Jämsän ja Jämsänkosken VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 2006
1 SAATTEEKSI Seudullinen päivähoidon varhaiskasvatussuunnitelma on viimeisin saavutus Jämsän ja Jämsänkosken kunnallisen päivähoidon yhteistyössä. Aiemmin olemme tehneet yhteistyössä yhtenäiset päivähoitomaksukäytännöt ja toinen suuri ponnistus oli seudullisten päivähoidon linjausten tekeminen. On ollut helppoa tehdä yhteistyötä ja aikaansaada seudullinen varhaiskasvatussuunnitelma. Päivähoidon henkilöstöllä kummassakin kunnassa on ollut hyvin yhdenmukaiset käsitykset siitä, mihin tarpeisiin vastataan suunnitelmallisella varhaiskasvatustyöllä. Yhteiset keskustelut isossa työryhmässä ja kolmessa pienryhmässä ovat olleet antoisia. Pienryhmissä varhaiskasvatussuunnitelman tekemiseen ovat osallistuneet aktiivisesti myös lasten vanhempien edustajat. Kiitokset kaikille osallistujille! Vanhempien edustajina ovat toimineet: Johtoryhmässä ovat olleet: Työryhmän jäseniä ovat olleet: Ville Lehtinen, Jämsänkoski Päivi Maakeski, Jämsä Jaana Mäki, Jämsä Leena Rantanen, päivähoidon johtaja, Jämsä Heli Peltonen, päivähoidon johtaja, Jämsänkoski Eila Kaski, päiväkodin johtaja, Jämsänkoski Sirpa Ropponen, kiertävä erityislastentarhanopettaja, Jämsä Anneli Pusa, kanslisti Leena Puoliväli-Kananen, perhepäivähoidon ohjaaja, Jämsä Johanna Holm, lastentarhanopettaja, Jämsä Sanna Kytöoja, perhepäivähoitaja, Jämsä Riikka Lahtinen, lastentarhanopettaja, Jämsä Jaana Rantanen, hoitaja, Jämsä Satu Ritvanen, hoitaja, Jämsä Arja Soponen, ryhmäperhepäivähoitaja, Jämsä Pirjo Lindeman, lastentarhanopettaja, Jämsänkoski Tarja Nevalainen, lastenhoitaja, Jämsänkoski Raili Pihlajamaa, ryhmäperhepäivähoitaja, Jämsänkoski Jaana Salmela, ryhmäperhepäivähoitaja, Jämsänkoski Satu Pekkanen, perhepäivähoitaja, Jämsänkoski Tuula Jäntti, perhepäivähoitaja, Jämsänkoski Sanna Kuuliainen, perhepäivähoitaja, Jämsänkoski Riitta Heinonen, perhepäivähoitaja, Jämsänkoski
Sisällysluettelo 2 1. JOHDANTO 3 2. MITÄ VARHAISKASVATUS ON 3 2.1. Arvot 3 2.2. Tavoitteet 4 3. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN 4 3.1. Hyvinvoiva lapsi 4 3.2. Varhaiskasvatuksen pedagogiset tekijät 5 3.2.1. Kasvattaja / kasvattajayhteisö 5 3.2.2. Varhaiskasvatusympäristö 5 3.2.3. Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus 5 3.2.4. Leikki 6 3.2.5. Kieli ja vuorovaikutus 6 4. SISÄLTÖALUEET 7 4.1. Kieli ja vuorovaikutus 7 4.2. Matematiikka 7 4.3. Ympäristö ja luonto 8 4.4. Historia, taide ja kulttuuri (historiallis-yhteiskunnallinen, esteettinen näkökulma) 8 4.5. Liikunta ja terveys 8 4.6. Etiikka ja katsomus 8 5. VANHEMPIEN OSALLISUUS VARHAISKASVATUKSESSA 8 5.1. Kasvatuskumppanuus ja vanhempien osallisuus toiminnassa 8 5.2. Lapsen VASU ja sen arviointi 9 6. ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA 10 6.1. Varhainen puuttuminen 10 6.2. Erityistä tukea tarvitseva lapsi 10 6.3. Verkostotyö 11 6.4. Eri kieli- kulttuuritaustaiset lapset 11 7. VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA KUNNISSA 11 7.1. VASUN toteuttaminen ja arviointi eri hoitomuodoissa / toimintayksiköissä 11 7.2. Seutukunnallisen VASUN toteutumisen arviointi 11
3 1. Johdanto Jämsän ja Jämsänkosken päivähoidon seudullinen varhaiskasvatussuunnitelma (=VASU) pohjautuu Stakesin laatimiin varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin. Perusteiden tehtävänä on ohjata valtakunnallisesti varhaiskasvatuksen sisällöllistä toteuttamista. Lisäksi VASUn pohjana ovat olleet seudulliset varhaiskasvatuslinjaukset, jotka työstettiin Jämsän seudun lapsipoliittiseen ohjelmaan v. 2005. Seudullinen VASU luo varhaiskasvatuksen yleiset toimintalinjat Jokilaakson alueella. Kunnat jatkavat työtä laatimalla kuntakohtaiset VASUt. Ne viedään toimintayksikkötasolle ja hoitopaikassa laaditaan jokaiselle lapselle henkilökohtainen VASU. Seudullinen VASU aloittaa oppimisjatkumon, johon nivoutuvat kuntien esiopetus- ja perusopetussuunnitelmat. Seudullinen VASU on kohdistettu päivähoidon piirissä oleville alle kouluikäisille lapsille, joilta on tähän asti puuttunut yhteinen kasvatussuunnitelma. VASUssa määritellään yhtenäiset tavoitteet, toimintatavat ja opetussisällöt päivähoitoon. Sen johtoajatuksena on vanhempien ja varhaiskasvatushenkilöstön kiinteä yhteistyö, kasvatuskumppanuus. Seudullista VASUa on ollut laatimassa molemmista kunnista päivähoidon edustajia ja lasten vanhempia. Työtä on tehty johtoryhmän johdolla työryhmissä. VASUn työstäminen aloitettiin joulukuussa 2004 ja se valmistui keväällä 2006. 2. Mitä varhaiskasvatus on Varhaiskasvatus koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Se on lapsen kotona, päivähoidossa ja muissa elämänpiireissä tapahtuvaa suunnitelmallista, tavoitteellista ja käytännönläheistä vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa. 2.1. Arvot Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu kansainvälisiin, lapsen oikeuksia koskeviin säädöksiin, joiden mukaan lapsella on oikeus - turvallisiin ihmissuhteisiin - turvattuun kasvuun, kehittymiseen ja oppimiseen - turvalliseen ja terveeseen ympäristöön - tarvitsemaansa erityistukeen - tulla kuulluksi ja ymmärretyksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti - omaan kulttuuriin, äidinkieleen, uskontoon ja katsomukseen. Seudullisesti korostamme varhaiskasvatuksessa arvoina turvallisuutta, välittämistä, kiireettömyyttä, leikin merkitystä ja kasvatuskumppanuutta vanhempien kanssa. Lapsia ohjataan myös toimimaan luontoa kunnioittaen ja ymmärtämään ihmisten erilaisuutta. Edellä kuvatut arvot ovat nousseet tärkeiksi vanhemmille suunnatuissa kyselyissä, päivähoidon henkilökunnan laatutyöskentelyssä ja eri päivähoitoyksiköiden välisessä yhteistyössä.
4 2.2. Tavoitteet Seudullisen Vasun tavoitteena on yhtenäisten linjojen sopiminen varhaiskasvatuksen kaikissa eri hoitomuodoissa koko Jokilaakson alueella. Asiakirja ohjaa sisällön ja suunnitelmallisuuden kehittämistä 0-7-vuotiaiden lasten varhaiskasvatuksessa ja turvaa laadukkaan toiminnan antaen pohjaa arvioinnille ja kehittämiselle. Vasu on ensimmäinen lapsen kehitystä tukeva suunnitelma, jota seuraavat saumattomasti esi- ja perusopetussuunnitelmat. Vasun tavoitteena on tukea päivähoitohenkilöstön työtä ja yhdenmukaistaa toimintatapoja. Se muokkaa henkilöstön asenteita yhteisöllisempään suuntaan, jolloin jokainen on paitsi oman työpaikkansa edustaja, niin myös osa koko varhaiskasvatusta toteuttavasta organisaatiosta. Vasun tavoitteena on edistää vanhempien ja päivähoitohenkilöstön välistä kasvatuskumppanuutta ja lisätä vanhempien tietoa varhaiskasvatustoiminnasta. Kasvatuskumppanuudessa korostetaan eri osapuolten tasavertaista vuorovaikutusta, jossa vanhempien ja henkilöstön erilainen asiantuntemus ja tietämys yhdistyvät lapsen parhaaksi. 3. Varhaiskasvatuksen toteuttaminen 3.1. Hyvinvoiva lapsi Varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on edistää lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kun lapsi voi hyvin, hänellä on mahdollisimman hyvät kasvun, oppimisen ja kehittymisen edellytykset. Lapsen hyvinvoinnin perusta on hyvä perushoito: Lapsi saa monipuolista ja ravitsevaa ruokaa. Lapsen päivärytmi on säännöllinen ja siihen kuuluu hoivaa, lepoa, ulkoilua, liikuntaa, leikkiä ja toimintaa sopivassa suhteessa lapsen yksilöllisyys, ikä ja kehitystaso huomioon ottaen. Leikki on lapselle luonteenomaista toimintaa. Leikin avulla lapsi oppii ja käsittelee elämäänsä liittyviä kokemuksia ja asioita. Leikille tulee varata riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia. Kiireettömässä ja turvallisessa ilmapiirissä lapsi kokee iloa ja toimimisen vapautta yhdessä toisten lasten ja aikuisten kanssa, oppien samalla sosiaalisia taitoja. Lapselle annetaan mahdollisuus myös rauhalliseen oleskeluun ja yksinoloon. Lapsen itsetunto vahvistuu, kun häntä arvostetaan ja hänet hyväksytään omana itsenään. Lapsen hyvinvointia päivähoidossa edistää riittävä määrä koulutettua ja pysyvää henkilöstöä. Henkilöstön ammattitaitoa on tuntea lapsen kehitys ja suunnitella ja järjestää toimintaa sen mukaan. Perheen ja päivähoidon yhteistyössä pyritään avoimuuteen ja luottamuksellisuuteen. Perheiden kulttuuritaustat ja uskonnolliset vakaumukset huomioidaan ja niitä kunnioitetaan.
3.2. Varhaiskasvatuksen pedagogiset tekijät 5 3.2.1. Kasvattaja / kasvattajayhteisö Varhaiskasvatushenkilöstö muodostaa moniammatillisen kasvatusyhteisön, joka toimii yhteisesti sovittujen arvojen ja toimintatapojen mukaan muodostaen yhteisen toimintakulttuurin. Arvot ja toimintatavat perustuvat sekä yhteiskunnan määrittelemiin asiakirjoihin että seudullisiin ja kuntakohtaisiin kirjattuihin sopimuksiin. Hyvän kasvattajan ominaisuuksia ovat aito innostus kasvatustyöhön, halu kehittää itseään ja oppia uutta. Kasvattaja on empaattinen ja omaa hyvän kuuntelu- ja neuvottelutaidon. Hän antaa turvallisuutta ja aitoa läsnäoloa lapsille sekä on vastuullinen toimissaan suhteessa lapseen, oppimisympäristöön ja kasvatustyöhön. Kasvattajan tulee huomioida lasta yksilönä, toimia yhteistyössä vanhempien kanssa ja olla avoin palautteen vastaanottamiselle ja antamiselle, jotta kasvatuskumppanuus toteutuisi. Hänen tehtävänään on tukea lasten ystävyyssuhteiden muodostumista ja jatkuvuutta. Kasvattajayhteisössä hyödynnetään moniammatillista osaamista, jonka pohjana on ammatillinen koulutus ja kokemuksen tuoma tieto. Erityistä tukea tarvitsevat lapset huomioidaan ja perheet ohjataan tarvittaessa erityispalvelujen piiriin. Kasvattajayhteisön kehittymisen edellytys on jatkuva yhteinen keskustelu ja työn arviointi. Varhaiskasvatushenkilöstön tehtävä on tiedostaa oma osuutensa lapsen kasvussa ja oppimisessa ja tukea lapsen siirtymistä päiväkotiin/esiopetukseen/kouluun. 3.2.2. Varhaiskasvatusympäristö Varhaiskasvatusympäristö muodostuu fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden kokonaisuudesta. Ympäristöä suunniteltaessa ja rakennettaessa käyttäjien mukanaolo ja ratkaisuihin vaikuttaminen on välttämätöntä. Fyysiseen varhaiskasvatusympäristöön kuuluvat rakennetut tilat, lähiympäristö sekä erilaiset materiaalit ja välineet. Ympäristön tulee olla turvallinen, monipuolinen ja muunneltava sekä lasta innostava ja oppimaan haastava. Luonto on oleellinen osa varhaiskasvatusympäristöä. Psyykkinen ja sosiaalinen varhaiskasvatusympäristö on ilmapiiriltään turvallinen ja lasta yksilönä kunnioittava. Hyvä ympäristö mahdollistaa lasten keskinäisen vuorovaikutuksen ja kaveruussuhteiden syntymisen. Pysyvät aikuissuhteet ja ryhmän hyvä me-henki rohkaisevat lasta toimimaan ja ilmaisemaan itseään. Ilmapiiriltään myönteisessä ympäristössä yhteistyö vanhempien kanssa on avointa ja luontevaa. 3.2.3. Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus Hoito, kasvatus ja opetus liittyvät kiinteästi toisiinsa sulautuen yhdeksi kokonaisuudeksi lapsen elämässä. Näiden osa-alueiden painotus vaihtelee lapsen elämäntilanteesta johtuen, esim. mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä tärkeämpi on perushoidon osuus. Perushoitotilanteet ovat luonnollisia tilanteita, joissa lapsi oppii ja kehittyy. Ne tarjoavat tietoa, erilaisia taide- ja aistielämyksiä sekä liikunnallisia, matemaattisia että kielellisiä kokemuksia. Ne ovat myös tilanteita, joissa aikuinen tietoisesti kasvattaa lasta ottaen huomioon lapsen iän ja kehitystason. Näissä kasvatustilanteissa annetaan lapselle vastuuta, rohkaistaan omatoimisuuteen, tuetaan positiivista minäkäsitystä, ilmaisua ja vuorovaikutusta sekä toisen huomioonottamista.
6 Kun lapsen perustarpeisiin vastataan, se edistää hänen mahdollisuuttaan toteuttaa itseään, kehittyä, toimia muiden lasten kanssa, tutkia, kokeilla, erehtyä, kysellä ja saada vastauksia. Lapsi oppii kokemustensa ja mallioppimisen kautta. Tärkeää on antaa lapsen kasvulle aikaa ja mahdollisuus leikkiin. Leikin avulla oppiminen on lapselle ominaista ja se voi tapahtua joko itsestään tai ohjattuna. Kasvattajan tehtävänä on huolehtia ja järjestää, että tämä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus toteutuu lapsen jokapäiväisessä elämässä. Tämä vaatii kasvattajalta tietoa lapsen kehityksestä, tarpeista ja elämäntilanteesta sekä herkkyyttä ottaa vastaan lapsen niin sanallisia kuin sanattomiakin viestejä. 3.2.4. Leikki Leikin merkitys lapselle Leikillä on lapsen kehityksessä ja kasvussa merkittävä osuus. Se edistää mm. lapsen luovuutta, mielikuvitusta, liikunnallisia taitoja ja sosiaalisuutta. Leikkiessään lapsi voi käsitellä erilaisia tunteitaan. Leikki vahvistaa lapsen itsetuntemusta ja itseluottamusta. Leikin avulla lasta voi valmistaa erilaisiin tilanteisiin, esim. neuvolaan menoa varten. Leikissä tapahtuu tiedollista ja kielellistä kehittymistä. Leikin avulla lapsi käsittelee sen hetkistä elämäntilannettaan ja oppii taitoja tulevaisuutta varten. Ympäristön asiat ja arvostukset sekä lapsen luontaiset mielenkiinnon kohteet vaikuttavat leikkien sisältöihin. Kasvattajan osuus lapsen leikissä Lapsen leikin tukeminen vaatii huolellista havainnointia ja kykyä eritellä leikkitilanteita. Kasvattaja joko ohjaa lapsen leikkiä suorasti osallistumalla leikkiin tai epäsuorasti rikastuttamalla leikkiä välinein ja mielikuvin. Lapset käyttävät leikkinsä aineksina kaikkea näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa, esim. erilaisiin työtehtäviin osallistuminen kasvattajan kanssa monipuolistaa lapsen leikkiä. Kasvattajan tai vanhempien lasten välityksellä siirtyvät myös tiedot perinneleikeistä. Kasvattaja luo puitteet lapsen leikille ottaen huomioon lapsen iän, kehitystason ja mielenkiinnon kohteet. Leikkiympäristön tulee olla virikkeellinen ja monipuolinen, joka innostaa lasta leikkimään yksin tai yhdessä muiden lasten kanssa. Tärkeää on myös, että leikkitilaa ja -aikaa on riittävästi, jotta lapsi saa leikkiä turvallisesti ja häiriöttä. Joustava päivärytmi mahdollistaa leikin loppuunsaattamisen tai sen jatkamisen toisena ajankohtana. Kasvattajan on tärkeää omata ns. tilannetaju, jotta hän tietää puuttua tai olla puuttumatta lasten leikkiin oikeaan aikaan ja sopivassa määrin. Esimerkiksi hän osaa auttaa lasta löytämään leikissä oman paikkansa, mikäli lapsi on vaarassa jäädä ulkopuoliseksi. 3.2.5. Kieli ja vuorovaikutus Lapsi ja kieli Kieli on keskeinen asia lapsen rakentaessa kuvaa itsestään ja suhteestaan ympäröivään maailmaan. Kielen tehtävä ajattelun tukena korostuu lapsen kasvaessa, sillä kielen hallinta on perusta kaikelle oppimiselle. Lapsille, joilla on kielen kehityksen häiriöitä, käytetään tarvittaessa tukiviittomia, kuvia tai muita korvaavia kommunikaatiokeinoja.
Vuorovaikutus 7 Vuorovaikutus aikuisen ja lapsen välillä on tärkeää heti lapsen synnyttyä. Lapsi peilaa omaa persoonaansa ja suhdettaan maailmaan aikuisen ilmeiden, eleiden, äänen ja kosketuksen kautta. Vuorovaikutusta voidaan edistää sylin ja läheisyyden avulla sekä vastaamalla lapsen tarpeisiin. Vuorovaikutus on juttelemista perushoitotilanteissa, lapsen kysymyksiin vastaamista ja kiireettömyyttä. Leikillä on myös tärkeä osuus lapsen kielen ja vuorovaikutustaitojen kehittymisessä. Hyvä toiminta- ja ääniympäristö tukee lapsen kielen ja leikin kehittymistä, myös hiljaisuuden kokemukset ovat tärkeitä. Kasvattajan rooli Lapsi tarvitsee lähelleen kasvattajan, joka tuntee lapsen yksilöllisen tavan kommunikoida. Kasvattajan tulee ymmärtää oma roolinsa lapsen kommunikaation mallina. Hänen tehtävänään on myös valvoa lapsen TV:n ja videoiden katselua sekä tietokonepelejä ja tiedostaa niiden vaikutus vuorovaikutustaitojen kehittymisessä. Kasvattaja tukee lapsen kielellistä kehitystä reagoimalla kontaktialoitteisiin aidosti kiinnostuneena ja eläytyen. Tavoitteena on rohkaista lasta kielelliseen vuorovaikutukseen, toisten kuunteluun ja kielelliseen leikittelyyn. Kasvattajan tulee ohjata lasta ymmärtämään kielen rakenteita ja kielellisiä merkityksiä. Lapselle tarjottavan kielellisen materiaalin on oltava lapsen ikätasolle sopivaa ja korkeatasoista. Arkipäivän toistuvat tilanteet antavat mahdollisuuden opettaa ja oppia niihin liittyvää kieltä. 4. Sisältöalueet Varhaiskasvatuksen sisältöalueet ovat kieli ja vuorovaikutus, matematiikka, ympäristö ja luonto, historia, taide ja kulttuuri, liikunta ja terveys sekä etiikka ja elämänkatsomus. Näiden sisältöalueiden avulla pyritään luomaan lapselle monipuolinen, eheä ja kokonaisvaltainen maailmankuva. Sisältöalueiden aiheet, ilmiöt ja sisällöt liitetään lasten lähiympäristöön, arkeen ja konkreettisiin kokemuksiin. On tärkeää, että kasvattaja tuntee lapsen kehitysvaiheet, jotta hän osaa tukea lasta parhaalla mahdollisella tavalla. 4.1. Kieli ja vuorovaikutus Kieli ja vuorovaikutus liittyvät kaikkiin sisältöalueisiin ja on ensiarvoisen tärkeää, että kaikissa varhaiskasvatuksen hoito-, kasvatus- ja opetustilanteissa käytetään mahdollisimman hyvää ja tarkkaa kieltä sekä avataan myös uusia käsitteitä. 4.2. Matematiikka Matematiikka on tapa ajatella, hahmottaa ja jäsentää ympäröivää maailmaa. Varhaiskasvatuksessa luodaan pohjaa matemaattiselle ajattelulle leikkien ja pelien avulla ja herätetään kiinnostus ongelmanratkaisuun. Matematiikka liitetään arkipäivän tapahtumiin vertailemalla, luokittelemalla, syy-seuraussuhteilla ym.
4.3. Ympäristö ja luonto 8 Lapsi kokee lähiympäristönsä omasta näkökulmastaan havainnoimalla, tutkimalla ja kokeilemalla. Tavoitteena on, että lapsi oppii arvostamaan luontoa, kiinnostuu luonnon ilmiöistä ja oppii oivaltamaan oman toiminnan vaikutukset ja vastuun lähiympäristöstään. 4.4. Historia, taide ja kulttuuri (historiallis-yhteiskunnallinen, esteettinen näkökulma) Tutustutaan lähiympäristöön ja sen kulttuuriperintöön (kotiseudun historialliset nähtävyydet) sekä seurataan yhteiskunnan tapahtumia. Vanhempien ihmisten esim. isovanhempien kautta avautuu näkymiä menneisyyteen ja sen tapahtumiin. Taidekasvatuksessa tunteiden ja ajatusten ilmaisu sekä tekemisen riemu ja onnistumisen ilo ovat tärkeämpiä kuin materiaalinen lopputulos. Lapselle tarjotaan kokemuksia ja elämyksiä taiteesta draaman, musiikin, kuvataiteen ja kirjallisuuden avulla. Lapselle annetaan mahdollisuus luoda itse ja saada esteettisiä (kauneus, harmonia, melodia, rytmi, tyyli, jännitys ja ilo) elämyksiä ympäristöstään. Samaistuminen on tärkeää lapsen ihmisenä ja ihmisyyteen kasvamisen kannalta. 4.5. Liikunta ja terveys Liikkuminen on tärkeä lapsen hyvinvoinnin ja terveen kasvun perusta. Liikkuen lapsi tutustuu itseensä, toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä. Ympäristön tulee olla sopivan haastava liikkumaan ja leikkimään motivoiva sekä sisällä että ulkona. Päivittäinen monipuolinen liikunta, ravinto, lepo, hygienia ja ulkoilu ovat välttämättömiä lapsen kasvulle, kehitykselle ja terveydelle. Lapsi oppii tuntemaan liikunnan iloa ja saa myönteisiä kokemuksia elinikäisen liikunnan harrastamiseen. 4.6. Etiikka ja katsomus Perheiden uskonnollista näkemystä kunnioitetaan. Lapsen henkilökohtaista VASUa laadittaessa vanhempien kanssa sovitaan uskonnollis-katsomukselliset periaatteet. Minäkuvan ja terveen itsetunnon kehittyminen on lapsen eettisen kehityksen perusta. Eettisellä kasvatuksella pyritään suvaitsevaisuuteen, elämän kunnioittamiseen ja toisen huomioimiseen. Hyvän ja pahan, oikean ja väärän eron ymmärtäminen kehittyy lapselle vähitellen. Terveen itsetunnon omaava lapsi tuntee, että hänen ajatuksensa ovat tärkeitä ja että hänet hyväksytään. Lapselle annetaan mahdollisuus hiljaisuuteen, ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan. 5. Vanhempien osallisuus varhaiskasvatuksessa 5.1. Kasvatuskumppanuus ja vanhempien osallisuus toiminnassa Kasvatuskumppanuus on vanhempien ja varhaiskasvatushenkilöstön rinnakkain kulkemista, keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta ja toistensa kunnioittamista. Se on tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä lapsen hyvinvoinnin, kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa. Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten ja heillä on ensisijainen kasvatusoikeus ja kasvatusvastuu. Päivähoidon henkilöstöllä on koulutuksensa antama ammatillinen tieto ja osaaminen sekä vastuu kasvatuskumppanuuden ja tasavertaisen yhteistyön edellytysten luomisesta.
9 Yhteisen ymmärryksen rakentaminen on prosessi, joka alkaa luottamuksen rakentamisella ja yhteisten toimintatapojen sopimisella. Tärkeä osuus on yhteisen kielen löytämisellä ja toistensa työn tukemisella. Kasvatuskumppanuuden yhtenä tavoitteena on myös edistää vanhempien keskinäisen yhteistyön muotoja ja tapoja. Kasvatuskumppanuus- yhteisen ymmärryksen rakentaminen - hoitopaikkatilanteen tiedustelu/eri vaihtoehtoihin tutustuminen (internet, esitteet ) - hakemus ja päätös - tutustuminen omaan hoitopaikkaan ja alkukeskustelu - lapsen hoidon aloitus /liittyminen osaksi lapsiryhmää ja hoitopaikkaa - päivittäinen kanssakäyminen vanhempien kanssa - kahdenkeskiset keskustelut, lapsen henkilökohtainen VASU - vanhempainillat, retket, juhlat, talkoot (vertaisryhmä) Päivittäisille kohtaamisille vanhempien ja henkilöstön kanssa tulee varata riittävästi aikaa. Varsinkin päivähoidon alkaessa pitää muistaa, että lapsesta eroamiseen liittyy vanhemmilla paljon tunteita, joita tulee tarvittaessa yhdessä käsitellä. Yhteistyötä tehtäessä palautteen antaminen hoitopäivästä on tärkeää ja monet pienetkin asiat ovat merkityksellisiä. Vanhemmille tiedotetaan riittävästi toiminnan sisällöstä ja tapahtumista. Kausisuunnitelma annetaan hoitokauden alussa vanhemmille tutustuttavaksi ja pyydetään heidän kommenttejaan ja ehdotuksiaan suunnitelman sisällöstä. Vanhempia rohkaistaan tuomaan lapsiryhmän käyttöön omaa ammatillista tai muuta erityisosaamistaan. Vanhempien vastuulla on kertoa lapsen elämään vaikuttavat tärkeät asiat ja elämäntilanteen muutokset päivähoidon henkilöstölle. Vanhemmat ja lapset arvioivat toimintaa asiakastyytyväisyyskyselyjen avulla. Toimintaa kehitetään saatujen palautteiden perusteella. 5.2. Lapsen VASU ja sen arviointi Lapsen VASU laaditaan jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle yhteistyössä vanhempien kanssa ja sen toteutumista arvioidaan säännöllisesti sekä päivähoidon henkilökunnan että vanhempien kanssa. Suunnitelma sisältää tietoja lapsen tämän hetkisestä elämäntilanteesta, kehityksestä, vahvuuksista ja tuen tarpeesta. Keskustelussa vanhempien kanssa sovitaan yhteiset toimintamuodot lapsen hyvinvoinnin tueksi sekä lapsen yksilölliset kehitystavoitteet ja keinot, joilla tavoitteisiin pyritään. Suunnitelma kirjataan sitä varten kehitettyyn lapsen VASUlomakkeeseen (luonnos liitteenä). Suunnitelma laaditaan ja päivitetään mahdollisimman varhain toimintakauden / hoitosuhteen alkaessa. Suunnitelman teossa huolehditaan siitä, että tapaamisajankohta sovitaan hyvissä ajoin ja keskusteluun varataan riittävästi aikaa. Vanhemmat tutustuvat pohdittaviin asioihin jo etukäteen ja täyttävät oman osuutensa lomakkeesta ennen yhteistä keskustelua. Lomake sisältää myös lapsen osion, johon voidaan kirjata lapsen ajatuksia ja odotuksia päivähoidosta. Lapsen VASUn toteutumista arvioidaan keväällä käytävässä yhteiskeskustelussa. Suunnitelma siirtyy lapsen mukana hoitopaikan vaihtuessa ja se muodostaa toimivan kokonaisuuden lapsen esiopetussuunnitelman kanssa.
6. Erityinen tuki varhaiskasvatuksessa 10 6.1. Varhainen puuttuminen Varhainen puuttuminen on toimintamalli, joka käynnistyy varhaiskasvatushenkilöstön kokiessa huolta lapsen emotionaalisesta, sosiaalisesta tai fyysisestä kehityksestä tai lapsen perhetilanteesta. Varhaisen puuttumisen tavoitteena on tarttua mahdollisimman ajoissa lapsen ja perheen sellaisiin ongelmiin, joihin puuttumatta jättäminen vaarantaisi lapsen kehityksen. Käytännön työmenetelmänä on Stakesin kehittämä Huolen puheeksi ottaminen, joka perustuu tasavertaiseen vuoropuheluun vanhempien kanssa. Varhainen puuttuminen on usein myös moniammatillista yhteistyötä ja se voi myös liittyä lastensuojelutoimintaan. Varhainen puuttuminen ja mahdollisesti sen myötä aloitettu tukitoiminta ehkäisevät lisäongelmien syntymistä ja kasautumista. 6.2. Erityistä tukea tarvitseva lapsi Varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on edistää lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kun lapsi voi hyvin, hänellä on mahdollisimman hyvät kasvun, oppimisen ja kehittymisen edellytykset. Lapsi voi tarvita erityistä tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen, tunne-elämän, sosiaalisen kehityksensä osa-alueella tai käyttäytymisessään. Tuen tarve voi olla todettu ja määritelty jo vastasyntyneelle. Myöhemmin esille tulevan tarpeen lähtökohtana on vanhempien ja muiden varhaiskasvatukseen osallistuvien tahojen yhteinen havainnointi ja kokonaiskuva lapsesta. Lapsen ikä- ja kehitystaso huomioon ottaen havainnoidaan hänen selviytymistään päivittäisistä toiminnoista, puheen kehitystä, hieno- ja karkeamotoriikkaa, hahmottamista, aistitoimintoja, oppimisvalmiuksia, keskittymistä, sosiaalisia taitoja ja itsenäistä työskentelyä. Tarvittavien tukitoimien yhteinen suunnittelu ja arviointi ovat tärkeä osa kasvatuskumppanuutta. Päivähoidossa tukitoimet aloitetaan heti, kun tuen tarve on havaittu. Asiantuntijalausunto ei ole tukitoimien järjestämisen edellytyksenä, mutta se on merkittävä tuki yksilöllisen tukitoiminnan suunnittelussa ja järjestämisessä. Tukitoimintojen lähtökohtana on fyysisen, psyykkisen ja kognitiivisen toimintaympäristön luominen lapselle sopivaksi. Tukitoimenpiteenä voi olla henkilökohtainen tai ryhmäavustaja, ryhmäkoon pienentäminen, opetusmenetelmien ja materiaalien mukauttaminen lapsen tarpeita vastaaviksi sekä Jämsässä kiertävän erityislastentarhanopettajan palvelut. Lapsen erityisyyttä ei korosteta, vaan hän on ensisijaisesti lapsi ja toimii ryhmän jäsenenä muiden lasten kanssa. Monet tukitoimet ovat luonnollinen osa jokapäiväistä toimintaa ja niistä hyötyy koko lapsiryhmä. Tuen tarve voi olla tilapäistä tai jatkuvaa. Tilapäinen tarve voi liittyä lapsen elämäntilanteessa tapahtuneisiin muutoksiin, esim. vanhempien avioero, muutto toiselle paikkakunnalle. Tuen tarve ja lapsen toimintakyky voi myös vaihdella erilaisissa ympäristöissä ja erilaisissa kasvatustilanteissa. Varhaiskasvatuksen parissa työskentelevien henkilöiden onkin tärkeää tietää, mikä on lapsen kehityksessä ja käyttäytymisessä tavallista ja mikä tuettavaa.
6.3. Verkostotyö 11 Verkostotyö muodostuu moniammatillisesta yhteistyöstä, jossa eri tahojen työntekijät yhdessä perheen kanssa hakevat ratkaisuja ja menettelytapoja vaikeisiin tilanteisiin. Yhteistyön luonne määräytyy lapsen ja perheen tarpeiden pohjalta. Tavoitteena on saumattoman palveluketjun luominen, turvaverkoston aikaansaaminen ja päällekkäisten palvelujen välttäminen. Verkostotyöhön osallistuvilla tahoilla tulee olla sovitut lapsen etua palvelevat yhteistyökäytännöt ja periaatteet, jotka kirjataan kuntakohtaisiin varhaiskasvatussuunnitelmiin. 6.4. Eri kieli- kulttuuritaustaiset lapset Eri kieli- ja kulttuuritaustaisilla lapsilla tarkoitetaan saamelaisia, romaneja, viittomakielisiä ja maahanmuuttajataustaisia lapsia. Näiden lasten varhaiskasvatus järjestetään yleisten varhaiskasvatuspalvelujen yhteydessä siten, että lapsi sijoitetaan tavalliseen lapsiryhmään ja hänen sosiaalisia kontaktejaan ja suomen kielen oppimista tuetaan. Varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa lapsen omaan kieleen ja kulttuuriin liittyvien arvojen ja tapojen huomioon ottamisesta. Ensisijaisesti vastuu lapsen oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on lapsen perheellä. Jämsän seudulla on maahanmuuttajataustaisia lapsia, joiden toisena kotikielenä on venäjä, viro, englanti, ranska ja ruotsi tai sinhala. Vieraskielisten vanhempien ja henkilöstön yhteisen kielen löytäminen on tärkeää, esim. tulkkipalvelujen avulla. 7. Varhaiskasvatussuunnitelma kunnissa 7.1. VASUN toteuttaminen ja arviointi eri hoitomuodoissa / toimintayksiköissä Vasu ohjaa toimintaa koko päivähoidon arjessa. Päivähoidon henkilöstö ja lasten vanhemmat arvioivat sitä säännöllisesti. 7.2. Seutukunnallisen VASUN toteutumisen arviointi Seutukunnallisen VASUN toteutumista arvioidaan ja sitä päivitetään kahden vuoden välein (syksy 2008). Arviointityöryhmä muodostuu molempien kuntien perhepäivähoidon ja päiväkotien edustajista sekä lasten vanhemmista ja ryhmän kokoonkutsujana toimii Jämsän päivähoidon johtaja.