Yhteydenpidon rajoittaminen sijaishuollossa

Yhteydenpidon rajoittaminen sijaishuollossa Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma 6.5.2016 Tekijä: Saara Holopainen, 235861 Ohjaaja: Suvianna Hakalehto

Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yksikkö Oikeustieteiden laitos Tekijä Saara Holopainen Työn nimi Yhteydenpidon rajoittaminen sijaishuollossa Pääaine Siviilioikeus Työn laji Pro gradu -tutkielma Aika 6.5.2016 Sivuja 68 +XIII Tiivistelmä Sijaishuollossa olevan lapsen yksi tärkeimmistä oikeuksista, on oikeus pitää yhteyttä vanhempiin ja muihin läheisiin henkilöihin. Perustuslaissa (PL, 731/199) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (EIS, SopS 59 60/1991) on turvattu yksityis- ja perhe-elämän suoja, joilla suojataan myös yhteydenpito-oikeutta. Kun lastensuojelussa käytetään lastensuojelulain (LSL, 417/2007) mukaista yhteydenpidon rajoittamista, puututaan sillä lapsen ja tämän vanhempien perus- ja ihmisoikeuksiin. Tämän pro gradu tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä perusteilla yhteydenpitoa voidaan rajoittaa ja mitä perusoikeuksia silloin rajoitetaan. Koska eri selvityksistä on käynyt esille, että tavanomaisen kasvatuksen ja perusoikeuksien rajoituksen välinen rajanveto on haastavaa, on tutkielmassa pyritty selventämään näiden kahden välistä eroa. Tutkielmassa on myös tarkasteltu millaisia oikeussuojakeinoja lapsilla ja muilla asianosaisilla on käytettävissä. Tutkielma on lainopillinen, eli sen tarkoitus on selvittää, kuinka tutkimusongelmaa tulisi arvioida voimassa olevan oikeuden mukaan. Ongelmaa on tarkasteltu lain esitöiden, oikeuskäytännön, eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisujen ja oikeuskirjallisuuden perusteella. Tutkielmassa esitetään, että lastensuojelun rajoitustoimenpiteiden käytössä on ongelmia; toimenpiteitä ei aina tunnisteta rajoitustoimiksi, eikä lainsäädäntöä tunneta riittävästi. Kun yhteydenpitoa rajoitetaan lain vastaistesti, on merkittävin ongelma se, ettei rajoituksesta tehdä lastensuojelulain mukaista muutoksenhakukelpoista päätöstä. Tarkasteltaessa kasvatuksen ja perusoikeuden välisiä eroja, voitiin todeta, että kasvatuksellisen keinon tarkoitus on tukea lapsen kasvatusta ja kehitystä. Rajoitustoimen tarkoitus taas on huolehtia sijaishuollon tarkoituksen toteutumisesta. Tutkielmassa esitetään lisäksi, että lapsen oikeusturva ei ole tehokasta. Suomen tulisikin parantaa lapsien oikeusturvaa siten, että se vastaisi lapsen oikeuksien komitean suosituksia, esimerkiksi perustamalla lapsille oma valitusmekanismi. Jotta yhteydenpidon rajoittamista tehdessä lapsen etu toteutuu, on lisäksi aina korostettava yksilö- ja tapauskohtaista arviointia. Avainsanat lastensuojelu, rajoitustoimenpiteet, yhteydenpidon rajoittaminen, sijaishuolto, yksityiselämän suoja, perhe-elämän suoja, lapsen etu

II SISÄLLYS LÄHTEET... III LYHENNELUETTELO... XII KUVIOT JA TAULUKOT... XIII 1 JOHDANTO... 1 1.1 Tutkimuksen tausta... 1 1.2 Tutkimuskysymys, tutkimuksen rajaukset ja metodi... 4 2 LAPSI LASTENSUOJELUN ASIAKKAANA... 6 2.1 Lapsen oikeudet ja lapsen edun periaate... 6 2.2 Lastensuojelu ja sen tarkoitus... 12 2.3 Sijaishuollon muodot... 14 2.4 Sijaishuollon järjestäminen... 16 3 RAJOITUSTOIMENPITEET SIJAISHUOLLOSSA... 21 3.1 Rajoitustoimenpiteiden käyttö lastensuojelussa... 21 3.2 Yksityiselämän suoja lastensuojelussa... 23 3.3 Perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset... 24 4 YHTEYDENPITO-OIKEUS JA SEN RAJOITTAMINEN... 32 4.1 Lapsen yhteydenpito-oikeus... 32 4.2 Yhteydenpidon rajoittamisen edellytykset... 36 4.3 Yhteydenpidon rajoittamisen muodot... 41 4.4 Perusoikeuden rajoitukset vs. kasvatukselliset keinot... 44 4.5 Rajoitustoimenpiteet perhehoidossa... 48 5 OIKEUSTURVA YHTEYDENPIDON RAJOITTAMISESSA... 50 5.1 Lapsen oikeusturva Suomessa... 50 5.2 Yhteydenpidon rajoitusta koskeva päätös ja muutoksenhaku... 53 5.3 Rajoitustoimenpiteiden valvonta... 60 6 JOHTOPÄÄTÖKSET... 65

III LÄHTEET KIRJALLISUUS Aer, Janne: Lastensuojeluoikeus. Helsinki 2012. Bardy, Marjatta (toim.): Lastensuojelun ytimissä. 4. uudistettu painos. Tampere 2013. de Godzinsky, Virve-Maria: - Lasten suojelua vai lastensuojelua. Oikeus 4/2012, s. 579 586. - Lapsen etu ja osallisuus hallinto-oikeuksien päätöksissä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 267. Helsinki 2014. - Kohti lapsiystävällisempää oikeudenkäyttöä. Lakimies 6/2015, s. 856 878. Freeman, Michael: Why It Remains Important to Take Children s Rights Seriously. International Journal Of Children s Rights 15 (2007), s 5 23. Hakalehto-Wainio, Suvianna: - Lasten oikeudet lapsen oikeuksien sopimuksessa. Defensor Legis 4/2011, s. 510 525. - Oppilaan oikeudet opetustoimessa. Helsinki 2012. - Lasten oikeusturva lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta. Teoksessa Sakari Hänninen Toomas Kotkas Eeva Nykänen Marja Pajukoski Maija Sakslin (toim.): Muuttuva sosiaalioikeus. Helsinki 2013, s. 297 330. - Lasten oikeudet lapsen oikeuksien sopimuksessa. Teoksessa Timo Koivurova Elina Pirjatanniemi (toim.): Ihmisoikeuksien käsikirja. Helsinki 2014, s. 133 164. Hallberg, Pekka: Perusoikeusjärjestelmä. Teoksessa Pekka Hallberg Heikki Karapuu Martin Scheinin Kaarlo Tuori Veli-Pekka Viljanen: Perusoikeudet. Helsinki 2011, s. 29 59. Hammarberg, Thomas: The UN Convention on the Rights of the Child and How to Make it Work. Human Rights Quarterly (Vol. 12) 1990, s. 97 105. Hetemäki, Inka (toim.): Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja. Unicef Suomi. Helsinki 2011. (Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja 2011)

IV Hirvelä, Päivi Heikkilä, Satu: Ihmisoikeudet käsikirja EIT:n oikeuskäytäntöön. Helsinki 2013. Hodgkin, Rachel Newell Peter: Implementation Handbook for the Convention on the Rights of the Child. 3. uudistettu painos. Unicef 2007. Hoikkala, Susanna Lavikainen, Ville: Sattumuksia vai suunnitelmallisuutta? Selvitys sijaishuollon laadusta. Lastensuojelun Keskusliitto 2015. Husa, Jaakko Jyränki, Antero: Valtiosääntöoikeus. Helsinki 2012. Hämäläinen, Kati: Perhehoitoon sijoitettujen lasten antamat merkitykset kodilleen ja perhesuhteilleen. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 56/2012. Kangas, Urpo (toim): Oikeustiede Suomessa 1900 2000. Helsinki 1998. Koivisto, Ida: Oikeusturva kehittyvä perusoikeus? Lakimies 6/2013, s. 1032 1054. Laaksonen, Sari: Huostaanoton, sijaishuollon ja jälkihuollon laatu. Teoksessa Annamaija Puonti Tuula Saarnio Anne Hujala (toim.): Lastensuojelu tänään. Helsinki 2004, s. 256 264. Melander, Ilmari: Lapsen huollosta. Yksityisoikeudellinen tutkimus I. Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen julkaisuja N:o 20. Vammala 1939. Mikkola, Matti Helminen, Jarkko: Lastensuojelu. Helsinki 1994. Narikka, Jouko (toim.): Sosiaali- ja terveyspalvelujen lainsäädäntö käytännössä. 2. uudistettu painos. Helsinki 2006. Nieminen, Liisa: - Lasten perusoikeudet. Helsinki 1990. - Lasten perus- ja ihmisoikeussuojan ajankohtaisia ongelmia. Lakimies 2004/4, s. 591 621. - Perus- ja ihmisoikeudet ja perhe. Helsinki 2013. Ojanen, Tuomas Scheinin Martin: Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja Suomen perusoikeusjärjestelmä. Teoksessa Pekka Hallberg Heikki Karapuu Martin Scheinin Kaarlo Tuori Veli-Pekka Viljanen: Perusoikeudet. Helsinki 2011, s. 171 195.

V Pajulammi, Henna: Lapsi, oikeus ja osallisuus. Helsinki 2014. Paunio, Riitta-Leena: Eduskunnan oikeusasiamies lapsen oikeuksien valvojana. Lakimies 6 7/2001, s. 977 989. Pellonpää, Matti Gullans, Monica Pölönen, Pasi Tapanila, Antti: Euroopan Ihmisoikeussopimus. 5. uudistettu painos. Helsinki 2012. (Pellonpää ym. 2012) Pölkki, Pirjo: Lastensuojelutyön tutkimus- ja kehittämistoiminta. Teoksessa Annamaija Puonti Tuula Saarnio Anne Hujala (toim.): Lastensuojelu tänään. Helsinki 2004, s. 270 319. Pösö, Tarja: - Kasvatustyö sijaishuollossa. Teoksessa Annamaija Puonti Tuula Saarnio Anne Hujala (toim.): Lastensuojelu tänään. Helsinki 2004, s. 202 213. - Vakavat silmät ja muita kokemuksia koulukodista. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- kehittämiskeskuksen tutkimuksia 133. Helsinki, Stakes 2004. - Lapsen etu, oikeudet ja näkökulma moraalisina kannanottoina. Teoksessa Hannele Forsberg Leena Autonen-Vaaraniemi (toim.): Kiistanalainen perhe, moraalinen järkeily & sosiaalityö. Tampere 2012, s. 75 97. Räty, Tapio: - Lastensuojelulaki Käytäntö ja soveltaminen. Helsinki 2012. - Lastensuojelulaki Käytäntö ja soveltaminen. Helsinki 2015. Scheinin, Martin: Perusoikeuskonfliktit. Teoksessa Tuuli Heinonen Juha Lavapuro (toim.): Oikeuskulttuurin eurooppalaistuminen. Ihmisoikeuksien murroksesta kansainväliseen vuorovaikutukseen. Helsinki 2012, s. 125 141. Saastamoinen, Kati: Lapsen asema sijaishuollossa käsikirja arjen toimintaan. Helsinki 2010. Siltala, Raimo: Johdatus oikeusteoriaan. Helsinki 2001. Taskinen, Sirpa: - Lasten psykososiaaliset palvelut ja lastensuojelu. Annamaija Puonti Tuula Saarnio Anne Hujala (toim.): Lastensuojelu tänään. Helsinki 2004, s. 141 153.

VI - Lastensuojelulaki (417/2007) soveltamisopas. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, oppaita 65. Vaajakoski 2007. - Lastensuojelulain soveltaminen. Helsinki 2012. Tuori, Kaarlo Kotkas, Toomas: Sosiaalioikeus. Helsinki 2008. Valkonen, Leena: Kuka on minun vanhempani? Perhehoitonuorten vanhempisuhteet. Tutkimuksia 52. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 1995. Viljanen, Veli-Pekka: - Perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Helsinki 2001. - Perusoikeuksien rajoittaminen. Teoksessa Pekka Hallberg Heikki Karapuu Martin Scheinin Kaarlo Tuori Veli-Pekka Viljanen: Perusoikeudet. Helsinki 2011, s. 139 170.. VIRALLISLÄHTEET Eduskunnan oikeusasiamies: Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2013, K 2/2014 vp. Helsinki 2014. Eduskunnan oikeusasiamies: Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2014, K 3/2015 vp. Helsinki 2015. HE 309/1993 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta. HE 225/2004 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi lastensuojelulain muuttamisesta HE 252/2006 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 225/2009 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi lastensuojelulain, vankeuslain 4 20 luvun sekä tutkintavankeuslain 2 luvun 5 :n muuttamisesta. HE 302/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle yksityisiä sosiaalipalveluja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. HE 331/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi lastensuojelulain 50 :n, perhehoitajalain ja omaishoidon tuesta annetun lain muuttamisesta.

VII HE 108/2014 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sosiaalihuollon asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksistä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 164/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi HE 256/2014 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle perhehoitolaiksi. HE 285/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valitusmenettelyä koskevan valinnaisen pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Komiteamietintö 1992:3: Perusoikeuskomitean mietintö. Valtion painatuskeskus, Helsinki 1992. (KOM 1992:3) Komiteamietintö 1995:12: Lapsioikeudellista päätöksentekomenettelyä selvittäneen toimikunnan mietintö. Sosiaali- ja terveysministeriö 1995. (KOM 1995:12) PeVL 5/2006 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä laiksi lastensuojelulain muuttamisesta. PeVL 58/2006 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. PeVL 36/2014 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. PeVM 25/1994 vp: Perustuslakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta. StVM 7/2006 vp: Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä laiksi lastensuojelulain muuttamisesta. StVM 27/2014 vp: Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston valvontaohjelmia 4:2012: Lastensuojelun ympärivuorokautinen hoito ja kasvatus, valtakunnallinen valvontaohjelma 2012 2014. Helsinki 2012.

VIII Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston selvitys 1:2013: Itsemääräämisoikeuden toteutuminen sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa palveluissa: lastensuojelussa, vammaispalveluissa, mielenterveyspalveluissa ja päihdehuollossa. Helsinki 2013.(Valvira 1:2013) Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Tamminen Tarja (toim.): Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan havaintoja. Helsinki 2014. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:19: Toimiva lastensuojelu selvitysryhmän loppuraportti. Helsinki 2013. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2014:4: Lastensuojelun laatusuositus. Helsinki 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportti: Lastensuojelu 2013. Tilastoraportti 26/2014. Helsinki 2014.(Lastensuojelu 2013) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportti: Lastensuojelu 2014. Tilastoraportti 25/2015. Helsinki 2015.(Lastensuojelu 2014) Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 6/2012: Tuloksellisuustarkastuskertomus, Lastensuojelu. Helsinki 2012. MUUT LÄHTEET Council of Europe: Guidelines of the Committee of Ministers of the Council of Europe on child-friendly justice. Council of Europe Publishing 2011. Kuntalehti: Kiireellisen sijoituksen lakimuutos ihmetyttää. 23.10.2015. [http://kuntalehti.fi/kuntauutiset/sote/kiireellisen-sijoituksen-lakimuutos-ihmetyttaa/] (3.2.2016). Lastensuojelun Keskusliitto: Oikeusturvakeinot lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa. Helsinki 2012. Ulkoministeriö: Yleissopimus lapsen oikeuksista (1989). [http://um.fi > Toiminta ja tavoitteet > Kaikki toiminta A Ö > Kansainväliset sopimukset > Ihmisoikeussopimukset ja raportit > YK:n voimassa olevat ihmisoikeussopimukset > Yleissopimus lapsen oikeuksista (1989)] (27.4.2016).

IX United Nations, General Assembly, Resolutions adopted by the general Assembly [on the report of the Third Committee (A/64/434)] 64/142 Guidelines for the Alternative Care of Children (A(RES/64/146). Vario Pipsa, Barkman Johanna, Kiili Johanna, Nikkanen Marko, Oranen Mikko & Tervo Jaana: Suojele unelmia, vaali toivoa Nuorten suositukset lastensuojelun ja sijaishuollon laadun kehittämiseksi. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2012:6 Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Apua yhdenvertaisuusvaltuutetulta. [www.syrjinta.fi > Asiakaspalvelu > Apua yhdenvertaisuusvaltuutetulta] (3.5.2016). OIKEUSTAPAUKSET Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Leander v. Ruotsi, no. 9248/81, 26.3.1987. Hokkanen v. Suomi, no. 19823/92, 23.9.1994. L. v. Suomi, no. 25651/94, 27.4.2000. K. ja T. v. Suomi no. 25702/94, 12.7.2001. M. N v. Suomi, 11.9.2007. Korkein hallinto-oikeus KHO:2006:73 KHO 27.6.2014 t. 2072 KHO:2015:38 Hallinto-oikeudet Hämeenlinnan HaO 15.11.2002 t. 02/0499/4 Helsingin HaO 1.10.2009 t. 09/0963/6 Valtioneuvoston oikeuskanslerin päätökset OKV 4/50/2013, annettu 26.2.2015

X Eduskunnan oikeusasiamiehen päätökset EOA 1287/4/05, annettu 23.10.2006 EOA 682/4/2005, annettu 29.12.2006 EOA 3904/4/06 ja 347/4/07, annettu 16.10.2007 AOA 1516/4/12, annettu 3.5.2012 AOA 1001/3/12, annettu 24.5.2012 AOA 1558/4/12, annettu 18.8.2012.AOA 4371/4/11, annettu 11.10.2012 AOA 4382/4/12, annettu 28.3.2013 AOA 4511/4/11, annettu 12.7.2013 AOA 2833/4/13, annettu 1.11.2013 AOA 2777/4/12, annettu 6.11.2013 AOA 1672/4/2014, annettu 16.6.2015 AOA 3001/4/14 ja 3851/4/14, annettu 9.7.2015 LAPSEN OIKEUKSIEN KOMITEA A/RES/66/138: Optional Protocol to the Convention on the Rights of the Child on a communications procedure, 19.12.2011. CRC/C/5: General guidelines regarding the form and content of initial reports, 30.10.1991 CRC/C/33: Overview of the reporting procedures, 24.10.1994 CRC/C/58: General guidelines for periodic reports, 20.11.1996 CRC/GC/2002/2: General Comment no. 2 (2002), The role of independent national human rights institution in the promotion and protection of the rights of the child. CRC/C/GC/12: General Comment no. 12 (2009), The right of the child to be heard.

XI CRC/C/GC/14: General Comment no. 14 (2013), On the right of the child to have his or her best interests taken as a primary consideration (art. 3, para. 1). CRC/C/FIN/15/Add.272: Concluding observations of the Committee on the Rights of the Child: Finland, 20.10.2005. CRC/C/FIN/CO/4: Concluding observations of the Committee on the Rights of the Child: Finland, 20.6.2011.

XII LYHENNELUETTELO art. artikla AOA CRC EIS EIT EOA HE HL KHO KOM LOS LHL LSL PeVM PL YK vp eduskunnan apulaisoikeusasiamies Convention on the Rights of a Child Euroopan ihmisoikeussopimus Euroopan ihmisoikeustuomioistuin eduskunnan oikeusasiamies hallituksen esitys hallintolaki korkein hallinto-oikeus komitea mietintö Lapsen oikeuksien sopimus Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta lastensuojelulaki perustuslakivaliokunnan mietintö Suomen perustuslaki Yhdistyneet kansakunnat valtiopäivät

XIII KUVIOT JA TAULUKOT Kuvio 1. Lastensuojelun kokonaisuus.

1 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tausta Viime aikoina lastensuojelu on noussut esille eri medioissa traagisten perhesurmien takia. Tällaisten tapahtumien jälkeen usein mietitään lastensuojelun pääperiaatetta, josta säädetään lastensuojelulain (LSL, 417/2007) ensimmäisessä pykälässä; lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Joissain tapauksissa, kun tavoitellaan lapsen etua sekä lapselle turvallisinta ympäristöä, on sijaishuolto lapselle paras vaihtoehto. Kodin ulkopuolella sijaishuollossa olevien lasten ja varsinkin kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä on kasvanut vuodesta 2005 aina vuoteen 2014, jolloin määrä kääntyi vihdoin hiukan laskuun. Kodin ulkopuolella sijoitettuja lapsia oli vuonna 2014 kaiken kaikkiaan 17 958 lasta, joista huostassa oli 10 675 lasta. Kaikista kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista 38 % oli perhehoidossa, 12 % ammatillisessa perhehoidossa 39 % laitoshuollossa ja 11 % muussa huollossa. 1 Lastensuojelulaissa on turvattu yhteydenpito-oikeus lapsen ja tämän läheisten välillä. Lapsella on siis oikeus jatkuviin ja turvallisiin ihmissuhteisiin myös sijaishuollon aikana. Yhteydenpito voidaan toteuttaa viikonloppulomilla vanhempien kotona tai vanhempien vierailuilla sijoituspaikassa. Lapsella on oikeus myös pitää yhteyttä läheisiinsä esimerkiksi puhelimen, sähköpostin tai sosiaalisen median avulla. Kansallisen lainsäädännön lisäksi myös Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimus (LOS, SopS 59 60/1991) ja Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS, SopS 18 19/1990) velvoittavat valtioita kunnioittamaan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita vanhempiinsa. Kuitenkin, vaikka viranomaisilla on velvollisuus edistää yhteydenpitoa sijaishuollon aikana, on lapsen etu aina ensisijainen. Jos yhteydenpidosta ei ole päästy sopimukseen lapsen läheisten kanssa ja yhteydenpidon katsotaan vaarantavan lapsen edun sekä sijaishuollon tarkoituksen toteutumisen, voidaan sitä rajoittaa tietyin edellytyksin. Yhteydenpitoa lapsen ja tämän läheisten välillä voidaan rajoittaa muun muassa tapaamisia tai puheluita rajoittamalla. 2 1 Lastensuojelu 2014, s. 1 8. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärä vähenin vajaan prosentin vuoteen 2013 verrattuna. Huostassa olevien lasten määrä laski 1,4 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Kiireellisesti sijoitettuja lapsia oli vuonna 3 773, joka oli 10 prosenttia vähemmän, kuin vuonna 2013. 2 Räty 2015, s. 515 516.

2 Lastensuojelulain 11 luvussa säädetään rajoitustoimenpiteistä, joita voidaan käyttää sijaishuollon aikana. Rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää ainoastaan laitoshuoltona järjestettävässä sijaishuollossa, yhteydenpidon rajoitusta lukuun ottamatta, jota voidaan soveltaa myös perhehoidossa. Rajoitustoimenpiteiden tarkoituksena on varmistaa, että huostaanoton tarkoitus toteutuu sekä suojata lasta, toista henkilöä tai omaisuutta. Koska rajoitustoimenpiteillä puututaan aina yksilön perus- ja ihmisoikeuksiin 3, on rajoituksia käytettävä vain siinä määrin kun on todella tarve ja niiden on perustuttava täsmällisiin ja tarkkarajaisiin laissa määriteltyihin edellytyksiin. 4 Valviran tekemän selvityksen mukaan itsemääräämisoikeuden ja rajoitustoimenpiteiden käyttöön liittyvissä säädöksissä ja käsitteissä on ollut epäselvyyksiä, vaikka lastensuojelulaissa niistä onkin varsin yksityiskohtaisesti säädetty. 5 Myös valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksesta käy ilmi, ettei rajoitustoimenpiteitä tunneta kaikissa sijaishuoltopaikoissa, eikä niitä käytetä säännösten mukaisesti. 6 Nämä epäselvyydet ovat johtaneet vääränlaisiin toimintatapoihin sijaishuollossa, kuten esimerkiksi yhteydenpidon rajoittamiseen ilman päätöstä. Lisäksi lapsiasiavaltuutetun toimiston toteuttamalla sijaishuollon kiertueella kävi ilmi, että laitosten omien sääntöjen ja lainmukaisten rajoitustoimenpiteiden välisessä rajanvedossa on ongelmia. 7 Yhteydenpidon rajoittamisen päätöksenteossa on ollut ongelmatilanteita jo ennen lastensuojelussa tehtyä kokonaisuudistusta. 8 Silloinkin ongelmia on tuottanut rajoituspäätöksien sisällölliset ja menettelylliset puutteet tai päätöksen puuttuminen kokonaan. Esimerkiksi perhesijoituksissa oli lapsen yhteydenpitoa voitu rajoittaa jopa vuodeksi ilman, että siitä olisi ollut sovittu huoltosuunnitelmassa tai tehty rajoituspäätöstä. 9 Voidaankin katsoa, että lastensuojelulakiin tehdyt muutokset ja tarkennukset olivat tarpeellisia. Edellä mainituista 3 Perusoikeudet ovat yksilölle ja joissain tapauksissa ryhmille kuuluvia vahvoja oikeuksia suhteessa julkiseen valtaan. Perusoikeudet ovat yhteiskunnan arvovalintoja, joiden on katsottu olevan niin perustavia, että ne on kirjattu perustuslakiin ja suojata tämän erityisasema. Scheinin 2012, s. 125. Ihmisoikeudet taas ovat kansainvälisillä ihmisoikeussopimuksilla jokaiselle yhtäläisesti turvattuja oikeuksia. Sisällöllisesti perus- ja ihmisoikeudet ovat samankaltaisia ja turvaavat hyvin pitkälti samanlaisia oikeuksia. Ojanen Scheinin 2011, s. 172. 4 Räty 2012, s. 457 ja 490. 5 Valvira 1:2013, s. 6 7. 6 Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 2012, s. 86. 7 Lapsiasiavaltuutetun toimisto järjesti vuonna 2011 Uskomme sinuun Usko sinäkin - sijaishuollon kiertueen, joka vieraili kuudessa eri kaupungissa ja tapasi noin 120 12 20 vuotiasta lastensuojelun asiakasta. Kiertueen pohjalta tehtiin raportti Suojele unelmia, vaali toivoa Nuorten suositukset lastensuojelun ja sijaishuollon laadun kehittämiseksi, Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2012:6. 8 Uusi lastensuojelulaki astui voimaan 1.1.2008. Sitä ennen lakia uudistettiin jo rajoitustoimenpiteiden osalta 1.11.2006 voimaan tulleella lailla, jonka muutokset sisällytettiin uuteen lakiin lähes muuttumattomina. 9 KOM 1995:12, s. 24 ja 42 43.

3 selvityksistä voi kuitenkin päätellä, että lain soveltamisessa on yhä edelleen ongelmia, joten aiheen tarkastelua voidaan pitää ajankohtaisena. Eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdään paljon kanteluita yhteydenpidon rajoittamisesta ja se onkin viime vuosien aikana antanut useita ratkaisuja rajoitustoimenpiteistä. Esimerkiksi vuonna 2013 eduskunnan oikeusasiamiehelle lastensuojelun sijaishuollosta tehdyistä kanteluista noin kolmasosa käsitteli yhteydenpitoa. Kanteluiden lisäksi, sijaishuollossa oleviin lapsiin lainvastaisesti kohdistettuja rajoitustoimenpiteitä tulee esille myös eduskunnan oikeusasiamiehen tekemien tarkastusten kautta. Esimerkiksi vuonna 2012 erääseen yksityiseen lastensuojelulaitokseen tehtiin kantelun perusteella ennalta ilmoittamaton tarkastus. Tarkastuksessa kävi ilmi, että laitos oli käyttänyt rajoittamistoimenpiteitä lastensuojelulain vastaisesti ja näin ollen se oli puuttunut sijaishuollossa olevien lapsien perusoikeuksiin väärin perustein. 10 Sääntelyn ja valvonnan merkitys korostuu, kun kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut ja lastensuojelulaitoksia voivat ylläpitää valtion ja kuntien lisäksi myös yksityiset yhteisöt. Yksi kunta voi ostaa lastensuojelun palveluita monelta eri palveluntuottajalta, mikä tekee palvelukentän hyvin pirstaleiseksi ja näin ollen valvontatyö voi hankaloitua. 11 Muun muassa valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksesta käy ilmi, että sijaishuollon valvonta ei ole ollut kattavaa ja riittävää. 12 Rajoitustoimenpiteet puuttuvat sijaishuollossa olevan lapsen perusoikeuksiin ja itsemääräämisoikeuteen, jonka vuoksi aihe on lapsen oikeuksien ja oikeusturvan kannalta hyvin merkittävä. Sijaishuollossa olevan lapsen yksi tärkeimmistä oikeuksista on yhteydenpitooikeus vanhempiin ja muihin läheisiin. Useista selvityksistä voi huomata, että viranomaisilla on ollut ongelmia rajoitustoimenpiteiden käytössä ja niiden tunnistamisessa. 13 Lastensuojelu ja yhteydenpidon rajoittaminen on perus- ja ihmisoikeusherkkä alue, sen mahdollistaessa hyvinkin voimakkaan puuttumisen lapsen ja vanhempien oikeuksiin. Sen lisäksi lastensuojelua, tai tarkemmin yhteydenpidon rajoittamista on tarkasteltu oikeustieteellisissä tutkimuksissa varsin vähän. Näin ollen yhteydenpidon rajoittaminen on aihealueena varsin tärkeä ja ajankohtainen. 10 AOA 1001/3/2012 (24.5.2012) 11 Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston valvontaohjelmia 4:2012, s. 6. 12 Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 2012, s. 85. 13 Muun muassa valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 2012, sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan havaintoja 2014 ja itsemääräämisoikeuden toteutuminen sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa palveluissa, selvityksiä 1:2013.

4 1.2 Tutkimuskysymys, tutkimuksen rajaukset ja metodi Tutkimuksen lähtökohtana on LSL 11 luku, joka käsittelee rajoitustoimenpiteitä sijaishuollossa, sekä erityisesti LSL 62, jossa säädetään yhteydenpidon rajoittamisesta. Tämän kirjoituksen tarkoitus ja samalla tutkimuskysymys on tarkastella millä perusteilla yhteydenpitoa voidaan rajoittaa lapsen ollessa sijaishuollossa. Koska perusoikeudet liittyvät tiiviisti rajoittamisiin, tutkin myös mitä perusoikeuksia näillä toimilla rajoitetaan ja millä edellytyksillä rajoitukset ovat mahdollisia. Tarkoituksenani on myös selvittää milloin on kyse tavanomaisesta kasvatuksesta ja milloin perusoikeuksien rajoituksesta ja mikä ero näiden kahden välillä on. Rajoitustoimenpiteitä käytettäessä henkilön oikeusturva on tärkeässä osassa. Näin ollen yhtenä tutkimuskysymyksenä on millaisia oikeussuojakeinoja asianosaisella on tilanteessa, jossa rajoituksia on tehty lainvastaisesti. Pyrin myös selvittämään eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisujen sekä hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen perusteella, että löytyykö lainvastaisesti tehtyjen yhteydenpidon rajoittamisten välillä yhtäläisyyksiä. Sijaishuollossa voidaan käyttää useita eri rajoitustoimenpiteitä, mutta tässä tutkimuksessa keskitytään yhteydenpidon rajoittamiseen ja muita rajoituksia ainoastaan sivutaan. Koska lastensuojelulain mukaan yhteydenpidon rajoittaminen on mahdollista vain perhehoidossa tai laitoshuollossa olevalla huostaanotetulla lapsella 14, keskitytään tässä tutkimuksessa vain LSL 57 :n mukaisiin lastensuojelulaitoksiin ja 56 :n mukaiseen perhehoitoon. Lapsella tässä tutkimuksessa tarkoitetaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti alle 18- vuotiasta. 15 Tutkimusmetodina tässä tutkielmassa käytetään oikeusdogmatiikkaa eli lainopillista tutkimusmenetelmää. Lainoppi tulkitsee ja systematisoi voimassa olevia oikeussääntöjä ja se perustelee tulkintakannanoton vallitsevasta oikeuslähdeopista sekä tulkintateoriasta johdettujen perusteiden avulla. Oikeudellisen tulkinnan tarkoitus on selvittää voimassa olevan oikeuden sisältö, kun taas systematisoinnilla tarkoitetaan oikeudellisen tulkintakontekstin ymmärtämistä. Tutkielman tarkoitus on selvittää, kuinka yhteydenpidon rajoittamista tulisi 14 Räty 2012, s. 470. 15 Huostassapito lakkaa automaattisesti, kun lapsi täyttää 18 vuotta, jos se ei ole muista syistä aiemmin päättynyt. Sijaishuollon päättymisen jälkeen lapselle tai nuorelle on järjestettävä jälkihuoltoa tämän tarvitsemassa laajuudessa. Jälkihuollon tarkoitus on sijoituksen jälkeen tukea lasta ja nuorta tämän kasvussa aikuisuuteen ja vastuullisuuteen. Jälkihuolto voi olla esimerkiksi taloudellisen tuen järjestämistä. Jälkihuolto on subjektiivinen oikeus ja sen järjestämisvelvollisuus päättyy, kun nuori täyttää 21 vuotta. Räty 2015 s. 452 453 ja 603 604.

5 voimassa olevan oikeuden mukaan arvioida. 16 Tarkastelen siis rajoitustoimenpiteiden käytön mahdollistavia ja sitä rajoittavia säännöksiä lastensuojelulaissa. Hyödynnän tutkielmassa myös lakien esitöitä, oikeuskirjallisuutta, eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuja sekä olemassa olevaa hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä. 16 Siltala 2001, s. 22 23.

6 2 LAPSI LASTENSUOJELUN ASIAKKAANA 2.1 Lapsen oikeudet ja lapsen edun periaate Tämän tutkielman tarkoitus on käsitellä, kuinka yhteydenpidon rajoitus vaikuttaa lapsen oikeuksiin. Sen ymmärtämiseksi onkin syytä avata lapsen oikeuksiin ja lastensuojeluun liittyviä käsitteitä ja lainsäädäntöä. Lastensuojelulain lähtökohta on turvata lapsen etu ja se on myös tärkein arviointiperuste lastensuojelulain mukaisissa toimenpiteissä. Tämä lapsen edun turvaamisen periaate käy ilmi LSL 4 :ssä, jonka ensimmäisen momentin mukaan lastensuojelussa on aina otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu. 17 Lapsen edusta ja oikeuksista säännellään lastensuojelulain lisäksi muun muassa perustuslaissa (PL, 731/1999), laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (LHL 361/1983), YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Ennen lapsioikeuden kehittymistä suomalaisessa lainsäädännössä lapsen etua arvioitaessa määräävänä näkökulmana oli aikuisen näkökulma. 18 Muutos lapsioikeuden kehittymisestä oli kytenyt jo vuosikymmeniä, mutta 1970- luvun jälkipuoliskolla lapsen oikeudellista asemaa koskevaa lainsäädäntöä alettiin uudistaa. 19 Ajatusmaailma muuttui vuonna 1984, kun laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ja laki lastensuojelusta (683/1983) astuivat voimaan, ja aikuisen näkökulman sijasta tilannetta alettiin arvioida lapsen näkökulmasta. Keskeiseksi ajatukseksi muotoutui, että lapsi on omien oikeuksiensa subjekti. 20 Lapsen oikeussubjektiudella tarkoitetaan, että lapsi on omien oikeuksiensa haltija ja yksilö, jolla on oikeus ihmisoikeuksiin syntymästään lähtien. 21 Suomen perustuslaissa turvataan perusoikeudet kaikille ihmisille ikään katsomatta. 22 Perustuslaissa säädetään, että valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa (PL 1.2 ), näin ollen kaikille on turvattu edellä mainitut oikeudet. Vaikka PL 1.2 :ssä jo säädetään 17 Räty 2012, s. 12. 18 Lapsioikeutta ja lapsen etua on tutkittu jo 1930-luvulla, kun Ilmari Melander käsitteli sitä teoksessaan Lapsen huollosta. Melander toteaa, että lapsen edun on oltava määräävänä tekijänä lapsen huollossa. Hän on kuitenkin myös huomauttanut, että käytännössä lapsen edun toteutuminen kaikissa asioissa on mahdotonta ja että lapsen etu on usein vaikea määritellä sekä se voi usein olla ristiriidassa huoltajan edun kanssa. Ks. lisää Melander 1939, s. 28. 19 Kangas 1998, s. 315 316. 20 Mikkola Helminen 1994, s. 19. 21 Hammarberg 1990, s. 99. 22 Ks. KOM 1992:3, s 182. Ainoa perustuslaissa mainittu ikää koskeva poikkeus on ääni- ja äänestysoikeutta koskeva 18 vuoden ikäraja (PL 14.1 ja 14.2 ).

7 perusoikeuksien taustasta ja siitä, että ne koskevat kaikkia, on lasten tasa-arvoisesta kohtelusta säädetty erikseen PL 6.3 :ssä. Tämän mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikutta itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Näin ollen lapsille on turvattu perustuslaissa kaikki samat oikeudet kuin aikuisille. 23 Toinen käännekohtana lapsen oikeuksien kehityksessä oli YK:n lapsen oikeuksien sopimus, jolloin lasten oikeuksista tuli virallisesti ihmisoikeuksia. 24 YK:n lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 20.11.1989 ja Suomessa se tuli voimaan 20.7.1991 Toisin kuin useat muut valtiot, Suomi ei tehnyt sopimukseen varaumia. 25 Lapsen oikeuksien yleissopimus on lailla ja asetuksella voimaan saatettu ihmisoikeussopimus, joten se on sopimusvaltioita, eli myös Suomea, sitova kansainvälisoikeudellinen instrumentti. Suomi on siis sitoutunut noudattamaan sopimusta ja tarvittaessa muuttamaan lakejaan ja toimintatapoja sopimusta vastaaviksi. 26 Näin ollen se velvoittaa kaikkia viranomaistehtäviä hoitavia toimimaan sopimuksen mukaisesti. Vaikka lapsen oikeuksien komitea on lapsen etua koskevassa yleiskommentissa tuonut esille, että sopimuksen tulisi ohjata myös huoltajien päätöksentekoa, ei sopimus velvoita suoraan vanhempia. 27 Lapsen oikeuksien sopimus kansainvälisenä ihmisoikeussopimuksena antaa kansalliselle lainsäädännölle vähimmäistason. Myös lastensuojelunlain on tällöin vastattava kaikilta osin näitä kansainvälisiä velvoitteita. 28 On kuitenkin muistettava, että lapsen oikeuksien sopimus tarjoaa vasta vähimmäistason ihmisoikeuksille. Suomen tulisikin pystyä vauraana ja kehittyneenä valtiona toteuttamaan lapsen oikeuksia laajemmin, kuin esimerkiksi maan, joka taistelee nälänhätää vastaan. Lapsen oikeuksien sopimuksen tarkoitus on turvata kai- 23 Pajulammi 2014, s. 103 104. 24 Nieminen 2013, s. 305. 25 71 valtiota on tehnyt lapsen oikeuksien sopimukseen varaumia, joista osa koskee sopimuksen neljää yleisperiaatetta. Varaumia on perusteltu esimerkiksi šarian lain ja islamin ensisijaisuudella sekä kansallisen perustuslain ensisijaisuudella. Hakalehto-Wainio 2014, s. 139. 26 de Godzinsky LM 2015, s. 858. 27 Kansainvälisoikeudellisia velvoitteita syntyy valtioiden ja muiden kansainvälisten oikeussubjektien kuten kansainvälisten järjestöjen toimin, esimerkiksi kahden- tai useammanvälisin sopimuksin. Näin ollen myös ihmisoikeussopimukset kansainvälisinä sopimuksina luovat suoria velvoitteita vain valtioille. Jyränki Husa 2012, s. 97 98. Ks. myös CRC/C/GC14, kohdat 10 ja 37. Komitea on yleiskommentissaan sopimuksen täytäntöönpanotoimenpiteistä tuonut esille, että vaikka täytäntöönpano on sopimusvaltioiden velvollisuus, on siihen osallistettava kaikki yhteiskunnan sektorit sekä myös lapset itse. Käytännössä lasten oikeuksien kunnioittamiseen ja takaamiseen liittyvät velvollisuudet eivät koske ainoastaan valtioita ja niiden määräysvallassa olevia palveluita, vaan myös lapsia, vanhempia, järjestöjä ja ei-valtiollisia palveluita. CRC/GC/2003/5, kohta 56. 28 Hakalehto-Wainio 2014, s. 139.

8 kille lapsille yhtäläiset oikeudet. Sen tarkoitus ei ole vain täyttää lapsen tarpeita, vaan taata ja toteuttaa lapsen oikeudet. 29 Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista valvoo YK:n lapsen oikeuksien komitea. Sopimusvaltiot toimittavat komitealle määräaikaisraportteja sopimuksen mukaisten oikeuksien täytäntöönpanotoimista sekä näiden oikeuksien toteutumisen edistymisestä omassa maassaan. 30 Näiden raporttien perusteella komitea antaa sopimusvaltiolle suosituksia toimenpiteistä, joita valtion pitäisi tehdä sopimuksen täytäntöön panemiseksi. 31 Lapsen oikeuksien komitea on erikseen nimennyt sopimuksen neljä yleisperiaatetta, joiden mukaisesti sopimusta tulisi tulkita ja joiden perusteella sopimuksen osapuolten toimintaa arvioidaan. Nämä periaatteet ovat syrjinnän kielto (art. 2), lapsen etu (art. 3), oikeus elämään ja kehittymiseen (art. 6) sekä oikeus tulla kuulluksi (art. 12). Komitea on linjannut, että nämä periaatteet tulee ottaa huomioon kaikkien sopimuskohtien tulkinnassa. 32 Nämä periaatteet tulee huomioida myös lastensuojelulain mukaista yhteydenpidon rajoittamispäätöstä tehdessä, koska päätös ei voi olla lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen, jos sopimusta ei ole tulkittu kokonaisvaltaisesti. LOS 6 artiklan mukaan valtion on turvattava lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman hyvin. Lastensuojelussa periaatteen mukainen oikeus on turvattu muun muassa LSL 1 ja 2, joissa säädetään lastensuojelun tarkoituksesta ja siitä kenellä on vastuu lapsen hyvinvoinnista. Jos hyvinvointia ei voida taata, tulee valtion puuttua kasvatukseen, esimerkiksi huostaanotolla ja tapaamisten rajoittamisella. LOS 2 artiklan syrjimättömyyden periaate ei varsinaisesti tule esille lastensuojelulaissa, mutta sosiaalihuollon asiakaslaki (812/2000) velvoittaa kohtelemaan asiakkaita ilman syrjintää, myös lastensuojelun asiakkaita. 33 Komitean määrittelemät lapsen edun ensisijaisuuden (3 art.) ja osallisuuden (12 art.) periaatteet ovat 29 Hakalehto-Wainio 2012, s. 51 53. 30 Suomi on antanut määräaikaisraportin nyt neljä kertaa, vuosina 1994, 1998, 2003 ja 2008. Viimeisimmät suositukset komitea on antanut Suomelle vuonna 2011. Ks. lisää Ulkoministeriö > Toiminta ja tavoitteet > Kaikki toiminta A Ö > Kansainväliset sopimukset > Ihmisoikeussopimukset ja raportit > YK:n voimassa olevat ihmisoikeussopimukset > Yleissopimus lapsen oikeuksista (1989). 31 Hakalehto-Wainio DL 2011, s. 514 515. Lapsen oikeuksien komitea on viimeisimmässä määräaikaisraportissa pitänyt myönteisenä, että lastensuojelulain säännöksiä on täsmennetty muun muassa huostaanotosta ja kiireellisestä sijoituksesta ja että lastensuojelulakiin on sisällytetty lapsen edun huomioimisen periaate. Komitea on kuitenkin ollut huolestunut laitoksiin sijoitettujen lasten kasvavasta määrästä, sijaisperhehoidon vähyydestä sekä sijaishuollon yhtenäisten kansallisten standardien puuttumisesta. Komitea on ilmaissut huolensa myös siitä, ettei laitoksiin sijoitetuille lapsille ole tarjolla tehokkaita valitusmenettelyitä. Komitean raportissa tuli esille myös se, ettei laitoksiin sijoitetut lapset pääse välttämättä aina osallistumaan yleisopetukseen, eivätkä he saa tarvittavia mielenterveyspalveluja. Suomi ei myöskään ole komitean havaintojen mukaan huolehtinut perheiden jälleenyhdistämisen tukemista. Ks. CRC/C/FIN/CO/4. 32 CRC/C/5, kohta 13, CRC/C/33, kohta 5 ja CRC/C/58, kohdat 12 47. 33 HE 225/2004 vp, s. 85.

9 myös lastensuojelulaissa edustettuna. LSL 4 :n mukaisesti lastensuojelussa lapsen etu on ensisijainen ja LSL 5 :n mukaan lapsen mielipide ja toivomukset on otettava häntä koskevassa asiassa huomioon. Myös yhteydenpidon rajoittamispäätöstä tehdessä nämä seikat on huomioitava. Vaikka periaatteet on kirjattu lakiin, on komitea Suomen kohdalla usein huomauttanut lapsen edun riittävästä kunnioittamisesta sekä siihen, ettei laista huolimatta lapsia kuulla esimerkiksi huostaanottoasioissa tarpeeksi. 34 Lapsen oikeuksien sopimuksen ydinperiaatteena pidetään artiklaa 3 (1), jonka mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuimen, hallintoviranomaisen tai lainsäädäntöelimen toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. 35 Tämä artikla on myös huomioitu lastensuojelulain uudistuksessa, kun lastensuojelun keskeisiä periaatteita koskevassa säännöksessä (4 ) on pyritty määrittelemään aikaisempaa tarkemmin lapsen edun käsitettä. 36 LSL 4 :n perusteluissa käy ilmi, että lastensuojelun kantava periaate on lapsen etu ja se on lastensuojelun tärkein periaate. Lain esitöistä ilmenee, että kaikki pykälän arviointiseikat tulee ottaa huomioon, jotta lapsen oikeuksien sopimuksen mukaiset oikeudet toteutuvat kokonaisvaltaisesti. Lainvalmistelussa onkin korostettu, että uuden lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti erityisesti oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun tilanteissa, joissa lapsen hyvinvointi voi vaarantua. 37 Lapsen etu on monessa toiminnassa ydinperiaatteena, mutta mitä lapsen etu sitten todellisuudessa on? Jotta lapsen etua voidaan tulkita, on käsitettä avattava, koska varsinaisesti lapsen edun käsite ei vielä ilmaise mitä se on. 38 Englanninkielisessä versiossa lapsen oikeuksien sopimuksessa lapsen etu on ilmaistu best interests of a child, joten suomenkielinen versio ei täysin vastaa tätä ilmaisua. Englanninkielisen ilmaisun mukaisesti tulisi arvioida lapsen edut, eli kaikki lapsen elämässä keskeisenä olevat intressit, joiden pitää olla ensisijalla päätettäessä lapseen liittyvästä asiasta. 39 Lapsen edun toteutumisen yhteydessä 34 CRC/C/15/Add.272, kohdat 20 23 ja CRC/C/FIN/CO/4 kohdat 26 29. 35 Hakalehto-Wainio 2012, s. 58. 36 Lapsen edun ensisijaisuus on otettu huomioon LSL 4 :n lisäksi muun muassa LSL 40 :ssä ja 32 :ssä. 37 HE 252/2006 vp, s. 78 79 ja 117. Lapsen etua ja osallisuutta koskevat säännökset olivat jo vuoden 1983 lastensuojelulaissa (683/1983). Nykyisessä lastensuojelulaissa säännöksiä lähinnä vain täsmennettiin ja selkiytettiin, jotta ne vastaisivat paremmin lapsen oikeuksien sopimusta. Tällä haluttiin korostaa myös lapsen edun ja osallistumisoikeuden välistä yhteyttä 38 Räty 2012, s. 13. 39 Lasten oikeuksien sopimuksen käsikirjassa on otettu kantaa siihen, että suomennos on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu, ei olisi kovin onnistunut. Englannin kielisessä sopimuksessa tämä on ilmaistu

10 ei siis ole vain tiettyjä asioita jotka tulee selvittää, vaan se edellyttää kaikkien ratkaistavaan asiaan jollain tavalla yhteydessä olevien asioiden kokonaisvaltaista selvitystä. 40 Lapsen etua on harkittava aktiivisesti ja on myös pystyttävä osoittamaan, että sitä on arvioitu ja sen harkinta on ollut ensisijaista. 41 Lapsen oikeuksien komitea onkin korostanut lapsen edun laaja-alaisuutta ja sen yhteyttä kaikkiin sopimuksessa mainittuihin oikeuksiin. Erityisesti komitea on korostanut lapsen edun ja osallisuuden välistä yhteyttä, artiklat siis täydentävät toisiaan. Komitean näkemyksen mukaan lapsen etua ei voida arvioida, jos lapsella ei ole ollut mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon ja ilmaista mielipidettään. 42 Lapsen etua ei siis voida määritellä yleisesti tai tyhjentävästi, vaan kysymys on aina tapauskohtaisesta harkinnasta. YK:n lapsen oikeuksien komitea onkin todennut, että lapsen etu on siis joustava ja mukautuva käsite. Se pitäisi sopeuttaa ja määritellä tapauskohtaisesti kyseessä olevan lapsen tai kyseessä olevien lasten erityistilanteen mukaisesti, jolloin otetaan huomioon heidän henkilökohtainen tilanteensa, olosuhteet ja tarpeet. Yksittäisissä päätöksissä lapsen etu on arvioitava ja määriteltävä kyseisen lapsen erityistilanteessa. Kollektiivisissa päätöksissä, joita tekevät muun muassa lainsäätäjät, lasten yleinen etu on arvioitava ja määritettävä tietyn lapsiryhmän ja/tai lasten yleisten olosuhteiden perusteella. Molemmissa tapauksissa arvioinnissa ja määrittämisessä tulisi kunnioittaa kaikkia yleissopimukseen ja sen valinnaisiin pöytäkirjoihin sisältyviä oikeuksia. 43 Komitean kommentista voi päätellä, että tapauskohtaisen harkinnan lisäksi, lapsen edun toteutumiseksi vaaditaan kaikkien lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisten oikeuksien toteutumista. Lapsen etu on myös yksi nykylastensuojelun ydinkäsitteistä. Pösö on tuonut kirjoituksessaan esille, että vaikka lapsen etua pidetään ensisijaisena periaatteena muihin nähden, ei käsitteellä ole kuitenkaan yksiselitteistä teoreettista pohjaa. Koska lapsen etua joudutaan tulkitsemaan yksittäisten ihmisten erilaisissa elämäntilanteissa, ei ole aina selkeästi erotettavissa, onko päätöksessä kyse ensisijaisesti lapsen vai esimerkiksi vanhemman edusta. Koska käsitykset lapsen edusta voivat vaihdella eri tahojen välillä, voi ratkaisu jäädä teke- shall be a primary consideration, jonka tarkempi käännös olisi tällöin on ensisijaisesti harkittava lapsen etua. Näiden kahden sanamuodon välillä on hienoinen ero; Suomen otettava huomioon ei välttämättä edellytä varsinaista harkintaa, vaan se vaatii, että lapsen etu on itsestään asetettava etusijalle. Ensisijainen harkinta taas osoittaa, että lapsen etu ei ole ainut harkittava seikka, vaan sen rinnalla voi olla myös muita kilpailevia ihmisoikeuksia. Ks. Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja 2011. 40 Hakalehto-Wainio 2012, s. 60. 41 Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja 2011, s. 37 ja 39. 42 CRC/C/GC/14, kohta 43 ja CRC/C/GC/12, kohdat 70 74. 43 CRC/C/GC/14, kohta 32.

11 mättä lapsen edun mukaisesti. 44 Juuri Pösön esittämän ongelman vuoksi lapsen etu tulisikin nähdä ainoastaan juridisena käsitteenä, jota tulkittaisiin kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön pohjalta. Kun käsitettä tulkittaisiin ainoastaan juridisesti, ei jäisi tilaa niin sanotulle tunnepohjaiselle arvioinnille siitä, mikä lapselle on parasta. Tällaisissa tilanteissa lapsen todellinen, lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen etu, saattaa helposti hämärtyä. Lastensuojelulain mukaisessa päätöksessä on siis aina kysymys lapsen elämään vaikuttavista erilaisista olosuhteista sekä niihin liittyvistä syy- ja seuraussuhteiden arvioinnista. 45 LSL 4 :n mukaisten periaatteiden mukaan lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomioon miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle; 1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet, 2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon, 3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen, 4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden, 5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen, 6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan sekä 7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen. Tämä lastensuojelulaissa esitetty lista arviointiseikoista on hyvin pitkälti samanlainen, kuin lapsen oikeuksien komitean lista. Arviointiperusteissa on kuitenkin yksi merkittävä ero, nimittäin lapsen oikeuksien komitea mainitsee ensimmäisenä arvioinnissa huomioon otettavana seikkana lapsen näkemykset, joka lastensuojelulaista löytyy vasta kuudentena. 46 Lapsen edun toteutuminen vaatii myös aina perusoikeuksien toteutumista. Nieminen on kirjoituksissaan tuonut esille, että lapsen etu toteutuu parhaiten tilanteissa, joissa lasten perusoikeudet huomioidaan, niiden rajoitukset ovat mahdollisimman vähäisiä ja ne turvataan riittävällä tavalla. 47 Hänen mielestään lapsen edun ratkaisemisessa lapsen oma mielipide on keskeisessä asemassa, johon velvoittaa sekä Suomen perustuslaki että YK:n lapsen oikeuksien sopimus. 48 Tähän tulisi pyrkiä myös yhteydenpidon rajoittamista koskevissa päätöksissä: lasta tulee kuulla ennen päätöstä, yhteydenpito-oikeus on turvattava ja sitä tulee rajoittaa mahdollisimman vähän. 44 Pösö 2012, s. 75 77. 45 Räty 2012, s. 14. 46 CRC/C/GC/14, kohta 53. 47 Nieminen 1990, s. 90. 48 Nieminen LM 2004, s. 619.

12 2.2 Lastensuojelu ja sen tarkoitus Lastensuojelun ja lastensuojelulain tarkoitus on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lastensuojelutoimenpiteitä tarvitsevan lapsen asemasta on kansallisen lainsäädännön lisäksi säädetty myös lapsen oikeuksien sopimuksessa. Sopimuksen 9 artikla edellyttää valtioita kunnioittamaan perheen erottamattomuutta, ellei se ole lapsen edun vastaista. Jos lapsi on jouduttu erottamaan perheestään, on artiklan mukaan lapsella oikeus pitää kuitenkin yhteyttä läheisiinsä. LOS 19 artiklan mukaan lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Lastensuojelua koskee lisäksi LOS 20 artikla, jonka mukaan lapsella, joka on vailla perheen turvaa tai jonka edun vastaista on pysyä perhepiirissä, on oikeus valtion antamaan erityiseen suojeluun tai tukeen. Tämä voi olla muun muassa sijaisperhehoitoa tai sijoitus lastensuojelulaitokseen. Sopimuksen 25 artikla taas velvoittaa sijoitetun lapsen hoidon ja muiden olosuhteiden tarkastamiseen tietyin väliajoin. 49 Edellä mainittuja oikeuksia pyritään turvaamaan kaikille lapsille edistämällä lasten hyvinvointia, kehittämällä palveluja kasvatuksen tukemiseksi sekä toteuttamalla lapsi ja perhekohtaista lastensuojelua. Lapsen hyvinvoinnin edistämisellä tarkoitetaan lapsen kasvuoloihin vaikuttamista sekä lasten ja huoltajien peruspalveluiden tukemista. Tällaiset toimet ovat ennaltaehkäisevää lastensuojelua, jolla pyritään turvaamaan ja edistämään lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Myös kasvatuksen tueksi kehitetyissä palveluissa, kuten esimerkiksi äitiys- ja lastenneuvoloissa, päivähoidossa ja opetuksessa saatava erityinen tuki, silloinkin kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana, on ehkäisevää lastensuojelua. Lapsen oikeus arvokkaaseen elämään sekä mahdollisuus turvallisiin ihmissuhteisiin pyritään turvaamaan lapsi- ja perhekohtaisella lastensuojelulla. Sen toimintatapoja voi olla: lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus, huostaanotto, kiireelliseen sijoitukseen ja huostaanottoon liittyvä sijaishuolto sekä jälkihuolto. 50 49 Hodgkin Newell 2007, s. 121 122, 249 250, 277 278 ja 379 380. 50 Taskinen, 2007, s. 10 12.

13 Kuvio 1. Lastensuojelun kokonaisuus. 51 Voidaan siis katsoa, että lastensuojelu hoitaa yhteiskuntaa huolehtimalla niin yleisistä oloista, kuin myös ehkäisemällä ongelmia. Lisäksi se korjaa ongelmia hoitamalla perheitä ja yksilöitä. 52 Lastensuojelulaki ja lapsenhuoltolaki ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Lapsenhuoltolaissa säädetään lastensuojelussakin noudatettavista lapsen huollon kriteereistä. 53 Ensisijaisesti lastensuojelun on pyrittävä tukemaan lapsen huoltajien kasvatusmahdollisuuksia. Jos kuitenkin lapsen vanhempi tai huoltaja ei enää jostain syystä kykene huolehtimaan lapsen edun ja oikeuksien toteutumisesta tulee lastensuojelun puuttua tilanteeseen. Lastensuojelun onkin kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa pystyttävä turvaamaan lapselle lapsenhuoltolain mukainen huolto. Lastensuojelu perustuu lapsikeskeiseen perhelähtöisyyteen, eli perhe on ensisijainen ja lapsen oikeuksia on kunnioitettava. 54 Se toimii perheen ja yhteiskunnan välisten suhteiden rajapinnoilla, joissa voi olla usein paljon jännitteitä. Kun perheen yksityisyyttä on kunnioitettava, mutta lain puitteissa lasten kaltoinkohteluun on kuitenkin puututtava, on lastensuojelu perus- ja ihmisoikeuksien kannalta konfliktiherkkä alue. 55 Lastensuojelu voi puuttua lapsen ja huoltajien perus- ja ihmisoikeuksiin, jos lapsen etu niin vaatii. Puuttumisella tarkoitetaan toimenpidettä, jolla on vaikutusta yksilön tai perheen elämään. Se voi tulla kyseeseen, jos perheen voimavarat eivät enää riitä turvaamaan 51 Taskinen 2012, s. 23. 52 Bardy 2013, s, 71. 53 Lapsenhuoltolain 1 :n säädetään, että lapsen huollon tulee turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi samoin kuin myönteiset ja läheiset ihmissuhteet. Lapsille tulee turvata myös hyvä hoito ja kasvatus sekä tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lasta tulee lisäksi kasvattaa siten, että tämä saa osakseen ymmärrystä, turvaa ja hellyyttä. Pykälän mukaan lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muutoinkaan loukkaavasti. Lasta tulee myös tukea itsenäistymään sekä tämän kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen on edistettävä ja tuettava. 54 Myös EIT lähtee oikeuskäytännössään siitä, että perhe-elämän suoja on ensisijainen ja siihen puututaan vasta, kun tilanne sitä pakottavasti vaatii. 55 Bardy 2013, s. 73 74.