Ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun kokeilumalleja

TUTKIMUSRAPORTTI Nro VTT-R-11771-06 18.12.2006 Ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun kokeilumalleja Teoriaa ja käytännön innovaatioita Ekoseutumallit hankkeen RAPORTTI 1 Sirkka Heinonen Espoo 2006 Ympäristöklusterin tutkimusohjelma

ISBN 978-951-6347-0 Kansikuva: Sirkka Heinonen Ateenan Akropolis -kukkulalta aukeaa näkymä ekoseudun kokonaisuuksiin - vihreän luonnon ja rakennetun ympäristön sekä historian ja nykypäivän yhdistelmiin Taitto: Paula Sinivuori ja Auli Rautakivi Painopaikka: Multiprint Oy, Helsinki 2006

Ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun kokeilumalleja Teoriaa ja käytännön innovaatioita Ekoseutumallit hankkeen RAPORTTI 1 Sirkka Heinonen VTT Tutkimusraportti VTT-R-11771-06 Espoo 2006

Sirkka Heinonen 2006. Ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun kokeilumalleja - Teoriaa ja käytännön innovaatioita. VTT, Tutkimusraportti VTT-R-11771-06. 99 s. Avainsanat Ekoseutu, ekotehokkuus, innovaatiot, tulevaisuuskuvat TIIVISTELMÄ Ekotehokkaan yhteiskunnan tutkimuksessa on tärkeää ekotehokkaiden yhdyskuntien tutkimisen ohella analysoida kokonaisia seutuja niin maaseudun kyliä ja pieniä kuntia ympäröiviä maaseutukokonaisuuksia kuin kaupunkiseutuja. Maaseudun ja kaupunkien välisen vuorovaikutuksen tutkiminen ekotehokkuuden lisäämisen näkökulmasta on lisäksi tärkeä haaste. Vuosina 2004-2006 toteutetussa Ekoseutumallit -hankkeessa 1 on tuotettu tietoa - sekä teoreettista että empiiristä - ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun kriteereistä sekä maaseudun ja kaupungin välisen vuorovaikutuksen ekotehokkaista kytkennöistä. Hankkeessa on analysoitu sekä ulkomaisia että kotimaisia esimerkkejä asumiseen, työntekoon, liikkumiseen, kuluttamiseen, paikalliseen yrittäjyyteen ja elämäntapoihin liittyvien uusien innovatiivisten mallien kehittämisestä. Keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä hankkeessa on sovellettu modernin yhdyskuntasuunnittelun pioneerin ja seutusuunnittelun edelläkävijän, skotlantilaisen Patrick Geddesin (1854-1932) lähestymistapoja. Hän otti kaupunkiseudusta käyttöön termin "conurbation", jolla viittasi suuremman kaupungin ja sitä ympäröivien pienempien kaupunkien muodostamaan aluekokonaisuuteen. Geddes kehitti teoriaa kokonaisvaltaisesta "biopoliksesta" ennakoiden ekotehokasta kaupunkia ja seutua. Tämän hankkeen avulla Geddesin ajattelua tuodaan suomalaiseen yhdyskunta- ja seutusuunnittelua sekä kestävää kehitystä ja ekotehokkuutta koskevaan keskusteluun ja tutkimustietoisuuteen. Ekoseutumallit -hankkeen raportti on tarkoitettu kannustamaan suomalaisia kuntia, maakuntia ja muita seudullisia organisaatioita ja yhteisöjä innovatiivisiin kokeiluihin ekotehokkuuden edistämiseksi. 1 Hankkeen nimi kokonaisuudessaan on "Ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun kokeilumalleja". Hankkeen internet-sivujen osoite on http://www.vtt.fi/ekoseutu/. 3

Sirkka Heinonen 2006. Ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun kokeilumalleja. [Experimental Models of Eco-Efficient Towns and Regions (Eco-Regions) VTT Technical Research Centre of Finland, Research Report VTT-R-11771-06. 99 p. Keywords eco-regions, eco-efficiency, innovations, futures studies ABSTRACT Experimental models of eco-efficient rural and urban regions are presented in this report. A theoretical framework of Eco-Regions will be developed and proposed for experimental implementation, with a special view to the interconnections between city and the countryside. The "biopolis" thinking of Patrick Geddes (1854-1932) has been applied and elaborated for the purpose. The report is concerned with analysing whole regions comprising rural villages, small towns as well as larger cities with their surroundings. Possibilities for increasing eco-efficiency in rural and urban communities as well as in their interaction will be explored. A few cases of experimental and innovative housing, working/production and transport are analysed. The approach of this report is futures orientated, with the aim of providing best practices in eco-efficient development of regions. The framework of regional foresight is adopted. The project theme is headed by Doctor Sirkka Heinonen, in co-operation with Research Scientist Minna Halonen, Visiting Research Trainee Lorenzo Daldoss and Senior Research Scientist Tuuli Järvi. The project team is supported by a supervising group consisting of high-level experts. 4

ALKUSANAT Ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkimallin kokeilumalleja -hanke lyhyeltä nimeltään Ekoseutumallit -hanke on MMM:n ja VTT:n yhteisrahoituksella syksyllä 2004 käynnistynyt tutkimushanke. Hanke on jatkunut vuonna 2006, jolloin rahoitusta on saatu myös ympäristöministeriön ympäristöklusterin tutkimusohjelmasta (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=87316&lan=fi). Ekoseutumallit -hankkeen projektipäällikkönä on toiminut tulevaisuudentutkimuksen dosentti Sirkka Heinonen, joka on johtava tutkija VTT:llä. Projektiryhmään ovat kuuluneet lisäksi tutkija, Dottore in Geografia Minna Halonen, erikoistutkija Tuuli Järvi ja tutkimusharjoittelija Lorenzo Daldoss. Tarpeen mukaan hankkeessa on konsultoitu myös muita yhdyskuntarakenteen, liikenteen ja logistiikan asiantuntijoita VTT:ltä ja muista organisaatioista. Tutkija Saija Ettanen on vuonna 2004 osallistunut hankkeen suunnitteluvaiheessa aineiston työstämiseen. Lisäksi tutkija Paula Sinivuori ja tutkimusryhmän sihteeri Raija Sahlstedt ovat arvokkaalla panostuksella avustaneet raportin viimeistelyssä. Hankkeen ohjausryhmän edustajina ovat toimineet ylitarkastaja Johanna Heikkilä maa- ja metsätalousministeriöstä, dosentti Osmo Kuusi valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta ja tutkimusjohtaja Marja-Liisa Viherä TeliaSonera Finland Oy:n Tietoyhteiskuntayksiköstä. Yliarkkitehti Anne Jarva ja yliarkkitehti Harri Hakaste ovat tulleet ohjausryhmään ympäristöklusterin edustajina vuonna 2006. Hankkeen kotisivu sijaitsee osoitteessa http://www.vtt.fi/ekoseutu. Lausumme lämpimät kiitokset kaikille hankkeeseen ja raportin tuottamiseen osallistuneille henkilöille ja tahoille. Toivomme raportista koituvan monipuolista hyötyä ja uutta ajattelua toimijoiden oman toiminnan kehittämiseen. Espoossa 12.12.2006 Sirkka Heinonen sirkka.heinonen@vtt.fi 5

Sisällysluettelo TIIVISTELMÄ...3 ABSTRACT...4 ALKUSANAT...5 1 JOHDANTO...1 1.1 Tutkimuksen käsitteistö...1 1.2 Tutkimuksen tavoitteet...5 1.3 Tutkimuksen viitekehys...7 1.4 Aineisto ja menetelmät...9 2 EKOTEHOKKAAT SEUDUT JA KESTÄVÄT YHDYSKUNNAT...10 2.1 Seutujen ja yhdyskuntien tulevaisuuden haasteista...10 2.1.1 Tulevaisuusajattelusta seuduille, alueille ja yhdyskunnille kilpailuetua...10 2.1.2 Megatrendit tulevaisuusajattelun työvälineinä seutu-, alue- ja yhdyskuntasuunnittelun "Bermudan kolmiossa"...12 2.1.3 Toimintojen mallit monimutkaistuvat ja monimuotoistuvat tulevaisuudessa...13 2.1.4 Seutujen, alueiden ja yhdyskuntien kehitykseen vaikuttavat megatrendit...14 2.2 Kehityksen kymmenen kärjessä Top Ten -väittämät...20 2.2.1 Teknologian Top Ten väittämät...20 2.2.2 Asumisen Top Ten -väittämät...23 2.2.3 Työnteon Top Ten -väittämät...27 2.2.4 Liikkumisen Top Ten -väittämät...32 2.3 Ekotehokkaat seudut...35 2.3.1 Patrick Geddesin conurbation ja biopolis ekotehokkuuden maastossa...35 2.3.2 Kestävät yhdyskunnat...40 2.4 Ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun mallikehikko...45 2.4.1 Maaseudun rakennetypologia...45 2.4.2 Kaupunkirakenteen typologia...48 7

2.4.3 Kaupunkien kytkeytyminen seutukokonaisuudessa... 52 2.4.4 Seutujen, alueiden ja yhdyskuntien haasteet ja menestymisen ehdot55 3 ULKOMAISIA KOKEILUKOHTEITA... 62 3.1 Greater Manchester City-Region 2020... 62 3.2 BedZED... 66 3.3 Pays de Thaun ekoalue... 71 3.4 Malmön Västra Hamnen... 74 4 KOTIMAISET KOHDEALUEET... 78 4.1 Lähikköasumista Loviisan seudulle... 81 4.2 Lähiruokaa Länsi-Uudellamaalla Bromarvin kylässä... 83 4.3 Etätyötä ja etätoimintoja Etelä-Savon kesämökki-seudulle... 85 4.4 Ekoelinkeinoja ja ekainuu... 88 LOPUKSI... 90 LÄHDELUETTELO... 92 LUETTELO KUVISTA JA TAULUKOISTA... 97 8

1 Johdanto Ekotehokkaan yhteiskunnan tutkimuksessa ekotehokkaiden yhdyskuntien tutkimisen ohella on tärkeää analysoida kokonaisia seutuja niin maaseudun kyliä ja pieniä kuntia ympäröiviä maaseutukokonaisuuksia kuin kaupunkiseutuja. Maaseudun ja kaupunkien välisen vuorovaikutuksen tutkiminen ekotehokkuuden lisäämisen näkökulmasta on lisäksi tärkeä haaste. Tämä hanke hyödyntää ja jatkaa aiempaa tutkimustyötä koskien maaseudun tulevaisuuden kehittämisvaihtoehtoja, yhdyskuntien ekotehokkuuden ja uusien toimintamallien (ks. etäläsnäolo ja ekoetätyö) tutkimista sekä tietoyhteiskunnan mahdollisuuksien soveltamista kestävän kehityksen edistämiseen (erityisesti VTT:llä ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa Turun kauppakorkeakoululla). Tutkimus kytkeytyy tiivisti aiempiin edellä mainituista aiheista tehtyihin hankkeisiin ja vie eteenpäin niissä esitettyjä teorioita seutuajatteluun soveltaen (etenkin Halme et al. 2002; Heinonen 2000; 2004; Heinonen et al. 2003a; 2003b; 2004). 1.1 Tutkimuksen käsitteistö Tutkimuksen johdannossa on syytä myös lyhyesti esitellä työssä käytettävää käsitteistöä. Aluksi on todettava, että maantieteelliset ja hallinnolliset käsitteet ja niitä kuvaavat termit menevät yleisessä kielenkäytössä paikoin päällekkäin. Peruskäsitteinä mainittakoon pienemmästä kokonaisuudesta suurempaan seuraavat: yhdyskunta, alue ja seutu. Yhdyskunta on ihmisten muodostama yhteisö. Alue tarkoittaa useammista yhdyskunnista tai seuduista muodostuvaa alaa, joka jossakin suhteessa muodostaa oman piirinsä. Seutu muodostuu useammista yhdyskunnista ja/tai alueista, jotka jossakin suhteessa (esimerkiksi toiminnallisesti) muodostavat kokonaisuuden. Näitä vastaavasti voidaan määritellä edellä mainittujen käsitteiden rakenteita kuvaavat käsitteet: seuturakenne, aluerakenne ja yhdyskuntarakenne. Määritelmien lähteinä on käytetty raportteja Seuturakenteen kuvaustavat (esiselvitys) (Uudenmaan liitto 2001, s. 6) ja Seuturakenteen nykytilan kuvauksia (VTT Rakennus- ja Yhdyskuntatekniikka 2002, s. 9) Seuturakenne tarkoittaa seudun (esimerkiksi Helsingin seudun) alue- ja yhdyskuntarakenteen kokonaisuutta. Kyse on fyysistoiminnallisesta kokonaisuudesta, josta voidaan käyttää myös nimitystä: työssäkäyntialue työmarkkina-alue asuntomarkkina-alue

päivittäisalue. Seuturakenteen keskeisiä kuvauksen kohteita ovat seudun: toiminnallinen rakenne (asuminen, työ, palvelut, liikkuminen) ja sen intensiteetti sekä fyysiset ja toiminnalliset yhteydet (väylät, vyöhykkeet, vaikutusalueet, viherverkko tms.) Esimerkiksi Helsingin seuturakenne tarkoittaa Helsingin seudun alue- ja yhdyskuntarakenteen kokonaisuutta, johon kuuluu YTV:n neljän kunnan lisäksi joukko ns. kehyskuntia Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntaliittojen alueilta. Helsingin seudun erityistapauksessa voidaan lisäksi puhua suurkaupunkiseudusta vrt. Euroopan muiden suurkaupunkiseutujen rajaukset ja määrittelyt. Aluerakenne tarkoittaa seutu- ja valtakunnantasoista rakennetun ympäristön kokonaisuutta, johon sisältyvät: kaupunkimaiset yhdyskunnat ym. taajamat ja, haja-asutus eli maaseudun yksittäisasumukset ja, taajamia ja haja-asutusta yhdistävät liikenne- ja muut yhdyskuntatekniset verkot sekä, rakennetut ulkoilu- ym. viheralueet, jotka tukevat kaikkia asutusmuotoja. Laajimmassa merkityksessä myös maa- ja metsätalousalueet, suot, vesialueet ja muut rakennetun ympäristön ulkopuolelle jäävät alueet. Aluerakenteessa on siis sekä useita yhdyskuntia, kaupunkeja ym. taajamia sekä maaseutua. Yhdyskuntarakenne rajautuu yhden työssäkäyntialueen sisälle eli muodostaa yhden toiminnallisen kokonaisuuden asumisen, työssäkäynnin, asioinnin ym. päivittäistoimintojen puitteissa. Alue- ja yhdyskuntarakenne ovat käsitteitä, jotka ovat riippumattomia hallinnollisista rajoista (kunta-, seutukunta-, maakuntarajat). Fyysinen ja toiminnallinen rakenne viittaa seudun eri ulottuvuuksiin tai ominaisuuksiin: Fyysinen rakenne = rakennustuotannon tuloksena syntyvät konkreettiset rakenneosat kuten talot, verkostot, viher- ja muut rakenteet jne. Toiminnallinen rakenne = fyysisissä rakenteissa tapahtuvat toiminnot kuten asuminen, työnteko, liikenne, tekninen huolto jne. 2

Seutua ja sen yhdyskuntia suunnittelemalla ja toteuttamalla vaikutetaan välittömästi fyysisen rakenteen muotoon, mutta välillisesti on tavoitteena toimintojen ohjaaminen toivotulla tavalla. Lisäksi tässä on syytä pohtia lyhyesti mitä paikalla ja tilalla tarkoitetaan, toisin sanoen niitä puitteita, joissa toiminnot - niin fyysiset kuin virtuaaliset - tapahtuvat. Paikka humanistisen maantieteen käsitteenä tarkoittaa tilaa, johon ihminen liittää merkityksiä elämismaailmassaan. Paikka ei ole objektiivinen fakta, vaan ihmisten kokemuksista ja inhimillisestä tulkinnasta merkityssisältönsä saava ilmiö. Elämismaailma sisältää kaiken tutun ja rutiininomaisen, jonka kautta neutraalista ympäristöstä abstraktista tilasta tulee subjektiivinen, henkilökohtainen paikka (Haarni et al. 1997, 16-17). Fyysinen sijainnillisuus jää toissijaiseksi henkilökohtaisen ympäristösuhteen noustessa etualalle (Haarni et al. 1997, 211 ks. myös Tuan 1977). Paikka sijoittuu tilaan. Edward Relphin sanoin (Relph 1986, 8): Tila toimii paikan kontekstina (taustana), mutta saa merkityksensä paikkojen erityispiirteistä. Aistein havaittu ympäristö muodostaa elämismaailman perustan. Havaintojen tulkitseminen liittää maailmaan merkityksiä, jotka muuttavat tilan paikaksi. Menneisyyden paikat muuttuvat muistoiksi, joiden kautta käsitykset nykyisistä paikoista rakentuvat (Haarni et al. 1997, 17). Paikan ja tilan käsitteet kietoutuvat toisiinsa ja niiden raja on häilyvä. Tila on paikkaa abstraktimpi käsite. Erilaistumattomasta tilasta tulee paikka, kun opimme tuntemaan sen paremmin ja osaamme antaa sille arvoa (Tuan 1977, 6). Paikan ja tilan kokemus riippuu myös kokijasta. Tietty asuinalue edustaa alueen asukkaille elettyä paikkaa, johon elämänkokemukset ja päivittäiset käytännöt ankkuroituvat. Asuinalueen suunnittelijalle alue määrittyy abstraktimmin tilaksi, jossa näkijä ja kokija eivät ole läsnä. (Haarni et al. 1997, 32) Humanistisessa maantieteessä myös maiseman käsitteeseen avataan yksilöllinen ja intersubjektiivinen näkökulma. Maisema ei ole pelkkä fyysisten elementtiensä summa, näkymä paikasta. Uudessa maisematutkimuksessa maisema käsitetään tavaksi nähdä ja jäsentää kulttuurisia ympäristöjä. Voidaankin puhua mielenmaisemista, jotka ovat sekä yksilön henkilökohtaisen kokemisen että kollektiivisen tajunnan tuotteita. Mielenmaisemat ovat käsityksiä ja mielikuvia siitä, millainen ihmistä ympäröivä todellisuus on. Mielenmaisemat eivät välttämättä liity aistien välityksellä havaittuun ympäristöön. Myös taide, media ja mielikuvitus tuottavat voimakkaita mielikuvia, jotka vaikuttavat yksilön mielenmaisemiin (Haarni et al. 1997, 33). Paikan identiteetti muodostuu sekä intersubjektiivisten intentioiden ja kokemusten kautta kuin myös rakennetun ja luonnon ympäristön ilmenemismuodon välityksellä. Paikan identiteetti koskee samanaikaisesti uniikkien paikkojen omaleimaisuutta ja eri paikkojen samanlaisuutta (Relph 1976, 44). 3

Virtuaalimaantiede on paikkojen tutkimista eteerisinä (ei todellisen maailman konkreettisina) tiloina ja tietokoneen sisällä tapahtuvina prosesseina sekä niiden tapojen tutkimista, joiden välityksellä tämä tietokoneiden sisäinen tila muuttaa tietokoneiden ulkopuolisia materiaalisia paikkoja. Virtuaalimaantieteen Januksen kasvoihin liittyy lisäksi tietokoneiden ja verkkojen maantieteen tutkiminen perinteisestä näkökulmasta. Michael Batty (1997, 4) on luonut oman alustavan typologiansa virtuaalimaantieteestä. Hänen mukaansa meidän on opittava visualisoimaan ja erottamaan seuraavat virtuaalimaantieteen komponentit: 1) cspace eli suomeksi c-tila joka on tietokoneiden sisäinen tila; 2) cyberspace eli suomeksi kyberavaruus, joka viittaa tietokoneiden käyttöön kommunikoinnissa; 3) cyberplace eli suomeksi kyberpaikka, joka merkitsee digitaalimaailman infrastruktuuria. C-tila (cspace) ja kyberpaikka (cyberplace) ovat käsitteitä, joissa tekniset aspektit ja rakenteet painottuvat. Sen sijaan kyberavaruus (cyberspace) on laajempi käsite. Se on eräänlainen metatermi, joka viittaa tietoyhteiskunnan virtuaaliseen toimimiseen sosiokulttuurisena ilmiönä. Nämä kolme käsitettä ovat Battyn (1997, 1) mukaan avainelementtejä Castellsin (1996, 372-375) kuvaamasta todellisesta virtuaalisuudesta. C-tilan käsitteen käyttöönoton tarkoituksena on erottaa tietokoneiden käyttö peleihin, suunnitteluun, tieteentekoon, tekstinkäsittelyyn jne. tietokoneiden käytöstä viestintään, joka on kyberavaruuden perinteinen teema. Vastaavasti uusien kyberavaruudesta koostuvien tietokonetilojen erottaminen kyberavaruuden perinteisiin paikkoihin aiheuttamasta vaikutuksesta legitimoi Battyn mukaan sen ulottamisen kyberpaikan käsitteeseen (Heinonen ja Niskanen 2000; Heinonen et al. 2003a). Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa (Ympäristön ja kehityksen maailmankomission raportti 1987, 26). Ekotehokkuus eli ekologinen tehokkuus merkitsee luonnonvarojen käytön vähenemistä jokaista tuotettua tai kulutettua fyysistä tai talouden yksikköä kohti sekä päästöjen ja jätteiden määrän vähenemistä. (ks. Heinonen et al. 2004, 59; Heinonen et al. 2002, 6; Rissa 2001). Ekotehokkuutta tarkasteltaessa on tärkeää kiinnittää yhtä aikaa huomiota kestävän kehityksen sosiaaliseen ulottuvuuteen ja vaikutuksiin. 4

Ekotietoyhteiskunta on yhteiskunta, jossa tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään ympäristöystävällisten tuotantotapojen, toimintamallien ja elämäntapojen edistämiseksi ja jossa tieto- ja viestintätekniikka itsessään rasittaa ympäristöä elinkaarensa aikana mahdollisimman vähän. (Heinonen et al. 2004, 130). Kestävän kehityksen tietoyhteiskunnassa tarkoituksenmukaista tieto- ja viestintätekniikkaa niihin liittyvine palveluineen ja sisältöineen on kaikkien yhteiskunnan toimijoiden saatavilla ja niiden soveltaminen parantaa sekä ihmisten että ympäristön hyvinvointia varmistaen tuleville sukupolville samat mahdollisuudet kuin nykyisillä on. (Heinonen et al. 2004, 130). Ekoseutu-termillä (eco-region) viitataan suhteellisen homogeenisiin ekologisiin systeemeihin, jotka perustuvat alueen tai seudun maankäyttöön, pinnanmuodostukseen, nykyiseen ja potentiaaliseen kasvillisuuteen ja maaperään (http://www.michigan.gov). Tässä raportissa ekoseudulla viitataan sellaiseen seutukokonaisuuteen, jossa toimintojen tavoitteena ja/tai toteutumana on kokonaisvaltaisesti ekologisen, taloudellisen ja sosiokulttuurisen ulottuvuuden yhdistävä kestävän kehityksen mukainen elämä. 1.2 Tutkimuksen tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa (sekä teoreettista että empiiristä) ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun kriteereistä, maaseudun ja kaupungin välisen vuorovaikutuksen ekotehokkaista kytkennöistä ja keskinäisestä ekotehokkuuden vertailusta. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on analysoida esimerkkejä kokeellisten asumiseen, työntekoon, liikkumiseen, kuluttamiseen, paikalliseen yrittäjyyteen ja elämäntapoihin liittyvien uusien innovatiivisten mallien kehittämisestä. Tältä pohjalta tutkimuksessa luodaan synteesimalli toisaalta teorian ja empirian, toisaalta maaseudun ja kaupunkiseudun ekotehokkuuden kriteeristöjä yhdistäen ja vertaillen. Tutkimuksen perimmäisenä tavoitteena on tutkimustiedon tuottamisen sekä keinojen ja testaamisehdotusten arvioinnin avulla tukea maan eri alueiden tasapainoisempaa kehitystä sekä vauhdittaa alueiden omaehtoista kehittämistä esittämällä innovatiivisia kokeilumalleja asumisen, työnteon, yrittäjyyden, tuotannon, vapaa-ajan vieton ja liikkumisen osalta kestävän kehityksen mukaisesti. Lisäksi alueiden välisiä digitaalisia kuiluja pyritään kuromaan umpeen kestävän kehityksen tietoyhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien ja uusien toimintatapojen avulla (Heinonen et al. 2003). Yleisenä tavoitteena on tällöin nk. ekotietoyhteiskunnan edellytysten avaaminen ja rakentaminen. 5

Kuva 1. Ekotietoyhteiskunta rakentuu eri tietoyhteiskuntavaiheiden ja tiedon kerrostumien päälle (ks. Heinonen et al. 2003a). Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa teoriaan ja empiriaan pohjautuva synteesimalli maaseudun ja kaupunkiseudun ekotehokkuudesta (kriteerit, edellytykset, vaikutukset, kokeiluista saadut kokemukset). Synteesimalliin haetaan elementtejä erityisesti ekotehokkaista innovaatioista, ideoista ja käytännöistä. Tutkimuksen tuottama tietovaranto ekotehokkaista seuduista toimii samalla esimerkkimielessä mallina, jonka uusia toimintamuotoja ja ratkaisuja voidaan kokeilla ja soveltaa suomalaisissa yhdyskunnissa ja maakunnissa (alueelliset ja paikalliset kontekstit kytkettyinä seudulliseen kokonaisuuteen). Vihreän kaupunkiseudun ja maaseudun ekotehokkuuteen liittyy asuinympäristöjen terveellisyys keskeisenä kriteerinä. 6

1.3 Tutkimuksen viitekehys Tutkimuksen perimmäisenä tavoitteena ja sitä palvelevana viitekehyksenä ja teoreettisena lähtökohtana on ekotehokkuuden edistäminen kokonaisilla seuduilla niin maaseudulla kuin kaupunkiseuduilla ja niiden muodostamissa vuorovaikutuskokonaisuuksissa kestävän kehityksen kaikissa ulottuvuuksissa niin ekologisessa, taloudellisessa, sosiaalisessa kuin kulttuurisessa mielessä. Erityisenä teoreettisena viitekehyksenä hankkeessa sovelletaan modernin yhdyskuntasuunnittelun pioneerin ja seutusuunnittelun edelläkävijän (Welter 2002, 1), skotlantilaisen Patrick Geddesin (1854-1932) lähestymistapoja. Hän otti kaupunkiseudusta käyttöön termin "conurbation", jolla viittasi suuremman kaupungin ja sitä ympäröivien pienempien kaupunkien muodostamaan aluekokonaisuuteen. Nykykielessä "conurbation" merkitsee taajamaa, kaupunkimaista asutusketjua. Pääkaupunkiseudulla Helsinkin seutu muodostaa tyypillisesti Geddesin tarkoittaman asutusketjun. Helsinki on iso keskus, jonka ympärille on muodostunut pienempiä keskuksia - Espoo, Vantaa ja Kauniainen sekä näiden ympärille vastaavasti taas pienempiä keskittymiä. Geddes kehitti teoriaa "biopoliksesta" (ennakoiden ekotehokasta kaupunkia ja seutua) ja näki tavoitteekseen yhdistää yhdyskuntasuunnittelussa 1) tieteen, 2) moraalisuuden ja 3) esteettisyyden. Nämä kolme aluetta, joita harvemmin on esitetty yhdistettäväksi tietoyhteiskunnassa, voidaan tulkita edustavan ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun tavoitetta. Ne esiintyivät jo antiikin kreikkalaisessa ajattelussa kolmena perushyveenä - totuus, hyvyys ja kauneus. Tämän tutkimuksen tulkinnan mukaan tässä tieteen, moraalisuuden ja esteettisyyden muodostamassa "tripoliksessa" suunnittelun kolminapaisessa koodistossa tiede edustaa tieteen ja teknologian (tieto- ja viestintätekniikan lisäksi kaiken uuden tekniikan kuten esimerkiksi biotekniikan) tarjoamia välineitä ja sovelluksia ekotehokkuuden lisäämiseksi kaupunkien ja seutujen kehittämisessä. Tiede perustuu faktoihin, objektiivisesti todettuihin tosiasioihin. Moraalisuus puolestaan edustaa kestävän kehityksen sosiaalista ulottuvuutta, sitä että tasapuolisuuden ja tasa-arvoisuuden tavoite toteutuu eri alueiden, väestöryhmien, ikäluokkien, sosioekonomiselta asemalta erilaisten ryhmien kohdalla. Lisäksi se tarkoittaa sitä, että teknisesti mahdolliset ja ekotehokkuutta lisäävät innovaatiot, tuotteet ja toimintatavat ovat myös eettisesti hyväksyttäviä ja korkeatasoisia. Moraalisuus perustuu yhteisön yhteisiin arvoihin. Kolmanneksi esteettisyyden merkitys on kiistaton asukkaiden elinympäristölle ja elämänlaadulle, lisäksi sen kytkeytyminen muuhun sosiokulttuuriseen monimuotoisuuteen parantaa yhdyskuntien, alueiden ja seutujen kilpailukykyä. Elinympäristön tarjoamat esteettiset elämykset luovat maisemaa ja paikan identiteettiä. 7

Kuva 2. Suunnittelun kolminapainen "tripolis" (Geddesiä mukaellen). Aikaulottuvuus lisättynä tähän viitekehykseen tarjoaa mielenkiintoisen lähtökohdan tarkastelulle. Geddesin ajatusmallin kolme pääteemaa ovat: 1) hyvän kaupungin malli on kreikkalainen polis, 2) tieto perustuu ympäristön havainnoimiseen näköaistin avulla, 3) tiedosta tulee tieteellistä teoriaa visuaalisen mallintamisprosessin avulla. Geddes pyrki muuntamaan teorian käytäntöön luonnontieteiden mallin mukaan. Evoluutioteorian väittämät lajien jatkuvasta ja asteittaisesta muutoksesta olivat Geddesin mielestä yhtä hyvin sovellettavissa kaupunkeihin kuin alkueläimiin (Welter 2002, XVII). Geddesin biopolis -teoria perustuu kahteen tukijalkaan: 1) ekologiseen ajatteluun (biologia), jonka mukaan kaupunki on orgaaninen kokonaisuus ja 2) kreikkalaiseen polis -käsitteeseen (Welter 2002, 3). Geddesin ekoseutu-käsite (biological region) perustuu evoluutioteoreettiseen ajatteluun organismien ja ympäristön vuorovaikutteisesta suhteesta. Kaupunki on Geddesille inhimillisen elämän erityismuoto ja itse asiassa tavoiteltava muoto, erityisesti sen kehittyneimmässä versiossa kooperatiivisen ja yhteisöllisen elämän keskuksena (Welter 2002, 10-11). Kreikkalaisesta poliksesta, etenkin Platon Tasavalta-teoksessa kuvailemasta poliksesta, Geddes löysi vastineen omalle biopolikselleeen. Molemmissa käsitteissä kaupunki on hallinnon ja kulttuurielämän keskus, joka elää symbioosissa ympäröivän maaseudun kanssa muodostaen laajemman ekoseudun tai seutukaupungin 8

(regional city). Geddes kehitti myös ideaa ns. ur-kaupungista, josta kaikkien yhdyskuntien morfologia polveutuisi. Ur-kaupunki on abstrakti käsite, joka on verrattavissa Platonin ajatteluun tai Johann Wolfgang von Goethen Urpflanze-käsitteeseen (Welter 2002, 4). Todellinen kaupunki (true city) on Geddesin käyttämä nimitys ihanteellisesta kaupungista (Welter 2002, 5). Geddes puhuu myös Kauniista Kaupungista, jonka tulee olla oman elämänsä ja työnsä tulosta - kaupunkilaisten sielun ja mielentilan ilmentymä ja ilmaus. (Welter 2002, 39). 1.4 Aineisto ja menetelmät Hankkeessa kehitetään ekoseutuajattelun teoriaa ja analysoidaan erilaisia kohdealueita. Paikallistasoisia kehittämisstrategioita, -visioita ja -hankkeita analysoidaan kriittisesti ja testataan niiden soveltuvuutta ekotehokkaiden toteutusmuotojen kehittämiseen tutkimuksessa laadittavan ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun mallikehikon valossa. Kuvatuista kehittämisstrategioista, suunnitelmista ja visioista on valittu kehityskelpoisimpia malleja muodostamaan tietovarantoa, jota voidaan soveltaa muiden suomalaisten yhdyskuntien kehittämiseksi ekotehokkaaseen suuntaan ja seututarkastelutaso huomioon ottaen. Esitettyjen ulkomaisten kokemusten ja tutkimustulosten pohjalta laadittua ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun mallikehikkoa täsmennetään ja muokataan Ekoseutumallit -hankkeen Raportissa 2. Tässä Ekoseutumallit -hankkeen Raportissa 1 pääpaino on teoreettisen viitekehyksen luomisessa ja ulkomaisen vertailuaineiston esittelyssä. Kotimaiset mahdolliset ekoseutuaihiot esitetään lopussa lyhyesti. Tarkoituksena on tehdä teoreettinen viitekehys ja ulkomainen vertailuaineisto sovellettavaksi räätälöitynä kotimaisiin kehityskohteisiin. Tutkimuksen alussa on hyödynnetty kirjallisuustutkimuksen avulla kansainvälistä ekotehokkaiden seutujen kehittämiseen ja mallintamiseen liittyvää kirjallisuutta. Ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun mallikehikon hypoteesien, ideoiden ja kriteerien testaamiseksi hankkeessa on järjestetty lisäksi monitieteellisiä ja monitoimijatahoisia työpajoja sekä tehty asiantuntijahaastatteluja. Ympäristöklusterin tutkimusohjelman puitteissa on lisäksi verkotuttu tutkimusyhteistyön muodossa joihinkin hankkeisiin 2. 2 Ympäristöklusterin tutkimusohjelman ohjelmakauden 2006 2009 hankkeet nro 42, 144, 63 ja 70. 9

2 Ekotehokkaat seudut ja kestävät yhdyskunnat Tässä luvussa käsitellään ekotehokkaita seutuja ja kestäviä yhdyskuntia ensin tulevaisuuden haasteista ja elinvoimaisuuden ehdoista käsin. Seuraavaksi tarkastellaan mm. Patrick Geddesin suunnittelufilosofian valossa ekotehokkaiden seutujen arvopohjaa ja toimintalogiikoita. Ekotehokkaat seudut koostuvat kestävistä yhdyskunnista, joiden kriteeristöä avataan. 2.1 Seutujen ja yhdyskuntien tulevaisuuden haasteista Kaivo-oja on väitöskirjassaan (2004) esittänyt, että skenaariotarkastelut voivat merkittävällä tavalla edistää oppimisprosesseja, jotka edesauttavat kestävän kehityksen mukaista toimintaa aluesuunnitteluprosessissa ja alueellisten suunnitelmien toteutusvaiheissa. Oppiminen ja nk. tietoyhteiskuntakehitys eivät kuitenkaan vie kehitystä automaattisesti kohti kestävää kehitystä ja ekologista modernisaatiota. (Heinonen, Jokinen ja Kaivo-oja 2000; Kaivo-oja 2004). Skenaarioiden ohella megatrendien tarkastelu ja analyysi antavat tulevaisuudentutkimuksellista välineistöä ja näkökulmaa seutujen kehittämiseen. 2.1.1 Tulevaisuusajattelusta seuduille, alueille ja yhdyskunnille kilpailuetua Tulevaisuuden toimintaympäristön ennakoinnista ja tulevaisuuden kehkeytymisestä kannattaa hakea merkkejä ja evästyksiä oman toiminnan kehittämiseen niin yksilö-, organisaatio-, kunta- kuin seututasollakin. Alueiden ja yhdyskuntien tulevaisuutta ennakoitaessa on syytä muistaa, että tulevaisuudentutkimuksessa ja tulevaisuusajattelussa liikutaan aikaperspektiivissä molempiin suuntiin. Tulevaisuutta jonkin tietyn aihepiirin kohdalla luodattaessa on hyödyllistä ja opettavaista välillä tarkastella nk. menneitä tulevaisuuksia. Tämä tarkoittaa sen tarkastelua, miten jossain menneisyyden vaiheessa on suhtauduttu tulevaisuuteen. Alueiden ja yhdyskuntien tulevaisuuteen liittyvistä asioista kirjoitettiin vuoden 1966 Teekkarilehdessä - eli neljä vuosikymmentä sitten - seikkaperäisesti. Pekka Rytilä (1966) peräänkuulutti jo tuolloin tiivistä yhdyskuntarakentamista ja näki liikenneyhteyksien kehittämisen tehokkaaksi yhdyskuntien ohjauskeinoksi: "Suomessa on paljon tilaa ja vähän ihmisiä. meillä on siksi erityinen tarve pyrkiä rakentamaan yhdyskuntamme tiiviiksi, jotta ne ja niiden laitokset saadaan kuntoon... Kova totuus on, että useimmat yhdyskuntamme ovat todellisia epäyhdyskuntia. Kaikki mahdollinen on sekaisin: rakennustapa, yhdyskunnan kasvun hallinta ja eri kulkulaitosten funktiot. Niistä saadaan parempia vain kovalla työllä ja periaat- 10

teita selventävällä keskustelulla. Jokainen päivä on tärkeä. Joka päivä tehdään päätöksiä rakentamisesta. On useita välineitä, joilla yhdyskuntia voidaan pitää kiinteinä. Esimerkiksi kaavoitustoimi - sekä vesi- ja viemärilaitosten rakentaminen suunnitelmallisesti ovat tärkeitä aineellisia tekijöitä. Yhdyskuntien keskusta-alueet liikeja kulttuurilaitoksineen ovat tärkeä yhdistävä henkinen tekijä. Keskeisin merkitys näyttäisi kuitenkin olevan kulkulaitoksilla ja liikenneyhteyksillä. Niitä on pakko kaikkien käyttää ja niiden avulla voidaan ehkä tehokkaimmin ohjata yhdyskuntien kehittymistä." Samassa lehdessä Maria Laukka (1966) puolestaan hahmottaa kokonais- ja ihannemiljöiden roolia: "Funktionalismi uskoi ehyen kokonaismiljöön mahdollisuuteen, siihen, että voitiin vaikuttaa yhteiskunnan rakenteeseen kokonaisuutena ja vaikuttaa siihen suunnittelulla ja rakentamisella." Hän kritisoi oman aikansa tulevaisuudensuunnitelmia siitä, että ne eivät ole uuden luomista vaan epäkohtien poistamista. Hänen mielestään jokaisen ihmisen pitäisi kerran elämässään tai useammin tehdä utopia. Tämä sama vaatimus voitaisiin hyvin asettaa kaikille organisaatioille, yhteisöille, alueille ja kunnille. Aktiivisen tulevaisuuteen vaikuttamisen ja kaiken siihen tähtäävän pyrkimyksen ohella on muistettava, että alueiden ja yhdyskuntien tulevaan kehitykseen ja nykypäivän suunnitteluun vaikuttavat tällä hetkellä vallitsevat globaalit megatrendit, jotka on otettava huomioon. Kuva 3. Idyllien ja utopioiden yhdistämisestä syntyy silta haluttujen miljöiden rakentamiseen (Laukka 1966). 11

2.1.2 Megatrendit tulevaisuusajattelun työvälineinä seutu-, alue- ja yhdyskuntasuunnittelun "Bermudan kolmiossa" Alueiden ja yhdyskuntien kehityssuuntia ja -vaihtoehtoja tarkasteltaessa ja luodattaessa on syytä pitää aina mielessä muuttuva toimintaympäristö, jossa vaikuttaa yhtä aikaa monenlaisia vahvoja yhteiskunnallisia, globaaleja kehityssuuntauksia megatrendejä. Megatrendit ovat tulevaisuusajattelun työvälineitä. Tulevaisuusajattelusta puolestaan on saatavissa kilpailuetua olipa sitten kyseessä kaupunkiseutu, kunnat, yritykset, organisaatiot, kotitaloudet ja yksittäiset ihmiset. Omaperäinen valtiomies Winston Churchill totesikin jo aikanaan visionäärisesti, että "Empires of the future are the empires of the mind". Toisin sanoen valta ja etulyöntiasema on sillä, joka mielessään on kyennyt visioimaan useita tulevaisuuden vaihtoehtoisia kehityssuuntia ja laatimaan toimintasuunnitelmia niiden varalle. Megatrendit tulevaisuuden työkaluina voidaan sovittaa alueiden ja yhdyskuntien osalta nk. yhdyskuntien Bermudan kolmioon. Se koostuu kolmion kriittisiä kärkiä symboloivista toiminnoista, jotka muodostavat kaikkien yhdyskuntien inhimillisen sisällön ja joiden sijoittuminen pitkälti sanelee yhdyskuntien rakenteen (onko se toimiva, taloudellinen, ekotehokas, terveellinen jne. vai näiden vastakohta). Tässä lanseerattu käsite "yhdyskuntien Bermudan kolmio" muodostuu asumisesta, työnteosta ja tuotannosta sekä kolmantena vapaa-ajan vietosta. Näitä kolmea perustoimintoa yhdistää toisiinsa liikkuminen ja logistiikka. Liikkuminen voi tietoyhteiskunnassa olla luonnollisesti myös virtuaalista fyysisen liikkumisen täydentäjänä. Tälle yhdyskuntien Bermudan kolmiolle aiheuttaa tulevaisuudessa lisäpyörteitä omana vaikutusalueenaan elämäntapamuutokset. Näiden taustalla ovat seutujen asukkaiden muuttuvat ja erilaiset tarpeet ja toiveet heijastellen erilaisia elämäntapoja ja elämän tilanteita. (Heinonen et al. 2004). Megatrendit antavat tausta-aineistoa ja osviittaa sille, millaista on työnteko ja tuotanto tulevaisuudessa sekä sille, millaista on asuminen, vapaa-ajan vietto ja liikenne tulevaisuudessa. Kuva 4. Yhdyskuntasuunnittelun haasteellisuutta kuvaava rakennetun ympäristön Bermudan kolmio -käsite. 12

Yhdyskuntasuunnittelun Bermudan kolmio -käsitteellä viitataan siihen epävarmuuteen ja evoluutioon, joka vallitsee yhdyskuntasuunnittelun keskeisten toimintojen keskinäisten kytkentöjen kehittymisen välillä rakennetussa ympäristössä. 2.1.3 Toimintojen mallit monimutkaistuvat ja monimuotoistuvat tulevaisuudessa Toimintojen mallit monimutkaistuvat tulevaisuudessa. Tämä koskee niin asumista, työntekoa, tuotantoa, vapaa-aikaa kuin liikkumista ja liikennettä. Yhtenä tärkeänä trendinä, joskaan ei varsinaisena megatrendinä onkin se, että kaikki toiminnot monimuotoistuvat tulevaisuudessa. Asumisen tulevaisuudesta Miten tulevaisuudessa asutaan? Asumismallit monimuotoistuvat, tarvitaan samallekin seudulle monenlaisia asumismuotoja: pientaloja, kerrostaloja, pienkerrostaloja sekä asumisväljyydeltään erilaisia asuntoja. Tulevaisuudessa kehitetään jopa uivia asuntoja. Ilmastollisesti maassamme uivien asuntojen kehittäminen on vaativa haaste, mutta tätäkin ollaan jo kokeilemassa. Samoin on pidettävä mielessä, että ihmisen elinkaarella eri elämänvaiheissa tarvitaan erilaisia asuntoja. Esimerkiksi vanhusväestön kannalta on oleellista, että on saatavilla ensimmäisen kerrostason asuntoja, hissillisiä asuntoja ja toisaalta asuntojen sijoittuminen liikenneverkon ja palveluiden läheisyyteen on liikkumiskyvyn rajoittuessa entistäkin tärkeämpää. (Heinonen et al. 2005). Työn tulevaisuudesta Miten tulevaisuudessa tehdään työtä ja pyöritetään tuotantoa? Vastaavasti kuin on tilanne asumisen kohdalla, niin työnteonkin mallit monimuotoistuvat. Työtä ei tehdä pelkästään perinteisellä työpaikalla. Hitaasti mutta varmasti on yleistymässä etätyön tekeminen (Nilles 1998; Heinonen 2000). Puhutaan myös joustotyöstä. Liikkuvaa työtä on myös paljon. On jopa kehitetty liikkuvan etätyön malli, jota on kokeiltu Hämeen liitossa VTT:n Ekoetätyö-hankkeen yhteydessä (Heinonen 2002; Heinonen et al. 2004). Siinä junassa tehty etätyörupeama lasketaan mukaan työaikaan, jolloin työntekijä pääsee lähtemään kotiinsa työpaikalta aikaisemmin. Liikkumisen tulevaisuudesta Miten tulevaisuudessa liikutaan? Tietoyhteiskunta on nimenomaan mobiili tietoyhteiskunta. Sekä fyysinen että virtuaalinen liikkuminen lisääntyy. Liikkumisen mallit monimuotoistuvat ja liikkumisen valinnat määräytyvät yhä enenevässä määrin elämäntavoista. Liikkumisen tulevaisuudesta olisi kiinnostavaa tarkastella kokonaisvaltaisesti keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä liikkumisen ja liikenteen kehitystä. Tällöin otetaan huomioon kaikki liikennemuodot ja luodataan ajoneuvotekniikan, polttoainetekniikan ja väylien kehitystä. Arvojen, asenteiden ja elämäntapamuutosten vaikutusta liikkumiseen 13

on syytä ennakoida. Liikkumisen tulevaisuuden kannalta on tunnistettava keskeisiä muutostekijöitä ja heikkoja signaaleja. Tämän tyyppistä ennakointiaineistoa tuotettiin muun muassa pohjoismaisessa seminaarissa "Passenger Transport in the Information Society". 3 2.1.4 Seutujen, alueiden ja yhdyskuntien kehitykseen vaikuttavat megatrendit Aikanaan jo John Naisbitt kirjasi 1980-luvun alussa 10 keskeistä megatrendiä, joista jotkut ovat vahvistuneet ja toteutuneet ennakoidulla tavalla, kun taas jotkut toiset odottavat vielä vahvenemistaan. Megatrendeistä on esitetty useita erilaisia listauksia riippuen toimijanäkökulmasta. Usein nämä listaukset ovat suurelta osin toistensa kaltaisia. Naisbitt on itsekin hieman modifioinut omia megatrendejään uusien ilmiöiden edessä. Pelkän megatrendilistauksen läpikäynti sinällään ei välttämättä auta hahmottamaan alueille ja yhdyskunnille näistä trendeistä koostuvia haasteita ja reunaehtoja. On välttämätöntä ymmärtää se, että megatrendien yhteisvaikutus voi olla arvaamattomampi kuin kunkin yksittäisen trendin kohdalta tarkasteltuna ja yksinkertaisesti yhteen ynnättyinä. Alueiden ja yhdyskuntien ja minkä tahansa kohteen tulevaisuutta suunniteltaessa huomioon otettavien megatrendien luettelo kasvaa koko ajan. Megatrendien kehittyminen on jatkuva dynaaminen prosessi, jossa ensin oraalla eli vain heikkoina signaaleina näkyvät kehityssuunnat alkavat vahvistua ja muuntuvat tunnistetuiksi trendeiksi ja lopulta laaja-vaikutteisiksi globaaleiksi megatrendeiksi. Uusien megatrendien syntyminen ei välttämättä korvaa vanhoja megatrendejä, vaan pikemminkin aiheuttaa uuden tilanteen, jossa uusi megatrendi istuu olemassa olevan "megatrendiperheen" pariin synnyttäen mahdollisesti uudenlaisia jännitteitä, ristiriitoja tai mahdollisuuksia. Seuraavat megatrendit, joista suurin osa on muodostanut kansallisen tietoyhteiskuntastrategiamme 4 taustaympäristön, ainakin ovat varteenotettavia seutujen, alueiden ja yhdyskuntien kehitysnäkymiä tähyiltäessä: talouden globalisoituminen ja digitalisoituminen Yleinen globalisaatio: Ihmisten, tavaroiden ja tiedon vaihdon ja liikkumisen valtavan lisääntymisen seurauksena erilaiset kulttuuriset vaikutteet ovat nousseet entistä tärkeämpään rooliin niin tuotannossa kuin kulutuksessakin. 3 Seminaarin aineistoon voi tutustua osoitteessa http://www.ntf-research.org/ntf-hjemmeside/konference101203/papers/ntf_report.pdf. Seminaarin yhtenä työryhmänä oli liikkumisen ennakointi (mobility foresight). 4 Kyse on vuoden 1998 lopussa valmistuneesta tietoyhteiskuntastrategiasta. Loppuvuonna 2006 julkistettiin uusi tietoyhteiskuntastrategia (http://www.tietoyhteiskuntaohjelma.fi/esittely/fi_fi/1142405427272/). 14

tieto- ja viestintätekniikoiden kehitys ja yhdentyminen (läsnä-äly yleistyy) Tietoyhteiskunnassa tieto- ja viestintätekniikkaa kehitetään luonnollisesti edelleen. Yleinen kehityssuunta on se, että kyseinen teknologia miniatyrisoituu, muuttuu yhä enenevässä määrin kannettavaksi, integroituu keskenään (pc + viestintä), integroituu käyttäjän kanssa (vaatteisiin, koruihin ja jopa kehoon), on vuorovaikutteinen ympäristön kanssa, tulkitsee ja viestii käyttäjälle ympäristöstä tulevia signaaleja. Euroopassa on alettu puhua läsnä-älystä (ambient intelligence), jolloin tekniikat ympäröivät ihmistä kaikkialla yhdyskunnissa: asumisessa, työnteossa, vapaa-ajalla ja liikkeellä oltaessa. (Alahuhta ja Heinonen 2003). Tekniikat muuntuvat samalla näkymättömämmiksi ja toimivat "älykkäästi" (alkeellisia palvelusovelluksia siivous- ja ruohonleikkuurobotit, joita on jo markkinoilla). Tätä ilmiötä kuvataan myös ilmaisulla ubiikkiyhteiskunta 5. väestön kasvu ja ikääntyminen Väestön vanheneminen on megatrendi, joka on ollut esillä jo varsin pitkään pohdittaessa yhdyskuntien tulevaisuuteen valmistautumista. Aihetta ei kuitenkaan kyllin korostaa, sillä väestön vanhenemisella on moneen eri sektoriin syvälle käypiä vaikutuksia. Asumisen osalta jo edellä sivuttiin asuntojen tyypin ja sijainnin vaatimuksia vanhusväestön tarpeiden näkökulmasta. Väestön vanheneminen aiheuttaa lisäksi työelämään monenlaisia vaikutuksia: hoitohenkilöstön työvoimakysyntä kasvaa, eläkeiän nostamiseen syntyy paineita, vanhusväestö on ikäänsä nähden aiempaa terveempää keskimääräisesti, joten vanhusten liikkuvuus voi säilyä pitempään, kesämökkiasumista suositaan, jos vain varustetaso ja lähipalvelurakenne on riittävän hyvä jne. ympäristöongelmien kärjistyminen ja kasvun rajallisuus Tietoyhteiskunta on nimenomaan mobiili yhteiskunta. Liikenne on keskeinen päästöjen aiheuttaja yhdyskunnissa. Henkilöliikennesuoritteet ovat kolmessakymmenessä vuodessa yli kaksinkertaistuneet, mutta liikkumiseen käytetty aika on kokonaisuutena säilynyt muuttumattomana: - henkilöautoliikennesuorite on kasvanut 2,4 -kertaiseksi - raideliikenne on kasvanut 1,6-kertaiseksi - lentoliikenne on kasvanut 3,3-kertaiseksi. (LVM 2002). On muistettava, että taloudellinen menestys ja elinympäristön laatu eivät ole toisilleen vastakkaisia ilmiöitä. Ekotehokkuuden parantamisesta on saatavilla jopa uutta liiketoimintaa. (Ekotehokkaasta yhteiskunnasta ks. Heinonen et al. 2002). 5 Ubiikkiyhteiskunnassa tekniikka on kaikkialla läsnä mahdollistaen erilaisia toimintoja. Puhutaan myös jokapaikan tekniikasta (ubiquitous technology), taustalla on latinan sana ubique, joka tarkoittaa sananmukaisesti kaikkialla. 15

kiihtyvä teknologian muutos (tietoyhteiskunta, bioyhteiskunta jne. primus motorina) Tulevaisuudessa teknologian muutos on entistä nopeampaa. Tähänkin asti yhteiskunnan kehityksessä on ollut havaittavissa se, että tekniikan ja talouden kehitys on nopeampaa kuin esimerkiksi asenteiden ja lainsäädännön kehitys, jotka seuraavat viiveellä teknologian muutosta. verkottuminen Tietoyhteiskunnassa verkottuminen on keskeinen megatrendi. Verkottumista tapahtuu monella eri tasolla ja monenlaisten toimijoiden välillä. liikkumisen ja vuorovaikutuksen lisääntyminen Mobiiliin tietoyhteiskuntaan siirryttäessä tarve yhä nopeampien liikenne- ja tietoliikenneyhteyksien käyttöön on korostunut. Kontakteja luodaan kiihtyvässä tahdissa ympäri maata ja maailmaa. Hintaa keskeisempi kilpailutekijä näyttää pitkällä aikavälillä olevan liikkumisen nopeus. kaupungistuminen ja keskittyminen Kaupungistuminen ja keskittyminen ovat luonnollisesti seutujen, alueiden ja yhdyskuntien kehityksen kannalta keskeisimpiä megatrendejä. Se on syytä ottaa suunnitelmissa ja tulevaisuuteen valmistautumisessa huomioon nimenomaan siten, että tähän megatrendiin liittyvä kolikon toinen puoli eli maaseudun autioituminen on kiinteästi mukana tarkastelussa. Kaupungin ja maaseudun välistä vuorovaikutusta tulisi lisätä ja kehittää siihen uusia muotoja (Heinonen 2001; 2003). Metropolialueen väestö on kasvanut 330 000 asukkaalla, lähes 25 prosentilla vuoden 1975 jälkeen. Puolet tästä kasvusta on tapahtunut kymmenen viime vuoden aikana. Suurin osa metropolialueen kasvusta tapahtui Helsingin seudulla, jossa väestö kasvoi 150 000:lla. 1990-luvun jälkipuoliskolla pääkaupunkiseudun väestö kasvoi 1,5 % vuodessa, kun vastaava luku muissa Euroopan suurkaupungeissa oli keskimäärin 0,5 %. Helsingin metropolialueella, joka kattaa neljä maakuntaa eli Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Hämeen ja Päijät-Hämeen, asuu kolmasosa Suomen väestöstä. Viime vuosina muuttoliike on muuttanut luonnettaan siten, että ennen maaseudulta muutettiin lähimpiin suurempiin kaupunkeihin, mutta nyt muutetaan suoraan pääkaupunkiseudulle ja muutamaan suureen kasvukeskukseen ohi oman maakunnan aluekeskusten. Väestö muuttaa työpaikkojen perässä kasvaviin keskuksiin. Tämä heijastuu palvelujen tarjoamiseen sekä muuttovoitto- että tappioalueilla ja aiheuttaa yhteiskunnalle suuria kustannuksia. (Heinonen 2003). Yhdyskuntajärjestelmän muutoksen näkökulmasta 1990-luvulla hallitsevaksi nousi seutuistumisen suuntainen kehityskulku, jonka myötä kasvavien kaupunkiseutujen verkosto 16

levittäytyi suhteellisen tasaisesti eri puolille maata (Kuntaliitto 1999, 15). Aluekehityksen kannalta on nähtävä myös seutuistumisen kääntöpuoli: eräiden teollisten kaupunkien sekä kaupunkiseutujen ulkopuolisen, nk. syvän maaseudun hiljainen taantuma (Ibid., 13). Helsingin seudulla ja muissa isoissa keskuksissa on arvioitu 30 vuoden kuluttua asuvan 60 prosenttia väestöstä, ellei muuttoliike pysähdy. Ydinmaaseudulla ja harvaan asutuissa kylissä elelee tuolloin 16 prosenttia kansasta (Vainio 2003). Aluerakenteen tulevaan kehitykseen vaikuttaa se, miten toimintoja sijoitetaan yhdyskuntiin aluetasolla. Toimintojen sijoittamisen ratkaisut pohjautuvat puolestaan pitkälti olemassa olevaan aluerakenteeseen ja tietyiltä osin odotettavissa oleviin aluerakenteen muutoksiin. Maaseutualueiden kehityksen kannalta on oleellista se, miten ne kykenevät tekemään itsensä "houkutteleviksi" ja hyödyntämään globaaleja kehityssuuntia paikallisiin olosuhteisiin. Tasapainoisen aluekehityksen Suomi voi edelleen olla tavoitteena. Kuitenkaan koko maan - syrjäisimmän ydinmaaseudun kolkat mukaan lukien - asuttuna ja elinkelpoisena pitäminen ei enää ole realistinen päämäärä. Lisäksi olisi tarkemmin määriteltävä, mitä ilmaisulla "koko maan asuttuna pitäminen" tarkoitetaan. (Heinonen 2003). Tulevaisuuden kehitysarviona voidaan pitää sitä, että aluerakenne jatkaa keskittymistään ja Etelä-Suomi voimistuu. Tätä voidaan pitää myös yhteiskuntapoliittisesti perusteltuna, koska se vahvistaa kilpailukykyä ja kestävää kehitystä. Pitkämatkainen maantieliikenne kasvaa edelleen vaikka raideliikenteen vyöhykkeitä pyritäänkin hyödyntämään. yksilöllistyminen elämäntavoissa ja toimintatavoissa Yksilöllistyminen elämäntavoissa ja toimintatavoissa lisääntyy. Jeremy Rifkinin ja Rolf Jensenin tulevaisuusvisioiden mukaan olemme menossa kohti tarinayhteiskuntaa tai elämysyhteiskuntaa (ks. Heinonen et al. 2003a). Tämä merkitsee samalla yksilöllistymisen vahvistumista. Tuotteiden ja palvelujen kehittämisellä ja tarjonnalla pyritään täyttämään kuluttajien yksilöllisiä tarpeita ja toiveita. sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntyminen Tunnetun tietoyhteiskuntatrilogian kirjoittanut Manuel Castells (1996, 229) on todennut kysynnän lisääntyneen nopeasti johtamiseen, asiantuntijuuteen ja teknologiseen erityistietämykseen perustuville töille. Samalla hän on näkevinään erityisen toimistoproletariaatin syntymisen, jolloin osa toimisto- ja myyntityötä tekevistä jähmettyisi tietoyhteiskunnan työelämän B-kategoriaan. Tietoyhteiskunnassa sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymisestä puhutaan ilmaisulla digitaalinen kuilu. median kasvava läsnäolo Castells (1996, 229) on todennut toisaalta kysynnän lisääntyneen nopeasti johtamiseen, asiantuntijuuteen ja teknologiseen erityistietämykseen perustuville töille. Toisaalta hän 17

on näkevinään erityisen "toimistoproletariaatin" syntymisen, jolloin osa toimisto- ja myyntityötä tekevistä jähmettyisi tietoyhteiskunnan työelämän B-kategoriaan. kompleksisuuden lisääntyminen Tätä voidaan verrata holistisuuden tarpeeseen. Kokonaisvaltaista ymmärrystä tarvitaan siitä kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen yhteiskunnassa ja sen eri toiminnoissa. murrosajattelu Elämme murroskautta ja sen tiedostaminen lisää ihmisten valmiuksia hahmottaa maailmaa ja yhteiskunnallista kehitystä sekä omaa paikkaansa siinä. EU:n syveneminen ja laajeneminen EU:n syveneminen ja laajeneminen merkitsee myös työmarkkinoiden laajenemista. Globaalissa tietoyhteiskunnassa työn haku ja työntekijöiden liikkuminen maiden välillä lisääntyy. Kuitenkin globaalin tietoyhteiskunnan sisällä korostuu samanaikaisesti paikallisuus ja alueellisuus. Työntekijät voivat haluta hakeutua nimenomaan jonkin tietyn alueen kuten esimerkiksi EU:n sisältä löytyvän työn pariin. lähialueiden kriisiytyvä kehitys (Venäjän taloudellis-poliittinen kehitys) Toisaalta Venäjän taloudellis-poliittinen kehitys voi olla viiden vuoden sisällä jo pikemminkin mahdollisuus. Tällä hetkellä Venäjältä muuttaneita oligarkeja on alkanut palata maahan ja sijoittaa maan "uudelleen rakentamiseen", mistä voi syntyä mahdollisuuksia myös Suomelle. Myös Pietariin menevän junayhteyden nopeutumisen on odotettu vilkastuttavan Suomen alueiden taloudellista kasvua (ks. Hietanen ja Heinonen 2002). riskiajattelu ja terrorismin uhka Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän jälkeen on alettu puhua ajasta ennen ja jälkeen World Trade Centeriin kohdistunutta terrorihyökkäystä. Yritykset ryhtyivät pohtimaan vakavasti keskittymisen riskejä ja hajauttivat toimintojaan eri paikoilla sijaitseviin toimistoihin. Yhdysvaltojen kansalliskaartien toimipisteet muutettiin tilapäisesti etätyöhön soveltuviksi toimistoiksi, joissa toimitilansa menettäneet saattoivat työskennellä. Etätyömahdollisuus nähtiin keinona jatkaa työskentelyä poikkeusoloissa. Tästä samasta oli saatu esimerkkejä myös suuren maanjäristyksen sattuessa Kaliforniassa 1990-luvulla. Terrorismin uhkaan voi liittyä myös yleisemmin rikollisuuden kasvu, jonka yhtenä alalajina on tietosodankäynti ja nettirikollisuus. Tähän jo ennestään pitkään megatrendilistaan voidaan lisätä vielä kaksi oleellista trendiä, joilla on suurta potentiaalia muuntua megatrendeiksi: toimintojen desynkronisaatio (24 h avoin kaupunki, 24/7 kaupunkikonsepti) 18

Aikaosaaminen tarkoittaa myös kykyä hallita tietoyhteiskunnassa yhä lisääntyvää desynkronisaatiota sitä eriaikaistumisen prosessia, jossa yhteiskunnan eri toimintoja ei enää suoriteta pääsääntöisesti samaan aikaan. Ranskalaisten yhdyskuntasuunnittelijoiden visiossa näkyy 24 tuntia avoin kaupunki, jossa eri tahojen (asukkaiden, työntekijöiden, viranomaisten, palvelujen tarjoajien, yritysten) tulee valmistautua siihen, että yhteiskunnan eri toiminnot sijoittuvat vuorokauden rytmissä aiempaa vapaammin ja hajautetummin. Tämä koskee työntekoa, opiskelua, liikkumista, kaupankäyntiä, viihdepalveluja jne. (Heinonen et al. 2004). eettisten ja ekologisten kysymysten esiin nosto (yhteiskunnallista vastuuta kantavien yritysten, toimijoiden painoarvo kasvaa) Kuluttajien ääni on hitaasti nousemassa esiin vaatimaan eettisesti oikein tuotettuja tuotteita (ei lapsityövoiman käyttöä, ei uhanalaisten lajien hyödyntämistä jne.). Vastaavasti on ajateltavissa, että pitkällä tähtäyksellä myös asukkaat tulevat vaatimaan omalta/valitsemaltaan asuinpaikkakunnaltaan eettisesti ja ekologisesti korkeatasoista toimintapolitiikkaa osana elinympäristön laatua. 6 Kuva: Rami Ratvio Kuva 5. Taiteilijatalo Berliinissä myötäilee asukkaiden elämäntapaa ja arvoja. 6 Kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen kaikkien ulottuvuuksien huomioimisesta kaupunkien kehittämisessä (ks. Heinonen ja Lahti 2002; Heinonen at al. 2003b). 19