Nuoret miehet - avaus maaseudun miestutkimukseen VESA ROUHIAINEN Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli Millaisia ovat maaseudulla asuvat nuoret miehet? Tuon kysymyksen johdattelemana lähdettiin selvittelemään, millaista on nuorten, tässä tapauksessa 16 33-vuotiaiden miesten elämänmeno ja tulevaisuuden suunnitelmat vuosituhannen vaihteen suomalaisella maaseudulla. Maaseudun miehistä, sen enempää nuorista kuin vanhoistakaan, ei ole olemassa kovin paljoa tutkimusta. Maaseudun miehiä on tosin sivuttu maaseudun naisia käsittelevissä tutkimuksissa (esim. Siiskonen 1990; Högbacka 1995; Högbacka 2000), mutta pääosissa maaseudun miehiä ei ole näkynyt. Suurelle yleisölle maaseudun nuoret miehet lienee tutkimusaiheena varsin eksoottinen. Tästä kielivät lukuisat aiheeseen liittyvät mielikuvat. Yleisimmin maaseudun nuoret miehet samaistetaan ns. peräkamaripoikiin eli maaseudulta kuvitellaan löytyvän enimmäkseen työttömiä, naimattomia vanhempiensa taloudessa asuvia aikamiespoikia. Maaseutu assosioidaan myös vahvasti maatalouteen eli maaseudun nuoret miehet ovat maatilojen poikia tai isäntiä. Edelleen tiedetään, että maaseudulla vietetään vapaaaikaa ajelemalla karvanopilla varustetuilla Toyota Corolloilla kirkonkylän raitilla. Kaiken kaikkiaan maaseudun nuoriin miehiin liitetään yleensä aika negatiivisia ominaisuuksia siten, että tutkimuskohteena on jotenkin syrjäytynyt ja marginaalinen ryhmä. Haastatteluilla tietoa 16 33-vuotiaista juvalaismiehistä Kuinka hyvin edellä esitetyt stereotypiat ja mielikuvat vastaavat todellisuutta vai onko nuorten miesten elämä tämän päivän maaseudulla aivan jotain muuta? Tässä artikkelissa esitellään juuri valmistunutta aihetta käsittelevää tutkimusta (Rouhiainen 2000). Tutkimus pohjautuu kesällä ja syksyllä 1999 suoritettuihin teemahaastatteluihin, joihin osallistui yhteensä 42 juvalaismiestä, joista nuorin oli 16- ja vanhin 33-vuotias. Haastateltavia valittiin niin Juvan kirkonkylästä kuin haja-asutusalueiltakin. Haastatelluissa oli sekä työssäkäyviä, opiskelijoita että työttömiä. Tosin valtaosa työttömistä oli juuri lukion tai ammattikoulun päättäneitä ja jatko-opiskelemaan tai varusmiespalvelukseen lähteviä nuoria (taulukko 1). Taulukko 1. Haastateltujen pääasiallinen toiminta. Töissä, joista 23 - maa- ja metsätaloudessa 6 - teollisuudessa ja rakennusalalla 12 - palvelualalla 5 Opiskelee, joista 11 - lukiossa 5 - ammattioppilaitoksessa 4 - ammattikorkeakoulussa 2 Työttömänä 8 Yhteensä 42 Haastattelut käsittivät viisi teemaa, jotka olivat vastakkainen sukupuoli ja seurustelu, perhe ja koti, kaverit ja vapaa-aika, työ ja toimeentulo sekä edelliset sukupolvet ja omat vanhemmat. Jokaisesta aihepiiristä käytiin kaikkien haastateltujen kanssa lävitse tietyt peruskysymykset. Teemahaastattelu antoi kuitenkin mahdollisuuden keskustella syvemmin läheisistä ja tutuista asioista. Ja usein näistä keskusteluista muodostuikin hedelmällisimpiä. Haastattelut kestivät yleensä 30 40 minuuttia ja ne nauhoitettiin. Viidenlaisia maaseudun miehiä
Haastattelunauhojen kuuntelun jälkeen voitiin todeta, että haastatellut eroavat toisistaan mm. ikänsä, elämäntilanteensa ja harrastustensa suhteen. Myös suhtautuminen maaseudulla asumiseen vaihtelee. Haastattelujen analysoinnin jälkeen voitiin miehet ryhmitellä viiteen ryhmään, jotka eivät kuitenkaan ole toisiaan täysin pois sulkevia. Eli joitakin haastateltuja olisi voinut asettaa useampaankin ryhmään. Joka tapauksessa kaikkiaan 42 haastateltavaa jakaantuivat aika tasaisesti viiteen ryhmään, jotka ovat maailmalle orientoituneet opiskelijapojat, autopojat, rennot poikamiehet, vakiintuneet avomiehet ja nuoret isät. Seuraavassa kuvataan lyhyesti ryhmiä. Tekstien joukossa on suoria lainauksia haastattelunauhoilta. Tunnusomaista maailmalle orientoituneille opiskelijapojille on aktiivinen harrastustoiminta ja jatkoopiskelujen mukanaan tuomat muuttosuunnitelmat. Nämä enimmäkseen 16 22-vuotiaat miehet harrastavat mm. musiikin kuuntelua siten, että se on kyllä aeka tota ykkössijalla vapaa-ajasta, mitä yleensäkin tekee. Jotkut soittavat itse jotain instrumenttia joko jossain yhtyeessä tai vain omaksi ilokseen. Myös urheiluharrastukset ovat suosittuja jotkut urheilevat jopa kilpatasolla. Osa on mukana myös nuorisovaltuustojen toiminnassa. Maailmalle orientoituneiden opiskelijapoikien lähitulevaisuus on jossain muualla kuin Juvalla. Muutto jollekin isommalle paikkakunnalle on vääjäämätöntä, mikäli haluaa opiskella myös lukion tai ammattikoulun jälkeen. Opiskelujen vuoksi muuttuvan elämäntilanteen pukee sanoiksi eräs 19-vuotias lukiolaispoika: Onhan täälä nyt viihtynyt tään kouluajan, mutta sillee, että nytten kun lähtee sitte opiskelemaa muualle, sillee, että vähän niinku meininkiä enemmän... että tää kuitenkin tämmönen... kyllä tähän ihan tyytyväenen tähän asti on ollu.... Muutto, oleskelu sekä vaikutteiden ja uusien ideoiden hankkiminen muualta palvelee myöhemmin myös maaseutua, sillä monet näistä nuorista miehistä haluavat palata opiskelujen jälkeen takaisin kotiseudulle. Autopoikien jotka ovat niin ikään haastatelluista nuorimpia eli 16 22-vuotiaita joiden elämäntyylissä keskeisellä sijalla ovat autot ja moottoripyörät sekä kaikenlainen niihin liittyvä tekeminen. Autojen huoltaminen ja kunnostaminen sekä autoilla ajelu niin kirkonkylän raitilla kuin lähikaupungeissa iltaisin ja viikonloppuisin kuuluvat olennaisesti kuvaan vaikkapa seuraavaan tapaan varsinkii sillon, kun sae kortin, niin sen jäläkee kerran, useammankin viikossa tuli käötyä Mikkelissä... se oli sellanen viiskyt'tuhatta vuotee tuli suurinpiirtein ajettua. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä varsin monilla autopojilla avoimia, mutta yksi vaihtoehto on asua ja elää Juvalla, mikäli töitä löytyy. Eräs nuori mies pohtii tulevaisuuttaan seuraavin sanoin nii, no kyllä kae se on (Juva asuinpaikka tulevaisuudessa, VR), mutta kyllä miä oon valamis luopumaa tästä, että... jos vuan muuvalta töetä suap, ni kyllä miä jouvvan lähtemää.... Rentojen poikamiesten elämäntyyli muistuttaa jonkin verran autopoikien elämäntyyliä, lähinnä kavereiden suuren merkityksen sekä autoiluun ja autojen laittoon liittyvien asioiden suhteen. Koska tämän ryhmän miehet ovat autopoikia vanhempia, on elämänkumppanin etsintä hieman vakavampaa kuin nuoremmilla. Tyttöystävän haussa myös internetin keskustelupalstoilta saattaa löytyä seuraa ja hyvä ettei paremmalla tuurilla ku normaalilla face-to-face-periaatteella. Keskustelut kavereiden kanssa vaehteloo nii laejasta laetaa, työasioesta naesii, ihan kaekenlaesta oekeestaa. Jotkut näistä nuorista miehistä asuvat vanhempiensa kanssa, mutta se ei elämää kovin paljoa rajoita, ainakaan seuraavassa tapauksessa. 29-vuotias nuori mies toteaa, että taetaa se muori joskus koettoo ohjeita antoo, mutta ko antaa männä tuosta noenikkaa. Nuoret menevät omia menojaan. Rennot poikamiehet ovat varsin vakaasti kiinnittyneet työmarkkinoille ja sitä kautta asuinpaikaksi on vahvistunut Juva. Varsinkin maailmalle orientoituneet opiskelijapojat sekä autopojat mutta myös osa rennoista poikamiehistä asuu vanhempiensa luona. Vakiintuneet avomiehet poikkeavatkin eniten edellä mainituista ryhmistä juuri tässä suhteessa, eli he asuvat tyttöystävän/vaimon kanssa. Näistä miehistä valtaosa on vakiinnuttanut asemansa myös työmarkkinoilla. Työpäivät ja -viikot saattavat ainakin sesonkiaikoina venyä pitkiksi. Eräs 30- vuotias mies toteaa työstään metsäkoneen kuljettajana, että suap sanova melekee nii paljo, ku jaksaa ja kehtoo tehhä... tuota syksystä on aena sillee kuus' päevee viikossa, kymmenestä kahteentoesta tuntii päevässä. Työntäyteisen arjen vastapainona jää aikaa kyllä kavereille ja harrastuksille, sillä viikonloppuisin ja iltaisin pelataan fudista kavereitten kanssa kesäaekaa, ja välillä pesäpalloo... millon mitäkii. Ja välillä istutaa iltaa,
pietää vähän kinkereitä ja sitähä se o... grillaellaa ja kesäaekaa varsinkii, ja sit' mökillä käyvvää. Elämä on kaikinpuolin vakiintunutta. Juvalla asutaan ja perustetaan tulevaisuudessa perhe, mikäli vain toimeentuloa on tarjolla. Nuoret isät eroavat edellisestä ryhmästä siinä, että näillä miehillä on lapsia, jotka muovaavat arjen kuviot perhekeskeisemmiksi. Eräs 27-vuotias isä toteaa, että kaepasj jo uutta sisältövä elämää, se tulj sitte ihan luonnostaa... elämä olj niin samanlaesta, nii rutiini'omaesta, että kyllä sitä jo kaepasj lasta siinä vaeheessa. Nuoret isät ovat kaikkein vakiintuneimpia juvalaisia. Maaseutu on valittu asuin- ja työntekopaikaksi eikä muutto suuremmalle paikkakunnalle kuulu suunnitelmiin. Erityisesti lasten kannalta maaseutua pidetään hyvänä asuinpaikkana, koska kuitenkii työt on ollu sit' täälä, sillei ei oo ollu mittää tarvettakkaa lähtee ja tytöt on vielä tuossa koulussa, nii ei sitä viiti. Maaseudulla on mukava asua Vaikka haastatellut jaoteltiinkin edellä viiteen ryhmään, löytyy nuorten miesten arvomaailmasta samankaltaisuuttakin. Keskeisin yhdistävä piirre on se, että suurin osa haastatelluista viihtyy maaseudulla. Syitä on monenlaisia, mutta useimmat nuorista miehistä arvostavat pientä ja tuttua elinympäristöä mm. seuraavaan tapaan että tää on sellanen sopivan pienj paekka, täälä niin kaekki tuntee toesensa. Mikäli sukulaisia, ystäviä tai kavereita asuu samalla paikkakunnalla, ei muutto muualle ole kovin houkutteleva vaihtoehto. Ei minusta oes kaopunkiasujaksj, toteaa 29-vuotias haastateltu. Maaseudulla on myös tilaa asua ja harrastaa. Luonnon merkitys korostuu harrastuksissa, sillä esimerkiksi metsästyksen ja kalastuksen harrastaminen on luontevampaa ja helpompaa metsästysmaiden ja kalavesien äärellä eli se on kaupungista käsin aeka vaekee käyvvä metällä... tästä sen kun lähtee kävelemää mehtää.... Työntekoa arvostetaan Työnteon arvostaminen on korkealla haastateltujen nuorten miesten arvomaailmassa. Työtilanne määrää asuinpaikan siten, että mikäli Juvalla on töitä, muuttoa muille paikkakunnille ei suunnitella: Että jos firma pyörii ja hommia on, ni minkä takija sitte lähtee poes. Varsinkin ikänsä Juvalla tai muualla maaseudulla asuneille tuttuus, kaverit, sukulaiset ja muut vastaavat tekijät vaikuttavat paljon. Toisaalta, jos oman alan työtä tai mitään työtä ei ole tarjolla muutetaan työn vuoksi muualle. Epävarmin tilanne on maataloudessa toimivilla tai tilan isännyyttä miettivillä miehillä. Eräs 22-vuotias maanviljelijä pukee sanoiksi monien nuorten isäntien tai isännyyttä miettivien ajatukset eli, ei niinku sillee oo mittää varmaa tulevaesuutta tässä, että kyllä se varmasti eessä on ammatinvaehos. Tulokset ja stereotypiat Kuinka hyvin saadut tulokset asettuvat ennen tutkimusta esillä olleisiin mielikuviin, joissa maaseudun nuoret miehet oletettiin varsin syrjäytyneeksi ryhmäksi: maatilojen poikia, jotka vapaa-aikanaan ajelevat karvanoppacorolloilla pitkin kylän raittia ja joiden kohtalona on päätyä lopulta vanhempiensa peräkamareihin. Tutkimuksen tulokset eivät vahvista tällaista käsitystä. Miksi sitten mielikuvat ja tutkimuksen tulokset poikkeavat toisistaan? Mielikuvat maaseudun syrjäytyneistä peräkamaripojista ylittävät lehdistön ja televisionkin uutiskynnyksen tarjoamalla kaupunkilaisille eksotiikkaa maaseudulta. Erikoisuudet kiinnostavat. Jos katsotaan tilastoja, niin havaitaan, että lukumääräisesti mitattuna Helsingissä on enemmän yli 30-vuotiaita vanhempiensa luona asuvia poikamiehiä kuin 32:ssa aikamiespoikatilaston kärjessä olevassa kunnassa yhteensä. Prosentuaalisesti toki maaseudun kunnissa aikamiespoikia on enemmän. Peräkamaripojilla tarkoitetaan yleensä yli 30- tai jopa yli 35-vuotiaita naimattomia vanhempiensa kanssa samassa taloudessa asuvia miehiä. Tutkimuksen kohdejoukkoon ei yli 35-vuotiaita kuulunut lainkaan. Suurin osa haastatelluista oli alle 30-vuotiaita. Joten tässä on eräs syy, miksi tutkimuksen tuloksissa ei näy peräkamaripoikia.
Tutkimukseen liittyvät haastattelut suoritettiin Juvalla, joka on suhteellisen vauras maalaiskunta ja sijaitsee maaseudun kunnaksi keskeisellä paikalla. Tämä aiheuttaa tiettyjä varauksia tulosten yleistettävyydelle. Jotta voisimme piirtää varmemmin kuvan maaseudun nuorten miesten elämänmenosta, tarvittaisiin vertailutietoa muilta maaseutualueilta. Olisivatko tutkimustulokset oleellisesti muuttuneet, jos haastateltavina olisivat olleet esimerkiksi Kainuun tai Lapin syrjäseutujen nuoria miehiä? Tutkimuksen laajentaminen siten, että haastatteluja olisi tehty Juvan lisäksi muualla, ei kuitenkaan ollut tässä tutkimuksessa mahdollista. Yksi tuloksiin vaikuttava tekijä on tutkimuksen metodi. Teemahaastattelu valikoi kohdejoukkoa siten, että haastatteluihin ei useinkaan osallistu esimerkiksi työttömiä, tai syrjäytyneitä. Toisin sanoen tämän tutkimuksen tulokset antavat ehkä liian positiivisen kuvan maaseudun nuorten miesten elämästä. Yhtäläisyyksiä muihin tutkimuksiin Tutkimustuloksista löytyy yhteneväisyyksiä verrattuna Paunikallion (1997) ja Soinisen (1998) maaseudun nuoria koskeviin tutkimuksiin. Molempien edellä mainittujen tutkimuksista löytyy ryhmä nuoria, jotka suunnittelevat maaseudulta poismuuttoa joko opiskelujen tai maaseutukielteisyyden vuoksi. Tässä tutkimuksessa maailmalle orientoituneiden opiskelijapoikien arvomaailma on saman suuntainen. Noissa tutkimuksissa esiintyy myös maaseutuun ja maaseudulla asumiseen myönteisesti suhtautuvia nuoria. Rennot poikamiehet ja vakiintuneet avomiehet viihtyvät suhteellisen hyvin maaseudulla. Paunikallion ja Soinisen passiivisia tai seisahtuneita nuoria, jotka miettivät tulevaisuuttaan, vastaa jossain määrin tämän tutkimuksen autopojat. Päänavaus maaseudun miestutkimukseen on tehty Koska tutkimusta maaseudulla asuvista nuorista miehistä tai maaseudun miehistä ylipäänsä on varsin vähän, on yksi tämän tutkimuksen keskeisimmistä tehtävistä tuoda aihe esille ja keskusteltavaksi. Aihepiiri tarjoaa monia mielenkiintoisia lähtökohtia pohdittaessa sitä, millaista maaseudun nuoriin miehiin liittyvä jatkotutkimus voisi olla. Tutkimus antaa suhteellisen positiivisen kuvan maaseudun nuorista miehistä, joka ei pidä oikein yhtä peräkamaripoikamielikuvien kanssa. Tästä viriääkin kysymys, ovatko mielikuvat maaseudusta laajemminkin näin stereotyyppisiä? Valtaosa suomalaisista asuu kaupungeissa, eikä heillä välttämättä ole suoraa kosketusta maaseudun elämään. Käsitykset maaseudusta ja maaseudun elämänmenosta muodostetaan mielikuvien kautta. Millainen on oikeastaan suomalaisten maaseutukuva? Tutkimuksellisen laajennuksen voi tehdä myös itse peräkamaripoikakysymykseen. Mistä peräkamaripoikaasiassa on oikein kysymys ja liittyykö asia erityisesti maaseutuun? Löytyykö tämän tutkimuksen rennot poikamiehet -luokasta potentiaalisia peräkamaripoikia? Löytävätkö nämä miehet elämänkumppanin kenties internetin keskustelupalstoilta? Vai etsitäänkö vaimo Venäjältä, josta jotkut Itä-Suomen miehet ovat löytäneet elämänkumppaninsa. Millaisia ovat maaseudun nuorten miesten vaimon etsimisstrategiat? Entä mitä nuoret naiset ajattelevat maaseudun nuorista miehistä? Tutkimustuloksissa maaseutu asuinympäristönä ei nouse mitenkään erityisen merkitseväksi tekijäksi. Suurin ero on ammateissa: maa- ja metsätaloudesta elantonsa saavien määrä on koko maan ja erityisesti kaupunkien lukuihin verrattuna suuri maaseudulla. Eroaako maaseudun nuorten miesten elämänmeno vapaa-ajanvieton tai perhe-elämän suhteen kovinkaan paljoa kaupungeissa asuvien elämästä? Nykyiset niin fyysiset yhteydet kuin tietoliikenneverkotkin takaavat sen, että myös syrjemmällä asuvat voivat halutessaan tehdä ja toimia miltei samalla tavoin kuin taajamissa asuvat. Vertailu kaupunkimaisen ja maaseutumaisen elämäntavan välillä ei ehkä olekaan kovin relevantti. Sen sijaan nuorilla (miehillä) on erilaisia elämäntyylejä, jotka eivät eroa sen mukaan, asuuko nuori maaseudulla vai kaupungissa. Erottavat tekijät löytyvätkin jostain muualta? Mistä? Maaseudun nuoret miehet -tutkimuksen tuloksena saatu ekskursio maaseudun nuorten miesten elämänmenoon on ollut tutkimuksellisesti mielenkiintoinen. Haastateltavien kautta on muodostunut kuvia nuorista miehistä, jotka virittelevät ajopelejään pajoissa, opiskelevat ylioppilastutkintoa varten mielessään jatko-opinnot, elävät rentoa poikamieselämää ravintolareissuineen, työskentelevät pitkiä päiviä maa- ja metsätaloudessa tai viettävät vapaa-aikaansa pienten lastensa kanssa. Maaseudun nuorten miesten arki on
elämää täynnä. Tutkimus maaseudun nuorista miehistä on keskustelun avaus ja jatkotutkimusaiheiden virittäjä tähän uuteen ja mielenkiintoiseen maaseutututkimuksen aihepiiriin. Lähteet Högbacka, Riitta (1995). Naisena maaseudulla. Tutkimus naisten asemasta erilaisilla maaseutualueilla. Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli. Julkaisuja 41. Högbacka, Riitta ja Terhi Trast (toim.) (2000). Monessa mukana. Näkymiä naisten työhön ja elämään maaseudulla. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu. Vantaa. Paunikallio, Merja (1997). Kuka jää maaseudulle? Maaseudun nuorten näkemyksiä maaseudusta asuin-, työ- ja elinympäristönä. Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Seinäjoki. Sarja B:17. Rouhiainen, Vesa (2000). Maaseudun nuoret miehet. Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli. Julkaisuja 69. Siiskonen, Pirjo (1990). Emännän ja isännän roolin muutos maatalouden uudenaikaistuessa. Tutkimus maatilan emännän ja isännän muuttuvista rooleista työnjaon avulla tarkasteltuna. Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus Mikkeli. Julkaisuja 7. Pieksämäki. Soininen, Anne (1998). Ihan jumiks en kyllä heittäyvy! Tutkimus Itä-Suomen syrjäkylissä asuvista nuorista. Teoksessa Nuorten arki ja muuttuvat rakenteet (toim. Helena Helve). Nuorisotutkimusohjelma 2000. Nuorisotutkimusseura ry. Tutkimuksia 5/98. Helsinki. Maaseudun nuoret miehet -tutkimus on osa Maaseudun mies selviytyjänä tutkimushanketta. Tutkimuksen toista osahanketta toteutetaan Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksessa Seinäjoella.