Kaisa Paavola KOKONAISARKKITEHTUURIMALLIEN VERTAILUA JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO TIETOJENKÄSITTELYTIETEIDEN LAITOS 2011
SISÄLLYS SISÄLLYS... 2 1 KOKONAISARKKITEHTUURI MENETELMÄT... 3 1.1 JHS 179... 3 1.2 Kartturi-malli... 4 2 MENETELMIEN VERTAILUA... 5 2.1 KA-kehykset... 5 2.2 KA-hallintamalli... 8 2.3 KA-kypsyystasomalli... 8 3 POHDINTAA... 10 LÄHTEET... 12
1 Kokonaisarkkitehtuuri menetelmät Keski-suomen sairaanhoitopiiri (Ksshp) on osana kuntien kokonaisarkkitehtuuri Karkki projektia. Projektin tarkoituksena on kuntien kokonaisarkkitehtuurityön käynnistäminen ja kokonaisarkkitehtuurin kehittäminen. Projektissa kokonaisarkkitehtuuri menetelmänä on alun perin suositeltu käytettävän JHS 179 suositusta ja projektissa käytettävän työkalun QPR:n pohja perustuu siihen. Mutta projektissa on myös suositeltu käytettävä Kartturi-mallia. Tämän dokumentin tarkoituksena on vertailla näitä kahta mallia ja selvittää mitä ero malleissa on. Seuraavaksi molemmat mallit esitellään lyhyesti. Jatkossa tässä dokumentissa kokonaisarkkitehtuurista käytetään lyhennettä KA. 1.1 JHS 179 JHS -suositukset ovat julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunnan (JUHTA:n) suosituksia valtion- ja kunnallishallinnon tietohallinnolle. Suositusten tavoitteena on hyvien käytäntöjen leviäminen, yhteentoimivuuden edistäminen sekä sähköisen hallinnon ja asioinnin kehittäminen. JHS 179 Kokonaisarkkitehtuurin kehittäminen -suositus kuuluu ICT-palvelujen kehittäminen suositussarjaan. (JHS 179, 2011a.) JHS-suositusten nettisivuilla JHS 179 suositusta on kuvattu seuraavaasti: Suosituksessa määritellään menetelmä, jolla organisaation kokonaisarkkitehtuuri suunnitellaan sekä annetaan suositukset kokonaisarkkitehtuurin eri osa-alueiden kuvausten laatimisesta. Suosituksen tarkoituksena on antaa yhtenäinen suunnittelumenetelmä, suunnittelun viitekehys sekä yhtenäiset kuvaustavat ja -mallit julkisen hallinnon organisaatioiden kokonaisarkkitehtuurin kehittämiseen sen eri vaiheissa. Suosituksen mukaan toimitaan sekä organisaation kokonaisarkkitehtuurin kuvaamisen ensimmäisellä kierroksella että kehittämisen seuraavilla iteraatiokierroksilla. JHS 179 arkkitehtuurikehys pohjautuu TOGAF-mallin arkkitehtuurikehykseen. Suosituksessa on yhdeksän liitettä: Liite 1: Organisaation toiminnan kehittämi-
4 sen sykli, Liite 2: Arkkitehtuurikehyksen kuvaus, Liite 3: Arkkitehtuurisuunnittelun hyödyt, Liite 4: Nykytilan ja tavoitetilan kuvaus, Liite 5: Arkkitehtuuriperiaatteiden kuvaus, Liite 6: Puuteanalyysi matriisi, Liite 7: Master Data Management, Liite 8: Kokonaisarkkitehtuurin kuvauspohjat, Liite 9: Kokonaisarkkitehtuurin kuvausmatriisit. Osa liitteistä on kuvauspohjia ja osa tarkempia kuvauksia päädokumentin osa-alueista. (JHS 179, 2011a.) 1.2 Kartturi-malli Kartturi-malli on korkeakoulukenttään mukautettu kokonaisarkkitehtuurimalli. Kartturi pohjautuu julkishallinnon kokonaisarkkitehtuuria koskevaan JHS-suositukseen Kartturi-malli pohjautuu mm. JHS 179 suositukseen, mutta on huomattavan paljon sitä laajempi. Muita sen kehityksessä käytettyjä malleja on mm. TOGAF ja Zachmanin malli. Kartturi-malli koostuu KA-kehyksen lisäksi KA-hallintamallista ja KA-kypsyystasomallista ja sen keskiössä on jatkuva kehittäminen. (Kartturi 2.0, 2011a.)
5 2 Menetelmien vertailua 2.1 KA-kehykset KA-kehykellä tarkoitetaan mallia, jonka avulla organisaation rakenteita jäsennetään, hallitaan ja kehitetään. Se kuvaa käytettävän arkkitehtuurin näkökulmat ja tasot (JHS 179. 2011a). KA-kehystä voidaan hyödyntää organisaation kokonaisarkkitehtuurin nykytilan, tavoitetilan tai rajatumman viite/kohdearkkitehtuurin kuvaamisessa sekä yksittäisissä kehittämishankkeissa (kartturi). JHS 179 KA-kehys on kuvattu kuviossa 1 ja Kartturi-mallin KA-kehys on kuvattu kuviossa 2. JHS 179 ja Kartturi-mallin KA-kehykset eroavat hiukan toisistaan. Peruspohja molemmisssa malleissa on sama. Eli molemmat malli koostuvat eri tasoista ja näkökulmista. Ylimpanä tasona molemmissa malleissa on periaatteellinen taso. Seuraavana tasona on käsitteellinen taso. Käsitteellisen tason kuvausten tarkoituksena on jäsentää mitä ratkaisulla tehdään, mitä tietoa sillä käsitellään sekä mitä erilaisia tietojärjestelmä- ja teknologiapalveluita ratkaisussa tarvitaan (Kartturi 2.0, 2011b). Kolmantena tasona on looginen taso. Loogisella tasolla kuvataan miten toiminnan tehtävät ja palvelut toteutetaan (prosessit), miten tieto tarkkaan ottaen jäsentyy ja miten tiedot jaetaan tietovarantoihin, miten järjestelmäympäristöt rakentuvat ja miten tietojen integrointi eri osien välillä toteutetaan sekä miten tätä kaikkea valvotaan ja hallitaan (Kartturi 2.0, 2011b). Alimpana tasona on fyysinen taso. Fyysinen taso kiinnittää määritellyn ja suunnitellun kokonaisuuden varsinaiseksi todellisen maailman toteutuksen kuvaukseksi (Kartturi 2.0, 2011b). Fyysisellä tasolla kuvataan millä toimintaa palvelua tai tietojen varastointia toteutetaan (JHS 179, 2011b). Myös näkökulmat molemmissa on samat: toiminta-arkkitehtuuri, tietoarkkitehtuuri, järjestelmäarkkitehtuuri sekä teknologia arkkitehtuuri. Eri tasoilla ja näkökulmissä olevat kuvaukset kuitenkin hiukan eroavat toisistaan. Periaatteellisella tasolla kuvataan kaikkein tärkeimmät, keskeisimmät ja periaatteellisimmat arkkitehtuurityötä ohjaavat linjaukset (Kartturi 2.0, 2011b). JHS 179 sisältää periaatteellisella tasolla seitsemän eri kuvausta:
6 arkkitehtuuriperiaatteiden kuvauksen, tieto- ja integraatioperiaatteiden kuvauken, kehittämisvaatimukset- ja tavoitteet, strategiat, standardisalkku, rajaukset ja seunaehdot sekä sidosarkkitehtuurit (JHS 179, 2011a). Kartturissa näitä on vain neljä: Arkkitehtuuri periaatteet, sidosarkkitehtuurit (sis. lainsäädännön), rajaukset ja reunaehdot sekä tietoturvatarpeet ja periaatteet (Kartturi 2.0, 2011a). KUVIO 1 JHS 179 KA-kehys
7 KUVIO 2 Kartturi-mallin KA-kehys Malleissa olevissa kuvauksissa on jonkin verran eroavaisuuksia toisiinsa verrattuna. Esimerkiksi JHS:ssä integraatioperiaatteet on sijoitettu periaatteelliselle tasolle kun taas Kartturissa ne on loogisella tasolla. Intergraatio periaatteiden kuvaukset molemmissa malleissa on suurin piirtein samat ja selkeää vastausta tähän ei löydy, mutta JHS:ssä on varmaankin halutta korostaa integraatioperiaatteiden tärkeyttä nostamalle ne periaatteelliselle tasolle. Tietoarkkitehtuurin näkökulmassa käsitteellisellä tasolla JHS:ssä puhutaan käsitemallista ja Kartturissa käsitteistöstä. Periaatteessa nämä ovat samoja asioita, mutta painotus on hieman erilainen. JHS:ssa käsitteiden luetteloinnin lisäksi pidetään tärkeänä käsitemallin tekemistä kuvaamaan käsitteitä ja niiden välisiä riippuvuuksia. Kartturissa itse käsitteiden tunnistamisella on tärkeämpi rooli. Teknologianäkökulmassa loogisella tasolla Kartturi-mallissa on valvonta- ja hallinta-arkkitehtuuri kuvaus. JHS:stä tämä puuttuu kokonaan. Valvonta- ja hallinta-arkkitehtuuri kuvausten tarkoituksena on kuvata, miten käyttövaiheessa huolehditaan tietojärjestelmien, tietokantojen, palvelinten, laitetilojen ja tietoliikenneverkkojen ja laitteiden toimivuudesta, jatkuvuudesta ja saatavuudesta
8 (käytettävyydestä) systemaattisen valvonnan ja hallinnan keinoin (Kartturi 2.0, 2011b). JHS:ssä teknologianäkökulmassa fyysisellä tasolla on sijoituskaavio, jota Kartturissa ei ole lainkaan. Sijoituskaavioon kuvataan, miten erilaiset laitteistot ja tätä kautta myös tietokannat ja järjestelmät sijoitetaan eri laitetiloihin ja toimipisteisiin (JHS 179, 2011a). Molemmissa mallissa fyysisellä tasolla on liittymät ja rajapinnat matriisi. JHS:ssä se on tietojärjestelmä- ja teknologia-arkkitehtuurin välillä kun taas Kartturissa se on tieto- ja tietojärjestelmäarkkitehtuurin välillä. Myös Fyysiset tietovarannot on sijoitettu eri näkökulmiin näissä malleissa. 2.2 KA-hallintamalli Arkkitehtuurin suunnittelu- ja johtamismallia sekä tähän liittyviä organisatorisia rakenteita kutsutaan yhteisesti arkkitehtuurin hallintamalliksi. Arkkitehtuurin hallintamallin avulla pidetään huolta kehittämisen johdonmukaisuudesta, lähtien toiminnan strategisista tarpeista, arkkitehtuurilinjausten ja menetelmien yhtenäisyydestä, sekä kuvataan, miten olemassa olevia arkkitehtuurilinjauksia sovelletaan kehittämisprojekteissa ja versionvaihdoissa. Arkkitehtuurin hallintamalli sisältää myös arkkitehtuurin kehittämisen ja ylläpidon sekä hyödyntämisen vastuut. (Kartturi 2.0, 2011c.) JHS 179 ei varsinaisesti sisällä suositusta hallintamallin toteuttamisesta vaan siinä ohjataan esimerkiksi käyttämään ValtIT:n luomaa arkkitehtuurin hallintamallia tai TOGAF:n osioita F-G (JHS 179 2011a). Kartturi-mallissa hallintamalli on osana mallin kokonaisuutta. Kartturissa KAhallintamalli koostuu kuudesta osa-alueesta: KA-hallintaprosessit, liityntätoiminnan johtaminen ja kehittäminen, KA-hallinnan roolit, KAhallinnan organisointi, KA-toiminnan mittarit ja jatkuva kehittäminen sekä KAtyöjärjestys ja vuosikello. (Kartturi 2.0, 2011c.) 2.3 KA-kypsyystasomalli KA-kypsyystasomallin tavoitteena on organisaation kokonaisarkkitehtuurin kypsyystasojen määritteleminen ja sitä kautta myös arkkitehtuurityön kehittäminen. JHS179 :ssa kypsyystasomallia ei ole, mutta Kartturi mallissa se on yhtenä mallin osa-alueena. Kartturi-mallin kypsyystasomalli perustuu yleiseen CMM (Capability Maturity Model) kypsyystasomalliin ja se sisältää viisi tasoa. (Kartturi 2.0, 2011d.)
9 1. Ei hallittu; KA-menetelmää, prosesseja tai organisaatioita ei ole määritelty 2. Osittainen; Osa arkkitehtuurin hallinnan prosesseista, organisaatioista tai työkaluista on käytössä luonnollisina kokonaisuuksina 3. Määritelty; Arkkitehtuurissa noudatetaan standardeja prosesseja ja kuvausmalleja, toiminta on organisoitua. 4. Johdettu; Arkkitehtuurien ja arkkitehtuurinhallinnan toimivuutta ja mallin noudattamista mitataan säännöllisesti, tulokset analysoidaan ja näiden perusteella laaditaan korjaavia toimenpiteitä. 5. Strateginen; Arkkitehtuuri on johtamisen ja toiminnan suunnittelun strateginen työväline. Kypsyystaso mallissa ei ole ns. nollatasoa, joka esimerkiksi TOGAF::n kypsyystasomallissa on. Nollatason puuttumista on perusteltu sillä, että nollatasolla organisaatiot eivät vielä tiedosta tai tunnusta KA:n mahdollisuuksia toiminnan kehittämistä tukevana menetelmänä, joten se on turha mallissa olla (Kartturi 2.0, 2011d). Kartturi-mallissa jokainen taso sisältää kahdeksan eri arvioitavaa osa-aluetta: kuvaukset, menetelmät, hallintaprosessit, kehittäminen ja käyttöönotto, organisointi, osaaminen, substanssi toiminnan tuki, arkkitehtuuriyhteensopivuus. (Kartturi 2.0, 2011d). TOGAF:ssa myös osa-alueet ovat hiukan erilaiset. Niitä on yhdeksän: arkkitehtuuriprosessi, arkkitehtuurikehitys, yhteys liiketoimintaan, ylemmän johdon sitoutuminen, operatiivisten yksiköiden osallistuminen, arkkitehtuurikommunikaatio, IT-turvallisuus, hyvä hallintatapa sekä IT-investointija hankintastrategia. Kartturi-mallin liitteenä on kypsyysarviointi-lomake, jonka avulla pystytään helposti mittaamaan kypsyystasoa ja tulosten avulla voidaan suunnitella seuraavia kehitysaskeleita. (TOGAF 8.1.1)
10 3 Pohdintaa Mallien suurimpana erona on laajuus. Kartturi-mallin etuna on se, että siinä on laajemmat kuvaukset kuin JHS 179:ssä. Kartturi-malliin on kasattu KAkehyksen lisäksi myös hallintamallin ja KA-kypsyystason arvoinnin työkaluja. JHS:ssä viitataan usein toisiin lähteisiin, joten käytänössä sen käyttö on hankalampaa. KA-malleissa olevissa kuvauspohjissa oli myös jonkin verran eroa. Malliessa oli paljon samoja kuvauksia, mutta molemmissa malleissa oli myös sellaisia kuvauksia, joita toisessa kuvauksessa ei ollut lainkaan. Myös kuvausten sijoittelussa näkökulmien välillä oli eroa. Esimerkiksi Fyysiset tietovarannot oli JHS:ssä sioitettu teknologia näkökulmaan kun taas Kartturissa se oli tietonäkökulmassa. Nämä vaihtelut vaikuttavat lähinnä mallin painotuksiin. JHS:ssä painopiste näytti olevan oli enemmän sidosryhmissä ja teknologiassa kun taas Kartturissa se oli tieto- ja tietojärjestelmä arkkitehtuureissa. Mielestäni JHS:ssä sidosryhmillä on suurempi painoarvo kun Kartturissa. Kartturissa sidosryhmät on vain kuvattu toiminta-arkkitehtuurin käsitteellisellä tasolla, kun taas JHS:ssä Sidosryhmät kuvauksen lisäksi on kuvauspohja Sidosryhmien vaatimuksille ja tavoitteille sekä sidosryhmien ja tiedon välinen matriisi. Parhammina kokonaisarkkitehtuuri mallin saa varmaankin ottamalla käyttöö organisaatioon sopivat parhaat käytänteet molemmista mallista. Ja vaikka Kartturi malli on kehitetty korkeakouluille, se sopii sovellettavaksi hyvin myös muille toimialoille, koska se on tehty hyvin yleiselle tasolle. Koska Kartturi-malli on laajempi ja siinä on monipuolisemmat kuvaukset kuin JHS, KA työn tekeminen kannattaa aloittaa sen pohjalta. Mutta koska JHS 179:ssä oli mm. sellaisia kuvauksia, joita Kartturissa ei ollut, kannattaa rinnalla käyttää myös sitä. Esimerkiksi Ksshp:n Karkki projektissa yhtenä kuvauksen osaalueena on käsitteistö. JHS:ssä tämä osa-alue käsitetään laajemmin ja siinä otetaan huomioon myös käsitteiden välisiä suhteita, joten Ksshp karkki projektissa tätä osa-aluetta kannattaa käsitellä JHS:n laajemman näkökulman mukaan. Ksshp Karkki-projektin projektin kannalta tarvittavat kuvaukset tulee
11 käydä läpi ja vertailla niitä, jotta molemmista malleista saadaan käyttöön parhaat kuvaukset juuri tähän projektiin.
12 LÄHTEET JHS 179. (2010a). JHS 179 ICT-palvelujen kehittäminen: Kokonaisarkkitehtuurin kehittäminen [viitattu 21.6.2011]. http://www.jhssuositukset.fi/suomi/jhs179 JHS 179 (2010b). Liite 2: Arkkitehtuurikehyksen kuvaus [viitattu 21.6.2011]. http://www.jhs-suositukset.fi/suomi/jhs179 Kartturi 2.0. (2011a). Kartturi Korkeakoulujen kokonaisarkkitehtuurimalli [viitattu 21.6.2011]. http://raketti.csc.fi/kokoa/kartturi. Kartturi 2.0. (2011b). Kartturi kehys. [viitattu 21.6.2011]. http://raketti.csc.fi/kokoa/kartturi. Kartturi 2.0. (2011c). Hallintamalli. [viitattu 21.6.2011]. http://raketti.csc.fi/kokoa/kartturi. Kartturi 2.0. (2011d). KA-kypsyystasomalli. [viitattu 21.6.2011]. http://raketti.csc.fi/kokoa/kartturi. TOGAF 8.1.1. Architecture Maturity Models. [viitattu 21.6.2011]. http://pubs.opengroup.org/architecture/togaf8-doc/arch/chap27.html