KANSAN VALTA SUORA DEMOKRATIA SUOMEN POLITIIKAN PELASTUKSENA

KANSAN VALTA SUORA DEMOKRATIA SUOMEN POLITIIKAN PELASTUKSENA toim. Saara Ilvessalo ja Henrik Jaakkola

Into-pamfletit tarkastelevat maailmaa eri kulmista, arkailematta, mutta puheet perustellen. Ärhäkät puheenvuorot avaavat uusia näkymiä, keskustelevat poliittisista vaihtoehdoista ja luovat suuntaa konkreettisille toimille. Puheenvuorokirjat tallaavat ranskalaisen Le Monde diplomatique -pokkarisarjamme avaamaa polkua, rohkeina ja asenteella. Esipuhe: Tuija Brax 5 Johdanto Mitä on suora demokratia? 9 Kaisa Leka: Olipa kerran Suomi vuonna 2025 23 Saara Ilvessalo: Byrokratiavyyhdistä suoraan kuntademokratiaan 33 Henrik Jaakkola: Äärioikeisto ja enemmistön diktatuuri 53 Matti Niemi: Suora demokratia ja talous 69 Rosa Meriläinen: Politiikan amatöörit vs. ammattilaiset 91 Rolf Büchi: Faktat pöytään, ihmiset pöydän ympärille 103 Kirjoittajat, 2011 Vihreä Sivistysliitto Visili on tukenut tätä hanketta. Liite 1: Kansanäänestysmenettelyjen luokittelu (Rolf Büchi) 119 Liite 2: Suoran demokratian sanasto 123 Into Kustannus Hämeentie 48, 00500 Helsinki www.intokustannus.fi Kannen kuva: Karstein Volle Paino: Hansa Print, Vantaa 2011 ISBN: 978-952-26-4027-7 ekirja: 978-952-26-4028-4

Esipuhe: Valtiollinen kansalaisaloite Suomeen Vaalien alla ja tietysti muulloinkin on hyvä käydä keskustelua demokratian ydinkysymyksistä, kuten nyt käsillä oleva julkaisu ansiokkaasti tekee. Suoran demokratian kehittämisessä Suomi on kulkenut pienten ja varovaisten askelten polkua. Eurooppa sinänsä näyttäytyy maailmanlaajuisessa tarkastelussa maanosana, jossa suoran demokratian keinot ovat ehkä laajimmin käytössä, mutta Suomi ei sijoitu tässä vertailussa kärkisijoille. Suomessa on järjestetty vuoden 1945 jälkeen vain yksi valtiollinen kansan äänestys, äänestys Suomen liittymisestä Euroopan unioniin vuonna 1994. Valtiollinen kansanäänestys on Suomessa oikeudelliselta luonteeltaan neuvoa-antava, ei sitova kuten useimmissa Tuija Brax on ollut oikeus ministeri vuodesta 2007. Hänen ministeri kaudellaan laadittiin perustuslain muutosesitys, joka mahdollistaa valtiollisen kansalais aloitteen. Brax on työskennellyt ihmis- ja perusoikeus kysymysten parissa eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtajana ja ollut Suomen edustaja, joka valmisteli EU:n perusoikeuskirjan. 5

muissa maissa, ja sen järjestämisestä päättää eduskunta lailla. Äänestäjät eivät pääse suoraan vaikuttamaan kansanäänestyksen järjestämiseen eikä perustus lakimme toistaiseksi tunne mahdollisuutta valtiolliseen kansalaisaloitteeseen. Nyt on kuitenkin otettu uusi askel eteenpäin. Hallitus antoi eduskunnalle esityksen perustuslain muuttamisesta toukokuussa 2010. Johtamassani asian valmistelussa pidin tärkeänä, että aikaisemmat ratkaisut suoran demokratian asemasta valtiollisessa järjestelmässä arvioidaan perusteellisesti uudelleen ja tehdään johtopäätökset kehittämistarpeista. Eduskunnalle annettuun esitykseen sisältyy ehdotus valtiollisesta kansalaisaloitteesta, jonka mukaan vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Kyse on niin sanotusta sisällöllisestä kansalaisaloitteesta*, jolla äänestäjät voivat saada haluamansa lainsäädäntöasian eduskunnan käsiteltäväksi. Eri maiden järjestelmissä kansalaisaloite voi olla äänioikeutettujen aloite kansanäänestyksen järjestämiseksi jostakin asiasta tai sisällöllinen kansalais aloite, jolla tietty määrä äänioikeutettuja voi saada haluamansa asian parlamentin käsiteltäväksi. Kansalaisaloitteiden muodot ja menettelyt vaihtelevat maittain paljon. Kansanäänestykseen johtavien kansalaisaloitteiden ohella Euroopassa on valtiollisella tasolla käytössä kansalaisaloite nykyisin Alanko maissa, Itävallassa, Espanjassa, Portugalissa ja Italias sa sekä useimmissa Keski- ja Itä-Euroopan uusissa demokratioissa. Euroopan unionin tasolla puolestaan Lissabonin sopimus sisältää uudenlaisen unionin kansalais aloitteen, joka tarjoaa unionin kansalaisille oikeuden tehdä komissiolle lainsäädäntöaloitteita. Myös Suomessa on valittu kansalaisaloite keinoksi astua merkittävä askel kohti suoraa demo- * Toim. huom.: muualla kirjassa tästä aloitteesta käytetään termiä asialistakansalaisaloite. kratiaa valtiollisella tasolla. Aloiteoikeus voi vastata niiden kansalaisryhmien tarpeisiin, jotka haluavat vaikuttaa suoraan politiikan asialistaan ja -ratkaisuihin. Edustuksellisen järjestelmän vaikutusmahdollisuudet koetaan usein riittämättömiksi tällaiseen toimintaan. Lainsäädäntöön perustuva kansalaisaloite oikeus on Suomessa nykyisin vain kunnallisella tasolla. Vähintään kaksi prosenttia kunnan asukkaista voi tehdä kunnan valtuuston toimivaltaan kuuluvassa asiassa aloitteen, joka on otettava valtuustossa käsiteltäväksi viimeistään kuuden kuukauden kuluessa asian vireille tulosta. Lisäksi kunnallisella tasolla on käytössä kuntalaisten kansanäänestysaloite. Käytännöt ja aloiteoikeuden merkitys eri kunnissa vaihtelevat, mutta yleisesti voidaan todeta, ettei kuntalaisaloite ole saanut kovin vahvaa asemaa kuntahallinnossa. Parhaillaan pohditaankin kuntalain uudistamishankkeen yhteydessä mahdollisuuksia kehittää edelleen suoran demokratian keinoja kuntahallinnossa. Eduskunnalle annetussa perustuslain muutosesityksessä hahmotellaan valtiollisen kansalaisaloitteen yleiset piirteet. Oikeus aloitteen tekemiseen sidotaan äänioikeuteen ja Suomen kansalaisuuteen. Aloite oikeus rinnastuu nykyisen vaali järjestelmän mukaiseen äänioikeuteen valtiollisissa vaaleissa. Aloite tehtäisiin suoraan eduskunnalle, jolloin aloitteen käsittely ja hyväksyminen jäisi eduskunnan varaan. Edus kunnalla olisi velvoite ottaa kansalaisaloite käsiteltäväkseen, mutta aloitteen hyväksyminen jäisi eduskunnan arvioitavaksi samoin kuin mahdolliset muutokset aloitteeseen. Perustuslaissa säädettävällä aloitetta tukevien allekirjoitusten vähimmäismäärällä, viidelläkymmenellätuhannella, asetetaan vaatimus aloitteen nauttiman tuen laajuudesta. Ehdotettu allekirjoittajien määrä on noin 1,2 prosenttia äänioikeutetuista, mikä vastaa 6 7

muissa maissa omaksuttuja vaatimuksia kansalaisaloitteen tekemiselle. Laajahko tuki aloitteelle on mielestäni välttämätöntä, jotta aloiteinstituutio saa ansaitsemansa riittävän vahvan aseman poliittisessa järjestelmässä ja myös eduskuntakäsittelyssä. Tätä kirjoitettaessa perustuslain muutosesityksen eduskuntakäsittely on vielä kesken eikä siten ole vielä varmuutta esityksen hyväksymisestä eduskunnassa.* Perustuslain muutos on lisäksi hyväksyttävä vaalien jälkeisillä valtiopäivillä. Tarkoitus on, että perustuslain muutos tulisi voimaan 1. maaliskuuta 2012. Oikeusministeriö on jo käynnistänyt hankkeen, jossa valmistellaan kansalaisaloitejärjestelmän edellyttämää muuta lainsäädäntöä. Kyse on kansalaisaloitetta koskevien menettelyjen sääntelystä, kuten esimerkiksi siitä, voidaanko allekirjoituksia kerätä käytännössä sähköisesti verkossa ja millaisia muotovaatimuksia aloitteeseen kohdistetaan. Menettelyyn liittyvät seikat voivat vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millaisen kansalais aloite vaikuttamiskeinona käytännössä saa. Tavoitteena tulisi mielestäni olla menettelyt, jotka tukevat ja helpottavat aktiivista kansalaistoimintaa eivätkä aseta sille tarpeettomia esteitä tai rajoituksia. Nyt on juuri oikea ajankohta käydä keskustelua suorasta demokratiasta. Tämän julkaisun puheenvuorot luovat keskustelulle hyvää pohjaa. Tuija Brax Oikeusministeri * Toim. huom.: esitys hyväksyttiin 16.2.2011, vaatii vielä seuraavan eduskunnan hyväksynnän. Johdanto Mitä on suora demokratia? Meille opetetaan, että suomalainen yhteiskuntamme rakentuu kansanvallan eli demokratian varaan. Edustuksellisessa eli välillisessä demokratiassamme kansalaiset valitsevat edustajat tekemään päätöksiä puolestaan. Näin tapahtuu niin kunnissa, valtiossa kuin monissa yhdistyksissä, organisaatioissa ja järjestöissäkin. Suoria päätöksiä kansalaiset eivät kuitenkaan pääse tekemään. Kansanedustuslaitoksellamme on Suomessa yli satavuotiset perinteet. Huolimatta siitä, että demokraattisen järjestäytymisen muotona parlamentaarinen malli on yleisin, on esimerkiksi Sveitsissä toteutettu jo 1800-luvulta lähtien suoraa ja välillistä demokratiaa yhdistelevää, edustuksellisempaa mallia. Suora demokratia on tapa täydentää välillistä demokratiaa. Välillisessä eli vaalidemokratiassa kansalaisten vaikutusmahdollisuudet rajoittuvat edustajien valintaan. Suorassa demokratiassa äänestetään nimensä mukaisesti suoraan asiakysymyksistä. Suorassa demokratiassa poliitikot jakavat valtaansa kansalaisten kanssa, ja nämä tekevät päätöksiä suoraan ilman välikäsiä ja omaehtoisesti. Tämän takia suoraa sekä välillistä demokratiaa yhdistelevää mallia kutsutaankin myös osallistavaksi demokratiaksi: kansalaisaloitteet ja kansalaispäätökset sekä niihin liittyvät 8 9

kansanäänestykset antavat ihmisille mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon ja politiikan arkeen. Päätöksiä tekevät kansanedustajat, eivät kansan puolesta, vaan kansalaisten kanssa. Suora demokratia ei siis korvaa edustuksellista demokratiaa, vaan täydentää sitä. Suoran demokratian toteutustapoja on monenlaisia, mutta keskeistä on, että kansalaiset todella voivat päättää asioista suoraan ja oma-aloitteisesti: kansalaisilla itsellään on oikeus päättää, mistä asioista äänestetään. Suora demokratia ei siis ole poliitikkojen tapa oikeuttaa omia päätöksiään, vaan kansalaisten oikeus ja mahdollisuus päättää, mitkä asiat ovat tärkeitä ja mistä äänestetään. Talvella 2009 Turun toriparkkia vastustavien mielen osoittajien kyltteissä kysyttiin Missä on demokratia? ja Miksi meitä ei kuunnella?. Juuri silloin demokratia oli vahvasti läsnä mielenosoittajien toiminnassa, sillä demokratia on toimintaa ja mielen osoittaminen on olennainen osa demokratiaa. Toriparkin vastustajilta ja turkulaisilta puuttuivat kuitenkin keinot, joilla päättäjien pienessä piirissä tehty päätös toriparkista voitaisiin palauttaa demokratian piiriin kaikkien turkulaisten päätettäväksi. 12 879 turkulaista äänioikeutettua oli allekirjoittanut asialista-aloitteen ja vaatinut kansanäänestystä, mutta valtuustossa vaatimus torjuttiin äänin 40 27 (ks. Saara Ilvessalon artikkeli). Ilman kansalaispäätösoikeutta näin yleensä käy. Kun kansalaiset eivät kuulu päättäjien joukkoon, ei heitä tarvitse kuunnella. Tämän muuttamiseksi tarvitaan suoraa demokratiaa. Sen ytimessä on kansalaispäätös- ja kansalaisaloiteoikeus. Suoran demokratian muodot Kansalaispäätös on suoran demokratian menettely, joka sisältää kansanäänestyksen asia kysymyksestä: äänestäjät joko hyväksyvät tai hylkäävät sen (ks. liite 2: Suoran demokratian sanasto sekä liite 1: Kansan äänestysmenettelyjen luokittelu). Äänestyksen kohteena voisi olla kunnan tasolla esimerkiksi koulun sulkeminen, jätteenpolttolaitoksen rakentaminen, julkisen palvelun yksityistäminen (ks. Rolf Büchin artikkeli) tai vaikkapa toriparkin rakentaminen. Valtion tasolla äänestyksen kohteena voisi olla perustuslain muutos tai eduskunnan hyväksymä laki tai rahapäätös. Valtiollinen kansalaispäätös tarkoittaa sitä, että eduskunnan päättämä laki tulee voimaan vasta sen jälkeen, kun kansalaiset ovat hyväksyneet sen kansan äänestyksessä. Ratkaisevaa on, että koko prosessi tapahtuu kansalaisten aloitteesta: sitova kansan äänestys toimitetaan, jos tietty määrä kansalaisia niin vaatii. Tällöin eduskunta joutuu perustelemaan ja oikeuttamaan päätöksiään julkisesti, tietäen että lopullisen päätöksen saattavat halutessaan tehdä kansalaiset itse. Kansalaispäätös käynnistetään, jos riittävän suuri määrä kansalaisia allekirjoittaa vaatimuksen alistaa eduskunnassa käsiteltävänä oleva laki tai toimenpide kansanäänestykselle. Kansalaisten käynnistämän eli valinnaisen kansalaispäätöksen lisäksi on olemassa pakollinen kansalaispäätös. Menettely koskee asioita, joista aina pitää päättää kansanäänestyksellä. Perustuslaissa säädetään, mitkä nämä asiat ovat. Demokratiassa pitäisi olla itsestään selvää, että uudesta perustuslaista ja kaikista perustuslain muutoksista päätetään aina kansanäänestyksessä. Kansalaisaloite antaa ihmisille mahdollisuuden ja oikeuden tuoda oman ehdotuksensa poliittiselle asialistalle ja äänestäjien päätettäväksi. He voivat ehdottaa esimerkiksi uutta lakia tai voimassa olevan lain muuttamista. Jos kompromissi syntyy eduskunnan (kunnassa valtuuston) vastaehdotuksen kautta, voivat aloitteentekijät halutessaan vetää aloitteensa takaisin. Mikäli eduskunta ottaa kielteisen kannan, ehdotus on alistettava kansanäänestyksessä päätettäväksi. Tässäkin tapauk sessa oikeus käynnistää 10 11

kansanäänestys menettely on kansalaisilla, ei viranomaisilla. Kansalaisaloitetta voidaan kuvata vähemmistön ongelmanratkaisuehdotukseksi, joka nousee kansalaisten keskuudesta ja päätyy kaikkien kansalaisten päätettäväksi. Osallistavassa demokratiassa ihmiset osallistuvat säännöllisesti päätöksentekoon, ja kansanäänestyksiä on useammin kuin vaaleja. Tästä huolimatta suurin osa lainsäädäntötyöstä tapahtuu edelleen totuttuun parlamentaariseen tapaan eduskunnassa. Suorassa demokratiassa kansanedustajat kuitenkin jakavat lainsäädäntövallan kansalaisten kanssa tiedostaen ja hyväksyen tämän jaetun vallan. Silloin tällöin uusi laki syntyy kansalaisaloitteesta, ja välillä lopullisen päätöksen tekee eduskunnan asemasta kansalaisten enemmistö. Kansalaisaloitteesta voitaisiin edetä suoraan päättävään kansanäänestykseen ja jättää eduskunta Kalifornian tapaan koko tämän prosessin ulkopuolelle. Demokratian näkökulmasta tällainen menettely ei kuitenkaan ole suositeltavaa: sen sijaan, että se lisäisi kansalaisten ja kansanedustajien välistä vuoropuhelua, se pikemmin asettaa heitä vastakkain ja näin vain syventää kuilua. Poissulkemista hedelmällisempi vaihtoehto on, että eduskunnalla on mahdollisuus tehdä vasta ehdotus kansalaisaloitteen ehdotukselle. Kansan äänestyksessä kansalaiset päättävät sitten sekä parlamentin että aloitteentekijöiden ehdotuksesta. Suoran demokratian valtioissa häviäjätkin ovat tyytyväisiä, sillä asioista keskustellaan ja usein päädytään kaikkia tyydyttäviin kompromisseihin. Suoran demokratian olennainen osa on julkinen keskustelu, jossa perustelut ehdotuksen puolesta ja vastaan punnitaan. Julkinen keskustelu käydään monilla foorumeilla, ja siinä ovat mukana myös hallitus ja eduskunta. Vasta tämän keskustelun kautta asiasta syntyy kansalaisten poliittinen tahto. Suoran demokratian menettely on siis kokonaan eri asia kuin mielipidekysely, josta puuttuvat demokratian keskeisimmät elementit: julkinen keskustelu puolesta ja vastaan sekä päätöksenteko, johon kaikki voivat osallistua. Suoria vaikutusmahdollisuuksia voidaan toteuttaa monella päätöksenteon tasolla. Kansalaisaloitteiden ja -päätösten lisäksi voidaan ottaa käyttöön muitakin todellisen kansalaisosallistumisen välineitä. Oikeastaan mikään ei estä suoran demokratian käyttöä kaikilla tasoilla, joilla päätöksiä ylipäätään tehdään. On siis mahdollista käyttää suoran demokratian keinoja niin oppilaitoksissa, työpaikoilla, yhdistyksissä, puolueissa, kaupunginosissa, maakunnissa, valtiossa kuin vaikkapa Euroopan unionissakin. Demokratian tila Suomessa Perustuslakimme toisessa pykälässä todetaan seuraavaa: Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Suomessa suoraa demokratiaa ei ole käytössä, sillä lakiemme ainoa tuntema kansanäänestysmenettely on neuvoaantava kansanäänestys. Sen järjestämisestä päättää eduskunta tai kunnanvaltuusto. Neuvoa-antava kansan äänestys on viranomaisten väline, toisin kuin suorassa demokratiassa, jossa kansanäänestys on kansalaisten väline. Tämä ero on ratkaisevan tärkeä: se on vierasmääräytymisen ja itsemääräytymisen välinen ero. Neuvoa-antavaa kansanäänestystä ei näin ollen voida laskea suoran demokratian menettelyksi. Suomessa neuvoa-antavaa kansanäänestystä on käytetty harvakseltaan. Vahva edustuksellisen demokratian perinne on lyönyt leimansa kansalaisten mieliin, ja ihmiset ovat hyväksyneet räikeitäkin temppuja poliitikoilta vaatimatta lisää valtaa itselleen. Suomalainen edustuksellinen demokratia on kuitenkin tullut käännekohtaan: siinä missä yhä useampi kansalainen haluaisi itselleen enemmän valtaa, on kovin harva poliitikko halukas sitä heille antamaan. Ihmisten 12 13

uskoa koeteltiin erityisesti vaalikaudella 2007 2011. Vaalirahakriisi, poliitikkojen jääviydet, epäoikeudenmukaisilta tuntuvat päätökset ja talouskriisi ovat nakertaneet säröjä poliitikkojen luotettavuuteen ja vallitsevan välillisen demokratian oikeutukseen. Myös moni poliitikko on väsynyt työhönsä. Vastuu päätöksistä on kova, ja julkisuudessa kansanedustajiin ei suhtauduta lempeästi. Vuonna 2011 istuvia kansanedustajia luopuu paikastaan vapaaehtoisesti ennätyksellinen määrä. Kun kansa on tyytymätön päättäjiin, kanavoituu tämä päättäjien halveksuntana ja epäasiallisena aggressiivisenakin arvosteluna, kun toisenlaiset väylät vaikuttaa puuttuvat. Suoralla demo kratialla kevennettäisiin myös poliitikkojen taakkaa. Lakimme eivät mahdollista varsinaisia suoran demokratian menetelmiä. Maassamme on nähty kaksi valtiollista neuvoa-antavaa kansanäänestystä: vuonna 1931 järjestetty äänestys kieltolain lakkauttamisesta ja 16. lokakuuta 1994 pidetty kysely Euroopan unioniin liittymisestä. Molemmilla kerroilla päättäjät ovat noudattaneet kansan tahtoa, ja elämmekin nyt maassa, jossa ei ole kieltolakia mutta joka kuuluu Euroopan unioniin. Kuntatasolla on järjestetty useampia kymmeniä äänestyksiä, joissa tilanne ei kuitenkaan ole näin valoisa: kunnanvaltuusto on usein kumonnut kansan tahdon päättämällä sen vastaisesti. Kansan äänestyksiä on myös ainoastaan äärimmäisen harvoin järjestetty kansan aloitteesta. Kun kansanäänestys toimitetaan hallituksen tai eduskunnan aloitteesta, vallanpitäjä asettaa päämäärän ja kansa(näänestys) on keino sen saavuttamiseksi. Tarkoituksena on vahvistaa vallanpitäjän asemaa, lisätä valtiollisten päätösten hyväksyttävyyttä eli legitimiteettiä kansan silmissä (Komiteamietintö 1983:25, s. 51). Hallitus saattaa myös siirtää pulmallisen ongelman, josta on tullut rasite (vaikkapa kysymys alko holin kieltolaista tai ydinvoimasta), kansalle ratkaistavaksi. Vallanpitäjien kansanäänestystä kutsutaan usein nimellä plebiskiitti. Suomessa se tunnetaan neuvoa- antavan kansanäänestyksen muodossa. Siihen liittyy ylipäänsä niin paljon pulmia, että demokratian kannalta siitä on käytännössä enemmän haittaa kuin hyötyä. Neuvoa-antavien kansanäänestysten monet ongel mat ovat tähän mennessä tulleet eniten näkyviin kunta tasolla valtiollisia äänestyksiähän on ollut vain edellä mainitut kaksi. Näitä ongelmia käsitellään enemmän artikkelissa Byrokratiavyyhdistä suoraan kuntademokratiaan. Johtopäätöksenä ja käytännön kokemusten perusteella voimme todeta, että neuvoaantava kansa näänestys ei ole riittävä keino lisätä demokratiaa. Myös Euroopan unionin tasolla kansalaisvaikuttamista on pyritty lisäämään. Lissabonin sopimuksessa säädetään eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta, jonka avulla kansalaiset voivat osallistua ja vaikuttaa unionin päätöksentekoon. Miljoona kansalaista useasta jäsenmaasta voi suoraan pyytää Euroopan komissiota tekemään lainsäädäntöaloitteen asiasta, joka kuuluu EU:n toimivallan piiriin. Suoraa demokratiaa tämäkään ei kuitenkaan ole, sillä lopullinen päätös jää yhä päättäjien tehtäväksi ja ihmisten aloite vienoksi pyynnöksi. Onko meillä Suomessa suoraa demokratiaa suunnitteilla? Perustuslakiimme tulee kyllä kansalaisaloite eli käytännössä asialista-aloite, jonka avulla 50 000 äänioikeutettua kansalaista voivat tehdä eduskunnalle lakialoitteen, joka eduskunnan on käsiteltävä. Aloitteen hyväksyminen jää kuitenkin eduskunnan arvioitavaksi samoin kuin mahdolliset muutokset aloitteeseen. Oikea kansalais aloite alkaa siitä, että ryhmä kansalaisia tekee päätösehdotuksen kaikille julkisesti keskusteltavaksi ja loppuu siihen, että ehdotuksesta päätetään kansanäänestyksessä ja sen jälkeen päätös toteutetaan. Suunnitteilla oleva asialista-aloite kohdistuu eduskuntaan, eikä siihen sisälly kansanäänestystä. Kansa ei siis saa päättää asioista, vaan eduskunta 14 15

sanoo edelleen viimeisen sanan. Perustuslain muutos on askel oikeaan suuntaan, mutta tämä askel ei ole riittävä. Suoraa demokratiaa ei vielä ole virallisen politiikan asia listalla siihen tarvitaan lisää kansalaisten painetta. Miksi suoraa demokratiaa tarvitaan? Kaikista erilaisista yhteiskunnallisen järjestäytymisen muodoista arvostetuin on demokratia. Demo kratia on toimintaa paremman ja oikeuden mukaisemman yhteiskunnan puolesta, ja sitä pitää jatkuvasti yllä pitää sekä kehittää. Vanhoista kokemuksista ja virheistä demokratian suhteen tulee myös oppia. Demo kratiamme täydennykseksi tarvitaan suoria vaikutus mahdollisuuksia, jotta institutionaalisen politiikan legitimiteetti voidaan taata, kansalaisten usko demokratiaan palauttaa ja vaikutus mahdollisuuksia lisätä. Tuoreet tutkimukset (mm. oikeusministeriön ja MTV3:n demokratian toimivuutta koskeva tutkimus keväällä 2010) osoittavat, että kansalaisten ja päättäjien välinen yhteiskuntasopimus on rakoilemassa: ihmiset eivät luota poliitikkoihin, eivätkä poliitikot halua antaa ihmisille lisää valtaa lisäämällä suoraa demo kratiaa. Kuitenkin kolme neljästä suomalaisesta haluaa kansalaisille nykyistä laajemmat oikeudet suoraan aloitteentekoon politiikassa. Lisäksi kaksi kolmesta on sitä mieltä, että tärkeät yhteis kunnalliset kysymykset pitäisi entistä useammin päättää kansanäänestyksellä. Kansanedustajista 58 prosenttia sen sijaan vastustaa kansanäänestysten lisäämistä. Nuorista poliitikkoihin ja poliittisiin puolueisiin luottaa 20 prosenttia, kansan edustajista taas 80 prosenttia. Usko demokratian toteutumiseen vaihtelee selkeäs ti kansanedustajien ja kansalaisten välillä. Karkeasti ottaen voisi sanoa, etteivät kansalaiset luota edustajiinsa ja toisin päin, vaikka molemminpuolinen luottamus on demokratian toiminnan edellytys. Laskeva äänestysinto ja ihmisten lisääntyvä vieraantuminen politiikasta kertovat siitä, että kansalaisvaikuttamista, demokratiaa, on kehitettävä. Ihmiset osallistuvat politiikkaan vain, jos kokevat voivansa vaikuttaa. Historiasta voimme oppia sen, että laillisten vaikutusmahdollisuuksien puuttuessa kansalaisten turhautuminen ja viha hallitsevaan eliittiin purkautuu väkivaltaisia sekä arvaamattomia teitä. Suora demokratia on rauhanomainen ja keskustelua lisäävä vastaus monien kansalaisten haluun saada muutos järjestelmäämme. Välinpitämättömyys edustuksellista politiikkaa kohtaan on voitettavissa vain kansalaisten yleistä osallistumis halua kohentamalla. Tämä puolestaan edellyttää, että luodaan oikeita välineitä, joilla ihmiset voivat vaikuttaa ja olla päätöksentekijöitä vaalien välilläkin. Suora demokratia, kansalais päätökset ja kansalais aloitteet, vahvistavat välillisen vaalidemokratian. Siitä syntyy kansanvaltaisempi osallistava demo kratia. Se on vallan jakamista ja enemmistövallan rajoittamista. Tietoisuus omasta poliittisesta päätösvallasta ja varsinainen osallistuminen politiikkaan nostavat kansalaisten omanarvontuntoa, tietoisuutta asioista ja valmiuksia päätöksentekoon. Monet poliitikot epäilevät kansan kykyä päättää asioista. Samoin epäiltiin aikoinaan myös esimerkiksi naisia, kun äänioikeutta laajennettiin. Suomen eduskuntauudistusta suunnitellutta työryhmää johtanut Robert Hermanson totesi: Mielestäni nainen valtiollisen elämän alalla ei ole oikealla paikallaan. Naiset, jos heille annettaisiin äänioikeus, ylipäätään ja erittäinkin levottomina aikoina äänestäisivät äärimmäisyyspuolueiden kera. Vastaavalla tavalla suoran demokratian kritiikki on usein keskittynyt maalailemaan kauhukuvia siitä, minkälaiset äärimielipiteet pääsisivät näyttämölle suorien kansanäänestysten myötä. Tätä aihetta käsitellään tarkemmin artikkelissa Äärioikeisto ja enemmistön diktatuuri. Jokaisella kansalaisella on kuitenkin jo nyt oikeus 16 17

äänestää sekä asettua ehdolle vaaleissa. Mikäli kansaa pidetään kyvyttömänä käsittelemään poliittista todellisuutta, olisi loogista peruuttaa myös nämä oikeudet. On harhaluulo olettaa, että poliitikoilla olisi enemmän tietoa, taitoja ja kapasiteettia omaksua faktoja kuin muilla kansalaisilla. Edustuksellisessa demokratiassa jokainen edustaja myös ne, jotka eivät tunne päätettävää asiaa osallistuu päätöksentekoon. Suorassa demokratiassa taas kunnostautuvat ne, joiden mielestä asia on tärkeä ja joilla mielestään on vaadittavat tiedot äänestykseen. Kun tavalliset kansalaiset suorassa demokratiassa saavat vastuuta, tietoa ja aikaa harkita, on heillä täysin sama kyky tehdä kestäviä ja hyviä päätöksiä kuin poliitikoillakin. Toisin kuin edustuksellisessa demokratiassa, suorassa demokratiassa asiat ovat tiukasti asia kysymyksiä. Näin ollen pinnallinen mielikuva äänestettävästä henkilöstä tai asiasta näyttelevät merkittävän pientä roolia. Suora demokratia ei vain lisää tiedon määrää, vaan se myös muuttaa tiedon luonnetta mielikuviin perustuvasta faktapohjaiseksi. Suora demokratia kitkee korruptiota, rahan valtaa ja lobbaamisen vaikutusta. Se tarjoaa kansalaisille tehokkaan keinon valvoa päättäjiä. Kohti suoran demokratian Suomea Osallistava demokratia tekee tuloaan niin Suomessa kuin monissa muissakin maissa. Käytännön kokemuksia on pitkältä aikaväliltä esimerkiksi Sveitsistä ja USA:n osavaltioista, mutta myös vähemmän tutusta Uruguaysta. Saksassa suora demokratia on tullut jäädäkseen ja ottanut ison kehityshypyn 1990-luvulta nykypäivään osavaltio- ja kuntatasolla. Näistä kokemuksista kertoo artikkeli Faktat pöytään, ihmiset pöydän ympärille. Matkalla kohti suoraa demokratiaa on ihmisten vaikutusmahdollisuuksia lisättävä myös muilla tavoin. Päätösten valmisteluvaiheessa on ensi arvoisen tärkeää, että kansalaisilla on mahdollisuus osallistua lähtökohdista päättämiseen. Tästä kerrotaan lisää artikkelissa "Politiikan amatöörit vs. ammattilaiset". Suomi olisi erittäin hyvä alusta suoran demo kratian rakentamiselle. Demokratialla on maassamme pitkät ja syvälle kaivautuneet juuret, ja sen pohjan päälle on hyvä lähteä kehittämään suoran demokratian eri menetelmiä. Keskeistä tässä työssä on kansasta itsestään kumpuava halu muutokseen ilman sitä päättäjät tuskin jakavat valtaansa. On myös tärkeää, että suora demokratia suunnitellaan sekä toteutetaan oikealla ja tarkoituksenmukaisella tavalla, jotta se toimisi kuten halutaan. Järjestelmän on oltava tarkkaan pohdittu, jotta sillä saavutettaisiin haluttu tulos: toimiva kansanvalta. Kansan äänestykset itsessään tai näennäinen suora demokratia ei ole autuaak si tekevää kunnollisessa toteutuksessa on otettava huomioon muun muassa allekirjoitusten keräämistapa, tiedottaminen, suoran demokratian rajoitukset, julkinen keskustelu sekä äänestysten vaikutukset. Mikäli vaikka talousasiat jätettäisiin suoran demo kratian ulkopuolelle, katoai si kansalta todellinen päätösvalta tätä aihetta käsitellään enemmän artikkelissa Suora demokratia ja talous. Suomessa pohja on kunnossa, mutta kun lähdemme rakentamaan sille suoran demokratian menettely tapoja, on myös palikoiden ja rakenteiden oltava oikeita. On esimerkiksi taattava, että kansalaisaloitteen jättämisen ja äänestyksen välillä äänestäjillä on tarpeeksi aikaa keskustella, hankkia tietoa ja muodostaa mielipiteensä, jottei kansanäänestyksestä muodostuisi pelkkää intuitioon perustuvaa mielipidemittausta. Kansalaisaloitteiden yhteydessä on myös pidettävä huolta siitä, ettei aloitteeseen vaadittu nimimäärä ole liian korkea, jolloin aloitteiden tekeminen muodostuisi ylitsepääsemättömän vaikeaksi. 18 19

Nimien keräämiselle aloitteeseen on myös annettava tarpeeksi aikaa, jotta kerääminen sujuisi pienemmilläkin resursseilla ihmisiltä, jotka saattavat olla muutenkin kiireisiä. Ei myöskään ole järkevää vaatia kansanäänestyksessä tiettyä äänestysprosenttia tai osuutta puoltavia ääniä: tällöin äänestämättä jättäminen olisi sama kuin ei-ääni, ja systeemi rohkaisisi ainoas taan tahoja, jotka haluavat hiljentää julkisen keskustelun ja estää minkäänlaisen muutoksen. Päinvastoin kuin edustuksellisessa demokratiassa, suorassa demo kratiassa mahdollinen alhaiseksi jäävä äänestys prosentti ei ole niin vakava asia: ihmiset saavat itse valita, minkä asian kokevat itselleen niin tärkeäksi, että käyvät äänestämässä. Puhtaasti edustuksellisessa demokratiassa kansa pääsee päättämään kaikista asioista kerralla ainoastaan esimerkiksi neljän vuoden välein, jolloin alhaiseksi jäävä äänestysprosentti kielii demokratian toimimattomuudesta ja ongelmista järjestelmässä. Tärkeää muutoksessa on tietoisuuden lisääminen. Koska muutos usein pelottaa monia, on uusien asioiden kynnyksellä tärkeää, että oikeaa tieto on riittävästi tarjolla. Harhaluuloja suorasta demokratiasta oikaistaan tutkimuksiin, kokemuksiin ja logiikkaan perustuvalla oikealla tiedolla. Keskustelevaa ilmapiiriä on heräteltävä ja vääriä mielikuvia hälvennettävä, jotta kansasta lähtevä poliittinen paine saataisiin aikaan ja järjestelmää voitaisiin kehittää. Tämän kirjan yksi tehtävä on lisätä keskustelua ja tietoisuutta suorasta demokratiasta. Toivomme, että kirjan lukijat keskustelevat kirjan teemasta ja vievät ajatusta eteenpäin. Osallistavan demokratian ja kansalaisten suorien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen auttaisi ratkaisemaan monia ongelmia nykyisessä järjestelmässämme, mutta asiat eivät etene, jos suora demokratia jää kaukaiseksi ja hämäräksi käsitteeksi kansalaisille ja poliitikoille. Siellä missä suora demokratia on otettu käyttöön, ihmiset eivät enää luovu siitä, vaikka parannettavaa löytyy toki aina. Vertailussa puhtaasti välilliseen demokratiaan osallistavalla demokratialla on monenlaisia etuja: kansalaiset ja poliitikot ovat lähempänä toisiaan; poliittinen järjestelmä on avoimempi ja edustuksellisempi sekä vähemmän altis jäykistymään; poliittinen kulttuuri on tasa-arvoisempi ja keskustelevampi sekä käskee vähemmän ja kuuntelee enemmän; vähemmistöllä on tilaisuus tulla kuulluksi ja keinot hyödyntää oikeuttaan; välttämättömän ja jatkuvan poliittisen keskustelun ja kamppailun kautta yhteiskunta oppii enemmän ja integroituu paremmin. Emme voi olla vapaita, emme yksilöinä emmekä yhteiskuntana, jos toiset päättävät meidän asioistamme. Emme voi olla vapaita ilman välineitä, oikeuksia ja todellisia mahdollisuuksia osallistua päätöksiin, jotka säätelevät yksilöiden yhteiskunnallista elämää. Siihen tarvitsemme suoraa demokratiaa. Me uskomme, että laajempi kansan valta on hyväksi Suomelle. Tässä kirjassa kerromme, miksi näin on ja miten osallistava demokratia pelastaa suomalaisen politiikan. Saara Ilvessalo, Henrik Jaakkola ja Rolf Büchi Turku ja Helsinki maaliskuussa 2011 20 21

Olipa kerran Suomi vuonna 2025 Kaisa Leka (s. 1978) on porvoolainen sarjakuvapiirtäjä ja kaupungin valtuutettu, joka harrastaa kasvisruuan kokkaamista, pyörämatkailua, joogaa ja päivätorkkuja. Hän on töissään käsitellyt vammaisuutta, politiikkaa ja henkistä etsimistä, ja hänen tunnetuimpia sarjakuvakirjojaan ovat I Am Not These Feet ja Tour d'europe. Leka sai vuonna 2010 miehensä kanssa opetusministeriön Suomi-palkinnon. 23

24 25

26 27

28 29

30 31

Byrokratiavyyhdistä suoraan kuntademokratiaan Turkulaiset nousivat vastarintaan vuonna 2008, kun kaupungin päättäjät kaavailivat Kauppatorin alle uutta toriparkkia. Parissa viikossa 13 000 kaupunkilaista oli mukana vaatimassa neuvoa-antavaa kansanäänestystä toriparkin torppaamiseksi. Vaan kuinkas käy, kun laki antaa kunnanvaltuuston päättää kansanäänestyksen järjestämisestä? Äänestystä ei tullut. Tuli päätös rakentaa turkulaisten vastustama toriparkki. Saara Ilves salon mukaan lakia pitää uudistaa siten, että kuntalaiset voisivat tehdä aloitteen sitovasta kansan äänestyksestä ilman päättäjien veto-oikeutta. Saara Ilvessalo on turkulainen oikeustieteen opiskelija, varavaltuutettu ja Turun vihreiden nuorten puheenjohtaja. Hän oli yksi kansanäänestystä Turun tori parkista vaatineen kansanliikkeen vetäjistä. Ilvessalo on toiminut useissa Turun kaupungin ja Åbo Akademin luottamustoimissa, ja hän on Vihreän liiton oikeuspoliittisen työryhmän jäsen. 33

Suomessa kunnilla on itsehallinto, ja kuntakoneistoissa tehdäänkin monet keskeisimmät suomalaisen joka päiväiseen elämään vaikuttavat päätökset. Kuntavaalien eli kunnallisvaalien kuvittelisi kiinnostavan ihmisiä mitä suurimmassa määrin: päätetäänhän kunnanvaltuustoissa niin palveluiden järjestämisestä, rakentamisesta, kouluista, infrastruktuurista, luonnonsuojelusta kuin työpaikkojen edellytyksistäkin. Näistä hyvin toimivan demokratian puitteista huolimatta vuoden 2008 kuntavaaleissa äänesti keskimäärin ainoastaan 61,2 prosenttia. Kunnallispolitiikka koetaan kaukaiseksi asiak si, mikä on nurinkurista, kun otetaan huomioon, että kunnallispolitiikka on lähipäätöksentekoa. Esi merkiksi kouluissa käsitellään kuntapolitiikkaa kuitenkin äärimmäisen vähän, ja mediaakin tuntuu usein kiinnostavan enemmän eduskunnan toiminta. Kunnallinen päätöksen teko tapahtuu lähellä, ja siinä käsitellään ihmisten periaatteessa ymmärtämiä asioita, mutta jossakin vaiheessa asiat vain häviävät harmaiden viranhaltijoiden ja byrokratian peittoon. Vaikka koko kansasta vain viidesosa ei tutkimusten mukaan yhdy väittämään, jonka mukaan demokratia toimii kaiken kaikkiaan Suomessa hyvin, on tilanne toinen kun kysymys kohdistetaan omaan kotikuntaan. Tähän väittämään yhtyy enää 68 prosenttia, ja nuorista osuus on ainoastaan 39,2 prosenttia. Tyytymättömyys demokratian toimivuuteen omassa koti kunnassa on keskimäärää suurempaa myös ikääntyvien ja vanhempien suomalaisten keskuudessa. Keski määräistä tyytymättömämpiä ovat myös työntekijäväestö, yrittäjät, työttömät ja eläkeläiset. Euroopan unionin demokratiaan toimimiseen kaiken kaikkiaan hyvin uskoo ainoastaan 41 prosenttia.1 Asukkaiden suhde kunnanvaltuutettuihin vaihtelee suuresti pienien kuntien 1/50:stä suurien kuntien jopa 1/7 000:en. Kunnanvaltuutettujen vaihtuvuus Suomessa on suhteellisen suurta, sillä noin 60 prosenttia valtuutetuista tulee valituksi myös seuraavalle kaudelle. Suurin osa putoajista jättäytyy kuitenkin pois omasta tahdostaan: keskimäärin 30 prosenttia istuvista valtuutetuista ei asetu seuraavissa vaaleissa ehdolle. Näin ollen ainoastaan noin viidesosa äänestetään ulos valtuustosta, samalla kun suurin osa jatkokautta halajavista sen myös saa. Tilanne vaihtelee kunnittain, mutta päättäjien vastentahtoisen vaihtuvuuden voidaan sanoa olevan kovin pientä.2 Kunnallisdemokratia on tunnettu niin sanotuista hyvä veli -järjestelmistä. Lautakuntien istunnot ovat suljettuja, ja samat päättäjät tekevät linjauksia keskenään vuodesta toiseen. Välillä puolueiden ryhmäkuri näyttää kyntensä, ja yksittäinen luottamuustoimeen äänestetty hiljennetään. Valtuutettujen ikärakenne ei keskimäärin myöskään vastaa väestön keski-ikää: Vuonna 2009 oli miesten keski-ikä 39,8 ja naisten 42,7 vuotta. Valtuutettujen keski-ikä oli vuonna 2009 49 vuotta.3 Nykyinen systeemimme ei ole riittävä demokratian turvaamiseen. Kuntademokratian kompastelee usein ongelmissaan, joita aiheuttavat moni mutkaisissa menettelyt ja byrokratian jylläävä koneisto. Kuntatasolla päätetään kuntalaisille läheisistä asioista, joihin heillä ei kuitenkaan ole juuri vaikutusvaltaa. Vaaleissa voi äänestää, mutta keskeiset luottamuspaikat jaetaan silti puolueiden toimistoilta. Näin ollen kuntalaisilla ei välttämättä ole todellista vaikutusvaltaa esimerkiksi lautakuntien jäsenten valintaan. Lähellä tapahtuva päätöksenteko ei riitä, jos kuntalaisilla ei ole todellisia vaikutusmahdollisuuksia päätettäviin asioihin. Kiinostuksen kunnallis politiikkaa kohtaan ei voidakaan olettaa nousevan korkeuksiin, mikäli asukkaalla on tunne, että päätökset tehdään virka koneiston rattaissa ilman hänen mielipiteensä vaikutusta. Demokratiassa tärkeiden ratkaisujen pitäisi perustua kansalaisten mahdollisimman laajasti ilmaisemaan ja selkeään mielipiteeseen. 34 35

Neuvoa-antava kansanäänestys päättäjien hallintakeinona Kunnallisista kansanäänestyksistä säädetään Suomen lainsäädännössä kuntalain 30 31. Pykälät kuuluvat seuraavasti: 30 Kunnallinen kansanäänestys Valtuusto voi päättää, että kunnalle kuuluvasta asiasta toimitetaan kansanäänestys. Kansanäänestys on neuvoa-antava. Kansanäänestys voidaan toimittaa koko kuntaa tai jotakin kunnan osa-aluetta koskevana. Kunnan osa-alueena on tällöin yksi tai useampi kunnallisvaalilaissa tarkoitettu äänestysalue. Kaikilla äänestysoikeutetuilla on yhtäläinen äänestys oikeus. Äänestys on salainen. Menettelystä kunnallisessa kansanäänestyksessä säädetään erikseen. 31 Kansanäänestysaloite Kansanäänestysaloitteen voi tehdä vähintään viisi prosenttia äänioikeutetuista kunnan asukkaista. Valtuuston on viipymättä päätettävä, toimitetaanko aloitteessa tarkoitettu kansanäänestys. Kansanäänestykset ovat siis Suomessa kunta tasolla, kuten tosin muutenkin, aina vain neuvoa-antavia sitovien kuntatason kansanäänestysten järjestämistä ei lakimme tunne. Kansanäänestykset ja erityisesti asukkaiden aloitteesta järjestetyt kansanäänestykset ovat harvoin käytetty politiikan väline. Maamme edustuksellisen demokratian historia on erittäin vahva, ja usein virheellisesti luullaankin, että suoraa demokratiaa ajavat haluavat muuttaa järjestelmämme edustuksellisesta kokonaan suoraksi demokratiaksi. Suora demokratia on kuitenkin, kuten jo aiemmin on todettu, edustuksellista demokratiaa täydentävä keino, jota voidaan lähteä edistämään erityisesti kuntatasolla. Edustuksellinen demokratia on sekä Suomessa että monissa muissakin valtioissa kriisissä, ja mielikuva sen toimimisesta ei vastaa enää käytäntöä. Edustuksellinen demokratia menettää uskottavuuttaan ihmisten silmissä. Suora demokratia olisi keino lisätä demokratian toimivuutta, mutta riittääkö neuvoa-antava kansanäänestys? Kuten kuntalain pykälät osoittavat, tekee kunnanvaltuusto aina lopullisen päätöksen kansanäänestyksen järjestämisestä. Näin ollen kuntalaisten tahdon päältä voidaan kävellä kahdesti: haluttu äänestys voidaan päättää jättää järjestämättä, ja toisaalta pidetyn äänestyksen lopputulosta saatetaan olla noudattamatta. Näin on käynyt muun muassa Hämeenkyrössä ja Nurmossa vuonna 2007, joista edellisessä päätettiin vastoin kuntalaisten tahtoa rakentaa jätteenpolttolaitos ja jälkimmäisessä yhdistyä Seinäjoen kanssa. Kuntalaisten toimesta tehty kansanäänestysaloite on äärimmäisen harvoin johtanut äänestykseen Suomessa. Useimmiten valtuusto on hylännyt aloitteen. Neuvoa-antava kansanäänestys ei ole varsinaisesti kansanäänestys vaan mielipidetiedustelu, jolla perustellaan edustuksellisen demokratian muotoja noudattava päätöksenteko. Se on vallanpitäjien keino oikeuttaa omia päätöksiään, eikä se näin ollen ole todellista demokratiaa. Neuvoa-antavat kansanäänestykset, niin kutsutut plebiskiitit, voivat jopa heikentää edustuksellista demokratiaa, kuten on käynyt esimerkiksi yllä mainituissa Hämeenkyrön ja Nurmon äänestyksissä. Myös esimerkiksi tilanne, jossa kansa vaatii kansanäänestystä, mutta kunnanvaltuusto hylkää tämän aloitteen, on omiaan heikentämään demokratiaa. Näin kävi esimerkiksi Turussa, kun kansa vaati äänestystä Kauppa torin alle kaavoitettavasta parkkihallista (tästä lisää kappaleessa Taistelu Turun toriparkista ). Nämä käytännön kokemukset osoittavat, ettei neuvoa- antava kansanäänestys toimi kansalaisten osallistumista eikä demokratiaa lisäävänä keinona. 36 37

Kansanäänestyksiä on järjestetty harvakseltaan, ja silloinkin valtuustot saattavat viis veisata äänestystuloksesta. Kansanäänestysten historiaa Suomessa Ensimmäinen säädös kunnallisista kansan äänestyksistä Suomessa tuli voimaan jo vuonna 1917. Kansanäänestykset eivät olleet pelkästään neuvoa- antava, vaan saattoivat myös tietyissä tilanteissa olla sitovia. Lainsäädäntö oli kuitenkin voimassa vain yhden vuoden, ja tänä aikana järjestettiin ainoastaan yksi kansanäänestys Helsingissä. Kysymys kunnallisista kansanäänestyksistä heräsi jälleen 1960-luvulla, ja asiasta keskusteltiinkin useissa komiteamietinnöissä. Elokuun 1. päivänä vuonna 1990 luotiin lainsäädäntö, joka mahdollisti neuvoa-antavat kunnalliset kansanäänestykset. Vuosina 1990 2010 Suomessa on pidetty 56 kunnallista kansanäänestystä.4 Käsiteltäviä asioita ovat toistaiseksi enimmäkseen olleet kuntaliitokset, mutta kansanäänestyksiä on myös järjestetty tieasioista, kunta rajoista, kerran jätteenpolttolaitoksesta ja kerran lääninvaihdoksesta. Suomessa järjestetyissä kunnallisissa kansanäänestyksissä keskimääräinen äänestysprosentti (67,8 prosenttia) on noussut korkeammaksi kuin esimerkiksi viime kunnallisvaaleissa (61,3 prosenttia). Kuntatason kansanäänestyksissä on mahdollista äänestää myös postitse, ja tämä on itse asiassa ollutkin melko suosittua: postitse annettujen äänten osuus on ollut useimmiten yli 80 prosenttia. Kun kuntalaki uusittiin vuonna 1990, kunnallisten kansanäänestysten sanottiin auttavan päättäjiä tarvittaesssa saamaan selville kuntalaisten mielipiteet tietyistä asioista. Kunnallisten kansanäänestysten järjestämistä perusteltiin myös sillä, että ne lisäävät ihmisten tapoja vaikuttaa päätöksentekoon ja ovat luotettavampia kuin mielipidekyselyt. Neuvoa- antavien kansanäänestysten väitettiin olevan tosiasiassa sitovampia kuin nimestä voisi päätellä, koska poliitikkojen olisi vaikeaa toimia vasten kansalaisten tahtoa, kun nämä ovat ilmaisseet mielipiteensä kansanäänestyksessä. 1990-luvulla monet oikeustieteen tutkijat myös lausuivat, että olisi juridisesti haastavaa tehdä kansanäänestyksistä sitovia, koska tällöin olisi vaikea määritellä, miten kunnanvaltuusto voisi myöhemmin tehdä uuden eriävän päätöksen. Tämä kertoo perustavanlaatuisesta ongelmasta yhteiskunnan asenteessa: lähtökohtana suorempaan demokratiaan on olevinaan, että kansan tekemät väärät päätökset on myöhemmin voitava korjata valtuuston toimesta. Vertailututkimuksissa suomalaisten usko omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa on heikko. Päättäjä kansalainen-asetelman sekä kansan väitetyn kyvyttömyyden korostaminen vain vahvistaa tätä tunnetta omasta voimattomuudesta. Vaalirahakriisit ja eri skandaalit sekä räikeästi kansalaisten mielipiteen vastaiset päätökset uhkaavat ihmisten uskoa poliittiseen järjestelmään samalla kun kriisit kuten talouden taantuma ja ilmastonmuutos vaatisivat yhteishenkeä. Neuvoa-antavat kunnalliset kansanäänestykset ovat pieni askel kohti osallistavampaa demokratiaa. Ongelmiensa takia tämä askel ei kuitenkaan ole riittävä järjestelmä. Kuntatason suora demokratia, eli kansalaisaloitteet ja kansalaispäätökset sekä niihin liittyvät sitovat kansanäänestykset, ovat keino palauttaa kuntalaisten luottamus päätöksenteko järjestelmään. Tämä luottamus näyttelee keskeistä roolia demokratian näytelmässä, ja suoria todellisia vaikutusmahdollisuuksia lisäämällä voimme vahvistaa järjestelmäämme. Suoraan demokratiaan ja osallistuvaan kuntalaisuuteen Suora demokratia on mainio järjestelmä erityisesti kaupunginosa- ja kuntatasolla, sillä vaikka kunnanvaltuustoissa päätettävät asiat ovat ihmisille läheisiä, 38 39

koetaan juuri kunnallispolitiikka kaukaiseksi. Kuntatasolla on kuitenkin keskeisen tärkeää ratkaista, miten korkealla tasolla asioista päätetään, jotta not in my backyard -ilmiöltä vältyttäisiin. Esimerkiksi jätteenpolttolaitoksen sijoituspaikasta päättäminen on järkevää ratkaista tarpeeksi korkealla tasolla, eli kaikkien kuntalaisten äänestyksessä, jotta jokainen kunnanosa ei erikseen äänestäisi laitoksen lähelle sijoittamista vastaan. Suora demokratia saa kuntalaiset sitoutumaan päätöksentekoon ja lujittaa demokratiaa, koska ihmiset saavat äänestää oikeista asioista, eivät vain henkilöistä ja puolueista. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kun ihmiset saavat päättää itselleen tärkeistä asiois ta, he ovat onnellisempia.5 Tämä lisää yhteiskunnan ja arjen vakautta sekä ihmisten hyvinvointia. Toisin sanoen ihmiset ovat tutkitusti onnellisempia, kun he voivat itse tehdä huonomman päätöksen kuin jos joku tekisi paremman päätöksen heidän puolestaan. Suoralla demokratialla on siis suorien vaikutusten lisäksi myös positiivisia välillisiä vaikutuksia. Kunnalliset, kuten muutkin, kansanäänestykset johtavat myös laajaan ja avoimeen päätöksentekoon. Suora demokratia varmistaa, että lait ja päätökset vastaavat kansan tahtoa. Se myös antaa ihmisille enemmän valtaa päättää omista asioistaan, ja estää siten turhautumisen, voimattomuuden ja kyvyttömyyden tunteita. Oikein toteutetut suoran demokratian muodot lisäävät ihmisten tietämystä yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta, sillä ennen kansanäänestyksiä ihmisillä on reilusti aikaa ottaa asioista selvää, muodostaa mielipiteitä ja keskustella äänestykseen tulevista esityksistä. Yleinen argumentti kunnallisia kansan äänestyksiä ja suoraa demokratiaa vastaan on, että meillä on jo kansanäänestyksiä ja ne ovat nimeltään vaalit olemme valinneet edustuksellisen demokratian, ja siksi emme tarvitse suoraa demokratiaa. Tätä väitettä ei ole kuitenkaan perusteltu argumenteilla, joita ei voitaisi kumota helposti. Asiahan on täysin päin vastoin: suora demo kratia tukee edustuksellista demokratiaa monin eri tavoin. Valta voidaan siirtää tai oikeastaan antaa takaisin kansalaisille, kun tarve vaatii tai kun kansalaiset näin itse haluavat. Kansanäänestyksessä tehtyjen päätösten jälkeen poliitikot pääsevät täydentämään ja toteuttamaan päätöksiä. Se, että olemme valinneet jonkin järjestelmän, ei tarkoita, että emme voi muuttaa tai kehittää sitä. Päin vastoin, näin meidän tuleekin tehdä, sillä demokratia on liian hieno asia huoltamatta jätettäväksi. Kansanäänestyksiä on myös vastustettu sanomalla, että ne ovat kalliita. Vastakysymys voisi olla, voimmeko asettaa demokratialle hintaa. Kokemukset ulkomailta osoittavat, että kun kansalaisille annetaan valtaa päättää kunnan taloudesta, vähentää tämä kunnan velkaa ja julkisia menoja sekä lisää verotuloja.6 Suora demokratia vähentää myös tarpeetonta byrokratiaa, päättäjille maksettavia palkkioita ja korruptiota. Suora demokratia on näin ollen hyväksi kansantaloudelle tämän ovat useat taloustieteilijätkin todenneet. Pelkässä edustuksellisen demokratian yhteiskunnassa päätökset saattavat olla hätiköityjä ja tiettyjä intressiryhmiä suosivia, jolloin päätösten korjaaminen myöhemmin tulee kalliiksi. Suora demokratia tuo mukanaan harkittua, käytännöllistä, tasapuolista ja edullista politiikkaa. Kunnallisia kansanäänestyksiä tarvitaan Suomessa palauttamaan kansalaisten luottamus demokratiaan. Kunnalliset kansanäänestykset ovat ratkaisu useisiin ongelmiin yhteiskunnassamme ja päätöksentekojärjestelmässä. Niitä vastustetaan pääosin siksi, että poliitikot eivät halua luovuttaa ihmisille valtaansa. Siksi kuntalakia pitäisi uudistaa siten, että tietyllä määrällä ihmisiä olisi oikeus tehdä aloite sitovaan kansanäänestyskseen ilman kunnanvaltuuston veto- oikeutta. Kunnanvaltuustolla olisi myös velvollisuus järjestää kansanäänestyksiä tietyistä asioista. 40 41

Taistelu Turun toriparkista Entisessä Suomen pääkaupungissa Turussa on vuosikymmeniä keskusteltu ja kiistelty kaupungin keskustorin alle suunnitellusta parkkiluolasta. Asia on koskettanut lähes jokaista turkulaista, sillä Kauppatori on kaupungin sydän. Kysymys ei enää ole ollut vain parkki hallista, vaan siitä, mihin suuntaan Turkua ja sen ympäristöä kehitetään, millainen imago Turulle halutaan, kenelle kaupunkia rakennetaan ja toteutuuko kaupungissa demokratia. Toriparkki päätös symboloi jotakin paljon suurempaa kuin pelkkää parkkihallia. Päättäjät ovat vuosikausia yrittäneet saada Kauppatorin alle hallia, jota kansalaiset puolestaan ovat vastustaneet. Hankkeen tiimoilta on huovattu ja soudettu, ja kaksi kertaa hanke on ehtinyt matkan varrella jo kaatua. Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa toriparkki nousi jälleen keskeiseksi kysymykseksi. Ennen vaaleja monet ehdokkaat ilmoittivat vastustavansa halli suunnitelmia, joko täysin tai jossain määrin. Vaalien jälkeen vanhojen puolueiden ryhmäkuri näytti kuitenkin kyntensä: vastavalitut valtuutetut kääntelivät takkejaan ja asettuivatkin, kenties yrityslobbauksen ja vanhojen puolue jyrien painostuksen alla, puolustamaan toriparkkia. Toriparkin kaavan päätös aikataulusta ei annettu tietoja ennen kuntavaaleja, mutta asia tuotiin lautakuntaan kiireisenä kaksi päivää vaalien jälkeen. Näin vanha valtuusto voisi vielä päättää asiasta. Lopulta päätös siirtyi kohun jälkeen kuitenkin uudelle valtuustolle. Vaalien jälkeen kuntalaiset olivat pettyneitä päätöksen tekoon kunnassa, ja tämä liikkeellepaneva voima synnyttikin laajan kansanliikkeen. Toriparkki farssiin pettyneiden kuntalaisten ensimmäisessä kokoontumisessa 7. marraskuuta 2008 päätettiin alkaa kerätä turkulaisten nimiä ja yhteystietoja kansanäänestys aloitteeseen, jolla valta toriparkkipäätöksestä voitaisiin palauttaa takaisin kuntalaisille. Kansanliikkeessä vaadittiin lisää demokratiaa päätöksentekoon ja ajateltiin, että hyvä keino ratkaista toriparkkikysymys lopullisesti olisi järjestää kansanäänestys. Valtuustoa vaadittiin kuuntelemaan kansan antamaa neuvoa paljon puhuttaneessa asiassa, jota vuosikymmeniä oli jankattu edes takaisin, mutta jossa kansalaisia ei juurikaan ollut kuunneltu. Koska Suomessa on järjestetty neuvoa-antavia kansanäänestyksiä tai tehty alotteita sellaisiksi erittäin harvoin, piti pohjatyö tehdä hyvin. Ryhmään kuuluvat oikeustieteilijät tutkivat kuntalain kansanäänestystä koskevaa kohtaa, ja sen pohjalta laadittiin aloitteeksi teksti: Me allekirjoittaneet vaadimme, että turkulaisten mielipiteen selvittämiseksi Turun Kauppatorin alle suunnitellun pysäköintilaitoksen rakentamisesta järjestetään kuntalain (17.3.1995/365) 30. :n mukainen neuvoa-antava kunnallinen kansanäänestys. Kauppatorin asemakaava on alistettava kansanäänestykseen riippumatta Turun kaupunginvaltuuston jo mahdollisesti asiassa tekemistä päätöksistä. Ideasta nimenkeruuseen Alun perin kansanliikkeen parissa ajateltiin, että nimien keräämiseen tulisi varata aikaa useampia kuukaisia. Aktiivinen nimienkeruu aloitettiin 17. marras kuuta. Lista keräystä tehtiin muun muassa Turun keskustan kävelykadulla, itse päänäyttämöllä eli Kauppa torilla, kirjastoissa ja muilla yleisillä paikoilla. Myös monet liikkeet, kahvilat, baarit, yhdistykset, puolueet, konserttitilat, korkeakoulut ja yritykset lähtivät hankkeeseen mukaan tarjoamalla tiloja tai tukemalla muuten äänestyksen järjestämistä. Kansanliikkeessä edustettuna oli monia eri järjestöjä ja useiden eri puolueiden opiskelija- ja paikallisyhdistyksiä, mutta myös paljon ihmisiä perinteisen järjestökentän ulkopuolelta. Nimiä kerättiin Kauppatorilla ja kävelykadulla yli kymmenen asteen pakkasessa aamusta iltaan. Aamui- 42 43