Ilmastonsuojelua ja elämänlaatua etätyö on ekoteko

PSYKOLOGIASSA TAPAHTUU VIRPI RUOHOMÄKI Ilmastonsuojelua ja elämänlaatua etätyö on ekoteko ETÄTYÖPÄIVÄN PANEELIKESKUSTELUUN OSALLISTUIVAT TIETOYHTEISKUNTAJOHTAJA MAX MICKELSSON VAS. JA HENKILÖSTÖJOHTAJA TYTTI BERGMAN, MICROSOFT OY, INNOVAATIOJOHTAJA MAIJA ITKONEN, POWER KISS, JOHTAJA MATTI APUNEN, EVA JA JOHTAJA ANTTI JOENSUU, TYÖ JA ELINKEINOMINISTERIÖ. KUVA: VIRPI RUOHOMÄKI Etätyöllä voidaan edistää ilmastonsuojelua ja tuoda joustoa työntekoon. On aika muuttaa ajattelutapoja ja huomata, etteivät ilmastonsuojelu ja elämänlaatu sulje toisiaan pois. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi Euroopan unioni on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, kun vertailukohtana ovat vuoden 1990 päästöt. Tärkeä kysymys on se, kuinka globaalit sopimukset muutetaan yritysten paikalliseksi toiminnaksi ja kansalaisten arjen käytännöiksi. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tutkimusten mukaan asuminen ja henkilöliikenne aiheuttavat yli 40 prosenttia yksityisen kulutuksen ilmastovaikutuksista ja yli neljänneksen muista ympäristövaikutuksista (Nis- sinen ym., 2007; Seppälä ym., 2009, s. 50 59). Työpaikkojen näkökulmasta rakennusten sähkön- ja lämmönkäyttö on tärkein ilmastopäästöjen lähde, minkä lisäksi työmatkoilla sekä kodin ja työpaikan välisellä liikenteellä on suuri merkitys (esim. EkoSYKE 2008, s. 5). Suomessa tehdään PSYKOLOGIA 48 (01), 2013 57

V I R P I R U O H O M Ä K I päivittäin yli kaksi miljoonaa edestakaista työmatkaa, joista 75 prosenttia kuljetaan henkilöautolla. Työmatkaliikennettä vähentämällä voidaan siten vähentää liikenteestä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. e American Psychological Association on julkaissut psykologian keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi (Swim ym., 2009). Raportin mukaan psykologista tutkimustietoa voidaan soveltaa muun muassa viestinnän, ympäristölainsäädännön ja energiatehokkaan teknologian kehittämiseen. Raportissa korostetaan taloudellisten houkuttimien ja välittömän palautteen merkitystä energian kulutuksen vähentämiseksi. Energiaa säästävistä teoista pitäisi saada suora palaute ja havainto siitä, että teko tukee ympäristön hyvinvointia ja tuottaa etua ja merkitystä myös ihmiselle itselleen. Yksittäisistä teoista voi kasvaa tottumus ja yleinen käytäntö (Swim ym., 2009; Salonen, 2010). Psykologista tietoa voidaan hyödyntää myös ympäristökampanjoissa. Kampanjointi kannattaa, kun se tehdään konkreettisesti kannustavasti ja palkitsevasti. Tässä kirjoituksessa esittelen etätyötä koskevaa tutkimusta ja kuvaan etätyökampanjaa, jota olen ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa yhteistyössä SYKEn ja Microsoftin kanssa (http:// www.etatyopaiva.fi/). KANSALLINEN ETÄTYÖPÄIVÄ SAI YMPÄRISTÖPALKINNON Etätyökampanjan tarkoituksena oli kannustaa työntekijöitä ja ammatinharjoittajia joustavaan 58 PSYKOLOGIA etätyöhön. Työnantajia rohkaistiin tarjoamaan työntekijöille mahdollisuus kokeilla etätyötä etätyöpäivänä mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Kampanja tähtäsi näkemysten ja asenteiden muuttamiseen sekä etätyön myönteisten vaikutusten tunnistamiseen. Kampanja on järjestetty kaksi kertaa. Kansalliselle etätyöpäivälle on myönnetty ensimmäinen palkinto EU:n ympäristöviranomaisten Vuoden ympäristökampanja -kilpailussa (Environmental Communication Networks, 2011). Yli 17 000 suomalaista vietti etätyöpäivää Kansallinen etätyöpäivä -kampanjan kannustamana 21. syyskuuta 2012. Kampanjaan ilmoittautui mukaan 267 yritystä, julkishallinnon organisaatiota, yhdistystä ja järjestöä. Etätyöpäivän ansiosta Suomessa jäi kulkematta yli 14 kertaa maapallon ympärysmitan verran työmatkoja 568 327 kilometriä, ruuhkiin ja aamutoimiin käytettiin 26 883 tuntia vähemmän kuin tavallisesti ja taivaalle jäi päästämättä 89 tonnia hiilidioksidipäästöjä. Jos sama määrä ihmisiä tekisi etätyötä yhtenä päivänä viikossa, vuosittain Suomessa säästettäisiin yli 27 miljoonaa työmatkakilometriä ja noin 1,3 miljoonaa tuntia ja hiilidioksidipäästöt putoaisivat 4 272 tonnia. Yksi etätyöpäivä viikossa vähentää 20 prosenttia kyseisen henkilön työmatkasuoritetta ja siitä koituvia päästöjä. Etätyökampanjassa yhdistettiin uudella tavalla ilmastonmuutoksen torjunta ja työelämän näkökulma. Kampanjassa esitettiin myönteisiä esimerkkejä ja käytännön ratkaisuja työpaikkojen arjen tasolla. Etätyöpäivänä järjestettiin näkyviä tempauksia, kuten etätyöreseptien jakaminen aamuruuhkassa sekä etätyön välineiden havainnollistaminen Kirjasto 10:ssä. Internetsivuille on koottu vinkkejä ekologisesta etätyöstä työnantajille ja työntekijöille, ohjeita etäkokouksiin ja vihreään kotitoimistoon, edelläkävijäyritysten esimerkkejä sekä etätyöntekijöiden omia tarinoita. Viestinnässä hyödynnettiin useita medioita: etätyöpäivästä uutisoitiin televisiossa, radiossa ja lehdistössä sekä keskusteltiin laajasti sosiaalisessa mediassa. (Lyytimäki, Nygrén, Ala-Ketola, Pellinen & Ruohomäki, arvioitavana.) TAVOITTEENA TYÖHYVINVOINNIN EDISTÄMINEN Työ- ja elinkeinoministeriön tavoitteena on tehdä suomalaisesta työelämästä Euroopan parasta vuoteen 2020 mennessä. Etätyökampanjan suojelijan työministeri Lauri Ihalaisen mielestä etätyön mahdollisuudet kannattaa hyödyntää työelämän kehittämisessä. Kilpailukykyiset ja tuottavat yritykset paitsi luovat uusia työpaikkoja ovat myös ketteriä ja vastaanottavaisia henkilöstön tarpeille. Etätyö on yksi tapa edistää työhyvinvointia ja tuoda joustoa työntekoon. Työministerin mielestä työelämäämme pitää kehittää joustavin uudistuksin siihen suuntaan, että vahvistetaan mahdollisimman monen ihmisen halua ja kykyä jatkaa työelämässä riittävän kauan ja motivoituneina. Se tarkoittaa luottamuksen ja

I L M A S T O N S U O J E L U A J A E L Ä M Ä N L A A T U A E T Ä T Y Ö O N E K O T E K O yhteistyön syventämistä, innovoinnin ja tuloksellisuuden vahvistamista, osaavan työvoiman sekä ihmisten ja työyhteisöjen terveyden ja hyvinvoinnin varmistamista. JOUSTAVA ETÄTYÖ Etätyöstä on puhuttu pitkään, mutta se on noussut ajankohtaiseksi kansalaisten lisääntyvän ympäristötietoisuuden ja työelämän muutosten vuoksi. Tietotyön yleistyminen ja kansainvälistyminen sekä kehittynyt tieto- ja viestintäteknologia ovat laajentaneet mahdollisuuksia valita työn tekemisen aika ja paikka. Kaikki työt eivät enää ole sidoksissa tiettyyn paikkaan ja aikaan. Työskentely perinteisten toimitilojen ulkopuolella on mahdollista yhä useammalle. Työn tekemisen ajan ja paikan joustoja kuvastaa etätyö. Etätyöntekijöitä ovat perinteisesti olleet ne, jotka työskentelevät kotonaan yhden tai useamman työpäivän viikossa ja päätyöpaikallaan muun ajan (Helle, 2004). Etätyö ymmärretään varsinaisen työpaikan ulkopuolella tehtäväksi ansiotyöksi, johon paikan ohella yhdistyy usein myös ajallinen jousto (Kandolin, Tuomivaara & Huuhtanen, 2010). Etätyöllä tarkoitetaan työnantajan kanssa sovittua työnteon mallia, jossa työ tehdään osin kotona tai sitten työnantajan eri toimipisteissä, työkohteissa, asiakkaan luona tai matkoilla (Pekkola & Uskelin, 2005). Laveasti määritellen etätyö on kiinteästä työpaikasta ja -ajasta riippumatonta työtä, joka sisältää kolme elementtiä: ajallinen jousto, jousto työn tekemisen paikassa ja tekniset välineet, joilla työ toteutetaan ja joiden avulla ollaan yhteydessä muihin (Heinonen & Saarimaa, 2009). ETÄTYÖN YLEISYYS Eurooppalaisen työolotutkimuksen mukaan Suomi on Euroopan kärkimaita etätyösovelluksissa yhdessä muiden Pohjoismaiden ja Hollannin kanssa (Eurofound, 2012). Etätyö yleistyi Suomessa nopeasti 1990-luvulla, ja sillä on maassamme jo pitkät perinteet (Hanhike, Immonen, Kanerva & Luukinen, 1998; Hanhike, 2004; Huuhtanen, 1999; Pekkola, 2002). Etätyön tekeminen on seitsenkertaistunut Suomessa vuodesta 1990 vuoteen 2008: työvoimasta 14 prosenttia työskenteli kotona työnantajan kanssa sovitusti ainakin joitain tunteja viikossa tietotekniikan avulla (Lehto & Sutela, 2009). Työterveyslaitoksen Työ ja terveys Suomessa -tutkimuksen mukaan etätyö on lisääntynyt vuodesta 2003 vuoteen 2006, mutta sen jälkeen kasvu on pysähtynyt. Etätyötä teki vuonna 2009 vähintään satunnaisesti 15 prosenttia palkansaajista, joista lähes joka toinen teki etätyötä viikoittain, miehet kaksi kertaa useammin kuin naiset. Etätyötä tekevät ovat pääasiassa korkeasti koulutettuja ja ylempiä toimihenkilöitä, kuten asiantuntijoita tai johtajia. Työnantajan mukaan jaoteltuna etätyö on yleisintä valtiolla, jolla etätyöntekijöitä oli 21 prosenttia palkansaajista. (Kandolin ym., 2010). Vielä julkaisemattoman Työ ja terveys 2012 -tutkimuksen mukaan etätyö ei kuitenkaan ole yleistynyt kolmen viime vuoden aikana. Syynä saattaa olla taloudellisesti epävarma tilanne, irtisanomiset ja riittämätön luottamus organisaatioissa, sillä etätyön johtaminen perustuu yhdessä sopimiseen ja keskinäiseen luottamukseen. Etätyön yleistymisen esteitä voivat olla myös yrityskulttuurin jäykkyys sekä teknologian hidas käyttöönottaminen ja omaksuminen. Kuinka monelle etätyö sitten voisi olla mahdollista? Työolotutkimuksen ja palkansaajatutkimuksen tilastojen perusteella sellaisia potentiaalisia etätyöntekijöitä, joille etätyö olisi tehtävien puolesta mahdollista ja jotka olisivat siitä kiinnostuneita, voisi valistuneella arvauksella olla noin neljännesmiljoona. On hyvä erottaa, että kaikki kotiin kannettu työ ei kuitenkaan ole etätyötä. Kolmannes palkansaajista tekee joskus kotonaan päätyöhönsä liittyviä tehtäviä. Tehtävien hoitamista kotona ei aina ole sovittu työnantajan kanssa osaksi normaalia työaikaa, vaan työtä tehdään omalla ajalla tai palkattomana ylityönä enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti (Antila, 2005). Tällainen kotona tehtävä ylityö tai täydentävä ansiotyö on yleistynyt; sillä tarkoitetaan työskentelyä normaalien työtuntien lisäksi aamuisin, iltaisin ja viikonloppuisin (Lehto & Sutela, 2009). Organisaatioiden tuleekin huolehtia, että työntekijöiden työ pysyy pääsääntöisesti työajalla, tehtiin se sitten työpaikalla tai kotona, ja ettei työtehtäviä ole liikaa. PSYKOLOGIA 48 (01), 2013 59

V I R P I R U O H O M Ä K I MONIPAIKKAINEN LIIKKUVA TYÖ Missä etätyötä sitten tehdään, kun ei olla toimistolla? Tietotyötä voi tehdä kannettavien tietoteknisten välineiden avulla tarpeen mukaan siellä, missä liikutaan. Työskentely voi tapahtua useissa paikoissa päätyöpaikan ulkopuolella, joten työtä voidaan kuvata monipaikkaiseksi (Gareis, Lilischkis & Mentrup, 2006; Vartiainen ym., 2007). Mobiilissa työssä työntekijä liikkuu ja työskentelee päätyöpaikkansa ulkopuolella eri paikoissa vähintään kymmenen tuntia viikossa ja käyttää sähköisiä viestintävälineitä (Gareis ym., 2006; Vartiainen ym., 2007). Matkustaminen on kuitenkin varsin epäekologista, jos käytetään lentokonetta tai omaa autoa, sillä niistä aiheutuu suuret päästöt. Etätyökampanjassa korostetaankin matkustamisen vähentämistä sekä raideliikenteen ja julkisen liikenteen suosimista. Matkustamisen sijasta organisaatioiden kannattaa hyödyntää video- ja puhelinkokouksia, koska samalla säästetään matkakustannuksia sekä työntekijöiden aikaa ja vaivaa. Monipaikkainen liikkuva työ on Suomessa varsin yleistä. Eurooppalaisen työolotutkimuksen mukaan neljännes kaikista eurooppalaisista ja jopa 45 prosenttia suomalaisista nimettiin e-nomadeiksi, tietoteknisen ajan paimentolaisiksi, jotka tekevät osan työstään joustavasti työpaikan ulkopuolella, kuten kotona, asiakkaan tiloissa, kulkuvälineissä tai ulkona. Epäsäännölliset työajat ja pitkät 60 PSYKOLOGIA työpäivät ovat tälle joukolle yleisiä. (Eurofound, 2012.) Työ ja terveys Suomessa -tutkimuksen mukaan noin kolmannes suomalaisista palkansaajista tekee monipaikkaista liikkuvaa työtä. Miehistä 42 prosenttia ja naisista 28 prosenttia työskenteli ainakin satunnaisesti oman työpaikan ulkopuolella kotona, työnantajan toisessa toimipisteessä tai asiakkaan tai yhteistyökumppanin luona. Sen sijaan säännöllinen työskentely oli vähäisempää. Kulkuneuvoissa työskenteli miehistä 16 prosenttia ja naisista 6 prosenttia. Monipaikkaista liikkuvaa työtä tekivät yleisimmin ylemmät toimihenkilöt ja yrittäjät. (Kandolin ym., 2010.) Etätyötä tehdään paljon kotona joko sovittuina päivinä viikossa tai kuukaudessa taikka satunnaisesti tilanteen mukaan. Kotona työskentelyä kuitenkin rajoittaa pääkaupunkiseudulla asuntojen pieni koko ja korkea hinta. Koti on työnteon paikkana erityinen. Yhtäältä kotiin vetäydytään keskittymään rauhassa vaativiin työtehtäviin, kuten kirjoittamiseen, lukemiseen tai raportointiin. Toisaalta koti on myös edellytys työstä palautumiselle sekä perheenjäsenten yhteinen tila. Jos kodista muodostuu työpaikka, niin missä sitten on työasioista vapaa tila? Suomalaiset tyypillisesti rentoutuvat kesämökillä, mutta siellä myös työskennellään jonkin verran. Mökkibarometrin mukaan etätyön tekeminen kesämökillä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. Joka kymmenes mökin omistajatalous teki viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana ansiotöitä mökillä, lähinnä lyhyitä jaksoja kerrallaan. (Nieminen, 2009.) Kaikki eivät halua työskennellä kotona tai mökillä, ja monet pyrkivät tietoisesti pitämään työn ja muun elämän erillään. Ajankohtaisena ilmiönä etätyökampanjassa nousivat esille lähitoimistot ja yhteisölliset työtilat. Lähitoimistolla tarkoitetaan työntekijän kotia lähellä sijaitsevaa toimistoa. Keskeisin syy lähitoimiston käyttöön on lyhyempi työmatka. Etätyöntekijät ja pienyrittäjät ovat vuokranneet tyhjillään olevia toimistotiloja yhteiseksi työtilaksi. Onkin järkevää käyttää olemassa olevaa rakennuskantaa lähitoimistoiksi sen sijaan, että rakennetaan uusia tiloja. Kasvukeskuksissa asumiskustannukset ovat nousseet korkealle, joten etätyö voi mahdollistaa edullisemman ja väljemmän asumisen kauempana työpaikasta. Asuinpaikkaa ei enää tarvitse valita työpaikan sijainnin perusteella. Etätyön yleistyminen voi tulevaisuudessa vaikuttaa toimistojen mitoitukseen ja sijaintiin sekä aluesuunnitteluun. ETÄTYÖN EDUT JA HAASTEET Etätyö on työn organisoinnin tapana neutraali. Etätyö sisältää sekä työnantajan että työntekijän näkökulmasta monia hyviä puolia ja myös haasteita, jotka on koottu suomalaisista tutkimuksista ja etätyökampanjasta (Pekkola, 2002, 2010; Hanhike, 2004; Uhmavaara ym., 2005; Ruohomäki, 2007; Vartiainen ym., 2007; Heinonen & Saarimaa, 2009).

I L M A S T O N S U O J E L U A J A E L Ä M Ä N L A A T U A E T Ä T Y Ö O N E K O T E K O Työntekijöiden kiinnostus ja mahdollisuudet etätyöskentelyyn vaihtelevat työtehtävien, elämäntilanteen ja elämäntavan mukaan. Etätyötä seuraavat voittopuolisesti myönteiset asiat: etätyö ilmentää osallisuutta organisaatioiden työprosessien ja siten työolojen kehittämiseen. Etätyöntekijät ovatkin usein organisaatioissa työtapojen kehittäjiä ja uudistajia. Etätyöllä tavoitellaan tyypillisesti työn ja muun elämän tasapainoista yhteensovittamista. Etätyön hyötyinä pidetään erityisesti omassa rytmissä ja omassa rauhassa työskentelemistä ja työmatkoihin kuluvan ajan vähenemistä. Moni kokee saavansa enemmän aikaan kuin muulloin, ja tehdyn työn jälki koetaan laadukkaaksi. Arjen ajan hallintaa ja suunnittelua ovat työn, perheen, kotitöiden, työmatkojen, harrastusten ja palveluiden yhteensovittaminen. Ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia, ja joustoja tarvitaan monella mainituista elämänalueista. Tutkimusten mukaan joustavuus työajoissa ja -paikoissa tukee psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia; esimerkiksi stressioireita on vähiten silloin, kun työaikoihin voi itse vaikuttaa. Työn ja vapaa-ajan sekoittuminen saattaa kuitenkin muodostua haastavaksi, jos työtä on liikaa eikä sitä pysty kontrolloimaan. Työajan sääteleminen ja riittävästä palautumisesta huolehtiminen ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat työntekijöiden hyvinvointiin ja heidän tehokkuuteensa pitkällä aikavälillä. Työmäärän ja työajan hallintaan tulee yrityksessä olla selvät yhdessä laaditut käytännöt. Ajoittain etätyötä tekevät työntekijät kokevat kodin tavallisesti tehokkaaksi paikaksi tehdä keskittymistä vaativaa työtä, koska siellä on vähemmän keskeytyksiä ja katkoksia aiheuttavia tekijöitä. He kokevat kodin työskentelypaikkana hyvinvointia tukevaksi ympäristöksi, vaikka tilat eivät olekaan suunniteltu työn tekemiseen eikä työpisteergonomia usein ole yhtä hyvä kuin työpaikalla. Kotona työskentelyyn vaikuttaa siellä olevien perheenjäsenten määrä, ja myös perheeltä edellytetään sopeutumista. Perhesyyt voivat olla myös etätyön este. Etätyö voi auttaa ikääntyviä työntekijöitä jaksamaan töissä eläkeikään saakka ja siten mahdollistaa pidemmät työurat. Etätyö saattaa mahdollistaa osatyökykyisen henkilön rekrytoinnin ja osallistumisen työelämään ammattitaitonsa sekä edellytystensä mukaisesti. Pitkältä sairauslomalta työhön palattaessa etätyömahdollisuus voi olla yksi keino, jolla työhön paluun kynnystä on mahdollista laskea. VASTUULLISUUTTA PITKÄLLÄ TÄHTÄYKSELLÄ Työnteon ajat ja paikat ovat joustavia ja monimuotoisia työtä voidaan tehdä monien paikkojen verkostoissa. Kaukokatseiset työnantajat oivaltavat etätyön arvon, joka voi olla tärkeä rekrytointivaltti. Ekologiseen elämäntapaan, joustavaan työskentelyyn ja hyvinvointiin liittyvät kysymykset ovat tärkeitä uuden sukupolven työntekijöille. Työnantajilta edellytetään ympäristöja yhteiskuntavastuullisuutta. Kestävän kehityksen päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tasapainoinen kestävä kehitys edellyttää ekologisen ja taloudellisen näkökulman ohella inhimillisen ja sosiaalisen kestävyyden huomioimista. Inhimillisen ulottuvuuden vaatimukset edellyttävät työn ja työympäristön suunnittelua siten, että ihmisellä on mahdollisuus työskennellä elämänarvojensa mukaisesti, tehokkaasti sekä terveytensä ja työkykynsä säilyttäen (esim. Kasvio & Räikkönen, 2010). PSYKOLOGIA 48 (01), 2013 61

V I R P I R U O H O M Ä K I Lähteet Antila, J. (2005). Veteen piirretty viiva? Työn ja yksityiselämän välisen rajapinnan tarkastelua. Työpoliittinen tutkimus 272. Helsinki: Työministeriö. EkoSYKE 2008. Ympäristöraportti 2007. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Environmental Communication Networks (2011). e Finnish National Teleworking Day. Newsflash No. 90. Environmental Communication Networks, 26.1.2012. Haettu osoitteesta http://ec.europa.eu/environment/networks/index_en.htm. Eurofound (2012). Fifth European working conditions survey. Luxemburg: Publications Office of the European Union. Gareis, K., Lilischkis, S. & Mentrup, A. (2006). Mapping the mobile eworkforce in Europe. Teoksessa J. H. E. Andriessen & M. Vartiainen (toim.), Mobile virtual work: A new paradigm? (s. 45 69). Heidelberg: Springer. Hanhike, T. (2004). E-työ Suomessa 2003. ETR:n selvitys ja toimenpidesuositukset e-työn kehittämismahdollisuuksista. Työministeriön julkaisuja. Helsinki: Edita. Hanhike, T., Immonen, J., Kanerva, L. & Luukinen, A. (1998). Etätyö muutoksen välineenä kokemuksia yritysten ja työntekijöiden sopeutumisesta ympäristön muutokseen etätyön ja hajautetun työn avulla. ESR-julkaisut 29. Helsinki: Edita. Heinonen, S. & Saarimaa, R. (2009). Työelämän laadulla parempaa jaksamista kuinka etätyö voi auttaa? Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys 25. Helsinki: Edita. Helle, M. (2004). Etätyö. Helsinki: Edita. Huuhtanen, P. (1999). Etätyössä yhä useampi. Teoksessa Työ vuonna 2005 näkymiä suomalaiseen työelämään. Helsinki: Työterveyslaitos Kandolin, I., Tuomivaara, S. & Huuhtanen, P. (2010). Työorganisaatiot, henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Teoksessa T. Kauppinen, R. Hanhela, I. Kandolin, A. Karjalainen, A. Kasvio, M. Perkiö-Mäkelä, E. Priha, J. Toikkanen & M. Viluksela (toim.), Työ ja terveys Suomessa 2009 (s. 67 74). Helsinki: Työterveyslaitos. Kasvio, A. & Räikkönen, T. (2010). Kohti kestävää työelämää. Työterveyslaitos, Helsinki. Lehto, A.-M. & Sutela, H. (2009). Työolojen kolme vuosikymmentä. Työolotutkimuksen tuloksia 1977 2008. Helsinki: Tilastokeskus. Lyytimäki, J., Nygrén, N., Ala-Ketola, U., Pellinen, S. & Ruohomäki, V. (arvioitavana). Climate change communication by a research institute: Experiences, successes and challenges from a North European perspective. Nieminen, M. (2009). Kesämökkibarometri 2009. Helsinki: Tilastokeskus ja Työ- ja elinkeinoministeriö. Nissinen, A., Grönroos, J., Heiskanen, E., Honkanen, A., Katajajuuri, J.-M., Kurppa, S., Mäkinen, T., Mäenpää, I., Seppälä, J., Timonen, P., Usva, K., Virtanen, Y. & Voutilainen, P. (2007). Developing benchmarks for consumer-oriented LCA-based environmental information on products, services and consumption patterns. Journal of Cleaner Production, 15, 538 549. Pekkola, J. (2002). Etätyö Suomessa. Fyysiset, virtuaaliset, sosiaaliset ja henkiset työtilat etätyöympäristöinä. Ekonomi och samhälle, nr 104. Helsinki: Svenska Handelshögskola. Pekkola, J. (2010). Etätyömäinen työn organisointi osaamispääoman tekijänä suomalaisissa tietoyrityksissä 2000-luvun alussa. Suuret odotukset ja niistä huolimatta. Työelämän tutkimuspäivät, Työn ja elämän laatu. Työelämän konferenssin julkaisu 1/2010 (s. 902 917). Tampere: Tampereen yliopisto. Pekkola, J. & Uskelin, L. (toim.) (2005). Etätyöopas työnantajille. Helsinki: Työministeriö. Ruohomäki, V. (2007). Hajautettu ja mobiili työ havaintoja uusista työmuodoista. Teoksessa A. Aro, T. Feldt & V. Ruohomäki (toim.), Puheenvuoroja työ- ja organisaatiopsykologiasta (s. 84 101). TOP1, Työ- ja organisaatiopsykologit ry:n vuosikirja. Helsinki: Edita. Salonen, K. (2010). Ilmastokriisistä muutokseen. Psykologia, 45, 477 479. Seppälä, J., Mäenpää, I., Koskela, S., Mattila, T., Nissinen, A., Katajajuuri, J.-M., Härmä, T., Korhonen, M.-R., Saarinen, M. & Virtanen, Y. (2009). Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVIMAT-mallilla. Suomen ympäristö, 20. Swim, J., Howard, G., Clayton, S., Reser, J., Dorethy, T., Stern, P., Gifford, R. & Weber, E. (2009). Psychology and global change. A report of the American Psychological Association. Haettu osoitteesta www. apa.org/science/about/publications/ climate-change.aspx. Uhmavaara, H., Niemelä, J., Melin, H., Mamia, T., Malo, A., Koivumäki, J. & Blom, R. (2005). Joustaako työ? Joustavien työjärjestelyjen mahdollisuudet ja todellisuus. Työpoliittinen tutkimus 277. Helsinki: Työministeriö. Vartiainen, M., Hakonen, M., Koivisto, S., Nieminen, M. P., Mannonen, P., Ruohomäki, V. & Vartola, A. (2007). Distributed and mobile work: Places, people and technology. Helsinki: Gaudeamus. 62 PSYKOLOGIA