Hyvinvointi versoo tuottavuudesta

Hyvinvointi versoo tuottavuudesta Elinkeinoelämän keskusliitto EK Hyvinvointi versoo tuottavuudes ta 1

Tiivistelmä Verrattuna moneen Euroopan maahan tuottavuuden kasvu on Suomessa pysynyt melko ripeänä. Tämä on ollut keskeisin elintasomme kasvua ja hyvinvointia tukeva tekijä. Viime vuosina työn tuottavuuden kasvu on Suomessa lähes kokonaan perustunut teknologiseen kehitykseen. On esitetty arvioita, että Suomen yrityssektorin tuottavuuden kasvu perustuisi liian yksipuolisiin rakenteisiin. Teknologinen kehitys painottuisi liikaa tietoliikennelaitteiden valmistukseen, tietoteknisiin palveluihin ja tietoliikenteeseen. Tuottavuuden kasvu ei kuitenkaan Suomessa ole painottunut ICT-aloille yhtään enempää kuin muissakaan EU-maissa. Näyttää paremminkin siltä, että Suomi on kehittynyt melko tasapainoisesti. Tähän johtopäätökseen voi päätyä kahdesta syystä. Ensinnäkin teknologista kehitystä kuvaava kokonaistuottavuus on kasvanut laajasti koko yritystoiminnassa, eikä se ole Suomessa erityisen paljon painottunut ICT-aloille. Noin 85 prosenttia kokonaistuottavuuden kasvusta on vuosina 1995 2004 syntynyt muilla kuin ICT-aloilla. Toiseksi Suomi on viimeisimpien selvitysten mukaan monilla keskeisillä palvelualoilla tuottavuudessa lähellä kansainvälistä huippua. Myös rakennustoiminnan tuottavuuskehitys on ollut nopeampaa kuin viralliset tilastot ovat osoittaneet. Pitkään on tiedetty, että useat Suomen teollisuustoimialat ovat tuottavuudeltaan maailman kärjessä. Teknologinen kehitys on Suomessa levinnyt useille toimialoille, siksi on epätodennäköistä, että tuottavuuden kasvu romahtaisi. Toisaalta Suomen on entistä vaikeampaa vauhdittaa tuottavuutta, koska kiinnikuromisvaraa keskeisillä toimialoilla ei juuri ole. Väestön ikääntymisen ja globalisaation myötä kiristyneen kilpailun takia tämä on kuitenkin entistä tärkeämpää. Miten tuottavuutta voidaan parantaa? Yritysten toimintaympäristö vaikuttaa tuottavuuden kasvumahdollisuuksiin monin tavoin. Tässä on olennainen vastuu poliittisilla päätöksentekijöillä ja julkisella vallalla. Keskeisimmät toimet liittyvät julkisiin t&kpanoksiin, laaja-alaisen innovaatiopolitiikan tukemiseen, kannustavuuteen sekä julkisen sektorin toiminnan tehostamiseen. Teknologiapolitiikan kehittämistä kohti laaja-alaista innovaatiopolitiikkaa tulee jatkaa. Innovaatiopolitiikkaan kuuluvat koulutus, tutkimusja kehittämistoiminta, rahoitus, kaupallistaminen, kansainvälistyminen ja muut yrityspalvelut. Innovaatiot eivät rajoitu tuoteinnovaatioihin, vaan käsittävät sekä teollisuuden että palvelusektorin palveluinnovaatiot, myös prosessien ja liiketoimintaosaamisen kehittämisen. Uusien teknologioiden (ICT, bio- ja nanoteknologia) käyttö on myös keino edistää niin sanottujen perinteisten alojen tuottavuutta. Oikeat työvälineet ja sopiva koulutus eivät kuitenkaan riitä, jos työskentelyn ja yrittämisen motivaatio puuttuu. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että kannustavalla ja yrityksen tulosta heijastavalla palkkauksella voidaan parantaa tuottavuutta. Ankara ansiotuloverotus kuitenkin vie tehoja kannustavasta palkkapolitiikasta. Erityisesti keski- ja hyvätuloisten verotus on Suomessa edelleen erittäin kireää. Siksi työn verotusta tulee keventää. Tuottavuuden kannalta on myös tärkeää, että työmarkkinoiden rakennemuutosta ei estetä vaikeuttamalla työsuhteiden solmimista ja purkamista tai rajoittamalla erilaisia työsuhdemuotoja. Talouden perusedellytys on työvoiman sekä ammatillinen että alueellinen siirtyminen ja nopea reagointi koulutus- ja osaamistarpeisiin. Tuottavuutta parantaa myös se, että yritysten kansainvälistymiseen ja logistiikkaketjun toimivuuteen panostetaan nykyistä enemmän. Julkisen sektorin tuottavuuden tehostamisessa ovat avainasemassa toimivampi työnjako, kilpailuttamisen tehokkaampi hyödyntäminen sekä kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen. Yrityksissä tuottavuutta voidaan yksittäisten kehityshankkeiden ohella parantaa kiinnittämällä huomio yhtä aikaa moneen asiaan. Näitä ovat muun muassa organisaation rakenne, johtaminen, palkitsemisjärjestelmät, tiedonkulku, logistiikka, osaaminen sekä työvälineiden parantaminen. Oheisen raportin valmisteluun EK:ssa osallistui työryhmä, johon kuuluivat Niilo Hakonen, Severi Keinälä, Raimo Mansukoski, Aino Närkki, Seppo Saukkonen, Juhapekka Suutarinen, Veijo Turunen ja Juha Vartia. Työryhmän puheenjohtajana toimi Simo Pinomaa. 2 Hyvinvointi versoo tuottavuudesta Elinkeinoelämän keskusliitto EK

Summary Improving productivity growth in Finland Labour productivity growth in Finland has been rapid and it has recently been based primarily on technological progress. According to some studies, technological progress in Finland has been too much concentrated on the ICT sector. This might endanger Finland s productivity growth in the future. Latest studies indicate, however, that the development in Finland has been balanced. Total factor productivity, which measures technological progress, has been widely spread across the economy. Actually it has in Finland been less concentrated on ICT than the average in EU-countries. Also the productivity level in the main service branches is higher than previously indicated. It is, therefore not likely that the rate of productivity growth would collapse in the future. It is, on the other hand difficult to speed up the development, since there is only a modest possibility to benefit from the technological catching up effect. This is a problem, as speeding up the productivity growth would be more important than ever, due to the ageing of the Finnish population, as well as globalisation. Public sector and labour market organisations have an important role to play in strengthening national productivity growth. Public research and development expenditure should be increased. It would be important to open the public services to competition. Income taxes should be cut to stimulate incentives to work. Labour market institutions should for the same reason decentralize wage formation. Elinkeinoelämän keskusliitto EK Hyvinvointi versoo tuottavuudes ta 3

Sisältö Tiivistelmä 2 Summary 3 Sisältö 4 1. Miksi tuottavuutta kannattaa kohottaa? 5 2. Onko tuottavuuden kasvu Suomessa hidastumassa? 6 3. Keinoja tuottavuuden parantamiseen 11 3.1. Yritysten toimintaedellytyksistä huolehdittava 11 3.2. Työmarkkinapolitiikka kaipaa tuuletusta 12 3.3. Mitä yritykset voivat tehdä? 13 3.4. Katseet kohti kuntia 16 Liite: Käsitteitä ja määritelmiä 18 Kolmas painos, lokakuu 2007 4 Hyvinvointi versoo tuottavuudesta Elinkeinoelämän keskusliitto EK

1. Miksi tuottavuutta kannattaa kohottaa? Tuottavuuden kehittämisestä on tullut entistä tärkeämpää. Nykyisin kilpailussa pärjäävät vain tehokkuudeltaan ja tuottavuudeltaan kilpailukykyiset yritykset ja toimialat. Tuottavuuden parantaminen on tärkeää myös väestön vanhenemisen takia. Suomessa väestön ikärakenteen muutos on nopeampaa ja tapahtuu aikaisemmin kuin useissa muissa Euroopan maissa. Työmarkkinoiltamme poistuu jo tällä hetkellä vuosittain noin 10 000 henkilöä enemmän kuin sinne tulee. Ensi vuosikymmenellä ikärakenteen muutos alentaa bruttokansantuotteen kasvumahdollisuuksia noin puoli prosenttiyksikköä vuodessa. Nopeasti vanheneva väestö heikentää huoltosuhdetta ja lisää palvelutarvetta. Kireää kokonaisveroastetta olisi voitava samaan aikaan laskea kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Julkisen talouden pitkän aikavälin liikkumavara uhkaa jäädä erittäin niukaksi. Tämä korostaa tuottavuuden kasvun tarvetta julkisella ja yksityiselläkin sektorilla. Väestön ikääntyminen johtaa siihen, että kansantaloudessa tehtävien työtuntien määrä alkaa vähentyä. Tämä uhkaa heikentää talouskasvua, ellei tuottavuuden kehitys pysy vahvana. Työssäkäyvän väestön ikääntymisellä voi olla myös kielteinen vaikutus ammatilliseen liikkuvuuteen ja sitä kautta tuottavuuteen. Tuottavuuden nousu on ennen kaikkea tärkeää elintasomme paranemiseksi, sillä elintason koheneminen määräytyy pääosin työn tuottavuuden kasvusta. Oheisesta kuviosta havaitaan, että työtunnit asukasta kohden ovat Suomessa vähentyneet. Sen sijaan tuotannon suhde työtunteihin on voimakkaasti noussut. Tämä osoittaa, että elintasomme nousu (BKT/asukas) perustuu tuottavuuden kasvuun. Tuottavuuden nousu kuvaa sitä, kuinka paljon tehokkaammin tai enemmän käytetyistä panoksista saadaan tavaroita ja palveluja, joita ihmiset käyttävät tarpeidensa tyydyttämiseen. Aineellinen elintason kasvu ilmenee parempina ja entistä älykkäämpinä tuotteina ja palveluina, yhä harvemmin vain kappaleina ja tonneina mitattavana suurempana tuotantona. Elintason ja tuottavuuden yhteys Verrattuna moneen Euroopan maahan tuottavuuden kasvu on Suomessa pysynyt ripeänä. Tämä on ollut keskeisin elintasomme kasvua ja hyvinvointia tukeva tekijä. Tuottavuuden kehittäminen on tärkeää myös työhyvinvoinnin kannalta. Tuottava työ on mielekästä ja motivoi tekijäänsä paremmin kuin tehoton toiminta. Tuottavuutta ja työelämän laatua kannattaa kehittää samanaikaisesti. Aineellinen elintaso ilmaistaan useimmiten bruttokansantuotteen ja asukasluvun suhteena eli BKT asukas Tämä voidaan jakaa kahteen osatekijään, tuottavuuteen ja työaikaan: BKT työtunnit työtunnit x asukas Pitkällä aikavälillä työtuntien määrä suhteessa asukaslukuun on laskenut, ja BKT/asukas (elintaso) määräytyminen on ollut BKT/työtunnit (tuottavuus) varassa. Elinkeinoelämän keskusliitto EK Hyvinvointi versoo tuottavuudes ta 5

2. Onko tuottavuuden kasvu Suomessa hidastumassa? Työn tuottavuus on Suomessa kasvanut viime vuosikymmenien aikana ripeästi. Erityisen nopeaa kasvu oli 1990-luvun alun lamavuosina. Tällöin tuottavuuden kasvu kuitenkin perustui lähinnä työpanoksen pienentymiseen. Työpaikkojen määrä supistui ja heikosti menestyneitä yrityksiä poistui markkinoilta. 1990-luvun puolivälin jälkeen sekä tuotanto että työpanos ovat kasvaneet. Tuottavuuden kasvu hidastui viime vuosikymmenien yli neljästä prosentista noin kolmeen prosenttiin. Tähän vaikutti ICT-alojen lähes 20 prosentin tuottavuuskasvun hidastuminen alle 10 prosenttiin. Muutaman viime vuoden aikana jatkuneen korkeasuhdanteen takia tuottavuuden kasvu on taas ainakin tilapäisesti nopeutunut. Jatkossa Suomen keskimääräinen tuottavuuskehitys voi jälleen hidastua, jos ICT-laitteiden tuotanto joutuu vaikeuksiin tai siirtyy ulkomaille. Tällöin muiden toimialojen tuottavuudella on entistä suurempi merkitys hyvän tuottavuuskehityksen ylläpitämiseksi Suomessa. Tuottavuuden ja teknologisen kehityksen laaja-alaisuus osoittaa, että Suomella on tähän suhteellisen hyvät mahdollisuudet. 1 Seuraavassa tarkastellaan, mistä tekijöistä työn tuottavuus muodostuu ja missä määrin Suomen tuottavuuskehitys on ICT-alojen varassa. Näillä aloilla tarkoitetaan tietoliikennelaitteiden valmistusta, tietoteknisiä palveluja ja tietoliikennettä. Kokonaistuottavuus kuvaa teknologista kehitystä Työn tuottavuuden muutosta mitataan yleensä suhteuttamalla tuotannon (BKT, arvonlisäys) kasvu työpanok- 1 Professori Matti Pohjola on antanut tätä synkemmän kuvan tuottavuuden kehityksestä Suomessa. Katso Työn tuottavuuden kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät, Helsingin kauppakorkeakoulu 5.3.2007. 6 Hyvinvointi versoo tuottavuudesta Elinkeinoelämän keskusliitto EK

sen (työtunnit) kasvuun. Työn tuottavuuden paraneminen voi johtua esimerkiksi työpanoksen laadun paranemisesta, kone- ja laitekannan muutoksista tai teknologisesta kehityksestä. Yksittäisten tekijöiden osuus ei kuitenkaan käy ilmi työn tuottavuusluvuista. Pääoman tuottavuus osoittaa, kuinka tuottavasti pääomaa käytetään tuotannon aikaansaamiseksi. Pääoman tuottavuuden muutoksiin vaikuttavat muun muassa työpanos, välituotteiden käyttö, tekninen kehitys, tehokkuus, skaalaedut ja kapasiteetin käyttöaste. Kokonaistuottavuus kuvaa puolestaan sitä osaa tuottavuuden kasvusta, joka ei ole syntynyt työtuntien eikä koneiden tai laitteiden määrää kasvattamalla. Kokonaistuottavuus kuvaa talouden tehokkuuden ja toimintatapojen muutosta, jota ekonomistit usein kutsuvat teknologiseksi kehitykseksi. Työn tuottavuus voidaan osittaa kahteen tekijään: - pääomaintensiteettiin, jolla tarkoitetaan pääoman määrää (kone- ja laitekantaa) tehtyä työtuntia kohden ja - kokonaistuottavuuteen, jolla tarkoitetaan sitä osaa työn tuottavuudesta, joka ei johdu työn ja pääoman määrän kasvusta. (Katso laatikko: Talouskasvun, työn tuottavuuden ja kokonaistuottavuuden yhteys). Kokonaistuottavuudella on suuri merkitys Suomessa Oheinen kuvio osoittaa, että kokonaistuottavuuden kehityksestä on tullut aivan ratkaiseva tekijä. Vain pieni osa työn tuottavuuden kasvusta tehdasteollisuudessa on viime vuosien aikana syntynyt pääoman lisääntymisestä. Elinkeinoelämän keskusliitto EK Hyvinvointi versoo tuottavuudes ta 7

Sen sijaan se osa kasvusta, joka ei johdu mitattavissa olevien panosten määrän tai laadun kehittymisestä, on muodostunut keskeiseksi. Tämä tarkoittaa, että talouden paremmat toimintatavat ja teknologinen kehitys ovat olleet 1990-luvun alusta saakka merkittävimmät talouskasvun tekijät. Kokonaistuottavuuden merkityksen lisääntyminen ei suinkaan tarkoita, että fyysiset investoinnit olisivat menneet Suomessa hukkaan. Päinvastoin: kokonaistuottavuuden voimakas kasvu heijastaa, että tehdyt satsaukset koneisiin, laitteisiin ja rakennuksiin sekä koulutukseen ovat valtaosin olleet onnistuneita ja tuottavat erinomaisesti. Tuotantokapasiteetin kasvattaminen ei ole viime vuosien aikana ollut työn tuottavuuden ja talouskasvun voimanlähde. Sen sijaan teknologinen kehitys ja talouden menettelytavat, jolla panoksia on käytetty tavaroiden ja palvelujen aikaansaamiseksi, ovat olleet merkittäviä. Oheinen kuvio osoittaa, että vuosina 1995 2004 EU:n 15:stä vanhasta jäsenmaasta vain Irlannissa kokonaistuottavuuden kasvu oli Suomea nopeampaa. Myös esimerkiksi USA:ssa kokonaistuottavuus kasvoi selvästi Suomea hitaammin. Kuviossa työn tuottavuuteen vaikuttavat pääoma ja kokonaistuottavuus. Pääoman vaikutus on laskettu suhteuttamalla pääomapanoksen määrä työtunteihin. Tuoreiden lukujen valossa Suomea koskeva tuottavuuskehitys oli vuosina 1995 2004 hieman matalampi kuin oheisessa kuviossa todetaan. Korjattujen lukujenkin perusteella Suomen tuottavuuskehitys on ollut kuitenkin voimakasta. Kokonaistuottavuus vai yhteistuottavuus? Kokonaistuottavuuskäsitteen kuvitellaan usein t arkoittavan työn, pääoman ja muiden panosten yhteenlaskettua tuottavuutta. Näin ei kuitenkaan ole. Kyse on siitä osasta tuottavuutta, joka nimenomaan ei johdu mainittujen panosten kasvusta, vaan siitä, että panoksia yhdistellään entistä paremmin. Osaltaan väärinkäsitys johtuu epätarkasta ja harhaanjohtavasta käännöksestä. Englanniksi käsite on multifactor productivity tai total factor productivity. Kuvaavampi käännös voisikin olla yhteistuottavuus tai monimuuttujatuottavuus. Talouskasvun, työn tuottavuuden ja kokonaistuottavuuden yhteys Talouskasvu voidaan esittää esimerkiksi näin: dy = a dl + b dk + da jossa d = muutos, Y = tuotanto, L = työ (määrä + laatu), K = pääoma, A = kokonaistuottavuus, a = palkkojen kansantulo-osuus ja b = pääomatulojen kansantulo-osuus, a + b = 1. Työn tuottavuus voidaan osittaa työn laatuun, pääomaintensiteettiin ja kokonaistuottavuuteen. Tämä saadaan vähentämällä molemmilta puolilta työtuntien H kasvu dh : dy-dh = a dl + b dk + da - dh = a dl + b dk + da - (a+b)dh = a(dl-dh) + b(dk-dh) + da. jossa (dl-dh) = työn laadun muutos, (dk-dh) = työn pääomaintensiteetin muutos ja da on kokonaistuott avuuden muutos Jos tarkastelu ei huomioi työn laatua (mm. henkilön koulutus ja ikä), jää työn tuottavuudelle vain kaksi osatekijää; pääomaintensiteetti ja kokonaistuott avuus. 8 Hyvinvointi versoo tuottavuudesta Elinkeinoelämän keskusliitto EK

Onko Suomen tuottavuuskehitys poikkeuksellisen riippuvainen ICT-aloista? Mihin sitten kokonaistuottavuuden hyvä kehitys Suomessa perustuu? Oheinen kuvio osoittaa, että Suomen tuottavuuskehitys ei ole ollut erityisen riippuvainen ICT-aloista. Kuvion mukaan noin 75 prosenttia kokonaistuottavuuden kasvusta on vuosina 1995 2004 syntynyt muilla kuin ICTaloilla. Näyttäisi siis siltä, että Suomen hyvä tuottavuuskehitys ei ole sen enempää riippuvainen ICT-sektorista kuin muissakaan EU-maissa. ICT-alan investointien vaikutus yrityssektorin kasvuun on vuosina 1995 2004 ollut likimain muiden EU-maiden tasolla. USA:ssa ICT-investointien vaikutus on ollut huomattavasti suurempi kuin Suomessa tai EU-maissa keskimäärin. Onko palveluiden ja rakennustoiminnan heikko tuottavuus tilastoharhaa? Teollisuuden tuottavuuskehitys on ollut kiistattoman nopeaa Suomessa. Sen sijaan tilastot antavat ristiriitaisen kuvan eri palvelualojen tuottavuudesta Suomessa. Kansantalouden tilinpitoon perustuvat luvut, joita käyttävät mm. OECD ja tuottavuustutkimuksissa mainetta saavuttanut Groningenin yliopisto, antavat melko synkän kuvan palvelujen tuottavuudesta Suomessa. Näiden tilastojen mukaan Suomessa yksityisten palveluiden työn tuottavuuden taso on noin 10 prosenttia alle EU-maiden keskiarvon. EU:n tilastoyksikön Eurostatin näkemys on paljon myönteisempi. Esimerkiksi hotelli- ja ravintola-alan tuottavuus on näiden tilastojen mukaan EU-maiden huippua. Kansantalouden tilinpidon perusteella tilanne on täysin päinvastainen. Hämmentävät erot johtuvat tilastojen toisistaan poikkeavista laadintamenetelmistä. Tilinpitoaineistoissa tuotanto- ja panosluvut on kerätty eri tilastoyksiköistä. Sen sijaan Eurostatin laatimissa tuottavuusluvuissa tuotos- ja panosluvut ovat lähtöisin samasta tilastoyksiköstä. On siis mahdollista, että yleisesti käytetyt tilinpitoluvut ovat harhaisia. Lähtökohtaisesti voisi olettaa, että Suomessa pitkälle kehitetty itsepalvelu olisi omiaan kohottamaan palvelualojen tuottavuutta sellaisiin maihin nähden, joissa teknologia ei ole kehittynyttä. Suomessa on myös moniin EU-maihinkin verrattuna koulutetumpi palvelualan henkilöstö, mikä ei ehkä tule oikealla tavalla palvelutoiminnan laadun arvioinnissa otetuksi huomioon. Viime vuosikymmenen jälkipuoliskolla ICT-teknologian käyttöönotto on vauhdittanut rahoitus- ja vakuutusalaa. Arkielämän havaintojen vastaisesti pankkisektorin tuottavuuskehitys Elinkeinoelämän keskusliitto EK Hyvinvointi versoo tuottavuudes ta 9

olisi kuitenkin virallisten tilastojen mukaan ollut hidasta vuosikymmenen alkuvuosina. Myös rakennustoiminnassa tilastot näyttävät tuottavuuskehityksen olleen heikkoa. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen Rakennusteollisuus ry:lle ja Kiinteistöliitolle tekemä selvitys kuitenkin osoittaa, että tuottavuus on alalla kehittynyt hyvin. Mikäli esimerkiksi talonrakentamisen työn tuottavuuskehitys olisi laskettu samoin menetelmin kuin teollisuuden tuottavuus, olisi sen tuottavuus kasvanut vuosina 1995 2003 noin 23 prosenttia valtioneuvoston globalisaatioraportissa esitetyn -0,8 prosentin sijaan. (Katso Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraportti Valtioneuvoston kanslian julkaisuja, 2004) VTT:n selvityksen mukaan kiinteistö- ja rakennusalojen työn tuottavuuden laskemisen lähtötiedot ja laskentamenetelmät eroavat huomattavasti muusta teollisuudesta. Tämä aiheuttaa epävarmuutta tulosten luotettavuudessa sekä heikentää eri toimialojen välistä vertailua. Tuottavuustutkija Mika Maliranta on tehnyt laskelmia, jotka osoittavat, että Suomen kaupan tuottavuus on maailman huipulla. Saman suuntaisia tuloksia ovat saaneet Marcel Timmer ja Gerard Ypma tutkimuksessaan Productivity Levels in Distributive Trades: A New ICOP Dataset for OECD Countries, Research Memorandum GD-83, April 2006. Mitä paremmin jollakin alalla tuottavuus on kehittynyt ja mitä vähemmän kiinnikurottavaa kilpailijoihin verrattuna on, sitä vaativampi tehtävä on tuottavuuskasvun vauhdittaminen. Väestön ikääntymisen ja globalisaation myötä kiristyneen kilpailun takia tämä on kuitenkin entistä tärkeämpää. 10 Hyvinvointi versoo tuottavuudesta Elinkeinoelämän keskusliitto EK

3. Keinoja tuottavuuden parantamiseen Tuottavuudella tarkoitetaan tuotannon ja panosten suhdetta. Tuottavuuden kehittäminen ei koske pelkästään yrityksiä. Tarvitaan myös poliittisten päättäjien, valtio- ja kuntasektorin sekä työmarkkinajärjestöjen toimintaa. 3.1 Yritysten toimintaedellytyksistä huolehdittava Tuottavuuden kasvumahdollisuuksiin vaikuttaa monin tavoin yritysten toimintaympäristö. Tässä on olennainen vastuu poliittisilla päätöksentekijöillä ja julkisella vallalla. Kireä marginaaliverotus heikentää palkkauksen kannustavuutta. Kaukainen sijainti ja ulkomaankaupan merkitys korostavat muun muassa yritysten kansainvälistymiseen suunnattujen panostusten tärkeyttä ja logistiikkaketjun toimivuutta. Kasvustrategiamme perustuu osaamiseen. Tämä puolestaan vaatii panostuksia osaamiseen ja koulutukseen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Työn marginaaliveroprosenttia alennettava kannustavuuden lisäämiseksi Työn verotus on Suomessa edelleen OECD-maiden kireimpiä huolimatta yli 10 vuotta jatkuneista varovaisista veronkevennyksistä. Erityisesti lisätulojen verotus on kireää lähes kaikissa tuloluokissa. Jos työnantaja haluaisi palkita työntekijänsä palkankorotuksella, jonka kustannus työnantajalle on 100 euroa, keskituloinenkin palkansaaja saisi tästä itselleen vain noin 45 euroa. Vähänkin parempituloinen saisi tyytyä noin 35 40 euroon. Kansainväliset vertailut verotuksen ja työllisyyden yhteydestä, samoin kuin verokannusteiden talouskasvua tukevat vaikutukset erityisesti pitkällä ajalla puoltavat maltillisen veronkevennyslinjan jatkamista. Tuottavuuden kannalta veronalennukset ovat tärkeitä kahdesta syystä. Ensinnäkin kireä verotus heikentää kannustavan palkkapolitiikan tehoa. On kohtuullista, että vähintään puolet ansaitusta lisätulosta jää käteen. Toiseksi on tärkeää, että verojärjestelmä kannustaa kouluttautumiseen ja uralla eteenpäin menoon. Koulutuksen merkitys tuottavuuden kannalta on merkittävä. Työn kokonaisverotusta jatkossa huolestuttavimmin kiristävä osatekijä ovat eläkemaksut. Työnantaja- ja työntekijämaksujen nousu lisäisi verokiilaa työn tarjonnan ja kysynnän välissä sekä heikentäisi työllisyyttä ja talouskasvua. Tuottavuuden kehittämiseen tarvitaan julkisia t&k-panostuksia Teknologinen kehitys edesauttaa tuottavuutta parantavien innovaatioiden syntymistä. Yritysten osuus t&k-toiminnan investoinneista on Suomessa kansainvälisesti verrattuna erittäin korkea, noin 70 prosenttia. Julkisen sektorin tehtävänä tuottavuuden edistämisessä on luoda houkuttelevia toimintaympäristöjä ja vahvistaa osaamispohjaa. Julkisen t&ktuen tulisi edelleen laajentua myös perinteisen teknologian kehittämisen ulkopuolelle. Koulutuspoliittisilla ratkaisuilla suuri merkitys Ilman oikein kohdennettua koulutuspolitiikkaa tutkimus- ja tuotekehityspanostukset eivät tuota hyvin. Koulutuksen aloituspaikat on mitoitettava eri koulutusasteille ja -aloille niin, että valmistuneiden määrät vastaavat nykyistä paremmin elinkeinoelämän tarpeita. Ammatillisen koulutuksen houkuttelevuutta on kyettävä lisäämää muun muassa siksi, että väestön ikärakenne johtaa kärjistyvään pulaan ammattitaitoisesta työvoimasta. Korkeaasteen koulutukseen tarvitaan rakenteellisia uudistuksia. Ammattikorkeakoulujen ja tiedekorkeakoulujen työnjakoa on selkiytettävä. Tehokas koulutusjärjestelmä tuottaa laadukasta koulutusta. Tehottomuus esimerkiksi ammatillisessa tai ammattikorkeakouluissa johtaa huonoon laatuun. Osaamisen on oltava huipputasolla niin ammatillista kuin korkea-asteen koulutusta vaativissa työtehtävissä. Yritysten kansainvälistymistä tuettava nykyistä enemmän Yrityksissä tuottavuuden parantaminen uusien teknologioiden ja sovellusten kautta on tärkeää. Sen rinnalla on entistä tärkeämpää osata asemoitua liiketoimintaympäristöön sekä verkottua muiden toimijoiden kanssa niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Siksi kansainvälistymistä edistävien organisaatioiden tarjontaa tulee jatkuvasti kehittää entistä asiakaslähtöisemmäksi, ja organisaatioiden yhteistyötä tulee kehittää edelleen. Tavoitteena tulee olla yritysten helposti lähestyttävä palvelujärjestelmä, missä yrityksen kansainvälistymistä kehitetään kokonaisvaltaisesti ja eri organisaatioiden palveluja hyödynnetään rinnakkain. Kansainvälistymisen edistämiseen osoitettuja resursseja tulee lisätä. Elinkeinoelämän keskusliitto EK Hyvinvointi versoo tuottavuudes ta 11

Logistiikkaketjun toimivuuteen panostettava nykyistä enemmän Logistiikan infrastruktuuri on entistä tärkeämpää. Käytännössä tämä korostaa esimerkiksi pääväylästön rakentamisen tehokkuutta ja kunnossapidon tärkeyttä. Ongelmana ovat julkisen rahoituksen niukkuus sekä väyläpäätösten lyhytjänteisyys. Liikenneinfrastruktuuria koskevat linjaukset tulisi päättää 10 15 vuoden aikajänteellä. Lisäksi perusväylänpidon rahoitukseen tarvitaan tuntuva tasokorotus. Julkisella hallinnolla on suurena tilaajana merkittävä rooli infrastruktuurialan kehittämisessä. Tielaitosuudistuksessa asetettiin Tiehallinnolle tilaajana tärkeäksi tavoitteeksi alan hankintamenettelyjen kehittäminen. Uusilla hankintamenettelyillä on saatu aikaan lisää kilpailua ja ainakin pääosin toimivat markkinat. Hoidon, ylläpidon ja rakentamisen hintataso on selkeästi alentunut. Elinkaarimalli on esimerkki hankintamenettelystä, jonka avulla on saatu tehokas lisätyökalu perinteisten hankintamenettelyjen tueksi. Elinkaarimalli nostaa väylänpidon tuottavuutta antamalla tilaa innovaatioille ja parantamalla riskien hallintaa. 3.2. Työmarkkinapolitiikka kaipaa tuuletusta Nykyisin kilpailu on maailmanlaajuista, ja muutokset yritysten toimintaympäristössä tapahtuvat nopeasti. Monet työehtosopimusten piirteet on kuitenkin luotu 1960- ja 1970 -lukujen oloihin. Työelämän normeja on kehitettävä niin, että ne luovat edellytyksiä tuottavuuden parantamiselle ja uusien työpaikkojen syntymiselle. Työehtosopimusten on oltava joustavia, jotta pystytään vastaamaan nopeasti ja luotettavasti asiakkaiden tarpeisiin sekä toimimaan menestyksellisesti kilpailutilanteessa. Työehtosopimusten pitää mahdollistaa esimerkiksi joustavat ja monipuoliset työajat. Työrauhan merkitys kilpailussa asiakkaista ja investoineista on kasvanut. Tuotantoketjujen haavoittuvuus ja toisaalta toimitusvarmuuden kasvava merkitys edellyttävät, että työrauhaan liittyviä pelisääntöjä selkiytetään ja että niistä pidetään kiinni. Palkkauksen on oltava oikeudenmukaista ja kannustavaa, mikä käytännössä edellyttää yksilöllisiä palkankorotuksia, joille työehtosopimus voi luoda turvalliset puitteet. Suomalainen erikoisuus on nykyisin se, että pääosa palkankorotuksista jaetaan valtakunnallisin päätöksin suunnilleen samansuuruisina yleiskorotuksina kaikille. Samalla sivuutetaan paikalliset tarpeet. Tällaiset vanhanaikaiset ja jäykät yleiskorotukset eivät mahdollista yksilöiden ja ryhmien palkitsemista ja palkan kannustevaikutuksen hyödyntämistä. Yritysten ja työntekijöiden tarpeet paremmin huomioon ottavat palkkamallit pitää saada Suomessa nopeasti käyttöön. Muissa Pohjoismaissa niin tehtiin jo 1990-luvulla. Rakennemuutos vahvistaa tuottavuuden kasvua Merkittävästi tuottavuutta nostava tekijä on elinkeinoelämän rakennemuutos. Kasvustrategiamme on perustunut osaamiseen ja teknologiseen kehitykseen. Nopea rakennemuutos on merkinnyt työpaikkojen siirtymistä toimialalta toiselle, uusien tehtävien syntymistä ja vanhojen lakkauttamista. Rakennemuutoksia ei pidä keinotekoisesti estää vaikeuttamalla työsuhteiden solmimista ja purkamista tai rajoittamalla erilaisten työsuhdemuotojen käyttöä. Rakennemuutoksen perusedellytys on työvoiman siirtyminen niin ammatillisesti kuin alueellisesti, mutta myös nopea koulutus- ja osaamistarpeisiin reagointi. Lyhyt työaika on hyödynnettävä joustavasti ja tehokkaasti Suomen suhteellisen lyhyt työaika voidaan hyödyntää tehokkaasti vain tekemällä työtä joustavasti, tuotannon ja asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Monilla aloilla työehtosopimukset eivät kuitenkaan salli riittävästi työaikajoustoja. Erilaisia työnteon muotoja tarvitaan pyrittäessä järjestämään tuotanto ja palvelut mahdollisimman toimiviksi. Alakohtaisten sopimusten pitää sallia paikalliset työaikajärjestelyt. Joustavat työaikaratkaisut, esimerkiksi työaikapankit, ovat olleet paitsi hyvä keino tuottavuuden parantamiseen, myös keino vastata työntekijöiden yksilöllisiin työaikatarpeisiin ja sovittaa paremmin yhteen työ- ja perheelämää. Jäykät työehdot voivat saada aikaan myös sen, että kallista investointia ei pystytä hyödyntämään kuin osan ajasta. Työehtosopimuksin saatetaan rajoittaa myös alihankintaa. Seurauksena tehtaanjohtaja joutuu toimimaan oman toimensa ohella esimerkiksi ravintolatoiminnan kehittäjänä ja siivoustoiminnan päällikkönä, vaikka parempi tapa olisi hyödyntää alalle erikoistuneiden yritysten palveluja ja osaamista. Palkan kannustevaikutus menetetään samansuuruisilla palkankorotuksilla Suomalainen erikoisuus on, että pääosa palkankorotuksista jaetaan suunnilleen samansuuruisina yleiskorotuksina sen sijaan, että sovittaisiin vain esimerkiksi korotusten keskimääräisestä kustannusvaikutuksesta. Tämän vuoksi yrityksissä ja työpaikoilla ei pystytä hyödyntämään palkan kannustevaikutusta. Yleiskorotukset eivät motivoi. Esimerkiksi Ruotsin palkansaajien tutkimuslaitoksen laajassa tutkimuksessa yksilölliseen palkanmuodostukseen siirtyminen selitti peräti puolet yritysten tuottavuuden kasvusta. Samalla keskimääräinen ansiotaso nousi. Yksilölliset korotukset ja niin sanotut palkkakeskustelut ovat parantaneet Ruotsissa myös henkilöstöjohtamisen tasoa. Samansuuruisina jaettavat yleiskorotukset syövät useissa yrityksissä käytettävissä olevan palkankorotusvaran. Niiden lisäksi ei välttämättä 12 Hyvinvointi versoo tuottavuudesta Elinkeinoelämän keskusliitto EK

enää kyetä yksiölliseen ja kannustavaan palkitsemiseen. Oikeudenmukainen ja kannustava palkkapolitiikka edellyttää, että pääosa korotuksista voidaan päättää yritys- ja toimipaikkatasolla, lähellä toimintaa ja ihmisiä. Työehtosopimuksissa palkankorotusvarasta on jätettävä merkittävä osa yrityskohtaisille erille tai korvattava niillä yleiskorotukset. Tuottavuuden kasvussa suuria eroja Keskimääräistä tuottavuuden kasvua on käytetty Suomessa kymmeniä vuosia palkanmaksukyvyn ja palkkojen korotusten ohjenuorana. Keskiarvo peittää kuitenkin alleen erilaiset yritykset ja työpaikat. Viimeisten 10 vuoden aikana tuottavuuskehitys on kuitenkin vaihdellut huomattavasti eri aloilla ja edelleen alojen sisällä eri yrityksissä. Lisäksi tuotteista saatava hinta maailmanmarkkinoilla on toisilla aloilla noussut ja toisilla laskenut. Keskimääräinen tuottavuuskehitys mitattuna kansantalouden tai jonkin toimialan tasolla ei ota tätä riittävästi huomioon. Joissakin niin sanotuissa palkkanormeissa käytetty tavoiteinflaatio perustuu kuluttajahintojen muutoksiin, vaikka yritysten maksukykyyn vaikuttavat raaka-aineiden ja tuottajahintojen muutokset. 3.3 Mitä yritykset voivat tehdä? Usein kun puhutaan tuottavuudesta ja sen parantamisesta, pysytellään kansantalouden tai toimialan tasolla. Tällöin helposti unohdetaan yritysten ja muiden yhteisöjen oma panos tuottavuuden kohentamisessa. Seuraavassa keskitytään niihin tekijöihin, joihin yritykset voivat itse vaikuttaa. Tuottavuustyön osa-alueet Toiminnan ja prosessien suunnittelu Enemmän arvoa asiakkaalle Esimiestyö ja johtaminen Verkostomainen toiminta Osaaminen Innovaatiot ja teknologia Työ ja menetelmät Joustavat ja monipuoliset työajat Kannustava palkkaus ja palkitseminen Turvallisuus ja ympäristö Tuott avuusyhteistyö ja luottamus Tuott avuuden ja laadun mittaaminen Lähde: www.tuottavuustyo.fi Elinkeinoelämän keskusliitto EK Hyvinvointi versoo tuottavuudes ta 13

Kaikkia johtamisen välineitä tarvitaan Kun yrityksessä tavoitellaan parempaa tuottavuutta, otetaan työkalupakista yleensä käyttöön helpoimmat välineet. Uudistetaan esimerkiksi organisaatiota tai karsitaan tuotannossa käytettäviä panoksia. Nämä keinot ovat helposti myös kilpailijoiden ulottuvilla. Kun yksittäisillä kehityshankkeilla ei enää päästä riittävästi eteenpäin, on syytä tutkia työkalupakkia lähemmin ja ottaa käyttöön kaikki johtamisen keinot. Tuottavuudelle tai jonkin yksikön suorituskyvylle asetetut tavoitteet voidaan määritellä yrityksen strategiassa, ja niiden toteuttamista seurataan tavallisesti useilla tunnusluvuilla. Kokonaisvaltaisessa toiminnan kehittämisessä huomio kiinnittyy yhtä aikaa moneen asiaan: organisaation rakenteeseen, johtamiseen, prosessien ja palkitsemisjärjestelmien kehittämiseen sekä tiedonkulun, logistiikan, osaamisen ja työvälineiden parantamiseen sekä henkilöstön kanssa tehtävään yhteistyöhön. Tuottavuuteen vaikuttaa myös aineeton pääoma Tuottavuuden ja tehokkuuden parantamisen lähtökohtana on, että yritys arvottaa toimintonsa realistisesti. Koneiden, laitteiden, rakennusten ja muun kiinteän omaisuuden lisäksi yrityksen on syytä kiinnittää huomiota myös aineettomaan pääomaansa. Monen organisaation menestys riippuu entistä enemmän sen kyvystä hyödyntää aineettomia resurssejaan. Aineettomalla pääomalla tarkoitetaan muun muassa henkilöstön osaamista ja innovointikykyä, organisaation rakenteita ja prosesseja, sidosryhmäsuhteita, patentteja ja brändejä. Ne vaikuttavat yrityksen tuloksentekokykyyn ja arvoon, mutta eivät välttämättä näy yrityksen taseessa. Siksi aineettomaan pääomaan ei usein kiinnitetä riittävästi huomiota. Tiedon, osaamisen ja muun aineettoman pääoman johtaminen vaikuttaa yrityksen arvoon. Aineettoman pääoman arvottamisella on merkitystä myös rahoituspäätöksiä tehtäessä. Yrityksessä on tärkeää ymmärtää, miten ja missä aineeton pääoma luo yrityksessä arvoa ja miten näitä aineettomia voimavaroja tulisi parhaiten vaalia. Aineeton pääoma on keskeisiä tuottavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Aineeton pääoma voidaan jaotella inhimilliseen pääomaan, rakennepääomaan ja suhdepääomaan. 1. Inhimilliseen pääomaan kuuluvat erilaiset organisaation työntekijöihin ja johtajiin liittyvät asiat, kuten osaaminen, henkilöominaisuudet, asenne ja koulutus. Inhimillinen pääoma on yksittäisten henkilöiden omistamaa, joten organisaatio ei voi täysin hallita sitä. Avainasemassa on tällöin yrityksen kyky rekrytoida, kehittää ja saada pysymään ammattitaitoista työvoimaa. 2. Rakennepääoma sisältää organisaation omistamat asiat, kuten arvot ja kulttuurin, työilmapiirin, prosessit, dokumentoidun tiedon sekä immateriaalioikeudet. Rakennepääomaan liittyvät asiat pysyvät usein organisaatiossa, vaikka yksittäinen työntekijä sieltä lähtisikin. 3. Suhdepääomaan kuuluvat erilaiset organisaation ulkopuolisiin sidosryhmiin liittyvät aineettomat asiat, kuten alihankkijat, asiakkaat sekä suhteet kumppaneihin, maine ja brändit. Lähde: Tietoyhteiskuntaneuvoston raportti 2006 Aineettomia oikeuksia käytettävä tehokkaasti Innovaatiot ovat tärkeitä kaikenlaisille yrityksille. Innovaatioilla pyritään luomaan uutta liiketoimintaa ja kestävää kilpailuetua. Innovaation on oltava uusi yrityksen näkökulmasta, mutta sen ei tarvitse olla uusi toimialan tai markkinoiden kannalta. Innovaation pitää tuoda hyötyä asiakkaille ja heidän on oltava halukkaita maksamaan siitä. Innovaatioiden avulla voidaan muun muassa laajentaa tuote- tai palveluvalikoimia, parantaa tuotteiden tai palveluiden laatua sekä tehostaa prosesseja. Ne toimialat ja yritykset, jotka ovat lähellä tuottavuuden kansainvälistä kärkeä, eivät voi parantaa tuottavuuttaan muita jäljittelemällä. Innovaatiot ovat niille keskeinen keino kilpailuedun saavuttamisessa ja ylläpitämisessä. Suurin osa yrityksistä toimii kuitenkin aloilla, jotka voivat parantaa tuottavuuttaan soveltamalla muissa yrityksissä kehitettyjä parhaita toimintatapoja ja ottamalla käyttöön jo olemassa olevaa uutta teknologiaa. Innovaatioiden lisääminen ja hyödyntäminen edellyttävät usein, että yritykset voivat tehokkaasti suojata, hallinnoida ja panna täytäntöön aineettomia oikeuksia. Näiden suojamuotojen, esimerkiksi patenttien, avulla yritykset voivat hankkia kilpailuetua ja pääomarahoitusta. Suomalaisten yritysten teknologiaosaaminen on vahvaa, mutta aineettoman pääoman hallinnassa on selkeitä heikkouksia. Pyörää ei myöskään kannata keksiä uudestaan. Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan merkittävä osa tuotekehityspanoksista on päällekkäisiä, koska yritykset usein kehittävät jo olemassa olevia ratkaisuja. Ongel- 14 Hyvinvointi versoo tuottavuudesta Elinkeinoelämän keskusliitto EK

ma syntyy paljolti siitä, että yritykset eivät riittävästi hyödynnä maailmanlaajuisia vapaasti käytettäviä patenttikirjastoja (ks. http://www.prh.fi/). Yritysten t&k-toiminta tuottaa innovaatioita, parantaa kilp ailukykyä ja lisää siten taloudellista kasvua. T&kpanostusten tuotto yrityksille on keskimäärin hyvä, mutta tuoton taso vaihtelee yritysten välillä huomattavasti. Suomessa satsaukset t&k-toimintaan ovat suhteessa bruttokansantuotteeseen OECD-maiden toiseksi korkeimmat. Yritysten osuus t&k-kuluista on Suomessa kansainvälisesti verrattuna erittäin korkea, noin 70 %. T&kpanostukset jakautuvat kuitenkin hyvin epätasaisesti eri toimialojen välillä. Ne ovat pitkälti vain yhden toimialan, elektroniikkateollisuuden varassa. Palveluinnovaatioiden merkitys kasvaa T&k-toiminta luo edellytykset yritysten pärjäämiselle ja menestymiselle. Perinteisen t&k-toiminnan ulkopuolelle syntyvistä innovaatioista osa on jäänyt vähäiselle huomiolle tai kokonaan huomiotta. Palveluinnovaatiot kuuluvat tähän ryhmään. Palvelusektori on kehittyneissä talouksissa suurin talouden sektori, ja Suomessakin sen osuus BKT:sta ja työllisyydestä on 70 prosenttia. Myös monilla teollisuusyrityksillä entistä suurempi osa kasvusta ja liikevaihdosta muodostuu palveluista. Muun muassa ylläpito, huolto, kunnossapito ja logistiikka korostuvat teollisuusyritysten tarjoamina palveluina. Keskittyminen ja verkottuminen ovat merkittävällä tavalla lisänneet tuottavuutta. Palvelut ja palveluinnovaatiot ovat teollisuusyrityksille keino ja mahdollisuus erikoistua ja näin erottua kilpailijoistaan. Palveluiden kautta voidaan myös rakentaa pitkäaikaisia asiakassuhteita ja pitkäaikaista yhteistyötä asiakkaiden kanssa. Yritysten palvelutarjonta laajenee pelkistä varaosaja huoltopalveluista kohti pitkäaikaisia yhteistyösuhteita asiakkaiden kanssa. Tarjoamalla palveluita yritykset voivat hallita ja ohjata fyysisen tuotteen koko elinkaarta. Innovaatioiden rooli kasvaa ja palvelunäkökulma kulkee läpi yrityksen kaikkien toimintojen. Markkina- ja asiakaslähtöinen yrityskulttuuri on edellytys palveluinnovaatioiden hyödyntämiselle. Kulttuurin muutos ja innovaatiot parantavat palveluliiketoiminnan tuottavuutta ja koko yrityksen toiminta tehostuu. Monessa yrityksessä havaitaan tarvetta tekniikan rinnalla korostaa asiakas- ja palvelulähtöisyyttä. Tieto- ja viestintätekniikka hyödynnettävä tehokkaasti Tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntämällä yritykset ja julkishallinto voivat tehostaa palvelutuotantoaan ja tukitoimiaan, laajentaa tuote- ja palvelutarjontaansa ja vastata paremmin asiakkaiden tarpeisiin. Esimerkiksi pankki- ja vakuutuspalveluissa prosesseja on jo pitkälti automatisoitu ja sähköisiä kanavia hyödynnetty. Osa palveluista, esimerkiksi lääkärissä käynti, edellyttää jatkossakin inhimillistä ja paikallista vuorovaikutusta. Tällöin teknologian hyödyt saadaan ennen kaikkea tukitoimissa. Tietovaltaisten palveluiden digitalisoinnissa ja automatisoinnissa on huomattavaa potentiaalia tietoyhteiskunnan rakentamisessa. Tämä on merkittävä työvoiman riittävyyttä parantava tekijä tulevaisuudessa. Palvelusektorilla on uusia kasvumahdollisuuksia muun muassa terveydenhuollossa, koulutuksessa, logistiikassa, matkailussa, elämysteollisuudessa sekä ympäristö- ja energiatoimialoilla. Elinkeinoelämän keskusliitto EK Hyvinvointi versoo tuottavuudes ta 15

Tietoyhteiskunnassa yksilöiltä odotetaan entistä laajemmin uudenlaisia vahvuuksia ja taitoja, kuten nopeaa omaksumiskykyä, monimutkaisten ongelmien ratkaisutaitoja, kykyä itsenäiseen tiedonhankintaan ja tiedontuottamiseen, innovatiivisuutta sekä kriittisiä mediataitoja. Logistiikkapalvelujen ulkoistaminen lisääntyy Teollisuuden, kaupan ja rakentamisen logistiikkakustannukset vuonna 2006 olivat Suomessa yli 26 miljardia euroa, mikä on 17 % bruttokansantuotteesta. Teollisuusmaissa luvut vaihtelevat yleensä 10 % ja 17 % välillä. Yritystasolla logistiikkakustannukset ovat keskimäärin 13 % liikevaihdosta ja niiden osuus on kasvanut edellisestä vastaavasta selvityksestä. Taso on kansainvälisesti korkea. Logistiikka-ala työllistää Suomessa noin 125 000 henkeä. Liiketoimintojen kansainvälistyminen ja kasvun siirtyminen kehittyville markkinoille ovat aiheuttaneet sen, että tavaraa kuljetetaan enemmän ja logistiikkakustannukset pyrkivät nousemaan. Kustannusten hallinnan haasteet kasvavat. Suurten, kansainvälistyneiden yritysten suhteelliset logistiikkakustannukset ovat pienemmät kuin pienten kotimarkkinayritysten. Pk-yrityksille logistiikan tuottavuuden parantaminen on iso haaste ja samalla mahdollisuus. Kysymys on kuitenkin resursseista ja henkilöstön logistiikkaosaamisesta. Erityisesti teollisuuden yritykset voivat löytää potentiaalia tuottavuuden parantamiseen varastointikustannuksista, varastoihin sitoutuneesta pääomasta ja logistiikan hallintokustannuksista. Kuljetuskustannukset muodostavat keskimäärin kolmanneksen logistiikkakustannuksista. Kuljetuspalvelut on useissa yrityksissä jo pitkälti ulkoistettu. Muiden logistiikkapalveluiden mahdollisen ulkoistamisen hyötyjä kannattaa miettiä myös tuottavuuden kannalta. Kun kuljetuspalvelut irrotetaan yrityksen omasta toiminnasta, usein myös informaatiologistiikka ja varastointipalvelut ulkoistetaan. Toimitusketjuista ollaan siirtymässä toimitusverkkojen ja kokonaisuuksien hallintaan, mikä tarjoaa merkittävän mahdollisuuden tuottavuuden kohentamiselle. Energia- ja materiaalitehokkuuteen kannattaa panostaa Energian käytön tehokkuus on tärkeä tuottavuustekijä erityisesti energiavaltaisissa yrityksissä. Elinkeinoelämän ja valtiovallan väliset energiansäästösopimukset ovat järkevä tapa edistää energiatehokkuutta. Ne tarjoavat yrityksille käytännöllisiä työkaluja, joita hyödyntämällä yritykset voivat tuottaa tuotteita ja palveluita entistä vähemmällä energialla ja parantaa näin tuottavuuttaan. Myös materiaalitehokkuus nousee entistä keskeisemmäksi haasteeksi, kun kehittyvien maiden kulutuskysyntä kasvaa. Luonnonvarojen kysyntä kasvaa voimakkaasti lähivuosikymmenten aikana. Jo tällä hetkellä raaka-aineiden ja energian hinnat nousevat. Energiatehokkuuden lisäksi myös materiaalitehokkuus on tuottavuustekijä. Yrityksissä olisi hyödyllistä tehdä materiaalitehokkuusarviointeja. Niissä keskitytään sivutuotteiden ja jätteen määrän vähentämiseen. Äskettäin perustetusta Materiaalitehokkuuden palvelukeskus Mativasta saa asiantuntija-apua. 3.4 Katseet kohti kuntia Kuntien ja valtion palveluiden tuottavuudessa on runsaasti kohentamisen mahdollisuuksia. Julkisen sektorin tuottavuuden tehostamisessa avainasemassa on toimivampi työnjako, kilpailuttamisen hyödyntäminen nykyistä enemmän sekä kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen. Kunta- ja palvelurakennelaki hyväksyttiin helmikuussa 2007. Laki tarjoaa kunnille mahdollisuuden kattavasti uudistaa palvelurakenteitaan ja parantaa tuottavuuttaan. Uudistukselle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa esimerkiksi edistämällä palveluyrittäjyyttä, tehostamalla tietoteknologian käyttöä ja purkamalla toiminnan päällekkäisyyksiä. Kuntapäättäjät ovat lain toteuttamisen osalta ratkaisevassa asemassa. Julkisen sektorin kehittämisessä ovat käytettävissä samat keinot kuin yrityksissä. Tietotekniikan käytön tehostaminen on keskeisellä sijalla. Toiminta julkisissa palveluissa on kuitenkin hyvin työvoimavaltaista. Siksi tuottavuuden kehittäminen koskee keskeisesti henkilöstöä. Tuottavuuden kehittämisessä tulee korostaa yhteistyötä henkilöstön kanssa. 16 Hyvinvointi versoo tuottavuudesta Elinkeinoelämän keskusliitto EK

Tuottavuutta ja tehokkuutta voidaan julkisella sektorilla parantaa sekä toiminnallisin että rakenteellisin uudistuksin: 1. Keskittymällä ydintehtäviin Toiminnot tehostuvat, kun yksikkö määrittelee omat ydintehtävänsä ja keskittyy niihin. Julkisella sektorilla ulkoistamisen hyödyt ovat vielä suurelta osin hyödyntämättä. 2. Etsimällä mittakaava- ja erikoistumishyötyjä Pieniä yksiköitä yhdistämällä voidaan saavuttaa mittakaava- ja erikoistumishyötyjä. Kuntarakenteiden uudistus tehostaa tuottavuutta. Päällekkäistä työtä voidaan vähentää alueellisia rajoja laajentamalla. Henkilöstön kannalta suuremmat yksiköt tarjoavat paremmat mahdollisuudet osaamisen ja työuran jatkuvalle kehittämiselle. 3. Hyödyntämällä tilaaja-tuottaja-mallia, kumppanuuksia ja markkinamekanismeja Tilaaja-tuottaja-mallin käyttöönotolla voidaan selkiyttää ja tehostaa tulosohjausta sekä tuotanto-organisaation toimintaa. 4. Lisäämällä maksullisen toiminnan tuottavuutta Virastojen ja laitosten maksullista toimintaa on tehostettava. Tuottavuuskehityksestä johtuvien hyötyjen olisi heijastuttava edullisempina palveluhintoina. Elinkeinoelämän keskusliitto EK Hyvinvointi versoo tuottavuudes ta 17

Käsitteitä ja määritelmiä Tuottavuudella tarkoitetaan tuotoksen ja panoksen välistä suhdetta. Tästä peruslähtökohdasta ei ole erimielisyyttä. Tuottavuuden käsitteestä ja sen mittaamisesta on kuitenkin runsaasti erilaisia sovelluksia kansantaloudessa, toimialoilla, julkisella sektorilla ja yrityksissä. Pelkällä tehokkuudella tarkoitetaan fyysisten suoritteiden aikaansaantia. Tuottavuuden voidaan ajatella merkitsevän tehokkuutta, johon yhdistyy tuotteen tai palvelun arvo asiakkaalle, esimerkiksi hyödyllisyys, ainutlaatuisuus, sopivuus ja saatavuus. Tuottavuus ja kannattavuus samaistetaan usein virheellisesti. Monet tuottavuutta parantavat toimet voivat toki kohentaa myös kannattavuutta, mutta käsitteillä on selvä ero. Kannattavuus voi parantua yrityksen omasta toiminnasta riippumattomista tekijöistä. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun tuotteen hinta kohoaa kysynnän kasvaessa ilman että tuotteen laatua mitenkään parannetaan. Tällöin tuottavuus ei muutu, mutta kannattavuus paranee. Tavallisimmin tarkastellaan työn tuottavuutta, joka saadaan kun arvonlisäys (tuotanto) suhteutetaan työpanokseen. Arvonlisäyksestä ja työpanoksesta on melko kattavasti tietoja. Siksi kansainväliset vertailut usein tehdään näiden käsitteiden avulla. Tuottavuutta tarkastellaan yleensä vuosimuutoksina. Toinen tapa on vertailla tuottavuuden tasoeroja. Jos vertaillaan vaikkapa Suomen ja Ruotsin teollisuuden tuottavuuden tasoeroja, pitää päättää käytetäänkö vertailussa virallisia valuuttakursseja vai ostovoimapariteetteja, joiden tarkoituksena on poistaa maiden väliset hintatasoerot. Seuraavassa tarkastellaan tuottavuuden tärkeimpiä käsitteitä. Arvonlisäys ja kokonaistuotos Arvonlisäys tarkoittaa tuotantoon osallistuvan yksikön synnyttämää arvoa. Markkinatuotannossa se lasketaan vähentämällä yksikön kokonaistuotoksesta käytetyt välituotteet (tavarat ja palvelut). Kokonaistuotos vastaa yrityksen tasolla likimain liikevaihtoa. Tuottavuutta mitattaessa tuotannon mittarina yleensä käytetään arvonlisäystä, joskus myös kokonaistuotosta. Erot näiden kahden mittaustavan välillä korostuvat, jos yritys (tai toimiala) ulkoistaa toimintojaan. Kokonaistuotoksen avulla mitattu tuottavuus tällöin nousee, koska panosten käyttö vähenee. Sen sijaan arvonlisäysmittaria käytettäessä tuottavuudella ei välttämättä tapahdu mitään, koska vähennys kohdistuu sekä nimittäjään että osoittajaan. Työn tuottavuus = tuotanto/ työpanos Työn tuottavuus osoittaa, kuinka tuottavasti työpanosta käytetään tuotannon aikaansaamiseksi. Työn tuottavuuden muutoksiin vaikuttavat muun muassa kone- ja laitekanta, välituotteiden käyttö, tekninen kehitys, kapasiteetin käyttöaste sekä työskentelyn intensiivisyys. Työn tuottavuutta mitattaessa työpanoksena voidaan käyttää työtunteja tai työllisyyttä (työpaikkojen lukumäärä). Työtunnit mittaavat tuottavuutta paremmin, koska muutokset työajoissa eivät sotke laskelmia. Arvonlisäyksestä ja työpanoksesta on melko kattavasti tietoja. Siksi kansainväliset vertailut usein tehdään näiden käsitteiden avulla. Pääoman tuottavuus = tuotanto / pääomakanta Pääoman tuottavuus osoittaa, kuinka tuottavasti pääomaa käytetään tuotannon aikaansaamiseksi. Pääoman tuottavuuden muutoksiin vaikuttavat muun muassa työpanos, välituotteiden käyttö, tekninen kehitys, tehokkuuden lisääntyminen, skaalaedut ja kapasiteetin käyttöaste. Pääoman tuottavuus on eri asia kuin pääoman tuottoaste. Ensin mainittu on fyysinen tuottavuuskäsite. Viimeksi mainittu mittaa pääomasta saatujen tulojen suhdetta pääoman määrään. Pääoman tuottavuutta on vaikeampi mitata kuin työn tuottavuutta. Pääomakantatilastoja päivitetään vuosittain, mutta perusteellisemmin niitä tarkastellaan noin viiden vuoden välein. Pääomakantatilastoissa käytetään kaikkea käytettävissä olevaa tietoa varallisuudesta, mutta tiedot ovat puutteellisia. Suurelta osin varallisuusarvot perustuvat teoreettisiin laskelmiin. Kokonaistuottavuus = tuotanto/ (työpanos + pääomakanta) Kokonaistuottavuus osoittaa, kuinka tuottavasti työtä, pääomaa ja muita tuotannon tekijöitä käytetään tuotannon aikaansaamiseksi. Kokonaistuottavuus mittaa sitä osaa tuotannon kasvusta, joka ei selity suoraan panosten (työvoiman ja pääoman) kasvusta. Käsite kuvaa siis teknologista muutosta, skaalaetuja, tehokkuuden muutosta ja kapasiteetin käyttöasteen muutoksia. Perinteisesti kokonaistuottavuuden mittaamisessa tuotannon mittarina on käytetty arvonlisäystä, ja panoksina on käytetty vain työtä ja pääomaa. KLEMS-menetelmä Keväällä 2007 julkistettiin osoitteessa http://www.euklems.net EU KLEMS -tietokanta, jossa esitellään kokonais- 18 Hyvinvointi versoo tuottavuudesta Elinkeinoelämän keskusliitto EK

tuotokseen perustuvia kokonaistuottavuuslukuja. Uutta menetelmässä on nimenomaan se, että arvonlisäyksen sijasta laskelmat perustuvat kokonaistuotokseen. KLEMS-menetelmässä talouskasvun tekijöinä käytetään työn ja pääoman lisäksi muitakin tuotannossa käytettäviä panoksia. Tästä KLEMS on saanutkin nimensä: K=pääoma (capital), L=työ (labour), E=energia (energy), M=materiaalit (materials) ja S=palvelut (services). Tämä mahdollistaa tuottavuustekijöiden entistä tarkemman analyysin. Tilastokeskus alkaa syksyllä 2007 tuottaa vastaavanlaista tietokantaa, joka julkaistaan Tilastokeskuksen tuottavuuskatsauksen yhteydessä. Tilastokeskuksen menetelmässä välituotepanoksia ei eritellä mainitulla tavalla vaan jaetaan kotimaisiin ja ulkomaisiin välituotepanoksiin. KLEMS-menetelmällä esimerkiksi kokonaistuottavuudesta saadaan hieman uudenlainen kuva. Kun kokonaistuottavuus lasketaan perinteisellä tavalla arvonlisäyksestä, mukana ovat vain työ ja pääoma. KLEMSmenetelmässä mukana ovat työn ja pääoman lisäksi mainitut välituotteet. Uutta KLEMS-menelmässä on sekin, että kaikkia panoksia käsitellään periaatteessa samalla tavalla. Pääomapanoksen osalta tämä merkitsee, että sitä mitataan pääomapalveluilla eikä pääomakannalla. Työpanoksen osalta KLEMS-menetelmässä määrä (tunnit) ja laatu (mm. koulutus, ikä) pystytään erottamaan toisistaan. KLEMS-menetelmään perustuvia lukuja on saatavilla vain yksittäisiltä toimialoilta. Elinkeinoelämän keskusliitto EK Hyvinvointi versoo tuottavuudes ta 19