Talvi 2015
sisällysluettelo: Pääkirjoitus Oppilaskunnan kuulumiset Uuden toimittajan esittely Penkkarit 2015 Wanhat 2015 Opettajan haastattelu Ystävänpäivägallup Lukijoiden terveisiä ystäville Jeren palsta
Pääkirjoitus Kevät saapuu hiljalleen ja sen saattaa nyt havaita jopa lukiossamme. Abit ovat poistuneet penkkareiden siivittämänä kukin koloihinsa opiskelemaan, mutta saattaa heitä myös nimettömän lähteen mukaan havaita Kotkan Amarillossa taikka Haminan Jack Upissa. Abien poistuttua ja vastuun siirryttyä eteenpäin on lukiomme tällä hetkellä Wanhojen Waltakuntaa, jossa ihanat kakkoset pitävät valtaa yllä, tarvittaessa myös väkisin. Perjantaina tanssittiinkin Wanhojen tanssit, jossa saatoimme ihailla kaunista pukuloistoa sekä upeaa liikehdintää, joiden takana oli oikeasti tonneittain verta ja kyyneliä. Kaikki oli kuitenkin tietysti sen arvoista, sillä tanssijat ovat nyt yhtä kokemusta rikkaampia ja he oppivat jotenkuten tanssimaan. Myös ViLun rivit ovat harventuneet vanhusten väistyttyä tieltämme, ja toimituksessa häärii tällä hetkellä Johanna, Aliisa, Jere ja Sara. Lehteä kuitenkin julkaistaan urhoollisesti vanhaan malliin, kuten ennenkin. Tässä numerossa pääsetkin lukemaan kaiken penkkareista, Wanhojen tansseista sekä lehden uutta osiota Jeren palstaa. Täten toivotan sinulle mukavia lukuhetkiä ViLun parissa, ota siis mukava asento ja anna lehden tempaista itsesi mukaan. -Sara
Oppilaskunnan kuulumiset Oppilaskuntamme ei paljon ääntä itsestään pidä, mutta työskentelee ahkerasti omassa hiljaisuudessaan. Vaikka ette ehkä huomaisikaan, järjestävät he viikoittain lehdet järjestykseen ja tuovat uusia lehtiä tilalle. He myös valvovat lukion tilojen yleisestä siisteyttä. Oppilaskunnan uusin hanke on pingispöydän siirtäminen lukion tiloihin, jotta lukiolaiset pääsisivät nauttimaan sen antimista ja nousisivat ylös sohvilta, joilla ainainen istuminen on kasvattanut liiman lukiolaisen ja sohvan väliin. -Sara Uuden toimittajan esittely Hei, olen Sara ja olen lukion toisella vuosikurssilla. Kirjoittaminen on aina ollut minusta hauskaa ja omalla tavallaan helppoa, joten lehden teko ja kirjoittaminen tuovat piristävää vaihtelua lukiopäiviini. Pidän erityisesti englanniksi kirjoittamisesta sekä lukemisesta. Vapaa-aikani kuluu lähinnä hevosten parissa, piirtäen, tietokoneella istuen taikka ystävien kanssa Torskilla nuokkuen. Minulle tärkeimmät asiat elämässä on ystäväni sekä eläimet ja tietysti perhe. Minua voisi myös luonnehtia suorasanaiseksi, reiluksi sekä terveellä tavalla hulluksi.
Penkkarit 2015 12.02.2015 oli 12AB:n vuoro pitää ikimuistoinen päivänsä ennen koulusta lähtemistä. Tässä vähän lukion Facebook-sivua lainaten: Abigaalassa muistettiin jälleen opettajia, lukion kakkosia, muutamaa ykköstäkin ja yläkoululaisia erilaisin tehtävin ja diplomein. Rakkauden täyteinen gaala kirvoitti hymyn huulille TODEL- LAKIN! En itse valitettavasti ehtinyt abi-radiota kuulemaan ihan alusta asti, mutta gaala onnistui hyvin; kukaan ei hannaillut tehtävien tekemisessä, enkä usko kenenkään joutuneen paniikin tai ahdistuksen valtaan. Koulu oli koristeltu pääosin papereilla ja pahveilla. Kondomeilta ja terveyssiteiltäkään ei vältytty. Meidät kakkoset pistettiin häkkiin, joka oli tietääkseni tehty kalaverkosta (korjatkaa, jos olen väärässä.) Päästiin siis katsomaan gaalaa aitiopaikalta. Karkit lensivät ja ihmiset olivat iloisia. Päästiin vielä ennen siivousta saattamaan abit rekkaan, jolla he poistuivat karkkia viskoen. Helmikuiset penkinpainajaiset päättivät abien opiskelun. Penkkarit olivat varmasti jokaiselle abille unohtumaton kokemus ja tuohan se vastapainoa päntäämisurakalle. Rakkaiden abiturienttiemme säännöllinen koulunkäynti on nyt siis päättynyt, toivotamme oikein hyvää lukulomaa heille! -Aliisa
WANHAT 2015 Tänäkin vuonna nähtiin mitä kauneimpia pukuja ja mekkoja Wanhojen tansseissa. Tanssit aloitettiin Harjussa ja sen jälkeen tanssittiin vielä Virojoella kahdesti. Tanssit sujuivat oikein mallikkaasti ja tanssin lopussa saatiinkin kuulla aina raikuvat aplodit. Tässä kuvia tansseista niin Harjusta kuin Virojoeltakin.
Ladies and gentlemen -Johanna
Opettajan haastattelu: Merja-Liisa Kerro itsestäsi Nimeni on Merja-Liisa Rintanen, olen syntynyt Hyvinkään maalaiskunnassa, opiskellut Turussa. Tulin Virojoelle Pertunmaan kautta 20 vuotta sitten. Minulla on 25-vuotisjuhlat heinäkuussa virolahtelaisena. Miksi valitsit opettajan uran? Se oli kutsumus rehellisesti sanottuna. Nautin opettamisesta. Minulla oli myös paljon ihania opettajia. Miksi kiinnostuit biologiasta? Se alkoi jo lapsuudesta, olen aina ollut luonnossa paljon. Virolahdelle tulin meren takia, johon ihastuin jo Turussa. Toinen ainevaihtoehto olisi ollut historia. Ovatko nykynuoret enemmän etääntyneitä luonnosta kuin ennen? En sanoisi niin. Erilaisia ihmisiä on ollut aina. On tärkeämpää löytää omat kiinnostuksen kohteet. Mitkä asiat saavat sinut nauramaan? Pienet asiat elämässä päivittäin. Jos ei löydä elämän pieniä asioita, voi iloitseminen olla hankalaa, sillä isoja onnellisia juttuja tapahtuu niin harvoin. Mitä vinkkejä haluaisit antaa lukiolaisille? Mene kohti omia unelmia, luota itseesi. Työnteko on myös tärkeää.
-Sara ja Jere
Teimme ystävänpäivästä gallupin, johon vastasi 30 henkilöä. Osan terveisistä jouduimme poistamaan ruman kielenkäytön takia. Miten muistat ystävää ystävänpäivänä? Lahjalla ja/tai kortilla 33 % 34 % Viestillä 33 % En mitenkään Mitä mieltä olet ystävänpäivästä? Turha juhla 37 % 10 % IHANAA!! <3 <3<3 33 % 20 % Päivä siinä missä muutkin Hauska syy muistaa ystävää
LUKIJOIDEN TERVEISIÄ YSTÄVILLE: Halataan kun tavataan! Mulle jokainen päivä on ystävänpäivä! Hauskaa ystävänpäivää kaikki! Jukka Iivarille menestystä elämään! Ihanaa, että välimatkasta huolimatta olemme pysyneet ystävinä. Toivottavasti nähdään taas pian! Hyvää ystävänpäivää kaikille lukiolaisille ja opettajille:) Moi Hauskaa ystävänpäivää kaikille ystäville!:) Höhöhööö ootte kivoja Hyvää ystävänpäivää kaikille!!:) Moi Kaasinen! Lämmintä ystävänpäivää Lauri Lehtiselle ja onnea elämään! Kaikille hyvää ystävänpäivää! Hyvää ystävänpäivää Jukalle! Moro kaverit<3 Alli sul on ihanat kengät!<3 <3 I Miss You!<3<3 Blaa Blaa
Esseen teon kauheus Minulta on monta kertaa kysytty, mikä on mielipiteeni lukiosta. Vastaus on yleensä positiivinen, mutta en koskaan jätä mainitsematta sitä valtavaa esseiden määrää, jonka opettajat meille määräävät. Kun yläasteella jouduimme ehkä vuodessa tekemään noin 5 esseetä, nykyään (jos huono tuuri käy) joudumme tekemään saman määrän jopa yhdessä jaksossa. Esseen tekeminen ei yleensä ole helppo homma, sillä vaikka aihe olisikin kiinnostava, ei se pelasta sinua siltä kokemukselta, että joudut kirjoittamaan täytetekstiä, jotta saisit sanamäärän täyteen opettajan mieliksi. Joskus opettajat haluavat oppilailta miltei mahdottomuuksia ja pyytävät saman jakson aikana useampaa esseetä. Nämä esseet tehdään yleensä valmiiksi viimeisellä minuutilla, eikä hetkeäkään aikaisemmin. Esseen kirjoittaminen kokeessa taas on aivan erilainen asia, sillä siinä vaiheessa kun huomaat, että esseetehtäviä onkin useampi, alkaa sitä jo miettimään, miten siitäkin sitten selviäisi. Tämä tilanne voi mennä vielä entistä huonompaan suuntan, jos kirjoittajalla ei ole havaintoakaan esseen aiheista, tai jos essee pitää kirjoittaa kielellä, jolla itse osaa tuskin edes tervehtiä. Mutta ei esseissä ole vain huonoja puolia: sitä parempaa tunnetta, kun annat tai lähetät esseen opettajalle, ei voi koulu tarjota. Tämäkin ilo voi tietysti muuttua hyvin nopeasti suruksi, kun huomaat että paperi, jonka olet hiellä ja verellä valmistanut, osoittautuukin opettajan mielestä korkeintaan keskinkertaiseksi. Loppujen lopuksi esseen tekemisen voisi asettaa vaiheisiin: pelko siitä että joudut tekemään esseen, paniikki siitä että se myöhästyy, hyvänolontunne siitä että saat sen tehtyä ja epäonnistumisen karvas jälkimaku kun saat takaisin paperisi 6 miinuksella korjattuna. -Jere
SEURAAVA VILU ILMES- TYY ENNEN KESÄÄ!