Asiakkaan toimijuuden ja osallisuuden tukeminen Lapin yliopisto 20.-21.4.2015 Asiakkaan toimijuus ja osallisuus kuntoutuksessa Avauspuheenvuoro
Toimijuuden käsite Toimijuus: ihminen rakentaa elämänkulkuaan tehden valintoja erilaisia mahdollisuuksia ja rajoja antavissa rakenteellisissa ja kulttuurisissa olosuhteissa (esim. Jyrkämä 2007) ihminen saa aikomiaan asioita tapahtumaan omalla toiminnallaan tai yhteistyössä muiden kanssa Ihminen voi kokea itsensä aktiivisena, elämäänsä ja sosiaaliseen ja fyysiseen ympäristöönsä vaikuttavana toimijana Asiakkaan toimijuus kuntoutusprosessissa: Kuntoutuja suunnittelee tulevaisuuttaan tehden erilaisia valintoja yhteistyössä häntä kuulevien kuntoutustyöntekijöiden kanssa
Kuntoutuja toimijana Ei pelkästään passiivisena palvelujen vastaanottajana, vaan henkilönä, joka arvioi omaa selviytymistään ja omia tarpeitaan tekee suunnitelmia ja asettaa tavoitteita elämässään pyrkii käytössä olevin keinoin kohti asettamiaan päämääriä arvioi toimintansa tuloksia tai seuraamuksia ja tekee arviointinsa perusteella muutoksia tavoitteisiinsa ja suunnitelmiinsa Asiakas tuntee oman elämänsä paremmin kuin mikään moniammatillinen työryhmä tai yksittäinen asiantuntija
Kuntoutujan ja työntekijän jaettu ja ei-jaettu toimijuus TAI Ei-jaettu toimijuus Asiantuntijan kontrolli, jossa ammattilainen määrittelee tavoitteet ja päättää Vastuu siirretään asiakkaalle; ammattilainen ei paneudu asiakkaan tilanteeseen Jaettu toimijuus Aktiivinen yhteistyö: Dialogi Yhteinen suunnitelma, jonka hyvät ja huonot puolet harkittu yhdessä Päätöksenteko Kulkeminen tavoitteita kohti; työntekijän tuki Ammattilainen kuuntelee, antaa tietoa ja tukee Ammattilainen valmis tarvittaessa mukautumaan asiakkaan päätöksiin
Osallisuus/osallistuminen kuntoutuksen tavoitteena Sosiaalinen osallisuus syrjäytymisen vastakohtana (Walker & Wigfield 2004): - Mahdollisuuksien yhdenvertaisuus: pääsy erilaisille markkinoille (esim. työmarkkinat), palveluihin, organisaatioihin tai sosiaalisiin verkostoihin - liittyy tasa-arvoisuuden ja samanvertaisuuden periaatteisiin ja tasa-arvoiseen kohteluun (ihmis-, kansalais-, sosiaaliset oikeudet) Osallistumisen eri osa-alueet (WHO:n ICF-malli) Perustoimintojen tasolla: Oppiminen ja tiedon soveltaminen Erilaiset tehtävät ja niiden tekemisen vaateet Kommunikointi Liikkuminen Itsestään huolehtiminen Elämän eri osa-alueilla: Kotielämä Vuorovaikutus ja ihmissuhteet Keskeiset elämänalueet: työ, koulutus, taloudellinen elämä Yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen toiminta
Tavoitteeseen voi päästä useita eri reittejä: asiakas osallistuu reitin valintaan ja tekee pääosan tavoitteen saavuttamisen edellyttämästä työstä Järvikoski, Härkäpää, Salminen 2015
Ekologinen (valtaistumista tukeva) paradigma kuntoutuksessa: toimintaympäristöjen huomioon otto, yhteistyö Kuntoutuksen ajattelutavat ja toimintamallit ovat muutoksessa Vajavuusparadigmasta valtaistumista tukevaan ja ekologiseen paradigmaan Aikaisempaa suurempi osa kuntoutuksesta toteutuu yksilön työ- ja elinympäristössä Ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien lisääminen, rajoitusten vähentäminen (muutos toimintaympäristössä) Merkitsee avopalveluiden määrän lisäämistä ja toimintakäytäntöjen kehittämistä niitä varten Edellyttää mm. parempaa yhteistyötä ei vain sote-palvelujen - vaan myös työnantajien, kuntien eri toimialojen (liikunta-, kulttuuri-, nuoriso-, koulu-) ja kolmannen sektorin kanssa
Osallisuus kuntoutuksen palvelujärjestelmässä (vrt. Kosciulek 1999) Kosciulek1999) Osallistuminen tarpeiden ja tavoitteiden määrittelyyn Osallisuus kuntoutuspalvelussa Mahdollisuus osallistua palvelujen kehittämiseen Mahdollisuus tehdä valintoja (kuntoutuksen sisällöt) Mahdollisuus osallistua prosessin seurantaan ja arviointiin Tietojen, ohjauksen ja tuen saaminen
Kuntoutujan osallisuus palvelujärjestelmässä Kuntoutuja oman elämänsä asiantuntijana, päättämässä omasta kuntoutusprosessistaan (myös: lapsikuntoutujan vanhemmat ym.) Kuntoutuja kokemusasiantuntijana: antamassa oman panoksensa kuntoutuspalvelun toteutukseen ( rikastaa palvelua, virittää toivoa, mahdollistaa hankalien tilanteiden käsittelyn) Kuntoutujat osallistumassa kuntoutuspalvelujen suunnitteluun (aukkokohtien, esteiden osoittaminen ja kehittämisehdotukset; kuulemistilaisuudet; osallistuva toimintatutkimus ym.)
Palvelujen kehittämisen sosiaalinen validiteetti Kuntoutujien osallistuminen palvelujen kehittämiseen lisää todennäköisesti palvelujen sosiaalista validiteettia Palvelujen kehittäminen ratkaisu sosiaalisesti merkittäviin ongelmiin: toiminnan tavoitteet relevantteja yhteiskunnan, asiakkaiden, heidän läheistensä ja palvelujen järjestäjien näkökulmasta Suunnitellut toimintatavat ovat sosiaalisesti hyväksyttäviä, esim. kustannusten, eettisyyden ja toteutuksen kannalta Toiminnan vaikutukset ovat sosiaalisesti tärkeitä; tuottavat yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan kannalta tyydyttäviä/hyviä tuloksia (vrt. Kazdin 1977, Wolf 1978; Francisco & Butterfoss 2007,)