JULKAISUSARJA B: Raportit

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri JULKAISUSARJA B: Raportit Käyttäjälähtöinen Y-talo -hankkeen loppuraportti www.epshp.fi Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri TIINA YLI-KARHU HELINÄ KOTILAINEN ESA NYKÄNEN JANNE PORKKA

Julkaisun tekijät: Tiina Yli-Karhu, KTM, suunnittelija, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Helinä Kotilainen, arkkitehti SAFA, yliarkkitehti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) / Finohta Esa Nykänen, DI, erikoistutkija, Teknologian Tutkimuskeskus VTT Janne Porkka, DI, tutkija, Teknologian Tutkimuskeskus VTT Julkaisun graafisten kuvioiden ja taulukoiden toteutus, opiskelija Pinja Nygren, Graafinen muotoilu, SeAMK Julkaisuvuosi 2011 JULKAISUSARJA B: Raportit ISBN 978-952-452-090-4 (nid.) ISBN 978-952-452-091-1 (pdf) ISSN-L 1796-3818 ISSN 1796-3818 (painettu) ISSN 1796-7032 (verkkojulkaisu)

1 Käyttäjälähtöinen Y-talo -hankkeen loppuraportti HospiCaseY Tiina Yli-Karhu Helinä Kotilainen Esa Nykänen Janne Porkka

3 Tiivistelmä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin tutkimushanke Käyttäjälähtöinen Y-talo (Hospi- CaseY) päättyi elokuussa 2011. Hankkeessa käytettiin virtuaaliympäristöä moniammatillisesti, loppukäyttäjien ja suunnittelijoiden yhteisenä suunnittelufoorumina ja tutkittiin myös erilaisia potilas- ja toimintaprosesseja ja tilojen eri ominaisuuksia virtuaaliympäristössä. Seinäjoen ammattikorkeakoulun ICT-yksikön CAVE-laboratorio mahdollisti tässä hankkeessa virtuaaliympäristön käytön. Käyttäjälähtöisen Y-talon (HospiCaseY) tavoitteena oli soveltaa käyttäjien näkemyksiä hyödyntävää lähestymistapaa Y-talon suunnittelussa ja rakentamisessa. Y-talo (www.y-talo.fi) on erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteinen uusi sairaalarakennus, jonka suunnittelusta ja rakentamisesta vastaa Kiinteistö Oy Seinäjoen Y-talo. Yhtiön omistavat Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (51 %) ja Seinäjoen kaupunki (49 %). Käyttäjälähtöisen suunnitteluprosessin kehittämiseksi virtuaaliympäristön lisäksi tutkittiin myös muita käyttäjän osallistumista tukevia menetelmiä. Vaatimustenhallintatyökalua kehitettiin edelleen. Lisäksi luotiin systemaattinen palautejärjestelmä rakennushankkeiden onnistumisen arvioimiseksi. HospiCaseY-hankkeen käyttäjien osallistumista tukevat tulokset ovat hyödynnettävissä terveydenhuollon peruskorjaus- ja uudisrakennushankkeissa ja myös sovellettavissa muihin rakennuskohteisiin. Hanke jakaantui kahteen osaan: suunnitteluprosesseja kehittävään ja tutkivaan Hospi-CaseY-Process -projektiin ja liiketoimintamalleja kehittävään HospiCaseY-Business -projektiin. Rinnakkaishankkeena oli UKI Arkkitehdit Oy:n hallinnoima liiketoimintahanke, jossa keskityttiin liiketoimintamallien tutkimiseen suunnittelijan näkökulmaa painottaen ja tavoitteena oli kehittää suunnitteluprosessi, jossa hyödynnetään vuorovaikutteista käyttäjälähtöistä virtuaalimallia. Hankkeet kuuluivat Tekesin Tila 2008 2011 -ohjelmaan. Käyttäjälähtöisessä Y-talo -hankkeessa Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ja UKI Arkkitehtien lisäksi ovat mukana Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), VTT, Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja yrityksistä Kiinteistö Oy Seinäjoen Y-talo, Väinö Korpinen Oy, Philips Valaisimet Oy ja Saint-Cobain rakennustuotteet/ Ecophon. Lisäksi UKI Arkkitehtien yhteistyökumppaneina olivat pelialan yritys LudoCraft Oy ja talouspuolen asiantuntijana Intercircum Oy.

5 Alkusanat Teoriassa aina on tiedetty, että toimintatilan suunnittelussa on hyvä kuulla myös tilojen tulevia käyttäjiä. On järjestetty monenmoista suunnittelukokousta ja -ryhmää, joiden avulla suunnittelijat koettavat saada tietoa niiltä, jotka tulevat työskentelemään tilassa. Ongelmana on kuitenkin kommunikaatio: arkkitehtien piirustukset ja tekniset selostukset huonosti kääntyvät sille kielelle, jota hoitajat ja lääkärit ymmärtävät. Suunnittelijat eivät osaa kysyä eivätkä käyttäjät kertoa. HospiCaseY on tehnyt tärkeätä työtä käyttäjälähtöisen sairaalasuunnittelun menetelmien kehittämiseksi. Y-talorakennushankkeen toteutuksen kannalta hanke epäilemättä käynnistyi liian myöhään, mutta nytkin pystyttiin suunnitteluun tuomaan paljon sellaista tietoa, jonka puuttuminen olisi johtanut tulevien käyttäjien tyytymättömyyteen tai nopeisiin ja kalliisiin lisä- ja muutostöihin rakentamisen aikana. HospiCaseY on ollut hanke, jossa on ollut aika paljon erilaisia partnereita ja näkökulmia. Yhteistyö on ollut varsin sujuvaa. Kumppanuus VTT:n ja THL:n kanssa lujittui entisestään. Yritysten aktiivinen panos on ollut olennaisen tärkeätä hankkeen onnistumisen kannalta. Ilahduttava avaus oli opinnäytetöiden kytkeminen hankkeeseen. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirille HospiCaseY on ollut erittäin merkittävä oppimiskokemus. Ensiksikin Evidence based design, näyttöön perustuva suunnittelu on ensimmäistä kertaa tullut asiaksi, jonka merkitystä sairaalassa oikeasti pohditaan, kun mietitään tulevien vuosien muutos- ja peruskorjaustöitä. Toiseksi HospiCaseY ei jäänyt vain eteläpohjalaiseksi tai suomalaiseksi hankkeeksi, vaan sen myötä tapahtui myös tärkeätä kansainvälistä verkottumista. Kansainvälisyyden oppiminen on sairaalan ja maakunnan kehityksen tärkeä elementti. HospiCaseY:n ei ole tarkoitus jäädä viimeiseksi sairaalasuunnittelua kehittäväksi hankkeeksi Seinäjoella. Sairaanhoitopiirin arvio on, että EPSHP, VTT ja THL ovat osoittaneet muodostavansa aika hyvän kehittäjäkonsortion, jonka toivoisi myös tulevaisuudessa jatkavan yhteistyötä. Lähivuosina Suomessa tullaan tekemään paljon niin sairaaloiden uudisrakentamista kuin peruskorjausta ja muutostöitä. HospiCaseY:n kokemuksia voidaan hyödyntää niin Seinäjoella kuin muuallakin. Haasteena vain on syntyneen tiedon tehokas levittäminen. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri kiittää kaikkia niitä organisaatioita ja henkilöitä, jotka ovat olleet toteuttamassa HospiCaseY-hanketta. Sairaanhoitopiirin johtajana haluan erityisesti kiittää suunnittelija Tiina Yli-Karhua, jonka työskentelyä projektipäällikkönä on ollut ilo seurata. Jaakko Pihlajamäki Sairaanhoitopiirin johtaja

7 Sisällysluettelo Tiivistelmä... 3 Alkusanat... 5 Lyhenteet... 8 1. Johdanto... 9 2. Hankkeen tavoitteet... 13 3. Menetelmät... 14 4. Visualisointiteknologia... 15 4.1 Taustaa... 15 4.2 Teknologian kuvaus... 15 4.3 Tilojen valinta... 16 4.4 Tilojen mallintaminen... 17 4.5 Valaistuslaskelmat... 17 4.6 Vierailijat... 17 5. Palaute virtuaalitilasta loppukäyttäjiltä... 20 5.1 Aineiston keruu ja analysointi... 20 5.2 Rakentajien palaute virtuaalitilasta... 28 5.3 Palaute kyselylomakkeiden perusteella... 30 5.4 Tilojen arvioinnin eroja... 36 5.5 Palaute päivystysosastolle suunnitelluista opasteista virtuaalitilassa... 39 5.6 Yhteenveto virtuaalitilan käytöstä... 41 5.7 Muutokset Y-talon suunnitelmiin... 43 6. Palautejärjestelmä (POE)... 46 6.1 Tavoite... 46 6.2 Menetelmä... 47 6.3 Tulokset... 48 6.4 Johtopäätökset... 56 6.5 Virtuaalitilan, palautejärjestelmän ja vaatimustenhallintajärjestelmän liittyminen toisiinsa... 57 7. Vaatimustenhallintatyökalu... 60 7.1 Tavoite... 60 7.2 Menetelmä... 61 7.3 Tulokset... 62 7.4 Johtopäätökset... 64 8. Opinnäytetyöt... 66 8.1 Käyttäjälähtöinen opastus... 66 8.2 Hoitoympäristö vanhusten hyvinvoinnin tukena... 67 8.3 HospiCaseY- Langaton opastusjärjestelmä... 67 8.4 Melu ja melun kokeminen sairaalaympäristössä... 68 8.5 Opastejärjestelmän visuaalisen ilmeen konseptointi Seinäjoen keskussairaalassa... 68 8.6 Virtuaaliympäristö käyttäjälähtöisen suunnittelun apuvälineenä - case Seinäjoen keskussairaalan laajennus... 69 9. Yhteenveto... 70 Lähteet... 75 Liitteet... 78

8 Lyhenteet AR Lisätty todellisuus, Augmented Reality CAVE Tietokoneohjattu virtuaalinen ympäristö, Computer aided virtual environment POE Arviointi käyttöönoton jälkeen, Post Occupancy Evalution TRIAGE Potilaiden luokittelu hoidon kiireellisyyden perusteella (tässä raportissa tila, jossa tämä arviointi tehdään), the sorting of patients according to the urgency of their need for care (in this project, the place where sorting is done) VR Virtuaalitodellisuus, Virtual Reality

9 1. Johdanto FinnWell-ohjelmassa toteutettiin 2007 2008 HospiTool-projekti (VTT, Stakes, FinPro). HospiTool-projektissa kehitettiin käyttäjäkokemiseen perustuvia toimintamalleja ja -prosesseja tilasuunnittelua ja tilojen arviointia varten. HospiTool-projektin keskeinen tulos oli käyttäjien osallistuminen tilojen suunnitteluun ja arviointiin virtuaaliympäristössä. Projektin avulla haettiin uusien teknologioiden ja uusien toimintatapojen välistä synergiaa; tavoitteena oli se, että tilojen loppukäyttäjät voivat osallistua tilojen suunnitteluun ja arvioida niiden toiminnallisia ja esteettisiä ominaisuuksia luotettavasti (Nykänen et al, 2008). Projektin pilottina olivat potilashuoneet (4 erilaista mallia), jotka toteutettiin virtuaalitilaan (CAVE) ja joita käyttäjät kommentoivat tilassa ollessaan. Käyttäjinä tässä kehittämisprosessissa olivat loppukäyttäjät, sekä potilaat että henkilökunta (Wahlström et al, 2010). HospiTool-projektin aikana suunnitteilla olleen Y- talon potilashuoneita käytettiin yhtenä pilottina. Käytännössä HospiTool -projekti vaikutti jo potilashuoneiden suunnitteluratkaisuihin ja tarve käyttäjälähtöisen kehittämisprosessin jatkamiselle oli ilmeinen. Virtuaalitilan käytöstä oli selvää etua eri osapuolille Y-talon suunnittelussa. EPSHP sekä mukana olleet yritykset kiinnostuivat konseptin edelleen kehittämisestä. HospiTool => CASE Y-talo = HospiCaseY (EPSHP ja yritykset) -pohjaiselle Tekes-yritysryhmähankkeelle oli selvä tilaus. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin hallinnoima HospiCaseY-hanke käynnistyi virallisesti vuonna 2009, mutta jo edellisenä vuotena valmistui hankesuunnitelma ja yhteistyökumppanit varmistivat mukaantulonsa hankkeeseen. Hanke jakaantui kahteen rinnakkaishankkeeseen, joista toinen oli tutkimuspainotteinen sairaanhoitopiirin hanke ja toinen liiketoimintapainotteinen UKI Arkkitehtien hanke. HospiCaseY tutkimushankkeessa käyttäjänäkökulmaa kehitettiin yhteistyössä hankeosapuolten ja loppukäyttäjien kesken. Loppukäyttäjiä hankkeessa olivat sairaalan henkilökunta, kuten hoitajat, lääkärit, toimistotyöntekijät ja rakennuksen ylläpitoon ja huoltoon osallistuvat työntekijät. Mukana hankkeessa olivat myös Y-talon suunnittelijat ja urakoitsijat. Aikataulun ja voimavarojen vuoksi loppukäyttäjistä jouduttiin jättämään potilaat pois lukuun ottamatta esteettömän rakentamisen toimikuntaa. HospiTool hankkeessa myös potilaita haastateltiin virtuaalitilassa Laajemmin alalla käytetään loppukäyttäjien tuomisesta mukaan suunnitteluprosessiin termiä osallista-

10 va suunnittelu. Lähestymistapaa kehittivät Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri (EPSHP), Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Valtion teknillinen tutkimuslaitos (VTT). Tuloksia hyödynnettiin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ja Seinäjoen kaupungin yhteishankkeessa, Y-talo (kuva 1), joka valmistuu vuonna 2012. Y-talon kerrosala on 33 780 m². Siinä on neljä toiminnallista kerrosta ja siihen siirtyy parisenkymmentä Etelä- Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ja Seinäjoen terveyskeskuksen yksikköä. Y-talo valmistuu kesällä 2012 ja käyttöönotto tapahtuu syksyn 2012 aikana. Kuva 1. Y-talo syyskuussa 2011. (Kuva: Risto Lindqvist) HospiTool-hankkeen myönteiset kokemukset virtuaaliympäristön käytöstä herättivät ajatuksen käyttää HospiCaseY-hankkeessa menetelmää moniammatillisesti, loppukäyttäjien ja suunnittelijoiden yhteisenä suunnittelufoorumina ja tutkia sekä erilaisia potilaiden hoitoprosesseja että tilojen eri ominaisuuksia. Y-talon tuleva henkilökunta pääsi tutustumaan suunnitteluvaiheessa virtuaalisiin potilas- ja vastaanottohuoneisiin sekä päivystyskeskuksen tiloihin. Loppukäyttäjät antoivat arkkitehdin suunnitelmista palautetta virtuaaliympäristössä eli Seinäjoen ammattikorkeakoulun CAVE-laboratoriossa. Visualisointiteknologia, verrattuna perinteiseen piirustusten tarkasteluun, auttoi käyttäjiä ymmärtämään suunnitelmien sisällön, koska he voivat arvioida kokemustaan virtuaalitilassa ollessaan.

11 Lisäksi he voivat sen avulla arvioida tiloja eri käyttäjien näkökulmista. Hankkeessa saatujen kokemusten mukaan teknologia tukee toimintaympäristön innovaatioiden kehittämistä. Tietoa kerättiin lisäksi nauhoittamalla ja videoimalla käyttäjäkommentit. Keskustelut purettiin kirjallisiksi ja analysoitiin. Virtuaalitilassa käytyään osallistujat täyttivät kyselylomakkeen. Virtuaaliympäristön käytön lisäksi tutkittiin myös muita käyttäjän suunnitteluun osallistumista tukevia menetelmiä suunnitteluprosessissa. Käyttäjiltä saatavia tilojen ominaisuuksia ja vaatimuksia kuvaavia kommentteja hyödynnettiin vaatimustenhallintatyökalun kehittämistyössä. Suunnitteluprosessin kehittämisen lisäksi luotiin ja testattiin systemaattista käyttäjälähtöistä palautejärjestelmää (POE) rakennushankkeiden onnistumisen arvioimiseksi. Sekä vaatimustenhallintamenetelmässä ja palautejärjestelmässä hyödynnettiin näyttöön perustuvan suunnittelun tutkimuksia eli Evidence Based Designia (EBD). Palautekyselyä testattiin neljässä jo päättyneessä sairaanhoitopiirin rakennusprojektissa. (Kuvio 1). Hankkeen aikana valmistui yksi diplomityö ja viisi ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä, joissa tutkittiin hankkeen teemoja. Kuvio 1. Osallistava suunnittelu Y-talo -hankkeessa.

12 HospiCaseY-hankkeen käyttäjien osallistumista tukevat menetelmät ovat hyödynnettävissä terveydenhuollon peruskorjaus- ja uudisrakennushankkeissa ja myös sovellettavissa muihin rakennuskohteisiin.

13 2. Hankkeen tavoitteet Hankesuunnitelman mukaan hankkeen tavoitteet olivat: 1. Saada Y-talon tilat ja prosessit (mm. yhteispäivystyskeskus) paremmin tukemaan toisiaan, muun muassa testaamalla toimintoja ja esimerkiksi esteettömyyttä eri käyttäjäryhmillä virtuaalimallissa. Virtuaaliympäristöön mallinnetaan ainakin päivystyskeskuksen triage ja paaripaikka, lääkärien vastaanottohuone sekä potilashuone jossakylpyhuone. Prosessin osia tutkitaan erikseen AMK -opiskelijoiden opinnäytetöissä (sosiaali- ja terveysala, ICT, rakentaminen, kulttuuri). Lisäksi hyödynnetään näyttöön perustuvan suunnittelun (Evidence based design) tuloksia. 2. Soveltaa vaatimusten hallintaan perustuvaa suunnitteluprosessia rinnakkain sairaalan suunnittelun kanssa kriittisillä tilakokonaisuuksilla mm. päivystyskeskus. 3. Kehittää yhdessä oppimalla yritysten prosesseja ja liiketoimintamalleja, jossa kaikki osapuolet voivat osallistua suunnitteluun ja suunnitteluprosessin kehittämiseen. Hankkeen tavoitteet, menetelmät ja tulokset on kuvattu kaaviossa 2. Kuvio 2. Hankkeen tavoitteet, menetelmät ja tulokset.

14 3. Menetelmät CAVE -laboratorio tyyppisen virtuaalitilan tärkein ominaisuus on sen oikea mittakaava eli kokemus lähes todellisesta tilasta. Tilassa voi liikkua itse jonkin verran ja kulkea pitempiä etäisyyksiä avaruushiiren avulla. Toinen merkittävä asia on virtuaalimallin laatu; tiloihin mallinnettiin myös oikea valaistus ja varjot, pintastruktuurit sekä värit ja ikkunamaisemat kalusteitten ja varusteiden lisäksi. Hankkeessa mallinnettiin kolme tilakokonaisuutta, joita olivat: 1) vastaanottohuone (18 m²), 2) potilashuone (26,5 m²) sekä 3) päivystyskeskus (kaiken kaikkiaan noin 1100 m²:n kokonaisuus). Nämä tilakokonaisuudet valittiin mallinnettaviksi, koska sekä vastaanottohuone että potilashuone ovat toistuvia yksiköitä. Y-taloon tulee 111 vastaanottohuonetta ja 94 potilashuonetta. Päivystyskeskus puolestaan on uudenlainen yksikkö, jonka suunnitteluun liittyi monia toiminnallisia kysymyksiä. Loppukäyttäjät vierailivat virtuaalitiloissa pieninä ryhminä (focus groups, esimerkiksi Bryman & Bell 2003, sivu 368), joiden koko oli keskimäärin 6-10 kävijää. Käynnit kestivät tunnin tai hieman alle. Kaikki virtuaalitilassa käydyt keskustelut äänitettiin ja videoitiin. Tilanteita myös valokuvattiin. Käynnin jälkeen jokaiselle kävijälle annettiin täytettäväksi kyselylomake, jolla kävijä arvioi tilojen ominaisuuksia systemaattisesti. Usean menetelmän käytöllä haluttiin varmistaa arviointien kattavuus myös tutkimuksen näkökulmasta. Samalla kävijät antoivat palautetta menetelmän hyödyllisyydestä. Taulukko 1. Tiedonkeruu- ja analyysimenetelmät. * 44 äänitettä kaiken kaikkiaan mukaan lukien viisi urakoitsijoiden vierailua ja viisi käyntiä opasteiden arviointiin päivystyskeskuksessa.

15 4. Visualisointiteknologia 4.1 Taustaa Käyttäjälähtöinen Y-talo - hankkeen lähestymistapa on jatkoa HospiTool -hankkeelle, joka oli osa Tekesin FinnWell -ohjelmaa. Moniammatillisuus sekä tilojen kertakäyttäjien että maallikkojen saaminen mukaan suunnitteluun on ymmärrettävä ja tärkeä tavoite. Tilojen ja niissä olevien kalusteiden ja varusteiden suunnittelu 3D -mallina tukee käyttäjien kommentointia ja tilojen ja tuotteiden kehittämistä mallin pohjalta. Käyttäjien kommentointi tulee mahdolliseksi, kun 3D -malli (tiedosto) viedään virtuaaliympäristöön. Virtuaalitodellisuus (Virtual Reality, VR) on käyttäjälle todellisuuden kaltainen kokemus ympäristössä, jonka mittakaava on 1:1. Toisenlainen virtuaalinen kokemus (Augmented reality eli lisätty todellisuus, AR) saadaan myös aikaan siten, että esimerkiksi kämmentietokoneen näytöltä tarkkaillaan todellisen ympäristön reaaliaikaista videokuvaa, johon on lisätty virtuaalisia komponentteja (esim. kalusteita). Virtuaalitodellisuus tässä ei siis tarkoita esimerkiksi tietokoneen tai television ruudulta katsottavaa jossain pienennetyssä mittakaavassa esitettävää 3D -mallia. Se ei täytä täyden luonnollisen mittakaavan mahdollistamaa uppoutumisen tunnetta (immersiivisyys). 4.2 Teknologian kuvaus CAVE (Computer Aided Virtual Environment tai Computer Automated Virtual Environment), jota käytetään tässä tutkimuksessa, on yksi edellisessä luvussa mainittu 1:1 mittakaavassa toimiva virtuaaliympäristö. CAVE on kehitetty Illinoisin yliopistossa Chicagossa. Kehittäjistä tunnetuimmat ovat Carolina Cruz-Neira, joka on tehnyt väitöskirjan aiheesta. HospiCaseY -hankkeen virtuaaliympäristössä testatut osuudet on toteutettu Seinäjoen ammattikorkeakoulun CAVE-laboratoriossa. CAVE on käytännössä huone, joka muodostuu puoliläpäisevistä seinistä, lattiasta ja katosta. Pintoihin heijastetaan ulkopuolelta tietokoneen grafiikkakorteilla muodostettua stereokuvaa, joka muuttuu stereolaseilla katsottuna kolmiulotteiseksi, luonnollisen kokoiseksi ympäristöksi. CAVE:n ympärillä on isompi, pimennetty huone, jossa

16 on projektorit. Tässä hankkeessa käytetyssä CAVE:ssa on yhteensä viisi pintaa, joille kuva muodostetaan. Seinän koko on 3,0 x 2,5 metriä. CAVE:ssa paikannetuilla stereolaseilla katsottaessa katsoja voi esimerkiksi kurkistaa vuoteen alle, koska tietokone laskee kolmiulotteista stereokuvaa reaaliajassa paikannetun pisteen perspektiivistä katsoen. CAVE:ssa voi olla yhtäaikaisesti useita henkilöitä stereolaseineen, mutta tietokone tuottaa optimin virtuaalisen kuvan vain yhdelle henkilölle, jonka paikannuksen mukaan kuva muodostetaan. Muut samanaikaisesti CAVE:ssa olevat henkilöt näkevät melkein oikeanlaisen perspektiivin sitä paremmin mitä lähempänä ovat paikannettujen stereolasien käyttäjää. Kuva 2. Seinäjoen ammattikorkeakoulun CAVE ulkoapäin. (Kuva: Esa Nykänen) 4.3 Tilojen valinta Käyttäjälähtöinen Y-talo -hankkeen visualisoitaviksi ja CAVE:en siirrettäväksi tiloiksi valittiin sellaisia tiloja, joita on paljon kuten potilashuone ja vastaanottohuone. Tällöin käyttäjäpalautteen avulla poistetuista virheistä saadaan eniten hyötyä. Toisaalta valittiin visualisoitaviksi tilakokonaisuudet, joista tarvitaan toiminnallisia kommentteja, esimerkiksi triagen ja sisätautimoduulin opastuksesta (yhteispäivystyksen vastaanotto). Tällöin voidaan korjata virheitä, jotka vaikuttavat moniin eri työntekijöihin tai potilaisiin ja omaisiin.

17 4.4 Tilojen mallintaminen UKI Arkkitehdit toimittivat hankkeen käyttöön 3D arkkitehtimallit, jotka sisälsivät arkkitehtisuunnitelmien lisäksi valittujen huoneiden: kiintokalusteet varusteet kaasu- ja sähköpisteet valaisimet tekstiilit irtokalusteet. 4.5 Valaistuslaskelmat Arkkitehtimallit siirrettiin edelleen 3d Studio MAX -ohjelmaan VTT:llä. Tavoitteena oli viimeistellä mallit siten, että kävijöille syntyy kokemus tilan sisällä olemisesta ja uppoutumisen (immersiivisyys) kokeminen paranee. HospiTool -projekteista on opittu, että tilan luonnollisena kokeminen edellyttää valaistuksen jakautumista oikein. Tämä tarkoittaa käytännössä sekä luonnonvalon että keinovalon mahdollisimman hyvää valaistuslaskentaa, jolloin valon suunta ja intensiteetti vaikuttavat syntyviin valoihin ja varjoihin kuten todellisuudessa. Esimerkiksi, jos valo osuu värilliseen pintaan (seinä, lattia, kaluste tms.), se heijastuu siitä pinnan mukaan värjäytyneenä ja heijastuu siitä edelleen muihin pintoihin ja niin edelleen. Tällainen valaistuslaskenta vaatii paljon laskentatehoa, eikä siksi ole vielä edes mahdollista reaaliajassa. Valaisimien valmistajien (tässä hankkeessa Philips) toimittamien valonjakotiedostojen avulla voidaan tehdä mahdollisimman todenmukainen valaistuslaskelma nimenomaan suunnitelmissa käytettyjen valaisimien mukaan. Vaikka valaisimien ulkonäköä ei olisi mallinnettu tarkkaan, eikä se immersiivisyyden kannalta ole välttämätöntä, valaisimien tuottama valaistus vaikuttaa käyttäjien arvioihin virtuaalitilassa. 4.6 Vierailijat Hankesuunnitelman mukaan tavoitteena oli noin 50 eri käyttäjäryhmän edustajan vierailu virtuaalitilassa. Lopulta vierailijoita oli noin 280:

18 hoitohenkilökuntaa Seinäjoen terveyskeskuksesta, Seinäjoen keskussairaalasta ja Seinäjoen ammattikorkeakoulusta sairaanhoitopiirin tekniikan ja tilahallinnan henkilökuntaa turvallisuuspäälliköt hygieniahoitajat terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin johtoryhmät Y-talon projektiryhmä urakoitsijat esteettömän rakentamisen toimikunta. Lisäksi virtuaalitilassa vieraili toista sataa seminaariosallistujaa hankkeen aikana. Seuraavissa kuvissa 3-4 on esitelty käyttäjien vierailuja virtuaalitiloissa. Ryhmissä oli useimmiten eri ammattien edustajia, esimerkiksi viisi henkilöä jotka keskustelivat vilkkaasti tilan ominaisuuksista. Kuva 3. Vastaanottohuoneen kalusteita ja sijoitusta tutkitaan tarkkaan. (Kuva: Esa Nykänen)

19 Kuva 4. Päivystyskeskuksen ilmoittautumispisteen virtuaalimalli. (Kuva: Esa Nykänen)

20 5. Palaute virtuaalitilasta loppukäyttäjiltä 5.1 Aineiston keruu ja analysointi Virtuaalitilassa käynnit toteutettiin siten, että ryhmä asettui CAVE:n etuosaan ja suunnittelija kertoi, mihin tilaan mentiin ja mitä tilassa on suunniteltu tapahtuvaksi. Yhdellä testaajista oli paikannetut suljinlasit silmillään ja muut asettuivat hänen lähelleen, jolloin koettu tila ja kuva olivat kaikille lähes sama. Suljinlasien käyttäjää vaihdettiin käyntien aikana, että mahdollisimman moni sai kokea paikannuksen. Suunnittelija ei ottanut ratkaisuihin kantaa, vaan selosti mahdollisimman neutraalisti. Yksi tutkijoista ohjasi avaruushiirellä liikkumista tiloissa testaajien oman liikkumisen lisäksi. Loppukäyttäjät / testaajat kommentoivat vapaamuotoisesti kaikkia tilan ominaisuuksia. Käynnin jälkeen syntyi yleensä vilkas keskustelu, jonka yhteydessä vielä täytettiin kyselylomake. Kuva 5. Haastattelu käynnissä virtuaalitilassa. (Kuva: Esa Nykänen) Ryhmähaastatteluja äänitettiin 34 kpl. Potilashuonetta ja siihen liittyvää kylpyhuonetta käsiteltiin kymmenessä äänitteessä, vastaanottohuonetta 13 äänitteessä ja päivystyskeskusta 17 äänitteessä. Jotkut ryhmistä testasivat jopa kaikkia kolmea virtuaalitilaa. Lisäksi järjestettiin viisi käyntiä, joissa testattiin opasteita, ja viisi käyntiä rakentajille. Nämä käynnit on analysoitu erikseen, mutta samoilla menetelmillä kuin muutkin käynnit.

21 Käyntien ja haastattelujen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tilojen ominaisuudet tai toiminnalliset tekijät olivat käyttäjien kannalta tärkeitä. Myös tärkeää tutkimuksen osalta oli se, mitä tilojen ominaisuuksia käyttäjät pystyivät virtuaaliympäristössä kommentoimaan. Äänitteet purettiin ja teksti analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä temaattista sisällön analyysiä. Sisällön analyysissä löydettiin kaikkiaan 14 pääteemaa. Kun niiden sisältö analysoitiin tarkemmin, pääteemojen sisältä löytyi kaikkiaan 26 alateemaa. Pääteemat ja alateemat on esitelty taulukossa 2. Pääteemoissa ja alateemoissa on samoja otsikoita, koska havainto saattaa ensisijaisesti liittyä esim. suunnitteluun, mutta koskea tarkemmin analysoitaessa vaikkapa kalusteita tai ergonomiaa. Havaintoja oli yhteensä lähes 4600 kpl (34 haastattelusta). Taulukko 2. Analyysin teemat ja alateemat. Jotkut erityisesti alateemoista olivat sellaisia, ettei niitä virtuaalitilassa pystytty kokemaan, mutta siitä huolimatta ne esiintyivät keskusteluissa, esim. ikkunoiden avattavuus ja akustiikka. Vastaanottohuoneiden (kuva 5) osalta pääteemoista nousivat esille eniten kalusteet, varusteet ja tilasuunnittelu (kuvio 3). Alateemojen avulla selvitettiin tarkemmin, mihin huomiot tilasuunnittelussa kiinnittyivät. Eniten puhuttiin sijoituksista, jonkun kalusteen tarpeesta ja sen tyypistä. Kalusteista puhuttaessa tärkeysjärjestys oli kalusteen tyyppi, sen tarve ja kolmanneksi sijoitus (kuvio 4). Varustuksesta puhuttaessa sijoitus ja tarve olivat yhtä tärkeitä ja kolmannella sijalla varusteen tyyppi. Virtuaalitilan

22 käytöstä keskusteltaessa eniten kommentoitiin sen hyödyllisyyttä ja sitten siirryttiin yleensä keskustelemaan tilan kalusteista ja erilaisista tarpeista. Kuva 5. Vastaanottohuoneen virtuaalimalli. (Kuva: UKI Arkkitehdit Oy) Kuvio 3. Vastaanottohuoneen analyysin pääteemat.

23 Kuvio 4. Vastaanottohuoneen kalustekommenttien sisältö. Potilashuoneiden (kuva 6) osalta pääteemoista tärkeimmiksi nousivat varusteet, kalusteet ja kolmanneksi virtuaalitila ja vasta sen jälkeen tulivat värit ja tilasuunnittelu (kuvio 5). Kalusteissa keskusteluttivat niiden tyyppi ja tarve. Varusteissa huomiota keräsivät tyyppi ja sijoitus eniten ja tarve lähes yhtä paljon (kuvio 6). Virtuaalitilaan liittyviä yleishuomioita tuli paljon.

24 Kuva 6. Potilashuoneen virtuaalimalli. (Kuva: UKI Arkkitehdit Oy) Kuvio 5. Potilashuoneen ja kylpyhuoneen analyysin pääteemat.

25 Kuvio 6. Potilashuoneen varusteiden alateemat. Kuvio 7. Kylpyhuoneen analyysin pääteemat. Potilashuoneeseen liittyvän kylpyhuoneen varusteista keskusteltiin paljon. Kommentit koskivat tyyppiä, sijoitusta ja tarvetta. Kylpyhuoneen tilasuunnittelussa puhuttivat sijoitukset, tilamitoitus ja tyyppi. Pieneksi tilaksi kylpyhuone keräsi runsaasti kom-

26 mentteja, 534, verrattuna potilashuoneesta tehtyihin havaintoihin, joita oli 758. Tämä osoittaa, miten kriittisiä kylpyhuoneen ominaisuudet ovat toiminnalle (kuvio 7). Päivystyskeskuksesta oli CAVEen mallinnettu sisääntulo (kuva 7), potilaiden vastaanotto henkilökunnan työtiloineen (triage) sekä käytävä- ja odotustiloja, sisätautien tehoyksikkö valvonta- ja tehopaikkoineen (15 ja 5 kpl) ja niiden yhteinen henkilökunnan työtila, kaikkiaan noin 1100 m². Kuva 7. Päivystyskeskuksen virtuaalimalli. (Kuva: UKI Arkkitehdit Oy)

27 Kuvio 8. Päivystyskeskuksen analyysin pääteemat. Päivystyskeskuksen pääteemoista ehdottomasti tärkeimmäksi nousi tilasuunnittelu (kuvio 8). Tilasuunnittelun alateemoista ykkönen oli toiminta ja sen jälkeen eri asioiden sijoitukset ja tarve. Tilasuunnittelua huomattavasti vähemmän kommentteja keräsivät varusteet, joiden tyyppiä, tarvetta ja sijoituksia kommentoitiin kuitenkin runsaasti. Kolmanneksi pääteemaksi tuli kalustus, alateemoina tyyppi, tarve ja sijoitus. Virtuaalitilan käytön osalta päivystyskeskus antoi eniten aihetta pohdiskella edelleen toimintoja sekä lisäksi virtuaalitilan hyödyllisyyttä ja tilasuunnittelua.

28 Kuvio 9. Päivystyskeskuksen tilasuunnittelun alateemat. Tilasuunnittelua arvioitiin päivystyskeskuksen osalta enemmän kuin vastaanottohuoneen ja potilashuoneen tilasuunnittelua (kuvio 9). Tämä on mielenkiintoista, koska kysymys on melko ison kokonaisuuden hahmottamisesta ja siinä liikkumisesta. Havainnot sisälsivät myös paljon roolin vaihtoa, asettumista joko henkilökunnan tai asiakkaan asemaan. Toimintaprosessien arviointi oli sujuvaa ja suunnittelijoille asetettiin kiperiä kysymyksiä. Tämä osoittaa virtuaalitilan soveltuvan kokonaisten toimintayksiköiden ja toimintaprosessien arviointiin, eikä ainoastaan yksittäisissä tiloissa tapahtuvien toimintojen ja tilojen konkreettisten ominaisuuksien kuten kalusteiden sijoitusten ja varustuksen arviointiin. 5.2 Rakentajien palaute virtuaalitilasta Viiden rakentajista koostuneen ryhmän äänitteet purettiin ja analysoitiin muiden äänitteiden tapaan. Aineisto oli kuitenkin suppeampi kuin loppukäyttäjien äänitteistä saatu materiaali. Käynneistä ei eroteltu eri tiloista annettuja kommentteja. Aineisto analysoitiin ainoastaan pääteemojen tasolla, jotka olivat hieman erilaiset kuin muilla ryhmillä (kuvio 10).

29 Kuva 8. Urakoitsijoiden edustajia virtuaalisessa Y-talossa. (Kuva: Esa Nykänen) Suuri osa kommenteista sisälsi vertailua työmaalla ja virtuaalitilassa nähdyn välillä. Esille otettiin kysymyksiä, jotka olivat mietityttäneet jo työmaalla. Varusteita ja niiden sijoituksia kommentoitiin eniten näissäkin ryhmissä. Seuraavaksi eniten oli huomiokommentteja muodossa ahaa, näinkö se täällä onkin. Virtuaalitilan arvioitiin olevan hyödyksi erityisesti suunnittelun alkuvaiheissa ja etenkin henkilöille, jotka eivät ole tottuneet hahmottamaan tiloja piirustuksista. Virtuaalitiloja katsottiin myös oman ammattinäkökulman kautta, esim. miten ilmastointi näkyy tiloissa.

30 Kuvio 10. Rakentajien kommentit CAVEssa kaikista tiloista yhdessä. 5.3 Palaute kyselylomakkeiden perusteella Kyselylomakkeen palautti 187 henkilöä ja niistä käsiteltiin 158. Lomakkeet analysoitiin käyttäen SSPS -ohjelmaa. Vastaajista oli naisia 118 ja miehiä 32, kahdeksalta puuttui tämä taustatieto. Hoitajia oli 91, lääkäreitä 15 ja muun ammatin edustajia 40, kahdeltatoista ammattiryhmätieto puuttui. Hieman yli puolet vastaajista kuului ikäryhmään 36-50 vuotta, ikäryhmään 51-65 kuului hieman enemmän kuin ryhmään 20-35 vuotta. Lomake oli strukturoitu ja kysymykset / tilojen ominaisuudet oli ryhmitelty tavallisimmin käytettyjen tilan fyysisten ja toiminnallisten ominaisuuksien mukaan. Kysymykset oli jaettu kahdeksaan osioon, joiden alla oli 2-6 väitettä (liite 1). Niihin vastattiin asteikolla: täysin samaa mieltä, lähes samaa mieltä, en osaa sanoa, melko eri mieltä ja täysin eri mieltä. Osiot ja niihin kuuluvat väitteet käsittivät seuraavat ominaisuudet: ensivaikutelma /miellyttävyys, toimivuus tila / riittävyys, muoto, esteetön liikkua, työskennellä kalusteet ja laitteet / sijoitus, toimivuus, tyyppi, määrät, säilytystila varusteet / toimivuus, sijoitus, pistorasiat, kaasut värit ja valaistus / miellyttävyys, riittävyys toimivuus / soveltuvuus, ergonomisuus, turvallisuus viihtyisyys / tila, kalusteet, yksityisyys, työrauha, näkymä, päivänvalo

31 CAVE / hyödyllisyys, todenmukaisuus, kommentoinnin helppous, ryhmässä työskentely. Tulokset ryhmiteltiin potilashuoneen, vastaanottohuoneen ja päivystysyksikön osalle. Kaikkien vastaajien arviot CAVE -malleista yhteisesti on näytetty seuraavassa kuviossa 11. Kuvio 11. Lomakearviot CAVEssa (kaikki tilat). Arviot ovat yllättävänkin myönteisiä. Lähes kaikkien ominaisuuksien osalta 80-90 prosenttia vastaajista on ollut täysin tai lähes samaa mieltä väitteen kanssa. Hieman eroja vastauksissa ovat aiheuttaneet toimivuus, esteettömyys, ergonomia, kalusteet, yksityisyys ja työrauha.

32 Kuvio 12. Ikäryhmien väliset erot CAVEssa. Täysin samaa mieltä olevat (kaikki tilat). Ikäryhmien välillä täysin samaa mieltä olevien arvioissa on hieman eroja (kuvio 12). Näyttäisi siltä, että nuorin ryhmä on kriittisin toimivuuden, esteettömyyden, valaistuksen, yksityisyyden ja työrauhan suhteen. Vanhin ryhmä vaikuttaisi hyvinkin tyytyväiseltä lähes kaikkiin tilojen ominaisuuksiin tilojen miellyttävyyttä lukuun ottamatta ja keskimmäisen ryhmän arvio sijoittuu useimmiten näiden kahden ryhmän välille.

33 Kuvio 13. Ikäryhmien väliset erot CAVEssa. Täysin ja lähes samaa mieltä olevat (kaikki tilat). Kun laskettiin yhteen täysin ja lähes samaa mieltä olevien määrät, ikäryhmien väliset erot tasoittuivat (kuvio 13). Vanhin ikäryhmä on kriittisin tilan riittävyyden suhteen, mutta pitää tiloja viihtyisimpinä kaikista ryhmistä. Nuorin ikäryhmä on kriittisin yksityisyyden toteutumisen ja kalusteiden suhteen. Kaiken kaikkiaan arviot ovat kuitenkin hyvin myönteisiä, noin 75-100 prosenttia kaikista ryhmistä pitää kaikkia tilojen ominaisuuksia (CAVE:ssa arvioituina) täysin tai lähes myönteisinä. Eroja syntyy vasta kun katsotaan tilakohtaisia arvioita.

34 Kuvio 14. Lomakearviot vastaanottohuoneista CAVEssa (kaikki ikäryhmät). Vastaanottohuonetta pitivät kaikki siellä käyneet täysin tai lähes miellyttävänä ja viihtyisänä (kuvio 14). Esteettömyyden suhteen tila sai huonoimmat arviot, vain n. 65 prosenttia piti sitä täysin tai lähes esteettömänä. Eniten tämä johtui tutkimuspöydän ympäristön ahtaudesta ja säilytyskalusteiden koosta tai sijoituksista. Turvallisuus, värit, valaistus, kalusteitten miellyttävyys ja yksityisyyden toteutuminen saivat myös 90-95 prosentin arviot (täysin tai lähes samaa mieltä). Vähän heikompia arvioita annettiin tilan riittävyydelle, ergonomialle, toimivuudelle ja työrauhan toteutumiselle, 80-85 prosenttia oli täysin tai samaa mieltä -arvioita. Tilan sisustusta voitiin kommenttien jälkeen vielä muuttaa, mikä olikin tärkeätä, koska kysymys on toistuvasta tilayksiköstä, n. 110 vastaanottohuonetta. Toki osa kalusteista on irtokalusteita, joita siirretään käyttäjän tarpeiden mukaan.

35 Kuvio 15. Lomakearviot potilashuoneista CAVEssa (kaikki ikäryhmät). Arviot potilashuoneesta olivat vielä myönteisempiä kuin vastaanottohuoneen arviot (kuvio 15). Täysin tai lähes samaa mieltä arvioista suurempi osa oli täysin samaa mieltä. Noin 95 prosenttia arvioijista piti potilashuonetta turvallisena, miellyttävänä, toimivana, ergonomisena ja tilaa riittävänä. Värit, valaistus, viihtyisyys, kalusteiden miellyttävyys, yksityisyys ja työrauha toteutuivat täysin tai lähes. Vain esteettömyyden suhteen jäi hieman epäröintiä (alle 90 prosenttia).

36 Kuvio 16. Arviot päivystystiloista CAVEssa (kaikki ikäryhmät). Päivystystilojen arvioinnissa syntyi eniten hajontaa (kuvio 16). Lähes samaa mieltä olevien osuus oli selvästi suurempi täysin tai lähes samaa mieltä olevien luokassa. Se näkyi erityisesti tilojen toimivuutta, esteettömyyttä, kalusteiden miellyttävyyttä, yksityisyyden huomioimista ja työrauhaa arvioitaessa. Myös värit herättivät vilkasta keskustelua. Kuitenkin lähes 95 prosenttia arvioijista piti tiloja täysin tai lähes miellyttävinä ja toimivina. Yksityisyydestä, työrauhasta ja kalusteiden miellyttävyydestä vajaa 70 prosenttia oli täysin tai lähes samaa mieltä. Tilojen riittävyydestä, esteettömyydestä, ergonomiasta ja viihtyisyydestä noin 90 prosenttia oli täysin tai lähes samaa mieltä. Väreistä, turvallisuudesta ja valaistuksesta noin 80 prosenttia oli täysin tai lähes samaa mieltä. 5.4 Tilojen arvioinnin eroja Päivystysyksikkö poikkesi toisista arvioinnin kohteista kooltaan. Arvioitavaa oli sen vuoksi myös enemmän. Oli arvioitava toimintaprosessien kulkua ja useampien henkilöiden osallistumista toimintoihin kuin yksittäisissä huoneissa. Terveyskeskuksen ja erikoissairaanhoidon yhteistyö ja suunnittelun kuluessa tapahtuneet muutokset antoi-

37 vat lisähaastetta arvioinnille. Päivystysyksikön suunnitelma ei ollut vielä niin pitkälle hioutunut kuin vastaanottohuoneen ja potilashuoneen. Tältä kannalta CAVE -arvioinnit tulivat oikeassa vaiheessa eli pystyttiin vaikuttamaan enemmän kuin vastaanottohuoneen ja potilashuoneen suunnitteluun. Potilashuonetta ja sen vaihtoehtoja oli hiottu jo edellisen Hospitool -projektin aikana. Huoneen arvioinnin helppouteen ja myönteisyyteen saattoi vaikuttaa tilan tuttuus. Pienemmän tilan arviointi on tavallaan helpompaa, mutta toisaalta pientä tilaa arvioitaessa voidaan mennä yhä tarkempiin yksityiskohtiin. Tämä näkyy lomaketta paremmin CAVE-äänitteiden analyysissä. Arvioinnin konkreettisuutta kuvaa lainaus potilashuonemallissa tehdystä äänitteestä: Suunnittelija: Väriseinällä on koukut tässä kaappien vieressä, jossain vaiheessa tuli ehdotusta, että jos tässä olisi molemmille sängyille oma koukkunsa. Arvioija 1: ei olisi huono kyllä Suunnittelija: Mitä noissa koukuissa pidetään? Arvioija 2: päivätakkia esimerkiksi, vieraiden takit siinä mielessä jos ajattelee, että koukut on eri paikoissa, niin tulee kaapit olemaan eri paikoissa myös, koska siinä on tavallaan kun riisuu ja vaihtaa vaatteet niin laittaa aamutakin tai jonkin päälle niin se on tavallaan siinä mielessä aika hyvä olla vierekkäin eikä eri paikoissa Arvioija 3: kaapit on varmaan kumminkin tuolla kaikista paras, sitten jos on tuolla ikkunan puolella niin varjostaa aika paljon, ahdistaa tuota paikkaa, tekee ahtaaksi tuota sänkyjen edustaa Arvioija 4: joillakin osastoilla on tuossa keskellä niin ne on kyllä mitä noloimmassa paikassa. Lomakkeiden avoimissa kommenteissa vastaanottohuoneesta tuli eniten kommentteja, jotka koskivat sekä kiintokalusteita että irtokalusteita, säilytystarpeita, toimivuutta ja värejä. Potilashuoneesta tuli muutamia kommentteja varusteisiin ja kalusteisiin sekä väreihin. Kylpyhuoneesta kommentoitiin varusteita. Päivystyskeskuksen osalta

38 lisäkommentit koskivat esteettömyyttä, varusteita, kalusteita, siivottavuutta, toimivuutta, yksityisyyttä ja värejä. Lomakkeen lopussa kävijöitä pyydettiin arvioimaan kokemustaan virtuaalitilasta neljällä väittämällä: Käynti on hyödyllinen. Tila tuntui todelliselta. Tilojen kommentointi oli helpompaa. Arviointi ryhmässä on hyvä menetelmä. Kuvio 17. Tilojen arviointi CAVEssa kyselylomakkeiden mukaan. Kyselylomakkeiden mukaan (kuvio 17) yli 70 prosenttia kävijöistä oli täysin samaa mieltä virtuaalitilan hyödyllisyydestä ja ryhmässä arvioinnista. Samaa tai lähes samaa mieltä oli yli 90 prosenttia. Tila tuntui todelliselta noin 65 prosentin mielestä ja lähes todelliselta 30 prosentin mielestä. Tilan kommentointia piti helppona tai melko helppona yhteensä noin 90 prosenttia.

39 5.5 Palaute päivystysosastolle suunnitelluista opasteista virtuaalitilassa Opastus on terveydenhuollon tiloissa käyttäjän kannalta yksi stressin aiheuttajista, jos se ei toimi. Ihmiset havainnoivat ympäristöään eri tavoin ja käyttävät eri aisteja. Myös tiedon omaksuminen eri henkilöillä vaihtelee tilanteesta riippuen. Sairaalakäyntiin liittyy usein joku jännittävä asia, joka voi heikentää kenen tahansa ympäristön havainnointia. Stressi vaikuttaa tutkimusten mukaan myös hoidon tuloksellisuuteen. (Ulrich et al. 2008). Opastuksessa pitää ottaa huomioon kaikki käyttäjäryhmät. Huono opastus ei saa tehdä ympäristöstä esteellistä millekään ryhmälle; ei heikkonäköisille tai -kuuloisille, ei lyhytkasvuisille tai pyörätuolin käyttäjille, ei kenellekään keskiverrosta poikkeavalle. Osa opastuksesta on tarpeen myös henkilökunnalle, vaikka on kysymys omasta työpaikasta. Hyvin suunniteltu ympäristö hoitaa osan opastuksesta itsestään. Rakennuksen osilla on selvä tärkeysjärjestys ja kulkureiteillä luontevat etenemissuunnat. Silti opasteilla hoidettavaksi jää paljon lisäinformaatiota ja myös jo ymmärretyn tiedon vahvistamista. Opasteiden tulee sijaita oikeissa paikoissa, niiden pitää olla selkeästi havaittavia kaikissa olosuhteissa (yö, päivä, keinovalo, päivänvalo, hiljainen tai meluisa ympäristö jne.). Sisällön tulee olla ymmärrettävä ja yksikäsitteinen. Opasteiden tulee toistua tarvittaessa. Opastuksen lisäksi päivänvalo, näkymät ulos ja erilaiset «maamerkit» (erinäköiset paikat, taideteokset, näkymät ulos jne.) tukevat kohteiden löytymistä. Viisi loppukäyttäjäryhmää testasi päivystyskeskuksen opasteita CAVE:ssa 17. 18.1. ja 23.2.2011. Nauhoitukset purettiin ja analysoitiin temaattisella sisällön analyysillä. Tässä yhteydessä testattiin ainoastaan visuaalisia opasteita ja arvioijina oli pelkästään henkilökunnan edustajia, jotka kyllä arvioivat opasteita potilaan ja asiakkaan näkökulmasta. Erityisesti heikkonäköisten tai -kuuloisten opastukseen liittyviä asioita ei ollut mahdollista testata. Nauhoitetuista keskusteluista löytyi 16 opasteisiin liittyvää teemaa (kuvio 18).

40 Kuvio 18. Päivystyskeskuksen opasteiden arviot CAVEssa. Kielikysymyksestä keskusteltiin, kun arvioitiin, miten kattavasti tarvitaan ruotsinkielisiä ja englanninkielisiä tekstejä. Kirjaintyyppejä arvioitaessa tuli esille isojen alkukirjainten käyttö ja mahdollisesti kaikki kirjaimet kapiteeleina. Normaalia kirjoitustapaa pidettiin parhaana. Tekstityyppeihin ei puututtu, mutta sen sijaan keskusteltiin siitä, tulisiko tekstikoolla ohjata (esim. osasto - yksikkö - huone) opasteiden hierarkkisuutta. Opasteitten näkyvyyteen liittyvät niiden sijoitukset. Kysymys seinälle (myös korkeus) vai kattoon sijoittamisesta sekä muutamat kommentit lattiaviivojen tai -palluroitten tarpeesta keskusteluttivat. Taustan ja opasteen välinen kontrasti tuli vain kerran esille suoraan, mutta toisaalta keskusteltiin muuten opasteiden väreistä, esimerkiksi voiko opasteen väri liittyä yksikköön tai voiko ulosmenoreitin merkitä vihreällä värillä. Opasteen muoto vaikuttaa näkyvyyteen. Muodon arviointia vähensi se, ettei mallissa ollut syvyysulottuvuutta muissa kuin paaripaikkojen kolmio-opasteissa. Kolmio-opasteen tulkintaan vaikuttaa oleellisesti sen sijoitus, josta keskusteltiin paljon. Nuolten ja liikuntaesteisten WC:n merkkejä kommentoitiin. Sovittiin käytettäväksi standardoituja merkkejä, mikäli niitä on olemassa. Niitä ovat myös vihreät hätäpoistumistien merkit, joita ei saisi sekoittaa ulosmenoreitin merkkeihin. Nuolten suunnat ja sijainnit synnyttivät monta keskustelua.

41 Opaste osoittaa kulkureitin. Keskusteltiin opasteiden tiheydestä ja eri reiteistä samaan kohteeseen. Myös paluureitti on tärkeä potilaan kannalta, siinäkin tapauksessa, ettei hänen tarvitse palata ilmoittautumispisteeseen enää. Reitit synnyttivät vielä keskustelun joistakin toimintaprosesseista. Erityisen hankalaksi koettiin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon päivystyspotilaiden erottelu ilmoittautuessa vastoin alkuperäistä suunnitelmaa. Lisää epävarmuutta arvioitiin aiheutuvan päivä- ja yöajan erilaisista käytännöistä ja vuoronumerolaitteen sijainnista. Opastuksen parantamiseksi ehdotettiin sisääntuloalueelle uutta seinäkettä, jossa on ohjaus eri yksiköihin (terveyskeskus ja erikoissairaanhoito). Esille tulleista teemoista «tarve» tarkoittaa sitä, että kaivattiin lisää joitakin opasteita. Enimmät keskustelut käytiin kuitenkin opasteitten sisällöistä ja ylivoimaisesti eniten kommentteja kohdistui niihin (112 / 386). Nimien on oltava selkeitä, yksikäsitteisiä ja lyhyitä. Potilas on käyttäjä, joka niitä eniten tarvitsee ja jonka toimintaa oudossa ympäristössä halutaan tukea. Avainasioiksi näiden käyntien perusteella nousivat opastus sisään tullessa, opasteitten selkeät ilmaisut, reittiopasteitten jatkuvuus ja johdonmukaiset ilmaisut, paluureitit sekä visuaalinen selkeys. 5.6 Yhteenveto virtuaalitilan käytöstä Kyselylomakkeiden mukaan yli 70 prosenttia kävijöistä oli virtuaalitilan hyödyllisyydestä ja ryhmässä arvioinnista täysin samaa mieltä ja samaa tai lähes samaa mieltä oli yli 90 prosenttia. Tila tuntui todelliselta noin 65 prosentin mielestä ja lähes todelliselta 30 prosentin mielestä. Tilan kommentointia piti helppona tai melko helppona yhteensä noin 90 prosenttia. Virtuaalitilassa saatujen kokemusten mukaan eri tiloissa kommentit painottuivat eri tavoin. Pääteemojen osalta järjestys oli seuraava: Vastaanottohuoneissa kiinnitettiin eniten huomiota kalusteisiin, varusteisiin ja kolmanneksi tilasuunnitteluun. Potilashuoneissa varustelu oli ykkösenä, sen jälkeen kalusteet ja tilasuunnittelu. Kylpyhuoneissa tärkeimpänä oli varustelu ja seuraavina olivat tilasuunnittelu ja esteettömyys. Päivystyskeskuksessa keskusteltiin eniten tilasuunnittelusta ja sen jälkeen varusteista ja kalusteista.

42 Arvokasta tietoa antoivat tilanteet, missä tutkittiin henkilökunnan ja potilaan välisiä kontakteja: toimintaa vastaanottohuoneessa tutkimuspöydän ympärillä potilaan avustamista vuoteen lähellä ja kylpyhuoneessa päivystyspotilaan valvontaa ja toisaalta omaisten liikkumista valvontatiloissa toimintaa triage tiloissa (käytävä- ja odotustiloissa) ja potilaan saapumista päivystykseen. Myös erityyppisistä kokonaisuuksista saatiin hyödyllisiä kommentteja siivoukseen ja huoltoon liittyvistä tilojen ominaisuuksista erityyppisten potilaiden edellyttämästä esteettömyydestä toimintakokonaisuuksista kuten päivystyspotilaan hoitoprosessista erityiskysymyksistä kuten opastuksesta ja opasteista. Kommenttien sisällössä näkyy toisaalta yksityiskohtien painottuminen eli helppo kommentointi, joka pohjautuu paljon aikaisempaan kokemukseen. Toisaalta nousi esille varsinaisen toiminnan realistinen kuvittelu ja arviointi, jota kaksiulotteisten piirustusten avulla olisi vaikeampi hahmottaa ja vaikeampi keskustella siitä ryhmän kanssa. Mielenkiintoisia näkymiä avautuu, kun pohditaan virtuaalitilan käyttöä suunnitteluprosessin eri vaiheissa. Jo hankesuunnittelussa on mahdollista tutkia tilantarpeen vaihtoehtoja usein toistuvien tilojen osalta tai tilakokonaisuuksien hahmottamista. Luonnossuunnittelun aikana voidaan tutkia tilojen muotoja ja kokoja sekä niiden soveltuvuutta toimintaan. Suunnittelun edetessä voidaan mennä yhä tarkemmalle tasolle. Vaihtoehtojen toteuttaminen on havainnollisempaa ja nopeampaa kuin perinteisillä menetelmillä. Teknologinen kehitys voi mahdollistaa jatkossa myös laajamittaisemman virtuaalitilan hyödyntämisen. Käytettyjen laitteistojen laatu paranee ja koko pienenee koko ajan ja tulevaisuudessa virtuaalitilasta voi kehittyä mobiili, siirrettävissä oleva ratkaisu erilaisiin käyttötilanteisiin. Virtuaaliympäristön siirrettävyys, nopeat tilamuutokset ja kalusteitten lisääminen / siirtäminen helposti näyttäisivät tällä hetkellä tärkeimmiltä kehitettäviltä ominaisuuksilta. Virtuaaliympäristön taustalla on kuitenkin hyvä arkkitehtisuunnittelu. Vaihtoehdot ja uudet innovaatiot käyttäjien kommentoitaviksi on jonkun ensin tehtävä. Toisaalta käyttäjä voi olla prosessien paras innovaattori ja virtuaaliympäristö se yhteinen foorumi ja kieli, jolla otetaan harppaus tulevaisuuteen.

43 5.7 Muutokset Y-talon suunnitelmiin HospiCaseY -hankkeen käynnistyessä olivat Y-talon rakennussuunnitelmat valmistuneet ja rakentamisen pääurakka oli jo käynnistynyt syksyllä 2009. Suuriin tilamuutoksiin ei varsinaisesti ollut mahdollisuutta, mutta kuitenkin saatiin tärkeitä ja arvokkaita käyttäjien havaintoja toimintoihin, väreihin, kalusteisiin ja varusteisiin liittyen. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli saada Y-talon tilat ja prosessit paremmin tukemaan toisiaan testaamalla toimintoja ja esteettömyyttä. Pienillä muutoksilla varmistettiin tilojen toiminnalliset ratkaisut. Rakennuttajan näkökulmasta hanke on lisännyt käyttäjien sitoutumista suunnitteluprosessiin. Kaiken kaikkiaan hankkeen seurauksena Y-taloon tehtiin noin 20 muutosta. Arkkitehdin näkökulmasta muutokset vaikuttavat suhteellisen pieniltä, mutta tilojen toistumisen kautta asiat kertautuvat. Arviointien kautta saatiin myös varmuus monille päätöksille. Rakentamisen aikaiset ja rakennuksen valmistumisen jälkeen tehtävät muutokset vähentyvät selvästi, mikä tulee laskemaan rakennuskustannuksia huomattavasti. Osa taloudellisista vaikutuksista konkretisoituu vasta toiminnan myötä. Näitä ovat esimerkiksi tilojen huoltoon ja siivoukseen liittyvät asiat. Lopullisen arvion tämän hankkeen vaikutuksista saadaan vasta käyttöönoton ja POE-kyselyn jälkeen. Potilashuone Potilashuoneita oli tutkittu jo aiemman hankkeen yhteydessä. Niinpä suuria muutoksia ei tiloissa tehty, vaan lähinnä tarkennettiin suunnitelmia. Ilmoitustaulun sijaintia ja tv:n asennuskorkeutta muutettiin. Näiden lisäksi lähinnä keskusteltiin pienistä yksityiskohdista kuten vaatekoukkujen sijoituksista. Mielipiteitä saatiin myös asioista, joita ei vielä tässä vaiheessa ollut varsinaisesti suunniteltu, esimerkiksi tekstiileistä, irtokalusteista ja väreistä. Nämä otettiin huomioon jatkosuunnittelussa. Potilashuoneen kylpyhuone Kylpyhuoneissa oli jo enemmän mietittävää. Tukikaiteiden sijoituksista ja tarvittavista määristä saatiin paljon mielipiteitä, niinpä niitä lisättiin ja niiden sijoitukset tarkistettiin. Välineteline todettiin väärän tyyppiseksi, joten se vaihdettiin erilaiseen malliin ja niidenkin määrää lisättiin. Jätekorin asennuskorkeus muutettiin ylemmäs ja tarvikekoreja lisättiin seinille.

44 Lääkärin vastaanottohuone Vastaanottotilan hoitonurkkaus todettiin liian ahtaaksi siitä huolimatta, että kalusteiden ja varusteiden paikat oli päätetty lukuisissa käyttäjäpalavereissa (kuva 9). Tästä syystä kalusteiden sijoituksia muutettiin, samalla jatkettiin keskustelua röntgenvalotaulujen ja lääkejääkaappien tarpeellisuudesta jokaisessa vastaanottohuoneessa. Seinähyllyt lisättiin ja ilmoitustaulun paikka tarkennettiin. Virtuaalitilassa huomioitiin myös pako-ovien avautumissuunnat, muutamien ovien kätisyys muutettiin. Kuva 9. Vastaanottohuoneessa tehtyjä muutoksia (kuva: UKI Arkkitehdit Oy). Päivystyskeskus Päivystyskeskus oli laaja kokonaisuus (kuva 10) ja sisälsi erilaisia toimintoja. Niinpä mallissa tehtiin huomioita hyvin erilaisista asioista. Yksityisyyden turvaamisesta keskusteltiin paaripaikkojen osalta sekä ilmoittautumistilan yhteydessä. Paaripaikkojen välisten ikkunoiden kokoja ja korkeusasemaa muutettiin ja lasiliukuovien läpinäkyvyyttä haluttiin rajoittaa. Ilmoittautumistilassa (triage) muutettiin koko ilmoittautumisperiaate kahdesta luukusta yhden luukun -periaatteelle. Paaripaikkojen kalusteiden toimivuudesta ja ulkonäöstä keskusteltiin - lähinnä siitä, halutaanko vuoteen päätyseinällä olevien korien eteen suojaovet vai ei. Käytävälle avautuviin varastoihin lisättiin suojaovet. Hoitomoduulien työrauhasta puhuttiin myös paljon. Ongelmana pidettiin sitä, että näkyvyyden paaripaikoille täytyy olla turvattu, mutta työasioiden hoitamiseen (esimerkiksi puhelut) tarvitaan rauhaa. Päädyttiin kuitenkin pysymään alkuperäisen suunnitelman mukaisessa ratkaisussa. Myös moduulin osalta saatiin paljon mielipiteitä tulevia väri- ja irtokalustesuunnittelua varten.

45 Kuva 10. Päivystyskeskuksen pohjapiirustus. (Kuva: UKI Arkkitehdit Oy) Päivystyskeskus / opasteet Projektin loppuvaiheessa päästiin tutkimaan päivystyskeskuksen mallissa myös opasteita. Niiden kokoja, sijoituksia ja suuntia tarkennettiin. Fonttikokoa päätettiin myös suurentaa ja tekstisisällöt varmistettiin. Isoin muutos oli seinäkkeen lisääminen ulkooven eteen perusterveydenhuollon päivystykseen saapuvien asiakkaiden ohjaamiseksi oikeaan suuntaan.

46 6. Palautejärjestelmä (POE) Kansainvälisesti palautejärjestelmiä ja niihin liittyvää kirjallisuutta on jo 1970 -luvun lopulta. Yleisimmät järjestelmät ovat tarkistuslistan tyyppisiä, osa kuvaa hankkeen onnistuneisuutta hyvin yleisluontoisesti ja osa on kehitetty suunnittelun ammattilaisten käyttöön. Perusteellisimmin palautejärjestelmien rakennetta ja merkitystä esitellään yhdysvaltalaisessa Learning from Our Buildings: A State-of-the-Practice Summary of Post-Occupancy Evaluation -raportissa, australialaisten ohjeessa NSW HFG POE Guidelines ja kanadalaisten Albertan osavaltion käsikirjassa Health Capital Planning Manual. Palautejärjestelmää kehitettäessä pitäisi olla selkeästi määriteltynä: ketä varten palautetta haetaan (palvelun tuottajan, käyttäjän, suunnittelijoiden) mistä halutaan palautetta (palveluista, toiminnasta, tiloista, toteuttamisprosessista) mihin saavutusta verrataan (suunnitelmaan, toiseen hankkeeseen) keneltä kysytään ja miten palautetta käsitellään. 6.1 Tavoite Tässä projektissa kehitetyn / koekäytetyn järjestelmän avulla on tarkoitus koota kaikilta sairaanhoitopiirin uusien tai peruskorjattujen tilojen käyttäjiltä (henkilökunnalta) helppokäyttöisellä nettikyselyllä palautetta tilojen toiminnallisista ja fyysisistä ominaisuuksista. Nyt kehitetyn järjestelmän osia on ajateltu käytettävän myös potilastyytyväisyyskyselyssä. Kysymykset on koottu kirjallisuudesta, muista palautejärjestelmistä (mm. ASPECT; AE- DET Evolution, CHD (critical issues), NSW HFG Guidelines ja projektin kokemuksista. Palautejärjestelmä sisältää noin 110 kysymystä / väitettä, jotka koskevat vastaajan toimintaympäristöä. Palautejärjestelmän ja vaatimustenhallintajärjestelmän jäsentelyt on tehty samanlaisiksi. Tarkoitus on, että vaatimustenhallintajärjestelmän sisältö kehittyy ja karttuu tiedon päivittyessä palautejärjestelmän kautta ja organisaatio oppii seuraavia projekteja varten. Palautejärjestelmä parhaimmillaan vahvistaisi myös tietoa tilojen muiden kuin määrällisesti mitattavien (tai vaikeasti mitattavien) ominaisuuksien, esim. päivänvalo,

47 viihtyisyys, meluttomuus, luonto, merkityksestä loppukäyttäjille. Siksi palautejärjestelmän kysymyksissä on myös aiheita, joista on tehty näyttöön perustuvan suunnittelun tutkimusta (EBD). 6.2 Menetelmä Palautejärjestelmän kysymykset on jaettu yhdeksään osioon, joista sisäolosuhteiden, turvallisuuden ja viihtyisyyden sisältö on vielä jaoteltu tarkemmin: sijainti rakennuksen arkkitehtuuri sisäolosuhteet - sisäilmasto - ääniolosuhteet - valaistusolosuhteet käyttöikä ja vaurioriski muuntojousto turvallisuus - rakenteellinen turvallisuus - turvallisuus vaaratilanteissa - käyttöturvallisuus - murtoturvallisuus viihtyisyys - yksityisyyden toteutuminen - sosiaalisuuden toteutuminen - ympäristön viihtyisyys ja esteettisyys - henkilökunnan viihtyvyys esteettömyys käytettävyys. Lisäksi kysytään muutamia taustoittavia kysymyksiä vastaajasta ja arvioitavasta rakennuksesta. Kaikkiin osioihin liittyi ensimmäisessä testauksessa vapaa kommentointikenttä. Toisessa testauksessa se muutettiin mahdollisuudeksi kertoa, mitkä ovat osion kolme tärkeintä kysymystä. Lopuksi kysytään palautetta kyselystä ja vastaamiseen käytettyä aikaa. Kysymyksiin vastataan asteikolla: täysin samaa mieltä lähes samaa mieltä

48 melko eri mieltä täysin eri mieltä ei koske minua. 6.3 Tulokset Kyselyä testattiin jo valmistuneiden uudiskohteiden ja peruskorjattujen yksiköiden henkilökunnalla. Ensimmäiseen testaukseen kesällä 2010 vastasi 10 henkilöä P-osan (uudisrakennus) päiväkirurgian henkilökunta ja B-osan (peruskorjaus) lastentautien vuodeosaston henkilökunta ja keväällä 2011 toiseen testaukseen 21 henkilöä peruskorjattujen osastojen H01 ja H02 henkilökunta. H01 on synnyttäneiden vuodeosasto ja H02 on naistentautien vuodeosasto (kuva 11). Kummallakin kerralla vastaajille selostettiin etukäteen kyselyn tarkoitus ja tavoitteet.

49 Kuva 11. Osastojen H01 ja H02 pohjapiirustukset. Ensimmäisellä kerralla neljä vastaajista käytti aikaa 15-30 minuuttia ja samoin neljä vastaajaa 31 60 minuuttia, kahdelle riitti alle 15 minuuttia. Jälkimmäisellä kerralla yli puolet vastaajista (11) käytti 15 30 minuuttia ja vajaa neljännes (5) joko alle 15 minuuttia tai 31 60 minuuttia. Jälkimmäisellä kerralla saatiin palautetta kysymysten

50 vaikeaselkoisuudesta (5 kpl) tai siitä, ettei vastaajalla voinut olla kaikkiin kysymyksiin mielipidettä. Jälkimmäisen kerran vastauksista voitiin havaita jo eroja kahden eri hankkeen palautteesta. H01 -tilojen henkilökunnasta 13 vastasi kyselyyn ja H02 -tilojen henkilökunnasta kahdeksan. Jokin vaikutus vastaamiseen ja vastauksiin saattaa olla myös sillä, että kaksi kolmasosaa vastaajista ei ollut osallistunut missään vaiheessa tilojensa suunnitteluun. Suurin osa vastaajista (noin 90 prosenttia) edusti hoitohenkilökuntaa. Yli puolet vastaajista oli työskennellyt ammatissaan yli 20 vuotta. Tässä raportissa esitellään tuloksia neljän kysymysryhmän, sijainnin, valaistusolosuhteiden, ääniolosuhteiden ja käyttöturvallisuuden osalta osastoilla H01 ja H02. Sijaintiin liittyvät kahdeksan väitettä olivat: 1. Sisäänkäynnit ovat selvät ja johdonmukaisesti sijoitetut eri suunnista tultaessa 2. Liikenneväylät (jalankulku, kevytliikenne, autot, huolto, hälytys, saatto) on eroteltu selkeästi ja toimivasti 3. Paikoitusalue sijaitsee hyvin käyttämääni sisäänkäyntiin nähden 4. Paikoitusalue riittää potilaille, liikuntaesteisille, vierailijoille ja henkilökunnalle 5. Pihan suojaisille oleskelualueille pääsee sisätiloista helposti (potilaat, henkilökunta ja vierailijat) 6. Kasvillisuutta ja luontonäkymiä on käytetty jäsentämään ulkoalueita, myös liikennealueita 7. Ulkoalueiden opastus toimii hyvin 8. Ulkoalueet, polut, rampit ja askelmat on valaistu ja hoidettu hyvin Kuvio 19. Sijaintiin liittyvät vastaukset.

51 Vastausten perusteella näytää siltä, että H02-tiloissa ollaan melko tyytyväisiä paikoitusalueen sijaintia ja ulkoalueiden kasvillisuutta lukuunottamatta kaikkiin sijaintiin liittyviin kysymyksiin. H01:ssa tyytymättömyyttä on huomattavasti enemmän. Osastot ovat tilaratkaisuiltaan ja sijainniltaan hyvin samankaltaiset. Eroja selittävät todennäköisesti pieni vastaajien määrä sekä erilaiset toiminnat. Ulkoalueita koskevissa vastauksissa pitää ottaa huomioon, että sisäpihat on suunniteltu valonlähteiksi alempaa kerrosta varten eikä oleskeluun. Kysymysryhmän lopussa vastaajat voivat antaa kolme tärkeintä tekijää sijoitukseen liittyen. Tärkeimpinä sijaintiin liittyvinä kysymyksiä molemmat osastot pitivät paikoitusalueen riittävyyttä ja sisäänkäyntiä. Ulkoalueiden hoito ja ulko-opastus (H01) olivat myös tärkeitä. Kuvio 20. Tärkeimmät tekijät sijoitukseen liittyen. Ääniolosuhteisiin liittyvät kahdeksan väitettä olivat: 1. Rakennuksen pohjaratkaisu suojaa potilaat ja henkilökunnan tarpeettomalta melulta (esim. vilkkaasti liikennöidyt käytävät, huoltopihat, muu ulkoa kantautuva melu). 2. Potilashuoneiden ja potilashuoneiden ja käytävän välillä on hyvä äänieristys. 3. Vastaanottohuoneiden ja muiden tilojen välillä on yksityisyyden takaava äänieristys.

52 4. Ilmoittautumistilojen ja avointen toimistojen äänenvaimennus takaa yksityisyyden säilymisen. 5. Käytävien, aulojen ja yhteistilojen äänenvaimennus on riittävä (melu ei häiritse puheen kuulemista tai ymmärtämistä). 6. Potilas- ja vastaanottohuoneissa on riittävästi äänenvaimennusmateriaalia ja hyvä puheenerotettavuus. 7. Ääniympäristö on hyvä ja häiriöäänet eivät vaikeutua työhön keskittymistä, lepäämistä tai nukkumista 8. Ilmanvaihdosta ei aiheudu häiritsevää melua. Kuvio 21. Ääniolosuhteisiin liittyvät väittämät. Vastausten perusteella vaikuttaisi siltä, että potilashuoneiden ja käytävien äänieristys olisi H02:ssa heikompi kuin H01:ssä. Melun aiheuttamaa häiriötä ja melko huonoa puheen erotettavuutta potilas- ja vastaanottohuoneissa koetaan enemmän H01:ssä. Tyytyväisyydessä pohjaratkaisuun ei kuitenkaan ole kovin isoa eroa. Eroja selittävät todennäköisesti erilaiset potilaat. Synnyttäneiden osastolla on lasten ääniä ja paljon vierailijoita.

53 Kuvio 22. Tärkeimmät tekijät ääniolosuhteisiin liittyen. Potilashuoneiden ja käytävien välistä äänieristystä pidettiin molemmissa yksiköissä tärkeimpänä tekijänä. H01:ssä vastaanottohuoneiden ja muiden tilojen äänieristys oli myös arvostettua, samoin puheen erotettavuutta arvostettiin molemmissa yksiköissä. Yhteiset toimistot eivät nousseet erityisesti esille ääniolosuhteiden vuoksi, vaikka toisaalta tilannetta niiden osalta ei erityisen hyvänä pidettykään. Valaistukseen liittyvät kahdeksan väitettä olivat: 1. Kaikissa potilashuoneissa ja vastaanottohuoneissa on päivänvaloa. 2. Potilaat ja henkilökunta voivat helposti itse käyttää ja säätää valaistusta potilashuoneissa ja työtiloissa eri tilanteisiin sopivaksi. 3. Käytävien ja yhteistilojen valaistuksen automaattinen ohjaus (liiketunnistimet, himmentimet) toimii miellyttävästi. 4. Kaikissa tiloissa on sopiva ja / tai (käsin)säädettävä valaistustaso eri tilanteisiin (esim. hoitotilanne, lepääminen, siivous) sekä päivällä että yöllä. 5. Potilaat ja henkilökunta voivat helposti sulkea pois häiritsevän auringon ja päivänvalon (verhoilla ja / tai kaihtimilla) potilashuoneista ja työtiloista. 6. Käytävävalaistus ei häiritse potilaiden nukkumista yöaikaan. 7. WC- ja kylpyhuonetilojen valaistuksen automaattinen ohjaus on toimiva ratkaisu. 8. Valaisimet on kohdistettu oikein ja ne helpottavat paikkojen tunnistamista ja lisäävät viihtyvyyttä.

54 Kuvio 23. Valaistusolosuhteisiin liittyvät väittämät. Yksiköissä on HospiCaseY-projektin kanssa samanaikaisesti meneillään Hospilot-projekti, jossa H02-osastolla kokeillaan ilmastoinnin ja valaistuksen automatiikkaa. Kummassakin yksikössä ollaan hyvin yhtä mieltä siitä, ettei käytävävalaistus juurikaan häiritse yöllä. Tätä voidaan pohtia näyttöön perustuvan suunnittelun valossa, johtuuko tulos siitä, että kysytään henkilökunnalta eikä EBD-tutkimuksia vielä ole nostettu esille vai onko tilanne oikeasti hyvä. Täysin eri mieltä ja melko eri mieltä -vastauksia on nopeasti katsoen selvästi enemmän H01-palautteessa. Toteutuksia vertaamalla näistä pitäisi saada ohjeita seuraaviin hankkeisiin. Vastausten perusteella näyttäisi, että H01-tiloissa arvostetaan valaistuksen automatiikkaa, säädettävyyttä ja kohdevalaistusta. Voidaan pohtia, onko niin, että H02:ssa meneillään oleva kokeilu on saanut H01:n henkilökunnan kiinnittämään huomiota automatiikkaan erityisesti. H02-tiloissa päivänvalon tärkeys on suurin. Aineisto on tässä vaiheessa kuitenkin pieni.

55 Kuvio 24. Tärkeimmät väittämät liittyen valaistusolosuhteisiin. Käytettävyyteen liittyvät viisi väittämää olivat: 1. Tilojen sisustus on ergonomisesti hyvä (potilaan / asiakkaan kannalta, henkilökunnan kannalta). 2. Pintamateriaalit ovat hygieenisiä ja helposti puhdistettavia erityisesti kohteissa, missä on olemassa tartuntavaara. 3. Käsienpesu- ja / tai desinfiointimahdollisuudet tukevat hyvää käsihygieniaa. 4. Potilaiden eristysmahdollisuudet ovat hyvät. 5. Tilojen siivottavuus on hyvä. Kuvio 25. Käyttöturvallisuuteen liittyvät väittämät.

56 Vastausten perusteella H01:ssä näyttäisi olevan melko runsaasti sisustuksen ergonomisia ongelmia. Sen sijaan H02:ssä ollaan melko tyytyväisiä sisustuksen ergonomiaan. Erot johtuvat mitä todennäköisimmin siitä, että H01:n potilashuoneet tuntuvat ahtailta, koska niihin äitien vuoteiden lisäksi on sovitettava myös 1-2 lasten vuodetta. Käsihygienian toteutumiseen ollaan enimmäkseen melko tyytyväisiä molemmissa yksiköissä. Kuvio 26. Tärkeimmät väittämät käyttöturvallisuuteen liittyen. Käyttöturvallisuuteen liittyvien kysymysten arvioinnissa H01:ssä sisustuksen ergonomia nousee tärkeimmäksi ja sitä selittänevät lasten vierihoidon mukanaan tuomat tarpeet. H02:ssa tärkeimpänä pidettiin käsihygienian hyvää toteutusta ja toiseksi tärkeimpänä siivottavuutta. H01:ssä toiseksi tärkeimpiä näyttäisivät olevan käsihygienia ja potilaiden eristys. Aineistosta on mahdollista arvioida kaikki kysymykset joko prosentteina, lukumäärinä tai erilaisina kuvaajina. Edellä esitetyt toimivat esimerkkeinä näistä kysymysryhmistä. 6.4 Johtopäätökset Kysely tehtiin nettikyselynä käyttäen Webropolia. Tulosten analysointi tällä versiolla jätti toivomisen varaa. Käsittelyn pitäisi olla huomattavasti vaivattomampaa, jotta saadusta palautteesta voitaisiin tehdä kohtuullisella työllä johtopäätöksiä seuraavia projekteja varten tai verrata hankkeitten onnistuneisuutta keskenään. Päätelmien teko

57 tulee joka tapauksessa vaatimaan palautejärjestelmän analysoijalta sekä järjestelmän sisällön ymmärtämistä että kohteena olevan rakennuksen tuntemista. Vastaajille oli kummallakin kerralla selostettu etukäteen kyselyn tarkoitusta ja vastaamisen tärkeyttä. Motivointi tulee jatkossakin olemaan tärkeä osallistamistekijä. Järjestelmän keventämiseen on pyrittävä, mutta vältettävä liikaa yksinkertaistusta. Virtuaalitilan käyttö saattaa toimia myös palautejärjestelmän eduksi lähentämällä ammattiryhmien toistensa ymmärtämistä ja viemällä kohti yhteistä kieltä. Kuitenkin myös lomakkeen kysymysten ilmaisuja ja määrää on pohdittava kriittisesti. Palautejärjestelmän tuottamaa tietoa pitäisi pystyä vertaamaan asetettuihin tavoitteisiin. Samalla pitäisi olla selkeänä se, mihin osaan toteutettua projektia palautejärjestelmä kohdistuu. Haetaanko tietoa hankkeelle asetettujen palvelutavoitteiden onnistumisesta, hankkeen tilojen toiminnallisesta onnistumisesta vai hankeprosessin onnistumisesta. Tässä kehitetty järjestelmä pyrkii arvioimaan toimintaympäristön tilaratkaisujen onnistuneisuutta. Lähtötaso määritellään vaatimustenhallintajärjestelmässä. 6.5 Virtuaalitilan, palautejärjestelmän ja vaatimustenhallintajärjestelmän liittyminen toisiinsa Palautejärjestelmän ja muiden työkalujen väliset yhteydet tässä projektissa kuvataan seuraavassa kuviossa. Vaatimustenhallintajärjestelmän merkitys korostuu tässä, koska on ajateltu sen kautta kulkevan niin tutkitun tiedon (EBD), määräysten, tilakorttien kuin CAVE -testien ja palautejärjestelmän välityksellä saadun tiedon. Tämä edellyttää sitä, että vaatimustenhallintajärjestelmää tulee pitää viimeisimmän tiedon tasalla. Lisäksi kuviossa kysytään olisiko sähköinen huonekortti väline, jolla saataisiin palaute suunnitelman (yksittäisten tilojen) teknisten vaatimusten toteutumisesta. Silloin palautekysely (POE) voisi keskittyä ympäristön laadullisiin ominaisuuksiin, joista tiedon kertyminen on nykyisellään hidasta ja hajanaista.

58 Kuvio 27. Palautejärjestelmän ja muiden työkalujen väliset yhteydet. Ihanteellisessa suunnitteluprojektissa edellisestä projektista saatu palaute hyödynnetään seuraavassa projektissa. Sen vuoksi tavoitteet on määriteltävä ja niiden on oltava mitattavia. Käyttäjiltä saatava palaute on käsiteltävä ja hyvät käytänteet ja suunnitteluprosessit on hyödynnettävä seuraavissa hankkeissa. Tätä prosessia on kuvattu kuviossa 28 (Steinke et al. 2010).

59 Kuvio 28. Ihanteellinen suunnitteluprosessi. (Lähde: HERD Journal, Winter 2010, Steinke et al.)

60 7. Vaatimustenhallintatyökalu Virtuaalitilan testaamiseen ja kommenttien keräämisen rinnalla hankkeessa kehitettiin vaatimusten hallinnan työvälinettä (ecoprop), jota on jo aikaisemmin käytetty toimistorakennusten suunnittelussa (ecoprop 2010). Nyt kehitettiin sovellukseen sisältöä sairaalasuunnittelua varten. 7.1 Tavoite HospiCaseY -hankkeessa vaatimustenhallintaa on sovellettu asiakastarpeiden tunnistamiseen sairaalasuunnittelun osa-alueilta erityisesti tilojen käytettävyyden näkökulmasta. Osion toteutukseen osallistuivat Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri (EPSHP), Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Väinö Korpinen Oy ja Teknologian tutkimuskeskus (VTT). Käytön ja ylläpidon aikana tunnistetaan tavoitteita, määritellään niille vaatimuksia joita tiloille asetetaan sairaanhoitopiirin tulevissa rakennushankkeissa (kuvio 29). Vaatimustenhallinnassa on käytetty samoja aihealueita ja rakennetta kuin projektin palautekyselyssä (POE) kts luku 6.

61 Kuvio 29. Asiakastarpeiden hallinnan vaiheet. (Kuva: ecoprop 2011, VTT) 7.2 Menetelmä Rakennusalaa on usein kritisoitu puutteellisesta loppukäyttäjän huomioimisesta. Kysymys on ollut sekä yhteisen kielen että sopivien työkalujen ja myös päätösten perusteluiden kirjaamisen puutteista (Kamara et al. 1999). Vaikka Suomen rakennusmääräyskokoelman mukaan käytön asiantuntemuksen kuuluu tulla loppukäyttäjiltä puutteet liittyvät juuri heidän vaikutusmahdollisuuksiinsa hankkeessa(barrett & Stanley 1999). Sairaalahankkeissa loppukäyttäjien huomioon ottamista tukevien menetelmien käyttö on tärkeää, sillä ympärivuorokautisen käytön myötä jo keskimäärin kolmen vuoden käyttökustannukset vastaavat kiinteistön rakennuskustannuksia. Rakennuksen elinkaaren merkittävät valinnat tehdään rakennushankkeen alkuvaiheessa. On todettu etteivät perinteiset työkalut tue riittävästi suunnittelun osapuolten välistä kommunikointia (Ganah, Bouchlaghem & Anumba 2005). Vaatimustenhallinnan avulla tunnistetaan keskeiset asiakastarpeet (tavoiteasetanta), kuvataan niistä tavoitteita ja varmistetaan rakennushankkeessa asetettujen tavoitteiden toteutuminen (Leinonen et al. 2003, Huovila 2005). Toimintatapa on yhdistelmä arvojohtamista ja yleistä vaatimustenhallintaa.

62 Vaatimustenhallinta parantaa rakennushankkeen dokumentoinnin tasoa (kuva 12). Ensin määritetään vaatimukset, asetetaan tavoitteet ja hankkeen aikana todennetaan haluttujen tavoitteiden täyttyminen. HospiCaseY -hankkeessa vaatimustenhallintaa käytetään palautekyselyn kanssa virheitä ennalta ehkäisevästi tilojen suunnittelussa. Tärkeää toimintatavassa on yhtenäinen rakenne, jonka avulla kehitetään arkkitehdin, asiakkaan ja loppukäyttäjien vuoropuhelua. Keskustelua pyritään ohjaamaan teknisten ratkaisujen sijasta käytön kannalta toimivuuden ja käytettävyyden näkökulmasta keskeisten asioiden tarkasteluun. Monet käytettävyyttä kehittävät toimenpiteet näkyvät tuottavuuden kasvuna, mitä enemmän henkilökunnan työaikaa kohdistuu varsinaiseen hoitotyöhön. Kuva 12. Asiakastarpeiden hallinnan vaiheet. 7.3 Tulokset HospiCaseY -hankkeessa päädyttiin 110 sairaalatiloja koskevaan vaatimukseen, jotka on esitetty yhdeksän ylemmän ylätason teeman mukaisesti - sijainti, rakennuksen arkkitehtuuri, halutut sisäolosuhteet, ratkaisujen käyttöikä ja vaurioriski, muuntojousto (tilojen joustava käyttö), turvallisuus, viihtyisyys, esteettömyys ja käytettävyys (kts. luku 6). Esimerkki kuvassa 13 havainnollistaa kolmen aihealueen sisältöjä. Vaikka monet vaatimuksissa käsiteltävät teemat ovatkin yleisesti tiedossa, käytännön toteutus on usein puutteellista. Käyttöikä ja vaurioriski sisältävät eri rakenneosia, kalusteita sekä erikseen suojattavia kohtia esimerkiksi sairaalavuoteita siirrettäessä. Muuntojoustossa havainnoidaan tilojen samankaltaisuutta, toiminnan tukemista, tilantarpei-

63 ta ja prosessia. Turvallisuudessa, joka on yksi toiminnan tärkeimmistä kriteereistä, tarkastellaan rakenteellista turvallisuutta, vaaratilanteita, käyttöturvallisuutta ja lukitus- ja hälytysjärjestelmiä. Kuva 13. Esimerkki kolmen teeman sisällöstä. Osa vaatimuksista, kuten esteettömyyttä ja potilaan avustamista wc-tilassa kuvaava vaatimus kuvassa 14, ehdottaa tarkennusta sairaalarakentamisen (esteettömyys) ohjeisiin. Keskeistä on toiminta wc-istuimen ympärillä, missä tarvitaan hyvin tilaa yhdelle avustajalle ja riittävästi kahdelle avustajalle. Nykyiset ohjeet mainitsevat ainoastaan 800 mm vapaan tilan wc-istuimen molemmin puolin. Tarkennuksena ohjeisiin on annettu hankkeessa mukana olleen Väinö Korpinen Oy:n edustajan huomio tilan riittävyydestä kahdelle avustajalle, jos vapaata tilaa on 900 mm toisella puolella wcistuinta ja 1200 mm sen edessä. HospiCaseY hankkeen tulokset vietiin VTT:n kehittämään ecoprop sovellukseen (ecoprop 2011). Sovelluksen käyttö parantaa rakentamisen laatua ja kommunikaatiota ja lisää sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin (Huovila 2005).

64 Kuva 14. Vaatimus potilaan avustamisen tilantarpeesta wc-tilassa. (Kuva: ecoprop 2011, VTT) 7.4 Johtopäätökset Vaatimustenhallinta-järjestelmässä on kuvattu tilojen käytön/ käytettävyyden kannalta keskeiset ominaisuudet/tavoitteet. Lisäksi vaatimus sisältää lyhyen perustelun vaadittavalle ominaisuudelle ja tietolähteen (sekä mahdollisen linkin), mistä kyseinen tieto on löydettävissä. Tietolähteenä on käytetty Evidence based design -kirjallisuutta, muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja suomalaisia terveydenhuollon rakentamista koskevia määräyksiä ja ohjeita. Järjestelmä täydentyy virtuaalitilasta saaduilla kokemuksilla sekä HospiCaseY -hankkeen kolmannen työkalun käyttäjälähtöisen palautejärjestelmän (POE) avulla päivittyvällä tiedolla rakennuksen käyttäjiltä. Käytettävyyttä on kuvattu useissa lähteissä kotimaisista yksityiskohtaisista määräyksistä ja ohjeista kansainvälisiin eri aihealueiden tutkimuksiin. Toimintaympäristön kehitystä korostetaan näyttöön perustuvassa suunnittelussa, jonka avulla hyödynnetään tutkimus- tai käytännöntietoa yksittäisten suunnitteluratkaisujen kehittämisessä yhdessä valistuneen tilaajan kanssa (Hamilton & Watkins 2009).

65 Käytettävyyden arviointi on haastavaa. Käytettävyydeltään hyvät tilat merkitsevät tehokkaampaa hoitoa, joka heijastuu omistajalle rahallisina säästöinä. Usein eri käyttäjäryhmien, sekä yksittäisten käyttäjien kesken, voi vaatimuksissa olla hajontaa. Käytettävyyden tarkastelu onkin yleensä tilannekohtaista ja yhden ominaisuuden parantaminen saattaa parantaa hoito-olosuhteita mutta vastaavasti heikentää esimerkiksi siivottavuutta. Eri käyttäjäryhmien tavoitteet on sovitettava toisiinsa kokonaisuuden kannalta mielekkäällä tavalla. Käytettävyyden kehitys edellyttää rakennushankkeen ohjauksen ja erityisesti käytettävien työkalujen päivittämistä. Suunnitteluratkaisuissa tehdyt valinnat vaikuttavat usein laajoihin kokonaisuuksiin, joita on vaikea hallita ilman tarkoituksenmukaisia työkaluja. Tällöin hankkeen osapuolien yhteisten työkalujen kuten vaatimustenhallinnan merkitys on suuri. Päätösvaltaa kannattaa siirtää käytettävyyteen liittyen pääsuunnittelijalta loppukäyttäjille. Henkilökunta arvostaa työympäristöä, jonka ominaisuuksiin he voivat vaikuttaa (Walden 2005). HospiCaseY -hankkeen päättyessä Y-talo on vielä rakenteilla ja projektin lopullisia hyötyjä vaikea arvioida. Toimistokiinteistöissä on todettu sisäympäristön kehittämisen parantavan työn tuottavuutta jopa kuudella prosentilla (Seppänen 2006). Kun arvioidaan käytettävyyden kehitykseen tehtävän investoinnin suuruutta, saattaa tilojen kehittäminen olla kannattavaa jo pienellä tuottavuuden kasvulla. Sisäolosuhteiden parantamiseksi tehtävä investointi on esimerkiksi toimistokiinteistössä saatu kannattavaksi jo yhden prosentin tuottavuuden kasvulla (Fisk 1999, Clements-Croome 2000).

66 8. Opinnäytetyöt Hankkeen aikana tehtiin yhteistyötä Seinäjoen ammattikorkeakoulun kanssa ja hankkeeseen valmistui viisi opinnäytetyötä. Hankkeen alussa järjestettiin opinnäytetyöseminaari, jossa esiteltiin hanketta ja hankkeen aihealueita, joista voisi tehdä opinnäytetyön. Kaikki opinnäytetyöt liittyvät sairaalarakentamiseen teemaltaan ja antavat lukijoilleen uusia näkökulmia suunnitteluun. Kolme opinnäytetyötä liittyy opastamiseen, joka onkin haasteellinen tehtävä uusissa ja laajentuvissa tiloissa. Kaikki opinnäytetyöt kokonaisuudessa on luettavissa Verkkokirjasto Theseuksessa (www.theseus.fi). Ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden lisäksi Oulun yliopistoon valmistui yksi diplomityö. 8.1 Käyttäjälähtöinen opastus Saana Mutikaisen ja Katja Parkkisen opinnäytetyön (2010) «Käyttäjälähtöinen opastus» tarkoituksena oli kartoittaa Seinäjoen keskussairaalan nykyinen opastus ja se minkälaista opastusta rakenteilla olevaan sairaalan Y-taloon mahdollisesti haluttaisiin (liite 2). Kartoitus haluttiin tehdä käyttäjälähtöisesti, joten kartoitukseen käytettiin kyselylomaketta, johon vastasivat valitut neljä Y-taloon muuttavaa yksikköä. Kyselylomakkeeseen vastasivat sekä potilaat että henkilökunta. Opinnäytetyön tuloksista henkilökunnan osalta ilmeni, että nykyinen opastus on tyydyttävä. Ilmeni myös, että nykyisen sairaalan opastusta tulisi päivittää ja yhtenäistää rakenteilla olevan Y-talon opastuksen kanssa. Toiveissa oli myös väriopastus eri osastoille. Potilaiden tuloksista ilmeni, että nykyinen opastus on hyvä eikä uudistamiselle ole välttämättä tarvetta. Kuitenkin uusista opastusmuodoista kiinteät opastetaulut olisivat potilaiden mielestä tarpeellisia, jos käytössä olisi opasteautomaatti, he käyttäisivät sellaista. Myös henkilökohtainen opastus oli heidän mielestään tärkeää. Tulosten perusteella päädyttiin siihen, että nykyisen sairaalan opastus tulisi päivittää ja yhtenäistää rakenteilla olevan Y-talon opastuksen kanssa. Uusista opastusmahdollisuuksista opasteautomaatti olisi paras kiinteiden opastetaulujen lisäksi.

67 8.2 Hoitoympäristö vanhusten hyvinvoinnin tukena Katri Passin ja Marika Viitalan opinnäytetyön (2011) Hoitoympäristö vanhusten hyvinvoinnin tukena tavoitteena on vanhusten hoitoympäristön kehittäminen ohjelehtisen avulla (liite 3). Tarkoituksena oli laatia ohjelehtinen hoitoympäristön suunnittelussa huomioitavista asioista ja väreistä. Ohjelehtinen on tarkoitettu henkilöille, jotka suunnittelevat hoitoympäristöjä vanhuksille. Huolellisella värien valinnalla tuetaan vanhusten omatoimista selviytymistä hoito- ja asuinympäristössään estetiikkaa unohtamatta. Ajatus opinnäytetyöhön tuli Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin HospiCaseY- hankkeelta, joka oli kiinnostunut aiheesta. Teoriaosuus analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Analyysissä aineisto pelkistettiin, ryhmiteltiin ja lopuksi abstrahoitiin. Aineistosta nousi esiin kaksi kohtaa, jotka olivat turvallisuus ja esteettisyys. Opinnäytetyön tuotoksena on ohjelehtinen, johon sisällytettiin edellä mainitut asiat, sekä värit, joilla on merkitystä sisustusta suunniteltaessa. Jatkotutkimushaaste on vanhusten henkilökohtainen haastattelu hoitoympäristön merkityksestä. Näin saataisiin uusia näkökulmia tutkittavaan ilmiöön. 8.3 HospiCaseY- Langaton opastusjärjestelmä Matti Raittisen opinnäytetyössä (2011) HospiCaseY- Langaton opastusjärjestelmä oli tarkoituksena suunnitella ja rakentaa prototyyppi langattomasta opastusjärjestelmästä käyttäen RFID- tekniikkaa (liite 4). Järjestelmä tuli Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin käyttöön. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri rakentaa yhdessä Seinäjoen kaupungin kanssa Y-taloa. Opinnäytetyö kuuluu osana HospicaseY- projektia, joka on Y-talon rakentamisen yhteydessä käynnistetty projekti, jossa tutkittiin käyttäjälähtöisesti nykyaikaista sairaalainfrastruktuuria ja sen vaikutuksia käyttäjien tyytyväisyyteen. Projektissa tutkittiin mm. opasteiden käytön vaikutuksia Y-talon tulevien käyttäjien tyytyväisyyteen. Projekti on saanut rahoitusta Tekesiltä ja kuuluu sen Tila-ohjelmaan. Langaton opastusjärjestelmä koostuisi käyttäjän mukanaan kantamasta pienestä RFID- lähettimestä sekä opastuspisteistä, jossa olisi nuoli ja teksti opastus opasta-

68 maan kohti lähettimessä olevaa päämäärää. Opastuspisteet tulisivat sairaalan risteysja kääntöpaikoille. Lopuksi järjestelmän toimintaa ja käyttäjien käyttökokemuksia kerättiin kyselykaavakkeen avulla. Työlle asetetut tavoitteet saavutettiin. Opastusjärjestelmä saatiin toimintakuntoon ja käyttäjien tyytyväisyyttä järjestelmään tutkittiin. 8.4 Melu ja melun kokeminen sairaalaympäristössä Ari Aution opinnäytetyö (2010) Melu ja melun kokeminen sairaalaympäristössä on tehty Käyttäjälähtöinen Y-talo hankkeelle (liite 5). Y-talo on uusi laajennus vanhaan Seinäjoen keskussairaalaan. Opinnäytetyössä tutkitaan sairaalan melutasoja ja vertaillaan niitä määräyksien ja asetusten mukaisiin arvoihin. Opinnäytetyössä toteutettiin ensin kysely henkilökunnalle, meluisimpien alueiden kartoittamista varten. Kyselyn pohjalta lähdettiin suunnittelemaan tarkempia melumittauksia. Melumittaukset toteutettiin kahdessa osassa. Ensimmäisenä mitattiin äänenpainemittarilla keskiäänitaso ja enimmäisäänitaso tutkittavalta osastolta. Toisessa osassa tehtiin ilmaääneneristävyyden mittaus kahdelle eri seinätyypille. 8.5 Opastejärjestelmän visuaalisen ilmeen konseptointi Seinäjoen keskussairaalassa Pinja Nygrenin opinnäytetyön (2011) Opastejärjestelmän visuaalisen ilmeen konseptointi Seinäjoen keskussairaalassa tavoitteena on luoda yhtenäinen, esteetön ja johdonmukainen ulkoasu, joka helpottaa käyttäjää liikkumaan opastejärjestelmän sijoitusympäristössä (liite 6). Opinnäytetyö jakautuu kahteen osaan; kirjalliseen ja produktiiviseen. Produktio sisältää ohjeiston opasteiden ilmeen käytöstä. Kirjallisessa osuudessa pohditaan, millainen vaikutus opasteiden ilmeellä on informaation välittymisessä sekä millainen rooli piktogrammeilla on. Viitekehyksenä työssä toimii universaali suunnittelu ja esteettömyys, joiden kautta peilataan työtä.

69 8.6 Virtuaaliympäristö käyttäjälähtöisen suunnittelun apuvälineenä - case Seinäjoen keskussairaalan laajennus Pauli Koiviston diplomityön (2010) Virtuaaliympäristö käyttäjälähtöisen suunnittelun apuvälineenä - case Seinäjoen keskussairaalan laajennus tavoitteena on selvittää, miten virtuaaliympäristö voi toimia käyttäjälähtöisen suunnittelun apuvälineenä. Esimerkkinä toimii Seinäjoen keskussairaalan laajennus, Kiinteistöosakeyhtiö Seinäjoen Y-talo. Sen potilashuoneita sekä myöhemmässä vaiheessa myös lääkärin vastaanottohuonetta ja osaa päivystyskeskuksesta on tarkasteltu suunnittelun aikana CAVE virtuaaliympäristössä. Samalla pyritään tarkastelemaan minkälaista lisäarvoa virtuaaliympäristön käyttö antaa rakennushankkeen eri osapuolille ja miten sitä voitaisiin mitata. Työ on tehty ns. HospiCaseY hankkeen yhteydessä. Se on Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ja yritysten yhteistyöhanke. Sen rinnalla toimii Uki Arkkitehdit Oy:n vetämä business - osio, jonka pyrkii kehittämään virtuaaliympäristöä hyväksi käyttävää käyttäjälähtöistä suunnittelukonseptia. Tarkoituksena on tehdä liiketoimintamalli kaupallisesti hyödynnettäväksi. Yhteistyökumppaneina ovat pelialan yritys LudoCraft Oy ja talouspuolen asiantuntijana Intercircum Oy. Tärkeä osa tätä projektia on palautejärjestelmän kehittämisellä. Hankkeen aikana tehdyillä virtuaaliympäristökäynneillä on ollut konkreettinen vaikutus Y-talon suunnitelmiin. Vaikka palautteen purkaminen on vielä kesken, on selkeimmät muutostarpeet ja toiveet voitu ottaa huomioon suunnitelmien päivityksissä. Samalla käyttäjäosapuoli on kokenut olleensa kiinteästi mukana suunnittelutyössä. Jatkossa on tarkoitus virtaviivaistaa mallinnusprosessia siten, että arkkitehdin suunnittelutyökalut ja virtuaaliympäristö keskustelisivat mahdollisimman sujuvasti keskenään. Uki Arkkitehdit Oy:n saamat uudet toimeksiannot mahdollistavat kehitystyön jatkumisen edelleen.

70 9. Yhteenveto Hankkeen aikana järjestettiin kymmenen työkokousta ja kahdeksan johtoryhmän kokousta. Hankkeen aikana järjestettiin 44 vierailua Cave-laboratorioon. Lisäksi hankkeen kahdessa seminaarissa oli mahdollisuus lyhyisiin Cave-vierailuihin. Hankkeen aikana järjestettiin seuraavat seminaarit: Opinnäytetyöseminaari 8.9.2009, 25 osallistujaa, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Kampustalo Käyttäjälähtöinen sairaalatila - toiveista toteutukseen 11.2.2010, 65 osallistujaa, Frami Aallon harjalla - näyttöön perustuva suunnittelu 15 16.3.2011, 80 osallistujaa, Frami Kuva 13. Professori Roger Ulrich Teksasin yliopistosta oli luennoimassa Aallon harjalla -seminaarissa (Kuva: Janne Porkka). Lisäksi järjestettiin yhteisseminaarit seuraavien yhteistyötahojen kanssa: Energiaseminaari 23.9.2009 yhteistyössä Hospilot- ja RegCon -hankkeiden kanssa, 30 osallistujaa, Mediwest TAYS Acuta sisäympäristön parannustutkimuksen tulosten esittely 17.8.2010 yhteistyössä Taysin ja Työterveyslaitoksen kanssa, 30 osallistujaa, Mediwest Hanketta on esitelty seuraavissa seminaareissa: Tulevaisuuden sairaala - seminaari 20 21.4.2010, hanke-esite

71 Hyvinvointirakentaminen Suomessa 18.5.2010, puheenvuoro HUS suunnitteluseminaari 9.9.2010 Käyttäjät mukaan suunnitteluun - Case: Seinäjoen keskussairaalan laajennus -luento Finohtan neuvottelukunnan kokouksessa 11/2010 21.10.2010, esitys HospiCaseY; Käyttäjälähtöinen sairaalasuunnittelu vuorovaikutteisesti ja virtuaalimallia käyttäen 4th European Conference on Healthcare Engineering, 30.5-1.6.2011 Pariisi, Virtual Environment (CAVE) as a Tool for End-user Participation in Health Facility Design, a case study - luento HospiCaseY-hanke on tehnyt yhteistyötä useiden eri hankkeiden kanssa, kuten Hospilot, Hyvinvointirakentaminen, Perfection, RegCon ja FINOHTAn Arkkinen -portaalin suunnittelu. Hanketta on esitelty seuraavissa artikkeleissa: Kauppalehti, Kiinteistöextra, 5.10.2009, Virtuaalisesti suunniteltu sairaala Seinäjoelle Pietarsaaren sanomat, 11/2009, Keskussairaalan ja terveyskeskuksen palveluja samaan rakennuskompleksiin Ilkka, 12.2.2010, Lääkärit ja hoitajat seikkailevat jo tulevassa päivystyssairaalassa Talouselämä, hyvinvointiteknologiaopas, 17.9.2010, Käyttäjät osallistuvat sairaalasuunnitteluun virtuaalisesti Puhtaus&palvelusektori, 1/2011, Virtuaalitekniikka tilasuunnittelun avuksi Kunnallissuomi, Tammikuu 2011, HospiCaseY -hanke - Käyttäjälähtöinen Y-talo Impakti-uutiskirje 2/2011, HospiCaseY-hanke: Eniten huomiota kiinnitetään sairaalan varusteluun linkissä: http://finohta.stakes.fi/fi/julkaisut/impakti/ Uutiskirjeet2011/02hospi.htm Terveys ja Talous, 3/2011, Vieras Teksasista 4th European Conference on Healthcare Engineering, 30.5-1.6.2011 Pariisi, Virtual Environment (CAVE) as a Tool for End-user Participation in Health Facility Design, a case study - artikkeli seminaarijulkaisussa Hankkeelle avattiin joulukuussa 2009 omat www-sivunsa www.hospicasey.fi, jonka kävijämäärä oli selkeä nousu loppuseminaarin yhteydessä (taulukko 3). Suurin osa kävijöistä on Suomesta (62 prosenttia), mutta kävijöitä on myös Saksasta, Hollannista, Virosta, Venäjältä ja muista maista (yhteensä 9 prosenttia). Kaupallisista sivustoista vierailuja oli noin 14 prosenttia ja kävijöiden alkuperää ei tiedetä 15 prosentissa.

72 Taulukko 3. Hankkeen www-sivujen kävijät. Hankesuunnitelman mukaan tavoitteena oli noin 50 eri käyttäjäryhmän edustajan vierailu virtuaalitilassa. Lopulta vierailijoita oli noin 280. Kyselylomakkeiden mukaan yli 70 prosenttia kävijöistä oli virtuaalitilan hyödyllisyydestä ja ryhmässä arvioinnista täysin samaa mieltä ja samaa tai lähes samaa mieltä oli yli 90 prosenttia. Tila tuntui todelliselta noin 65 prosentin mielestä ja lähes todelliselta 30 prosentin mielestä. Tilan kommentointia piti helppona tai melko helppona yhteensä noin 90 prosenttia. Mielenkiintoisia näkymiä avautuu, kun pohditaan virtuaalitilan käyttöä suunnitteluprosessin eri vaiheissa. Jo hankesuunnittelussa on mahdollista tutkia tilantarpeen vaihtoehtoja usein toistuvien tilojen osalta tai tilakokonaisuuksien hahmottamista. Luonnossuunnittelun aikana voidaan tutkia tilojen muotoja ja kokoja sekä niiden soveltuvuutta toimintaan. Suunnittelun edetessä voidaan mennä yhä tarkemmalle tasolle. Teknologinen kehitys voi mahdollistaa jatkossa myös laajamittaisemman virtuaalitilan hyödyntämisen. Käytettyjen laitteistojen laatu paranee ja koko pienenee koko ajan ja tulevaisuudessa virtuaalitilasta voi kehittyä mobiili, siirrettävissä oleva ratkaisu erilaisiin käyttötilanteisiin. Virtuaaliympäristön siirrettävyys, nopeat tilamuutokset ja kalusteitten lisääminen / siirtäminen helposti näyttäisivät tällä hetkellä tärkeimmiltä kehitettäviltä ominaisuuksilta.

73 Palautekyselyä pilotoitiin neljässä jo päättyneessä rakennushankkeessa. Tulosten käsittelyn pitäisi olla huomattavasti vaivattomampaa, jotta saadusta palautteesta voitaisiin tehdä kohtuullisella työllä johtopäätöksiä seuraavia projekteja varten tai verrata hankkeitten onnistuneisuutta keskenään. Päätelmien teko tulee joka tapauksessa vaatimaan palautejärjestelmän analysoijalta sekä järjestelmän sisällön ymmärtämistä että kohteena olevan rakennuksen tuntemista. Motivointi tulee jatkossakin olemaan tärkeä osallistamistekijä. Järjestelmän keventämiseen on pyrittävä, mutta vältettävä liikaa yksinkertaistusta. Virtuaalitilan käyttö saattaa toimia myös palautejärjestelmän eduksi lähentämällä ammattiryhmien toistensa ymmärtämistä ja viemällä kohti yhteistä kieltä. Myös lomakkeen kysymysten ilmaisuja ja määrää on pohdittava kriittisesti. Vaatimustenhallintajärjestelmässä on kuvattu tilojen käytön/ käytettävyyden kannalta keskeiset ominaisuudet/tavoitteet. Lisäksi vaatimus sisältää lyhyen perustelun vaadittavalle ominaisuudelle ja tietolähteen (sekä mahdollisen linkin), mistä kyseinen tieto on löydettävissä. Tietolähteenä on käytetty Evidence based design -kirjallisuutta, muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja suomalaisia terveydenhuollon rakentamista koskevia määräyksiä ja ohjeita. Järjestelmä täydentyy virtuaalitilasta saaduilla kokemuksilla sekä HospiCaseY -hankkeen kolmannen työkalun käyttäjälähtöisen palautejärjestelmän (POE) avulla päivittyvällä tiedolla rakennuksen käyttäjiltä. Suunnitteluratkaisuissa tehdyt valinnat vaikuttavat usein laajoihin kokonaisuuksiin, joita on vaikea hallita ilman tarkoituksenmukaisia työkaluja. Tällöin hankkeen osapuolien yhteisten työkalujen kuten vaatimustenhallinnan merkitys on suuri. Päätösvaltaa kannattaa siirtää käytettävyyteen liittyen pääsuunnittelijalta loppukäyttäjille. HospiCaseY -hankkeen päättyessä Y-talo on vielä rakenteilla ja hankkeen lopullisia hyötyjä vaikea arvioida. Hankkeen aikana tehtiin virtuaaliympäristöön mallinnetuissa huoneissa muutoksia. Kaiken kaikkiaan hankkeen seurauksena Y-taloon tehtiin noin 20 muutosta. Arkkitehdin näkökulmasta muutokset vaikuttavat suhteellisen pieniltä, mutta tilojen toistumisen kautta asiat kertautuvat. Arviointien kautta saatiin myös varmuus monille päätöksille. Rakentamisen aikaiset ja rakennuksen valmistumisen jälkeen tehtävät muutokset vähentyvät selvästi, mikä tulee laskemaan rakennuskustannuksia huomattavasti. Osa taloudellisista vaikutuksista konkretisoituu vasta toiminnan myötä. Näitä ovat esimerkiksi tilojen huoltoon ja siivoukseen liittyvät asiat. Rakennuttajan näkökulmasta hanke on lisännyt käyttäjien sitoutumista suunnitteluprosessiin.

74 UKI Arkkitehtien rinnakkaishankkeessa selvitettiin tutkimushankkeen menetelmien hyödyntämistä liiketoiminnassa. Toimintatapakehys mallinnuksen tuottamiseen luotiin vuosien 2009 2010 aikana ja myös hahmoteltiin mahdollisia tulevaisuuden tiedonkeruu/mallinnusmenetelmiä. Palvelulle on olemassa selkeät markkinat, kunhan sen tuomat hyödyt sekä todistetaan käytännössä sekä tieto palvelusta ja sen soveltamisesta saadaan leviämään. Suomessa olisi mahdollista koota yritysryhmä, joka toteuttaisi palvelukokonaisuuden niin, että se sisältää kaikki kokonaisuuteen kuuluvat osat suunnitelmien teosta virtuaalitilojen hallintaan asti. Hankkeen aikana Uki Arkkitehdit saivat kaksi kotimaista asiakasta palvelulleen sekä selvitettiin myös vientimahdollisuuksia. Hankkeelle asetetut tavoitteet saavutettiin. Kaikki hankesuunnitelmassa mainitut työkalut kehitettiin, mutta vaativat vielä osin jatkokehittelyä. Virtuaaliympäristön käytöstä moniammatillisena suunnittelufoorumina saatiin edelleen vahvistusta. Tärkeää olisi saada tämä työkalu hyödynnettyä jo hanke- ja luonnossuunnitteluvaiheissa, että voidaan tutkia eri vaihtoehtoja jo aiemmin ja aidosti vaikuttaa tilakokonaisuuksiin käyttäjälähtöisesti. Tämän hankkeen aikana ilmeni selvästi käyttäjien lisääntynyt kiinnostus hankkeen menetelmiä kohti ja sen osoituksena lisääntynyt sitoutuminen suunnitteluprosessiin. Tarkoituksena on jatkaa työkalujen hyödyntämistä, lisätä tutkimustiedon hyödyntämistä (EBD) suunnitteluvaiheessa ja varmistaa todellisen käyttäjälähtöisyyden toteutuminen tulevissa rakennushankkeissa.

75 Lähteet Barrett, P. & Stanley, C. 1999, Better Construction Briefing, Blackwell Science Ltd., Oxford. Bryman, A. and Bell, E (2003, second edition 2007). Business Research Methods. Oxford University Press. Clements-Croome, D. 2000. Computers and Health in the Workplace, Proceedings of Healthy Buildings Conference, Espoo, 6-10 August, vol 1, pp. 119-124. Cruz-Neira, Carolina (1995). Virtual Reality Based on Multiple Projection Screens: The CAVE and its Applications to Computational Science and Engineering. Michigan: UMI Company. Dissertation: University of Illinois. Douglas C. H. & M. R. Douglas (2004). Patient-Friendly Hospital Environment: Exploring the patients Perspective. Health Expectations 7: 61 73. Douglas C. H. & M. R. Douglas (2005). Patient-Centred Improvements in Health Care Built Environments: Perspectives and Design Indicators. Health Expectations 8: 264 276. ecoprop (2011). Asiakastarpeiden hallinnassa käytetyn ecoprop sovelluksen internetsivut, suomenkielinen esite. http://cic.vtt.fi/ecoprop/ (tarkistettu 30.6.2011). ecoprop (2011). Web site of ecoprop tool for managing user needs. Available at: http://cic.vtt.fi/ecoprop (Accessed 8.3.2011) Fisk W. 1999. Estimates of Potential Nationwide Productivity and Health Benefits from Better Indoor Environments: An Update, In Spengler J., Samet J. and McCarthy J. (eds.) Indoor Air Quality Handbook, New York, McGrawhill, 36 pages. Ganah, A.A., Bouchlaghem, N.B. & Anumba, C.J. 2005, VISCON: Computer visualisation support for constructability, ITcon, vol. 10, no. Special Issue From 3D to nd modelling, pp. 69-83. Hamilton, K. & Watkins D. 2009. Evidence-Based Design for Multiple Building Types. John Wiley & Sons, Inc. New York.

76 HospiCaseY (2011). Web site for User-centred Y-Building. Available at: http://www. hospicasey.fi/ Hospitool (2009). Web site for user-oriented hospital space project. Available at: http://hospitool.vtt.fi/ (Accessed 8.3.2011). Huovila, P. 2005 Decision Support Toolkit Generic Task 3 Final Report. Publication from Performance Based Building Thematic Network project (PeBBu). CIBdf, Rotterdam, the Netherlands. Kamara J.M., Anumba C.J. and Evbuomwan N.F.O. 1999. Client Requirements Processing in Construction: A New Approach Using QFD. Journal of Architectural Engineering, vol. 5, No. 1, March. pp. 8-15. Leinonen J., Huovila P., Fox S. And Paevere P. 2003. Seeking Value with the Performance Approach. Proceedings of ILCDES 2003. Integrated Life-time Engineering of Buildings and Civil Infrastructures. December 1-3 2003, Kuopio, Finland. Luomaranta, Timo. 2011. HospiCaseY Virtuaalilaboratorion käyttö sairaalasuunnittelussa. Projektityö PD14. Tampereen yliopisto. Julkaisematon. Nykänen, Esa; Porkka, Janne; Aittala, Miika; Kotilainen, Helinä; Räikkönen, Outi; Wahlström, Mikael; Karesto, Jarmo; Yli-Karhu, Tiina; Larkas-Ipatti, Eija 2008. VTT, Espoo. 66 s. VTT Tiedotteita - Research Notes : 2455 Seppänen O. 2006. Sisäympäristön Terveys- ja Tuottavuusvaikutukset Toimistorakennusten Elinkaaren Aikaisissa Taloudellisissa Laskelmissa (in Finnish), The Finnish Association of HVAC Societies FINVAC ry, Forssa, Finland, 57 pages. Steinke, C., Webster, L., Fontaine, M. (2010) Evaluating Building Performance in Healthcare Facilities: An Organizational Perspective. HERD Journal, Winter 2010. Ulrich, R. 2003. The Effects of Healthcare Architecture and Art on Medical Outcomes. Presentation in Arts Council England Architecture Week Event 25 June 2003. online http://www.publicartonline.org.uk/resources/reports/rephealthcare/ulrich_presentation.php (tarkistettu 29.10.2010).

77 Ulrich, R., Zimring, C., Zhu, X., DuBose, J., Seo, H., Choi, Y., Quan, X., Joseph A. 2008. A Review of the Research Literature on Evidence-based Healthcare Design. Healthcare Leadership. White paper series 5 of 5. Wahlström, M., Aittala, M., Kotilainen, H., Yli-Karhu, T., Porkka, J. And Nykänen, E. (2010). CAVE for collaborative patient room design: analysis with end-user opinion contrasting method. Virtual Reality Journal, Volume 14, Issue 3, September 2010. Walden R. 2005. Assessing the Performance of Offices of the Future, In Preiser W. And Vischer J. (eds.) Assessing Building Performance, Elsevier, Burlington, U.K., pp. 118-127. Yli-Karhu T. 2008. Virtuaaliympäristö sairaalasuunnittelussa. Pro gradu. Vaasan yliopisto.

78 Liitteet CAVE-palautelomake ( liite 1) Opinnäytetyöposterit (liitteet 2-6)

79 Kysely CAVE-käynnin jälkeen Käyttäjälähtöinen Y-talo hanke on Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin hallinnoima hanke, jonka tavoitteena on kehittää käyttäjälähtöistä suunnitteluprosessia ja hyödyntää virtuaaliympäristöä tilojen suunnittelussa. Pyydämme Sinua ystävällisesti vastaamaan allaoleviin kysymyksiin. Vastauksenne käsitellään luottamuksellisesti. Sukupuoli mies nainen Ikä 20-35 v 36-50 v 51-65 v Ammatti lääkäri hoitaja muu Työpaikka keskussairaala terveyskeskus Tila, jossa kävit potilashuone vastaanottohuone päivystyksen tilat Valitkaa alla oleville väittämille vastausvaihtoehto, joka parhaiten edustaa mielipidettänne. ENSIVAIKUTELMA Tila on miellyttävä Tila on toimiva TILA Tilaa on riittävästi Tila on oikeanmuotoinen Tilassa on esteetön liikkua Tilassa on esteetön työskennellä KALUSTEET JA LAITTEET Kalusteet on sijoitettu oikein Laitteet on sijoitettu toimivasti Kalusteita on sopivasti Laitteita on riittävästi Säilytystilaa on riittävästi VARUSTEET Varusteet on toimivia Varusteet on oikein sijoitettu Pistorasiat ovat oikealla paikalla Sairaalakaasut ovat sopivasti Täysin samaa mieltä Lähes samaa mielta En osaa sanoa Melko eri mieltä Täysin eri mieltä jatkuu takasivulla

80 Valitkaa alla oleville väittämille vastausvaihtoehto, joka parhaiten edustaa mielipidettänne. VÄRIT JA VALAISTUS Värit on miellyttäviä Värejä on riittävästi Valaistus on riittävä TOIMIVUUS Tila soveltuu työskentelyyn Tila on ergonominen Tila on turvallinen VIIHTYISYYS Tila on viihtyisä Kalusteet ovat miellyttäviä Tila huomioi yksityisyyden Tila takaa työrauhan Ikkunanäkymä on miellyttävä Päivänvaloa on riittävästi CAVE Käynti on hyödyllinen Tila tuntui todelliselta Tilojen kommentointi on helppoa Arviointi ryhmässä on hyvä menetelmä Täysin samaa mieltä Lähes samaa mielta En osaa sanoa Melko eri mieltä Täysin eri mieltä Voit vielä vapaasti kertoa ajatuksiasi, toiveistasi CAVE-käynnistä ja muusta Y-taloon liittyvästä suunnittelusta: Kiitos vastauksistasi!

81 Käyttäjälähtöinen opastus Saana Mutikainen ja Katja Parkkinen Tekniikan yksikkö, tietojenkäsittelyn koulutusohjelma Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Seinäjoen keskussairaalan nykyinen opastus ja se minkälaista opastusta rakenteilla olevaan sairaalan Y-taloon mahdollisesti haluttaisiin. Kartoitus haluttiin tehdä käyttäjälähtöisesti, joten kartoitukseen käytettiin kyselylomaketta, johon vastasivat valitut neljä Y-taloon muuttavaa yksikköä. Kyselylomakkeeseen vastasivat sekä potilaat että henkilökunta. Tulosten perusteella päädyttiin siihen, että nykyisen sairaalan opastus tulisi päivittää ja yhtenäistää rakenteilla olevan Y-talon opastuksen kanssa. Uusista opastusmahdollisuuksista opasteautomaatti olisi paras kiinteiden opastetaulujen lisäksi.

82 Wireless guidance system Matti Raittinen Introduction This thesis is a part of the HospicaseY project, which started together with the construction of the Y-house. The project studied usermodern hospital infrastructures and their impact on user satisfaction. In this thesis focus on guidance. Aim of the stydy The purpose of this thesis was to design and build a prototype of the wireless guiding system by using RFID-technology. The Wireless guidance system was to be composed a small RFID transmitter carried by a user with and of guidance points, which included an arrow and a text guidance to guide towards the goal of transmitter. Method Finally, the operation of the system and the user s experiences were collected with a questionnaire. 40 35 Guidance point RFID-transmitter Testers age distribution Testers age distribution 30 Results Testing results is showing in the following charts. The purpose was to test the system with various age groups. 25 20 15 10 5 0 20-30 30-50 50-70 Testers user experience Conclusions As results is showing, this kind of wireless guidance system have a positive impact on user satisfaction. 50 45 40 35 30 25 20 15 10 Testers user experience 5 0 Really easy Easy Hard Really hard

83 Melu ja melun kokeminen sairaalaympäristössä Ari Autio Esittely Opinnäytetyö on tehty käyttäjälähtöinen Y-talo hankkeelle. Y-talo on uusi laajennus vanhaan Seinäjoen keskussairaalaan. Opinnäytetyössä tutkitaan sairaalan melutasoja ja vertaillaan niitä määräyksien ja asetusten mukaisiin arvoihin. Tutkimuksen päämäärät Päämärinä oli tutkia Seinäjoen keskussairaalan melutasoja ja seinien ilmaääneneristävyys arvoja osastolta, joka tulee siirtymään Y-talo laajennukseen. Menetelmät Tutkittavat alueet kartoitettiin henkilökunnalle suunnatun kyselyn avulla. Kyselyn tulosten perusteella tehtiin keskiäänitaso, enimmäisäänitaso ja ilmaääneneristävyys mittaukset. Tulokset Keski- ja enimmäisäänitaso oli yleisissä tiloissa normaalilla tasolla. Ilmastointi ja koneet aiheuttivat suurimmat äänitasot. Ilmaääneneristävyys mittauksessa paljastui väliseinä rakenteesta oikealla olevan havainne kuvan tyyppinen virhe. Tästä johtuen seinän ilmaääneneristävyys arvo oli liian alhainen. Yhteenveto Melutasot olivat suurilta osin normaalilla tasolla, mutta puutteita esiintyi kuitenkin ilmastoinnissa, koneissa ja väliseinäliitoksissa. Lisätietoja: aritapioautio@gmail.com

84

85 Title Author(s) author affiliations Introduction Text Aim(s) of the stydy Text Methods Subtitles, text, diagrams, etc Results Figures with legends, tables, text, etc Conclusions Text References text Acknowledgements text Correspondence to: e-mail address etc.