1 (6) LAUSUNTO Maataloustuottajain Keski-Suomen Liitto Keskustie 20 C, 40100 Jyväskylä 17.12.2012 Keski-Suomen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Ympäristövastuualue kirjaamo.keski-suomi@ely-keskus.fi LAUSUNTO VESIENHOIDON TYÖOHJELMASTAJA KESKEISISTÄ KYSYMYKSISTÄ 2016-2021 KESKI-SUOMESSA Maataloustuottajain Keski-Suomen liitto, MTK-Keski-Suomi ry kiittää Keski-Suomen ELY-keskukselta tulleesta lausuntopyynnöstä. MTK-Keski-Suomi ry on tutustunut Kymijoen-Suomenlahden (VHA2) sekä Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren (VHA3)vesienhoitoalueiden kuulemisasiakirjoihin ja antaa näiden vesienhoitoalueiden vesienhoidon työohjelmista ja keskeisistä kysymyksistä seuraavan lausunnon: 1. Suunnittelun aikataulu ja vaikuttamismahdollisuudet Euroopan Unioni otti vesipolitiikan puitedirektiiviä laatiessaan kunnianhimoisen tavoitteen saattaa pintavesivarat hyvään ekologiseen tilaan ja pohjavesivarat hyvään kemialliseen ja määrälliseen tilaan koko EU:n alueella vuoteen 2015 mennessä. Vesipuitedirektiivin täytäntöönpano, vesienhoitoalueittaisten vesienhoitosuunnitelmien ja toimenpideohjelmien laatiminen ja seuranta ovat vaatineet valtavan työmäärän niin viranomaisilta kuin prosessissa mukana olleilta sidosryhmiltä. Keski-Suomessa osallistaminen on käsityksemme mukaan tehty avoimesti ja riittävän laajapohjaisella yhteistyöllä. Eri kansalais- ja sidosryhmille on annettu mahdollisuus osallistua suunnitelmien ja toimenpideohjelmien laadintaan. Myös vapaan kansalaiskuulemisen mahdollisuus ympäristöhallinnon nettisivujen kautta ohjelmatyön tässä vaiheessa on sinänsä hyvä asia, mutta todellisuudessa keskivertokansalaisen on vaikea syventyä riittävän perusteellisesti näin laajaan asiakokonaisuuteen ja kuulemisasiakirjoihin. Maa- ja metsätalouden harjoittajat ovat keskeinen maa- ja vesialueiden omistaja- ja käyttäjäryhmä. Tähän ryhmään kohdistuu myös paljon vesienhoitoon liittyviä toimenpiteitä ja vaatimuksia. MTK-Keski-Suomi ry pitää tärkeänä, että se voi olla mukana myös tulevan suunnittelukauden sidosryhmätyössä. Kansalaisten ja sidosryhmien osallistuminen sekä viranomaistyö on jouduttu tekemään asian laajuuteen ja ilmiöön liittyviin hitaustekijöihin nähden kovin nopealla aikataululla. Muutamassa vuodessa on pyritty käynnistämään hoitotoimet ja arvioimaan tuloksia vesien ekologisen tilan parantamiseksi. Luonto ei reagoi vesienhoitotoimenpiteisiin niin nopeasti kuin suunnitelmissa on
2 (6) oletettu. Vesien tilan muutoksen taustalla on pitkäaikainen ihmistoiminta ja myös luonnonolosuhteissa muutenkin tapahtuneet muutokset. Nämä toiminnot olisi pitänyt tunnistaa syvällisemmin ja vallitsevia käsityksiä esimerkiksi pistekuormituksen hallinnasta tai hajakuormituksen ja sisäisen kuormituksen suhteellisesta merkityksestä olisi pitänyt tarkastella huomattavasti kriittisemmin. Kuluvalla suunnittelukaudella tähän asiaan onkin kiinnitetty hieman aiempaa enemmän huomiota, mikä on myönteistä. MTK-Keski-Suomi ry:n näkemyksen mukaan asiakirjoissa esitetty seuraavan kauden vesienhoidon suunnittelun aikataulu on toteuttamiskelpoinen. Maatalouden näkökulmasta valmistelussa tulee tosin ottaa huomioon EU:n maatalouspolitiikan tulevan ohjelmakauden ja maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän sisältö. Niiden käytettävissä olevat välineet ja rahoitus ovat todennäköisesti ainakin osittain vielä auki vuoden 2013 ja 2014 aikana, jolloin tehdään tulevan kauden vesienhoidon suunnittelua. Maatalouden tärkein vesiensuojelun ohjauskeino on ympäristötukijärjestelmä. Vesienhoidon suunnittelussa maatalouteen kohdistuvat toimenpiteet on tehokkainta laatia yhdenmukaisiksi maatalouden ympäristötuki/-korvausjärjestelmän kanssa myös tulevaisuudessa. Toinen valmistelun aikatauluun ja esitettävin toimenpiteisiin vaikuttava kysymys on, millä aikataululla saadaan uutta tietoa eri kuormituslähteiden ja vesien tilaan vaikuttavien tekijöiden merkityksestä. Nykyiset kuormitusarviomenetelmät eivät tunnista riittävän hyvin vesien tilaan vaikuttaneita todellisia tekijöitä, mikä onkin todettu kuluvalla suunnittelukaudella. On toivottavaa, että arviointia saadaan tarkennettua riittävän nopeasti, jotta toimenpiteet osataan kohdentaa tehokkaammin jo tulevalla suunnittelukaudella. 2. Keskeisiä kysymyksiä 2.1. Kuormitusarviot ja sedimenttien ravinnekuorma Kuulemisasiakirjoissa, vesienhoitotyössä ja yleisesti muutenkin korostetaan voimakkaasti maatalouden roolia suurimpana ravinnekuormittajana ja rehevöittäjänä. Vesien ekologiseen tilaan liittyväksi pääongelmaksi on nostettu ulkoisen typpi- ja fosforikuormituksen aiheuttama rehevöityminen ja pääsyylliseksi maatalous. Maatalouden kuormituksen mittauksiin liittyy kuitenkin suuri epävarmuus ja virhemarginaali ja ne perustuvat lähinnä Etelä-Suomessa tehtyihin havaintoihin. Myös jätevesien rooli varsinkin typpilähteenä on tarkennettava suhteessa maataloustoimien vaikuttavuuteen. Maatalouden kuormitusarvion ylimitoitukseen liittyy voimakkaasti fosforin osalta mittaukset, jotka pohjautuvat kokonaisfosforiin sameuden kautta mitattuna eivätkä osoita rehevöittävän liukoisen fosforin osuutta. Tämän mittaustavan ongelmat ovat tulleet esiin esimerkiksi Saarijärvellä Maisa-hankkeen jatkuvatoimisilla mittareilla tehdyllä seurannalla. Tutkimuksissa ja seurannassa on panostettava nykyistä enemmän fosforin suoriin mittauksiin eikä epäsuoriin sameuteen perustuviin mittauksiin. Myös virtaamien perusteelliseen seurantaan on panostettava.
3 (6) Uusin tutkimustieto, vesistöjen sisäisen kuormituksen tunnistaminen, ravinteiden liukoisuuden vaikutukset, uudet havaitut kuormitusta aiheuttavat tahot sekä viimeinkin todetut puutteet mm. kuormituksen laskentamalleissa ovat kuitenkin vähitellen muuttamassa käsitystä maatalouden merkityksestä kuormituksen aiheuttajana. VHA3:n kuulemisasiakirjan osalta on myönteistä, että siinä mainitaan sisäisen kuormituksen merkitys (s. 13, Kuormitusarviot). Sen sijaan VHA2:n asiakirjassa ei ole vastaavaa mainintaa. Sisäisen kuormituksen puuttuminen tähän saakka kokonaislaskelmista on suuri puute, mikä on johtanut tähän saakka pahimmillaan suuriin virhearvioihin vesienhoidossa tarvittavien toimenpiteiden suunnittelussa. Tämä on yksi perusongelma 1. kauden ohjelmassa. On myönteistä, että kuulemisasiakirjojen mukaan toisella suunnittelukierroksella kuormitusarvioita tarkennetaan uusilla kuormituksen arviointityökaluilla. Sisäiseen kuormitukseen rehevöittämisen ylläpitäjänä on suhtauduttava vakavasti. Sisä- ja rannikkovesiemme sedimenttien kuormituspotentiaali olisi välttämätöntä tutkia perusteellisesti ennen kuin maa- ja metsätalouden ravinnetai kiintoainekuormaa korostetaan ja pidetään pääasiallisena syynä toteutumattomiin tavoitteisiin. Painotamme uusia ruotsalaisia tuloksia (Rosell 2011, Viktorsson 2012 https://t.co/zofxvber ), joissa korostetaan mittavaa etenkin 1950 1980 luvuilla teollisuudesta, jätevesistä ja maataloudesta kertynyttä sedimenttien ravinnevarastoa, joista hapettomissa oloissa vapautuu leville käyttökelpoista fosforia tänä päivänä ja pitkälle tulevaisuudessa. Esimerkiksi maatalouden osalta muutoksesta kertoo, että tällä hetkellä ostolannoitteiden mukana tuleva vuotuinen fosforinlisäys on noin 6 kg/ha, joka on vain noin neljäsosa vuoden 1995 määrästä (MTT 2012, Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot). Nykyisin lannoitetusta fosforikilosta kotiutetaan vuosien saatossa keskimäärin 98 prosenttia: keskimääräinen lannoitusmäärä on 11 kg/ha, josta kuusi kiloa annetaan lantafosforina. Keskimääräinen reilun kolmen tonnin hehtaarisato viljantuotannossa käyttää tämän, jolloin ravinnetase on nolla. 2.2. Jätevesien ylivuodot, puhdistamolietteen käyttö Jätevesipuhdistamojen typpipäästöt ja ohijuoksutukset tulee tutkia entistä paremmin. Siirtoviemärien yleistyessä ylivuotoja on havaittu yhä enemmän. Vesiin valuu puhdistamatonta jätevettä taajamista, mikä on nähtävä myös keskeisenä ongelmana vesiemme tilan parantamiseksi. Lisäksi varsin puutteellisesti on arvioitu, mikä vaikutus fosforipitoisen puhdistamolietteen käytöllä mm. viherrakentamiseen on vesien tilaan. 2.3. Sateet ja tulvat Vesien tilaan vaikuttavat ihmisen hallitsemattomissa olevat tekijät, kuten rankkasateet ja leudot talvet. Tämä vaikuttaa niin haja- kuin pistekuormituksen hallintaan. Taajamissa hule- ja jätevesien käsittely vaikeutuu, ohijuoksutuksen lisääntyvät, jolloin ravinteiden huuhtoutumisriski kasvaa. Maataloudessa sateisuuden lisääntyminen nostaa tulvia pelloille, jolloin huuhtoutumis- ja kuormitusriski kasvaa. Valunnan lisääntyessä vesitalouden hallintaan on kiinnitettävä huomiota mm. kuivatuksen suunnittelulla ja toteutuksella. Viljelijät voivat mm. ojittamalla ja kalkitsemalla hoitaa maan rakennetta, että ojien pientareet eivät sorru tai maa-aines ei lähde valumavesien mukaan sekä lannoittaa sijoittamalla maahan pellon kasvupotentiaalin mukaan. Viljelijä ei
4 (6) kuitenkaan pysty vaikuttamaan sää-olosuhteisiin eikä täysin varautumaan niiden vaihteluun. 2.4. Keskeisiä kysymyksiä maatalouden osalta Lausuntomme luvuissa 1 ja 2.1 on kyseenalaistettu vallitsevia kuormitusarviomenetelmiä ja vaadittu vesienhoitotoimenpiteiden perustaksi tarkempia arvioita eri kuormituslähteiden merkityksestä. Vallitsevien arviontimenetelmien perusteella maatalous näyttäytyy etenkin VHA2:n asiakirjassa erittäin raskaana vesistökuormittajana käytännössä jokaisen alueen vesienhoidollisia ongelmia raportoitaessa. Edellä esitetyn perusteella sekä lausunnolla olevissa raporteissa esille nostettujen seikkojen perusteella tulee keskeisiin kysymyksiin nostaa Pinta- ja pohjavesistä kerättävien kuormitustietojen luotettavuuden kehittäminen, kuormituslähteiden tarkempi selvittäminen sekä kuormituksen arviointimenetelmien kehittäminen. Kuulemisasiakirjoissa onkin mainittu näiden uuden arviointityökalujen käyttöönotosta toisella suunnittelukaudella (VHA2, s 12, VHA3, s. 13). On tärkeää, että uudet työkalut todella tuovat valideja keinoja osoittaa alkuperäiset kuormituslähteet, jotta toimenpiteet osataan suunnata ja mitoittaa oikein. Vesien tilan luokittelusta todetaan: Pintavesien luokittelussa käytetään vuosien 2006 2012 aineistoja. Haasteena tulee edelleen olemaan ekologisessa luokittelussa käytettävän biologisen aineiston vähäisyys. Erityisesti pienten vesien tilan arvioimiseksi tietoa on vähän. Tämän takia niiden tilan arviointia joudutaan osin tekemään asiantuntija-arvioinnin avulla. Tähän liittyen on keskeistä kysyä: millä kriteereillä asiantuntijat valitaan ja perustuuko arviot vain yhden vai useamman asiantuntijan arvioon? Kuinka varmistetaan asiantuntija-arvioiden objektiivisuus ja luotettavuus? Näkemyksemme mukaan maatalouden todellinen rooli rehevöitymiseen on ylimitoitettu, samoin kuin peltotoimenpiteiden vaikuttavuus peltojen ravinnevalumiin, joista 90 % tulee valuntahuipuissa kasvukauden ulkopuolella. Suunnitelmissa ja toteutusohjelmissa tulisikin tunnistaa 1. mikä on sääolojen vuoksi hallittavissa, mikä ei, 2. mikä on lahoavan vihermassan osuus vesien ekologiseen tilaan vesistöjen varsilla rannikolla, jokivarsilla ja sisävesissä 3. mikä on sisäisen kuormituksen osuus vesien ekologiseen tilaan vesistöjen varsilla rannikolla, jokivarsilla ja sisävesissä. Keski-Suomen pohjavesien osalta asiakirjoissa (VHA2 s. 26, VHA3 s.31) maatalouden mainitaan aiheuttaneen pohjaveden laatuongelmia: Niin ikään peltoviljely ja karjatalous ovat aiheuttaneet laatuongelmia lannoitteiden ja puristenesteiden käsittelyn seurauksena Tämäntyyppiseen väitteeseen tulee lisätä viittaus, mihin väite perustuu. Muuten maininta jää yleisluonteiseksi. Siinä ei yksilöidä tarkemmin, kuinka monella pohjavesialueella ja missä ongelmia on esiintynyt. Asiakirjassa mainitulla
5 (6) tavalla kirjattuna ongelman laajuudesta ja vakavuudesta ei synny selkeää käsitystä. Maatalouden arvioidut vaikutukset vesien tilaan tulevat muuttumaan myös rakennekehityksen kautta. Keski-Suomessa maatalouden harjoittajien määrä vähenee ja erityisesti kotieläintilojen määrä putoaa radikaalisti jo tämän vuosikymmenen aikana. Myös tämä on syytä ottaa huomioon vesienhoitosuunnitelmia ja niiden toimenpiteitä laadittaessa. Maatalouden harjoittajien vähentyessä on ensisijaisen tärkeää, että peltomaata ei poistu viljelykäytöstä vaan se säilyy aktiivisen ja hyviin satoihin perustuvan viljelytoiminnan piirissä. Tämä on paras vaihtoehto myös ympäristön kannalta, kun pelloilla kasvatetaan runsaita satoja, joita lannoitetaan tarpeen mukaan ja joiden mukana otetaan ravinteet talteen. Vesienhoidon 1. kaudella maataloutta koskevissa toimenpiteissä on tukeuduttu pääasiassa maatalouden ympäristötukijärjestelmän tarjoamiin toimenpiteisiin. Nyt lausunnossa olevassa asiakirjassa 2. kaudelle esitetään näiden toimenpiteiden jatkamista. MTK-Keski-Suomi pitää tätä hyvänä lähtökohtana. Asiakirjoissa korostetaan myös aivan oikein lannan hyödyntämistä ja jatkokäsittelyn tehostamista vahvoilla kotieläinalueilla. On sekä maatalouden etu että ympäristön etu saada ravinteet tehokkaasti hyödynnettyä. Vesien tilan näkökulmasta on oleellista, että maatalouden uusi ympäristöohjelma tulee sisältämään järkeviä ja toteuttamiskelpoisia toimenpiteitä, jotka ovat myös taloudellisesti houkuttelevia. Tämä edellyttää riittävää rahoitusta ohjelmalle sekä sen käyttökelpoisuutta koko maassa. Maatalouden osalta ongelma eivät ole nyt käytettävät ravinteet, vaan aiemmin tapahtunut ravinteiden käyttö. Kiristämällä maatalouden ravinteiden käyttöä ei paikallisia ongelmia voida ratkaista, vaan päinvastoin voi tilanne heikentyä, mikäli pelloilta ei pystytä ottamaan riittävän korkeita satoja, jotka hyödyntävät ravinteet tarkkaan. Tämä edellyttää joustavuutta ravinteiden käytössä myös ylöspäin, jotta uusien kasvilajikkeiden koko potentiaali saadaan hyödynnettyä. Vesiensuojelu alkaa maanhoidosta, maan rakenteen toimivuudesta sekä kuivatuksen ja uomakapasiteetin riittävyydestä. Mikäli maa ei pysty imemään vettä eivätkä ojat vie valumia hallitusti vaan pintavirtailu saa vallan, muut vesienhoitotoimenpiteet eivät ole riittäviä. Pientareet ja suojakaistat puolustavat paikkansa torjuessaan eroosioita ja ravinteikkaan peltomaan karkaamista. Kosteikot toimivat pelloilta karanneiden ravinteiden varastona mutta vaativat hoitoa ja ravinteiden palauttamista takaisin pellolle. Mikäli kosteikkoja ei hoideta vaan biomassan annetaan kasvaa ja lahota, hapettomuus johtaa sedimenttien pohjavaraston fosforivarojen fosfaattipäästöihin. Keinot ja toimet, joilla vesien tilaa voidaan parantaa vaikuttamalla peltomaan toimivuuteen ja ravinteiden kotiuttamiseen hyvissä sadoissa on nähtävä toisen suunnitelmakauden keskiössä. Ravinnekuorman hallinta on viljelykasvien ravitsemuksesta huolehtimista tasapainoisella lannoituksella kasvupotentiaalin mukaan. Lannoituksen vähentäminen tiettyä ravinnetta rajoittamalla, johtaa minimilain kautta satotasoon, joka minimitekijällä saavutetaan. Tällöin muut kasvinravinteet jäävät käyttämättä, mikä on resurssien hukkaa ja riski ympäristölle. Tällaisesta esimerkki on typpi, jos fosforilannoituksesta tingitään liikaa.
6 (6) Vesienhoidon tulee jatkossa keskittyä maataloudessa viljelymaan hoitoon ja reuna-alueiden valjastamiseen eroosiontorjuntaan. Lisäksi lannan käsittely ja lannan ravinteiden parempi hyödynnettävyys on tärkeää. Pellon reuna-alueiden hyödyntäminen ylläpitää luonnon monimuotoisuutta yhdessä resurssitehokkaan pellon viljelyn kanssa. Kasvusto sitoo aina ravinteita. Mikäli ollaan pellon reunoilla tai vesistöjen äärellä, kasvuston niitto ja korjuu on nähtävä tulevaisuudessa vesienhoitotoimenpiteenä. Ruohovartiselle biomassalle on kuitenkin osoitettava markkinat mm. biokaasulaitosten raakaaineena, ennen kuin niittojätteen merkittävään keruuseen voidaan kannustaa ja nähdä vesistövaikutukset. 2.5. Muuta Esitämme, että VHA2 asiakirjasta tulee poistaa luku Vesienhoidon parempi huomioiminen kaavoituksessa ja rakentamisen ohjauksessa (s.36-37) ainakin yleis- ja asemakaavoja koskevilta osilta. Perusteluna on se, että nämä asiat eivät kuulu maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen kaavoitukseen ja, että kaavoitus on liian järeä toimenpide vesiensuojelusuunnitelmiin. Asia on enemmän neuvonnallinen ja sen tulee perustua laajasti asukkaiden omaan tahtoon eikä ulkoapäin tuleviin määräyksiin. Kaavoituksella on olemassa oma lainsäädäntöpohjansa ja vesiensuojelulla omansa. Näitä kahta asiaa ei tule yhdistää vesiensuojeluohjelmissa, jolla ei ole toiminnanharjoittajia sitovia vaikutuksia. Hyvässä kunnossa olevia vesiä ei pilaa satunnainen, nykyisten rakennusmääräysten mukainen rakentaminen. Esimerkiksi kuntien ympäristönsuojelumääräysten kautta kunnilla on riittävät keinot hoitaa tämä asia paikallisten tarpeiden mukaan ilman mitään uutta lainsäädäntöä. Metsätalouden osalta MTK-Keski-Suomi yhtyy Järvi-Suomen metsänomistajien liiton lausunnossa esitettyihin asioihin. Jyväskylässä 17.12.2012 Juha Lappalainen toiminnanjohtaja MTK Keski-Suomi ry Pertti Ruuska Järjestöagronomi MTK-Keski-Suomi ry