Noutopöytä. Psyykkisen valmennuksen työkaluja 1.0. Suomen urheilupsykologinen yhdistys Leena Matikka (toim)

Noutopöytä Psyykkisen valmennuksen työkaluja 1.0 Suomen urheilupsykologinen yhdistys Leena Matikka (toim) 2013

Copyright Tekijät 2013 Toimittaja: Leena Matikka Taitto: Intimare Oy Kuvat: Tekijät Kustantaja: Intimare Oy Tapulikaupungintie 9 A 16 00750 Helsinki puh. 044 3822 002 www.intimare.fi ISBN 978-952-93-3238-0

Sisältö 4 Saatteeksi 5 Susanna Jääskeläinen: Joukkueen johtaminen ottelun lävitse - positiivisen kierteen hakeminen otteluun 22 Jukka Partinen: Voimakkaan jännittämisen ja pelon tunteen hallinta kevytvenepurjehduksessa 38 Jukka Tanninen, Leena Matikka ja Marko Nieminen: Tennispelaajan itseluottamuksen kehittäminen kehonkielen kautta 43 Leena Matikka, Marko Nieminen ja Jukka Tanninen: Junioripelaajien itseluottamuksen kehittäminen kehonkielen harjoituksin tenniksessä - pilottitutkimus 50 Liite: Tenniksen psyykkisten taitojen itsearviointi 53 Terhi Lehtoviita: 11-15 -vuotiaan taitoluistelijan itseluottamuksen kehittäminen käytännön harjoituksin 58 Liite: Itseluottamuksen tarkkailupäiväkirja 60 Matti Alpola: Taidon oppiminen mallittamalla 62 Päivi Steffen: Alisuoriutumisen käsittely mielikuvaharjoitusten avulla 65 Leena-Maija Lauttio: Kuunnellaan, kehitetään - Kysely ja keskusteluteemoja nuorten joukkueen kanssa toimivien aikuisten yhteistyön ja vuorovaikutuksen kehittämiseksi 68 Leena Matikka ja Bosse Backman: Golfin psyykkinen tasoitus (PsyHCP) itsearviointiasteikon kehittäminen 76 Urheilupsykolgian perusteet -oppikirja 77 Suomen urheilupsykologinen yhditys SUPY 3

Saatteeksi Käsillä olevien psyykkisen valmennuksen työkalujen tuottaminen liittyy Suomen urheilupsykologisen yhdistyksen (SUPY) ry:n projektiin Urheilupsykologinen tietämys valmennuksen tueksi. Projekti sai opetus- ja kulttuuriministeriön tukea vuosina 2011-2012. Projektin tuotoksena on aikaisemmin (2012) ilmestynyt teos: Matikka, Leena & Roos-Salmi, Martina (toim.) Urheilupsykologian perusteet, jonka on kustantanut Liikuntatieteellinen Seura. Psyykkisen valmennuksen työkaluja on työstetty SUPY-talkoissa, jotka pidettiin 2012-2013 kolmen tunnin työpajoina. Työpajatapaamisia oli yhdeksän. Talkoisiin ilmoittautui 16 innokasta psyykkisen valmennuksen tukimateriaalien kehittäjää valmentajia ja psykologeja. Mukana olivat loppuun saakka: Matti Alpola, Bosse Backman, Kristiina Danskanen, Susanna Jääskeläinen (o.s. Simpanen), Leena-Maija Lauttio, Terhi Lehtoviita, Leena Matikka, Ari Mustonen, Marko Nieminen, Jukka Partinen, Päivi Steffen, Jukka Tanninen ja Merja Tuomola. Tavoitteena oli tuottaa verkkomateriaalia, jota valmentajat ja muut asiasta kiinnostuneet voisivat maksutta käyttää SUPY ry:n nettisivujen kautta. Materiaalit oli tarkoitus tuottaa lajikohtaisesti, jotta ne olisivat konkreettisia ja helposti käytettäviä. Ajatuksena oli, että muidenkin lajien valmentajat voivat saada itselleen ehkä vieraammasta lajista ideoita ja voivat soveltaa niitä omiin lajeihinsa. Tukimateriaalin julkaisumuoto pidettiin avoimena. Kehittämistyö saattoi siten tuottaa tulokseksi kirjallisia ohjeita, dia-esityksiä, videoita, kyselylomakkeita, tutkimusraportteja tms. Tekijät kehittivät tuotoksiaan työpajoista saatujen palautteiden perusteella. Näiden materiaalien ensimmäiset versiot julkaistaan nyt siinä muodossa kuin ne olivat keväällä 2013. Tekijät ottavat mielellään vastaan palautetta, jonka avulla voivat kehittää materiaaleja edelleen. Kiitokset opetus- ja kulttuuriministeriölle projektin toteutukseen saadusta tuesta ja kaikille SUPY-talkoisiin omalla merkittävällä panoksellaan osallistuneille. Tukimateriaalien hyödyllisyys voidaan testata vain niitä käyttämällä. Nyt on testauksen aika! Olkaapa hyvät! Helsingissä 11.11.2013 Leena Matikka leena.matikka@intimare.fi 4

Susanna Jääskeläinen Joukkueen johtaminen ottelun lävitse positiivisen kierteen hakeminen otteluun Ihannetila valmentajalla on se, että hän voi mennä henkisesti yhtenäisen, taktisesti, teknisesti ja fyysisesti valmiin joukkueen kanssa tärkeään peliin ja tähän kaikki kauden aikana tehty harjoittelu luonnollisesti tähtää. Tosielämässä moni valmentaja joutuu kuitenkin johtamaan pelissä joukkuetta, jossa on sisäisiä ristiriitoja, ja jonka joukkuepeli ei ole valmis kaikilla osa-alueilla tai jossa yksilöiden urheilullinen taso ei ole niin korkea kuin hän toivoisi. Vaikka mikään ei korvaa sitä viikoittaista tai päivittäistä työtä, joka tehdään erilaisten valmiuksien eteen, peli on kuitenkin aina jossakin määrin oma maailmansa: siinä joukkueen valmiudet nousevat esiin joskus ne jopa ylitetään tai kaikista hyvistä valmiuksista huolimatta joukkueen suoritus jää vaisuksi. Joskus joukkue pitää saada suoriutumaan yhtenäisenä tulevasta ottelusta, vaikka sen sisällä olisikin ristiriitaisia tunteita. Pelissä, jos missä, kokonaisuus on usein enemmän kuin osiensa summa. Tässä kirjoituksessa joukkueen johtamista läpi tärkeän ottelun tarkastellaan naisten frisbee ultimate -joukkeen valmentajan näkökulmasta. Kirjoituksen tavoitteena on antaa valmentajalle keinoja saada paras mahdollinen teho irti siitä joukkueesta, joka hänellä on johdettavanaan. Huolimatta siitä, että teksti keskittyy tärkeän ottelun johtamisen tarkasteluun, uudet toimintamallit ja menetelmät tulee kokeilla ja harjoitella osaksi joukkueen peliin valmistautumista harjoituspelien ja harjoitusten yhteydessä tai sellaisten pelien yh- 5

6 teydessä, joiden merkitys kokonaisuudessa ei ole ratkaiseva. Valmentajan tulee harkita tarkoin kaikkia muutoksia tärkeiden otteluiden alla. Muutokset, hyvätkin sellaiset, voivat aina sisäänajovaiheessa häiritä joukkueen tai valmentajan keskittymistä ja siten haitata pelisuoriutumista vaikka ne olisivatkin kokonaisuuden kannalta hyviä. Vaikka urheilijoilla on kullakin oma tapansa ja rutiininsa valmistua päivän otteluun hakemalla siihen optimaalista mielialaa ja vireystilaa, olen sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun joukkue kokoontuu yhteen, yksilölliset rutiinit tekevät tilaa joukkueen yhteisille rutiineille. Tähän kuuluu mm. se, että korvalappustereot riisutaan korvilta ja aletaan tietoisesti lämmittää toinen toistaan otteluun. Yhteinen musiikki sen sijaan voi hyvinkin palvella tätä asiaa. Yksilölajeissa, joissa kanssaurheilijat ovat kilpailijoita, on enemmän yksinäisyyteen vetäytyvää latautumista. Joukkuepeleihin tästä ei kuitenkaan mielestäni ole syytä ottaa mallia, sillä joukkueella on yhteinen tehtävä, johon ryhmän on mahdollista yhdessä syttyä, ja tämä potentiaali on yleensä suurempi kuin mikään yksinäinen menetelmä, mistä mielestäni osoituksena on myös se, että yksilöurheilijatkin tekevät ennätyksiään ja kauden parhaita tuloksiaan nimenomaan viestijuoksuissa tai joukkuekilpailuissa (kuten esim. maaottelut). Toinen näkökulma yhteiselle kilpailuun latautumiselle on se, että se samalla palvelee yhteyden muodostamista pelaajien välille ja ryhmän kiinteyden rakentamista. Kilpailuun valmistautuminen ja joukkueen sytyttäminen voi olla tietoista ja tahdonalaista toimintaa, sen suunnitelmallisuus ei vähennä sen arvoa eikä usein tehoakaan. Joukkueen suunnitelmallinen kilpailuun sytyttäminen voi pitää sisällään seuraavanlaisia toimintoja: Ottelua edeltävinä päivinä Positiivista palautekulttuuria vahvistavat tehtävät a) Jokainen keksii kaksi positiivista ominaisuutta tai asiaa jokaisesta läsnäolijasta. Vuorotellen valitaan henkilö, jolle asiat luetaan. b) Muut kertoivat äsken, mitä annettavaa sinulla on joukkueelle. Mutta mitä sinä tarvitset muilta? Kenellä erityisesti olisi ko. ominaisuutta? Tai mikä saa sinut syttymään tulevassa ottelussa? Ennen peliä 1. Valmentajan tai jonkun joukkueen jäsenen sytyttävä puhe 2. Peliin valmistava, keskittymistä auttava ja henkeä nostattava verryttely 3. Huomion suuntaaminen pelin kannalta oleellisiin asioihin ja pelaajien virittäminen Pelin aikana 4. Mielekäs peluuttaminen 5. Oikea-aikaiset aikalisät 6. Viisaat taktiset muutokset

7. Keskittymistä ylläpitävä puoliaika 8. Auta liekkeihin! Pelin jälkeen 9. Lyhyt yhteenveto ottelusta ja hyvien suoritusten esiin nostaminen Positiivista palautekulttuuria vahvistavat tehtävät Jos joukkueessa ei ole valmiiksi positiivisen palautteen kulttuuria, voi olla hyvä pohjustaa sitä parilla harjoitteella. Helppo ja melkein aina hyvin onnistuva harjoite on sellainen, jossa osallistujat istuvat esimerkiksi piirissä ja ohjaaja antaa heille tehtäväksi kirjoittaa paperille kaksi positiivista asiaa tai ominaisuutta jokaisesta piirissä olijasta. Sitten jokainen vuorollaan istuu piirin keskelle kuulemaan, mitä hyvää sanottavaa toisilla hänestä on. Harjoite saa yleensä aikaan varsin mukavan ja hyvän ilmapiirin, josta on helppo jatkaa positiivisen palautteen antamista. Toinen harjoite, jonka voi tehdä ensimmäisen lisäksi on sellainen, että pelaajat vuorotellen kertovat, mitä ominaisuutta tarvitsisivat lisää ja keneltä esimerkiksi voisivat sitä ostaa. Mitä vastaan myyjä voisi ominaisuutta myydä? Kenellä olisi sitä? Tai vaihtoehtoisesti pelaajat sanovat mitä tarvitsisivat joukkueelta, jotta pääsisivät parhaaseen suoritukseensa eli mikä saa heidät syttymään tulevassa ottelussa. Tämä harjoitus jatkaa yleensä edellisen luoman positiivisen tunnelman nostattamista. Valmistavat harjoitteet on parasta tehdä peliä edeltävien päivien aikana. Jos harjoitteet päädytään tekemään pelipäivänä, on niihin varattava aikaa vähintään 1,5 tuntia. 1. Valmentajan tai jonkun muun joukkueen jäsenen sytyttävä puhe Ennen merkittävää ottelua, erityisesti kauden päätapahtumaa, pelaajilla on aina ns. ylimääräistä jännitystä, joka helposti aiheuttaa rauhattomuutta ja keskittymiskyvyttömyyttä. Se myös kaventaa urheilijan kykyä havaintojen tekemiseen. Eri lajien suoritukset ovat eri lailla herkkiä jännityksen määrälle, mutta peleissä, joissa tekniset vaatimukset ovat suuret ja joissa huomiota tulisi kyetä jakamaan moneen suuntaan, jännitys helposti heikentää suorituskykyä. Se voi näkyä ulospäin mm. hätäisinä epäonnistuneina ratkaisuina, pyrkimyksenä vältellä vastuuta tai kyvyttömyytenä luottaa sovittuihin peleihin, jolloin pelaaja saattaa ottaa oikeuden omiin käsiinsä sovitut pelit uhraten. Tullessaan kauden päätapahtumaan valmentaja voi lähtökohtaisesti olettaa joukkueen kärsivän ylilatauksesta ja toimia sen lieventämiseksi. Niin kuin sisäisellä puheella on merkitystä tunnetilojen syntymisessä, niin myös uloslausutuilla sanoilla ja jaetuilla eleillä on merkitystä joukkueen henkisen tilan kannalta. Valmentajan puheella, samoin kuin urheilijoiden toinen toisilleen lausumilla kommenteilla, on siksi iso mahdollisuus vaikuttaa pelaajien tunnetiloihin. 7

8 Ensimmäinen asia, minkä valmentaja voi puheessaan antaa joukkueelle on perspektiivi, sillä ahdistuneelta ihmiseltä kyky katsoa asioita kokonaisuuden valossa kapenee ja perspektiivin laajentaminen omin keinoin vaikeutuu. Valmentaja sen sijaan on auktoriteettiasemassa pelaajiin nähden ja moni antaa hänen sanansa nousta omien ajatustensa rinnalle. Hyvä tapa valmentajalle itselleen perspektiivin saavuttamisessa on pitää ennen joukkueen luokse saapumista hiljainen hetki, jolloin hän keskittyy tutkimaan elämänsä merkittävimpiä asioita. Itselläni vakaumuksellisena kristittynä on tapana rukoilla hetki ja tuosta hetkestä kumpuaa hyvä perspektiivi päivän otteluun samoin kuin päivän kiitosaiheet ja ne ovat ensimmäinen asia, jonka pyrin välittämään urheilijoille. Ylilatausta ei pidä kuitenkaan vähentää viestillä eihän tällä pelillä nyt oikeastaan ole mitään merkitystä vaan positiivisella kuvalla siitä mitä on luvassa. Ahdistuksen lievitysvaiheen jälkeen voi luoda innostavia visiota siitä, minkä kaiken puolesta tänään taistellaan ja mitä kaikkea voittaminen tänään merkitsee. Pieni huumorikaan ei ole pahasta. Esimerkki. Valmentajan puhe Hei! Onpa tänään hieno päivä! Aurinko paistaa ja vielä saan viettää aikaani näin upean joukkueen kanssa maailman parhaimman joukkuepelin parissa! Ja saan vielä pelata Suomen mestaruudesta! Uskomaton juttu! Miten näin ihmeellinen päivä onkin siunaantunut elämääni - ja teidän elämään! Arvostetaan tänään sitä: ei kaikille tapahdu tällaisia asioita! Iloitaan siitä! Oli hienoa kävellä tänne ja nähdä miten loistavat kentät meillä on käytössä ja miten mahtavaa, että meillä on näin paljon yleisöä tässä pelissä. Kun kävelin tänne, näin miten moni katsoi meitä ihaillen: Nyt ne finalistit tulee! Kuinka moni haluaisi olla meidän tilalla tuolla tänään! Kuinka moni olisi halunnut oman joukkueensa olevan siellä! Hei, kiitetään siitä, että me ollaan tuolla ja otetaan kaikki katsojat mukaan tähän peliin. Tuodaan kentälle se intohimo ja lajirakkaus, jota meillä on tähän lajiin. Sen takiahan me täällä ollaan, käydään harjoituksissa ja peleissä koska meillä on rakkautta tähän tekemiseen! Annetaan sen näkyä tänään! Unohdetaan kaikki sivujuonet ja sitä intohimoa vesittävät murheet ja vaikeudet! Päästetään lajirakkaus tänään valloilleen. Nostetaan toisiamme siinä! Ei kiinnitetä huomiota virheisiin tai huonoihin suorituksiin. Me ei olla tänään täällä harjoittelemassa eikä opettelemassa vaan tuomassa kentälle kaikki se mitä meillä on. Mitä meillä ei ole, sitä me ei murehdita! Hehkutetaan jokaista onnistumista, juhlitaan jokaista maalia ja annetaan yleisön tulla mukaan iloon! Illalla aurinko laskee ja huomenna nousee uudelleen, mutta TÄMÄN päivän auringon alla meillä on tilaisuus voittaa Suomen mestaruus yleisön edessä. Lähetään tosissamme kääntämään kaikki kortit, mitä meille tänään jaetaan. Tehdään se niin, että lyödään pöytään kaikki meidän osaaminen, keskittyminen, nopeus ja taistelutahto, valppaus ja huomiokyky. Ollaan rohkeita, tartutaan sentteihin, taistellaan jokaisesta sentistä, liikutaan terävästi, markkeroidaan kovaa, pelataan vielä silloin kun tilanne jo näyttää mahdottomalta, pidetään kiinni voittamisen uskosta vaikka oltaisiin paljonkin jäljessä. Tai jos johdetaan, keskitytään koko ajan johdon kasvattami-

seen niin kuin meidän edessä olisi vielä joku muu näkymätön päänahka. Sillä jos häviää pelin siksi, että toinen joukkue oli parempi sille ei voi mitään, mutta jos häviää sen siksi että ei tehnyt parastaan, se harmittaa kauan. Ajatelkaa kaikkia ihmisiä, joita teidän lähipiiriin kuuluu ja meitä toinen toisiamme. Kaikki ovat tehneet uhrauksia sen eteen, että ollaan täällä. Tartutaan täysillä tähän kahteen tuntiin mikä meillä on edessä eikä anneta sen luisua välinpitämättömyyteen tai passiivisuuteen. Kannetaan jokainen kortemme kekoon, että tästä tulisi mahdollisimman hieno kokemus kaikille! Eletään tosissaan tämä kaksi tuntia mikä meillä on edessä ja taistellaan myös siitä, millaisella mielellä ollaan tämän pelin jälkeen. Uskokaa, että on ihan eri asia mennä sinne iltajuhlaan kultamitali kaulassa kuin hopea. Nyt kun lähdetään lämmittelemään, haluan, että jokainen pyrkii nostamaan kaveriaan korkeammalla ja korkeammalle, koska me halutaan nousta siiville ja lentää tämä peli niin että kaikki jää ihmettelemään suu auki että mikä niille on oikein tullut! 2. Peliin valmistava, keskittymistä auttava ja henkeä nostattava verryttely Tärkeässä pelissä verryttelyn on hyvä olla samanlainen kuin ennen muitakin otteluita, mutta kauden aikana sen sisältöä voi hioa. Verryttelyssä tulee hakea tuntumaa erilaisiin teknisiin suorituksiin samoin kuin juosta itsensä lämpimäksi heti alusta täysivauhtista peliä varten. Teknisen harjoittelun ei tule olla liian haastavaa, sillä itseluottamuksen saaminen on tärkeä osa verryttelyä. Muutaman alun tuntuman hakemisen jälkeen pelaajien tulisi olla mahdollista onnistua suorituksissaan noin 80-prosenttisesti. Tietoinen sytyttäminen jatkuu nyt ennen kaikkea pelaajien voimin. Pelaajille on hyvä painottaa heidän merkitystään joukkueen syttymisessä ja odottaa heidän nostavan tunnelmaa kehumalla toistensa onnistumisia erilaisin kehumis- ja kannustushuudoin. Verryttelyssä pelaajien tulisi myös saada henkinen panoksensa sille tasolle, että alusta asti pelissä ollaan ns. hereillä. Joskus tuntuu, että pelkästään hyvillä sanoilla ja puheilla tämä ei onnistu vaan tarvitaan myös pieni annos ns. kiukun hakemista. Miten kiukkua ja terästäytymistä pitäisi hakea? En käyttäisi sellaisia menetelmiä tai puhetta, joista on myöhemmin haittaa vuorovaikutukselle urheilijoiden, vanhempien tai median kanssa tai joka muutoin olisi vastoin hyvää urheiluhenkeä, mutta joukkueen sisäisen kilpailun voi valjastaa palvelemaan skarppaamista. Esimerkiksi jokin lyhyt kaksintaisteluharjoite tasaväkisen parin kanssa, jolloin molemmat joutuvat suoriutumaan maksimaalisesti pärjätäkseen, voi hyvinkin herättää pelaajan omalle parhaalle tasolleen ennen ottelua. Samoin verryttelyn tekniikkaosuudessa voi olla lyhyt maksimaalisen keskittymisen jakso, jossa pyritään täysin virheettömiin suorituksiin laskemalla esim. kuinka monta onnistunutta kokonaissuoritusta (esim. tavoite 5, 9

lopetus viim. 10) joukkue pystyy saamaan. Tässä harjoituksessa pelaajat usein myös syttyvät kannustamaan toisiaan. 10 3. Huomion suuntaaminen pelin kannalta oleellisiin asioihin Paitsi että valmentaja haluaa joukkueensa olevan taistelutahtoinen ja rento, hän haluaa sen olevan myös keskittynyt. Taktiikan lyhyt läpikäynti palvelee tätä tehtävää. Tarkoituksena ei ole opettaa mitään uutta taktiikkaa vaan vahvistaa sitä, mitä ennestään osataan ja mitä tänään tullaan tarvitsemaan. Tämä palvelee nimenomaan huomion suuntaamista pelin kannalta oleellisiin asioihin (ks. myös Arajärvi ja Lehtoviita, 2012). Esimerkiksi, kun pelaaja saa pelivälineen haltuunsa, mihin hänen tulisi suunnata huomionsa? Tai kun pelaajat asettuvat aloituskuvioon, mihin toivoisit kiekottomien pelaajien suuntaavan huomionsa? Tähän voi valita ja harjoituksissa harjoitella joitakin avainsanoja. Taktisten tilanteiden ääneen sanominen on tärkeää myös sen takia, että silloin kaikki tietävät asian olevan sovittu ja voivansa olettaa toisten olevan samassa ajatuksessa mukana eikä tarvitse jättää joitakin kikkoja käyttämättä siksi, ettei toisen juonessa mukana olemisesta ole varmuutta. Vireystilan säätelyyn kuuluvat myös niin sanotut erikoistehtävät, joiden tarkoitus on paitsi palvella joukkueen taktiikkaa myös virittää pelaajia. Erikoistehtävät on hyvä antaa pelaajan tunnetilan mukaan. Jos valmentaja huomaa pelaajan olevan kovin jännittynyt hän voi antaa tehtävän esim. sanomalla: Sinä olet teknisesti loistava pelaaja ja pystyt mihin vaan, mutta tänään en odota sinulta mitään muuta kuin että keskityt hyvin kaikkiin kiinniottoihin ja pelaat rennosti ja rohkeasti. Jos taas valmentaja huomaa urheilijan aikovan selvitä pelistä mahdollisimman pienellä rasituksella ja miettivän lähinnä muita asioita, hän voi antaa tehtävän: Olen viime aikoina huomannut että sinulla on enemmän kapasiteettia kuin mitä tuot pelissä esiin, tänään odotan että olet aktiivisesti hakemassa kiekkoja ja tuot ison panoksen hyökkäyspeliin, erityisesti odotan sinulta hyvällä ajoituksella tulevia jatkohakuja. Puolustamiseen on helpompi purkaa ahdistunutta jännitystä kuin hyökkäykseen ja sitä on hyvä käyttää hyödyksi, jos joukkueessa on ylilatausta. Esim. Lähdetään laittamaan kaikki ylimääräinen energia siihen että ihan raivolla puolustetaan ja roikutaan iholla, keskitytään koko ajan siihen että mennään ihan täysillä. Hyökkäyksessä pelataan ihan peruspeliä, tehdään sitä yksinkertaista juttua mikä osataan hyvin. Tämä on finaaliottelu ja molemmille joukkueille tulee virheitä, koska se on finaalipelien yleinen luonne. Omista virheistä ei pidä hermostua eikä menettää itseluottamustaan vaan kärsivällisesti vaan jatkaa oman pelin pelaamista ilman murheita. Kenelläkään ei ole oikeutta huomauttaa kaverille virheistä, ainoastaan valmentajalta tulevat korjaavat kommentit. Kaikki muut keskittyvät kannustamaan. Valmentaja voi myös lietsoa lisää jännitystä, kun huomaa joukkueessa olevan alilatautumista maalailemalla heille mielikuvaa ottelun haasteista: Ei pidä yhtään aliarvioida näitä pelaajia. Vaikka he ovat pelanneet kauden meitä heikommin, ne voi lähteä tähän otteluun pienemmin painein ja se säästää niiltä virheitä. Meidän täytyy kovalla puolustuksella saada ne tekemään virheitä, muuten ne kyllä tuo kiekon

ihan loppuun asti. Omassa hyökkäyksessä pitää olla erityisen huolellinen sillä niillä on nopeita pelaajia jotka ehtii katkoihin paremmin kuin aina uskokaan. Ja niiden joukkue on todennäköisesti kehittynyt meidän viime pelistä ja osaa myös hyödyntää meidän virheitä paremmin. Eli keskitytään koko ajan huolellisesti tähän peliin, ei odoteta helppoa taivalta. Ylilatautunutta joukkuetta sen sijaan pitää auttaa rentoutumaan: Riittää kun tehdään se mitä osataan. Kun ollaan kärsivällisiä ja pidetään kiinni omasta pelitavasta ja koko ajan laitetaan kaikki peliin, niin voitto putoaa meidän käteen kun kypsä omena puusta. Taktisen osuuden käsittelyn voi hyvin jakaa esimerkiksi kahteen osaan, jossa ensimmäisessä käydään läpi muutama joukkueen pelitapaan liittyvä asia ja toisessa osassa keskitytään erikoistehtävien antamiseen, kuten puolustuksen erikoisvartiointeihin. Näiden kahden osan välissä voi olla esim. verryttelyä, sillä pelaajien keskittymiskyky ei useinkaan riitä usean asian vastaanottamiseen yhdellä kertaa pelin alla. Yhdysvaltalaisessa joukkueessa, jossa itse pelasin 2000-luvun alussa, oli tapana pitää kirjaa jokaisesta onnistuneesta ja epäonnistuneesta heitosta ja kiinniotosta pelin aikana. Omalla kohdallani tämä palveli suoritukseen keskittymistä ja pystyin parantamaan suorituksiani. Sellaisten pelaajien kohdalla, jotka ovat vielä teknisesti epävarmoja, olisin kuitenkin varovainen tällaisen suoritusseurannan käyttämisessä, sillä se saattaa halvaannuttaa epävarman pelaajan tai lisätä hänen epävarmuuttaan, jolloin suoritus saattaa ennestään heiketä. Sen sijaan pelaajat, jotka ovat jo teknisesti taitavia, mutta joiden virheet kuvastavat pikemminkin huolimatonta tilannearviointia tai hieman huoletonta suhtautumisesta omiin virheisiin, saattavat parantaa suorituksiaan seurannan avulla. Itse en kuitenkaan valmentajana ole käyttänyt suoritusseurantaa vaan yritän mieluummin saada jokaisen pelaajan pelaamaan ns. joukkueelle eli siis tekemään koko ajan parhaansa etsien joukkueen kannalta parhaita mahdollisia ratkaisuja turhan riskinoton tai oman pistetilin kartoittamisyritysten sijasta. Jos valmentaja kuitenkin haluaa käyttää suoritusseurantaa, sen käyttöä voisi pelaajakohtaisesti harkiten suositella aluksi harjoituksissa ja harjoituspeleissä. Kauden päätapahtumassa olisin varovainen lisäämään urheilijoiden suoritusstressiä: käyttäisin seurantaa vain jos pelaajat sitä toivoisivat. Toinen mahdollisuus harjoittaa pelaajien keskittymistä jokaiseen suoritukseen on se, että harjoituksissa pelataan säännöillä, joiden mukaan jokaisesta kiekon menetyksestä vastustaja saa pisteen, jokaisesta puolustuskatkosta oma joukkue saa pisteen ja jokaisesta maalista joukkue saa kaksi pistettä. 4. Mielekäs peluuttaminen Vaikka peluuttaminen liittyy enemmän valmentajan taktiseen kuin psykologiseen johtamiseen, voi peluuttamista katsoa myös psykologisesta näkökulmasta, sillä peluuttaminen on todennäköisesti eniten jännitteitä aiheuttava elementti joukkueessa. Juuri siksi, että peluuttamien herättää paljon tunteita pelaajissa (ja lasten urheilussa myös heidän vanhemmissaan), katson itse että myös aikuisten peluuttamisessa 11

12 valmentajan on hyvä käyttää niin laajaa materiaalia kuin ottelun voittamisen kannalta ja lajin sääntöjen puitteissa on mahdollista. Tämä on heikommille pelaajille kannustavaa ja kehittävää ja se myös vähentää jännitteitä joukkueen sisällä. Kuitenkin valmentajalla on vastuu joukkueen viemisestä niin pitkälle kuin mahdollista ja tätä vastuuta valmentaja ei voi siirtää käsistään. Valmentajalla tulee siis olla rohkeutta peluuttaa joukkuetta siten, että sen on mahdollista voittaa ja kehittyä. Kaikessa toiminnassaan valmentajan tulee pitää punaisena lankanaan joukkueen kokonaisetua ja tätä samaa hänen tulee odottaa myös pelaajilta. Jos joukkue oppii luottamaan siihen että valmentaja aina ajattelee ratkaisuissaan joukkueen parasta, joukkue oppii kunnioittamaan valmentajan ratkaisuja vaikka ne henkilökohtaisesti joskus kirpaisevatkin. Myös soraäänet joukkueen sisällä jäävät paremmin vaille hedelmällistä maaperää, jos suurin osa pelaajista kokee valmentajan toimineen oikeudenmukaisesti. Peluuttamisen ei pitäisi siis pitää sisällään rankaisuja pelaajan huonosta käytöksestä tai pelaajan ja valmentajan välisistä ristiriidoista ellei valmentaja katso, että joukkueen kokonaisedun kannalta näin on oikein menetellä. Tällöinkin katson, että asia kannattaa puhua selkeästi ja avoimesti auki peliä edeltävällä viikolla, ettei joukkueen keskittyminen häiriinny pelitilanteessa, sillä todennäköisesti hyvän pelaajan hyllyttäminen ottelusta aiheuttaa joukkueessa tunnereaktioita ja keskustelua. Lasten joukkuelajeissa on erilaisia peluuttamiseen liittyviä sääntöjä, joiden tarkoituksena on tukea lasten mahdollisuutta harrastaa useita urheilulajeja sekä estää liian aikaista valikoitumista. Näitä sääntöjä valmentajan tulee noudattaa ja asettaa ne pelkän voittamisen tavoittelun logiikan edelle. Muutoinkin katson, että sekä joukkueen että koko lajin etu on, että joukkueessa kunnioitetaan lajin sääntöjä sekä niiden kirjaimen että hengen osalta. Toinen psykologinen näkökulma laajassa peluuttamisessa on se, että parhaimmillaan se palvelee joukkueen voittamisen uskon säilyttämisessä läpi ottelun. Joukkueelle on henkisesti etua siitä, että se notkahduksen hetkenä tietää, että sillä on mahdollista tehdä konkreettisia toimenpiteitä, joilla se voi koventaa peliään. Peluuttaminen ottelussa kannattaa rakentaa siten, että pelin tempoa on mahdollista koko ajan lisätä. Ottelun alussa, jolloin molemmat joukkueet hakevat usein vielä tuntumaa, on hyvä ajaa sisään kaikki pelaajat joita ottelussa aikoo käyttää. Poikkeuksena tästä ovat lajit, joissa säännöt rajaavat vaihdot tiettyihin tarkkoihin hetkiin ja määriin. Ultimatessa kaikki pelaajat on mahdollista vaihtaa tehdyn pisteen jälkeen. Tuolloin valmentajan on mahdollista peluuttaa kaikkia ottelussa pelaavia pelaajia alusta lähtien ja tätä myös itse suosittelen. Sitten, jos toinen joukkue menee yli kahden pisteen johtoon on hyvä tiivistää pelaamista kunnes on päästy itse niskan päälle, jolloin on mahdollista vielä kokeilla materiaalin laajentamista. Ultimatessa ottelu pelataan yleensä 15 pisteeseen ja siinä vaiheessa kun johdossa olevalla joukkueella on koossa kahdeksan pistettä, vietetään 10 minuutin mittainen puoliaika. Lähtökohtaisesti ajattelen, että puoliajalle saakka on ihan hyvä mennä toisen joukkueen kanssa tasatahtia, mutta puoliajan jälkeen kaulaa olisi syytä ruveta tekemään. Joskus se voi onnistua ilman pelaamisen tiivistämistä, mutta usein on helpompaa, jos puoliajalta on mahdollista tehdä jokin pieni taktinen muutos toisen joukkueen hämäämiseksi ja muuttaa omaa peluuttamista siten, että joukkue todennäköisesti saa vastustajan virheet hyödynnettyä. Ihan

viimeisiä kortteja ei tuolloinkaan ole vielä hyvä lyödä pöytään vaan säästää ne pelin oletetun noin kahdeksan viimeisen pisteen ajaksi, jotta tempoa ja kovuutta on vielä kerran mahdollista nostaa. Siinä vaiheessa, kun valmentaja lyö viimeiset valttinsa pöytään, hänen ei enää pitäisi pudottaa tasoa. Siksi ihan parasta kokoonpanoaan kannattaa säästellä siihen asti, kun uskoo sen kaikkien pelaajien jaksavan pelata ottelun loppuun asti kovalla tasolla. Jos valmentaja joutuu palaamaan takaisin laajempaan kokoonpanoon siksi etteivät tähdet jaksa loppuun asti, se voi heikentää joukkueen uskoa voittoon samoin kuin lisätä virhealttiutta, sillä välillä sivuun jääneet pelaajat ovat jo saattaneet menettää sekä tuntumaansa että itseluottamustaan. Joukkueelle on hyvä opettaa, että jokaisella joukkueen jäsenellä on merkittävä rooli, vaikka hän ei olisikaan kentällä ison roolin haltija tai vaikka hän ei pelaisi lainkaan. Pelaajien määrä vaihtoaitiossa ja alkuverryttelyssä luo vaikutelmaa, että joukkueessa on paljon potentiaalia. Yhtä tärkeää kuin se, mitä tekee kentällä on se, mitä tekee kentän laidalla. Kannustushuudot ja yritykset auttaa joukkuetta penkiltä ovat tärkeitä, samoin kuin kaikenlainen toiminta hyvän fiiliksen luomiseksi. Tällaista ei-pelillistä joukkueen tukemista on syytä miettiä yhdessä joukkueen kanssa ja miettiä siihenkin mielekkäitä rooleja. 5. Oikea-aikaiset aikalisät Aikalisiä on eri lajeissa mahdollista ottaa erilainen määrä ja tämä tietysti ohjaa niiden käyttämistä. Lähtökohtaisesti on sanottava, että aikalisä on syytä ottaa silloin, kun ottelu uhkaa olla luisumassa toisen joukkueen hallintaan, ei vasta silloin kun ottelu jo melkein varmasti on hävitty! Psykologiselta kannalta aikalisän merkitys on yrityksessä katkaista vastustajan flow-tila sekä palauttaa oman joukkueen usko sen mahdollisuuksiin voittaa peli. Ultimatessa joukkueen on mahdollista ottaa kaksi kahden minuutin aikalisää kummallakin puoliajalla ja sopiva hetki aikalisälle on silloin, kun toinen joukkue on tehnyt kolme peräkkäistä pistettä. Aikalisällä valmentajalla on lyhyt hetki aikaa sanoa joukkueelle jotain ja jos aikalisä otetaan pisteiden välissä, on mahdollista myös tehdä muutoksia peluuttamisessa. Aikalisiä varten on hyvä, jos joukkueella on joitakin hyvin harjoiteltuja erikoiskuvioita, sillä joukkueen voittamisen uskon kannalta on hyvä, jos on jotakin konkreettista, mitä pelissä voidaan hetkeksi muuttaa, jotta sen hallintaan päästäisiin jälleen mukaan. Näissä kuvioissa on tärkeää se, että joukkue todella luottaa niiden onnistumiseen! Muutoin uskon sijasta saattaakin puhjeta epäuskoa joukkueen mahdollisuuksiin. Valmentajan on hyvä muistuttaa joukkuetta siitä, että kentälle pitää tuoda kaikki oma panos: osaaminen, keskittyminen ja fyysinen energia ja mistä kaikesta tänään pelataan. On myös hyvä tehdä peluuttamisessa jokin sellainen muutos, että se vahvistaa joukkueen suoriutumista. Näillä eväillä: idioottivarma aloituskuvio, erikoiskentällinen ja henkisen panoksen terästäminen, peli voi aikalisän jälkeen hyvinkin lähteä udelleen nousuun. Mutta entä, jos joukkue ei näistäkään yrityksistä huolimatta tunnu pääsevän omalle hyvälle tasolleen, mitä sen kanssa voi vielä tehdä? Valmentajan persoona ja tyyli vaikuttaa keinojen valintaan varmasti kaikkein eniten. Itse sanoisin todennäköisesti 13

jotakin tällaista: Tämän pelin kannalta meille on nyt kaikkein tärkeintä se, että tiedetään, että me kaikki varmasti ollaan tehty parhaamme pelin voittamiseksi. Tämä loppuaika pelataan ennen kaikkia siitä, millä fiiliksellä me lähdetään täältä tänään pois. Tämä hetki on myös meidän viimeinen tilaisuus tulla mukaan tähän peliin. Laitetaan nyt vielä kerran kaikki likoon! Liikutaan täysillä ja keskitytään täysillä! Lähdetään vielä kerran kääntämään tämä peli meille! Edelleenkään en lähtisi käyttämään sellaista kieltä, josta myöhemmässä vaiheessa voi olla haittaa, mutta varmasti pelaajia voi haastaa nousemaan omalle parhaalle tasolleen: Hei, meillä on olemassa enemmän kykyjä kun mitä tuolla kentällä nyt näkyy! Nyt me tarvitaan sitä ilmatilanneherruutta ja kärsivällisyyttä rakennukseen, mitä me osataan. Meidän tarkat heitot, meidän puolustuskatkot nyt ne pitää tuoda kentälle! Muuten meille tulee noutaja! Nyt on laitettava kaikki peliin! 6. Viisaat taktiset muutokset Hyvällä ultimate-joukkueella on vahva oma perushyökkäyspeli, jota osataan pelata erilaisia puolustuksia vastaan, muutama erilainen puolustus, joilla päästään järkyttämään vastustajan hyökkäystä sekä muutama erityinen hyökkäyskuvio, jossa pyritään saamaan kiekko mahdollisimman esteettömästi maaliin. Psykologiselta kanalta taktinen osaaminen tuo joukkueelle itseluottamusta sekä kykyä kääntää tasaväkiset ottelut voitoiksi. Taktinen valmistautuminen peliin alkaa hyvissä ajoin ennen ottelua jo edellisten päivien - ellei viikkojen aikana, jolloin valmentaja pyrkii ymmärtämään vastustajan pelitavan, sen vahvuudet ja heikkoudet. Peliä edeltävien harjoitusten yhteydessä tulisi käydä läpi keinoja, joilla hyökätään vastustajan heikkoihin kohtiin sekä korostetaan omia vahvuuksia samoin kuin peitetään omia heikkoja kohtia (ks. myös Miettinen, 1992, s. 151-155). Ultimatessa taktisia muutoksia on hyvä tehdä aikalisien tai puoliajan jälkeen tai ennalta sovitun kaavan mukaisesti. Jos taktiseen muutoksen ryhdytään siksi, ettei peruspelillä pärjätä vastustajalle, olisi se syytä ajoittaa jos mahdollista sellaiseen kohtaan, ettei vastustaja ehdi päästä sen juoneen kiinni ennen ottelun loppua. Tai sitten takataskussa on oltava vastustajalle varattuna vielä jokin toinenkin taktinen järkytys. Hyvin osattu taktinen muutos aiheuttaa vastustajalle usein hämmennyksen, jolloin virheitä sattuu enemmän. Jos oma joukkue pystyy hyödyntämään vastustajan virheet, ottelu on mahdollista kääntää sen eduksi. Joskus valmentaja on saattanut ajatella vastustajan pelaavan erilaisella taktiikalla kuin mitä pelin aikana ilmenee. Tuolloin ei pidä epäröidä muuttaa omaa hyökkäys- tai puolustustaktiikkaa paremmin peliin sopivaksi (ks. myös Miettinen, 1992, s.155). Joukkueen on syytä harjoitella erilaisia pelitapoja harjoituskauden aikana, jotta sillä on valmius pelissä reagoida vastustajan pelitapaan, ja valmentajalla on oikeus vaatia pelaajilta tällaista valmiutta. 14 7. Keskittymistä ylläpitävä puoliaika Puoliaika (ultimatessa 10 minuuttia) tarjoaa joukkueelle mahdollisuuden levähtää sekä keskustella yhdessä tarpeellisista taktisista muutoksista. Ihan ensimmäisten mi-

nuuttien aikana joukkueelle onkin tarjottava tilaisuus lepoon, juomiseen ja otteluun liittyviin ilmaisuihin. Kiihtyneitä pelaajia on rauhoitettava, epävarmoja rohkaistava, epäonnistuneita kannustettava ja onnistuneita haastettava jatkamaan samalla intensiteetillä. Muutaman lepominuutin jälkeen katse on selkeästi suunnattava seuraavaan puoliaikaan, sillä suurin psykologinen haaste puoliajalla on joukkueen keskittymisen ja nälkäisen fokuksen ylläpitäminen (ks. myös Miettinen, 1992, s. 146, 176). Moni ottelu ratkeaa puoliajalla siihen, että toisen joukkueen keskittyminen herpaantuu. Erityisen haavoittuvassa asemassa on joukkue, joka on ennalta lähtenyt peliin altavastaajana, mutta puoliajalla onkin pelin voitossa kiinni. Osa pelaajista saattaa jo tuolloin mielensä sopukoissa huokaista helpotuksesta: Tulihan tästä ihan hyvä peli! ja kokea päässeensä tavoitteeseensa. Tuollaisessa tilanteessa pari puoliajan jälkeen sattunutta keskittymisvirhettä, joista vastustaja pääsee tekemään maalin, saattaa musertaa joukkueen voittamisen uskon, jolloin toisen puoliajan alamäki onkin valmis. Haavoittuvassa tilanteessa on myös nääntynyt joukkue (ultimaten koko MM-lopputurnaus pelataan viikossa, jolloin pelejä on kuuden päivän aikana noin 12), jolle puoliaika tarjoaa todella kaivatun levon ja pelaajat ovat valmiita etsimään mitä tahansa syitä voidakseen jo keventää rasitustaan. Kolmas haavoittumisaltis tilanne on joukkueella, joka jo uskoo voittaneensa pelin, mutta toinen joukkue saakin puoliajalla koottua itsensä ja tulee uudelleen mukaan kilpailemaan pelin voitosta. Kaikissa näissä tapauksissa pelaajat samoin kuin fanit ja valmentaja ovat erittäin pettyneitä, jos suoritus toisella puoliajalla romahtaa. Kukaan ei myöskään tule onnittelemaan valmentajaa pelkästään hyvän ensimmäisen puoliajan johdosta. Matka onnistuneesta suorituksesta suorituksen romahtamiseen on urheilussa erittäin lyhyt ja pienetkin herpaantumiset asenteessa näkyvät armottomasti tuloksessa. Valmentajan onkin hyvä seurata ensimmäistä puoliaikaa koko ajan sillä silmällä, mitä tavoitteita hän voi asettaa joukkueelle toiselle puoliajalle, jotta tavoitteellinen asenne ei pääse repsahtamaan. Joskus on rohkeasti muutettava taktiikkaa, jos käytetty taktiikka ei ole toiminut. Samoin vastustajan järkyttämiseksi tarkoitetut taktiset muutokset on usein hyvä ottaa käyttöön puoliajan jälkeen ja vastaavasti joukkueen on oltava valmis vastustajan mahdollisesti tekemiin taktisiin muutoksiin. Mutta siinäkin tapauksessa, että valmentaja ei varsinaisesti ole aikeissa muuttaa mitään, joukkueelle on hyvä asettaa tavoitteita (ks. myös Miettinen, 1992, s. 146, 176). Vähintäänkin kannattaa antaa tavoite: Yhtään huonosta keskittymisestä johtuvaa virhettä ei saa tulla hyökkäyksessä. Yhtään keskittymisestä tai laiskuudesta johtuvaa virhettä ei saa tulla puolustuksessa. Meidän täytyy koventaa puolustusta toisella puoliajalla, sillä ne tulevat nyt kovemmalla yrityksellä kuin äsken. Altavastaajajoukkueelta voi myös rehellisesti kysyä: Ollaanko me oikeasti valmiita viemään tämä loppuun asti, voittamaan tämä peli vai tultiinko vaan esittämään hyvää ultimatea? Jos halutaan viedä tämä voittoon asti, nyt tämä peli vasta alkaa. Todennäköisesti joukkue uskaltaa lähteä tavoittelemaan voittoa, eihän mitään hävittävääkään ole. Nääntyneelle joukkueelle voi muistuttaa, että vastustaja on yhtä nääntynyt ja että juuri tällaisina hetkinä pelit ratkeavat. Se joukkue, joka pystyy vielä nostamaan tempoaan, voittaa. Ajatuksissaan jo voittaneelle joukkueelle voi muistuttaa, että toinen joukkue tulee mu- 15

kaan voitontaisteluun, jos sille yhtään antaa siihen tilaisuutta ja että heti puoliajan jälkeen sen yritykset ovat kuumimmillaan. Valmentajan ei koskaan kannata väheksyä sanojensa merkitystä, mutta voi olla tilanteita, jolloin valmentaja epäilee, ettei joukkueen asenne muutu pelkästään hänen koko joukkueelle suunnattujen sanojensa perusteella. Tuolloin voi olla hyvä asettaa pelaajille henkilökohtaisempia tavoitteita: Tulen nyt toisella puoliajalla seuraamaan myös teidän henkilökohtaisia kykyjä pelata tällaisessa haastavassa tilanteessa. Rakentajien osalta tulen kiinnittämään huomiota siihen, miten oikea-aikaisesti pystytte pelaamaan itsenne vapaaksi. Keskikenttien osalta kiinnitän huomiota siihen, miten hanakasti pyydätte kiekkoa itsellenne, kuitenkin nähden myös ylempien pelaajien liikkeet. Ja yläkentiltä odotan vaatimattomasti maaleja eli niin vahvoja hakuja että niihin on pakko lähettää kiekko. Puolustuksessa tarkkailen sitä energiaa, jolla todella pyritte katkoihin. 16 8. Auta liekkeihin! Vaikka joukkueen syttymisessä kovaan taisteluun on jotain taianomaista, ei tahdonalainen ja määrätietoinen sytyttäminenkään ole huono asia. Syttymistä voi helpottaa monin tavoin. Tärkeää on ymmärtää, että lausutuilla sanoilla ja jaetuilla ilmeillä on merkitystä joukkueen henkisen tilan kannalta. Hyvät ja kannustavat sanat tuovat joukkueeseen energiaa ja negatiiviset, korjaavat tai ilkeämieliset sanat eleet tai ilmeet vievät sitä. Jos pelaaja joutuu tekemään psyykkistä työtä päästäkseen yli joukkuetoverin tai valmentajan negatiivisesta kommentista, se saattaa lisätä yrittämistä, mutta vaikeuttaa syttymistä. Näin silloinkin, kun palaute on ollut rehellistä tai ilman pahaa tarkoitusta. Tämän takia valmentajankin kannattaa tarkkaan harkita, mitä kaikkea pelissä on syytä lähteä korjaamaan, sillä harvan pelaajan keskittymiskyky riittää valmentajalta tulevan uuden asian oppimiseen kesken tärkeän ottelun. Lähinnä kannattaa puuttua sellaisiin yhteispelin kannalta oleellisiin asioihin, joiden valmentaja tietää olevan joukkueelle melko helppoa toteuttaa. Sama sääntö ja vielä painokkaampana koskee pelaajia. Pelaajien toinen toisilleen jakamat ohjeet aiheuttavat helposti toisten virheistä iloitsemisen negatiivisen ajattelukehän joukkueessa, jolloin on huomattavasti vaikeampaa syttyä yhdessä peliin. En tarkoita, että joukkuetta ei yleensä saisi kehittää arvioimalla esimerkiksi sitä, mikä pelissä toimi hyvin ja mikä ei toiminut tai että yhteisissä keskusteluissa yleensä pitäisi välttää avoimuutta vaan että tärkeä peli ei ole oikea paikka puutteiden miettimiseen. Ajattelen, että tärkeässä pelissä joukkue on samassa tilanteessa kuin lavalla esiintyvä taiteilija, joka joutuu ottamaan yleisön haltuunsa sillä äänellä, niiden soittajien säestyksellä ja niiden kappaleiden siivittämänä, joita hänellä on. Puutteiden esillä pitäminen ei auta showta eikä yleensä peliäkään. Valmentaja ei voi yksin sytyttää joukkuetta vaan pelaajien on osallistuttava toistensa sytyttämiseen. Hyvä keino tähän on onnistumisten aplodeeraaminen ja hehkuttaminen, mihin kaikkien pelaajien pitäisi tulla mukaan. Oman kokemukseni mukaan myös ryhmässä, jossa on ns. hyvä ilmapiiri (ts. vähän vuorovaikutusjännitteitä eikä pelkoa haukutuksi tulemisesta), on helpompi syt-

tyä (ks. myös Matikka, 2012). Tällöin pelaajien on mm. helpompi kannustaa toisiaan ja pelata tarvittavan rohkeasti. Myös huumori, leikkimielisyys ja out of box tyyppiset hauskuudet peliin valmistautumisvaiheessa valmistavat pelaajaa heittäytymään ottelun imuun, yhteiseen intohimoiseen taisteluun joukkuekavereiden kanssa, mistä pohjimmiltaan joukkueurheilun liekkeihin syttymisessä lienee kysymys. Sisäisen kilpailun vahva korostaminen joukkueessa voi haitata koko joukkueen syttymistä. Kilpailun korostaminen johtaa helposti urheilijoiden salaiseen tyytyväisyyteen toisten epäonnistumisista ja siten helposti negatiiviseen palautekierteeseen ottelussa. Joukkueurheiluun kuuluu luonnollisena osana joukkueen sisäinen kilpailu, koska valmentajan on ratkaistava kenelle hän uskoo joukkueessa millaisenkin roolin, mutta sen korostaminen ja lietsominen pelaajien välille voi olla este joukkueen yhteisen taistelutahdon tiellä. On oikein hyödyntää sisäistä kilpailua harjoituksissa tai jopa verryttelyssä esim. kaksintaistelutaidon ja kovuuden kehittämisessä ja herättelemisessä tai harjoitustempon nostamisessa samoin kuin välinpitämättömien tai ylimielisten urheilijoiden suhteellisuudentajun palauttamisessa, mutta tuolloinkin tausta-ajatteluna on hyvä olla joukkueen valmistautuminen yhteistä vihollista kohtaamaan. Ei ole myöskään väärin nostaa esiin jonkin pelaajan erityisosaamista, varsinkin, jos on sovittu, että hän voisi auttaa ja neuvoa muita saavuttamaan saman (ks. esim. Bollen & Hoyle, 2003). Sen sijaan näkökulma, jossa joukkuekaveria pyritään nöyryyttämään tai nolaamaan tai hänen puutteitaan pyritään osoittamaan toisen osaamisen kustannuksella, voi hyvinkin johtaa toisten kannustamisen vähenemiseen ja sitä kautta joukkueen liekkeihin pääsemisen vaikeutumiseen. Monesti myös toiset pelaajat ovat sytyttäjinä parempia kuin valmentaja ja mielestäni valmentajan kannattaa antaa pelaajille mahdollisimman paljon henkistä liikkumavaraa juuri siksi, että pelaajat kokisivat pelaavansa ennen kaikkea itselleen ja joukkueelleen ja sitten vasta valmentajalle. Mitä enemmän pelaajilla itsellään on vaikutusmahdollisuuksia joukkueessa, sitä enemmän he todennäköisesti kokevat joukkueen menestyksen omaksi asiakseen ja tämä taas usein vaikuttaa suoraan siihen, millaisen panoksen pelaajat saavat itsestään irti ottelussa (ks. myös Liukkonen & Jaakkola, 2012). Valmentajan tulee kuitenkin koko ajan olla valppaana ohjaksissa ja valmiina tiukentamaan suitsia tai käymään ongelmiin pureutuvia keskusteluja, jos henkinen ilmapiiri tai muu toiminta alkaa mennä pois rakentavasta suunnasta. Ongelmiin tulisi tarttua välittömästi! Valmentajan työn voi hyvinkin sanoa olevan tasapainoilua pelaajien kuuntelemisen ja heille vaatimusten asettamisen välillä, joista kummastakaan valmentajan ei tule laistaa (ks. esim. Tamminen, 2003). 9. Lyhyt yhteenveto ottelusta Ottelun jälkeen on hyvä pitää pieni yhteenveto ottelusta. Isompien analyysien aika on myöhemmin, esimerkiksi seuraavien harjoitusten yhteydessä mutta jonkinlainen joukkueen kokoontuminen ja pelin yhteenveto on hyvä tehdä pelin jälkeen. Jos joukkue on voittanut, tästä on hyvä iloita ja kiittää pelaajia hyvästä pelistä. Joidenkin kehittämisalueiden esiin nostaminen ei haittaa, mutta tunnelmaa ei ole syytä la- 17

tistaa monilla korjausta vaativilla huomioilla. Jos voitto on tullut turnauksessa, jonka pelit vielä jatkuvat, on hyvä muistuttaa, että seuraava peli vaatii pian kaiken keskittymisen ja panoksen ja että nyt saavutettu voitto ei tuo menestystä seuraavassa pelissä vaan se pitää jälleen uudelleen ansaita. Hyvän fiiliksen voi menettää nopeasti pelaamalla seuraavan pelin huonosti! On hyvä uhrata muutama ajatus niille, joiden rooli jäi pieneksi ja kutsua heidän mukaan yhteiseen iloon. Heitä voi esimerkiksi kiittää joukkueen taistelutahtoa tai yhteishenkeä tukevasta käytöksestä, vaikka heille itselleen oma panos olisikin ollut pettymys. Esimerkiksi sanomalla: Jaana ja Kerttu, teidän peliaika jäi hyvin pieneksi, mutta teidän toiminta kentän laidalla oli mahtavaa ja joukkuetta tukevaa! Ei ole helppo kannustaa muita ja pitää yllä positiivista mielialaa, jos itse on pettynyt omaan rooliin, mutta te pystyitte koko ajan olemaan joukkueen tukena sieltä laidalta. Tuo osoittaa todellista joukkuepelaajan kanttia ja kypsyyttä, ettei jää murehtimaan omaa roolia vaan pystyy asettamaan toiminnassaan joukkueen edun etusijalle. Jos joukkue on hävinnyt, kannattaa ottaa esiin näkökulma, että häviöistä yleensä oppii enemmän kuin voitoista. On myös hyvä nostaa esiin joukkueen onnistumisen osa-alueet sekä mahdollisesti sanoa jokaisesta pelaajasta jokin hyvä kommentti. Tällöin tappion 18

murhe haihtuu nopeammin ja pelaajat voivat palata tekemisiinsä paremmalla mielellä. Voitonhuumasta on palattava maan pinnalle seuraavissa harjoituksissa, joista valmentaja voi tehdä niin haastavat, että joukkueen nöyryys jälleen löytyy. Epäonnistuneelle joukkueelle kannattaa rakentaa onnistumisen kokemuksia, sillä itseluottamuksen palautuminen tapahtuu ennen kaikkea onnistumisten kautta. Luonnollisesti on tehtävä analyysi pelistä ja harjoittelua rukattava tarpeen mukaisesti. Lopuksi muutama sana valmentajan johtajuudesta Yleisesti joukkueen valmentamisessa valmentajan johtajuuden tärkein elementti on mielestäni joukkueen luottamus valmentajaa kohtaan. Luottamuksen tärkein kulmakivi on se, että valmentajan toiminnan punaisena lankana on joukkueen kokonaisedun mukainen toiminta. Tämä voi sisältää monenlaisia asioita peluuttamisesta oman osaamisen kehittämiseen tai jopa harjoitusvastuun jakamiseen jossakin asiassa enemmän osaavalle henkilölle. Kilpaurheilussa valmentajan tärkein tehtävä on viedä joukkue parhaaseen mahdolliseen suoritukseen ja menestykseen samalla huolehtien siitä, että urheilijoiden henkinen tai fyysinen terveys ei ole uhattuna. Lasten ja nuorten harjoittelun on lisäksi sovittava heidän kulloiseenkin kehityskaareensa, jotta aikuisiässä on mahdollisuus menestyä. Valmentajan persoonasta usein riippuu, kuinka autoritaarisesti hän haluaa joukkuetta johtaa, mutta joukkueen yhteisten harjoitusten ja erityisesti pelin johtamisen tulee nähdäkseni olla autoritaarista. Jos vetovastuu on jaettu useammalle henkilölle tulee roolijaon olla selvä ennen ottelua tai joukkueen harjoitusta. Nopeissa ryhmänhallintatilanteissa ei ole mahdollisuutta käydä pitkää ajatustenvaihtoa siitä, miten kussakin tilanteessa kannattaisi toimia ilman että toiminnan laatu kärsii ja osa pelaajista turhautuu. Sen sijaan harjoitusten tai pelin jälkeen tai harjoituksia ennen ja ennen kaikkea yhteisissä palavereissa keskustelua on hyvä käydä. Jos valmentaja haluaa hän voi ottaa pelaajia mukaan tavoitteiden ja pelitavan ja harjoitustenkin luomisprosessiin ja tämä saattaa hyvinkin edistää urheilijoiden sitoutumista ja motivaatiota. Silloin valmentajan on hyvä pysyä uskollisena omalle valmennusfilosofialleen, mutta pyrkiä käyttämään hyödyksi pelaajien erityisosaamista ja -taitoja (ks. myös Miettinen, 1992, s. 152 154). Silti kaikki hyvätkään pelaajat eivät välttämättä kykene ajattelemaan esim. pelin taktista kokonaisuutta ja he saattavat turhautua nopeasti siihen liittyvissä keskusteluissa ja vaikuttaa negatiivisesti niiden ilmapiiriin. Sellaisessa tilanteessa koko joukkue on hyvä ottaa mukaan silloin kun käydään keskustelua joukkueen tavoitteista tai toimintatavoista, mutta valmennuksen suunnittelussa ja pelitapaan liittyvissä pohdinnoissa on hyvä turvautua tiimiin, joka on koottu valmentajasta/valmentajista ja joistakin pelaajista, jotka edustavat joukkuetta. Muuten kauden aikana valmentajan on hyvä käydä henkilökohtaisia keskusteluja pelaajien kanssa, jotta erilaiset jännitteet urheilijan ja valmentajan kanssa saadaan purettua. 19

Sisällön pääperiaatteet 1. Rakenna joukkueeseen positiivisen palautteen ja kannustamisen ilmapiiriä. Pidä myös pelaajien toinen toisilleen jakamaa kannustusta ja kiitosta erittäin tärkeänä. Tämä on positiivisen kierteen merkittävin liikkeellepanija. 2. Tärkeään peliin tullessasi koeta lievittää pelaajien ahdistusta ja lisätä taistelutahtoa. Maalaa tai maalatkaa yhdessä visiota, minkä puolesta taistellaan tänään. 3. Muistuta, että tärkeintä on tuoda kaikki oma osaaminen kentälle. Mikään muu osaaminen ei hyödytä pelissä. 4. Koeta ohjata pelaajien tarkkaavuus pelin kannalta oleellisiin asioihin. 5. Käytä mahdollisimman laajaa kokoonpanoa. Rakenna peluuttaminen siten, että ottelun tempoa on mahdollista koko ajan nostaa. 6. Ota aikalisä silloin, kun se on ajankohtainen, älä odota liian kauan. 7. Anna pelissä vain oleellisia ja melko helposti omaksuttavia ohjeita. Rajaa vastaavasti myös pelaajien ohjeiden antamista. 8. Hyödynnä viisaasti sisäistä kilpailua joukkueen valmiuksien rakentamisessa. Älä käytä toisten osaamista toisten nolaamiseen. 9. Puoliajalla aseta tavoite toiselle puoliajalle, jottei keskittyminen herpaannu. 10. Harjoitelkaa hyvin taktiset muutokset. 11. Pidä jokaisen roolia tärkeänä. Lähdeviitteet sekä aiheeseen liittyvää luettavaa Arajärvi, Paula & Lehtoviita, Terhi (2012). Keskittyminen. Teoksessa L. Matikka, & M. Roos-Salmi (toim.) Urheilupsykologian perusteet, s.206-216. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura. Bollen & Hoyle (2003). Coaches and cohesion. The impact of coaching techniques on team cohesion in the small group sport setting. Journal of Sport Behaviour, 20, (1), 86-104. University of Northern Iowa. Franzi, Päivi & Närhi, Ani (1998). Psyykkinen valmennus - järkeä ja sydäntä. Otava. Heino, Seppo (2000). Valmentautumisen psykologia. Iloisemmin, rohkeammin, rennommin. Lahti: VK-kustannus. Kaski, Satu (2006). Valmentautumisen psykologia kilpa- ja huippu-urheilussa. Helsinki: Edita. Liukkonen, Jarmo & Jaakkola, Timo (2012). Urheilijan motivaatio. Teoksessa L. Matikka, & M. Roos-Salmi (toim.) Urheilupsykologian perusteet, s.48-67. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura. Matikka, Leena (2012). Huippusuoritukset, huippukokemukset ja flow. Teoksessa L. Matikka, & M. Roos-Salmi (toim.) Urheilupsykologian perusteet s. 206-216. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura. Miettinen, Pauli (1992). Valmentaminen ja johtaminen: Joukkuelajit. Jyväskylä: Gummerus. 20