RT-väestönsuojaohjeet ennen ja nyt Markku Lappalainen, Tekn. tri, arkkitehti Tietopalvelujohtaja, RT-kortiston päätoimittaja, Rakennustieto Oy markku.lappalainen@rakennustieto.fi Rakentajain kalenteri 2013 Rakennustietosäätiö RTS, Rakennustieto Oy ja Rakennusmestarit ja insinöörit AMK RKL ry Väestönsuojaohjeet ovat olleet osa RT-kortistoa sodanjälkeisestä ajasta alkaen. Ne on jälleen päivitetty vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Suomen vanhimman ja laajimman rakentamisen tietopalvelun tuotannossa ollaan jatkuvasti valppaana. Muutosten ristipaineessa sekä rakentamisen ohjeistukset että niiden esittämistapa vaativat jatkuvaa hienosäätöä ja uudistamista. Yhteiskunnalliset muutokset jättävät jälkensä rakennustaiteeseen ja rakentamisen olemukseen. Jokainen historiallinen taitekohta antaa näille uuden suuntauksen ja päämäärän kuten nyt valloillaan oleva EU:n aikakausi, joka lukuisine direktiiveineen jättää vaikutuksen rakentamiseen. Rakentamisen perusongelmien säilyessä samoina muuttuvat asioiden painotus ja tärkeysjärjestys. Kun RT-kortisto syntyi, tarvittiin sodanaikaisessa jälleenrakentamisessa käytännöllistä tietoa rakennusmateriaaleista ja rakenteista. Väestönsuojaohjeet ovat edellen osa tietopalvelua, kuten ne olivat 1950-luvullakin. 70-vuotista taivaltaan juhlistavan RT-kortiston, nykyisin RT Net -tietopalvelu, sisältämät rakentamisen ohjeet ovat eri-ikäisiä. Se, mikä on hyvää, pysyy ja jää niinhän on laita arkkitehtuurissakin ja päivitystä kaipaava materiaali korvataan uudella. Paperisesta kortistosta sähköiseksi muuntautunut tietopalvelu täydentyy ja kehittyy jatkuvasti. Käyttäjistä valtaosa, jo 75 %, hyödyntää palvelua sähköisesti, ja kolmen vuoden kuluttua kaikkien paperikortiston tilaajien odotetaan siirtyneen nettipalvelun käyttäjiksi. Digitalisoituminen on nopeaa, sillä RT Net lanseerattiin vuonna 2007. Väestönsuojien rakentaminen ja RT-ohjeet Väestönsuojelu todettiin tarpeelliseksi 1900-luvun alkupuolella. Vuonna 1935 perustettiin Valtion väestönsuojelukomitea sekä vuonna 1937 sisäasiainministeriön toimesta ja Suomen kaasusuojelujärjestön myötävaikutuksella Valtion väestönsuojelukeskus. Väestönsuojelukeskus julkaisi vuonna 1938 Väestönsuojelun käsikirjan Väestönsuojat II, jossa oli mm. väestönsuojien suunnittelu- ja rakentamisohjeita. Väestönsuojia alettiin rakentaa vuonna 1938. Vuosina 1944 1954 suojia ei rakennettu. Vuonna 1955 väestönsuojien rakentaminen tuli uudisrakentamisen yhteydessä pakolliseksi. Vuonna 1954 annetun valtioneuvoston päätöksen 342/54 mukaiset suojat tehtiin antamaan suojaa rakennussortumia, sirpaleita ja taistelukaasuja vastaan. Suojiin oli asennettava kolmen millimetrin paksuinen kaasutiivis teräsovi. Ilmanvaihtolaitteita ei vaadittu. Vuonna 1959 väestönsuojat luokiteltiin A-, B- ja C-luokan teräsbetoniväestönsuojiksi ja A-luokka myös kalliosuojaksi. Vuodesta 1959 alkaen suojan ovet tehtiin vähintään 20 mm:n teräksestä, suojakäytön aikaista ilmanvaihtoa varten rakennettiin ilmanottoon hiekkasuodatin ja asennettiin käsikäyttöinen ilmanvaihtolaite. Vuonna 1963 B- ja C-luokan suojaustasoa nostettiin. Suojien rakentamiskustannuksia pyrittiin alentamaan säilyttämällä riittävä suojaustaso. Vuodesta 1963 B- ja C-luokan suojiin tuli hiekkasuodattimen lisäksi erityissuodatin, joka sisälsi hiukkas- ja kaasusuodatinosan. Vuonna 1971 B- ja C-luokka korvattiin S1-luokalla, ja vuonna 1975 asetuksen muutoksella A-luokan suoja korvattiin S3-luokan teräsbetonisella tai kallioon rakennetulla suojalla. Vuonna 1991 lisättiin S1-luokan lisäksi K-luokka (ns. kevyiden väestönsuo jien luokka). Rakennettavien väestönsuojien määrän vähentymisen takia 1.7.2011 voimaan tulleella pelastuslailla 379/2011 S1- ja K-luokka yhdistettiin. Vuodesta 1955 alkaen Suomen Arkkitehtiliiton Standardisoimislaitoksessa alettiin julkaista yhteistyössä sisäasiainministeriön väestönsuojeluasiainosaston kanssa väestönsuojien rakentamista koskevia yleisiä määräyksiä RT-kortiston ryhmässä RT 085 sekä väestönsuojan ovista ja luukuista ryhmässä RT 872. Väestönsuojien suunnittelusta, kuten sijoituksesta, tilojen suunnittelusta, tilojen mitoituksesta, rakenteista, kulkureiteistä, ovista, luukuista, ilmanvaihdosta ja ilmanvaihtolaitteista, julkaistiin erillisiä RT-ohjekortteja. Suojaovista, luukuista ja ilmaventtiileistä yksityiskohtaisesti laadittuja RT-ohjeita on voitu käyttää valmistuksessa konepajapiirustuksia vastaavasti. Lukuisat erilliset RT-ohjekortit yhdistettiin vuonna 1991 julkaistuun ohjekorttiin RT 92-10467 Kevyt väestönsuoja ja S1-luokan teräsbetoniväestönsuoja. Se korvattiin vuonna 2002 RT-ohjeella RT 92-10771 S1-luokan teräsbetoniväestönsuoja ja K-luokan väestönsuoja. Väestönsuojia koskevat lait sekä sisäasiainministeriön teknilliset määräykset ja asetukset on julkaistu sisäasiainministeriön säädöksinä RT-säännöstiedostossa. 43
Vuosina 1991 ja 2001 julkaistuja RT-ohjeita laativat suojelujohtaja Pekka Rajajärvi sisäasiainministeriön pelastusosastolta, erikoistutkija Pekka Laine VTT:ltä, rakennussuunnittelija Georg Bäckmann ja projektivastaava Viljo Lukkarinen Rakennustieto Oy:stä. Vuonna 2012 pelastuslain perusteella julkaistiin RT 92-11083 S1-luokan teräsbetoniväestönsuoja. Verrattuna vuonna 2002 julkaistuun ohjeeseen RT 92-10771 S1-luokan teräsbetoniväestönsuoja ja K-luokan väestönsuoja tehtiin lainsäädännöstä (pelastuslaki 379/2011) johtuvat seuraavat muutokset: Maan jakamisesta suojelukohteisiin ja muuhun alueeseen luovuttiin. Suojelukohdekunniksi pelastustoimilain 561/1999 perusteella sisäasiainministeriön päätöksessä 2001 1.7.2011 määrättiin asutus- ja teollisuuskeskuksia, kuntia tai osia kunnista. Muusta alueesta kuin suojelukohteista käytettiin nimitystä muu alue, aiemmin myös valvonta-alue. Yleisten väestönsuojien rakentamisvelvoitteesta suojelukohdekunnissa luovuttiin 1.7.2011. Väestönsuojan rakentamisvelvoite entisissä suojelukohdekunnissa muutos- tai korjaustyön yhteydessä on poistunut. Väestönsuoja saadaan sijoittaa enintään 250 metrin päähän rakennuksesta, jota varten se rakennetaan. Matkaa voidaan pidentää rakennuslupaviranomaisen päätöksellä. Myymälärakennusten varsinaisen suojatilan pinta-alan tulee olla vähintään yksi prosentti kerrosalasta (aiemmin 2 %). (12 ) Väestönsuojan kunnossapitäminen ja määräaikainen tarkastaminen on kiinteistön omistajan vastuulla. Väestönsuojien kuntoselvityksiä ja uusien väestönsuojien käyttöönottotarkastuksia tekevät riittävän koulutuksen saaneet henkilöt. Viranomaisille kuuluu rakennuslupakäsittely ja väestönsuojien lopputarkastukset. (71 2 mom.) Väestönsuojan rakentamisvelvollisuuden rajaa nostettiin huomattavasti ja samalla tuli kaksi eri ryhmää seuraavasti: 1200 m 2 yleisesti 1500 m 2 teollisuus-, tuotanto-, varasto- ja kokoontumisrakennukset. Ryhmittelyssä käytetään Tilastokeskuksen luokitusta. (71 2 mom.) Väestönsuojan rakentamisvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos tontilla tai rakennuspaikalla tai yhteisessä väestönsuojassa on ennestään tässä laissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa säädetty määrä vaatimukset täyttäviä suojapaikkoja. (72 ) Väestönsuoja on kunnostettava, muutos ohjeessa KH 05-00478 S1-luokan teräsbetoniväestönsuojan tarkastaminen ja kunnostaminen. (73 ) Olemassa olevan rakennuksen kerrosalaa lisäävää osaa ei oteta laskuihin mukaan kellarissa tai ullakolla. (75 1 mom.) Etelä-Suomen aluehallintovirasto myöntää koko maassa (paitsi ei Ahvenanmaalla) vapautukset väestönsuojan rakentamisesta. Kohtuuttomina kustannuksina pidetään yli 4 %:n kustannuksia rakentamisen kustannuksista, joissa myös väestönsuojan osuus on mukana. (76 ) Väestönsuoja on voitava ottaa käyttöön 72 tunnin aikana. (112 kohta 19) Aiemmin rakennetut väestönsuojat on pidettävä kunnossa. Ohjeet väestönsuojan kunnostamisesta ja tarkastamisesta ja väestönsuojien LVI-laitteista Pelastuslain 379/2011 72 :n vanhan väestönsuojan kunnostamisvelvoitteen ohjeistamiseksi isännöitsijöille ja taloyhtiöiden käyttöön laadittiin Rakennustietosäätiö RTS:n julkaisema kiinteistönhoito-ohje KH 05-00478 S1-luokan teräsbetoniväestönsuojan tarkastaminen ja kunnostaminen. Vanhoja kiinteistöjä koskee väestönsuojan kunnostamisvelvollisuus muutos- ja korjaustöiden yhteydessä. Kunnostamisvelvollisuuden mukaan rakennuksen rakentamiseen verrattavissa olevan korjaus- tai muutostyön ja käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä rakennuksessa oleva väestönsuoja kunnostetaan siten, että väestönsuoja täyttää soveltuvin osin väestönsuojalle toimenpiteen toteuttamisajankohtana asetetut teknisiä yksityiskohtia koskevat vaatimukset. Rakennuksessa sijaitsevan suojan kunto ja käyttövalmius on rakennuksen omistajan tai haltijan vastuulla. Suojan omistaja huolehtii siitä, että suoja laitteineen pysyy kunnossa ja että siellä on suojan kuntoon laittamiseksi ja hätätilanteita varten tarpeelliset työkalut. Jos väestönsuojaa käytetään muuten kuin väestönsuojana, se on voitava kunnostaa väestönsuojakäyttöön 72 tunnissa. Väestönsuojeluvälineet ja väestönsuojalaitteet on voitava ottaa käyttöön saman ajan kuluessa. S1-luokan teräsbetonisten väestönsuojien LVIlaitteista julkaistiin vuonna 1986 ohje padotusventtiilikaivoista LVI 23-10079, joka uusittiin ohjeella LVI 23-10220. Vuonna 2005 julkaistiin ohjeet S1-luokan teräsbetonisten väestönsuojien LVI-laitteista LVI 06-10391. Ne uusittiin vuonna 2012 LVI-ohjeilla LVI 06-10502 S1-luokan teräsbetonisten väestönsuojien LVIS-laitteet ja LVI 23-10503 Padotusventtiilikaivo. Niillä korvattiin myös erillinen ohje väestönsuojan sulku- ja padotusventtiililattiakaivosta. Vuonna 2012 julkaistuja ohjeita laativat toimistoinsinööri Pekka Rajajärvi, Rakennustieto Oy:stä Viljo Lukkarinen, KH-kortiston päätoimittaja Ilmo Rekonen, LVIkortiston päätoimittaja Tiina Strand ja LVI-toimittaja Heikki Nieminen. 44
Kuva 1. RT-ohjekortti RT 085.01 Väestönsuoja, esimerkki luettelointia varten tarvittavasta piirustuksesta (2 s.), vuodelta 1966. 45
46
Kuva 2. RT-ohjekortti RT 085.10 Väestönsuojat, normaalit, yleisiä määräyksiä (3 s.), vuodelta 1955. 47
48
49