Sosionomi (AMK), nuorisotyönohjaaja Sosionomi (AMK), diakoni

OLI KIVA OLLA JA LEIKKIÄ ~ LAPSEN LAILLA KILJUA Iltakoulu ensimmäisen luokan oppilaille ja heidän vanhemmilleen Tahvonlahden ala-asteella Helsingissä osana Välitä Vahvaksi projektia Ari Kungas Hanna-Mari Kölli Opinnäytetyö, kevät 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK), nuorisotyönohjaaja Sosionomi (AMK), diakoni

TIIVISTELMÄ Kungas, Ari Kölli, Hanna-Mari OLI KIVA OLLA JA LEIKKIÄ ~ LAPSEN LAILLA KILJUA Iltakoulu ensimmäisen luokan oppilaille ja heidän vanhemmilleen Tahvonlahden ala-asteella Helsingissä osana Välitä Vahvaksi -projektia Helsinki 2002, 59 s. 3 liitettä Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalankoulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK), nuorisotyönohjaaja sosionomi (AMK), diakoni. Tämä opinnäytetyö käsittelee vanhemmuutta ja yhteisökasvatusta sekä sisältää raportin toiminnallisesta iltakoulusta Tahvonlahden ala-asteella Helsingissä. Tavoitteena oli järjestää iltakoulu ensimmäisen luokan oppilaille sekä heidän vanhemmilleen yhteistyössä Roihuvuoren seurakunnassa toteutettavan Välitä vahvaksi projektin sekä Tahvonlahden ala-asteen kanssa. Iltakoulun tavoitteena oli saada vanhemmat tutustumaan toisiinsa ja sitä kautta synnyttää luottamusta vanhempien välillä sekä rohkaista heitä yhteistyöhön. Ehdotus iltakoulun toteuttamisesta saatiin Välitä vahvaksi projektin projektityöntekijältä ja Tahvonlahden ala-asteen ensimmäisen luokan luokanopettajalta. Projekti tekee tiiviisti yhteistyötä alueella toimivien viranomaisten kanssa ja erityisesti Tahvonlahden ala-asteen kanssa. Iltakoulun suunnitteleminen aloitettiin syksyllä 2001. Iltakoulu toteutettiin 12.12.2001. Teoriapohjana opinnäytetyössä on käytetty yhteisökasvatusta, vanhemmuutta sekä koulun ja kodin välistä yhteistyötä käsittelevää kirjallisuutta. Aineistona on myös iltakouluun osallistuneilta vanhemmilta sekä työntekijöiltä saatu palaute. Palaute kerättiin vanhemmilta kyselylomakkeilla ja työntekijöiltä suullisesti. Lisäksi on tehty muistiinpanoja omista kokemuksista läpi työn toteuttamisen. Saadun palautteen mukaan iltakoulut ovat tarpeellisia ja niitä toivotaan järjestettävän edelleen. Vanhemmat olivat tyytyväisiä järjestetyn iltakoulun toiminnallisuuteen ja iltakoulujen sisältöjen toivottiin jatkossakin olevan leikkimieleisiä ja perustuvan mukavaan yhdessäoloon. Kehittämisehdotukset olivat lähinnä erilaisiin yksityiskohtiin liittyviä, kuten illan aikatauluun tai teemaan liittyviä. Opinnäytetyöstä voi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että vanhemmat pitävät tämän tyyppisiä iltakouluja tarpeellisina ja niistä on selvää hyötyä. Tällaiset tilaisuudet antavat vanhemmille mahdollisuuden tutustua alueen muihin vanhempiin sekä lapsen kouluun. Tämän kaltainen iltakoulu on myös hyvä esimerkki seurakunnan ja koulun välisestä onnistuneesta yhteistyöstä. Asiasanat: koulu, projektit, vanhemmuus, yhteisökasvatus

ABSTRACT Kungas, Ari Kölli, Hanna-Mari IT WAS NICE JUST TO BE AND PLAY ~ SCREAMING LIKE A CHILD : Evening school for first grade students and their parents in Tahvonlahti School, Finland Helsinki 2002, 59 pages, 3 appendixes Diaconia Polytechnic, Helsinki Training Unit, Church community work oriented degree programme in social welfare, health and education; Bachelor of Social Sciences; Bachelor of Parish Social Services. This thesis is about an evening school that was arranged at the Tahvonlahti School in Helsinki. The evening school was arranged for the first grade students and their parents together with Välitä Vahvaksi project in a Helsinki parish and Tahvonlahti School. The aim of the evening school was to help the parents to get to know each other better and encourage them to contact each other about questions of raising children. The suggestion to arrange the evening school came from a Välitä Vahvaksi project worker and the first grade teacher. Project works together with authorities in the parish area and especially with Tahvonlahti School. The planning of the evening school started in autumn 2001 and it was arranged on 12.12.2001. The theoretical framework of this thesis is based on parenthood, community raising and co-operation between school and home. Approximately 25 parents and 3 workers took part in the evening school. Feedback was collected from 11 parents using questionnaires and 2 workers were interviewed. There were also notes made about own experiences throughout this whole process. According to the feedback, evening schools were seen as necessary. Parents were pleased with the program of the evening school and they hoped that it would remain the same also in future. Some possible development ideas were concerned mostly with the evening school s schedule and themes. In conclusion, suggest that evening schools are necessary and useful. These kinds of situations give parents a possibility to get to know other parents in the neighbourhood and also their children s school. Evening school is also a good example of successful cooperation between parish and school. Keywords: community raising, parenthood, projects, school

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 7 2 VÄLITÄ VAHVAKSI PROJEKTI 7 2.1 Projektin taustaa 8 2.2 Projektin tarkoitus ja tavoitteet 8 2.3 Mitä Välitä Vahvaksi nimellä halutaan viestittää 9 2.4 Käytännön toimet 9 2.5 Projektin rahoitus 10 2.6 Kasvatusyhteistyö Laajasalon alueella 11 2.7 Projektin toimintasuunnitelma vuodelle 2002 11 2.8 Projektin arviointia 12 3 YHDESSÄ ELÄMÄÄN KASVATUSYHTEISTYÖMALLI 13 3.1 Mistä kaikki sai alkunsa? 13 3.2 Mallin keulahahmo Anne Eskelinen 14 3.3 Kasvatusyhteistyömallin periaatteet 14 3.4 Mallin levinneisyys 16 3.5 Kokemuksia mallin käytöstä 17 4 YHTEISÖKASVATUS 17 4.1 Mitä on yhteisökasvatus 18 4.2 Yhteisökasvatuksen kehitys ja lähtökohdat 18 4.3 Periaatteet 19 4.4 Edellytykset yhteisökasvatukselle 20

5 5 VANHEMMUUS 20 5.1 Vanhemmuuden määrittelyä 21 5.2 Isyys 22 5.3 Äitiys 23 5.4 Vanhemmuuden tukeminen 24 6 KOULUN JA KODIN YHTEISTYÖ 25 6.1 Lähtökohtia ja perusteita yhteistyölle 25 6.2 Yhteistyömuotoja 26 7 OPINNÄYTETYÖPROSESSI 28 7.1 Aiheen valinta 28 7.2 Iltakoulun suunnitteluvaihe 28 7.2.1 Ensimmäinen tapaaminen 29 7.2.2 Toinen tapaaminen 29 7.2.3 Kolmas tapaaminen 30 7.3 Suunnitelma iltakoulun ohjelmasta 30 7.4 Toimintaympäristön kuvaus 32 7.5 Iltakoulun toteutus 32 7.5.1 Valmistelut 32 7.5.2 Toiminta 33 8 PALAUTE 35 8.1 Työntekijöiden palaute 36 8.2 Vanhempien palaute 36

6 8.2.1 Mikä iltakoulussa oli hyvää ja hyödyllistä? 36 8.2.2 Muiden vanhempien tunteminen 37 8.2.3 Iltakoulun ajankohta ja tarpeellisuus 38 8.2.4 Parannusehdotuksia jatkoa varten 39 8.3 Palautteen luotettavuus 39 9 ILTAKOULUN JATKO, KEHITTÄMINEN JA TULEVAISUUS 40 10 POHDINTA 41 10.1 Iltakoulun hyödyllisyys 41 10.2 Yhteistyömme opinnäytetyöprosessin aikana 42 10.3 Opinnäytetyö prosessin merkitys omalle ammatilliselle kasvullemme 43 LÄHTEET: 56 LIITTEET: Liite 1: Palautekysely 60 Liite 2: Iltakoulun ohjelma 62 Liite 3: Tiedote iltakoulusta 63

7 1 JOHDANTO Perinteinen vanhempainilta palvelee kuitenkin enemmän opettajia kuin vanhempia. Opettajat kertovat työtään helpottavista käytännön asioista kuten reissuvihon käy- muutakin: he tahtoisivat keskustella toisten samanikäisten lasten isien ja äitien kans- töstä tai poissaolojen ilmoittamisesta kun taas vanhemmat toivoisivat tapaamiselta sa lasten kotiintuloajoista, läksyjenteosta ja kaverisuhteista. (Halonen 2001.) Opinnäytetyömme liittyy kiinteästi Välitä Vahvaksi kasvatusyhteistyöprojektiin, jota toteutetaan Roihuvuoren seurakunnassa Helsingin Laajasalon alueella. Projektin perustana käytetään Anne Eskelisen kehittämää, palkittuakin Yhdessä elämään kasvatusyhteistyömallia, joka tunnetaan yleisesti Laukaan mallina. Toteutimme Roihuvuoren seurakunnan vetämän Välitä Vahvaksi projektin ja Tahvonlahden ala- asteen kanssa yhteistyössä toiminnallisen iltakoulun ensimmäisen luokan oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Iltakoulun tavoitteena oli tutustuttaa vanhemmat toisiinsa ja siten edistää heidän välistä yhteistyötään. Lisäksi toiminnalla pyrittiin edistämään koulun ja kodin välistä yhteistyötä sekä madaltamaan vanhempien kynnystä keskustella kasvatusasioista ja myös -ongelmista rohkeammin. Toteuttamamme iltakoulu oli ajankohtaan liittyen jouluinen. Ohjelmana oli erilaisia leikkejä, tietovisa, askartelua sekä tunnelmallinen kynttiläpolku. Lopuksi vanhemmilla oli mahdollisuus keskustella toistensa, lapsensa opettajan sekä Välitä Vahvaksi projektin projektityöntekijän kanssa. Opinnäytetyössämme olemme ottaneet näkökulmaksi vanhemmuuden, yhteisökasvatuksen sekä koulun ja kodin välisen yhteistyön, joita tarkastelemme työmme teoreettisessa osuudessa. Lisäksi käsittelemme myös Välitä Vahvaksi projektia sekä Yhdessä elämään kasvatusyhteistyömallia. Pääpaino työssämme on kuitenkin toteuttamallamme toiminnallisella osuudella ja sen arvioinnilla. Arvioinnin tärkeänä perustana on iltaan osallistuneilta vanhemmilta saatu palaute, jonka keräsimme kyselylomakkeilla sekä yhteistyökumppaneilta saatu suullinen palaute. 2 VÄLITÄ VAHVAKSI PROJEKTI

8 2.1 Projektin taustaa Välitä Vahvaksi projektin visiona on rohkaista kaikkia yhdessä välittämään toinen toisistaan niin, että kaikille lapsille ja nuorille annetaan mahdollisuus hyvään ja turvalliseen elämään. (Tarvainen-Pesu 2001, 7.) Välitä Vahvaksi projekti on aloitettu Roihuvuoren seurakunnassa keväällä vuonna 1999. Laajasalon alueella työskentelevillä seurakunnan työntekijöillä oli huoli alueen lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä pahoinvoinnista. Myös muut alueella lapsi- ja nuorisotyötä tekevät henkilöt olivat kiinnittäneet huomiota pahoinvointiin, ja siksi siellä katsottiin olevat tarvetta kasvatusyhteistyöverkostolle. Laajasalon alueella tehtiin tutkimus siitä, millaista toimintaa alueen asukkaat toivoisivat siellä järjestettävän. (Piirilä 1999, 3; Tarvainen-Pesu 2001, 7.) Projekti on siis alusta alkaen lähtenyt liikkeelle vanhempien tarpeista sekä tavoitteesta tukea heidän vanhemmuuttaan. Projektin vetäjänä toimii Roihuvuoren seurakunnan projektityöntekijä, joka on koulutukseltaan dia- koni. Projektin vetämisen lisäksi hänen toimenkuvaansa kuuluu myös seurakunnassa tehtävä perhetyö. Käytännössä projekti vie kuitenkin niin paljon aikaa, ettei sen ulkopuolella ole mahdollista toteuttaa muita tehtäviä. Projektityöntekijä on vaihtumassa keväällä 2002 ja paikkaan haetaan henkilöä, jolla on diakonian tai nuorisotyönohjaajan virkatutkinto. On siis mahdollista, että työntekijän työnkuvakin tulee muuttumaan, jos työntekijän koulutustaustakin muuttuu. Projektissa nähtiin alussa sopivimmaksi toimintamalliksi Anne Eskelisen kehittämän Yhdessä elämään malli. Tätä mallia käytetään kuitenkin vain toiminnan pohjana, sillä se on alun perin kehitetty Laukaan kunnassa, eikä sitä sellaisenaan voida toteuttaa kaupunkilähiössä. Koska mallia ei voida käyttää sellaisenaan, ei siitä myöskään puhuta Yhdessä elämään mallin nimellä. (Hietamäki 2000; Piirilä 1999, 25.) 2.2 Projektin tarkoitus ja tavoitteet Välitä Vahvaksi projekti on ennaltaehkäisevää työtä, jossa pyritään tukemaan vanhempia heidän kasvatustyössään. Sitä kautta lasten toivotaan saavan parempia toimintamalleja ja voimia vastustaa vääriä. Kasvatusyhteistyöverkosto toimii alueella ikään kuin turvaverkkona silloin, kun aikuisten omat voimavarat ehtyvät. Projektin avulla on tarkoitus on saada vanhemmat verkostoitumaan keskenään sekä tehostaa kaikkien lasten ja nuorten kasvuympäristössä vaikuttavien tahojen yhteistyötä. Projekti on perustettu tukemaan kodin, koulun, päivähoidon ja iltapäiväkerhojen kasvatustyötä. (Puranen 2001, 7; Tarvainen-Pesu 2001, 7.)

9 Päätavoitteena Välitä Vahvaksi projektilla on lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin vahvista- Keinona tavoitteiden saavuttamiseen käytetään omiin voimavaroihin tukeutuvaa yhteisöllistä minen. toimintaa. Lasten, nuorten sekä heidän perheidensä lisäksi projektista hyötyvät muun muassa alueen yrittäjät ja viranomaistahot. Jotta tavoitteeseen päästäisiin, pyritään alueen vanhemmat tekemään tietoisiksi projektista ja sen tuomista mahdollisuuksista vanhempien kasvatustehtävän tukemisessa. (Tarvainen-Pesu 2001, 7.) 2.3 Mitä Välitä Vahvaksi nimellä halutaan viestittää Projektin nimi on lähtenyt ajatuksesta, että välittämällä lapsesta kasvaa ja kehittyy ihminen, joka kykenee vastustamaan vääriä toimintamalleja ja asenteita elämässään. Lapsista yritetään kasvat- taa vastuuntuntoisia ja toisia ihmisiä kunnioittavia yhteiskunnan jäseniä. (Tarvainen-Pesu 2001, 7.) Kasvatuksessa lopullinen vastuu on aina kodilla, mutta yhteisvastuullisuutta kasvatuksessa halutaan korostaa haastamalla kaikki alueen vanhemmat välittämään lapsista ja nuorista. Alueella ta- epäkohtiin tulisi puuttua, vaikka kyseessä ei olisikaan oma lapsi. Tarkoituksena ei kuiten- pahtuviin kaan ole syyllistää ketään, vaan aidosti välittää. Aikuisten tulisi myös kiinnittää huomiota siihen, millaisia roolimalleja he itse ovat lapsille ja nuorille. (Tarvainen-Pesu 2001, 7.) 2.4 Käytännön toimet Välitä Vahvaksi projekti on järjestänyt yhteistyössä eri tahojen kanssa Laajasalon alueella monen- verkostoitumista pyritään tukemaan järjestämällä vanhemmille ja alu- laista toimintaa. Vanhempien een yhteistyötahojen edustajille yhteisiä tapaamisia. Näissä tapaamisissa voidaan keskustella esi- merkiksi alueella esiintyvistä ongelmista ja siitä, miten niitä voitaisiin yhdessä ratkaista. Vanhemmille ja alueen muille aikuisille on järjestetty myös erilaisia koulutuksia ja luentoja. (Tarvainen-Pesu 2001, 7.) Alueelle on luotu kaikkia lapsia sekä aikuisia varten yhteiset fair play säännöt, jotka tunnetaan alueella myös reilun pelin sääntöinä. Säännöissä on kymmenen kohtaa, jotka kaikki liittyvät hyviin tapoihin ja toisten ihmisten huomioonottamiseen. Tarkoitus on, että fair play säännöt auttaisivat kaikkia kasvatustehtävissä toimivia henkilöitä yhtenäistämällä toimintalinjoja ja tapoja erilaisissa

10 ongelmatilanteissa. Niistä toivotaan olevan erityistä apua, kun perheissä keskustellaan esimerkiksi kotiintuloajoista tai asiallisesta kielenkäytöstä. (Puranen 2001, 7; Tarvainen-Pesu 2001, 7.) FAIR PLAY KOSKEE SEKÄ AIKUISIA ETTÄ LAPSIA 1. Otan toiset aina huomioon 2. Käytän asiallista kieltä 3. Olen ajoissa paikalla 4. Kuuntelen ja noudatan annettuja ohjeita 5. Noudatan sääntöjä 6. Teen parhaani joka tilanteessa 7. Osaan hävitä ja voittaa rehdisti 8. Huolehdin sekä omista, että yhteisistä välineistä 9. Arvostan toisia ihmisiä ja erilaisia harrastuksia 10. Positiivinen asenne on iloinen asia (Fair Play) Projektin käytännön toimiin liittyy suurelta osin myös tiedottaminen projektista sekä sen esilletuomi- Niinpä fair play ja Välitä Vahvaksi tarrojen näkyminen alueen eri toimipisteissä on tärkeää. nen. Myöskin säännöllinen tiedottaminen paikallislehdessä on projektin kannalta olennaista. (Tarvainen- Pesu 2001, 7.) Alueella on järjestetty toimintaa aikuisten lisäksi myös lapsille. Esimerkiksi syksyllä 2001 Laajasalon alueen päiväkodeissa kiersi huumevalistusnukketeatteri. Nukketeatteri Sytkyjen Hurtta-Haukku esitys kertoi lapsille ymmärrettävällä tavalla, mitä tulee tehdä, jos maasta löytyy huumeruisku tai lääkkeitä. Alueella on järjestetty myös lasten ja vanhempien yhteisiä tilaisuuksia. (Tarvainen-Pesu 2001, 7.) 2.5 Projektin rahoitus Alunperin projektin rahoittajana toimi ainoastaan Roihuvuoren seurakunta. Projektityöntekijän palk- Yhdessä elämään kasvatusyhteistyömallin lisenssimaksut ja materiaalin hankintamaksut kakulut, (tarrat, esitteet ym.) sekä muut toiminnasta aiheutuneet kulut maksoi siis seurakunta. (Tarvainen- Pesu 2001, 7.) Syksyllä 2001 Välitä Vahvaksi projekti sai avustuksen Helsingin kaupunginhallitukselta lasten ja nuorten huumeiden käytön ennaltaehkäisyyn. Vuodelle 2002 seurakunta on budjetoinut projektityöntekijän palkkakulut sekä toimintamäärärahan. Rahoitusta tullaan kuitenkin hakemaan myös muualta. (Tarvainen-Pesu 2001, 7.)

11 2.6 Kasvatusyhteistyö Laajasalon alueella Välitä Vahvaksi projekti haluaa haastaa kaikki alueella asuvat ja siellä toimivat ja vaikuttavat tahot kasvatusyhteistyöhön. Jokainen heistä tapaa lapsia ja nuoria päivittäin ja kaikkien tulisi välittää siitä, mitä alueella tapahtuu. Yhteistyössä Laajasalon alueella on mukana kaksi ala-astetta, ylä-aste, vanhempainyhdistykset, kaksi leikkipuistoa, nuorisotalo, yksitoista päiväkotia, perhepäivähoito, Roihuvuoren seurakunta, sosiaalitoimi, neuvola, Klaari Helsinki projekti, poliisi, Mannerheimin lastensuojeluliiton Laajasalon paikallisyhdistys, Lions Club sekä Laajasalo Degerö seura. Nämä yhteistyötahot ovat siis sitoutuneet projektiin. (Puranen 2001, 7; Tarvainen-Pesu 2001.) Yhteistyö projektin ja Tahvonlahden ala-asteen kanssa on alkanut jo projektin alkamisvuonna 1999. Silloinen projektityöntekijä on käynyt esittelemässä ideaa koululla ja koulu on katsonut sen hyödylli- seksi ja sopivaksi myös omiin toimintaperiaatteisiinsa. Tahvonlahden ala-asteella on pitkät perinteet yhteistyöstä päiväkotien, koulujen ja sosiaalitoimen kanssa sekä kodin ja koulun yhteistyötä on aina pidetty arvossa. Yhteistyön kehittämisen kannalta projektin katsottiin olevan hyvä lisä myös koululle. (Kolu & Haapaniemi.) Välitä Vahvaksi projektin myötä koululla on esimerkiksi otettu käyttöön hyvät tavat vihkot ja fair play säännöt. Hyvät tavat vihkoon on koottu aiheita, joiden on yhdessä katsottu olevan tarpeellisia ja hyviä. Kaikissa koulun luokissa on käyty nämä aiheet läpi opettajan johdolla, ja asiasta on tiedotettu myös koteihin. Lisäksi kodin ja koulun yhteistilaisuuksissa voidaan käsitellä hyvät tavat vihkojen sekä fair play sääntöjen asioita. Projektin kautta koulu toivoo saavansa koteja sitoutumaan paremmin lasten koulunkäyntiin sekä koulun ja yhteiskunnan arvoihin. (Kolu & Haapaniemi.) 2.7 Projektin toimintasuunnitelma vuodelle 2002 Vuoteen 2002 lähdettäessä tärkeimpänä tavoitteena projektilla on nykyisen toiminnan vahvistaminen ja kehittäminen. Projektin on myös tarkoitus laajentua nykyisen Laajasalon alueen lisäksi Roi- Tammisaloon sekä Marjaniemeen, eli koko Roihuvuoren seurakunnan alueelle. Van- huvuoreen, hempien tietoa projektista pyritään lisäämään muun muassa koulutuksen, vanhempainiltojen sekä tiedottamisen avulla. (Toimintasuunnitelma 2002.) Tiedottamista Välitä Vahvaksi projektin toiminnasta ja tapahtumista halutaan kehittää esimerkiksi tekemällä internet-sivut projektista. Myös tiedottamista paikallislehdissä on tarkoitus lisätä. Uusien

12 ja ajankohtaisempien projektimateriaalien (esitteet, tarrat, opetusmateriaalit ym.) hankinnalla parannetaan projektin näkyvyyttä toiminta-alueella. (Toimintasuunnitelma 2002.) Tavoitteena on tiivistää yhteistyötä alueella toimivien tahojen kanssa vuoden 2002 aikana. Tarkoi- on myös selkiinnyttää Helsingin kaupungin osuutta projektissa, ja sitä voisiko kaupunki olla tuksena mukana tukemassa projektin rahoitusta osaltaan. Yhteistyötä halutaan tiivistää myöskin Diakoniaammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa, joiden toivotaan osallistuvan projektiin ja sen arviointiin. (Toimintasuunnitelma 2002.) 2.8 Projektin arviointia Välitä Vahvaksi projekti liitettiin vuoden 2001 alusta lähtien mukaan Suomen kuntaliiton Kasvatus Tulevaisuuteen hankkeeseen. Hankkeessa on mukana 20 kuntaa ympäri Suomea. Kuntaliitto jär- jesti marraskuussa 2001 kehittämispäivän, joka sisälsi projektien arviointia. Välitä Vahvaksi projektin työsuunnitelmaa arvioitiin seuraavasti: Projekti on lähtenyt liikkeelle selkeästi. Projektin toteutus ja jatkorahoitus edellyttävät tarkistuksia vuoden 2001 lopussa. Projektilta puuttuu selkeä arviointisuunnitelma, joka tukee ja syventää projektin onnistumista. Projektin on hyvä arvioida ennakkoon tuloksista tiedottamista ja tulosten hyödyntämistä sekä hyvien käytäntöjen levittämistä. Projektihenkilön työn jatkuminen turvaa tavoitteiden toteutumisen. (Stenvall 2001.) Tästä arvioinnista käy ilmi sama asia, mikä tuli ilmi jo aikaisemmin kappaleessa 2.5, eli projekti tarvitsee enemmän rahoitusta kuin mitä seurakunnalta on luvassa. Kuitenkin projektityöntekijän työn jatkuminen nähdään tulevaisuuden kannalta positiivisena asiana. Kehittämiskohteita ovat lähinnä arvioinnin toteuttaminen ja tulosten käyttäminen hyödyllisesti. Työsuunnitelman pohjalta tehtyjä kehittämiskohteita Stenvall (2001) luetteloi seuraavasti: Projektille on laadittava selkeä arviointisuunnitelma, joka tukee ja syventää projektin onnistumista. Yhteistyössä ohjausryhmän ja sidosryhmien kanssa on pohdittava tuloksista tiedottamista ja tulosten hyödyntämistä sekä hyvien. käytäntöjen levittämistä Helsingin muille alueille. Projektille on turvattava henkilöresurssit. Kuntaliitolle on tehty väliraportti projektista liittyen Kasvatus Tulevaisuuteen hankkeeseen. Tässä Välietappi-kyselyssä (2001) projektin hyviksi puoliksi arvioitiin moniammatillinen yhteistyö eri

13 tahojen kanssa. Erityisesti yhteistyö päihdetyöryhmässä ja Klaari Helsinki projektin kanssa on ollut hyvää. Myöskin edellisen projektityöntekijän luoma verkosto ja liittyminen Kasvatus Tulevaisuuteen hankkeeseen on katsottu tärkeiksi. Projektin kannalta epäonnistuneita tai hidastavia tekijöitä ovat Välietappi-kyselyn (2001) mukaan olleet projektityöntekijän vaihtuminen sekä seurakunnan muiden työntekijöiden heikko sitoutuminen projektiin, joskin tilanne on ollut parantumaan päin. Lisäksi työ on projektityöntekijän mielestä tuntunut välillä yksinäiseltä, koska projekti on ollut yksinomaan seurakunnan vastuulla. 3 YHDESSÄ ELÄMÄÄN KASVATUSYHTEISTYÖMALLI 3.1 Mistä kaikki sai alkunsa? Kasvatusyhteistyömalli on saanut alkunsa lapsista huolestuneiden vanhempien aloitteesta, n. 16 000 asukkaan paikkakunnalla Laukaalla vuonna 1995. Toiminnan keulahahmona ja eteenpäin vie- jänä toimi Anne Eskelinen, jonka nimi liitetäänkin yleisesti kasvatusyhteistyömalliin. Vanhempien liikkeelle lähtö tapahtui heidän havahduttuaan siihen, etteivät nuoret enää edes yrittäneet peitellä omia rikkeitään. Lapset puhuivat varastelusta ja ilkivallasta jopa ylpeillen. Vanhemmat totesivat välinpitämättömyyden sekä aikuisten välisen informaation ongelmien kasvaneen. Alueen vanhemmat ottivat yhteyttä koulun vanhempainneuvoston jäseniin ja keskusteltuaan tilanteesta totesivat eri tahojen, esimerkiksi kodin, koulun ja urheiluseurojen, jo kauan kaivanneen yhteisiä sääntöjä lapsille. (Eskelinen 2000, 8 12.) Varsinainen ensimmäinen kipinä syttyi Anne Eskelisen aloitteesta käyttää paikallista myyjäispäivää hyväksi yhteistyön kehittämiseen. Ajatus yhteistyöstä sai osakseen aluksi myös arveluja ja naureskelua. Eskelisen esitettyä työryhmien perustamista käytännön toimien ja menettelytapojen miettimiseksi, hanke sai kuitenkin kannatusta ja ryhmät syntyivät. Tärkeäksi hankkeessa nähtiin vanhempien tukeminen, erityisesti toinen toistaan tukemalla. Mukaan haastettiin myös koulut, päiväkodit, nuorisotyöntekijät, neuvola, seurakunta, järjestöt, paikkakunnan yrittäjät sekä poliisi. Näin voitaisiin taata jokaiselle lapselle turvallisen aikuisen läsnäolo. Ensimmäiseen järjestettyyn vanhempainiltaan saapui 350 vanhempaa. Siellä vanhempainneuvosto esitteli projektin periaatteita ja ehdotuksia yhteisiksi toimintatavoiksi. Se sai hyvän ja aktiivisen vastaanoton. Tieto levisi, ja halukkaita mukaan tulijoita oli paljon eri tahoilta. Kokemusten, keskustelujen, viranomaisten tiedon

14 sekä lain pohjalta kirjattiin ylös yhteiset säännöt. Tämän jälkeen hanke laajeni nopeasti koko kunnan alueelle. (Eskelinen 2000, 13 20.) 3.2 Mallin keulahahmo Anne Eskelinen Kasvatusyhteistyömallin keulahahmona pidetään Laukaalaista suurperheen äitiä Anne Eskelistä. Hän puuttui asuinalueensa lasten pahoinvointiin yhdessä muiden vanhempien kanssa. Nyt Eskeli- nen on kiertänyt usean vuoden aikana sadoilla paikkakunnilla esittelemässä kasvatusyhteistyömallia. (Eskelinen 2000, 155.) Anne Eskelinen on syntynyt alatorniolaiseen suureen yrittäjäperheeseen. Hän on perheen 12 lap- vanhin. Eskelinen on koulutukseltaan sairaanhoitaja. Myös hänellä ja hänen miehellään on sesta suuri 11-lapsinen perhe ja heillä on oma yritys, arkkitehtitoimisto. Eräänä vahvuutenaan toimia tällaisessa kasvatusyhteistyö-projektissa Eskelinen näkee juuri omat kokemuksensa suurperheestä ja myös erilaiset vaikeudet, joita hän on kohdannut elämässään. Hän kertoo suurperheen äitinä olemisen ja yrittäjyyden opettaneen hänelle organisointikykyä, pitkäjänteisyyttä ja vastuullisuutta, joita tällaisessa hankkeessa ja sen eteenpäin viemisessä tarvitaan. (Eskelinen 2000, 155 158.) Varsinaisia esikuvia toiminnalleen Anne Eskelisellä ei omien sanojensa mukaan ole. Hän kuitenkin kertoo, että yhtenä innoittava tekijänä hänelle ovat olleet kristilliset perusarvot. Hän harmittelee sitä, kuinka ihmiset eivät ennakkoasenteensa vuoksi aina pysty näkemään, mitä hyvää kristinuskolla on tarjottavana. Yleisinä tärkeinä asioina, mitä kristinuskokin korostaa, hän pitää muun muassa ihmisen arvoa, yksilön vastuuta sekä heikompien suojelemista. (Eskelinen 2000, 161.) 3.3 Kasvatusyhteistyömallin periaatteet Kasvatusyhteistyön pohjana on terveys-set vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi, jonka tärkeänä osana on yhteisten sääntöjen noudattami- laillisuus- ja tapakasvatus. Periaatteena on kasvattaa lapnen. Tähän lapsia pyritään kasvattamaan jo mahdollisimman pienenä. Käsityksen mukaan ensisijainen kasvatusvastuu kuuluu kodille, mutta kaikkien lapsen elinympäristöön kuuluvien tahojen tulisi sitoutua yhteisiin pelisääntöihin. Näiden tahojen tulisi toimia ongelmatilanteissa sovitulla tavalla ja olla näin tukemassa vanhempia heidän kasvatustyössään. (Eskelinen 2000, 22.)

15 Erittäin tärkeänä yhteistyön onnistumiselle Eskelinen (2000, 23) pitää yhteisön hyvää henkeä ja kaikkia osapuolia arvostavaa sekä kuuntelevaa ilmapiiriä. Laukaassa yhteistyömalliin kehitettiinkin yritysten ja erehdysten kautta 10 perusperiaatetta, joilla yhteistyötä tehtäisiin. Näitä periaatteita ovat 1. Syyttely on ankarasti kielletty. 2. Jokainen tarvitsee tukea. 3. Ei haukata liian isoa palaa kerralla. 4. Tulevaisuuteen voi vaikuttaa. 5. Me itse olemme yhteiskunta. 6. Rikkeitä ei katsota läpi sormien. 7. Entiset unohdetaan. 8. Aikuiset käyttävät auktoriteettiaan vastuullisesti. 9. Rajat suojelevat lasta. 10. Lapsi tarvitsee vanhempien aikaa. Nämä yhteistyön periaatteet ovat siis käytössä kaikissa kasvatusyhteistyötä toteuttavissa kunnissa ja alueilla. (Eskelinen 2000, 23.) Periaatteiden kaksi ensimmäistä kohtaa painottavat sitä, että jokainen tarvitsee joskus tukea ja apua. Kenenkään syyttely ei auta asioissa, vaan kaikkien olisi toimittava yhteistyössä ilman kilpai- Näillä keinoilla pyritään tekemään neuvojen ja avun pyytäminen toisilta mahdollisimman hel- lua. poksi. Syyttelyn kieltäminen ei kuitenkaan saa estää ongelmien esille ottamista. (Eskelinen 2000, 23 24.) Kohdat kolmesta viiteen kannustavat toimimaan määrätietoisesti, mutta pienin askelin. Hyvä yhteistyö ja kasvatusmalli voi alkaa yksinkertaisesti hyvistä käytöstavoista ja tervehtimisestä. Eskelinen painottaa myös sitä, ettei saisi ajatella vaikuttamisen olevan mahdotonta, sillä asiat voivat muuttua nopeastikin, jos aikuiset toimivat yhdessä. Hän myös muistuttaa, että yhteiskunnasta ei tulisi puhua, kuin ulkopuolisesta asiasta, vaan yhteiskunta olemme me itse. Koska lasten ja nuorten ongelmat ovat vaikeita, niitä ei voida kokonaan poistaa ulkopuolisilla keinoilla, toisin sanoen viranomaisten ja rahan avulla, vaan voimavara on aikuisissa, kodissa ja kasvatuksessa. (Eskelinen 2000, 25 26.) Monet kasvatusyhteistyömallin tärkeistä periaatteista koskevat sääntöjä, rajoja ja rikkomuksia. Aikuisen velvollisuus on asettaa lapselle rajat ja pitää niistä kiinni. Nämä rajat suojelevat lasta ja ovat osoitus rakkaudesta ja huolenpidosta. Aikuinen ei kuitenkaan saa käyttää auktoriteettiasemaansa väärin. Lasta ei saa aliarvioida tai nöyryyttää. Myöskään rajojen asettaminen ei saisi olla liian tiukkaa, vaan siihen tulisi löytää sopiva tasapaino. Jos lapsi toimii väärin, tulisi siihen puuttua välittömästi ja rohkeasti. Asiat tulee selvittää ja sovittaa. Yhteiset menettelytavat auttavat asioihin puuttumisessa. Lapsille tulee opettaa myös anteeksi pyytämistä ja antamista. Vanhoja erheitä ei tulisi enää myöhemmin muistella, vaan antaa jokaiselle uusi mahdollisuus. (Eskelinen 2000, 27 30.)

16 3.4 Mallin levinneisyys Yhdessä elämään kasvatusyhteistyömalli laajeni ja levisi pienin askelin suuremmaksi ilmiöksi kuin Anne Eskelinen olisi ikinä voinut kuvitella. Laajeneminen sai alkunsa Eskelisen keskusteltua kampanjasta erään Pohjois-Suomessa työskentelevän opettajan kanssa, joka ehdotti häntä ottamaan yhteyttä Luokanopettaja-lehteen. Anne Eskelinen muokkasi kampanjasta lehdistötiedotteen, joka ilmestyi Luokanopettajan lisäksi useammassakin lehdessä. Yllättäen tuotteen pohjalta julkaistiin uutisia, jonka jälkeen Laukaaseen alkoi tulla paljon esitetilauksia eri puolilta maata. Myös opetusministeriössä havaittiin uutinen ja sieltä otettiin yhteyttä kirjallisen materiaalin saamiseksi. Myöhemmin mallista postitettiin esitteitä kaikkiin Suomen kuntiin ja lastenneuvoloihin. (Eskelinen 2000, 118.) Valtakunnallinen kiinnostus Laukaan kampanjaa kohtaan loi sille uusia mahdollisuuksia ja haasteita, esimerkiksi mahdollisuuden laajentua ja saada rahoitusta. Eri puolilla maata oli asiasta innostuneita ihmisiä ja suuri joukko tukijoita. Eri paikkakunnilla aloitettiin omia, paikallisia hankkeita. Nykyisin kasvatusyhteistyötä toteutetaan kymmenillä paikkakunnilla Suomessa. Suuren sosiaalisen tilauksen vuoksi Yhdessä elämään materiaalit ja koulutuspalvelut on suojattu tavaramerkkirekisteröinnillä. (Eskelinen 2000, 118 119.) Kasvatusyhteistyömallin käytöstä on myös ehtinyt syntyä jo kiistaa muiden kasvatusprojektia vetävien tahojen kanssa. Kokkolalainen Tarja Laakso voitti tekijänoikeuskiistan Yhdessä elämään kasvatusyhteistyöprojektia vastaan. Vanhempainyhdistyksen perustaja Laakso kehitteli oman kasvatusmallin, jonka pohjalta lähti vetämään kasvatusprojektia. Malli perustuu muun muassa yleisiin tapa- ja päihdekasvatusperiaatteisiin. Seurauksena oli, että hänen mallinsa väitettiin olevan kopioitu Yhdessä elämään mallista. Tammikuussa 2002 Tarja Laakso sai kuitenkin opetusministeriön tekijänoikeusneuvostolta luvan käyttää omaa malliaan vapaasti. Päätöksen mukaan Anne Eskelisellä on oikeus ainoastaan Yhdessä elämään ja Laukaan malli nimiin sekä Yhdessä elämään logoon. Laakso itse sanoo päätöksen olleen helpotus hänelle. Hänen mielestään kaikki kasvatusmallit pitävät toki sisällään samoja asioita, eikä niitä ole kenenkään syytä yrittää omia itselleen. Erityisesti positiivinen asia hänestä on se, että hän voi nyt jatkaa oman hyvin alkaneen projektinsa vetämistä rauhassa, eivätkä syytökset kopioinnista enää aja lasten vanhempia pois projektista. (Airola 2002, 3.)

17 3.5 Kokemuksia mallin käytöstä Yhdessä elämään kampanjan tuloksia ja vaikutuksia on tutkittu Jyväskylän yliopiston opettajainkoulutuslaitoksella. Tutkimuksessa kysyttiin 36:lta Laukaassa työskentelevältä henkilöltä mielipiteitä kasvatusyhteistyön vaikutuksista lasten ja nuorten käyttäytymiseen. Kyselyyn osallistui muun muassa opettajia, yrittäjiä, poliiseja ja valmentajia. Tutkimustulos oli, että projekti on vaikuttanut myönteisesti lasten ja nuorten käytökseen. Parannusta oli tapahtunut mm. kielenkäytössä, käytöstavoissa sekä kiusaamisen ja näpistelyn vähentymisessä. Lisäksi kasvatusyhteistyöstä tiedettiin hyvin. Yksi kampanjan keskeisiä tavoitteita onkin ollut siitä tiedottaminen. Muita kampanjan etuja ovat olleet muun muassa se, että lasten ja nuorten ongelmat on tiedostettu ja tuotu yleiseen keskusteluun. Lisäksi kasvatusyhteistyö on antanut monille aikuisille rohkeutta puuttua lasten ja nuorten rikkeisiin ja huonoon käytökseen sopivalla tavalla. Yhteiset pelisäännöt luovat turvaa ja erilaiset kokoontumiset vahvistavat yhteistyötä ja auttavat ratkaisemaan yhdessä kasvatusongelmia. Erityisesti yksinhuoltajat ovat kokeneet kokoontumiset hyvin tärkeiksi ja saaneet niistä apua lastenkasvatukseen. (Eskelinen 2000, 93 95.) Samansuuntaisia tuloksia on huomattu myös muualla Suomessa. Lakeuden alueella, johon kuuluvat Limingan, Lumijoen, Rantsilan ja Tyrnävän kunnat, on toteutettu Yhdessä elämään kasvatusyhteistyöprojektia jo muutaman vuoden ajan. Alueen kunnat, yhteisöt ja yritykset ovat lähteneet aktiivisesti mukaan yhteistyöhön turvaamaan alueen viihtyvyyttä, turvallisuutta ja asukkaiden kaikenpuolinen hyvinvointia. Hyvinä esimerkkeinä yhteistyön tuloksista alueella toimiva komisario Pertti Haapasalo pitää muun muassa nuorten turvallisuustutkimuksen tekemistä sekä näpistelyn vastaisen kampanjan toteuttamista. Erityistä tulosta yhteistyö tuotti Haapasalon mukaan pari vuotta sitten, kun Tyrnävällä esiintyneeseen huumeongelmaan puututtiin nopeasti. (Haapasalo 2001, 10.) Positiivisia kokemuksia Yhdessä elämään projektin vaikutuksista on myös erään Limingalla toimivan koulun rehtorilla Heikki Maggalla (2001, 11.) Hän kertoo, että Limingan poliisi on tehnyt projektin puitteissa tutkimuksen päihteiden käytöstä Lakeuden kouluissa. Näin myös koulut ovat saaneet luotettavaa tietoa juuri oman alueensa nuorten tilanteesta. Alueella on luotu myös yhteiset menettelytavat siitä, kuinka toimitaan kiusaamis- ja näpistystapauksissa. 4 YHTEISÖKASVATUS

18 4.1 Mitä on yhteisökasvatus Yhteisökasvatus on kasvatuksellinen menettelytapa, joka perustuu kasvattajien ja kasvatettavien yhteistyöhön, demokraattiseen päätöksentekoon ja yhteiseen vastuuseen toiminnasta. (Kaipio & Murto 1988, 144.) Yhteisökasvatuksella tarkoitetaan koko yhteisön käyttämistä kasvatuksellisten, hoidollisten ja kuntoutuksellisten tavoitteiden toteuttamiseen (Heikkinen 2001, 304.) Yhteisökasvatus on myös jatkuva kehitysprosessi (Kaipio 1999, 54). Tavoitteena on, että yhteisökasvatuksellisessa yhteisössä henkilöstöllä ja suurimmalla osalla kasvatettavista tai hoidettavista on samat päämäärät ja normit. Toiminnan yksi tärkeä piirre on tasavertaisuus. Yhteisökasvatuksellisessa yhteisössä yksittäinen kasvattaja voi tehdä yksilöllisiä ratkaisuja ilman, että hänen tulee miettiä mitä muut hänestä ajattelevat. Lisäksi tällaisessa yhteisössä tehtävät jaetaan joustavasti. Yhteisön sekä yksilön tulevaisuutta suunnitellaan pitkäjänteisesti. Tärkeää on, että yhteisön toimintoja myös arvioidaan ja kyseenalaistetaan. Ongelmat voidaan kokea myönteisenä mahdollisuutena kehittää yhteisöä. (Kaipio 1999, 59.) 4.2 Yhteisökasvatuksen kehitys ja lähtökohdat Kasvatustieteiden tohtori Kalevi Kaipiota pidetään yhteisökasvatuksen uranuurtajana Suomessa. Hän kirjoitti aiheesta kirjan jo vuonna 1977. Sittemmin hänen teoksiaan yhteisökasvatuksesta on julkaistu useita. Hänen kokemuksensa ja ajatuksensa käsittelevät erityisesti nuorten yhteisökasvatusta erilaisissa laitoksissa ja muissa pienehköissä yhteisöissä, kuitenkaan sulkematta pois yhteisökasvatusta yleisemmässä muodossa. Yhteisölliset kasvatuskäytännöt alkoivat kehittyä 1970-luvulla, erityisesti Jyväskylän kaupungin poikien oppilaskodissa vuonna 1971. Kyseisenä vuonna Kaipiosta tuli laitoksen johtaja. Laitos, joka oli sosiaalisesti sopeutumattomien poikien yhteisö, oli lähes kaaoksessa. Esimerkiksi rikokset, raaka väkivalta ja koulunkäynnin laiminlyönti olivat lähes jokapäiväisiä. Laitoksessa oli toteutettu perinteistä autoritaarista, käskyvaltaista kasvatus- ja vallankäyttömenettelyä. Poikien ja kasvattajien välillä ei olut lainkaan luottamusta ja heidän tavoitteensa sekä norminsa poikkesivat toisistaan lähes täysin. (Kaipio 1999, 31 38; 1995, 10.)

19 Kyseisen tilanteen pohjalta laitoksen kasvattajat alkoivat pohtia, kuinka he saisivat syntymään luottamusta työntekijöiden ja nuorten välille. Selvää oli, ettei vanhoilla menettelytavoilla voitu päästä eteenpäin. Yhteisön työntekijät päättivät ruveta käsittelemään asioita tasa-arvon pohjalta yhdessä poikien kanssa antamalla heille mahdollisuuden vaikuttaa heitä koskeviin asioihin ja päätöksiin. Yksi tärkeänä pidetty asia oli viikoittaiset kokoukset, joissa olivat mukana nuoret sekä työntekijöitä. (Kaipio 1999, 31 38; 1995, 10 13.) 4.3 Periaatteet Edellä kerrotussa laitoksessa alkoi tapahtua huomattavia muutoksia parempaan. Kolmen vuoden prosessin jälkeen vuonna 1974 laitoksen käytännöt ja ennen kaikkea siellä olevien poikien käytös oli muuttunut suuresti. Nuoret olivat saaneet päätösvaltaa asioissaan ja sitoutuneet laitoksen toimintaan aivan uudella tavalla. (Kaipio 1995, 16 20.) Laitoksen käytännöistä muotoutuivatkin yhteisökasvatuksen periaatteet, jotka Kaipio kirjasi seuraavasti 1. Tasa-arvoisuus ja yhteisöllisyys 2. Terveen järjen periaate 3. Avoimuus ja rehellisyys 4. Ehdoton oikeudenmukaisuus 5. Luottamuksen periaate 6. Fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden periaate. Yhteisökasvatuksen arvopohjana on Kaipion (1977, 58) mukaan tasa-arvoajattelu. Yhteisössä jokaisella tulisi ol la demokraattiset oikeudet. Nämä oikeudet eivät kuitenkaan takaa demokratiaa, vaan oikeuksiin tulee liittyä myös aktiivisia velvollisuuksia ja vastuuseen oppimista. Jokainen yhteisön jäsen tulisi velvoittaa toimimaan demokratian hyväksi, sillä muutoin toimijoita on vain osa yhteisön jäsenistä. (Kaipio 1999, 49.) Yhteisökasvatuksessa tulee myös toimia terveen järjen perusteella. Tulee suhtautua kriittisesti ja miettiä, palvelevatko toimet yhteisön pyrkimyksiä ja tavoitteita. Kaipio pitää tärkeänä, että irrottautuisimme välillä teoreettisesta viisaudesta ja luottaisimme omiin sekä yhteisön kokemuksiin. Esimerkkinä hän mainitsee sen, kuinka hänen mielestään on tarpeetonta perustella sitä, miksi toista ei saa lyödä, sillä sen tulisi olla moraalinen itsestäänselvyys. Kasvatuksessa ja erityisesti siinä tehtävässä yhteistyössä tämä on tärkeää, koska lapset ja nuoret testaavat kasvattajien rajoja ja johdonmukaisuutta toimia yleisten moraalisten sääntöjen mukaan. (Kaipio 1977, 60 61; 1995, 22 23; 1999, 49 50.)

20 Avoimuus, rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja luottamus ovat yhteisökasvatuksen perusperiaatteita. Jos yhteisö on turvallinen ja vakaa, sen jäsenet voivat kasvaa avoimiksi ja rehellisiksi. Rehellisyys merkitsee myös sitä, että vuorovaikutuksen tulisi toimia ja kehittyä niin yhteisön sisällä, kuin myös sen ja ympäristön välillä. Oikeudenmukaisuus puolestaan on erityisen tärkeä yhteisön heikoimpien jäsenten kannalta. (Kaipio 1977, 64 65; 1995, 23.) Fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden periaatetta tulisi Kaipion (1995, 23 24) mielestä painottaa jatkuvasti jokaisessa kasvatusyhteisössä, siihen sopivalla tavalla. 4.4 Edellytykset yhteisökasvatukselle Yhteisökasvatuksen onnistumiselle on olemassa sekä ulkoisia että sisäisiä edellytyksiä. Ulkoiset edellytykset ovat yhteisön ulkopuolisia hallinnollisia ja taloudellisia asioita. Tämän ulkoisen hallinnon tulisi tukea ja edistää yhteisön toimintaa. Sen tulisi luottaa yhteisön asiantuntemukseen ja taata riittävät toimintaresurssit. Tärkeää on, että yhteisöllä on valta päättää omista asioistaan ja ratkaista ne parhaaksi katsomallaan tavalla. (Kaipio 1977, 137 138.) Keskeisin sisäisistä edellytyksistä on yhteisön jäsenten riittävä yhteinen aika. Toiminta tulee organisoida siten, että jäsenillä on aikaa kehittää yhteisöä ja yhteisiä toimintalinjoja. Kokouskäytäntöjen luominen onkin välttämätöntä onnistumiselle. (Kaipio 1995, 30.) Yksi tärkeitä sisäisiä edellytyksiä yhteisökasvatuksen onnistumiselle on myös yhteisön koko ja sen merkitys. Pientä yhteisöä on perinteisesti pidetty suurta parempana kasvatuksen onnistumiselle. Kaipio pitää kuitenkin suuremman yhteisön etuna sen varmempaa jatkuvuutta, ja sanookin suuremman yhteisön sopivan yhteisökasvatukseen. Yhteisön ja etenkin sen johdon sitoutuminen sekä päätös aloittaa yhteisökasvatus on hyvin tärkeää. Se tarkoittaa usein sitä, että ongelmat tulee tunnustaa ja pyrkiä ratkaisemaan, niiden välttämisen sijaan. Lisäksi yhteisökasvatuksen menetelmistä ja peruslinjoista tulisi olla kaikilla kasvattajilla yksimielisyys. (Kaipio 1977, 142 147.) 5 VANHEMMUUS