HOITOHENKILÖKUNNAN KOKEMUKSIA HOITOKERTOMUKSEN KÄYTÖSTÄ ETELÄ-SAVON SAIRAANHOITOPIIRISSÄ

Malla Peippo Nina Turunen HOITOHENKILÖKUNNAN KOKEMUKSIA HOITOKERTOMUKSEN KÄYTÖSTÄ ETELÄ-SAVON SAIRAANHOITOPIIRISSÄ Opinnäytetyö Hoitotyön koulutusohjelma Toukokuu 2015

KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 26.5.2015 Tekijä(t) Malla Peippo, Nina Turunen Koulutusohjelma ja suuntautuminen Hoitotyön koulutusohjelma, terveydenhoitotyö Nimeke Hoitohenkilökunnan kokemuksia hoitokertomuksen käytöstä Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä Tiivistelmä Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hoitohenkilökunnan kokemuksia hoitokertomuksen (HOKE) käytöstä ja rakenteisesta kirjaamisesta Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä. Tavoitteena oli löytää kehittämisehdotuksia rakenteiseen kirjaamiseen ja HOKE:n käyttöön. Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä ei ole aikaisemmin kartoitettu kokemuksia HOKE:n käytöstä yhtä laajasti, minkä vuoksi opinnäytetyö oli tarpeellinen. Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä eli kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin ja analysoitiin sähköisen Webropol-ohjelman avulla. Strukturoitujen kysymysten lisäksi kyselyn lopussa oli kaksi avointa kysymystä, jotka analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimus toteutettiin neljässä eri yksikössä Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä. Tutkimus kohdennettiin hoitohenkilökunnalle eli tässä tutkimuksessa sairaanhoitajille, lähihoitajille, perushoitajille ja mielenterveyshoitajille. Kyselyyn osallistui 37 hoitohenkilökunnan jäsentä arvioidusta kohderyhmän 80 hoitajasta. Täten vastausprosentiksi muodostui 46. Tutkimuksen tulosten mukaan HOKE:n käyttöön liittyvään koulutukseen oltiin tyytyväisiä. Yli puolet vastaajista luotti HOKE:n toimivuuteen ja piti sen käytettävyyttä hyvänä. Kirjaamiseen kuluvan ajan on koettu vähenevän ajan kuluessa, mutta kirjaamisen tulisi olla vieläkin nopeampaa. Kirjaamisen koettiin pääosin olevan yhtenäistä. Mallihoitosuunnitelmia käytettiin kirjaamisen apuna, ja ne yhtenäistivät kirjaamista. Osa vastaajista koki hoitotyön yhteenvedon laatimisen vaikeana ja osa helppona. Rakenteinen kirjaaminen koettiin helppona ja toimivana. Yli puolet vastaajista koki, että hoitotyön yhteenvedon laatimiseen kuluu liikaa aikaa. Kaiken kaikkiaan kirjaamisen koettiin kehittyneen monella osa-alueella HOKE:n myötä. Tulevaisuudessa tämä tutkimus olisi mahdollista suorittaa laajemmalle kohderyhmälle tai toteuttaa uudelleen tietyn ajan kuluttua, jolloin tutkimusten tuloksia voitaisiin verrata keskenään. Asiasanat (avainsanat) hoitotyö, rakenteinen kirjaaminen, hoitokertomus, suomalainen hoitotyön luokituskokonaisuus Sivumäärä Kieli 40 sivua + 6 liitettä suomi Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Ansa Iivanainen Opinnäytetyön toimeksiantaja Etelä-Savon sairaanhoitopiiri

DESCRIPTION Date of the barchelor s thesis 26 May 2015 Author(s) Malla Peippo, Nina Turunen Name of the barchelor s thesis Degree programme and option Degree programme in Nursing, Public Health Nursing Nursing staff s experiences of using nursing record in Southern Savonia health care district Abstract The purpose of the research was to map the experiences of nursing staff about using nursing record and structured documentation in the Southern Savonia health care district. The aim of this research was to find development suggestions for structured documentation and use of nursing record. This thesis is important because there are no previous researches in Southern Savonia health care district. The thesis was conducted as a quantitative research. The data was collected and analysed using a questionnaire in the internet-based Webropol. At the end of the questionnaire, after the structured questions, there were two open questions which were analysed by content analysis. The research was accomplished in four units. The research was targeted to nurses, practical nurses and mental health nurses. 37 nurses out of 80 participated in the research, which gives a response rate of 46 percent. According to the results nurses were satisfied with the training for using the nursing record. Over half of the respondents trusted the functionality of the nursing record and considered its usability good. The respondents felt that the time needed for the documentation had decreased in the long run but it should still be faster. Documentation was experienced to be uniform. Care plan models were used to help and unify the documentation. Making the nursing summary was considered easy but also difficult by some. Structured documentation was considered easy and functional. Over half of the respondents experienced that writing a nursing summary is too time-consuming. In general the documentation was considered to have developed in many areas along with the launching of nursing records. In the future it would be possible to carry out a similar study with a wider target group or repeat with the same group to allow comparison of results. Subject headings, (keywords) nursing, structured documentation, nursing record, Finnish Care Classification Pages 40 pages + 6 appendices Language Finnish Remarks, notes on appendices Tutor Ansa Iivanainen Barchelor s thesis assigned by The Southern Savonia health care district

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 2 HOITOTYÖN RAKENTEINEN KIRJAAMINEN... 2 2.1 Kirjaamista koskeva lainsäädäntö... 2 2.2 Rakenteisen kirjaamisen merkitys ja edut... 4 2.3 Suomalainen hoitotyön luokituskokonaisuus... 5 2.4 Hoitokertomus... 7 2.5 Tiedonhaku... 9 2.6 Kokemuksia rakenteisesta kirjaamisesta... 11 3 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITE... 13 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN... 13 4.1 Toimeksiantajan kuvaus... 13 4.2 Tutkimusmenetelmä... 14 4.3 Kyselylomake... 15 4.4 Aineiston keruu ja analysointi... 18 5 TUTKIMUKSEN TULOKSET... 19 5.1 Taustatiedot... 19 5.2 Käyttökokemuksia HOKE:sta... 20 5.3 Kehittämisehdotukset... 25 6 POHDINTA... 28 6.1 Tutkimustulosten ja niiden merkitysten tarkastelu... 28 6.2 Luotettavuus ja eettisyys... 32 6.3 Johtopäätökset... 34 6.4 Tulosten hyödyntäminen ja jatkotutkimusehdotukset... 35 LÄHTEET... 36 LIITTEET 1 Tutkimuslupa 2 Saatekirje 3 Kyselylomake 4 Sisällönanalyysi 5 Whoike 6 Hoke

1 JOHDANTO 1 Hoitotyön kirjaamista ohjataan ja valvotaan lakien, asetusten ja yksikkökohtaisten ohjeiden avulla (Haho 2014). Laadukas kirjaaminen edistää potilasturvallisuutta ja lisää hoitotyöntekijän sekä potilaan oikeusturvaa. Kirjaaminen kuuluu hoitajan päivittäiseen työnkuvaan, ja sen takia laadukkaan kirjaamisen osaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Potilastietojärjestelmät ja hoitokertomukset kehittyvät jatkuvasti, minkä vuoksi kirjaamiseen tulee tulevaisuudessa kiinnittää yhä enemmän huomiota. Hoidon suunnittelun huolellinen kirjaaminen helpottaa potilaan hoidon toteutusta, arviointia ja kirjaamista (Ahonen ym. 2014). Rakenteinen kirjaaminen perustuu Suomalaiseen hoitotyön luokituskokonaisuuteen (FinCC). FinCC muodostuu tarve-, toiminto- ja tulosluokituksista. (Iivanainen & Syväoja 2012, 15.) Rakenteisen kirjaamisen kehittäminen käynnistyi TtT Anneli Ension väitöskirjasta vuonna 2001. HoiDok- ja HoiData-hankkeissa laadittiin kansalliset määritykset sähköisen hoitotyön rakenteisen kirjaamisen sisällöstä ja rakenteesta. Rakenteisen kirjaamisen avulla hiljainen raportointi on mahdollista, jolloin säästetään aikaa suulliseen raporttiin verrattuna. Rakenteinen kirjaaminen helpottaa tiedon hakua sähköisestä potilaskertomuksesta sekä mahdollistaa tasalaatuisen ja -arvoisen hoitotyön. (Iivanainen ym. 2014, 8.) Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hoitohenkilökunnan kokemuksia hoitokertomuksen (HOKE) käytöstä Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä. Tarkoituksena oli lisäksi kuvata hoitajien kokemuksia rakenteisesta kirjaamisesta. Tavoitteenamme oli tutkimuksen avulla löytää kehittämisehdotuksia rakenteiseen kirjaamiseen ja HOKE:n käyttöön. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Etelä-Savon sairaanhoitopiiri. Opinnäytetyö toteutettiin hoitohenkilökunnalle suunnatun sähköisen kyselyn avulla neljässä eri työyksikössä. Opinnäytetyön aihe on ajankohtainen, sillä kirjaamisen merkitys on korostunut sekä terveydenhuollon ammattihenkilöiden että potilaiden osalta. Potilaat haluavat saada tietoa omasta hoidostaan entistä enemmän samalla, kun kirjaamisen valvonta ja vaatimukset kiristyvät.

2 HOITOTYÖN RAKENTEINEN KIRJAAMINEN 2 Suomen terveydenhuollossa on meneillään muutos, jossa hoitotyön sähköinen kirjaaminen on muuttumassa rakenteiseen muotoon. Rakenteisen kirjaamisen avulla toteutuu hoitajan ja potilaan oikeusturva, minkä vuoksi potilasasiakirjamerkintöihin tulee kiinnittää huomiota. (Iivanainen ym. 2014, 6.) Kirjatulla tiedolla on suuri merkitys potilaan päivittäisessä hoidossa. Hoitotietojen täytyy olla välittömästi käytettävissä potilaan hoitoon osallistuvilla. Se edellyttää kirjaamiselta yhdenmukaisuutta ja rakenteisuutta. Hoitotietojen systemaattisella kirjaamisella tarkoitetaan potilaan hoidon kuvaamista sähköisissä potilastietojärjestelmissä hoidollisen päätöksenteon vaiheiden mukaisesti. (Saranto ym. 2008, 12, 14.) 2.1 Kirjaamista koskeva lainsäädäntö Hoitotyön kirjaamista sekä asiakastietojen käsittelyä ja hallintaa määrittelevät lait, asetukset ja ohjeet (Lätti 2012, 24). Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista säädetään mm. oikeudesta hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon, hoitoon pääsystä, hoidon suunnittelusta, itsemääräämisoikeudesta ja tiedonsaantioikeudesta. Laissa säädetään lisäksi potilasasiakirjoista ja salassapidosta. Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee merkitä potilasasiakirjoihin tiedot potilaan hoidon järjestämisestä, suunnittelusta, toteuttamisesta ja seurannasta. Potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja ei saa luovuttaa sivulliselle ilman potilaan kirjallista suostumusta. (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992.) Kyseisestä laista pohjautuu laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä, jossa säädetään potilasasiakirjojen laatimisesta, säilyttämisestä ja salassapidosta (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994). Sosiaali- ja terveysministeriön laatimassa asetuksessa potilasasiakirjoista on säädetty potilaskertomukseen kirjattavista tiedoista ja hoitoon liittyvistä merkinnöistä (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista 298/2009). Asetus määrittelee vaatimukset potilasasiakirjojen sisällölle. Merkintöjen tulee olla selkeitä ja ymmärrettäviä. Merkintöjä tehtäessä tulee käyttää yleisesti tunnettuja ja hyväksyttyjä käsitteitä ja lyhenteitä. Potilaskertomukseen on merkittävä potilaan perustiedot sekä jokainen tapahtuma. Tiedoista tulee käydä ilmi mm. tulosyy, esitiedot, nykytila, tutkimustulokset, hoidon suunnittelu, toteutus ja seuranta sekä loppuarvio. (Lehtovirta & Vuokko 2014, 15.)

3 Henkilötietolain tarkoituksena on suojata yksityiselämää ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia käsiteltäessä henkilötietoja. Laki edistää hyvän tietojenkäsittelytavan noudattamista ja kehittämistä. (Henkilötietolaki 523/1999.) Lain sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä tarkoituksena on edistää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen tietoturvallista sähköistä käsittelyä (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 159/2007). Lain tavoitteena on turvata asiakastietojen käytettävyys, eheys ja säilyminen sekä asiakkaan yksityisyyden suoja. Laki sisältää säädökset asiakastietojen sähköisen käsittelyn yleisistä vaatimuksista. Yleisten vaatimusten avulla luodaan perusta asianmukaiselle sähköiselle tietojenkäsittelylle, jossa edellytetään yhtenäisen tietoturvatason toteutumista. (Lehtovirta & Vuokko 2014, 16.) Terveydenhuoltolain tavoitteena on edistää ja ylläpitää väestön terveyttä, kaventaa väestöryhmien välisiä terveyseroja, yhdenvertaistaa palvelujen saatavuutta, vahvistaa terveydenhuollon palvelujen asiakaskeskeisyyttä sekä vahvistaa perusterveydenhuollon toimintaedellytyksiä (Terveydenhuoltolaki 1326/2010). Lain tavoitteena on mahdollistaa hoitohenkilökunnalle mahdollisimman ajantasaiset ja kattavat tiedot potilaan terveydentilasta ja tutkimuksista. Tämän edesauttamiseksi laissa on säädetty sairaanhoitopiirin alueen kunnallisen terveydenhuollon yhteisestä potilastietorekisteristä. (Potilastietojen käsittely 2011, 3.) Suomessa lainsäädännöllä määrätään potilaskertomusmerkintöjen tekemisestä, asiakirjojen säilyttämisestä sekä siitä, kenellä on oikeus lukea niitä. Terveydenhuollon valtakunnalliset sähköiset palvelut pohjautuvat keskitettyyn potilastiedon säilytys- ja välityspalveluun sekä laissa säädettyyn liittymisvelvollisuuteen. (Lehtovirta & Vuokko 2014, 15, 17.) Potilastiedon arkisto on palvelu, jonne terveydenhuollon yksiköt tallentavat sähköisesti potilastietoja (Kanta 2014). Sosiaali- ja terveysministeriön asetus terveydenhuollon valtakunnallisista tietojärjestelmäpalveluista määrittelee, mitä tietoja potilastiedon arkistoon tallennetaan (Lehtovirta & Vuokko 2014, 17). Laissa sosiaali- ja terveydenhuollon saumattoman palveluketjun kokeilusta säädetään saumattoman palveluketjun järjestämisen alueellisesta kokeilusta sekä siihen liittyvistä omaneuvojapalveluista, palveluketjusuunnitelmasta ja viitetietokannasta. Saumattoman palveluketjun toimintamallissa asiakkaan palvelutapahtumat yhdistyvät asia-

4 kaslähtöiseksi ja joustavaksi kokonaisuudeksi riippumatta siitä, mikä yksikkö on palvelun järjestäjä. Viitetietokannasta nähdään, missä sähköisessä rekisterissä on asiakasta koskevaa tietoa. Sieltä nähdään myös asiakkaan suostumukset viitetietojen käyttöön. (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon saumattoman palveluketjun kokeilusta 811/2000.) 2.2 Rakenteisen kirjaamisen merkitys ja edut Rakenteisen kirjaamisen avulla on tarkoitus helpottaa kirjaamista, tiedonhakua ja hoidon seurantaa. Kirjaamisen apuna käytetään yhteisesti sovittuja koodistoja, luokituksia ja muita sovittuja rakenteita. (Lehtovirta & Vuokko 2014, 13.) Hoidon tarpeen, hoitotyön toiminnon, hoidon tuloksen, hoitoisuuden ja hoitotyön yhteenvedon kirjaaminen rakenteisessa muodossa edellyttävät standardoitujen termistöjen, kuten luokituksien, käyttöä (Liljamo ym. 2012, 14). Sähköisen potilaskertomuksen avulla tieto välittyy eri ammattiryhmien välillä ja toimii päätöksenteon tukena. Kirjattuja tietoja voidaan käyttää toiminnan suunnittelussa, tilastoinnissa ja tutkimuksessa. (Häyrinen & Ensio 2008, 97.) Organisaatioissa rakenteista potilastietoa voidaan hyödyntää myös toisissa käyttötarkoituksissa kuin potilaan terveyden- tai sairaanhoitoon. Rakenteinen kirjaaminen mahdollistaa palvelujen toteutumisen arvioinnin ja oman organisaation toiminnan ohjauksen. Yhdenmukaisesti kirjattaessa tiedon laatu on parempaa, ja tarvittaessa tieto on helpompi löytää. Rakenteisen tiedon käyttö mahdollistaa virhe- tai vaaratilanteista varoittavan päätöksenteon tuen liittämisen sähköiseen potilaskertomukseen. Rakenteisuus helpottaa tiedon hyödyntämistä esimerkiksi laadun arvioinnissa, kustannusten seurannassa ja kliinisessä tutkimuksessa. (Lehtovirta & Vuokko 2014, 13.) Rakenteisesta kirjaamisesta hyötyvät potilaat, terveydenhuollon ammattilaiset sekä organisaation johto. Rakenteinen kirjaaminen parantaa potilaan hoidon laatua. Tiedot potilaan hoidosta ovat aiempaa laadukkaampia, paremmin saatavissa ja löydettävissä. Ajantasaisen tiedon saatavuus edistää potilasturvallisuutta, sillä tieto on käytettävissä organisaatiosta riippumatta. Sähköinen rakenteinen kirjaaminen parantaa potilaan oikeusturvaa, sillä tietojen käyttöä on mahdollista seurata tarkasti. Yhteinen käsitteistö vähentää epäselvyyksiä tulkinnassa. Potilas voi katsella omia sähköisen potilaskertomuksen tietoja nykyään valtakunnallisessa sähköisessä potilastietojärjestelmäpalve-

5 lussa eli Omakanta-palvelussa. Tulevaisuudessa pyritään siihen, että potilas voi itse tuottaa terveystietojaan esimerkiksi ennen vastaanottokäyntiä. Tällöin terveydenhuollon ammattilainen hyväksyy potilaan tuottamat tiedot potilaskertomukseen. Kyseinen toimintamalli voimaannuttaa potilasta, parantaa hoitoprosessin joustavuutta sekä lisää terveydenhuollon tuottavuutta. (Lehtovirta & Vuokko 2014, 14.) Terveydenhuollon ammattilainen hyötyy rakenteisesta kirjaamisesta monella tavalla. Rakenteinen kirjaaminen auttaa parantamaan tiedon laatua ja edistää potilasturvallisuutta, sillä kirjattu tieto on käytettävissä myös oman organisaation ulkopuolella. Se tekee kirjaamisesta yhdenmukaisempaa ja helpottaa tiedon löytymistä sekä hyödyntämistä yhteisesti sovittujen tietorakenteiden avulla. Ajantasaista tietoa voidaan hyödyntää eri toimipaikoissa tai terveydenhuollon organisaatioissa. Potilaskertomuksessa käytettävien rakenteiden ja niiden käytön tulee olla valtakunnallisesti yhteisesti sovittuja, jotta potilaskertomusta voidaan käyttää ja hyödyntää eri organisaatioissa ja terveydenhuollon toimipaikoissa. Useat potilastietojärjestelmät ja potilastietojärjestelmien eri versiot hankaloittavat tietojen hyödynnettävyyttä. (Lehtovirta & Vuokko 2014, 13.) Rakenteisesti kirjatusta tiedosta voi olla myös välillistä hyötyä. Rakenteistamisen hyötyinä voidaan pitää jo kertaalleen kirjatun tiedon hyödyntämistä tulevaisuudessa esimerkiksi tutkimus- tai järjestelmäkehittämiseen. Myös rekisteri- ja tilastotiedon keruuta voidaan jatkossa automatisoida kokoamalla yhdenmukaista rakenteista tietoa. Siten rakenteisesta tiedosta saadaan hyötyä myös terveyden seurannan ja edistämisen näkökulmasta. Seuranta- ja tutkimustiedon avulla kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä terveyserojen kaventaminen on mahdollista eri väestö- ja potilasryhmien välillä. (Hyppönen ym. 2014, 28.) 2.3 Suomalainen hoitotyön luokituskokonaisuus Suomalainen hoitotyön luokituskokonaisuus eli FinCC perustuu kansainväliseen Virginia K. Saban kehittämään Clinical Care Classification eli CCC-luokitukseen (Liljamo ym. 2012, 10; Iivanainen & Syväoja 2012, 15). CCC-luokitus on Virginia K. Saban johdolla kehitetty mittari, joka julkaistiin vuonna 1991. Luokituksen avulla hoitajat voivat arvioida, dokumentoida ja luokitella potilaalle antamansa hoidon. Luokitus sisältää hoitotyön tarve- ja toimintoluokituksen. CCC-luokitus kuvaa hoitotyön pro-

sessin vaiheita, joita ovat tarpeen määritys, hoidon suunnittelu, hoidon toteutus, hoitotyön tulokset ja niiden arviointi. (Saba 2014.) 6 Finnish Care Classification (Suomalainen hoitotyön luokituskokonaisuus) eli FinCC muodostuu Suomalaisesta hoidon tarveluokituksesta (SHTaL versio 3.0), Suomalaisesta hoitotyön toimintoluokituksesta (SHToL versio 3.0) ja Suomalaisesta hoidon tulosluokituksesta (SHTuL versio 1.0). Tarve- ja toimintoluokituksella on yhtenevä rakenne, joka muodostuu komponentti-, pääluokka- ja alaluokkatasoista. Komponentit kuvaavat kaikkein pelkistetyintä tasoa. Tarve- ja toimintoluokituksen komponenttien alle on koottu konkreettisemmat pää- ja alaluokat, joilla kirjaaminen käytännössä tapahtuu. Hoitoprosessin eri vaiheissa valitaan luokituksesta sopiva pää- tai alaluokka, jota täydennetään vapaalla eli narratiivisella tekstillä. Tulosluokituksen avulla arvioidaan hoidon tarpeeseen liitettävää hoidon tulosta: ennallaan, parantunut, heikentynyt. (Liljamo ym. 2012, 3, 14; Iivanainen & Syväoja 2012, 15.) Hoidon tarve on kuvaus potilaan terveydentilaan liittyvistä tarpeista. Hoidon tarve selvitetään keräämällä tietoja potilaasta haastattelun, havainnoinnin ja mittaamisen avulla. Hoitokertomukseen kirjataan hoidon kannalta oleelliset tiedot Suomalaisen hoidon tarveluokituksen mukaisesti. Hoidon tavoitteet laaditaan suhteessa hoidon tarpeisiin ja suhteessa siihen, minkälaisia muutoksia potilaan tilassa odotetaan tapahtuvan. Tavoitteiden tulee aina olla potilaslähtöisiä. Hoitotyön toiminnot valitaan asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Hoitotyön toimintoja valittaessa ja käytettäessä tulee ottaa huomioon tarkoituksenmukaisuus, hoitotyön periaatteet ja näyttöön perustuva tieto. Toiminnot kirjataan Suomalaisen hoitotyön toimintoluokitusta apuna käyttäen. Hoitotyön toteutuksella tarkoitetaan suunniteltujen hoitotyön toimintojen toimeenpanoa. Hoidon tuloksia arvioitaessa kuvataan sitä, miten potilaan hoidon tarpeeseen on vastattu, mitä muutoksia potilaan tilassa on tapahtunut ja saavutettiinko tavoitteet. Hoidon arvioinnissa käytetään Suomalaisen hoidon tulosluokitusta. (Iivanainen & Syväoja 2012, 18.) Potilaan hoidon kirjaamiseen vuodeosastoilla ja poliklinikoilla käytetään hoidon tarveluokitusta ja hoitotyön toimintoluokitusta. Kumpaakin luokitusta voidaan käyttää erikseen, mutta suurin hyöty saadaan niiden rinnakkaisesta käytöstä. Kun potilaan hoitoa kuvataan tarve- ja toimintoluokitusten avulla, saadaan johdonmukainen kokonaiskuva potilaan voinnista ja siinä tapahtuneista muutoksista. Suomalainen hoidon tarveluoki-

tus ja Suomalainen hoitotyön toimintoluokitus koostuvat molemmat 17 komponentista, jotka sisältävät vaihtelevan määrän pää- ja alaluokkia. (Liljamo ym. 2012, 10.) 7 2.4 Hoitokertomus Hoitokertomus on hoitohenkilökunnan ja muiden ammattiryhmien yhteisesti laatima potilaskertomuksen osa, joka käsittää potilaan hoidon suunnittelun, toteutuksen, seurannan ja arvioinnin (Saranto ym. 2008, 12 13). Sähköinen hoitokertomus tarkoittaa kansallisen kirjaamismallin toteutusta tietojärjestelmissä. Sähköinen hoitokertomus mahdollistaa hoitotyön rakenteisen kirjaamisen. Hoitokertomuksen perustana ovat hoitotyön prosessi ja Suomalainen hoitotyön luokituskokonaisuus (FinCC). (Nykänen ym. 2010, 6.) Hoitotyön prosessi muodostuu potilaan hoitotyön tarpeesta, hoitotyön tavoitteista, hoitotyön toiminnoista sekä toteutuksesta ja arvioinnista. Hoitotyössä olennaisimmat potilaan hoitoon liittyvät tiedot ja päätökset kirjataan ylös. (Iivanainen & Syväoja 2012, 15.) Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä FinCC-luokituskokonaisuuden käyttö laajeni samalla, kun hoitotyön kirjaamisalusta vaihtui WHOIKE:sta HOKE:en loppuvuodesta 2013 (Sairaanhoitotoiminnan arviointiraportti 2013, 44). Aikaisemmin käytössä ollut WHOIKE ja nykyisin käytössä oleva HOKE ovat hoitokertomuksia, jotka on tarkoitettu potilaan hoitotietojen päivittäiseen kirjaamiseen ja tallentamiseen. Liitteessä 5 on nähtävillä kaksi kuvaa WHOIKE:sta. Liitteessä on nähtävillä hoidon suunnittelu, toteutus sekä arviointi eli hoitotietojen ylläpito -näkymä sekä hoitotiedot-näkymä, josta on mahdollista katsoa kirjauksia päivämäärän mukaan. (Taskinen 2012, 3, 10 11.) Liitteessä 6 on kuvia HOKE:sta. Kuvissa on nähtävillä HOKE:n hoitonäkymä, sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan hoitosuunnitelman mallipohja sekä hoitotyön yhteenvedon kirjaamisalusta. Etelä-Savon sairaanhoitopiirin tavoitteena on ollut, että hoitotyön suunnitelma kuvaa potilaan tarpeita. Hoitotyön toteutuksessa kuvataan niitä toimintoja, joilla potilaan tarpeisiin on vastattu. Hoitotyön arviointi kuuluu osaksi potilaan kokonaishoitoa. Edellä mainitut asiat ovat olleet HOKE:n myötä helpompia toteuttaa. Hoitotyön yhteenveto laaditaan osasto- ja poliklinikkajaksojen päätyttyä. (Sairaanhoitotoiminnan arviointiraportti 2013, 44.) Hoitotyön yhteenveto on kattava arviointi potilaan tilasta, jossa tulotilannetta verrataan tilanteeseen hoitojakson päättyessä. Yhteenvetoon kirja-

8 taan tärkeimmät hoidon tarpeet, tavoitteet, hoitotyön toiminnot ja hoidon tulokset. Yhteenvetoon kirjataan myös annettu hoito ja hoidossa tapahtuneet keskeiset asiat. Yhteenvetoa on mahdollista hyödyntää seuraavilla hoitojaksoilla tai jatkohoitopaikkaan lähetettävässä lähetteessä. (Iivanainen & Syväoja 2012, 18.) Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä hoitokertomuksen käyttöönottohanke sisälsi HOKE:n testauksen, kehittämistyön, oppaiden laatimisen, koulutuksen suunnittelun ja toteutuksen sekä käyttöönoton tuen (Sairaanhoitotoiminnan arviointiraportti 2013, 44). Sairaanhoitopiirin tietohallinto teki käyttäjille Intranetissä kyselyn loppuvuodesta 2013. Toinen vastaavanlainen kysely toteutettiin tietohallinnon toimesta syksyllä 2014. Kyselyissä kartoitettiin HOKE:n käyttöä. Molemmat kyselyt olivat lyhyitä, ja ne sisälsivät noin kymmenen kysymystä. Kyselyihin osallistuminen oli vapaaehtoista, ja koko hoitohenkilökunta pystyi vastaamaan niihin. Kyselyt ovat julkaisemattomia, joten tuloksia ei ole mahdollista saada hyödynnettäväksi. Ennen HOKE:n käyttöönottoa järjestettiin koulutuksia ja saadusta koulutuksesta kerättiin erillinen koulutuspalaute. (Laamanen ym. 2014.) Palaute koulutuksista ja HOKE:sta on ollut kiitettävää (Sairaanhoitotoiminnan arviointiraportti 2013, 44). Kehittämishankkeen aikana aloitettiin hoitokertomuksen mallipohjien laatiminen erikoisaloittain. Mallipohjia käytettäessä on muistettava jokaisen potilaan hoidon yksilöllisyys. (Sairaanhoitotoiminnan arviointiraportti 2013, 44.) Mallipohjia on olemassa hoitotyön eri ympäristöihin ja käyttötilanteisiin. Mallipohja näyttää hoitoprosessin vaiheet ja siinä tarvittavat komponentit ja luokat. Siihen voidaan tarpeen mukaan lisätä tietoja tilannekohtaisesti. Mallipohjien avulla kirjaaminen on yksinkertaisempaa ja selkeämpää. Ne auttavat soveltamaan FinCC-luokituskokonaisuutta eri ympäristöihin ja tilanteisiin sopiviksi. (Nykänen & Junttila 2012, 26.) Esimerkki sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan hoitosuunnitelman mallipohjasta löytyy liitteestä 6. Etelä- Savon sairaanhoitopiirissä mallipohjasta käytetään nimitystä mallihoitosuunnitelma (Laamanen ym. 2014). Lisääntynyttä tietotekniikan käyttöä pidetään merkittävänä tekijänä, jonka avulla kehitetään palveluita vastaamaan tulevaisuuden haasteita. Sähköiset potilasasiakirjat ja tietoverkkojen lisääntynyt käyttö muuttavat hoitotyön käytäntöjä, opetusta, tutkimusta ja johtamista. Muutos näkyy hoitotyön käytännössä siten, että terveydenhuoltopalveluja järjestetään tietoverkkoja hyödyntäen. Tietoverkkojen ja sähköisten palveluiden

9 kehittyessä kansalaisten mahdollisuudet osallistua omaan hoitoonsa vahvistuvat. (Saranto & Kinnunen 2007, 219.) Kansallinen Terveysarkisto eli Kanta on yhteinen nimitys terveydenhuollon, apteekkien ja kansalaisten valtakunnallisille tietojärjestelmäpalveluille (Kanta 2014). Kansalliseen Terveysarkistoon sisältyvien Kanta-palvelujen tavoitteena on edistää hoidon jatkuvuutta ja potilasturvallisuutta ja siten mahdollistaa kansalaisten ajantasaisen tutkimus- ja hoitotietojen saatavuus kaikissa hoitotilanteissa. Valtakunnallisia Kanta-palveluita ovat sähköinen lääkemääräys (eresepti), potilastiedon arkisto (earkisto), kansallinen lääketietokanta (Reseptikeskus), Omakanta sekä tiedonhallintapalvelu. (Kanta-palvelut 2014.) Potilastiedon arkisto on palvelu, jonne terveydenhuollon yksiköt tallentavat potilastietoja turvallisesti omista tietojärjestelmistään. Arkistoa rakennetaan vaiheistetusti, minkä vuoksi myös tiedot kertyvät sinne sen mukaan, miten arkiston käyttö laajenee. Potilastiedon arkisto tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden tarkastella omia potilastietojaan helposti Omakanta-palvelussa. Palvelussa voi asettaa myös suostumuksia ja kieltoja omiin potilastietojen käyttöön liittyen. (Kanta 2014.) Hoitajien kirjaamiskäytännöissä on paljon vaihtelua. Kirjaamiskäytäntöjä tulee yhtenäistää, sillä valtakunnallisen arkiston käyttö edellyttää kansallisten näkymien yhdenmukaista käyttöä. Potilaan hoitojaksolta laadittu hoitotyön yhteenveto näkyy arkistossa, kun taas osastohoidon päivittäismerkinnät eivät vielä siirry arkistoon. Hoitotyön yhteenveto laaditaan HOKE -näkymälle, jossa hoidon vaiheena käytetään Hoidon arviointia ja otsikoinnissa Loppuarviota tai Väliarviota tilanteen mukaan (liite 6). (Kärkkäinen 2013, 20.) 2.5 Tiedonhaku Haimme kirjaamiseen liittyvää tietoa useista eri tietokannoista. Käytimme tiedonhaun portaaleina Melindaa, Julkaria ja Theseusta. Teimme tiedonhakua myös eri yliopistojen, erityisesti Tampereen ja Itä-Suomen yliopistojen, julkaisuarkistoista. Käytimme hakusanoina seuraavia: hoitotyön kirjaaminen, hoitokertomus, rakenteinen kirjaaminen ja sähköinen potilaskertomus. Rajasimme opinnäytetyöhömme hakutuloksia, jotka käsittelevät kokemuksia sähköisen hoitokertomuksen käytöstä sekä rakenteista kirjaamisesta. Huomioimme valitsemissamme julkaisuissa erityisesti käyttökokemuksien kuvaamisen. Taulukossa 1 on esitelty aineiston sisäänotto- ja poissulkukriteerit.

10 TAULUKKO 1. Aineiston sisäänotto- ja poissulkukriteerit Aineiston sisäänottokriteerit Aineiston poissulkukriteerit Julkaistu 2004 2015 Julkaistu ennen vuotta 2004 Käsittelee rakenteista kirjaamista tai hoitohenkilökunnan Aiheen ulkopuolelle jäävä aineisto kokemuksia rakentei- sesta kirjaamisesta Suomen- tai englanninkielinen aineisto Muunkielinen aineisto Koko aineisto saatavilla Koko aineisto ei saatavilla Tieteellinen tutkimus, ammattilehden Aikakausilehtien julkaisu tai muu julkaisu julkaisu tai AMK-opinnäytetyö Melinda-tietokannasta haulla hoitotyö AND rakenteinen kirjaaminen löytyi 38 tulosta, joista käytimme yhtä sisäänottokriteerit täyttävää julkaisua (Laine 2008). Julkarista hakusanalla hoitokertomus löytyi 10 osumaa. Niistä käytimme neljää opinnäytetyössämme (Hyppönen ym. 2014; Lehtovirta & Vuokko 2014; Liljamo ym. 2012; Nykänen & Junttila 2012). Edellä mainitut julkaisut käsittelevät rakenteista kirjaamista ja sen lisäksi täyttivät muut sisäänottokriteerit. Theseuksesta hakusanalla hoitokertomus AND hoitotyön kirjaaminen AND rakenteinen kirjaaminen löytyi 104 osumaa, joista käytimme kahta (Ihalainen-Suonio ym. 2010; Lätti 2012). Molemmat julkaisut käsittelevät hoitohenkilökunnan kokemuksia rakenteisesta kirjaamisesta. Lisäksi molemmat täyttivät muut sisäänottokriteerit. Itä- Suomen yliopiston julkaisuarkistosta hakusanalla rakenteinen kirjaaminen löysimme 17 tulosta, joista käytimme kahta (Häyrinen 2011; Kinnunen 2013). Tampereen yliopiston julkaisuarkistosta haulla hoitotyö AND rakenteinen kirjaaminen löytyi 4 osumaa, joista käytimme kahta (Honkimaa-Salmi 2006; Nykänen ym. 2010). Molempien yliopistojen edellä mainitsemamme julkaisut täyttivät kaikki sisäänottokriteerit. Käyttämiemme tietokantojen lisäksi haimme lähdekirjallisuutta muun muassa kirjastojen omista tietokannoista sekä eri tutkimusten ja julkaisujen lähdeluetteloista. Saatavilla oleva kaikki aihetta sivuava tieto ei välttämättä ole luotettavaa, ja sen vuoksi arvioimme tietolähteitä kriittisesti (Heikkilä 2014, 22).

2.6 Kokemuksia rakenteisesta kirjaamisesta 11 Uusia potilastietojärjestelmiä ja sähköistä kirjaamista on tutkittu ennen potilastietojärjestelmän käyttöönottoa sekä käyttöönoton jälkeen. Tutkimuksissa on selvitetty muun muassa hoitohenkilökunnan kokemuksia siirryttäessä sähköiseen potilastietojärjestelmään (mm. Hartikainen 2008; Honkimaa-Salmi 2006; Ihalainen-Suonio ym. 2010; Laine 2008; Lätti 2012; Virolainen 2006; Välimäki 2011), kirjaamiskäytäntöjä (mm. Kinnunen 2013; Leino 2004; Nykänen ym. 2010) sekä hoitajien valmiuksia käyttää tietotekniikkaa hoitotyön kirjaamiseen (mm. Ikonen 2007). Myös kirjaamisen kehittämistä tutkitaan nykyään yhä enemmän (mm. Arponen & Niemi 2010; Häyrinen 2011; Ylisaukko-oja 2010). Hyppönen ym. (2014) tarkastelevat julkaisussaan Sähköisen potilaskertomuksen rakenteistaminen ajankohtaista tutkimusnäyttöä sähköisen potilaskertomuksen vaikutuksista rakenteisen tiedon näkökulmasta. Julkaisun mukaan rakenteisen tiedon hyödyistä on jo näyttöä. Rakenteinen kirjaaminen edistää hoitoprosessien noudattamista ja hoidon jatkuvuutta. Vaikutuksia rakenteisen tiedon toisiokäyttöön eli käyttöön muussa kuin potilastyössä on tutkittu, mutta kirjallisuudesta ei ole vielä saatu ristiriidattomia tuloksia vaikutuksista. Suomessa rakenteistamisen vaikutuksia on tutkittu vain vähän. Esimerkiksi systemaattista rakenteisen tiedon laadun seurantaa ei ole tehty. (Potilastietojen kirjaaminen 2015.) Ulla-Mari Kinnunen on tehnyt väitöskirjan (2013) Haavanhoidon kirjaamismalli innovaatio kliiniseen hoitotyöhön. Tutkimuksessa kehitettiin haavanhoidon kirjaamismalli ja arvioitiin sen soveltuvuutta kliiniseen hoitotyöhön. Tutkimuksessa kävi ilmi, että haavanhoidon kirjaamista on tarve kehittää. Tutkimus osoitti, että haavanhoidon rakenteisella kirjaamisella on monia positiivisia vaikutuksia. Hoitajien kokemuksia rakenteisesta kirjaamisesta on kartoitettu useissa tutkimuksissa. Tutkimusten mukaan rakenteisella kirjaamisella on todettu olevan monia positiivisia vaikutuksia. Marjaana Lätin tutkimuksessa (2012) Sähköinen rakenteinen kirjaaminen hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden kokemana selvitettiin hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden kokemuksia sähköisestä kirjaamisesta. Tarkoituksena oli lisäksi selvittää osastojen kirjaamiskäytäntöjä ja verrata niiden kehittymistä ennen ja jälkeen sähköisen rakenteisen kirjaamisen käyttöönoton. Henkilökunnan mielestä sähköinen rakenteinen kirjaaminen on parantanut kirjaamisen tasoa ja hoitotyön prosessimallia on opittu

12 hyödyntämään kirjaamisessa. Johanna Ihalainen-Suonion, Niina Lajusen ja Eija Rantamäki-Varosen tutkimuksen (2010) Hoitotyön kirjaaminen Sähköinen hoitokertomus ja sen käyttö vuodeosastolla hoitajien kokemana tarkoituksena oli selvittää hoitajien kokemuksia uuden sähköisen hoitokertomuksen käytöstä vuodeosastolla. Kirjaamisen laadun koettiin kehittyneen ja hoitotyön näkyvyyden lisääntyneen. Kirjaamiseen saatua koulutusta pidettiin laadukkaana, mutta vähäisenä. Eeva-Kaisa Laineen tutkimuksen (2008) Rakenteinen hoitotyön sähköinen kirjaaminen hoitohenkilöstön kokemana tavoitteena oli kuvata hoitohenkilökunnan kokemuksia rakenteisesta hoitotyön sähköisestä kirjaamisesta sekä tuen ja ohjauksen saamisesta kirjaamiseen. Positiivisena koettiin kirjaamisen selkeys ja ammattihenkilön tunnistaminen kirjatuista teksteistä, joilla oli vaikutusta tietoteknisen turvallisuuden paranemiseen. Anu Honkimaa-Salmi on tehnyt tutkimuksen (2006) Sähköisen potilastietojärjestelmän tulo terveydenhuoltoon hoitohenkilökunnan kokemana. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata hoitohenkilökunnan kokemuksia sähköisen potilastietojärjestelmän tulosta terveydenhuoltoon. Tarkoituksena oli selvittää järjestelmän vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia sekä uhkia. Kirjaamisen rakenteisuuden koettiin helpottavan kirjaamista, mutta toisaalta vähentävän kirjaamisen yksilöllisyyttä. Tutkimuksissa on tullut esille näkökulmia, joiden pohjalta rakenteista kirjaamista on mahdollista kehittää. Rakenteisen kirjaamisen negatiivisina puolina on koettu mm. kirjaamisen aikaa vievyys (Lätti 2012; Laine 2008), yhteisen kirjaamiskäytännön puuttuminen ja hoitokertomuksen monimutkaisuus (Ihalainen-Suonio ym. 2010) sekä hoitajien kuormittuminen (Laine 2008). Kristiina Häyrisen väitöskirjassa (2011) Kliininen tieto hoitoprosessissa tarkoituksenmukaisen moniammatillisen tietomallin kehittäminen tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida ja arvioida sähköisen potilaskertomuksen tietoja ja niiden merkitystä hoitoprosessissa. Lisäksi tavoitteena oli määritellä analyysin perusteella moniammatillisen hoitoprosessin tietomalli. Tulosten mukaan hoitohenkilökunnan kirjaamistavat eivät ole yhtenäisiä. Hoitajat ovat hyödyntäneet Suomalaisia hoitotyön luokituksia dokumentaatiossaan, mutta luokitusten käyttö on epäyhtenäistä.

3 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITE 13 Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata hoitohenkilökunnan kokemuksia hoitokertomuksen (HOKE) käytöstä ja rakenteisesta kirjaamisesta. Tavoitteena on löytää kehittämisehdotuksia rakenteiseen kirjaamiseen ja HOKE:n käyttöön. Tutkimuksen tulosten avulla HOKE:a ja hoitotyön rakenteista kirjaamista on mahdollista kehittää. Tutkimus toteutettiin neljässä eri yksikössä Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä. Tutkimus kohdennettiin hoitohenkilökunnalle. Tässä tutkimuksessa hoitohenkilökunnalla tarkoitetaan sairaanhoitajia, lähihoitajia, perushoitajia ja mielenterveyshoitajia. Opinnäytetyöllä etsitään vastausta seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Minkälaiseksi hoitohenkilökunta kokee rakenteisen kirjaamisen ja Effican HOKE:n käytön? 2. Minkälaisia kehittämisehdotuksia hoitohenkilökunnalla on hoitotyön rakenteiseen kirjaamiseen? 3. Minkälaisia kehittämisehdotuksia hoitohenkilökunnalla on HOKE:n käyttöön? 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 4.1 Toimeksiantajan kuvaus Idean opinnäytetyöhön saimme työelämästä Etelä-Savon sairaanhoitopiiriltä. Etelä- Savon sairaanhoitopiirillä oli tarve saada kokemuksia Effican HOKE:n käytöstä. Olimme yhteydessä ylihoitaja Sirpa Laamaseen, jolta saimme lisää tietoa aiheesta. Aihe tuntui meistä ajankohtaiselta ja tärkeältä, joten halusimme lähteä toteuttamaan kyseistä opinnäytetyötä. Etelä-Savon sairaanhoitopiiri muodostuu yhdeksästä eteläsavolaisesta kunnasta. Jäsenkunnat ovat Mikkeli, Juva, Joroinen, Kangasniemi, Pieksämäki, Pertunmaa, Mäntyharju, Hirvensalmi ja Puumala. Yhteenlaskettu väestömäärä jäsenkunnissa on n. 106 000. Etelä-Savon sairaanhoitopiiriin kuuluu Mikkelin keskussairaala ja Moision sairaala. Vuonna 2014 potilaspaikkoja oli yhteensä 290, joista somaattisia oli 222 ja psykiatrisia 68. Sairaanhoitopiiri työllistää lähes 1300 henkilöä. Sairaanhoitopiirin visiona on Terveempi Etelä-Savo 2020. (Tervetuloa Etelä-Savon sairaanhoitopiiriin 2015, 4 5.)

14 Mikkelin keskussairaala ja Moision sairaala ovat olleet mukana valtakunnallisissa HoiDok- ja HoiData-hankkeissa vuosina 2005 2009. Hankkeissa juurrutettiin rakenteisen kirjaamisen käyttöönottoa sähköisessä hoitotyön kirjaamisessa. Sairaaloissa siirryttiin vaiheittain hoitotyön suunnitelman tekemisessä sähköiseen rakenteiseen kirjaamiseen. Kirjaamisen alustana oli Effican potilastietojärjestelmässä oleva hoitotyönkertomus eli WHOIKE. Vuoden 2013 syksyllä on siirrytty käyttämään sähköisen hoitotyön kertomuksen seuraavaa versiota eli HOKE:a, joka on tälläkin hetkellä käytössä. (Iivanainen ym. 2014, 6.) Effica-potilastietojärjestelmä on käytössä koko Etelä- Savon sairaanhoitopiirin alueella Pieksämäkeä lukuun ottamatta. Pieksämäellä käytössä on Pegasos-potilastietojärjestelmä (Sairaanhoitotoiminnan arviointiraportti 2013, 3). 4.2 Tutkimusmenetelmä Käytimme opinnäytetyössämme määrällistä tutkimusmenetelmää. Määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimus on menetelmä, joka antaa yleisen kuvan muuttujien välisistä suhteista ja eroista. Tutkimus vastaa kysymykseen, kuinka paljon tai miten usein. (Vilkka 2007, 13.) Määrällinen tutkimus edellyttää riittävän suurta ja edustavaa otosta. Yleensä aineistonkeruussa käytetään standardoituja kyselylomakkeita valmiine vastausvaihtoehtoineen. Asioita kuvataan numeerisesti ja tuloksia voidaan havainnollistaa taulukoin tai kuvioin. Usein myös selvitetään eri asioiden välisiä riippuvuuksia tai tutkittavassa ilmiössä tapahtuneita muutoksia. Saatuja tuloksia pyritään yleistämään tutkittuja havaintoyksiköitä laajempaan joukkoon. (Heikkilä 2014, 15.) Tutkimusta määrittävät merkittävimmin tutkittava ilmiö ja se, mitä siitä halutaan tietää. Ne rajaavat sen, millaisin menetelmin tutkija saa parhaiten vastauksia tutkimuskysymyksiin. Esimerkiksi laadulliset eli kvalitatiiviset menetelmät eivät sovi tilanteeseen, jossa halutaan yleistettävää tietoa laajasta kohderyhmästä. Kyseisissä tilanteissa tarvitaan suurella otoksella koottuja aineistoja ja tilastollisen yleistettävyyden arviointia. Määrällisessä tutkimuksessa korostuvat kirjallisuuskatsauksen kattavuus mittausvälineen perustana sekä mittausvälineen rakentaminen ja esitestaaminen. Aineiston keruun jälkeen analysointi on melko nopeaa ja vaivatonta tilastollista ohjelmaa hyödyntäen. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 54.)

15 Määrällisen tutkimusmenetelmän avulla saadaan luotettavaa ja yleistettävää aineistoa. Mitä suurempi otos on, sitä paremmin toteutunut otos edustaa perusjoukossa keskimääräistä mielipidettä tai kokemusta tutkittavasta asiasta. Suureen otokseen tulee enemmän perusjoukon ominaisuuksia kuin pieneen otokseen. (Vilkka 2007, 17, 57.) Määrällisen tutkimuksen avulla saadaan usein kartoitettua olemassa oleva tilanne, mutta ei pystytä riittävästi selvittämään asioiden syitä (Heikkilä 2014, 15). Sen vuoksi käytämme kyselyssämme strukturoitujen eli vakioitujen kysymysten lisäksi avoimia kysymyksiä. Avoimien kysymysten avulla voidaan saada selville uusia näkökulmia tai parannusehdotuksia (Heikkilä 2014, 48). Tutkimuksellamme pyrimme löytämään ehdotuksia hoitokertomuksen parantamiseksi. Tutkimuksessa kartoitamme hoitohenkilökunnan kokemuksia hoitokertomuksen käytöstä, joten tutkimuksemme on tyypiltään kartoittava tutkimus. Kartoittavan tutkimuksen tarkoituksena on etsiä uusia näkökulmia ja sen avulla voidaan tutkia vähemmän tunnettuja asioita. Tutkimuksella voidaan löytää tarkasteltavasta asiasta malleja, teemoja ja luokkia. (Vilkka 2007, 20.) 4.3 Kyselylomake Kyselylomake on määrällisen tutkimuksen olennainen osatekijä (Heikkilä 2014, 45). Käytimme tutkimuksessamme strukturoitua eli vakioitua kyselylomaketta, jossa vastausvaihtoehdot on laadittu valmiiksi. Tutkimuksessamme oli lisäksi kaksi avointa kysymystä. Kyselylomaketta käytetään, kun halutaan saada tietoa esimerkiksi mielipiteistä, ominaisuuksista, asenteista tai käyttäytymisestä. Kysely on aineiston keräämisen tapa, jossa kysymykset ovat standardoituja eli vakioituja. Vakioinnilla tarkoitetaan sitä, että kaikilta kyselyyn osallistuvilta kysytään samat asiat, samalla tavalla ja samassa järjestyksessä. (Vilkka 2007, 28.) Strukturoitujen kysymysten tarkoituksena on vastauksien käsittelyn yksinkertaistamisen lisäksi myös joidenkin virheiden torjunta. Kaikki vastaajat eivät osaa itse muotoilla vastauksiaan, jotkut puolestaan pyrkivät välttämään esimerkiksi kritiikin antamista. Kun vastaajille tarjotaan vaihtoehtoja, vastaaminen ei esty kielivaikeuksien takia ja on helpompi antaa myös arvostelevia vastauksia. Strukturoidun kyselyn etuna on se, että vastaaminen on nopeaa ja tulosten tilastollinen käsittely on helppoa. Haittoina taas voivat olla vastaamisen harkitsemattomuus sekä en osaa sanoa -vaihtoehdon houkuttelevuus. (Heikkilä 2014, 49.) Keräsimme aineiston kyselylomakkeella sähköisen Webropol-ohjelman avulla. Uusi teknologia mahdollistaa kyselylomakkeiden tekemisen www-sivuille ja vastausten

16 saamisen internetistä suoraan tilasto-ohjelmaan käsittelyä varten. Kyselylomakkeen suunnittelu edellyttää kirjallisuuteen tutustumista, tutkimusongelman pohtimista ja täsmentämistä, käsitteiden määrittelyä ja tutkimusasetelman valintaa. Suunnittelussa tulee huomioida myös se, miten aineisto käsitellään. Kysymyksiä ja vastausvaihtoehtoja suunniteltaessa on selvitettävä, kuinka tarkkoja vastauksia halutaan ja kuinka tarkkoja on mahdollista saada. On varmistettava, että tutkittava asia saadaan selvitettyä kyselylomakkeen kysymysten avulla. (Heikkilä 2014, 45 46.) Oikea kohderyhmä ja hyvät kysymykset ovat tutkimuksen onnistumisen perusedellytykset. Lomakkeen alkuun on syytä laittaa helppoja kysymyksiä, joiden avulla pyritään herättämään vastaajan mielenkiinto. Hyvä kyselylomake on selkeä, siisti ja houkuttelevan näköinen. Teksti ja kysymykset on hyvin aseteltu ja vastausohjeet ovat selkeät. Kysymysten on edettävä loogisesti ja samaa aihetta koskevat kysymykset on ryhmitelty kokonaisuuksiksi. Avoimet kysymykset ovat sopivia käytettäviksi silloin, kun vaihtoehtoja ei tiedetä tarkkaan etukäteen. Avoimet kysymykset ovat helppoja laatia, mutta työläitä käsitellä. Avoimilla kysymyksillä voidaan saada vastauksia, joita ei ole ennestään huomattu. (Heikkilä 2014, 46 48.) Avointen kysymysten avulla etsimme tutkimuksessamme ideoita rakenteisen kirjaamisen ja hoitokertomuksen kehittämiseen. Operationalisointi tarkoittaa teoreettisten ja käsitteellisten asioiden muuttamista sellaiseen muotoon, että tutkittava ymmärtää ne. Strukturoinnilla tarkoitetaan tutkittavan asian ja sen ominaisuuksien suunnittelua ja vakiointia. Strukturoinnissa tutkittavat asiat vakioidaan lomakkeeseen kysymyksiksi ja vaihtoehdoiksi siten, että kaikki ymmärtävät kysymykset samalla tavalla. (Vilkka 2007,14 15.) Keskustelimme palaverissa yhdessä Sirpa Laamasen, Irmeli Taskisen ja Heidi Väisäsen kanssa kyselylomakkeen mahdollisesta sisällöstä. Palaverissa nousi esille aihealueita, joista haluttiin saada lisää tietoa. Laadimme kyselylomakkeen suurimmaksi osaksi palaverissa ilmenneiden teemojen pohjalta. Erityisesti HOKE:a haluttiin verrata edelliseen hoitokertomuksen versioon WHOIKE:en. (Laamanen ym. 2014.) Laadimme kyselyn toimeksiantajan toiveiden pohjalta. Kyselyn alussa vastaajilta kysyttiin taustatietoja (kysymykset 1 4). Taustatietoina kysyimme vastaajan sukupuolen, iän, ammatin sekä työyksikön. Vastaajien ikää ja työyksikköä kysyimme avoimina kysymyksinä. Avoimella kysymyksellä on mahdollista saada tieto iästä vuoden tarkkuudella (Vehkalahti 2014, 24). Kysyimme työyksikön avoimena kysymyksenä, sillä siten tutkimukseen osallistuvat yksiköt eivät tule kyselyssä esille ja anonymiteetti säilyy.

17 Ryhmittelimme kysymykset aihepiireittäin. Kyselylomaketta laadittaessa tarkoituksenamme oli luokitella HOKE:n käyttöön liittyvät oleellisimmat asiat, jotka vaikuttavat hoitajien käyttökokemuksiin. Aihepiireiksi valitsimme koulutuksen (kysymykset 5 8), käytettävyyden ja ulkoasun (kysymykset 9 10), kirjaamisen yhtenäisyyden (kysymys 11), hoitotyön yhteenvedon (kysymys 12) sekä rakenteisen kirjaamisen (kysymykset 13 14). Käytimme kyselylomakkeessa Likertin asteikkoa 5-portaisena asteikkona. Likertin asteikkoa käytetään usein mielipideväittämissä. Asteikon perusideana on, että asteikon keskikohdasta lähtien toiseen suuntaan samanmielisyys kasvaa ja toiseen vähenee. Vastausvaihtoehdot ovat täysin eri mieltä, jokseenkin eri mieltä, ei samaa eikä eri mieltä, jokseenkin samaa mieltä, täysin samaa mieltä. (Vilkka 2007, 46.) Kyselyn lopussa oli kaksi avointa kysymystä (kysymykset 15 16) sekä kysymys kyselyn toimivuudesta (kysymys 17). Avointen kysymysten avulla selvitimme hoitajien mielipiteitä rakenteisen kirjaamisen ja HOKE:n kehittämisestä. Kyselylomake löytyy kokonaisuudessaan liitteestä 3. Kyselylomakkeeseen sisältyy kaksi osaa, saatekirje ja varsinainen kysely. Saatteen tarkoituksena on motivoida vastaajaa täyttämään lomake ja selvittää tutkimuksen taustaa ja vastaamista. Saatekirje voi ratkaista, vastaako tutkimukseen osallistuja kyselyyn. Saatekirjeen tulee olla kohtelias, eikä se saa olla liian pitkä. Saatekirjeessä ilmenee tutkimuksen toteuttaja, tavoite, vastausaika, palautusohje, tutkimustietojen käyttötapa ja luottamuksellisuus sekä kiitos vastaamisesta. (Heikkilä 2014, 59.) Tutkimuksessamme saatekirje (liite 2) lähetettiin vastaajille sähköpostitse, ja se sisälsi linkin kyselyyn. Kyselylomake on hyvä esitestata ennen varsinaisen tutkimuksen toteuttamista. Lomakkeen testaamiseen riittää 5 10 henkilöä. Vastaajat pyrkivät selvittämään kysymysten ja ohjeiden selkeyden, vastausvaihtoehtojen toimivuuden sekä lomakkeen vastaamiseen kuluvan ajan. Esitestaajat pohtivat sitä, onko jotakin olennaista jäänyt kysymättä tai onko mukana epäoleellisia kysymyksiä. Esitestaamisen jälkeen tarpeelliset muutokset tehdään lomakkeen rakenteeseen, kysymysten järjestykseen, muotoiluihin ja vastausvaihtoehtoihin. (Heikkilä 2014, 58.) Esitestasimme kyselylomakkeen kahdessa eri yksikössä Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä yhteensä kuudella hoitajalla. Toisessa yksikössä on kolme hoitajaa, joista jokainen oli mukana esitestauksessa. Toisesta yksiköstä valitsimme mukaan esitestaukseen kolme kirjaamisen vastuuhenkilöä.

18 Etelä-Savon sairaanhoitopiirin yhteyshenkilö suositteli vastuuhenkilöiden valitsemista esitestaukseen, sillä siten on mahdollista muokata kyselylomake entistäkin toimivammaksi. Esitestauksen perusteella teimme joitakin muutoksia kysymysten asetteluun. Muutokset tekivät kyselystä aiempaa selkeämmän ja toimivamman. Esitestaaminen tapahtui paperisella kyselylomakkeella, ja varsinainen kysely toteutettiin sähköisen Webropol-ohjelman avulla. 4.4 Aineiston keruu ja analysointi Otanta on menetelmä, jolla otos poimitaan perusjoukosta eli kohderyhmästä. Otos on kohderyhmän osa, jolla on mahdollista saada kokonaiskuva kohderyhmästä ja joka edustaa koko kohderyhmää. (Vilkka 2007, 276 277.) Käytämme tutkimuksessamme harkinnanvaraista näytettä. Harkinnanvaraisessa näytteessä tutkija valitsee tutkimuskohteet oman harkintansa mukaan, mutta perustellusti (Vilkka 2007, 58). Tutkimusyksiköt poimitaan siten, että tutkittavat edustavat perusjoukkoa mahdollisimman hyvin tiettyjen ominaisuuksien mukaan. Valitsimme tutkimukseen osallistuvat yksiköt yhdessä toimeksiantajamme kanssa. Keskusteltuamme toimeksiantajamme kanssa päädyimme siihen, että tutkimuksen kohderyhmänä on neljä yksikköä Etelä-Savon sairaanhoitopiirin alueelta. Tutkimus on kohdennettu hoitohenkilökunnalle. Tutkimuksessamme hoitohenkilökuntaan kuuluvat sairaanhoitajat, lähihoitajat, perushoitajat sekä mielenterveyshoitajat. Kohderyhmään kuuluu kaiken kaikkiaan noin 80 hoitohenkilökunnan jäsentä. Keräsimme aineiston Webropol-ohjelman avulla. Webropol on sähköinen kyselytutkimussovellus, jonka avulla voidaan luoda kyselyitä ja analysoida tuloksia (Webropol 2015). Webropol-ohjelman avulla tutkittavat pääsevät vastaamaan linkin kautta helposti ja nopeasti kyselyyn internetissä. Tutkimusluvan (liite 1) saatuamme lähetimme Webropol-kyselyn Etelä-Savon sairaanhoitopiirin hallintoylijohtajan sihteerille, joka lähetti kyselyn edelleen tutkimukseen osallistuvien yksiköiden osastonhoitajille. Osastonhoitajat lähettivät kyselyn oman yksikkönsä hoitohenkilökunnalle sähköpostin välityksellä. Käsittelimme ja analysoimme aineiston Webropol-ohjelmaa apuna käyttäen. Opinnäytetyössä kuvaamme tuloksia numeerisesti, graafisesti ja sanallisesti. Avoimet kysymykset analysoimme käyttämällä sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysimenetelmällä pyritään saamaan tutkittavasta ilmiöstä kuvaus tiivistetyssä ja yleisessä

19 muodossa. Sisällönanalyysi perustuu tulkintaan ja päättelyyn, jossa edetään empiirisestä aineistosta kohti käsitteellisempää näkemystä tutkittavasta ilmiöstä. (Tuomi & Sarajärvi 2013, 103, 112.) Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä on tavoitteena luoda tutkimusaineistosta teoreettinen kokonaisuus. Analyysiyksiköt valitaan aineistosta tutkimuksen tarkoituksen ja tehtävän asettelun mukaisesti. Analyysiyksiköt eivät ole siis etukäteen sovittuja. Analyysi lähtee liikkeelle aineiston alkuperäisilmaisujen pelkistämisestä. Ensin tunnistetaan asiat, joista tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita, ja näitä ilmaisevia lauseita pelkistetään yksittäisiksi ilmaisuiksi. Sen jälkeen pelkistetyt ilmaisut jaotellaan yhtäläisten ilmaisujen mukaan ryhmiksi. Samaa tarkoittavat ilmaisut jaetaan samaan kategoriaan ja annetaan kategorialle sisältöä kuvaava nimi. Analyysi jatkuu yhdistämällä saman sisältöisiä alakategorioita toisiinsa ja muodostamalla niistä yläkategorioita. Yläkategorioille annetaan niiden sisältöä kuvaavat nimet. Lopuksi kaikki yläkategoriat yhdistetään yhdeksi kaikkia kuvaavaksi kategoriaksi eli pääkategoriaksi. (Tuomi & Sarajärvi 2013, 101.) 5 TUTKIMUKSEN TULOKSET 5.1 Taustatiedot Kyselyyn vastasi yhteensä 37 hoitohenkilökunnan jäsentä noin 80 hoitajasta. Vastausprosentti oli siis noin 46. Vastaajista 25 (68 %) oli naisia ja 12 (32 %) miehiä. Kysyimme vastaajien iän avoimena kysymyksenä. Luokittelimme vastaajat iän perusteella ryhmiin. Kuvassa 1 esitetään vastaajien ikäjakauma. Enemmistö vastaajista (37 %) oli 25 35-vuotiaita. Kaksi vastaajista jätti vastaamatta ikää koskevaan kysymykseen (n=35). 14 12 10 8 6 4 2 0 13 11 6 2 Alle 25-vuotiaat 25-35-vuotiaat 36-45-vuotiaat 46-55-vuotiaat 3 Yli 56-vuotiaat KUVA 1. Vastaajien ikäjakauma (n=35)

20 Suurin osa (n=29) kyselyyn vastanneista oli sairaanhoitajia (78 %). Lähihoitajia vastaajista oli 6 (16 %) ja mielenterveyshoitajia 2 (5 %). Kyselyssä oli kohta myös perushoitajille, mutta kyselyyn vastanneissa heitä ei ollut. Kaikki vastaajat (n=37) vastasivat ammattinimike-kysymykseen. 5.2 Käyttökokemuksia HOKE:sta Kyselyn strukturoidut kysymykset oli ryhmitelty aihepiirien mukaan. Aiheita olivat koulutus, käytettävyys ja ulkoasu, kirjaamisen yhtenäisyys, hoitotyön yhteenveto, rakenteinen kirjaaminen sekä kyselyn toimivuus. Vastaajista 35 hoitajaa (95 %) oli käyttänyt WHOIKE:a ennen HOKE:a. Kaksi vastaajista (5 %) ei ollut käyttänyt WHOIKE:a lainkaan. Kuvassa 2 on esitelty kolmen koulukseen liittyvän väittämän tulokset. Enemmistö vastanneista (83 %) koki saaneensa riittävästi koulutusta HOKE:n käyttöön. Suurin osa (92 %) koki koulutuksen sisällön vastanneen HOKE:n käyttöä työelämässä. Yksi vastaaja oli jättänyt vastaamatta kahteen ensimmäiseen väittämään. Kolmannessa väittämässä arvioitiin osaamista koulutuksen jälkeen. Yhteensä 31 vastaajaa (84 %) oli sitä mieltä, että osasi käyttää HOKE:a koulutuksen jälkeen. 0 5 10 15 20 25 30 Olen saanut HOKE:n käyttöön riittävästi koulutusta (n=36) Koulutuksen sisältö vastasi HOKE:n käyttöä työelämässä (n=36) Koulutuksen jälkeen osasin käyttää HOKE:a (n=37) 1 4 1 1 0 2 1 3 2 3 6 11 19 27 28 Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä En osaa sanoa Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä KUVA 2. Koulutuksen arviointi

21 Kysyimme hoitohenkilökunnalta koulutuksen ajankohdan sopivuutta. Kysymykseen vastaajista (n=36) 28 (78 %) koki koulutuksen ajankohdan olevan sopiva. Kahdeksan vastaajaa (22 %) koki, että ajankohta ei ollut sopiva. Niille, joille koulutuksen ajankohta ei ollut sopiva, esitettiin jatkokysymys toivotusta ajankohdasta. Kahdeksasta vastaajasta kaksi (25 %) olisi toivonut koulutuksen olevan aikaisemmin ja kuusi (75 %) myöhemmin. Kuvassa 3 esitetään tulokset kahdesta HOKE:n käytettävyyteen liittyvästä väittämästä. 21 vastaajaa (57 %) oli samaa mieltä, kun taas 14 vastaajaa (38 %) eri mieltä siitä, että he luottavat HOKE:n toimivuuteen. 23 vastaajaa (62 %) oli samaa mieltä ja 12 (32 %) eri mieltä siitä, että HOKE:n toimivuus on kokonaisuudessaan hyvä. 0 5 10 15 20 25 Luotan HOKE:n toimivuuteen (n=37) 0 2 2 12 21 Kokonaisuudessaan HOKE:n käytettävyys on hyvä (n=37) 2 2 1 10 22 Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä En osaa sanoa Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä KUVA 3. HOKE:n käytettävyys Kyselyssä vastaajia pyydettiin vertaamaan HOKE:a WHOIKE:en. Kuvassa 4 on esitetty tulokset HOKE:n käytettävyydestä ja ulkoasusta verrattuna WHOIKE:en. 28 vastaajaa (76 %) koki kirjaamiseen kuluvan ajan lisääntyneen heti HOKE:n käyttöönoton jälkeen. Enemmistö vastaajista (54 %) koki, että kirjaamiseen kuluu nykyäänkin liikaa aikaa. 10 vastaajaa (27 %) taas oli sitä mieltä, että kirjaamiseen kuluu nykyään vähemmän aikaa. Suurin osa (62 %) koki HOKE:n ulkoasun selkeämpänä kuin WHOIKE:n.

22 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 Kirjaamiseen kuluva aika vähentyi heti käyttöönoton jälkeen (n=37) 1 4 4 12 16 Kirjaamiseen kuluu nykyään vähemmän aikaa (n=37) 1 7 8 9 12 Ulkoasu on selkeämpi (n=37) 3 5 6 6 17 Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä En osaa sanoa Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä KUVA 4. HOKE:n käytettävyys ja ulkoasu verrattuna WHOIKE:en Kuvassa 5 on esitelty kahden kirjaamisen yhtenäisyyteen liittyvän väittämän tulokset. Suurin osa vastaajista (73 %) koki, että heidän työyksikössään on yhtenäiset ohjeet kirjaamisesta. Alle kolmasosa vastaajista (27 %) taas oli sitä mieltä, että heidän yksikössään ei ole yhtenäisiä ohjeita kirjaamiseen. 24 vastaajaa (65 %) oli samaa mieltä siitä, että heidän työyksikössään kirjaaminen on yhtenäistä. 0 5 10 15 20 25 Työyksikössäni on yhtenäiset ohjeet kirjaamisesta (n=37) 0 1 9 9 18 Kirjaaminen on yhtenäistä työyksikössäni (n=37) 0 2 4 9 22 Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä En osaa sanoa Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä KUVA 5. Kirjaamisen yhtenäisyys Kartoitimme kyselyssä mallihoitosuunnitelmien käyttöä (kuva 6). Mallihoitosuunnitelmia käytettiin valtaosassa yksiköitä (89 %) hoitotyön tavallisimpien tarpeiden kirjaamisen apuna. Kahta vastaajaa (5 %) lukuun ottamatta kaikki muut vastaajista (95 %) käyttivät itse mallihoitosuunnitelmia. Suurin osa vastaajista (92 %) koki mallihoi-

tosuunnitelmien yhtenäistävän kirjaamista työyksikössään. Kyseisestä väittämästä kukaan ei ollut eri mieltä. 23 0 5 10 15 20 25 Yksikössäni käytetään mallihoitosuunnitelmia tavallisimpien hoitotyön tarpeiden kirjaamisen apuna (n=37) Käytän itse mallihoitosuunnitelmia (n=37) Mallihoitosuunnitelmat yhtenäistävät kirjaamista työyksikössäni (n=37) 1 3 0 0 2 0 0 0 3 17 16 16 19 20 14 Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä En osaa sanoa Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä KUVA 6. Mallihoitosuunnitelmien käyttö Hoitotyön yhteenvedon laatimiseen liittyvien väittämien tuloksia on esitelty kuvassa 7. 18 vastaajaa (49 %) oli samaa mieltä siitä, että hoitotyön yhteenvedon laatiminen on helppoa, kun taas 14 vastaajaa (38 %) koki hoitotyön yhteenvedon laatimisen vaikeana. Yhteensä 19 vastaajaa (51 %) oli sitä mieltä, että hoitotyön yhteenvedon laatimiseen kuluu liikaa aikaa. 15 vastaajan (41 %) mielestä yhteenvedon laatimiseen taas ei kulu liikaa aikaa. Suurin osa (70 %) vastanneista laatii yhteenvedon kaikille potilaille. 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 Hoitotyön yhteenvedon laatiminen on helppoa (n=37) Hoitotyön yhteenvedon laatimiseen ei kulu liikaa aikaa (n=37) Laadin hoitotyön yhteenvedon kaikille potilaille (n=37) 2 3 3 4 4 5 6 6 7 8 10 12 12 13 16 Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä En osaa sanoa Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä KUVA 7. Hoitotyön yhteenvedon laatiminen

24 Rakenteiseen kirjaamiseen liittyvien väittämien tulokset on nähtävillä kuvassa 8. Noin puolet vastaajista (49 %) tiesi, mikä on FinCC. 10 vastaajaa (27 %) ei tiennyt, mikä on FinCC ja en osaa sanoa -vastauksia oli 9 (24 %). Enemmistö vastaajista (76 %) koki rakenteisen kirjaamisen helppona. Noin kaksi kolmesta (62 %) koki rakenteisen kirjaamisen toimivana ja noin joka kolmas (32 %) taas oli päinvastaista mieltä. 24 vastaajaa (65 %) oli samaa mieltä siitä, että rakenteinen kirjaaminen palvelee potilaan hoitoa. Enemmistö vastaajista (65 %) koki, että oikeat hoitotyön tarpeet löytyvät HOKE:sta. Lähes kaikki vastaajat olivat samaa mieltä siitä, että osaavat laatia potilaalle sekä hoitotyön tavoitteet (89 %) että suunnitelman (97 %). 0 5 10 15 20 25 Tiedän, mikä on FinCC (n=37) Koen rakenteisen kirjaamisen helppona (n=37) Koen rakenteisen kirjaamisen toimivana (n=37) Rakenteinen kirjaaminen palvelee potilaan hoitoa (n=37) Oikeat hoitotyön tarpeet löytyvät HOKE:sta (n=37) Osaan laatia potilaalle hoitotyön tavoitteet (n=37) Osaan laatia potilaalle hoitotyön suunnitelman (n=37) 6 4 7 1 6 2 5 2 2 4 3 7 3 5 1 1 3 0 3 1 0 1 9 11 10 11 14 23 19 19 21 19 17 19 Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä En osaa sanoa Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä KUVA 8. Rakenteinen kirjaaminen Kuvassa 9 on kuvattu kirjaamisen kehittymistä eri osa-alueilla. Kirjaamisen kehittymistä on arvioitu vertaamalla HOKE:a WHOIKE:en. Suurin osa vastaajista koki kirjaamisen kehittyneen hoidon tarpeen (70 %), tavoitteen (68 %), toimintojen (81 %) ja arvioinnin (65 %) kirjaamisen osalta. 31 vastaajaa (84 %) koki, että hoitosuunnitelman laatiminen kokonaisuudessaan on kehittynyt HOKE:n myötä.

25 0 5 10 15 20 25 30 Hoitosuunnitelman laatiminen kokonaisuudessaan (n=37) Hoidon tarpeen kirjaaminen (n=37) Hoidon tavoitteen kirjaaminen (n=37) Hoitotyön toimintojen kirjaaminen (n=37) Hoitotyön arvioinnin kirjaaminen (n=37) 0 3 5 0 4 7 5 0 6 5 2 3 8 1 4 8 5 21 20 22 19 26 Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä En osaa sanoa Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä KUVA 9. Kirjaamisen kehittyminen HOKE:n myötä (vrt. WHOIKE) 5.3 Kehittämisehdotukset Esittelemme seuraavaksi opinnäytetyömme tuloksia, jotka pyrkivät vastaamaan tutkimuskysymyksiimme 2 ja 3. Kyselyssä oli kaksi avointa kysymystä, joissa kysyimme kehittämisehdotuksia rakenteiseen kirjaamiseen ja HOKE:n käyttöön liittyen. Ensimmäinen avoin kysymys käsitteli rakenteisen kirjaamisen kehittämistä ja toinen kysymys HOKE:n kehittämistä. Sisällönanalyysi vastauksista löytyy kokonaisuudessaan liitteestä 4. Ensimmäinen avoin kysymys oli: Miten kehittäisit rakenteista kirjaamista? Tähän kysymykseen vastasi 17 hoitajaa, mutta mukana oli kolme en osaa sanoa -vastausta ja kolme tyhjää vastausta. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että komponentteja tulisi kehittää. Osa haluaisi vähentää komponenttien määrää, kun taas osa haluaisi lisää komponentteja eri erikoisaloille. Komponenttien löytäminen koettiin aikaa vieväksi. Komponentteja ei tarvitsisi olla niin pikkutarkasti. Komponentteja aivan liikaa, mutta toisaalta omassa hoitotyössä tarvittavia ei ole olemassakaan Menee turhaan aikaa kun etsii "oikeaa" komponenttia kymmenien joukosta eikä silti löydä niin tarkkaa komponenttia."

26 Osa vastaajista koki rakenteisen kirjaamisen monimutkaisena. Vastaajat toivoivat, että rakenteinen kirjaaminen olisi yksinkertaisempaa. Kirjaamisen kehittämiseksi ehdotettiin työntekijöiden motivoimista kirjaamisen kehittämiseen ja rakenteisen kirjaamisen säännöllistä kertaamista työyksikössä. Osa koki, että rakenteisessa kirjaamisessa ei ole kehitettävää, ja yksi vastaaja poistaisi rakenteisen kirjaamisen kokonaan. Jos kirjaamisesta saisi vielä vähän yksinkertaisempaa? Kirjaamisen kehittäminen vaatii jokaiselta motivaatiota. Työyksikössä on käytävä kirjaamisasioita säännöllisesti läpi. Toisessa avoimessa kysymyksessä kysyimme seuraavaa: Miten kehittäisit HOKE:a tämänhetkisen käyttökokemuksesi perusteella? Kysymykseen vastasi 20 hoitohenkilökunnan jäsentä, mutta mukana oli neljä tyhjää vastausta. Suurin osa vastanneista oli sitä mieltä, että hoitotyön yhteenvetoa tulisi kehittää. Hoitajat ehdottivat, että käyttöön otettaisiin yksikkökohtaiset yhteenvedot. Hoitotyön yhteenvedosta haluttiin selkeämpi. Potilaan tietojen koettiin olevan vaikeasti saatavilla yhteenvetoa laadittaessa ja siihen haluttiin kehitystä. Yhteenvedon laatimisen koettiin myös vievän paljon aikaa ja sen tekeminen koettiin työlääksi. Vastaajat haluaisivat, että yhteenvedon laatiminen olisi nopeampaa ja helpompaa. Yhteenveto enemmän jokaisen yksikön tarpeen mukaan eikä niin, että jokainen yksikkö noudattaa yhtä tiettyä mallia. Hoitotyön yhteenveto voisi olla selkeämpi käyttää Hoitotyön yhteenveto erittäin hankala tehdä. Loppu yhteenvedossa käytettävien potilaan tietojen saatavuus voisi olla paremmin saatavilla ja apuna yhteenvedon tekemiseksi. Nyt vaikeasti saatavilla monien toimintojen kautta. Yhteenvedon laatiminen vie paljon hoitajalta aikaa. Hoitotyön arviota ja yhteenvetoa tehdään joka ikinen päivä jokaisessa työvuorossa! Ketä hyödyttää yhteenveto, joka on tehty leikkaa/liimaamenetelmällä Hoitajat esittivät, että HOKE:a tulisi kehittää nopeammaksi. Suuri osa vastaajista koki HOKE:n avautumisen ja käytön hitaaksi. HOKE:n toivottiin toimivan luotettavammin. Hoitajien mielestä HOKE:a tulisi selkeyttää. Osa vastaajista oli verrannut HOKE:a WHOIKE:en ja kokenut WHOIKE:n selkeämmäksi.

Koneet nopeemmiksi, Hoke:lle pääsy edelleen hidasta. Hoke on ajoittain todella hidas. Aukeaminen kestää joskus todella pitkään. Ohjelman pitäisi toimia huomattavasti nopeammin ja luotettavammin. Kehittäisin sitä enemmän WHOIKE:n suuntaan, ulkoasu ja käytettävyys oli siinä selkeämpi 27 Hoitajat ehdottivat, että HOKE:n komponentteja tulisi kehittää. He kokivat, että sopivia komponentteja ei löydy kaikille erikoisaloille. Erityisesti toimintoluokituksia toivottiin lisää. Osa vastaajista koki, että asioita kirjataan turhaan ja moneen kertaan. Toistokirjaamisen vähentäminen HOKE:ssa koettiin tarpeelliseksi. Osa vastaajista oli sitä mieltä, että HOKE:ssa ei ole kehitettävää. Taulukossa 2 on esitelty hoitohenkilökunnan kehittämisehdotuksia HOKE:n käyttöön ja rakenteiseen kirjaamiseen. Sopivia komponentteja psykiatriaan kirjaamiseen. Komponentit eivät vastaa kirurgisen potilaan tarpeita, niitä pitää muuttaa. Myös hyvin vähän toimintoja, mihin voi kirjoittaa asioita Liikaa tarvitsee samoja asioita kirjoittaa moneen kohtaan erikseen. Ja paljon kirjoitetaan tekstiä turhaan, kun kaikki pitää olla ylhäällä TAULUKKO 2. Kehittämisehdotuksia rakenteiseen kirjaamiseen ja HOKE:n käyttöön Kehitettävää rakenteisessa kirjaamisessa Komponenttien kehittäminen Rakenteisen kirjaamisen yksinkertaistaminen Rakenteisen kirjaamisen kehittämiseen motivoiminen Rakenteisen kirjaamisen säännöllinen kertaaminen Kehitettävää HOKE:ssa HOKE:n yhteenvedon kehittäminen HOKE:n kehittäminen nopeammaksi HOKE:n kehittäminen luotettavammaksi HOKE:n komponenttien kehittäminen HOKE:n käytön selkeyttäminen Toistokirjaamisen vähentäminen HOKE:ssa

6 POHDINTA 28 6.1 Tutkimustulosten ja niiden merkitysten tarkastelu Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata hoitohenkilökunnan kokemuksia HOKE:n käytöstä ja rakenteisesta kirjaamisesta. Tarkoituksena oli lisäksi löytää kehittämisehdotuksia HOKE:n käyttöön ja rakenteiseen kirjaamiseen. Kyselyyn oli vastannut 37 hoitohenkilökunnan jäsentä arvioidusta kohderyhmän 80 hoitajasta. Vastaajien vähäisen määrän vuoksi tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista ja vastaaminen tapahtui työaikana, mikä on voinut vaikuttaa vastaajamäärään. Vastaajamäärään on voinut vaikuttaa myös kiire työpaikalla, vastaajan haluttomuus osallistua tutkimukseen tai unohtaminen. Tieto kyselystä kulki osastonhoitajien kautta hoitohenkilökunnalle. Lähetimme muistutusviestin kyselyyn vastaamisesta viikkoa ennen kyselyn päättymistä. Sen avulla saimme vielä muutamia vastauksia lisää. Olemme kuitenkin tyytyväisiä vastaajamäärään, sillä se on lähes puolet (46 %) koko kohderyhmästä ja saimme riittävästi tietoa HOKE:n käytöstä. Olemme laatineet opinnäytetyössä käytetyn kyselyn alusta asti itse. Kirjaamisen asiantuntijoiden tapaaminen osoittautui tärkeimmäksi pohjaksi kyselylomakkeen laatimiselle. Palaverissa Sirpa Laamasen, Irmeli Taskisen ja Heidi Väisäsen kanssa keskustelimme teemoista, joista olisi hyvä saada lisää tutkimustietoa. Keskeisiksi teemoiksi nousivat koulutus, käytettävyys ja ulkoasu, kirjaamisen yhtenäisyys, hoitotyön yhteenveto sekä rakenteinen kirjaaminen. Suunnittelimme kyselylomakkeen sisällön näiden teemojen pohjalta. Taustatiedoissa kysyimme vastaajan sukupuolta, ikää, ammattia ja työyksikköä. Vastaajista naisia oli yli puolet enemmän kuin miehiä. Ikää kysyimme avoimena kysymyksenä, koska ajattelimme toimeksiantajan kanssa sen olevan merkityksellistä. Jälkikäteen tarkasteltuna iän kysyminen ikäryhmittäin olisi ollut sekä vastaajaystävällisempää että käytännöllisempää. Ikäryhmien avulla olisimme voineet vertailla vastauksia iän perusteella. Vastauksia käsitellessä luokittelimme vastaajat manuaalisesti iän mukaan ryhmiin. Suurin osa (78 %) kyselyyn vastanneista oli ammatiltaan sairaanhoitajia. Sairaanhoitajien lisäksi kyselyyn vastasi kuusi lähihoitajaa ja kaksi mielenterveyshoitajaa. Osasimme ennustaa sairaanhoitajien suuren määrän, sillä valtaosa erikoissairaanhoidossa työskentelevästä hoitohenkilökunnasta on sairaanhoitajia. Kyse-

29 lyssä oli mukana yhteensä neljä työyksikköä Etelä-Savon sairaanhoitopiiristä. Kyselyyn osallistui hoitohenkilökuntaa sekä psykiatrian että somatiikan työyksiköistä. Emme maininneet kyselyssä mukana olleita yksiköitä, sillä halusimme turvata vastaajien anonymiteetin. Emme myöskään käsitelleet tuloksia yksikkökohtaisesti. Valtaosa vastaajista (95 %) oli käyttänyt WHOIKE:a ennen HOKE:a. Näin ollen kyseiset vastaajat pystyivät vertaaman HOKE:a WHOIKE:en. Kaksi vastaajaa ei ollut käyttänyt WHOIKE:a aikaisemmin, joten he eivät pystyneet tekemään edellä mainittua vertailua luotettavasti. Toinen vastaajista oli kuitenkin verrannut hoitokertomuksia toisiinsa, mikä vaikuttaa hieman tulosten luotettavuuteen. Enemmistö (83 %) hoitohenkilökunnasta koki saaneensa riittävästi koulutusta HOKE:n käyttöön, ja koulutuksen ajankohta koettiin sopivaksi. Kahdeksan vastaajan mielestä ajankohta koulutukselle ei ollut sopiva, ja kolme neljäsosa heistä koki koulutuksen olleen liian aikaisin. Koulutuksen sisällön koettiin vastaavan HOKE:n käyttöä työelämässä. Tutkimustulosten perusteella HOKE:n käyttöön saadut koulutukset olivat onnistuneita ja hyödyllisiä. Ihalainen-Suonio ym. (2010) tutkimuksessa kävi ilmi, että kirjaamiseen saatua koulutusta on pidetty laadukkaana, mutta toisaalta vähäisenä. Yli puolet vastaajista luotti HOKE:n toimivuuteen (57 %) ja piti HOKE:n käytettävyyttä hyvänä (62 %). Noin kolmasosa vastaajista oli molemmista väittämistä päinvastaista mieltä. Syitä, miksi HOKE:n toimivuus koetaan epäluotettavana, voivat olla esimerkiksi ohjelman hitaus ja toimimattomuus. HOKE:n toimivuutta ja käytettävyyttä tulisi siis tulevaisuudessa kehittää. Enemmistö (76 %) koki kirjaamiseen kuluvan ajan lisääntyneen heti WHOIKE:sta HOKE:en siirtymisen jälkeen. Reilu puolet vastaajista (54 %) koki, että kirjaamiseen kuluu nykyäänkin enemmän aikaa. Kirjaamiseen kuluvan ajan on siis koettu vähenevän ajan kuluessa. Tähän voi olla syynä se, että HOKE:a on opittu käyttämään paremmin ja se on tullut tutummaksi hoitohenkilökunnalle. Aiempien tutkimusten mukaan rakenteinen kirjaaminen on koettu aikaa vieväksi (Laine 2008; Lätti 2012). Jälkikäteen pohdittuna kirjaamiseen kuluvaan aikaan liittyvien väittämien rakenne ja muotoilu kyselylomakkeessa olisi voinut olla yhtenäisempi. HOKE:n ulkoasu koettiin selkeämmäksi kuin WHOIKE:n. Tämän suhteen kehitys on mennyt siis oikeaan suuntaan. Kirjaamisen koettiin pääosin (65 %) olevan yhtenäistä tutkimukseen osallistuvissa työyksiköissä. Esimerkiksi mallihoitosuunnitelmien ja yhteisten kirjaamisohjeiden

30 avulla kirjaamisesta saadaan yhtenäisempää. Myös hoitotyön ja moniammatillisen kirjaamisen asiantuntijaryhmän raportin mukaan mallihoitosuunnitelmat yksinkertaistavat ja yhdenmukaistavat kirjaamista (Nykänen & Junttila 2012, 26). Enemmistö hoitohenkilökunnasta (73 %) koki, että heidän työyksiköissään on yhtenäiset ohjeet kirjaamisesta. Aiempien tutkimusten mukaan hoitajat hyödyntävät FinCC:tä kirjaamisessa, mutta luokitusten käyttö on epäyhtenäistä (Häyrinen 2011; Ihalainen-Suonio 2008). Lähes kaikki (95 %) kyselyyn vastanneet käyttivät itse mallihoitosuunnitelmia työssään. Mallihoitosuunnitelmat ovat tulosten mukaan käytössä työyksiköissä kirjaamisen apuna. Ne nopeuttavat ja yhdenmukaistavat hoitotyön kirjaamista. Mielipiteet hoitotyön yhteenvedon laatimisesta ja siihen kuluvasta ajasta vaihtelivat paljon. Suurin osa vastaajista (70 %) laatii hoitotyön yhteenvedon kaikille potilaille. Noin puolet (49 %) hoitajista koki hoitotyön yhteenvedon laatimisen helppona. Yli puolet vastaajista (51 %) oli sitä mieltä, että hoitotyön yhteenvedon laatimiseen kuluu liikaa aikaa. Kiire työyksikössä ja potilaiden vaihtuvuus voivat vaikuttaa siihen, miten hoitajat kokevat hoitotyön yhteenvedon laatimisen. Esimerkiksi psykiatrisella osastolla potilaiden vaihtuvuus voi olla vähäisempää kuin somaattisella osastolla. FinCC-termi oli tuttu noin puolelle hoitohenkilökunnasta (49 %). Termi voi olla monelle tuntematon, sillä käytetympiä termejä ovat esimerkiksi tarve- ja toimintoluokitukset sekä rakenteinen kirjaaminen. Suurin osa koki rakenteisen kirjaamisen helppona (76 %) ja toimivana (62 %). Honkimaa-Salmen (2006) tutkimuksen mukaan rakenteisen kirjaamisen koetaan helpottavan kirjaamista samalla kuitenkin vähentäen kirjaamisen yksilöllisyyttä. Rakenteinen kirjaaminen on ollut käytössä jo vuosia, joten sitä osataan hyödyntää tehokkaasti. Rakenteista kirjaamista kehitetään jatkuvasti, minkä vuoksi se voidaan kokea toimivana. Myös aiempien tutkimusten perusteella kirjaamisen laatu on parantunut rakenteisen kirjaamisen myötä ja hoitotyön prosessimallia on opittu hyödyntämään (Lätti 2012; Ihalainen-Suonio ym. 2010). Hoitohenkilökunnan mielestä rakenteinen kirjaaminen palvelee potilaan hoitoa. Suurin osa (65 %) koki myös, että oikeat hoitotyön tarpeet löytyvät HOKE:sta. Lähes kaikki vastaajat kokivat osaavansa laatia potilaalle hoitotyön tavoitteet (89 %) ja suunnitelman (97 %). Kirjaamisen koettiin kehittyneen monella osa-alueella HOKE:n myötä. Hoidon tarpeen, tavoitteen, toimintojen ja arvioinnin kirjaamisen eli hoitosuunnitelman laatimisen kokonaisuudessaan koettiin kehittyneen. WHOIKE:en verrattuna HOKE on siis vienyt rakenteista kirjaamista eteenpäin.

31 Avoimien kysymysten avulla pyrimme löytämään vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Minkälaisia kehittämisehdotuksia hoitohenkilökunnalla on hoitotyön rakenteiseen kirjaamiseen? ja Minkälaisia kehittämisehdotuksia hoitohenkilökunnalla on HOKE:n käyttöön?. Rakenteista kirjaamista koskevaan kysymykseen saimme vastauksia, jotka liittyivät HOKE:n käyttöön. Sen vuoksi käsittelimme HOKE:a koskevat vastaukset toisen avoimen eli HOKE:en liittyvän kysymyksen yhteydessä. Vastaukset avoimiin kysymyksiin saattoivat sisältää useita eri kehittämisehdotuksia, minkä vuoksi pilkoimme vastauksia pienempiin osiin. Tutkimuksen tulosten perusteella kävi ilmi, että rakenteista kirjaamista sekä HOKE:a tulisi kehittää. Rakenteisen kirjaamisen kehittämiskohteiksi nousi seuraavia asioita: komponenttien kehittäminen, rakenteisen kirjaamisen yksinkertaistaminen, rakenteisen kirjaamisen kehittämiseen motivoiminen ja sen säännöllinen kertaaminen. HOKE:n kehittämiskohteita olivat hoitotyön yhteenveto, HOKE:n nopeus, luotettavuus, komponentit, selkeys ja toistokirjaaminen. Rakenteisessa kirjaamisessa keskeisimmäksi kehittämiskohteeksi osoittautui komponenttien kehittäminen. Osa vastaajista oli sitä mieltä, että rakenteisen kirjaamisen komponentteja on liikaa ja osan mielestä niitä on liian vähän. Komponentteja haluttaisiin lisää eri erikoisaloille. Komponenttien löytämisen koettiin vievän liikaa aikaa. Rakenteinen kirjaaminen koettiin monimutkaisena ja siitä haluttaisiin yksinkertaisempaa. Rakenteinen kirjaaminen kehittyy jatkuvasti, minkä vuoksi hoitajalla täytyy olla motivaatiota kehityksen perässä pysymiseen. Myös organisaation tulisi huolehtia hoitohenkilökunnan säännöllisestä kouluttamisesta. Rakenteisen kirjaamisen kehittämiseksi ehdotettiin kirjaamisen kehittämiseen motivoimista ja kirjaamisasioiden säännöllistä kertaamista. Näissä asioissa työnantajalla on suuri vastuu. HOKE:n suurimmiksi kehittämiskohteiksi ilmenivät ohjelman hitaus sekä hoitotyön yhteenveto. Tutkimuksessa kävi ilmi, että hoitotyön yhteenvedon laatimista tulisi helpottaa ja yksinkertaistaa. Hoitotyön yhteenvetoja saatetaan joutua tekemään työvuoron aikana useita, minkä vuoksi laatimisen yksinkertaistaminen olisi tärkeää. Hoitotyön yhteenvedon laatimiseen kaivattiin enemmän selkeyttä ja nopeutta. Hoitotyön yhteenvetoa laadittaessa potilaan tiedot tulisi olla paremmin saatavilla. Tutkimus osoitti, että HOKE koetaan hitaaksi käyttää. Erityisesti HOKE:n aukeamiseen kului vastaajien mielestä liikaa aikaa. Esimerkiksi kiireessä HOKE:n hitaus voi häiritä työntekoa merkittävästi. HOKE:en haluttaisiin myös lisää luotettavuutta, mikä voi johtua esimerkik-

32 si HOKE:n pätkimisestä tai kaatumisesta. HOKE:n komponentteihin haluttaisiin lisää toimintoluokituksia. Vastaajista osan mielestä WHOIKE oli selkeämpi käyttää kuin HOKE. HOKE:sta toivotaankin entistä selkeämpikäyttöisempää. HOKE:ssa samoja asioita voidaan joutua kirjaamaan moneen eri paikkaan, mikä koettiin turhaksi ja työllistäväksi. Kyselyn lopussa kysyimme vastaajien mielipidettä kyselyn toimivuudesta. Suurin osa vastaajista (78 %) piti kyselyä toimivana. Vain kaksi vastaajaa (5 %) oli jokseenkin eri mieltä ja kuusi (16 %) ei osannut sanoa mielipidettään kyselyn toimivuudesta. Olemme näin ollen tyytyväisiä kyselymme toimivuuteen. Pyrimme tekemään kyselystä mahdollisimman vastaajaystävällisen ja selkeän. Mielestämme onnistuimme siinä. Strukturoiduissa kysymyksissä väittämät oli muotoiltu myönteisesti. Esimerkiksi väite Koen rakenteisen kirjaamisen helppona on myönteinen verrattuna väittämään Koen rakenteisen kirjaamisen vaikeana. Muotoilemalla väittämistä sekä myönteisiä että kielteisiä olisimme saaneet kyselyyn vaihtelevuutta ja elävyyttä. Tämä olisi tehnyt kyselystä entistäkin vastaajaystävällisemmän. WHOIKE:a ja HOKE:a verrattaessa toisiinsa käytimme komparatiivia, minkä avulla saimme selvitettyä hoitokertomusten välisiä eroja. Avoimissa kysymyksissä rakenteista kirjaamista ja HOKE:a koskevat kehittämisehdotukset saattoivat sekoittua keskenään, sillä aiheet liittyvät hyvin paljon toisiinsa. Kyselylomakkeessa kysyimme ensin kehittämisehdotuksia rakenteiseen kirjaamiseen ja sen jälkeen HOKE:n käyttöön. Rakenteista kirjaamista koskevaan kysymykseen saimme muutamia vastauksia, jotka liittyivät ennemminkin HOKE:n käyttöön. Näiden kahden avoimen kysymyksen järjestyksellä on saattanut olla vaikutusta vastausten sisältöön ja laatuun. On mahdollista, että ensimmäiseen kysymykseen vastaamiseen on panostettu enemmän. Voi olla, että tämän vuoksi kyselymme ensimmäiseen avoimeen kysymykseen saimme aihetta sivuavia vastauksia, jotka liittyivät HOKE:n käyttöön. 6.2 Luotettavuus ja eettisyys Kvantitatiivisessa tutkimuksessa tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida tarkastelemalla tutkimuksen validiteettia ja reliabiliteettia. Validiteetilla tarkoitetaan sitä, onko tutkimuksessa mitattu juuri sitä, mitä oli tarkoitus mitata. Ulkoinen validiteetti viittaa siihen, kuinka hyvin saadut tulokset voidaan yleistää tutkimuksen ulkopuoliseen pe-

33 rusjoukkoon. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 189.) Mielestämme saimme tutkimuksemme avulla melko hyvin mitattua sitä, mitä oli tarkoitus mitata. Tutkimuksemme tavoitti 37 vastaajaa, joten tutkimuksemme ei ole yleistettävissä ulkopuoliseen perusjoukkoon. Mittaamisen reliabiliteetti on mittarin kykyä tuottaa eisattumanvaraisia tuloksia (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 189). Effican uuden hoitokertomuksen käyttökokemuksia ei ole aikaisemmin kartoitettu yhtä laajasti. Siispä emme voineet verrata tuloksia suoraan vastaavanlaiseen tutkimukseen. Jos aihetta tutkittaisiin myös muualla ja tulokset olisivat samankaltaisia, voitaisiin tutkimusta pitää yleistettävänä. Mittarin sisältövaliditeettia arvioitaessa tarkastellaan seuraavia asioita: mittaako mittari tutkittavaa ilmiötä, onko mittari valittu oikein, ja sitä, onko käsitteet operationalisoitu luotettavasti (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 190). Tavoitteenamme oli selvittää, minkälaiseksi hoitohenkilökunta kokee rakenteisen kirjaamisen ja HOKE:n käytön. Kyselylomakkeeseemme olimme valinneet tietyt aihealueet, joista halusimme saada hoitohenkilökunnan kokemuksia. Vastaajilla saattoi olla muitakin rakenteiseen kirjaamiseen ja HOKE:n käyttöön liittyviä kokemuksia, jotka tutkimuksessa jäi kartoittamatta. Alusta alkaen on ollut selvää, että laadimme mittarin itse, sillä tarkoituksenmukaista mittaria ei ollut olemassa. Teoreettisten käsitteiden operationalisointi mitattaviksi muuttujiksi edellyttää riittävän kattavaa perehtymistä kirjallisuuteen (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 191). Perehdyimme rakenteista kirjaamista ja hoitokertomuksia koskevaan kirjallisuuteen. Muutimme teoreettiset asiat sellaisiksi, että tutkittavat ymmärtävät ne oikein. Suunnittelimme kyselylomakkeen kysymykset siten, että kaikki vastaajat ymmärtävät ne samalla tavalla. Esitestasimme kyselylomakkeen varsinaista tutkimusotosta pienemmällä vastaajajoukolla. Esitestauksella arvioimme kyselylomakkeen toimivuutta ja luotettavuutta. Esitestaaminen on erityisen tärkeää, koska käytimme uutta kyseistä tutkimusta varten kehitettyä mittaria (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 191). Esitestauksessa liitimme kyselylomakkeen yhteyteen esitestauskirjeen, jossa kartoitimme kyselyn toimivuutta kolmen kysymyksen avulla. Esitestauskirjeen avulla selvitimme, onko kyselylomakkeen pituus sopiva ja ovatko kysymykset ymmärrettäviä. Lisäksi esitestauskirjeessä oli avoin kysymys, johon vastaaja sai vapaasti kertoa mielipiteensä kyselylomakkeesta. Varsinaisen kyselylomakkeen lopussa oli strukturoitu kysymys, jossa vastaaja pystyi arvioimaan kyselyn onnistuneisuutta.

34 Tutkimusetiikka on hyvä tieteellinen tapa, jota jokaisen tutkijan tulee noudattaa tutkimusta toteuttaessaan. Käytimme hyvää tieteellistä käytäntöä tutkimuksessamme. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkimuksemme kysymysten asettelu ja tavoitteet, aineiston kerääminen ja käsittely sekä tulosten esittäminen ja aineiston säilytys eivät loukkaa tutkimukseen osallistuvia, tiedeyhteisöä eikä hyvää tieteellistä tapaa. Pyrimme minimoimaan tutkimuksen haitat ja maksimoimaan tutkimuksen hyödyt. Tutkimusetiikan lisäksi huomioimme tutkimuksessamme voimassa olevan lainsäädännön. (Vilkka 2007, 89 91.) Tutkittavien itsemääräämisoikeus on yksi tutkimukseen osallistumisen lähtökohta. Osallistumisen tulee perustua vapaaehtoisuuteen ja mahdollisuuteen kieltäytyä tutkimuksesta. Huomioimme anonymiteetin tutkimuksessamme. Emme luovuta tutkimustietoja tutkimusprosessin ulkopuolisille ja säilytämme aineiston turvassa asianmukaisella tavalla. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 218 219, 221.) Kyselyymme osallistuminen oli vapaaehtoista, ja vastaaja pystyi keskeyttämään Webropol-kyselyn missä vaiheessa tahansa. Vastaaja pystyi myös jättämään vastaamatta yksittäisiin kysymyksiin niin halutessaan. Tutkimusaineisto on tallessa sähköisesti Webropolohjelmassa, jonne vain meillä tutkijoilla on pääsy tunnusten avulla. 6.3 Johtopäätökset Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan esittää, että rakenteista kirjaamista sekä HOKE:a tulisi kehittää. Kirjaamisen on koettu kuitenkin kehittyvän HOKE:n myötä eri osa-alueilla, kuten tavoitteen, toimintojen ja arvioinnin kirjaamisessa. HOKE:n käyttöön liittyvään koulutukseen on oltu tyytyväisiä. HOKE:n toimivuuteen luotetaan ja sen käytettävyyttä pidetään hyvänä. HOKE:n mallihoitosuunnitelmia käytetään päivittäisessä hoitotyön kirjaamisessa, ja ne yhtenäistävät kirjaamista. Rakenteinen kirjaaminen koetaan helppona ja toimivana. Tutkimuksen avointen kysymysten tulosten mukaan rakenteisen kirjaamisen komponentteja tulisi kehittää ja kirjaamisen tulisi olla yksinkertaisempaa. Kehittämisehdotuksiksi nousi HOKE:n hoitotyön yhteenvedon kehittäminen, toistokirjaamisen vähentäminen sekä ohjelman kehittäminen nopeammaksi.

6.4 Tulosten hyödyntäminen ja jatkotutkimusehdotukset 35 Etelä-Savon sairaanhoitopiiri voi hyödyntää tutkimuksen tuloksia jatkossa HOKE:n kehittämisessä. Tämän tutkimuksen avulla löysimme kehittämisehdotuksia, joihin tulisi tulevaisuudessa kiinnittää huomiota. Tutkimus olisi mahdollista suorittaa laajemmalle kohderyhmälle Efficaa käyttävissä sairaanhoitopiireissä, jolloin saataisiin kattavampaa ja luotettavampaa tutkimustietoa. Tutkimuksen voisi toteuttaa myös siten, että tutkimuksen tuloksia käsiteltäisiin yksikkökohtaisesti. Siten HOKE:a ja rakenteista kirjaamista voitaisiin kehittää kohdennetusti kunkin yksikön tarpeiden mukaan. Tutkimus olisi mahdollista toteuttaa uudelleen tietyn ajan, esimerkiksi vuoden, kuluttua, jolloin tutkimusten tuloksia voitaisiin verrata keskenään. Tällöin tulisi käyttää alkuperäistä kyselylomaketta. Kyselylomaketta on myös mahdollista muokata eri tarpeiden mukaan. Kyselylomakkeesta voidaan poistaa tarpeettomia kysymyksiä ja aihealueita tai vastaavasti niitä voidaan kyselyyn lisätä.

LÄHTEET 36 Ahonen, Outi, Ikonen, Helena & Koivukoski, Sirpa 2014. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. WWW-dokumentti. https://sairaanhoitajat.fi/artikkeli/hyvin-suunniteltupuoliksi-tehty/. Päivitetty 27.10.2014. Luettu 6.11.2014. Arponen, Sannamari & Niemi, Niina 2010. Hoitotyön sähköisen kirjaamisen kehittäminen terveyskeskussairaalan vuodeosastolla. Pohjois-Karjalan ammattikorkakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma. Opinnäytetyö. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/12363/oppari.pdf?sequence=1. Päivitetty 2/2010. Luettu 19.2.2015. Haho, Annu 2014. Hoitotietojen kirjaamisen etiikka. WWW-dokumentti. https://www.sairaanhoitajaliitto.fi/ammatilliset_urapalvelut/julkaisut/sairaanhoitajalehti/12_2009/etiikka/hoitotietojen_kirjaamisen_etiikk/. Ei päivitystietoa. Luettu 19.9.2014. Hallila, Liisa (toim.) 2005. Näyttöön perustuva hoitotyön kirjaaminen. Helsinki: Tammi. Hartikainen, Tuija 2008. Sairaanhoitajien kokemuksia sähköisen potilaskertomusjärjestelmän tuomista muutoksista työtoimintaa. Kuopion yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20090023/urn_nbn_fi_uef- 20090023.pdf. Päivitetty 5/2008. Luettu 17.2.2015. Heikkilä, Tarja 2014. Tilastollinen tutkimus. Porvoo: Edita Publishing Oy. Henkilötietolaki 523/1999. WWW-dokumentti. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990523?search[type]=pika&search[pika]= henkil%c3%b6tietolaki. Päivitetty 13.5.2011. Luettu 19.11.2014. Honkimaa-Salmi, Anu 2006. Sähköisen potilastietojärjestelmän tulo terveydenhuoltoon hoitohenkilökunnan kokemana. Tampereen yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/93389/gradu01036.pdf?sequence=1. Päivitetty 4/2006. Luettu 17.2.2015. Hyppönen, Hannele, Vuokko, Riikka, Doupi, Persephone & Mäkelä-Bengs, Päivi (toim.) 2014. Sähköisen potilaskertomuksen rakenteistaminen Menetelmät, arviointikäytännöt ja vaikutukset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. PDF-dokumentti. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125442/urn_isbn_978-952-302-381- 9.pdf?sequence=1. Päivitetty 2014. Luettu 20.2.2015. Häyrinen, Kristiina 2011. Kliininen tieto hoitoprosessissa Tarkoituksenmukaisen moniammatillisen tietomallin kehittäminen. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Väitöskirja. PDF-dokumentti. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-0535-2/urn_isbn_978-952-61-0535-2.pdf. Päivitetty syksy 2011. Luettu 20.2.2015.

Häyrinen, Kristiina & Ensio, Anneli 2008. Elektroninen potilaskertomus ja sen ydintiedot. Teoksessa Saranto, Kaija, Ensio, Anneli, Tanttu, Kaarina & Sonninen, Anna Liisa Hoitotietojen systemaattinen kirjaaminen. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy. Ihalainen-Suonio, Johanna, Rantamäki-Varonen, Eija & Lajunen, Niina 2010. Hoitotyön kirjaaminen: Sähköinen hoitokertomus ja sen käyttö vuodeosastolla hoitajien kokemana. Saimaan ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma. Opinnäytetyö. PDF-dokumentti. https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/23674/hoitotyon%20kirjaamine n%202_12_2010.pdf?sequence=1. Päivitetty 2010. Luettu 17.2.2015. Iivanainen, Ansa & Syväoja, Pirjo 2012. Hoida ja kirjaa. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Iivanainen, Ansa, Taivalantti-Ripatti, Tuula, Laamanen, Sirpa, Taskinen Irmeli & Väisänen, Heidi 2014. Rakenteinen hoitotyön kirjaaminen. Laastari 1/2014, 6. Ikonen, Helena 2007. Hoitohenkilökunnan valmiudet hoitotyön elektroniseen kirjaamiseen. Kuopion yliopisto. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinto. Pro gradu - tutkielma. Kankkunen, Päivi & Vehviläinen-Julkunen, Katri 2013. Tutkimus hoitotieteessä. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Kanta. 2014. WWW-dokumentti. http://www.kanta.fi/fi/kanta. Päivitetty 2014. Luettu 7.11.2014. Kanta-palvelut. 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. WWW-dokumentti. http://www.thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-jaterveysalalla/tietojarjestelmapalvelut/terveydenhuollon-tiedonhallinta/kanta-palvelut. Päivitetty 21.10.2014. Luettu 20.2.2015. Kinnunen, Ulla-Mari 2013. Haavanhoidon kirjaamismalli innovaatio kliiniseen hoitotyöhön. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Väitöskirja. PDF-dokumentti. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1209-1/urn_isbn_978-952-61-1209-1.pdf. Päivitetty 2013. Luettu 17.2.2015. Kärkkäinen, Anna 2013. Valtakunnallinen potilastiedon arkisto Arkiston käyttöön liittyvät yleiset toimintamallit terveydenhuollon ammattihenkilöille. Kanta & Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. PDF-dokumentti. http://www.kanta.fi/documents/12105/3494314/toiminamallit+thammattihenkil%c3%b6ille/a6e956d6-ba7a-42d5-aa9e-e64ae89b41c2. Päivitetty 8.4.2013. Luettu 26.3.2015. Laamanen, Sirpa, Taskinen, Irmeli & Väisänen, Heidi 2014. Palaveri 14.11.2014. Mikkelin keskussairaala. Laine, Eeva-Kaisa 2008. Rakenteinen hoitotyön sähköinen kirjaaminen hoitohenkilöstön kokemana. Kuopion yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Pro gradu - tutkielma. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992. WWW-dokumentti. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785?search[type]=pika&search[pika]= 37

laki%20potilaan%20asemasta%20ja%20oikeuksista. Päivitetty 12.12.2014. Luettu 8.1.2015. 38 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon saumattoman palveluketjun kokeilusta 811/2000. WWW-dokumentti. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20000811. Päivitetty 21.12.2010. Luettu 18.12.2014. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 159/2007. WWW-dokumentti. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070159?search[type]=pika&search[pika]= sosiaali-%20ja%20terveydenhuollon%20asiakastietojen. Päivitetty 28.3.2014. Luettu 19.11.2014. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994. WWW-dokumentti. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559?search[type]=pika&search[pika] =terveydenhuollon%20ammattihenkil%c3%b6. Päivitetty 30.12.2014. Luettu 5.3.2015. Lehtovirta, Jukka & Vuokko, Riikka (toim.) 2014. Terveydenhuollon rakenteisen kirjaamisen opas Keskeisten kertomusrakenteiden kirjaaminen sähköiseen potilaskertomukseen. Osa 1. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. PDF-dokumentti. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110913/urn_isbn_978-952-302-108- 2.pdf?sequence=1. Päivitetty 2014. Luettu 21.10.2014. Leino, Kaija 2004. Hoitotyön kirjaamisen toteutuminen. Tampereen yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. Liljamo, Pia, Kinnunen, Ulla-Mari & Ensio, Anneli 2012. FinCCluokituskokonaisuuden käyttöopas SHTaL 3.0, SHToL 3.0, SHTuL 1.0. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. PDF-dokumentti. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90804/urn_isbn_978-952-245-675- 5.pdf?sequence=1. Päivitetty 2012. Luettu 21.10.2014. Lätti, Marjaana 2012. Sähköinen rakenteinen kirjaaminen hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden kokemana. Tampereen ammattikorkeakoulu. Terveyden edistämisen koulutusohjelma. Opinnäytetyö. PDF-dokumentti. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/46185/latti_marjaana.pdf?sequence=2. Päivitetty 6/2012. Luettu 19.11.2014. Nykänen, Pirkko (toim.) & Junttila, Kristiina (toim.) 2012. Hoitotyön ja moniammatillisen kirjaamisen asiantuntijaryhmän loppuraportti Suositukset ja toimenpideehdotukset hoitotyön ja moniammatillisen kirjaamisen kehittämiseksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. PDF-dokumentti. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90814/thl_rap2012_040_verkko.pdf?sequence=1. Päivitetty 26.8.2013. Luettu 10.4.2015. Nykänen, Pirkko, Viitanen, Johanna & Kuusisto, Anne 2010. Hoitotyön kansallisen kirjaamismallin ja hoitokertomusten käytettävyys. Tampereen yliopisto. Tietojenkäsittelytieteiden laitos. PDF-dokumentti. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/65782/d-2010-7.pdf?sequence=1. Päivitetty 6/2010. Luettu 21.10.2014.

Potilastietojen kirjaaminen yhdenmukaisella tavalla parantaa tietojen käyttökelpoisuutta. 2015. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. WWW-dokumentti. http://www.thl.fi/fi/-/potilastietojen-kirjaaminen-yhdenmukaisella-tavalla-parantaatietojen-kayttokelpoisuutta. Päivitetty 8.1.2015. Luettu 6.3.2015. Potilastietojen käsittely ohje terveydenhuoltolain 9 :n ja asiakastietolain muutosten toteuttamiseksi. 2011. Sosiaali- ja terveysministeriö. PDF-dokumentti. http://www.kanta.fi/documents/10180/3439393/potilastietojen-kasittely-sosiaali-jaterveysministerio.pdf. Päivitetty 28.3.2011. Luettu 19.11.2014. Saba, Virginia 2014. Clinical Care Classification System. WWW-dokumentti. http://www.sabacare.com. Päivitetty 2014. Luettu 19.2.2015. Sairaanhoitotoiminnan arviointiraportti. 2013. Etelä-Savon sairaanhoitopiiri. PDFdokumentti. Päivitetty 6.6.2014. Luettu 22.1.2015. Saranto, Kaija, Ensio, Anneli, Tanttu, Kaarina & Sonninen, Anna Liisa 2008. Hoitotietojen systemaattinen kirjaaminen. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy. Saranto, Kaija & Kinnunen Juha 2007. Sähköiset tietojärjestelmät muuttavat hoito- ja organisaatiokulttuuria. Teoksessa Hopia, Hanna & Koponen, Leena Hoitotyön kirjaaminen. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Sosiaali- ja terveysministeriö 2009. Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön Toimintaohjelma 2009 2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:18. Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista 298/2009. WWWdokumentti. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090298?search[type]=pika&search[pika]= asetus%20potilasasiakirjoista. Päivitetty 30.3.2009. Luettu 19.11.2014. Taskinen, Irmeli 2012. Effica hoitokertomus WHOIKE-käyttöohje. Word-dokumentti. Tervetuloa Etelä-Savon sairaanhoitopiiriin uudelle työntekijälle. 2015. Etelä-Savon sairaanhoitopiirin ky. Terveydenhuoltolaki 1326/2010. WWW-dokumentti. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326?search[type]=pika&search[pika]= terveydenhuoltolaki. Päivitetty 19.12.1014. Luettu 8.1.2015. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena Sote-tieto hyötykäyttöön - strategia 2020. 2015. Sosiaali- ja terveysministeriö. PDF-dokumentti. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderid=39503&name=dlfe- 33103.pdf. Päivitetty 13.1.2015. Luettu 20.2.2015. Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli 2013. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Vantaa: Hansaprint Oy. Vehkalahti, Kimmo 2014. Kyselytutkimuksen mittarit ja menetelmät. Survo: Finn Lectura. 39

Vilkka, Hanna 2007. Tutki ja mittaa määrällisen tutkimuksen perusteet. Helsinki: Tammi. Virolainen, Marja 2006. Hoitohenkilökunnan käsityksiä elektronisesta hoitotyön kirjaamisesta perusterveydenhuollossa. Kuopion yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. Välimäki, Merja 2011. Sähköisen rakenteisen hoitokertomuksen käyttökokemuksia Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin kotihoidossa. Saimaan ammattikorkeakoulu. Terveyden edistämisen koulutusohjelma. Opinnäytetyö. PDF-dokumentti. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/33172/valimaki_merja.pdf?sequence= 1. Päivitetty 2011. Luettu 17.2.2015. Webropol. 2015. WWW-dokumentti. http://www.webropol.fi/. Ei päivitystietoa. Luettu 17.2.2015. Ylisaukko-oja, Tuula 2010. Hoitotyön sähköisen rakenteisen kirjaamisen kehittäminen. Rovaniemen ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma. Opinnäytetyö. PDF-dokumentti. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/21961/rakenteinen%20kirjaaminen.pdf?sequence=1. Päivitetty 2010. Luettu 17.2.2015. 40

LIITE 1 (1). Tutkimuslupa

LIITE 1 (2). Tutkimuslupa

LIITE 2. Saatekirje Arvoisa vastaaja Olemme hoitotyön koulutusohjelman opiskelijoita Mikkelin ammattikorkeakoulusta. Opinnäytetyömme tarkoituksena on kuvata hoitohenkilökunnan kokemuksia uuden hoitokertomuksen (HOKE) käytöstä. Kysely on kohdennettu neljän eri yksikön hoitohenkilökunnalle Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä. Kysely toteutetaan sähköisenä Webropol- kyselynä. Kyselyyn vastaaminen on vapaaehtoista ja tapahtuu nimettömästi. Käsittelemme ja analysoimme vastaukset luottamuksellisesti. Kyselyyn vastaamiseen menee aikaa noin 10 minuuttia. Vastaamalla kyselyyn voit vaikuttaa hoitokertomuksen käytettävyyden ja kirjaamisen kehittämiseen. Vastausaikaa on 8.3.2015 saakka. Kiitos jo etukäteen, vastauksenne on meille tärkeä! Alla olevasta Internet-osoitteesta pääsette kyselyyn: https://www.webropolsurveys.com/s/815a9446a8caee5e.par Ystävällisin terveisin, Malla Peippo ja Nina Turunen terveydenhoitajaopiskelija Mikkelin ammattikorkeakoulu malla.peippo@edu.mamk.fi terveydenhoitajaopiskelija Mikkelin ammattikorkeakoulu nina.turunen@edu.mamk.fi

LIITE 3 (1). Kyselylomake

LIITE 3 (2). Kyselylomake

LIITE 3 (3). Kyselylomake

Miten kehittäisit rakenteista kirjaamista? LIITE 4 (1). Sisällönanalyysi Alkuperäinen ilmaus Komponentteja ei tarvitsisi olla niin pikkutarkasti. Liikaa eri komponentteja, ei erikoissairaanhoidossa tarvitse olla niin paljon eri vaihtoehtoja. Komponentteja aivan liikaa, mutta toisaalta omassa hoitotyössä tarvittavia ei ole olemassakaan. Kirjaaminen vain "tilastoja varten" on turhauttavaa. Toivoisin psykiatriaan vielä muutamia komponentteja lisää. Menee turhaan aikaa kun etsii "oikeaa" komponenttia kymmenien joukosta eikä silti löydä niin tarkkaa komponenttia." Pelkistetty ilmaus Komponentit liian pikkutarkkoja Liian paljon komponentteja Liian paljon komponentteja Ei omassa hoitotyössä tarvittavia komponentteja Komponentteja lisää psykiatriseen hoitotyöhön Ei löydy tarpeeksi tarkkoja komponentteja Komponenttien löytäminen vie liikaa aikaa Alaluokka Yläluokka Pääluokka Liikaa komponentteja Omaan työhön sopivia komponentteja ei löydy Komponenttien löytäminen vie aikaa Komponenttien vähentäminen Komponenttien lisääminen eri erikoisaloille Komponenttien löytämisen nopeuttaminen Komponenttien kehittäminen Hokeen siirtymisen myötä tarveluokitusta muutettiin -> hyviä tarpeita poistettiin. Jos kirjaamisesta saisi vielä vähän yksinkertaisempaa? Kokonaisuuden hahmottaminen joskus vaikeaa, kun on paljon tavoitteita ja sitä kautta toteutettu- Tarveluokitus muuttunut, hyviä tarpeita poistettu Kirjaaminen voisi olla yksinkertaisempaa Kokonaisuuden hahmottaminen vaikeaa Tarveluokituksesta poistunut hyviä tarpeita Kirjaaminen monimutkaista Tarveluokitukseen lisää komponentteja Kirjaamisen yksinkertaistaminen Rakenteisen kirjaamisen yksinkertaistaminen

ja toimintoja. Kirjaamisen kehittäminen vaatii jokaiselta motivaatiota. Työyksikössä on käytävä kirjaamisasioita säännöllisesti läpi. Komponentit ovat ihan hyviä. Mielestäni se on nyt jo suht toimiva. Poistaisin sen. Kehittäminen vaatii motivaatiota jokaiselta Kirjaamisasioita käytävä säännöllisesti läpi Komponentit hyviä Kirjaaminen melko toimivaa Poistaisin rakenteisen kirjaamisen Vaatii jokaisen motivoitumista Kirjaamisasioita kerrattava säännöllisesti Kirjaamisen kehittämiseen motivoiminen Kirjaamisasioiden säännöllinen kertaaminen - Komponenteissa ei kehitettävää - Rakenteinen kirjaaminen melko toimivaa LIITE 4 (2). Sisällönanalyysi Rakenteisen kirjaamisen kehittämiseen motivoiminen Rakenteisen kirjaamisen säännöllinen kertaaminen Ei kehitettävää - - Rakenteisen kirjaamisen poistaminen Miten kehittäisit HOKE:a tämänhetkisen käyttökokemuksesi perusteella? Alkuperäinen ilmaus Yhteenveto enemmän jokaisen yksikön tarpeen mukaan eikä niin, että jokainen yksikkö noudattaa yhtä tiettyä mallia. Hoitotyön yhteenveto voisi olla selkeämpi käyttää, nyt se näyttää kankealta ja pilkotulta. Hoitotyön yhteenveto erittäin hankala tehdä. Kentät joihin tekstiä kirjoitetaan sekavat, mihin pitää kirjoittaa mitäkin. Erittäin paljon vie aikaa tehdä "täydellinen" arvio, jos potilaita lähtee pois 5 päivän aikana yhdeltä hoitajalta, kirjaamiseen kuluu turhan paljon aikaa Pelkistetty ilmaus Yhteenveto jokaisen yksikön tarpeiden mukaisesti Yhteenveto voisi olla selkeämpi käyttää Yhteenveto hankala tehdä Yhteenvedon kentät sekavat Alaluokka Yläluokka Pääluokka Yhteenvedon laatiminen yksikkökohtaisten ohjeiden mukaan Yhteenvedon tekeminen monimutkaista Yksikkökohtaiset yhteenvedot käyttöön Yhteenvedon selkiyttäminen HOKE:n yhteenvedon kehittäminen

yhdeltä sairaanhoitajalta työvuoron aikana. Yhteenvedon tekemiseen kuluu liikaa aikaa LIITE 4 (3). Sisällönanalyysi Yhteenvedon tekemiseen menee paljon aikaa. Yhteenvedon laatiminen vie paljon hoitajalta aikaa. Loppu yhteenvedossa käytettävien potilaan tietojen saatavuus voisi olla paremmin saatavilla ja apuna yhteenvedon tekemiseksi. Nyt vaikeasti saatavilla monien toimintojen kautta. Hoitotyön loppuyhteenvedon kirjaamista en ymmärrä, enkä tule ymmärtämään lainkaan - hoitotyön arviota ja yhteenvetoa tehdään joka ikinen päivä jokaisessa työvuorossa! Ketä hyödyttää yhteenveto, joka on tehty leikkaa/liimaa- menetelmällä, jotta homman saa pois alta, vain siksi, että se "pitää" tehdä? Yhteenvedon tekemiseen menee liikaa aikaa Yhteenvedon laatiminen vie liikaa aikaa Yhteenvetoa laadittaessa potilaan tiedot saatavilla useiden toimintojen kautta Yhteenvetoja tehdään liian paljon Yhteenveto tehdään vain siksi, että se on pakko tehdä Yhteenvedon tekeminen vie aikaa Yhteenvetoa laadittaessa potilaan tiedot vaikeasti saatavilla Yhteenvedon tekeminen työlästä Yhteenvedon laatimisen nopeuttaminen Yhteenvetoa laadittaessa potilaan tiedot paremmin saataville Yhteenvedon laatimisen helpottaminen Kirjaaminen vie turhaa aikaa. Potilaan hoitoon jää vähemmän aikaa, kun yritetään kirjata "täydellisesti" kaikki, Kirjaaminen vie aikaa potilailta Kirjaaminen vie aikaa

LIITE 4 (4). Sisällönanalyysi tekemiset ja arviot kaikesta. Koneet nopeemmiksi, Hoke:lle pääsy edelleen hidasta. Potilastietojen avautuminen ohjelmassa on hidasta, sitä olisi syytä kehittää. HOKE:n aukeamiseen menee liian kauan! Jos kiireessä tarvitsisi katsoa jotain, se ei tulisi onnistumaan. Liian raskas ohjelma, välillä hyvin hidas avata hoitokertomus. Hoke on ajoittain todella hidas. Aukeaminen kestää joskus todella pitkään. Järjestelmän toimivuuteen että olisi nopeampi käyttää. Nopeutta paljon lisää ja mielellään melko pian. Kiinnostus hiipuu, kun "pätkintää" ja hitautta on. Ohjelman pitäisi toimia huomattavasti nopeammin ja luotettavammin. Sopivia komponentteja psykiatriaan kirjaamiseen. Komponentit eivät vastaa kirurgisen potilaan tarpeita, niitä pitää muuttaa. Myös hyvin vähän Koneet nopeammiksi, HOKE:n avautuminen hidasta Potilastietojen avautuminen ohjelmassa hidasta HOKE:n aukeamiseen menee liikaa aikaa Ohjelma raskas, HOKE avautuu hitaasti HOKE hidas ja aukeaminen kestää pitkään Järjestelmän tulisi toimia nopeammin Nopeutta tarvitaan lisää Ohjelman pitäisi toimia nopeammin Ohjelman pitäisi toimia luotettavammin Sopivia komponentteja psykiatriaan Komponentit eivät vastaa kirurgisen potilaan tarpeita Toimintoja HOKE:n avautuminen hidasta HOKE:n käyttö hidasta HOKE:n käyttöön ei luoteta Sopivia komponentteja ei löydy kaikille erikoisaloille HOKE:n nopeuttaminen HOKE luotettavammaksi Komponenttien kehittäminen eri erikoisaloille HOKE:n kehittäminen nopeammaksi HOKE:n kehittäminen luotettavammaksi HOKE:n komponenttien kehittäminen

LIITE 4 (5). Sisällönanalyysi toimintoja, mihin voi kirjoittaa asioita. Esim. ei enää löydy Lääkärin käynti, täytyy laittaa Asiantuntijapalveluiden koordinointi. Hokessa tällä hetkellä on hyvin vähän suunniteltu toiminnot. Whoikessa olivat selkeämpi ja parempi organisoitunut. Kehittäisin sitä enemmän WHOIKE:n suuntaan, ulkoasu ja käytettävyys oli siinä selkeämpi. Myös vapaata tekstiä hoitotyön suunnitelmaan oli helpompi laatia. Liikaa tarvitsee samoja asioita kirjoittaa moneen kohtaan erikseen. Ja paljon kirjoitetaan tekstiä turhaan, kun kaikki pitää olla ylhäällä. Tulee tunne että kirjataan vain sen takia että voidaan todistaa että kaikki on tehty. Aika toimiva, en osaa sanoa. En ole ajatellut asiaa, HOKE tuntunut ihan ok:lta. liian vähän Suunniteltuja toimintoja vähän WHOIKE selkeämpi WHOIKE:ssa ulkoasu, käytettävyys ja vapaan tekstin laatiminen selkeämpää Samoja asioita kirjataan moneen kohtaan Tekstiä kirjoitetaan turhaan, kaiken tulee olla ylhäällä Melko toimiva HOKE tuntunut ok:lta WHOIKE selkeämpi kuin HOKE Tekstiä kirjataan turhaan HOKE toimiva Toimintoluokituksia liian vähän Toimintoluokitusten lisääminen HOKE selkeämmäksi HOKE:ssa ei kehitettävää HOKE:n käytön selkeyttäminen Liikaa toistokirjaamista Toistokirjaamisen vähentäminen Toistokirjaamisen vähentäminen HOKE:ssa Ei kehitettävää

WHOIKE:n hoitotietojen ylläpito -näkymä: LIITE 5. Whoike WHOIKE:n hoitotiedot-näkymä: