MÄ TSIIGAAN PÄIVÄN KERRALLAAN

MÄ TSIIGAAN PÄIVÄN KERRALLAAN Haastattelututkimus Mutterimajan asukkaiden elämänhallinnan kokemuksista Mari Lahtinen Opinnäytetyö, kevät 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Järvenpää Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

TIIVISTELMÄ Lahtinen Mari. Mä tsiigaan päivän kerrallaan Haastattelututkimus päihteettömässä tukiasumisyksikössä asuvien elämänhallinnan kokemuksista. Järvenpää, kevät 2008, 77 s., 3 liitettä. Diakonia- ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää Sininauhasäätiön Mutterimajanimisen päihteettömän tukiasumisyksikön asukkaiden kokemusta elämänhallinnastaan tukiasumisen myötä sekä tuottaa samalla Tuusulan kunnalle tietoa tukiasumisyksikön toiminnan käyntiinlähdöstä, jolla tarkoitetaan asukkaiden saamia palveluita Mutterimajassa. Tutkimuksen kohderyhmä on Sininauhasäätiön Tuusulassa sijaitsevan päihteettömän asumisyksikön asukkaat. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineiston keruu toteutettiin teemahaastatteluin (4 kpl). Haastattelut tein tammikuussa 2008. Lisäksi havainnoimalla ja työntekijöitä haastattelemalla selvitin asukkaiden saamia palveluita ja toimintaa Mutterimajalla joulukuusta 2007 maaliskuuhun 2008. Tutkimuksen päätuloksena selvisi Mutterimajan haastateltujen asukkaiden elämänhallintaan oleellisesti vaikuttavan, päihteettömän elämän viettäminen. Päihteetön elämä mahdollistaa itsestä ja arkisista asioista huolehtimisen. Tuettu asumispalvelu yksikkö tarjoaa asukkaille mahdollisuuden sosiaalisiin kontakteihin muiden asukkaiden ja työntekijöiden kanssa. Asunnon saamisen myötä riittävät voimavarat myös tulevaisuuden suunnitteluun, kuten toimeentulon ja ammatillisen koulutuksen hankkimiseen. Tutkimuksen johtopäätöksenä voi todeta päihteettömän tuetun asumispalvelun tarjoavan päihdeongelmista kuntoutuville elämänhallinnan taitojen oppimisen ja mieleen palauttamisen muiden asukkaiden sekä työntekijöiden tukemana. Päihteettömän asumisen toteutumista asumisyksikössä valvotaan asukkaiden itsensä lisäksi työntekijöiden avulla. Päihteettömyyden kontrolli vaikuttaa oleellisesti asukkaiden asumiseen asumisyksikössä. Asiasanat: Tukiasuminen, elämänhallinta, sosiaaliset ongelmat, sosiaalinen tuki, kvalitatiivinen tutkimus

ABSTRACT Lahtinen Mari. I look one day at the time. Interview study on the experiens of having control of life without intoxicants in rehabilitative accommodation. 77 s., 3 appendices. Language: Finnish. Järvenpää, Spring 2008. Diaconia University of Applied Sciences, Degree Programme in Social Services. Option in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services. The aim of this study is to describe the residents experiences in Mutterimaja, which is a rehabilitative accommodation centre run by on organisation called Finnish Blue Ribbon foundation in the municipality of Tuusula. In addition, the aim is to produce information on the services for the municipality of Tuusula. This study focuses on the residents` experiences on controlling life without substances. The target group was the residents of a substance free rehabilitative accommodation Mutterimaja. A qualitative research method was used in the study. The data were provided by four theme interviews. They were carried out in January 2008. Furthermore, I observed residents and interviewed employees; my aim was to describe the services and activities that residents can have in Mutterimaja. The observation was performed during December 2007 to March 2008. The main outcome of this study is that living without intoxicants seems to affect to control of life among the interviewed residents at Mutterimaja. Rehabilitative accommodation offers residents a possibility to have social contacts with other residents and employees. Substance free life enables the interviewed people to have an ability to take care of everyday tasks themselves and to plan their future in e.g. how to make living and get a vocational education. In conclusion, this study emphasises that substance free rehabilitative accommodation offers residents a possibility to learn life skills and recall them with a support from other residents and employees. Residents themselves and the employees control living without intoxicants in rehabilitative accommodation. The control of living without intoxicants affects intrinsically residents in the accommodation. Key words: Rehabilitative accommodation, control of life, social problems, social support, qualitative method

SISÄLLYS 1 LÄHTÖKOHDAT TUTKIMUKSEN TEKEMISELLE...5 2 TUTKIMUSYMPÄRISTÖ...7 2.1 Tuusula ja sen päihdepalvelut...7 2.2 Asunnottomuus ja Sininauhasäätiö...11 2.2.1 Asuntoja asunnottomille Mutterimajassa...13 2.2.2 Asukasvalinta ja asumisen tavoitteet...16 3 TUTKIMUKSEN KÄSITTEET...19 3.1 Tukiasuminen...19 3.2 Elämänhallinta...23 3.3 Päihdeongelma ja sen vaikutus elämänhallintaan...24 3.4 Sosiaalinen ja psykososiaalinen tuki...27 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS...29 4.1 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset...29 4.2 Kokemuksen tutkimus...30 4.3 Tutkimusprosessi...31 4.4 Tutkimusmenetelmä...33 4.4 Tutkimusaineiston keruu...36 4.5 Aineiston analyysi...39 4.6 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus...41 5 ASUKKAIDEN ELÄMÄNHALLINNAN RAKENTUMINEN...43 5.1 Haastateltujen taustatiedot ja arki...43 5.2 Sosiaalisen tuen eri muodot...46 5.2.1 Lähi- ja valinnaistuki...46 5.2.2 Viranomaisten tuki ja tukitoimet...48 5.3 Tukiasumisen merkitys ja tulevaisuus...50 6 MUTTERIMAJAN ARKI JA PALVELUT...53 7 TULOKSET...56 7.1 Ulkoista elämänhallintaa tukeva päihteettömyys...56 7.2 Sisäisen elämänhallinnan rakentuminen tuen avulla...59 8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA...64 8.1 Tiedostamaton sisäinen elämänhallinta...64 8.2 Ammatillisuuden kehittyminen tutkimuksen myötä...68 9 KEHITTÄMISEHDOTUKSIA...70 LÄHTEET...73 LIITE 1: Suostumusasiakirja...78 LIITE 2: Teemahaastattelurunko...79 LIITE 3: Mutterimajan pohjapiirros...80

1 LÄHTÖKOHDAT TUTKIMUKSEN TEKEMISELLE Tämä opinnäytetyöni on tutkimus, jonka tarkoitus on selvittää Sininauhasäätiön hallinnoiman Tuusulassa sijaitsevan päihteettömän tukiasumisyksikkö Mutterimajan asukkaiden kokemusta heidän elämänhallinnastaan. Sininauhasäätiö tuottaa Tuusulan kunnalle päihteettömän tuetun asumisen palvelua. Tutkimuksessa selvitin myös Mutterimajalla asukkaiden saamia palveluita ja heille järjestettävää toimintaa. Toiminnan järjestämiselle ja palveluille en ole viitekehyksessä etsinyt teoreettista mallia. Tutkimuksen johtopäätöksissä pohdin vertaamalla asukkaiden todellisia saamia palveluita ja heille järjestettyä toimintaa Sininauhasäätiön palvelusopimuksessa ja Uusi Toivo-lehdessä mainitsemiin palveluihin ja toimintaan. Kirjallisena materiaalina toiminnasta ja toiminnan tavoitteista saatavillani oli ainoastaan Uusi Toivo lehdet ja palvelusopimus. Viitekehyksenä tässä tutkimuksessa olen käyttänyt tutkimuksen keskeisiä käsitteitä, jotka on määritelty. Asunnottomuus liittyy vahvasti tuetun asumisen käsitteeseen, sillä tuettua asumista tarvitsevilla on usein taustalla asunnottomuutta. Asunnottomalla on usein elämänhallinta hukassa ja tulevaisuuden suunnittelu on hankalaa, kun ei ole asuntoa tai asuminen on puutteellista. Tukiasumista järjestämällä pysytään turvaamaan asuminen muun muassa päihdeongelmista kuntoutuville. Tuetun asumisen myötä elämänhallinnan taitoja on mahdollista opetella ja mieleen palauttaa. Kokonaisuutena sosiaaliset ongelmat kuvaavat aihealuetta, johon tutkimukseni liittyy. Tutkimuksessa haastatellut toivat esille päihdetaustansa, joten tutkimuksen viitekehyksessä sivuan päihdeongelmaa elämänhaalintaan vaikuttavana asiana. Tämän tutkimuksen aiheen ja tutkimuskysymykset olen valinnut oman mielenkiintoni pohjalta sekä työelämän mielenkiinnosta. Mielenkiintoni tämän tutkimuksen tekemiseen heräsi keväällä 2007 suorittamani työharjoittelun aikana Tuusulan kunnan sosiaalitoimessa. Työharjoitteluni aikana osallistuessani Mutterityöryhmään työharjoittelun aikana heräsi minussa mielenkiinto selvittää, mi

6 ten Mutterimajaan valikoituneiden asukkaiden elämäntilanteet muuttuvat heidän saatuaan asunnot ja tuki asumiselleen. Uuden asumisyksikön tutkiminen kiinnosti minua, sillä asumisyksikköön valikoituneet asukkaat ovat kaikki uusia eikä asukkaiden joukossa ole vielä pitkään asuneita. Tutkimuksessa haastattelin Mutterimajan asukkaita teemahaastattelulla. Valitsemieni teemojen perusteella oli tarkoitus saada selville seikat, jotka vaikut tavat asukkaiden elämänhallintaan. Nauhoitin ja litteroin asukkaiden haastattelut. Litteroiduista teksteistä kokosin asukkaiden elämänhallintaa tukevia asioita. Tutkimuspäiväkirjani ja havainnointini avulla keräsin itselleni materiaalia Mutterimajan toiminnasta ja sen tarjoamista palveluista. Työntekijöitä haastattelin Mutterimajan arjesta, toiminnoista ja asukkaiden saatavilla olevista palveluista. Tämän tutkimuksen olen tehnyt haastateltujen näkökulmasta, koska haluan heidän äänensä kuuluviin Sininauhasäätiön päihteettömässä tuetussa asumispalveluyksikössä asuvina ja palveluita käyttävinä. Näkökulman valintaan vaikuttaa, että tutkimuksessa tutkitaan heidän kokemustaan elämänhallinnasta. Haluan sisällyttää tutkimukseeni myös Tuusulan sosiaalitoimen näkökulman siitä, millaista palvelua asukkaat saavat elämänhallintansa tueksi, sillä Tuusulan kunta ostaa Sininauhasäätiöltä tuetun asumisen palvelua. Tutkimuksen tuloksista on hyötyä Tuusulan sosiaalitoimelle, koska se haluaa saada tietoa Mutterimajan asukkaiden saamista palveluista ja asukkaiden elämäntilanteiden muutoksista tuetun asumispalvelun myötä. Sininauhasäätiölle tutkimuksen tulokset osoittavat asukkaiden elämänhallinnan taitojen muutoksen tuetun asumisen myötä, mihin vaikuttavat Sininauhasäätiössä työntekijöiden työskentely ja asukkaille tarjolla olevat palvelut. Uuden toiminnan aloittamisessa huomioon otettavia seikkoja tuli selville tässä tutkimuksessa havaintojeni ja asukkaiden haastattelujen perusteella. Niistä voi olla hyötyä kenelle tahansa uutta asumispalvelua suunnittelevalle tai järjestävälle taholle.

7 2 TUTKIMUSYMPÄRISTÖ Tässä kappaleessa kerron tutkimuksen teko ympäristöstä ja sen tarjoamista päihdepalveluista. Valtakunnan tasolla kerron asunnottomuuden tilastollisista luvuista ja syistä, jotka voivat johtaa asunnottomuuteen. Tuusulan päihdepalveluista olen liittänyt tähän kappaleeseen, kunnan terveystoimessa järjestettävästä päihdesairaanhoitajan työstä tietoa, sekä Sininauhasäätiöltä kunnan ostaman sosiaalisen isännöinnin palvelun, jonka avulla Tuusulassa on mahdollista saada tukea asumiselleen yleisillä asuntomarkkinoilla. 2.1 Tuusula ja sen päihdepalvelut Tuusula sijaitsee Uudellamaalla ja kunta koostuu kolmesta keskuksesta. Tuusulanjärven tuntumassa olevaa pääkeskusta Hyrylää, kutsutaan eteläiseksi osaksi Tuusulaa. Jokelan ja Kellokosken alueet ovat Tuusulan pohjoista osaa. Ennakkotietojen mukaan 31.12 2007 Tuusulan väkiluku oli 35 975 (Uudenmaan liitto). Päihdehuoltolain mukaan kunnilla on velvoite järjestää kunnassa ilmenevän tarpeen mukaan päihdepalveluja. Päihdehuollon palveluja on annettava henkilölle, jolla on päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia, sekä hänen perheelle että muille läheisilleen. Palveluja tulee antaa yksilön, hänen perheensä ja muiden läheistensä avun, tuen ja hoidon tarpeen edellytyksellä. (Päihdehuoltolaki 3 ja 7.) Tuusulassa on ehkäisevän päihdetyön strategia, joka painottuu nuoriin alle 18- vuotiaisiin ja heidän perheisiin. Strategia on päivitetty versio kunnassa vuonna 2000 tehdystä päihdestrategiasta. Nuoret aikuiset, joilla on päihdeongelma, tämä strategia huomioi sosiaalitoimen työllistämisyksikön kautta, suunnitelmallisen ja kuntotuttavan työtoiminnan avulla. Laatimalla samalla aktivointisuunnitelman, jossa nuorten koulutus- tai työpaikan löytymiseksi, sekä oman elämän-

8 hallinnan tukemiseksi on suunnitelma, sekä tarvittaessa nuoret ohjataan päihdehuoltoon. (Tuusulan ehkäisevän päihdetyön strategia, i.a, 3 ja 10.) Tuusulassa työskentelee terveystoimen alaisuudessa kolme päihdesairaanhoitajaa. Heidän työnsä kunnassa jakautuu kahden työntekijän työskentelyyn Hyrylässä ja yksi heistä työskentelee sekä Jokelan, että Kellokosken alueilla. He tarjoavat asiakkailleen yksilö ja parikeskusteluihin mahdollisuuden. Päihdesairaanhoitajien työskentely on hyvin asiakaslähtöistä. Keskustelut käydään asiakkaan tarpeista lähtöisin. Päihdesairaanhoitaja Teija Käenmäki kertoo, että harvoin asiakkaillaan on pelkää päihdeongelma, usein on myös muita ongelmia sen rinnalla. Työn hän kuvaa olevan asiakkaan kuuntelua ja tukena olemista, sekä myös asiakkaan vastuuttamista omista asioistaan. Asiakkaat heidän vastaanotolleen tulevat pääasiassa oma-aloitteisesti tai jonkin tahon lähettämänä, kuten katkaisuhoidon jälkeen vuodeosastolta avohoitoon. (Käenmäki & Kainulainen 2008.) Tuusulassa järjestetään ryhmätoimintaa päihdeongelmaisille kahtena päivänä viikossa. Seurakunnan kanssa järjestettävä aamuryhmä kokoontuu torstai aamuisin ja akupunktioryhmä keskiviikkoisin. Ryhmien tarkoituksena on tarjota päihdeongelmaisille vertaistukitoimintaan mahdollisuus. (Käenmäki & Kainuulainen 2008.) Päihdepalvelujen laatusuosituksissa (2002) sanotaan, että kuntien tulee järjestää päihdeongelmaisten asunnottomien ja puutteellisesti asuvien tarpeenmukainen ensihuolto ja asuminen. Laitos-, ryhmä- tai asuntolamuotoisessa palveluasumisessa on yhden hengen huone tavoitteena asukkaille. Tukiasumisessa asunnon hallinnan osalta noudatetaan pääsääntöisesti lakia asuinhuoneiston vuokraamisesta. Erillinen sopimus laaditaan kuntoutus- ja muista tukipalveluista asumisyksikössä. (Päihdepalvelujen laatusuositukset 2002, 17 18.) Ympäristöministeriön ylitarkastaja Peter Fredrikssonin mielestä, asuntolat ovat alun perin tarkoitettu vain väliaikaisiksi asuinpaikoiksi elämän kriisitilanteita varten. Käytännössä on osoittautunut, että niiden asukkaat jäävät kuitenkin pyörimään asuntoloihin, niin että päivät he viettävät jossain muualla ja yöt ovat asuntoloissa. Fredriksson toteaa, asuntoloiden olevan jonkinlaista ihmisten säilömistä, etteivät he olisi yöllä kaduilla. Hän toteaa, että tuettu asuminen tarkoittaa

9 ihmisten elämistä esimerkiksi yksiöissään, josta heitä yritetään auttaa takaisin normaalielämään päihde-, mielenterveys- ja elämänhallinnan ongelmista. (Jokinen 2008.) Hoitojaksoja päihdehuollon laitoksissa, joihin kuulu ne laitokset ja katkaisuhoitoasemat, jotka ovat oikeutettuja Kelan kuntoutusrahaan. Päättyneitä hoitojaksoja Suomessa on ollut 2006 vuonna yhteensä 20 439. Tällaisissa laitoksissa on samana vuonna hoidettu kaikkiaan 11269 henkilöä, jotka ovat olleet täysiikäisiä, miehiä heistä on ollut yli 70 %. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2007, 106.) Tilastotietoja päihdehuollon asumispalveluyksiköiden asiakkaista vuodelta 2006 Stakesin SOTKAnetin mukaan, maamme laajuisesti asiakkaita palvelun piirissä on ollut 3820 henkilöä. Heidän palvelukustannukset ovat kunnat maksaneet. Tuusulan kuntalaisista tuolloin on ollut 14 henkilöä kunnan kustantamissa asumispalveluissa, asumispäiviä asumispalveluissa yhteensä 1328 Tuusulan kuntalaisten käyttäminä. Koko maan osalta vastaavaa palvelua kunnat ovat ostaneet yhteensä 580065 asumispäivältä. Tilastotiedosta käy selville, että Tuusulassa vuodesta 2004 alkaen päihdehuollon asumispalveluiden tarve on lisääntynyt kymmenellä henkilöllä.(sotkanet.) Tilastotiedot eivät kerro, millaisesta päihdehuollon asumispalvelusta on ollut kyse. Tiedoista puuttuu esimerkiksi selvitys, onko asumispalveluyksiköissä ollut, työntekijä saatavilla ympärivuorokauden vai palvelusta, jossa työntekijät ovat paikalla päivisin. Kuitenkin tilasto kertoo, millainen tarve Tuusulan kunnassa on ollut järjestää asumispalveluyksikkö päihdeongelmaisille/päihdekuntoutujille. Päihdepalveluiden asiakastyön toteutuksessa asiakkaan ja hänen läheistensä voimavaroja pitää vahvistaa ja tukea. Vuorovaikutus asiakkaan kanssa tulee olla kunnioittavaa, empaattista ja asiakasta motivoivaa. Asiakassuhteen tulee perustua luottamukseen. Päihdeongelmien hoito tulee toteuttaa moniammatillisesti hyödyntäen verkostotyön mahdollisuudet. (Päihdepalvelujen laatusuositukset 2002, 20.) Parin viime vuosikymmenen aikana on päihdepalveluissa tapahtunut siirtyminen järjestöjen tuottamiin palveluihin kunnallisista palveluista. Samassa ajassa lai-

10 tosmuotoisten palveluiden käyttäjien määrä on puolittunut. 2000 -luvun alussa järjestöt ovat tuottaneet yli puolet päihdehuollon erityispalveluista. (Partanen & Kuussaari 2007, 74.) Vuodesta 2003 lähtien Sininauhasäätiö on toteuttanut Tuusulan kunnassa sosiaalista isännöintiä ja asumisneuvontaa päihdekuntoutujille, yhden työntekijän voimin. Asiakkainaan hänellä ovat Tuusulan kunnan osoittamat asukkaat, joita hän tapaa 1 2 kertaa viikossa. Työskentely on läsnäoloa ja kuuntelemista, sekä ohjaamista ja neuvomista, mikäli asiakas sitä haluaa. Työhön kuuluu saattaa asiakas erilaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin, mikäli sellaiseen asiakkaalla on tarvetta. Osa työstä on ennaltaehkäisevää työtä. Varhaisessa vaiheessa hän puuttuu muun muassa rästiin jääneiden vuokrien maksuun. Yhdessä asiakkaan kanssa hän laatii maksusuunnitelma, joka toteutuessaan pystyy estämään mahdollisen tulevan häädön. Työskentely on yhteistyötä asuntotoimen ja asiakkaan kanssa. Työllään hän pystyy vaikuttamaan, että toistuvasti tapahtuvien kalliiden laitoshoitojaksojen kierre saadaan katkaistuksi muilla tukitoimenpiteillä. Tämä lisää asiakkaan elämänhallintaa ja sitä kautta parantaa elämänlaatua. (Tuusulan kulkurit ja kaunottaret i.a.) Asiakkaita Sosiaalisella isännöitsijällä on mahdollista ottaa 15. Asiakkuuden kestot vaihtelevat asiakkaiden tarpeiden mukaan. (Jokinen 2008.)

11 2.2 Asunnottomuus ja Sininauhasäätiö Sosiaalihuoltoasetuksessa määritellään asumispalvelujen järjestämisestä palvelu- ja tukiasunnoissa, joissa henkilön itsenäistä asumista tai henkilön siirtymistä itsenäiseen asuntoon tuetaan sosiaalityöllä ja muiden sosiaalipalveluiden keinoin. (Sosiaalihuoltoasetus 10. ja Suomen perustuslaki 19.) Dragana Avramov luettelee syitä mistä johtuen ihminen voi joutua asunnottomaksi. Ensinnä, asuntomarkkinoilla tulisi olla sellaisia asuntoja tarjolla, joihin pienituloisillakin on varaa. Kilpailu on kovaa näistä asunnoista ja ne henkilöt, jotka kärsivät psyykkisistä, fyysisistä tai sosiaalisista ongelmista jäävät usein tämän kilpailun ulkopuolelle. Ainakin he ovat kilpailussa heikoimpia ja sen seurauksina vaarassa päätyä asunnottomiksi. Ihmiset kenellä on pienet tulot, ja kenen kohdalla sosiaaliturva on riittämätöntä, ovat riskiryhmässä ajautua asumaan epäinhimillisissä ja ala-arvoisissa oloissa. Draganan kirjoituksen mukaan, ihmiset jotka eivät pysty aikaan saamaan itselleen turvaa ansiotyöllä tai ne, joilla on näkyvä fyysinen tai psyykkinen vamma ovat syrjäytetty yksityisiltä asuntomarkkinoilta. On tärkeää kiinnittää huomiota, että asunnottomuuden syitä ovat myös muunlaiset henkilökohtaiset syyt, kuten elämänhistorian aikaiset tapahtumat. Laitoksissa asuminen elämän aikana, kuten lastenkodissa, nuorisokodissa tai vankilataustan omaavilla ihmisellä on todettu olevan vaara joutua asunnottomiksi. Perheensisäiset ongelmat, koulun keskeyttäminen ja päihteiden käyttö ovat myös syitä, jotka voivat johtaa asunnottomuuteen. (Avramov 1999, 7 8.) Joulukuun lopussa 2007 Suomessa on ollut Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ilmoittaman tiedon mukaan noin 7300 henkilöä vailla vakinaista asuntoa ja 300 perhettä. Ylen uutisen mukaan asunnottomien määrää on pystytty vähentämään vuodesta 2006 vuoteen 2007 noin 100 henkilöllä ja asunnottomien perheiden määrä o n pysynyt samana. (YLE Uutiset.)

12 Vuoden 2006 aikana pääkaupunkiseudun kunnissa on pystytty asuttamaan noin 1200 yksinäistä asunnotonta ja noin 280 perhettä, jotka ovat olleet asunnottomina. Vaikka asuntoja pystytään jatkuvasti tarjoamaan asunnottomille, tulee heidän tilalleen koko ajan uusia asunnottomia. Tarkoituksen mukaista olisi kiinnittää huomiota siihen, etteivät kaikkien asutettujen asumisratkaisut ole heille sopivia. Asunnottomuutta poistettaessa on huomioitava, että laskennallisesti yhtä asunnotonta kohtaan tarvitaan kolme asunnottomille tarkoitettua asuntoa. Asumisratkaisujen puute moniongelmaisille on koettu haasteelliseksi pääkaupunkiseudulla. Asunnottomuuden lisäksi heillä voi olla arkea kuormittavia vaikeuksia, kuten työttömyys, päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat, rikollinen elämäntapa ja velkaantuminen. Osa näistä vaikeuksista on saattanut johtaa asunnottomuuteen, ja osa niistä saattaa johtua nimenomaan asunnottomuudesta. On kuitenkin huomioitava, ettei asunnottomuus ole ongelma vain moniongelmaisille, sillä asunnottomien joukko on hyvin heterogeeninen. (Sunikka, Seppälä & Granfelt 2007, 12.) Sininauhasäätiötä hallinnoi Sininauhaliitto, joka on valtakunnallinen kristillisten päihdejärjestöjen keskusliitto. Sininauhasäätiön tehtävät liittyvät erilaisiin asumisen tarpeisiin, säätiö on tuetun olemisen, tekemisen ja asumisen ammattilainen. Ensisijaisesti Sininauhasäätiö tarjoaa erilaisia asumisen, tekemisen ja elämisen muotoja, kokeilujen, kehittämisprojektien ja konsultoinnin avulla. Tarkoituksena on löytää kokonaisratkaisuja mielekkäämpään ja ihmisarvoisempaan elämään. (Sininauhasäätiö i.a.) Sininauhasäätiö on toiminut yli 50 vuotta asunnottomien parissa, järjestämällä muun muassa tuettua asumista. Sininauhasäätiön alkuperäinen nimi on Raittiussäätiö. Tukiasuntoja Sininauhasäätiöllä on noin 160 maaliskuussa 2008. Lisäksi säätiö tarjoaa sosiaalisen isännöinnin ja asumisneuvonnan keinoin tukipalveluita, myös hoidollisia. Ensisijaisesti nämä palvelut menevät kuntien tai kunnallisten vuokrataloyhtiöiden omistamiin asuntoihin. (Soini 2008.) Ostopalvelusopimuksella Lammin kunta ostaa Sininauhasäätiöltä sosiaalisen isännöinnin palvelua, jolla tuetaan asukkaiden itsenäistä asumista ja ehkäistään asukkaiden irtisanomista asunnoistaan. Sosiaalista isännöintiä tarjotaan pää-

13 asiassa mielenterveys- ja päihdeongelmaisille. Sosiaalisen isännöinnin turvin Lammille pystytään kotiuttamaan ainakin muutamia laitoksissa asuvia. (Kastari 2008, 6.) Sininauhasäätiöllä on suunnitelmissa rakentaa 50- paikkainen toimintakeskus Helsinkiin. Tarkoituksenaan on muuttaa vanha teollisuusrakennus asunnottomien asuntolaksi. Tavoitteena, että Helsinkiläisiä asunnottomia autettaisiin takaisin normaaliin elämään tuetuissa asunnoissa. Toiminnallaan Sininauhasäätiö toteuttaa osaltaan Helsingin kaupungin asunnottomuusohjelmaa. (Vierula 2008, A12.) 2.2.1 Asuntoja asunnottomille Mutterimajassa Sininauhasäätiön tuetun asumisen piiriin tullessaan ovat kaikki asukkaat vailla vakinaista asuntoa. Asumiseen liittyy aina asukkaalle annettava tuki, monin eri tavoin. Suurella osalla asukkaista on ongelmia päihteiden käytön kanssa. Monilla on oireilua myös mielenterveydellisesti. Asuminen voi olla joillekin asukkaille porrastettua. Tultuaan keskitettyyn tukiasumisyksikköön ja asumisen kykynsä osoitettuansa, asukas voi siirtyä itsenäisempään asumiseen, kuten kaupungin vuokra-asuntoon. (Strandén 2007, 10.) Kokonaisvaltainen isännöinti on termi, jonka Sininauhasäätiö on kehittänyt kuvaamaan työtään. Kokonaisvaltaisesta isännöinnistä puhutaan, kun asukas asuu Sininauhasäätiön omistamassa asunnossa. Termillä kuvataan työntekijän valtasuhdetta asukkaaseen. Työntekijä on vuokranantajan edustaja. Asukkaan tilanteen kärjistyttyä työntekijällä on mahdollisuus lakkauttaa asukkaan asuminen. Toisaalta kokonaisvaltainen isännöinti merkitsee työntekijän mahdollisuutta käyttää erilaisia keinoja turvatakseen asukkaiden asuminen ongelmatilanteista huolimatta. Parhaimmillaan niin, ettei ongelmatilanteita edes pääse asumisessa syntymään. Kokonaisvaltaisen isännöitsijän on mahdollista seurata tarkkaan ja säännöllisesti asukkaiden vuokranmaksua. (Strandén 2007, 10 11.)

14 Kivijalkana Sininauhasäätiön tuetussa asumisessa on päiväkeskustoiminta. Asumisyksikössä on joko päiväkeskus tai monipuolinen toimintakeskus, jota on kaikilla säätiön asukkailla ja muillakin päihteetöntä olohuonetta kaipaavilla mahdollisuus käyttää. Päiväkeskusten tiloissa sijaitsee myös työntekijöiden työtilat. Päiväkeskus toimintaa toteutetaan avustavan henkilöstön voimin. Kuntouttavan työtoiminnan tai työelämään tutustumisen paikkoina päiväkeskukset ovat tulleet tutuiksi monille. (Strandén 2007, 11.) Yhtenä yleistyvänä yhteistoiminnan tasona järjestöjen ja kuntien suhteessa on aito osto- ja myyntipalvelusuhde. Tämän suhteen tarkoitus on, että kunnan ja järjestön välille tehdään sopimus, jossa määritellään palvelut joita, tarvitaan ja missä määrin, sekä millä hinnalla kunta järjestöltä palvelut ostaa. (Möttönen & Niemelä 2005, 173.) Tuusulan kunta kilpailutti päihdekuntoutujien tuetun asumispalvelun tarjoamisen. Kilpailutuksen perusteella vuonna 2004 Sininauhasäätiö tuottaa päihteettömän tuetun asumisen palvelun Tuusulan kunnalle. Sininauhasäätiö ja Tuusulan kunta ovat tehneet keskenään palvelusopimuksen, jossa palvelun tuottamisesta ja ostamisesta sovitaan. (Jääskeläinen 2007.) Tuusulassa tuetun asumisen yksikkö Mutterimaja on rakennettu palveluineen Sininauhasäätiön toimesta vastaamaan kunnassa esiintyvään tarpeeseen asuttaa päihdeongelmaisia asunnon tarpeessa olevia paikkaan, jossa asumiselle on mahdollista saada tukea. Aloite tuetun asumispalvelun järjestämiseen päihdeongelmaisille Tuusulassa on tullut vuonna 2001 päihdesairaanhoitajan aloitteesta. Hän on esittänyt huolensa etenkin laitoskuntoutuksen jälkeen vailla asuntoa olevien päihdeongelmaisten asuttamisesta kunnassa. Vuonna 2003 Tuusulan kunnassa on aloitettu etsimään paikkaa, johon asumispalveluyksikkö perustetaan. (Lehtinen 2008.) Puolimatkakoti Mutterimaja on Tuusulan ensimmäinen päihdeongelmaisille tarkoitettu tukiasumisyksikkö. Mutterimaja on asumismalliltaan tukiasuntoryväs (LIITE 3). Se koostuu kahdesta rivitalosta ja mutterin mallisesta asuinrakennuksesta, johon asunnon tarvitsijoita voidaan asuttaa. (Hannu Kärkkäinen, henkilökohtainen tiedonanto 14.12.2007.) Sen yhteyteen rakennettu päivä- ja toiminta-

15 keskus palvelevat keskeisen sijaintinsa ansiosta Etelä-Tuusulan syrjäytyneitä ja syrjäytymisuhan alla olevia (Strandén, 2006 2007, 29). Sininauhasäätiön työntekijät ohjaavat päiväkeskuksessa toimintaa vähintään viitenä päivänä viikossa. Toimintaan kuuluvat erilaiset ryhmäkokoontumiset, jotka tarjoavat samalla vertaistukea. Toimintaan kuuluu myös yhteinen saunavuoro ja pyykkitupa. Mahdollisuus lehtien lukemiseen ja askartelutilat, sekä kuntosali kuuluvat päiväkeskuksen palveluihin. Mutterimajan päiväkeskustoiminnot ovat ilmaisia ja kaikkien tuusulalaisten päihdekuntoutujien käytössä. (Jääskeläinen 2007.) Työntekijöiden toiminta-tapa huomioi käyttäjien yksilölliset tarpeet. Sininauhasäätiössä tiedetään kokemuksesta päiväkeskuksen asiakkaiden olevan usein yksinäisiä ja vailla virikkeitä. Työntekijöillä on tehtävänään Mutterimajassa luoda asiakkailleen mahdollisuuksia uusiin ihmissuhteisiin, virikkeisiin, sekä päihteetöntä elämää tukeviin verkostoihin. Henkilökunnalta edellytetään kansalais-, vertaistuki-, ja vapaaehtoistoimintaa tukevaa, sekä moniammatillista työotetta pystyäkseen tarjoamaan palvelua erilaisista elämäntilanteista tuleville asiakkaille. Päiväkeskustoiminta tukee selviytymistä arjessa ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. (Strandén 2006 2007, 29 30.) Päiväkeskustoimintaa ohjaa asukas- ja asiakasdemokratia. Asukaskokous järjestetään viikoittain, josta laaditaan muistio, joka jaetaan asukkaille ja päiväkeskuksen käyttäjille. Näiden kokousmuistioiden pohjalta saadaan laadittua viikkoohjelma. Päiväkeskustoimintaa tunnettavaksi tehdään viranomaisille, sekä todennäköisille käyttäjille tiedottamisen kautta, esimerkiksi esitteiden ja artikkeleiden muodossa. (Strandén 2006 2007, 30.) Päihdekuntoutujien tuetun asumisenyksikkö Mutterimaja on valmistunut lokakuussa 2007. Asumisyksikössä on 21 asuntoa päihdekuntoutujia varten. Asukkaille Mutterimajassa asumispalveluun sisältyy muun muassa asukkaan mahdollisten vaikeuksien ennaltaehkäiseminen, jokaiselle asukkaalle yksilöllinen asumisen tuki, sekä viranomaisten kanssa tehtävä yhteistyö asukkaan asioissa. Palveluun sisältyy Mutterimajan työntekijän käynnit asukkaan luona tarvittaessa. Puhelinpäivystyksen ansiosta asukkaan on mahdollista saada työntekijä kiinni ympäri vuorokauden. Mutterimajassa yhtenä työntekijänä toimii isäntäper-

16 he, joka asuu asumisyksikössä. Isäntäperheen avulla huolehditaan asukkaiden viihtyvyydestä ja turvallisuudesta. (Jääskeläinen 2007.) Isäntäperheen asuminen Mutterimajassa mahdollistaa asukkaille työntekijän kiinni saamisen avun tarpeen ilmaannuttua. Isäntäperhe päivystä iltaisin kello 22 jälkeen ja viikonloppuisin. Työntekijöitä, eli kokonaisvaltaisia isännöitsijöitä on Mutterimajassa kaksi, he tekevät työtään vuorotyönä, kello 7 22 välisenä aikana. Mutterimajan asumismalli mahdollistaa asukkaille hyvin tiiviin tuen saamisen. (Kärkkäinen 2007.) 2.2.2 Asukasvalinta ja asumisen tavoitteet Asukkaiksi Sininauhasäätiö valitsee miehiä ja naisia, jotka eivät ole saaneet asuntoa asuntomarkkinoilta, tai eivät ole kyenneet sitä säilyttämään. Asukkaiksi valituilta vaaditaan asunnottomuutta tai erittäin vajavaista asumista. Asukkaalla tulee olla lisäksi halua muutokseen ja hänen tulee sitoutua päihteettömään asumismuotoon. Asukasvalinnat tehdään yhteistyössä Sininauhasäätiöltä palvelua ostavan kunnan sosiaali- ja asuntotoimen kanssa. (Strandén 2006 2007, 32.) Tuusulan kuntalainen, joka on vailla asuntoa tai tarvitsee tukea asumiseensa voi hakea asuntoa Mutterimajan tukiasumisyksiköstä. Hakijalla täytyy olla asuntohakemus vireillä Tuusulan kunnan asuntotoimessa. Tuusulan sosiaalitoimi kerää asuntotoimelle asiakkaistaan asukasehdokaslistaa henkilöistä, jotka voitaisiin asuttaa Mutterimajaan. Sosiaalitoimi ja asuntotoimi tekevät siis yhteistyötä asuttamisen suhteen. Asuntotoimi puolestaan lähettää tietoa Mutterimajaan työntekijöille asukasehdokaslistasta. (Hyvönen 2008.) Sininauhasäätiön työntekijä kutsuu ja haastattelee asuntoa hakevan henkilön Mutterimajalla. Haastattelun jälkeen otetaan yhteys sen alueen sosiaalitoimeen, josta asukas on tulossa, joko Hyrylästä, Kellokoskelta tai Jokelasta. Hakijan sosiaalityöntekijän annettua suostumus asiakkaan kahden kuukauden vuokratakuuseen, voidaan tehdä vuokrasopimus hakijalle. Vuokrasopimuksen tekee

17 asunnonhakija ja Sininauhasäätiö. Asumaan pääsemisen pohjalla on myös palvelusuunnitelma, joka tehdään asukkaan, hänen sosiaalityöntekijän ja Sininauhasäätiön työntekijän kanssa. Palvelusuunnitelmassa käydään läpi asukkaan taustaa, menneisyyttä, nykyisyyttä ja asukkaan toivomaa muutosta elämässään. Palvelusuunnitelma uusitaan noin kolmen kuukauden kuluttua muutosta Mutterimajaan. (Hyvönen 2008.) Tuusulan kunnassa on yksi nimetty etuuskäsittelijä, jonka tehtävänä on tehdä Mutterimajan asukkaiden palvelusuunnitelmat ja heidän toimeentulotukihakemuksensa asiakkaidensa asumisen aikana. Täydentävän toimeentulotukihakemuksen käsittelee sen alueen sosiaalityöntekijä, josta asukas Mutterimajaan on tullut. (Hyvönen 2008.) Mutterimajaan asukkaiksi hakevilta ei edellytetä päihdeongelmaa tai päihdeongelmasta aiheutuneiden häiriöiden vuoksi asunnon menettämistä yleisiltä asuntomarkkinoilta. Asukkaaksi Mutterimajaan voi hakea puhtaasta asunnottomuuden syystä. Asunnottomuuteen on voinut johtaa esimerkiksi avioero tai maksamattomat vuokrat. Sininauhasäätiö ei ota Mutterimajaan asukkaiksi henkilöitä, keneltä puuttuu motivaatio päihteettömään asumiseen. (Hyvönen 2008.) Mutterimajassa on sitouduttava päihteettömään asumiseen. Päihteiden käyttö, sekä hallussapito ja päihtyneenä esiintyminen Mutterimajan alueella on kiellettyä. Asumisen ehtona ei ole absoluuttinen raittius, tukiasumisyksikön alueella raittius on kuitenkin ehtona asumiselle ja asunnon säilymiselle. Asukkaiden vastuulla on myös huolehtia etteivät heidän vieraansa tuo alkoholia Mutterimajan alueelle, tai vieraile alueella päihtyneenä. (Kärkkäinen 2007.) Mikäli Mutterimajan asukas retkahtaa, eli ratkeaa käyttämään päihteitä hän voi palata asuntoonsa kun on selvinnyt päihteiden käytöstä. Jos asukas tulee Mutterimajan alueelle päihtyneenä ja työntekijän tämän toteaa. Kehotetaan asukasta palaamaan takaisin esimerkiksi muutaman tunnin kuluttua kun päihtymystila on loppunut. Kuitenkaan Mutteriajan asukkaita ei jätetä heitteelle, mikäli päihtymys tila on vahva, voidaan asukas kuljettaa selviämään niin sanottuun märkäpäähän. Helsingissä Mäkelänkadulla on Sininauhasäätiöllä tila, johon voi-

18 daan asukkaita viedä selviämään. (Hyvönen, 2008.) Tuusulan sosiaalitoimi maksaa Sininauhasäätiölle kuljetuksesta ja yöpymisestä aiheutuneet kulut, mikäli Mäkelänkadulle asukas joudutaan kuljettamaan selviämään. Toistaiseksi näin on tapahtunut muutaman kerran. (Jääskeläinen 2008.) Asuminen Mutterimajassa perustuu vuokrasopimukseen, joka tehdään jokaisen asukkaan kanssa. Asukas on vastuussa vuokransa maksusta. Tavoitteet mahdollisimman itsenäiselle elämälle sovitellaan aina yhdessä asukkaan kanssa. Tuen avulla Sininauhasäätiö pyrkii turvaamaan asumisen ja kodinomaisuuden niin että, asukkaat eivät joutuisi takaisin kadulle etenkään päihdeongelmansa takia. Asuminen Mutterimajassa on perusluonteeltaan pysyvää. Kuitenkin siten, että asukkaan kanssa asetetaan tavoitteet täysin itsenäiseen asumiseen ja olemassa olevaan asuntokantaan integroitumiseen. (Strandén 2006 2007, 7, 32) Mutterimajalle ei ole tarkoitus tuoda palveluita, eikä työntekijöiden ole tarkoitus tehdä asukkaiden puolesta asioita. Asukkaat pyritään saattamaan normaalipaleluiden piiriin, johon heidän asumisensakin tähtää. Asukkaan kanssa työntekijä täyttää esimerkiksi hakemuksen Kelaan asumistukea varten, muistuttaa ja kyselee asukkailta asioidensa hoidosta. (Hyvönen 2008.) Asumisen tavoitteet ja keinot ovat kirjattuina kunkin asukkaan palvelusuunnitelmassa, ne ovat aina yksilölliset. Yhteinen tavoite kaikille asukkaille on asumisen turvaaminen ja päihteettömyyteen tukeminen. (Hyvönen 2008.)

19 3 TUTKIMUKSEN KÄSITTEET Tässä kappaleessa käsittelen tutkimuksen keskeiset käsitteet, joita ovat, tukiasuminen, elämänhallinta sekä sosiaalinen ja psykososiaalinen tuki. Tukiasumisen yhteydessä viittaan asunnottomuuteen, sillä tuettua asumista tarvitsevilla on usein taustalla asunnottomuutta tai sen uhkaa. En kuitenkaan määrittele asunnottomuutta laajemmin, koska tutkimuksen kohderyhmä on tuetun asumisen piirissä. Lisäksi käsittelen lainsäädäntöä, joka ohjaa tuetun asumisen järjestämistä kuntien tasolla. Olen liittänyt päihdeongelman käsittelyä käsitteisiin, selkeyttämään sen vaikutusta kulloiseenkin käsitteeseen. Käsittelen myös kokemuksen tutkimista tässä kappaleessa. Käsitteiden määrittely selvittää sitä, mitä kyseisellä käsitteellä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan. Käsitteet tähän tutkimukseen ovat valikoituneet tutkittavan kohteen, sekä kohteen palveluita käyttävien asukkaiden mukaan. 3.1 Tukiasuminen Peruslähtökohtana tukiasumiselle voidaan pitää hallitusmuodon perusoikeussäännösten 15 a : n mukaista säännöstä. Sen sisällön mukaan asunto on jokaisen kansalaisen sosiaalinen perusoikeus. Ihmiset, jotka eivät itse pysty oikeuttaan saavuttamaan, ja jotka lisäksi tarvitsevat tukea asumiseensa ja arkielämäänsä, kuuluvat tukiasumisen piiriin. (Heinonen 1997, 9.) Perustuslaissa (19 ) mainitaan, että jokaisella on oikeus sosiaaliturvaan, johon kuuluu julkisen vallan tehtävänä auttaa jokaista, joka ei kykene hankkimaan itselleen ihmisarvoisen elämisen edellyttämää turvaa, kuten välttämätöntä toimeentuloa ja huolenpitoa. Julkisen vallan tehtäviin kuuluu myös edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea omatoimista asunnon järjestämistä. (Suomen perustuslaki 19.)

20 Asumispalveluja kuten tukiasumista annetaan henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee apua tai tukea asunnon tai asumisensa järjestämisessä. Kunnilla on mahdollisuus perustaa, hankkia tai muuten varata paikallista tarvettaan vastaavan määrän palvelu- ja tukiasuntoja, sekä laitoshoitopaikkoja. (Sosiaalihuoltolaki 22, 23 ja 27.) Päihdeongelmaisten asumisjärjestelyissä on monia mutkia. Tukiasuntojen valvomisen vaikeus etenkin, kun tukiasunnot ovat yksittäisiä asuntoja eikä asunto ryppäitä. Päihdeongelmaisten valvonta vuokrataloissa on usein mahdotonta. Kuntien tehtävä on kuitenkin tehdä osansa, jotta päihdeongelmaisilla on samat mahdollisuudet asua turvallisesti kuin muillakin tavallisilla kansalaisilla. Käytäntö on osoittanut, että asumisyksiköissä tiukat säännöt ja valvonta ovat rauhoittaneet asuinalueita joilla päihdeongelmaisia asuu, eikä ympäristö sen sijaan ole muuttunut levottomaksi. (Halenius 2008, 2.) Laissa sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtion osuudesta (733/ 92 4 ) todetaan, että kunta voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuoltoon kuuluvat tehtävät hoitamalla ne itse, sopimuksesta muun kunnan tai kuntien kanssa olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä. Kunta voi hankkia palvelut myös valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai joltakin julkiselta tai yksityiseltä palvelun tuottajalta. (Möttönen & Niemelä 2005, 151.) Päihdehuollon erityispalveluna järjestettävissä asumispalveluissa kuten tukiasunnoissa pyritään edistämään asukkaiden selviytymistä erilaisin tukitoimin. Tukiasunnot voivat olla yksittäisiä asuntoja, asuntoryppäitä tai tuettuun asumiseen tarkoitettuja rivi- tai kerrostaloja, joihin voi olla liitettynä päiväkeskus- ja harrastetiloja sekä tukiperheiden asuntoja. (Päihdepalvelujen laatusuositukset 2002, 31.) Asumismalli sopii välivaiheen asumismuodoksi laitosmaisen asumisen jälkeen, ennen kuin itsenäisempi asuminen on mahdollista. Asukkaat saavat asuinyhteisöstään, työntekijöiltä ja isäntäperheestä tukea asumiselleen. Päiväkeskus palveluihin yhdistetty tukiasuminen on tarkoituksenmukainen silloin, kun asukkaan voidaan olettaa selviytyvän arkiaskareista itsenäisesti, mutta ongelmana on

21 pääasiallisesti joutilaisuus. Päiväkeskustoiminnan tarkoituksena on tarjota asumisyksikön asukkaalle mielekästä tekemistä ja sen avulla ehkäistä toimettomuudesta johtuvia ongelmia. (Heinonen 1997, 8 9.) Tukiasumisella pyritään luomaan edellytyksiä asujan itsenäiselle selviytymiselle, ja valmentamaan häntä itsenäiseen asumiseen. Tukiasuminen voi myös olla itsenäisemmän elämän opettelua pitkän laitoskierteen jälkeen, mutta voi kuulua myös elämänvaiheeseen, jossa ongelmat ovat vasta kärjistymässä. Asumisen sisältö on suunniteltava jokaisen asukkaan tarpeiden mukaisesti, niin että heidän elämäntilanteensa, asumisen ja tuen tarve huomioidaan kokonaisuutena yksilöllisesti. Asukkaan tilanteen pysyvään parantumiseen ei aina pelkkä asunto riitä, sillä monet ovat olleet pitkään työttöminä ja heidän arkielämänsä rakentuu pääsääntöisesti joutenolosta. Asukkaiden aktivoimiseksi on useissa tukiasumisyksiköissä panostettu työllistämiseen, jota on toteutettu asukkaiden elämäntilanteista käsin, eikä työelämän vaatimusten mukaisesti. (Heinonen 1997, 9 10.) Päihdehuollossa nähdään tukiasuminen palveluna, jonka avulla aiotaan auttaa asukasta itsenäiseen elämään. Tukiasumisesta etsitään palvelumallina vastausta monenlaisiin tarpeisiin ja pulmiin, joista perustavinta laatua on asumisen tarve. Asumispalveluiden lähtökohta on, ettei tarvetta laitosasumiseen ole, mutta eri syistä asuminen ei onnistu itsenäisesti perinteisillä asuntomarkkinoilla. (Potteri 1997, 11 12.) Tukiasumisella luodaan mahdollisuus asua avuntarpeesta huolimatta itsenäisesti ja muiden ihmisten joukossa. Kuitenkin tämä edellyttää asukkaan elämisen ja asumisen hallintaa sellaisissa rajoissa, että se on asukkaalle ja hänen lähiympäristölle siedettävää. Tukiasumistyössä ovat asukkaiden itsenäisyyden ja ihmisoikeuksien tukeminen arvokasta työtä. Kuten myös tukiasumistyön painottuminen niiden ihmisten pariin, jotka ovat yhteiskunnassa syrjäytymässä, tai ovat jo syrjäytyneet. (Potteri 1997, 15.) Ympäristöministeriön teettämässä tutkimuksessa (2005), arvioitiin tuetun asumisen toimintamalleja. Granfelt ja Hynynen kirjoittavat tutkimuksen johtopäätök-

22 sissä että, tuettua asumista tarvitsee hyvin heterogeeninen ryhmä. Jokaisella asukkaalla on omanlaisensa tarve asumiselle, toiset haluavat lähelleen ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa. He samastuvat vertaisryhmiin, sekä kokevat päiväkeskustoiminnot mielekkäinä. Osalla asukkaista on suuri kaipuu saada olla omissa oloissaan, mahdollisimman autonomisesti, he haluavat käsitellä asioitaan joko kahdenkeskisissä ammattilais- tai vertaissuhteissa. Kunkin henkilön yksilölliset tarpeet, elämänhallinnan taidot ja elämänkokemukset on huomioitava niin tukiasumisessa kuin normaalissa vuokra-asumisessa, johon on liitetty tukipalveluita. Erilaisten tarpeiden seurauksena asunnottomien tukeminen ja asuttaminen vaatii moninaista tukemista. Tuetun asumisen piiriin tulevat ihmiset ovat yleisesti kokeneet menetyksiä elämänhistoriansa aikana, päihde- tai/ ja mielenterveysvaikeudet ovat tulleet ylivoimaisiksi hallita ja useilla on laitostausta. (Granfelt & Hynynen 2005, 161 162.) Asumisajat vaihtelevat paljon tuetun asumisen piirissä. Yleisesti kuitenkin asuminen kestää vähintään vuoden, jonka jälkeen tuen tarve jossain muodossa vielä jatkuu. Pitkäkestoisessa kuntoutumisprosessissa tuettu asuminen on yksi osa, johon kuuluvat taantumat, retkahdukset ja pysähtymiset. Asumisen tukeminen on kokonaisvaltaista elämisen tukemista, joka mahdollistaa arjessa selviytymisen, jonka myötä mahdollistuu myös asumisen onnistuminen. Tukea toteutettaessa yhdistyy konkreettisesti arjen asioissa auttaminen, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, sekä vertaisryhmätoimintaan ohjaaminen ja psykososiaalinen ihmissuhdetyö. Tuettaessa asumista työssä tarvitaan ammatillista erityisosaamista, sekä toipumiskokemuksen pohjalta kertynyttä tietämystä. (Granfelt & Hynynen 2005, 161 162.)

23 3.2 Elämänhallinta Ulkoisesta elämänhallinnasta on kysymys silloin, kun ihminen on pystynyt suurin piirtein ohjaamaan elämänsä kulkua, siten ettei mitään odottamatonta ja elämäkulkuun suuresti vaikuttavaa ole tapahtunut. Ihmisen asettamat tavoitteet ja elämänsä tarkoitusperien ketju on päässyt toteutumaan lähes katkeamatta. Aineellisesti ja henkisesti turvattu asema ovat olemassaoloa ulkoiselle elämänhallinnalle. Ulkoiseen elämänhallintaan vaikuttavia asioita ovat muun muassa sukupolvi, sukupuoli, koulutus ja ammatti. Aineellisen vaurauden ja taloudellisen aseman tavoittelu ovat elämänhallinnan tavoittelua, siten keskeinen osa ihmisen elämän kokonaisuutta. Elämän sisäinen hallinta merkitsee ihmisen kykyä sopeutua, riippumatta siitä mitä hänelle elämässä tapahtuu. Ihmisellä on kyky katsoa asioita parhain päin. Tämä kyky on opittavissa, se kehittyy lapsuudesta asti vähitellen. Elämänhallinta tai sen puute lyö leimansa ihmisen koko elämään. (Roos 1987, 65 66.) Aila Järvikosken (1994) mukaan elämänhallinnan konkreettinen perusta viittaa elinolojen ja elämäntavan jatkuvuuden turvaan, mutta myös yksilön sopivuuksiin ja toimintakompetensseihin. Yleiset hallintakäsitykset viittaavat vähitellen kehittyviin odotuksiin omista vaikutusmahdollisuuksista ja omalla toiminnalla aikaansaaduista tuloksista. Koettu hallinta on yleisiin hallintakäsityksiin ja erityiseen tilanneanalyysiin perustuva tulkinta yksilön mahdollisuuksista selviytyä elämäntilanteesta omin avuin, sosiaalisen ympäristönsä tai asiantuntijoiden avulla. Henkilökohtaiset elämänsuunnitelmat ja niiden toteuttamiseen tähtäävät selviytymis- ja toimintastrategiat sekä toiminnan tulokset suuntaavat ja muokkaavat elämänprosessia. (Järvikoski 1996, 45.) Sisäistä elämänhallintaa ihmisellä mitataan, kun häneltä vaaditaan kykyä sopeutua uuteen tilanteeseen elämässään. Ihminen voi kokea oman elämänsä hallituksi, vaikka hänen ulkoisessa elämänhallinnassa tapahtuisi järkkymistä. Materiaalisesta turvattomuudesta kuten, työttömyydestä, ei elämänhallinnan tarvitse järkkyä. Elämänhallinta voi eri ihmisille tarkoittaa hyvinkin erilaisia sel-

24 viytymiskeinoja arkipäivän tilanteista. (Kettunen, Ihalainen & Heikkinen 2004, 11.) Ihmisen kyvykkyys ja mahdollisuus vaikuttaa elämäntilanteisiinsa ja niiden määräytymisen ehtoihin luo hyvinvointia. Toiminnalle ominaista on tietty autonomisuus, joka merkitsee ihmisellä olevan elämäntodellisuutensa muuttamisen mahdollisuus. Sosiaalisen tuen myötä ihminen luo toimintaedellytyksiä kasvattaa omaa elämänhallinnan autonomisuutta ja pyrkii vähentämään vajetta mahdollisuuksista, joilla hänen elämänsä valinnat toteutuvat. (Kinnunen 1998, 28.) Elämänhallinnan kokemus liittyy myös ajatukseen itsenäisestä päätäntävallasta omassa arjessa. Tähän liittyy oleellisesti kysymykset miten haluaa elää ja mitä haluaa elämässään tehdä. Elämänhallinnan kokemus pohjautuu myös ihmisen sisäisiin mielikuviin, käsityksiin ja tulkintoihin siitä miten ja missä määrin omaan elämään voi vaikuttaa. Elämänhallinnan itseisarvoina voidaan pitää itsemääräämisoikeutta ja ihmisten oikeutta omiin valintoihinsa. (Koskisuu 2004, 14 15.) 3.3 Päihdeongelma ja sen vaikutus elämänhallintaan Asunnottomuuden riskiryhmään kuuluvat päihteiden ongelmakäyttäjät. Päihteiden voimakas käyttö altistaa sellaisenaan hallitsemattomaan elämäntilanteeseen ja samalla kyvyttömyyteen pitää itsestään ja asioistaan huolta. Syy- seuraussuhteissa liittyen päihteiden käyttöön löytyy usein taustatekijöitä, jotka rajoittavat ihmisen toimintakykyä. Voimakkaaseen päihteiden käyttöön lähes aina liittyvät mielenterveysongelmat, itsetuhoista käytöstä, impulsiivisuutta, henkilökohtaisia menetyksiä, sekä välinpitämättömyyttä itseään ja asioitaan kohtaan. (Manninen & Tuori 2005, 25.) Ongelmallista päihteiden käyttöä itse käyttäjä ei usein tunnista, tai hän saattaa kieltää päihteiden ongelmallisen käytön. Usein hän toimii vähättelemällä käyttämäänsä päihteiden määrää, eikä tunnista tai tiedosta päihteiden käyttönsä yhteyttä kokemiinsa ongelmiin. (Havio, Inkinen & Partanen 2007, 17.)

25 Jorma Niemelä on tutkimuksessaan (1999) jäsentänyt päihdeongelman fyysiseen alkoholismiin tai narkomaniaan, josta hän käyttää nimitystä kehollinen alkoholismi. Alkoholismi on luokiteltu sairaudeksi. Kehollisessa päihderiippuvuudessa sen sijaan on kyseessä perinnöllinen alttius, alkoholin käytön seurauksena tai sitten on kyse alkoholiperäisistä sairauksista. Elämäntilanteinen päihdeongelma voidaan määrittää Niemelän mukaan juoppoudeksi tai päihteiden väärinkäytöksi. Tällaisen riippuvuuden synty on yksilön sosiaalisten tekijöiden aiheuttamaa, jolloin yksilön elämää ja yhteiskunnallisia ehtoja tulee tarkastella hänen käyttäytymisen perusteena. Tällaista päihdeongelmaa ei määritellä sairaudeksi. Psyykkisistä tekijöistä aiheutuvan riippuvuuden hän nimeää tajunnalliseksi riippuvuudeksi, jonka juuret voivat olla varhaislapsuuden kehityshäiriöissä tai myöhemmin elämässä opitussa käyttäytymisessä. Tätä voidaan kutsua päihderiippuvuudeksi. Riippuvuuskäyttäytymisen taustalla ihmisellä ilmenee jokin elämänongelma, johon päihitetä käyttämällä, pyritään saamaan ratkaisu. Ihmisellä on uskomus, että päihteiden käyttö laukaisee ongelman. Kun ongelma ei päihteitä käyttämällä ratkea, ihminen yrittää uudelleen päihteitä käyttämällä ratkaista aikaisempia päihteiden käytön aiheuttamia elämän ongelmia, jolloin päihteiden käytön kehä syntyy. Lisäksi päihdeongelma voi ilmetä myös henkisenä tai hengellisenä himona päihteisiin, jolloin ihminen menettää vapautensa aitoihin valintoihin. Päihteiden ongelmakäyttö voi esimerkiksi liittyä ihmisen elämän tyhjyyteen, tarkoituksettomuuteen tai elämän päämäärättömyyteen. Henkinen riippuvuus kietoutuu usein myös muihin edellä mainittuihin päihteiden käytön tyyppeihin. (Niemelä 1999, 52 55.) Päihdeongelmiin lähes aina liittyy psyykkisen toimintakyvyn heikkeneminen, joko ajoittain tai pysyvästi. Päihdeongelma vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn monin eri tavoin, häiriön luonteen ja sen vaikeusasteen mukaan. Oireiden vaikutus arkiseen selviytymiseen ja toimintakykyyn on aina omakohtaista. Selviytymiseen ja toimintakykyyn vaikuttaa aina yksilön ominaisuudet, elämäntilanne ja elämäntapa, sekä elinympäristönsä tarjoama tuki ja saatavilla olevan tuen määrä ja laatu. Tavallisimpina esille tulleina ongelmina toimintakyvyssä päihdeongelmaisilla on esiintynyt muun muassa aloitekyvyttömyyttä, heikkoa itsearvostusta ja arkisten taitojen heikkoutta. Päihdeongelmista kärsivät ovat usein kokeneet turvattomuutta, vaikeita elämäntilanteita, sekä hylkäämisiä elämänhis-

26 toriansa aikana. Näiden seikkojen seurauksena heille on muodostunut varsin heikko itsearvostus suhteessa omiin kykyihinsä ja epärealistinen käsitys mahdollisuuksiinsa. (Kettunen, Kähäri-Wiik, Vuori-Kemilä & Ihalainen 2002, 79, 121 122.) Heikki Suhonen (2004) on tutkimuksessaan jakanut elämänhallinnan eri kategorioihin, joista elämänhallinta hukassa ryhmään kuuluvilla on heidän elämänhistoriassaan ollut useita menetyksiä ja traumaattisia kokemuksia, sekä terveydellisiä ongelmia. Suhosen tutkimuksessa on haastateltujen elämässä ollut asumiseen ja työhön liittyviä vaikeuksia, taloudellisia ongelmia ja syrjäytymistä sekä sosiaalisen statuksen alentumista. Psyykkisenä oireiluna on ollut ahdistusta, tuskaa ja häpeää. Alkoholin käytön rinnalla on ollut muita päihteitä ja lääkkeiden väärinkäyttöä. Suhosen tutkimilla henkilöillä on asiakkuuksia monissa eri sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Suhonen toteaa tutkimuksessaan useiden asiakkuuksien voivan olla jonkinlainen elämänhallinnan keino. Elämänhallinta hukassa ryhmään kuuluvia asiakkaita on kuvattu Suhosen tutkimuksessa avoimiksi ja suoriksi, sekä helposti kohdattaviksi. Avoimuudella ja suoruudella tarkoitettiin, että nämä asiakkaat puhuvat ongelmistaan peittelemättä. (Suhonen 2004, 46 47.) Päihteiden käytön loputtua on käytöltä jäävälle ajalle oltava mielekästä tekemistä. Pelkkä asunto ja raittiina pysyttely eivät tuota pysyviä tuloksia. Usein vastaus mielekkääseen tekemiseen löytyy asukkaan elämänhistoriasta. Mielenkiinnon kohteet ja kontaktit muihin ovat jääneet päihteidenkäytön seurauksena takaalalle ja toisarvoisiksi. Vastauksia voi mielekkäälle ajan viettämiselle hakea lisäksi asukkaan tulevaisuuden suunnittelusta ja asioista, joita kohti asukas haluaa kulkea. Viranomaisten tarjoamat mahdollisuudet ovat yhtä tärkeitä, esimerkiksi työvoimatoimiston tarjoamat kurssi- ja työllistymisvaihtoehdot. Asukkaalle on myös hyödyllistä kertoa, ettei kaikkien asioiden tarvitse olla hetkessä valmiina ja hoidettuna. Päihdeongelmasta toipuvat tarvitsevat myös aikaa rauhoittumiselle ja rauhalliselle etenemiselle. (Manninen & Tuori 2005, 25.)

27 3.4 Sosiaalinen ja psykososiaalinen tuki Sosiaaliselle tuelle ominaista on kulttuurisidonnaisuus. Käsitteenä sosiaalinen tuki on funktionaalinen. Se viittaa menettelytapoihin, joiden kautta ihminen, hänen lähiyhteisönsä ja yksityiset tai julkiset toimijat pyrkivät turvaamaan yksilön hyvinvoinnin. Sosiaalinen tuki voi olla luonteeltaan aineellista, tiedollista, taidollista, henkistä tai emotionaalista. Sosiaalisen tuen toteuttaminen on vuorovaikutteinen tapahtuma, jossa tuki muotoutuu ihmisten keskinäisen, lähiyhteisöjen, järjestöjen, kunnallisen, valtiollisen tai markkinajohtajuuden toteuttajien menettelyssä. Sosiaalinen tuki tarkoittaa vuorovaikutteisia toimintakäytäntöjä, jotka lisäävät hyvinvointia. (Kinnunen 1998, 28 29.) Tässä tutkimuksessa käytän Ulla Knuutin (2007) väitöskirjassa olevaa sosiaalisen tuen jaottelua, sillä tukiasumisyksikön asukkailla Mutterimajassa on käytettävissään jaottelun mukaista sosiaalista tukea. Sosiaalinen tuki voidaan osittaa saatavilla olevaan ja todelliseen saatuun tukeen. Saadun tuen lähteet ryhmitellään elämänkumppanilta ja perheeltä saatuun tukeen. Tätä tukea voidaan kutsua lähitueksi. Läheiset ovat tärkeä tuen lähde ja heitä on luontevaa lähestyä tuentarpeen hetkellä. Ammatti-ihmisiltä vastaanotettuun tukeen kuuluvat eri viranomaiset. Heiltä saatua tukea voidaan kutsua ammatilliseksi tueksi. Valinnaistueksi voidaan kutsua sukulaisilta ja ystäviltä vastaanotettua tukea. Tällöin on yksilön valinnan tulos kenelle sukulaiselle tai ystävälle hän uskoutuu tuen tarpeen ilmaannuttua. Lähituen ja ammatillisen tuen väliin voidaan lisätä vertaistuki, jossa saman asian kokeneet ihmiset voivat yhdessä työstää ongelmaansa. Useissa tutkimuksissa on todettua, että lähiympäristön kuntoutumiselle tarjoama sosiaalinen tuki on yksi huomattavimpia hoidon jälkeistä selviytymistä selittävä tekijä. Päihdeongelmaiset, joiden saatavilla on sosiaalista tukea, yleisesti ottaen selviytyvän hoidon jälkeen paremmin kuin ne, joilla ei sosiaalista tukea ole ollut saatavilla. (Knuuti 2007, 116.) Psykososiaalinen tukemisen lähtökohtana on edistää yksilön voimavaroja ja toiminnan mahdollisuuksia. Tukeminen kohdistuu niin yksilöön kuin hänen toimintaympäristöönsä. Psykososiaalinen tuki viittaa yksilön kokonaisvaltaiseen tukemiseen niin psyykkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisestikin. Näistä tuen osa-

28 alueista muodostuu yksilön psykososiaalinen toimintakyky, josta kokemus on aina yksilöllinen ja riippuvainen henkilön elinympäristöstä ja elämänhistoriasta. Psykososiaalinen toimintakyky rakentuu läpi yksilön elämän. Lapsuudesta lähtien yksilö omaksuu ympäröivästä maailmastaan arvot, normit, käyttäytymismallit, sekä asioiden merkityksiä ja tulkintoja. (Kettunen, Kähäri-Wiik, Vuori-Kemilä & Ihalainen 2002, 79, 64.) Psykososiaalinen tuki toteutuu välittömässä luottamuksellisessa vuorovaikutuksessa, eli dialogissa. Asiakkaan kunnioittaminen ja arvostus, sekä kyky olla avoin hänen kerrontansa merkityksille kuuluvat dialogiin. Psykososiaalinen tuki on asiakkaan sitoutumista ja motivaatiota tarvitseva työskentelymuoto, jossa erilaisin keinoin vahvistetaan yksilön voimavaroja ulkoisia sosiaalisia paineita vastaan, sekä pyritään saamaan aikaan sellaisia sosiaalisen ympäristön muutoksia, että yksilö voi saavuttaa suotuisamman kehityksen. Tämä tukimuoto painottaa yksilön inhimillistä kehitystä, johon vaikuttavat biologiset, psyykkiset, sosiaaliset ja materiaaliset tekijät. Pyrkimyksenä on ratkaista, miten sosiaaliset ongelmat ja psyykkinen pahoinvointi ovat kietoutuneet toisiinsa yksilön elämässä. Työskentelymuotona psykososiaalinen tukeminen on hyvin käytännönläheistä, jossa ongelmat ratkaistaan niiden ilmenevässä ympäristössä. Pyrkimyksenä työskentelyssä on vahvistaa yksilön vastustuskykyä ulkoisia ongelmia vastaan. (Lamberg 2007.) Psykososiaalista työtä tarvitaan palvelutyössä, erityisesti kun kohdataan vaativia ongelmia ihmisellä. Työtä tarvitaan tilanteissa, joissa esiintyy päihteitä, psyykkisiä häiriöitä, kriisejä ja vaikeita ihmissuhteita. Yhtenä tyypillisimpänä työskentelyalueena on päihdehuolto. Työskentelyyn liittyy asiakkaan tarpeita ymmärtämään pyrkivä työote. Työ ei ole ennaltaehkäisevää työtä vaan korjaavaa työtä. Työskentelyn tavoitteissa korostetaan psyykkistä selviytymistä, jonka aikaan saamiseksi tarvitaan ihmisen toiminta- ja ajattelutapojen muutosta. Edellytys työskentelylle on asiakkaan kyky kertoa elämästään. Työskennellessä asiakkaalle pyritään luomaan uutta ymmärrystä tilanteestaan ja ongelmistaan. Tätä kautta asiakkaalle koetetaan avata mahdollisuuksia muuttaa tilannettaan. Asiakkaalle uuden ymmärryksen luominen on mahdotonta ilman työntekijän ymmärrystä asiakkaan toiminta- ja ajattelutavoissa. (Raunio 2004, 140 143.)

29 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tähän kappaleeseen olen liittänyt tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset, sekä tutkimusmenetelmän ja aineiston analyysin. Kuvaan niitä teorialla ja sillä miten olen itse niitä tutkimuksessa käyttänyt. Aineiston keruusta kirjoittaessani kerron keneltä ja miten olen sen kerännyt. Tutkimusprosessista kirjoittaessani kerron tutkimuksen lähtökohdista ja prosessin loppuun saattamisesta. 4.1 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset Tämän tutkimuksen tarkoitus on tuottaa Tuusulan kunnan sosiaalitoimelle tietoa Mutterimajan päihteettömän asumisyksikön asukkaiden elämänhallinnan kokemuksista. Teemahaastatteluiden perusteella on tarkoitus löytää seikat, joista asukkaiden elämänhallinta koostuu heidän kokemana. Tutkimuksessa selvitin myös miten Mutterimajassa asukkaiden saatavilla olevat palvelut ja toiminta tukevat asukkaiden elämänhallintaa. Toimintaa ja palveluita tutkin omien havaintojeni perusteella, sekä Mutterimajan työntekijöiden haastatteluilla. Tämä tutkimus menee Tuusulan kunnan sosiaalitoimelle, joka on tämän tutkimuksen tilannut opinnäytetyönä. Sininauhasäätiölle tästä tutkimuksesta on hyötyä sen osoittaessa haastateltujen elämänhallinnan kokemisen tuetun asumisen myötä asiakkainaan heidän tuottamassa palvelussa. Mutterimajalle voi olla hyödyllinen kehittämisnäkökulma siitä, miten toiminnan aloittamiseen voisi kiinnittää huomiota, jotta se palvelisi parhaiten työntekijöitä ja asukkaita. Tutkimuskysymykseksi muotoutui: Miten Mutterimajan asukkaat kokevat elämänhallintansa tuetunasumispalvelun myötä? Millaisista asioista Mutterimajan asukkaiden elämänhallinta koostuu?

30 4.2 Kokemuksen tutkimus Empatia liittyy suuresti kokemuksen tutkimiseen. Empatialla tarkoitetaan ihmisen kykyä asettua toisen asemaan ja siten ymmärtää hänen tekemiä valintoja ja arvoja. Välttämättömänä ominaisuutena empatiaan liittyy myös kyky palata itseensä omaksumatta toisen ihmisen tekemiä valintoja ja arvoja. Empaattinen suhtautuminen välittyy toiselle ihmiselle tunteena, että tulee hyväksytyksi tuomitsematta, kritisoimatta tai syyttämättä. (Inkinen ym. 2000, 124.) Empatiaan kytkeytyy tunneperäinen kosketetuksi tuleminen. Erillisyyden säilyttäminen, tilapäinen jakaminen, yhteisyyden kokemus ja samalla kunnioittava etäisyys, sekä eroavaisuuden arvostus kuuluvat empatiaan. Empatian katsotaan mahdollistavan uuden ja yllättävän löytämistä. Se ei ole oletusten todentamisen väline, vaan pikemminkin empatian avulla voi asettaa yksioikoisille selityksille hankalia kysymyksiä. Empatiaan asettuminen merkitsee halukkuutta olla avoin toisen ihmisen kerronnalle, pyrkimystä on kuvitella mitä toinen ajattelee, toivoo ja tuntee. Tutkijan on pyrittävä irrottautumaan omista oletuksistaan, sekä oltava vastaanottavainen vaikka tutkittavat horjuttaisivatkin tutkijan omat ennakkokäsitykset. (Granfelt 1998, 24 25.) Kokemus on jotakin, jota kertyy ajan myötä. Se on näkemystä asioista ja valmiutta hallita käytännön tilanteita. Tavallisesti kokemuksen subjekti on yksilö. Kokemus voidaan pukea sanoiksi ja siihen pohjautuvia näkemyksiä ja ajatuksia voidaan vaihtaa. Kokemus ei kuitenkaan viittaa olevan suoraan opetettavissa, vaan jokaisen yksilön täytyy viimekädessä kokea ja oppia itse. Toinen merkitys puhuttaessa kokemuksesta viittaa hetkellisiin elämyksiin, jotka ovat erikoisen vahvoja, mieleenpainuvia ja merkityksellisiä. Kokemukset ovat voimakkaita elämyksiä, jotka lujittavat ja joskus myös horjuttavat tai muuntavat kokijan identiteettiä. Puhutaan silloin niin sanotuista käänteentekevistä kokemuksista. (Haaparanta & Oesch 2002, 15 16.) Kokemusta tutkittaessa on tutkijan löydettävä ihmisiä, joiden elämäntilanteeseen sisältyy aihe, josta on kiinnostunut. Kokemuksen tutkimisen kannalta on välttämätöntä, että ihmiset joiden kokemuksia tutkitaan, haluavat niitä tutkijalle

31 kuvata. Lähtökohtana kokemusta tutkittaessa on, että kokemus on saanut muotonsa tutkimukseen osallistuvien elämässä. Kokemusta tutkittaessa on tutkijalla oltava malttia, ettei hän ryntää suoraan tutkittaviensa tajuntaan, eli heidän päänsä sisälle. (Perttula 2005, 137.) Kokemusta tutkittaessa hankalaksi voi osoittautua esimerkiksi tutkittavien haastattelutilanteissa tutkijan itsensä tilanteesta sosiaalisesti häivyttäminen. Sillä tarkoitetaan, että tutkija on läsnä tilanteessa toisen kokemuksesta kiinnostuneena ihmisenä. Tutkijan tulee myös olla tilanteessa edustamatta jotakin tiettyä elämänmuotoa tai instituutiota. Tällä mahdollistuu, että tutkittavat voivat kuvata kokemuksiaan kuten itse haluavat, eikä etsiä kokemuksilleen sosiaalis- kulttuurisesti jo ymmärrettyjä kuvaustapoja. Tutkijan tehtävänä on johdatella tutkittavaa kuvaamaan kokemuksiaan. Tutkija ei tulkitse eikä usuta tutkittavaa etenemään pitemmälle tai laveammalle, kuin hänen kokemuksensa antavat myöden tai on niistä halukas kertomaan. (Perttula 2005, 141 142.) 4.3 Tutkimusprosessi Tutkimus alkoi edetä yhteydenotostani Sininauhasäätiön toimitusjohtaja Jorma Soiniin toukokuussa 2007. Kysyin häneltä suullista lupaa tehdä opinnäytetyöni Mutterimajassa. Hän toivotti tutkimukseni tervetulleeksi. Tuusulan sosiaalityön päällikkö Marja-Liisa Palosaarelta kysyin sähköpostitse heinäkuun lopussa 2007 millaista tietoa Tuusulan sosiaalitoimi on halukas saamaan Mutterimajasta. Häneltä sain sähköpostitse sosiaalitointa kiinnostavia kysymyksiä, joista tutkimuskysymykseni myöhemmin muotoutui. Hän antoi minulle ohjeet hakea tutkimuslupaa kirjallisesti Tuusulan sosiaalitoimen johtajalta. Lisäksi hän ohjasi minut ottamaan yhteyttä Tuusulan työllistämiskoordinaattori Tarja Lehtiseen. Häneen otin yhteyttä elokuussa 2007 sähköpostilla, jolloin sovimme tapaamisen syyskuussa 2007. Tarja Lehtisestä tuli minulle opinnäytetyöhöni työelämänohjaaja.

32 Ideapaperin ja tutkimussuunnitelman opinnäytetyöstäni esittelin opinnäytetyö seminaarissa syyskuussa 2007, jolloin myös tutkimusmenetelmän valinta tarkentui. Tutkimusluvat hain tutkimussuunnitelman perusteella Sininauhasäätiön toimitusjohtajalta ja Tuusulan sosiaalitoimen johtajalta syyskuussa 2007. Tutkimusluvat tarvitsin Mutterimajan työntekijöiden haastatteluihin, sekä toiminnan ja palveluiden tarkkailemiseen ja asukaita koskevia asioita varten. Sosiaalitoimesta tarvitsin luvan sosiaalityöntekijöiden haastatteluihin, sekä Mutterimajan asukastietoihin perehtymistä varten. Kirjalliset luvat tutkimuksen tekemiseen sain lokakuun puolessa välissä 2007. Lokakuusta marraskuun loppuun tutustuin kirjallisuuteen tuetusta asumisesta ja elämänhallinnasta, sekä Sininauhasäätiön toiminnasta. Joulukuussa otin yhteyttä Mutterimajaan tutustumiskäyntiä varten, vierailin siellä 14.12 ensimmäisen kerran. Samalla aloitin aineistoni keräämisen työntekijöiden kanssa keskustelemalla toiminnasta Mutterimajalla. Teemahaastattelun asukkaiden haastatteluja varten valmistelin joulukuussa. Tammikuussa esittelin sen Mutterimajan asukaskokouksessa ja samalla kerroin tutkimukseni tarkoituksesta. Asukkaiden haastatteluita suoritin tammikuussa 2008. Samalla, kun vierailin Mutterimajalla, havainnoin toimintaa ja keskustelin toiminnasta työntekijöiden kanssa. Havaintoni kirjasin tutkimuspäiväkirjaani vieraillessani, ja välittömästi kotiin päästyäni. Opinnäytetyön kirjaamista olen tehnyt koko tutkimusprosessin ajan. Aloitin tutkimuksen viitekehyksestä ja menetelmästä. Tutkimussuunnitelmani on muuttunut prosessin aikana haastattelemieni henkilöiden osalta. Aikomuksenani oli alun perin haastatella Tuusulan sosiaalityöntekijöitä Mutterimajaan asutettujen lähtökohdista palvelussuunnitelmien perusteella. Tämä jäi toteutumatta sosiaalityöntekijöiden kiireellisyyden vuoksi, joten sisällytin teemahaastatteluun kysymyksen haastateltujen lähtökohdista asumiseen Mutterimajassa. Opinnäytetyöstä osan esittelin maaliskuussa 2008, silloin esittelin tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen. Aineistoni keräämisen, havainnoinnin ja työntekijöiden kanssa keskustelut lopetin maaliskuun puolessavälissä 2008, jonka jälkeen ryhdyin kirjoittamaan tutkimuksen johtopäätöksiä ja pohdintaa.

33 4.4 Tutkimusmenetelmä Tutkimusmenetelmällä tarkoitetaan sellaisia tapoja ja käytäntöjä, joita on käytetty aineiston keräämiseen. Menetelmän eli metodin käsite on moniselitteinen, yleisesti sillä kuvataan sääntöjen ohjaamaa menettelytapaa, jota apuna käyttäen tieteessä etsitään tietoa tai yritetään ratkaista käytännön ongelmia. Millaista tietoa ja keneltä sitä etsitään ohjaa yleisesti menetelmän valintaa. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 178 179.) Opinnäytetyöni on laadullista eli kvalitatiivista tutkimusta. Olen käyttänyt työssäni laadullisen tutkimuksen tavallisempia aineistonkeruumenetelmiä, jotka ovat haastattelu, kysely, havainnointi, sekä erilaisiin dokumentteihin perustuvan tiedon keruu (Tuomi & Sarajärvi 2002, 73). Tutkimukseni tavoite on ymmärtää tutkimuskohdetta. Tutkimuksessa saadun aineiston perusteella ei ole tarkoitus tehdä yleistettäviä päätelmiä. Ajatuksena on kuitenkin, että yksityisessä toistuu yleinen. Kun yksittäistä tapausta tutkitaan riittävän tarkasti, saadaan esille myös se, mikä toistuu usein ilmiötä ylemmällä tasolla tarkasteltuna ja se mikä ilmiössä on merkittävää. (Hirsjärvi ym. 2007, 176 177.) Luonteeltaan tämä opinnäytetyö on empiirinen tutkimus, koska tutkimuskysymyksiin vastaamisessa ei ole käytetty olemassa olevaa tutkimusaineistoa, vaan on kerätty uutta. Empiirisessä tutkimuksessa tulee aiempiin tutkimuksiin ja teorioihin perehtyä, vaikka tutkimusongelma selvitetään tutkijan itse keräämän aineiston perusteella. Kyseessä on ei-kokeellinen tutkimus, koska aineiston keruuta ei ole suoritettu valvotuissa oloissa, vaan kentällä. (Järventausta, Moisala & Toivakka 1999, 19.) Empiirisen tiedon syntymiselle edellytyksenä on tutkija. Tutkittavien aiheiden ei tarvitse sijoittua tutkijan elämäntilanteeseen ideaalisesti, silti todellisuudesta hänen on sellainen suhde etsittävä, että viittaavuussuhde tutkijan tajunnan ja tutkittavien aiheiden välille syntyy. Tämä suhde on edellytys tutkimukselliseen ymmärtämiseen, sillä kokemuksen perusrakenne on suhde. Tutkija, joka tutkii empiiristä kokemusmaailmaa, on itsekin osa sitä. Tutkija joutuu tutustumaan omiin kokemuksiinsa, jotka muistuttavat aiheita tutkimuksessa. Tämä siksi, että tutkija kykenisi erottamaan kokemansa tutkimuksen aikana

34 suhteessa tutkittavien kokemuksiin. Tutkija antaa itselleen näin mahdollisuuden ymmärtää hänelle ennestään tuntematonta. (Perttula 2005, 134.) Empiirisen tutkimuksen lähtökohta on, että elävä kokemus on saanut muotonsa tutkimukseen osallistuvien omassa elämässä (Perttula 2005, 137). Empiirisesti kokemuksia ei voi tutkia elleivät tutkittavat henkilöt kuvaa kokemuksiaan jollakin tavalla, kuten esimerkiksi puheella. Kokemuksia tutkittaessa kerätyn aineiston täytyy olla sellaista, että siihen voi myös jälkikäteen palata. (Perttula 2005, 140.) Tutkimusmenetelmänä tässä tutkimuksessa käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua, jossa kaikille haastateltaville teema-alueet ovat samat. Metodissa etuna on, ettei haastattelu etene yksityiskohtaisten kysymysten varassa, vaan haastattelu etenee ennalta määritettyjen keskeisten teemojen mukaan (LIITE 2). Teemahaastattelussa kysymyksiltä puuttuu tarkka muoto ja järjestys. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 48.) Haastattelu on metodina joustava ja se sopii myös moniin erilaisiin tutkimustarkoituksiin. Haastattelun tilanteessa ollaan välittömässä kielellisessä vuorovaikutuksessa haastateltavan kanssa. Tällainen tilanne antaa mahdollisuuden kohdentaa tiedonhankintaa itse tilanteessa. Haastattelulla mahdollistuu esiin saada vastausten taustalla olevien motiivien esiin saaminen. Ei kielelliset vihjaukset, kuten äänenpainot ja ilmeet auttavat ymmärtämään vastauksia, ehkä myös ymmärtämään merkityksiä toisin kuin oli ajateltu. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 34.) Teemahaastattelun valitsin tutkimusmenetelmäksi, koska se antaa mahdollisuuden tarkentaa kysymyksiä, jos teemaan ei haastateltava osaa suoraan vastata. Haastattelun etuna pidän että tarvittaessa voi haastateltavaa pyytää syventämään vastaustaan. Tutkiessani kokemusta elämänhallinnasta, oli tärkeää valita sellainen aineiston keruu menetelmä, joka on mahdollisimman joustava ja jonka avulla on mahdollista saada kattava aineisto. Havainnoinnilla halusin tarkentaa Mutterimajalla päiväkeskuksessa asukkaille tarjolla olevaa toimintaa ja palveluita, koska toiminta lisää elämänhallinnan taitoa. Tutkijana osallistuin päi-

35 väkeskustilan käyttöön asukkaiden ohella, muun muassa keskustelemalla heidän kanssaan. Havainnointi sopii kvalitatiivisen, eli laadullisen tutkimuksen menetelmäksi. Havainnoinnin avulla voidaan kerätä mielenkiintoista ja monipuolista aineistoa. Menetelmäksi se sopii hyvin, kun tutkitaan vuorovaikutusta, samoin myös tilanteissa, jotka ovat vaikeasti ennakoitavia ja muuttuvat nopeasti. Haastattelun avulla selville saadaan, mitä henkilöt ajattelevat, uskovat ja tuntevat. Mutta ei kuitenkaan, mitä todellisuudessa tapahtuu. Havainnointia apuna käyttäen on mahdollista selvittää, toimivatko ihmiset siten kun he sanovat toimivansa. Uusitalo (1995, 89) painottaa tieteellisen havainnoinnin olevan tarkkailua, ei vain näkemistä. Havainnoinnin suurimpana etuna on, että sen avulla saadaan välitöntä, luonnollista tietoa yksilöiden, ryhmien tai organisaatioiden toiminnasta. Havainnointi menetelmää on kritisoitu siksi, että havainnoija saattaa häiritä tilannetta, jopa niin vahvasti, että tilanteen kulku muuttuu. Myös eräät eettiset ongelmat liittyvät havainnointiin, kuten missä määrin tutkittaville kerrotaan tarkoista havainnoinnin kohteista. (Hirsjärvi ym. 2007, 207 209.) Havainnointia pidetään laadullisen tutkimuksen toisena yleisenä tiedonkeruumenetelmänä. Havainnoinnin ja haastattelun tai muunlaisen aineistonkeruumenetelmien yhdistäminen on monesti hyvinkin antoisaa. Havainnointia voi yhdistää muita aineistonkeruumenetelmiä paremmin saatuun tietoon. Asiat nähdään havainnoinnin avulla ikään kuin todenmukaisissa yhteyksissään. Havainnoinnilla voidaan monipuolistaa saatua tietoa.(tuomi & Sarajärvi 2004, 83.) Osallistuvassa havainnoinnissa on useita alalajeja sen mukaan, miten kokonaisvaltaisesti tutkija pyrkii ottamaan osaa tutkittavien toimintaan. Tällaiset tutkimukset ovat yleisesti kenttätutkimuksia. Tutkija voi olla ryhmän jäsen havainnoijana, mikä on alusta asti tehtävä ryhmänjäsenille selväksi. Tämän jälkeen tutkija pyrkii aikaan saamaan hyvät suhteet tutkittaviinsa. Havainnoija osallistuu tutkimansa ryhmän toimintaan samalla tehden tutkittaville kysymyksiä. Havainnointi voi kohdistua myös rajattuun kohteeseen, jossa voi pyrkimyksenä olla aikaan saada kokonaisvaltainen kuva tutkittavien elämästä. Havainnointia me-

36 netelmänä käytätettäessä tulee muistaa pitää erillään havainnot ja tutkijan oma tulkinta havainnoista. (Hirsjärvi ym. 2007, 211 212.) Osallistuvaa havainnointia tutkimuksessa oli osaltani osallistuminen asukkaiden kanssa päiväkeskuksen käyttöön yhteensä 11 kertaa. Keskustelin asukkaiden kanssa milloin mistäkin aiheesta maan ja taivaan välillä. Asukkaiden toimintaan osallistuin asukaskokouksen yhteydessä. 4.4 Tutkimusaineiston keruu Esittelin tutkimuksen Mutterimajan asukaskokouksessa tammikuussa 2008, jolloin selvitin Mutterimajan asukkaille tutkimuksen tarkoituksen ja tutkimuksen käytön. Asukaskokouksessa avasin teemahaastattelun rungon ja haastattelun suorittamiseen liittyvät seikat, kuten haastattelun tuottaman aineiston käsittelyn ja julkaisemisen. Asukaskokouksessa oli mahdollisuus keskustella ja esittää kysymyksiä tutkimuksestani. Haastattelun onnistumisen kannalta on suositeltavaa, että tiedonantajat voivat tutustua kysymyksiin tai ainakin haastattelun aiheeseen etukäteen (Tuomi & Sarajärvi 2004, 75). Esitin asukaskokouksessa asukkaille kysymyksen, miten haluaisivat heihin otettavan yhteyttä tutkimuksen haastattelua varten. Asukkaat toivat esille, ettei minun tutkijana kannata jättää haastattelujen sopimista sen varaan, että asukkaat itse ottavat minuun yhteyttä. Asukkaat ajattelivat, että heiltä jää yhteydenotto tekemättä. He eivät joko muista ottaa yhteyttä, tai eivät saa sitä aikaiseksi. Yhdeltä asukkaalta sain kommenttina, ettei minun kannata jättää omia yhteystietojani Mutterimajaan julkisesti saataville, jotta epäasialliset puhelinsoitot tulee näin toimimalla estettyä. Asukaskokouksen jälkeen sain sovituksi neljä haastattelua Mutterimajan asukkaiden kanssa. Paikalla asukaskokouksessa tuolloin oli Mutterimajan 12 asukkaasta viisi. Haastatteluun suostuvien kanssa sovittiin heidän kotinsa paikaksi haastattelujen suorittamiseen. Haastateltavilta pyysin puhelinnumerot varmuuden vuoksi, mikäli minun puolelta haastattelijana jouduttaisiin sovittua haastatteluaikaa siirtämään esteellisyyden vuoksi. Haastateltavilla ei ollut käytössään

37 minun yhteystietoja, yksityisyyden suojaamiseksi ja mahdollisten häiriösoittojen ennaltaehkäisemiseksi. Mikäli haastateltavat olisivat joutuneet siirtämään haastattelun ajankohtaa, oli heitä pyydetty ottamaan yhteyttä Mutterimajan työntekijään, joka oli lupautunut ottamaan yhteyttä minuun. Haastatteluun osallistuneet eivät salanneet osallistumistaan tutkimukseen työntekijöiltä Mutterimajalla. Mieleeni tuli asukaskokouksen jälkeen, että asukkaita olisin voinut tutkimuksen aineiston keruuta varten tavoittaa enemmänkin, mikäli asukkaille olisi jaettu postilaatikoihin kutsu asukaskokoukseen kuuntelemaan tutkimuksen esittelyä. En kuitenkaan enää sovittujen haastatteluiden jälkeen lähtenyt tavoittamaan asukkaita kirjeitse haastatteluita varten, sillä aineiston keruun aikataulu oli rajallinen. Haastatteluaineiston kerääminen onnistui, kuten siitä oli sovittu. Yhtään haastattelua ei peruuntunut asukkaiden toimesta, eikä minun toimesta haastattelijana. Haastattelujen aikataulutus piti paikkaansa. Olin varannut jokaista haastattelua varten aikaa kaksi tuntia. Yksittäisen haastattelun kesto vaihteli 40 minuutista tuntiin. Tutkimuksessa haastattelin teemahaastattelulla (LIITE 2) neljää Mutterimajan asukasta. Haastattelut suoritin haastateltujen kodeissa: Haastattelut tein yksilöhaastatteluina Mutterimajan neljälle asukkaalle tammikuussa 2008. Ennen haastatteluiden aloittamista pyysin haastateltavilta allekirjoituksen suostumusasiakirjaan (LIITE 1). Suostumusasiakirjalla he antoivat suostumuksen haastattelun käyttöön opinnäytetyötä varten. Itse allekirjoitin saman asiakirjan, jolla sitouduin luottamuksellisesti käyttämään heiltä saamiani tietoja. Kaikki haastattelut sujuivat ilman teknisiä ongelmia. Olin ennen haastatteluiden suorittamista testannut nauhurin toiminnan tekemällä testinauhoituksen keskustelusta. Asukkaiden haastattelut (4 kpl) suoritin kahden päivän aikana tammikuussa 2008. Noina päivinä suoritin kaksi haastattelua kunkin päivän aikana. Haastatteluiden välissä oli kumpanakin päivänä noin tunti. Tuon ajan käytin haastatteluiden kuuntelemiseen ja omien merkintöjeni tekemiseen haastatteluista. Haastateltujen nimiä ei näy tutkimuksessa heidän puheensa suorien lainausten jälkeen, heidän anonyymiytensä vuoksi.

38 Haastattelin kahta Sininauhasäätiön kokonaisvaltaista isännöitsijää (työntekijöitä) Mutterimajalla, sekä Mutterimajan esimiestä. Isäntäperhettä en tavoittanut tutkimukseni teon aikana. Olisi ollut kiinnostavaa saada tietää miten he kuvaavat työtään. Työntekijöiden haastattelut käsitteli Mutterimajan arkea ja työtä asukkaiden kanssa. Työntekijöiden haastatteluihin ei ollut ennakkoon määriteltyjä kysymyksiä, sillä keskusteluiden oli tarkoitus antaa tietoa Mutterimajan toiminnasta ja asukkaiden saatavilla olevista palveluista Mutterimajalla. Näitä haastatteluja en nauhoittanut, vaan kirjoitin itselleni muistiin tutkimuksen kannalta keskeiset asiat. Sininauhasäätiön työntekijöitä haastattelin joulukuussa 2007 maaliskuuhun 2008. Työntekijöiden haastatteluja varten en ollut sopinut heidän kanssaan tarkkoja kellonaikoja, mutta heillä oli tiedossaan päivämäärä ja kellonaika, jolloin olin menossa heitä haastattelemaan. Aikataulutusta heidän haastatteluja varten pidin mahdottomana työntekijöiden työnlaadun huomioiden. Heidän asiakkaiden avun ja tuen tarve voi yllättää millä hetkellä tahansa. Oma aikatauluni oli joustava vieraillessani Mutterimajalla ja olin varautunut viettämään useitakin tunteja kerrallaan siellä vieraillessani. Tutkimusaineistoa keräsin myös Tuusulan sosiaalitoimesta etuuskäsittelijältä, jolla on vastuullaan Mutterimajaan asutettujen asukkaiden toimeentulotuet ja palvelusuunnitelmien tarkastukset, sekä sosiaalitoimen asuttamisprosessi Mutterimajaan. Häneltä saamani tiedot koskevat asuttamisen prosessia ja asumisen ehtoja Mutterimajassa, sekä sopimusta päihteettömän tuetun asumispalvelun tuottamisesta. Tuusulan kunnan päihdesairaanhoitajista tapasin kaksi, heiltä saamani tiedot koskevat kunnassa järjestettävää päihdetyötä. Tuusulan työllistämisyksikön työllistämiskoordinaattori auttoi minua saamaan aineistoa Mutterimajan toiminnan tarpeesta Tuusulan kunnassa. Lisäksi hän toimi työelämän ohjaajana opinnäytetyössäni koko prosessin ajan. Hänen avullaan muotoutuivat myös tutkimuskysymykset tähän tutkimukseen. Havainnointimateriaali kerääntyi huomaamattani kirjoittaessani tutkimuspäiväkirjaa jokaisesta käynnistäni Mutterimajalla. Materiaalia kertyi yhteensä 11 päivältä. Käyntieni aikana olin päiväkeskustilassa ja havainnoin asukkaiden toimimista, kuten Mutterimajan palveluiden käyttöä, sekä asukkaiden ja työntekijöiden yhteistä toimintaa. Havainnointimateriaalia käsittelen tässä opinnäytetyössä

39 siltä osin, kun se tutkimuskysymysteni kannalta on oleellista. Havainnointia tein, koska halusin varmistusta haastateltujen esittämiin elämänhallintaa tukeviin seikkoihin. Tutkimuksen pääaineistona ovat asukkaiden haastattelut, jota havainnointiaineisto täydentää. Havainnointi toi minulle lisätietoa Mutterimajan arjesta ja asukkaille tarjottavista palveluista. 4.5 Aineiston analyysi Laadullisen tutkimuksen perusanalyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysia. Sitä voidaan käyttää joko yksittäisenä metodina tai väljänä teoreettisena kehyksenä, mikä voidaan yhdistää muunlaisiin analyysikokonaisuuksiin. Sisällönanalyysillä tarkoitetaan tällöin kirjoitettujen, kuultujen tai nähtyjen sisältöjen analyysia väljänä teoreettisena kehyksenä. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 93.) Yksinkertaisin aineiston analyysi muoto on laskeminen. Teeman sisällöstä toistuvasti ilmenevät seikat voidaan laskea. Laskemista voidaan käyttää analyysinä sekä kvalitatiivisessa eli laadullisessa tutkimuksessa, että kvantitatiivisessa eli määrällisessä tutkimuksessa Teemoitetussa aineiston analyysissä tarkastellaan sellaisia aineiston piirteitä, jotka ovat yhteneviä haastatelluille. Yhtenevät piirteet pohjautuvat alkuperäisiin teemoihin haastattelussa. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 172 173.) Haastatteluaineistoni analyysissä käytin apuna teemoittelua ja niissä selvinneitten sisältöjen laskemista aiheiden esiintyvyyden mukaan kussakin teemassa. Laadullisessa tutkimuksessa, etenkin kenttätutkimuksessa, jossa kerätään aineistoa monissa vaiheissa ja rinnakkain erilaisin menetelmin, kuten haastatellen ja havainnoiden, aineiston analyysia tehdään pitkin tutkimusprosessia. Aineiston analyysissa pääeriaatteena on, että valitaan sellainen analyysitapa, joka parhaiten tuo vastauksen tutkimuskysymykseen. (Hirsjärvi ym. 2007, 218 219.) Litteroin, eli puhtaaksi kirjoitin, sanatarkasti jokaisen haastattelemani henkilöiden ja oman puheeni osuuden. Litteroitua tekstiä kertyi yhteensä 26 sivua. Tämän jälkeen vein teemahaastattelurungon teemojen alle niitä koskevat vastauk-

40 set jokaisesta haastattelusta, tietokonetta apuna käyttäen. Tulostin jäsentelemäni aineiston ja merkitsin erivärisillä kynillä samaan aiheeseen liittyvät asiat. Jokaiselle teemalle oli käytössäni erivärinen tussi. Tiivistin vastauksia sen perusteella, miten teemojen sisällä olevat asia haastatellut kokivat. Kävin vastauksia läpi ja yhdistelin niitä sekä pelkistin niistä oleellisimmat asiat, jotka liittyivät tutkimuskysymyksiini. Tiivistetyn tekstin kirjoitin tietokoneella omaksi tiedostoksi. Tulostin uudelleen kokoamani aineiston ja sen jälkeen etsin vastauksista seikkoja, jotka kuvasivat ulkoisen ja sisäisen elämänhallinnan rakentumista. Näistä vastauksista merkitsin kahdella erivärisellä kynällä vastauksia jotka kuvasivat joko ulkoisen tai sisäisen elämänhallinnan rakentumisen seikkoja. Näin sain vastauksen tutkimuskysymykseeni mistä elämänhallinta koostuu haastateltujen kokemana. Jokainen haastattelu oli omana tiedostona tietokoneelle tallennettuna, mikä helpotti aineiston käsittelyä. Kaikkien haastateltujen vastausten vieminen teemojen alle oli hyvä tehdä, sillä haastatellut palasivat jo käsiteltyyn teemaan tai puhuvat tulevasta teemasta etukäteen. Haastatteluaineisto ei kerääntynyt kenenkään haastatellun kohdalla teemojen mukaisesti, vaan keskustelu johti kaikkien kohdalla teemojen käsittelyyn erijärjestyksessä. Teemojen alle tekstin vienti oli työläs vaihe, sillä litteroitua tekstiä piti lukea moneen kertaan löytääkseen kaiken, kunkin teeman alle kuuluvan. Haastateltuja oli pieni määrä, joten tämä vastausten vienti teemojen alle ei ollut ylivoimaista. Erittäin tärkeää oli haastattelujen purkaminen mahdollisimman pian haastattelujen jälkeen. Näin toimittuani kukin haastattelu oli tuoreena kokonaisuutena muistissani. Litterointi vaiheessa muistin millainen tunnelma haastatteluiden teko hetkellä oli, ja pystyin kirjoittamaan vielä omia havaintojani litteroidun tekstin perään kustakin haastattelusta. Lisäksi pystyin muistamaan, millaisia ajatuksia minulle oli herännyt haastatteluiden tekohetkillä. Haastattelunauhoja kuuntelin vielä uudestaan, kun olin litteroinut tekstin, toivoin vielä löytäväni niistä jotakin, mitä en ollut ensimmäisillä kerroilla huomannut. Näin ei kuitenkaan käynyt, tämä ainoastaan vahvisti haastattelu tilanteiden tunnelman mieleeni tulon uudestaan.

41 Havainnointini perusteella syntynyttä materiaalia analysoin verraten Mutterimajalla todellisten saatavien palveluiden ja viriketoimintaan mahdollistavien toimintojen olemassaoloa Sininauhasäätiön lupaamien ja käytössä olevien palveluiden ja toiminnan välillä. Asukkaille luvatut palvelut ja toiminta on kirjattu palvelusopimukseen Tuusulan kunnan ja Sininauhasäätiön kesken, sekä niistä mainitaan Uusi Toivo lehdissä. Havainnointini avulla halusin saada selville mitä todellisia palveluita asukkailla on käytössään elämänhallintansa tueksi ja sen mieliin palauttamiseksi. Havainnointini avulla kuvaan myös työntekijöiden ja asukkaiden välistä kanssakäymistä, jota havainnoin vieraillessani Mutterimajalla. 4.6 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Eettisesti perusteltua on tehdä tutkimusta, joka edellyttää ihmisten luokse menemistä ja omakohtaista kanssakäymistä. Tämä on ainoa tapa saada tutkittavien omat kokemukset kuuluviin. Jokaisessa vuorovaikutustilanteessa on eettiset kysymykset aina uudelleen arvioitava. Eettisesti perusteltu toiminta voi olla epäeettistä jonkun toisen kanssa. Tungetteleva uteleminen on epäeettistä, mutta hienotunteinen ja varovainen suhtautuminen haastateltavaan ei välttämättä rohkaise haastateltavia kertomaan kokemuksistaan. Täysin eettisesti virheetöntä tutkimusta on varmasti mahdotonta tehdä. Tutkittavien elämään tunkeutumisen vaaraa on mahdollista säädellä hienovaraisella läsnäololla, maalaisjärjellä, sekä käyttämällä suoria ja selkeitä kysymyksiä asioista joista halutaan tietoa. Haastateltavilla tulee olla tietoisuus ja vastuu siitä, että he saavat itse päättää mitä kertovat itsestään ja elämästään. (Granfelt 1998, 40 41.) Epärehellisyyttä tutkimuksessa olen välttänyt lainauksia käytättäessäni. Suorat lainaukset olen osoittanut sisennyksin. Asiasisältöjen lainaukset olen osoittanut lähdeviitteillä. Toisten tutkijoiden kirjoitusta lainatessani olen huolehtinut, ettei raportointi ole harhaanjohtava. Eettisten periaatteiden mukaisesti muiden tutkijoiden osuutta ei vähätellä, eikä tutkimuksen tuloksia ole soveliasta sepittää tai yleistää kritiikittömästi. Tutkimuksen raportoinnissa olen pyrkinyt selkeyteen ja

42 tutkimuksen kaikki vaiheet olen selostanut huolellisesti. (Hirsjärvi ym. 2004, 27 28.) Tutkimuksen luotettavuuden arvioinnissa voidaan käyttää erilaisia mittareita. Tavallisimmin käytettyjä ovat reliaabelius, jolla tarkoitetaan tulosten toistettavuutta sekä validius, jossa tarkastellaan tutkimusmenetelmien kykyä mitata sitä, mitä on ollut pyrkimys mitata. Tässä tutkimuksessa mittarit eivät kuitenkaan ole parhaita luotettavuuden mittareita laadullisen tutkimuksen ainutlaatuisen luonteen tähden. (Hirsjärvi ym. 2007, 226 227.) Tutkimuksen tulosten luotettavuutta olen parantanut käyttämällä samaa haastattelurunkoa (LIITE 2) kaikissa haastatteluissa. Tällöin vastaukset pysyivät aihealueella, ja niitä pystyi vertailemaan keskenään. Tämän tutkimuksen luotettavuutta pohtiessa, on huomioitava, ettei sen ole tarkoitus olla yleistettävä, koska sen tulokset koskevat vain Mutterimajaa. Suorat haastatteluotteet rikastuttavat tutkimusselosteita, sekä osaltaan parantavat laadullisen tutkimuksen luotettavuutta. Suorien lainausten avulla lukija ymmärtää helpommin, mihin tutkija rakentaa päätelmänsä, sekä millä perusteella hän esittää tulkintoja. (Hirsjärvi ym. 2004, 218.) Havainnoinnin luotettavuuteen voi vaikuttaa havainnoitsijan sitoutuminen emotionaalisesti tutkittavaan ryhmään tai tilanteeseen, jonka seurauksena tutkimuksen objektiivisuus kärsii. Lisäksi voi olla havainnointitilanteita, joissa on vaikeaa välittömästi tallentaa saatua tietoa, minkä takia tutkijan tarvitsee luottaa muistiinsa ja kirjata havaintonsa jälkikäteen. (Hirsjärvi ym. 2007, 208 209.) Tässä tutkimuksessa havainnoinnin luotettavuutta voi mitata sillä, etten tutkijana ole osallistunut useita kertoja yksittäisten asukkaiden havainnointiin kohteessa, mikä olisi edesauttanut emotionaalista sitoutumista tutkittaviin. Toiseksi luotettavuuden mittariksi voin mainita tarkat tutkimuspäiväkirjamerkinnät, jotka olen tehnyt havainnoimissani tilanteissa tai välittömästi poistuttuani tilanteesta.

43 5 ASUKKAIDEN ELÄMÄNHALLINNAN RAKENTUMINEN Tässä kappaleessa käsittelen teemahaastattelut haastattelurungon mukaan (Liite 2). Aloitan kertomalla haastateltujen taustatiedot ja lähtötilanteet tuetulle asumiselle. Sosiaalisen tuen olen jakanut lähi- ja valinnaistueksi sekä viranomaisten tueksi ja niiden tukitoimiksi. 5.1 Haastateltujen taustatiedot ja arki Haastateltujen taustatiedot: Heidän keski-ikä on 33 vuotta, nuorin haastatelluista oli 26-vuotias ja vanhin 43-vuotias. Haastatellut ovat muuttaneet Mutterimajaan lokakuussa 2007, asuminen on kestänyt kaikilla haastattelun teko hetkellä noin 3,5 kuukautta. Yksi haastatelluista on muuttanut suoraan laitoksesta, ja yksi katkaisuhoidosta. Kaksi haastatelluista on muuttanut jonkun toisen asunnosta. Haastattelemani henkilöt asuvat yksin asunnoissaan. Haastateltujen asunnot ovat yksiöitä. Haastatelluista yhdellä on peruskoulu jäänyt suorittamatta loppuun, yhdellä heistä on ammattitutkinto. Kaksi haastatelluista ei tuo koulutustaustaansa selkeästi esille. Kolme haastatelluista on halukkaita jatkamaan opintojaan ja saavuttamaan ammattitutkinnon. Haastatteluiden suorittamisen hetkellä kaksi haastatelluista on työttömänä ja kaksi Tuusulan kunnan järjestämässä kuntouttavassa työtoiminnassa. Haastateltujen arjen rakentumista ja elämänrytmiä kartoitin kysymyksellä mitä arkeen sisältyy. Vapaa-ajan rakentumista kysyin mahdollisten harrastusten kautta. Kysyin myös päiväkeskuksen käytöstä ja sen merkityksestä asumiselle. Arjen käsittelyn yhteydessä kysyin lisäksi suhteesta päihteisiin sekä arkisten asioiden hoitamisesta kuten laskujen maksamisesta. Myös työntekijän osallistuminen arkisten asioiden hoitamiseen sisältyi kysymyksiini.

44 Haastatelluista kaksi työtöntä suunnittelee opintojen jatkamista, he viettävät päiviään työttömänä haastattelun hetkellä. Toinen haastatelluista on saanut kutsun osallistua työvoimapoliittiseen työelämän valmennukseen. Toinen haastatelluista kertoo hakeneensa työtä ja koulutuspaikkaa toistaiseksi tuloksetta. Työttömien arki koostuu ajan viettämisestä kotona ja päiväkeskuksessa. Päivä menee, jos on jotain asioita hoidettavana, ne hoidetaan sillon, ja sitte jotain sapuskaa pitää tehdä. Nyt mä oon lukenu aika paljon ajan kuluks. No siin se menee, tos päiväkeskukses tulee käytyy päivän mittaan. Aamulla heräilen siin viimestään yheksän aikaan. Kuntouttavassa työtoiminnassa käy kaksi haastateltua viitenä päivänä viikossa neljä tuntia kerrallaan. Kuntouttavan työtoiminnan jälkeen vapaa-aika kuluu kotona ja päiväkeskuksessa. Kuntouttavassa työtoiminnassa käyminen tuo järjestyksen arkeen, ja ajan käytön johonkin mielekkääseen tekemiseen koetaan tärkeänä. Viikonloppujen he kokevat olevan ansaittua huilaamisen aikaa. Sehän toipuvalle alkoholistille se säännöllisyys, se ois niinku a ja o. Se on tärkeetä et on jotain tekemistä. Päiväkeskuksen merkitys osana arkea ja asumista osoittautuu haastattelemilleni merkitykselliseksi. Päiväkeskuksessa on mahdollisuus pestä pyykit, lukea päivän lehdet, käydä saunassa ja pelata biljardia. Internetin käytön mahdollisuus on kaikilla päiväkeskuksessa käyvillä. Mahdollisuus internetin käyttöön tuli kolmen haastatellun puheessa merkitykselliseksi seikaksi päiväkeskuksen käytössä. Päiväkeskus on paikka, jossa voi nähdä muita asukkaita ja Mutterimajan työntekijää. Siellä myös järjestetään asukaskokous kerran viikossa. Haastattelemani henkilöt pyrkivät aina osallistumaan asukaskokoukseen. Siellä työntekijät kertovat asukkaille ilmoitusluontoisia asioita liittyen asumisyksikön asioihin. Päiväkeskukses juon kahvii ja tapaan näit asukkaita, välillä jotain jutellaan, pelataan bilistä niin ja tapaa siel näitä työntekijöitä. Niitä tulee ainaki moikattua ja voi olla et jotain tulee juteltuakin. Sitä käyttää siis päiväkeskusta semmonen ydinporukka.

45 Harrastuksia haastatelluilla ei ole Mutterimajan ulkopuolella. Liikunnallista harrastusta kaksi haastatelluista on ajatellut, kummankin liikuntaharrastus on ajatuksen tasolla ja he puhuvat huonosta fyysisestä kunnostaan. Lukeminen, elokuvien katseleminen ja musiikin kuuntelu ovat kahden haastatellun harrastuksina. Yksi haastateltu kertoi keräilevänsä elokuvia. Arkiset asiat, kuten laskujen maksaminen, hoituu haastatelluilta itsenäisesti, työntekijöiden puuttumatta. Yksi haastatelluista hoitaa vuokran maksun itse, kolmelle haastatelluista on tehty sosiaalitoimessa sopimus, jonka mukaan vuokra maksetaan toimeentulotuesta. Haastatellut ovat oikeutettuja asumistukeen. Heidän asumistukensa menee suoraan vuokranantajalle. Rahan käytöstä puhuttaessa yksi haastatelluista tuo esille ongelman hallita rahankäyttöä, ja yksi haastatelluista kertoo pärjäävänsä rahallisesti ihan hyvin. Kuitenkin kaikki haastattelemani henkilöt toivoisivat rahaa olevan käytössään enemmän. Jos mulla menee rahat samana päivänä ni ne menee, niin. Toimeentulotuki se ei oo mikään iso, mut kyllä sillä nyt pärjää. Mä hoidan raha- asiani ite, paitsi et sosiaalitoimi maksaa mun vuokran. Kaikki muut mä maksan ite. Kuntouttavasta saama raha on sitte omaa, sillä voi sitte ostaa itelle jotain, se 8 euroa päivässä on ihan hyvä. Että nytt kun mä on raittiina ni, käsittää et kyl sillä rahalla niinku saa muutakin ku viinaa. Kysyin haastatelluilta suhdettaan päihteiden käyttöön. Kolme haastatelluista elää haastattelun teko hetkellä ilman päihteitä. Yksi haastatelluista toteaa asumisen olevan Mutterimajassa päihteetöntä. Päihteettömyys omissa asunnoissa on ehto asumisen turvaamiselle. Haastatelluista kolme kertoo katselevansa päivän kerrallaan päihteettömyyden suhteen. Päihteettömyyteen kannustaa heidän mielestään osittain asunnon menettämisen pelko. Mikäli päihteitä käyttäisi Mutterimajan alueella tai omassa asunnossa ja jos siitä jäisi kiinni työntekijälle, olisi asumisen turva kyseenalainen. Haastelluista yksi kertoo, ettei päihteiden vuoksi halua menettää asuntoa. Mä oon alkoholisti, toipuva. Mä meen ihan päivän kerrallaan ja oon silleen niinku tyytyväinen. Kyl tää päihteetön asuminen tukee mua oleen raittiina.

46 Ainakin nyt kokeillaan miten pitkään jaksaa. No tääl ei saa mitään sellast tehä, tietää et joutuu asunnottomaks sitte, et kyl se periaatteessa tsemppaa. Niin ettei sitte kannata narkkaa tai dokata tääl himassa. 5.2 Sosiaalisen tuen eri muodot Haastatteluissa kysyin sosiaalisen tuen verkostoa ja muiden asukkaiden merkitystä heille itselleen. Mutterimajan työntekijöiden, sukulaisten ja ystävien sekä viranomaisten merkityksen halusin saada selville sosiaalisen tuen tarjoajina. Selvitin haastateltujen kokemusta saadun tuen riittävyydestä sekä toivetta saada jotakin tukea lisää tai jonkun tuen liiallisuutta. Haastateltujen mainitsemille asioille pyysin perusteluja asioiden selkeyttämiseksi. Lisäksi halusin saada selville, kokevatko haastatellut muut asukkaat vertaistukena. Tukitoimia ja sosiaalisen tuen verkostoa halusin selvittää elämänhallintaan vaikuttavan asiana. 5.2.1 Lähi- ja valinnaistuki Haastatelluista kaikki kertovat keskustelevansa muiden asukkaiden kanssa päiväkeskuksen käytön yhteydessä. Muita asukkaita he eivät omasta mielestään kuitenkaan koe vertaistukena. Työntekijöihin haastatellut ovat yhteydessä, jos asumisen rakenteissa on ongelmia, ei niinkään, jos johonkin asiaan haluaisi henkistä tukea. Haastatelluista kolme kokee voivansa turvautua työntekijöihin, mikäli henkistä tuen tarvetta ilmenisi. Haastatelluista yksi tuo esille hoitavansa henkiset juttunsa itsekseen, miettivänsä asiansa omassa päässään. Muilla asukkailla haastatelluista kolme kokee olevan merkitystä raittiina pysymiseen pienen asukasryhmän kesken. Työntekijöillä he sen sijaan eivät koe olevan merkitystä raittiina pysymisessä. No onhan se silleen et saa kavereille tääl purkaa omaa vitutustaan. Ainaki niin kauan ku ne jaksaa kuunnelle.

47 Kyl ne toiset asukkaat periaatteessa niinku tsemppaa pysyyn selvänäkin. Kysyessäni sukulaisista haastatellut rajaavat sukulaiset lähimpiin perheidensä jäseniin. Haastatteluiden aikana en laajentanut keskustelua serkkuihin tai täteihin, setiin tai enoihin. Ajattelin haastateltavien kertovan sukulaisistaan sen, minkä he itse halusivat. Kenenkään haastatellun vastauksista ei selvinnyt, että läheisiltä sukulaisilta tai ystäviltä saatu tuki olisi riittämätöntä. Kolmelle yhtenevä vastaus oli, että läheisillä on omat elämät elettävänään, heitä haastatellut eivät halua häiritä omilla asioillaan. Yhdellä haastatellusta vanhemmat eivät enää eläneet. Lapsia hänellä on kolme, joiden hän kertoo kuuluvan sosiaaliseen verkostoonsa. Haastateltava kokee lastensa asioita hoitavan hoito- ja kasvatushenkilökunnan osaksi sosiaalista verkostoaan, mitä hän pitää myönteisenä. Lisäksi hän mainitsee veljensä, johon ei pidä yhteyttä. Muita sukulaisia, joihin pitäisi yhteyttä, ei hänellä ole. Yksi haastatelluista nimeää isän, veljen ja papan kuuluvan verkostoonsa ja kertoo heiltä saamansa tuen olevan aineellista. Hän mainitsee äitinsä kuolleen. Lisäksi hänen lapsensa tuli mainituksi tässä yhteydessä. Lapsesta puhuttaessa tulevaisuus ja lapsen kasvamisen seuraaminen ovat haastatellulle erittäin tärkeitä asioita. Yksi haastatelluista tuo esille itsellään olevan kolme sisarusta, heihin yhteydenpito ei ole tiivistä. Haastateltu kertoo sisaruksillaan olevan lapsia, joihin yhteydenpito on satunnaista, samalla kun sisaruksiinsa on yhteydessä. Hän kertoi isänsä kuolleen, ja elossa oleva äitinsä on hänen kertomansa mukaan alkoholisti. Haastateltu ei mainitse mitään yhteydenpidosta äitiinsä. Haastateltu tuo esille lapsensa, jota hän tapaa satunnaisesti. Tapaamisoikeudesta lapseensa ei ole tehty erillistä sopimusta. Yhdellä haastatellulla molemmat vanhemmat ovat elossa. Hänellä on itseään nuorempi sisar, joka pitää haastateltuun enemmänkin yhteyttä kuin haastateltu

48 häneen. Isään haastateltu ei ole pitänyt muutamaan vuoteen yhteyttä. Yhteydenpidosta äitiinsä hän ei mainitse mitään. Ystävistä puhuttaessa haastatelluista kolme tuo esille yhden hyvän ystävän, johon voi turvautua asiassa kuin asiassa. Haastatelluista kukaan ei mainitse yhteydenpidon kavereihin muuttuneen päihteettömyyden seurauksena. Yksikin hyvä ystävä on haastateltujen mielestä riittävä, kunhan suhde ystävään on luottamuksellinen. Mä pidän tiettyyn yhteen kaveriin yhteyttä se on hyvä ystävä mulle. Joo mulla on yksi ystävä, se ollut monta vuotta mulle läheinen, sen kanssa voi puhua kaikki. 5.2.2 Viranomaisten tuki ja tukitoimet Viranomaisverkostossa käsiteltiin sosiaalitoimi, työvoimatoimisto, kansaneläkelaitos, päihdesairaanhoitaja, psykiatrian poliklinikka sekä mahdollinen tukihenkilö. Tukitoimista viranomaisten taholta käsiteltiin aineellinen tuen saanti sekä henkinen tuen saanti. Kysyin haastatelluilta, millaisia tukitoimia heillä on sekä kenen järjestämiä tukitoimet ovat. Haastelluista yhdellä on tukihenkilö, jonka kanssa yhteistyötä on ollut pitkän aikaa. Päihdesairaanhoitajan luona haastatelluista käy kolme haastattelun tekohetkellä. Yksi haastateltu käy psykiatrian poliklinikalla lääkityksen seurannassa. Yhden haastatellun kokemus on, ettei hän tarvitse päihdesairaanhoitajan tukea. Yksi haastateltu tuo esille ajatelleensa saavansa useammin vastaanottoaikoja päihdesairaanhoitajan luona, mutta oli kuitenkin tyytyväinen saadessaan ajan vastaanotolle joka toinen viikko. Haastateltu kokee saavansa lisäksi apua intervallihoidosta päihdekuntoutuslaitoksessa. Tukitoimena käynnit päihdesairaanhoitajan luona ovat haastatelluille tulleet pääasiassa jonkin katkaisuhoidon seurauksena, tukitoimina avohoitoon. Sosiaa-

49 litoimeen haastatellut ovat yhteydessä toimeentulotukea hakeakseen sekä palvelusuunnitelmansa tarkastuksen yhteydessä. Muunlaista tukea kuin taloudellista tukea sosiaalitoimesta haastattelemani henkilöt eivät kaipaa. Yhdelle haastatellulle kansaneläkelaitos on haastatelluista paikka, johon hän toimittaa työttömyyspäivärahahakemuksen. Työvoimatoimisto on viranomaistaho, josta haastatelluista yksi toivoisi aktiivisempaa yhteydenottoa, esimerkiksi avoinna olevista työpaikoista. Yhden haastatellun viranomaisverkosto on tiivis, ja haastateltu kokee verkostonsa hyväksi ja toimivaksi. Ulkoista elämänhallintaa tukevat toimet hänellä ovat vahvat ja kannustavat. Tukiasumisyksikkö Kuntouttavatyö Perhe/ suku ASUKAS Tukihenkilö Sosiaalitoimi Kela Ystävät Päihdehoitaja Kuva1. Vasemmalla kuvassa on henkilön lähi- ja valinnaistukiverkosto, jossa vuorovaikutus on valinnaista ja tuki asukkaalle vapaaehtoista. Oikealla on yhteiskunnan toimesta järjestetty tuki, niin psykososiaalinen, sosiaalinen kuin taloudellinenkin tuki, jonka vastaanottamisesta asiakas päättää itse. Haastateltujen kohdalla heidän yhtenevä kokemuksensa oli viranomaisilta ja Mutterimajan työntekijöiltä saamansa tuen riittävyys. Haastatellut eivät halunneet mitään tukeaan poistaa. Taloudellinen tuki oli ainoa, jota haastatellut kaipasivat enemmän.

50 5.3 Tukiasumisen merkitys ja tulevaisuus Kysyin kokemusta Mutterimajassa asumisesta, onko siinä mitä hyvää tai huonoa ja olisiko jotain, mitä siinä toivottaisiin muutettavan. Kysyin myös päihteettömän tukiasumisen merkitystä elämänhallinnalle ja tulevaisuuden suunnitelmista sekä asioista, joita haastatellut haluavat saavuttaa tulevaisuudessa. Haastatellut olivat tyytyväisiä asumismuotoonsa Mutterimajassa. Kaksi toi esille asunnon tuntumisen omalta kodilta sen heti ensi näkemästään asti. Asumisen he kokivat olevan itsenäistä ja olivat tyytyväisiä ilmapiiriin tukiasumisyksikössä. Epäkohdaksi osoittautui luvattujen palveluiden puuttuminen, kuten kuntosalin ja asuntoihin luvatut ilmaiset internetliittymät. Kameravalvonta, joka on suunniteltu asennettavaksi asuntojen edustoille, ei miellyttänyt haastateltuja. Sen he kokivat liiallisena valvomisena. Haastatellut kertoivat, että ovissa on kulunvalvonta, joka rekisteröi jokaisen asuntonsa oven aukaisun. He kokivat sen olevan riittävää kontrolloimista asunnoissa liikkumisesta. He kertoivat myös työntekijöiden mahdollisuudesta puhalluttaa asukkaat, mikäli heillä olisi epäilys päihtyneestä asukkaasta. Haastatellut eivät nimenneet mitään seikkaa, jonka haluaisivat muuttaa asumisessaan Mutterimajassa. Asentakoot ne kamerat, jos haluavat katella, kun käyn röökillä. Kyl se vähän ärsyttää, mut pitää sopeutua. Onhan tääl toi kulunvalvonta ovissa, kyllähän ne sillä näkee aukeeovi vai ei. Mut eihän sil tietty nää mis kunnos on. Näkeehän siit kameran tallenteesta tietty ketä tääl liikkuu ja mis kunnossa. Haastatelluista yksi kertoo asumismuodon rajoittavan päihteiden käyttöä, minkä seurauksena asiat tulee paremmin hoidettua. Kolme haastatelluista kokee päihteettömän asumisen asumisyksikössä tukevan päihteettömään elämään. Asuntolaelämään tuettua asumista vertasi yksi haastateltu. Hän kokee tuetun asumisen olevan parempi vaihtoehto kuin asuntolassa asumisen. En mää sano et tää kuitenka parasta on. Voisin mää asua niinkö ihan omas kämpäs, ettei kukaan valvo mua, eikä mitään.

51 Kyllä tämä asumismuoto on mulle nyt paras. Saa apua jos tarvii, mut ei kait tääl oo tarkotus loppuelämää olla, mutta nyt, en oo viel tän pitemälle miettinyt. Selvitin haastateltujen elämän tavoitteita ja tulevaisuuden suunnitelmia. Tavoitteet ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat koulutukseen, työelämään ja lapsiin liittyviä. Tulevaisuuttaan asumisen suhteen eivät haastatellut olleet miettineet. He haluavat katsella rauhassa, miten elämä muotoutuu. Asumismuoto tukiasumisyksikössä palvelee hyvin heidän elämäänsä haastatteluhetkellä. Haastateltujen kokemus tuetun asumisen merkityksestä elämänhallinnalleen oli kahdelle haastatellulle merkityksellinen, ja kaksi haastateltua pohtivat, mikä merkitys tuetulla asumisella elämänhallinnalle voisi olla. Ammattiin valmistuminen on yhdellä haastatellulla päällimmäisenä tavoitteena elämässään. Lapsen kasvun seuraaminen, oman terveyden säilyminen sekä ammattiin valmistava koulutus ja täysin päihteetön elämä ovat tavoitteita yhdellä haastatellulla. Työelämään palaaminen pienin askelin on toiveena elämässä, muuten ei mitään suuria suunnitelmia ole yhdellä haastatellulla. Yhden tavoitteena oli kouluun palaaminen, johonkin mielekkääseen opiskelupaikkaan. Hänelle ei vielä ole selkeytynyt, millaiseen ammattiin haluaisi opiskella, vaikka mainitsikin kaksi vaihtoehtoista ammattia. Asioiden järjestykseen saaminen ja opiskelupaikka olivat vastauksena tulevaisuuden suunnitelmista yhdellä haastatellulla. No niinkö jossain tuolla alitajunnassa, et ihan niinkö päihteetön, mutta kun on vaikeita kausiin, ni sitte on vaan helpompi lähtee. Kait sitä haluu balanssiin kaikki jutut, duunit ja tommoseet. Käyttäes ei voi olla duunis, tai voi mut ei varmaan kauaa. Ei se ainakaan oo pitkäkestosta. Yksi haastatelluista sanoi, ettei halua tulevaisuuttaan suunnitella, ja kertoi monien suunnitelmien elämänsä aikana jääneen toteutumatta. Mä tsiigaan päivän kerrallaan. Mä en jaksa tehä niinku rakentaa pilvilinnoja, hitto ne ku tulee kolisten alas, kamalaa.

52 Tukiasumisen merkitys elämänhallinnalle oli ensisijainen kolmelle. He kuvaavat kokemustaan, että asunto vaikuttaa kaikkeen mitä elämässä tapahtuu. Asunnon saannin jälkeen on mahdollista miettiä muitakin elämässä olevia asioita. No niinhän se on, et jos ei sul oo kämppää ei siin sit mitään elämää rakenneta. Totta hitossa täl on suuri merkitys täähän vaikuttaa kaikkeen. En mä oikein välillä vieläkään ymmärrä tätä kaikkee, et tää on nyt mun elämää.

53 6 MUTTERIMAJAN ARKI JA PALVELUT Vieraillessani Mutterimajalla haastattelemassa asukkaita tai työntekijöitä keräsin samalla havaintoja tutkimuspäiväkirjaani. Istuin päiväkeskuksessa asukkaiden parissa jutellen heidän kanssaan, lukien lehtiä tai istuskellen. Kirjasin muistiin itselleni Mutterimajan toimintaa koskevia seikkoja, kuten päiväkeskuksen käyttäjiä ja heidän toimintaansa. Suorittamistani haastatteluista selvinnyt päiväkeskuksen merkitys haastateltujen asumiselle vaikutti päätökseeni havainnoida toimintaa ja palveluiden saatavuutta päiväkeskustilassa. Muutamassa haastatteluissa selvinnyt luvattujen palveluiden puuttuminen ja puute mielekkääseen tekemiseen lisäsivät halukkuuttani havainnoida päiväkeskuksen käyttöä ja asukkaiden saatavilla olevia mahdollisuuksia virikkeelliseen toimintaan. Päiväkeskuksen käyttöaste ei havaintojeni perusteella osoittautunut suureksi, sitä käyttää asukkaista pieni ryhmä. Päiväkeskuksen käyttäjät koostuivat vierailukertojen aikana samoista asukkaista. Opin tunnistamaan ihmisiä päiväkeskuksessa, joko asukkaiksi tai kuntalaisiksi. Vain yhdellä vierailullani Mutterimajassa näin kolme kuntalaista pelaamassa biljardia ja pingistä. Mutterimajalla vierailin joulukuusta 2007 maaliskuun loppuun 2008 välisenä aikana. Päiväkeskuksen käyttö on asukkailla yhteistä oleskelua ja keskustelua, johon kuuluu television katseleminen ja biljardin pelaaminen ja välillä kahvittelu. Atkpistettä havaintojeni mukaan asukkaat käyttävät ahkerasti. Pyykkitupa on myös ollut ahkerassa käytössä vierailujeni aikana. Sen ovi on auennut monen asukkaan käytössä. Pyykinpesukone ja kuivausrumpu ovat maksuttomina asukkaiden käytössä. Kohdistin havaintoni työntekijöiden ja asukkaiden väliseen kommunikointiin ja yhteiseen tekemiseen, sillä haastatteluissa oli selvinnyt, että työntekijät koetaan helposti lähestyttäviksi. Huomasin työntekijöillä olevan aikaa keskustella asukkaiden kanssa päiväkeskuksessa. Asukkaat lähestyivät työntekijöitä luontevasti, ja päinvastoin. Työntekijät kysyivät asukkaiden kuulumisia luontevasti, ja heidän

54 äänensävystään välittyi aito välittäminen. Työntekijöiden asenne ei vaikuttanut holhoavalta eikä pinnalliselta. Työntekijöiden ollessa mukana keskustelemassa päiväkeskuksessa, keskustelut olivat avoimia ja luontevia kaikille osapuolille. Keskustelujen aiheet olivat syvällisiä ja hyvinkin henkilökohtaisia joillekin asukkaille. Asukkailla oli rohkeutta puhua omista mieltään puhuttelevista asioista. Kaikkia keskusteluja siivitti huumori, jonka asukkaat osasivat kohdistaa itseensä ja omiin kokemuksiinsa. Yhden keskustelun lomassa muistan erään asukkaan sanoneen: etten tätä elämää jaksa jos ei itselleen ja eletylle elämälleen osaa nauraa. Kuten Sininauhasäätiössä puhutaan päiväkeskuksesta yhteisenä olohuoneena, se sitä todella Mutterimajassa vaikuttaa olevan. Tutkijana minun oli luontevaa olla ja keskustella niin asukkaiden kuin työntekijöiden kanssa. Uskon rennon ilmapiirin vaikuttaneen asiaan. Olin halukas havainnoimaan Mutterimajassa tarjolla olevia palveluita ja toimintaa asukkaille. En kuitenkaan nähnyt asukaskokousta lukuun ottamatta mitään järjestettyä toimintaa. Etsin Mutterimajan ilmoitustaululta viikko-ohjelmaa, joka kertoisi, mitä päiväkeskuksessa tapahtuu minäkin viikonpäivänä, mutta en löytänyt. Ilmoitustaululta löytyivät yhteiset saunapäivät ja saunavuorojen kellonajat naisille ja miehille. Lisäksi ilmoitustaululla oli työntekijöiden yhteystiedot. Käytännössä en nähnyt yhtään ohjattua toimintaa Mutterimajalla. Havaitsin Mutterimajan ovessa ilmoituksen, jonka mukaan päiväkeskuksessa on tarkoitus järjestää asukkaille velkaneuvontaan liittyvä tilaisuus. Mielestäni tilaisuus on tärkeä Mutterimajan asukkaille, sillä taloudelliset vaikeudet ja velkaantuminen liittyy myös haastattelemieni henkilöiden elämään ennen tukiasumisyksikköön muuttoa. Asuntojen täyttymistä olen saanut seurata marraskuusta 2007 alkaen. Asunnot ovat täyttyneet hiljalleen. Ensin Mutterin ympärillä olevat rivitalot ovat täyttyneet ja sen jälkeen vähitellen Mutterissa olevat asunnot. Havaintomateriaalin keräämisen jälkeen maalisuussa 2008 Mutterimajan asumisyksikön 21 asunnosta 20 on asutettu. Mutterimajasta poismuuttaneita tutkimuksen teon aikana on yksi. (Jääskeläinen 2008.)

55 Mutterimajassa toiminta muotoutuu hiljalleen asukkaiden ja kuntalaisten tarpeiden mukaan. Maaliskuussa 2008 toiminta päiväkeskuksessa on käynnistynyt kahdesta ryhmästä, joita ohjaa Sininauhasäätiön ulkopuolelta olevat toimijat. Toiminta on asukkaille saatavilla olevaa palvelua. Maanantai-iltaisin kokoontuu Tuusulan kuntalaisille päiväkeskuksen tiloissa AA-ryhmä ja torstai-iltoina Avoryhmä. Muuten Mutterimajan päiväkeskuksessa ei ole ohjattuja ryhmätoimintoja. Asukkaille ei ole vielä järjestetty yhteistä ryhmätoimintaa. Elämänhallinnan tukeminen ja arjen taitojen mieliin palauttaminen Mutterimajalla on havaintojeni mukaan tutkimusta tehdessäni pitkälti asukkaiden vastuulla. En havainnut vierailujeni aikana yhtään konkreettista tapahtumaa, jossa työntekijä olisi ohjannut asukkaita. Asukaskokous on tarkoitettu kaikille asukkaille Mutterimajassa, se kokoontuu päiväkeskuksessa kerran viikossa tiistai-iltaisin. Asukaskokousta ohjaa kulloinkin työvuorossa oleva työntekijä. Hän myös kirjaa muistiin keskustellut asiat kokouksen aikana. (Karhapää 2008.) Karhapää, kokonaisvaltainen isännöitsijä Mutterimajasta sanoo, että iltaisin päiväkeskukseen kokoontuu asukkaista niin sanottu ydinryhmä keskustelemaan. Tällä hän tarkoittaa ryhmää asukkaista, joka käyttää päiväkeskusta säännöllisesti. Tämä asukasryhmä koostuu pääasiassa muutamista miehistä. Mukaan on liittynyt myös muutama nainen, joiden mukaan tuleminen on tuonut keskusteluihin uutta naisnäkökulmaa. Keskusteluiden aiheet valikoituvat kulloinkin asukkaiden omista aiheista. Kysyin, mitä konkreettisia toimia työntekijöillä on tarjota asukkaiden aktivoimiseksi. Karhapää kertoi, että Sininauhasäätiöllä on käytössä niin sanottu aktivointiraha, jota asukkaille maksetaan tehdystä työstä. Pääasiassa työt ovat olleet siivoustyötä päiväkeskustilassa. Siellä asukkailla on mahdollisuus toimia myös päivystäjänä silloin, kun työntekijöillä on esimerkiksi kokous. Päiväkeskuksessa päivystäjä valvoo tilaa ja sen käyttöä sekä lämmittää ja siivoaa saunan, mikäli on saunapäivä. (Karhapää 2008.)

56 7 TULOKSET Tässä kappaleessa käsittelen haastattelujeni ja havainnointini aineistoa. Yhdistettyä aineistoni ja analysoituani sen, tulokset osoittavat elämänhallinnan rakentumista Mutterimajan asumisyksikössä. Elämänhallinnan tunne on henkilön ja hänen sosiaalisen maailmansa vuorovaikutuksen seurausta. Henkilö ja ympäristö ovat sopusoinnussa keskenään. Elämänhallinta on kokonaisuus, jolla on sekä sisäisiä ja ulkoisia ehtoja. Tällöin elämänhallinta ei tarkoita täysin ennustettavaa tai ongelmatonta elämää. Hyvinvointi syntyy sitten, kun ihmisellä on oletettavasti turvallinen olo myös tulevaisuuden suhteen. (Kauttonen 2003, 29.) 7.1 Ulkoista elämänhallintaa tukeva päihteettömyys Päihteettömän tukiasumisen merkitys on keskeinen päihdeongelmasta kuntoutumisen kannalta haastateltujen kokemana. Heidän elämänhallinnan ulkoisiin ehtoihin liittyvät asiat ovat muuttuneet. Mutterimajalla haastateltujen elämänhallinnassa ongelmat ovat sekä ulkoisia, että sisäisiä, mitkä ovat syntyneet heidän elämänhistoriansa aikana. Ulkoisia elämänhallinnan puutteita on ilmennyt asunnottomuudessa, johon on johtanut erilaiset elämänkokemukset ja päihteiden käyttö. Ulkoinen elämänhallinta tarkoittaa ihmisen kykyä ohjata elämänsä kulkua, ilman että siihen ovat liiaksi vaikuttaneet hänestä riippumattomat tekijät (Raitasalo 1996, 77). Elämänhallinnan kannalta keskeistä on päihteiden käytön loppuminen tai ainakin päihteiden käytön vähentäminen. Haastatteluissa selvisi, ettei päihteitä käyttäessä jaksa hoitaa toimeentuloon, kuten työntekoon tai sen saantiin ja terveyteen liittyviä asioita. Sovitut tapaamiset, kuten työvoimatoimistoon meneminen ja toimeentulotuen hakeminen, olivat usein tekemättä. Vaikka toimeentulo olisikin ollut heikko, haastattelemani henkilöt kertoivat rahaa löytyneen päihteisiin, sitten tingittiin muista asioista. Laskujen maksaminen, etenkin vuokrat, olivat sellaisia asioita, joista haastatellut olivat tinkineet päihteitä saadakseen. Seura-

57 uksena maksamattomista vuokrista oli asunnottomuus. Asuntoa heidän oli vuokrarästien vuoksi mahdotonta saada niin kunnan vuokra-asunnosta kuin yksityisiltä asunnon vuokraajilta. Tuusulan sosiaalitoimesta on asunnon saantiin mahdollisuutta haastatelluille Mutterimajasta. Asunnon saanti on ollut heille keskeinen elämänhallintaa tukeva asia, sillä ennen sitä he ovat olleet vailla vakinaista asuntoa. Tarkasteltaessa haastateltujen elämää ennen tukiasumisyksikköön muuttoa ja heidän elämäntilannetta tukiasumisyksikössä, on muutos heidän elämänhallintansa ulkoisissa ehdoissa selkeä. Arkisten asioiden hoito onnistuu haastatelluilla, kun päihteiden käyttö ei aiheuta hämmennystä. Elämänhallinnan tunne on henkilön ja hänen sosiaalisen maailmansa vuorovaikutuksen seurausta. Hyvä elämänhallinnan tunne merkitsee, että yksilö ja ympäristö ovat sopusoinnussa keskenään. Ympäristö vaatii ihmiseltä sopivasti, samoin se tarjoaa hänelle mahdollisuuksia. Mielekkyyden kokemus ja tyytyväisyys ovat elämänhallinnan piirteitä. Voidaan odottaa, että ihminen kykenee järjestämään elämänsä itselleen sopivaksi, sekä on motivoitunut niin tekemään. (Uutela 1996, 50.) Haastattelemani henkilöt ovat löytäneet ja saaneet apua päihdeongelmaan ja ovat löytäneet motivaatiota pysytellä raittiina. Toimeentulo heille on turvattu sosiaalietuuksilla. Vuokran maksua seuraa työntekijä säännöllisesti, etteivät vuokrat jää maksamatta ja asunnottomuus sen seurauksena ole uhkana. Asukkaiden päihtyneenä olemisesta epäilyn herättyä, voi työntekijä puhalluttaa asukkaan ja tarvittaessa ottaa virtsanäytteen häneltä asian varmistamiseksi. Asukkailla on tiedossa päihtymyksen seurauksena asunnon menettämisen vaara ja ainakin varoitus vaarasta menettää asunto. Päihdeongelmainen saattaa sinnitellä pitkänkin aikaa, jos näin toimimalla tietää saavansa asunnon. Kuitenkin asunnon saatuaan retkahtamisen vaara on hyvinkin suuri. Päihteettömään elämään vähitellen itsenäisesti ponnistelu lienee kestävämpi ratkaisu, jos oman pyrkimyksen rinnalla on mielekästä tekemistä. (Heinonen 1997, 24.) Haastattelemani henkilöt sanoivat selkeästi, etteivät halua vaarantaa asumistaan päihteiden käytöllä Mutterimajan alueella. Raittiina pysyttelyyn motivoivana tekijänä osoittautui asunnon säilyttämisen halu.

58 Heidän kokemuksensa päihteettömästä asumisesta on hyvä, sillä he kokevat päihteettömyyden tukevan elämänhallintaa. Asuntonsa he kokevat kodikseen ja tietävät avun työntekijältä olevan lähellä, mikäli avun tarve ilmenee. Tuettua asumista he pitävät tilapäisenä asumismuotona, joka sopii heidän elämäntilanteeseensa. Haastatelluilla asunnot ovat hyvin hoidetut ja kodinomaiset havaintojeni mukaan. Päiväkeskus tukiasumisyksikössä on keskeinen paikka haastattelemilleni henkilöille. Havaintoni päiväkeskuksen käyttämisestä tukevat sen olemassa olon tärkeyttä asumisyksikön asukkaille. Päiväkeskus toimii tilana, jossa voi tavata muita asukkaita ja työntekijöitä sekä pestä pyykit, saunoa ja lukea päivän lehdet. Internetin käyttö päiväkeskustilassa on mahdollista kaikille. Haastattelemani henkilöt käyttävät tätä palvelua päivittäin. Mutterimajan päiväkeskuksessa on myös biljardin ja pingiksen pelaamiseen mahdollisuus. Haastattelemistani henkilöistä kolmelle biljardin pelaaminen kuuluu päivittäiseen ohjelmaan. Haastattelemieni henkilöiden kokemus päiväkeskuksen olemassaolosta on positiivinen. Sinne voi mennä viettämään aikaa muiden asukkaiden kanssa tai sitten istua ja katsella televisiota. Työntekijöillä on tehtävänään Mutterimajassa luoda asiakkailleen mahdollisuuksia uusiin ihmissuhteisiin, virikkeisiin, sekä päihteetöntä elämää tukeviin verkostoihin. Päiväkeskustoiminta tukee selviytymistä arjessa ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. (Strandén 2006 2007, 29 30.) Havaintojeni perusteella päiväkeskusta käyttää hyvin pieni ryhmä asukkaista, sillä vieraillessani päiväkeskuksessa en juuri havainnut uusia ihmisiä. Haastattelemieni kokemus ja työntekijöiden kokemus oli samanlainen. He sanoivat päiväkeskusta käyttävän ydinryhmän, joka koostuu muutamista henkilöistä. Päiväkeskuksen käyttöön on mahdollisuus kaikilla Tuusulan kuntalaisilla, jotka päihteetöntä olohuonetta kaipaavat. Yhden kerran havaitsin päiväkeskusta käyttävän asumisyksikön ulkopuolelta olevien henkilöiden. Mutterimajan työntekijöiden mukaan kuntalaiset eivät ole vielä löytäneet päiväkeskuksen käyttömahdollisuutta. Haastattelemistani kahdella henkilöillä on aktivoivia toimia elämässään, kuten kuntouttava työtoiminta. Uskon, että he tarvitsevat silti virikkeitä elämäänsä ajatellen vapaa-aikaa. Kaksi haastateltua, jotka ovat työttöminä, ovat mielestäni vailla aktivoivia virikkeitä, vaikka heillä on harrastuksia omissa asunnois-

59 saan. Päiväkeskukseen asukkaille luvattuja palveluita haastattelemani odottavat saavansa arkensa tueksi. Kuntosalia ja askartelutiloja, sekä ohjattua toimintaa he odottavat. Sininauhasäätiön vuosikirjassa 2006 2007 sekä palvelusopimuksessa Sininauhasäätiön ja Tuusulan kunnan kesken, on mainittu kyseiset toiminnat asukkaiden käyttöön. Omien havaintojeni perusteella näitä palveluita ei ole asukkaiden saatavilla maaliskuun loppuun mennessä 2008. Mutterimajalla Hannu Kärkkäisen mukaan toimintaa ollaan järjestämässä ja kuntosali on rakenteilla (Kärkkäinen 2008). 7.2 Sisäisen elämänhallinnan rakentuminen tuen avulla Sisäiseen elämänhallintaan päihteiden käytöllä on yhteys, samoin kuin elämänhistoriassa tapahtuneiden asioiden vaikutus omiin kykyihin ja itsearvostukseen, sekä uskoon omasta selviytymisestä. Henkilöt joilla on elämänhallintaa, kontrolloivat tietoisesti omaa elämää. Nämä ihmiset ovat tietoisia vahvoista puolistaan ja heikkouksistaan, hyveistään ja paheistaan. He hyväksyvät itsensä ja ovat suvaitsevaisia. Nämä henkilöt eivät tarvitse elämäänsä paikallaan pysyvyyttä ja vakautta, vaan pikemminkin jännitystä ja uusia päämääriä ja kokemuksia. (Riihinen 1996, 16 17.) Sisäinen elämänhallinta tarkoittaa yksilön kykyä sopeutua elämänsä tapahtumiin. Sisäinen ja ulkoinen elämänhallinta tarvitsevat toteutuakseen erilaisia tuen muotoja. Sisäinen elämänhallinta koskee itsehallintaa, jonka lopputuloksena on sopeutuminen muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Itsehallinnassa on kyseessä tajunnallinen prosessi (Rusanen 1996, 77 78.) Elämänhallinnan sisäiset ehdot eivät osoittaudu haastattelemillani henkilöillä selkeiksi. Tulevaisuus on turvaton oman päihteettömyyden suhteen. He eivät usko, että heidän elämässään voisi tapahtua hyviäkin asioita eikä pelkästään vastoinkäymisiä ja pettymyksiä elämänsä suhteen. Niiden seurauksena on oletettavaa, että kyky nähdä asioita parhain päin on vaikeaa. Sisäistä elämänhallintaa ihmisellä mitataan, kun häneltä vaaditaan kykyä sopeutua uuteen tilanteeseen elämässään. (Kettunen, Ihalainen & Heikkinen 2004, 11). Haastatteluiden perusteella osoittautuu selkeäksi heidän kykynsä sopeutua elämäntilantee-

60 seensa. Paremman elämäntilanteen, kuten koulutuksen ja työpaikan tavoittelu ja näin ollen myös taloudellisen tilanteen parantuminen nähdä mahdollisena elämänhallinnan tavoitteluna. Kuten J.P. Roos (1987) kirjoittaa, elämänhallinnan tavoittelua on aineellisen vaurauden ja taloudellisen aseman tavoittelu. Ihmisellä on mahdollisuus oppia sopeutumaan ja näkemään elämässään tapahtuvat asiat parhain päin. (Roos 1987, 66.) Asumisyksiköstä asukkaat saavat tarvitessaan ja niin halutessaan tukea työntekijöiltä sekä muilta asumisyksikön asukkailta. Haastattelemani henkilöt eivät koe tarvitsevansa työntekijöiltä tukea asumiselleen tai elämänhallinnalleen. He kertovat, että työntekijään voi turvautua, mikäli haluaa puhua mieltään askarruttavista asioista tai asumisen rakenteiden puitteista. Mutterimajassa kokonaisvaltaiset isännöitsijät ovat käyneet ammatilliset koulutukset. Toinen heistä on päihdetyöntekijä ja toinen lähihoitaja. Heiltä asukkaiden on mahdollista saada psykososiaalista eli kokonaisvaltaista tukea asumiselleen ja elämälleen. Vaikka heidän työnsä ei varsinaisesti ole sosiaalityötä, on heidän työnsä kuitenkin sosiaalista auttamistyötä muun muassa tukemalla asukkaita asumisessa. Antti Särkelä (2001) kirjoittaa auttamistyön perustana olevan hyvä asiakassuhde, jossa asiakas haluaa työskennellä ja työntekijä auttaa. Suhteeseen kuuluu vastavuoroisuus, jolla saadaan aikaan molemminpuolinen kehitysprosessi, missä molemmat ovat antajina ja saajina. Tällaisen suhteen varassa voidaan käsitellä asiakkaan ongelmia, lisätä omanarvontuntoaan, itseluottamustaan, sekä ylipäänsä elämisen ja yrittämisen halua. (Särkelä 2001, 27 28.) Toisia asukkaita haastatellut eivät koe vertaistukena itselleen, vaan heidät koetaan asukkaina tai naapureina. Haastattelemistani henkilöistä osa kertoo, että he puhuvat asukkaista koostuvan ydinryhmän kesken omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Kertomansa mukaan he keskustelevat mieltään askarruttavista asioista toistensa kanssa päiväkeskuksen käytön yhteydessä. Vertaistuen saantiin Mutterimajalla on mahdollisuus osallistua AA tai Avo-ryhmässä, jotka voisi tarjota vertaistukea päihteettömään elämään. Yhtä haastateltua lukuun ottamatta muut haastatellut eivät käytä tätä vertaistuen mahdollisuutta.

61 Läheisiltään, kuten perheenjäseniltään ja sukulaisiltaan, haastattelemani henkilöt eivät koe tarvitsevansa tukea sen enempää kuin saavat haastattelun hetkellä. He kokevat läheisillään olevan omat elämänsä elettävinä, eikä heitä lähestytä tuen tarpeen ilmaannuttua. Omat lapset tulevat mainituksi läheisinä ihmisinä kolmessa haastattelussa. Lasten tapaamiset haastatellut ovat kokeneet tärkeiksi. Haastatellut eivät maininneet parisuhteesta haastattelun tekohetkellä. Knuutin tutkimuksessa (2007) hänen haastattelemansa henkilöt mainitsevat yhtenä keskeisimpänä toipumista tukevana tekijänä lähiverkostoltaan saaman tuen, niin sanotun luonnollisen tuen. Lähiverkostoonsa he ovat nimenneet omat vanhempansa, elämänkumppaninsa, sisarukset ja lapsensa. (Knuuti 2007, 117.) Tutkimuksessani lähituki ei osoittaudu haastatelluilla merkittäväksi toipumista tukevaksi asiaksi. Lähitukeen jaottelin lähiomaiset ja perheenjäsenet. Toisaalta lähitueksi voisi ajatella asumisyksikön toiset asukkaat. Haastattelemani henkilöt kokevat toiset asukkaat ydinryhmässä itselleen läheisimpinä, sillä heidän on mahdollista tavata toisiaan miltei päivittäin ja samalla keskustella mieltään askarruttavista asioista. Haastattelemani henkilöt saavat mielestäni luonnollisen tuen, eli lähituen toisilta asumisyksikön asukkailta. Asukkaat voivat mielestäni osan haastateltujen kohdalla jakautua niin lähi- kuin valinnaistueksi, riippuen siitä kuinka tiiviissä yhteydessä asukas on suhteessa toisiin asukkaisiin. Valinnaistuesta ystävien tuki osoittautui haastatelluille tärkeäksi. Heidän mielestään ystäviä ei tarvitse olla kuin yksi, kunhan suhde on luottamuksellinen. Ystävään turvaudutaan, kun halutaan puhua ihan mistä asiasta tahansa. Selvisi, että ystäviltä odotetaan apua ja tukea, kun tuen tarve ilmaantuu. Tukihenkilö on yhdellä haastattelun tekohetkellä. Heidän yhteistyönsä on alkanut ennen haastatellun tukiasumisyksikköön muuttoa. Tämän haastattelun kohdalla ajattelen psykososiaalisen tuen saannin mahdollistuvan ammatillisena tukihenkilön ja päihdehoitajan luona käyntien myötä. Käynnit päihdehoitajan luona ovat tukena päihteettömään elämään. Haastatteluja suorittaessani en käsitellyt tarkemmin millaista tukea haastatellut saavat päihdesairaanhoitajalta. Asukkaiden tapaamiset sosiaalitoimessa, työvoimatoimessa ja päihdehoitajan luona onnistuvat sovittujen aikojen mukaan. Selvisi, etteivät haastattelemani henkilöt halua jättää tapaamisia väliin, vaan kokevat asioidensa hoitamisen kuuluvan

62 arjen tapahtumiin. Työntekijä Mutterimajasta ei ole haastattelemieni henkilöiden mukana arjen asioita hoitamassa, vaikka heillä siihen olisi mahdollisuus. Poikkeus tästä on kuitenkin asukkaan palvelusuunnitelman tarkastus, jossa mukana on sosiaalitoimen edustaja, Mutterimajan työntekijä, sekä asukas itse. Knuutin (2007) tutkimuksessa haastatellut henkilöt kokevat sosiaalitoimen taloudellisten etuuksien myöntäjänä. Muunlaisten palveluiden tarvetta he eivät osanneet sosiaalityöhön kohdistaa. Kuitenkin hänen haastattelemansa henkilöt pitivät erityisen tärkeänä, että sosiaalitoimen kanssa asioiminen on joustavaa yhteistyötä. (Knuuti 2007, 133.) Tutkimuksessani haastattelemani henkilöt kokivat samoin sosiaalitoimen tuen omassa elämässään. Kuitenkin he toivoisivat lisää taloudellista tukea. Työvoimatoimiston osalta tutkimukseni haastatellut toivoisivat saavansa enemmän yhteydenottoja avoinna olevista työpaikoista ja koulutusmahdollisuuksista. Pitkään työttömänä ollut haastateltu mainitsi pelkonsa, ettei ehkä saisi työpaikkaa kuntouttavan työtoiminnan loputtua. Hän perusteli pelkoaan ammatillisen koulutuksen puutteella ja pitkällä työttömyydellään. Viranomaisten tarjoamaan tukeen haastatellut olivat muutoin tyytyväisiä, eivätkä toivoneet heiltä sitä enempää. Haastattelemani henkilöt kuuluvat samaan elämänhallinta hukassa kategoriaan, kuin Suhosen (2004) tutkimat henkilöt. Haastattelemistani henkilöistä kolme on menettänyt läheisen ihmisen. Myös päihteiden ongelmakäyttöä on esiintynyt heidän lapsuudenkodeissaan. Haastattelemani henkilöt ovat kohdanneet vaikeuksia asumisessa ja työhönsä liittyen, sekä taloudellisia vaikeuksia työttömyyden ja päihteiden käytön seurauksena. Päihteitä haastattelemani henkilöt ovat käyttäneet useita vuosia ennen asumisyksikköön muuttoaan. Psyykkistä oireilua heillä on esiintynyt erityisesti heidän päihteitä käyttäessään. Muutamassa haastattelussa osoittautui, että päihteiden käyttö on ollut pakopaikka todellisuudesta, ja että päihteiden käytöllä on hoidettu omaa psyykkistä huonovointisuutta. He eivät ole jaksaneet hoitaa asioitaan, eikä heillä ollut kiinnostusta myöskään hoitaa itseään. Haastattelemistani henkilöistä osalla päihteiden käyttöön on liittynyt alkoholin lisäksi muitakin päihteitä. Useissa asiakkuussuhteissa viranomaisten kanssa, kuten sosiaalitoimessa ja terveystoimessa haastattelemani henkilöt ovat myös, kuten Suhosen tutkimat henkilöt. Eri asiakkuuksien ja

63 hoidon saamisen myötä päihdeongelmiin, esimerkiksi katkaisuhoidon muodossa ja päihdehoitajan vastaanotoilla käyntien ohella, osaltaan pystytään ehkäisemään asiakkaiden luisumista yhteiskunnan ja sen hoitojärjestelmän ulkopuolelle. Haastattelemieni henkilöiden kohdalla minulla oli samanlainen kokemus kuin Suhosella, elämänhallinta hukassa -kategoriaan kuuluvat haastatellut puhuivat avoimesti elämästään ja ongelmistaan Haastateltujen elämänhallinnan ympärille kietoutuu heidän elämänhistoriansa ja aiempi päihteiden käyttö, joka vaikuttaa myös heidän tulevaisuuteensa. Etenkin, koska he kokevat eivät juuri suunnittele tai aseta tulevaisuudelleen tavoitteita. Asumisyksikössä asumisen myötä toivovat haastatellut saavansa asioita järjestykseen, koulutusta tai työelämään paluuta ajatellen. Suunnitelmia tulevaisuutta he eivät ole muuten tehneet. Kuitenkin ammatin hankkiminen ja työelämään paluu ovat tulevaisuuden suunnittelua. He eivät ole varmastikaan ajatelleet, että suunnittelevat tulevaisuuttaan ajattelemalla millaisen ammatin tai työn haluavat. Keinot joilla ammatti tai työpaikka hankitaan, on myös suunnittelua ja jonkin asian tavoittelua. Tulevaisuutta päihteettömän elämän suhteen he ajattelevat päivän kerrallaan, kuitenkin niin, että ajatuksen tasolla on päihteetön elämä.

64 8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Käsittelen tässä kappaleessa teemahaastatteluiden ja omien havaintojeni tuottamia tuloksia peilaten niitä tutkimuskysymykseeni. Johtopäätöksissäni pohdin, miten saamani aineisto vastaa tutkimuskysymykseeni ja mikä tutkimuksessa aineistoni avulla ei selvinnyt. Oman ammatillisen kasvuni pohdintaa olen liittänyt myös tähän kappaleeseen. 8.1 Tiedostamaton sisäinen elämänhallinta Haastatellut eivät koe toisia asukkaita vertaistukena, uskon heidän kuitenkin tiedostamattaan toimivan toisilleen vertaistukena pienen ydinryhmän kesken. He ovat samankaltaisia asioita elämänhistorioidensa aikana kokeneet ja asuminen heillä sijoittuu samaan ympäristöön. Koen heillä olevan paljon asioita, joita voivat jakaa ja pohtia keskenään. Havainnointieni pohjalta päiväkeskuksessa osa asukkaista käyttäytyy pitkälti kuin ystävyyssuhteissa, joissa on luottamusta kaikkien kesken. He kertoivat itsestään asioita toisilleen avoimesti. Lisäksi he ymmärtävät toistensa huumorintajua ja keskustelu on kaikille ymmärrettävää. Haastattelemillani henkilöillä on mielestäni voimavaroja itsessään, kuten kyky kuunnella ja olla läsnä toisille ihmisille. Vantaalla Koisorannan palvelukeskuksessa, joka tuottaa päihdehuollon kuntouttavia asumispalveluja, on tutkittu kehittämishankkeena asukkaiden vertaistuen kokemusta toisilta asukkailta. Saatujen tutkimustulosten mukaan asukkaiden on vaikea ja vierasta puhua omista asioista ja kokemuksista toisten asukkaiden kanssa asukasyhteisössä. He puhuvat asioistaan mieluummin työntekijälle ja uskovat näiden ammattiapuun ensisijaisesti. Vertaistuen mahdollisuutta rajaa asukasyhteisössä se, millainen on asukkaan oma elämäntilanne, kuten ne voimavarat, joita omalta kuntoutumiselta jää. Oman elämän ollessa sekaisin toisten kuunteleminen ja tukeminen voi olla ylivoimaista. Asukasyhteisössä myös

65 asukkaat vaihtuvat, jolloin luottamuksellista ystävyyssuhdetta ei pääse syntymään. Asukkaat eivät välttämättä tunnista itsessään vertaistuen mahdollisuutta ja omien kokemusten kautta kehittynyttä asiantuntemusta. Tätä kuitenkin voisi hyödyntää oman ja muiden kuntoutumisen apuna. Toisten asukkaitten kuuntelemiseen ja tukemisen rajaaminen on tärkeää, etteivät toisen huolet siirry itselle. Koisorannassa asukkaat kokevat toisensa kavereina, joiden kanssa jaetaan haaveet. He kokevat olevan huolissaan toistensa hyvinvoinnista ja auttavat toisiaan arjen pienissä asioissa. (Råman, Helin, Virtanen & Forsman 2007, 69 70.) Psykososiaalisen tuen saanti on mielestäni mahdollinen asukkaiden kesken jollakin tasolla. He ymmärtävät toistensa psyykkisen huonovointisuuden ja toisinaan arjen sujumisen ongelmallisuuden. Heidän kyvykkyytensä ymmärtää toistensa lähtökohtia tuetulle asumiselle ja päihteettömyyteen pyrkivälle elämäntavalle on mahdollinen. Kuitenkin riskitekijänä on liiallinen kiinnittyminen toisen elämään, ja sen omasta elämästä irrottaminen voi olla vaikeaa. Sosiaalinen tuki todentuu asukkaiden kesken mielestäni hyvin. He voivat jakaa kokemuksiaan keskenään, ja avuntarpeessa he voivat turvautua muihin asukkaisiin ja työntekijään. Mietin, olisiko mitään keinoa siirtää kontrolloivaa tukea kentälle, jotta asuminen yleisillä asuntomarkkinoilla pystyttäisiin turvaamaan. Tuusulassa on mahdollista saada sosiaalisen isännöinnin keinoin tukea asumiseen, mutta siitä puuttuu vahva asumisen kontrolli, jota Mutterimajalla on asukkaiden asumiselle. Uskon, että tietoisuus työntekijän olemassaolosta ja sen tavoittamisesta ympäri vuorokauden luo asumiseen ja omaan olemiseen turvaa, jota ei kentällä asuville pystytä tarjoamaan. Kuitenkaan omassa tutkimuksessani haastatellut eivät maininneet työntekijöillä olevan vaikutusta omaan raittiuteensa. Ehkä he eivät ole pohtineet työntekijän saatavuuden mahdollisuutta, kun avun tarve ilmenee. Elämänhallinnan kannalta pohdin, miten pitkään asunto voi olla motivoiva syy pysyä raittiina. Uskon asunnon olevan erittäin tärkeä asia haastattelemilleni henkilöille, koska he ovat olleet aiemmin vailla vakinaista asuntoa. Mielestäni heidän tulisi löytää muitakin syitä raittiuteen kuin asunto. Heitä tulisi ohjata löy-

66 tämään päihteettömästä elämästään sellaisia voimavaroja ja motivoivia tekijöitä, jotka kannustavat pysymään raittiina asunnon turvaamisen ohella. Yhteiskunnassamme tulisi mielestäni kiinnittää huomiota päihdeongelmaisten kuntoutumiseen entistä enemmän. Heidän motivoiduttua päihteettömään elämään tulisi heitä psykososiaalisen tuen keinoin kaikkien heidän viranomaisverkostossa olevien ihmisten tukea. Päihdeongelmista kuntoutuvien tulisi saada tukea ja kannustusta kulloiseenkin elämäntilanteeseensa. Mutterimajan päihteettömässä asumisyksikössä asuvat ovat mielestäni onnekkaita, sillä heidän viranomaisverkostoonsa kuuluu sellaisia ihmisiä, joilla on mahdollisuus heitä tukea ja kannustaa. Lisäksi asukkaat ovat motivoituneet ja sitoutuneet päihteettömään elämään Mutterimajassa. Maaliskuussa 2008 löysin Keski-Uusimaa lehdestä artikkelin, jossa kerrotaan Tuusulan sosiaalitoimesta olevan lähdössä pois neljä sosiaalityöntekijää. Kolme heistä siirtyy muualle töihin ja yksi on jäämässä eläkkeelle. (Joensuu 2008, 5.) Sosiaalityöntekijöiden vaje Tuusulassa ei toistaiseksi ilmeisesti anna mahdollisuutta työskennellä tiiviisti asiakkaiden kanssa, jolloin psykososiaalista tukea on vaikea sosiaalitoimesta asiakkaille antaa. Tuusulan kunnassa asumisyksikön avulla on mahdollista saada karsittua kuluja päihdeongelmaisten kalliista laitoskuntoutushoidoista, kun asumisyksikön olemassaololla päihdekuntoutujille tarjotaan mahdollisuus asuntoon, jossa päihteiden käyttöä kontrolloidaan. Päihteiden käytön kulutus asukkaiksi valikoituneilla ei ainakaan oletetuimmin kasva. Lisäksi kuntoutuminen mahdollistuu, minkä myötä asukkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tarve vähenee ja paluu yhteiskunnan normaalipalveluiden käyttäjäksi mahdollistuu. Itsenäiseen tai sosiaalisen isännöinnin tuettuun asumiseen on kuntouduttuaan ja elämänhallinnan vahvistuttua asukkailla mahdollisuus. Työvoimatoimiston henkilökunnalla näen olevan mahdollisuuden tukea asiakkaan sisäisen elämänhallinnan kokemusta keskustelemalla asiakkaan kyvyistä työtehtäviin, joihin hän on halukas. Virkailijoiden tehtävä on tukea asiakastaan kouluttamaan itseään työelämän vaatimuksiin tai tukea hakemaan mahdollisen

67 työkyvyttömyyden perusteella työkyvyttömyyseläkkeelle. Haastattelemani henkilöt toivat esille, toivovansa enemmän yhteydenottoja työvoimatoimistosta, sekä konkreettista apua työllistymiseen tai kouluttautumiseen. Tutkimukseni tulokset olisivat voineet olla hyvin erilaiset, jos olisin haastatellut sellaisia asukkaita, jotka eivät päiväkeskusta juurikaan käytä. Työssäkäyvät asukkaat olisivat varmasti myös antaneet erilaiset vastaukset ajatellen arjen rakentumista, sosiaalista tukea ja viranomaisilta saatavaa tukea. Haastattelemissani henkilöissä yhtäläisyytenä oli aktiivisuus ja halukkuus osallistua tutkimukseen, joka ei välttämättä olisi toteutunut erilaisessa elämäntilanteessa olevan asukkaan kohdalla. Ajatellen esimerkiksi asuntoonsa vetäytyneempää asukasta, olisi hänelle varmasti ollut vaikeampaa ottaa tutkija vastaan asuntoonsa. Myös työssäkäyvät asukkaat huomioiden ovat he vapaalla ainoastaan iltaisin, jolloin ovat varmasti väsyneitä päivän työstään, jonka seurauksena he eivät välttämättä jaksaisi ajatella haastattelussa esitettyjä kysymyksiä ja niihin vastaamista. Pohdin myös, vaikuttiko kenties muutaman asukkaan haastatteluun suostumattomuuteen mahdollinen pelko heidän tunnistamiseensa tutkimuksesta, ja siitä seurauksena osallistumisen vaikuttaminen heidän asumiseensa asumisyksikössä. Asukaskokouksessa olin kuitenkin selvittänyt, että ketään tutkimukseen osallistuvaa ei tutkimuksessa mainita nimeltä tai että heidän asuntonsa paljastuisi tutkimuksessa. Tutkimuksessa ei selvinnyt millaista konkreettista tukea elämänhallinnalleen asukkaat saavat Sininauhasäätiöltä tukiasumisyksikössä. Keskustellessani työntekijöiden kanssa en saanut selkeää vastausta, jonka olisin voinut mainita, lukuun ottamatta asukkaiden asumiselle saamaa tukea, joka mahdollistuu työntekijöiden välittömällä saatavilla ololla. Tutkimukseni kohdistuminen yhteen tukiasumisyksikköön ja yhteen kuntaan ei anna yleistävää vastausta tuetusta asumispalvelusta ja sen sisällöstä.

68 8.2 Ammatillisuuden kehittyminen tutkimuksen myötä Tämän tutkimuksen tekeminen antoi paljon kasvavalle ammatillisuudelleni. Ymmärrykseni siitä, miten vaikeaa on olla tavallinen ihminen ja samalla miltei valmis sosionomi on lisääntynyt. Rajaaminen ammattiminän ja oman siviili-minä välillä oli toisinaan tutkimusta tehdessä vaikeaa, varsinkin keskustellessani Mutterimajan asukkaiden kanssa. Mietin usein noiden keskustelujen aikana, kuuluuko minun jakaa oppimaani tietoa yhteiskuntamme palveluista ja kaikkien kansalaisten oikeuksista yhteiskunnassamme, vai olenko tutkijana vastaanottavana osapuolena tutkimukseni vuoksi. Taas siviili-minä oli halukas kertomaan omista elämänkokemuksista, niin omista ajatuksista kuin tuntemuksista kulloiseenkin puheenaiheeseen päiväkeskuksessa. Tämä rooleista toiseen liikkuminen ihmisten kanssa työskennellessä on varmasti seurana aina ja kaikilla ihmisten parissa työskentelevillä. Olen oppinut tutkimuksen tekemisestä, haastatteluiden suunnittelusta ja aineiston keräämisestä aina pohdintaan ja johtopäätöksiin saakka. Organisointikyky oli koetuksella tutkimuksen tekemisen jokaisessa vaiheessa. Opiskelun, tutkimuksen tekemisen sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen oli äärimmäisen haasteellista, mutta aikataulutukseni piti tutkimuksen ajan. Tiedonhankintaa suorittaessani niin Tuusulan kunnassa, Mutterimajalla kuin Sininauhasäätiöstä huomasin olevan äärimmäisen tärkeää pyytää rohkeasti se tieto, mitä kulloinkin tarvitsin. Kysymykset oli esitettävä suoraan ja lyhyesti, niin etteivät ne jääneet epäselviksi vastaajalle. Huomasin myös rohkeasti apua pyytäessäni ja kysymyksiä esittäessäni, että apua saa, kun sitä uskaltaa ja osaa pyytää. Sininauhasäätiöstä ja Tuusulan sosiaalitoimesta sain kysymysteni vastausten lisäksi vinkkejä, joita käyttämällä ja saamiani yhteystietoja hyödyntämällä aineiston keruu mahdollistui. Vierailuni Mutterimajalla tarjosi minulle mahdollisuuden tutustua päihdekuntoutujien arkeen päiväkeskustilassa. Samalla sain osallistua heidän kanssaan monenlaisiin keskusteluihin erilaisista asioista, joita jokainen meistä voi elämän varrella kohdata. Tutkimuksen tekeminen antoi minulle mahdollisuuden tutustua

69 Sininauhasäätiöön ja sen toimintaan. Tämä mahdollisuus minulta olisi jäänyt muuten saamatta opiskeluni aikana. Suoritin tutkimuksen teon aikana myös vapaavalinnaisen opintokokonaisuuden mielenterveys- ja päihteet, tämä opintojakso tuki hyvin tutkimukseni tekoa ja samalla sain ymmärrystä näiden ongelmien synnystä ja vaikutuksesta elämänhallintaan. Opinnäytetyön myötä olen oppinut päihdeongelmasta ja sen seurauksena ihmisen elämään tulevista asioista, kuten elämänhallinnan murtumisesta. Tutkimuksen tekemisen myötä päihdeongelmasta kuntoutuminen herätti minussa mielenkiintoa paneutua aiheeseen enemmänkin. Tämän tutkimuksen tekeminen vahvisti minussa jo aiemmin heränneen mielenkiintoni kuntouttavaan sosiaalityöhön, johon olen saanut opiskelujeni ja työharjoittelujeni myötä tutustua. Olen ymmärtänyt kuntoutuksen merkityksen ihmiselle itselleen, sekä sen vaikutuksen koko yhteiskuntaamme. Sosiaalisten suhteiden ja niiden tarjoaman tuen tärkeys ihmisten elämässä on tutkimuksen myötä tullut minulle entisestä merkityksellisemmäksi. Meillä kaikilla on tarve ihmissuhteisiin ja viranomaisten tukeen, jotta tulemme kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Olen saanut lisää rohkeutta kohdata erilaisia ihmisiä erilaisista elämäntilanteista tutkimuksen tekemisen myötä.

70 9 KEHITTÄMISEHDOTUKSIA Päiväkeskuksen tiloihin Mutterimajalla tulisi järjestää ryhmätoimintaa, jolla asukkaiden elämänhallintaa tuettaisiin. Kodinhoitoon ja ruuan valmistamiseen liittyvät ryhmät olisivat varmasti tervetulleita. Tällaisia ryhmätoimintoja tulisi markkinoida myös Mutterimajan ulkopuolelle kuntalaisille. Ajattelen niiden tarjoavan samalla sosiaalisia kontakteja asukkaille ja asumisyksikön ulkopuolta tuleville. Ryhmätoiminnot voisivat hyvinkin olla muutaman kokoontumiskertaan, jonkin teeman ympärille rakentuvia. Elämänhallinnan taitoja opeteltaessa, muutaman kokoontumiseen osallistuminen antaisi jo uskoa itseen ja kyvykkyyteen sitoutua johonkin toimintaan. Työntekijät Mutterimajassa voisivat työstää asukkaiden kanssa elämänhallinnan taitojen mieliin palauttavia asioita. Asukkaat voisi kokoontua keskustelemaan millaista toimintaa haluaisivat Mutterimajalla olevan, esimerkiksi asukaskokouksen yhteydessä. Viriketoimintaa järjestämään voisi palkata henkilön, joka hoitaisi vain ryhmien vetämisen ja toiminnan järjestämisen. Kokonaisvaltaisten isännöitsijöiden työtä ajatelle, on heidän työnsä Mutterimajan arjen pyörittäminen kirjallisine töineen, eikä viriketoiminnan ohjaamista. Asukkaiden saatavilla ja näkyvillä oleva viikko-ohjelma, josta Sininauhasäätiössä puhutaan, selkeyttäisi asukkaille sen milloin päiväkeskustila on varattuna, ja heidän käyttömahdollisuutensa siihen rajattu. Viikko-ohjelma tulisi sijoittaa päiväkeskukseen sen kaikkien käyttäjien näkyville. Se tulisi myös jakaa asumisyksikön asukkaiden postilaatikoihin, jotta se olisi varmasti kaikkien saatavilla, myös niiden, jotka eivät päiväkeskustilaa ahkerasti käytä. Toiminnan suunnittelun ja toteutuksen välillä Mutterimajassa, näen kehittämisen kohdan. Julkisesti markkinoituja toimintoja ja palveluita tulisi olla asukkaille elämänhallinnan tukemiseksi siitä lähtien, kun asuttaminen on aloitettu. Toisaalta asukkaat myös tuovat ajatuksia ja ideoita tarpeistaan toimintoihin, mutta silloin jotakin olevaa toimintaa voisi vähentää tai poistaa. Sininauhasäätiössä on aja-

71 tus, ettei Mutterimajalle tuoda palveluita. Mietin mitä he tällä tarkoittavat, sillä he kuitenkin lupaavat tarjota palvelua asukkaiden elämänhallinnan tukemiseksi. Ajattelen, että ajatus on mahdollisesti asukkaiden vastuuttamisessa hakea palvelut pääsääntöisesti asumisyksikön ulkopuolelta. Ajateltuna asukkaiden lyhytaikaista asumista Mutterimajalla, on tärkeää, että heille olisi jotakin toimintaa siellä järjestetty. Heille on luvattu, että saatavilla on mahdollisuuksia erilaisiin toimintoihin ja tiloihin, joissa voi askarrella ja harrastaa kädentaitoja. Asukkaiden vastuuttaminen voisi tapahtua mielestäni pienin askelin, kuten kuntouttamisprosessissa muutoinkin. Päihdeongelmasta toipuminen on pitkänajan prosessi, jossa eteneminen voi tapahtua elämän uudelleen opettelemisesta alkaen. Tuetun asumisen aikana on tarkoitus saada asukkaille käyttöönsä sellaiset valmiudet, joilla he pärjäävät itsenäisesti asuessaan. Asumisen taitojen opettelu, itsestä vastuunottaminen ja vastuunkantamisen opettelu ovat sinällään jo haastavia toimintoja, joihin asukkaat varmasti tarvitsevat tukea ja apua ennemmin kuin virikkeellisen toiminnan etsimiseen kunnan palveluista. Pidän tärkeänä, että asukkaiden sisäistä elämänhallinnan kasvua tuettaisi tarjoamalla heille sellaisia toimintoja, joiden myötä heidän uskonsa omaan selviämiseen ja itsearvostukseen kasvaisi. Mielestäni uusia asukkaita asutettaessa voisi vanhemmista asukkaista koota tukihenkilöringin, jotka voisivat toimia tukena asumisen aloittaville. Tällainen toiminta tulisi perustua vapaaehtoisuuteen ja oman asumisen onnistumiseen ongelmitta. Voisin ajatella tällaisen toiminnan luovan itsearvostusta ja arvokkaaksi kokemisen tunnetta. Psykososiaalinen työskentely mainitaan osana sosiaalityön menetelmiä. Mietin miten sitä voisi tarjota Tuusulassa tukiasumisyksikön asukkaille. Kun päihteiden käyttö asumisyksikön asukkailla on loppunut tai vähentynyt, olisi mielestäni heidän elämäntilanteissaan mahdollisuus käyttää psykososiaalista työskentelyotetta. Työskentely perustuu korjaavalle työlle, jolla tavoitellaan asiakkaan psyykkistä selviytymistä hänen toiminta- ja ajattelutapojen muutoksen kautta. Edellytyksenä psykososiaaliselle tukemiselle on ihmisen itsensä kyvykkyys ja halukkuus kertoa asioistaan: Psykososiaalista tukea tulisi tarjota asukkaiden eheytyäkseen sisäiseltä elämänhallinnaltaan.

72 Päihdekuntotutujien tuen saamista ja todellista tuen vastaanottamista voisi tutkia. Tutkimuksessani selvisi, etteivät haastattelemani henkilöt koe tarvitsevansa muunlaista tukea elämälleen kun saavat. Pohdin, saavatko he viranomaisverkostolta kuitenkin sellaista tukea, jota eivät osaa mainita saaduksi tueksi. Millaista todellista saatua tukea heidän elämässään on, jota eivät maininneet tai eivät osanneet mainita tässä tutkimuksessa. Asunnottomuus voi johtua mistä tahansa syystä, joten asunnottomuuden ratkaisemiseksi tulisi olla monenlaisia keinoja. Olisi kiinnostavaa saada selville, kuinka paljon on Suomessa asunnottomia sosiaalisista ongelmista johtuen, johon liittyy päihdeongelma. Pohdin kuinka moni asunnottomista olisi mahdollista saada tuetun asumisen piiriin, joka on tarkoitettu toteutettavaksi päihteetöntä saareketta noudattaen. Tuusulan kunnassa näen tuetun asumispalvelun myötä pysyttävän vaikuttamaan juuri sosiaalisista ja päihdeongelmista johtuvaan asunnottomuuteen. Tutkimuksen teon myötä mielenkiintoni heräsi saada selvitettyä, kuinka paljon Tuusulan kunnassa on päihdesairaanhoitajilla vastaanottoja vuosittain päihdeongelmaisten kanssa. Sellaisten henkilöiden, joiden päihteiden käytön seurauksena asumisen turvaaminen on haasteellista. En saanut sellaista tilastotietoa Tuusulan kunnalta, joten en etsinyt tilastoja myöskään valtakunnan tasolta, joissa päihdeongelman seurauksena asunnottomuutta ja tarvetta tuetulle asumiselle olisi tutkittu. Olisin kaivannut tilastoa kunnasta myös päihdehuollon laitoskuntoutuksen tarpeesta ja toteutuneista laitoskuntoutus määristä, selvittääkseni onko tällaisen tarpeen määrä kasvanut vai pienentynyt päihdehuollossa Tuusulassa. Mikäli tällaiset tilastot olisi saatavissa, voisi muutaman vuoden kuluttua tarkastella, onko laitoskuntoutuksen tarve kunnassa vähentynyt Mutterimajan asumispalvelun myötä.

73 LÄHTEET Avramov Dragana 1999. The State-of- the-art Research of Homelessness and Provision of Services in Europe. Teoksessa Dragana Avramov (ed.) Coping with Homelessness: Issues to be Tackled and Best Practices in Europe 1999. Aldershot, England: Ashgate Publishing Ltd, 1-26 Granfelt, Riitta 1998. Kertomuksia naisten kodittomuudesta. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura Granfelt, Riitta & Hynynen, Raija 2005. Johtopäätöksiä. Teoksessa Raija Hynynen (toim.) Asuntoja ja tukea asunnottomille. Arviointi tuetun asumisen toimintamalleista. Helsinki: Ympäristöministeriö, 159 164 Haaparanta, Leila & Oesch, Erna (toim.) 2002. Kokemus. Tampere: Tampereen yliopistopaino Halenius, Pentti 2008. Päihdeongelmaisillakin on oikeus asumiseen. Aamuposti, 30.3.2008,2 Havio, Marja-Liisa; Inkinen, Maria & Partanen, Airi 2007. Päihdehoitotyö. Helsinki: Tammi Heinonen, Jussi 1997. Tukiasuminen. Sininauhaliitto. Jyväskylä: Gummerus HirsJärvi, Sirkka & Hurme, Helena 2000. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino Hirsjärvi, Sirkka; Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula 2004. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi Hirsjärvi, Sirkka; Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula 2007. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi Manninen, Markku & Tuori, Tanja 2005. A-klinikkasäätiön tuettu asuminen. Teoksessa Raija Hynynen (toim.) Asuntoja ja tukea asunnottomille. Arviointi tuetun asumisen toimintamalleista. Helsinki: Ympäristöministeriö, 9 25 Hyvönen, Virpi 2008. Kokonaisvaltainen isännöitsijä, Sininauhasäätiö, Mutterimaja. Tuusula. Henkilökohtainen tiedonanto 15.1,16.1 ja 22.1

74 Inkinen, Maria; Partanen, Ari; Sutinen, Tiina; Arvela, Marita; Strömberg, Anna- Maija; Mattila, Riitta; Havio, Marjaliisa; Sinnemäki, Tarja & Syysmeri, Leena 2000. Päihdehoitotyö. Tampere: Tammi Joensuu, Leena 2008. Kolme sosiaalityöntekijää Tuusulasta muualle töihin. Keski- Uusimaa, 18.3.2008, 5 Jokinen, Marjut 2008. Sosiaalinen isännöitsijä, Sininauhasäätiö, Tuusula. Henkilökohtainen tiedonanto 22.2 Jokinen, Riku 2008. Ministeriö haluaa kitkeä asuntolat. Helsingin sanomat, 19.3.2008. Viitattu 30.3.2008 http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/ministeri%c3%b6+haluaa+kitke %C3%A4+asuntolat/1135234937621. Tuloste tekijän hallussa Järvikoski, Aila 1994. Sisäinen elämänhallinta ja sosiaaliset paineet. Teoksessa Raimo Raitasalo (toim.) Elämänhallintaa etsimässä. Kansaneläkelaitos. Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia. Helsinki, 35 46 Järventausta, Hanna, Moisala, Markku & Toivakka, Sari 1998. Tutkimalla oppii: Tutkimuksen teko-opas. Porvoo: WSOY Jääskeläinen, Eira 2008. Etuuskäsittelijä, Tuusulan sosiaalitoimi. Tuusula. Henkilökohtainen tiedonanto 25.1 ja 31.3 Kainulainen, Pirita 2008. Päihdesairaanhoitaja, Tuusulan terveystoimi, Tuusula. Henkilökohtainen tiedonanto 28.3 Kastari, Pirkko-Liisa 2008. Lammi ostaa Sininauhalta sosiaalista isännöintiä. Hämeen Sanomat, 17.4.2008, 6 Kauttonen Erkki 2003. Sosiaalinen tuki voimaantumisen prosessissa. Kuopion yliopisto. Sosiaalipsykologian ja sosiologian laitos. Pro gradu -työ. Kettunen, Reetta; Kähäri-Wiik, Kaija; Vuori-Kemilä, Anne & Ihalainen, Jarmo 2002. Kuntoutumisen mahdollisuudet. Helsinki: WSOY Kettunen, Terttu; Ihalainen, Jarmo & Heikkinen, Hannele 2004. Monimuotoinen sosiaaliturva. Helsinki: WSOY Kinnunen, Petri 1998. Hyvinvoinnin ruletti. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto Knuuti, Ulla 2007. Matkalla marginaalista valtavirtaan. Huumeiden käytön lopettaneiden elämäntapa ja toipuminen. Helsinki: Yliopistopaino Koskisuu, Jari 2004. Eri teitä perille. Mitä mielenterveyskuntoutus on? Helsinki: Edita

75 Käenmäki, Teija 2008. Päihdesairaanhoitaja, Tuusulan terveystoimi, Tuusula. Henkilökohtainen tiedonanto 28.3 Karhapää, Ami 2008. Kokonaisvaltainen isännöitsijä, Sininauhasäätiö, Mutterimaja. Tuusula. Henkilökohtainen tiedonanto 29.2.2008 Kärkkäinen, Hannu 2007. Mutterimajan esimies, Sininauhasäätiö. Tuusula. Henkilökohtainen tiedonanto 14.12 ja 22.2 Lamberg, Hanna 2007. Psykososiaalinen tuki. Luentomateriaali. Diakoniaammattikorkeakoulu Järvenpää. 27. 8.2007 Lehtinen, Tarja 2007. Työllistämiskoordinaattori, Tuusulan työllistämisyksikkö. Tuusula. Henkilökohtainen tiedonanto 16.11, ja 27.2 Möttönen, Sakari & Niemelä, Jorma 2005. Kunta ja kolmas sektori yhteistyön uudet muodot. Jyväskylä: PS-kustannus Niemelä, Jorma 1999. Usko, hoito ja toipuminen. Tutkimus kääntymyksestä ja kristillisestä päihdehoidosta. Helsinki: Stakes Partanen, Airi & Kuussaari, Kristiina 2007. Päihdepalvelujärjestelmän haasteet 2000-luvulla. Teoksessa Matti Heikkilä & Tuukka Lahti (toim.) Sosiaali- ja terveyshuollon palvelukatsaus 2007. Helsinki: Yliopistopaino, 68 85 Perttula Juha 2005. Kokemus ja kokemuksen tutkimus: Fenomenologisen eri tyistieteen tieteenteoria. Teoksessa Perttula, Juha & Latomaa, Timo (toim.) Kokemuksen tutkimus. Merkitys- tulkinta- ymmärtäminen. Helsinki: Dialogia, 115-157 Potteri, Riitta (toim.)1997. Kun pelkkä asunto ei riitä. Erityisryhmien tukiasunto toiminnan tutkimus- ja kehittämisprojektin loppuraportti. Jyväskylä: Gummerus Päihdehuoltolaki 17.1.1986/41 Päihdepalvelujen laatusuositukset 2002. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö Päihdetilastollinen vuosikirja 2007. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Raunio, Kyösti 2004. Olennainen sosiaalityössä. Helsinki: Gaudeamus Riihinen, Olavi 1996. Elämänhallinta käsitteen erittelyä ja ongelmia. Teoksessa Raimo Raitasalo (toim.) Elämänhallintaa etsimässä. Kansaneläkelaitos. Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia. Helsinki, 16 32

76 Rusanen, Timo 1996. Mitä tutkia elämänhallinnasta. Teoksessa Raimo Raitasalo (toim.) Elämänhallintaa etsimässä. Kansaneläkelaitos. Sosiaalija terveysturvan katsauksia. Helsinki, 77 78 Roos, J. P. 1987. Suomalainen elämä. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden Seura Råman, Päivi, Helin, Heidi, Virtanen, Paula & Forsman, Soile 2007. Asukkaiden ääni. Kohti asukkaiden yhteisöllisyyttä ja vertaistukea. Teoksessa Sanna Sunikka, Ullamaija Seppälä & Riitta Granfelt (toim.) Asunnottomuuskirja. Näkökulmia asunnottomien palvelujen kehittämiseen 2007. Helsinki: Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus SOCCA: Heikki Waris instituutti. Yliopistopaino, 57 78 Sininauhaliitto.i.a.Sininauhasäätiö. Viitattu 21.11.2007 http://www.sininauhaliitto.fi/sininauhasaatio/ Soini, Jorma 2008. Sosiaalineuvos, Sininauhasäätiön toimitusjohtaja. Helsinki. Sähköpostiviesti 4.3. Vastaanottaja Mari Lahtinen. Tuloste tekijän hallussa SOTKAnet.IndikaattoripankkiSOTKAnet.Viitattu1.4.2008. http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu/hakusivu.tuloste tekijän hallussa Sosiaalihuoltoasetus 29.6.1983/607 Sosiaalihuoltolaki 17.9.1982/710 Strandén, Päivi 2007. Sininauhasäätiö mikä se oikein on. Uusi toivo, 2/2007,10Viitatu21.11.2007.http://www.ecredo.fi/sininauhaliitto/data /liitteet/uusi_toivo2.pdf Strandén, Päivi 2007. Sininauhasäätiö. Mutterimaja. Uusitoivo -ekstra, 2006 2007,29-30.Viitattu21.11.2007 http://www.ecredo.fi/sininauhaliitto/data/liitteet/uusi_toivo_extra_20 7.pdf Tuloste tekijän hallussa Suhonen, Heikki 2004. Pysähtynyt keinu. Tutkimus ikääntyneistä A-klinikan asiakkaista ja heidän asiakkuudestaan. Viitattu 15.3.2008.http:// www.a-klinikka.fi/julkaisut/verkkojulkaisut/pysahtynyt_keinu.pdf Suomen perustuslaki 11.6.1999/731 Sunikka Sanna, Seppälä Ullamaija & Granfelt Riitta 2007. Aluksi.Teoksessa Sanna Sunikka, Ullamaija Seppälä & Riitta Granfelt (toim.) Asun-

77 nottomuuskirja. Näkökulmia asunnottomien palvelujen kehittämiseen 2007. Helsinki: Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus SOCCA: Heikki Waris instituutti. Yliopistopaino, 12 Särkelä, Antti 2001. Välittäminen ammattina. Näkökulmia sosiaaliseen auttamistyöhön. Tampere: Vastapaino Tuusulan ehkäisevän päihdetyön strategia, i.a, 3 ja 10 Tuusulan kulkurit ja kaunottaret, i.a. Viitattu12.12.2007. http://www.sininauhaliitto.fi/sininauhasaatio/tuettu_asuminen_kokon en_ja_sosiaalinen_isannointi/tuusulan_kulkurit_ja_kulkurittaret/?se ssion=10738017 Uudenmaan liitto. Tuusula. Tuusulan pähkinänkuoressa. Viitattu 15.3.2008 http://www.uudenmaanliitto.fi/?s=175 Uutela, Antti 1996. Ulkoinen ja sisäinen elämänhallinta ja sairauskäyttäytyminen. Teoksessa Raimo Raitasalo (toim.) Elämänhallintaa etsimässä. Kansaneläkelaitos. Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia. Helsinki, 49 55 Vierula, Hannu 2008. Helsingin Mäkelänkadulle rakennetaan asunnottomien asuntola. Helsingin Sanomat,16.3.2008, A12 YLE Uutiset 2008. Asunnottomuus vähenee hitaasti. Viitattu 22.3.2008 http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=279152&search =asunnottomuus%20vähenee%20hitaasti. Tuloste tekijän hallussa Tuomi Jouni& Sarajärvi Anneli 2004.Laadullinen tutkimus ja sisältöanalyysi. Jyväskylä: Gummerus

78 LIITE 1: Suostumusasiakirja Allekirjoittamalla tämän asiakirjan suostun, että sosionomi (AMK) opiskelija Mari Lahtinen saa käyttää haastattelussa antamiani tietoja opinnäytetyössään. Opinnäytetyö toteutetaan Diakonia-ammattikorkeakoulun Etelän yksikössä, Järvenpään toimipisteessä. Haastattelut nauhoitetaan ja litteroidaan, haastatteluja käytetään vain tässä tutkimuksessa. Tutkimusaineistoa käsitellään luottamuksellisesti ja haastateltavien henkilöllisyys ei ole tutkimuksessa tunnistettavissa. Valmis opinnäytetyö liitetään Diakonia-ammattikorkeakoulun julkiseen opinnäytetyötietokantaan. Paikka ja päivämäärä Haastateltavan allekirjoitus ja nimenselvennys Haastattelijan allekirjoitus ja nimenselvennys

79 LIITE 2: Teemahaastattelurunko Taustatiedot Ikä, ammatti, milloin ja mistä olet muuttanut Mutterimajaan 1. Arki mitä sisältyy arkeen työ, kuntouttavatyötoiminta, opiskelu. harrastukset, millaisia, miten usein päiväkeskus, käytätkö sitä, mikä merkitys sillä on asumisellesi elämän säännönmukaisuus, päihteiden käyttö hoidatko asiat kuten vuokran maksu, itse vai työntekijän kanssa 2. Sosiaalinen tuki/tukitoimet millainen rooli sosiaalitoimella on elämässäsi, millaista tukea saat sieltä ketä kuuluu viranomaisverkostoon jonka kanssa teet yhteis-työtä, onko heiltä saamasi tuki riittävää, millaista tukea saat mitä toivoisit lisää tai jätettävän pois käytätkö jotakin vertaistuki ryhmiä esim. AA- ryhmä muut asukkaat, työntekijät oletko miten paljon heidän kanssa tekemisissä? oletko tekemisissä sukulaisten ja ystävien kanssa? miten toivoisit asian olevan 3. Tukiasumisen merkitys ja tulevaisuus miten koet asumisen mutterimajassa, mitä hyvää mitä huonoa, mitä siinä toivoisit muutettavan miten koet tukiasumisella olevan vaikutusta elämänhallinnallesi Tulevaisuus, mitä sinulla on suunnitteilla elämässäsi, mitä toivoisit saavuttavasi

80 LIITE 3: Mutterimajan pohjapiirros C ja B talojen välistä kuljetaan Mutterimajaan, jossa on päiväkeskustila. Parkkipaikka