Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. ESITYS Varastokatu 3 A 20.12.2010 33100 Tampere pirkanmaa@sll.fi METSÄLIITTO FINSILVA METSÄMANNUT Asia Oriveden Siikajärven metsätilaa 77:35 koskeva esitys Ehdotamme, että Metsäliitto hakisi luonnonsuojelualueen perustamista Pirkanmaan Orivedellä sijaitsevan Siikajärven rannoille ja ympäristöön. Yhtiön omistamalla kaksiosaisella tilalla (77:35) on varsin runsaasti luontoarvoiltaan rikasta metsää. Suojeluesityksemme koskee reilun 50 hehtaarin kokoista aluetta (ks. kartta, liite 1). Metsäliitto voisi suojella alueen joko yksityisenä luonnonsuojelualueena, jolloin alue jäisi yhtiön omistukseen, tai lahjoittamalla sen valtiolle suojelutarkoituksiin. Jos yhtiö katsoo suojelun ilman korvausta mahdottomaksi, esitämme, että se ryhtyisi neuvotteluihin Pirkanmaan ELY-keskuksen kanssa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO:n mukaisista suojelukorvauksista sopimiseksi. METSO-ohjelmaa toteutetaan Suomessa vuosina 2008 2016. Ohjelman tarkoituksena on turvata metsäluonnon monimuotoisuutta, joka tätä nykyä on Suomessa vähenemässä. Metsänomistajat voivat tarjota metsiään METSO-ohjelmaan, ja mikäli suojelusopimukseen päädytään, valtio korvaa kustannukset, joita puuntuotannon tulonmenetyksistä koituu. Toistaiseksi yhtiöt ovat käyttäneet METSO-ohjelman tarjoamia mahdollisuuksia vähemmän kuin yksityiset maanomistajat, mutta esteitä suojeluhankkeille ei ole. Esimerkiksi Tornator on suojellut metsiään METSO-ohjelmassa. Metsän suojelemisesta saatava korvaus vastaa tuottoa, jonka hakkuista saisi. Tapauskohtaisesti suojelukorvaus voi olla jopa taloudellisesti kannattavampi kuin hakkuut: suojelukorvaus on veroton (toisin kuin hakkuutulot), ja lisäksi maanomistaja säästyy metsänuudistuksen kustannuksilta. Ohessa (liite 3) vertaillaan metsän suojelemisen sekä puukaupan tuottoa. Mikäli suojeluvaihtoehdoista mieluisampi olisi alueen myynti valtiolle suojelutarkoituksiin, onnistuu tämäkin METSO:n kautta. Lisätietoja METSO-ohjelmasta sivuilla www.metsonpolku.fi Tilan 77:35 luontoarvot Metsäliiton omistaman tilan luontoarvoja esitellään seikkaperäisesti Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin luontokartoittajan Juho Kytömäen raportissa (liite 2). Alla lyhyt yhteenveto. Tilan 77:35 länsiosa Metsäliiton omistamalla tilalla 77:35 Siikajärven länsiosan ympäristössä on luonnontilaisen kaltaisia kangasmetsiä ja ojittamattomia, puustoisia soita yhteensä arviolta vajaat 20 hehtaaria. Arvokas alue sijaitsee Siikajärven Patmoslahden ja Varsanhäntä-salmen välisellä alueella sekä Varsanhännän länsi- ja luoteispuolisissa niemissä. Myös Patmoslahden kaakkois- ja itärannan kalliometsät kuuluvat luonnoltaan arvokkaaseen ja maisemallisesti hienoon kokonaisuuteen.
Alueen luonnonsuojelullisista merkitystä lisää sijainti yhden Etelä-Suomen tärkeimmän soiden ja metsien suojelualueen, Siikanevan, läheisyydessä. Se myös täyttää käytännössä kokonaan Etelä- Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO:n luonnontieteelliset valintaperusteet (suojelukriteerit). Kriteerit täyttyvät niin runsaslahopuustoisten kangasmetsien, korpien, rämeiden kuin kalliometsienkin osalta. Lähes kaikki osa-alueet yltävät METSO-kriteerien arvoluokkaan I. Tilan 77:35 itäosa Metsäliitto omistaa Siikajärven itäosien rannat käytännössä kokonaan. Alue sisältyy suureen metsätilaan 77:35, joka on kaksiosainen, sillä Siikajärven länsiosan rannat ja ympäristö kuuluvat saman rekisterinumeron omaavaan tilaan. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet (suojelukriteerit) täyttyvät laajalti Metsäliiton tilalla myös Siikajärven itäosien rannoilla. Alueella on kriteerit täyttäviä runsaslahopuustoisia kangasmetsiä, kalliometsiä, rämeitä ja hieman korpia. Arvoluokkaan I yltää muutama osa-alue, arvoluokkaa II on laajemmin, arvoluokkaa III hieman sitäkin. Luontoarvot laajemmassa yhteydessä Metsäliiton omistamien Siikajärven rantojen ja ympäristön suojelu tukisi yhden koko Etelä-Suomen tärkeimmän soiden- ja metsiensuojelukohteen, Siikanevan, luontoarvojen säilymistä. Siikajärven luonnonsuojelualue olisi myös tärkeä askelkivi Siikanevan ja eteläpuolisen Iso-Petäjäjärven pienen luonnonsuojelualueen välillä sekä parantaisi yleisemmälläkin tasolla seudun luonnonsuojelualueiden kytkeytyneisyyttä. Alueen suojelua tukee myös METSO-ohjelman taustamietinnössä (Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla, v. 2000) esitetty asiantuntijanäkemys, jonka mukaan yksi keskeisistä alueista, jolla metsiensuojelua tulisi Etelä- Suomessa lisätä, on juuri Oriveden Juupajoen Ruoveden seutu. Tätä taustaa vasten voidaan sanoa, että Siikajärven alueen suojelulla olisi valtakunnallista merkitystä. Virkistyskäyttöarvot Siikajärveä ympäröivät metsät ja kalliorannat luovat maisemallisesti komean kokonaisuuden, jolla on myös virkistyskäyttöarvoa. Tämä on osittain otettu huomioon myös Pirkanmaan I maakuntakaavassa, jossa alueella on MU-merkintä. Järven rannoilla on vene- ja nuotiopaikkoja sekä retkeilyreitti ja muita polkuja. Otaksua voi, että Metsäliiton suojeluratkaisua arvostettaisiin suuresti retkeilijöiden keskuudessa ja laajemminkin; luonnonsuojelun myönteinen julkisuusarvo on nykyisin korkea, ja Siikajärven suojeluhanke huomioitaisiin varmasti mediassa hyvin. Ehdotettu rajaus Karttaan (liite 1) olemme rajanneet suojelunarvoiset alueet metsien nykytilanteen mukaan. Siikajärven kapeat rantakaistaleet ovat mukana rajauksessa erityisesti siksi, että alue säilyisi rantarakentamisen ulkopuolella ja rauhallisena luonto- ja retkeilykohteena. Jotta suojelualue pidemmällä aikavälillä turvaisi parhaiten tienoon luontoarvot, rajausta on mahdollista haluttaessa muuttaa yhtenäisemmäksi. Rajauksen mutkia suoristamalla esimerkiksi Sammallammin, Sammallamminsuon ja Siikajärven välimaastossa mukaan voitaisiin siis sisällyttää myös osaalueita, jotka tällä hetkellä ovat luontoarvojensa puolesta vielä kehittymässä. Luonnonhoidon, kuten ennallistamisen, kautta pystyttäisiin lisäksi nostamaan vaatimattomampienkin osa-alueiden tasoa. Luonnonhoitohankkeisiinkin on METSO-ohjelman kautta saatavilla tukea. Toivomme, että Metsäliitto suhtautuu myönteisesti esitykseemme ja vastaa siihen.
Tampereella 20.12.2010 Timo Tamminen, puheenjohtaja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Anni Kytömäki, sihteeri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. LIITTEET 1. Karttarajaus 2. Raportti alueen luontoarvoista: Oriveden Siikajärven rannat ja ympäristö - Metsäliiton omistamat luontoarvoiltaan merkittävät kohteet 3. Suojelun ja puukaupan tuoton vertailu
LIITE 1.
LIITE 2. Juho Kytömäki Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Raportti maastokäynnistä 16.11.2010 Oriveden Siikajärven rannat ja ympäristö - Metsäliiton omistamat luontoarvoiltaan merkittävät kohteet, maastokäynti 27.7.2010 Siikajärven länsiosan ympäristö (tila 77:35) Metsäliiton omistamalla tilalla 77:35 Oriveden Siikajärven länsiosan ympäristössä on luonnontilaisen kaltaisia kangasmetsiä ja ojittamattomia, puustoisia soita yhteensä arviolta vajaat 20 hehtaaria. Arvokas alue sijaitsee Siikajärven Patmoslahden ja Varsanhännän välisellä alueella sekä Varsanhännän länsi- ja luoteispuolisissa niemissä. Myös Patmoslahden kaakkois- ja itärannan kalliometsät ovat osa luonnoltaan arvokasta ja maisemallisesti hienoa kokonaisuutta (ks. kartta, liite 1). Alueen luonnonsuojelullisista merkitystä lisää sijainti yhden Etelä-Suomen tärkeimmän soiden ja metsien suojelualueen, Siikanevan läheisyydessä. Lisäksi Metsäliiton tila 77:35 rajoittuu luontoarvoiltaan merkittäviin tiloihin 1:252 ja 5:173. Siikajärvi ympäristöineen on myös tärkeä, toistaiseksi varsin erämaisena säilynyt virkistysalue, mikä osaltaan tukee alueen kehittämistä luonnonsuojelualueena. Kohteen omien luontoarvojen ohella suojelua tukee myös METSOohjelman taustamietinnössä (Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla, Ympäristöministeriö 2000) esitetty asiantuntijanäkemys, jonka mukaan Oriveden seutu kuuluu metsiensuojelualueverkoston kehittämisen kannalta merkittävimpiin alueisiin. Tässä kuvatun aluekokonaisuuden luontoarvoja konkretisoi se, että se täyttää käytännössä kokonaan Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO:n luonnontieteelliset valintaperusteet (suojelukriteerit). Kriteerit täyttyvät niin runsaslahopuustoisten kangasmetsien, korpien, rämeiden kuin kalliometsienkin osalta. Lähes kaikki osa-alueet yltävät METSO-kriteerien arvoluokkaan I. Patmoslahden kaakkois- ja itärannalla on melko kapeana vyöhykkeenä puustoltaan luonnonmukaista, karua mäntyvaltaista kalliometsää. Vaikka esimerkiksi lahopuuta on vain niukasti, rakentamattomuus, komeat kalliorannat ja kauniit maisemat sekä liittyminen Patmoslahden pohjoispuolisiin arvokkaisiin alueisiin tekevät tästäkin osa-alueesta luontoarvoiltaan merkittävän. Patmoslahden kaakkoisrannalla on myös venepaikkoja ja nuotiopaikka, mikä kertoo alueen tärkeydestä virkistyskäytön kannalta. Patmoslahden pohjoispuolella on pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa, luonnontilaisen kaltaisten kangasmetsien ja ojittamattomien puustoisten soiden mosaiikkia. Alueen keskiosassa on laajempi kallioinen on selänne, mutta yksittäisiä pienempiä kallioita on eri puolilla aluetta. Patmoslahden pohjoispuoliset kangasmetsät ovat pääosin valtapuustoltaan vanhoja, erirakenteista kuusivaltaisia metsiä. Siikajärven rantojen tuntumassa ja kallioilla männyn osuus on suurempi, ja paikoin puusto onkin mäntyvaltaista. Etenkin alueen keskiosan mäenselänteen lakiosissa mänty on valtapuuna. Kuusivaltaiset ovat etupäässä tuoretta kangasta, mäntyvaltaiset kuivahkoa. Kuusivaltaisissa osissa kuusen ohella on sekapuuna etenkin koivua ja mäntyä sekä jonkin verran haapaa. Kaikkia edellä mainittuja puita kasvaa alueella myös järeinä yksilöinä. Alueella on myös jonkin verran raitaa, harmaaleppää ja pihlajaa. Mäntyvaltaisissa osissa kasvaa männyn ohella jonkin verran kuusta ja koivua, yksittäisiä muita lehtipuita sekä katajaa. Kuusivaltaisissa osissa lahopuun määrä on alueella arviolta keskimäärin yli 10 kuutiometriä hehtaarilla, mikä on Etelä-Suomen
oloissa huomattava määrä. Paikoin maapuita on usean rungon rykelminä. Pääosa alueen lahopuusta on järeitä kuusimaapuita, osa jo pitkälle lahonneita, mutta myös mäntyä ja koivua on lahopuuna. Muitakin lehtipuita on lahoamassa alueella yksittäin. Mäntyvaltaisissa osissa lahopuun määrä on vähäisempi, mutta sitä kuitenkin on. Lahopuu on niissä osissa pääosin mäntyä niin maassa kuin keloina. Mäntyvaltaisissa osissa ja jonkin verran myös kuusivaltaisissa osissa näkyy ikivanhoja hiiltyneitä palokantoja muistoina menneisyyden metsäpaloista. Metsäliiton tilan 77:35 ja tilan 1:252 rajalta löytyi kuusimaapuulta vanhan metsän indikaattorilajien aarnikäävän ja riukukäävän esiintymät. Alueen linnustoon kuuluu Etelä-Suomessa uhanalaiseksi taantunut metso. Heinäkuun lopussa metsässä havaittiin koppelo, ja ukkometson pyrstösulkia löytyi kahdestakin paikasta. Patmoslahden pohjoispuoliset puustoiset suot ovat kaikki ojittamattomia ja puustoltaankin luonnontilaisen kaltaisia, yksinkertaisesti hienoja. Alueen keskiosan mäenselänteen ja Patmoslahden välinen suo on keskeltä lähinnä isovarpurämettä, mutta reunoilta löytyy lisäksi muurainkorpea, mustikkakorpea, puolukkakorpea ja korpirämettä. Rämeosuuksilla on mäntykeloja ja -maapuita jonkin verran, korpiosissa kuusi- ja koivulahopuuta kohtalaisesti. Keskiosan mäenselänteen pohjoispuolella oleva suojuotti on pääosin isovarpurämettä, jossa on jonkin verran mäntymaapuita ja -keloja sekä palokantoja. Suojuotti muuttuu länsipäässä korpisemmaksi: korpirämeeksi ja muurainkorveksi. Korpiosassa kasvaa runsaasti koivua ja pajujakin melko paljon. Koivu- ja kuusilahopuuta on korvessa kohtalaisesti. Edelleen länteen mentäessä korpi kapenee ohueksi kahden mäen väliseksi kangaskorpijuotiksi. Kuusi- ja koivulahopuuta on tässäkin kohdassa melko runsaasti. Länsipuolella, tilan 5:173 rajaa vasten on pääosin mustikka-, osin puolukkakorpea ja pienialaisesti korpirämettäkin. Kuusi- ja koivulahopuuta (niin maassa kuin pystyssä) on kohtalaisesti. Vaikka korvessa ollaankin, alueella on myös yksittäisiä palokantoja. Kuolleelta pystykuuselta löytyi vanhan metsän indikaattorilaji riukukäävän esiintymä. Patmoslahden pohjoispuolisella alueella ei ole tehty hakkuita vuosikymmeniin, vaan metsä on saanut kehittyä täysin luontaisesti. Kesällä 2010 uhkaava muutos oli kuitenkin näkyvästi havaittavissa, sillä alueen laitaan (Metsäliiton tilan 77:35 ja tilan 5:173 rajalle) oli rakenteilla metsäautotie, joka vaikutti olevan sorastusta ym. viimeistä silausta vaille pitkälti valmis. Tielinjaus on vedetty varsin suoraviivaisesti Siikajärveä kiertävältä tieltä niin, että risteys on Patmoslahden länsilounaispuolella. Luontoarvojen säilymiselle kannalta uusi tielinjaus erämaiselle vanhan metsän alueelle on luonnollisesti kova isku, mutta mikäli hakkuisiin ei ryhdytä, vaan alue suojellaan, ei vahinko ole suinkaan korvaamaton. Siikajärven kaakkoisrannalta kohti järveä pistävät niemet ovat entisiä saaria, joita mantereesta erottaneet salmet ovat maankohoamisen myötä kasvaneet vähitellen umpeen ja soistuneet. Eteläisemmän niemen kärjessä on vanhahkoa kuusivaltaista tuoreen kankaan metsää. Erirakenteisessa puustossa on kuusen ohella mäntyä ja koivua sekä jonkin verran harmaaleppää, haapaa ja raitaa. Lahopuuna on etenkin ohuehkoa harmaaleppää ja hieman koivua. Aivan niemen kärkiosa on mäntyvaltaisempaa kuivahkoa kangasta, mutta sekin on puustoltaan luonnonmukaista. Kaakkoisrannan pohjoisemman niemen kohdalla, vasten tilan 5:173 rajaa on kapealti tuoreen kankaan vanhahkoa kuusivaltaista metsää. Erirakenteisessa puustossa on kuusen ohella koivua, mäntyä, haapaa ja raitaa. Lahopuuta, enimmäkseen kuusta, on kohtalaisesti. Varsinaisen niemen tyvi on rämettä, pääosin isovarpurämettä, mutta pieneltä osin myös tupasvillarämettä ja lyhytkorsinevaakin. Niemen kärjessä on mäntyvaltaista kuivahkon kankaan metsää. Puusto on erirakenteista ja valtapuusto melko vanhaa. Männyn lisäksi puustossa on kuusta, koivua ja hieman haapaa. Lahopuuta on vain niukasti, sillä retkeilijät ovat keränneet sitä nuotioihinsa. Siikajärven vastarannalla, Varsanhännän pohjoispuolisen niemen pohjoisemmassa kärjessä on
puustoltaan melko nuorta mutta erirakenteista, tuoreen kankaan mänty koivu -sekametsää. Aivan tilan 1:252 tuntumassa on vanhempaa, erirakenteista, mäntyvaltaista tuoreen kankaan metsää. Järeiden mäntyjen lisäksi puustossa on kuusta, koivua ja haapaa. Haavoissa on myös koloja. Lahopuuta (mänty, koivu, haapa) on pienelle alueelle melko runsaasti. Osa mäntymaapuista on huomattavan vanhoja. Eteläisemmän niemen tyviosa on vähäpuustoista isovarpurämettä. Niemen kärjessä puolestaan on kallioista, kuivahkon ja kuivan kankaan mäntyvaltaista metsää. Osa männyistä on melko vanhoja. Puusto on erirakenteista, ja männyn ohella osa-alueella kasvaa kuusta ja koivua. Niemen kärjessä on myös muutama mäntykelo. Metsäliiton tilan 77:35 luontoarvoiltaan merkittäviin osiin kuuluu myös Sammallammi ympäristöineen. Siikajärvestä laskee lampeen puro ja lammesta eteenpäin Vääräjärveen toinen puro. Lammen ympäristön soita on ojitettu, ja kankailla on tehty päätehakkuita 2000-luvullakin. Suorantainen pikkulampi ja purot luonnontilaisen kaltaiset pienvedet sekä lammen rantojen ja lähiympäristön saraneva ja lyhytkorsineva sekä ojittamattomat rämeet tekevät alueesta kuitenkin arvokkaan. Luontoarvoja korostaa se, että länsipuolella jatkuva Sammallamminsuo on käytännössä kokonaan ojittamaton ja hakkaamaton. Metsäliiton tilalla Sammallammin ympäristössä esiintyy ainakin isovarpurämettä, tupasvillarämettä ja lyhytkorsinevaa. Purouomassa kasvaa mm. lummetta ja puron varsilla paikoin sankkojakin järviruokokasvustoja. Koko Sammallamminsuo on huomattavan arvokas luontokohde, jonka suojelu eräänlaisena Siikanevan satelliittilaajennuksena olisi erittäin tervetullutta. Siikajärven itäosien rannat (tila 77:35) Metsäliitto omistaa Siikajärven itäosien rannat käytännössä kokonaan (ks. kartta, liite 1). Alue sisältyy suureen metsätilaan 77:35, joka on ilmeisesti kaksiosainen, sillä Siikajärven länsiosan rannat ja ympäristö kuuluvat saman rekisterinumeron omaavaan tilaan, mutta välissä on muita tiloja. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet (suojelukriteerit) täyttyvät laajalti Metsäliiton tilalla myös Siikajärven itäosien rannoilla. Alueella on kriteerit täyttäviä runsaslahopuustoisia kangasmetsiä, kalliometsiä, rämeitä ja hieman korpia. Arvoluokkaan I yltää muutama osa-alue, arvoluokkaa II on laajemmin. Osa seuraavassa esitellyistä osa-alueista kuuluu myös METSO:n arvoluokkaan III. Metsäliiton tilaan kuuluu myös Siikajärven Isosaaren pohjoispuolisko, pinta-alaltaan muutama hehtaari. Kallioisessa Isosaaressa on varttunutta, mäntyvaltaista kuivahkon kankaan metsää. Puustossa on männyn ohella kuusta ja koivua, puusto on jokseenkin erirakenteista. Lahopuuta lienee jonkin verran (arvio perustuu mantereelta kiikarointiin). Isosaaren kaakkoispuolella, kohti saarta pistävän niemen kärkiosassa (vasten tilaa 1:252) on valtapuustoltaan vanhaa, erirakenteista kuusivaltaista tuoreen kankaan metsää. Kuusen ohella puustossa on koivua ja mäntyä. Myös haapaa, pihlajaa, raitaa ja harmaaleppää kasvaa jonkin verran. Lahopuuta on kohtalaisesti järeää kuusta ja ohuempaa lehtipuuta. Yhdeltä kuusimaapuulta löytyi silmälläpidettäväksi luokitellun vanhan metsän indikaattorilaji ruostekäävän esiintymä. Maininnanarvoinen yksityiskohta on niemen kärjestä reilut sata metriä kaakkoon sijaitseva erikoinen, pitkä ja kapea, tavallaan harjumainen kallioniemi, jonka ja mantereen väliin jää kapea lahti. Kuusivaltaisen metsän kaakkoispuolella on vajaan kahden hehtaarin laajuinen räme, joka ulottuu Siikajärven rantaan asti. Suotyyppi on pääosin isovarpurämettä, mutta laidoilla on myös ainakin
korpirämettä. Suolle on kaivettu aikoinaan yksi oja, mutta se on alkanut umpeutua itsestään. Koko suota voikin pitää luonnontilaisen kaltaisena. Suon etelä- ja itälaidan kallioiden rinteillä sekä Siikajärven rantakalliolla on vanhahkoa mäntyvaltaista, lähinnä kuivahkon kankaan metsää. Puusto on erirakenteista, ja männyn ohella puulajeina on koivua ja kuusta. Mäntylahopuuta on jonkin verran. Hieman idempänä, Haapalahden etelärannalla on maisemallisesti hienoja kallioita, joiden vanhaa puustoa on säästetty järven rannassa kapeana kaistaleena Siikajärvenlakkari-lammelle asti. Siikajärvenlakkaria erottaa varsinaisesta Siikajärvestä lyhyt, luhtainen puro. Siikajärvenlakkarin pohjoispuoliselle suolle on joskus kaivettu yksi oja. Lammen tuntumassa ojitus ei ole kuitenkaan kuivattanut suota. Lammen läheisyydessä suo on pääosin isovarpurämettä, jonka puustossa on männyn ohella myös koivua. Molempia puulajeja on myös lahopuuna. Hieman kauempana lammesta suo muuttuu korpirämeeksi ja muurainkorveksi ja samalla luhtaiseksi, mikä näkyy mm. järviruoko- ja pajukasvustoina sekä suon vetisyytenä. Vielä kauempana lammesta suo muuttuu kuusivaltaiseksi, järeäpuustoiseksi korveksi, jossa kuusen ohella kasvaa hieman koivua ja yksittäisiä haapoja. Järeää kuusilahopuuta on kohtalaisesti, koivulahopuutakin jonkin verran. Suotyyppi on pääosin kangas- ja mustikkakorpea, osin myös metsäkortekorpea. Oja on kuivattanut suota siten, että ainakin osin se on luokiteltavissa nykyisin muuttumaksi. Ojan tuntumassa kasvaa runsaasti hiirenporrasta ja isoalvejuurta. Siikajärvenlakkarin länsipuolisella mäellä ja sen rinteillä on vanhaa kuusivaltaista tuoreen kankaan metsää tosin aivan mäen laella männyn osuus on suurempi ja metsätyyppi kuivahkoa kangasta. Puusto on erirakenteista ja kuusen ohella siinä on koivua, mäntyä ja haapaa. Kuuset ja männyt ovat paikoin erittäin järeitä. Lahopuuta, etupäässä järeää kuusta ja mäntyä, on melko runsaasti. Myös koivua ja haapaa on lahoamassa maassa jonkin verran. Lännempänä, Siikajärveen laskevassa rinteessä puustoa on harvennettu jossain vaiheessa, mutta tätäkin osa-aluetta voisi kuvata puustoltaan luonnomukaiseksi. Metsätyyppi on kuivahkoa tuoretta kangasta, ja puustossa on männyn ja kuusen ohella koivua. Valtapuusto etenkin männyt ovat vanhoja järeitä, ja puusto on jokseenkin erirakenteista. Lahopuuta mäntyä, kuusta ja koivua on jonkin verran. Myös pitkälle lahonneita vanhoja mäntymaapuita näkyy. Yhdeltä elävältä vanhalta männyltä löytyi vanhan metsän indikaattorilaji männynkäävän esiintymä. Siikajärven Haapalahden kalliorannat ovat upeita. Ne putoavat alas järveen jylhinä jyrkänteinä. Jyrkänteiden laella kulkee retkeilyreitti, joka on merkitty puihin maalitäplin. Metsä jatkuu samantyyppisenä Kellarinlahden ympäristössä. Lahden itäpuolen notkelmassa on valtapuustoltaan vanha, erirakenteinen kuusivaltainen kangaskorpi, jonka puustossa on myös koivua ja hieman mäntyä. Kuusi- ja koivulahopuuta on melko runsaasti, mäntylahopuutakin jonkin verran. Kellarinlahden pohjoispuolella on kuivahkon ja kuivan kankaan kalliometsää. Puusto mäntyvaltaista ja jokseenkin erirakenteista, valtapuusto vanhaa. Männyn ohella ainakin Kellarinlahteen laskevilla rinteillä kasvaa myös kuusta ja koivua. Mäntylahopuuta on kohtalaisesti, kuusi- ja koivulahopuuta rinteillä yksittäin. Ikivanhoja hiiltyneitä palokantoja näkyy myös. Mäen pohjoisrinteellä sekä elävässä puustossa että lahopuustossa on hieman myös haapaa. Edelleen pohjoiseen, kohti tietä mentäessä metsä muuttuu tuoreeksi kankaaksi. Puusto on varttunutta, lähinnä mänty koivu -sekametsää, paikoin koivuvaltaista. Puustoa on jossain vaiheessa harvennettu, mutta esimerkiksi lahopuuta (mäntyä ja koivua) on silti jonkin verran. Myös harmaaleppää on lahopuuna jonkin verran. Länsipuolella, Kuninkaanlahden eteläpuolella on laajalti isovarpurämettä, joka on ojan läheisyydessä kuivunut muuttumaksi. Männyn ohella rämeellä kasvaa koivua. Mäntymaapuita ja -
keloja näkyy siellä täällä. Suon ja järven väliin jäävällä eteläisemmällä ja pienemmällä mäennyppylällä on kuivahkon kankaan mäntyvaltaista metsää. Puusto on jokseenkin erirakenteista, valtapuusto melko vanhaa. Männyn ohella puustossa on kuusta ja koivua sekä hieman nuorta haapaa. Lahopuuta, koivua, kuusta ja mäntyä, on yksittäin. Suon ja järven väliin jäävällä isommalla mäennyppylällä on tuoreen kankaan kuusivaltaista metsää. Puusto on nuorehkoa varttunutta, mutta luonnontilaisen kaltaista (erirakenteista, tiheää ja harventamatonta). Kuusen ohella puustossa on koivua, haapaa, pihlajaa, harmaaleppää ja mäntyä. Lahopuuta (keskijäreää ja riukumaista kuusta sekä riukumaista lehtipuuta) on kohtalaisesti. Niemen kallioisessa kärjessä puusto on mäntyvaltaisempaa ja jonkin verran vanhempaa. Rannassa on myös nuotiopaikka, jonne vie polku Kuninkaanlahden itäpuolen tien varresta. Siikajärven pohjoisrannalla Metsäliiton tilalla on kapea vanhemman metsän vyö aivan kuin etelämpänäkin Haapalahden rannalla. Vaikka kyse on vain ohuesta metsäkaistaleesta järven ja nuorempien metsien välillä, on sillä ainakin selvä maisemallinen arvo. Siikajärven lajistoon kuuluu lisäksi mm. uhanalainen (vaarantunut) selkälokki, jonka pesimärauhan turvaamiseksi rannat olisi hyvä säilyttää mahdollisimman luonnontilaisina ja suojaisina.
LIITE 3. Suojelun sekä puu- ja tilakaupan tuoton vertailua Taulukossa esitetään metsänomistajan saama tuotto pysyvästä suojelusta verrattuna puukauppaan ja tilan myyntiin. Laskelmat perustuvat todellisiin tarjouksiin. Esimerkkitilan pinta-ala on 5 ha ja puusto noin 300 kuutiometriä/ha. (Lähde: Pirkanmaan metsäkeskus) Puukauppa euroa Kantorahatulo 72 000 Myyntivero vähennysten jälkeen noin 20 % -14 400 Uudistamiskulut -5 000 Nettotulot 52 600 Yksityinen pysyvä suojelualue euroa ELY-keskuksen tarjous ei veroa 54 000 Nettotulot 54 000 Kuten taulukosta ilmenee, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen korvaus suojelusta on verotonta tuloa, toisin kuin puukaupan tuotto. Suojeluvaihtoehdossa säästyy myös uudistamiskuluilta.