Suvi Salmela LUONTO- JA YMPÄRISTÖALAN OSAAMISTARVESELVITYS. Opetushallitus Utbildningsstyrelsen 2005

Suvi Salmela LUONTO- JA YMPÄRISTÖALAN OSAAMISTARVESELVITYS Opetushallitus Utbildningsstyrelsen 2005 MONISTE 27/2005

Opetushallitus Taitto: Soila Salonen Moniste 27/2005 ISBN 952-13-2668-9 (nid.) ISBN 952-13-2669-7 (pdf) ISSN 1237-6590

Sisällys Saatteeksi 1 JOHDANTO... 7 1.1 Selvityksen tavoitteet... 7 1.2 Luonto- ja ympäristöalan ammatillinen koulutus... 7 1.3 Luonto- ja ympäristöalan koulutusohjelmat... 7 1.4 Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto... 8 1.4.1 Opintojen muodostuminen... 8 1.4.2 Näyttötutkinnot... 10 1.4.3 Koulutusohjelman tavoitteet... 10 1.5 Luonto- ja ympäristöalan tutkinnosta valmistuneiden työtehtäväkentät... 11 1.6 Opiskelijamäärät ja niiden kehitys... 11 1.7 Opiskelijamäärät tulevaisuudessa... 12 1.8 Jatko-opinnot ja ammatillinen lisäkoulutus luonto- ja ympäristöalalla... 13 1.9 Luonnonvara- ja ympäristöalan työtilanteesta ja sen kehityksestä... 13 2 SELVITYKSEN TOTEUTUS... 15 3 TULOKSET... 15 3.1 Työelämään sijoittuminen... 16 3.1.1 Luonto- ja ympäristöalan koulutusohjelmista valmistuneiden nykyisiä ja aikaisempia työnantajia... 16 3.1.2 Alan työtehtävien kuvaus... 17 3.1.3 Koulutusta vastaavalle alalle työllistymiseen vaikuttavat tekijät... 20 3.2 Valmistuneiden urakehityksen seuranta... 21 3.3 Luonto- ja ympäristöalan opintojen keskeytykset... 21 3.4 Jatko-opinnot... 21 4 OSAAMINEN... 22 4.1 Osaamisen painopisteet ja osaamistarpeet... 23 4.1.1 Mitä osaan parhaiten luonto- ja ympäristöalan koulutuksen pohjalta?... 23 4.1.2 Minkälaista osaamista luonto- ja ympäristöalan perustutkinnosta valmistuneet tarvitsisivat enemmän työelämässä... 24 4.2 Tutkinnon vaatimustaso työelämän odotuksiin nähden... 25 5 TUTKINNON KEHITTÄMISTARPEET... 25 5.1 Oppilaitosten ja opiskelijoiden määrä... 25 5.2 Vähemmän aihekokonaisuuksia, enemmän erikoistumista... 25 5.3 Työssäoppiminen ja työelämälähtöisyys... 26 5.4 Koulutuksen markkinoiminen työnantajille... 26 5.5 Opetuksen taso ja opetusmenetelmät... 27 5.6 Erityisesti luontoyrittäjien suuntautumisvaihtoehdossa huomioitavaa... 27 5.6.1 Luontoyrittäjien tutkintonimike... 27 5.6.2 Turvallisuuden kehittäminen... 28 5.7 Työnantajilta kerätty palaute... 28 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET... 29 6.1 Aloituspaikkojen määrä... 30 6.2 Opetussuunnitelman kehittämistarpeet... 31 6.3 Työssäoppiminen... 32 6.4 Tutkintonimike... 32 LÄHTEET LIITTEET

Saatteeksi Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto on varsin uusi ammatillisen koulutuksen tutkinto. Sen tarve on syntynyt toisaalta maaseutuyrittäjyyden muuttuessa entistä monimuotoisemmaksi ja toisaalta ympäristökysymysten huomioimisen noustessa yhä tärkeämmäksi osaksi nyky-yhteiskuntaa. Tulevaisuuden haasteet ovat alalla merkittävät. Maaseudun pienyrityksistä perustuotantotiloilla harjoitetaan maa- ja metsätaloutta. Näiden osuus on kaikista pienyrityksistä noin 39 %. Monialaisilla maatiloilla (18 %) harjoitetaan maa- ja metsätalouden lisäksi muun toimialan yritystoimintaa. Muita maaseutuyrityksiä ovat puolestaan maaseudulla sijaitsevat pienyritykset, joilla ei ole maatilakytkentää. Tällaisten yritysten määrä on lisääntynyt erityisesti 1990-luvulla muodostaen nykyään noin 43 % kaikista maaseudun pienyrityksistä. Muun yritystoiminnan aloittaminen liittyy usein tilan toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin. Toisaalta maaseudun tuotteille ja palveluille on muodostunut uutta kysyntää ja toisaalta maatalouden rakennemuutos on väistämättä saanut viljelijäperheet ja maaseudulla asuvat ihmiset etsimään uusia toimeentulon mahdollisuuksia. Tyypillisiä pienyritysten toimialoja ovat muun muassa matkailu, erilaiset muut palvelut sekä puun ja elintarvikkeiden jatkojalostus. Luontoalan perustutkinto tarjoaa juuri näille toimialoille suuntautuvaa koulutusta. Ympäristöalan perustutkinto tuottaa ympäristönhoidon ammattilaisia mitä erilaisimpiin käytännön tehtäviin. Koska ilmastonmuutos on edennyt ja vesistönsuojelutarpeet ovat lisääntyneet sekä yhdyskuntajätteiden lajittelun ja uusiokäytön merkitys korostunut, on oletettu, että myös ympäristönhoidon ammattilaisten tarve näihin tehtäviin lisääntyy. Koulutuspaikat ovatkin luonto- ja ympäristöaloille lisääntyneet. Ammatillisen koulutuksen suunnittelussa keskeistä on ollut työelämävastaavuuden ja tulevaisuusajattelun lisääminen. Koulutuksen kehittämisen tukena ovat määrällinen ja laadullinen ennakointi, joiden avulla pyritään tunnistamaan koulutus- ja osaamistarpeita koulutuksen rakenteita ja sisältöjä suunniteltaessa. Laadullista ennakointia voidaan luonnehtia osaamistarpeiden tunnistamismenetelmäksi, jossa pyritään ammatillisten muutosten paikantamiseen. Tämän selvityksen tarkoituksena on saada vastausta kysymykseen, vastaako Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto kolmine koulutusohjelmineen sisällöltään työelämän odotuksia ja osaamistarpeita. Eli onko ko. ammatillinen peruskoulutus tuottanut tarkoitettua osaamista ja onko koulutus työelämän odotusten ja muutosten suuntainen.

Selvityksessä on edetty niin, että ensin on määritetty valmistuneiden sijoittumisprofiili eli mihin tehtäviin ja työpaikkoihin valmistuneet ovat sijoittuneet ja tämän jälkeen heidän osaamisprofiilinsa eli osaaminen suhteessa työn ja työpaikan vaatimuksiin. Kyselyt suunnattiin kolmelle taholle: valmistuneille, oppilaitoksille ja työnantajille. Tulosten kokoamisen ja analyysin jälkeen koulutuksen ja osaamisen mahdolliset ongelmat tai kehittämistarpeet voivat nousta ja nousevat esiin. Myös avointen kysymysten ja vastausten kautta saadaan mielenkiintoista ja välitöntä palautetta. Tämän osaamistarveselvityksen on laatinut MMM Suvi Salmela Opetushallituksen ammatillisen koulutuksen linjan tilauksesta. Selvityksen koordinaattorina on toiminut ylitarkastaja Marja-Liisa Visanti yhdessä luonnonvara- ja ympäristöalan asiantuntijan opetusneuvos Susanna Tauriaisen kanssa. Kyselylomakkeet ja kyselyjen suuntaaminen on suunniteltu yhdessä tutkijan kanssa. Maatalousja ympäristöalan koulutustoimikunta on toiminut selvityksen ohjausryhmänä. Selvityksen tuloksia on esitelty koulutustoimikunnalle 17.3.2005. Tämän jälkeen selvitys muokataan julkaisuksi ja aineisto siirretään Opetushallituksen ennakoinnin sähköiseen tietopalveluun Enstiin. Tarkoituksena on, että selvityksen metodiikkaa voidaan yleisesti hyödyntää vastaavissa ennakointihankkeissa koulutussuunnittelun eri tasoilla ja alueilla. Marja-Liisa Visanti Marja-Liisa Visanti ylitarkastaja Susanna Tauriainen Susanna Tauriainen opetusneuvos

7 1 JOHDANTO 1.1 Selvityksen tavoitteet Luonnonvara- ja ympäristöalan ammatillisen peruskoulutuksen kehittämisohjelmassa 2005 todettiin, ettei luonto- ja ympäristöalan työllisyystilanteesta ole toistaiseksi ollut saatavilla kattavaa aineistoa. Alan työllisyystilanteen selvittäminen on kuitenkin keskeistä alan koulutustarpeen ennakoinnissa ja tutkinnon kehittämistyössä. Tästä syystä Opetushallitus käynnisti luonto- ja ympäristöalan osaamistarpeiden kartoitushankkeen. Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa luontoja ympäristöalan perustutkinnon koulutusohjelmista valmistuneiden sijoittumista työelämään sekä koulutuksen tuottaman osaamisen vastaavuutta työelämässä. Selvityksen tavoitteena oli myös luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon kehittämistarpeiden kartoittaminen. Selvitys toteutettiin luonto- ja ympäristöalan koulutusohjelmista vuonna 2003 tai sitä aiemmin valmistuneille, heidän työnantajilleen sekä alan koulutusta antaville oppilaitoksille suunnatulla kyselyllä. 1.2 Luonto- ja ympäristöalan ammatillinen koulutus Suomessa erilaisia ammatillisia perustutkintoja on yhteensä 52. Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto kuuluu luonnonvara- ja ympäristöalan koulutukseen, johon sisältyy kaikkiaan viisi eri perustutkintoa: Maatilatalous, maatalousalan perustutkinto Puutarhatalous, puutarhatalouden perustutkinto, puutarhuri Kalatalous, kalatalouden perustutkinto Metsätalous, metsäalan perustutkinto Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto (ent. Muu luonnonvara-ala). 1.3 Luonto- ja ympäristöalan koulutusohjelmat Luonto- ja ympäristöalan perustutkintoon kuuluu kolme eri koulutusohjelmaa: Ympäristöalan koulutusohjelma, ympäristönhoitaja Luontoalan koulutusohjelma, luontoyrittäjä Poro- ja luontaistalouden koulutusohjelma, porotalousyrittäjä.

8 Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto on ollut koulutuskokeilussa vuodesta 1998 alkaen viidessä luonnonvara- ja ympäristöalan oppilaitoksessa Järviseudun ammatti-instituutissa, Lapin luontoopistossa, Pohjois-Karjalan ammattiopistossa, Päijänne-instituutissa ja Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksessa. Vakinaisena kolmivuotisena ammatillisena koulutuksena luonto- ja ympäristöalan tutkinto alkoi elokuussa 2001. (Porki 2004) Koulutuskokeilussa mukana olleista oppilaitoksista ensimmäiset uuden tutkinnon suorittaneet valmistuivat keväällä 2001. Samana vuonna valmistuivat myös luonto- ja ympäristöalan valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteet, jota käytetään pohjana koulukohtaisten opetussuunnitelmien laadinnassa. 1.4 Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto Ammatillisten perustutkintojen suorittaminen kestää 3 vuotta. Koulutuksen pituus voi kuitenkin vaihdella opiskelijoittain koulutuksen ja työkokemuksen mukaan. Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon laajuus on 120 opintoviikkoa. Opiskelu tapahtuu pääosin oppilaitoksissa, mutta vähintään 20 opintoviikkoa täytyy olla työpaikoilla tapahtuvaa ohjattua ja arvioitua työssä oppimista. Luontoja ympäristöalan tutkinnon voi suorittaa joko peruskoulu- tai ylioppilaspohjaisena. Ylioppilaiden tai aikaisemmin jonkin muun ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden koulutusaika on 0,5-1 vuotta lyhyempi opintojen hyväksi lukemisen johdosta. (Opetushallitus 2001) 1.4.1 Opintojen muodostuminen Yhteiset painotukset ja kaikille aloille yhteinen ydinosaaminen Luonto ja ympäristöalan koulutusohjelma 120 ov Yhteiset opinnot Pakolliset opintokokonaisuudet Valinnaiset opintokokonaisuudet Ammatilliset opinnot Opintoihin sisältyy työssäoppimista vähintään Tutkinnon yhteiset ammatilliset opinnot Koulutusohjelmittain eriytyvät ammatilliset opinnot Vapaasti valittavat opinnot 16 ov 4 ov 20 ov 20 ov 70 ov 20 ov 90 ov 10 ov

9 Yhteisten opintojen opintokokonaisuudet pakolliset valinnaiset Äidinkieli 4 ov 0-4 ov Toinen kotimainen kieli 1 ov 0-4 ov Vieras kieli 2 ov 0-4 ov Matematiikka 3 ov 0-4 ov Fysiikka ja kemia 2 ov 0-4 ov Yhteiskunta-, yritys- ja työelämätieto 1 ov 0-4 ov Liikunta 1 ov 0-4 ov Terveystieto 1 ov 0-4 ov Taide ja kulttuuri 1 ov 0-4 ov Ympäristötieto 0-4 ov Tieto- ja viestintätekniikka 0-4 ov Etiikka 0-4 ov Kulttuurin tuntemus 0-4 ov Psykologia 0-4 ov Yritystoiminta 0-4 ov Yhteensä 16 ov 4 ov Ammatillisten opintojen opintokokonaisuudet 1. Luonto- ja ympäristöalan osaaminen 20 ov 2. Ympäristönhoito 20 ov 3. Vesihuolto 20 ov 4. Materiaalivirtojen hallinta 20 ov 5. Vesistöjen kunnostus ja hoito 20 ov 6. Maa-ainesten otto, maaperän hoito ja kunnostus 20 ov 7. Elinympäristöjen hoito 20 ov 8. Ympäristöterveysriskien arviointi ja hallinta 20 ov 9. Energianhuolto 20 ov 10. Ympäristölaadun hallinta 10 ov 11. Kulttuuriympäristöjen hoito 10 ov 12. Ympäristöviestintä 10 ov 13. Ympäristöalan yrittäminen 10 ov 14. Luontoyrittäminen 20 ov 15. Luonto-opastus ja luontomatkailu 20 ov 16. Ulkoilureittien suunnittelu ja rakentaminen 20 ov 17. Luonnontuotteiden keruu, käsittely ja markkinointi 20 ov 18. Eräretkien opastus 10 ov 19. Luonto-opastuksen erityisosaaminen 10 ov 20. Luonnontuotteiden tuotteistaminen elintarvikkeiksi 10 ov 21. Luonnontuotteiden jatkojalostus luontaistuotealan tuotteiksi 10 ov 22. Poro- ja luontaistalouden perusosaaminen 10 ov 23. Porotalousyrittäminen 40 ov 24. Kalastus ja kalan käsittely 10 ov 25. Kalastus ja kalajalosteiden valmistus 30 ov 26. Metsien monikäytön perustyöt 10 ov 27. Metsien monikäytön työtehtävissä toimiminen 30 ov 28. Poronhoito 10 ov

10 29. Porotalous matkailun ohjelmapalveluna 5 ov 30. Porotuotteiden jatkojalostus 5 ov 31. Pienkoneiden korjaus 5 ov 32. Maa- ja metsätalouden työt 5 ov 33. Lampaanhoito 5 ov 34. Riistanhoito, -käsittely ja metsästysretkien järjestäminen 5 ov 35. Yritystalous 5 ov 36. Muut valinnaiset opinnot 10 ov 1.4.2 Näyttötutkinnot Näyttötutkinto on joustava tutkinnon suorittamistapa erityisesti aikuisväestölle. Näyttötutkinnon suorittamista varten hankitut tiedot voivat olla työn, opiskelun tai harrastuksen kautta saatuja. Näyttötutkinto on siis mahdollista suorittaa ilman siihen valmistavaa koulutusta. Näyttötutkinnoissa on kolme eri tasoa. Ammatillisissa perustutkinnoissa osoitetaan ammattitaidon saavuttamisen edellyttämät tiedot ja taidot. Ammattitutkinnoissa osoitetaan alan ammattityöntekijältä edellytetty ammattitaito ja erikoisammattitutkinnoissa alan vaativimpien työtehtävien hallinta. Kaikkiin ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin sisältyy myös yrittäjyys-osa, joka antaa yritystoiminnan käynnistämisessä tarvittavia perustietoja ja taitoja (Aikuisten näyttötutkinnot 2005). Luonto- ja ympäristöalan perustutkintoon rinnasteisia tutkintoja ovat erä- ja luonto-oppaan, luonnontuotealan ja porotalouden ammattitutkinnot ja luontokartoittajan, riistamestarin, keruutuotetarkastajan ja maaseudun kehittäjän erikoisammattitutkinnot. Luonto- ja ympäristöalalle soveltuvat myös yrittäjätutkinnot. Tiedot, taidot ja kokemus osoitetaan virallisesti hyväksytyissä tutkinnoissa, jotka muodostuvat ammattitaidon näytöistä. Näyttötutkinnoilla voi saavuttaa useissa tapauksissa myös jatko-opintokelpoisuuden esimerkiksi ammattikorkeakouluihin. 1.4.3 Koulutusohjelman tavoitteet Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon oppimistavoitteet ovat laaja-alaiset: Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon suorittaneen tulee osata tehdä alan monipuolisia perustöitä sekä oman koulutusohjelmansa mukaisia työtehtäviä ympäristövastuullisesti ja luonnon monimuotoisuutta edistäen. Hänen on tunnettava ekologiset vuorovaikutussuhteet ja hänen on osattava tunnistaa kasvien ja eläinten peruslajit. Hänen on osattava soveltaa tehtävissään ympäristölainsäädäntöä ja elinkaariajattelua. Hänen on osattava työskennellä taloudellisesti, tuottavasti ja asiakaslähtöisesti edistäen kannattavaa yritystoimintaa. Hänen on osattava toimia yrittäjämäisesti, itsenäisesti ja vastuuntuntoisesti. Hänen on osattava viestiä ammattialansa asioita ja toimia ammattinsa edellyttämien työryhmien ja tiimien jäsenenä ja sopeutua työyhteisöönsä. Hänen tulee osata hyödyntää työssään luonto- ja ympäristöalan asiantuntijoita ja organisaatioita sekä niiden toimintoja.

11 Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon suorittaneen on osattava huolehtia omasta fyysisestä ja henkisestä kunnostaan sekä osattava noudattaa omaan työhönsä liittyviä työturvallisuuden ja ergonomian vaatimuksia. Hänen on osattava kehittää taitojaan ja tietojaan jatkuvasti. Hänen on osattava arvostaa oman ammattialansa ja lähialueen kulttuuria. Hänen on osattava toimia monikulttuurisessa ympäristössä ja myös kansainvälisillä työmarkkinoilla. (Opetushallitus 2001) 1.5 Luonto- ja ympäristöalan tutkinnosta valmistuneiden työtehtäväkentät Selvityksen keskeisenä tavoitteena oli tarkastella tutkinnosta valmistuneiden sijoittumista työelämään. Valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa on määritelty tutkinnosta valmistuneiden työtehtävät. Ympäristöalan koulutusohjelmasta valmistunut ympäristönhoitaja suuntautuu kaupunkien, taajamien ja maaseudun ympäristönhuollon tai maa- ja metsätalouden sekä teollisuuden ja yritysten ympäristönhoitotehtäviin. Koulutusohjelman sisällä opiskelijan tulee valita suuntautuminen vesihuollon, vesistöjen kunnostuksen ja hoidon, maa-ainesten oton ja maaperän kunnostuksen, kiinteistöjen materiaalivirtojen hallinnan, energianhuollon, ympäristöterveyden tai elinympäristöjen hoidon tehtäviin. Luonto- ja ympäristöalan koulutusohjelman suorittanut luontoyrittäjä sijoittuu joko luonto-oppaan ja luonto-matkailun työtehtäviin tai luonnontuotealaan erikoistunut yrittäjäksi tai alihankkijaksi. Poro- ja luontaistalouden koulutusohjelmassa opiskelija suuntautuu joko poro- tai luontaistalouteen. Valmistuttuaan he sijoittuvat alan yrittäjiksi tai työntekijöiksi. Luontaistalouden suuntautumisvaihtoehdon valinnut opiskelija suuntautuu poro-, kala-, riista tai pienimuotoiseen maa- ja metsätalouteen niin että hän pystyy hankkimaan toimeentulonsa yhdistämällä eri ansiotulon lähteitä. (Opetushallitus 2001) 1.6 Opiskelijamäärät ja niiden kehitys Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon voi tällä hetkellä suorittaa 24 luonnonvara- ja ympäristöalan ammatillisessa oppilaitoksessa (taulukko 1, liite 4). Koulutusta tarjoavien oppilaitosten määrä on vaihdellut vuosittain. Vähäisten hakijoiden vuoksi koulutusta ei ole voitu aloittaa kaikissa oppilaitoksissa suunnitelmien mukaan ja vuonna 2002 koulutus keskeytyi ensimmäisen vuoden perusopintojen jälkeen kahdessa oppilaitoksessa opiskelijoiden riittämättömyyden takia. (Porki 2004) Luonto- ja ympäristöalan koulutukseen ensisijaisesti hakeneiden määrä on vähentynyt koulutuksen vakinaistamisesta lähtien.

12 Taulukko 1. Luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa tarjoavat oppilaitokset yhteishaussa vuosina 2001 2004 (Opetushallitus 2001 2004) 2001 2002 2003 2004 Oppilaitokset/kpl 22 25 23 24 Taulukko 2. Luonto- ja ympäristöalan koulutukseen ensisijaisesti hakeneet ja koulutukseen valittujen opiskelijoiden määrät kevään yhteishaussa vuosina 2001 2003 (Luonnonvara-alan koulutuksen kehittämisohjelma). Opiskelijat 2001 2002 2003 2004 1.sijaiset hakijat 231 183 194 159 Valitut 288 199 194 1.7 Opiskelijamäärät tulevaisuudessa Luonnonvara- ja ympäristöalan ammatillisen peruskoulutuksen kehittämisohjelmassa 2005 on pohdittu luonto- ja ympäristöalan koulutuksen määrällistä mitoitusta. Alan työvoimatarpeiden ja koulutuksen aloittajatarpeiden ennakointi on erityisen vaikeaa, koska alan työtehtävät ovat sidoksissa julkisen talouden kehitykseen ja yhteiskunnallisiin arvovalintoihin. Porotalouden työllisten määrän arvellaan joka tapauksessa laskevan. Luonto- ja ympäristöalan ammatillisen peruskoulutuksen laskennallinen aloittajatarve on vain 1/6 tämän hetken aloittaneiden määristä (taulukko 3). Toimintaohjelmassa kuitenkin todetaan, ettei käytössä olevalla laskentamenetelmällä välttämättä kyetä ottamaan huomioon pienen mutta kasvavan koulutusalan kaikkia kehitystarpeita, joten kovin tarkkaa arviota ei voida antaa. Aloittajatarpeen ennakoidaan kuitenkin osuvan nykyisen aloittajamäärän ja laskennallisen tarpeen väliin. (Luonnonvara- ja ympäristöalan ammatillisen peruskoulutuksen kehittämisohjelma 2005) Taulukko 3. Aloittajamäärät keskimäärin vuotta kohti nykytilanteen mukaan ja laskennallisena tarpeena eri ennakointijaksoilla (Luonnonvara- ja ympäristöalan ammatillisen peruskoulutuksen kehittämisohjelma 2005). 1999-2002 (nykytilanne) Peruskehitys 2000-2015 Työllistävän kasvun kehitys 2000-2015 Aloittajatavoite 2008 KESU Muu luonnonvara-ala 310 70 80 140 Peruskoulutus 240 40 40 40 Ammattikorkeakoulu 70 30 40 100

13 1.8 Jatko-opinnot ja ammatillinen lisäkoulutus luonto- ja ympäristöalalla Kolmivuotinen luonto- ja ympäristöalan perustutkinto antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden mihin tahansa korkea-asteen opintoihin samalla tavalla kuin ylioppilastutkintokin. Opetusministeriön asettamien tavoitteiden mukaan vuoteen 2008 mennessä 25 % ammattikorkeakoulujen ja 2 3 % yliopistojen uusista opiskelijoista olisi ammatillisen koulutuksen peruskoululinjan tutkinnon suorittaneita. Ammatillista lisäkoulutusta ovat ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot. Luonto- ja ympäristöalalle soveltuvaa lisäkoulutusta voivat olla bioenergia-alan, luonnontuotealan, erä- ja luonto-oppaan, ympäristönhuollon sekä porotalouden ammattitutkinnot. Erikoisammattitutkinnoista koulutusalalle soveltuvat maaseutumatkailun ja riistamestarin tutkinnot. Koulutusalaa lähellä ovat edellä mainittujen lisäksi myös yrittäjän ammatti- ja erikoisammattitutkinnot. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot voidaan suorittaa vain näyttötutkintoina. Niiden suorittamisjärjestyksen voi kuitenkin valita vapaasti. 1.9 Luonnonvara- ja ympäristöalan työtilanteesta ja sen kehityksestä Luonnonvara- ja ympäristöalan ammatillisen koulutuksen jälkeistä työllistymistä ja jatko-opintoihin hakeutumista seurataan tilastokeskuksen kyselyillä ja oppilaitosten omilla kyselyillä. Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon suorittaneet ovat työllistyneet heikoimmin luonnonvara- ja ympäristöalan tutkinnon suorittaneista. (Koulutus ja työvoiman kysyntä 2015, taulukko 4) Taulukko 4. Koulutuksen jälkeinen työllistyminen. Valmistuneiden pääasiallinen toiminta vuoden 2002 lopussa. (Koulutus ja työvoiman kysyntä 2015). Opintoala Tutkinnon suorittaneita 1999-31.7.2002 Työllisiä % Työttömiä % Päätoimisia opiskelijoita % Työn ohessa opiskelevia (sis. työllisiin) % Muut % Maatilatalous 3513 62,7 9,8 14,8 10,2 12,8 Puutarhatalous 1960 50,5 26,8 11,7 6,9 11 Kalatalous 198 46,5 18,2 28,3 10,6 7,1 Metsätalous 1960 53,2 14,8 16,3 8 15,7 Luonto- ja ympäristöala (e. Muu luonnovara 290 42,4 17,9 25,9 10,7 13,8 Kaikki opintoalat 134630 61,5 15,3 11,4 9,4 11,8

14 Luonnonvara- ja ympäristöalan ammatillisen peruskoulutuksen kehittämisohjelmassa 2005 kuitenkin todetaan, että ympäristönhoitajien työtilannetta on vaikea selvittää, koska työtilanteesta ei ole saatavilla kattavaa aineistoa. Ala on vielä uusi ja ympäristönhoitoon liittyviä töitä arvellaan olevan, mutta niistä ei ole vielä välttämättä muodostunut varsinaisia työpaikkoja. Onkin todennäköistä, että erilaisen koulutuksen saaneet henkilöt tekevät ns. ympäristönhoitotyötä. Tämä selvitys pyrkii osaltaan tarkentamaan kuvaa ympäristönhoitajien ja luontoyrittäjien työllistymisestä, työtehtävistä ja työtilanteesta. Luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun toimintaohjelmassa (Ympäristöministeriö 2002) todettiin, että vuonna 2000 luonnon virkistyskäyttöön ja luontomatkailuun liittyvien työpaikkojen kokonaismäärä vastasi noin 32 000 henkilötyövuotta. Luontomatkailun taloudelliset vaikutukset ovat joillakin alueilla erittäin merkittävät. Matkailulla on myös laaja vaikutus kuntien talouteen. Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi. Toimintaohjelmalla tavoitellaan luontomatkailuun liittyvien työpaikkojen kaksinkertaistamista vuoteen 2010 mennessä. Luonnontuotealan työllistävyyden arviointia on vaikeuttanut tilastotiedon puuttuminen sekä alan kausittaisuudesta johtuva suuri sivutoimisten työpaikkojen määrä. Luonnontuotealan työpaikkojen määräksi on arvioitu noin 10 000, kun mukaan on laskettu pääja sivutoimiset sekä yritysten välilliset luonnontuotealan työpaikat ja kotitalouspoiminta. Sienija yrttialan yritysten ja osuuskuntien määrä on lisääntynyt. Luonnontuotealan suurimmissa yrityksissä työpaikkojen määrä on kuitenkin kääntynyt laskuun toiminnan rationalisoinnin ja vientimarkkinoilla heikentyneen kilpailutilanteen vuoksi. Vastaavasti pienyritysten määrä on kasvanut ja liiketoiminta monipuolistunut, mikä on lisännyt työpaikkoja. Luonnontuotealalla on yleistä erityisesti monialaja osa-aikayrittäjyys. Porotalous on tärkeä elinkeino pohjoisimmassa Suomessa. Poronhoito oli 690 ruokakunnan pääelinkeino vuonna 2003. Luontoyrittäjyys Luonto- ja ympäristöalalla nähdään kasvupotentiaalia, joka liittyy erityisesti luontoyrittäjyyteen. Maa- ja metsätalousministeriön asettama luontoyrittämistyöryhmä on määritellyt luontoyrittäjyyden Luontoyrittämisen toimintaohjelmassa (1998) luonnonantimiin ja luonnon tarjoamiin elämyksiin perustuvaksi pienimuotoiseksi yrittäjyydeksi. Luontoyrittäjyydestä kiinnostuneiden, yrittäjähenkisten ja uskaltavien ihmisten löytämisen lisäksi tarvitaan hyviä tuote- ja palveluideoita. Tällä hetkellä molempien puute on rajoittanut alan kehittymistä. Luonnonvara- ja ympäristöalan ammatillisen peruskoulutuksen kehittämisohjelmassa 2005 todetaan, että ympäristöalan yrittäjille olisi töitä, mutta nuorisoasteen koulutuksella yrittäjiä on tälle alalle todennäköisesti vaikea saada. Nuorisoasteen koulutuksen suorittaneille yrityksen perustaminen ja erityisesti näin uudelle alalle on vielä harvinaista.

15 2 SELVITYKSEN TOTEUTUS Selvitys toteutettiin syksyllä 2004 Opetushallituksen toimeksiannosta. Marras joulukuussa 2004 postitettiin kyselylomakkeet (liitteet 1, 2 ja 3) luonto- ja ympäristöalan koulutusohjelmasta valmistuneille, luonto- ja ympäristöalan opetusta antaviin oppilaitoksiin sekä valmistuneiden työnantajille. Oppilaitoksiin kysely lähetettiin sähköpostitse. Oppilaitoskyselyyn (liite 2) saatiin vastauksia seuraavista oppilaitoksista: Mikkelin ammattiopisto, Otavan koulutila Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskus, Luonnonvara-ala Tarvaala Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorla Uudenmaan maaseutuopisto Ammatti-instituutti Iisakki, Osaran maaseutuopetusyksikkö Porin Metsäopisto (3 vastausta) Savonlinnan ammattiopisto, Luonnonvara-ala Jämsän seudun koulutuskeskus, Metsäkonekoulun tie Järviseudun ammatti-instituutti, Kurejoen toimipaikka Päijänne-instituutti, Asikkalan toimipiste Ahlmannin ammattiopisto Lapin luonto-opisto. Oppilaitoksista saatiin vuonna 2003 tai sitä aiemmin valmistuneiden opiskelijoiden nimitiedot. Valmistuneiden osoitetiedot hankittiin Hyvinkään maistraatista. Kyselyjä lähetettiin 149 valmistuneelle. 3 TULOKSET Kyselyyn vastasi 70 luonto- ja ympäristöalan perustutkinnosta valmistunutta. Vastausprosentti oli 45,6 %, mikä on suhteellisen hyvä tulos, sillä aiemmissa vastaavissa kyselyissä on vastaajia ollut liian vähän. Luontoyrittäjäksi oli vastaajista valmistunut 13 ja ympäristönhoitajaksi 49. Muutamat vastaajat olivat jättäneet ilmoittamatta koulutuslinjan tai olivat ympyröineet molemmat koulutuslinjat. Nämä 8 kyselylomaketta huomioitiin tuloksissa vain niissä tapauksissa kuin luontoyrittäjiä ja ympäristönhoitajia ei eritelty, vaan tarkasteltiin koko aineistoa yhteensä. Poronhoitajiksi valmistuneita ei aineistossa ollut lainkaan.

16 3.1 Työelämään sijoittuminen Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnosta valmistuneiden tilanne syksyllä 2004: Työttömiä 16 % Koulutusta vastaavassa vakituisessa työsuhteessa 3 % Koulutusta vastaavassa määräaikaisessa työsuhteessa 13 % Muun alan töissä 14 % Opiskelee 48 % Äitiyslomalla 6 % Valmistuneiden sijoittuminen Työttömänä 16% 48 % 6 % 16 % 3 % 13 % Koulutusta vastaava vakituinen työ 3% Koulutusta vastaava määräaikainen työ 13% Muun alan työ 14% 14 % Jatko-opiskelijana 48% äitiyslomalla 6% 3.1.1 Luonto- ja ympäristöalan koulutusohjelmista valmistuneiden nykyisiä ja aikaisempia työnantajia Luontoyrittäjät Siemenpuusäätiö (ympäristöalan projektikonsultointi) (Katajamäen ekoyhteisö, vapaaehtoistyö; puutarha, mehiläiset, hoitotuotteet, tapahtumat) Ikivireä-Vital Oy (luontaistuotekaupan myyjä) Karhuseutu Ry (projektipäällikkö) Metsähallitus Itä-Suomen Luontopalvelut (maasto-opas) Metsähallitus Leivonmäen kansallispuisto (luonto-opas / asiakasneuvoja) Frantsila, Työlämävalmennus, Koulutusavustaja Yksityisyrittäjä

17 Ympäristönhoitajat Erkki Salminen Oy; toimistotyö, asiakaspalvelu, jäteneuvonta, laskutus Liedon Kunta; ympäristösuunnittelija Karttulan Kunta; vesistön hoitoon liittyvät projektityöt Riihimäen kaupunki; ulkoilureittien suunnittelu Piispalan luonto-, liikunta- ja nuorisomatkailukeskus; luontoreittien suunnittelu Laukaan Kunta; projektityö, ymp.ala Hyvinkään Purku- ja Polttopuu Oy; rakennusmateriaalin kierrätys ja uusiokättö Jyväskylän yliopisto/ympäristöntutkimuskeskus; työelämävalmennus,tutkimusassistentti Keski-Suomen Ympäristökeskus; vesistökunnostusten suunnittelu, maastomittausten avustaminen Kouvolan seudun kuntayhtymä; jäteasemanhoitaja Pohjois-Karjalan Ympäristökeskus; järven kunnostusprojekti, maastotyöt Kiteen Kaupunki; kaatopaikan hoitaja Asikkalan Kunta; EU järvihanke, vesistönhoitoon liittyvät työt Lahden Kaupunki Valvonta ja Ympäristökeskus; vesistön hoito- ja kunnostustyöt Huoltokatajisto, Kiinteistönhoitaja 3.1.2 Alan työtehtävien kuvaus Luontoyrittäjät Luontoyrittäjien työtehtävät voi jakaa kahteen kategoriaan. Osa luontoyrittäjiksi valmistuneista tekee luontomatkailuun tai luonto-opastukseen liittyviä työtehtäviä. Luontaistuotteisiin ja niiden myyntiin liittyvät tehtävät työllistävät myös luontoyrittäjiä. Metsähallitus Kesäisin - luonto-opastus - asiakkaiden neuvonta maastossa ja luontotuvalla - tapahtumien järjestäminen - huolto- ja järjestyksenvalvontatehtävät - luonto-opastus tarjonnan määrällinen ja laadullinen kehittäminen eli suunnittelutyö.

18 Kansalaisopisto/Frantsila - luontaishoitoihin liittyvien asioiden opettaminen. Ikivireä-Vital - luontaistuotekaupan myyjä vastaa myös kaupan tilauksista, työvuorolistoista ym. Karhuseutu Ry - projektipäällikkö hankkeen vetäjä kehittää maaseudun elinkeinoja luoda yhteyksiä ulkomaille. Siemenpuusäätiö - Ympäristöalan projektikonsultointi - kehitysmaiden kansalaisjärjestöjen ympäristöasioiden hankkeiden ja hakemusten arviointi, seuranta ja konsultointi - yhteissuunnittelu. Katajamäen ekoyhteisö - Vapaaehtoistyö Kasvihuoneiden hoito, mehiläisten hoito rakentaminen luonnonmateriaaleilla puutarha-, hoitotuotteiden kehittely kurssitus. Metsähallitus, Itä-Suomen Luontopalvelut - Maasto-opas ryhmien ja yksityisten henkilöiden opastus Kansallispuistossa. Yksityisyrittäjä - ympäristöystävällisten puhdistusaineiden edustus - luomumausteiden edustus - kotipalvelu - puutarhanhoito - luontoalan konsultointi.

19 Ympäristönhoitajat Ympäristönhoitajien työtehtävät ovat suurimmaksi osaksi julkisella sektorilla. Työtehtävät eriytyvät melko selkeästi vesistöjen hoitoon, jätteiden käsittelyyn ja ulkoilureittien suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyviin tehtäviin. Riihimäen kaupunki - ulkoilureittien suunnittelu kulkee maastossa ja tutkii, miten hiihto /patikkareitin saisi kulkemaan maastossa turvallisesti ja käytännöllisesti neuvottelee maanomistajien kanssa reitin kulusta reitin raivausta ja rakenteiden tekoa. Karttulan kunta - projektityö erilaisten vesistöön liittyvien projektien järjestely ja toteutus (vesistön tarkkailu, vesikasvillisuuden niitto) Erkki Salminen Oy - toimistotyö asiakaspalvelu, jäteneuvonta, laskutus ym. Huoltokatajisto - talonmiehen työt. Laukaan kunta - projektityöt järven kunnostushanke - ympäristönsuojelusihteeriä avustavat työt. Hyvinkään Purku- ja Polttopuu Oy - erilaisten rakennusmateriaalien kierrätystoiminta - asiakaspalvelu. Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus - vesilaboratorio - ilma- ja melututkimukset; melumittaukset tulosten käsittely.

20 Keski-Suomen Ympäristökeskus - maastotyöt hydrologisen havaintokentän kunnossapito vesistökunnostusten suunnittelun maastomittauksen avustaminen. Kouvolan seudun kuntayhtymä - jäteaseman hoitaja jäteasemien logistiikasta, ongelmajätteistä ja hyötyjätepisteestä vastaaminen. Kiteen kaupunki - jätteiden vastaanotto, tarkistus, laskutus. - ongelmajäteneuvonta ja muu opastus - jäteneuvonta. Lahden kaupunki, Valvonta ja Ympäristökeskus - näytteenotto (vesi, kuormitus, sedimentti) - kuormituskartoitukset - hoitokalastus, koekalastukset - pyydysrakennus/korjaus - kalastuksen valvonta - vesistöjen hoito ja kunnostustoimet - yleisötilaisuuksien järjestäminen - työharjoittelijan opastus. 3.1.3 Koulutusta vastaavalle alalle työllistymiseen vaikuttavat tekijät Alalle työllistymistä pidettiin vaikeana ja erityisesti ympärivuotisten töiden saanti koettiin hankalaksi. Helppona alalle työllistymistä pitivät vain muutamat työpaikan saaneista vastaajista. Useimmin mainittu työnsaantiin vaikuttanut tekijä oli aiempi työharjoittelu- tai työssäoppimispaikka kyseisellä työnantajalla. Muina työnsaantiin vaikuttaneina tekijöinä mainittiin muun muassa aiemmat työsuhteet, opinnäytetyö, hyvä paikallistuntemus, moniosaajuus (henkilöllä myös muita tutkintoja) sekä henkilökohtaiset suhteet. Myös muutama alalle työllistynyt totesi työnsaannin olleen vaikeaa ja yrittäjäksikin oli ryhdytty juuri siksi, että alalle työllistyminen koettiin muutoin mahdottomaksi.

21 Työtä saadakseen 1/3 alalle työllistyneistä oli joutunut muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Vapaissa kommenteissa koulutusohjelmasta valmistuneet totesivat työllistymisestä, että Työnsaanti ympäristönhoitajan koulutuksella vaikeaa!!! ja että Työpaikkoja on liian vähän suhteessa hakijamääriin. Moni ympäristönhoitajaksi valmistunut esitti, että alan työpaikkoihin otetaan lähinnä korkeakoulutuksen saaneita henkilöitä. 3.2 Valmistuneiden urakehityksen seuranta Osassa oppilaitoksia tehdään valmistuneille kyselyitä työelämään sijoittumisesta jossakin vaiheessa valmistumisen jälkeen, mutta pitkäaikaisseurantaa ei missään oppilaitoksessa tehdä. Usein opiskelijoiden sijoittumisesta työelämään tai jatko-opinnoista kuullaan epävirallisia reittejä. Opiskelijat ovat itse yhteydessä oppilaitoksiin tai henkilökunta on pitänyt heihin yhteyttä puhelimitse tai sähköpostitse. 3.3 Luonto- ja ympäristöalan opintojen keskeytykset Opintojen keskeyttäminen on luonnonvara- ja ympäristöalalle tyypillinen ja vakava ongelma. Luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa suorittavista keskeytti opintonsa peräti 36,6 % vuonna 2001 ja 27,1 % vuonna 2002. Luonnonvara- ja ympäristöalan ammatillisen peruskoulutuksen kehittämisohjelmassa 2005 arveltiin korkeiden lukujen selittyvän osittain oman tai tulevan oman yrityksen palvelukseen siirtymisellä, jolloin tutkinnon loppuun suorittamista ei koeta niin tärkeäksi. Tämä liittyy todennäköisesti enemmän maa- ja metsätalouden tutkintoihin kuin luonto- ja ympäristöalan perustutkintoon. Opiskelijoiden ikä ja tausta vaihtelevat alalla paljon. Opettajien mukaan keskeytyksien syynä ovat lähinnä opintojen rahoitusongelmat, perhesyyt tai henkilökohtaiset ongelmat. Toisaalta osa opiskelijoista saa opiskelupaikan yliopistosta tai siirtyy ammattikorkeakouluun ja osa huomaa olevansa väärällä alalla. Yhdessä palautteessa esitettiin, että osa luontoyrittäjiksi opiskelevista huomaa soveltuvansa huonosti asiakaspalvelutöihin tai ryhmien vetäjiksi. Keskeyttämisiin ei yleisesti ajateltu liittyvän mitään erityistä tai poikkeavaa. 3.4 Jatko-opinnot Suurin osa luonto- ja ympäristöalan koulutusohjelmasta valmistuneista on jatkanut opiskelua tutkinnon suorittamisen jälkeen. Luontoyrittäjistä 69 % oli jatkanut opiskelua jossain vaiheessa valmistumisensa jälkeen. Ympäristönhoitajista 51 % ja kaikista vastaajista 57 % oli jatkanut

22 opiskelua heti tai myöhemmin valmistuttuaan. Yliopisto-opinnot oli aloittanut kahdeksan vastaajaa. Kaksi vastaajista oli lukiossa. Ammattikorkeakouluun oli siirtynyt ylivoimaisesti eniten, 17 vastaajaa. Loput opiskelivat muissa toisen asteen oppilaitoksissa tai olivat muunlaisessa (esimerkiksi yksityisessä) koulutuksessa. Suurimmalla osalla vastaajista nykyiset opinnot liittyivät tavalla tai toisella luonnonvara- ja ympäristöalaan. Tyypillisiä jatko-opintoaloja olivat muun muassa ympäristöteknologia, metsätalous, matkailupalvelujen tuotanto sekä kestävän kehityksen koulutusohjelma. Aineistossa opiskelua jatkaneiden keski-ikä oli 25,4 vuotta, kun kaikkien kyselyyn vastanneiden keski-ikä oli 30,3 vuotta. Näin ollen nuorisoasteen opiskelijat jatkavat opintojaan hieman todennäköisemmin kuin aikuisopiskelijat. Syitä jatko-opintoihin Luontoyrittäjiksi valmistuneet pitivät tärkeimpänä syynä jatko-opintoihinsa lisäkoulutusta sekä syventävien tietojen hankintaa erikoistumisalaltaan. Luontomatkailusta kiinnostuneet olivat jatkaneet opiskelua matkailualalla tai suorittivat juuri erä- ja luonto-oppaan tutkintoa. Luontaistuoteneuvojana työskennellyt tarvitsi mielestään kattavammat tiedot alasta ammatissa toimiakseen. Lukioon siirtyneet halusivat päivittää yleistietojaan ja parantaa mahdollisuuksiaan työelämässä. Muutama oli siirtynyt hoitoalalle. Ympäristönhoitajien kohdalla syyt jatko-opintoihin olivat selvästi yhtenäisempiä. Vastauksissa esiintyi usein tarve parantaa työllistymismahdollisuuksia. Vastauksissa todettiin, ettei luonto- ja ympäristöalan perustutkinto anna riittävästi valmiuksia työelämään. Koettiin, ettei ympäristöalan alemman tason tutkinnolla saa alan töitä ja siksi yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinnon nähtiin mahdollistavan paremmin työnsaanti ympäristöalalta. Useassa vastauksessa tuli myös esiin tarve erikoistua jollekin ympäristösektorin osa-alueelle ja hankkia syventävää lisätietoa. Yhdessä vastauksessa mainittiin halu yrittäjyyteen. 4 OSAAMINEN Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon suorittaneista vastaajista 1/3 koki koulutuksen antavan riittävät eväät työn ammatilliseen hallintaan. Sen sijaan noin 2/3 mielestä koulutus ei antanut riittävää ammatillista osaamista. Osa luontoyrittäjiksi valmistuneista oli kirjannut kysymyksen yhteyteen kommentteja tai varauksia (liitteet 1 8), joissa todettiin esimerkiksi jatko-opiskelun olevan ehdottomasti tarpeen tai ( Mikäli koulutukseen tullessaan on motivoitunut ja orientoitunut. Tuskin suoraan peruskoulusta tulevalle antaa... ). Koulujen välillä ei ollut tässä suhteessa mitään huomattavia eroja (taulukko 5). Samoista oppilaitoksista tuli sekä kyllä että ei vastauksia.

23 Taulukko 5. Antoiko koulutus riittävät eväät työn ammatilliseen hallintaan? kyllä ei kyllä ja ei jätti vastaamatta Luontoyrittäjät 4 9 - - Ympäristönhoitajat 18 24 4 3 Yhteensä 22 33 4 3 4.1 Osaamisen painopisteet ja osaamistarpeet 4.1.1 Mitä osaan parhaiten luonto- ja ympäristöalan koulutuksen pohjalta? Luontoyrittäjiksi valmistuneiden omat näkemykset osaamisen alueita, joita he koulutuksen perusteella osaavat parhaiten, voidaan ryhmitellä neljään osaan: 1. Luonto-opastus, luontomatkailu, ulkoilureittien suunnittelu 2. Luonnontuotteiden keruu, käsittely, jatkojalostus ja tuotteistaminen, kasvien lajintuntemus 3. Ekologia ja kestävä kehitys 4. Sosiaaliset taidot. Opettajilta saadun palautteen perusteella tärkeimmät osaamisalueet (tiedot, taidot, asenteet) luontoyrittäjiksi valmistuvilla olivat asiakaspalveluhenkisyys, luontomatkailun, -opastuksen ja paikallistuntemuksen hallinta sekä luonnontuotteiden tuntemus ja tuotteistaminen. Luontoyrittäjien oletetaan myös tarvitsevan uskallusta yrittäjyyteen. Luontomatkailuun suuntautuville kielitaitoa pidetään tärkeänä. Opettajien ja valmistuneiden näkemykset osaamisalueiden tärkeydestä ja osaamistaso ovat siten melko yhtenäiset. Pääpiirteissään osataan sitä, mitä kuuluukin osata. Kielitaito oli oikeastaan ainoa osa-alue, jossa valmistuneiden näkemykset olivat hiukan ristiriitaisia. Valmistuneet kokivat kielitaidon merkityksen vähäiseksi, kun taas opettajat pitivät kielitaitoa tärkeänä. Muutama luontoyrittäjäksi valmistunut oli kuitenkin maininnut kielitaidon yhdeksi osaamistarpeeksi, johon työelämässä oli törmätty. Myös yrittäjyyteen liittyviä osaamistarpeita luontoyrittäjät olivat kohdanneet työelämässä. Osaamisen painopisteitä ei ole mahdollista ryhmitellä ympäristönhoitajilla yhtä selkeästi kuin luontoyrittäjillä, sillä tutkinnosta valmistuneet toivat esiin tässä yhteydessä lähes kaikki mahdolliset osaamisalueet. Vesien kunnostus ja hoito, jätehuolto, elinympäristöjen hoito sekä kasvien ja eläinten lajituntemus olivat kuitenkin useimmin mainitut osaamisalueet. Myös ulkoilureittien suunnittelu ja rakentaminen, metsien monikäytön tehtävät, luonnontuntemus sekä kulttuuriympäristöjen hoito mainittiin usein. Tietty tutkinnon sekavuus ja laaja-alaisuus tulivat myös kommenteissa esiin.

24 Muutama vastaaja kirjoitti, että luonto- ja ympäristöalan koulutus on antanut hyvän yleiskuvan ympäristöalasta, mutta pinnallinen käsittely eri aiheista ei anna riittävää ammatillista osaamista. Sen vuoksi erikoistuminen ja jatkokoulutus on koettu tarpeelliseksi. Luonto- ja ympäristöalan opettajat pitivät ympäristönhoitajien työtehtäviä hyvin laajoina, ja tästä syystä myös koulutukselta vaaditaan laajuutta. Perustiedot luonnon prosesseista ja ympäristöongelmista ovat tärkeitä. Samoin valmistuneella tulisi olla käytännön työtaitoja esimerkiksi näytteenotosta, ulkoilureittien rakentamisesta ja luontokartoituksesta. Oppilaitosten palautteen perusteella työnsaannin kannalta olisi tärkeää, että ympäristönhoitajilla olisi myös syventävää osaamista joltakin ympäristönhoidon osalta. Ala myös vaatii jatkuvaa uuden oppimista ja siksi alalle valmistunut tarvitsee kiinnostusta ja taitoja uuden tiedon hankkimiseen. 4.1.2 Minkälaista osaamista luonto- ja ympäristöalan perustutkinnosta valmistuneet tarvitsisivat enemmän työelämässä Luontoyrittäjiksi valmistuneiden vastauksissa ei noussut mitään selkeää osaamisaluetta esiin, sillä vastaajat olivat törmänneet keskenään melko erilaisiin osaamistarpeisiin. Ainoat osa-alueet, jotka mainittiin edes kahdessa eri vastauksessa, olivat yrittäjyys ja kielitaito. Eräässä luonto- ja ympäristöalan opetusta antavassa oppilaitoksessa oli kerätty myös työnantajilta palautetta siitä, minkälaista osaamista tarvittaisiin enemmän. Oppilaitoksesta kerrottiin, että vastaukset vaihtelivat työpaikkojen yksilöllisistä tarpeista riippuen, eikä mitään yksittäistä asiaa noussut esiin. Tämä vaihtelevuus työtehtävissä kuvastaa hyvin alan monipuolisuutta. Ympäristönhoitajien työelämässä kohtaamat osaamistarpeet olivat lähes yhtä sekalaisia, joskin tekninen puoli painottui vastauksissa. Eniten oli törmätty erilaisiin tietoteknisiin (maanmittaus, taulukkolaskentaohjelmat, karttaohjelmat, piirto-ohjelmat) osaamistarpeisiin, samoin joitakin käytännön taitoja olisi tarvittu enemmän. Nämä tosin olivat kaikki keskenään erilaisia eikä osa vastaajista eritellyt, mistä käytännöntaidoista oli kyse. Osaamisalueet, jotka eivät tällä hetkellä kuulu opetussuunnitelmaan, mutta joita oli tarvittu työelämässä, olivat metsänarviointi, luontokartoitus, maa- ja vesinäytteen sertifiointi, ennallistaminen sekä kaavoitus. Valmistuneet ottivat myös kantaa tutkinnon monipuolisuuteen. Moni totesi, ettei suoritettuaan tutkinnon kokenut osaavansa mitään osa-aluetta niin hyvin, että voisi hakea todistuksellaan töitä. Toisaalta olisi tarvittu laajempia ja syvällisempiä tietoja opetetuista asioista tai mahdollisuutta suuntautua ja erikoistua opinnoissa enemmän kuin nyt oli saatu.

25 4.2 Tutkinnon vaatimustaso työelämän odotuksiin nähden Luonto- ja ympäristöalan oppilaitosten opettajilta kysyttiin näkemyksiä koulutuksen vaatimustasosta. Luonto- ja ympäristöalan tutkintoja pidettiin erittäin laajoina ja vaatimustasoa melko korkeana ja jopa ammattikorkeakoulun vaatimukset ylittävänä. Ongelmaksi nähtiin se, että perustutkinnosta valmistuvat tuntevat luontoalaa erittäin laajasti, mutta eivät osaa mitään kovinkaan perusteellisesti. Opiskelijoiden pohjakoulutustason vaihtelun vuoksi sopivaa vaatimustasoa on palautteen perusteella toisinaan vaikea löytää. Myös opiskelijat olivat huomioineet pohjakoulutuksen vaihtelevuuden ja asia ilmeni valmistuneilta saaduissa palautteissa. 5 TUTKINNON KEHITTÄMISTARPEET 5.1 Oppilaitosten ja opiskelijoiden määrä Sekä perustutkinnosta valmistuneet että opettajat olivat sitä mieltä, että oppilaitosten määrä oli liian suuri erityisesti luontoyrittäjillä. Liian pienet ryhmäkoot vähentävät opiskelijoille tarjottavien opintokokonaisuuksien määrää. Valmistuneiden ja luonto- ja ympäristöalan opettajien mielestä opiskelijoitten määrää tulisikin seurata kriittisesti suhteessa syntyviin työpaikkoihin. Toisaalta toivottiin, että kysyntä (alalle hakeutuvat) ratkaisisi aloituspaikkojen määrän. 5.2 Vähemmän aihekokonaisuuksia, enemmän erikoistumista Oppilaitoksissa tutkinnon rakenne on koettu laajaksi. Opettajien mielestä tutkintoa tulisi eriyttää kapeampiin kokonaisuuksiin niin, että valinnaisissa jaksoissa mentäisiin osaamisessa syvemmälle kyseisille osa-alueille. Esimerkiksi 10 opintoviikon kokonaisuutta luonnontuotteiden jalostuksesta luontaistuotealan tuotteiksi pidettiin liian lyhyenä. Myös perustutkinnosta valmistuneet ottivat kantaa tutkinnon monipuolisuuteen. Linjaa pidettiin yleissivistävänä ja koettiin, ettei koulutus anna kovin hyviä valmiuksia työelämään (vain yleiskuvan eri aiheista). Toisaalta tutkinnon ajateltiin antavan hyvät valmiudet jatko-opintoihin yliopistoon ja ammattikorkeakouluun. Moni valmistunut totesi kuitenkin tarvitsevansa laajempia ja syvällisempiä tietoja asioista kuin nyt oli opetettu tai mahdollisuutta suuntautua ja erikoistua opinnoissa enemmän. Oppilaitoksissa monipuolisia suuntautumisvaihtoehtoja pidettiin hyvänä. Toisaalta kuitenkin ehdotettiin, että oppilaitokset profiloituisivat kahteen tai korkeintaan kolmeen suuntautumisvaihtoehtoon. Oppilaitosverkostoa ehdotettiin kehitettäväksi siten, että oppilailla olisi mahdollisuus hyödyntää suuntautumisvaihtoehtoja eri oppilaitoksissa.

26 Oppilaitosten mahdollisuuksia erikoistua alueensa elinkeinoelämään pidettiin tärkeänä ja siten kouluittaista opetussuunnitelmaa pidettiin toimivana. Joissakin oppilaitoksissa onkin opetuksen sisältöä tarkennettu jatkuvasti yhteistyössä työelämän edustajien kanssa. Opettajat esittivät, että väljyys opetussuunnitelmien perusteissa on tarpeellinen. Kouluittaisella opetussuunnitelmalla voidaan paremmin vastata paikallisiin haasteisiin. Eräässä oppilaitoksen palautteessa ehdotettiin eri oppilaitosten opetussisältöjen ja opintokokonaisuuksien läpikäymistä. On mahdollista, että opetussuunnitelmissa on opintokokonaisuuksia, joita ei opeteta missään oppilaitoksessa. Opetussuunnitelman osalta tarkennettavina osa-alueina opettajat mainitsivat lainsäädännön ja turvallisuusmääräykset. 5.3 Työssäoppiminen ja työelämälähtöisyys Erilaisia käytännön taitoja pidettiin luonto- ja ympäristöalan ammateissa tärkeinä ja siksi käytännön oppimista ja tekemistä toivottiin selkeästi lisää. Esimerkiksi aikuiskoulutukseen (monimuotokoulutus) ei aina sisälly työssäoppimisjaksoja. Koska työssäoppimispaikkojen merkitys työllistymisessä todettiin suureksi, tulisi työssäoppimispaikkoihin kiinnittää erityistä huomiota. Sekä opettajat että valmistuneet pitivät erittäin tärkeänä sitä, että työssäoppimispaikat ovat vain alaan todella liittyviä työpaikkoja. Luontoyrittäjillä työssäoppimisjaksojen tulisi sijoittua ajankohtiin, jolloin matkailualalla on töitä. Myös valmistuneet toivoivat tutkintoon enemmän työssäoppimisjaksoja. Lisäksi yhteydenpitoa ja yhteistyötä työnantajien ja oppilaitosten välillä toivottiin lisää niin opettajien kuin valmistuneidenkin taholta. Valmistuneet kokivat tarvitsevansa enemmän tietoa työpaikoista, joihin koulutuksella voi hakea. Työelämään pohjautuvaan koulutukseen tulisikin opettajien mielestä panostaa niin, että opiskelija löytää valmistuttuaan paremmin paikkansa ympäristöalan työtehtävissä. 5.4 Koulutuksen markkinoiminen työnantajille Tutkinnon tuntemattomuutta pidettiin osin työnsaannin esteenä ja myös oppilaitoksissa on huomattu tutkinnon olevan edelleen työnantajille vieras. Tutkinnon arvostuksen lisäämiseksi työnantajien keskuudessa sekä tutkinnon tunnettuuden lisäämiseksi tutkinnon markkinointia työnantajille pidettiin erittäin tarpeellisena. Myös työssäoppimisjaksoja pidettiin tärkeinä juuri siksi, että työnantajien tietoisuus tutkinnosta lisääntyy.

27 5.5 Opetuksen taso ja opetusmenetelmät Opettajien pätevyys sai opiskelijoilta runsaasti kritiikkiä. Tosin osa valmistuneista myös kiitti hyviä opettajia ja luennoitsijoita. Maininnat valmiiden tuntiohjelmien ja opetussuunnitelmien puutteesta kuvaavat osittain yleisiä uuden koulutuslinjan käynnistysvaiheen ongelmia, kun opetusta on lähdetty organisoimaan ja järjestämään toisinaan puutteellisillakin resursseilla. Valmistuneet suhtautuivat tähän osin ymmärtäväisesti, osin kriittisesti. Tilanteen voi tältä osin odottaa jo korjaantuneen. Toisaalta opettajien kevyt asenne opetukseen mainittiin melko monessa palautteessa. (ks. liitteet 6 8) Sekä opettajat että luonto- ja ympäristöalan tutkinnosta valmistuneet pitivät projektitöitä erittäin hyvinä alalle soveltuvina opetusmenetelminä ja niitä voisi sisällyttää opintokokonaisuuksiin jatkossa enemmänkin. Myös näyttötutkintoja pidettiin oppilaitoksissa hyvinä. 5.6 Erityisesti luontoyrittäjien suuntautumisvaihtoehdossa huomioitavaa Oppilaitosten palautteissa ilmeni, ettei luontoyrittäjien osalta liian tarkkoja oppimistavoitteita kannattaisi valtakunnallisesti rakentaa, koska alueelliset toimintakentät luontoyrittäjille vaihtelevat huomattavasti maantieteellisen sijainnin mukaan. Oppilaitoksilta kerätyissä palautteissa esitettiin, että yrittäjyyttä ja kielitaitovaatimuksia tulisi ehkä painottaa nykyistä enemmän. Luontoyrittäjien koulutusta tulisi opettajien mukaan kehittää siten, että se palvelisi paremmin lisääntyviä ulkomaalaisia matkailijoita, ja antaisi keinoja tuleville yrittäjille matkailijoiden huomioimiseen. Toisaalta huomautettiin, että yleiset luonto- ja luonnonsuojeluasiat painottuvat liian paljon luontoyrittäjien tutkinnossa. Yksittäisiä mainintoja valmistuneilta saivat myös pehmeät hoitomuodot, joita voisi sisältyä tutkintoon. Niiden arveltiin olevan mahdollinen matkailuvaltti. Esimerkiksi Osaran maatalousoppilaitoksessa on ollut suunnitteilla jatko-opintojen osio hoitotuotteiden kehittämisestä. Tämän toteutumista pidettiin tarpeellisena Osarasta valmistuneiden keskuudessa. 5.6.1 Luontoyrittäjien tutkintonimike Ammattinimike luontoyrittäjä oli joidenkin opettajien ja valmistuneiden mukaan harhaanjohtava ja työnantajille tuntematon. Erään oppilaitoksen palautteen mukaan luontoyrittäjien tutkintoa luullaan usein yrittäjätutkinnoksi, jolloin opiskelijat kuvittelevat, ettei tämän jälkeen voi olla toisen työnantajan palveluksessa. Otaksuttiin olevan paljon luonto- ja ympäristöalasta kiinnostuneita nuoria, mutta joita yrittäjyys ei kiinnosta ainakaan heti peruskoulun jälkeen. Arveltiinkin, että tästä syystä oppilaitoksilla on vaikeuksia saada tarpeeksi opiskelijoita. Sopivammaksi tutkintonimikkeeksi ehdotettiin luonto-ohjaajaa, joka kuvaisi paremmin työn luonnetta. Lisäksi luontoyrittämisen 20 opintoviikon kokonaisuuteen ehdotettiin määriteltäväksi selkeämmät osa-alueet kuin nykyisissä opetussuunnitelman perusteissa on.

28 5.6.2 Turvallisuuden kehittäminen Luontoyrittäjien osalta nostettiin esiin tarve kehittää luontomatkailualaa turvallisemmaksi eri viranomaisten ja lajiliittojen (esimerkiksi Kanoottiliitto) kanssa, jotta luontomatkailukenttä olisi tulevaisuudessa turvallisempi. 5.7 Työnantajilta kerätty palaute Luonto- ja ympäristöalan koulutusohjelmasta valmistuneille tehdyn kyselyn perusteella saatiin tietoa heidän nykyisistä ja aiemmista työnantajista. Monella tutkinnon suorittaneista oli kuitenkin vain muutaman kuukauden työkokemus, ja siitäkin saattoi olla jo runsaasti aikaa. Sen vuoksi palautteen kerääminen (liite 3) koulutusohjelmasta valmistuneiden osaamisesta tuotti vaikeuksia, ja palautetta saatiinkin vain vähän. Työnantajien palautetta voidaan pitää lähinnä suuntaavana, ja se täydentää valmistuneilta ja alan opettajilta saatua palautetta. Kyselyyn vastanneet organisaatiot: Keski-Suomen ympäristökeskus Pl 110 40101 Jyväskylä Toimiala: Suunnittelu- ja vesihuoltoyksikkö/ hydrologiset ja suunnittelua tukevat maastotyöt Organisaation koko: 140 Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus PL 35 (YAD) 40014 Jyväskylän Yliopisto Toimiala: Ympäristötutkimus Organisaation koko: ~ 40 Hyvinkään purku ja polttopuu Oy Niinistönkatu 4 05800 Hyvinkää Toimiala: Saneerauspurut ja kierrätys Laukaan Kunta, Ympäristötoimi PL 6, 41341 Laukaa Toimiala: Ympäristönsuojelu Vilman luontoyritys, www.vilman.fi pääkoulutustuote: Ympäristökasvatuksen ja Kestävän kehityksen koulutus Työnantajien mukaan luonto- ja ympäristöalan koulutusohjelmasta valmistuneiden osaaminen vastasi heidän odotuksiaan. Yksi vastaajista ilmoitti, ettei koulutus tue paljoakaan työntekijän nykyisiä työtehtäviä, kuten vesistöjen hoitoon liittyviä tehtäviä. Työssäoppimista vastaaja piti koulutuksen sijasta tärkeämpänä.