuotantoalueelta tuleva huippuvalunta on ehtinyt tapahtua ennen vesistön muun valuma-alueen huippuvaluntaa. Näin ollen turvetuotantoalueilla ei ole vesistöjen kevättulvaa suurentavaa vaikutusta. Syksyllä keskivaluma on yleensä kesäkautta suurempi. Talvella valunta saattaa loppua pitkäksikin aikaan kokonaan. Myös kuivan kesän aikana valunta saattaa tyrehtyä kokonaan. 7.1.4 Vesistövaikutusten arviointi Tässä osiossa arvioidaan hankevaihtoehtojen mahdollisesti aiheuttamia vaikutuksia ja muutoksia alapuolisen vesistön hydrologiaan, vedenlaatuun ja ekologiseen tilaan. 7.1.4.1 Hydrologia ja tulvariskit Vaihtoehto 0 Turvetuotantoa ei aloiteta. Alueen valumat ja virtaamat (Taulukko 7-8, VE0) säilyvät nykyisellään. Keväällä Jaurujoki tulvii ennen laskukohtaa Jaurulampeen ja tulvavettä kulkeutuu myös Jaurujärveen. Luontaiset vaihtelut vuosittaisissa sademäärissä, lämpötiloissa, lumen vesiarvossa jne. vaikuttavat alueen valumiin ja virtaamiin. Vaihtoehdot 1 ja 2 Avoimilta, puuttomilta turvetuotantoalueilta lumipeite häviää metsäisiä alueita aikaisemmin. Kevätvalunta alkaa siten turvetuotantoalueilla muuta ympäristöä aikaisemmin, mikä voi osittain tasata lähivesistöalueen kevätylivalumaa kokonaisuutena. Luonnontilaiseen tilaan verrattuna tuotantoalueen valuma kasvaa, koska kuivumisen vuoksi tiivistyneen turpeen vedenjohtavuus ja vedenpidätyskyky ovat heikentyneet. Kasvillisuuden puuttuminen vähentää myös alueelta tapahtuvaa haihduntaa. Turvetuotantoalueilta sadevesi kulkeutuu nopeasti pintavaluntana ojiin. Ylivalumat voivat kasvaa tuotantoa edeltäneestä tilanteesta. Valumahuippujen tasaus riippuu sarkaojien kaltevuudesta sekä muista vesiensuojelurakenteista, kuten päisteputkista, virtaamansäätöpadoista, laskeutusaltaista, pintavalutuskentästä, pumpuista jne. Pumput mitoitetaan yleisesti valumalla 80 100 l/s/km 2. Vesienkäsittelyratkaisut pystyvät varastoimaan jonkin verran tulvavesiä, joten tästä johtuen turvetuotantoalue voi tasata alueen valumahuippuja. Jaurujoen yläosan keskivaluma (Mq) on taulukon 7-8. arvojen perusteella 11,5 l/s/km 2 ja keskiylivaluma (MHq) noin 41,4 l/s/km 2. Jaurujoen yläosan valuma-alue on kokonaisuudessaan 44,2 km 2 ja tästä alueesta ojitettua turvetuotantoaluetta olisi noin 1,7 km 2. Kuntoonpanovaiheessa suon vesivarastoa tyhjennetään ja valumat lisääntyvät. Poroaapa on kuitenkin jo suurelta osin metsäojitettu, joten merkittävää muutosta ei valumissa todennäköisesti tapahdu. Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisten kuntoonpanosoiden mitattu keskivaluma on ollut n. 17 l/s/km 2 ja kevätaikainen keskimääräinen ylivaluma (MHq) n. 51 l/s/km 2 (Pöyry Environment Oy 2012). Kuntoonpano lisäisi laskennallisesti Jaurujoen keskivirtaamaa (MQ) Jaurulammen suulla n. 0,008 m 3 /s ja kevään tulvavirtaamaa (MHQ) n. 0,016 m 3 /s. Turvetuotannon alkaessa keskivaluma pintavalutuskentälliseltä tuotantoalueelta Pohjois-Suomen tarkkailusoilla on ollut noin 15 l/s/km 2 (Pöyry Environment Oy 2012). Tämä lisää Jaurujoen yläosan keskivirtaamaa Jaurulammen suulla nykyiseen verrattuna noin 0,004 m 3 /s. Pohjois-Suomen turvetuotannossa olevien pintavalutuskentällisten soiden keskimääräinen kevätylivaluma on ollut 58 l/s/km 2 (Pöyry Finland Oy 2012). Täten kevätylivirtaama Jaurulammen suulla kasvaisi enimmillään nykyisestä noin 0,028 m 3 /s. Jaurujoen yläosan keskialivaluma (MNq) on noin 2,94 l/s/km 2. Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisten soiden kuntoonpanoaikana keskimääräinen alivaluma on ollut noin 11 l/s/km 2 ja tuotannon aikana noin 8,7 l/s/km 2 (Pöyry Finland Oy 2012). Täten turvetuotanto lisäisi jonkin verran Jaurujoen alivirtaamia (MNQ) eli kuivana aikana Jaurujoessa olisi hieman enemmän vettä nykytilanteeseen verrattuna.
Pohjois-Suomen kemikaloinnilla varustettujen turvetuotantoalueiden valumia ei ole tarkkailtu niin suuressa määrin, että niistä voitaisiin suorittaa samankaltaista laskentaa. Lisäksi talvella kemikalointia ei ole käytetty. Kevään ja syksyn valumat ovat kuitenkin samaa luokkaa kuin pintavalutuskentällisillä soilla. Taulukko 7-8. Muutokset Jaurujoen yläosan virtaamissa. Jaurujoki Jaurujoki Jaurujoki Jaurulammen suu Jaurulammen suu Jaurulammen suu F ~ 44,2 km² (kuntoonpano F=1,7 km 2 ) (turvetuotanto F=1,7 km 2 ) koko vuosi VE0 VE1 ja VE2 VE1 ja VE 2 MQ [m 3 /s] 0,51 0,518 0,514 MNQ [m 3 /s] 0,13 0,144 0,140 MHQ [m 3 /s] 1,83 1,846 1,858 Laskennallisesti turvetuotanto lisää jonkin verran Jaurujoen yläosan valumaa ja Jaurujoen virtaamaa. Jaurujoki tulvii jo tällä hetkellä keväisin joen alavalla osalla Jaurujärveen. Mikäli kevään virtaama lisääntyy, myös tulvariski lisääntyy, vaikka vesimäärälisäykset eivät ole suuria. Osakaskunta on esittänyt patovallin rakentamista ko. Jaurujoen alaosan ja Jaurujärven väliin. Jälkihoitovaiheessa alueen valumat voivat muuttua uudelleen. Tuotannosta poistuneiden alueiden vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden kautta viranomaisten määräämän ajan. Tämän jälkeen muutokset virtaamissa riippumat jälkihoitomuodosta. Mikäli alue metsitetään tai viljellään, alue vaatii edelleen kuivatusta. Soistamisessa alue alkaa palautua pikkuhiljaa alkuperäiseen tilaansa. Kemijoen vesistöalueella varsinaisia tulvariskialueita esiintyy Rovaniemellä, Kittilässä, Kemijärvellä, Pelkosenniemellä ja Sodankylässä. Näihin tulva-alueisiin tai tulvavesivirtaamiin Poroaavan turvetuotantoalueella ei ole vaikutusta. 7.1.4.2 Veden laatu Hankevaihtoehtojen kuormitus- ja pitoisuuslisälaskenta sekä niissä käytetyt aineistot on esitetty tarkemmin liitteessä 12. Tässä osiossa käsitellään laskennan tuloksia ja vaikutuksia. Turvetuotannon kuormitus Turvetuotannon keskeisimmät vesistöjen kuormittajat ovat kiintoaines, ravinteet (typpi ja fosfori), rauta ja liuennut orgaaninen humus. Turvetuotannon aiheuttama vesistökuormitus on suurin tuotantoalueen kunnostuksen aikana ja rankkojen sateiden yhteydessä. Kiintoaineen kulkeutuminen valumavesien mukana vesistöön on tyypillinen turvetuotannon haitta. Koska turvetuotantokentällä ei ole suojaavaa kasvipeitettä, äkillinen raju sade voi kuljettaa kuivumassa olevaa jyrsöstä ojiin. Kiintoainekuormitus voi aiheuttaa liettymistä laskuojien läheisyydessä. Luonnontilaiselta suolta tuleva valumavesi sisältää aina orgaanisia yhdisteitä, jotka antavat suovedelle tyypillisen ruskean värin. Ojituksen aikana veden väri sekä samenee että tummenee, kun kiintoainehuuhtouma lisääntyy. Turvetuotannosta aiheutuvat vesistövaikutukset esiintyvät lähinnä laskuojien vaikutusalueella. Vaikutukset näkyvät vesistön pohjan laadun ja lajiston köyhtymisenä sekä veden laadun ja vesikasvillisuuden muutoksina. Humus Humus on pitkälle hajonnutta, eloperäistä eli orgaanista ainesta. Humusta esiintyy vesistöissä liuenneena, kolloidina ja kiinteänä. Humuskuormituksen mahdollisia ympäristövaikutuksia ovat veden tummuminen, rehevöityminen, happitilanteen muuttuminen, laji- ja biomassamuutokset sekä virkistyskäytön heikentyminen. Kun vesi humuksen vaikutuksesta tummuu, valon kulkeutuminen vedessä vähenee ja samalla veden kerrostuneisuus lisääntyy. Voimakas kerrostuneisuus voi heikentää alusveden happitilannetta. Veden kerrostuneisuudesta voi seurata tuottavan kerroksen paksuuden pieneneminen ja edelleen ravinteita käyttävien eliöiden lajimuutokset. Humuksessa itsessään on ravinteita sekä suoraan että humuksen hajoamisen kautta. Tästä voi aiheutua leväkukintoja, vesikasvillisuuden lisääntymistä ja kalastomuutoksia, etenkin arvokalat voivat hävitä vesistöstä. Edellä esitetyt fysikaaliset, biologiset ja kemialliset muutokset heikentävät vesi-
alueen virkistyskäyttöä (uiminen ja kalastus). Toisaalta humus toimii vedessä puskurina ja vähentää esimerkiksi happaman laskeuman vaikutusta. Lisäksi humus voi muodostaa metallien kanssa komplekseja, jolloin raskasmetallien aiheuttamat biologiset haittavaikutukset vähenevät. (Pöyry Finland Oy 2010) Humuskuormitusta on vaikea pidättää laskeuttamalla, koska orgaaninen kiintoaines on kevyttä. Toisaalta liuenneet humusaineet eivät laskeudu ollenkaan tai laskeutumista voi tapahtua jonkin verran kiintoaineeseen kiinnittyneenä. Humusaineiden tarkka pitoisuus voidaan määrittää eristämällä humusaine vedestä ja määrittämällä humusaineet gravimetrisesti kuivatusta, eristetystä näyte-erästä. Menetelmä on hankala ja kallis. Orgaanisen kokonaishiilen (TOC) ja yleisimmin vesinäytteistä mitattavan kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) välillä on korrelaatio. Kemiallinen hapenkulutus on noin 1,1 1,4 -kertainen orgaaniseen kokonaishiilimäärään verrattuna. Pintavesien orgaanisesta hiilestä noin 50 % on humusaineiden hiiltä. Turvetuotantoalueiden päästötarkkailuissa käytetään yleisesti COD Mn -menetelmää. (Pöyry Finland Oy 2010) Vapo Oy ja Turveruukki Oy ovat teettäneet selvityksen turvetuotannon humuspäästöistä ja humuksen merkityksestä vesistöissä. Aineistossa on käytetty Länsi-Suomen, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin alueiden tarkkailutuloksia sekä ympärivuotisesta että kesäaikaisesta tarkkailusta tuotanto- ja kunnostusvaiheessa olevilta turvesoilta vuosilta 2005 2009. Kuntoonpanovaiheen soita on selvityksessä ollut mukana 40 kappaletta ja tuotantosoita 347 kappaletta. Selvityksen mukaan pintavalutuskentiltä, tai vastaavilta kasvillisuuskentiltä, lähtevän veden COD Mn -arvot ovat olleet kaikilla tarkkailusoilla ja kaikkina vuodenaikoina pienempiä kuin pelkillä laskeutusaltailla varustettujen soiden. Kemikalointi on ollut muihin menetelmiin verrattuna selvästi tehokkain humuksen poistaja. (Pöyry Finland Oy 2010) Turvetuotannon humuspäästöt vaihtelevat suuresti riippuen alueen tuotantovaiheesta (kuntoonpano-, tuotanto- tai jälkikäyttövaihe), suon sijainnista ja suolla käytettävistä vesiensuojelumenetelmistä. Humuspitoisuuksien tasoon vaikuttavat myös turpeen laatu ja maatuneisuusaste. Lisäksi humuspäästöt vaihtelevat vuodenaikojen ja sääolosuhteiden mukaan. Metsäojituksen aiheuttama muutos valumavesien humuspitoisuuksiin on yleensä suhteellisen pieni. Kuntoonpanosoilla humuskuormitukset ovat lähes kaksinkertaisia luonnontilaisiin soihin verrattuna. Tuotantovaiheen soilla humuskuormitukset ovat puolestaan noin 60 % suurempia luonnontilaisiin soihin verrattuna. Erot johtuvat pääosin kuntoonpanovaiheen tyhjentymisvalunnasta ja tuotantosoiden hieman suuremmista valumista luonnontilaiseen suohon verrattuna. (Pöyry Finland Oy 2010) Turvetuotanto keskittyy yleensä turvevaltaisille suoalueille, joiden vedet ovat jo luontaisesti humuspitoisia. Humuksen aiheuttamat vesistövaikutukset riippuvat valuma-alueen ja vastaanottavan vesistön ominaisuuksista, vastaanottavan vesistön sijainnista turvetuotantoalueeseen nähden, tuotantoalueen pinta-alan ja vesistön valuma-alueen pinta-alan välisestä suhteesta sekä muusta vesistöön aiheutuvasta kuormituksesta. Humuskuormitusta aiheuttavat turvetuotannon lisäksi mm. maatalous, jätevedenpuhdistamot sekä haja-asutuksen jätevedet. Mikäli tuotantoalue sijaitsee vesimuodostuman välittömässä läheisyydessä, vesimuodostuma on kooltaan pieni tai virtaamat ovat vähäisiä, turvetuotantoalueen vaikutus vesimuodostuman vedenlaatuun on todennäköisesti suuri. Vastaavasti, jos tuotantoalue sijaitsee vesistön yläjuoksulla ja tuotantoalueen ja tarkastelukohdan väliin jää humusta pidättäviä järviä, on humuskuormituksen merkitys tarkkailukohdan vedenlaatuun todennäköisesti pieni. Vastaanottavan vesistön herkkyys humuskuormitukselle tulee huomioida. Esimerkiksi kirkasvetiseen järveen humuskuormituksella on suurempi merkitys kuin tummavetiseen humusjärveen, jossa eliöstö on kehittynyt ja sopeutunut humusjärvelle tyypillisiin olosuhteisiin. Etenkin ylivalumatilanteissa orgaanisen aineksen mukana tulevalla kiintoainekuormituksella voi olla merkitystä alapuolisiin vesistöihin. Kiintoaines aiheuttaa vesistön madaltumista ja liettymistä sekä vaikuttaa moniin vesieliöihin niiden elinolosuhteita heikentävästi. (Pöyry Finland Oy 2010) Poroaavan hankevaihtoehtojen kuormitukset Poroaavan hankevaihtoehtojen kuormituslaskenta sekä kuormituksen aiheuttamat laskennalliset vaikutukset veden laatuun on esitetty tarkemmin liitteessä 12. Hankevaihtoehtojen kuormitusten arvioinnissa on käytetty Pöyry Finland Oy:n vuonna 2012 laatimaa vuosien 2003 2011 turvetuotannon tarkkailuaineistojen perusteella tehtyä selvitystä tur-
vetuotantoalueiden vesistökuormitusten arvioimiseksi. Lisäksi arvioinnissa on käytetty Pohjois- Pohjanmaan turvetuotantoalueiden päästötarkkailuraporttien tuloksia vuosilta 2006 2011. Vaihtoehdossa 0 turvetuotantoa ei aloiteta Poroaavan alueella lainkaan. Alue sekä sieltä lähtevä kuormitus tulisivat säilymään nykyisellään. Vaihtoehdossa 1 vesienkäsittelynä toimisi ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Pintavalutuskenttien vedenlaadusta, kuormituksista ja toimivuudesta on saatavilla runsaasti mitattua tietoa, jota on hyödynnetty Poroaavankuormituslaskennassa. Eri pintavalutuskenttien puhdistustehokkuuksissa on havaittu tarkkailuiden perusteella suokohtaista vaihtelua. Poroaavan kuormitukset edustavat Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisten soiden keskimääräisiä arvoja. Vaihtoehdossa 2 vesienkäsittelynä olisi käytössä ympärivuotinen kemiallinen käsittely. Kemiallista käsittelyä turvetuotannon kuivatusvesien käsittelyssä on käytetty selvästi vähemmän kuin pintavalutusta, jolloin myös tarkkailuista saatavaa tietoa on selvästi vähemmän kuin pintavalutuskentällisistä soista. Kemiallista käsittelyä ei ole toteutettu Pohjois-Suomessa ympärivuotisesti, joten sen toimivuudesta muulloin kuin sulan maan aikana ei ole kokemusta ja aiheuttaa epävarmuutta kuormitusarviointiin. Taulukossa 7-9 on esitetty hankevaihtoehtojen laskennalliset vuosittaiset bruttokuormitukset sekä kuntoonpano- että tuotantovaiheissa. Turvetuotannon kuormitus on suurimmillaan kuntoonpanovaiheen alussa ensimmäisenä ojitusvuotena ollen noin kaksinkertainen tuotantovaiheen aikaisiin kuormituksiin nähden. Tuotantoalueelta lähtevä kuormitus on suurimmillaan lumien sulaessa kevättulvien aikaan ja pienimmillään vastaavasti talven ja kesän alivirtaamien aikana, jolloin vesiä ei tuotantoalueilta lähde alapuoliseen vesistöön. Vuositasolla tarkasteltuna hankevaihtoehdoissa 1 ja 2 kiintoaine- ja ravinnekuormat kasvavat nykytilan 0-vaihtoehtoon nähden. Vastaavasti vaihtoehdossa 2 kemiallinen käsittely vähentäisi alueelta lähtevän orgaanisen aineksen määrää nykyisestä tilanteesta (taulukko 7-9). Poroaavan hankealueen nykyinen kuormitus (Taulukko 7-9, VE 0) on kiintoaineen osalta noin 0,5 %, fosforin osalta noin 0,6 % ja typen osalta noin 1,7 % Jaurujoen valuma-alueen kokonaiskuormituksesta (taulukko 7-7). Vaihtoehdon 1 tuotannosta johtuva kuormituslisä (nettokuormitus) kasvattaisi Jaurujoen kokonaiskuormitusta kiintoaineen osalta noin 0,14 %, fosforin osalta 0,13 % ja typen osalta noin 1,7 % nykytilanteeseen nähden. Vastaavasti vaihtoehdossa 2 kuormituslisä olisi kiintoaineen osalta noin 1,5 %, fosforin osalta noin 0,16 % ja typen osalta noin 1,8 %. Taulukko 7-9. Poroaavan hankevaihtoehtojen vuosittaiset bruttokuormitukset. Vaihtoehto Bruttokuormitus (koko vuosi) COD Mn Kiintoaine Kok.P Kok.N kg/a kg/a kg/a kg/a Vaihtoehto 0 (171,5 ha) nykytilanne 15 715 2 266 21 409 Vaihtoehto 1 (159,1 ha) 1. ojitusvuosi 40 475 4 739 60 1 380 2. ja seuraavat kuntoonpanovuodet 26 980 3 169 40 916 tuotantovaihe 15 961 2 811 25 785 Vaihtoehto 2 (171,5 ha) 1. ojitusvuosi 11 719 14 301 41 1 257 2. ja seuraavat kuntoonpanovuodet 7 813 9 534 27 838 tuotantovaihe 7 813 9 534 27 838 Taulukossa (Taulukko 7-10) on laskettu hankevaihtoehtojen bruttokuormitukset hankkeen kuntoonpano- ja tuotantovaiheen elinkaaren aikana. Kuntoonpanovaiheen on oletettu kestävän 3 vuotta ja tuotantovaiheen 25 vuotta eli yhteensä 28 vuotta.
Pidemmän ajanjakson tarkastelussa hankevaihtoehdon 1 happea kuluttavan orgaanisen aineen osalta kuormitus on noin 1,1-kertainen ja vaihtoehdon 2 noin 0,5-kertainen nykytilanteen kuormitukseen nähden. Kiintoaineen osalta vaihtoehdon 1 kuormitus on noin 1,5-kertainen ja vaihtoehdon 2 noin 4,4-kertainen nykytilanteeseen nähden. Ravinnehuuhtouman osalta vaihtoehdon 1 fosforikuormitus on noin 1,6- ja vaihtoehdon 2 noin 1,4-kertainen nykytilanteeseen nähden. Typen osalta vaihtoehdon 1 kuormitus on noin 2,2- kertainen ja vaihtoehdon 2 noin 2,1-kertainen nykytilanteeseen nähden. Taulukko 7-10. Poroaavan hankevaihtoehtojen bruttokuormitukset hankkeen kuntoonpano- ja tuotantovaiheen 28 vuoden elinkaaren aikana (kuntoonpanovaihe kestää 3 vuotta ja tuotantovaihe 25 vuotta). Vaihtoehto Bruttokuormitus (kuntoonpanovaihe 3 vuotta + tuotantovaihe 25 vuotta) COD Mn Kiintoaine Kok.P Kok.N kg / 28 vuotta kg / 28 vuotta kg / 28 vuotta kg / 28 vuotta Vaihtoehto 0 (171,5 ha) 440 027 63 451 590 11 440 Vaihtoehto 1 (159,1 ha) 493 450 81 351 755 22 835 Vaihtoehto 2 (171,5 ha) 222 669 271 718 782 23 886 Poroaavan hankkeen vaikutukset alapuolisiin vesistöihin Hankealueen muuttaminen turvetuotantoon lisää alapuoliseen vesistöön kohdistuvaa kuormitusta ja siten myös humuksen, kiintoaineen ja ravinteiden pitoisuuksia. Pitoisuusmuutokset alapuoliseen vesistöön olisivat suurimmillaan heti kuntoonpanovaiheen alussa ja vähenisivät tuotantovaiheeseen siirryttäessä kuormituksen pienentyessä. Vaikka kevättulvien aikana suolta lähtevä kuormitus on suurien vesimäärien johdosta suurimmillaan, eivät vaikutukset alapuolisissa vesistöissä näy selvinä pitoisuuslisäyksen kasvuna, koska suolta tulevat ainemäärät laimenevat vastaanottavan vesistön suuriin vesimääriin. Turvetuotantoalueiden hetkellisesti suurimmat vaikutukset alapuolisessa vesistössä näkyvät esimerkiksi silloin, kun tuotantokaudella pitkän kuivan jakson jälkeen rankkasade huuhtoo kiintoainetta ja ravinteita vesistöön. Tällaiset tilanteen ovat kuitenkin vesistöissä varsin lyhytaikaisia ja samaan aikaan huuhtoumat esimerkiksi metsäojitetuilta alueilta ja pelloilta ovat myös suurimmillaan. Turvetuotannon vesienkäsittelyrakenteet vähentävät huuhtoumaa ja kuormitusta tällaisissa tilanteissa, kun taas vastaavasti metsätalousalueilla ja pelloilla ei vastaavia vesiensuojelurakenteita ole tavanomaisesti käytössä. Turvetuotannon kuormituksen aiheuttamia pitoisuuslisäyksiä on tarkasteltu koko vuoden ja tuotantokauden (kesä) keskivirtaamatilanteissa. Tarkemmat laskelmat on esitetty liitteessä 12. Orgaanisen aineen osalta (COD Mn ) hankevaihtoehto 1 lisäisi kuntoonpanovaiheessa nykytilassaan runsashumuksisen Jaurujoen yläosan pitoisuuksia noin 3 7 % (1,1 1,6 mg/l). Tuotantovaiheessa pitoisuuslisät olisivat noin -0,1 0,3 % (-0,02 0,08 mg/l). Keskihumuksisella Jaurujoen alaosalla pitoisuuslisäykset olisivat kuntoonpanovaiheessa 1 2 % (0,2 0,3 mg/l) ja tuotantovaiheessa 0,0 0,1 % (-0,004 0,014 mg/l). Vastaavasti hankevaihtoehdossa 2 kemiallinen käsittely vähentäisi hieman alapuolisen vesistön orgaanisen aineen kuormitusta ja pitoisuuksia. Hankevaihtoehtojen erot vesistövaikutusten suhteen eroavat selvimmin kiintoaineen osalta, jossa hankevaihtoehdon 2 kuormitusvaikutukset alapuoliseen vesistöön ovat selvästi suuremmat kuin hankevaihtoehdossa 1. Vaihtoehdossa 1 kuntoonpanovaiheen alussa Jaurujoen yläosalla veden kiintoainepitoisuus kasvaisi noin 3 7 % (0,09 0,16 mg/l) ja tuotantovaiheessa 0,2 2 % (0,01 0,04 mg/l). Jaurujoen alaosalla ja Vuotosjoessa laskennalliset pitoisuuslisäykset ovat niin pieniä, ettei niitä voida erottaa vesistöjen luontaisesta pitoisuusvaihtelusta. Vaihtoehdossa 2 kuntoonpanovaiheessa Jaurujoen yläosalla kiintoainepitoisuus kasvaisi noin 11 30 % (0,4 0,7 mg/l) ja alaosan noin 2 5 % (0,07 0,13 mg/l). Tuotantovaiheessa Jaurujoen yläosalla pitoisuuslisä olisi noin 6 18 % (0,2 0,5 mg/l) ja joen alaosalla 1 3 % (0,04 0,08 mg/l).
Vuotosjoessa laskennalliset pitoisuuslisäykset ovat Jaurujokea alhaisemmat, eikä niitä voida erottaa vesistön luontaisesta pitoisuusvaihtelusta. Ravinteiden (typpi ja fosfori) osalta hankevaihtoehtojen vesistökuormitusvaikutuksilla, ei ole merkittävää eroa toisiinsa nähden. Kuntoonpanovaiheen alussa Jaurujoen yläosalla fosforipitoisuudet kasvaisivat noin 1 6 % (0,3 2,5 µg/l) ja tuotantovaiheessa -0,4 0,9 % (-0,2 0,4 µg/l). Vastaavasti kuntoonpanovaiheessa alussa Jaurujoen yläosalla typpipitoisuudet kasvaisivat noin 4 11 % (22 62 µg/l) ja tuotantovaiheessa 1 5 % (5 26 µg/l). Jaurujoen alaosalla ja Vuotosjoessa laskennalliset pitoisuuslisäykset ovat niin pieniä, ettei niitä voida erottaa vesistöjen luontaisesta pitoisuusvaihtelusta. Poroaavan kuivatusvesien vaikutukset purkuvesistöön näkyisivät selvimmin Jaurujoen yläosalla, jossa vesistön veden laadussa on havaittavissa alueen suovaltaisuus sekä metsäojitettujen alueiden vaikutus. Vedenlaatua heikentävät vaikutukset näkyisivät selvimmin hankevaihtoehdossa 2 lisääntyvän kiintoainekuormituksen johdosta, joka lisäisi osaltaan Jaurujoen yläosan ja Jaurulammen veden sameutta ja tummenemista sekä pohjan liettymistä erityisesti Jaurulammessa, jonka pohjaan osa suolta tulevasta kiintoaineesta laskeutuisi. Hankealueilta purkautuvat kuivatusvedet lisäävät ja ylläpitävät osaltaan myös Jaurujoen yläosan rehevyyttä. Jaurujoen yläosalla minimiravinteena toimivan typen pitoisuudet ovat nykyisellään lievästi rehevän ja rehevän vesistön luokituksen välissä. Turvetuotannon kuivatusvedet lisäisivät joen yläosan kokonaistyppipitoisuuksia lähemmäs rehevän vesistön tasoa. Jaurujoen yläosan nykyiset fosforipitoisuudet kuvaavat rehevää vesistöä, eikä suon kuivatusvedet muuta fosforin osalta Jaurujoen rehevyystasoa. Jaurujoen alaosalla ja Vuotosjoessa Poroaavan turvetuotannolla ei ole laskennallisen arvion perusteella merkittäviä vaikutuksia vesistöjen vedenlaatuun. Sallan alueelle suunniteltujen turvetuotantosoiden yhteisvaikutukset Vapo Oy:n muista Sallaan suunnittelun alla olevista turvetuotantoalueista samalle purkuvesistölle Poroaavan tuotantoalueen kanssa kuuluvat Pahajoenjänkä ja Korteaapa. Pahajoenjängältä vedet purkautuvat reittiä Koutelonjoki-Vuotosjoki-Kemijoki. Korteaavalta vedet purkautuvat reittiä Pikku-Karjala-Jaurujoki-Vuotosjoki-Kemijoki. Tuotantoalueita ei aloiteta samanaikaisesti, vaan siten, että mahdollisesti yksi tuotantoalue on kuntoonpanovaiheessa ja muut tuotannossa. Tällä vähennetään vaikutuksia alapuoliseen vesistöön. Pahajoenjängän vesienkäsittelymenetelmänä on alustavien suunnitelmien mukaan pintavalutuskenttä. Koko hankealue on 80 ha ja tuotantoalue auma-alueineen 49,5 ha. Korteaavan tuotannon suunnittelusta tai vesienkäsittelystä ei ole tällä hetkellä tarkempia suunnitelmia. Koska Korteaavan hankealue (85 ha) on samaa kokoluokkaa Pahajoenjängän hankealueen kanssa, voidaan myös vuosikuormitusten olettaa vastaavan toisiaan Liitteessä 12 on esitetty arvio Pahajoenjängältä sekä Korteaavalta lähtevästä kuormituksesta sekä vaikutuksista Jaurujoen ja Vuotosjoen vedenlaatuun. Arvion perusteella turvetuotannon aiheuttamat pitoisuuslisäykset Jaurujoen alaosalla ja Vuotosjoessa ovat pieniä eikä niitä voida käytännössä erottaa jokien luontaisista pitoisuusvaihteluista. Turvetuotannon yhteisvaikutukset eivät muuta Jauru- ja Vuotosjoen vedenlaatua merkittävästi. 7.1.4.3 Ekologinen tila Turvetuotannon johdosta lisääntyvä kiintoaine-, ravinne-, humus- ja rautakuormitus voi aiheuttaa alapuolisessa vesistössä veden laadun heikkenemistä, pohjan liettymishaittoja sekä niistä johtuvia muutoksia vesistön eliölajeissa. Liettymishaitat näkyvät yleensä selvimmin vesistöjen hidasvirtaisissa osissa kuten järvissä ja jokien suvannoissa, jossa kiintoainepartikkelit laskeutuvat ja sedimentoituvat pohjalle muuttaen pohjan rakennetta. Vesistöjen pohjalle kertyvä orgaaninen kiintoaines kuluttaa hajotessaan vesistöstä happea, jolla saattaa olla negatiivisia vaikutuksia mm. pohjaeläimistöön. Kalat käyttävät pohjaeläimiä ravintonaan, joten mahdolliset vaikutukset alueen vesistöjen pohjaeläimistöön saattavat heijastua myös alueen kalastoon.
Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan Vuotosjoen ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi ja vesienhoitosuunnitelman mukainen vesistön ekologinen tavoitetila (hyvä) saavutetaan tai turvataan nykykäytännön lisäksi tehtävillä toimenpiteillä vuoteen 2021 mennessä Jaurujoen ekologista tilaa ei ole luokiteltu. Jaurujoelle ei ole tehty biologista näytteenottoa (pohjalevästö, pohjaeläimistö, kalasto), jonka perusteella joen ekologista tilaa voitaisi arvioida. Tarvittavat selvitykset toteutetaan kesällä 2013. Jaurujoella, on harrastettu uittoa ja vesistön koskia on perattu ja padottu. Vesistöalueen uitto on loppunut jo 1960-luvulla. Jaurujokea on Jaurulammen yläpuoliselta osalta ruopattu 60-luvulla tehtyjen metsäojitusten vuoksi. Myöhemmin ruopattua jokiosuutta on kunnostettu. Ruopatun kohdan yläpuolinen Jaurujoki on lähes luonnontilaista ja joenpohja on kivikkoa. Jaurujoen yläosan vedenlaadussa voidaan havaita yläosan valuma-alueen suovaltaisuus ja metsäojituksen vaikutus. Vaihtoehto 0 Turvetuotantoa ei aloiteta Poroaavalla. Alapuolisten vesistöjen ekologisessa tilassa ei tapahdu hankkeesta aiheutuvia muutoksia nykytilanteeseen nähden. Vaihtoehdot 1 ja 2 Poroaavan hankealueen muuttaminen turvetuotantoon lisää alapuolisten vesistöjen kiintoaine-, ravinne- ja rautakuormitusta. Vaihtoehdossa 1 vesiensuojelurakenteena käytetty pintavalutuskenttä lisää myös hieman alapuolisen vesistön humuspitoisuuksia, kun vastaavasti vaihtoehdossa 2 käytetty kemikalointi vähentää humuskuormitusta nykytilanteeseen nähden. Vastaavasti vaihtoehdossa 2 syntyvä kiintoainekuormitus on moninkertainen vaihtoehtoon 1 verrattuna. Hankevaihtoehtojen vesistövaikutukset kohdistuvat selvemmin Jaurujoen yläosalle ja Jaurulampeen, heikentäen vesistön vedenlaatua sekä lisäämällä pohjien liettymistä erityisesti Jaurulammessa. Vaikutukset tulevat näkymään Jaurujoen yläosan ja Jaurulammen pohjaeläinyhteisöissä ja kalastossa. Alueen pohjaeläinlajistosta ei ole tutkittua tietoa, mutta oletettavasti alueen metsäojitukset ja ruoppaukset ovat aiheuttaneet jo haittaa herkimmille pohjaeläinlajeille. Turvetuotannosta aiheutuva lisäkuormitus tulee osaltaan heikentämään pohjaeläinten ja kalaston elinolosuhteita. Kesällä 2013 toteutettavilla biologisella näytteenotolla saadaan lisätietoa vesistön ekologisesta nykytilasta. Jaurujoen alaosalla ja Vuotosjoessa turvetuotannon aiheuttamat muutokset vedenlaatuun ovat arvion perusteella selvästi vähäisemmät kuin Jaurujoen yläosalla ja Jaurulammessa. Poroaavan turvetuotannon ei arvioida muuttavan Jaurujoen alaosan ja Vuotosjoen ekologista tilaa, eikä vaarantavan Vuotosjoen ekologisen tavoitetilan (hyvä) saavuttamista vuoteen 2021 mennessä. Vaikutukset Poroaavan alapuolisten vesistöjen ekologiseen tilaan ovat pienemmästä kiintoainekuormituksesta johtuen vähäisemmät hankevaihtoehdossa 1 kuin vaihtoehdossa 2. 7.2 Kalasto ja kalastus Vedenlaatu vaihtelee luonnostaan eri alueiden välillä sekä vuoden- ja vuorokaudenaikojen mukaan. Joessa vedenlaatu vaihtelee myös paikallisesti ja ajallisesti aineiden kulkeutuessa alavirtaan. Kalat ovat sopeutuneet näihin luonnollisiin vaihteluihin (ympäristöhallinnon River Life wwwsivut). Turvetuotanto voi aiheuttaa suoria vaikutuksia kalastoon veden laadun muuttuessa kuormituksen kasvaessa epäedullisemmaksi, sekä välillisiä vaikutuksia kuormitusvaikutusten muutettua kalojen ravintovaroja ja lisääntymisolosuhteita. Kalastusta vaikeuttavia tekijöitä ovat rehevöityminen ja kiintoainepitoisuuden kasvu, joka voi lisätä pyydysten limoittumista ja kalojen makuhaittoja. Pohjan liettyminen saattaa vähentää kalojen kutupohjia ja tietyille lajeille, esim. ravulle, välttämättömiä suojapaikkoja. Humuksen ja veden värin kasvu voi nostaa veden lämpötilaa ja heikentää happipitoisuutta. Muutokset ovat haitallisia erityisesti kirkkaita, kylmiä ja runsashappisia vesiä suosiville lajeille kuten siika, taimen ja harjus. Kiintoaineella on erityisen haitallinen vaikutus syyskutuisten kalojen (mm. taimen, lohi, siika) soran sisässä oleville mätimunille. Suuret kiintoainemäärät voivat haudata soran sisässä olevan mädin alleen. Hieno kiintoaine tukkii soravälit ja heikentää veden virtausta soran sisällä vaikeut-
taen mätimunien hapen saantia. Hieno orgaaninen aines kuluttaa pohjalta happea. Kutusorakoiden päälle kertynyt kiintoaine vaikeuttaa kuoriutuneiden poikasten ulospääsyä kutukuopasta. Toisaalta poikaset voivat hapenpuutteen vuoksi nousta soraikosta liian aikaisin (ympäristöhallinnon River Life www-sivut). Kaikki edellä mainitut tekijät lisäävät alkioiden ja ruskuaispussipoikasten kuolleisuutta. Mätimunien selviytyminen voi vaihdella huomattavasti samassa kutusoraikossa vuosien välillä, koska virtaus- ja jääolosuhteet, kiintoaineen määrä, raekoko ja laatu sekä kiintoaineen altistusaika ja - ajankohta vaihtelevat vuosittain (ympäristöhallinnon River Life www-sivut). Sisävesissä kiintoainepitoisuuden suositusarvo on EU:n kalavesidirektiivin mukaan alle 25 mg/l, jolloin kalastolle tai kalastukselle ei aiheudu haittaa. Kiintoainepitoisuus 25 80 mg/l voi jo vaikuttaa kalastoon ja pitoisuuden ollessa yli 80 mg/l kalastossa näkyy selviä muutoksia. Lohivesissä kutusorakoihin kerrostuvan hienon kiintoaineen (0,1-0,4 mm) osuus ei saisi nousta yli 5 painoprosenttia luonnontilaisesta hienon kiintoaineen määrästä, eikä hienon kiintoaineen osuus saisi olla yli 30 % kutupohjan raekoostumuksesta (ympäristöhallinnon River Life www-sivut). Vesistöjä rehevöittäviä ravinteita ovat erityisesti fosfori ja typpi. Lievä ravinnepitoisuuden kasvu yleensä runsastuttaa kalalajistoa ja lisää tuotantoa, mutta rehevöitymisen voimistuessa lajiluku alkaa vähentyä (ympäristöhallinnon River Life www-sivut). Rehevöityminen muuttaa kalastoa vahvistaen vähempiarvoisten särkikalojen kantoja. Rehevöitymisestä kärsivät ensimmäisenä lohikalat ja made. Rehevöitymisestä hyötyvät kuore, ahven, kiiski, kuha ja useat särkikalat, varsinkin särki, lahna, pasuri, salakka ja sulkava. Siikamuodoista tiheäsiivilähampaiset planktonsyöjät tulevat rehevöityneissä vesistöissä toimeen harvasiivilähampaisia muotoja paremmin. Rehevöitymisen edetessä ahven häviää kilpailussa särjelle (ympäristöhallinnon River Life www-sivut). 7.2.1 Lähtötiedot ja menetelmät Poroaavan hankealueen alapuolisten vesistöjen kalaston ja kalastuksen (mm. istutustiedot, saalistiedot, sähkökoekalastukset jne.) nykytilan selvityksessä on käytetty seuraavia aineistoja; Keski- ja Ylä-Kemijoen sivujokien kalatalousselvitykset vuosina 1989 2004 (Huhtala & Rautiainen 2006). Kyselyt ja haastattelut (Lapin ELY-keskuksen kalatalouspalvelu, osakaskuntatiedustelut, asukaskyselyt) Hankkeen vaikutuksia arvioidaan nykytilan ja hankevaihtoehtojen vesistöön aiheuttaman muutoksen perusteella. 7.2.2 Nykytila Poroaavan purkuvesistöt Jaurujoki ja Vuotosjoki kuuluvat Kemijärven kalastusalueeseen. Kalastusalueen muodostavat Metsähallitus, osakas- ja kalastuskunnat sekä yksityiset tilat (Kalatalouden keskusliitto 2011). Vuotosjoen vesistö laskee Yli-Kemijokeen Pelkosenniemen kirkonkylän yläpuolella. Vuotosjoessa sekä sen suurissa sivujoissa, Siulio-, Koutelo- ja Jaurujoella, on harrastettu uittoa ja vesistön koskia on perattu ja padottu. Vesistöalueen uitto on loppunut jo 1960-luvulla. Vuotosjokea kunnostettiin uiton jäljiltä vuonna 1996 kunnostamalla koskia noin 8 ha (Huhtala & Rautiainen 2006). Vuotosjoen vesistöalueen jokivesistöjä on hoidettu kalanistutuksin. Hoitokalalajeina ovat olleet siika, taimen ja harjus. Istutukset on pääosin tehnyt Lapin läänin kalatoimisto (Huhtala & Rautiainen 2006). Lapin vesi- ja ympäristöpiiri on tehnyt Vuotosjoen vesistöalueella vuotta 1992 koskevan kalastustiedustelun keväällä 1993. Kalastustiedustelu kattoi Jaurujoen kokonaisuudessaan, mutta Vuotosjoen alajuoksulla kulkeneita kalastajia ei todennäköisesti saatu kattavasti tiedustelun piiriin (Huhtala & Rautiainen 2006). Vuotosjoen kokonaissaaliista vuonna 1992 oli siikaa, taimenta ja harjusta yhteensä noin 51 %, josta harjuksen osuus oli noin 37 %. Hauen osuus kalansaalista oli noin neljännes (Taulukko
7-11). Kalastustiedustelun perusteella arvioituna vuonna 1992 Vuotosjoella kalasti 37 taloutta ja Jaurujoella 36 taloutta (Huhtala & Rautiainen 2006). Taulukko 7-11. Vuotos- ja Jaurujoen arvioitu kokonaiskalansaalis (kg) ja saaliin lajijakauma (%) vuonna 1992 (Huhtala & Rautiainen 2006). Vuotosjoki Jaurujoki Kalalaji kg % kg % Siika 70 4,6 12 1,0 Taimen 150 9,9 191 17,3 Kirjolohi 33 2,2 3 0,3 Nieriä 2 0,1 - - Harjus 554 36,7 600 54,4 Hauki 394 26,0 225 20,4 Särkikalat 95 6,3 24 2,2 Made 1 0,1 - - Kiiski 1 0,1 - - Ahven 211 14,0 48 4,4 Yhteensä 1 511 100 1103 100 Vuotosjoella (9,9 %) taimenta oli kokonaissaaliista vähemmän ja Jaurujoella (17,3 %) miltei yhtä paljon kuin muilla Yli-Kemin yhtenäislupa-alueen sivujoilla (noin 20 %) vuonna 1992. Vuotos- ja Jaurujoen kokonaissaaliista harjusta oli noin 37 54 %, mikä on selvästi enemmän kuin Yli-Kemin yhtenäislupa-aleen sivujoilla, missä harjuksen osuus kokonaissaaliista oli keskimäärin noin 18 % (Huhtala & Rautiainen 2006). Lapin vesi- ja ympäristöpiiri sähkökoekalasti kesällä 1993 yhden koekalastuspisteen Jaurujoella, Kurtsikosken niskalla, Jaurujärven luusuassa. Koekalastuksessa saatiin taimenia, mateita ja kivisimppuja (Taulukko 7-12). Taulukko 7-12. Jaurujoen koekalastuksen tulokset vuonna 1993. Kalojen lukumäärä ja biomassa pintaalaa kohden (kpl/100 m²) ja saaliskalojen keskimääräinen paino (g/kpl). Koealan pinta-ala oli 96 m². T = saaliskalojen lukumäärä, P = pyydystettävyyden arvo (Huhtala & Rautiainen 2006). Kalalaji T P kpl/100 m² g/kpl g/100 m² Taimen > 15 cm 3 0,699 4,471 171,67 767,5 Made 10 0,229 45,488 46,5 2 115,2 Kivisimppu 2 0,189 11,023 5,00 55,1 Yhteensä 60,989 2 937,8 Jaurujoen sähkökoekalastusalueiden pienen määrän vuoksi ei sähkökoekalastuksista voida tehdä koko jokialuetta koskevia johtopäätöksiä. Jaurujoen koekalastusalueen kalabiomassasta oli taimenta noin 26 %, madetta noin 72 % ja kivisimppua noin 2 %. Jaurujoen koekalastuspiste sijaitsi rännimäisellä koskialueella ja koealueen kalalajien prosentuaalinen osuus kalabiomassasta on melko tyypillinen peratulle koskialueelle. Koekalastusalueen kalabiomassa oli erittäin korkea. Koeala sijaitsi järven luusuassa ja kyseisten alueiden kalatuotanto on yleensä korkea (Huhtala & Rautiainen 2006). Kesällä 2012 osakaskunnille lähetetyn kyselyn perusteella Vallovaaran osakaskunnan alueella Jaurujoella kalastaa noin 25 henkilöä vuosittain. Kalastus on virkistys- ja kotitarvekalastusta ja kalastajista 20 on paikkakuntalaisia. Osakaskunta on tehnyt kunnostustoimia Jaurujärveen mm. roskakalan nuottauksella, raivaamalla rantoja, niittämällä vesiheinää sekä myös vuosittaisilla siikaistutuksilla (n. 2000 poikasta/vuosi). Aikaisemmin on istutettu myös koeluontoisesti jonkin verran taimenta. Kalastuksessa käytetään eniten verkkoja, mutta myös katiskaa ja viehettä. Saaliskaloja ovat taimen, siika, harjus, ahven, hauki, made ja särki. Näistä hauki, siika, särki ja ahven ovat selkeästi runsaslukuisimpia. Kunnostustöiden ansiosta taimen, harjus, ahven ja haukikannat ovat lisääntyneet. Vastaavasti särki ja made ovat vähentyneet. Yleisesti Jaurujoen tilaa pidetään hyvänä. Jaurujokea on Jaurulammen yläpuoliselta osalta ruopattu 60-luvulla tehtyjen metsäojitusten vuoksi. Myöhemmin ruopattua jokiosuutta on kunnostettu. Ruopatun kohdan yläpuolinen Jaurujoki on lähes luonnontilaista ja joenpohja on kivikkoa.
Asukaskyselyiden mukana lähetetyn kalastokyselyn mukaan Jaurujoen ja Jaurulammen saaliskalat olivat pääasiassa siika, ahven ja hauki. Osa ilmoitti kalastavansa Jaurujoen ja -lammen lisäksi myös Vuotosjoella, jolloin saaliin joukossa oli myös taimenta ja harjusta. Osa kalasti läpi vuoden ja kokonaissaalismäärät olivat jopa 50 80 kg vuodessa kalastajaa kohden. 7.2.3 Vaikutusten arviointi Vaihtoehto 0 0-vaihtoehdossa hankealue ja sieltä vesistöön tuleva kuormitus säilyy nykyisellään eikä muutoksia alapuolisen vesistön vedenlaadussa sekä kalastossa ja kalastuksessa tapahdu nykytilanteeseen nähden. Vaihtoehdot 1 ja 2 Ravinteiden (typpi ja fosfori) osalta hankevaihtoehtojen 1 ja 2 vesistökuormitusvaikutuksilla ei ole merkittävää eroa toisiinsa nähden. Hankealueilta purkautuvat kuivatusvedet lisäävät ja pitävät yllä osaltaan Jaurujoen yläosan ja Jaurulammen rehevyyttä, joka suosisi pidemmällä aikavälillä vähempiarvoisten särkikalojen kantoja. Jaurujoen alaosalla ja Vuotosjoessa laskennalliset ravinnepitoisuuksien lisäykset ovat niin pieniä, ettei niillä arvioida olevan vaikutusta vesistöosien rehevyystasoihin eikä kalastorakenteeseen tai kalastukseen. Hankevaihtoehtojen 1 ja 2 suurimmat erovaisuudet vesistövaikutuksissa tulevat orgaanisen aineen ja erityisesti kiintoaineen kuormitusten myötä. Vaihtoehto 1 lisäisi kuntoonpanovaiheessa hetkellisesti nykytilassaan jo runsashumuksista Jaurujoen yläosan pitoisuuksia noin 3 7 % (1,1 1,6 mg/l). Myöhemmin tuotantovaiheessa Pitoisuuslisäys olisi luokkaa -0,1 0,3 % (-0,02 0,08 mg/l). Humuksen ja veden värin kasvu on arvion perusteella vaihtoehdon 1 kuntoonpanovaiheenkin aikana suhteellisen vähäinen, ettei se aiheuttaisi vaaraa veden laadun suhteen edes herkimmille lajeille, kuten siika, taimen ja harjus. Vastaavasti vaihtoehdossa 2 kemiallinen käsittely vähentäisi hieman alapuolisen vesistön orgaanisen aineen kuormitusta ja pitoisuuksia. Kiintoaineen osalta hankevaihtoehdon 2 kuormitusvaikutukset alapuoliseen vesistöön ovat selvästi suuremmat kuin hankevaihtoehdossa 1. Kiintoainekuormitus näkyisi Jaurujoen alaosalla ja Jaurulammessa veden sameuden ja tummenemisen lisääntymisenä. Turvetuotanto lisäisi osaltaan pohjan liettymistä Jaurulammessa ja Jaurujoen yläosalla, jonne suurin osa kiintoainekuormituksesta laskeutuu ja pidättäytyy. Laskennallisen arvion mukaan kiintoainepitoisuudet jäisivät turvetuotannon kuormituslisäys huomioiden selvästi EU:n kalavesidirektiivin suositusarvon 25 mg/l alapuolelle, mutta Jaurujoen yläosalla pohjalle kertyvä kiintoainekuormitus saattaisi heikentää erityisesti syyskutuisten kalojen (taimen, siika) kudun onnistumista. Vuonna 1993 tehdyssä sähkökoekalastuksessa joen yläosalla esiintyi taimenia. Jaurujoen alaosalla ja Vuotosjoessa kiintoainepäästöt sekoittuvat suurempaan vesimäärään eikä veden samenemista tai tummenemista voida havaita. Laskennalliset pitoisuusmuutokset ovat niin pieniä, ettei muutosten arvioida vaarantavan vesistöjen soveltumista herkempienkään lajien (taimen, harjus) elinalueeksi, eikä vaarantavan hankkeen vaikutusalueella sijaitsevia lajeille soveliaita lisääntymisalueita. Hankevaihtoehdon 1 laskennallinen kiintoainekuormitus jää vaihtoehtoa 2 vähäisemmäksi, joka on kalaston kannalta parempi vaihtoehto. 7.3 Jokihelmisimpukka Jokihelmisimpukka eli raakku on eläimistömme pitkäikäisin laji. Raakku saattaa elää ainakin 150, jopa 200-vuotiaaksi. Laji elää nimensä mukaisesti vain joissa. Raakku tarvitsee pohjan läheisen virtauksen, joten nivat, virrat, virtasuvannot ja kosket ovat raakun luontaista elinympäristöä. Raakku hankkii ravintonsa suodattamalla jokivettä ruumiinontelonsa läpi. Raakun elinkierrossa taimen tai lohi ovat välttämättömiä väli-isäntiä toukkavaiheille. (Oulasvirta 2006) Jokihelmisimpukka on rauhoitettu Suomessa jo vuonna 1955 helmenpyynnin aiheuttaman uhan vuoksi. Rauhoituksen jälkeenkin laji on voimakkaasti taantunut. Suomessa tunnettiin vielä 1900-
luvun alussa yli 200 raakkujokea, kun niitä nyt tunnetaan enää noin 70. Lisäksi tämän hetken tunnetuista raakkujoista huomattava osa on sellaisia, joissa laji ei ole enää lisääntynyt vuosikymmeniin eli populaatio on ennen pitkää häviämässä. Suomessa suurimpia syitä lajin taantumiseen helmenpyynnin isäksi ovat metsä- ja suo-ojitukset, jokien valjastaminen sähkövoiman tuotantoon, rehevöityminen ja isäntäkalojen vähäisyys. Veden ravinnepitoisuuden nousu voi vaikuttaa raakun lisääntymiseen. Kohonnut veden kiintoainepitoisuus ja tästä seuraava lisääntynyt sedimentaatio voi tukahduttaa pohjalla olevia pieniä simpukoita. Joessa ei myöskään saa olla runsaasti irtohiekkaa, joka tulva-aikana peittää joen pohjan. (Oulasvirta 2006) Varsinaisia, jokihelmisimpukkaa koskevia päästörajoja tai virallisia suosituksia vedenlaadulle ei ole. Raakun herkkyydestä veden laadun muutoksille on saatavilla hyvin vähän tutkittua tietoa. Skotlannissa tehdyssä tutkimuksessa (Skinner ym. 2003) on esitetty, että pitkäaikaisen (jatkuvan) kiintoainepitoisuuden tulisi pysytellä alle 10 mg/l raakun elinkelpoisuuden ja viihtyvyyden turvaamiseksi. Suomessa tutkijat (Valovirta ym. 2003) ovat esittäneet, että veden ph:n tulisi olla 6-7, kiintoainepitoisuuden alle 25 mg/l ja rautapitoisuuden alle 1500 µg/l, jotta pikkusimpukat menestyvät. Kuitenkin mm. eteläisemmän Suomen raakkujoissa on mitattu myös edellä mainittuja arvoja suurempia rauta- ja kiintoainepitoisuuksia, joten raakku kestää ainakin tilapäisesti suurempia rauta- ja kiintoainepitoisuuksia. 7.3.1 Lähtötiedot ja menetelmät Tiedustelujen perusteella Lapin ELY-keskus (ent. ympäristökeskus) tai mikään muukaan taho ei ole tehnyt jokihelmisimpukkaselvityksiä Sallassa. Jaurujoesta on vanha v. 1979 tehty kuorihavainto raakusta. Kuolajoki mainitaan vanhassa kirjallisuudessa raakkujokena. Tenniöjoen vesistössä tunnetaan muualla elinkelpoisia raakkukantoja, joten alue on siinä mielessä potentiaalista vesistöä raakulle. (Sähköpostikysely Lapin ELY-keskus, Marko Kangas ja Alleco Oy, Panu Oulasvirta). Raakun mahdollisesta esiintymisestä Sallan joissa on kysytty asiantuntijalausunto Bio Passage Ky:n Markku Porkalta. Lisäksi mahdollisista raakkuhavainnoista on kysytty Vallovaaran osakaskunnan puheenjohtajalta. Raakun elinympäristöelinympäristövaatimuksista on saatu tietoa kirjallisuuslähteistä. Elinympäristövaatimuksia on verrattu Jaurujoen nykytilaan. 7.3.2 Nykytila Bio Passage Ky:n Markku Porkan antama lausunto raakun esiintymismahdollisuuksista Sallan alueella: Paatsjoen vesistöalueella (Suomen puoli) raakkua ei ole. Tuulomajoen yläosassa (Lutto, Suomu) raakkua esiintyy runsaastikin, mutta paikallisesti ja rajoittuneesti. Kannat ovat pääosin kuolemassa. Siitä alaspäin, Tuulomajoen alemmista haaroista raakku puuttuu (Jaurujoki, Nuorttijoki). Kemijoen ylähaaroilla raakkua on kartoitettu Soklin kaivosta suunniteltaessa, mutta lajia ei tällöin löydetty. Kemijärven läheisissä Kemijoen pikkuhaaroissa raakkua on paikoin runsaastikin (Siika- ja Juujoki). Kannat ovat kuolevia populaatioita. Livojoen (Iijoen) latvoilla raakkua tavataan maantieteellisesti hyvin rajoittuneella alueella. Itään laskevissa Kuusamon alueen vesistöistä (Kitkajoki, Oulankajoki) raakku puuttuu Suomen puolelta. Eräässä vanhassa eränovellissa kerrotaan helmenpyynnistä Naruskajoella, joka sijaitsee Sallasta pohjoiseen. Bio Passage Ky on tehnyt alueella alustavia tutkimuksia yhtenä kesänä, mutta mitään merkkejä raakuista ei tällöin löytynyt. Samoin on olemassa vanha maininta Tenniöjoen ylähaaroilta suoritetusta helmenpyynnistä, mutta kyseinen alue on nykyisin Venäjän puolella. Hyvä lähtökohta ja indikaatio raakun esiintymiselle on, että alueelle on aikanaan noussut lohta; nimenomaan lohta, ei taimenta. Hyvin lähellä rajaa, Venäjän puolella, on vanhoja tunnettuja ja erinomaisia raakkualueita, mutta kaikille näille alueille on noussut lohta Vienanmerestä. Sallassa raakun esiintyminen ei ole kovin todennäköistä. Useimmat Sallan joet eivät luonteensa puolesta ole otollisia raakulle. Raakun täydellinen puuttuminen Sallan joista ei kuitenkaan ole varmaa.
Vallovaaran osakaskunnan mukaan hankealueen vesissä (Jaurujoen yläosa Jaurujoki) ei raakkua ole esiintynyt. 7.3.3 Vaikutusten arviointi Vaihtoehto 0 Ennakkotarkkailun (v. 2011 2012) perusteella kiintoainepitoisuus Jaurujoen yläosalla (ennen Jaurulampea) on vaihdellut n. 1-4,7 mg/l ja rautapitoisuus n. 0,86 2,6 mg/l. Rautapitoisuus on lähes joka havaintokerralla ollut pienille raakuille epäedullinen (yli 1,5 mg/l), mikäli raakkua tässä osassa jokea esiintyisi. Myös Jaurujoen alaosalla (Jaurulammen jälkeen) rautapitoisuudet ovat korkeita (1100 2500 g/l). Raakkuhavaintoja ei osakaskunnan mukaan ole Jaurujoen osuudella eli raakun esiintyminen Jaurujoessa on epätodennäköistä. Vaihtoehdot 1 ja 2 Poroaavan turvetuotanto aiheuttaa suurimman kiintoaineen kuormituslisän Jaurujoen yläosalla (Jaurulammen yläpuolella). Suurin osa tuotannon aiheuttamasta kiintoainekuormituksesta laskeutuu tämän jokiosuuden pohjalle. Vaihtoehdossa 1 turvetuotannon aiheuttama kiintoaineen laskennallinen pitoisuuslisäys on kunnostusvaiheen aikana (suurin lisäys) n. 0,16 mg/l ja vaihtoehdossa 2 noin 0,74 mg/l. Kiintoainepitoisuus ei tuotannon alkamisen jälkeenkään ole vielä raakulle vaarallinen (<10 mg/l, pitkän ajan keskiarvo), mikäli raakkua tällä jokiosuudella esiintyisi. Toisaalta kiintoainekuormituksen aiheuttama pohjan liettyminen ja happamoituminen voisi heikentää raakkujen elinoloja. Todennäköisesti maanmuokkaus ja ojien kaivaminen tuotantoalueella (kuntoonpano- ja tuotantovaiheet) vielä lisäävät jonkin verran rautapitoisuutta Jaurujoen vedessä, joka olisi haitallista raakulle. Jaurujoen alaosalla ja Vuotosjoessa turvetuotannon aiheuttamat muutokset vesistöissä olisivat arvion mukaan niin vähäiset, ettei niistä olisi vaaraa alueella mahdollisesti eläville raakuille. 7.4 Maa- ja kallioperä 7.4.1 Lähtötiedot ja menetelmät Maa- ja kallioperätiedoissa on hyödynnetty Geologian tutkimuskeskuksen Sallan alueella tekemiä turvetutkimuksia vuosina 1996 ja 1997 (Muurinen & Aro 2001) sekä Geologian tutkimuskeskuksen sähköisiä maa- ja kallioperäkarttoja (Maanmittauslaitos Paikkatietoikkuna 2012). Tuotantosuunnittelua varten alueen turvepaksuuksia, maatuneisuusastetta ja maanpinnan korkeussuhteita on kartoitettu kesällä 2011. Kartoituksen perusteella on laadittu alustavat tuotantosuunnitelmat. Tuotantosuunnitelmia ja maa- sekä kallioperätietoja vertaamalla on arvioitu hankkeen vaikutuksia. 7.4.2 Nykytila Kallioperä Poroaavan kallioperä on pääosin kvartsiittia ja graniittia. Suunnitellun hankealueen itäosalla on jokin verran mafista vulkaniittia. Vallovaaran alueella esiintyy myös gabroa. (Digitaalinen kallioperäkartta) Sallan alueella esiintyy mustaliusketta, mutta mustaliuske jaksot sijoittuvat Poroaavan pohjoispuolelle yli 10 km etäisyydelle ja länsipuolelle noin 5 km etäisyydelle (Kuva 7-5). Mustaliuskealueilla (rikki- eli sulfidipitoinen kallioperä) voi esiintyä sulfidisedimenttejä. Mikäli tällaisilla alueilla pohjavesipintaa lasketaan, sulfidipitoiset sedimentit hapettuvat ja voi syntyä hapanta valumaa, joka voi pilata maaperää ja vesistöjä.
Kuva 7-5. Poroaavan hankealuetta lähimmät mustaliuskealueet (tummennettu alue) (Vapo Oy). Maaperä Poroaavan hankealueen länsipuolella kulkeva tie (19849) seurailee hiekkaista harjujaksoa. Hankealue sijoittuu pohjoisessa Vallovaaran suolle, etelässä Poroaavan suolle. Poroaavan suo rajoittuu etelässä Kirmoivaaraan ja idässä Vallovaaraan. Hankealueen keskellä on moreenisaarekkeita ja yleisimmät suoalueen pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiekka (Kuva 7-6). (Muurinen ja Aro 2001) Maanpinta on pohjoisosalla hankealuetta tasolla +232 +235 ja eteläosalla +229 +230. Turvekerroksen paksuus on pääosin 2-3 m, hankealueen pohjoisosalla jopa 4 m.
Kuva 7-6. Poroaavan hankealueen maaperä (Maanmittauslaitos Paikkatietoikkuna 2012). 7.4.3 Vaikutusten arviointi Vaihtoehto 0 Turvetuotantoa ei aloiteta. Alueen maa- ja kallioperä säilyvät nykyisellään. Vaihtoehdot 1 ja 2 Merkittävin vaikutus maaperään on turvekerroksen poistaminen. Tuotantoalueella maanpinta alenee noin 1 3 metriä. Muutos on pysyvä. Periaatteena on nostaa kaikki tuotantoalueen turve, mikäli pohjamaa sen sallii. Sulfaattipitoisilla alunamailla pohjamaata suojaamaan jätetään turvekerros. Poroaavan alueella ei mustaliuskealueita tai happamia sulfaattimaita esiinny, joten turve voitaneen ottaa pohjia myöten. Kallioperään ei hankkeesta aiheudu vaikutuksia. 7.5 Pohjavedet 7.5.1 Lähtötiedot ja menetelmät Pohjavesivaikutusten arviointi perustuu olemassa olevaan kartta- ja maaperäaineistoon, ympäristöhallinnon pohjavesiaineistoihin (pohjavesialueet, pohjavesinäytteet), lähialueen kaivojen ja lähteiden sijainti-, vedenkorkeus- ja vedenlaatutietoihin sekä tuotantosuunnitelmiin. Tuotantoalueiden pohjavesipinnan alentamisen vaikutukset arvioidaan lähialueen kaivoihin ja lähteisiin edellä esitettyjen lähtöaineistojen pohjalta. Pohjavesialueet ja -olosuhteet: Ympäristöhallinnon Oiva-tietokanta Peruskarttatarkastelu Maaperäkarttatarkastelu
Lähteet ja kaivot: Peruskarttatarkastelu Kasvillisuuskartoitus Asukaskysely Kaivovesitutkimus 7.5.2 Nykytila 7.5.2.1 Pohjavesialueet Poroaavan tuotantoalueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Lähimmät pohjavesialueet sijaitsevat noin 3 5 km etäisyydellä hankealueen etelä- ja kaakkoispuolella (Kuva 7-7). Jaurujärven pohjavesialue (12732174) sijaitsee lähimmillään noin 3,1 km etäisyydellä hankealueesta etelään. Jaurujärvi on III-luokan pohjavesialue. Alueen kokonaispinta-ala on 1,01 km² ja pohjaveden muodostumispinta-ala 0,18 km². Muodostuvan pohjaveden määräksi on arvioitu 980 m³/d. Alueella ei ole vedenottamoa. (Oiva-palvelu 2011) Koipilammen pohjavesialue (12732175) sijaitsee lähimmillään noin 3,0 km etäisyydellä hankealueesta etelään. Koipilampi on III-luokan pohjavesialue. Alueen kokonaispinta-ala on 0,96 km² ja pohjaveden muodostumispinta-ala 0,3 km². Muodostuvan pohjaveden määräksi on arvioitu 300 m³/d. Alueella ei ole vedenottamoa. (Oiva-palvelu 2011) Korvoharjun pohjavesialue (12732116) sijaitsee lähimmillään noin 4,0 km etäisyydellä hankealueesta kaakkoon. Korvoharju on II-luokan veden hankintaan soveltuva pohjavesialue. Alueen kokonaispinta-ala on 1,17 km² ja pohjaveden muodostumispinta-ala 0,35 km². Muodostuvan pohjaveden määräksi on arvioitu 250 m³/d. Alueella ei ole vedenottamoa. (Oiva-palvelu 2011) Isoaavan pohjavesialue (12732117) sijaitsee lähimmillään noin 5,0 km etäisyydellä hankealueesta kaakkoon. Isoaapa on II-luokan veden hankintaan soveltuva pohjavesialue. Alueen kokonaispinta-ala on 2,2 km² ja pohjaveden muodostumispinta-ala 0,71 km². Muodostuvan pohjaveden määräksi on arvioitu 600 m³/d. Alueella ei ole vedenottamoa. (Oiva-palvelu 2011) Hankealueelta ei ole pohjaveden virtausyhteyttä pohjavesialueille. Kuva 7-7. Hankealueen lähimmät pohjavesialueet (Pohjakartta Maanmittauslaitos 2011).
Lähin pohjavesiasema, Sallan Vallovaara (1303), sijaitsee noin 7 km hankealueen eteläpuolella. Seuranta-aseman lähiympäristössä on 10 pohjavesiputkea, joista on tarkkailtu pohjavesipintaa vuodesta 1974 lähtien. Pohjaveden laatua ei ole tutkittu. Kuvasta (Kuva 7-8) näkyy pohjavesipinnan normaali vuosittainen vaihtelutaso (n. 0,5-1 m) sekä lähes 40 vuoden aikajaksolle sattuneet pohjavesipinnan ylin (+197,6) ja alin (+195,4) taso. Vuonna 2012 pohjavesipinta on ollut ylimmillään elokuussa (+197,48) ja alimmillaan syyskuussa (+195,4). Kuva 7-8. Pohjavesipinnan vaihtelu Vallovaaran (1303) pohjavesiasemalla vuosina 1974 2012 (Oivapalvelu 2012). Pitkäaikaisten havaintojen keskiarvon perusteella (1974 2009) kesäkuussa pohjavesipinta on alueella korkeimmillaan ja huhtikuussa alimmillaan. Vuonna 2011 alueen luontainen pohjavesipinta on ollut hieman pitkäaikaista keskiarvoa korkeammalla (Kuva 7-9) ja vuosittainen vaihteluväli on ollut noin 0,5 m. Kuva 7-9. Pohjavesipinnan vaihtelu Vallovaaran (1303) pohjavesiasemalla vuonna 2011 (Suomen ympäristökeskus).
7.5.2.2 Hankealueen pohjavesipinta Maanpinta on pohjoisosalla hankealuetta tasolla +232 +235 ja eteläosalla +229 +230. Turvepaksuusmittausten aikana (heinä-elokuu 2011) vesipinta Vallovaaranlammessa on ollut +230,68 eli ympäröivän maanpinnan tasolla. Alueen pohjavesipinta nousee Vallovaaralle päin sekä pohjoiseen mentäessä, maaston muotoja seuraillen. Suoalueesta johtuen pohjavesi on lähellä maanpintaa, ollen kuivemmillakin alueilla noin 0,5-1 m syvyydellä maanpinnasta. 7.5.2.3 Lähteet Lähteitä on havaittu kasvillisuuskartoituksen yhteydessä (hankealueen lähimmät lähteet) sekä peruskarttatarkastelun avulla. Suurin osa hankealuetta ympäröivien lähteiden sijoittumisesta on saatu asukaskyselyjen perusteella. Hankealueen lähistöllä sijaitsee n. 20 lähdettä. Lähin lähde on hankealueen kaakkoisreunalla, noin 100 metrin etäisyydellä varsinaisesta tuotantoalueesta. Kaksi muuta lähintä lähdettä sijaitsee hankealueen eteläpuolella, noin 200 400 metrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Muut lähteet sijaitsevat yli 500 m etäisyydellä tuotantoalueista. Yhteen lähteeseen hankealueen lounaiskulmalla on asetettu kaivonrenkaat ja lähteestä otetaan vettä talouskäyttöön. Alueen lähteet ovat pieniä ja niissä ei ole merkittävää pohjaveden ylivirtaamaa. Lähteillä ei ole alueellista merkitystä vedenhankinnalle. Tuotantoalueen lähimpien lähteiden luonnontilaisuutta on tarkoitus selvittää tarkemmin keväällä 2013. 7.5.2.4 Kaivot Lähialueen kaivot ja vedenhankinta on selvitetty asukaskyselyn yhteydessä. Lisäksi tuotantoalueen lähikaivoista ja talousvesilähteenä olevista lähteistä on tekeillä erillinen selvitys. Lähialueen kaivoista on otettu vesinäytteitä 5. 6.11.2012 ja samalla rengaskaivojen vesipinnan korkeus on mitattu. Vesinäytteistä on analysoitu haju, ulkonäkö, Escherichia coli ja kolimuotoiset bakteerit, enterokokit, ph, sähkönjohtavuus, nitraatti-, nitriitti- sekä ammoniumtyppi, kemiallinen hapenkulutus, rauta ja mangaani. Poroaavan alueella vesinäytteitä otettiin yhteensä seitsemästä kaivosta. Vesipinta voitiin havaita vain kahdesta kaivosta, koska suurin osa alueen kaivoista on porakaivoja. Kaivovesien tarkkailua tullaan jatkamaan keväällä 2013 tehtävällä pinnankorkeusmittauksella ja syksyllä 2013 otettavilla vesinäytteillä ja pinnankorkeusmittauksilla. Ensimmäisen kierroksen vesinäytteiden perusteella kaivovesien ph vaihteli välillä 6,3 7,9 ja sähkönjohtavuus välillä 60 300 µs/m. Laadullisesti vesi oli pääosin erittäin hyvää yhtä rengaskaivoa lukuun ottamatta. Kyseiseen rengaskaivoon oli todennäköisesti päässyt pintavesiä sateisen syksyn aikana.
Kuva 7-10. Hankealueen lähimmät lähteet ja kaivot (Pohjakartta Maanmittauslaitos 2011).
7.5.3 Vaikutusten arviointi Vaihtoehto 0 Kun aluetta ei oteta turvetuotantoon, pohjavesiolosuhteet säilyvät entisen kaltaisina. Metsäojituksen uusiminen ja hakkuut voivat vaikuttaa paikallisesti lähteiden kasvillisuuteen tai vesitalouteen jos lähteitä ei huomioida alueella tehtävissä töissä. Vaihtoehdot 1 ja 2 Pohjavesivaikutusten osalta hankevaihtoehdoilla ei ole olennaisia eroja. Suon kuivattaminen ja vesipinnan alentaminen noin 2-3 metrillä aiheuttaa pohjaveden pinnan alenemisen hankealueen ympäristössä, joka ilmenee maaston kuivumisena toiminnan valmisteluja toiminta-aikana. Lammet ja lähteet Ojittaminen johtaa muutoksiin alueen itäpuolella olevassa Vallovaaran lammessa sekä lähimmässä lähteessä hankkeen itäpuolella. Vallovaaran lammen vesipinta n. tasolla +230,6. Lähin sarkaoja ja tuotantolohko sijaitsevat noin 30 metrin etäisyydellä lammesta. Tuotantolohkolla nykyinen maanpinta on tasolla +230 ja turvetta poistetaan 2 3 metriä. Vallovaaran lammen pinta laskee erittäin suurella todennäköisyydellä suon kuivatuksen seurauksena, enimmillään 2-3 metriä. Lähin lähde hankealueen itäpuolella on noin 100 m päässä tuotantoalueelta ja lähteen kuivuminen ojituksen seurauksena on mahdollista. Muutosten mahdollisuutta hankkeen eteläpuolella olevissa lähteissä ei voida sulkea pois, joskin mahdolliset muutokset jäävät todennäköisesti vähäisiksi, koska etäisyyttä tuotantoalueelle on jo paljon, 250 500 m. Muut lähteet sijaitsevat vielä kauempana tuotantoalueelta tai tuotantoalueen ja lähteiden välissä on moreeniselänne. Hankkeen ei arvioida vaikuttavan näihin lähteisiin. Kaivot Suurin osa lähialueen talouksista ottaa talousvettä porakaivoista. Suon ojitus ei vaikuta useita kymmeniä metrejä syviin porakaivoihin, joihin vesi tulee kallioperässä olevasta pohjavedestä. Alueella on kaksi rengaskaivoa. Joista toinen sijaitsee 500 m hankealueen luoteispuolella moreenimaalla. Hankkeen ei arvioida vaikuttavan kaivoon. Toinen kaivo on lähdekaivo, joka sijaitsee noin 250 m turvetuotantoalueen laskuojan eteläpuolella ja 500 m etäisyydellä tuotantoalueen ympärysojasta. On todennäköistä, että hanke ei vaikuta lähteen ja kaivon vesitalouteen, mutta kaivon veden korkeutta ja veden laatua on kuitenkin syytä seurata. Vaikutusten kesto Pohjavesivaikutusten pysyvyys riippuu alueen jälkikäytöstä. Mikäli alue palautetaan esimerkiksi kosteikoksi tai lammeksi, vaikutukset ovat ainoastaan toiminnan aikaisia. Todennäköisimmin kuitenkin pohjaveden aleneminen on suuressa osassa aluetta pysyvää. Tämän hetkinen suunnitelma on, että noin 70 % alueesta käytetään metsätalouteen, jolloin muutokset jäävät pysyväksi suuressa osassa aluetta. 30 % alueesta on tarkoitus soistaa uudelleen. 7.6 Maankäyttö ja lähiasutus 7.6.1 Lähtötiedot ja menetelmät Hankealueen nykyinen maankäyttö on selvitetty karttatarkastelun, ilmakuvien ja maastokäyntien perusteella. Lisätietoa alueen nykykäytöstä on saatu myös asukaskyselystä. Hankealueen sijoittumista on tarkasteltu sekä maakuntakaavan että peruskartan tasolla. Sallan kunnan tasolla maankäytön jakautumista on arvioitu maakuntakaavaselostuksen perusteella. Lisäksi hankkeen suhdetta valtakunnallisiin alueiden käyttötavoitteisiin on arvioitu. Lähiasutuksesta on saatu tietoa peruskartan, ilmakuvien, maastokäyntien ja asukaskyselyn avulla. Asutuksen tarkastelu on ulotettu myös purkuvesistön varteen, ei pelkästään hankealueen lähiympäristöön. Maakuntakaava ja kaavaselostus Valtakunnalliset alueidenkäytön yleistavoitteet Peruskartta, ilmakuvat (alueen maankäyttö, asutusten etäisyys ja rakennuskanta) Asukaskysely (rakennuskanta)
Maastokäynnit (kasvillisuus- ja linnustokartoitukset, porotalouden kohderyhmähaastattelu, kaivovesiselvitys) Valtakunnalliset alueidenkäytön yleistavoitteet Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tehtävänä on tukea ja edistää maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteiden ja laissa määriteltyjen alueiden käytön suunnittelun saavuttamista. Tavoitteena on kestävä kehitys ja hyvä elinympäristö. Alueidenkäytöllä tuetaan aluerakenteen tasapainoista kehittämistä sekä elinkeinoelämän kilpailukyvyn ja kansainvälisen aseman vahvistamista hyödyntämällä olemassa olevia rakenteita sekä edistämällä elinympäristön laadun parantamista ja luonnon voimavarojen kestävää hyödyntämistä. Aluerakenteen ja alueidenkäytön kehittäminen perustuu ensisijaisesti alueiden omiin vahvuuksiin ja sijaintitekijöihin. Erityisesti harvaan asutulla maaseudulla ja taantuvilla alueilla kiinnitetään huomiota jo olemassa olevien rakenteiden hyödyntämiseen sekä elinkeinotoiminnan ja muun toimintapohjan monipuolistamiseen. Alueidenkäytössä otetaan huomioon haja-asutukseen ja yksittäistoimintoihin perustuvat elinkeinot sekä maaseudun tarve saada uusia pysyviä asukkaita. Aluesuunnittelussa on selvitettävä maaseudun alue- ja yhdyskuntarakenteen sekä kyläverkoston kehittämiseen liittyvät toimenpiteet, joilla edistetään olemassa olevien rakenteiden hyödyntämistä, palvelujen saatavuutta, maaseudun elinkeinotoiminnan monipuolistamista sekä ympäristöarvojen säilymistä. Samalla tulee kiinnittää huomiota alue- ja yhdyskuntarakenteen toimivuuteen sekä elinkeinotoiminnan tarpeiden ja ympäristöarvojen yhteensovittamiseen. Alueiden käytöllä tulisi edistää kansallisen kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön säilymistä, elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä, ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden ja muiden arvokkaiden luonnonalueiden välillä, luonnon virkistyskäyttöä sekä luonto- ja kulttuurimatkailua. Lisäksi edistetään vesien hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä. Alueidenkäytöllä edistetään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä siten, että turvataan luonnonvarojen saatavuus myös tuleville sukupolville. Suunnittelussa huomioidaan luonnonvarojen sijainti ja hyödyntämismahdollisuudet. Liikennejärjestelmiä suunnitellaan ja kehitetään kokonaisuuksina, jotka käsittävät eri liikennemuodot ja palvelevat sekä asutusta että elinkeinoelämää. Erityistä huomiota kiinnitetään lisäksi liikenneturvallisuuden parantamiseen. Ensisijaisesti kehitetään olemassa olevia pääliikenneyhteyksiä ja verkostoja. Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia. Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat -kappaleessa, kohdassa Eritystavoitteet mainitaan erikseen turvetuotannosta seuraavaa: Maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. Lapin tunturialueita pidetään luonto- ja kulttuuriarvojen kannalta yhtenä erityisen merkittävinä aluekokonaisuutena. Samalla halutaan varmistaa, että alueen asumisen ja elinkeinotoiminnan harjoittamisen edellytykset säilyisivät. Saamelaisten kotiseutualueen alueidenkäytössä otetaan huomioon saamelaisille alkuperäiskansana kuuluva oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan saamelaisten perinteisten elinkeinojen kehittämisedellytysten turvaamiseksi. Poronhoitoalueella turvataan poronhoidon alueidenkäytölliset edellytykset.
7.6.2 Nykytila Itä-Lapin maakuntakaava Maakuntakaavoituksella ratkaistaan alueiden käytön maakunnalliset kysymykset. Sallan alueella on voimassa Lapin liiton laatima Itä-Lapin maakuntakaava. Ympäristöministeriö vahvisti maakuntakaavan 26.10.2004, josta tuli lainvoimainen 25.11.2004. Maakuntakaava kumoaa alueen aiemmat seutukaavat. Maakuntakaava käsittää Kemijärven kaupungin sekä Pelkosenniemen, Posion, Sallan ja Savukosken kunnat. Kaava-alueesta suurin osa on varattu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi sekä maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (yht. 80 % koko alueesta). Seuraavaksi suurimman ryhmän muodostavat erilaiset luonnonsuojelualueet (16 %). Porotalouden toiminta- ja kehittymisen edellytyksiä turvataan alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti omalla kaavamääräyksellään: Porotalouden ja muiden luontaiselinkeinojen toiminta- ja kehittämisedellytykset on turvattava. Metsätaloutta, turvetuotantoa, matkailutoimintoja ja loma-asutusta suunniteltaessa on otettava huomioon porotaloudelle tärkeät alueet. Suunniteltaessa valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa. Erityisen poronhoitoalueen eteläraja kulkee Itä-Lapissa Oraniemen, Kemi Sompion ja Pohjois- Sallan paliskuntien etelärajalla. Merkintään on myös liitetty kaavamääräys: Rajan pohjoispuoleisella alueella olevaa valtion maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Valtion maan luovuttaminen tai vuokraaminen saa tapahtua vain sillä ehdolla, että maanomistajalla tai vuokramiehellä ei ole oikeutta saada korvausta porojen aiheuttamasta vahingosta. (Poronhoitolain 2.2 :n mukaan). Poroaavan hankealue ei sijaitse ko. erityisellä poronhoitoalueella. Lähimmillään erityisen poronhoitoalueen eteläraja kulkee noin 20 km etäisyydeltä hankealueesta pohjoiseen. Itä-Lapin maakuntakaavassa Poroaavan hankealue sijoittuu aivan Keminniemen maaseudun kehittämisen kohdealueen (mk 8009) itäreunalle, joka on seudullisesti merkittävä maaseutualue. Aluetta kehitetään asutushistorian huomioon ottavana asumis- ja vapaa-ajan alueena. Lomaasutuksen edellytysten kehittämisellä pyritään tukemaan maaseudun pysymistä asuttuna sekä asutustilojen säilyminen. Itä-Lapin maakuntakaavassa on annettu maaseudun kehittämisen kohdealueille (mk) maankäyttöluokkaa koskeva määräys: Aluetta tulee kehittää maaseudun kulttuuriympäristöön ja monielinkeinoihin tukeutuvana asumisen ja vapaa-ajan vyöhykkeenä. Itä-Lapin maakuntakaavassa on osoitettu kaksi turpeenottoaluetta kaavamerkinnällä EO - Maaainesten ottoalue (soran, turpeen tai muiden maa-ainesten otto), joilla on jo toimintaa tai joilla edellytykset toiminnalle on selvitetty. Molemmat turpeenottoalueet ovat Kemijärven kaupungin alueella. Kaavaselostuksessa kuitenkin mainitaan, että alueella on muitakin turpeenottoon soveltuvia soita, mutta niiden käyttöedellytyksiä ei ole riittävästi selvitetty. Kaavaselostuksessa kuvataan alueet, joilta ei saa ottaa kiviaineksia tai turvetta. Tällaisia alueita ovat suojelualueet, arvokkaat harjualueet ja tärkeät lintualueet. Peruskartassa Poroaavan läpi on merkitty kulkemaan moottorikelkkailureitti, jota ei kuitenkaan ole merkitty maakuntakaavaan. Maakuntakaavaselostuksessa on Pelkosenniemeltä Sallaan menevän reitin mainittu kulkevan joko Kursun tai Vallovaaran kautta ja linjauksen on ajateltu tapahtuvan yksityiskohtaisemman suunnittelun kautta. Nykyisin merkitty reitti on kulkenut Vallovaaran kautta ja sitä on pidetty ajamalla auki. Hankealueen sijoittuminen maakuntakaavaan on esitetty kappaleessa 2.4.1 (Kuva 2-3). Sallan kunnan maankäyttö Sallan kunnan pinta-ala on 5 872 km 2. Sallassa maa- ja metsätalousvaltaista aluetta on 80 % kunnan pinta-alasta sekä lisäksi maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, jolla on ulkoilun ohjaustarvetta 4 % kunnan pinta-alasta. Suojelualueita, luonnonsuojelualueita tai erämaa-alueita on 15 % kunnan pinta-alasta. Jäljelle jäävään prosenttiin mahtuvat asuintaajamat, maa-ainestenottoalueet, lentoliikenteen alueet, matkailupalvelujen alueet, rakennussuojelualueet, teollisuustoimintojen alueet ja virkistysalueet. (Lapinliitto 2004)
Turvetuotanto ja luonnonsuojelu Soilla on metsien ja vesistöjen ohella keskeinen asema Suomen alkuperäisessä luonnossa. Suot ovat pitkälle erikoistuneita ja biologisesti monipuolisia luontotyyppejä. Huomattavan suuri osa Sallan soista on erilaisten suojeluohjelmien piirissä. Natura-alueissa soita on yhteensä noin 26 000 ha eli yli neljäsosa Sallan kunnan suopinta-alasta. Suurimpia ovat Joutsenaavan Kaitaaavan ja Oulangan alueet. Turvetuotantoon varattavat alueet voidaan suunnitella siten, että ne eivät ole ristiriidassa ympäristön- tai luonnonsuojelun kanssa. Turvetuotanto edellyttää suolta tiettyjä ehtoja kuten alueen koko, kerrostuman paksuus sekä turpeen laatuominaisuudet. Suon kuivatusmahdollisuus on myös tärkeä. Turvetuotantoon tulee ensisijaisesti ottaa entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojitettuja soita, joiden luonnon- ja kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä ja turvetuotantoa tulee harjoittaa siten, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti. Poroaavan suosta suuri osa on ojitettu maa- ja metsätalouden tarpeisiin jo aikaisemmin (vrt. koko Suomi, Kuva 7-11). Kuva 7-11. Suomen turvemaiden kokonaiskäyttö (Repola ym. 2009) Asutus Vakituinen asutus on keskittynyt paikallistien 19849 varteen. Alle 500 m:n etäisyydellä hankealueesta sijaitsee viisi asuinkiinteistöä ja 500 1000 metrin etäisyydellä kolme asuinkiinteistöä. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 300 metrin etäisyydellä hankealueesta Kepanavaaralla. Asuinkiinteistöt sijoittuvat pääosin hankealueen länsipuolelle. Kaksi asuinkiinteistöä sijaitsee hankealueen pohjoispuolella. Yksi kiinteistöistä on peruskartan mukaan merkitty lomaasunnoksi. Loma-asunnon etäisyys hankealueeseen on noin 700 metriä. Vallovaaranlammen läheisyydessä on eräkämppä/loma-asunto noin 150 metrin etäisyydellä tuotantoalueesta (Kuva 7-12). Eräkämppä on yksityisen omistamalla maalla. Muihin loma-asuntoihin on hankealueelta yli 1,5 kilometrin etäisyys.
Kuva 7-12. Vallovaaranlammen läheisyydessä oleva eräkämppä ja kämpän pihapiiri. Varastorakennuksen takaa näkyy suunniteltu tuotantoalue. (Kuvat Katariina Urho 2011). Kuivatusvesien purkureitillä lähimmät loma-asunnot sijaitsevat Jaurujärven ja -lammen rannoilla (etäisyys hankealueesta yli 3 km). Jaurujoen ja Vuotosjoen rannoilla on alle 10 loma-asuntoa välillä Jaurulampi-Kemijoki. Maankäyttö Poroaavan hankealueen etelä- ja pohjoispuolella on viljelyssä olevia laajempia peltoalueita, muutoin ympäristö on suo- ja metsävaltaista. Hankealueen kaakkoispuolelle, noin 400 m etäisyydelle, sijoittuu Vallovaaran poroerotusaita. Hieman kauempana, noin kilometrin etäisyydellä kaakossa sijaitsevat Kirmoilammen rannalla tanssilava ja metsästysmaja. Itse hankealue on pääosin metsätalouskäyttöön ojitettua suomaata ja se myös rajautuu pääosin ojitusalueisiin. Paikoin hankealue sivuaa myös kivennäismaita. Hankealueen puolella sijaitsee muutamia pienehköjä metsäsaarekkeita. 7.6.3 Vaikutusten arviointi Vaihtoehto 0 Hanketta ei toteuteta ja hankealueen maankäyttö säilyy nykyisellään. Alueen pääasiallinen käyttö on maakuntakaavan mukaisesti maa- ja metsätalous. Hankealue on paikoin hyvinkin paksuturpeista aluetta, joten alueen metsitys tuskin onnistuu ilman kuivatusta ja voimakasta lannoitusta. Vaihtoehdot 1 ja 2 Vaihtoehdoilla 1 ja 2 hankealueen maankäyttö muuttuu nykyisestä. Alue tulee aktiivikäytössä olevaksi turvetuotantoalueeksi. Turvetuotannolla ei ole ristiriitaa valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin, koska alue on jo ojitettua ja suurimmaksi osaksi menettänyt luonnontilaisuutensa. Turvetuotanto tuo alueen elinkeinoelämään uusia vaihtoehtoja. Lisäksi turvetuotanto voi olla ke-
säaikainen lisätulonlähde mm. maa-, metsä- tai karjataloutta harjoittavalle toimijalle. Turvetuotanto on mahdollista vain turvevaltaisilla alueilla, joten samalla alueen kehittäminen perustuu alueelliseen vahvuuteen. Toisaalta turvetuotannosta voi aiheutua haittaa esimerkiksi alueen poronhoidolle. Turvetuotannon vaikutuksia poronhoitoon on käsitelty kappaleessa 7.17. Hanke ei kohdistu maakuntakaavassa osoitetuille tärkeille harju-, suojelu- tai lintualueille, joista kiviaineksen tai turpeenotto on kielletty. Poroaavan alue on suurimmaksi osaksi ojitettua suota, eivätkä suon luontoarvot ole seudullisesti merkittäviä. Turvetuotannon vaikutuksia suojelualueisiin ja luonnonsuojelullisiin arvioihin on tarkasteltu kappaleissa 7.12 ja 7.13. Turvetuotantoalueen jälkihoitokäyttöä on pyritty arvioimaan jo suunnitteluvaiheessa. Turvetuotannosta aiheutuu jonkin verran kuormitusta alapuoliseen vesistöön. Hankkeen vesistövaikutuksia on kuvattu kappaleessa 7.1.4. Alueen liikenneturvallisuus huononee hieman lisääntyvistä liikennemääristä johtuen. Turvetuotannon liikennevaikutuksista on kerrottu kappaleessa 7.8. Tuotantoalueelle menevät tiet on suunniteltu vanhoja metsäautoteitä mukaillen, joten uusia tieliittymiä ei alueelle muodostu. Tuotantoalueen läheisyydessä, n. 150 m, sijaitseva eräkämppä ei ole omistajansa mukaan aktiivisessa käytössä. Kämppää on pidetty lähinnä hiihtäjien ja retkeilijöiden taukopaikkana, eikä turvetuotannosta omistajan mukaan aiheudu mökin käytölle haittaa. Muihin asuin- ja lomakiinteistöihin aiheutuvat vaikutukset on pyritty huomioimaan tuotantoalueiden sijoittelulla ja metsäisillä suojavyöhykkeillä. Myös tuotantoalueen läheiset pellot on huomioitu tuotantoalueiden sijoittelussa. Peltojen ja tuotantoalueiden väliin on jätetty metsäisiä suojavyöhykkeitä. Moottorikelkkareitti tullaan säilyttämään ja reitin sijainnista on käyty keskusteluja Sallan kunnan ja Vapo Oy:n välillä. Reitin perustaminen on parasta aikaa vireillä ja hankkeesta vastaavaa on sen johdosta kuultu. Reitti ohjataan Poroaavan poikki kohdassa, jossa ei ole tuotantolohko ja tehty muita kulkuyhteysjärjestelyjä. Tuotantoalueen jälkeen reitti palautuu aikaisemmille urilleen. Vaihtoehdoilla ei ole merkittäviä vaikutuksia alueen muuhun maankäyttöön tai aluerakenteeseen. Yhteisvaikutukset Mikäli kaikki Vapo Oy:n suunnitteilla olevat turvetuotanto-alueet toteutuisivat, olisi turvetuotantohankealueiden yhteispinta-ala noin 750 ha eli alle 1 % Sallan kunnan suopinta-alasta. Hankealueet sijaitsevat lähimmillään noin 5 10 km etäisyydellä toisistaan, joten minkään alueen maa- ja metsätalouskäyttöön soiden sijoittumisella tuskin on yhteisvaikutuksia. Tuotantoalueista Pahajoenjänkä sijoittuu Keminniemen maaseudun kehittämisen kohdealueelle (mk 8009) ja Poroaavan tuotantoalue aivan kohdealueen itäreunalle. Turvetuotantohankkeilla voi olla merkitystä alueiden pysymiseen asuttuna, sillä turvetuotanto voi kesäaikainen lisätulonlähde alueen yrittäjille. Yhteisvaikutuksia tuotantoalueilla on lähinnä alapuoliseen vesistöön, mikäli usean tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan samaan vesistöön. Lisäksi samoja teitä pitkin ajettavat turvekuljetukset voivat lisätä joidenkin tieosuuksien liikennemääriä. Porotalouteen kohdistuvia yhteisvaikutuksia on tarkasteltu kappaleessa 7.17. 7.7 Maisema ja kulttuuriympäristö 7.7.1 Lähtötiedot ja menetelmät Maisemaan kohdistuvia vaikutuksia on arvioitu karttojen, valokuvien ja maastokäyntien perusteella. Arvioitavia vaikutuksia ovat olleet tuotantoalueen näkyvyys lähi- ja kaukomaisemassa sekä muutokset alueen maisemarakenteessa. Vaikutuksia kulttuuriympäristöön on arvioitu museoviraston muinaisjäännösrekisteritietojen pohjalta sekä ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelun Maankäyttö ja rakennettu ympäristö tietokannan pohjalta, johon kulttuuriympäristökohteista on tallennettuna mm. maailmanperintökohteet, valtion asetuksella suojellut kohteet, suojellut kirkot, muinaisjäännökset, hylyt, valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt ja maisema-alueet sekä rakennussuojelukohteet. Lisäksi arvioinnissa on hyödynnetty maakuntakaavaa.
Peruskartta, ilmakuvat Kasvillisuusselvitys (maisema, valokuvat) Museoviraston muinaisjäännösrekisteri ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu 7.7.2 Nykytila Maisema Ojituksien myötä Poroaavan suoalue on metsittynyt ja maisema sulkeutunut. Siellä missä kuivuminen ei ole vielä edennyt pitkälle, on maisema säilynyt paikoin puoliavoimena. Avointa maisemaa esiintyy vain hankealueen kaakkoisnurkan ojittamattomilla nevoilla sekä hankealueen länsireunassa tien molemmin puolin. (Ramboll Finland Oy 2012, kasvillisuusselvitys) Muinaisjäännökset / kulttuuriympäristö Museoviraston ylläpitämän muinaisjäännösrekisterin mukaan hankealueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse muinaisjäännöksiä eikä rakennusperintökohteita. Ympäristöhallinnon OIVAtietopalvelun mukaan alueella ei ole kulttuuriympäristökohteita. 7.7.3 Vaikutusten arviointi Vaihtoehto 0 Hanketta ei toteuteta. Suoalueen kauko- ja lähimaisema säilyy nykyisen kaltaisena. Vaihtoehdot 1 ja 2 Turvetuotannon aloittaminen vaikuttaa itse hankealueen maisemaan, muuttaen sen kokonaan avoimeksi kasvipeitteettömäksi alueeksi. Vaikutukset kohdistuvat tuotantosuunnitelmassa rajattuun tuotantoalueeseen. Tuotantoalueen ympärillä on pääosin suo- ja metsävaltaista aluetta. Hankealueen länsipuolella kulkee paikallistie 19849. Hankealue ei näy paikallistielle eikä myöskään tien varrella sijaitsevaan asutukseen. Hankealueen ja tien väliin jää kapeimmillaan noin 300 m metsäinen vyöhyke. Lähimaiseman osalta muutos on tuotantovaiheessa merkittävä, etenkin metsäisillä osa-alueilla, joista puut kaadetaan. Turvetuotannon aloittaminen Poroaavalla muuttaa läheisille vaaroille ja virkistysreiteille avautuvaa maisemaa. Turvetuotantoalueena maisema muistuttaisi lumettomaan aikaan lähinnä mulloksella olevaa peltoa. Talvella tuotantolohkot ja aumat ovat peittyneet lumeen. Ainoastaan aumat, joista turvetta haetaan, voivat jollain tapaa erottua lumisesta maisemasta. Tuotannon päättymisen jälkeen alue siirtyy muuhun käyttöön (metsätalous, kosteikko, lintujärvi tms.), jolloin maisemassa tapahtuu jälleen uusi muutos. Jälkihoidossa maisema voi jopa palautua hyvin lähelle nykytilaa. Eri vaiheiden maisemavaikutuksia on pyritty selventämään kuvassa (Kuva 7-13).
Kuva 7-13. Poroaapa nykytilassaan sekä kuvitellussa tuotanto- ja jälkihoitovaiheessa (ylin kuva Ramboll Finland Oy, kaksi alinta kuvaa Vapo Oy:n kuvapankki). 7.8 Liikenne 7.8.1 Lähtötiedot ja menetelmät Liikennemäärät Liikenteen automaattisia mittauspisteitä on Kemijärven ja Rovaniemen puolivälissä, noin 70 km Joutsijärveltä läntee, kantatiellä 82 (no 1405) sekä Suomulla noin 15 km Joutsijärveltä etelään, valtatiellä 5 (no 1426). Lisäksi on hyödynnetty tiehallinnon liikennemääräkarttoja. Energiaturvetta toimitetaan asiakkaille pääasiassa lämmityskaudella (marras-huhtikuu). Vuosittainen toimitus (100 000 m 3 ) vastaa noin 830 rekan kuljetuskertaa. Lämmityskaudella tämä vastaa enimmillään noin viittä rekka-autokuljetusta päivää kohden eli 10 ajoneuvoa vuorokaudessa tieosuutta kohden. Nykyisiä liikennemääriä on verrattu turvetuotannosta aiheutuvaan liikennemäärälisään sekä kokonaisliikennemäärissä että raskaan liikenteen määrissä. Liikenneturvallisuus Kuljetusreitteinä toimivien tieyhteyksien liikenneturvallisuutta on tutkittu TARVA-ohjelman ja tierekisteriaineiston avulla. TARVA-ohjelma on Liikenneviraston kehittämä ja käyttämä ohjelma liikenneturvallisuustoimenpiteiden vaikutusten arvioimiseksi. TARVA-ohjelman antamat arviot hen-
kilövahinkoon ja kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien vuotuisesta nykytilanteesta sekä esitettyjen toimenpiteiden vaikutuksista perustuvat viimeisten viiden vuoden aikana tapahtuneisiin onnettomuuksiin maantieverkolla. Turvekuljetusten vaikutuksia alueen tiestön liikenneturvallisuuteen on tutkittu peilaamalla nykytilannetta ja ennustettua liikennetilannetta olemassa oleviin ominaisuuksiltaan samankaltaisiin tiejaksoihin (tieluokka, liikennemäärä, raskaan liikenteen määrä, päällysteen tyyppi ja päällysteen leveys) muualla Suomessa. Vaikutukset koulumatkojen turvallisuuteen Jalan ja pyörällä tehtävien koulumatkojen liikenneturvallisuutta voidaan arvioida ns. Koululiitumenetelmällä. Menetelmä laskee tien ja liikenteen ominaisuustietojen perusteella tieosuuksittain indeksiluvun eli riskiluvun, joka kuvaa tieosuuden vaarallisuutta. Laskelman lähtöaineisto poimitaan tierekisteristä ja se ottaa huomioon mm. liikennemäärät, nopeusrajoitukset, tien leveyden, valaistuksen, kevyen liikenteen väylät, näkemät jne. Mitä korkeampi riskiluku on, sitä vaarallisempana tieosuutta voidaan pitää. Koululiitu on päivitetty vuonna 2009 ja suositukset saadun palautteen perusteella kesällä 2010. Koululiitu -menetelmä ottaa huomioon vain tien ja liikenteen ominaisuuksia, ei koululaisen kykyä selviytyä liikenteessä, eikä koulumatkan pelottavuutta esimerkiksi petoeläinten takia. Koululiitun avulla pystytään määrittämään tieosuuksien keskinäinen järjestys vaarallisuuden suhteen. Näin eri alueilla asuvat koululaiset voidaan asettaa tasavertaiseen asemaan ratkaistaessa koulukuljetuksia. Taulukko 7-12. Ohjausryhmän suositukset raja-arvoiksi Luokka-asteet 1 lk 200 2 lk 210 3 lk 220 4 lk 230 5 lk 240 6 lk 250 7-9 lk 285 Raja-arvosuositus Vaikutukset tieverkkoon ja tieverkon kuntoon Vaikutusalueen maanteiden ja siltojen kunto selvitetään tieleveyden, mäkisyyden, näkemien sekä siltojen hyötyleveyden ja kantavuuksien osalta olemassa olevista ELY-keskuksen rekistereistä. Kuljetusreittien tien geometrian tarkistuksen jälkeen voidaan todeta yhdessä liikenneennusteiden kanssa vaikutukset tiestön liikennöitävyyteen (lähinnä alemmalla tieverkolla) ja esittää mahdollisesti parantamiskeinoja puutteellisiin osuuksiin. Tien kevätkantavuusarvon tulisi täyttää uuden tien tavoitekantavuudelle asetettu vaatimustaso, mikä tutkitaan olemassa olevan rekisteritiedon perusteella. Kelirikkoriskiä arvioidaan viimeisen kymmenen vuoden aikana toteutuneiden kelirikko-osuuksien perusteella. Siltojen osalta selvitetään niiden rakennusvuosi sekä viimeisin perusparannustoimenpide ja -ajankohta, joiden aikaisia siltarakenteen suunnittelunormeja verrataan tämän päivän kuormitusvaatimuksiin. Tarkastelun perusteella voidaan päätellä, mihin siltoihin olisi hyvä tehdä tarkempi kuntotarkastus. 7.8.2 Nykytila Kuljetusreitit Poroaavalta ovat Salmivaaran kautta Kemijärvelle ja edelleen Rovaniemelle tai Sallaan. Kuljetusreitit on esitetty seuraavaksi (Kuva 7-14). Mahdollisten kuljetusreittien nykyiset liikennemäärät ja raskaan liikenteen määrä on esitetty jäljempänä (Kuva 7-16, Kuva 7-17). Poroaavan kuljetukset ajetaan yhdystien 19849 kautta tielle 19846, josta edelleen Salmivaaran kylän kohdalta kantatielle 82. Tästä kuljetukset suuntautuvat joko Sallaan tai Kemijärven suunnalle. Tienumerot on esitetty kuvassa (Kuva 7-15). Kantatie 82 Vikajärveltä Kelloselälle on pohjoisin TEN-verkon itä-länsisuuntainen reitti. Tie on kaksikaistainen ja vaihtelevatasoinen.
Tieyhteydet suolta yleisille teille tullaan tekemään mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia metsäautoteiden pohjia hyödyntäen. Kuva 7-14. Turpeen mahdolliset kuljetusreitit Poro-aavalta (Pohjakartta Karttakeskus Oy, Lupa L10055/13). Liikenteen automaattisen mittauspisteen (no 1405, Kemijärven ja Rovaniemen puolivälissä, noin 70 km Joutsijärveltä länteen) mukaan kantatiellä 82 vuorokausiliikennemäärät ja raskaiden ajoneuvojen liikennemäärät ovat turvekuljetusten ajanjaksolla (marras-huhtikuu) samalla tasolla kuin kuvan 7-16 mukaiset vuoden keskimääräiset vuorokausiliikennemäärät. Viimeisten vuosien mukaan liikennemäärät ovat kantatiellä 82 kasvaneet alle 1 % vuodessa. Liikenteen automaattisen mittauspisteen (no 1426, Suomulla noin 15 km Joutsijärveltä etelään) mukaan valtatiellä 5 vuorokausiliikennemäärät ovat turvekuljetusten ajanjaksolla (marrashuhtikuu) keskimäärin noin 20 % alhaisemmat kuin vuoden keskimääräiset vuorokausiliikennemäärät. Raskaiden ajoneuvojen liikennemäärät ovat vastaavasti keskimäärin noin 5-10 % alhaisemmat kuin kuvassa 7-17 vuoden keskimääräiset raskaan liikenteen vuorokausiliikennemäärät. Viimeisten vuosien mukaan liikennemäärät ovat valtatiellä 5 vähentyneet noin 1,1 % vuodessa.
Kuva 7-15. Tienumerokartta (Pohjakartta Karttakeskus Oy, Lupa L10055/13).
Kuva 7-16. Liikennemäärät maanteillä 2012 (ajoneuvoa/vrk) (Pohjakartta Karttakeskus Oy, Lupa L10055/13).
Kuva 7-17. Raskaan liikenteen määrät maanteillä 2012 (ajoneuvoa/vrk) (Pohjakartta Karttakeskus Oy, Lupa L10055/13).
Sallassa haja-alueella kouluja on vähän ja oppilaat ovat tämän takia pääosin koulukuljetuksessa. Suunnittelualueelle sijoittuvat kuntakeskuksessa sijaitseva Sallatunturin koulu sekä Kursun koulu, joka sijaitsee noin 3 kilometriä kantatieltä pohjoiseen. Kuvassa 7-18 on esitetty nykytilan koulureittien vaarallisuus. Kuva 7-18. Koulureittien vaarallisuuden nykytila (Pohjakartta Karttakeskus Oy, Lupa L10055/13). Paikallistie 19846 on päällystetty asfaltilla välillä Salmivaara-Vaulavaara (Mattilanmäki) ja tien leveys vaihtelee välillä 5 6,5 m. Paikallistie 19849 on sorapintainen ja 5,5 m leveä. Yhdystie 9640 välillä Mattilanmäki-Salla ja kantatie 82 ovat asfalttipäällysteisiä (Kuva 7-19). Yhdystien leveys on 6 m.
Kuva 7-19. Tieverkon kestopäällysteen leveys (dm) sekä sorapintaiset tiet ja niiden leveydet (Tierekisteri 2012) (Pohjakartta Karttakeskus Oy, Lupa L10055/13). 7.8.3 Vaikutusten arviointi Vaikutukset liikennemääriin Yhdystiellä 19849 raskaan liikenteen määrä nelinkertaistuu nykyiseen verrattuna. Tiellä 19846 raskaan liikenteen määrä kolmin- tai nelinkertaistuu nykyiseen verrattuna. Salmivaaran kylän kohdalla on lisäksi huomioitava sekä runsas asutus tienvarrella että tien mutkaisuus. Salmivaaran kylässä on asuttuja taloja noin 79 kpl ja loma-asuntoja noin 30 kpl. Salmivaaran kohdalla ei ole kevyen liikenteen väylää. Kantatiellä 82 raskaan liikenteen lisäys nykyiseen määrään Sallan suuntaan on noin 20 % ja Kemijärven suuntaan noin 8 18 %. Liikenteen kokonaismääriin turvekuljetusten vaikutus jää vähäisemmiksi. Paikallisteillä kokonaisliikennemäärät kasvavat 4 17 %. Eniten liikenne lisääntyy välillä Kirmoivaara Vaulavaara. Raskaan liikenteen osuuden kasvu kokonaisliikennemäärästä nousee 3-5 %:sta 7-19 %:iin. Koko Suomen paikallisteillä keskimääräinen raskaan liikenteen osuus on noin 5 %. Lukumääräisesti raskaan liikenteen ennustetut määrät eivät kuitenkaan poikkea valtakunnallisesta paikallisteiden keskiarvosta. Kantatiellä 82 kokonaisliikennemäärän lisäys on vain noin 1 1,4 %. Sallan kuljetukset on mahdollista hoitaa myös yhdystien 9640 kautta. Tällöin välillä Kirmoivaara Salla raskaan liikenteen osuus 2,5-kertaistuisi ja kokonaisliikennemäärä lisääntyisi 2,6 % nykyiseen verrattuna. Liikennemäärälisäykset eri tieosuuksilla on esitetty taulukossa (Taulukko 7-13).
Taulukko 7-13. Liikennemäärien lisääntyminen vaihtoehdoissa 1 ja 2. Nykytilanne Vaihtoehdot 1 ja 2 Raskas liikenne Kokonaismäärä raskaan Raskas liikenne Kokonaismäärä raskaan Tie Nro (ajon./vrk) (ajon. /vrk) %-osuus (ajon./vrk) (ajon. /vrk) %-osuus Paikallistie 19849 3 111 3 % 13 121 11 % Paikallistie 19846 Kirmoivaara-Vaulavaara 3 58 5 % 13 68 19 % Vaulavaara-Salmivaara 7 240 3 % 17 250 7 % Yhdystie 9640 Kirmoivaara-Salla 6 381 2 % 16 391 4 % Kantatie 82 Salmivaara-Kursu 58 705 8 % 68 715 10 % Kursu-Joutsijärvi 58 705 8 % 68 715 10 % Joutsijärvi-Kemijärvi 126 1 160 11 % 136 1 170 12 % Salmivaara-Salla 54 861 6 % 64 871 7 % Mikäli kaikki Vapo Oy:n Sallassa suunnitteilla olevat turvetuotantoalueet toteutuisivat (Kuva 7-20) ja liikennöinti tapahtuisi samoja tieosuuksia pitkin, yhteisvaikutuksia aiheutuisi etenkin paikallisteille 19849 ja 19846. Pahajoenjängältä on arvioitu tapahtuvaksi noin 255 rekkaautokuljetusta vuosittain ja Laukkuaavalta noin 375 kuljetusta vuosittain. Tällöin paikallistien 19849 raskaan liikenteen määrä yli viisinkertaistuisi ja paikallistien 19846 raskaan liikenteen määrä nelin-kuusinkertaistuisi (Taulukko 7-14). Jälleen suurin vaikutus kokonaisliikennemääriin olisi välillä Kirmoivaara-Vaulavaara, jossa vuorokautinen kokonaisajoneuvojen määrä kasvaisi lähes 29 % nykyiseen verrattuna. Kuva 7-20. Kaikki Vapo Oy:n Sallassa suunnitteilla olevat turvetuotantoalueet (Pohjakartta Karttakeskus Oy, Lupa L10055/13).
Mikäli Poroaavan, Pahajoenjängän ja Laukkuaavan kuljetukset ajetaan Sallaan ja yhdystietä 9640, tällöin yhdystien raskaan liikenteen määrä yli kolminkertaistuu. Kokonaisajoneuvojen määrä kasvaa vain 4,5 % nykyiseen verrattuna. Kantatielle 82 raskaan liikenteen määriin voi aiheutua yli 56 prosentin korotus, mikäli kuljetukset kaikilta tuotantoalueilta suuntautuvat Kemijärvelle päin. Kokonaisliikennemäärät puolestaan lisääntyvät 3-4 % nykyiseen verrattuna. Liikennemäärien kasvusta huolimatta liikennöitävyys kantatiellä 82 säilyy hyvänä, sillä välin Salla-Joutsijärvi liikennemäärät jäävät lisäyksestä huolimatta edelleen alle Lapin kantateiden keskiarvon. Vain raskaan liikenteen määrä nousee samalle tasolle muun Lapin kantateiden kanssa. Joutsijärven ja Kemijärven väli on jo nykyisillä liikennemäärillä hivenen vilkkaampi kuin Lapin kantatiet keskimäärin. Jos kantatien 82 vilkkaimman välin liikennemääriä verrataan koko maan kantateiden keskiarvoon, jää kokonaisliikennemäärä turvetuotantolisäyksenkin jälkeen yli kaksi kertaa pienemmäksi ja raskaan liikenteen määrä 1,5 kertaa alhaisemmaksi. Taulukko 7-14. Kaikkien suunniteltujen tuotantoalueiden yhteisvaikutus liikennemääriin. Nykytilanne Yhteisvaikutukset (kaikki suunnitellut tuotantoalueet) Raskas liikenne Kokonaismäärä raskaan Raskas liikenne Kokonaismäärä raskaan Tie Nro (ajon./vrk) (ajon. /vrk) %-osuus (ajon./vrk) (ajon. /vrk) %-osuus Paikallistie 19849 3 111 3 % 16 124 13 % Paikallistie 19846 Kirmoivaara-Vaulavaara 3 58 5 % 20 75 27 % Vaulavaara-Salmivaara 7 240 3 % 24 257 9 % Yhdystie 9640 Kirmoivaara-Salla 6 381 2 % 23 398 6 % Kantatie 82 Salmivaara-Kursu 58 705 8 % 85 732 12 % Kursu-Joutsijärvi 58 705 8 % 91 738 12 % Joutsijärvi-Kemijärvi 126 1 160 11 % 159 1 199 13 % Salmivaara-Salla 54 860 6 % 77 883 9 % Liikenneturvallisuusvaikutukset TARVA-ohjelman antaman nykytilanteen henkilövahinko-onnettomuusmäärien mukaan kantatie 82 välillä Salla Joutsijärvi on selkeästi liikenneturvallisuudeltaan vaarallisempi kuin vastaavat (liikennemäärä, raskaan liikenteen määrä, päällysteen leveys) kantatiejaksot muualla Suomessa (onnettomuuksia 1,3 kertaa enemmän tie-km kohden). Tierekisteriaineiston ja TARVA-ohjelman onnettomuusmäärien perusteella on odotettavissa, että liikennemäärään suhteutettu riski joutua onnettomuuteen kasvaa turvetuotantotoimintojen yhteisvaikutuksesta 18 %:lla ja että onnettomuusmäärät lisääntynevät vuositasolla 28 %:lla tie-km kohden välillä Salla-Joutsijärvi. Tämä tarkoittaisi onnettomuusmäärien kasvua 10 vuoden aikana keskimäärin 12 onnettomuudesta 15 onnettomuuteen. Kantatie 82 välillä Joutsijärvi Kemijärvi on nykyisin liikenneturvallisuudeltaan suunnilleen samaa tasoa muiden vastaavien kantatieyhteyksien kanssa Suomessa. Muualla Suomessa olevien ennustetilannetta vastaavien tieyhteyksien onnettomuusmäärien perusteella on odotettavissa, että liikennemäärään suhteutettu riski joutua onnettomuuteen kasvaa turvetuotantotoimintojen yhteisvaikutuksesta 23 %:lla ja että onnettomuusmäärät lisääntynevät vuositasolla 20 %:lla tie-km kohden välillä Joutsijärvi Kemijärvi. Tämä tarkoittaisi onnettomuusmäärien kasvua 10 vuoden aikana keskimäärin 7 onnettomuudesta 8 onnettomuuteen. Päällystetyillä paikallisteillä 9640 ja19846 Poroaavan turvetuotannon mahdollisilla kuljetusreiteillä on odotettavissa onnettomuusmäärien kasvamista kaksinkertaiseksi raskaan liikenteen määrien lisääntyessä turvetuotantoalueiden yhteisvaikutuksesta. Tämä tarkoittaisi onnettomuusmäärien kasvua 10 vuoden aikana paikallistiellä 9640 keskimäärin 2,5 onnettomuudesta 5 onnettomuuteen ja paikallistiellä 19846 keskimäärin 0,5 onnettomuudesta yhteen onnettomuuteen. Sorapintaisella paikallistiellä 19849 ei ole odotettavissa onnettomuusmäärissä juurikaan muutoksia, vaikka raskaan liikenteen määrä kasvaisi turvetuotantotoimintojen yhteisvaikutuksen määrällä. Nykyisin paikallistiellä 19849 tapahtuu 10 vuoden aikana keskimäärin 0,3 henkilövahinkoon johtanutta onnettomuutta.
Porokolareita on käsitelty kappaleessa 7.17. Vaikutukset koulumatkojen turvallisuuteen Poroaavan osalta vaihtoehtojen 1 ja 2 toteutuessa vaikutukset koululiitu -pisteisiin ovat tieosasta riippuen 2-6 pistettä. Koulumatkan vaarallisuuden osalta merkittävin muutos tulisi kantatielle 82 Salmivaarasta Kursun suuntaan, jossa riskiluku nousee korkeampaan 1-luokkalaisille vaarallisesta 2-luokkalaisille vaaralliseen (Kuva 7-21). Kuva 7-21. Koulureittien vaarallisuus vaihtoehtojen 1 ja 2 toteutuessa (Pohjakartta Karttakeskus Oy, Lupa L10055/13). Jos kaikki suunnitellut turvetuotantoalueet toteutuisivat, olisivat myös vaikutukset koulumatkojen turvallisuuteen merkittävämmät. 20 40 raskaan ajoneuvon lisäys vuorokausiliikenteessä muuttaisi teiden luonnetta. Koululiitun pisteet kasvaisivat tieosasta riippuen 6-9 pistettä, mikä merkitsee lähes kaikille teille nousua yhtä luokka-astetta vaarallisemmaksi (Kuva 7-22).
Kuva 7-22. Koulureittien vaarallisuus kaikkien suunniteltujen turvetuotantoalueiden toteutuessa (Pohjakartta Karttakeskus Oy, L10055/13). Vaikutukset tiestöön ja siltoihin Tieosuuksien keskimääräisiä kevätkantavuusarvoja vertailtaessa uusien teiden rakenteellisiin tavoitekantavuusarvoihin, voidaan olettaa turvekuljetusreitin tiestöllä olevan jo nykyisiin liikennemääriinsä nähden lieviä kantavuuspuutteita maantiellä 19849 noin 4 km matkalla sorapintaisella osuudella välillä Mattilanmäki-tuotantoalue (kevätkantavuus 89 MPa; tavoitekantavuus 115 MPa) sekä maantiellä 9640 noin 2 km matkalla Mattilanmäen kohdalla (kevätkantavuus 145 MPa; tavoitekantavuus 165 MPa). Muualla kuljetusreitin tiestöllä (kantatie 82 välillä Salmivaara- Vikajärvi) tierekisterin mukaiset kevätkantavuusarvot vastaavat liikennemääriltään vastaaville uusille teille asetettuja kantavuustavoitteita. Kuljetusreiteillä olevat mahdollisesti huonokuntoiset edellä mainitut tieosuudet olisi syytä tutkia tarkemmissa kantavuusmittauksissa ja päättää mahdollisista rakenteen parantamistoimenpiteistä tämän jälkeen. Huomioitava seikka on, että pääosa kuljetuksista tapahtuu roudan aikana, jolloin tiestön kantavuus on moninkertainen kevätkantavuusarvoihin nähden. Kuljetusreitin varrella on maantiellä 19849 yksi puinen, lyhyt, vuonna 1971 rakennettu vesistösilta (Jaurujoen silta) sekä maantiellä 9640 teräsbetoninen vuonna 1953 rakennettu vesistösilta (Käsmänjoen silta), joiden kunnot ja kantavuudet on syytä tutkia tarkemmin ennen raskaan lii-