Rovaniemen kaupunki HIRVAAN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS 28.8.2008 Seitap Oy 2008
SISÄLLYS 1. JOHDANTO 2 2. SUOJELUALUEET JA -OHJELMAT 2.1. Luonnonsuojeluohjelmat 3 2.2. Luonnonsuojelu-, vesi- ja metsälain mukaiset suojeltavat kohteet 3 3. KULTTUURIYMPÄRISTÖT JA PERINNEMAISEMAT 4 4. KASVILLISUUS 4 4.1. Uhanalaiset kasvilajit 4 5. LINNUSTO 4 6. SELKÄRANGATTOMAT 5 7. YHTEENVETO 5 Kirjallisuus Liitteet Luontoselvityskartta 1:20 000
1. JOHDANTO Hirvaan kylä sijaitsee E4-tien varressa, reilut 10 kilometriä Rovaniemen kaupungista etelään. Pitkänomaisen kylän asutus sijoittuu pääasiassa E4-tien varteen sekä Kemijoen rannalle. Osayleiskaava-alue rajoittuu idässä Valajaskosken voimalaitokselta lähtevään voimalinjaan, lounaassa Hirvaan metsäoppilaitoksen seutuville, etelässä Kemijoen pohjoisrantaan ja pohjoisessa karkeasti junaradan - Kalliovaaran muodostamalle linjalle (liitekartta). Hirvaan kylämaisemaa hallitsee lähellä tietä virtaava Kemijoki. Hirvaan osayleiskaava-alueen luontoselvityksen laati FM Sami Mäkikyrö. Maastoinventointi maastokäynneillä 3.7. ja 7.7.2008.
2. SUOJELUALUEET JA -OHJELMAT 2.1. Luonnonsuojeluohjelmat Kaavoitettavalla alueella ei ole luonnonsuojeluohjelmien rajauksiin kuuluvia kohteita. 2.2. Luonnonsuojelu-, vesi- ja metsälain mukaiset suojeltavat kohteet Luonnonsuojelulain 29 :ssa mainitusta suojeltavien luontotyyppien mukaisista kohteista Hirvaalta löytyy avointa maisemaa hallitseva yksittäinen puu. Iso kuusi kasvaa talon pihapiirissä Kemijoen rannalla noin kilometri metsäoppilaitoksesta koilliseen. Kohde on merkitty peruskartalla Rauh merkinnällä. Vesilain mukaisista luontotyypeistä alueelta löytyy lähteitä. Kuusi lähteistä on luonnontilassa ja yksi muokkaamalla sekä ojittamalla muutettu. Lähteet sijaitsevat Kalliovaaraa ympäröivillä soilla ja ovat pienehköjä, mutta kuitenkin kirkasta vettä pulppuilevia. Kasvillisuus lähteiden ympärillä on rehevää. Puusto käsittää pääasiassa koivua ja kuusta. Myös haapoja, pihlajia, raitoja ja leppiä esiintyy. Pensaskerrosta vallitsevat pajut, selvästi yleisimpänä kiiltopaju. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. kurjenjalka, kortteita, suopursu, saroja, tähtitalvikki ja suohorsma. Pohjakerroksen yleisimpiä lajeja ovat rahkaja kiiltolehväsammal. Metsälain 10 :n mukaisia metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeitä elinympäristöjä alueelta löytyy lähteiden ympäriltä, Pahaojan heinäinen korpikuru sekä Kalliovaaran lakialue ja jyrkänne. Rantaluhtaa on Hirvasojan suulla, mutta enimmäkseen Kemijoen ranta on muokattu ja pengerretty, joten tämäkään alue ei ole kovin luonnontilaista.
3. KULTTUURIYMPÄRISTÖT JA PERINNEMAISEMAT Hirvaalla sijaitseva, vuonna 1904 perustettu, Rovaniemen metsäoppilaitos on Lapin kulttuuriympäristöohjelmaan kuuluva kohde. Oppilaitoksen ympäristö, ranta-alue mukaan luettuna, muodostaa näyttävän kokonaisuuden, jos kohta eri aikakausina rakennetut talot hiukan sekoittavatkin tunnelmaa. Perinnemaisemakohteita ei kaavoitettavalla alueella ole. 4. KASVILLISUUS Kaavoitettavan alueen kasvillisuus vaihtelee riippuen maaperän kosteudesta. Kuivilla alueilla, Kalliovaara, Häkinvaara ja Jouttikangas, jossa maaperä on hyvin vettä läpäisevää hiekkaista moreenia tai hiekkaa, kuten esimerkiksi Kalliovaaran itä- ja pohjoisosissa tai kalliokkoa (Kalliovaaran laki), vallitsevat kuivahkot puolukka-kanerva tai puolukka-mustikkakankaat, joiden pääpuulaji on mänty. Metsäoppilaitoksen ja Peterinniemen seudulla kasvavat metsät ovat kosteampia, tuoreita mustikkatyypin kankaita, joiden pääpuulaji on kuusi. Myös koivuja ja mäntyjä kasvaa runsaasti. Pensaskerroksessa kosteutta ilmentää pajujen runsas esiintyminen. Suuri osa metsistä on hakattu. Kemijoen rannat ovat olleet aikaisemmin niittyinä, mutta nykyään niityt ovat päässeet käytön puutteessa pusikoitumaan. Kosteimmissa paikoissa tilan on vallannut kiiltopaju ja hiukan kuivemmilla alueilla koivu. Rannalla kasvaa myös kuusia, mäntyjä, katajaa, harmaaleppiä sekä pihlajia, ja kenttäkerroksessa esimerkiksi kieloja, kulleroita ja kortteita. Vanhojen niittyjen heinäkasvillisuus on rehevää. Myös Valajaskosken voimalaitoksen ympäristössä näkyy voimakas kulttuurivaikutus. Maastoa on muokattu raskaalla kädellä ja rannan metsät voimalaitoksesta itään päin vaikuttavat istutetuilta. Kemijoen ranta koko osayleiskaava-alueella on pengerretty vesivoimatalouden tarpeita vastaavaksi. Suot ovat alueella lähes kokonaan ojitettuja ja siten hyvää vauhtia metsittymässä. Ainoa jossain määrin luonnontilainen suo on Kalliovaaran pohjoispuolella. Puuttomalla nevalla kasvaa mm. tupasvilla, kihokki, suokukka ja rahkasammal, ja sitä ympäröivällä rämeellä mänty, vaivaiskoivu, hilla, variksenmarja ja maariankämmekkä. 4.1. Uhanalaiset kasvilajit UHEX- rekisterin tietojen mukaan osayleiskaava-alueelta on löydetty kolme valtakunnallisesti uhanalaista kasvilajia (neidonkenkä Calypso bulbosa, laaksoarho Moehringia lateriflora ja siperianvehnä Elymus fibrosus) yhdeksältä eri kasvupaikalta sekä yksi uhanalainen sammallaji, tulvasammal Myrinia pulvinata. Näistä neidonkenkä, laaksoarho ja siperianvehnä kuuluvat luokkaan vaarantuneet ja tulvasammal luokkaan silmälläpidettävät lajit. Tähän työhön liittyvien maastokäyntien yhteydessä ei havaittu uhanalaisia kasvilajeja. 5. LINNUSTO Osayleiskaava-alueella tämän työn yhteydessä havaituista lintulajeista (liite 1.) löytyy niin metsän, rantojen kuin kulttuuriympäristönkin lintulajeja. Tyypillisiä metsälajeja ovat esimerkiksi leppälintu, metsäkirvinen ja järripeippo. Rannoilla tavataan esimerkiksi kala- ja naurulokkeja, sinisorsia, telkkiä sekä rantasipejä. Rakennetussa kulttuuriympäristössä viihtyvät harakka, hernekerttu ja kirjosieppo. Soiden lajeista tavattiin esimerkiksi keltavästäräkkejä ja liro. Alueella havaitut lintulajit ovat Pohjois-Suomessa yleisiä ja varsin runsaslukuisia lintulajeja pikkutylliä ja hernekerttua lukuunottamatta. Nämäkään eivät ole mitään suuria harvinaisuuksia. Suomen yleisin kahlaajalaji liro, joka pesii esimerkiksi Kalliovaaran pohjoispuolen nevalla, kuuluu EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin.
6. SELKÄRANGATTOMAT Tämän työn yhteydessä ei selvitetty selkärangattomien eläinten esiintymistä alueella. UHEX-rekisterin mukaan Häkinvaaran alueelta on löydetty luhtahaiskiainen niminen kovakuoriaislaji, joka kuuluu Suomen uhanalaisuusarvioinnissa luokkaan silmälläpidettävät. 7. YHTEENVETO Luonnon kannalta arvokkaimpia osia Hirvaan alueella ovat Kalliovaara ympäristöineen, Hirvasojan suu ja Kemijoen rannat. Kalliovaaran lakilouhikot ovat maisemallisesti hienoja ja vaaran reunoilla on useita luonnontilaisia lähteitä, jotka saavat vetensä vaarasta. Vaaran pohjoispuolella on lähes luonnontilainen suo ja vaaran länsireunaa kiertää Tuomijärvestä laskeva Tuomioja. Lisäksi vaaran eteläpuolelta on löytynyt kivikautinen asuinpaikka. Hirvasojan suu Kemijoen varressa on monipuolinen ja rehevä elinympäristö monenlaisille linnuille, eläimille ja kasveille. Vaikka ihmisen toiminta alueella näkyykin mm. vanhojen niittyjen ja uimarannan muodossa, on ympäristö kuitenkin siinä määrin vaihtelevaa, että myös luonnon eliöt löytävät sieltä elintilaa. Kemijoen varsi on, vaikkakin vesivoimatalouden voimakkaasti muokkaamana, maisemallisesti komeaa seutua ja myös joidenkin uhanalaisten kasvilajien kasvupaikka. On ymmärrettävää, että jokivarteen on halukkuutta rakentamiseen, mutta siinä piilee riskejä ajatellen Kemijoen veden- ja ympäristönlaatua. Joki on tärkeä virkistyksen lähde ympäristön asukkaille esimerkiksi kalastuksen, uimisen ja maisemallisten arvojen ansiosta. Rakentaminen lähelle rantaa voi vaarantaa veden laatua rannan muokkaamisen ja mahdollisten lisääntyvien jätevesipäästöjen kautta sekä pahimmassa tapauksessa estää liikkumisen rannassa. Tässä luontoselvityksessä esille tulleiden seikkojen perusteella mahdollinen lisärakentaminen on syytä ohjata Häkinvaaran ja Jouttikankaan seuduille sekä tiivistämällä nykyisiä asuinalueita.
KIRJALLISUUS Kalpio, S. ja Bergman, T. 1999: Lapin perinnemaisemat. Lapin ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 116. Lokio, J. 1997: Lapin kulttuuriympäristöohjelma. Lapin ympäristökeskus. Rovaniemi 1996. Maa- ja metsätalousministeriö 1981: Valtakunnallinen soidensuojelun perusohjelma. Maa- ja metsätalousministeriö 1982: Valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki, 432 s. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmä. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=475&lan=fi, 12.7.2008. Vanhojen metsien suojelutyöryhmä 1998: Vanhojen metsien suojelu Pohjois-Suomessa. Vanhojen metsien suojelutyöryhmän osamietintö III. Osa II: kartat. Suomen ympäristö 152. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöministeriö 1984: Valtakunnallinen harjujensuojeluohjelma. Ympäristön- ja luonnonsuojeluosaston julkaisu D:6. Ympäristöministeriö Ympäristöministeriö 1989: Valtakunnallinen lehtojensuojeluohjelma, kartat. Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston sarja C/44/1989. Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriö 1991: Rantojensuojeluohjelman alueet. selvitys 97.
Liite 1. Hirvaan osayleiskaava-alueella kesällä 2008 havaitut lintulajit. Laji Varis Harakka Sepelkyyhky Telkkä Sinisorsa Käki Käpytikka Västäräkki Keltavästäräkki Metsäkirvinen Haarapääsky Törmäpääsky Räkättirastas Punakylkirastas Mustarastas Laulurastas Pajulintu Talitiainen Sinitiainen Peippo Järripeippo Viherpeippo Tilhi Leppälintu Kirjosieppo Pajusirkku Keltasirkku Kalalokki Naurulokki Lehtokerttu Hernekerttu Pikkutylli Rantasipi Liro Corvus corone Pica pica Columba palumbus Bucephala clangula Anas. platyrhynchos Cuculus canorus Dendrocopos major Motacilla alba M. flava Anthus trivialis Hirundo rustica Riparia riparia Turdus pilaris T. iliacus T. merula T. philomelos Phylloscopus trochilus Parus major P. caeruleus Fringilla coelebs F. Montifringilla Carduelis chloris Bombycilla garrulus Phoenicurus phoenicurus Ficedula hypoleuca Emperiza schoeniclus E. Citrinella Larus canus L. ridibundus Sylvia borin S. curruca Charadrius dubius Actitis hypoleucos Tringa glareola
Liite 2. Luontoselvityksen rajaus