Hämeen malmipotentiaali: moreenigeokemia P. Huhta, N. Kärkkäinen, M. Tiainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Etelä-Suomen Yksikkö Espoo 89/2015 Hämeen malmipotentiaali: moreenigeokemia P. Huhta, N. Kärkkäinen, M. Tiainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Tekijät Pekka Huhta Niilo Kärkkäinen Markku Tiainen KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Raportin laji Arkistoraportti Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Raportin nimi Hämeen malmipotentiaali: moreenigeokemia Tiivistelmä Tutkimuksella selvitetään Hämeen vyöhykkeen malmipotentiaalia geokemiallisen kartoituksen avulla. Hämeen vyöhykkeen kallioperä koostuu pääosin intermediaarisista vulkaanisista kivistä, sekä granitoidi- ja gabrointruusioista. Alueelta tunnetaan kupari-, sinkki- ja kultaesiintymiä sekä lukuisia malmiviitteitä, yleisimpinä kupari-, kulta- ja wolframiaiheet. Geokemian näyteaines on pohjamoreenia ja näytteenottoverkon tiheys on noin 4 näytettä per km 2. Tutkimus on tehty kahdessa hankevaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa (2004-2008) havaittu uusi monimetalli-anomalia (As-Au-Sb-Te-Cu-Zn) Forssan pohjoispuolella johti porfyyrityyppisen Kedonojankulman kulta-kupariesiintymän ja VMS-tyyppisen Kuuman sinkkiesiintymän löytymiseen. Kartoituksen toisessa vaiheessa (2011-2014) mielenkiintoisin tulos oli laaja (15 x 5 km 2 ) kohonneita kultapitoisuuksia sisältävä alue välittömästi Forssan gabron itäpuolella, missä on rajattavissa selvemmin kullasta rikastuneita moreenikenttiä. Samoilla alueilla löydettiin moreenin raskasmineraalitutkimuksissa kultahippuja, mikä myös osoittaa alueen olevan potentiaalinen kalliokultaesiintymien suhteen. Kultakriittisen alueen moreenissa arseenia on selvästi niukemmin kuin Hämeen vyöhykkeen itäisemmissä osissa, Kalvolan ja Hämeenlinnan alueella. Kuparia on Kedonojankulman lisäksi Kotkan intruusion kaakkoispuolella, Renkajärven länsiosalla ja Koijärven alueella. Vyöhykkeen eteläosalla ja eteläpuolella on moreenissa vyöhykkeitä, joilla on korkeita litiumpitoisuuksia. Se voi viitata Somero-Tammela litiumpegmatiittikentän jatkumiseen itään. Koska granitoidien osuus on alueen kallioperässä suuri ja ne koettiin malminmuodostuksessa merkittäviksi, selvitettiin vain granitoidialueille rajatun moreenaineiston soveltuvuutta granitoidien malmikriitisyyden arvioimiseen. Näin valitulla aineistolla saadaan erittäin hyvin rajattua malmipotentiaaliset porfyyrimalmityyppiset alueet. Hämeen malmipotentiaaliset alueet on jaoteltu malmityyppien mukaisesti: orogeeninen kulta, porfyyrityyppinen kultakupari, mafis-ultramafisten intruusioiden nikkeli, vulkaniitteihin liittyvät ns. massiiviset sulfidimalmit (VMS, Cu, Zn), litium-pegmatiitit sekä karsikiviin liittyvä wolframi. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Hämeen vyöhyke, moreeni, geokemia, kartoitus, malminetsintä, raskasmineraali, kulta, kupari, sinkki, nikkeli, litium Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Häme, Forssa, Hämeenlinna, Huittinen, Humppila, Jokioinen, Kalvola, Somero, Tammela, Urjala, Ypäjä Karttalehdet M33, L42 Arkistosarjan nimi Arkistoraportti Arkistotunnus 89/2015 Kokonaissivumäärä 34 Kieli Suomi Hinta Julkisuus Julkinen Yksikkö ja vastuualue Etelä-Suomen yksikkö, Kallioperä ja raaka-aineet Allekirjoitus/nimen selvennys Hanketunnus 50402-20031 (ennen 2015: 2551005) Allekirjoitus/nimen selvennys

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND DOCUMENTATION PAGE Date / Rec. no. Authors Pekka Huhta, Niilo Kärkkäinen, Markku Tiainen Type of report Public archive report Commissioned by Geological Survey of Finland Title of report Ore potential of the Häme Belt: geochemistry Abstract This geochemical survey is part of a project assessing the ore potential of the Svecofennian (1.88 Ga) Häme Belt in Southern Finland. The analyzed material was basal till that covers the bedrock all over the district. The average sampling density was four sites per each km 2. The bedrock of the Häme Belt mainly is composed of volcanic rocks and mainly synvolcanic intrusive rocks. There is one gold mine in the region, and several minor copper, gold, lithium, tungsten and zinc occurrences and prospects. No district scale exploration has been done before this project. In the first stage of the project, a prominent polymetallic anomaly (Sb, Bi, Te, As, Au, Cu, Zn) north of Forssa resulted to the discoveries of granitoid related porphyry type Kedonojankulma Au-Cu deposit and VMS-type Kuuma Zn occurrence. Rather similar geochemical anomaly is located at Urjala area north of Kedonojankulma. Later, the most interesting result was an extensive (15x5 km 2 ) Au anomaly in the eastern part of the study area. Au contents are increased in till covering mafic volcanic unit next to the Forssa gabbro complex. Support for the gold potential in bedrock was overtaken by heavy mineral survey, which indicated a common occurrence of gold grains in till. This area differs from the known orogenic gold zone between Somero and Huittinen so that arsenic is here usually low. Instead, As is common in the eastern part of the sampling area, between Hämeenlinna and Kalvola. In the southern region there are increased Li contents, which may be related to unknown complex pegmatites. These would be eastern extension of the Somero-Tammela Li pegmatite field. Also there are Ni anomalies in the southern edge of the Forssa gabbro, in an area of prominent geophysical anomalies, where as far only a small Särkisuo Ni deposit is known. Report includes maps where potential areas of the main ore types in Häme Belt are outlined. The most probable ore types are orogenic gold, porphyry Au-Cu, mafic-ultramafic Ni, lithium pegmatites, VMS type base metal ores and skarn related tungsten deposits. Keywords Häme belt, till, geochemistry, mapping, exploration, heavy minerals, gold, copper, zinc, nickel, lithium Geographical area Finland, Häme,, Forssa, Hämeenlinna, Huittinen, Humppila, Jokioinen, Kalvola, Somero, Tammela, Urjala, Ypäjä Map sheet M44, L422 Report serial Archive code 89/2015 Total pages 34 Language Finnish Price Confidentiality Public Unit and section Southern Finland Office, Bedrock Geology and Resources Signature/name Project code 50402-20031 Signature/name

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Sisällysluettelo Kuvailulehti Documentation page 1 JOHDANTO 4 1.1 Yleistä, tutkimusvaiheet 4 1.2 Granitoidialueiden moreenigeokemia 4 1.3 Tutkimusalue 5 1.4 Näyteaines 5 1.5 Analysointi 6 1.6 Henkilöstö 6 2 MAAPERÄ 7 3 GEOKEMIA 10 3.1 Tilastoa 10 3.2 Alueellinen pitoisuusvaihtelu 12 4 RASKASMINERAALIT 23 5 MALMIKRIITTISET ALUEET 24 5.1 Malmityypit 24 5.2 Orogeeninen Au 24 5.3 Porfyyri Cu 26 5.4 Ni mafisissa intruusioissa 27 5.5 VMS (Cu-Zn-Au) 28 5.6 W-Mo 30 5.7 Li(-Be-Ta) 31 6 KIRJALLISUUS 32

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 JOHDANTO 1.1 Yleistä, tutkimusvaiheet Tämä raportti liittyy Etelä-Suomen teollisuusmineraali- ja malmipotentiaalihankkeen (50402-20031/2551005) kohteena olleen Hämeen vyöhykkeen kartoituksiin. Tutkimuksen tavoitteena oli paikantaa geokemian ja moreenin raskasmineraalitutkimusten perusteella malmikriittisiä alueita Hämeessä. Moreenigeokemia on osoittautunut tehokkaaksi ja toimivaksi menetelmäksi Etelä-Suomen moreenialueilla (Kärkkäinen et al. 2012). Raportti kokoaa kahden tutkimusvaiheen tulokset vuosilta 2004-2007 (Kärkkäinen ym. 2007, 2012) ja vuosilta 2011-2014 (Huhta et al. 2014). Ensimmäisessä vaiheessa v. 2004-2007 kerätyt näytteet ovat Forssan ja Huittisen väliseltä alueelta ja toisessa vaiheessa Tammelan ja Hämeenlinnan väliseltä alueelta (Kuva 1). Geokemian kartoituksen eri hankevaiheissa kertyneeseen geokemian aineistoon sisältyy tihennyksiä ja profiileja anomalioiden tarkistuskohteista, joita on kuvattu Huhdan ym. (2014) raportissa sekä erillisissä GTK:n kohderaporteissa. Tihennysten osalta näytekenttä harvennettiin vastaamaan jokseenkin suunniteltua 500 m näytteenottoverkkoa. Pääpaino on moreenin geokemiassa havaittavien metallipitoisuuksien alueellisessa vaihtelussa. Sillä haetaan selviä indikaattoreita malminmuodostuksesta. Tulokset esitetään alkuainekarttoina ja niiden perusteella laadittuina potentiaalikarttoina. Osana moreenigeokemiaa on erillisessä raportissa selvitelty vain granitoidialueille rajattujen moreeninäytteiden soveltuvuutta eri intruusioiden malmikriittisyyden luokitteluun (Kärkkäinen ym. 2015). Tuloksista on tiivistelmä seuraavassa luvussa (1.2). Raportissa käsitellään myös moreenista rikastettujen raskasmineraalien soveltuvuutta geokemian tiedon täydentämiseen ja anomalioiden tarkistuksiin. Tärkein sovellutus on kullan esiintymisessä, mutta raskasmineraaliaineksen kemiallisia ja mineralogisia analyysejä voi soveltaa myös esimerkiksi harvinaisten metallien (niobi, tantaali), wolframin, tinan, ja kullan seuralaismetallien (arseenikiisu) esiintymisen tutkimiseen (Al-Ani & Ahtola 2013, Huhta ym. 2014). Moreenin geokemian lisäksi tutkimuskohteena oli iskuporauksessa saatujen kallionappien perusmetallien pitoisuusvaihtelu ja kivilajimääritykset. Kallionappien kemialliset analyysit tehdään kannettavalla XRFlaitteella. Resurssien vuoksi tuloksia ei saatu tähän raporttiin. Niistä laaditaan erillinen raportti. 1.2 Granitoidialueiden moreenigeokemia Granitoidien osuus on alueen kallioperässä suuri ja osa niistä on osoittautunut malminmuodostuksessa merkittäviksi. Arolanmäen intruusio erottuu selvästi granitoidialueisiin rajatussa moreenigeokemiassa kompleksisena monimetalli-anomaliana As-Au-Sb-Te (-Cu-Zn) (Kärkkäinen ym. 2015). Havainto tehtiin jo Hämeen geokemiallisen kartoituksen ensimmäisessä näytteenottovaiheessa v. 2004 ja se johti kohteellisiin tutkimuksiin alueella (Kärkkäinen ym. 2007). Koko Arolanmäen intruusion alueella esiintyy muita alueita yhtenäisemmin kohonneita kulta-pitoisuuksia moreenissa.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 5 Arolanmäen intruusion länsiosalla on paikallista vaihtelua. Täällä ovat osin vyöhykkeellisesti ja osin päällekkäin parageneesit Au-Sb-As (suuntausta NW-SE), Zn-Te (SW-osalla), rikki (NW-osalla), ja Bi pohjoisosalla, Malmipotentiaalikartoitusten kohdealueena ollutta Kedonojankulman-Kuuman aluetta kuvastaa monimetalliparageneesi Au-Cu-Bi-Te-Sb-S-Zn. Intruusion itäpäässä Liesjärven alueella vallitsevana on parageneesi As-Au-Cu-Te-Bi. Verrattuna länsipäähän Liesjärvellä alhaisina pitoisuuksina esiintyvät Sr ja Zn. Viitteitä saadaan myös mm. molybdeenin esiintymisestä ja muista granitoideissa poikkeavan metallogenian alueista (mm. Kalvola, Kokkojoki, Ojajärvi). Kompleksipegmatiittien ja niihin rikastuvien erikoismetallien (esim. litium) paikantamiseen käytetty näytteenottoverkko (500 m) näyttäisi olevan liian harva. Granitoidialueiden moreenigeokemia liittyy osin myös hankkeessa tekeillä olevaan Hämen granitoidien litogeokemialliseen tutkimukseen (H. Mäkitie). 1.3 Tutkimusalue Tutkimusalue on noin 120 km pitkä ja 60 km leveä. Se on rajattu geologisin perustein Hämeen vyöhykkeeksi lukeutuvasta kallioperäalueelta (kuva 1). Hankkeen keston aikana Pirkanmaan vyöhykkeen ja Hämeen vyöhykkeen välinen terraanirajaa siirrettiin pohjoisemmaksi. Sen takia nykyisen terraanirajan eteläpuolella on geokemian kartoilla itä-länsisuuntainen vyöhyke, josta näytteitä ei ole otettu. Näyteaines on moreenia, ja näytteet pyrittiin keräämään 500 metrin verkkoon, 4 näytettä per km 2. Rajoittavina tekijöinä olivat laajat pelto- ja savialueet läntisellä osalla, sekä harjut ja järvet alueen keski- ja itäosassa, Hämeen järviylängöllä. 1.4 Näyteaines Näytteenotto tehtiin maastoauton peräkärryllä ja maastossa ajamalla siirrettävällä tela-alustaisella iskuporakoneella. Näyte porattiin läpivirtausterällä yleensä 2-4 m syvyydeltä. Terästä saatiin analyysiin 0.2 0.6 kg pohjamoreenia. Noin joka kolmannesta porauspaikasta saatiin pieni näyte myös kallion pinnasta, ns. kallionappi, joka tutkittiin erikseen mikroskoopilla ja käsi-xrf:llä. Moreenigeokemian ja kallionappinäytteiden lisäksi alueella on tehty moreenin sisältämien raskasmineraalien kartoituksia. Raskasmineraalinäyte on otettu lapiolla pohjamoreenin pintaosasta ja muutamista kohteista kaivinkoneella tehdyistä tutkimuskaivannoista pystysuorana uranäytteenä. Näytteen koko on noin 10 litraa (noin 20 kg). Lisäksi näistä on otettu normaali noin 200 gramman moreeninäyte analyysiin. Moreeni pesuseulotaan aluksi raekokoon alle 2 mm, josta ajetaan maastotukikohdassa Gold Hound spiraalirikastimella raskasmineraalifraktio. Raskasmineraalit tutkitaan mikroskoopilla ja määritetään ensisijaisesti kultarakeiden määrä ja koko. Raskasmineraalifraktioita ei ole analysoitu, mutta ne on taltioitu mahdollisia jatkotutkimuksia varten.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 6 Kuva 1. Geokemiallisten moreeninäytteiden sijoittuminen kallioperäkartalla DigiKP; sininen symboli = <2 mm analysoitu, punainen =<0.06 mm analysoitu 1.5 Analysointi Monialkuaineanalyysit on tehty Labtium Oy:n laboratorioissa ICP-OES- ja ICP-MS-laitteilla moreenin hienoaineksen (< 0.06 mm) ja osasta aluetta jauhetun lajitteen alle 2 mm kuningasvesiliuoksesta (kuva 1) Analyysimenetelmät on kuvattu tarkemmin raporteissa Kärkkäinen ym. (2007) ja Huhta ym. (2014). Osa kullan määrityksistä on tehty grafiittiuuni-aas:llä. 1.6 Henkilöstö Näytteenoton suunnittelu, seuranta ja analyysivaiheet v. 2011 2014 ovat olleet geologi Pekka Huhdan vastuulla ja moreeni näytteenoton toteutuksen maastossa on valvonut tutk.ass. Erkki Herola. Aiemmassa näytteenottovaiheessa (20014-2007) vastuussa ovat olleet geologit M. Tiainen, N. Kärkkäinen, S. Vuori ja maastossa M. Pelkkala. Raskasmineraalinäytteiden keruusta ja tutkimuksista ovat vastanneet geologi Huhta ja tutk.ass. J. Tranberg.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 7 2 MAAPERÄ Tutkimusalue sijoittuu II Salpausselän sisä- eli luoteispuolelle Itämeren kielekkeen jäätikkövirtauksen alueelle. Näytteenottopisteet ovat Tammelan ylänköseudulla, suureksi osaksi supra-akvaattisella eli jääkauden jälkeen vedenpinnan yläpuolelle jääneellä moreenialueella (kuvat 3 ja 4). Alueella on myös muutama luode-kaakkosuuntainen harjujakso. Alavimmat alueet ovat peittyneet savikerrostumiin. Jäätikön viimeinen virtaussuunta tutkimusalueella on 290-310 (kuva 5). Aikaisempien tutkimusten mukaan moreeniaineksen kulkeutumismatka tutkimusalueella on noin 5 km. Kivet ja lohkareet ovat kulkeutuneet lyhyemmän matkan ja hienompi aines pidemmän (Virkkala 1969, Perttunen 1977). Moreeniaineksesta noin 20% on alle 0.06 mm:n kokoista, mutta savesfraktiota (alle 0.002 mm) on vain 1% (Virkkala, op.cit). Kuva 2. Geokemian tutkimuspisteet maaperäkartalla DIGI 250 000.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 8 Kuva 3. Geokemian tutkimuspisteet DEM korkeuskarttapohjalla. Rajoittavina tekijöinä olivat laajat alavat peltoja savialueet läntisellä osalla, sekä harjut ja järvet alueen keski- ja itäosassa, Hämeen järviylängöllä.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 9 Kuva 4. Havaitut uurresuunnat tutkimusalueella. 3 3.1 GEOKEMIA Tilastoa Alla on esitetty analysoitujen alkuaineiden keskipitoisuus sekä minimi- ja maksimiarvot. Lisäksi on esitetty karttojen piirtämisessä käytetyt alkuainekohtaiset pitoisuudet lukumääräprosenttien perusteella (katso myös Huhta et al. 2014). Kartanpiirtoon on valittu 3440 pistettä 500x500 metriä olevan pisteverkon perusteella.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 10 Taulukko 1. Hämeen vyöhykkeen moreenifraktion <0.06 mm kemiallisten analyysien tunnuslukuja mediaani keski- < 0.06 mm n minimi maksimi 99 % 96 % 90 % 75 % 50 % arvo Al ppm 2943 2690 57800 38850 30600 25350 19650 14500 15820 As ppm 2943 1.5 1540 115.0 53.5 34.1 19.7 11 18 Ba ppm 2943 11.8 1060 315 187 133 91 62 78 Be ppm 2943 0.1 96 4.1 1.6 1.2 0.7 0.4 1 Ca ppm 2943 518 177000 22400 13600 9425 6275 4400 5477 Co ppm 2943 1.0 681 51.0 27.5 20.8 14.6 10 13 Cr ppm 2943 1.0 866 120.0 78.0 54.8 36.4 24 30 Cu ppm 2943 1.0 1320 250.0 135.0 98.4 70.2 48 58 Fe ppm 2943 3950 158000 63300 47500 38700 29700 21600 23986 K ppm 2943 100 30200 14300 9560 6870 4170 2640 3487 La ppm 2943 5.9 113 74.0 56.0 43.4 35.4 29 31 Li ppm 2943 1.0 186 78.0 51.5 36.2 25.0 17 20 Mg ppm 2943 690 47500 22000 15200 12100 8690 5910 6952 Mn ppm 2943 50.0 6570 1070 669 494 365 260 309 Na ppm 2943 70.9 6570 2630 1605 1130 795 598 697 Ni ppm 2943 1.5 312 70.0 43.3 32.8 23.0 16 19 P ppm 2943 93.2 9520 1605 1230 1040 876 734 775 S ppm 2943 10.0 18000 5150 2210 1190 465 122 480 Sc ppm 2943 1.1 25 13.7 10.3 8.0 6.1 4 5 Sr ppm 2943 3.2 189 83.3 48.5 34.9 23.8 17 21 Ti ppm 2943 16.2 5560 3330 2630 2170 1660 1280 1398 V ppm 2943 4.9 252 129.0 97.4 75.7 55.7 39 45 Y ppm 2943 3.6 74 35.7 24.7 19.2 15.0 12 14 Zn ppm 2943 11.4 1300 192.0 133.0 106.0 79.6 57 65 Au ppb 2943 0.3 2000 45.0 17.0 7.6 3.9 2.5 5.0 Bi ppb 2943 5.0 137000 1870 815 442 249 152 292 Sb ppb 2943 5.0 6290 811 465 305 180 100 154 Se ppb 2943 2.5 47200 2500 1390 984 553 178 444 Te ppb 2943 1.0 942 160.0 78.5 46.0 25.4 15 24 Alueen luoteisosan näytteistä on analysoitu alle 2 mm:n fraktio, joka on jauhettu. Näin varmistettiin alueen raskasmineraalitutkimuskissa havaittujen yli 0.06 mm:n kultahippujen päätyminen analyysiin. Tällaisia hippuja oli löydetty Ritakallion tutkimuksissa (Kärkkäinen et al 2012). Lantaania, litiumia ja scandiumia ei ole analysoitu kaikista näytteistä.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 11 Taulukko 2. Hämeen vyöhykkeen moreenifraktion < 2 mm kemiallisten analyysien tunnuslukuja mediaani keski- < 2 mm n minimi maksimi 99 % 96 % 90 % 75 % 50 % arvo Al ppm 497 3620 48900 38000 26500 21000 15500 10400 12431 As ppm 497 5 650 56 26 17 8 7.5 10 Ba ppm 497 16 416 300 201 137 87.5 62.5 78 Be ppm 497 0.25 9 2.5 1.52 1.11 0.71 0.3 1 Ca ppm 497 219 18300 12000 8000 5170 3350 2310 2957 Co ppm 497 1 48 28.9 21.6 16.0 9.5 6.9 9 Cr ppm 497 1 496 130 87.5 63.5 38.5 24.5 33 Cu ppm 497 6 221 120 64 49.5 39 27.3 32 Fe ppm 497 5910 67500 58800 45000 34550 24550 16800 19988 K ppm 497 815 27100 17000 11850 8650 5000 2840 4087 La ppm 208 6 66 53 39 31 26 21.0 22 Li ppm 208 3 200 190 100 65 33 17.9 29 Mg ppm 497 813 53100 22000 14550 11000 7690 4900 6079 Mn ppm 497 66 1340 800 490 340 268 181 215 Na ppm 497 299 2840 1900 1305 990 751 597 669 Ni ppm 497 2 180 60 42 32 20.3 14.4 18 P ppm 497 73 5180 1300 888 700 518 424 476 S ppm 497 10 13000 4000 1650 960 380 72.7 367 Sc ppm 351 1 22 15 9.4 7.4 5.3 3.6 4 Sr ppm 497 3 75 44 28.7 18.8 13.3 10.2 12 Ti ppm 497 84 5500 4200 3000 2330 1610 1070 1293 V ppm 497 2 179 150 93 70 47 30.2 38 Y ppm 497 4 31 26.5 16 12.8 10.3 8.5 9 Zn ppm 497 10 330 160 122 90 63 45.8 53 Au ppb 497 1 200 28 7.5 4.7 3 1.0 3 Bi ppb 497 5 108000 1650 440 272 157 99.4 432 Sb ppb 497 2 1490 170 126 89.5 61.5 40.2 52 Se ppb 497 5 3030 1300 500 258 135 65.1 132 Te ppb 497 2 1030 75 41 28.3 19.5 11.2 17 3.2 Alueellinen pitoisuusvaihtelu Moreenin alueelliset pitoisuusjakaumat malmipotentiaalin arvioinnin kannalta merkittävimmiksi arvioiduista alkuaineista on esitetty karttoina seuraavilla sivuilla (kuvat 6 16). Karttojen piirtämisessä käytetyt alkuainekohtaiset lukumääräprosenteista määritetyt pitoisuudet on esitetty taulukoissa 1 ja 2 sekä kartoissa (<75%, 75-90%, 90-96%, 96-99% ja >99%).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 12 Kuva 5. Kullan (Au) pitoisuusjakauma tutkimusalueella. Kulta: Alueen länsiosalla on pienehköjä geokemiallisia anomaliakenttiä NW-SE-suuntaisesti linjalle, joka ulottuu Ritakalliolta kaakkoon Satulinmäen ja Riukan alueelle. Keskiosalla, valtaosin grantoidialueella, on laaja ja osin myös NW-SE-suuntainen, yhtenäinen kulta-anomalia Kedonojankulman alueella. Myös siitä pohjoiseen, Humppilan granitoidin pohjoispuolella on kohonneissa Au-pitoisuuksa NEE-SWW linjalla Urjala- Humppila, mahdollisesti seuraillen kallioperäkartalle merkittyä siirrosvyöhykettä. Alueen itäosassa, Forssan gabron itäpuolella ja osittain kontaktivyöhykkeellä on noin 15 km pitkällä ja 5 km leveällä alueella korkeita kultapitoisuuksia. Paikoin ne ovat ryhmittyneet lineaarisesti, kuten NW-SEsuuntaisesti Susikkaassa, mikä oli testialueena kulta-anomalioiden selvityksessä (Sipilä ym. 2014). Mielenkiintoisin alue on Pikonkorvessa, Patakankaan ja Hietajärven alueella, missä kullan geokemian ohella on raskasmineraalitutkimuksissa selvä kulta-anomalia. Pirttikosken Vuorenkylässä on itä-länsisuuntainen Au-anomalia, mutta alueelta on vain muutamia havaintoja hippukullasta moreenissa. Muita kultakriittisiä kohteita on sekä geokemian että raskasmineraalitutkimusten mukaan Lautaportaassa (Pitkäjärvellä), Susikkaassa ja Liesjärvellä. Susikkaan ohella hanke selvitti anomalioita tarkemmin Pirttikoskella. Alustavina töinä mitattiin Pirttikosken ja Susikkaan välinen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 13 alue geofysikaalisesti Au-kriittisten rakenteiden selvittämiseksi, mutta tulkintaa ei ole vielä tehty, kuten ei myöskään tarkentavaa geokemiallista tutkimusta. Raskasmineraalitutkimukset tukevat vahvasti Patakankaan ja Hietajärven alueen kultakriittisyyttä. Kuva 6. Arseenin (As) pitoisuusjakauma tutkimusalueella. Arseeni: Arseenin pitoisuus on länsiosalla osalla laajoilla alueilla alhainen. Eteläosalla Satulinmäen Auvyöhyke kuvastuu hyvin arseenilla, samoin keskiosalla Kedonojankulman alue. On mahdollista, että Kedonojankulman alueella on kaksi rinnakkaista anomaliakuviota, joista toinen seurailee granitoidialueen Au-Sb-anomaliaa, ja toinen sen länsipuolella intermediaarista vulkaniittivyöhykettä ja Te-anomaliaa (Kärkkäinen ym. 2008). Näiden pohjoispuolella, Kokkojoen alueella on varsin selväpiirteinen arseenin anomaliakenttä. Se on rajoittunut suppealle alueelle verrattuna NEE-SWW lineamenttia myötäileviin kohonneisiin Au-pitoisuuksiin. Itäosalla arseenia on anomaalisesti Lautaportaasta Liesjärvelle suuntautuvalla alueella, ulottuen Lunkinjärven pohjoispuolelle Liesjärven lähellä. Muualla Forssan gabron itäpuolisella Au-potentiaalisella alueella arseenia on vähän. Rimmilässä, Kotkan intruusiosta kaakkoon on rajatumpi As-anomalia ja yleisesti

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 14 arseenia on runsaammin Kalvolan Hämeenlinnan alueella. Iso anomalia on Kedonojankulma-Arolanmäki alueella ja pienempi etelässä Satulinmäen ja muiden sen alueen kultamineralisaatioiden yhteydessä. Kuva 7. Vismutin (Bi) pitoisuusjakauma tutkimusalueella. Vismutti : Vismuttianomaliat keskittyvät Kedonojankulman alueelle ja Rengon graniitin luoteisosaan. Natiivi vismutti on yleinen aksessorinen mineraali alueen kultaesiintymissä, mutta ilmeisesti liian alhaisella pitoisuustasolla, jotta se heijastuisi anomalioina alueellisessa aineistossa. Etelä-Suomen gneissi-granitoidialueen pohjoisreunalla on laaja alue korkeita Bi-pitoisuuksia. Tämä vasta todennäköisesti Pirkanmaan migmatiittivyöhykkeellä tehtyä havaintoa, jonka mukaan vismutti rikastuu migmatiittivyöhykkeen S-tyypin graniiteissa (Lahtien ja Lestinen 1996).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 15 Kuva 8. Telluurin (Te) pitoisuusjakauma tutkimusalueella. Telluuri: Telluurin yhtenäisin kohonneiden pitoisuuksien alue on Kedonojankulman-Arolanmäen alueella ulottuen siitä kaakkoon Forssaan asti. Täällä Te ja Sb anomaliat ovat jokseenkin päällekkäisiä. Satulinmäellä telluuria on niukasti, mutta Kiipun alueella on heikkoa anomalisuutta. Hajanaisempi anomalia on alueen pohjoisosassa Pirttikoskelta Kotkajärven kautta itään Könnölään ulottuvalla alueella, mutta myös aivan läntisessä osaa Hämeen vyöhykkeen pohjoisreunaa. Forssan itäpuolen Au-potentiaalisella alueella telluuria on hajanaisemmin rajatuilla alueilla Mäyrässä, Pikonkorvessa Oksalammin alueella sekä Lautaportaassa. Kotkajärveltä kaakkoon Renkajärven länsipuolelle sekä Ojajärven ja Kanajärven välisellä alueella on kohonneita Te-pitoisuuksia, joiden lähde on tuntematon.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 16 Kuva 9. Antimonin (Sb) pitoisuusjakauma tutkimusalueella. Antimoni: Antimoni on anomalisen korkea kartoitusalueen keskiosalla, Kedonojankulmassa ja Kokkojoella, missä antimonin kohonneet pitoisuudet liittyvät samoihin jaksoihin kuin arseenilla, Kokkojoen alueen Sbanomalia keskittyy kallioperäkartan vulkaniittialueelle. Kohonneita pitoisuuksia on myös Satulinmäellä. Alueen itäosalla antimonin kohonneita pitoisuuksia on laajalla SW-NE-suuntaisella alueella, joka ulottuu Lautaportaasta itä-koilliseen Rimmilään. Erillisiä anomalioita on koillisosassa Leteensuon lähialueella sekä länsiosalla Koijärveltä Kokonjärvelle ulottuvalla vyöhykkeellä, missä on myös telluurin kohonneita pitoisuuksia. Tämä voi viitata Cu-Zn- tai porfyyrimalmipotentiaaliin.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 17 Kuva 10. Kuparin (Cu) pitoisuusjakauma tutkimusalueella. Kupari: Kuparin alueellinen jakauma on erilainen kuin kullalla, arseenilla, antimonilla ja telluurilla. Cupitoisuus ei seuraa kivilajijakaumaa, korkeahkoja pitoisuuksia on sekä granitoidi- että vulkaniitti-valtaisilla alueilla. Selvästi tunnistettavia anomaliakenttiä ei Kedonojankulman lisäksi muodostu tutkimusalueen muihin osiin. Kuparin kohonneita pitoisuuksia on hajanaisesti kahdella laajahkolla alueella, Renkajärven, Rimmilän ja Patakankaan välisellä (n. 5 x 10 km 2 ) ja Koijärven-Suonpään alueella (5 x 7 km 2 ) sekä lisäksi jonkinlaisena vyöhykkeenä Forssan länsipuolella (10 x 5 km 2 ).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 18 Kuva 11. Nikkelin (Ni) pitoisuusjakauma tutkimusalueella. Nikkeli: Geokemian kartalla nikkeli muodostaa selvän anomalian Forssan gabron eteläosalle, mikä on aiemmin, jo harvapisteisen valtakunnallisen (1 näyte per 16 km 2 ) geokemian perusteella todettiin Nikriittiseksi (Tiainen ja Viita 1994). Kohonneita Ni-pitoisuuksia on heikosti ryhmittyneinä koko tutkimusalueella. Tutkimusalueen pohjoisosassa on kohonneita Ni-pitoisuuksia mm. Pirttikoskella, Nuutajärven alueella, Kokonjärvellä ja Metsämaalla. Kohonneita Ni-pitoisuuksia on myös lännessä Kiipun alueella sekä NW-SE-suuntaisella vulkaniittilaueella Kedonojankulman kaakkoispuolella Kalsussa.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 19 Kuva 12. Sinkin (Zn) pitoisuusjakauma tutkimusalueella. Sinkki: Myöskään sinkki ei muodosta selvästi erottuvia anomalioita tutkimusalueella lukuun ottamatta Kedonojankulmaa. Kohonneita Zn-pitoisuuksia on yhtenäisimmin Kotkan ja Arolanmäen granitoidiintruusioita reunustavilla vulkaniittialueilla.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 20 Kuva 13. Rikin (S) pitoisuusjakauma tutkimusalueella. Rikki: Rikki on anomaalinen Kedonojankulman alueella. Pitoisuus on keskimääräistä korkeampi Hämeen vyöhykkeen pohjois- ja koillisosalla. Ero vyöhykkeen eteläosan sedimenttivaltaisiin alueisiin on melko suuri.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 21 Kuva 14. Litiumin (Li) pitoisuusjakauma tutkimusalueella. Litiumia on yleensä niukasti Hämeen vyöhykkeen vulkaniiteissa ja syväkivissä. Poikkeuksen muodostaa Nuutajärveltä Kedonojan länsipuolelta Humppilan granitoidin läpi lähelle Forssa yltävä vyöhyke sekä alueen eteläosassa Myllykylän alue, missä Hämeen vulkaniittien ja granodioriitti-intruusion kontaktissa on kohonneina pitoisuuksina litiumia. Hämeen vyöhykkeen eteläpuolella, Etelä-Suomen gneissigraniittikompleksissa, Rengon graniitin pohjoisosassa litiumia on yhtenäisimmin anomaalisesti koko tutkimusalueella. Litiumia ei ole analysoitu kaikista alle 2 mm näytteistä.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 22 Kuva 15. Lantaanin (La) pitoisuusjakauma tutkimusalueella. Lantaania on Hämeen vyöhykkeen eteläpuolella, Rengon graniitin pohjoisosassa yhtenäisimmin anomaalisesti koko tutkimusalueella. Myös Humppilan granitoidiin alueen länsiosalla liittyy korkeita Lapitoisuuksia kuten myös Kalvolassa. Kedonojankulman alueella on yhtenäinen luoteis-kaakkoinen anomalia. Lantaania ei ole analysoitu kaikista alle 2 mm näytteistä.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 23 4 RASKASMINERAALIT Hämeen alueelta on vuosina 2002-2014 otettu 902 raskasmineraalinäytettä. Näytteet on otettu kaivinkoneella tehdyistä tutkimuskaivannoista vertikaalinäytteinä tai lapiolla moreenista 1-1.5 metrin syvyydestä 10-12 litran astiaan. Aines on pesuseulottu alle 2 mm:n fraktioon ja ajettu Gold Hound - laitteen läpi. Jatkotutkimuksiin on otettu raskain fraktio, joka sisältää kiisut, magnetiitin, ilmeniitin, granaatit ja muut ominaispainoltaan raskaat mineraalit sekä kullan. Fraktio on tutkittu stereomikroskoopin alla ja kultahippujen lukumäärä ja koko on määritetty. Neljäsosassa näytteistä (227) oli kultahippuja. Näiden perusteella on laskettu kultapitoisuus alkuperäisessä 20 kg:n näytteessä. Kultahippujen määrät on esitetty kuvassa 14. Muut tulokset silmämääräisine mineraalimäärityksineen ovat raportissa Huhta el al. (2014). Kuva 16. Kultahippujen määrä Hämeen raskasmineraalinäytteissä. Raskasmineraalinäytteistä on otettu myös osanäyte geokemian analyyseihin. Noin 200 gramman moreeninäyte on käsitelty samalla tavoin kuin muutkin moreeninäytteet. Hämeen alueelta näitä näytteitä on analysoitu tällä hetkellä 121 kappaletta. Näistä 21:stä näytteestä löytyi kultahippuja. Näytteistä on analysoitu vain kulta, vismutti ja telluuri. Lisäksi vuoden 2012 näytteistä 75:stä on analysoitu myös muut alkuaineet tavallisten moreeninäytteiden tapaan. Yhteenveto tuloksista on taulukossa 1.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 24 Taulukko 3. Raskasmineraalinäytteiden geokemian yhteenveto. 20 kg näyte hipuista moreeninäytteestä analysoitu hiput kpl laskettu ppb Au ppb Bi ppb Te ppb keskiarvo 0.70 4.81 16.12 60.75 22.67 keskihajonta 5.04 33.32 54.03 206.21 46.90 mediaani 0 0 3.69 0.31 15.95 minimi 0 0 0 0.10 0 maksimi 55 350.4 392 2130 427 5 MALMIKRIITTISET ALUEET 5.1 Malmityypit Kallioperägeologian, malmiesiintymien ja aiheiden, malminmuodostusprosessien sekä geokemian perusteella Hämeestä rajattiin kuusi (6) vallitsevaa malmityyppiä. - Orogeeninen Au; kontrolloiva tekijä on rakenne - Porfyyrinen Cu(-Au); kontrolloiva tekijä ovat synvulkaaniset granitoidit - Cu-Ni; kontolloiva tekijä mafis-ultramafiset intrusiivikivet - VMS (Cu-Zn-Au); kontrolloiva tekijä on vulkaaninen ympäristö - W(-Mo-Sn); kontrolloiva tekijä ovat eri vaiheen granitoidit - Li(-Be-Ta); kontrolloiva tekijä on graniittipegmatiitit ja niiden syntysyvyys 5.2 Orogeeninen Au Orogeenisen kullan esintymiselle tärkein tekijä on tektoniikka, orogeeninen prosessi, joka havaitaan siirros- ja hiertovyöhykkeinä. Ne edustavat malmeja muodostavien hydrotermisten liuosten purkautumiskanavia sekä kullan eri syvyyksillä tapahtuvia kullan uuttumis- ja saostumisympäristöä (Groves ym. 1998). Tektoniset heikkousvyöhykkeet voidaan joskus tunnistaa aerogeofysiikan avulla. Niiden malmipotentiaalin arvioimisen mahdollistaa taustatieto kullan esiintymisestä kallio- ja/tai maaperässä sekä tieto kallioperän kivilajeista. Hämeen alueella orogeenisia kultaesiintymiä edustavat Uunimäki, Ritakallio, Palokallio, Riukka, Satulinmäki ja Sukula. Näissä Satulinmäkeä lukuun ottamatta esiintymän tärkein kivilaji on gabrodioriittiluokan mafinen syväkivi, kuten myös Huittisten Jokisivun, Valkeakosken Kaapelinkulman ja Raahen Laivakankaan esiintymissä. Palokallion ja Uunimäen kulta paikannettiin kartoittamalla systemaattisesti geofysiikan avulla rajattuja mahdollisia gabrointruusioita leikkaavia siirrosvyöhykkeitä. Kuvassa 17 on geokemian perusteella rajattu alueet, jotka hankkeen kartoitusten mukaan voivat sisältää löytymättömiä orogeenisia kultaesiintymiä. Karttaan ei ole sisällytetty granitodiympäristön porfyyrimal-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 25 meihin mahdollisesti liittyviä Au-kriittisiä alueita, vaikka osa niistä voitaisiin esiintymistapansa ja genetiikan puolesta luokittaa myös orogeenisiksi. Merkittävin hankkeen viimeaikaisissa tutkimuksissa rajautuva kultakriittinen alue sijoittuu Forssan gabrokompleksin itäkontaktiin, osin vulkaniittiseurannon alueelle (Huhta ym. 2014). Potentiaalinen alue on rajattu olettaen tektoniikan kontrolloivan korkeita kultapitoisuuksia. Välittömästi alueen länsipuolella on tässä hankkeessa porfyyrityyppiseksi luokiteltu Liesjärven Cu-Au esiintymä. Kartalle rajatuilla alueilla on eroavuuksia kullan seuralaismetallien pitoisuusjakaumissa. Arseeni on tyypillinen kullan seuralainen svekofennisissä orogeenisissa kultaesiintymissä. Tutkimusalueen länsiosalla Humppila-Matkun ja Somero-Tammelan vyöhykkeellä on myös kohonneita Sb-pitoisuuksia ja Seikunmaalla telluriumia. Vaikka myös osassa Forssan gabron itäpuolen anomalioita (Hietajärvi, Patakangas, Susikas) on paikoin kohonneita As-pitoisuuksia, arseeni ei ole aluetta luonnehtiva kullan seuralainen. Kuva 17. Kullan suhteen potentiaaliset alueet Hämeen vyöhykkeellä

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 26 5.3 Porfyyri Cu GTK:n valtakunnallisessa geokemian kartoituksessa 1990-luvulla Hämeen vyöhykkeellä, Forssan lähialueella on todettavissa korkeita tellurium- ja kuparipitoisuuksia (Tiainen ja Viita 1994). GTK:n vuonna 2004 käynnistämissä geokemiallisissa kartoituksissa Forssan pohjoispuolella havaittiin monimetallinen As-Te-Bi-Au-Cu-Zn-anomalia, jonka kairaaminen johti Kedonojankulman porfyyri-tyyppisen kupariesiintymän löytymiseen (Tiainen et al. 2012). Sittemmin samasta geokemian anomaliasta paikannettiin pyriitti-serisiittiliuskeita ja Kuuman sinkkimineralisaatio (Tiainen et al. 2013). Kedonojankulman mineralisaatio on laajan Arolanmäen intruusion pohjoispuolella, intermediaaristen vulkaniittien sisällä olevassa noin 2 kilometrin läpimittaisessa puolipinnallisessa porfyyrisessä granitoidissa, intruusion muuttuneessa osassa. Intruusion mineralisaatiosta lähtee selvä paikallinen Cu-Mo-Ag- As-anomalia. Pohjamoreeninäytteenotolla voitiin peitteinen mineralisaation puhkeama kartoittaa muutaman kymmenen metrin tarkkuudella. Arolanmäen intruusiossa on kulta-anomalioita, joiden kairauksissa on lävistetty kullan mineralisoitumisia granitoidin hiertyneessä ja serisiittiytyneessä vyöhykkeessä. Arolanmäen intruusio on geokemialtaan poikkeava kullan ja sen seuralaismetallien suhteen useimmista muista Hämeen vyöhykkeen granitoideista (Kärkkäinen ym. 2015). Porfyyrityyppisten esiintymien potentiaalikartalle rajatuilla alueilla on päällekkäisyyttä Kuuman, Kokkojoen ja Kotkan VMS-potentiaalisten alueiden kanssa (kuvat 18 ja 20).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 27 Kuva 18. Porfyyristyyppisten malmien potentiaaliset alueet Hämeen vyöhykkeellä 5.4 Ni mafisissa intruusioissa Geokemian kartalla nikkeli muodostaa selvästi erottuvan anomalia-alueen Forssan gabron eteläosalle, mikä vanhastaan on luokiteltu Ni-potentiaaliseksi (Tiainen ja Viita 1994). Alueelta tunnetaan Särkisuon nikkeliesiintymä ja hankkeen toimesta on aloitettu sen länsipuolella sijaitsevan Lempään mafisen intruusion kohdalla olevan geofysikaalisen EM-anomalian selvitykset. Kohonneita Ni-pitoisuuksia on heikosti ryhmittyneinä koko tutkimusalueella. Tutkimusalueen pohjoisosassa olevista Ni-anomalioista osa saattaa liittyä mustaliuskeisiin, joita on tavattu hankkeen aikaisissa geofysiikan anomalioiden kairauksissa Pirttikoskella ja Kaakkosuolla (Nuutajärven alueella). Kokonjärven ja Metsämaan alueilla kohonneet Ni-pitoisuudet liittynevät mafisiin intruusioihin, mutta alueella ei ole tehty yksityiskohtaisempia kartoituksia nikkelin esiintymisestä.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 28 Esimerkiksi Kalsussa nikkelipotentiaaliseksi rajattu alue liittynee runsaana esiintyvään magneettikiisuun vahvasti sulfurisoituneissa mafisissa ja intermediaarisissa vulkaniiteissa. Sekundaarisesti esiintyvien kiisujen runsaus kuvastaa Kedonojankulman lähiympäristön geokemiallisesti ja malmipotentiaalistesti monipuolista luonnetta. Kun Ni potentiaalin arvioinnissa huomioidaan myös kupari, Forssan gabrosta kaakkoon suuntautuva alue erottuu muista siten, että kohonneita Cu-pitoisuuksia on koko rajatulla alueilla. Samoin Lempään alueeseen liittyy kuparia. Muilla em. alueilla kohonneita Cu pitoisuuksia (> 120 ppm Cu) on vain satunnaisesti. Kuva 19. Nikkelin suhteen potentiaaliset alueet Hämeen vyöhykkeellä. 5.5 VMS (Cu-Zn-Au) Massiivisia sulfidimalmeja kuvastavia geokemiallisia anomalioita on käytetystä geokemian aineistosta vaikea tunnistaa. Koska kupari ja kulta liittyvät myös muihin malmityyppeihin (Cu-Ni, porfyyrinen Au- Cu, orogeeninen Au), sinkki on käyttökelpoisin VMS-potentiaalin arvioimisessa. Tosin sinkin esiintymisessäkin on päällekkäisyyttä muiden malmityyppien kanssa. Esimerkiksi Kedonojankulman porfyyriesiin-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 29 tymässä on sinkkivälkettä. Myös Somero-Tammela-vyöhykkeessä Riukan orogeenisen kultaesiintymän rikkaimmassa osassa sinkkivälke on tyypillinen malmimineraali. Tämän vuoksi hankkeessa VMSmalmipotentiaalin arvioimisessa tukeuduttiin geofysiikkaan (Leväniemi ja Karell, 2013). Hankkeen tutkimuksissa Kedonojankulman eteläpuolelta löydettiin Kuuman sinkkimineralisaatio. Vanhastaan tunnettuja ovat Tupalan Zn-Cu-esiintymä Somerolla ja Leteensuon Zn-esiintymä Kalvolassa sekä vahvojen muuttumisvyöhykkeiden luonnehtimat Kiipun Zn-aihe Ypäjällä ja Katumajärven sulfidimalmiaihe Hämeenlinnassa. Kartalla rajatut VMS-potentiaaliset alueet ovat geokemiallisesti erilaisia ja saattavat luokittua myös porfyyri-cu-luokkaan, kuten Kuuman alue ja Hanhisuona alueet, joissa molemmissa sinkin lisäksi on parageneesi Sb-Te-Cu-S. Alueella Kotka S GTK on laajentanut Rautaruukki Oy:n löytämän kuparimineralisaation tutkimuksia. Kuva 20. Massiivisten sulfidimalmien (VMS) suhteen potentiaaliset alueet Hämeen vyöhykkeellä.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 30 5.6 W-Mo Hämeen vyöhykkeen itäosasta on runsaasti viitteitä wolframista ja kairattuja scheeliittiesiintymiä, kuten Tömäjärvi, sekä useita viitealueita myös Hämeenlinnan itäpuolella, joka rajautuu geokemiallisen tutkimusalueen ulkopuolelle. Molybdeenistä sen sijaan on niukasti havaintoja. GTK on aiemmin tutkinut Moviitteitä Someron eteläosasta, mistä samassa yhteydessä tavattiin myös scheeliitin mineralisoitumista. Kedonojankulman Cu-esiintymään liittyy molybdeenihohdetta, joka esiintyy kvartsijuoniverkostossa vahvimmin mineralisoituneen alueen reunaosilla. Teknisistä syistä W-analyysejä saatiin hankkeen geokemian näytteistä vasta viimeisessä tutkimusvaiheessa v. 2011-2014, eli alueen itäosasta (Huhta ym. 2014). Wolframin analysoinnissa on GTK:n scheeliittitutkimuksissa todettu "hippuefektiä", joka tosin saattaa liittyä pelkästään analyysiproseduuriin (Lindmark 1985). Siten wolframin geokemiallista karttaa ei voi pitää pois-sulkevana, siten että alhaiset ptioisuudemoreenin pitoisuudet eivät sisältäisi volframia kallioperässä. Kuitenkin moreenin kohonneita pitoisuuksia voi pitää kallioperässä tapahtuneita wolframin mineralisoitumisprosesseja kuvastavana. Karttaan on rajattu alueet, jotka käytettävissä olevan materiaalin mukaan todennäköisesti sisältävät jonkinasteista molybdeenin tai wolframin mineralisoitumista. Kuva 21. Erikoismetallien Mo ja W suhteen kriittiset alueet Hämeen vyöhykkeellä

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 31 5.7 Li(-Be-Ta) Someron, Tammela ja Forssan alueella on parvi kompeksipegmatiitteja, joissa Kietyönmäellä on spodumeenimineralisaatio, Hirvikalliolla petaliittiesiintymä, Luolamäellä cesium-mineraali pollusiittia sekä useissa muissa Li-, Be ja Ta-Nb-mineraaleja. Litiumia on analysoitu vain osasta tutkimusalueen pohjoisosan (< 2 mm fraktio) näytteitä. Nuutajärven vulkaanis-sedimenttisen seurueen alueen kairauksissa on paikoin yleisesti graniittipegmatiitteja ja niissä kiillemineraali on muskoviittia (mm. Kuusela ja Ahtola 2013). Peliittisisä kivissä Al-silikaatti on andalusiittia. Tammelan alueella Li-potenitaalia on tunnetulla alueella Torronsuon ympäristössä, sekä idempänä Etelä- Suomen gneissi-graniittikompeksin reunavyöhykkeellä, missä Rautaruukki Oy:n raskasmineraalitutkimuksissa on havaittu kompleksipegmatiitteihin mahdollisesti liittyviä kassiteriitti-anomalioita moreenissa (Peuraniemi & Gehör, 2000). Alueelle suunniteltiin anomalioiden tarkistuksia geokemian avulla, mutta näytteenottoa ei kuitenkaan ehditty tehdä hankkeen toiminta-aikana. Kuva 12. Litiumin suhteen potentiaaliset alueet Hämeen vyöhykkeellä.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 32 6 KIRJALLISUUS Al-Ani, T. and Ahtola, T., 2013. Mineralogical Analysis of Heavy Minerals from Selected Till Samples of Häme Belt, Southern Finland. Geological Survey of Finland. Archive report 167/2013. Aurola, E., 1963. On the pegmatites in the Torro area, Southwestern Finland. Geological Survey of Finland. Bulletin 206. 32s. Groves, D. I., Goldfarb, R. J., Gebre-Mariam, M., Hagemann, S. G., Robert, F., 1998. Orogenic gold deposit: A proposed classificationin the context of theis crustal distribution and relationship to other gold deposit types. Ore Geolog Reviews 13, 7 27. Huhta, P., Kärkkäinen, N, Tiainen, M., Herola, E., 2014. Moreenigeokemaillinen kartotius Hämeen vyöhykkeellä v. 2011 2014. Raportti 103/2014 GTK, Geologian tutkimuskeskus. 67 s. Kuusela, J. & Ahtola, T., 2014. Tutkimustyöselostus Urjalan Tourunkulman litium tutkimuksista 2011-2012. Geologian tutkimuskeskus, raportti 96/2014. Kärkkäinen, N., Huhta, P., Tiainen, M., 2015. Hämeen granitoidialueiden moreenigeokemia. Geologinen tutkimuslaitos, Raportti 45/2015, 19 s. Kärkkäinen, N., 1986. Pegmatiittien ja pegmatiittigranittien alueelliset geokemialiset piirteet Etelä- Pohjanmalla. Geologinen tutkimuslaitos, Raportti M19/222/-86/2/10. Kärkkäinen, N., 1993. Etelä-Pohjanmaan liuskejakson malmipotentiaali kallioperän geokemian perusteella. Fil.lis. tutkielma, Oulun yliopisto, 232 s. Kärkkäinen, N., Tiainen, M., Vuori, S., Huhta, P., 2008. Moreenigeokemiallinen kartoitus v.2003-2007 Forssa-Huittinen alueen kultamalmipotentiaalin arvioimiseksi. Geologian tutkimuskeskus, raportti M19/2113/2008/81, 32 s. Kärkkäinen, N., Huhta, P., Lehto, T., Tiainen, M., Vuori, S., Pelkkala, M., 2012. New geochemical data for gold exploration in Southern Finland. Geologian tutkimuskeskus, Special Paper 52, s. 23-46. Lahtinen, R. Lestinen, P., 1996. Background variation of ore-related elements and regional-scale mineralization indications in Palaeproterozoic bedrock in the Tampere-Hämeenlinna area, southern Finland. Geological Survey of Finland, Bulletin 390. 38 s. Lindmark, B., Volframitutkimukset Kangasalan Ahvenlammin alueella vuosina 1983-1985. Geologian tutkimuslaitos, raportti M 19/2142/-87/1/10. 45 s. Peuraniemi, V. J., Gehör, S. A., 2000. Mineralogy and mineral chemistry of Sn-Nb-Ta anomalous mineral till samples from the Hämeenlinna area, Southern Finland. P. 391-394 In: Rammimair et al.(eds) Applied Mineralogy, Balkema, Rotterdam. Tianen, M. & Viita, H., 1994. Determination of ore potential areas in the Häme belt, southwestern Finland, by integration of geological, geophysical and till geochemical data. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 125. 49 s. Tiainen, M., Kärkkäinen, N., Lohva, J., Sipilä, P. & Huhta, P. 2012. Discovery of the Kedonojankulma Cu-Au occurrence, hosted by a Svecofennian porphyritic granitoid in Southern Finland. Geological Survey of Finland, Special Paper 52, s. 73 90. Tiainen, M., Molnar, F., Kärkkäinen, N., and Koistinen, E. 2013. The Forssa-Jokioinen Cu-Au-Zn province, with special emphasis on the Kedonojankulma Cu Deposit. Geological Survey of Finland, Report of Investigation 198, 2013 Current Research: GTK Mineral Potential Workshop, Kuopio, May 2012.