MÄ TSIIGAAN PÄIVÄN KERRALLAAN

MÄ TSIIGAAN PÄIVÄN KERRALLAAN Haastattelututkimus Mutterimajan asukkaiden elämänhallinnan kokemuksista Mari Lahtinen Opinnäytetyö, kevät 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Järvenpää Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

TIIVISTELMÄ Lahtinen Mari. Mä tsiigaan päivän kerrallaan Haastattelututkimus päihteettömässä tukiasumisyksikössä asuvien elämänhallinnan kokemuksista. Järvenpää, kevät 2008, 77 s., 3 liitettä. Diakonia- ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää Sininauhasäätiön Mutterimajanimisen päihteettömän tukiasumisyksikön asukkaiden kokemusta elämänhallinnastaan tukiasumisen myötä sekä tuottaa samalla Tuusulan kunnalle tietoa tukiasumisyksikön toiminnan käyntiinlähdöstä, jolla tarkoitetaan asukkaiden saamia palveluita Mutterimajassa. Tutkimuksen kohderyhmä on Sininauhasäätiön Tuusulassa sijaitsevan päihteettömän asumisyksikön asukkaat. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineiston keruu toteutettiin teemahaastatteluin (4 kpl). Haastattelut tein tammikuussa 2008. Lisäksi havainnoimalla ja työntekijöitä haastattelemalla selvitin asukkaiden saamia palveluita ja toimintaa Mutterimajalla joulukuusta 2007 maaliskuuhun 2008. Tutkimuksen päätuloksena selvisi Mutterimajan haastateltujen asukkaiden elämänhallintaan oleellisesti vaikuttavan, päihteettömän elämän viettäminen. Päihteetön elämä mahdollistaa itsestä ja arkisista asioista huolehtimisen. Tuettu asumispalvelu yksikkö tarjoaa asukkaille mahdollisuuden sosiaalisiin kontakteihin muiden asukkaiden ja työntekijöiden kanssa. Asunnon saamisen myötä riittävät voimavarat myös tulevaisuuden suunnitteluun, kuten toimeentulon ja ammatillisen koulutuksen hankkimiseen. Tutkimuksen johtopäätöksenä voi todeta päihteettömän tuetun asumispalvelun tarjoavan päihdeongelmista kuntoutuville elämänhallinnan taitojen oppimisen ja mieleen palauttamisen muiden asukkaiden sekä työntekijöiden tukemana. Päihteettömän asumisen toteutumista asumisyksikössä valvotaan asukkaiden itsensä lisäksi työntekijöiden avulla. Päihteettömyyden kontrolli vaikuttaa oleellisesti asukkaiden asumiseen asumisyksikössä. Asiasanat: Tukiasuminen, elämänhallinta, sosiaaliset ongelmat, sosiaalinen tuki, kvalitatiivinen tutkimus

ABSTRACT Lahtinen Mari. I look one day at the time. Interview study on the experiens of having control of life without intoxicants in rehabilitative accommodation. 77 s., 3 appendices. Language: Finnish. Järvenpää, Spring 2008. Diaconia University of Applied Sciences, Degree Programme in Social Services. Option in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services. The aim of this study is to describe the residents experiences in Mutterimaja, which is a rehabilitative accommodation centre run by on organisation called Finnish Blue Ribbon foundation in the municipality of Tuusula. In addition, the aim is to produce information on the services for the municipality of Tuusula. This study focuses on the residents` experiences on controlling life without substances. The target group was the residents of a substance free rehabilitative accommodation Mutterimaja. A qualitative research method was used in the study. The data were provided by four theme interviews. They were carried out in January 2008. Furthermore, I observed residents and interviewed employees; my aim was to describe the services and activities that residents can have in Mutterimaja. The observation was performed during December 2007 to March 2008. The main outcome of this study is that living without intoxicants seems to affect to control of life among the interviewed residents at Mutterimaja. Rehabilitative accommodation offers residents a possibility to have social contacts with other residents and employees. Substance free life enables the interviewed people to have an ability to take care of everyday tasks themselves and to plan their future in e.g. how to make living and get a vocational education. In conclusion, this study emphasises that substance free rehabilitative accommodation offers residents a possibility to learn life skills and recall them with a support from other residents and employees. Residents themselves and the employees control living without intoxicants in rehabilitative accommodation. The control of living without intoxicants affects intrinsically residents in the accommodation. Key words: Rehabilitative accommodation, control of life, social problems, social support, qualitative method

SISÄLLYS 1 LÄHTÖKOHDAT TUTKIMUKSEN TEKEMISELLE...5 2 TUTKIMUSYMPÄRISTÖ...7 2.1 Tuusula ja sen päihdepalvelut...7 2.2 Asunnottomuus ja Sininauhasäätiö...11 2.2.1 Asuntoja asunnottomille Mutterimajassa...13 2.2.2 Asukasvalinta ja asumisen tavoitteet...16 3 TUTKIMUKSEN KÄSITTEET...19 3.1 Tukiasuminen...19 3.2 Elämänhallinta...23 3.3 Päihdeongelma ja sen vaikutus elämänhallintaan...24 3.4 Sosiaalinen ja psykososiaalinen tuki...27 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS...29 4.1 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset...29 4.2 Kokemuksen tutkimus...30 4.3 Tutkimusprosessi...31 4.4 Tutkimusmenetelmä...33 4.4 Tutkimusaineiston keruu...36 4.5 Aineiston analyysi...39 4.6 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus...41 5 ASUKKAIDEN ELÄMÄNHALLINNAN RAKENTUMINEN...43 5.1 Haastateltujen taustatiedot ja arki...43 5.2 Sosiaalisen tuen eri muodot...46 5.2.1 Lähi- ja valinnaistuki...46 5.2.2 Viranomaisten tuki ja tukitoimet...48 5.3 Tukiasumisen merkitys ja tulevaisuus...50 6 MUTTERIMAJAN ARKI JA PALVELUT...53 7 TULOKSET...56 7.1 Ulkoista elämänhallintaa tukeva päihteettömyys...56 7.2 Sisäisen elämänhallinnan rakentuminen tuen avulla...59 8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA...64 8.1 Tiedostamaton sisäinen elämänhallinta...64 8.2 Ammatillisuuden kehittyminen tutkimuksen myötä...68 9 KEHITTÄMISEHDOTUKSIA...70 LÄHTEET...73 LIITE 1: Suostumusasiakirja...78 LIITE 2: Teemahaastattelurunko...79 LIITE 3: Mutterimajan pohjapiirros...80

1 LÄHTÖKOHDAT TUTKIMUKSEN TEKEMISELLE Tämä opinnäytetyöni on tutkimus, jonka tarkoitus on selvittää Sininauhasäätiön hallinnoiman Tuusulassa sijaitsevan päihteettömän tukiasumisyksikkö Mutterimajan asukkaiden kokemusta heidän elämänhallinnastaan. Sininauhasäätiö tuottaa Tuusulan kunnalle päihteettömän tuetun asumisen palvelua. Tutkimuksessa selvitin myös Mutterimajalla asukkaiden saamia palveluita ja heille järjestettävää toimintaa. Toiminnan järjestämiselle ja palveluille en ole viitekehyksessä etsinyt teoreettista mallia. Tutkimuksen johtopäätöksissä pohdin vertaamalla asukkaiden todellisia saamia palveluita ja heille järjestettyä toimintaa Sininauhasäätiön palvelusopimuksessa ja Uusi Toivo-lehdessä mainitsemiin palveluihin ja toimintaan. Kirjallisena materiaalina toiminnasta ja toiminnan tavoitteista saatavillani oli ainoastaan Uusi Toivo lehdet ja palvelusopimus. Viitekehyksenä tässä tutkimuksessa olen käyttänyt tutkimuksen keskeisiä käsitteitä, jotka on määritelty. Asunnottomuus liittyy vahvasti tuetun asumisen käsitteeseen, sillä tuettua asumista tarvitsevilla on usein taustalla asunnottomuutta. Asunnottomalla on usein elämänhallinta hukassa ja tulevaisuuden suunnittelu on hankalaa, kun ei ole asuntoa tai asuminen on puutteellista. Tukiasumista järjestämällä pysytään turvaamaan asuminen muun muassa päihdeongelmista kuntoutuville. Tuetun asumisen myötä elämänhallinnan taitoja on mahdollista opetella ja mieleen palauttaa. Kokonaisuutena sosiaaliset ongelmat kuvaavat aihealuetta, johon tutkimukseni liittyy. Tutkimuksessa haastatellut toivat esille päihdetaustansa, joten tutkimuksen viitekehyksessä sivuan päihdeongelmaa elämänhaalintaan vaikuttavana asiana. Tämän tutkimuksen aiheen ja tutkimuskysymykset olen valinnut oman mielenkiintoni pohjalta sekä työelämän mielenkiinnosta. Mielenkiintoni tämän tutkimuksen tekemiseen heräsi keväällä 2007 suorittamani työharjoittelun aikana Tuusulan kunnan sosiaalitoimessa. Työharjoitteluni aikana osallistuessani Mutterityöryhmään työharjoittelun aikana heräsi minussa mielenkiinto selvittää, mi

6 ten Mutterimajaan valikoituneiden asukkaiden elämäntilanteet muuttuvat heidän saatuaan asunnot ja tuki asumiselleen. Uuden asumisyksikön tutkiminen kiinnosti minua, sillä asumisyksikköön valikoituneet asukkaat ovat kaikki uusia eikä asukkaiden joukossa ole vielä pitkään asuneita. Tutkimuksessa haastattelin Mutterimajan asukkaita teemahaastattelulla. Valitsemieni teemojen perusteella oli tarkoitus saada selville seikat, jotka vaikut tavat asukkaiden elämänhallintaan. Nauhoitin ja litteroin asukkaiden haastattelut. Litteroiduista teksteistä kokosin asukkaiden elämänhallintaa tukevia asioita. Tutkimuspäiväkirjani ja havainnointini avulla keräsin itselleni materiaalia Mutterimajan toiminnasta ja sen tarjoamista palveluista. Työntekijöitä haastattelin Mutterimajan arjesta, toiminnoista ja asukkaiden saatavilla olevista palveluista. Tämän tutkimuksen olen tehnyt haastateltujen näkökulmasta, koska haluan heidän äänensä kuuluviin Sininauhasäätiön päihteettömässä tuetussa asumispalveluyksikössä asuvina ja palveluita käyttävinä. Näkökulman valintaan vaikuttaa, että tutkimuksessa tutkitaan heidän kokemustaan elämänhallinnasta. Haluan sisällyttää tutkimukseeni myös Tuusulan sosiaalitoimen näkökulman siitä, millaista palvelua asukkaat saavat elämänhallintansa tueksi, sillä Tuusulan kunta ostaa Sininauhasäätiöltä tuetun asumisen palvelua. Tutkimuksen tuloksista on hyötyä Tuusulan sosiaalitoimelle, koska se haluaa saada tietoa Mutterimajan asukkaiden saamista palveluista ja asukkaiden elämäntilanteiden muutoksista tuetun asumispalvelun myötä. Sininauhasäätiölle tutkimuksen tulokset osoittavat asukkaiden elämänhallinnan taitojen muutoksen tuetun asumisen myötä, mihin vaikuttavat Sininauhasäätiössä työntekijöiden työskentely ja asukkaille tarjolla olevat palvelut. Uuden toiminnan aloittamisessa huomioon otettavia seikkoja tuli selville tässä tutkimuksessa havaintojeni ja asukkaiden haastattelujen perusteella. Niistä voi olla hyötyä kenelle tahansa uutta asumispalvelua suunnittelevalle tai järjestävälle taholle.

7 2 TUTKIMUSYMPÄRISTÖ Tässä kappaleessa kerron tutkimuksen teko ympäristöstä ja sen tarjoamista päihdepalveluista. Valtakunnan tasolla kerron asunnottomuuden tilastollisista luvuista ja syistä, jotka voivat johtaa asunnottomuuteen. Tuusulan päihdepalveluista olen liittänyt tähän kappaleeseen, kunnan terveystoimessa järjestettävästä päihdesairaanhoitajan työstä tietoa, sekä Sininauhasäätiöltä kunnan ostaman sosiaalisen isännöinnin palvelun, jonka avulla Tuusulassa on mahdollista saada tukea asumiselleen yleisillä asuntomarkkinoilla. 2.1 Tuusula ja sen päihdepalvelut Tuusula sijaitsee Uudellamaalla ja kunta koostuu kolmesta keskuksesta. Tuusulanjärven tuntumassa olevaa pääkeskusta Hyrylää, kutsutaan eteläiseksi osaksi Tuusulaa. Jokelan ja Kellokosken alueet ovat Tuusulan pohjoista osaa. Ennakkotietojen mukaan 31.12 2007 Tuusulan väkiluku oli 35 975 (Uudenmaan liitto). Päihdehuoltolain mukaan kunnilla on velvoite järjestää kunnassa ilmenevän tarpeen mukaan päihdepalveluja. Päihdehuollon palveluja on annettava henkilölle, jolla on päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia, sekä hänen perheelle että muille läheisilleen. Palveluja tulee antaa yksilön, hänen perheensä ja muiden läheistensä avun, tuen ja hoidon tarpeen edellytyksellä. (Päihdehuoltolaki 3 ja 7.) Tuusulassa on ehkäisevän päihdetyön strategia, joka painottuu nuoriin alle 18- vuotiaisiin ja heidän perheisiin. Strategia on päivitetty versio kunnassa vuonna 2000 tehdystä päihdestrategiasta. Nuoret aikuiset, joilla on päihdeongelma, tämä strategia huomioi sosiaalitoimen työllistämisyksikön kautta, suunnitelmallisen ja kuntotuttavan työtoiminnan avulla. Laatimalla samalla aktivointisuunnitelman, jossa nuorten koulutus- tai työpaikan löytymiseksi, sekä oman elämän-

8 hallinnan tukemiseksi on suunnitelma, sekä tarvittaessa nuoret ohjataan päihdehuoltoon. (Tuusulan ehkäisevän päihdetyön strategia, i.a, 3 ja 10.) Tuusulassa työskentelee terveystoimen alaisuudessa kolme päihdesairaanhoitajaa. Heidän työnsä kunnassa jakautuu kahden työntekijän työskentelyyn Hyrylässä ja yksi heistä työskentelee sekä Jokelan, että Kellokosken alueilla. He tarjoavat asiakkailleen yksilö ja parikeskusteluihin mahdollisuuden. Päihdesairaanhoitajien työskentely on hyvin asiakaslähtöistä. Keskustelut käydään asiakkaan tarpeista lähtöisin. Päihdesairaanhoitaja Teija Käenmäki kertoo, että harvoin asiakkaillaan on pelkää päihdeongelma, usein on myös muita ongelmia sen rinnalla. Työn hän kuvaa olevan asiakkaan kuuntelua ja tukena olemista, sekä myös asiakkaan vastuuttamista omista asioistaan. Asiakkaat heidän vastaanotolleen tulevat pääasiassa oma-aloitteisesti tai jonkin tahon lähettämänä, kuten katkaisuhoidon jälkeen vuodeosastolta avohoitoon. (Käenmäki & Kainulainen 2008.) Tuusulassa järjestetään ryhmätoimintaa päihdeongelmaisille kahtena päivänä viikossa. Seurakunnan kanssa järjestettävä aamuryhmä kokoontuu torstai aamuisin ja akupunktioryhmä keskiviikkoisin. Ryhmien tarkoituksena on tarjota päihdeongelmaisille vertaistukitoimintaan mahdollisuus. (Käenmäki & Kainuulainen 2008.) Päihdepalvelujen laatusuosituksissa (2002) sanotaan, että kuntien tulee järjestää päihdeongelmaisten asunnottomien ja puutteellisesti asuvien tarpeenmukainen ensihuolto ja asuminen. Laitos-, ryhmä- tai asuntolamuotoisessa palveluasumisessa on yhden hengen huone tavoitteena asukkaille. Tukiasumisessa asunnon hallinnan osalta noudatetaan pääsääntöisesti lakia asuinhuoneiston vuokraamisesta. Erillinen sopimus laaditaan kuntoutus- ja muista tukipalveluista asumisyksikössä. (Päihdepalvelujen laatusuositukset 2002, 17 18.) Ympäristöministeriön ylitarkastaja Peter Fredrikssonin mielestä, asuntolat ovat alun perin tarkoitettu vain väliaikaisiksi asuinpaikoiksi elämän kriisitilanteita varten. Käytännössä on osoittautunut, että niiden asukkaat jäävät kuitenkin pyörimään asuntoloihin, niin että päivät he viettävät jossain muualla ja yöt ovat asuntoloissa. Fredriksson toteaa, asuntoloiden olevan jonkinlaista ihmisten säilömistä, etteivät he olisi yöllä kaduilla. Hän toteaa, että tuettu asuminen tarkoittaa

9 ihmisten elämistä esimerkiksi yksiöissään, josta heitä yritetään auttaa takaisin normaalielämään päihde-, mielenterveys- ja elämänhallinnan ongelmista. (Jokinen 2008.) Hoitojaksoja päihdehuollon laitoksissa, joihin kuulu ne laitokset ja katkaisuhoitoasemat, jotka ovat oikeutettuja Kelan kuntoutusrahaan. Päättyneitä hoitojaksoja Suomessa on ollut 2006 vuonna yhteensä 20 439. Tällaisissa laitoksissa on samana vuonna hoidettu kaikkiaan 11269 henkilöä, jotka ovat olleet täysiikäisiä, miehiä heistä on ollut yli 70 %. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2007, 106.) Tilastotietoja päihdehuollon asumispalveluyksiköiden asiakkaista vuodelta 2006 Stakesin SOTKAnetin mukaan, maamme laajuisesti asiakkaita palvelun piirissä on ollut 3820 henkilöä. Heidän palvelukustannukset ovat kunnat maksaneet. Tuusulan kuntalaisista tuolloin on ollut 14 henkilöä kunnan kustantamissa asumispalveluissa, asumispäiviä asumispalveluissa yhteensä 1328 Tuusulan kuntalaisten käyttäminä. Koko maan osalta vastaavaa palvelua kunnat ovat ostaneet yhteensä 580065 asumispäivältä. Tilastotiedosta käy selville, että Tuusulassa vuodesta 2004 alkaen päihdehuollon asumispalveluiden tarve on lisääntynyt kymmenellä henkilöllä.(sotkanet.) Tilastotiedot eivät kerro, millaisesta päihdehuollon asumispalvelusta on ollut kyse. Tiedoista puuttuu esimerkiksi selvitys, onko asumispalveluyksiköissä ollut, työntekijä saatavilla ympärivuorokauden vai palvelusta, jossa työntekijät ovat paikalla päivisin. Kuitenkin tilasto kertoo, millainen tarve Tuusulan kunnassa on ollut järjestää asumispalveluyksikkö päihdeongelmaisille/päihdekuntoutujille. Päihdepalveluiden asiakastyön toteutuksessa asiakkaan ja hänen läheistensä voimavaroja pitää vahvistaa ja tukea. Vuorovaikutus asiakkaan kanssa tulee olla kunnioittavaa, empaattista ja asiakasta motivoivaa. Asiakassuhteen tulee perustua luottamukseen. Päihdeongelmien hoito tulee toteuttaa moniammatillisesti hyödyntäen verkostotyön mahdollisuudet. (Päihdepalvelujen laatusuositukset 2002, 20.) Parin viime vuosikymmenen aikana on päihdepalveluissa tapahtunut siirtyminen järjestöjen tuottamiin palveluihin kunnallisista palveluista. Samassa ajassa lai-

10 tosmuotoisten palveluiden käyttäjien määrä on puolittunut. 2000 -luvun alussa järjestöt ovat tuottaneet yli puolet päihdehuollon erityispalveluista. (Partanen & Kuussaari 2007, 74.) Vuodesta 2003 lähtien Sininauhasäätiö on toteuttanut Tuusulan kunnassa sosiaalista isännöintiä ja asumisneuvontaa päihdekuntoutujille, yhden työntekijän voimin. Asiakkainaan hänellä ovat Tuusulan kunnan osoittamat asukkaat, joita hän tapaa 1 2 kertaa viikossa. Työskentely on läsnäoloa ja kuuntelemista, sekä ohjaamista ja neuvomista, mikäli asiakas sitä haluaa. Työhön kuuluu saattaa asiakas erilaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin, mikäli sellaiseen asiakkaalla on tarvetta. Osa työstä on ennaltaehkäisevää työtä. Varhaisessa vaiheessa hän puuttuu muun muassa rästiin jääneiden vuokrien maksuun. Yhdessä asiakkaan kanssa hän laatii maksusuunnitelma, joka toteutuessaan pystyy estämään mahdollisen tulevan häädön. Työskentely on yhteistyötä asuntotoimen ja asiakkaan kanssa. Työllään hän pystyy vaikuttamaan, että toistuvasti tapahtuvien kalliiden laitoshoitojaksojen kierre saadaan katkaistuksi muilla tukitoimenpiteillä. Tämä lisää asiakkaan elämänhallintaa ja sitä kautta parantaa elämänlaatua. (Tuusulan kulkurit ja kaunottaret i.a.) Asiakkaita Sosiaalisella isännöitsijällä on mahdollista ottaa 15. Asiakkuuden kestot vaihtelevat asiakkaiden tarpeiden mukaan. (Jokinen 2008.)

11 2.2 Asunnottomuus ja Sininauhasäätiö Sosiaalihuoltoasetuksessa määritellään asumispalvelujen järjestämisestä palvelu- ja tukiasunnoissa, joissa henkilön itsenäistä asumista tai henkilön siirtymistä itsenäiseen asuntoon tuetaan sosiaalityöllä ja muiden sosiaalipalveluiden keinoin. (Sosiaalihuoltoasetus 10. ja Suomen perustuslaki 19.) Dragana Avramov luettelee syitä mistä johtuen ihminen voi joutua asunnottomaksi. Ensinnä, asuntomarkkinoilla tulisi olla sellaisia asuntoja tarjolla, joihin pienituloisillakin on varaa. Kilpailu on kovaa näistä asunnoista ja ne henkilöt, jotka kärsivät psyykkisistä, fyysisistä tai sosiaalisista ongelmista jäävät usein tämän kilpailun ulkopuolelle. Ainakin he ovat kilpailussa heikoimpia ja sen seurauksina vaarassa päätyä asunnottomiksi. Ihmiset kenellä on pienet tulot, ja kenen kohdalla sosiaaliturva on riittämätöntä, ovat riskiryhmässä ajautua asumaan epäinhimillisissä ja ala-arvoisissa oloissa. Draganan kirjoituksen mukaan, ihmiset jotka eivät pysty aikaan saamaan itselleen turvaa ansiotyöllä tai ne, joilla on näkyvä fyysinen tai psyykkinen vamma ovat syrjäytetty yksityisiltä asuntomarkkinoilta. On tärkeää kiinnittää huomiota, että asunnottomuuden syitä ovat myös muunlaiset henkilökohtaiset syyt, kuten elämänhistorian aikaiset tapahtumat. Laitoksissa asuminen elämän aikana, kuten lastenkodissa, nuorisokodissa tai vankilataustan omaavilla ihmisellä on todettu olevan vaara joutua asunnottomiksi. Perheensisäiset ongelmat, koulun keskeyttäminen ja päihteiden käyttö ovat myös syitä, jotka voivat johtaa asunnottomuuteen. (Avramov 1999, 7 8.) Joulukuun lopussa 2007 Suomessa on ollut Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ilmoittaman tiedon mukaan noin 7300 henkilöä vailla vakinaista asuntoa ja 300 perhettä. Ylen uutisen mukaan asunnottomien määrää on pystytty vähentämään vuodesta 2006 vuoteen 2007 noin 100 henkilöllä ja asunnottomien perheiden määrä o n pysynyt samana. (YLE Uutiset.)

12 Vuoden 2006 aikana pääkaupunkiseudun kunnissa on pystytty asuttamaan noin 1200 yksinäistä asunnotonta ja noin 280 perhettä, jotka ovat olleet asunnottomina. Vaikka asuntoja pystytään jatkuvasti tarjoamaan asunnottomille, tulee heidän tilalleen koko ajan uusia asunnottomia. Tarkoituksen mukaista olisi kiinnittää huomiota siihen, etteivät kaikkien asutettujen asumisratkaisut ole heille sopivia. Asunnottomuutta poistettaessa on huomioitava, että laskennallisesti yhtä asunnotonta kohtaan tarvitaan kolme asunnottomille tarkoitettua asuntoa. Asumisratkaisujen puute moniongelmaisille on koettu haasteelliseksi pääkaupunkiseudulla. Asunnottomuuden lisäksi heillä voi olla arkea kuormittavia vaikeuksia, kuten työttömyys, päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat, rikollinen elämäntapa ja velkaantuminen. Osa näistä vaikeuksista on saattanut johtaa asunnottomuuteen, ja osa niistä saattaa johtua nimenomaan asunnottomuudesta. On kuitenkin huomioitava, ettei asunnottomuus ole ongelma vain moniongelmaisille, sillä asunnottomien joukko on hyvin heterogeeninen. (Sunikka, Seppälä & Granfelt 2007, 12.) Sininauhasäätiötä hallinnoi Sininauhaliitto, joka on valtakunnallinen kristillisten päihdejärjestöjen keskusliitto. Sininauhasäätiön tehtävät liittyvät erilaisiin asumisen tarpeisiin, säätiö on tuetun olemisen, tekemisen ja asumisen ammattilainen. Ensisijaisesti Sininauhasäätiö tarjoaa erilaisia asumisen, tekemisen ja elämisen muotoja, kokeilujen, kehittämisprojektien ja konsultoinnin avulla. Tarkoituksena on löytää kokonaisratkaisuja mielekkäämpään ja ihmisarvoisempaan elämään. (Sininauhasäätiö i.a.) Sininauhasäätiö on toiminut yli 50 vuotta asunnottomien parissa, järjestämällä muun muassa tuettua asumista. Sininauhasäätiön alkuperäinen nimi on Raittiussäätiö. Tukiasuntoja Sininauhasäätiöllä on noin 160 maaliskuussa 2008. Lisäksi säätiö tarjoaa sosiaalisen isännöinnin ja asumisneuvonnan keinoin tukipalveluita, myös hoidollisia. Ensisijaisesti nämä palvelut menevät kuntien tai kunnallisten vuokrataloyhtiöiden omistamiin asuntoihin. (Soini 2008.) Ostopalvelusopimuksella Lammin kunta ostaa Sininauhasäätiöltä sosiaalisen isännöinnin palvelua, jolla tuetaan asukkaiden itsenäistä asumista ja ehkäistään asukkaiden irtisanomista asunnoistaan. Sosiaalista isännöintiä tarjotaan pää-

13 asiassa mielenterveys- ja päihdeongelmaisille. Sosiaalisen isännöinnin turvin Lammille pystytään kotiuttamaan ainakin muutamia laitoksissa asuvia. (Kastari 2008, 6.) Sininauhasäätiöllä on suunnitelmissa rakentaa 50- paikkainen toimintakeskus Helsinkiin. Tarkoituksenaan on muuttaa vanha teollisuusrakennus asunnottomien asuntolaksi. Tavoitteena, että Helsinkiläisiä asunnottomia autettaisiin takaisin normaaliin elämään tuetuissa asunnoissa. Toiminnallaan Sininauhasäätiö toteuttaa osaltaan Helsingin kaupungin asunnottomuusohjelmaa. (Vierula 2008, A12.) 2.2.1 Asuntoja asunnottomille Mutterimajassa Sininauhasäätiön tuetun asumisen piiriin tullessaan ovat kaikki asukkaat vailla vakinaista asuntoa. Asumiseen liittyy aina asukkaalle annettava tuki, monin eri tavoin. Suurella osalla asukkaista on ongelmia päihteiden käytön kanssa. Monilla on oireilua myös mielenterveydellisesti. Asuminen voi olla joillekin asukkaille porrastettua. Tultuaan keskitettyyn tukiasumisyksikköön ja asumisen kykynsä osoitettuansa, asukas voi siirtyä itsenäisempään asumiseen, kuten kaupungin vuokra-asuntoon. (Strandén 2007, 10.) Kokonaisvaltainen isännöinti on termi, jonka Sininauhasäätiö on kehittänyt kuvaamaan työtään. Kokonaisvaltaisesta isännöinnistä puhutaan, kun asukas asuu Sininauhasäätiön omistamassa asunnossa. Termillä kuvataan työntekijän valtasuhdetta asukkaaseen. Työntekijä on vuokranantajan edustaja. Asukkaan tilanteen kärjistyttyä työntekijällä on mahdollisuus lakkauttaa asukkaan asuminen. Toisaalta kokonaisvaltainen isännöinti merkitsee työntekijän mahdollisuutta käyttää erilaisia keinoja turvatakseen asukkaiden asuminen ongelmatilanteista huolimatta. Parhaimmillaan niin, ettei ongelmatilanteita edes pääse asumisessa syntymään. Kokonaisvaltaisen isännöitsijän on mahdollista seurata tarkkaan ja säännöllisesti asukkaiden vuokranmaksua. (Strandén 2007, 10 11.)

14 Kivijalkana Sininauhasäätiön tuetussa asumisessa on päiväkeskustoiminta. Asumisyksikössä on joko päiväkeskus tai monipuolinen toimintakeskus, jota on kaikilla säätiön asukkailla ja muillakin päihteetöntä olohuonetta kaipaavilla mahdollisuus käyttää. Päiväkeskusten tiloissa sijaitsee myös työntekijöiden työtilat. Päiväkeskus toimintaa toteutetaan avustavan henkilöstön voimin. Kuntouttavan työtoiminnan tai työelämään tutustumisen paikkoina päiväkeskukset ovat tulleet tutuiksi monille. (Strandén 2007, 11.) Yhtenä yleistyvänä yhteistoiminnan tasona järjestöjen ja kuntien suhteessa on aito osto- ja myyntipalvelusuhde. Tämän suhteen tarkoitus on, että kunnan ja järjestön välille tehdään sopimus, jossa määritellään palvelut joita, tarvitaan ja missä määrin, sekä millä hinnalla kunta järjestöltä palvelut ostaa. (Möttönen & Niemelä 2005, 173.) Tuusulan kunta kilpailutti päihdekuntoutujien tuetun asumispalvelun tarjoamisen. Kilpailutuksen perusteella vuonna 2004 Sininauhasäätiö tuottaa päihteettömän tuetun asumisen palvelun Tuusulan kunnalle. Sininauhasäätiö ja Tuusulan kunta ovat tehneet keskenään palvelusopimuksen, jossa palvelun tuottamisesta ja ostamisesta sovitaan. (Jääskeläinen 2007.) Tuusulassa tuetun asumisen yksikkö Mutterimaja on rakennettu palveluineen Sininauhasäätiön toimesta vastaamaan kunnassa esiintyvään tarpeeseen asuttaa päihdeongelmaisia asunnon tarpeessa olevia paikkaan, jossa asumiselle on mahdollista saada tukea. Aloite tuetun asumispalvelun järjestämiseen päihdeongelmaisille Tuusulassa on tullut vuonna 2001 päihdesairaanhoitajan aloitteesta. Hän on esittänyt huolensa etenkin laitoskuntoutuksen jälkeen vailla asuntoa olevien päihdeongelmaisten asuttamisesta kunnassa. Vuonna 2003 Tuusulan kunnassa on aloitettu etsimään paikkaa, johon asumispalveluyksikkö perustetaan. (Lehtinen 2008.) Puolimatkakoti Mutterimaja on Tuusulan ensimmäinen päihdeongelmaisille tarkoitettu tukiasumisyksikkö. Mutterimaja on asumismalliltaan tukiasuntoryväs (LIITE 3). Se koostuu kahdesta rivitalosta ja mutterin mallisesta asuinrakennuksesta, johon asunnon tarvitsijoita voidaan asuttaa. (Hannu Kärkkäinen, henkilökohtainen tiedonanto 14.12.2007.) Sen yhteyteen rakennettu päivä- ja toiminta-

15 keskus palvelevat keskeisen sijaintinsa ansiosta Etelä-Tuusulan syrjäytyneitä ja syrjäytymisuhan alla olevia (Strandén, 2006 2007, 29). Sininauhasäätiön työntekijät ohjaavat päiväkeskuksessa toimintaa vähintään viitenä päivänä viikossa. Toimintaan kuuluvat erilaiset ryhmäkokoontumiset, jotka tarjoavat samalla vertaistukea. Toimintaan kuuluu myös yhteinen saunavuoro ja pyykkitupa. Mahdollisuus lehtien lukemiseen ja askartelutilat, sekä kuntosali kuuluvat päiväkeskuksen palveluihin. Mutterimajan päiväkeskustoiminnot ovat ilmaisia ja kaikkien tuusulalaisten päihdekuntoutujien käytössä. (Jääskeläinen 2007.) Työntekijöiden toiminta-tapa huomioi käyttäjien yksilölliset tarpeet. Sininauhasäätiössä tiedetään kokemuksesta päiväkeskuksen asiakkaiden olevan usein yksinäisiä ja vailla virikkeitä. Työntekijöillä on tehtävänään Mutterimajassa luoda asiakkailleen mahdollisuuksia uusiin ihmissuhteisiin, virikkeisiin, sekä päihteetöntä elämää tukeviin verkostoihin. Henkilökunnalta edellytetään kansalais-, vertaistuki-, ja vapaaehtoistoimintaa tukevaa, sekä moniammatillista työotetta pystyäkseen tarjoamaan palvelua erilaisista elämäntilanteista tuleville asiakkaille. Päiväkeskustoiminta tukee selviytymistä arjessa ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. (Strandén 2006 2007, 29 30.) Päiväkeskustoimintaa ohjaa asukas- ja asiakasdemokratia. Asukaskokous järjestetään viikoittain, josta laaditaan muistio, joka jaetaan asukkaille ja päiväkeskuksen käyttäjille. Näiden kokousmuistioiden pohjalta saadaan laadittua viikkoohjelma. Päiväkeskustoimintaa tunnettavaksi tehdään viranomaisille, sekä todennäköisille käyttäjille tiedottamisen kautta, esimerkiksi esitteiden ja artikkeleiden muodossa. (Strandén 2006 2007, 30.) Päihdekuntoutujien tuetun asumisenyksikkö Mutterimaja on valmistunut lokakuussa 2007. Asumisyksikössä on 21 asuntoa päihdekuntoutujia varten. Asukkaille Mutterimajassa asumispalveluun sisältyy muun muassa asukkaan mahdollisten vaikeuksien ennaltaehkäiseminen, jokaiselle asukkaalle yksilöllinen asumisen tuki, sekä viranomaisten kanssa tehtävä yhteistyö asukkaan asioissa. Palveluun sisältyy Mutterimajan työntekijän käynnit asukkaan luona tarvittaessa. Puhelinpäivystyksen ansiosta asukkaan on mahdollista saada työntekijä kiinni ympäri vuorokauden. Mutterimajassa yhtenä työntekijänä toimii isäntäper-

16 he, joka asuu asumisyksikössä. Isäntäperheen avulla huolehditaan asukkaiden viihtyvyydestä ja turvallisuudesta. (Jääskeläinen 2007.) Isäntäperheen asuminen Mutterimajassa mahdollistaa asukkaille työntekijän kiinni saamisen avun tarpeen ilmaannuttua. Isäntäperhe päivystä iltaisin kello 22 jälkeen ja viikonloppuisin. Työntekijöitä, eli kokonaisvaltaisia isännöitsijöitä on Mutterimajassa kaksi, he tekevät työtään vuorotyönä, kello 7 22 välisenä aikana. Mutterimajan asumismalli mahdollistaa asukkaille hyvin tiiviin tuen saamisen. (Kärkkäinen 2007.) 2.2.2 Asukasvalinta ja asumisen tavoitteet Asukkaiksi Sininauhasäätiö valitsee miehiä ja naisia, jotka eivät ole saaneet asuntoa asuntomarkkinoilta, tai eivät ole kyenneet sitä säilyttämään. Asukkaiksi valituilta vaaditaan asunnottomuutta tai erittäin vajavaista asumista. Asukkaalla tulee olla lisäksi halua muutokseen ja hänen tulee sitoutua päihteettömään asumismuotoon. Asukasvalinnat tehdään yhteistyössä Sininauhasäätiöltä palvelua ostavan kunnan sosiaali- ja asuntotoimen kanssa. (Strandén 2006 2007, 32.) Tuusulan kuntalainen, joka on vailla asuntoa tai tarvitsee tukea asumiseensa voi hakea asuntoa Mutterimajan tukiasumisyksiköstä. Hakijalla täytyy olla asuntohakemus vireillä Tuusulan kunnan asuntotoimessa. Tuusulan sosiaalitoimi kerää asuntotoimelle asiakkaistaan asukasehdokaslistaa henkilöistä, jotka voitaisiin asuttaa Mutterimajaan. Sosiaalitoimi ja asuntotoimi tekevät siis yhteistyötä asuttamisen suhteen. Asuntotoimi puolestaan lähettää tietoa Mutterimajaan työntekijöille asukasehdokaslistasta. (Hyvönen 2008.) Sininauhasäätiön työntekijä kutsuu ja haastattelee asuntoa hakevan henkilön Mutterimajalla. Haastattelun jälkeen otetaan yhteys sen alueen sosiaalitoimeen, josta asukas on tulossa, joko Hyrylästä, Kellokoskelta tai Jokelasta. Hakijan sosiaalityöntekijän annettua suostumus asiakkaan kahden kuukauden vuokratakuuseen, voidaan tehdä vuokrasopimus hakijalle. Vuokrasopimuksen tekee

17 asunnonhakija ja Sininauhasäätiö. Asumaan pääsemisen pohjalla on myös palvelusuunnitelma, joka tehdään asukkaan, hänen sosiaalityöntekijän ja Sininauhasäätiön työntekijän kanssa. Palvelusuunnitelmassa käydään läpi asukkaan taustaa, menneisyyttä, nykyisyyttä ja asukkaan toivomaa muutosta elämässään. Palvelusuunnitelma uusitaan noin kolmen kuukauden kuluttua muutosta Mutterimajaan. (Hyvönen 2008.) Tuusulan kunnassa on yksi nimetty etuuskäsittelijä, jonka tehtävänä on tehdä Mutterimajan asukkaiden palvelusuunnitelmat ja heidän toimeentulotukihakemuksensa asiakkaidensa asumisen aikana. Täydentävän toimeentulotukihakemuksen käsittelee sen alueen sosiaalityöntekijä, josta asukas Mutterimajaan on tullut. (Hyvönen 2008.) Mutterimajaan asukkaiksi hakevilta ei edellytetä päihdeongelmaa tai päihdeongelmasta aiheutuneiden häiriöiden vuoksi asunnon menettämistä yleisiltä asuntomarkkinoilta. Asukkaaksi Mutterimajaan voi hakea puhtaasta asunnottomuuden syystä. Asunnottomuuteen on voinut johtaa esimerkiksi avioero tai maksamattomat vuokrat. Sininauhasäätiö ei ota Mutterimajaan asukkaiksi henkilöitä, keneltä puuttuu motivaatio päihteettömään asumiseen. (Hyvönen 2008.) Mutterimajassa on sitouduttava päihteettömään asumiseen. Päihteiden käyttö, sekä hallussapito ja päihtyneenä esiintyminen Mutterimajan alueella on kiellettyä. Asumisen ehtona ei ole absoluuttinen raittius, tukiasumisyksikön alueella raittius on kuitenkin ehtona asumiselle ja asunnon säilymiselle. Asukkaiden vastuulla on myös huolehtia etteivät heidän vieraansa tuo alkoholia Mutterimajan alueelle, tai vieraile alueella päihtyneenä. (Kärkkäinen 2007.) Mikäli Mutterimajan asukas retkahtaa, eli ratkeaa käyttämään päihteitä hän voi palata asuntoonsa kun on selvinnyt päihteiden käytöstä. Jos asukas tulee Mutterimajan alueelle päihtyneenä ja työntekijän tämän toteaa. Kehotetaan asukasta palaamaan takaisin esimerkiksi muutaman tunnin kuluttua kun päihtymystila on loppunut. Kuitenkaan Mutteriajan asukkaita ei jätetä heitteelle, mikäli päihtymys tila on vahva, voidaan asukas kuljettaa selviämään niin sanottuun märkäpäähän. Helsingissä Mäkelänkadulla on Sininauhasäätiöllä tila, johon voi-

18 daan asukkaita viedä selviämään. (Hyvönen, 2008.) Tuusulan sosiaalitoimi maksaa Sininauhasäätiölle kuljetuksesta ja yöpymisestä aiheutuneet kulut, mikäli Mäkelänkadulle asukas joudutaan kuljettamaan selviämään. Toistaiseksi näin on tapahtunut muutaman kerran. (Jääskeläinen 2008.) Asuminen Mutterimajassa perustuu vuokrasopimukseen, joka tehdään jokaisen asukkaan kanssa. Asukas on vastuussa vuokransa maksusta. Tavoitteet mahdollisimman itsenäiselle elämälle sovitellaan aina yhdessä asukkaan kanssa. Tuen avulla Sininauhasäätiö pyrkii turvaamaan asumisen ja kodinomaisuuden niin että, asukkaat eivät joutuisi takaisin kadulle etenkään päihdeongelmansa takia. Asuminen Mutterimajassa on perusluonteeltaan pysyvää. Kuitenkin siten, että asukkaan kanssa asetetaan tavoitteet täysin itsenäiseen asumiseen ja olemassa olevaan asuntokantaan integroitumiseen. (Strandén 2006 2007, 7, 32) Mutterimajalle ei ole tarkoitus tuoda palveluita, eikä työntekijöiden ole tarkoitus tehdä asukkaiden puolesta asioita. Asukkaat pyritään saattamaan normaalipaleluiden piiriin, johon heidän asumisensakin tähtää. Asukkaan kanssa työntekijä täyttää esimerkiksi hakemuksen Kelaan asumistukea varten, muistuttaa ja kyselee asukkailta asioidensa hoidosta. (Hyvönen 2008.) Asumisen tavoitteet ja keinot ovat kirjattuina kunkin asukkaan palvelusuunnitelmassa, ne ovat aina yksilölliset. Yhteinen tavoite kaikille asukkaille on asumisen turvaaminen ja päihteettömyyteen tukeminen. (Hyvönen 2008.)

19 3 TUTKIMUKSEN KÄSITTEET Tässä kappaleessa käsittelen tutkimuksen keskeiset käsitteet, joita ovat, tukiasuminen, elämänhallinta sekä sosiaalinen ja psykososiaalinen tuki. Tukiasumisen yhteydessä viittaan asunnottomuuteen, sillä tuettua asumista tarvitsevilla on usein taustalla asunnottomuutta tai sen uhkaa. En kuitenkaan määrittele asunnottomuutta laajemmin, koska tutkimuksen kohderyhmä on tuetun asumisen piirissä. Lisäksi käsittelen lainsäädäntöä, joka ohjaa tuetun asumisen järjestämistä kuntien tasolla. Olen liittänyt päihdeongelman käsittelyä käsitteisiin, selkeyttämään sen vaikutusta kulloiseenkin käsitteeseen. Käsittelen myös kokemuksen tutkimista tässä kappaleessa. Käsitteiden määrittely selvittää sitä, mitä kyseisellä käsitteellä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan. Käsitteet tähän tutkimukseen ovat valikoituneet tutkittavan kohteen, sekä kohteen palveluita käyttävien asukkaiden mukaan. 3.1 Tukiasuminen Peruslähtökohtana tukiasumiselle voidaan pitää hallitusmuodon perusoikeussäännösten 15 a : n mukaista säännöstä. Sen sisällön mukaan asunto on jokaisen kansalaisen sosiaalinen perusoikeus. Ihmiset, jotka eivät itse pysty oikeuttaan saavuttamaan, ja jotka lisäksi tarvitsevat tukea asumiseensa ja arkielämäänsä, kuuluvat tukiasumisen piiriin. (Heinonen 1997, 9.) Perustuslaissa (19 ) mainitaan, että jokaisella on oikeus sosiaaliturvaan, johon kuuluu julkisen vallan tehtävänä auttaa jokaista, joka ei kykene hankkimaan itselleen ihmisarvoisen elämisen edellyttämää turvaa, kuten välttämätöntä toimeentuloa ja huolenpitoa. Julkisen vallan tehtäviin kuuluu myös edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea omatoimista asunnon järjestämistä. (Suomen perustuslaki 19.)

20 Asumispalveluja kuten tukiasumista annetaan henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee apua tai tukea asunnon tai asumisensa järjestämisessä. Kunnilla on mahdollisuus perustaa, hankkia tai muuten varata paikallista tarvettaan vastaavan määrän palvelu- ja tukiasuntoja, sekä laitoshoitopaikkoja. (Sosiaalihuoltolaki 22, 23 ja 27.) Päihdeongelmaisten asumisjärjestelyissä on monia mutkia. Tukiasuntojen valvomisen vaikeus etenkin, kun tukiasunnot ovat yksittäisiä asuntoja eikä asunto ryppäitä. Päihdeongelmaisten valvonta vuokrataloissa on usein mahdotonta. Kuntien tehtävä on kuitenkin tehdä osansa, jotta päihdeongelmaisilla on samat mahdollisuudet asua turvallisesti kuin muillakin tavallisilla kansalaisilla. Käytäntö on osoittanut, että asumisyksiköissä tiukat säännöt ja valvonta ovat rauhoittaneet asuinalueita joilla päihdeongelmaisia asuu, eikä ympäristö sen sijaan ole muuttunut levottomaksi. (Halenius 2008, 2.) Laissa sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtion osuudesta (733/ 92 4 ) todetaan, että kunta voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuoltoon kuuluvat tehtävät hoitamalla ne itse, sopimuksesta muun kunnan tai kuntien kanssa olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä. Kunta voi hankkia palvelut myös valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai joltakin julkiselta tai yksityiseltä palvelun tuottajalta. (Möttönen & Niemelä 2005, 151.) Päihdehuollon erityispalveluna järjestettävissä asumispalveluissa kuten tukiasunnoissa pyritään edistämään asukkaiden selviytymistä erilaisin tukitoimin. Tukiasunnot voivat olla yksittäisiä asuntoja, asuntoryppäitä tai tuettuun asumiseen tarkoitettuja rivi- tai kerrostaloja, joihin voi olla liitettynä päiväkeskus- ja harrastetiloja sekä tukiperheiden asuntoja. (Päihdepalvelujen laatusuositukset 2002, 31.) Asumismalli sopii välivaiheen asumismuodoksi laitosmaisen asumisen jälkeen, ennen kuin itsenäisempi asuminen on mahdollista. Asukkaat saavat asuinyhteisöstään, työntekijöiltä ja isäntäperheestä tukea asumiselleen. Päiväkeskus palveluihin yhdistetty tukiasuminen on tarkoituksenmukainen silloin, kun asukkaan voidaan olettaa selviytyvän arkiaskareista itsenäisesti, mutta ongelmana on

21 pääasiallisesti joutilaisuus. Päiväkeskustoiminnan tarkoituksena on tarjota asumisyksikön asukkaalle mielekästä tekemistä ja sen avulla ehkäistä toimettomuudesta johtuvia ongelmia. (Heinonen 1997, 8 9.) Tukiasumisella pyritään luomaan edellytyksiä asujan itsenäiselle selviytymiselle, ja valmentamaan häntä itsenäiseen asumiseen. Tukiasuminen voi myös olla itsenäisemmän elämän opettelua pitkän laitoskierteen jälkeen, mutta voi kuulua myös elämänvaiheeseen, jossa ongelmat ovat vasta kärjistymässä. Asumisen sisältö on suunniteltava jokaisen asukkaan tarpeiden mukaisesti, niin että heidän elämäntilanteensa, asumisen ja tuen tarve huomioidaan kokonaisuutena yksilöllisesti. Asukkaan tilanteen pysyvään parantumiseen ei aina pelkkä asunto riitä, sillä monet ovat olleet pitkään työttöminä ja heidän arkielämänsä rakentuu pääsääntöisesti joutenolosta. Asukkaiden aktivoimiseksi on useissa tukiasumisyksiköissä panostettu työllistämiseen, jota on toteutettu asukkaiden elämäntilanteista käsin, eikä työelämän vaatimusten mukaisesti. (Heinonen 1997, 9 10.) Päihdehuollossa nähdään tukiasuminen palveluna, jonka avulla aiotaan auttaa asukasta itsenäiseen elämään. Tukiasumisesta etsitään palvelumallina vastausta monenlaisiin tarpeisiin ja pulmiin, joista perustavinta laatua on asumisen tarve. Asumispalveluiden lähtökohta on, ettei tarvetta laitosasumiseen ole, mutta eri syistä asuminen ei onnistu itsenäisesti perinteisillä asuntomarkkinoilla. (Potteri 1997, 11 12.) Tukiasumisella luodaan mahdollisuus asua avuntarpeesta huolimatta itsenäisesti ja muiden ihmisten joukossa. Kuitenkin tämä edellyttää asukkaan elämisen ja asumisen hallintaa sellaisissa rajoissa, että se on asukkaalle ja hänen lähiympäristölle siedettävää. Tukiasumistyössä ovat asukkaiden itsenäisyyden ja ihmisoikeuksien tukeminen arvokasta työtä. Kuten myös tukiasumistyön painottuminen niiden ihmisten pariin, jotka ovat yhteiskunnassa syrjäytymässä, tai ovat jo syrjäytyneet. (Potteri 1997, 15.) Ympäristöministeriön teettämässä tutkimuksessa (2005), arvioitiin tuetun asumisen toimintamalleja. Granfelt ja Hynynen kirjoittavat tutkimuksen johtopäätök-

22 sissä että, tuettua asumista tarvitsee hyvin heterogeeninen ryhmä. Jokaisella asukkaalla on omanlaisensa tarve asumiselle, toiset haluavat lähelleen ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa. He samastuvat vertaisryhmiin, sekä kokevat päiväkeskustoiminnot mielekkäinä. Osalla asukkaista on suuri kaipuu saada olla omissa oloissaan, mahdollisimman autonomisesti, he haluavat käsitellä asioitaan joko kahdenkeskisissä ammattilais- tai vertaissuhteissa. Kunkin henkilön yksilölliset tarpeet, elämänhallinnan taidot ja elämänkokemukset on huomioitava niin tukiasumisessa kuin normaalissa vuokra-asumisessa, johon on liitetty tukipalveluita. Erilaisten tarpeiden seurauksena asunnottomien tukeminen ja asuttaminen vaatii moninaista tukemista. Tuetun asumisen piiriin tulevat ihmiset ovat yleisesti kokeneet menetyksiä elämänhistoriansa aikana, päihde- tai/ ja mielenterveysvaikeudet ovat tulleet ylivoimaisiksi hallita ja useilla on laitostausta. (Granfelt & Hynynen 2005, 161 162.) Asumisajat vaihtelevat paljon tuetun asumisen piirissä. Yleisesti kuitenkin asuminen kestää vähintään vuoden, jonka jälkeen tuen tarve jossain muodossa vielä jatkuu. Pitkäkestoisessa kuntoutumisprosessissa tuettu asuminen on yksi osa, johon kuuluvat taantumat, retkahdukset ja pysähtymiset. Asumisen tukeminen on kokonaisvaltaista elämisen tukemista, joka mahdollistaa arjessa selviytymisen, jonka myötä mahdollistuu myös asumisen onnistuminen. Tukea toteutettaessa yhdistyy konkreettisesti arjen asioissa auttaminen, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, sekä vertaisryhmätoimintaan ohjaaminen ja psykososiaalinen ihmissuhdetyö. Tuettaessa asumista työssä tarvitaan ammatillista erityisosaamista, sekä toipumiskokemuksen pohjalta kertynyttä tietämystä. (Granfelt & Hynynen 2005, 161 162.)

23 3.2 Elämänhallinta Ulkoisesta elämänhallinnasta on kysymys silloin, kun ihminen on pystynyt suurin piirtein ohjaamaan elämänsä kulkua, siten ettei mitään odottamatonta ja elämäkulkuun suuresti vaikuttavaa ole tapahtunut. Ihmisen asettamat tavoitteet ja elämänsä tarkoitusperien ketju on päässyt toteutumaan lähes katkeamatta. Aineellisesti ja henkisesti turvattu asema ovat olemassaoloa ulkoiselle elämänhallinnalle. Ulkoiseen elämänhallintaan vaikuttavia asioita ovat muun muassa sukupolvi, sukupuoli, koulutus ja ammatti. Aineellisen vaurauden ja taloudellisen aseman tavoittelu ovat elämänhallinnan tavoittelua, siten keskeinen osa ihmisen elämän kokonaisuutta. Elämän sisäinen hallinta merkitsee ihmisen kykyä sopeutua, riippumatta siitä mitä hänelle elämässä tapahtuu. Ihmisellä on kyky katsoa asioita parhain päin. Tämä kyky on opittavissa, se kehittyy lapsuudesta asti vähitellen. Elämänhallinta tai sen puute lyö leimansa ihmisen koko elämään. (Roos 1987, 65 66.) Aila Järvikosken (1994) mukaan elämänhallinnan konkreettinen perusta viittaa elinolojen ja elämäntavan jatkuvuuden turvaan, mutta myös yksilön sopivuuksiin ja toimintakompetensseihin. Yleiset hallintakäsitykset viittaavat vähitellen kehittyviin odotuksiin omista vaikutusmahdollisuuksista ja omalla toiminnalla aikaansaaduista tuloksista. Koettu hallinta on yleisiin hallintakäsityksiin ja erityiseen tilanneanalyysiin perustuva tulkinta yksilön mahdollisuuksista selviytyä elämäntilanteesta omin avuin, sosiaalisen ympäristönsä tai asiantuntijoiden avulla. Henkilökohtaiset elämänsuunnitelmat ja niiden toteuttamiseen tähtäävät selviytymis- ja toimintastrategiat sekä toiminnan tulokset suuntaavat ja muokkaavat elämänprosessia. (Järvikoski 1996, 45.) Sisäistä elämänhallintaa ihmisellä mitataan, kun häneltä vaaditaan kykyä sopeutua uuteen tilanteeseen elämässään. Ihminen voi kokea oman elämänsä hallituksi, vaikka hänen ulkoisessa elämänhallinnassa tapahtuisi järkkymistä. Materiaalisesta turvattomuudesta kuten, työttömyydestä, ei elämänhallinnan tarvitse järkkyä. Elämänhallinta voi eri ihmisille tarkoittaa hyvinkin erilaisia sel-

24 viytymiskeinoja arkipäivän tilanteista. (Kettunen, Ihalainen & Heikkinen 2004, 11.) Ihmisen kyvykkyys ja mahdollisuus vaikuttaa elämäntilanteisiinsa ja niiden määräytymisen ehtoihin luo hyvinvointia. Toiminnalle ominaista on tietty autonomisuus, joka merkitsee ihmisellä olevan elämäntodellisuutensa muuttamisen mahdollisuus. Sosiaalisen tuen myötä ihminen luo toimintaedellytyksiä kasvattaa omaa elämänhallinnan autonomisuutta ja pyrkii vähentämään vajetta mahdollisuuksista, joilla hänen elämänsä valinnat toteutuvat. (Kinnunen 1998, 28.) Elämänhallinnan kokemus liittyy myös ajatukseen itsenäisestä päätäntävallasta omassa arjessa. Tähän liittyy oleellisesti kysymykset miten haluaa elää ja mitä haluaa elämässään tehdä. Elämänhallinnan kokemus pohjautuu myös ihmisen sisäisiin mielikuviin, käsityksiin ja tulkintoihin siitä miten ja missä määrin omaan elämään voi vaikuttaa. Elämänhallinnan itseisarvoina voidaan pitää itsemääräämisoikeutta ja ihmisten oikeutta omiin valintoihinsa. (Koskisuu 2004, 14 15.) 3.3 Päihdeongelma ja sen vaikutus elämänhallintaan Asunnottomuuden riskiryhmään kuuluvat päihteiden ongelmakäyttäjät. Päihteiden voimakas käyttö altistaa sellaisenaan hallitsemattomaan elämäntilanteeseen ja samalla kyvyttömyyteen pitää itsestään ja asioistaan huolta. Syy- seuraussuhteissa liittyen päihteiden käyttöön löytyy usein taustatekijöitä, jotka rajoittavat ihmisen toimintakykyä. Voimakkaaseen päihteiden käyttöön lähes aina liittyvät mielenterveysongelmat, itsetuhoista käytöstä, impulsiivisuutta, henkilökohtaisia menetyksiä, sekä välinpitämättömyyttä itseään ja asioitaan kohtaan. (Manninen & Tuori 2005, 25.) Ongelmallista päihteiden käyttöä itse käyttäjä ei usein tunnista, tai hän saattaa kieltää päihteiden ongelmallisen käytön. Usein hän toimii vähättelemällä käyttämäänsä päihteiden määrää, eikä tunnista tai tiedosta päihteiden käyttönsä yhteyttä kokemiinsa ongelmiin. (Havio, Inkinen & Partanen 2007, 17.)

25 Jorma Niemelä on tutkimuksessaan (1999) jäsentänyt päihdeongelman fyysiseen alkoholismiin tai narkomaniaan, josta hän käyttää nimitystä kehollinen alkoholismi. Alkoholismi on luokiteltu sairaudeksi. Kehollisessa päihderiippuvuudessa sen sijaan on kyseessä perinnöllinen alttius, alkoholin käytön seurauksena tai sitten on kyse alkoholiperäisistä sairauksista. Elämäntilanteinen päihdeongelma voidaan määrittää Niemelän mukaan juoppoudeksi tai päihteiden väärinkäytöksi. Tällaisen riippuvuuden synty on yksilön sosiaalisten tekijöiden aiheuttamaa, jolloin yksilön elämää ja yhteiskunnallisia ehtoja tulee tarkastella hänen käyttäytymisen perusteena. Tällaista päihdeongelmaa ei määritellä sairaudeksi. Psyykkisistä tekijöistä aiheutuvan riippuvuuden hän nimeää tajunnalliseksi riippuvuudeksi, jonka juuret voivat olla varhaislapsuuden kehityshäiriöissä tai myöhemmin elämässä opitussa käyttäytymisessä. Tätä voidaan kutsua päihderiippuvuudeksi. Riippuvuuskäyttäytymisen taustalla ihmisellä ilmenee jokin elämänongelma, johon päihitetä käyttämällä, pyritään saamaan ratkaisu. Ihmisellä on uskomus, että päihteiden käyttö laukaisee ongelman. Kun ongelma ei päihteitä käyttämällä ratkea, ihminen yrittää uudelleen päihteitä käyttämällä ratkaista aikaisempia päihteiden käytön aiheuttamia elämän ongelmia, jolloin päihteiden käytön kehä syntyy. Lisäksi päihdeongelma voi ilmetä myös henkisenä tai hengellisenä himona päihteisiin, jolloin ihminen menettää vapautensa aitoihin valintoihin. Päihteiden ongelmakäyttö voi esimerkiksi liittyä ihmisen elämän tyhjyyteen, tarkoituksettomuuteen tai elämän päämäärättömyyteen. Henkinen riippuvuus kietoutuu usein myös muihin edellä mainittuihin päihteiden käytön tyyppeihin. (Niemelä 1999, 52 55.) Päihdeongelmiin lähes aina liittyy psyykkisen toimintakyvyn heikkeneminen, joko ajoittain tai pysyvästi. Päihdeongelma vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn monin eri tavoin, häiriön luonteen ja sen vaikeusasteen mukaan. Oireiden vaikutus arkiseen selviytymiseen ja toimintakykyyn on aina omakohtaista. Selviytymiseen ja toimintakykyyn vaikuttaa aina yksilön ominaisuudet, elämäntilanne ja elämäntapa, sekä elinympäristönsä tarjoama tuki ja saatavilla olevan tuen määrä ja laatu. Tavallisimpina esille tulleina ongelmina toimintakyvyssä päihdeongelmaisilla on esiintynyt muun muassa aloitekyvyttömyyttä, heikkoa itsearvostusta ja arkisten taitojen heikkoutta. Päihdeongelmista kärsivät ovat usein kokeneet turvattomuutta, vaikeita elämäntilanteita, sekä hylkäämisiä elämänhis-

26 toriansa aikana. Näiden seikkojen seurauksena heille on muodostunut varsin heikko itsearvostus suhteessa omiin kykyihinsä ja epärealistinen käsitys mahdollisuuksiinsa. (Kettunen, Kähäri-Wiik, Vuori-Kemilä & Ihalainen 2002, 79, 121 122.) Heikki Suhonen (2004) on tutkimuksessaan jakanut elämänhallinnan eri kategorioihin, joista elämänhallinta hukassa ryhmään kuuluvilla on heidän elämänhistoriassaan ollut useita menetyksiä ja traumaattisia kokemuksia, sekä terveydellisiä ongelmia. Suhosen tutkimuksessa on haastateltujen elämässä ollut asumiseen ja työhön liittyviä vaikeuksia, taloudellisia ongelmia ja syrjäytymistä sekä sosiaalisen statuksen alentumista. Psyykkisenä oireiluna on ollut ahdistusta, tuskaa ja häpeää. Alkoholin käytön rinnalla on ollut muita päihteitä ja lääkkeiden väärinkäyttöä. Suhosen tutkimilla henkilöillä on asiakkuuksia monissa eri sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Suhonen toteaa tutkimuksessaan useiden asiakkuuksien voivan olla jonkinlainen elämänhallinnan keino. Elämänhallinta hukassa ryhmään kuuluvia asiakkaita on kuvattu Suhosen tutkimuksessa avoimiksi ja suoriksi, sekä helposti kohdattaviksi. Avoimuudella ja suoruudella tarkoitettiin, että nämä asiakkaat puhuvat ongelmistaan peittelemättä. (Suhonen 2004, 46 47.) Päihteiden käytön loputtua on käytöltä jäävälle ajalle oltava mielekästä tekemistä. Pelkkä asunto ja raittiina pysyttely eivät tuota pysyviä tuloksia. Usein vastaus mielekkääseen tekemiseen löytyy asukkaan elämänhistoriasta. Mielenkiinnon kohteet ja kontaktit muihin ovat jääneet päihteidenkäytön seurauksena takaalalle ja toisarvoisiksi. Vastauksia voi mielekkäälle ajan viettämiselle hakea lisäksi asukkaan tulevaisuuden suunnittelusta ja asioista, joita kohti asukas haluaa kulkea. Viranomaisten tarjoamat mahdollisuudet ovat yhtä tärkeitä, esimerkiksi työvoimatoimiston tarjoamat kurssi- ja työllistymisvaihtoehdot. Asukkaalle on myös hyödyllistä kertoa, ettei kaikkien asioiden tarvitse olla hetkessä valmiina ja hoidettuna. Päihdeongelmasta toipuvat tarvitsevat myös aikaa rauhoittumiselle ja rauhalliselle etenemiselle. (Manninen & Tuori 2005, 25.)