Suljetusta avoimeen talouden globaalimyrsky

Esko Kalevi Juntunen Suljetusta avoimeen talouden globaalimyrsky P O L E M I A K U N N A L L I S A L A N K E H I T T Ä M I S S Ä Ä T I Ö

Suljetusta avoimeen talouden globaalimyrsky

Esko Kalevi Juntunen Suljetusta avoimeen talouden globaalimyrsky K U N N A L L I S A L A N K E H I T T Ä M I S S Ä Ä T I Ö K A K S

SULJETUSTA AVOIMEEN TALOUDEN GLOBAALIMYRSKY Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisu nro 77 Pole-Kuntatieto Oy ja Esko Kalevi Juntunen Vammalan Kirjapaino Oy, Sastamala 2010 ISBN 978-952-5801-25-5 (nid.) ISBN 978-952-5801-24-8 (PDF) ISSN 1235-6964

Sisällys Esipuhe 9 Johdanto 11 Fuusiot peittävät tehokkuuden vaateen 11 Miksi tämä kirja? 12 Miksi julkinen sektori ei muutu, vaikka rajat on avattu? 14 Ahtisaari ymmärsi avointa taloutta 15 Sopeutuminen vaatii tosiasioiden tunnustamista 16 Julkisen sektorin kasvu numeerinen tarkastelu 18 Julkiset menot suhteessa BKT:een 18 Rahat menevät julkisen sektorin kasvuun 20 Väestön rakenne määrää yhteiskunnan dynaamisuuden 23 Länsi ikääntyy itä aikuistuu 25 Idässä ruokaa ja koti lännessä egon kohotusta 28 Raaka-aineista kaikki alkaa 28 Kasvuvaihe tarvitsee pääomia 29 Sarjakoot kasvavat investoinnit suurenevat 32 Innovaatiot ja palvelut 32 Informaation hallintaa vaurausvaiheessa 34 Taistelu hyvinvointiyhteiskunnasta 37 Lipposella samat teesit kuin tänään: puolueet vaihtuvat, mutta politiikka säilyy 39 Puolueiden projekti tehty? 40 Piipon teesit 42

Suljetusta avoimeen 45 Julkiset menot kasvavat tuloja nopeammin 47 Erilaisia tulevaisuuden skenaarioita 50 Kiinan lohikäärme syöksee tulta 51 Entä jos kriisi syvenee? 52 Kartuttajat lihovat soturit sotajalalla 54 Kansakuntien kilpailuetu 55 Kehitystrendejä laman jälkeen 57 Itä tuottaa länsi kuluttaa 58 Korjataanko entinen asento vai tehdäänkö uusi? 65 Uusliberalistinen kierre 68 Kuplaa kasvatetaan 69 Pankeille pumpataan rahaa 69 Hyvinvointiyhteiskunta rapautuu 70 Valtio huudetaan apuun 71 Uusliberalismin tulevaisuus 72 Kansantalouksien strategiavaihtoehdot: länsi vs. itä 75 Tehokkuuden parantaminen 75 Valtiot osana kilpailua 76 Vaurausyhteiskunta murroksessa 78 Arvio Suomen yhteiskuntakehityksestä ympäristöanalyysin pohjalta 80 Tehokkuutta ja tuottavuutta 80 Sitran mallista kehitysalusta? 81 Johtajuutta tarvitaan 83 Tehostamisen organisatoriset vaikutukset 84 Kuntakehityksen todennäköiset vaihtoehdot 87 Itsenäinen kunta 88 Yhtiömallinen palvelujen tuotanto 89 Samantyyppisten kuntien yhteistyö 90 Keskuskaupungin ympärille keskittyvä ja vähitellen fuusioituva seutukaupunki 91

Koko maakunnan kattava kunta 92 Voittajat ja häviäjät 93 Innovatiivisuutta keskittämiskehitykseen 94 Maailma muuttuu nopeasti toimenpiteitä vaaditaan 94 Yhteiskunnan muutosnopeus kiihtyy 96 Kokonaisuus ymmärrettävä 97 Missä vaiheessa elinkaarta olemme? 97 Perheiden asiat keskiössä 98 Kirjallisuutta 100

Esipuhe O nko valtioillakin elinkaarensa kuten ihmisillä? Jos näin on, Suomi on hyvää vauhtia menossa kohti vanhuutta. Tämä ei koske yksin ikääntymistämme vaan koko yhteiskuntamme rakenteita. Kuinka vanheneva yhteiskunta kykenee tuottamaan menestyviä palvelutuotteita nuorten ikäluokkien kaukomarkkinoille? Elämme edelleen kuin olisimme teollisuusyhteiskunnassa, vaikka se yhteiskunnan kehitysvaihe on ohitettu aikaa sitten. Näin päättelee dosentti, tohtori ja parin tieteenalan maisteri, kunnanjohtaja Esko Kalevi Juntunen. Samalla hän piirtää kuvaa tulevaan. Sijaintimme maapallolla on parempi kuin Euroopassa. Suomen on nähtävä paikkansa ja roolinsa tässä työnjaossa isottelematta, mutta pontevana. Kaikella tällä on vaikutusta myös kuntakenttään. Sen rakennevaihtoehdot alkavat piirtyä aiempaa selkeämpinä. Lämmin kiitos kirjoittajalle! Lokakuussa 2010 Antti Mykkänen Asiamies KAKS Kunnallisalan kehittämissäätiö www.kaks.fi 9

Johdanto Fuusiot peittävät tehokkuuden vaateen Kirjoitin vuonna 2003 Polemia-sarjaan Kunnan elinkaarihyppy strateginen kehittäminen ja yhteistyö nimisen kirjan, nro 50. Tuolloin pyrin analysoimaan muutoksen edessä olevaa julkista sektoria ja ennen kaikkea kuntakenttää siinä. Keskeisiä teesejäni olivat väestön keskittyminen muutamaan keskukseen ja kuntakentän kehittäminen maakuntatasoisen yhteistyön tai yhtiöiden avulla. Totesin, että väestö keskittyy 5 7 maakuntakeskukseen globaaliteorioiden mukaan. Laaja Helsingin seutu muodostaa metropolialueen, joka vetää yritystoimintaa ja väestöä niin ulkomailta kuin kotimaasta. Se aiheuttaa itseään ruokkivan positiivisen kasvukierteen. Se sysää heikompituottoista toimintaa metropolista riippuvaisiin aluekeskuksiin, missä maan ja työvoiman hinta on halvempi. Maakuntakeskukset saavat kasvuvoimansa pääasiassa lähikunnistaan, ja muutto maakuntakeskuksiin voimistuu. Tämän vahvistivat vuoden 2010 alussa Oulun yliopiston aluetieteen tutkijat raportissaan, jossa he olivat analysoineet vuosituhannen alun kehitystä Suomessa. Visioin kuntien kehittämisen tapahtuvan niin, että heikkojen kuntien on pakko liittyä vahvempiin kuntiin oman toimeentulonsa turvaamiseksi. Pidin nopeimpana tienä yhtiömallisen yhteistyön kehit- 11

tämistä. Siinä pienet pääsevät hyötymään suuruuden eduista, jolloin voimakkaat identiteettiongelmat eivät pääse estämään yhteistyötä. Yhtiömalliseen yhteistyöhön on helppo liittyä. Yhteistyön jatkuessa kitkattomasti huomataan mahdollisesti, miten helppoa on syventää yhteistyötä aina fuusioon saakka. Pidin yhtiömallista tietä kustannustehokkaampana mallina toimia. Esitin kuntien tehokkuusvertailun aikaansaamiseksi selkeitä mittareita ( Juntunen 2006a, 185 188). Kuntien kulujen läpinäkyvyys antaisi selkeän pohjan tavoitteelliselle johtamiselle ja seurannalle. Esitykseni sai julkisen sektorin tutkijoilta ja sieltä elantonsa saavien keskuudessa jopa ärtyneitä kannanottoja. Julkisella sektorilla on omaksuttu ajattelutapa, että kaikkea ei voi mitata rahana. Kaikkea ei voi arvottaa rahalla, mutta voi kyllä mitata. Voidaan todeta, että asian, joka on rahalla maksettu, voi rahana mitata. On aivan eri asia, mihin sitä tietoa käytetään. Jos ei ole mitattua tietoa, se antaa mahdollisuuden puhua asioista tarvitsematta vastata seurauksista. Tänä päivänä selkeän ja läpinäkyvän talouslaskennan merkitys on suuri julkisella sektorilla, koska vähäiset eurot on suunnattava tehokkaasti. Miksi tämä kirja? Kirjoitin vuonna 2009 kirjan Maailma talouskriisin jälkeen Puhallustaloudesta reaalitalouteen. Kirja käsitteli käsillä olevaa finanssikriisiä, sitä seuraavaa lamaa ja ennen kaikkea laman jälkeistä maailmaa. Totesin, että maailma ei ole ennallaan kriisin jälkeen. Maailman talousalueiden painopisteet muuttuvat kriisin seurauksena olennaisesti. Muutoksen syynä ovat elinkaariteorian mukaiset kehitysvaiheet, jotka määrittelevät, missä vaiheessa on edullisinta tuottaa kutakin tuotetta, missä muodossa ja millä alueella. Keskeisenä muuttujana on väestön demografinen rakenne ja kasvu. Tässä kirjassa käyn myöhemmin läpi sekä elinkaariteorian että talouskriisin jälkeisen maailman keskeiset teesit lähtökohtana julkisen sektorin kehittämiselle. 12

Mitä seurauksia maailman muutoksilla on julkiselle sektorille? Aloin pohtia, missä vaiheessa Suomi eli 1960 1970-luvuilla, jolloin pohjoismaista hyvinvointivaltiota rakennettiin. Tarkastelin, miten maailma on muuttunut ympärillämme. Avasimme 1990-luvulla ovemme ensin Eurooppaan ja sitten koko maailmaan. Aluksi se merkitsi, että yrityksemme pääsivät ulkomaisille markkinoille tuotteillaan. Osa yrityksistä kasvoi nopeasti globaaleiksi yrityksiksi. Olimme voittajia ja valloittajia. Silloin oli kaikki hyvin eikä kukaan valittanut. Vähitellen huomasimme, että yrityksemme alkoivat siirtää tuotantolinjojaan kasvaviin ja kehittyviin maihin. Tuotantotoiminta siirtyi lähelle markkinoita, aivan kuten kestävän kaupan oppi opettaa. Sillä oli kuitenkin toinen puoli. Kotimaahan alkoi syntyä työttömyyttä, mikä aiheutti valtavan uudelleen kouluttamisen tarpeen. Ihmisissä alkoi muodostua muutosvastarinta. He alkoivat vastustaa kehitystä, jota on kutsuttu Kiina-ilmiöksi. Kyse on kuitenkin aivan järkevästä ja talousoppien mukaisesta toiminnasta. Tuotetta on edullisinta tuottaa siinä maassa, jonka kehitysvaihe vastaa sen tuotteen kehitysvaihetta. Siellä on tuotantoon sopiva koulutettu työvoima, edulliset raaka-aineet, alhaiset työvoimakustannukset ja tuotteen markkina-alue. Valtiot tukevat mittavilla kompensaatioilla ja eduilla sinne sijoittuvia yrityksiä. Tämä vie tietenkin Suomesta työtä, toimeliaisuutta ja verotulojakin pois. On muistettava, että yritysten globaalin tuotannon aikaansaamiseen ei riittäisi Suomen työvoima, vaan silloin tänne olisi tuotava työntekijöitä. Tähän saakka on uskottu, että kunhan pääkonttoritoiminnot ja brändin hallinta säilyvät Suomessa, tuotannon voi sijoittaa ulkomaille. Nyt on alkanut olla esimerkkejä palvelujen, taustatehtävien ja jopa tutkimus- ja tuotekehittely-yksiköiden siirtämisestä Intiaan ja Kiinaan. Enää ei päde sekään teoria ja uskomus. Globaalissa markkinataloudessa pääoman ja tuotannon sijoittelussa ja pian myös tutkimusyksiköiden sijoittumisessa on astuttu yksi askel eteenpäin. Muutos on nopea. Opetusjärjestelmämme on aina 1970-luvulta lähtien takonut päähämme, että ihmisten on erilaistuttava ja erikoistuttava kapeaan sek- 13

toritietoon, jotta voimme päästä pitkälle asian tai ilmiön ymmärtämisessä tai tutkimisessa. Näin ehkä oli teollisuusyhteiskunnassa. Nopeasti muuttuvassa ja globaalistuvassa maailmassa on tärkeää kokonaisuuksien ymmärtäminen. Kun ymmärtää kokonaisuuden, ymmärtää, miten se vaikuttaa osaan. Kun ymmärtää globaalia kiertokulkua, voi ymmärtää, mitä se vaikuttaa Suomeen. Miksi julkinen sektori ei muutu, vaikka rajat on avattu? Rupesin ihmettelemään julkisen sektorin toimintalogiikkaa ja pohjoismaista hyvinvointimallia. Se on syntynyt vähitellen 1960- ja 1970-luvuilla. Mallin syntymisen aikoihin Suomi oli teollisuusyhteiskunnan vaiheessa, jossa teollistuminen oli kiinni pääomien saatavuudesta. Markkinat kasvoivat aivan kuten ne kasvavat nyt Aasian maissa. Ihmiset vaurastuivat kohtalaisen nopeasti ja tarvitsivat lähes kaikkia tavaroita ja palveluita. Tällöin julkisella sektorilla oli helppo toimia. Politiikassa voitiin esittää kilvan uusia rahoitettavia palveluita kunnalle ja valtiolle. Verojen kertyminen oli nopeampaa kuin julkisen sektorin kasvu. Nyt on siirrytty tilanteeseen, jossa julkinen sektori jatkaa kasvuaan mutta verotulokertymä hidastuu tai jopa pienenee. Suljetun talouden aikana syntynyttä hyvinvointiyhteiskuntaa ei ole laitettu suurennuslasin alle kertaakaan. Se on ollut tabu käsiteltäväksi. Nyt on havahduttu, kun rahat eivät riitä ja finanssikriisin seurauksena syntynyt lama rassaa rakenteita samalla tavalla kuin 1990-luvun kriisissä. Emmekö ole halunneet tajuta sitä seikkaa, että yritykset, kilpailu ja markkinat ovat siirtyneet kansainväliseen globaaliin kilpailuun? Olemme pitäneet tiukasti kiinni suljetun talouden aikana luoduista yhteiskunnan rakenteista ja palveluista. Emme ole pysähtyneet miettimään, vastaavatko tarjottavat palvelut tämän päivän ihmisen tarpeita. Olisiko mietittävä, miten palvelut ja palvelurakenne vastaavat globaalin ja avoimen maailman haasteisiin? 14

Ahtisaari ymmärsi avointa taloutta Presidentti Martti Ahtisaari piti taannoin EVAn valtuuskunnan kokouksessa puheen Suomen talouden rakenteesta. Puheessa tarkasteltiin murrosvaiheessa olevaa Suomea, ja se kuvasti huolta siitä, miten julkinen sektori ja hyvinvointipalvelut selviävät murroksesta. Ahtisaari totesi, että Suomen on jalostettava omaa yhteiskunnallista malliaan. Emme voi piiloutua markkinatalouden selän taakse. Menestyvät suomalaiset yritykset ovat oppineet arvostamaan yhteiskunnallista vakautta ja korkeaa koulutustasoa. Valtion ei kuitenkaan pidä hallita kansalaisyhteiskuntaa vaan tukea sen monipuolista kehitystä. Jotta voimme taata suomalaisen hyvinvoinnin karttumisen myös tulevaisuudessa, meidän on nyt käytävä perusteellista keskustelua siitä, mihin suuntaan taloutta halutaan kehittää. Tässä oleellisia asioita ovat Suomen talouden rakenne ja omistus. Ahtisaari analysoi 1990-luvun taloudellista tilannetta ja siitä aiheutunutta kehitystä siten, että suomalaiset ovat käyneet globaalistuvan talouden tehokurssia: Vuosikymmen opetti meille, mitä seuraa, jos emme riittävän nopeasti hallitse avoimen talouden ja vapaiden rahamarkkinoiden pelisääntöjä. Kriisissä oli silti myös uuden nousun mahdollisuus. Pääsimme lopulta yksimielisyyteen siitä, miten Suomen talouden ulkoinen tasapaino palautetaan. Suomi pääsi ulos kriisistä avautumalla, ei sulkeutumalla. Ahtisaari totesi, että monipuolistuva ja kehittyvä talouden tuotantorakenne, hyvä pääomahuolto ja samalla turvallisuutta tarjoava omistusrakenne ovat vahvan kansallisen talouden tavoiteltavia tunnusmerkkejä. Suomella on vielä paljon tekemistä talouden rakenteiden uudistamisessa. Julkinen sektori ja elinkeinoelämä ovat tukeneet uudistamistyössä toisiaan. Panostus koulutukseen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen on kansainvälistä kärkeä. Koulujen ja yritysten yhteistyö on tuloksillaan osoittanut aiemmat epäluulot perusteettomiksi. Viime vuosina on opittu talouskurin merkitys. Globaalissa taloudessa on noudatettava erilaisia pelisääntöjä kuin menneinä vuosikymmeninä. Päätökset tehdään julkisuuden 15

valvovan silmän alla ja ne joudutaan perustelemaan entistä avoimemmin. Ahtisaari jatkoi puheessaan, että ei ole etujemme mukaista, että Suomesta tulee pelkkä tytäryhtiötalous. Meillä on täysi oikeus ajaa omaa etuamme, kunhan markkinatalouden pelisääntöjä noudatetaan. Jotta suomalaisten omistajien valta olisi riittävää, omistus ei saisi olla hajautunutta. Löytyykö Suomesta halua ja kykyä luoda strategisia omistusliittoutumia? Kyse ei ole siitä, että ulkomainen omistus olisi vahingollista ja tuomittavaa. Päinvastoin, se on tervetullutta ja sitä on kohdeltava tasapuolisesti. Kyse on siitä, että kotimaisen ja ulkomaisen omistuksen välille olisi löydettävä tasapaino, joka olisi kokonaisuuden kannalta suotuisin. Julkisen sektorin avautuminen ja siitä aiheutuvat ongelmat olivat jo tuolloin päättäjien tiedossa. Puolueet eivät näytä löytävän rooliaan muutoksessa, ja siksi strategiat, joiden avulla muutos voidaan kohdata, viipyvät. Vanhasta ei päästä eroon, varsinkaan kun ei ole löydetty uutta punaista lankaa, jota seurattaisiin. Yritysjohtaja Antti Piippo on kirjoittanut tytäryhtiötaloudesta ja Kiina-ilmiöstä. Hänen mielestään ulkomainen omistus ei ole huono asia. Ongelma on yritysten tarve siirtää toimintaansa Suomen ulkopuolelle, eikä se ole omistukseen sidonnainen asia. Yritykset siirtävät toimintaansa sinne, missä niiden toimintaympäristö parhaiten vastaa yrityksen toimintatapoja ja luo parhaat edellytykset vastata kiristyvään kansainväliseen kilpailuun. Lisäksi on illuusio, että Suomesta siirrettäisiin vain suorittavaa työtä halvempien työvoimakustannusten maihin. Suomesta siirtyy myös huippuosaamista: suunnittelua ja johtoa. Osaaminen kehittyy myös Kiinassa, Intiassa ja monessa muussa nopeasti kehittyvässä maassa. Sopeutuminen vaatii tosiasioiden tunnustamista 1990-luvun lama opetti, että talous ja hyvinvointi ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Hyvin toimiva julkinen sektori on ehdoton edellytys 16

elinkeinoelämän kilpailukyvylle. On selvää, että jos talous ei ole kunnossa, ei hyvinvointipalveluja voida järjestää hyvin ja kattavasti. Se aiheuttaa väistämättä säästötarpeita, rakenteiden uudistamista, tarvetta tarkastella palvelujen tarjonnan kirjoa ja sen tarpeellisuutta. Talouden heikkeneminen osoittaa nopeasti julkisen palvelutuotannon laajuuden ja jopa raskaat rakenteet. Ei voi olla merkityksetöntä, että parin viime vuosikymmenen aikana kansalliset rajat ylittävä toiminta on moninkertaistunut ja sen merkitys kasvanut. Monia yksityisiä ja julkisia palveluita on siirtynyt suljetulta sektorilta avoimelle sektorille, kuten Posti ja Tele, Tiehallinto jne. Täytyy muistaa, että meidän yhteiskunnalliset kiinteät kulumme rasittavat globaaleilla markkinoilla toimivia yrityksiä. Tällöin vaihtoehtoina on, että pystymme keventämään kiinteää kulurakennettamme ja verotusta tai yritykset siirtyvät halvempien kiinteiden kustannusten alueille. Meitä halvempien alueiden kiinteitä kustannuksia tuskin voidaan nostaa lyhyellä aikavälillä. Kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa vaikuttava nopeasti. Myös kolmas vaihtoehto toteutuu, mutta hitaasti ja pitkällä aikavälillä. Hyvinvoinnin jatkuva paraneminen on sidottu jatkuvaan elinkeinotoiminnan kasvuun. Siksi on ymmärrettävä hyvinvoinnin vaateiden ja elinkeinoelämän kasvuvaateiden yhtäläisyys. 17

Julkisen sektorin kasvu numeerinen tarkastelu Julkiset menot suhteessa BKT:een Kun yhteiskuntaa tarkastellaan elinkaarella kehittymisen valossa, havaitaan, että julkisen sektorin menot kasvavat yhteiskunnan kehittyessä ja siirtyessä varallisuus- tai innovaatioyhteiskuntaan. Ihmisten yhteiskunnallisten palvelujen kysyntä kasvaa koko ajan. Päättäjät haluavat rahoittaa yhteisistä varoista mitä moninaisimpia asioita. Esimerkiksi yhteiskunnan alkuvaiheissa yhteiskunnan tuki kohdistuu pääasiassa vähävaraisiin ja heidän toimeentulonsa turvaamiseen. Yhteiskunnan kehittyessä ei ole enää kyse pelkästään pienituloisten tukemisesta vaan palvelujen tasapäisestä saatavuudesta ja kustannettavuudesta. Kun verrataan julkisten menojen kehitystä suhteessa bruttokansantuotteeseen joissakin OECD- maissa vuosina 1880 2007, havaitaan, että 1900-luvun alussa maatalousyhteiskunnan aikoihin julkisten menojen osuus oli 10 15 %:n luokkaa niin Suomessa kuin muissa vertailumaissa (taulukko 1). Osuus pysyi lähes samansuuruisena aina 1940-luvulle saakka. Pohjoismaiden kehitys näyttää kulkeneen lähes samalla tavalla. Englanti, Italia, Saksa ja Japani poikkesivat selvästi tuosta tasosta. Saksassa osuus oli jopa 42 % vuonna 1939, Italiassa ja Englannissa 29 % ja Japanissa 30 %. Ruotsin ja Suomen 18

Taulukko 1. Julkiset menot suhteessa BKT:een eräissä OECD-maissa 1880 2007 Maa 1880 1913 1929 1950 1970 1980 1990 2007 Suomi 12 15 23 32 39 47 47 Ruotsi 10 15 24 43 62 61 53 Norja 7 18 35 41 48 55 47 Ranska 11 10 12 28 38 46 50 53 Saksa 10 18 31 30 39 49 46 45 Hollanti 8 11 27 45 59 58 Englanti 10 13 24 34 39 45 42 46 Italia 14 17 20 30 33 42 54 Japani 9 14 19 20 19 33 32 38 Yhdysvallat 8 10 23 32 34 37 37 Lähteet: Tuomala 2009 sekä seuraavat lähteet teoksessa Tuomala 2009: Mäki 1995 (Hjerppe 1988; Lybeck-Henriksson 1988; Offentliga sektorn 1990; Taimio 1986); OECD Economic Outlook 2005 julkisen sektorin osuus kehittyi samaan suuntaan vuoteen 1950 ja oli 23 24 %, mutta Norjassa osuus oli jo 35 %. Julkisen sektorin osuus BKT:sta kasvoi tasaisesti Suomessa aina vuoteen 1970, jolloin se oli 32 %. Norja ja Ruotsi olivat samalla tasolla 10 vuotta aikaisemmin. Suurin osuus oli Hollannissa, 45 %. Julkinen sektori jatkoi kasvuaan 1970-luvulla, ja se oli vuonna 1980 Suomessa 39 % BKT:sta. Suurimmillaan julkisten menojen osuus BKT:sta on ollut vuonna 1980 Ruotsissa 62 % ja Hollannissa 59 %. Suomen julkinen sektori kasvoi vielä 1980-luvulla niin, että sen osuus vuonna 1990 oli 47 % BKT:sta. Suurimmat osuudet olivat Ruotsissa, 61 %, Hollannissa, 58 %, ja Norjassa, 55 %. Kasvu on jatkunut elinkaaren kehityksen mukaisesti 2000-luvulla. Vuonna 2004 julkisen sektorin osuus BKT:sta oli Suomessa 51 %, Ruotsissa 57 % ja Ranskassa 53 %. Näyttää, että muualla OECD-maissa julkisen sektorin kasvu olisi saatu pysäytetyksi, mutta Suomi on noussut maiden kärkikastiin. Kehitys tuntuu hieman huolestuttavalta, kun olemme elinkeinotoiminnassa siirtyneet suljetusta taloudesta avoimeen talouteen. Samaa kehitystä ei ole tapahtunut julkisella sektorilla. 19

Rahat menevät julkisen sektorin kasvuun Julkisten menojen osuus kävi vielä korkeammalla eli 62,3 %:ssa edellisen pankkikriisin aikana, jolloin yhteiskunta joutui tukemaan pankkeja ja kansantalouden koko pieneni. Samanlainen kehitys tapahtui myös Ruotsissa (74,5 %) ja Tanskassa (61,8 %). Vuonna 2007 julkisten menojen suhteellinen osuus näyttäisi olevan hieman pienempi. Suomessa se oli 47,3 %, Ruotsissa 52,5 %, Saksassa 45 % ja Yhdysvalloissa 36,6 %. Näyttäisi siltä, että yhteiskunnan bruttokansantuotteen kasvaessa ei julkisten menojen kasvu olisi seurannut kasvua. Olisiko jo viimein tajuttu, että yhteiskunta on siirtynyt kustannustehokkuusvaiheeseen? Julkisen sektorin menojen koostumus selviää taulukosta 2. Se osoittaa, että kuntien menot ovat vaihdelleet 35 %:n ja 41 %:n välillä. Se johtunee kunnille sälytettyjen tehtävien määrästä ja vaihtelusta. Työllistämisen menojen osuus on vaihdellut vuodesta 1985 läh tien 20 %:n ja 26 %:n välillä ja sosiaalisten tulonsiirtojen osuus 15 %:n ja 25 %:n välillä. Taulukko 2. Julkisen sektorin koko Suomessa 1970 2006 Vuosi Julkiset kokonaismenot / BKT Julkiset kulutusmenot / BKT Sosiaaliset tulonsiirrot / BKT Kuntien menot / julkiset menot Julk. sektorin työlliset / kaikki työll. 1970 31,6 14,4 8,2 37,5 11,5 1975 37,7 17,0 10,3 39,9 14,4 1980 39,0 18,0 11,9 41,1 17,9 1985 44,9 20,2 14,8 40,9 20,1 1990 46,5 21,1 15,8 40,4 21,9 1995 59,0 23,6 25,8 33,2 26,0 2006 48,7 19,6 18,6 34,9 24,9 Lähde: Tuomala 2009; Mäki 1995; Parkkinen 1995 20

Julkisista menoista suurimman osan vie sosiaaliturva, jonka osuus Suomessa oli 25,8 % vuonna 1995 ja 21,9 % vuonna 2004. Tanska ja Ruotsi ovat samalla tasolla Norjan tason ollessa alle 20 %. Itävalta, Ranska ja Saksa ovat Suomen kanssa samalla tasolla. Yleiseen julkiseen hallintoon menee eniten Ruotsissa, Tanskassa, Ranskassa, Itävallassa ja Suomessa. Puolustusmenot ovat suurimmat Ranskassa, 3,2 %. Suomessa ne ovat 1,5 %. Elinkeinoelämän osuus julkisista menoista on Suomessa 4,8 %, kun se Itävallassa on 5,1 %. Ympäristönsuojeluun käytetään 0,3 0,8 % BKT:sta. Ranska käyttää eniten asumiseen, 1,9 % BKT:sta. Norja käyttää suhteessa eniten terveydenhuoltoon, 7,8 %, ja Suomi 6,7 %. Kulttuuriin käytetään noin prosentti BKT:sta lähes joka maassa. Koulutukseen Suomi käyttää 6 % BKT:sta. Eniten käyttää Tanska, 7,5 %, ja vähiten Saksa, 4,4 %. Tarkasteltaessa verojen osuutta bruttokansantuotteesta nähdään selvä ero keynesiläisen ja monetaristisen mallin valinneiden maiden välillä. Pohjoismaisen hyvinvointimallin valinneiden maiden verojen osuus bruttokansantuotteesta on suurin Tanskassa ja Ruotsissa, noin 48 %. Suomessa 2007 osuus oli 43 %. Pienin verojen osuus on ollut Yhdysvalloissa ja Japanissa. Se oli Japanissa 18,2 % vuonna 1965 ja 27,9 % vuonna 2007. Pohjoismaissa on tultu vuoden 1965 noin 30 %:n tasosta yli 45 %:n tasoon. (Taulukko 3.) Verojen osuus BKT:sta on selvästi pienempi Saksassa, Englannissa, Japanissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa. Tämä johtuu tietoisesta toisenlaisen yhteiskuntapolitiikan valinnasta. Tästä erosta johtuu myös voimakas uusliberalistinen keskustelu, koska kustannusrakennetta on haluttu saada samanlaiseksi kaikissa maissa. Elinkeinoelämä ei halua, että yhteiskunnasta johtuvat kiinteät kustannukset poikkeavat olennaisesti eri maiden välillä. Muuten ne joutuvat antamaan suhteettoman suuren kilpailuedun globaalissa kilpailussa. 21

Taulukko 3. Verojen osuus BKT:sta joissakin OECD-maissa Maa 1965 1975 1985 1990 1995 2007 Suomi 30,4 36,8 40,2 44,3 46,0 43,0 Ruotsi 35,0 42,0 48,2 53,2 48,5 48,2 Tanska 29,9 40,0 47,4 47,7 49,5 48,9 Norja 29,6 39,3 43,0 41,5 41,1 43,4 Ranska 34,5 35,5 42,4 42,2 42,9 43,6 Saksa 31,0 35,3 35,7 35,7 37,2 36,2 Englanti 30,4 35,3 37,7 36,5 35,1 36,6 Japani 18,2 20,9 27,4 29,1 26,7 27,9 Australia 21,7 26,5 29,1 29,3 29,8 30,6 Yhdysvallat 24,7 25,8 25,6 27,3 27,9 28,3 Kanada 25,6 31,9 32,5 35,9 35,6 33,3 OECD 25,8 30,3 33,5 34,8 35,7 35,9 EU 19 27,9 33,1 38,6 39,3 39,9 38,7 EU 15 27,9 33,1 38,6 39,3 40,1 39,8 Lähteet: Tuomala 2009; OECD 22

Väestön rakenne määrää yhteiskunnan dynaamisuuden L änsimaiden väestön vanheneminen muuttaa asiakkaiden kulutus- ja palvelutottumuksia sekä heikentää investointi- ja yrittämishalukkuutta. Kulutushalukkuus kohdistuu esimerkiksi rahoitus-, terveys- ja kuntoutuspalveluihin, virkistykseen ja viihteeseen. Samanaikaisesti kehittyy uuden elinkaaren vaiheen tuotteita elektroniikkateollisuuteen ja tietotekniikkaan. Vanhenevalla väestöllä on varallisuutta, mutta se pitää sitä erilaisissa sijoitusinstrumenteissa sen sijaan, että perustaisi itse yrityksiä ja hakisi sitä kautta pitkän aikavälin tuottoa. Japanilaiset yritykset ovat toimineet menestyksellisesti sijoittamalla teollisuuttaan eri kehitysvaiheen maihin. Sitä kutsutaan ns. kurkiauramalliksi. Japani on pitänyt uusimman ja vähiten saastuttavan teollisuuden omassa maassaan ja siirtänyt jo vanhentuneen teollisuuden naapurimaihin. Samalla se on teollistanut ja kehittänyt naapurimaitaan kuten Taiwania, Etelä-Koreaa, Thaimaata, Indonesiaa, Malesiaa ja Filippiinejä. Näin se on luonut kehittyvän Aasian Tiikerivaltioiden alueen. Väestön ikärakenteen kehitys noudattaa elinkaariteorian mukaista kehitystä. Kun kansakunta on tuotannontekijäkeskeisessä vaiheessa tai aivan elinkaaren alkuvaiheissa, on syntyvyys suuri ja keski-ikä alhainen. Kasvu- tai investointikeskeisessä vaiheessa syntyvyys on edel- 23

leen suuri, ihmiset vaurastuvat ja elävät hieman vanhemmaksi. Keskiluokan asema vahvistuu. Elinkaaren yleistymisvaiheessa tai innovaatiovaiheessa perheiden lasten lukumäärä vähenee, ihmisten keski-ikä nousee ja keskiluokka käyttää enemmän rahaa kulutushyödykkeisiin. Markkinoiden toimivuus on parhaimmillaan. Yhteiskunta vaurastuu vauhdilla. Markkinoille syntyy monenlaisia yrittämisen mahdollisuuksia. Ihmiset perivät asunnot, loma-asunnot ja autot. Kulutuskysyntä muuttuu valikoivaksi ja vaativaksi. Markkinat täyttyvät ja kyllästyvät. Uusien liikeideoiden löytäminen on vaikeaa. Markkinoilla menestyvät vahvat visioijat ja hyvän strategisen taidon omaavat yritykset. Tässä vaiheessa tuotteiden, palveluiden ja yritysten elinkaaret ovat lyhyitä. Uusi kansainvälinen työnjako aiheuttaa kotimaassa investointien vähenemistä sekä työllisyyden heikkenemistä teollistuneissa maissa. Yritykset lisäävät investointejaan taloudellisesti kehittyviin maihin. Tämä on seurausta yritystasoisesta strategiasta, hallinnosta ja operationaalisesta päätöksenteosta. Yrityksen toimintamahdollisuudet ovat rajalliset yhden maan mittakaavassa. Maailmanlaajuinen toimintakenttä tarjoaa yrityksille monipuoliset mahdollisuudet suunnitella toimintaansa. Ne käyttävät benchmarkingia maailmanmittakaavassa, jolloin ne voivat parantaa tehokkuutta. Koska ei synny uusia työpaikkoja uusille kasvaville aloille, työttömyys lisääntyy lyhyellä aikavä lillä. Globaalin toiminnan eri osatekijät kuten materiaalin hankinnan ja tuotantotoiminnan kansainvälinen hajauttaminen alentavat tuotannontekijäkustannuksia. Yritys hakee markkinoilta parasta mahdollista tuotannontekijöiden yhdistelmää. Teollistuneiden maiden yritykset olivat 1970- ja 1980-luvuilla tilanteessa, jossa tuotannontekijäkustannusten kasvu pienensi voittoja. Kehittyvien maiden teollisuus oli uhka teollistuneille maille. Monien massatuotantoon erikoistuneiden yritysten kehitys alkoi tulla kehityskaarensa päähän. Yritykset laativat kaksitahoisen suunnitelman, jolla ne pyrkivät laajentamaan markkinoitaan ja pienentämään tuotantokustannuksiaan. Tämä strategia perustuu viennin laajentamiseen, ulkomaiseen aliurakointiin ja ulkomaisiin suoriin inves- 24

Suomi Intia synty kasvu yleistyminen kyllästyminen kuolema Kuvio 1. Kehittyvän ja kehittyneen maan sijainti elinkaarella ikärakenteen ja kehitysvaiheen mukaan tointeihin. Prosessin luonne riippuu siitä, missä vaiheessa tuotteen elinkaari on, sillä kussakin vaiheessa tarvitaan erilaista tuotannontekijöiden yhdistelmää. Tuotannontekijöiden yhdistelmä on sidoksissa optimaaliseen maantieteelliseen sijaintiin, jossa panokset ovat suhteellisen helposti ja edullisesti saatavilla. Tuotteen elinkaaren kypsässä vaiheessa tarvitaan paljon puoliammattitaitoista työvoimaa, joka kehittyvissä maissa on palkkakustannuksiltaan edullista. Siksi tietyntyyppinen teollisuus siirtyy kehittyviin maihin. Länsi ikääntyy itä aikuistuu Väestön ikärakenteen kehitys noudattaa elinkaaren mukaista ajattelua, mutta myös ns. itä länsi-ajattelua. Alkuvaiheissa syntyvyys on suurta. Perheet turvaavat vanhusten elämisen mahdollisuudet sillä, 25

että synnytetään lapsia, jotka huolehtivat vanhemmistaan, kun he itse ovat vanhoja. Uskonnolliset seikat pitävät syntyvyyden tasoa kor keana. Suuri syntyvyys kuuluu tuotannontekijävaiheeseen ja usein maatalousyhteiskuntaan. Kun teollistuminen voimistuu, niin kaupunkimaisissa oloissa suuren lapsiperheen kanssa eläminen käy kalliiksi. Kun vaihdantataloudesta siirrytään erikoistuneeseen tuotantotalouteen, yhteiskunnan toimintarakenne muuttuu. Koulutustaso nousee ja naiset lähtevät työelämään. Syntyvyys vähenee. Muodostuu kulutusyhteiskunta, ja talouden koko kasvaa koko ajan. Erikoistuminen lisääntyy, ihmisten halu kuluttaa ja hankkia erilaisia tuotteita kasvaa. Taloudelliseen vaurastumiseen kuuluu yksilöllisyyden lisääntyminen, jolloin perhekeskeisyys vähenee. Tällä hetkellä länsimaiden ikärakenne vanhenee nopeaa vauhtia. Yhdysvaltojen ikärakenteen dynaamisuutta ylläpitää Meksikosta tapahtuva suuri maahanmuutto. Muuttajien perheet ovat suuria. Näin Yhdysvallat ei ole joutunut samaan vanhenevan väestön kierteeseen kuin muut länsimaat. Muuttoliike tuo sinne edullista työvoimaa, mutta myös palkkaerot ovat suuret. Ei voi kuitenkaan kiistää sitä, että muuttoliike on tuonut Yhdysvaltojen talouteen dynamiikkaa. Ikärakenteen muutos pitää sisällään monia kansainväliseen kilpailuun vaikuttavia tekijöitä. Aasian maat teollistuvat nopeaa tahtia. Sinne on syntynyt jo satojen miljoonien ellei miljardin suuruinen keskiluokka. Aasian maat ovat juuri siinä vaiheessa, missä perheet hankkivat kodin, kotitalousvälineet, autot jne. Tämä kierre alkaa ruokkia nopeasti itseään, ja kansantalouden koko kasvaa nopeasti. Syntyy hyvä, itseään ruokkiva kierre. Länsimaissa liike-elämän painopiste siirtyy kiinteistöbisnekseen, saavutetulla varallisuudella pelaamiseen esimerkiksi osakkeilla, johdannaisilla, kiinteistöillä. Monikaan yritys ei halua sijoittaa pitkäjännitteisesti. Omistus on globaalia, mikä johtuu siitä, että enää ei ole löytynyt tuottavia sijoituskohteita omasta maasta. Ulkomaille sijoittaminen on tuonut sijoitustoimintaan uusia mahdollisuuksia, joskin riskikerroin on kasvanut. Länsimaat ovat siirtyneet hedonistiseen elämäntapaan: kaikki minulle ja heti. Kulutus painottuu hyvinvoin- 26

tipalveluihin. Tällaisia ovat esimerkiksi hieronta-, lääkäri-, geriatria-, kuntoilu- ym. palvelut. Nämä vaikuttavat selvästi yhteiskunnan dynaamisuuteen. Vanhenevan vaurausyhteiskunnan turvallisuuden ja hoivan tarpeella ei tunnu olevan mitään määrää. Kansantaloudellisesti kaikenlaiseen turvan tunteeseen uhrataan enemmän varoja kuin vastaavasti saadaan tuottoina kansantalouden bruttokansantuotteessa. Turvallisuuden tunteen ulottaminen ulottuu nuorisossa kohta 20 ikävuoteen saakka, joten nuorille ei synny suurta halua yrittäjämäiseen riskinottoon. Uskon, että nyt koettu finanssikriisi on yksi häiriö kansantalouksien toiminnassa. Se aiheutuu globalisaation anomaliasta, jossa tuotanto siirtyy suuriin sarjakokoihin ja yksiköihin ja edullisiin tuotantopaikkoihin. Kulutuksen rakenne muuttuu maapallolla nopeasti, mikä tukee tätä anomalian syntymistä. 27

Idässä ruokaa ja koti lännessä egon kohotusta Raaka-aineista kaikki alkaa Yhteiskunnan alkuvaiheessa tuotanto on perustuotantoa ja se hakee muotoaan kaiken aikaa. Tuotteiden kehittäminen perustuu jokapäiväisen perustuotannon tarpeisiin. Yksityishenkilöt omistavat tuotannontekijät. Kolonialistisissa yhteiskunnissa omistajina ovat suuret yksityiset omistajat tai suuryhtiöt. Työvoima ja sen saanti on keskeistä tässä vaiheessa. Ammattitaito ei ole vielä hyvä. Raaka-aineiden saannin merkitys korostuu. Tuotannon kehittymisen kannalta ongelmana on pääomien saanti. Pienillä toimijoilla on lainansaannin kannalta vakuusongelma. Tuotanto on hajautettu, jolloin logistiikan merkitys korostuu. Tässä vaiheessa tuotteiden ja markkinoiden kehittymisen merkitys korostuu, koska markkinoita ei ole lähialueilla ja kuluttaminen on alkuvaiheissaan. Kotimarkkinat ovat keskeisiä elinkeinojen kehittymisen kannalta, ja tuotannon osalta korostuu raaka-aineiden merkitys. Raaka-aineiden esiintymän hyötysuhde, kuljetettavuus teolliselle valmistuspaikalle tai kulutukseen ovat keskeisiä kilpailutekijöitä. Alkutuotanto on yleisin tuotantomuoto. Vähitellen alkavat kehittyä jalostava teollisuus, tuottaja- ja tuotanto-osuuskunnat ja erilaiset yhtiöt. Tuotteet perustuvat elintarviketuotantoon, ja ne ovat 28

kasvinviljely- tai eläinkunnan tuotteita. Tuotteet, joita saadaan metsästä, puista, marjoista ja hedelmistä, kuuluvat tämän vaiheen tuotantoon. Niiden markkinat ovat kotimarkkinoilla tai lähi alueilla. Kaivostoiminta ja sen tuotteiden kuten malmien ja mineraalien jatkojalostaminen kuuluvat tämän vaiheen kehitykseen. Tekstiilituotteiden valmistus tapahtuu yhteiskunnan tuotannontekijävaiheessa. Edellä mainitut tuotteet kuvastavat elinkaaren alkuvaiheen mutta myös Maslowin tarvehierarkian ensi vaiheiden mukaisia merkittäviä tarpeita, joita ovat ruuan, juoman, peruskulkuneuvojen ja asumisen tarve. Kasvuvaihe tarvitsee pääomia Kasvuvaiheessa yhteiskunta teollistuu ja painottuu raaka-aineiden tuotantoon, maatalouteen, metsätalouteen ja yleensä luonnonvarojen keräämiseen ja jalostamiseen. Infrastruktuurin rakentaminen voimistuu tässä vaiheessa. Se generoi maantie-, rautatie- ja osittain laiva- ja lentoliikenteeseen perustuvaa elinkeinotoimintaa. Kaivosteollisuus on merkittävä toimiala, joka työllistää runsaasti ihmisiä. Matkailuun liittyvät toimialat kehittyvät. Maat ovat edullisia ja houkuttelevia kohteita turismille. Ne ovat avoimia, aktiivisia, neitseellisiä ja monilta osin vielä vähän turistien saavuttamia. Matkailu uusissa kohteissa kehittyvissä maissa korostaa eksotiikkaa ja erilaisuutta hakevien ihmisten turismiarvoja. Elinkaaren alkuvaiheissa yritysten, yksityisten ja valtion pääomat ovat niukat. Pääomien kartuttaminen tapahtuu pääosin kannustamalla kansalaisia säästäväisyyteen. Verojen kerääminen on alkuvaiheissaan. Säästämisasteen nousu hidastaa kuluttamista. Investointeihin käytetään omien varojen lisäksi lainapääomaa, sikäli kuin pankille saadaan järjestettyä riittävät vakuudet. Omistajien voitontavoittelu suuntautuu pitkälle aikavälille, eikä odoteta lyhyen tähtäimen pikavoittoja. Yritysten ylijäämät käytetään uusiin investointeihin. Yleisin 29

SYNTY KASVU YLEISTYMINEN KYLLÄSTYMINEN KUOLEMA MASLOWIN TARVEHIERARKIA ITSENSÄ TOTEUT- TAMISEN TARPEET ARVONANNON TARPEET * SOSIAALINEN HYVÄKSYNTÄ TURVALLISUUDEN TARPEET, ASUNTO, KOTI, PERHE FYSIOLOGISET TARPEET, NÄLKÄ, JANO, FYYSISET TARPEET YHTEENKUULUVUUDEN JA RAKKAUDEN TARPEET Kuvio 2: Julkisen sektorin elinkaaren kehittyminen Maslowin tarvehierarkian valossa KUVIO 2.JULKISEN SEKTORIN ELINKAAREN KEHITTYMINEN MASLOWIN TARVEHIERARKIAN VALOSSA. omistusmuoto on yksityisomistus, ja usein vielä omistus on kohtalaisen pienimuotoista. Maslowin tarvehierarkkinen kehitys yhteiskunnan eri vaiheissa kuvaa hyvin myös julkisen sektorin kehitystä. Julkinen sektori kasvaa sitä mukaa kuin tulot kasvavat ja sosiaalisen hyväksynnän tarve lisääntyy. Elinkaaren alkuvaiheissa sosiaaliset tuet auttavat ihmisiä selviämään jokapäiväisistä huolista ja askareista. Tällöin pienituloisille annettu tuki ohjautuu keynesiläisen ajattelun mukaisesti kulutukseen ja lisää kulutusta ja bruttokansantuotetta. Tällöin toteutetaan tasa-arvoistavaa hyvinvointipolitiikkaa. Elinkaaren loppuvaiheissa hyvinvointipalvelut ovat laajoja ja hyvin moniarvoisia. Silloin hyvinvointiin sijoitettu euro ei välttämättä enää lisää vastaavasti kulutusta ja bruttokansantuotetta. Kyllästymisvaiheessa harjoitettava tukipolitiikka on tasajakoa. Se ei lisää enää kysyntää ja kulutusta sijoituksen suhteessa. 30

SYNTY KASVU YLEISTYMINEN KYLLÄSTYMINEN Perustuotanto tuotteet yksityishenkilö omistaa työvoima raaka-aine pääomat kuljetuskustannukset korkeat logistiikka kallis markkinat syntymässä Teollisuus tehtaat valtio, suuret omistajat pääomat tärkeät raaka-aineiden saatavuus työvoiman hinta koulutus tuotekehittely sarjakoot Palvelut palveluketjut kansainväliset omistajat koulutus strategiat kustannustehokkuus nopeus innovaatiot jakelutiet Informaatio, verkosto verkostot, immateriaalioikeudet suuret kv. yhtiöt, konglomeraatit koulutus visiot, strategiat metropolit keskittyminen kilpailun vapaus liikkuvuus ja logistiikka Kotimarkkinat (local) raaka-aine alkutuotanto elintarvike tekstiilit kaivostoiminta Markkinat kotimaa kahdenvälinen kauppa vienti alkutuotantoa ja raaka-aineita Toimialat raaka-aineet maatalous metsätalous luonnonvarat tiet, infrastruktuuri kaivostoiminta matkailu orastaa Pääomat, rahoitus niukkaa kotimainen säästäminen säästämisaste tärkeä lainat, omat varat omistajat, tuottoodotukset pitkäaikaisia yrityksen ylijäämät, investoinnit yksityisomistus Vientiteollisuus (monenvälinen) tuotanto teollisuus metalliteollisuus jalostus komponentit kotimaa ulkomaankauppa elintarviketeollisuus metsäteollisuus perinteinen raskas teollisuus jäljittelevä teollisuus valtionomistus matkailu kasvaa valtiojohtoinen yritysten varat jvk:t, osakkeet omistajat, pankkilainat osakeannit pitkät tuottoodotukset säästäminen yritysten ylijäämät, investoinnit, osingot osakkeenomistajat Alueelliset markkinaalueet (regional) tuottavuus markkinat ja markkinoillepääsy allianssit strategiat kotimaa ulkomaankauppa alueiden sisäinen ja välinen kauppa johdannaisteollisuus lääketeollisuus energian jalostus tukitoiminnat viestintä ja mediateollisuus turismi markkinat osakkeet ulkomaiset sijoitukset lainat, eri instrumentit bondit, johdannaiset sijoittajat, lyhyet tuotto-odotukset ei yhteyttä omistajiin osakkeen tuotto omistajille, osinko, arvonnousut fuusioinnit Kuvio 3. Tuotannontekijäolosuhteet elinkaaren eri vaiheissa 31 Globaalit markkinat logistiikka tärkeä verkostot pääkonttorit, rahoitus tuotekehittely, tutkimustoiminta monistettavuus globaalikauppa alueiden välinen kauppa suurille yhtiöille kotimaan kaupalla ei merkitystä palvelu- ja viihdeteollisuus hyvinvointiteollisuus it-teollisuus, hardware viihde-, musiikki- ja elokuvateollisuus lääkäripalveluteollisuus sisällöt, sofrware ihmisten neuvonta- ja avustuspalvelut matkailuteollisuus elämysteollisuus riskisijoittajat sijoituksille suuret tuottovaateet rahoitus kerätään etukäteen osakkuusyhtiöt, sijoittajat, osakkeet nopeat tuotto-odotukset, pelaaminen arvonnousut yritysten myynti, fuusiot shareholders value, corporate governance optiot

Sarjakoot kasvavat investoinnit suurenevat Tuotannontekijäkeskeisessä vaiheessa yhteiskunnan toiminnot laajenevat teolliseen tuotantoon. Sarjakoot kasvavat ja investoinnit suurenevat. Tuotanto on teollista toimintaa, jossa perustetaan tehtaita. Tehtaita omistavat valtiot, suuret omistajat ja osakeyhtiöt. Tehtaiden olemassaolo perustuu raaka-ainevarantoihin, niiden edullisuuteen ja saatavuuteen. Työvoiman saatavuus ja hinta ovat merkittäviä kilpailukyvyn lähteitä. Koulutuksen merkitys kasvaa sitä mukaa kuin teollisuuteen tarvitaan ammattiosaamista koneiden ja laitteiden käyttöön. Materiaalien tuntemus ja erilaisten kansainvälisten säädösten tunteminen korostuvat. Tuotekehittely hakee ensimmäisiä uomiaan, jolloin voidaan tuottaa tuotteita erilaisille ryhmille erilaisiin tarpeisiin. Tuotanto kasvaa yhteiskunnan tarpeiden lisääntyessä ja kulutusmarkkinoiden syntymisen myötä. Optimaalinen sarjakoko muodostuu kotimaan markkinoiden ja viennin yhteistuloksena. Tuotanto on kasvanut sellaisiin mittoihin, että viennin järjestäminen on välttämätöntä. Vienti suuntautuu useisiin maihin monenvälisenä ulkomaankauppana. Tuotanto on teollisuustuotantoa, ja sen perustana ovat metalliteollisuus, kaivannaisteollisuus sekä energiantuotanto. Jalostusteollisuus on tärkeä. Komponenttien valmistus on laajaa, mutta valmistus tapahtuu askeleen alan huippukehityksestä jäljessä. Tuotantolaitteet ja innovaatiot ovat peräisin ulkomailta. Työvoiman hinta on halvempi kuin kehittyneemmissä ja viimeisimpiä uutuuksia tuottavissa maissa. Markkinat ovat kotimaassa tai ne löytyvät lähialueelta tai perustuvat kahdenväliseen kauppaan. Innovaatiot ja palvelut Innovaatiovaiheessa on siirrytty palveluyhteiskuntaan, jossa teollinen tuotanto perustuu suuresti erilaisiin palvelumalleihin. Ihmiset ovat toistensa palvelijoina joko yksityisellä tai julkisella sektorilla. Työn- 32

teon toimintamallit muuttuvat nopeasti. Syntyy erilaisia toisistaan riippuvaisia palveluketjuja. Toiminta perustuu nopeisiin, harkittuihin strategioihin. Yhteiskunta antaa koulutusta kansalaisilleen yhä enemmän, ja siitä muodostuu keskeinen kilpailutekijä. Menestymisen ehtona ovat uudet innovaatiot ja oivallukset, joilla pyritään edelleen saamaan kasvua aikaan, kun trendimäinen kasvu on loppunut. Ongelmien ratkaisemiseksi yritetään luoda uutta, differoida tuotteita, segmentoida markkinoita. Uusia innovaatioita käytetään osittain kustannustehokkuuden parantamiseksi, jolloin keinoina ovat esimerkiksi logistiset ratkaisut ja jakeluteiden kehittäminen. Markkinat perustuvat alueellisiin markkinoihin. Tyypillisimmät markkinoita koskevat määritteet ovat tuottavuuden ja kasvun lisääminen segmentoimalla, alueellistamalla tai kokonaan varmistamalla pääsy uusille markkinoille. Markkinointistrategioilla ja brändeillä on suuri merkitys, sillä niiden ansiosta yritys ja tuotteet tunnetaan. Markkinoillepääsyä tuetaan erilaisilla alliansseilla, verkostoilla ja yhteisyrityksillä. Kotimarkkinoilla ei tässä vaiheessa ole enää suurta merkitystä. Suurempi paino on ulkomaankaupalla, mutta painavin merkitys alueiden, kuten EU:n, sisäisellä kaupalla. Alueiden välinen kauppa on jo merkittävää. Kotimarkkinoiden käsite muuttuu maan sisältä alueen sisäiseksi. Yleistymisvaiheen loppupuolen ja kyllästymisvaiheen alun tyypillisimpiä toimialoja ovat lääketeollisuus, it-teollisuus, niin hardkuin softwarekin, viestintä ja mediateollisuus sekä turismin muuttuminen teollisuudeksi. Toimialat sisältävät niin innovaatio- kuin vaurausvaiheen toimialoja. Pääomamarkkinat vastaavat investoinneista ja kehittämistoiminnoista osakeantien ja riskisijoittajien avulla. Tällöin toisilla on idea ja toisilla rahat. Rahan omistajat haluavat nopeita tuottoja ja ideoijat keksinnöilleen katetta. Rahoitus tapahtuu sekä normaalina lainanottona että erilaisilla instrumenteilla, joissa perinteisen lainan lisäksi voi olla riskisijoitusta, omanpääomanehtoista riskisijoitusta ja erilaisia joukkovelkakirjalainasijoituksia. Omistajat eivät laita likoon omaa omaisuuttaan. Yrityksen kehit- 33

täminen perustuu erilaisten lyhyttä tuottoa hakevien sijoittajien varaan. Yrityksen tuottoa ja sijoitusten arvonnousua haetaan nopeista tuotoista, arvonnousuista ja osingoista. Kun yritys ei tuota, rahat siirretään nopeasti toiseen yritykseen. Sijoitukset ovat lyhytaikaisia, ja niiden luonne lähestyy käteistä rahaa. Yksityisomistus on välillistä siten, että erilaisilla eläke-, sijoitus- ja rahastoyhtiöillä voi olla suuria omistuksia, mutta niiden käyttämä omistajan valta on lyhytaikaista ja tapahtuu pörssin kautta. Varsinaiseen hallitustyöskentelyyn ne eivät osallistu. Kun yrityksen kasvuvaihe alkaa markkinoilla hiipua, haetaan osakkeelle lisäarvoa suuruutta lisäämällä, kuten yritysostoilla ja fuusioilla. Näillä toimilla suojellaan omaa reviiriä. Markkinoiden rakenne alkaa nopeasti oligopolisoitua. Informaation hallintaa vaurausvaiheessa Informaation hallinta on tärkeää, ei niinkään sen tuottaminen. Tietoa eri aloilta on runsaasti, mutta sen hallinta ja yhdisteleminen on avainasia. Innovaatiot syntyvät asioiden uudelleen ajattelusta. Verkostojen merkitys kasvaa. Toimijaketjut korvaavat aiemmin tärkeät teollisuussalit tai yrityksen fyysiset rakennukset ja sen fyysisen sijainnin. Immateriaalioikeuksien hallinta määrittelee tiedon, älyn ja tuotteiden käytön. Koulutuksen merkitys, sen hyödyntäminen, korostuu, jolloin nopeat oivaltajat voivat menestyä markkinoilla. Markkinat vallataan kerralla ja kaikkialla; suurilla konglomeraateilla ja monikansallisilla yhtiöillä on valmis brändi eri maissa ja nopeat levityskanavat. Tuotteiden, asioiden, yritysten ja liittoutumien nopea oivaltaminen on tärkeää. Yritysten on osattava lukea pieniä vihjeitä, joiden perusteella voidaan kehittää uudet visiot ja strategiat. Yritykset keskittyvät enemmän tuotemerkkien alle, ja tuotantoketjut voivat verkottua vertikaalisesti ja horisontaalisesti pitkiksi ja monimutkaisiksi ketjuiksi. Kilpailun vapaus vallitsee niin 34

tuotantotoiminnan sijoittumisessa kuin tuotteiden markkinoinnissa. Liikkuvuudella haetaan joustavuutta eri tuotannontekijöiden kuten työn, raaka-aineiden ja markkinoiden välillä. Pääoma liikkuu helposti, ja yrityksen sijainti ei ole ongelma. Tehtaan sijaintia ei oleteta kiinteäksi. Ihmiset siirtyvät suurin joukoin asumaan suuriin metropoleihin. Tämä on todellisen globalisaation alkuvaihetta. Tämän vaiheen tunnusomaisia toimialoja ovat viihde- ja palveluteollisuus, hyvinvointiteollisuus. Musiikki, elokuvat ja erilaiset viihde- ja vapaa-ajan elämykset ovat keskeisiä ihmisten kulutuskohteita. Sisältöjen tuotanto ja software kasvavat keskeisiksi toimialoiksi entisen laitekeskeisen toiminnan sijaan. Matkailu ja erilaiset elämykset ovat keskeisiä toimintoja, jopa äärimmäisyyteen saakka. Elämään haetaan extreme-lajien kautta sisältöä. Ihmiset maksavat siitä, että elämään saadaan sisältöä. Hedonistisen elämän keskeiseksi toimialaksi muodostuu lääkäripalveluteollisuus, jossa haetaan ikuista elämää ja poistetaan kuolemanpelkoa lääkkeillä ja leikkauksilla. Luonnon luomaa yritetään parantaa kauneusleikkauksilla. Ihmiset yrittävät ottaa elämänhallinnan omiin käsiinsä. Turvallisuus heikkenee hyvinvoinnin ääripäiden etääntyessä toisistaan ja vanhusväestön kasvaessa. Turvallisuuden tarve, yksityisyys, henkisyys, hedonistiset nautinnot ja turvateollisuuden toimialat kasvavat. Tämä koskee fyysistä turvallisuutta, tietosuojaa ja sähköisten viestimien tietoturvallisuutta. Koska lähes kaikki saadaan valmiina, se lisää ihmisten avuttomuutta käytännön asioissa, ja siksi ihmisten neuvonta- ja avustuspalvelut kasvavat nopeasti. Yritysten ja yhteisöjen investointeihin sijoittavat riskisijoittajat. Heillä on suuret tuotto-odotukset, ja yleensä yrityksen rahoitus kootaan yhteen jo etukäteen. Toimialalla on erilaisia osakkuusyhtiöitä, sijoittajia, joint ventureita. Osakkeille haetaan nopeita tuotto-odotuksia ja arvonnousuja. Se houkuttelee valtaviin riskinottoihin. Kun suuri riski toteutuu, se heiluttelee jo maailmantaloutta. Suuret optiot houkuttelevat manipuloimaan tuloksia, kirjanpitoa, ja kertomaan yh- 35

tiöstä parempaa tietoa kuin se todellisuudessa on. Näin periaatteessa laillisesti pyritään vaurastumaan sijoittajien omaisuudella. Yritysten myynnit ja fuusiot ovat jokapäiväistä liiketoimintaa. Yritysten kehittämisestä, kasvattamisesta ja myynnistä on tullut kauppatavaraa. Kun yrityksen elinkaarella lähestytään yhteiskunnan kyllästymistai vaurauskeskeistä vaihetta, kehittämiseen ei enää riitä pelkästään oman yrityksen yksikkökoon kasvattaminen ja tuotannon lisääminen. Yksikkökokoa ryhdytään kasvattamaan ostamalla kilpailijoita pois markkinoilta tai fuusioitumalla. Vaikka yhdistymisen hinta olisi kallis, niin mahdollisesta oligopolisesta tai jopa monopolistisesta kilpailuasetelmasta saatava hinnan korotusetu maksaa panostuksen takaisin. Tämä onnistuu, kun alalle tulon kynnys on korkea, jolloin tuotteiden kehittäminen vaatii osaamista ja pääomakustannukset ovat suuret. Tällainen kehitys toteutuu silloin, kun siirrytään markkinoiden hallitsemaan kapitalistiseen yhteiskuntaan. Globalisaation myötä tällaista kehitystä tapahtuu kaikkialla maailmassa, Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa. Jos suuret yritykset eivät pysty ostamaan muita pois alalta, ne pyrkivät rajoittamaan kilpailua esimerkiksi estämällä verkostojen käytön. Keskittävä kehitys heikentää niin kilpailua kuin tuotekehitystä. Kuluttajan näkökulmasta hinnat nousevat pitkällä aikavälillä. 36

Taistelu hyvinvointiyhteiskunnasta V uosituhannen taittuessa on ollut suuria ja nopeita fuusioita niin Suomessa ja Euroopassa kuin Yhdysvalloissa ja Aasiassa. Maiden välinen kilpailu Euroopan sisämarkkinoilla on vapautunut EU:n laajenemisen ja kansainvälistymisen myötä. Globalisaation myötä kansainvälinen kilpailu on kiristynyt ja pääoman, työvoiman ja raakaaineiden vapaa liikkuminen mahdollistunut. Kansainvälisessä kilpailussa yritysten on löydettävä kilpailuetujensa pohjalta kilpailuetutimantti. Pääoman tuotto on yleensä sitä parempi, mitä lähempänä markkinoita yritys sijaitsee. Kuljetuskustannukset jäävät pienemmiksi, asiakkaat tunnetaan paremmin, heidän tarpeensa ovat tiedossa ja näin niihin voidaan vastata nopeasti. Viime vuosina juuri Kaakkois-Aasia on saanut kilpailuetua alhaisista työvoimakustannuksista ja niinpä halvan työvoiman aloja on siirtynyt sinne. Tämä osoittaa sen, että aikaisemman kehitysvaiheen maissa tuotetaan niiden elinkaaren vaiheeseen paremmin sopivia tuotteita. Kehittyneet maat, kuten Pohjoismaat, ovat voineet hyödyntää menneinä vuosina tullisuojan turvin itse tuottavuudestaan saamansa hyödyt, ja siksi elintaso on noussut nopeasti. Tullien tarjoamien suojamuurien poistuttua tuodaan ulkomailta halpoja tuotteita. Kuluttajien markkina- ja tuotetietoisuus on myös parantunut. Maan lainsää- 37

dännön aiheuttamat lisäkustannukset ovat muodostumassa uhkaksi kansainvälisessä kilpailussa menestymiselle. Yhteiskunnan lainsäädäntö ja verotuskäytännöt aiheuttavat kiinteitä kustannuksia länsimaissa huomattavasti enemmän kuin nousevien talouksien maissa. Tällaisia kilpailua epätasapainottavia tekijöitä ovat mm. työolosuhdevaatimukset, työajat ja lomien pituus, työsuhteiden säätely, työsuojelun kustannukset, sosiaalitoimen kustannukset, koulutuksen kustannukset, terveydenhuollon kustannukset, rakentamis- ja elintarvikelainsäädäntö sekä ympäristölainsäädäntö. Nämä kaikki ovat kehittyneemmän valtion lainsäädäntöä, jolla pyritään turvaamaan kansalaisten toimeentulo ja hyvinvointiolosuhteet, jotka ovat kehittyneet meillä hitaasti aikojen kuluessa. Kun kilpaillaan samoilla tuotteilla ja samoilla markkinoilla, länsimaiden yrityksiltä vaaditaan huomattavasti tehokkaampaa tai kehittyneempää tuotantoa. Kuvio 4. Neljä kansallista kehityskaarta (Antikainen 2010) KUVIO 4. NELJÄ KANSALLISTA KEHITYSKAARTA ( ANTIKAINEN) 38