GEOLOGINEN TOIMISTO GEOLOGINEN SUOMEN YLEISKARTTA LEHTI D 3 JOENSUU VUORILAJIKARTAN SELITYS TEHNEET BENJ. FROSTERUS J A W. W. WILKMAN 70 KUVAA, 4 KARTTAA JA 8 TAULUA HELSINGISSÄ 1920
GEOLOGINEN TOIMISTO GEOLOGINEN SUOMEN YLEISKARTTA LEHTI D 3 JOENSUU VUORILAJIKARTAN SELITYS TEHNEET BENJ. FROSTERUS JA W. W. WILKMAN 70 KUVAA, 4 KARTTAA JA 8 TAULUA HELSINKI 1920 VALTIONEUVOSTON KIRJAPAINO
SISÄLLYS. Alkulause 1 Johdanto 3 Yleissilmäys alueen vuorilajeihin 5 Vanhoja prekalevalaisia graniitteja 6 Petrograafisia tyyppejä 7 Alueen itä- ja koillisosien graniitit 7 Lujasti liuskeista graniittigneissiä 7 Harmaata graniittigneissiä 8 Vaaleanharmaata graniittigneissiä 9 Punertavanharmaata graniittigneissiä 9 Breksiamaista graniittigneissiä 9 Massamaisia graniitteja 10 Tasarakeisia rakennusmuunnoksia 10 Porfyyrigraniitteja 11 Sarvivälkegraniitteja 13 Juovikasta gneissigraniittia 14 Juovikkaisuuden ja liuskeisuuden ero 16 Apliitti- ja pegmatlittisuonia 17 Punaisen mikrokliinigraniitin juonia 18 Biotiittigraniitin juonia 19 Pielisjärven länsi- ja lounaispuolen graniitit 20 Tasarakeista graniittigneissiä 20 Porfyyristä graniittigneissiä 22 Sarvivälkegraniittia 22 Juovikasta gneissigraniittia ; nuorempien graniittien suonia.. 23 Kontiolahden porfyyrigraniittialue 24 Viinijärven ja Höytiäisen välinen graniittialue 25 Pieniä vanhemman graniitin alueita 26 Graniittigneissialueen emäksiset vuorilajit 27 A mfiboliittisulkeumia 28 Vanhemman graniitin juonia amfiboliitissa 28 Nuoremman graniitin juonia amfiboliitissa 30 Gabbroidisen amfiboliitin juonia 31 Sivu
IV Sivu Vanhemmassa vuoriperässä esiytyviä vuolukivenkaltaisia amfiboliitteja 32 Vuolukivenkaltaisia amfiboliitteja 35 Talkki- ja kloriittirikkaita sädekiviliuskeita 36 Serpentinisoitunutta amfiboliittia 37 Graniittigneissialueilla esiytyvien emäksisten vuorilajien ja vuolukivien suhteellinen ikä 37 48 Vanhempia liuskeita 38 Liuskeiden alusta ; maasälpärikas gneissi 38 Kiillegneissiä 40 Suonigneissiä ; eri-ikäisten graniittien juonia 40 Graniittijuonien suhteellinen ikä Sarvivälkeliusketta ja kiilleliusketta 48 Liuskeiden ja graniittigneissin kontaktisuhteet 51 Emäksisiä juonia gneississä, 52 Nuorempia prekalevalaisia graniitteja 52 Graniittigneissialueen nuoremmat graniitit 52 Tasarakeisia graniitteja 53 Porfyyrigraniitteja 56 Emäksisiä juonia 56 Läntisen liuskealueen nuoremmat graniitit 56 Porfyyrigraniittia 59 Porfyyrigraniitin ja liuskeiden kontaktisuhteet 59 Kalevalaiset liuskeet 60 Kalevalaisten liuskeiden pohjamuodostumia 60 Pohjagraniittia 60 Konglomeraattiliuskeita 62 Heinävaaran konglomeraatti 62 Sotkuman breksia 64 Kuorinkajärven NE-puolella oleva konglomeraatti 65 Leskelänvaara 66 Oravisalo 67 Konglomeraattikentät Latvajärven koillispuolella Kontiolahdella 68 Uusiutunutta graniittia 71 Kvartsiserisiittiliuskettä 72 Pohjamuodostumat Mölönjärvellä Juuan pitäjän kaakkoisosassa 74 Konglomeraatti Mölönjärven ja Saarijärven koillispuolella 74 Konglomeraatti Särkkälän länsipuolella 77 Silmäliuske Lehikoisen kohdalla 77 Portinkallion-Käkivaaran konglomeraatti 78 Koposenvaaran konglomeraatti 79 Serisiittirikasta kvartsipalloja sisältävää kvartsiittiliusketta 80
V Sivu Etelä- ja Lounais-Juuan silmäliuskee t 82 Halivaaran silmäliuskeet Juuassa 83 Silmäliuskeet Kaavin pitäjän itä- ja Polvijärven Luoteisosassa 85 Siikajärven silmäliuskealue Kaavin ja Nilsiän pitäjissä 86 Hajanaisia silmäliuske-e s iytymiä 86 Kvarisiittiliuskeita 87 Länsi-Juuan kvartsiittiliuskeet 81 Korteisenkylän kvartsiittiliuskevyöhyke Kaavilla 89 Unimäen-Honkavaaran-kvartsiittiliuskevyöhyke 90 Pisan kvartsiittialue 90 Keyritynmäki 93 Yläluostan kvartsiittialue 93 Vaikon kylän kvartsiittiliuskeet Juuassa 93 Outokummun kvartsiittiliuskealue Kokonvaaran-Paljakkavaaran jakso, 97 Luikonlahden kvartsiittiliuske Kaavilla 98 Martonvaaran kvartsiittiselänne 98 Erinäisiä kvartsiittiliuske-esiytymiä 98 Dolomiittisia kalkkikiviä 100 Juuanjärven kalkkikivikerrokset 100 Petrovaaran ja Kajoon kylän kalkkikivikerrokset 103 Pisan alueen kalkkikivikerrokset 105 Fylliittejä ja kiilleliuskeita 106 Fyl Iii ttejä 106 Saviliuskemaisia fylliittejä 107 Kvartsirikasta fylliittiä 108 Ruosteista magneettikiisurikasta fylliittiä 108 Sarvivälkeliusk e ita 106 Kiilleliuskeita 109 Stauroliitti- ja andalusiittikiilleliuskeita 110 Granaatinpitoista kiilleliusketta 112 Poikittaisliuskeisuutta 112 Pallomuodostuksia liuskeissa 112 Stratigrafia. Olosuhteet liuskealueen läntisellä rajalla 114 Emäksisiä juonivuorilajeja kalevalaisissa liuskeissa 115 Kalevalaisia metabasiitteja 115 Oliviini- ja serpentiin.vuorilajeja ; karbonaattivuolukiviä 117 Oliviinikiveä 118 Asbestikiveä 120 Sädekiveä 122
sivu Serpentiinikiveä 122 Oliviini- ja serpentiinivuorilajien geologinen esiytyminen.... 124 Oliviini. ja serpentiinivuorilajien ja kalevalaisten metabasiittien 127 VI väliset suhteet Oliviini- ja serpentiinivuorilajien ja postkalevalaisen graniitin väliset suhteet 127 Oliviini -, asbesti- ja serpentiinikivien keskinäiset suhteet 128 Karbonaattivuolukivet 130 Biotiittikamptoniittia 185 Postkalevalaisia graniitteja 136 T asarakeinen graniitti 137 Postkalevalaista pegmatiittia 140 P ostkalevalaisen graniitin juonia 141 Postkalevalaisia graniittijuonia kvartsiittiliuskeissa ja metabasiiteissa 142 Graniittijuonia kalevalaisen liuskealueen itäosissa 143 Jatulilaiset liuskeet 144 Jatulilaisia pohjamuodostumia 145 Graniittigneissin rajalla esiytyviä konglomeraatteja 145 Viesimonjoen konglomeraatti Kiihtelysvaaralla 145 Pölkkylammen konglomeraatti Kiihtelysvaaralla 148 Selkien ja Mönninvaaran kylien konglomeraatit Kaakkois- Kontiolahdella 148 Enon pitäjän konglomeraatit 149 Kalevalaisten liuskeitten rajoilla esiyty v iä konglomeraatteja 149 Kiihtelysvaaran kirkonkylän eteläpuolella oleva konglomeraatti 149 Kyykän konglomeraatti Kontiolahdella 151 Po hj aliuskeita 152 Höllerivaara 153 Enonvaara 153 Hiisvaara 153 Kolivaara 154 Jatulilaisia kvartsiitteja 154 Hieno- tai keskirakeista kvartsiittia 154 Karkearakeista konglomeraattimaista kvartsiittia 155 Vinoa kerrostusta, aallonjälkiä 155 Poikittaisliuskeisuutta 156 Kvartsiittikerrosten paksuus 156 Uraliittidiabaasia 157 Uraliittidiabaasin ja jatulilaisen kvartsiitin välisiä kontakteja 160. Plagioklaasiporfyyriä 162 Uraliittidiabaasijuonia graniittigneissialueella 162
VII Sivu Nuorempaa diabaasia 163 Siirrosvyöhykkeitä 163 Hankausvyöhykkeitä 163 Ylisiirrosvyöhyke 166 Teknillisesti käyttökelpoisia mineraaleja ja vuorilajeja... _ 168 Asbesti 168 Talkki 169 Grafiitti 170 Haapamäen grafiittipaikat Leppävirralla 170 Tuusniemen, Heinäveden ja Liperin pitäjien grafiittipaikat 171 Kuparikiisu 172 Kontiolahden ja Enon pitäjien kuparikiisunpitoiset kvartsijuonet 172 Outokummun malmikenttä ja kuparitehdas 176 Rikkikiisu 178 Magneettinen rautamalmi 178 Molybdeenihohde 179 Juonikvartsi 180 Vuolukivi 180 Kloriitti- ja talkkirikkaat amfiboliitit 181 Asbestirikkaat vuolukivet 182 Karbonaattirikkaat vuolukivet 182 Dolomiittiset kalkkikivet 187 Kovasinliuskeet 188 Graniitit 189
ALKULAUSE. Joensuun vuorilajikartan D 3 selityksen olemme toimittaneet siten, että allekirjoittanut Wilkman on kerännyt tiedot tutkijoitten päiväkirjamuistiinpanoista ja muista lähteistä ja järjestänyt ne, jonka jälkeen yhteisesti olemme laatineet tekstin. Teoksen on suomentanut allekirjoittanut Wilkman. Helsingissä, huhtikuulla 1917. Benj. Frosterus. W. W. Wilkman.
JOHDANTO. Joensuun vuorilajikartan D 3 alueen yleinen kartoitus toimitettiin kesinä v. 1895-1901. Osaksi samaan aikaan, mutta etupäässä kuitenkin myöhemmin, toimitettiin erikoistutkimuksia, ja tarkastuksia erityisissä geologisesti tärkeissä alueen osissa. Tutkimustyöt lopetettiin sen vuoksi vasta kesällä 1913. Kartoitustyötä on johtanut geologi t :ri Benj. Frosterus. Saman alueen maalajikartan selityksen alussa tehdään selkoa kartoitustyön kulusta. Seuraavia erikoistutkim uksia on toimitettu : Vuonna 1900 kartoitti Frosterus Nunnanlahden vuolukivilöydöt Juuassa (mittakaavassa 1 : 20000) ; 1901 W. W. Wilkman Kontiolahden itäosan, Lounais-Juuan ja osan Polvijärven Sotkuman kylästä (1 : 20000) ; 1909 Wilkman Mölönjärven seudun Juuassa (1 : 8000). Vuosina 1909-1911 toimitti ins. O.Trüsted malmitutkimuksia ja timanttiporauksia Outokummun seudussa Kuusjärvellä, jotenka saatiin lisätietoja tämän seudun vuorilajeista. Malmin etsintää on edelleen toimitettu eri osissa Rääkkylän, Liperin, Kuusjärven, Polvijärven ja Kaavin pitäjistä. V. 1910 tutki ja kartoitti Trüstedt Leskelänvaaran seudun Liperissä (1 : 8000) ja Oravisalon kaakkois-osan Rääkkylässä (1 : 16000) ; 1910 tutki A. Talvia Outokummun-Kokonvaaran ja Lietukan-Kuusjärven kirkon väliset seudut sekä osia Kaavista, erittäin Siikajärven ympäristön, 1912 Niinikkosaaren Liperissä ja Kuusjärven-Viuruniemen välisen seudun (1 : 20000) ; 1912 J. N. Soikero Kaakkois- Kaavin ja Luoteis-Polvijärven (1 :. 20000). V. 1913 tarkasti Wilkman lopuksi alueen läntisiä osia. Vuorilajikartan on laatinut allekirjoittanut Wilkman ja se perustuu niitten seutujen työ- ja erikoiskarttoihin, joita tutkijat kenttätöitten aikana ovat kartoittaneet. Kartta-ainesta käytettäessä on muutoksia tehty siihen määrin kuin tarkastusmatkoilla tehdyt havainnot ovat sitä aiheuttaneet. Pohjana on käytetty Maanmittausylihallituksen yleiskarttaa 1 : 400000. Kertomus perustuu tutkijoitten päiväkirjoihin ja Frosteruksen v. 1902 julkaisemaan teokseen : Bergbyggnaden i sydöstra Finland (Bulletin de la Commission géologique de Finlande N:o 13).
4 Tässä on kuitenkin otettu huomioon niitä muutoksia käsityskannassa eräitten vuorilajien iästä, joita on tapahtunut sikäli kuin geologiset tutkimukset ovat maassamme edistyneet. Kertomukseen kuuluvat piirustukset ja kartat on tehnyt neiti Elin Åkesson.
YLEISSILMÄYS ALUEEN VUORILAJEIHIN. Kartta-alueen itä-, koillis- ja pohjois-osat käsittävät vanhoja vuorilajeja, jotka ovat vanhempia kun alueen keskiosissa esiytyvät kvartsiitti- ja liuskemuodostumat. Tässä laajassa alueensa tavataan liuskeutuneita graniitteja (graniittigneissejä, gneissigraniitteja), porfyyrigraniitteja ja pegmatiittejä. Eräitä näistä lävistävät emäksiset vuorilajit, jotka esiytyvät milloin pahkuina ja suonina, milloin itsenäisinä joukkueina. Tähän vanhaan ryhmään on vielä viety muutamia liuskeita (kiilleliuskeita ja sarvivälkeliuskeita ), jotka ovat graniittialueilla ja joita yksi tai useammat graniitit lävistävät. Nämä liuskeet muodostavat graniittien kanssa enimmäkseen suonigneissejä. Alueen länsi- ja lounais-osissakin eriytyy vanhoja liuskevuorilajeja. Ne ovat lujasti poimuttuneita suoni- ja kiillegneissejä, joista viimemainitut ovat usein kiilleliuskeen kaltaisia alueen keskiosissa esiytyvien nuorten liuskeitten läheisyydessä. Nämäkin vanhat liuskeet ovat useimmilla paikoilla graniittien lävistämiä ja rajoittuvat samannäköisten vanhojen graniittien alueihin kuin kartta-alueen itäosissa. Vähemmässä määrin tavataan juonina ja pieninä alueina erästä graniittia (postkalevalainen graniitti), joka on nuorempi kuin seuraavassa mainitut nuoret liuskeet. Alueen keskiosa käsittää nimittäin fylliiittejä ja kiilleliuskeita, jotka meidän mielipiteemme mukaan kuuluvat nuorempaan vuorilajiryhmään (kalevalainen liuskemuodostuma ). Liuskeilla on täällä NNW-SSE pääkulkusuunta ja ne muodostavat mahtavan kerrossarjan, jonka pohjalla vanhemman vuoriperän rajoilla tavataan breksioita, konglomeraatteja ja serisiittirikkaita kvartsiittiliuskeita ruosteisten fylliittien ja särvivälkeliuskeitten ohessa. Lounais-Juuassa ja Luoteis-Kaavilla on viimemainittuihin kerrostunut välikerroksina dolomiittisia kalkkikiviä.
Tätä liuskemuodostumaa, jonka Frosterus ja Ramsay1 on nimittänyt» kalevalaiseksi», lävistää raja-alueilla monessa kohden erilaiset emäksiset juonivuorilajit. Kvartsiittiliuskeissa tavataan esim. muuttuneita gabbrovuorilajeja (metabasiittejä ), ja varsinaisen liuskealueen länsi- ja luoteisosissa Kuusjärven, Polvijärven ja Juuan pitäjissä esiytyy sekä kvartsiiteissa että kiilleliuskeissa linsseinä tai pahkuina oliviini ja serpentiinivuorilajeja ja vuolukiviä. Yllä mainitut graniitit ovat nuorempia kuin nämä emäksiset vuorilajit ja muodostavat juonia kalevaisessa liuskemuodostumassa ja sen emäksisissä vuorilajeissa. Ne muodostavat täällä suuren alueen Kaakkois-Kaavilla ja hajanaisia pieniä ryhmiä pohjoisessa ja etelässä liuskealueen rajaa pitkin. Graniittigneissialueen rajaa pitkin kulkee idässä vihdoin kapea vyöhyke nuoria, n.k. jatulilaisia kvartsiitteja, jotka ovat puristuneet lännessä olevien kalevalaisten liuskeitten ja idässä esiytyvän graniittipohjan väliin. Niitten alla on monessa kohden graniitin rajalla tyypiillisiä poh jakonglomeraattea ja pohjaliuskeita. Kalevaisten liuskeitten rajalla on taas ylisiirrosvyöhyke, joka on erittäin selvä Kontiolahden pitäjän itäosassa. Jatulilaiset kvartsiititkin ovat melkein kaikkialla, varsinkin Pielisjoen NW- ja Pielisjärven S-puolisissa seuduissa, metamorfosoituneitten emäksisten vuorilajijuonien (uraliittidiabaasin ) lävistämiä. VANHOJA PREKALEVALAISIA GRA- NIITTEJA. Alueen vanhimmat graniitit ovat merkityt kartalle vaalealla värinä. Ne ovat vanhempia kun alueen keskiosassa esiytyvät liuskeet ja ovat kartta-alueen itäosissa vallitsevina vuorilajeina. Ennen o n niitä kutsuttu ylimalkaan»graniittigneisseiksi», syystä että ne ovat sotkeutuneet toisiinsa niin täydellisesti, että niitä voidaan ainoastaan suurella vaivalla ulkona kenttätöissä jakaa ryhmiin geologisen ikänsä mukaan2. Näitten graniittien joukossa on kaksi päätyyppiä: vanhempi, tavallisesti liuskeinen tai juovainen, harmaa oligoklaasi-biotiittigraniitti ja nuorempi, punainen mikrokliinigraniitti. Jälkimäinen 1 W. Ramsay. Geol. För. Förh. Bd. 24. S. 82. Stockholm 1902. 2 Benj. Frosterus. Bergbyggnaden i sydöstra Finland. Bull. de la Comm. géol. de Finlande. N:o 13, s. 4-6.
lävistää tavallisesti edellistä ja on usein pegmatiittisesti muodostunut. Molemmat graniitit ovat nuorempia kuin siellä täällä pieninä alueina esiytyvät liuskeet, sillä molemmat lävistävät niitä. Etupäässä on mikrokliinigraniitti tunkeutunut niihin ; siihen on nimittäin usein vaipunut suuria liuskealueita, mutta sitäpaitsi tavataan liuskealueitten ja harmaan gneissigraniitin rajoilla hienoja kiillerikkaita suonia viimemainitusta, joka on tunkeutunut liuskekerrosten väliin. Rakenteeltaan ja yleiseltä geologiselta esiytymistavaltaan muistuttavat nämä hyvin paljon Keski- ja Länsi-Suomen graniitteja. Sen vuoksi on jossakin määrin syytä pitää niitä samanikäisinä kuin nämä, vaikka tätä ei ole voitu täydelleen todistaa siitä syystä, että Länsi- ja Itä-Suomen liuskealueet eivät ole keskenään yhteydessä. Jos kuitenkin maan eri osissa vallitsevia geologisia suhteita voitaisiin verrata keskenään, niin kartta-alueella esiytyvä harmaa gneissigraniitti ja kaikki muut lujasti metamorfosoituneet vanhat graniitit_ vastaisivat geologisesti niitä Länsi-Suomen vanhoja graniitteja, joita on otaksuttu olevan vanhempia kuin siellä esiytyvät n. k. bottnialaiset liuskeet. Nämä graniitit olisivat siis tässä tapauksessa prebottnialaisia. Täällä esiytyvät punaiset mikrokliinirikkaat graniitit vastaisivat taas niitä Länsi-Suomen graniitteja, jotka lävistävät bottnialaisia liuskeita. Paitsi näitä kahta pääryhmää voitaisiin otaksua muitakin olevan, vaikka ei ole ollut mahdollista eroittaa sellaisia. Petrograafisia tyyppejä. Yllämainitut graniitit ovat eri määrin paineliuskeisia ja metamorfosoituneita. Jos niitä jaotetaan sellaisten rakenne-erilaisuuksien perusteella, saadaan seuraavia muunnoksia : lujasti liuskeinen graniitti eli tyypillinen graniittigneissi, massamaiset vanhat graniitit ja juovikkaiset gneissigraniitit. Eri ryhmissä on sekä tasarakeisia että porfyyrisiä graniitteja, ja näistä on toisilla tavallinen graniittikokoumus, kun taas toisilla, jotka sisältävät runsaammin tummia mineraaleja, on syeniittinen tai dioriittinen luonne. Mitään jyrkkää rajaa ei kuitenkaan nähdä näitten eri muunnoksien välillä, vaan ne esiytyvät vaihdellen keskenään yhtenäisten eruptiivimassojen differentiatiotuloksina. Alueen itä- j a koillis-osien graniitit. Lujasti liuskeista graniittigneissiä. Useimmat itäisen ja koillisen graniittialueen graniiteista ovat niin liuskeisia ja metamorfosoituneita, että ne paremmin muistuttavat gneissejä kuin graniitteja. Kartalla ovat harmaalla juovituksella mer-
8 kityt kaikki ne graniittialueet, missä vuorilajin gneissimäinen rakenne selvästi pistää näkyviin. Nämä alueet käsittävät siis sekä tyypillisiä graniittigneissejä että osaksi myös vähemmässä määrin puristuneita graniitteja. Tyypilliset graniittigneissit eroitetaan massamaisista graniiteista suuremman paineliuskeisuuden ja metamorfoosin nojalla. Rakenteeltaan ne ovat usein hienorakeisia ja aineosat täydellisesti rikkiruhjoutuneita. Ainoastaan muutamissa harvoissa isoissa maasälpärakeissa nähdään jälkiä alkuperäisestä kiderakenteesta. Kvartsi muodostaa joko yksinään tai kiilteen (biotiitin ja muskoviitin) kanssa hienorakeisen ainejoukon särkyneitten maasälpärakeitten väliin. Uudestaan muodostuneet mineraalit, kuten muskoviitti, serisiitti, kloriitti ja epidootti, täyttävät särkymisesta syntyneet raot ja ruhjevyöhykkeet vuorilajissa. Kiille on Kuva 1. Graniittigneissiä Viekijärven eteläpuolella Pielisjärvellä. 5/6 luonn. kokoa. tavallisesti kasautunut liuskeisuuderysuuntaan kulkeviksi täpliksi tai juoviksi (kuv. 1). Väriltään ovat gra - niittigneissit toisinaan harmaita, toisinaan punaisia. Eri värimuunnokset eivät yleensä eroa kokoumukseltaan toisistaan. Harmaat ovat useammin porfyyrisesti muodostuneita ja kiillerikkaampia kuin punaiset. Jälkimäisissä on biotiitin - sijaan tavallisesti tullut muskoviittia. Lujasti liuskeista harmaata graniittigneissiä on Saarivaaran kylässä Korpiselän pitäjässä (E. Sarlin). Maasälpä on siinä vaaleanharmaata tai vihertävänharmaata. Biotiitti peittää liuskeutumispinnat ja muodostaa verkk okudoksen vuorilajiin. Samallaista kovin muuttunutta harmaata graniittigneissiä. on Marjovaaran SE-puolisessa seudussa Lounais-Ilomantsissa (E. Sarlin). Tyypillistä, lujasti liuskeista, tummanharmaata, sarvivälkkeenpitoista graniittigneissiä on Ahmovaarassa, n. 4 km Riitavaaran NW-puolella Pielisjärven pitäjän luoteis-osassa. Ainekset
9 ovat siinä puristuneet hienojyväiseksi massaksi, johon kvartsi ja maasälpä muodostavat valkoisia täpliä. Vaaleanharmaata graniittigneissiä, johon biotiitti on kasautunut hieno- tai keskirakeisessa, kvartsista ja valkoisenharmaasta maasälvästä muodostuneessa ainejoukossa hajallaan oleviksi täpliksi ja juoviksi, tavataan Viekijärven eteläpuolisessa seudussa Pielisjärvellä (J. Boxström). Samallaista graniittigneissiä, joka sisältää vaaleanpunaista maasälpää yksinäisinä porfyyrisinä kiteinä, on Valkiajärven NW-puolella Koillis-Ilomantsissa (E. Katila). Punertavanharmaata graniittigneissiä,jossa on rikkiruhjoutunutta kvartsia ja vaaleanpunaista maasälpää tavataan Konnanlammen eteläpuolella Nurmeksessa ja Mustassavaarassa Hattuvaaran kylän NE-puolella - Ilomantsissa. Viimemainitussa paikassa on vuorilajin maasälpä kellertävänpunaista ja muodostaa liuskeisuuden suuntaan puristuneita silmäkkeitä- Samannäköistä punertavanharmaata graniittigneissiä on Valkeanvaarassa Sokojärven SE-puolella Pielisjärven pitäjän eteläosassa. Maasälpä ja kvartsi muodostavat täälläkin puristuneita»silmiä», linssejä ja juovia, joitten väliin kiille (biotiitti) on keräytynyt eri pituisiksi juoviksi. Nähtävästi ovat nämä graniittigneissit muuttuneita punaisia porfyyrigraniitteja. Breksiamaisesti särkynyttä graniittigneissiä. Ahvenisen salmen SW-puolella, jatulilaisen kvartsiittivyöhykkeen itäpuolella Enon pitäjässä, kulkee graniittigneissialueen halki. NW-suuntaan hankausvyöhyke jossa vuorilaji on erittäin lujasti muuttunutta ja breksiannäköistä. Tätä vuorilajia ovat esim. Paukkajanvaara, Enonvaara ja Mustavaara. Enonvaaran pohjois-osassa on vuorilaji Frosteruksen mukaan pää-asiallisesti punertavaa ja juovikasta ; gneissimäistä (suunta N75 E, kaltevuus 60-70 NW kohti). Punainen maasälpä muodostaa usein suuria särmikkäitä yksilöitä ; kvartsi on punertavanharmaata ja maasälvän tavoin muodostunut säännöttömiksi teräväsärmäisiksi rakeiksi. Juovikkaisuuden suunnassa on tässä vuorilajissa runsaasti selvään liuskeisia amfiboliitti- ja sarvivälkegneissilinssejä, ja vuorilaji on niitten läheisyydessä vielä enemmän juovikasta, kloriittirikasta ja väriltään tummanvihreänharmaata. Maasälpärakeet ovat vihreänharmaanvärisiä (plagioklaasia) ja aivan särkyneitä sekä täynnä epidoottia, kiillettä, kloriittia ja pieniä serisiittisuomuja. Mustassavaarassa on graniittibreksia paikoin terveempää, ja se näkyy silloin olevan keskirakeista kiilteestä köyhää graniittia. Maasälpä on siinä vaaleanharmaata, selvästi kaksoisviirukkeista ; kvartsi, kiille ja vä-. 2
1 0 häinen kloriittimäärä muodostavat maasälpärakeita ympäröivän hienorakeisen ainejoukon. Vuorilaji muodostaa jatulilaisten kvartsiittien alustan ; sen rakenne johtuu nähtävästi kalevalaisten ja jatulilaisten liuskeitten poimutussuuntaan tapahtuneesta vuoriperän ruhjoutumisesta ja hankautumisesta. Massamaisia graniitteja. Tasarakeisia rakennemuunnoksia. Massamaista, tasarakeista tai vain heikosti liuskeista tummanharmaata, Kuva 2. Ruhjeilmiöitä harmaassa mikrokliinirikkaassa graniitissa ; Kokkarin kylän,länsipuolella Korpiselällä. Nik. rist. 12 x luonn. suuruutta. harmaata, kellertävänharmaata tai punaisenharmaata graniittia tavataan pieninä alueina Kiihtelysvaaran ja Korpiselän pitäjissä sekä Ilomantsin pitäjän lounais- ja keskiosissa. Paikoin nähdään graniitissa jälkiä porfyyrirakenteesta. Ne alueet missä nämä tyypit esiytyvät, ovat merkityt kartalle vaalealla värillä ilman juovia. Graniitti on tavallisesti biotiitti- ja plagioklaasirikasta. Eräissä muunnoksissa on biotiitin sijassa osaksi sarvivälkettä. Tummien mineraalien runsauden takia ovat nämä graniitit tavallisesti väriltään tummanharmaita. Vaaleanharmaata maasälpää (plagioklaasia, mi krokliiniä) sisältävät vaaleanharmaat graniitit ovat taas yleensä jo-
tenkin köyhiä kiilteestä ; punaisenvärisissä muunnoksissa on vaaleanpunainen maasälpä (mikrokliini) vallitsevana. Graniittien rakenne vaihtelee hieno- ja keskirakeisen välillä. Keski- tai jotenkin karkearakeisia tummia graniitteja on esim. Korpijärven N-puolisissa ja Vuotsijärven SE-puolisissa seuduissa Korpiselällä, Luutalahden ja Öllölän kylissä Lounais-Ilomantsissa ja Möhkön ruukin seuduilla Ilomantsin pitäjän itäosassa. Graniittien pää-ainekset ovat täällä harmaa mikrokliini, harmaa tai kellertävänharmaa samea ja lujasti muuttunut plagioklaasi, kvartsi, biotiitti, muskoviitti, epidootti ja vähässä määrin sarvivälke. Sarvivälkerikkaissa dioriittimaisissa muunnoksissa tavataan toisinaan kellertävänharmaan tai vihreänharmaan oligoklaasin hajarakeita. Maasälpärakeet ovat etenkin siellä, missä ne esiytyvät hajarakeina, muodoiltaan särkyneitä, ja niiden kaksoisviirut taipuneita. Ne ovat hienorakeisessa kvartsista, kiilteestä ja maasälpäsiruista muodostuneessa perusmassassa (kuv. 2). Biotiitti on kasautunut liuskeisuuden suuntaan järjestyneiksi täpliksi. Rakoja ja luisupintoja kulkee ristiin rastiin vuorilajin läpi, ja ne ovat täyttyneet sekundäärisesti muodostuneilla mineraaleilla (kuten kiille, kvartsi, epidootti y. m.). Graniitti sisältää usein pitkulaisia tummia gneissiosia tai emäksisiä murtokappaleita, jotka ovat vuorilajin kulkusuunnassa. Valkoisenharmaan tai vaaleanpunaisen apliitin ja pegmatiitin suonia tavataan yleisesti. Toinen tyypillisen harmaan graniitin alue on Kaakkois-Kiihtelysvaaralla ja Luoteis-Tohmajärvellä nuorten liuskealueitten rajalla. Graniitin maasälpä on täällä pää-asiallisesti vihreänharmaata oligoklaasia. Vanhoissa graniiteissa yleensä tavattavat raot ja l uisupinnat lävistävät joka suuntaan vuorilajia. Tyypillistä punaista vanhaa graniittia on Kutsunvaaran kylässä Pohjois-Tohmajärvellä, josta se ulottuu N suuntaan Kiihtelysvaaran Oskolan kylään. Graniitti on karkearakeista, rapautuneessa pinnassa vaaleanpunaista tai harmaanvalkoista ja heikosti liuskeista N-S suuntaan. Punainen maasälpä (mikrokliini) on paikoin muodostunut 1-1.5 sm :n pituisiksi ja 0.5 sm :n levyisiksi Karlsbaderkaksoiskiteiksi pyöristyneine särmineen. Kiteet ovat järjestyneet pitkittäin vuorilajin kulkusuuntaan ja itse vuorilaji on huomattavan puhdasta gneissis ulk eumista. Porfyyrigraniitteja. Tasarakeiset graniitit muuttuvat monessa kohden puhtaiksi porfyyrigraniiteiksi. Hajarakeet ovat harmaanvalkoista, vaaleanharmaata tai punertavaa mikrokliinia samoine muotoineen ja esiytymistapoineen, kuin yllä mainittiin. Niissä nähdään sisäänkasvaneita kiillesuomuja ja kvartsirakeita. Hajarakeitten suuruus vaihtelee 1 ja 4 sm :n välillä pituudeltaan. Hyvin paineliuskei-
1 2 sissa graniiteissa ne muodostavat puristuneita»silmiä» ja juovia, joita usein ympäröi kiille- tai kloriittivaippa. Sarvivälkkeenpitoisissa muunnoksissa tavataan usein pieniä harmaan tai vihreänharmaan oligoklaasin hajarakeita. Näissä muunnoksissa on perusmassa tummempaa ja hienorakeisempaa kun tavallisissa graniiteissa. Aineksista on biotiitti kasautunut täpliksi tai järjestynyt lyhyiksi juoviksi. Porfyyrigraniiteissa nähdään samallaisia paineilmiöitä kuin tasa.- rakeisissa graniiteissa. Sarvivälkerikkaissa dioriittimaisissa muunnoksissa on kellertävänvihreä epidootti tavallinen raontäytemineraali. Porfyyrigraniittia tavataan pieninä alueina Enon pitäjän keskija pohjois-osissa. Luoteis-Ilomantsissa Koitereen. länsi- ja pohjoispuolella ja Kaakkois-Pielisjärvellä sitä on suurempina massiiveina. Pienempi sellainen on Räpsyvaaran, Siikavaaran ja Hattuvaaran kylissä samassa pitäjässä. Nuorempien liuskeitten ja kvartsiittien ympäröimä alue tavataan Kontiolahden pitäjässä. Biotiittirikasta harmaata porfyyrigraniittia on Nesterinsaaren ja Kaltimon kanavan seuduilla Enon pitäjässä. Graniitti on täällä jotenkin karkearakeista, liuskeista ja sisältää gneissin murtokappaleita. Harmaanvalkoiset porfyyriset maaasälpärakeet ovat useimmiten muodostuneet Karlsbader-kaksoisiksi (0.8-1 sm :n levyisiä ja 2-3 sm :n pituisia). Vähemmässä määrin tavataan vaaleanvihertävää oligoklaasia hajarakeina, jotka tavallisesti ovat pienempiä kuin edellämainitut. Samaa tyyppiä on Kuisman kylän porfyyrigraniitti Kaakkois- Enossa. Kuisman kylän NE-puolisessa seudussa ovat hajarakeet punaista kalimaasälpää ja punaiset graniittisuonet lävistävät täällä selvään liuskeista porfyyrigraniittia. Massamaisempaa karkearakeista porfyyrigraniittia on Rukaveden NE-puolisessa seudussa Kelvänjoen yläpään varrella. Tässäkin graniitissa ovat hajarakeet pääasiallisesti punavärisiä ja vain vähässä määrin harmaita maasälpiä (oligoklaasia), ja siinä nähdään selviä k ataklaasi-ilmiöitä. Se on tavallisesti sarvivälkkeenpitoista, ja tummat ainekset ovat kasautuneet ryhmiksi ja täpliksi. Yhtä yksitoikkoista on porfyyrigraniitti Koitereen SW-, NWja N-puolisissa seuduissa Ilomantsissa ja Pielisjärven pitäjän SEosassa. Maasälpä on väriltään punaista tai harmaata. Punainen muodostaa tavallisesti hajarakeet. Massamaiset ja hyvin liuskeiset osat vaihtelevat keskenään. Tyrjänsaarella Koitereen lounaisrannalla esiytyvässä porfyyrigraniitissa on harmaanvalkoisen maasälvän hajarakeina. Mainitun järven NW-puolella sisältää vuorilaji mikrokliinin ohessa runsaasti
13 vihreänharmaita plagioklaasikiteitä. Porfyyriset hajarakeet ovat puristuneet vuorilajin liuskeisuuden suuntaan. Ne saavuttavat 8 sm:n pituuden ; ja n. 2 sm:n leveyden. Tummanharmaata, lujasti liuskeista, biotiitti- ja sarvivälkerikasta graniittia, joka sisältää suuria punaisen mikrokliinin ja pienempiä harmaanvalkoisen plagioklaasin hajarakeita, tavataan E. Sarliinin mukaan Hiiskoskella ja Marjovaaran itäpuolella Ilomantsissa. Samallaista ruskeanharmaita liuskeisuuden suuntaan venyneitä porfyyrisiä maasälvän kaksoiskiteitä sisältävää porfyyrigraniittia on Salmivaaran N-puolisessa seudussa Itä-Pielisjärvellä. Inarivaaralla Venäjän rajalla tavataan hyvin liuskeista, harmaanruskeata porfyyrigraniittia. Hajarakeet ovat täällä rapautunutta punaista kalimaasälpää ruskeine reunoineen (hematiittihiukkasia). Ne ovat keltaisenharmaassa tai ruskeanharmaassa kvartsista, biotiitista ja maasälvästä muodostuneessa perusmassassa, jossa paikoin on runsaasti biotiittia. Sarvivälkegraniitteja. Sarvivä lkkeenpitoiset, harmaat tai punaiset, tavallisesti plagioklaasirikkaat graniitit muodostavat, paikkapaikoin pieniä massiiveja tavallisten graniittien alueilla. Nämä ovat usein kuitenkin niin pieniä, ettei niitä ole voitu merkitä kartalle. Tavallisten graniittien tavoin ovat ne yleensä lujasti metamorfosoituneita ja ruhjoutuneita. Viimemainitussa tapauksessa ovat ne ristiin rastiin epidootin ja kloriitin täyttämien rakojen lävistämiä. Sarvivälkegraniitit esiytyvät monessa kohden vanhojen kiilledioriittien ja amfiboliittien yhteydessä ja muuttuvat silloin niiksi. Vaaleanharmaata sarvivälkegraniittia on pienenä alueena Mönninvaaran kylän pohjoispuolella Kontiolahdella, ulottuen täältä Pielisjoelle saakka Jakokosken yläpuolella. Vuorilajin pääjoukko on tasarakeista, pienempiä osia siitä on porfyyrimaista ja runsaasti sekundääristen mineraalien täyttämien rakojen lävistämää. Nuoremman graniitin suonia kulkee sarvivälkegraniitin läpi. Samallaista vuorilajia on Pallosenvaaran kylän kaakkoispuolella Ilomantsissa. Möhkön ruukin NE-puolella Ilomantsissa esiytyy liuskeinen biotiittirikas sarvivälkegraniitti, jossa on suuria särkyneitä punaisen mikrokliinin ja vihreänharmaan plagioklaasin hajarakeita. Perusmassa sisältää runsaasti tummia mineraaliaineksia. Merilänvaaralla,Itä-Pielisjärvellä tavataan siellä esiytyvän dioriittimassiivin rajalla sarvivälkegraniittia, jossa sarvivälke on keräytynyt tummanvihreistä 0.5-1 mm :n levyisistä sälöistä muodostuneiksi ryhmiksi.
1 4 Huhtilammen ja Uskaljärven kaakkoispuolisessa seudussa Kiihtelysvaaran pitäjässä esiytyy hieman erilaatuinen punainen sarvivälkegraniitti. Tämä keskirakeinen, heikosti liuskeinen maasälpärikas vuorilaji sisältää punaista tai punaisenharmaata, hyvin muuttunutta piagioklaasia, klooriittisoitunutta sarvivälkettä ja vä - hässä määrin punaisenviolettia kvartsia. Sarvivälke muodostaa leveitä liuskeisuuden suunnassa olevia sälöjä. Epidoottia tavataan sekundäärisenä aineksena jotenkin. runsaasti. Vuorilaji on sitkeätä ja lohkeaa säännöttömiksi kappaleiksi. Jänisjoella on vuorilaji kar keampaa ja pegmatiitin ja tasarakeisen punaisen graniitin suonet lävistävät sitä täällä. - Samassa seudussa lävistävät uraliittidiabaasijuonet sarvivälkegraniittia ja sisältävät murtokappaleita sekä tästä että sen juonivuorilajeista. Aikaisemmin mainittu harmaa gneissigraniitti ympäröi sarvivälkegraniittialuetta. Niitten rajat ovat epäselviä- ja näyttää siltä kuin muuttuisi sarvivälkegraniitti vähitellen ilman jyrkkiä rajoja harmaaksi graniitiksi. Sekä harmaata että punaista maasälpää sisältävää sarvivälkegraniittia on havaittu Marjovaaran (E. Sarlin) ja Hattuvaaran kylän (E. Katila) kaakkoispuolisissa seuduissa Ilomantsin pitäjässä. Viimemainitulla paikalla esiytyvä hienorakeinen vuorilaji sisältää vaaleanpunaista maasälpää ja vaaleanharmaata kvartsia. Särvivälke on mustanvihreätä ja muodostaa 1-4 mm :n pituisia ja 0.5-2 mm :n levyisiä, joko yksinäisiä tai ryhmiin järjestyneitä sälöjä. Noin 8 km Suurivaaran NW-puolella Ilomantsissa on dioriitin rajalla pieni vaaleanruskean sarvivälkegraniitin alue (J. Forsman). Ainekset ovat hyvin ruhjoutuneita ja sarvivälke muodostaa hajallaan olevia mustanvihreitä täpliä. Juovikasta gneissigraniittia. Liuskeisista graniiteista eroavat gneissigraniitit viirukkaisuudellaan eli juovikkaisuudellaan. Tummat ja vaaleat ainekset ovat kasautuneet erikseen pitkiksi keskenään yhdensuuntaisiksi juoviksi ja ovat usein lujasti poimuttuneita tai sotkeutuneita. Tämän takia muistuttaa vuorilaji hyvin paljon suonigneisiä (katso kuv. 3). Nauhamaisten juovien tumma väri aiheutuu kiilteen, tavallisesti biotiitin runsaasta määrästä. Vaaleat suonet ovat pääasiallisesti hienorakeista vaalean kvartsin ja vaaleanharmaan tai vaaleanpunaisen maasälvän apliittimaista sekoitusta, ja niissä on vain harvaan tummia mineraaleja. Näihin liittyy vielä leveämpiä apliitti- ja pegmatiittisuonia, kulkien osaksi juovikkaisuuden suuntaan, osaksi viistoon tai
poikki tämän suunnan. Nämä ilmiöt ovat nähtävästi yhteydessä gneissigraniittien suonigneissimäisen muodostumistavan kanssa. Kartalla ovat ne alueet, missä juovikkaat gneissigraniitit ovat vallalla, merkityt viiruilla : Sellaisia vuorilajeja on laajoilla aloilla Pielisjärven NE-puolisissa seuduissa Pielisjärven ja Nurmeksen pitäjissä, jotavastoin Ilomantsin ja Korpiselän pitäjien vanhat graniitit ovat pääasiallisesti liuskeutuneita graniitteja. Edellä mainitut vaihtelevat kuitenkin jälkimäisten kanssa, niin ettei niitä voida karttograafisesti jyrkästi eroittaa toisistaan. Tyypillistä keskirakeista harmaata gneissigraniittia tavataan esim. Mukavaaran kylän W-puolisessa seudussa sekä Pankajärven N- ja NW-puolella Pielisjärven pitä- Kuva 3. Gneissigraniittia Korpijärven eteläpuolella Valok. W. W. Wilkman. jän NE-osassa (K. E. Korpiselän pitäjässä ; luonn. kokoa. Nordqvist). Biotiitti muodostaa siinä pieniä suomuja ja nämä ovat järjestyneet hyvin pitkiksi, kapeammik si tai leveämmiksi mutkikkaiksi juoviksi, joitten välillä kulkee hienorakeisia kvartsista ja maasälvästä muodostuneita vaaleanharmaita suonia. Vuorilajissa on sitäpaitsi emäksisiä murtokappaleita ja sitä lävistävät leveät kiemurtelevat apliittisuonet. Homppalanvaaran kylässä Ruunajärven WNW-puolella Pielisjärvellä kulkevat gneissigraniitin biotiittijuovat suoraviivaisesti ja ovat hyvin hienoja, tummanharmaanvärisiä. Apliittijuovat sisältävät punertavan harmaata kvartsia ja maasälpää sekä vähän muskoviittiä, ja ovat 1-3 sm :n levyisiä. Aittovaaralla Tuulijoen eteläpuolella Venäjän rajalla on vaaleanharmaata hyvin hienojuovaista gneissigraniittia. Kvartsirikasta harmaata gneissigraniittia tavataan Paakkosenvaarassa, n. 3 km Suurivaaran eteläpuolella (J. Forsman). Tummanharmaata sarvivälkkeenpitoista gneissigraniittia, jossa maasälpä on sameata, ruskean-vaaleanharmaata ja kvartsin kanssa keräytynyt lyhyiksi juoviksi, tavataan Likovaaran itäpuolella SSE-Pielisjärvellä. Varpaisenkylässä, lähinnä Viekijärven W-puolella, esiy- 15
1 6 tyy punaista gneissigraniittia, jota 1-2 mm :n levyiset vaaleanpunaiset apliittisuonet lävistävät. Pielisjärven koillisrannan läheisyydessä olevilla saarilla ja pitkin tätä rantaa esiytyy yleensä hieno-keskirakeista juovaista gneissigraniittia. Graniittijuovat ovat harmaanvalkoisia tai hieman punertavia. Tummat juovat sisältävät biotiitin ohessa muskoviittia. Sitäpaitsi säännöttömästi rajoittuneet harmaanvalkoiset pegmatiittisuonet lävistävät vuorilajia. Mainitun järven lounaisrannalla tavataan vaihtelevin määrin ja lujasti toisiinsa sotkeutuneina erilaisia graniitteja liuskeisia ja kovin muuttuneita graniittigneissejä, gneissigraniitteja ja näitten vuorilajien porfyyrisiä muunnoksia. Täten tavataan esim. Kolivaaran kaakkoisrinteen alapuolella keskirakeista, plagioklaasirikasta graniittia (granodioriittia), jota harmaanvalkoiset apliittisuonet lävistävät. Graniitin pää-aines on hienorakeista, kellertävänharmaata ja sisältää hajanaisia, suurempia, punaisen mikrokliinin (pertiitin) ja hienosti kaksoisviirukkeisen harmaan plagioklaasin rakeita. Saman selänteen itärinteellä tavataan liuskeista, harmaanvalkoista maasälpää sisältävää graniittigneissiä. Maasälpärikkaita, punaisia apliittisuonia kulkee täällä kiemurrellen kohtisuoraan liuskeisuussuuntaa vasten. Juovikkaisuuden ja liuskeisuuden ero. Tavallisesti juovikkaisuus ja liuskeisuus yhtyvät toisiinsa suunniltaan. Kuitenkin nähdään esimerkkiä siitä, että näin ei aina ole laita, vaan liuskeisuus kulkee viistoon tai suoraan juovikk aisuuden poikki. Täten tavattiin esim. n. 5 km. Viekijärven länsipuolella Pielisjärvellä Nurmeksen pitäjän rajalla juovaista valkoisten pegmatiittisuonien lävistämää harmaata gneissigraniittia, joka on liuskeutunut viistoon, juovikkaisuutta vasten. Juovikkaat gneissigraniitit ovat siis täällä liuskeutuneet vasta sitten kuin»suonigneissimuodostus» niissä jo oli tapahtunut. Yleensä nähdään juovikkaissa gneissigraniiteissa samallaisia puristusilmiöitä kuin tyypillisissä graniittigneisseissä, kuitenkaan ei samassa määrin. Niillä on esim. hienorakeinen»muurilaastirakenne», ja hienot raot ja luisupinnat lävistävät niitä verkkomaisesti. Maasälpärakeet ovat puhtaamman värisiä, ehyempiä ja usein vähemmin muuttuneita kuin graniittigneisseissä. Harmaitten muunnoksien väri on siten usein puhtaanharmaa. Tämä riippuu mahdollisesti siitä että vanhoja vuorilajeja on nuorempien magmajoukkojen niihin tunkeutuessa vajonnut syvälle, jolloin ne ovat alkaneet sulaa (palingenesi) ; jähmettyessä on tapahtunut ainesten uudestikiteytyminen. i
1 7 Poimuttumiset ovat tavalliset gneissigraniitissa. Ilomantsin Luutalahden kylässä, missä gneissigraniitti on kovin nuorempien graniittisuonien lävistämää, nähdään siinä Sarlinin mukaan hyvin mutkikasta juovikkaisuutta. Pegmatiittigraniittisuonet kiemurtelevat lujasti ja kulkevat milloin juovaisuuden suuntaan, milloin viistoon tämän poikki ; paikoin ovat ne siirtyneet. Pielisjärven pitäjän Vuonislahden kylässä tapasi allekirjottanut Wilkman suoraliuskeista, juovikasta, n. N. 15-20 E kulkevaa, pystyasennossa olevaa gneissigraniittia, jonka suonet olivat harmaanvalkoista graniittiapliittia. Näissä nähtiin usein jyrkästi taipuneita poimuja, jolloin suoraviivaisesti kulkevat suonet äkkiä kääntyivät takaisin ja jatkoivat matkaansa teräväkulmaisesti edellistä suuntaansa vasten. Hiukan leveämmät, harmaanvalkoiset pegmatiittisuonet kulkivat viistoon juovikkaisuuden poikki. Toistaiseksi ei ole vielä ratkaistu, miten näitä monimutkaisia ilmiöitä on selitettävä. Näyttää kuitenkin todenmukaiselta, että vanhojen vuorilajien lujat poimuttumiset ja taipumiset ovat aiheutuneet liikkeellä olevien nuorempien magmajoukkojen vaikutuksesta. Ilmiöt olisivat siis pääasiallisesti luettavat nuorempien graniittien palingenesi-vaikutuksesta johtuneiksi. Apliitti- ja pegmatiittisuonia. Kuten jo aikaisemmin esitettiin, lävistävät sekä graniittigneissejä että gneissigraniitteja usein apliitti- ja pegmatiittisuonet, joiden leveys vaihtelee muutaman sm :n ja monen kymmenen m :n välillä. Vähimmin ovat massamaiset graniitit sellaisten suomen lävistämiä, enimmin juovaiset gneissigraniitit. Suonet seuraavat useimmiten liuskeisuus- tai juovikkaisuussuuntaa, mutta menevät muihinkin suuntiin, jolloin ne lävistävät vuorilajia verkon tapaan. Milloin ne kulkevat suoraan, milloin taipuvat, poimuttuvat tai keskeytyvät äkkiä ja siirtyvät toisiinsa verraten. Tavallisimmat ovat hienorakeiset vaaleat apliittisuonet ja näihin liittyvät harmaanvalkoisen tai punaisen pegmatiitin suonet. Apliittisuonet ovat muodostuneet vaaleanharmaasta kvartsista ja harmaanvalkoisesta tai vaaleanpunaiselta maasälvästä, ollen eri sekoitussuhteessa toistensa kanssa. Niistä puuttuu kiille melkein kokonaan. Pegmatiittisuonet sisältävät valkoista tai punertavaa mikrokliinia, kvartsia ja hiukan plagioklaasia ; viimemainittu on kvartsin,ja kiilteen kanssa usein kasvanut mikrokliinin sisään. Sitäpaitsi tavataan biotiittia tai muskoviittia suurempina hajanaisina levyinä. Apliitti- ja pegmatiittisuonet ovat usein liuskeutuneet samaan suuntaan kuin graniittigneissit, joihin ne muodostavat suonia ja juonia. Kartalle nuoremmiksi prekalevaisiksi merkittyjen graniitti- 3
Kiil usein 1 8 massiivien läheisyydessäkin ovat suonet puristuneet samaan suuntaan kuin graniitit. Tämä näyttää viittaavan siihen, että suonimuodostukset ainakin osaksi ovat iältään prekalevalaiisia. Sytivieremänjoella Ylä-Mieluunjärven SE-puolella, Korpijärven NW-puolisessa seudussa ja Hylkysyrjän kylässä NE-Korpiselällä tavataan selvään liuskeisen punaisen apliitin juonia. Muskoviitin päällystämät luisupinnat lävistävät vuorilajia. Korpijärven pohjoisrannalla nähdään, harmaanvalkoisen lujasti ruhjoutuneen pegmatiitin juonia vanhassa harmaassa graniitissa. Maasälpäkiteet ovat särkyneet ja raot täyttyneet maasälpäsiruilla, biotiitilla ja kvartsilla ; kvartsi muodostaa hienorakeisen aineksen maasälpärakeiden välillä. teen rinnakkaintoistensa kanssa ja aiheuttavat vuorilajiin jonkinlaisen juovi kkaisuuden. täyttämät ruhjevyöhykkeet kulkevat Enon pitäjän Ahvenisen kylän SW-puolella olevassa hankausvyöhykkeessä (esim. Enonvaaran pohjoispäässä) tavataan rikki ruhjoutuneen punaisen pegmatiittigraniitin juonia kovin muuttuneessa graniittigneississä. Maasälpärakeet ovat särkyneitä, kvartsi hienorakeista (usein sinertävän harmaata). Maasälpäsirujen, kiille ja kloriittisuomujen ja hienojyväisen kvartsin täyttämät raot lävistävät pegmatiittia. Sitäpaitsi nähdään usein serisiitin ja kloriitin peittämiä haarniskamaisia luisupintoja. Punaisen mikrokliinigraniitin juonia. Paikoittain lävistävät apliitti- ja pegmatiittisuonien ohessa leveämmät hieno- tai keskirakeisen, punaisen mikrokliinigraniitin juonet graniittigneissejä. likrokliinigraniitille on luonteenomaista, että se sisältää runsaasti vaaleanpunaista, tiilenpunaista, joskus tummanpunaista mikrokliinia, johon usein on pegmatiittimaisesti kasvanut yhteen kvartsirakeita. Sitäpaitsi tavataan pieniä hienosti kaksoisviirukkeisen harmaan plagioklaasin rakeita. Vuorilaji on kiilteestä köyhää. Biotiittia ja muskoviittia tavataan senvuoksi vain harvaan pieninä täplinä ja pilkkuina. Kvartsi- ja maasälpärakeet ovat usein järjestyneet yhdensuuntaisiksi, aikaansaattaen hienon juovikkaisuuden (juoksurakenteen) vuorilajissa. Sellaista juonigraniittia eriytyy runsaasti Märäjänlahden ja Vuonislahden ympärillä sekä Viekijärven W-ja NW-puolella olevissa seuduissa Pielisjärven pitäjässä. Noin 2 km Lapinlammen NE-puolella Luutalahden kylässä Etelä-Ilomantsissa lävistää harmaanjuovikasta gneissigraniittia tasaja hienorakeinen harmahtava tai punertava graniitti, joka paikoin on viirukkeista rinnakkain järjestyneitten biotiittisuomujen takia. Lävistävä graniitti ympäröi selvästi vanhemman graniitin murtokappaleita. Nuoremman graniitin ohessa eriytyy täällä myös harmaanvalkoisen pegmatiitin juonia.
1 9 Biotiittigraniitin juonia. Paitsi äsken mainittuja suoniryhmiä tavataan siellä täällä koillisella graniittigneissialueelia hieno-keskirakeisen biotiittigraniitin juonia. Nämä eroavat mikrokliinigraniitista siinä, että niissä on runsaasti puhtaanharmaata maasälpää ja graniittimassaan jotenkin tasaisesti jakautuneita biotiittisuomuja. Väri vaihtelee harmaasta punertavan harmaaseen. Juonet kulkevat jotenkin suoraviivaisesti sekä vanhempien graniittien että nuorempien mikrokliinigraniittien läpi. Hylkysyrjän, kylässä Korpiselän pitäjän NE-osassa Ilomantsin pitäjän rajalla nähdään esim. monessa kohden kapeanlaisia hienorakeisen harmaan (paikoin pieniä, punaisen mikrokliinin hajarakeita sisältävän) graniitin juonia lävistävän keski- ja tasarakeista punaista mikrokliinigraniittia, joka täällä esiytyy pienehköina pahkuina (E. Sarlin). Voidaan siisjotenkin suurella varmuudella pitää tätä juonigraniittia alueen nuorimpiin, eli n. k. postkalevalaisiin graniitteihin kuuluvana. Samallaista juonigraniittia on vielä useammin nähty lähinnä Pielisjärven E-ja NE-puolella olevissa seuduissa, esim. Vuonislahden ympäristössä. Graniitti on täällä usein vaaleanharmaata ja kiille-, köyhää. Paikoin nähdään rinnakkaisrakennetta syystä että biotiitti on kasautunut pieniksi yhdensuuntaisiksi täpliksi. Mahdollisesti osa gneissigraniitteja lävistävistä apliitti- ja pegmatiittisuonista myös kuuluu postkalevalaisiin graniitteihin, vaikka ei ole voitu esittää mitään ratkaisevaa todistusta tälle otaksumalle. Hyvin valaisevia graniittien keskinäiseen ikään nähden ovat olosuhteet Pyssyvaarassa, N-S suuntaan kulkevassa vuorenselänteessä Nurmeksen Höljäkän kylässä. Vuori on pää-asiallisesti harmaata, keskirakeista, lujasti puristunutta gneissigraniittia, jota lävistää punainen, hieman juovainen pegmatiittigraniitti (prekalevalainen), ja tätä vuorostaan vaaleanpunainen, porfyyrimainen graniitti, jossa ei näy mitään painemetamorfoosin jälkiä (postkalevalaista). Vanhempi graniitti on mikrokliinirikasta graniittia, jossa kvartsi ja kiille muodostavat rinnakkaisjuovia maasälpäryhmien väliin. Kvartsi on usein pegmatiittisesti kasvanut yhteen maasälvän kanssa. Vuoressa esiytyy vielä harmaanvalkoista hienorakeista apliittista muunnosta tästä graniitista. Nuorempi porfyyrimainen graniitti(postkalevalainen) muodostaa suuria juonijoukkoja vuoren eteläosassa. Sen aineksina ovat punainen, porfyyrinen kalimaasälpä (usein keskellä heleänpunainen ja reunoilla hiukan samea, kellertävänpunainen), harmaanvalkoinen - harmaa plagioklaasi, läpinäkyvä rakeinen kvartsi ja pieni määrä kiillettä hajanaisina suomuina ja juovina. Kvartsirakeet ovat muodoiltaan selvään heksagonaalisia ja täyttävät maasälpärakeidenväliset tilat. Joskus ne muodostavat selviä renkaita suurempien
20 porfyyristen kalimaasälpäkiteiden ympärille. Harvoin ovat kuitenkin eri graniittien väliset kontaktit jyr kkiä. Tavallisesti muuttuu.toinen vuorilaji toiseksi siten että vanhempi on rajalla sulanut ja hajonnut epäselviksi nuorempaan graniittiin sulkeuneiksi murtokappaleiksi. Pielisjärven länsi- ja lounaispuolen graniitit. Pielisjärven W-ja SW-puolisten seutujen graniitit ovat petrografiselta luonteeltaan hyvin samannäköisiä kuin vastaavat vuorilajit järven itäpuolella. Ne ovat kuitenkin täällä yleensä vaaleamman värisiä ja kvartsirikkaampia. Maasälpärakeet ovat tavallisesti puristuneet hienorakeisiksi silmiksi, linsseiksi tai juoviksi, jotka ulottuvat vuorilajin liuskeisuuden suuntaan. Näitten väliin ovat kvartsirakeet ja kiillesuomutkin tavallisesti järjestyneet juoviksi. Biotiitin ohessa tavataan usein runsaasti muskoviittia, jolloin tämä etupäässä peittää luisu- ja liuskepinnat vuorilajissa. Porfyyrimaisia ja sarvivälkerikkaitakin muunnoksia tavataan. Tasarakeista graniittigneissiä. Juuan pitäjässä vaihtelevat harmaat ja punaiset graniittigneissit keskenään. Edelliset sisältävät tavallisesti runsaammin plagioklaasia kuin jälkimäiset, jotka taas ovat mikrokliinirikkaampia. Tyypillistä karkealiuskeista harmaata graniittigneissiä esiytyy täällä esim. Polvijärven itäpuolella Polvijärven kylässä. Vuorilajin pää-aines on hienorakeista sisältäen kvartsia ja maasälpää (plagioklaasia ja mikrokliinia). Biotiitti muodostaa tummia vuorilajin liuskeisuussuuntaan venyneitä juovia. Tummanharmaata, biotiittirikasta, kovin liuskeista ja muuttunutta vanhaa graniittia tavataan Saarijärven itäpuolella Ahmovaaran kylässä, missä se muodostaa pienehkön, nuorempien (kalevalaisten) liuskeiden väliin poimuttuneen, linssimäisen osueen. Maasälpä on siinä rikkiruhjoutunutta, harmaanvalkoista, sameata plagioklaasia (An10), jota ympäröi tummasta kiilteestä ja hienorakeisesta kvartsista muodostunut verkkokudos. Vaaleat apliittisuonet kulkevat usein vuorilajin liuskeisuuden poikki. Samallaista tummanharmaata, litteik si puristuneita valkoisia maasälpäsilmäkkeitä sisältävää graniittigneissiä on paikoitellen Pielisjärven Larinsaaren kylässä ja Paalasmaalla. Lujasti puristunutta vaaleanharmaata graniittigneissiä tavataan Vaikonjärven ja Ruokosenjärven välisessä seudussa Juuan pitäjän keskiosassa ja Ansavaarassa, n. 10 km kirkonkylän länsipuolella. Vuorilaji sisältää täällä runsaasti kvartsia ja muskoviittia. Kiillesuomut ovat järjestyneet liuskeisuussuunnan mukaan lyhyiksi täpliksi.
Kaavin pitäjän Korteisenkylän pohjoisosassa on kellertävänharmaata hyvin liuskeista graniittigneissiä. Maasälpä on siinä kellertävän-vaaleanharmaata. Biotiitti muodostaa pieniä levymäisiä ryhmiä. Viitaniemellä Vuotjärven pohjoispuolella tavataan samannäköistä hienorakeista graniittia, jossa biotiitti muodostaa säännöttömiä täpliä ja levyjä täyttäen vuorilajin hienon rakokudoksen. Erittäin lujasti liuskeista muskoviittirikasta graniittigneissiä (kellertävän - punertavanharmaata) esiytyy Pönnelinin mukaan Pitkänjärven itäpuolisessa seudussa Palojärven kylässä ja Matomäessä Saahkarin lähellä Rautavaaran pitäjässä. Punaista graniittigneissiä on Raholanjärven SW-puolisissa seuduissa ja Vaik onjärven SE-puolella Länsi-Juuassa. Punaiset, lujasti puristuneet ja osaksi liuskeiset pegmatiitti- ja mikrokliinigraniittisuonet lävistävät sitä. Muskoviittirikasta, sarvivälkkeenpitoista, punaista graniittigneissiä nähdään Ylä-Koppelojärven etelärannalla Juuan Petrovaaran kylässä. Maasälpä on siinä punaista mikrokliinia, ja on kvartsin kanssa puristunut täpliksi ja silmäkkeiksi, joitten välillä kulkee hienoja biotiitti- ja muskoviittijuovia : Tämä graniitti sisältää kerrosmaisen osueen massamaisempaa punaista sarvivälkegraniittia, jossa sarvivälke muodostaa leveäsälöisiä ryhmiä. Taulu I näyttää analyysin punaisenharmaasta graniittigneissistä Koveronsaarelta Juuan kirkonkylässä. Analyysin on tehnyt t :ri Naima Sahlbom Geologisen toimiston laboratoriossa. % Molekulääriluvut Kvantitatiivin luokitus ameriikkalaisen järjestelmän mukaan 1 Taulu I. il or an mt hy 2 1 SiO2 72.69 1212 108 480 38 38 548 TiO2 0.17 3 AI2O3 14.49 142 18 80 19 25 Fe2O3 0.75 5 FeO 1.59 22 14 MnO 0.00 CaO 1.79 32 13 19 MgO 0.94 24 24. Na20 4.95 80 80 K20 1.74 18 18 P2O5 0.61 4 4 H2O 0.00 S :a 99.72 I 1 V. Hackman. Chem. Zusammensetzung von Eruptivgesteinen. Bulletin de la Gommission géologique de Finlande. N :o 15, s. 32.
22 Analyysituloksesta nähdään että vuorilaji on natronirikas ja femisistä aineksista tavattoman köyhä graniitti, jossa plagioklaasin kokoumus jotenkin vastaa kaavaa Ab 80 An20, mikä myös käy selville vuorilajin mikroskooppisesta tarkastuksesta. Porfyyrista graniittigneissiä. Paikoittain on graniittigneissin rakenne porfyyrinen. Hajarakeet ovat vaaleanpunaista kalimaasälpää, joskus myös harmaanvalkoista tai vihreänharmaata plagioklaasia. Sellaista porfyyrigraniittia on pienenä alueena Ontreerivaaran talon kohdalla Niinivaaran kylän SE-osassa Kaavin pitäjässä. Punaisen mikrokliinin hajarakeet muodostavat pitkulaisia, rikki puristuneita»silmiä», joitten sisään on kasvanut biotiittisuomuja ja kvartsirakeita. Ne saavuttavat n. 5 sm :n pituuden ja n. 2.5 sm :n leveyden. Kiille on keräytynyt juoviksi, jotka maasälpärakeita- kiertäen kulkevat liuskeisuuden suuntaan. Samallaista porfyyrigraniittia, jossa on sekä vaaleanpunaisen kalimassälvän että harmaan plagioklaasin hajarakeita esiytyy Koskenkorvan seudulla Juuan pitäjän Vuokon kylässä. Lujasti puristunutta harmaanvalkoisen ja vihreänharmaan plagioklaasin hajarakeita sisältävää porfyyristä graniittigneissiä on n. 3 km Juuan kirkonkylän NW-puolella. Kertonsaarella Vuokon kylässä esiytyvässä kovin ruhjoutuneessa graniittigneississä ovat porfyyriset silmäkkeet muodostuneet harmaan valkoisista, liuskeisuuden suuntaan puristuneista pienistä maasälpäraeryhmistä. Muskoviitin ja serisiitin peittämät luisupinnat lävistävät verkon tapaan vuorilajia. Suuria suorakaiteenmuotoisia maasälpäkiteitä sisältävää porfyyrigraniittia, jossa ruhjeliuskeinen rakenne eriytyy heikommin kuin edellisessä, tavataan pienenä alueena Pisan kvartsiittiselänteen länsipuolella Nilsiässä. Sarvivälkegraniittia. Sarvivälkkeenpitoista liuskeista graniittia, jossa biotiitin asemasta on osaksi sarvivälkettä, esiy-