NAISRAVINTOLAYRITTÄJYYS 2000-LUVUN SUOMESSA KOKEMUKSIA YRITTÄJYYDESTÄ

NAISRAVINTOLAYRITTÄJYYS 2000-LUVUN SUOMESSA KOKEMUKSIA YRITTÄJYYDESTÄ Lia Kourula Opinnäytetyö Toukokuu 2004

JYVÄSKYLÄN KUVAILULEHTI AMMATTIKORKEAKOULU Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 13.5.2004 Tekijä(t) KOURULA, Lia Julkaisun laji Opinnäytetyö Sivumäärä 53 Luottamuksellisuus Julkaisun kieli suomi Salainen saakka Työn nimi NAISRAVINTOLAYRITTÄJYYS 2000-LUVUN SUOMESSA KOKEMUKSIA YRITTÄJYYDESTÄ Koulutusohjelma Palvelutuotannon ja -johtamisen koulutusohjelma Työn ohjaaja REPO, Heli Toimeksiantaja(t) Tiivistelmä Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää mitkä tekijät vaikuttavat naisten päätöksiin ryhtyä yrit-täjiksi, kuinka naiset yhdistävät yrittäjyyden, perheen ja äitiyden ja millaista on toimia naisyrit-täjänä 2000- luvun suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen haastattelemalla kuutta naisravintolayrittäjää Helsingistä, Tampereelta ja Jyväskylästä keväällä 2004. Aineisto perustui ravintoloitsijoiden ajatuksiin ja kokemuksiin yrittäjyydestä ja tietoperusta koostui alan kirjoista, lehti- ja Internetartikkeleista. Suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa naiset voivat harjoittaa liiketoimintaansa ilman suurempia sukupuoleen liittyviä ongelmia. Näille naisille päätös ryhtyä yrittäjäksi syntyi lähinnä halusta to-teuttaa itseään. Aviomiehen ja suvun tuki oli myös saattanut jonkin verran vaikuttaa ratkaisun tekemiseen. Naiset olivat valinneet ravintola-alan sen kiinnostavuuden takia tai siksi, että se yk-sinkertaisesti tuntui omalta alalta. Työn ja perheen yhdistäminen oli mahdollista, mutta siihen vaikuttivat lasten ikä ja suurelta osin yrittäjän oma luonne. Pienten lasten hoidossa yrittäjät yleensä tarvitsivat ulkopuolista apua. Verkostojen tärkeys tiedostettiin, mutta niiden eteen ei ole tehty paljoa töitä. Työvoimapulan lähestyessä naisyrittäjyyttä olisi kannustettava ja yksi mahdollinen keino tähän voisi olla ammattikorkeakoulun järjestämä naisyrittäjyysseminaari, jolla naisopiskelijoiden kiin-nostusta yrittäjyyteen saataisiin heräämään. Avainsanat (asiasanat) yrittäjyys, naisyrittäjät, liikenaiset, naisen asema, naishistoria, äitiys, ravitsemisliikkeet, ravitsemisala, työ, perhe Muut tiedot

JYVÄSKYLÄ POLYTECHNIC DESCRIPTION School of Tourism and Services Management 13.5.2004 Author(s) KOURULA, Lia Type of Publication Bachelor s thesis Pages 53 Confidential Language Finnish Until Title FEMALE RESTAURANT ENTREPRENEURS IN THE TWENTY-FIRST CENTURY FINLAND EXPERIENCES ABOUT ENTREPRENEURSHIP Degree Programme Degree Programme in Service Management Tutor REPO, Heli Assigned by Abstract The goals of this research were to study what motivates women to become entrepreneurs, how women combine entrepreneurship with motherhood and family and what reality is like for fe-male entrepreneurs in the twenty-first century Finnish society. By using a qualitative research method, six female restaurateurs from Helsinki, Tampere and Jyväskylä, were interviewed during the spring of 2004. Their thoughts and experiences were analysed as part of the research material, while the theoretical part consisted of recent infor-mation from books, magazines and internet articles. In today s Finnish society women are able to practise entrepreneurship without major gender-related issues. The driving factors why these women chose to become entrepreneurs were the desire to express oneself and the will to be one s own boss. Support and encouragement from the spouse and family may also have influenced the decision to become an entrepreneur. These women had chosen the restaurant business because they found it interesting or they simply felt it was the ideal profession for them. The age of the children had an effect on how to combine work with family but, after all, it was a question of character. In taking care of young children the entrepreneurs usually needed outside help. The importance of networking was acknowledged, but not much was done on a concrete level. With the approaching shortage of skilled labour, female entrepreneurship should be encoura-ged. One possible solution to this could be a seminar or course designed by the Polytechnic to arouse the interest of female students in entrepreneurship. Keywords Female entrepreneurs, entrepreneurship, businesswomen, women s position, women s history, motherhood, restaurant, restaurant business, work, family Miscellaneous

1 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO...3 2 TUTKIMUSONGELMAT...5 3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA HAASTATELTAVAT...6 3.1 Laadullinen tutkimus...6 3.2 Aineistonkeruu ja litterointi...7 3.3 Tutkimuksen uskottavuus...8 3.4 Haastateltavien taustatiedot...9 4 LÄNSIMAISEN NAISEN ASEMAN MUUTOS JA KEHITYS...11 4.1 Suomalaiset naisasialiikkeet...12 4.2 Tärkeitä naisten asemaa koskevia päätöksiä ja lakeja Suomessa...13 5 NAISET TYÖELÄMÄSSÄ...14 5.1 Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa...15 5.2 Naisten tulo työmarkkinoille Suomessa...16 6 PERHEEN JA TYÖN YHDISTÄMINEN...21 6.1 Kumpi ensin: lapset vai yrittäjyys?...21 6.2 Lastenhoitojärjestelyt...22

2 6.3 Äitiys ja yrittäjyys...24 7 YRITTÄJÄ JA YRITTÄJYYS...26 7.1 Mitä on yrittäjyys?...26 7.1.1 Lyhyt historiallinen katsaus... 27 7.1.2 Miksi lähteä yrittäjäksi?... 28 7.1.3 Yrittäjän osaamisalueet... 29 7.2 Yrittäjyys Suomessa...31 7.3 Naisyrittäjyys...33 8 RAVINTOLA-ALA...36 8.1 Luostarilaitoksesta bonuspistejärjestelmään...36 8.2 Ravintola-alan monipuolisuus...38 8.2.2 Työaikojen vaihtuvuus... 39 8.2.1 Päätuotteet... 41 8.2.2 Millainen on hyvä ravintoloitsija?... 42 9 YHTEENVETO...44 10 AJATUKSIA TUTKIMUKSEN VARRELTA...46 LÄHTEET...48 LIITTEET...51 Liite 1....51

3 1 JOHDANTO Yksi lähitulevaisuutemme ongelmista on suurten ikäluokkien jääminen eläkkeelle ja sitä melko varmasti seuraava työvoimapula. Yrittäjyydellä on merkittävä rooli työpaikkojen kehittämisessä ja ihmisten työllistämisessä. Suomessa yrittäjyys on vielä lapsen kengissä ja sitäkin kehittymättömämpää on naisyrittäjyys. Nykyään Suomessa naisten osuus kokonaistyövoimasta on noin puolet, mutta yrittäjistä naisia on vain 30 prosenttia (Pirilä 2002, 45). Yhdeksi tämän päivän suureksi kysymykseksi on noussut, kuinka sovittaa yhteen työ ja perhe. Onko mahdollista, että nainen luo uraa ja samalla pystyy täyttämään äitiyden ja perheen vaatimat tehtävät? Kun vielä lisätään, että nainen päättää ryhtyä yrittäjäksi ravintola-alalle, jossa tunnetusti työskennellään pitkien päivien lisäksi myöhään yöhön ja viikonloput, on yksi päätutkimuskysymyksistäni valmis: Miten naisravintolayrittäjät yhdistävät perheen ja äitiyden työnsä kanssa 2000-luvun Suomessa? Olen 23-vuotias ja kohta restonomin tutkinnon suorittanut opiskelija. Haaveenani on aina ollut perustaa oma ravintola-alan yritys. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa meille on annettu tietoa ja taitoa ravintolan perustamiseen, mutta naisyrittäjyydestä, perheen ja työn yhdistämisestä ja niihin liittyvistä tosielämän tilanteista ei ole ollut opetusta. Lopputyöni aihetta miettiessäni päätin, että tekisin sellaisen tutkimuksen, joka kiinnostaisi minua henkilökohtaisesti ja josta samalla muutkin ihmiset voisivat hyötyä. Laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen haastattelin kuutta hyvin erilaista naisravintolayrittäjää Tampereelta, Jyväskylästä ja Helsingistä keväällä 2004. Halusin selvittää, millaisiin ratkaisuihin nämä yrittäjät ovat päätyneet työn ja kodin välillä ja miksi he valitsivat juuri ravintolaalan. Minua kiinnosti myös, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet naisten päätöksiin yleensäkin ryhtyä yrittäjiksi ja millaista on olla naisyrittäjänä suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa. Toivon tutkimukseni avartavan niin minun kuin muiden ravintolayrittäjiksi ryhtyvien näkemyksiä siitä, mitä todellisuus on olla naisyrittäjänä 2000-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa. Aluksi esittelen työni tutkimusongelmat, käyttämäni tutkimusmenetelmän, aineistonkeruuprosessini ja kerron tutkimuksen luotettavuudesta. Esittelen lyhyesti haastateltavat ja syyt, miksi päädyin valitsemaan juuri heidät tutkimukseeni. Sitten kerron hieman naisen asemasta ja siihen vaikuttavista

4 muutoksista historian näkökulmasta. En pyri käymään tyhjentävästi läpi kaikkea naisen historiassa tapahtunutta, vaan nostan esille mielestäni relevantit asiat, jotka ovat vaikuttaneet nykypäivän naisen asemaan Suomessa. Tulosten raportoimisessa olen käyttänyt synkronista kirjoitustapaa, jossa tietoperusta ja aineisto kulkevat käsi kädessä vuoropuhelun lailla. Naiset työelämässä on ensimmäinen tuloksia sisältävä osa, jossa käsittelen naisten työllisyystilannetta lähinnä Suomessa, mutta hieman myös muissa Pohjoismaissa ja Euroopassa. Tässä osiossa tuon muun muassa esille haastateltavieni kokemuksia naisyrittäjänä toimimisesta Suomessa. Sitten valotan työn ja perheen yhdistämiseen liittyviä ongelmia. Selvitän, miten haastateltavani ovat omat perheasiansa järjestäneet ja kuinka he tuntevat niissä onnistuneensa. Kolmanneksi syvennyn yrittäjyyteen käsitteenä, yrittäjän toiminta-alueisiin ja ravintola-alaan. Käsittelen syitä, miksi yrittäjät ovat ryhtyneet juuri ravintola-alalle, millaisia ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä on hyvällä yrittäjällä ja mitkä asiat vaikuttavat päätökseen ryhtyä yrittäjäksi. Loppuyhteenvedossa tarkastelen tutkimuksessa ilmenneitä asioita. Kerron muutamasta ajatuksesta, jotka sain tutkimuksen varrella ja esittelen mahdollisen jatkotutkimusidean, jonka työni pohjalta voisi kehitellä.

5 2 TUTKIMUSONGELMAT Olen jakanut tutkimukseni kolmeen eri osa-alueeseen: 1. M illaista on naisravintolayrittäjän todellisuus suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa? 2. Miten naiset ovat yhdistäneet yrittäjyyden, äitiyden ja perheen? 3. Mistä syystä naiset ovat ryhtyneet ravintolayrittäjiksi? Ensimmäisen tutkimuskysymyksen avulla tutkin naisyrittäjän todellisuutta suomalaisessa nykyyhteiskunnassa. Minkälaisia roolipaineita yhteiskuntamme asettaa naisyrittäjälle ja miten ne ilmenevät? Onko Suomi muuttunut jo niin tasa-arvoiseksi maaksi, että nainen voi vapaasti harjoittaa liiketoimintaansa ja tuntea, että hänet otetaan vakavasti yrittäjänä? Seuraava tutkimusongelma käsittelee työn ja perheen yhdistämistä. Työn ja perheen sovittaminen yhteen on jo sinänsä ongelmallista, erityisesti jos perheessä on pieniä lapsia, koska yrittäjän työ on erittäin vaativaa ja aikaa vievää. Siksi onkin mielenkiintoista saada selville, millä tavalla yhteen sovittaminen käytännössä tapahtuu, onko se yleensä ongelma ja kuinka yrittäjät kokevat onnistuneensa siinä. Viimeisenä pyrin selvittämään muun muassa, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet naisten päätöksiin ryhtyä yrittäjiksi palkkatyön sijaan. Onko suvulla, koulutuksella tai työkokemuksella merkitystä siinä, että päättää ryhtyä yrittäjäksi? Miksi naiset ovat valinneet juuri ravintola-alan ja millä tavalla se eroaa muista naisvaltaisista aloista?

6 3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA HAASTATELTAVAT 3.1 Laadullinen tutkimus Tarkasteltuani erilaisia mahdollisia tutkimusmenetelmiä päätin valita laadullisen eli kvalitatiivisen menetelmän. Laadullisessa tutkimusmenetelmässä tulokset perustuvat laatuun eivätkä määrään. Yleensä aineistoa pidetään riittävänä, kun uudet tapaukset eivät tuo enää mitään uutta tietoa tutkimusongelman ratkaisemiseen. (Eskola & Suoranta 1998, 62.) Päädyin ottamaan kuuden henkilön näytteen ja se oli mielestäni riittävä tämänlaajuisen tutkimuksen tekemiseen. Tietoperustassa tuon esille historiallista näkökulmaa naisen asemasta ja siinä tapahtuneita muutoksia, Suomen historiaa sekä yrittäjäkäsitteen muutoksia. Historia on mielestäni tärkeää ottaa huomioon, sillä sen avulla voi paremmin ymmärtää muun muassa nyky-yhteiskun-tamme asioita. Eskola & Suorantakin (1998) toteavat laadullisesta tutkimuksesta: Tutkija pyrkii sijoittamaan tutkimuskohteen yhteiskunnallisiin yhteyksiinsä ja antamaan siitä historiallisesti yksityiskohtaisen ja tarkan kuvan (Eskola & Suoranta 1998, 18). Olen hakenut tietoa tutkimukseeni käyttäen sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulun että Jyväskylän yliopiston tietokantoja. Teoriaosuudet työssäni perustuvat kirjoihin sekä mahdollisimman ajankohtaisiin lehti- ja Internet artikkeleihin. Yksi laadullisen tutkimuksen lähtökohdista on todellisen elämän kuvaaminen. Tutkittavaa pyritään tutkimaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti (Hirsjärvi, Sirkka, Remes & Sajavaara 1997, 161). Olen liittänyt paljon haastateltavieni vastauksia tutkimukseeni. Halusin päästää naisten omat äänet esille antaen heidän kertoa kokemuksistaan avoimesti. Niinpä päädyin jo työn alussa siihen, että tein haastattelut luottamuksellisesti enkä tuo yrittäjien nimiä esille missään vaiheessa. Jätän samalla tarkentamatta, mistä kaupungista kukakin oli kotoisin - jotta haastateltavien anonymiteetti säilyisi. Aineiston hankinnassa käytin avointa haastattelumallia, joka muistuttaa lähinnä tavallista keskustelua. Avoimessa haastattelussa ei aina käydä läpi kaikkien haastateltavien kanssa samoja tee-

7 ma-alueita (Eskola & Suoranta 1998, 87). Tämä tyyli sopi mielestäni tutkimukseeni parhaiten, lähinnä siksi, että naisten elämäntilanteet olivat hyvin erilaiset, joten en olisi voinutkaan kysyä kaikilta yrittäjiltä samoja asioita. Käytin työssäni niin sanottua lumipallotekniikkaa, jossa aloitetaan ensimmäisellä haastateltavalla, joka sitten suosittelee seuraavaa haastateltavaa, joka taas suosittelee seuraavaa jne. Lumipallotekniikka toimi mielestäni hyvin. Päädyin ensimmäiseen haastateltavaani kyselemällä opettajiltani, ystäviltäni ja työkavereiltani, keitä he ehdottaisivat tutkimukseeni. Valittuani ensimmäisen haastateltavan ja haastateltuani hänet suositteli hän seuraavaa yrittäjää, jonka nimi oli myös jo pari kertaa aiemmin noussut esille kysyessäni ehdotuksia muilta. Toinen haastateltavistani suositteli sitten paria muuta yrittäjää, ja tätä käytäntöä jatkaen päädyin lopulta näihin kuuteen tutkimushenkilöön. Haastateltavia valitessani valintakriteerini olivat, että naiset olisivat mieluiten perheellisiä yksityisyrittäjiä ravintola-alalla. Viidellä heistä olikin lapsia ja yksi yrittäjistä oli eläkkeellä oleva perheyrittäjä. Kolme oli Jyväskylästä, yksi Tampereelta ja kaksi Helsingistä. Otin yhteyttä ravintoloitsijoihin joko ensin soittamalla tai käymällä heidän ravintolassaan sopimassa henkilökohtaisesti ajankohdan, joka parhaiten sopisi haastattelulle. Yhtä lukuun ottamatta haastattelut tapahtuivat yrittäjien omissa ravintoloissa, kuudes tapahtui toimistossa. 3.2 Aineistonkeruu ja litterointi Haastattelut kestivät puolesta tunnista reiluun tuntiin. Minulla oli mukanani haastattelurunko (Liite 1), joka ohjasi kysymysten kulkua. Rungossa olivat pääkysymykset ja muutamia lisäkysymyksiä, joita tein tarpeen mukaan. Välillä esitin vielä muita lisäkysymyksiä tilanteen niin vaatiessa. Haastattelut olivat sisällöiltään onnistuneita ja niissä pysyttiin aiheessa hyvin. Kaksi ensimmäistä haastattelua nauhoitin tavallisella kasettinauhurilla, mutta ne valitettavasti epäonnistuivat. Huomasin vasta puolessa välissä ensimmäistä haastattelua, että nauhuri toimi vain silloin tällöin. Kävin myöhemmin uudestaan ensimmäisen yrittäjän luona täydentämässä häneltä saatuja tietoja. Toisessa haastattelussa nauhoitus oli erittäin huonolaatuinen ja ravintoloitsija puhui niin hiljaa, että oli todella vaikeaa

8 saada nauhan puheesta selvää. Olin melkein valmis luopumaan toisesta haastattelusta, koska litteroinnista ei tahtonut tulla yhtään mitään. Lopulta muistiinpanojeni avulla sain nauhan kuitenkin suhteellisen hyvin purettua auki. Muihin nauhoituksiin sain lainattua ystävältäni MP3-nauhuria ja mikrofonia. Neljän viimeisen haastattelun nauhoitukset onnistuivatkin erinomaisesti. Kasettien ja MP3- nauhojen purkamiseen meni mielestäni yllättävän pitkä aika. Kesti noin tunnin litteroida kymmenen minuuttia nauhoitettua tekstiä. Puhtaaksi kirjoitettuina haastatteluista tuli yhteensä 47 sivua. Siteeratessani yrittäjiä olen viitannut heihin käyttäen lyhennettä HA ja numero, esimerkiksi ensimmäinen haastateltavani on HA1 ja toinen on HA2 jne. Olen myös kursivoinut haastateltavien kommentit selventääkseni heidän sanomisensa omasta tekstistäni. Siteeratessani haastateltavia olen poistanut turhat asiat tekstistä merkein (---), ja kolme pistettä ( ) tekstin alussa tai lopussa merkitsevät puheen jatkumista. Olen siistinyt haastateltavieni lainauksia poistaen epäolennaiset asiat tekstistä. Hirsjärvi ja Hurme toteavat teoksessaan Tutkimushaastattelu (2001), että litteroitu haastattelumateriaali on puhekieltä ja siten sisältää paljon toistoja ja täytesanoja. Haastattelumateriaalista voi jättää toistot ja epäolennaiset asiat pois niin kauan, kun ei muuta lainauksien merkityksiä. (Halkosaari & Huttunen 2003, 8.) 3.3 Tutkimuksen uskottavuus Lähtökohtana kvalitatiiviselle tutkimukselle on tutkijan avoin subjektiviteetti ja sen ymmärtäminen, että tutkija on tutkimuksensa keskeinen tutkimusväline. Perinteisesti ymmärrettyinä reliabiliteetti ja validiteetti eivät sellaisinaan sovellu laadullisen tutkimuksen luotettavuuden perusteiksi, joten käytän tässä tapauksessa nimitystä uskottavuus työni arvioimisessa. (Eskola & Suoranta 1998, 209 212.) Ihmisellä on tietynlaisia käsityksiä ja ennakkoluuloja asioista, jotka vaikuttavat hänen toimintaansa ja ajattelutapaansa. Tutkimuksessa omat mielipiteet ja ajatukset jättävät helposti jäljet tutkimusprosessin eri vaiheisiin. Jo tutkimusaihe ja kohde havainnollistavat sen. Aineiston analysoinnissa

9 olen kuitenkin yrittänyt lähteä liikkeelle ilman suurempia ennakko-oletuksia tai ajatuksia. Samalla olen pyrkinyt analysoimaan aineistoa mahdollisimman monipuolisesti, jotta en tekisi liian nopeita johtopäätöksiä ensimmäisistä havainnoista, joita aineistosta voisi löytyä. Tutkimukseni uskottavuus tulee esille siinä, miten aineistosta nostamani asiat ja tekemäni johtopäätökset kulkevat harmonisesti tietoperustani kanssa. Luotettavuutta toisaalta vähentävät muun muassa mahdolliset väärät tulkinnat, joita olen saattanut aineistosta tehdä. 3.4 Haastateltavien taustatiedot Tilanne haastateltaessa (helmi- ja maaliskuu 2004): Ikä ja Siviilisääty Lapset Ravintoloiden lukumäärä ja tyyli HA1 40v. Naimisissa 16- ja 9-vuotiaat 1 Lounas / A la Carte HA2 44v. Naimisissa - 1 Lounas / A la Carte HA3 52v. Avoliitossa 13-vuotias 4 Eri tyylisiä HA4 72v. Naimisissa / 2 aikuista 13 Eri tyylisiä Eläkkeellä HA5 60v. Leski 1 aikuinen 7 Eri tyylisiä HA6 34v. Naimisissa / 16-,12, 4-1 Lounas Hän on myymässä yritystään ja 2-vuotiaat Elämäntilanne ja aloitusvuosi ensimmäistä yritystä aloitettaessa: Ikä ja Siviilisääty Lapset Aloitusvuosi HA1 30v. Naimisissa 6-vuotias 1994 HA2 40v. Naimisissa - 2000 HA3 30v. Naimaton - 1982 HA4 50v. Naimisissa 3 lasta (melkein aikuisia) 1984 HA5 30v. Naimisissa 3-vuotias 1974 HA6 32v. Naimisissa 14-, 10-, 2- ja alle 1-vuotiaat 2002

10 Koulutus ja työkokemus ensimmäistä yritystä aloitettaessa: Koulutus Työkokemus HA1 Keittiömestari Toiminut keittiöpäällikkönä ja kokkina. HA2 Kotitalousteknikko 20 vuotta ravintola-alalla, mm. risteilylaivoilla. HA3 Ravintola-ala Toiminut ravintolajohtajana. HA4 Esimieskoulutus ja Hotelli-ravintolahoitaja, ravintolapäällikkönä. ravinto-opintoja 10 vuotta isossa yrityksessä, toimitusjohtajana. yliopistossa HA5 Kotitalousneuvoja Opiskelijana ravintolatöitä ja Kotitalouslautayliopistossa kunnassa toiminnanjohtajana. HA6 Ei ravintola- tai Omasta mielestään hänellä ei ollut, mutta omisti yrittäjäkoulutusta parin vuoden ajan opiskeluaikoina puolet kotipizzaravintolasta. Yhteenveto taustatiedoista Yrittäjät olivat 34 72 vuoden ikäisiä haastatteluhetkellä. Neljä naista oli ollut 10 30 vuotta yrittäjinä, yksi 4 vuotta ja viimeinen 2,5 vuotta. Kolme yrittäjistä omisti yhden ravintolan ja muilla oli neljä, seitsemän ja kolmeentoista ravintolaa. Yksi yrittäjistä oli myymässä ravintolaansa, yksi oli eläkkeellä ja muut toimivat täysipainoisesti ravintoloitsijoina. Neljä aloitti yrittäjätoimintansa noin 30-vuotiaina, yksi 40-vuotiaana ja yksi 50-vuotiaana. Viisi oli naimisissa ja neljällä oli lapsia ensimmäistä yritystä perustaessaan. Viidellä oli alaan liittyvää koulutusta ja kaikilla oli jonkin verran työkokemusta alalta.

11 Kaikilla haastateltavilla oli hyvin erilaiset taustat niin iän, kokemuksen, perhetilanteiden kuin asuinpaikkojenkin vuoksi. 4 LÄNSIMAISEN NAISEN ASEMAN MUUTOS JA KEHITYS Hyvä alkuvoima loi järjestyksen, valon ja miehen; paha voima kaaoksen, pimeän ja naisen. Pythagoras (n. 600 ekr.) Nainen on nainen ominaisuuksien puutteesta. Meidän tulee tarkastella naisten ominaislaatua lähtökohtanamme se, että he kärsivät myötäsyntyisestä vajaavaisuudesta. Aristoteles (384 322 ekr.) Kautta historian on edellä mainittuja mielipiteitä ilmaistu. Tuomas Akvinolainen (1225-1274) toteaa myös, että: nainen on epäonnistunut mies, vahingossa luotu olento. (de Beauvoir 2000, 12.) Ennen patriarkaalisen 1 yhteiskunnan tuloa kymmeniä tuhansia vuosia sitten oli naisen asema hyvä. Silloin palvottiin Suurta Äitiä, joka oli ensimmäinen ja alkuperäinen jumaluus. (Nopola 1991, 160 161.) Nainen oli äiti, synnyttäjä - vahva ja voimakas. Pari tuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua alkoi naisen asema kuitenkin heiketä huomattavasti. 1000-luvulla, kun naisviha oli huipussaan, osaavia naisia, kuten parantajia ja kätilöitä vainottiin ja poltettiin jopa noitarovioilla. 1600-1800-luvuilla alkoi Euroopassa uusi aika kapitalismin ja teollistumisen nousu, joka merkitsi myös naisten aseman heikkenemistä. (Julkunen 1988, 7.) 1800-luvulla Euroopassa naiset alkoivat kiinnostua entistä enemmän asemastaan. Vähitellen muodostui naisliike, jonka avulla naisten oikeuksia ryhdyttiin ajamaan. Valistusajattelun ja teknologisten innovaatioiden myötä maailmamme on muuttunut. Alistetut ryhmät, kuten naiset, etniset vähemmistöt ja homoseksuaalit ovat saaneet mahdollisuuden tuoda äänensä kuuluviin. Naisten asema on kohentunut vuosien kuluessa, mikä ei tarkoita, etteikö siinä vielä olisi paljon parannettavaakin. Patriarkaalinen 1 ja patriarkaalisuus tarkoittavat isänvaltaista ja isänvaltaisuutta. Patriarkaalinen yhteisö muodostuu siten, että on johtaja joka huolehtii alaistensa hyvinvoinnista; vastineeksi alaisten tulee olla uskollisia, ahkeria ja kuuliaisia johtajalleen. Patriarkaalinen yhteiskuntateoria pohjautui hyvin varhaisen teollisen vallankumouksen Englantiin ja sen opin sisältö nojautui kristinuskon käsitykseen hierarkkisesta yhteiskuntajärjestelmästä isän vallasta suhteessa perheeseen. Teorian mukaan ihmiset ovat onnellisempia epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa kuin tasa-arvoisessa. Demokraattista yhteiskuntamuotoa pidettiin huonompana esimerkiksi siksi, että siinä oli vaikeampi päästä yhtenäiseen mielipiteeseen kun päättäjiä oli enemmän. Yhteisön patriar-

12 kaalinen johtaja saattoi määrätä yhteisön säännöistä, uskomuksista, lepoajoista ja myös kurittaa alaisiaan ru u- miillisesti. (Halmesvirta, Ojala, Roiko-Jokela & Vilkuna 1997, 157.) 4.1 Suomalaiset naisasialiikkeet Naisliikkeellä tarkoitetaan naisten järjestäytymistä ja toimintaa juuri heidän omien asioidensa, oikeuksiensa ja emansipaationsa 2 puolesta (Julkunen 1988, 15). Naiset aloittivat verkostoitumisen jo 1800-luvun loppupuolella. Naisasiayhdistykset muotoutuivat teollistumisen ja oppivelvollisuuden tulon kanssa samaan aikaan. Saaren (2004) mukaan suomalaiset naisliikkeet voidaan jakaa kolmeen aaltoon, joissa jokainen on tuonut esille eri näkemyksiä tasa-arvosta ja sen ydinkysymyksistä (Saari 2004). Ensimmäisen aallon aikana 1890-luvulla käytiin keskustelua siitä, että naiset saisivat samoja oikeuksia kuin miehet. Yhtenä suurimpana naisasian edelläkävijänä on pidetty Minna Canthia (1844 1897), joka suureen ääneen puhui ensimmäisen aallon aikana tasa-arvon tärkeydestä naisten ja miesten välillä. Samaan aikaan hän kritisoi tyttöjen koulutusta ja kasvatusta sekä vastusti prostituutiota. Canthin mielestä tyttöjen koulutus keskittyi tekemään heistä liian tunnevaltaisia ja järjen käyttöön ei kannustettu. Prostituutio oli Canthin mukaan miesten vallan väline, jolla pystyi alistamaan naisia ja samalla se aiheutti naisten välille muureja. (Herajärvi 2003, 13 14.) Koulutuksen ja opiskelijaliikehdinnän myötä alkoi 1960-luvulla toinen aalto, jossa keskityttiin naisnäkökulmaan ja tuotiin esille naisten ja miesten eroavaisuuksia, yhtälailla kuin naisten keskinäistä erilaisuutta. Kolmannen aallon myötä 1980-luvulla paneuduttiin naisten ja miesten välisiin suhteisiin ja niiden ilmenemiseen yksilöllisellä, sosiaalisella ja rakenteellisella tasolla. (Saari 2004.)

13 Emansipaatio 2 tarkoittaa holhouksesta vapauttamista (Alhoniemi 1990, 22). 4.2 Tärkeitä naisten asemaa koskevia päätöksiä ja lakeja Suomessa Kansalaisoikeuksien ja naisasialiikkeiden myötä naiset saivat mahdollisuuden koulutukseen, perimysoikeuteen ja ammatinharjoitukseen. Vuonna 1864 astui voimaan ensimmäinen laki, jolla poistettiin naisten holhouksenalaisuutta; 25-vuotias naimaton nainen oli itsenäinen hoitamaan omia asioitaan (Manninen 1994, 7). Naiset saivat erityisluvalla suorittaa ylioppilastutkinnon vuonna 1870. Perintöoikeuden he saivat vuonna 1878 ja elinkeinovapaus astui voimaan vuonna 1879. Vasta 1901 naiset saivat samat opiskeluoikeudet yliopistoon kuin miehet. (Tarkki & Petäjänniemi 1998, 14 36.) Suomessa on oltu ylpeitä siitä, että naiset saivat ensimmäisinä Euroopassa yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden vuonna 1906. He saivat myös ensimmäisinä maailmassa yleisen vaalikelpoisuuden parlamenttivaaleissa. (Manninen 1994, 7.) Kelpoisuus valtion virkoihin tuli vuonna 1926 ja silloin valittiin myös ensimmäinen naisministeri Miina Sillanpää. Vuonna 1929 astui voimaan uusi avioliittolaki, jonka mukaan kaikista naisista tuli oikeudellisesti yhdenvertaisia miesten kanssa; muodollinen tasa-arvo oli toteutunut. (Tarkki & Petäjänniemi 1998, 14 36.) Suomi oli hyvin edistyksellinen maa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, mutta siitä huolimatta jonkin verran taantumista on tapahtunut viime vuosikymmenillä. Niin sanottu tasa-arvolaki, jonka tarkoituksena on ollut estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä, säädettiin Suomessa vuonna 1986 ja sitä on täydennetty vuosina 1992 ja 1995 (Halmesvirta, Ojala, Roiko-Jokela & Vilkuna 1997, 224). Tänä keväänä (2004) tasa-arvolaki menee jälleen kerran eduskuntakäsittelyyn ja siihen odotetaan lisää uudistuksia (Suku-puolten tasa-arvo etenee vähin erin yhteiskunnassa 2004). Tarkki ja Petäjänniemi (1998) kuitenkin muistuttavat, että muut Pohjoismaat tekivät tämän YK: n naisten syrjintää kieltävän yleissopimuksen (tasa-arvolain) jo vuonna 1979. Samoin Euroopan neuvoston ihmisoikeuksia koskevien sopimusten

14 kohdat otettiin Suomessa käyttöön viimeisenä Länsi-Euroopassa vuonna 1995. (Tarkki ja Petäjänniemi 1998, 14 36.) 5 NAISET TYÖELÄMÄSSÄ Työvoima on naisistunut kaikkialla kehittyneissä länsimaissa toisen maailmansodan jälkeisellä kaudella Julkusen Sukupuoli ja tasa-arvo työelämässä tutkimuksen (1987) mukaan. Huomattava muutos tapahtui 1970-luvulla, kun myös naimisissa olevat naiset ja äidit menivät työmarkkinoille. Vuonna 1960 lapsiperheiden äideistä 24 % oli yrittäjiä tai palkansaajia. Viisitoista vuotta myöhemmin heitä oli jo 60 prosenttia työmarkkinoilla. (Julkunen 1987, 45 68.) Tarkki ja Petäjäniemi (1998) toteavat, että vaikka naiset ovatkin hyvin päässeet työelämään sisään, on ammatillinen segregaatio eli sukupuolijako kuitenkin melko suuri. Naiset ovat lähinnä keskittyneet perinteisille naisten aloille, kuten hoiva-, palvelu- ja opetustyöhön, joissa palkkataso on matalampi kuin miesvaltaisilla aloilla. Miehet vastaavasti hakevat opiskelemaan esimerkiksi liikenteen, tietoliikenteen ja tekniikan aloille. Tarkin ja Petäjäniemen mielestä naisten keskimääräistä alhaisempi palkkatulotaso vaikuttaa heidän neuvotteluasemaansa perheessä, heidän aktiiviseen toimintaansa työelämässä, uralla etenemiseensä sekä heidän saamaansa arvostukseen, vaikutusvaltaan ja valtaan yleensä. (Tarkki & Petäjäniemi 1998, 25 30.) Tänä päivänä naisilla on melko hyvät etenemismahdollisuudet työelämässä. Kirjassaan Naarasenergia (2002) diplomiekonomi Lenita Airisto haastatteli eri naisjohtajia ympäri maailmaa heidän kokemuksistaan muun muassa työelämästä. Yhdessä haastattelussa Unkarin presidentti Ferenc Maldin ulkopoliittinen neuvonantaja Klara Breuerin kuitenkin kertoi, että hän ei edes muista montako kertaa hän on joutunut kokemaan miesten vähättelevän asenteen, varsinkin uransa alkuaikoina:

15 Tätä miesten ei koskaan tarvitse kokea. Heidäthän otetaan iästä ja kokemustaustasta huolimatta vakavasti vain sen vuoksi, että he ovat miehiä. Piste! Joskus jopa heidän koulutuksensakaan ei ole ratkaiseva tekijä, joskus he eivät ole mitenkään fiksuja ja silti heidät otetaan vakavasti. 10.10.2002 Budapest, Unkarin parlamenttitalo. (Airisto 2002, 262.) Toisessa Airiston haastattelussa Sally Shelton-Colby, OECD 3 :n varapääsihteeri, sanoo uskovansa, että naisilla ei ole koskaan ollut asiat niin hyvin kuin nyt länsimaissa, samalla hän kuitenkin toteaa, että vaikka globaalitaloudessa on runsaasti tilaa miehet edelleen pitävät valtaa käsissään (Airisto 2002, 262). 5.1 Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa Tarkki ja Petäjäniemi (1998) pohtivat, että Pohjoismaat eroavat muista länsimaista muun muassa sillä, että naisten työssäkäyntiluvut ovat korkeimpia maailmassa. Jokaisesta kymmenestä hedelmällisessä iässä olevasta naisesta yli kahdeksan työskentelee kodin ulkopuolella. (Tarkki & Petäjäniemi 1998, 14 36.) Kyrön ja Torikan (2002) mukaan kaikissa Pohjoismaissa naiset osallistuvat työelämään samassa määrin kuin miehet (Kyrö & Torikka 2002, 64). Eroa suomalaisten ja muiden pohjoismaalaisten naisten välillä kuitenkin löytyy. Vuonna 1990 todettiin, että vain noin 10 % Suomen naistyövoimasta oli osa-aikaista, kun muissa Pohjoismaissa sama luku oli 40 50 prosenttia (Manninen 1994, 9). Naisten osuus työmarkkinoilla on huomattavasti alhaisempaa muissa Euroopan maissa kuin Suomessa. Vuonna 2001 vain hieman yli 50 % Euroopan naisista oli työmarkkinoilla. (Peva-muistio 2001, 31.) Tänä vuonna (2004) tehdyn tutkimuksen mukaan naisten osa työvoimasta kaikissa EU:n maissa on noussut ja se on nyt yli 55 prosenttiyksikköä. Miesten osuus kaikkien Euroopan maiden työvoimasta on kuitenkin edelleen yli 17 % suurempi kuin naisten. Lissabonin strategian mukaan Euroopan Parlamentin yhtenä päämääränä on, että EU olisi vuoteen 2010 mennessä: kaikista kilpailukykyisin ja dynaamiseen tietouteen perustuva ekonomia maailmassa, jolla on mahdollisuus suureen ekonomiseen kasvuun pa-

16 rempien työpaikkojen avulla ja suuremmalla sosiaalisella yhteenkuuluvuudella. (Report on Equality Between OECD 3 on The Organization for Economic Co -operation and Development, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö. Women and Men 2004.) Päämäärä on, että naisten työllisyysaste olisi 60 prosenttia vuoteen 2010 mennessä ja täten on tärkeää saada kaikkien Euroopan naisten osuutta työ-markkinoilla kasvamaan entistä enemmän. (Sukupuolten tasa-arvo etenee vähin erin yhteis-kunnassa 2004, A4.) 5.2 Naisten tulo työmarkkinoille Suomessa Suomalainen yhteiskunta on huomattavasti muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana. Sotien, teollistumisen, koulutuksen, sosiaalihuollon, EU:n ja lukemattomien muiden asioiden kautta on pienestä maatalousvaltaisesta Suomesta kasvanut vahva, itsenäinen ja teknologisesti kehittynyt länsimaa. Suomi on samalla luonut itselleen maineen yhtenä tasa-arvoisim-pana maana maailmassa. Naisilla on Suomessa tänä päivänä samat mahdollisuudet edetä urallaan kuin miehillä, vaikka he saavatkin edelleen vähemmän palkkaa samasta työstä. Erityisesti naisasialiikkeiden myötä on naisen asemassa tapahtunut paljon positiivisia muutoksia, joiden takia esimerkiksi nykypäivän suomalainen nainen voi kouluttaa itseään, luoda uraa, perustaa yrityksen tai vaikka päästä presidentin virkaan sata vuotta sitten tämä ei ollut vielä mahdollista. Ritva Nätkin toteaa Sinikka Nopolan kirjassa (1991) miten vielä viime vuosisadan vaihteessa paheksuttiin naisen tulemista työmarkkinoille. Naisen tunkeutumista palkkatyöhön ja miehisten etuoikeuksien tavoittelemista pidettiin jyrkästi ristiriitaisena äitiyden kanssa. Kun vuosisadan vaihteessa eräät emansipoituneet naiset pyrkivät opiskelemaan yliopistoihin, pidettiin sitä uhkana avioliitolle ja perheelle, sekä tärkeimmälle naisten tehtävälle: äitiydelle. (Nopola 1991,19.)

17 Tilanne muuttui radikaalisti ensimmäisen ja toisen maailmansodan myötä, kun naiset joutuivat hoitamaan kotitöiden ja lastenhoidon lisäksi myös kaikki perinteisesti miehille kuuluneet työt heidän ollessaan rintamalla. Samanaikaisesti oli huutava pula työvoimasta ja naisten panos työmarkkinoilla oli elintärkeä. Siitä suomalaiset naiset jäivätkin luontevasti palkkatöihin, kun sotien jälkeen tarvittiin kaikki mahdollinen työvoima, jotta sotakorvauksista selvittäisiin. (Aaltio-Marjosola 2001, 190 191.) Suomessa naisten osuus työvoimasta on pitkään ollut suurempi kuin monessa muussa Euroopan maassa. Vuonna 1998 oli 49,9 prosenttia palkansaajista naisia (Tarkki & Petäjäniemi 1998, 25) ja vuonna 2000 oli naisten työvoimaosuus 72.1 prosenttia, kun miesten oli 74.8 prosenttia. Työllisyysaste oli naisilla 62.9 % ja miehillä 65.6 %. Toisin sanoen sukupuolten välillä oli noin 2-3 prosenttiyksikköä, joka työvoimatutkimuksen mukaan nostaa Suomen EU-maiden kärkijoukkoon työllisyyden tasa-arvo kysymyksessä. (Pirkkala 2003.) Tänä päivänä (2004) suomalaisnaisten työllisyysaste on 66 prosenttia (Sukupuolten tasa-arvo etenee vähin erin yhteiskunnassa 2004). Johtopäätöksenä voi sanoa, että nykypäivän suomalainen nainen osallistuu työelämään samoissa määrin mitä miehetkin. Tänä päivänä, alle 60-vuotiaassa väestössä, suomalaiset naiset ovat miehiä koulutetumpia. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että ylioppilastutkinto on ainoastaan joka viidennellä miehellä, kun naisilla se on jo joka neljännellä. Alle 30-vuotiaista naisista 88,5 prosentilla on perusasteen jälkeinen tutkinto, miehillä sama tutkinto on vain 83 prosentilla. Vaikka naiset ovatkin ohittaneet miehet koulutuksessa, maksetaan heille edelleen vähemmän palkkaa samasta työstä. Tilastokeskuksen tutkimuksen (1994) mukaan kaikkien naisjohtajien keskiarvopalkka on noin 65 prosenttia miesjohtajien keskiarvopalkasta (Hänninen-Salmelin & Vanhala 1994, 30). Kymmenen vuotta myöhemmin (2004), naisten palkat ovat edelleen keskimäärin 80 % miesten palkoista, olivat he sitten johtajia tai työntekijöitä. (Sukupuolten tasa-arvo etenee vähin erin yhteiskunnassa 2004, A4.) Kysyin haastateltaviltani, että vaaditaanko heidän mielestään yrittäjyydessä naiselta jotain erityistä enemmän kuin mieheltä. Yksi heistä vastasi, että ei hänen mielestään. Toinen sanoi, ettei enää,

18 mutta ennen kyllä. Toisaalta hän oli myös sitä mieltä, että koska nainen huolehtii kodista, tekee hän aina tuplatyön verrattuna mieheen, oli hän sitten yrittäjä tai ei. Muiden haastateltavien mielestä naisilta kuitenkin odotetaan edelleen jonkun verran enemmän kuin miehiltä. Kaikkialla vaaditaan naiselta enemmän. Joka asiassa aina pitää olla kaks kertaa pätevämpi. Mutta sitten, kun naiset on päässyt jo pinnalle ja saanut enemmän arvostusta ja hyväksyntää niin sitten, mun mielestä henkilökohtaiset ominaisuudet ratkaisee. --- Mulla oli se, että olin siihen aikaan (kolmekymmentä vuotta sitten) aika ison ravintolayrityksen toimitusjohtaja ja varsinkin Suomessa ja Ruotsissa mulla oli aika ainutlaatuinen asema. Työtoverit muissa yrityksissä oli pelkästään miehiä, ei ollut naisia näköpiirissä. Meidän pääkonttori oli Sveit-sissä ja siellä jouduin käymään näissä kokouksissa aina. Niin, kyllä mä olin aika lailla ihme. Melkein häkkiin pantiin näytille! Et ei sie ollu muuta kuin sihteerinaisia, et ei ollut yrittäjänaisia sinne päinkään. Mul oli se hyvä puoli, että se (yritys missä työskenteli) oli kauheen naiset hyväksyviä ja he olivat kyllä puolustamassa minua. (HA4) Kyllä mä näin niin kuin näkisin. Kyllä sun jollain tavalla ne kannukset täytyy saada tässä hommassa, pikkuhiljaa osoittamalla sen, että pystyy hoitamaan Kyllä kai se helposti, ehkä suuren yleisön silmissä nähdään, että ravintolapitäjiä, siis ravintolanpitämistä nähdään romanttisesti et sullahan on unelmatyö, rahasampo Et ne aattelee, että kotirouvan harrastus. --- Kyl mä luulen et helposti mielletään tämmöiseksi, että katotaan miten se pärjää aluksi, onko vuottakaan vai kahta. Eli sitä uskottavuutta (HA2) Uskottavuuden saavuttaminen naisille on jonkun verran vaikeampaa kuin miehille. Toisaalta sen jälkeen kun nainen on osoittanut osaavansa hoitaa tehtävät kunnolla, henkilökohtaiset ominaisuudet ratkaisevat. Yhden yrittäjän mielestä yksi naisten ongelma saattaa olla se, että he eivät osaa hoitaa suhdeverkkojaan samalla tavalla kuin miehet. Niinhän ne sanoo, että naisen pitää olla paljon parempi kuin miehen. En minä tiedä vaaditaanko sitä mitään erikoista, mutta naisilla ei oo semmoisia suhdeverkkoja kuin miehillä. Miehillähän alkaa tää suhdeverkkohomma jo armeijassa. Ja sit on ne samat kaverit, jotka on eri puolilla on paljon helpompi tutulle soittaa. Et mä oon vaan huomannu näin ajan kuluessa sen, että kun mulla on kehittynyt hyvä suhdeverkosto on helpompi toimia. Et ehkä naisen, yks naisen ongelma on se, että naiset eivät jostain syystä pysty muodostamaan sellaisia aitoja rehellisiä verkkoja. Et siis oikeesti autetaan toisia, niin et sit itekin vähän vaikka

19 hyötyy, mutta että olis tämmöistä oikeaa aitoo verkottumista. Miehillä on aika paljon tämmöisiä, ne käy pelaamassa tuolla ja ne sopii, että mä ostan sulta, ostathan säkin myös multa, ja sit se toimii. Naisten pitäis kaikkinensa jättää se semmoinen kateus ja lällätys pois ja ymmärtää, että ei se ole minulta pois jos mä annan jollekin jotain vaan se on kaikille hyvää lisää. (HA5) Yksi yrittäjistä näki asian niin, että jos hän olisikin mies, niin todennäköisesti häntä arvostettaisiin eri tavalla. Mä oon ite ainakin huomannu naisena, en tiedä onko se yleistä naisilla, et mä olen suorasukainen, suorapuheinen, haluan kuitenkin keskustella ihmisten kanssa ja muiden yrittäjien kanssa. Näis piireissä se ei oo kauheen positiivista. Miehet on semmoisia joo-joo-tyyppejä, miehet kattoo sormien välistä asioita. Et jos mä olisin mies niin kuin tässä asemassa niin kuin muutenkin mietin Suomessa, niin mä olisin Jumala! Et miehet niin kuin pelkää, ne miettii et apua toi on hirvee nainen! (HA1) Halusin selvittää tutkimuksessani, ovatko nämä tämänpäiväiset naisravintolayrittäjät koskaan kohdanneet mahdollisia sosiaalisia ympäristöodotuksia naisen roolista vai ovatko he saaneet tehdä työnsä rauhassa. Vastauksista ilmeni, että suurin osa haastateltavista ei ollut huomannut mitään erikoista, mutta parilla heistä kuitenkin oli joitakin omakohtaisia kokemuksia. En ole kokenut. Kyllä me 60-luvun nuoret ollaan kuitenkin jo niin itsenäistä elämää saatu elää ja määrätty omasta elämästämme (HA3) No joo. Jossain vaiheessa tuli sosiaaliviranomaiset, kun naapurit olivat soittaneet, että lapset olivat yksin kotona. Naapurit unohtivat, että isovanhemmat asuvat vieressä ja vahtivat heitä. Jos olisin mies niin en usko, että olisi sosiaaliviranomaisia tullut. ---Kyllä sitä on pohdittu monissa eri yhteisöissä, erityisesti naisyrittäjii, että mikä helkatti siin on, että toiset on saanu ihan suoraan paskat niskaansa. Et on menty sanoon et mikä säkin luulet olevas et lapset jätät kotiin itekseen, suurinpiirtein.--- Et ei se niin kuin niin yksselitteistä oo, et kyllähän siinä niin kuin pohjalla on hyvin pitkälle sit se kateus kummiski ihmisillä. (HA1) Kyl mä jonkun verran silloin alkuvaiheessa niin, kun mä vastasin puhelimeen niin kysyttiin et saisinko toimitusjohtajan puhelimeen. Silloinhan (30 vuotta siten) maailma oli aika miehinen vielä, mutta en mä nyt oikeastaan oo kokenut si-

20 tä, että se on varmaan kans luonnekysymys aika pitkälle Viime vuosina, sanotaan viimeisen kymmenen vuoden aikana ei oo enää tullu vastaan. --- Ehkä se on tommoisissa, esimerkiksi yliopistomaailmoissa ja valtio-organisaatioissa, kun siellä on miehiä ja naisia, niin siellä voi olla se kuuluisa lasikatto olla siellä naisen päällä. Mutta ei se tämmöisissä, et mä oon niin kuin saanut ihan ite ottaa velkaa lisää ja ostaa ravintoloita ja uskoa, että nää onnistuu (HA5) En mä oo kokenut, en oo koskaan sillä lailla. Mutta, ehkä se uskottavuus siinä alkuvaiheessa, et sen saaminen. Mä olin niin paljon poissa täältä paikkakunnalta mulla ei ollut sellaisia verkostoja, eikä semmoisia suhteita. (HA2) Vaikka yksi naisista olikin saanut vierailun sosiaaliviranomaisilta, niin muiden vastauksista positiivisesti ilmeni, että suurin osa yrittäjistä ei ollut kokenut suurempia ennakkoluuloja tai vähätteleviä asenteita sen takia, että olisi nainen. Uskottavuuden saaminen yrityksen aloitusvaiheessa tuntui olevan jonkun verran vaikeampaa, mutta ajan ja kovan työnteon myötä senkin voi saavuttaa. Suhteiden ja verkostojen tärkeys nousi esille. On jonkun verran helpompaa toimia, kun on luonut hyvät suhteet ja rehelliset verkot. Kysyin naisilta muutenkin verkostotoiminnasta ja mitä mieltä he siitä ovat. ---Kyllä mä oon sitä mieltä et se ois ihan järkevää, koska kyllähän se voima tulee siitä, että on enempi tekijöitä ja yhdessä ollaan voimakkaampia. Kyllähän sitä pystytään toinen toistamme auttamaan ihan eri lailla. (HA1) Pystyttäis tekemään vie paljon yhteistyötä ja olematta silti sillai... Pystyis yhdistämään voimat, mutta ei tällä hetkellä sitä juurikaan ole ilman, että astuis sen toisen reviirille (HA2) Lähes kaikki yrittäjät uskoivat, että verkostoutumisesta olisi hyötyä, mutta sitä tapahtuu liian vähän. Yksi osasyy, miksi verkostoutumista ei heidän mielestään tapahdu niin paljon on pelko, että astutaan toisten reviirille tai, että toiset tulevat ja vievät omat asiakkaat.

21 6 PERHEEN JA TYÖN YHDISTÄMINEN Perheen ja työn yhdistäminen on yksi tämän päivän polttavimpia puheenaiheita niin muualla Euroopassa kuin Suomessakin. Euroopan komission laatimassa raportissa (2004) käsitellään muun muassa sitä, että työllisyyslukujen nostamiseksi on parannettava sekä naisten että miesten mahdollisuuksia yhdistää työ ja perhe. Sen ei kuulu olla vain naisten asia. (Report on Equality Between Women and Men 2004.) Suomessa sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre piti puheen 24.2.2004 Helsingissä, toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n perhepoliittisessa seminaarissa, jossa hän puhui uusien ratkaisujen tärkeydestä perhepolitiikan edistämiseksi. Hän painotti muun muassa sitä, että perheen näkökulman tulee olla selkeämmin esillä esimerkiksi työajan muutoksiin liittyvissä kysymyksissä. (Työn ja perheen yhteensovittamiseen haetaan uusia ratkaisuja 2004.) 6.1 Kumpi ensin: lapset vai yrittäjyys? Tutkimuksessa halusin saada selville, mitä mieltä naisyrittäjät olivat siitä, kannattaako lapset heidän mielestään hankkia ennen vai jälkeen yrittäjäksi ryhtymistä vai onko sillä edes merkitystä. Mielipiteet jakautuivat kahteen eri ryhmään. Neljän yrittäjän mielestä lapset kannattaa hankkia ennen yrittäjyyden aloittamista ja sitä parempi, mitä vanhempia lapset olisivat perustamishetkellä. Kyl ne on pakko (hankkia ennen). Mun lapsethan on nytten 9 ja 16. En mä olisi pystynyt tekemään tätä jos ne olisivat ihan pikkusia. --- Et jos on pienempiä lapsia tää on ihan mahdotonta duunia. (HA1) --- Et sit ku lapset on isoja, niin sitten. Et jos sen (ravintolan perustamisen) niin ku ennen lapsia tekis niin sekin on vähän huono homma, et se yrittäminen on aina niin ku raskasta ja vie hirveesti aikaa niin, se vie sit kuitenkin niilt lapsilta sitä aikaa. (HA6)

22 Yrittäminen on raskasta ja tietenkin se vie aikaa lapsilta, mutta kaksi yrittäjistä oli kuitenkin sitä mieltä, että ei ole mitään merkitystä, hankitaanko lapset ennen vai jälkeen yrityksen perustamisen. Lapset tulevat silloin, kun ne tulevat ja se ei ole mikään ongelma. No kun mä oon sitä mieltä, että ne lapset tulee silloin ku ne tulee --- usein käy niin, että ku sä tarpeeks kauan odotat niin sä et saakkaan niitä lapsia. Joo, kyllä mun mielestä lapset ja yrittäminen pitää pystyä yhdistämään. Mulla on yksi poika joka on syntynyt vuonna 69. (Poika oli 3-vuotias, kun äiti perusti ensimmäisen yrityksen.) Ei se oo yrittämisen esteenä ollut. Tai hänen elämänsä on ollut mitä yrittäjäperheessä lapsen elämä on. Hänestä vaan ittestäänkin sattumoisin tuli yrittäjä. (HA5) No minä en pidä sitä mitenkään oleellisena kysymyksenä sen takia, että lapset tulee silloin kun tulee ja ne hoidetaan täysjärkinen ihminen pystyy sen organisoimaan. (HA4) Vastauksista päätellen uskon, että on luonnekysymys, kannattaako ja osaako hoitaa yritystään samanaikaisesti vaikka lapset olisivat pieniä. 6.2 Lastenhoitojärjestelyt Naisten mahdollisuuksia kodin ulkopuoliseen ansiotyöhön on pyritty vahvistamaan Suomen sosiaalilainsäädännössä unohtamatta kuitenkaan äitiyden merkitystä. Manninen (1994) toteaa, että sosiaaliturvaa ja sosiaalipalveluita on rakennettu Suomessa pääosin 60-luvulta lähtien. Jokaisessa kunnassa pyritään järjestämään kaikille lapsille päivähoitopaikka ja tämä antaa samalla pienten lasten vanhemmille mahdollisuuden olla osallisena työmarkkinoilla. (Manninen 1994, 15.) Kunnan on huolehdittava, että lapsen vanhemmat tai huoltajat voivat saada lapselle kunnan järjestämän hoitopaikan, kunnes hän siirtyy perusopetuslain mukaan oppivelvollisena perusopetukseen (Peva- Muistio 2001, 27). Eva Biaudet, Suomen peruspalveluministeri (2002), kertoo yhdessä Lenita Airiston haastattelussa seuraavaa: Naiset ovat todella kovassa puristuksessa perheineen. En vain minä, vaan myös muut tuntemani naiset, joilta odotetaan suurta työlle antautumista. Vaikka päivä-

23 hoito toimii, tällaisessa vaativassa työssä se ei kuitenkaan riitä, vaan lastenhoito vaatii ylimääräisiä järjestelyjä. (Airisto 2002, 35 36.) Yrittäjälle työn ja perheen yhdistäminen on tavallista vaikeampaa. Yrittäjyyden politiikkaohjelman ohjelmajohtaja Raimo Luoma muistuttaa Vitriini-lehden artikkelissa (2004, 28 29) naisyrittäjien aseman vaikeudesta: Jos lapsi sairastuu, hoitokustannuksia ei voi vähentää. (Heikkilä 2004, 18.) Palkalliset työntekijät saavat korvausta siitä, että jäävät kotiin hoitamaan sairasta lastaan, mutta yrittäjät eivät saa mitään korvausta omien lapsiensa hoitamisesta. Kysyin yrittäjä-äideiltä lastenhoitojärjestelyistä ja miten he olivat ne organisoineet. Useimmiten yrittäjien apuna on ollut lastenhoitaja tai lasten isovanhemmat ovat auttaneet. No kyllähän niissä hirveä duuni oli, että silloin oli pakko olla lastenhoitaja Vanhemmatkin ovat auttaneet. (HA1) Vuonna 67, kun 66 loppuvuodesta syntyi viimeinen lapsi (toiset kaksi poikaa olivat 6- ja 7-vuotiaita), niin mä hain hoitajaa.--- Siitä asti hän (hoitaja) oli meillä ihan eläkepäiviin asti (HA4) Ainoastaan yksi yrittäjistä on vienyt lapsensa yksityiseen päiväkotiin. Nykyään hän käyttää kunnallista päivähoitoa, mutta myös isovanhemmat ovat auttaneet hoitojärjestelyissä. Ne oli tossa yksityisellä päiväkodilla ja vähän sen jälkeen mun äiti rupes hoitamaan niitä kotona, ku rupes vähän venähtämään nää illat.--- Nyt ne on ihan kunnallisessa päiväkodissa. (HA6) Ennen vanhaan päivähoito ei ollut edes mahdollista. Kaksi yrittäjistä vei lapsensa välillä jopa töihin mukanaan. Siihen aikaan ei ollut mitään hienoja sosiaalijuttuja niin kuin nykyään päivähoitoja ja muita. --- Siis maailma on muuttunut niin paljon. Et silloin ei ollut mitään iltapäiväkerhoja, äidit oli kotona tai sitten töissä, niin ne järjesti ite. Mum - mot, vaarit, sukulaiset tai sit joku nuori opiskelija joka halus tienata lisää rahaa teki ja sille maksettiin ihan laillisesti sitten asiat. Maailma on muuttunut.---hän

24 (poika) synty 69 ja mä aloitin vuonna 72. No, hän oli yritystoiminnassa sillee mukana, että ku mä neuvottelin joskus joitain asioita niin hän saattoi olla mun mukana. Siihen aikaan katottiin vähän pitkään, ku naisyrittäjäkin oli aika ihmeellinen vuonna -72 (HA5) Mul on ollu koko ajan lastenhoitaja, eli kun poika oli pieni nii mä kyllä lähdin saman tien.--- Ku poika oli kolme kuukautta niin mä ostin uuden yrityksen, et kyl mulla poika kulki mukana aina silloin alussa. Ja silloin ku se oli vielä vaunuissa niin se oli helppo jättää tohon pihalle (HA3) Kaikki yrittäjä-äidit olivat tarvinneet jonkinlaista apua lastenhoitojärjestelyissä. Toisin sanoen, ilman apua on lähes mahdotonta hoitaa samanaikaisesti yritystä ja pieniä lapsia. Vaikka nykypäivänä on tarjolla kunnallinen päivähoito, nousee lastenhoito ongelmaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun illat alkavat yrittäjällä venyä pitkiksi. 6.3 Äitiys ja yrittäjyys Kirsi Nousiaisen tuoreessa tutkimuksessa (2004) kerrotaan, että vaikka lain edessä vanhem-mat ovatkin tasaveroisia, kulttuurisesti he eivät sitä ole: äidiltä vaaditaan enemmän. Kulttuurissa elää vahva käsitys äitien ensisijaisesta tärkeydestä lapsille, tiivistää Nousiainen tutkimuksessaan. (Repo 2004, A12.) Kysyessäni haastateltavilta, miten he yhdistivät yrittäjyyden äitinä olemisen kanssa ja kuinka he tunsivat onnistuneensa siinä, mielipiteet jakautuivat kahteen ryhmään. Viidellä yrittäjistä oli lapsia ja heistä kolme oli suurimmaksi osaksi sitä mieltä, että he olivat yhdistäneet yrittäjyyden ja äitiyden hyvin. No en mä kokenut mitenkään sitä ongelmana. Mun mielestä ne on semmoisia asioita, että ne on omassa päässä järjestettävä. Et jos ei pysty hoitamaan perhettä, niin sit ei pidä olla perhettä! Silloin täytyy olla voimia sitten, että ne asiat hoitaa eikä se ole mikään ongelma. (HA5) Kyllä mä oon omasta mielestäni tyytyväinen ja lapset on tyytyväisiä. Et hyvin pitkälle on siinä, että laatu korvaa määrän. Et sit kans ollaan kybällä lasten kanssa!---et mä oon heidänkin kanssa keskustellut asiasta. Mä oon lapsilta mon-

25 ta kertaa kysyny et onks teillä ihan hirveetä ja sit ne kattoo et niin kuin mitä?! -- - Lapset ei huomaa mitään eroa, että äiti on yksityisyrittäjä. ---En mä voi kieltää kuitenkaan, etteikö mullakin välillä olis huono omatunto, mut mä tiedän silti et mun lapset voi hyvin. (HA1) Et aina oli niin väsynyt, että ei oikein muista. Mutta mielestäni minä siitä selvisin ihan hyvin.-- Ja kyllä minä olen lapsiltani tentannut, et oliks kauheeta, kun äiti oli niin paljon poissa, pitkiä päiviä ja näin. Ne sanoo, että vielä mitä! Sehän oli hienoa ku mä en ollut siinä jaloissa! --- Kyllä mä oon aina tykännyt sillä lailla, että täytyy perheasiat hoitaa kunnolla, et se on tärkeintä, että perhe voi hyvin. Järjestelykysymys ja delegointitaidot suurimmaksi osaksi. (HA4) Vaikka kaikki edellä mainitut yrittäjät kertoivatkin olevansa suhteellisen tyytyväisiä äitiyden ja yrittäjyyden yhteensovittamisessa, nousi esille mielestäni kaksi merkittävää asiaa: yksi haastateltavista myönsi välillä potevansa jonkun verran huonoa omaatuntoa ja toinen heistä oli aina niin väsynyt, että hän ei oikein muista asioita. Kahdesta muusta yrittäjä-äidistä toinen tunsi sovittaneensa yhteen äitiyden ja työn mielestään jonkin verran huonommin arkipäivässä ja toinen tunsi, että ravintolayrittäjyys oli vienyt liikaa aikaa ja energiaa nimenomaan perheeltä ja lapsilta. Toisaalta huonosti (sovitti yhteen yrittäjyyttä ja äitiyttä), siis siinä arkipäivässä. Mut mä sit pystyn tietysti ottamaan vapaata ny jo täs kohtaa.---kymmenen vuotta sitten, silloin mä en pystynyt olemaan pitkiä aikoja Mä luulisin et sitä pitäis kysyä pojalta. Elikkä hän varmaan sanoo, että mä olen ollut liian vähän kotona tai liian paljon poissa.--- Poika on joskus valittanut sitä, että ensimmäisiä kesiä, kun mä yritin olla sitten töistä pois ja olin maalla, mut vastasin puhelimeen. Saatoin puhua monta tuntia päivässä puhelimeen ja silloin hän sanoi, että se on ihan sama oisitsä töissä vai täällä, ku sä et oo täällä kuitenkaan.. Mutta nyt hän on murrosikäinen ja nyt hän toivoo, että oisin pois koko ajan. (HA3) Nyt mä oon aika väsynyt, et voin sanoa et mä oon ihan valmis luopumaan tästä, et tavallaan yrittäjyydestä. Toki mä ryhdyn uudelleen yrittäjäksi, yrittäjyys on verissä, mut mä teen sen semmoseks yrittäjyydeks et mä pystyn olemaan paljon lasten kanssa. Mutta ei enää ravintola-alaa.---kyllä vähän isoja tommoset (uhraukset), ku se vaan vierii sit noi vuodet ja lapset kasvaa, eikä oikein kerkee