3/2012 Matemaattis-luonnontieteellinen aikakauslehti 76. vuosikerta Irtonumero 13
Dimensio 3/2012 sisältö 5 Pääkirjoitus Pasi Konttinen 6 Kuvasatoa Oulun Kemian opetuksen päiviltä 8 Kuvasatoa Tampereen kevätkoulutuspäiviltä 12 Opetushallituksen pääjohtajan Aulis Pitkälän haastattelu Irma Iho, Eeva Toppari ja Tiina Tähkä 16 Matematiikan henkilöt Osa 2: Iikka Mätäsaho 18 Yhdessä olemme enemmän! Kansallinen LUMA-verkosto tekee yhteistyötä lasten, nuorten ja opettajien tueksi Maija Aksela ja Jenni Vartiainen 23 Luonnontieteitä luovasti Misme Yrjölä 28 Science-verkosto: päämääränä luoda Suomeen science-opetukselle kestävä pohja Sari Yrjänäinen 34 Fusionsenergi som tema i gymnasiefysiken Bertil Eklund 40 Voiko Tuhkimo tanssia lasikengillä läpi koko yön? G4 projekti yhdistää luovuutta ja luonnontieteitä Marika Suutarinen, Piia Koponen ja Laura Huttunen 44 Kemian moninaiset mahdollisuudet tutuiksi niin oppilaille kuin opettajille Maija Rukajärvi-Saarela ja Margetta Sarkkinen 47 PROFILES-opiskelukokonaisuudet: Arkipäivän tilanteet luonnontieteiden opetuksen lähtökohtana Tuula Keinonen, Anu Hartikainen-Ahia ja Seija Juntunen 51 Kokemuksia tutkivasta matematiikasta Markus Hähkiöniemi 55 Kaarevuus matematiikassa, fysiikassa ja EU:ssa Kaarle Kurki-Suonio 57 Fyysikkojen sijoittuminen työelämään Seppo Manninen 61 Kirjallisuutta: Global Innovator The Story of Vaisala 62 Uutisia Juha Oikkonen professoriksi LUMA-keskus avataan LUT:iin ensi syksynä 64 Vuoden opettaja Pasi Ketolainen 67 Pulmasivu Kansikuva: Pia Rautio: Ihmeitä ilmassa Kemian valokuvakilpailu 2011 (Saippuakuplakuva-sarjan kolmas sija.)
Matemaattisluonnontieteellinen aikakauslehti 76. vuosikerta Julkaisija Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto MAOL ry Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki Päätoimittaja Pasi Konttinen, puh. 050 599 3917 pasi.konttinen@maol.fi Vastaava päätoimittaja Irma Iho, puh. 050 302 1589 irma.iho@maol.fi Toimitussihteeri Jarkko Narvanne, puh. 050 523 2768 dimensio@maol.fi Paino Forssa Print 2012 ISSN 0782-6648, ISO 9002 Tilaukset ja osoitteenmuutokset MAOL:n toimisto puh. (09) 150 2338 Tilaushinta Vuosikerta 65, irtonumero 13, ilmestyy 6 numeroa vuodessa Toimituskunta Pasi Konttinen (pj.), Tomi Alakoski, Satu Hämäläinen, Irma Iho, Pasi Ketolainen, Jari Koivisto, Hannu Korhonen, Marita Kukkola, Jarkko Lampiselkä, Juha Oikkonen, Maija Rukajärvi-Saarela, Marika Suutarinen, Timo Tapiainen, Jenni Vartiainen, Kaisa Vähähyyppä, Jarkko Narvanne (siht.) Neuvottelukunta prof. Maija Ahtee prof. Maija Aksela joht. Riitta Juvonen prof. Kaarle Kurki-Suonio prof. Aatos Lahtinen prof. Ilpo Laine prof. Jari Lavonen prof. Tapio Markkanen rehtori Jukka O. Mattila dos. Jorma Merikoski op.neuvos Marja Montonen prof. Erkki Pehkonen joht. Kari Purhonen prof. Pekka Pyykkö prof. Esko Valtaoja * etunimi.sukunimi@maol.fi Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki p. (09) 150 2338 fax (09) 278 8778 maol-toimisto@maol.fi www.maol.fi MAOL ry HALLITUS Puheenjohtaja Irma Iho * 050 302 1589 I varapuheenjohtaja, talous Jouni Björkman * 040 830 2352 II varapuheenjohtaja, koulutus Anne Rantanen * 040 073 5262 III varapuheenjohtaja, tiedotus, Dimensio Pasi Konttinen * 050 599 3917 Matematiikka/tietotekniikka Mika Antola * 045 678 3413 Kerhotoiminta Tero Anttila * 044 733 4808 Oppilastoiminta Irene Hietala * 040 767 4238 Ruotsinkieliset palvelut Tove Leuschel * 041 432 0433 OPS-työ, sähköinen tiedottaminen Marita Kukkola * 040 539 3185 Matematiikka/tietotekniikka Mika Setälä * 050 359 7297 Edunvalvonta Timo Tapiainen * 040 724 2129 Fysiikka, kemia Eeva Toppari * 050 557 9878 TOIMISTO maol-toimisto@maol.fi Toiminnanjohtaja Juha Sola * (09) 150 2352 Koulutus- ja tiedotusassistentti Päivi Hyttinen * (09) 150 2377 Toimistoassistentti Katja Sopanen * (09) 150 2338 DIMENSION TOIMITUS dimensio@maol.fi Toimitussihteeri Jarkko Narvanne 050 523 2768 MFKA-Kustannus Oy HALLITUS Puheenjohtaja Päivi Ojala, paivi.ojala@mfka.fi 040 575 2114 Markkinointi Matti Rossi, matti.rossi@heureka.fi 040 901 5205 Koepalvelu Eeva Toppari * 050 557 9878 Tuotetietous, pedagogiikka Sami Sirviö, sami.sirvio@vantaa.fi 050 531 5723 Kirjat Sari Yrjänäinen, sari.yrjanainen@uta.fi 050 536 5372 AMK-yhteistyö Jouni Björkman * 040 830 2352 TOIMISTO mfka@maol.fi Toimitusjohtaja Juha Sola * (09) 150 2352 050 584 8416 Tuotepäällikkö Lauri Stark * (09) 150 2370 050 587 8444 Myyntisihteeri Kirsi Vertanen * (09) 150 2378 050 339 6487 Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki p. (09) 150 2378 fax (09) 278 8778 Tilaukset: http://verkkokauppa.mfka.fi/
Pyörät pyörimään Pääkirjoitus Opetushallitus arvioi keväällä 2011 matematiikan oppimistuloksia peruskoulun päättövaiheessa. Tulokset on nyt julkaistu kokonaisuudessaan Opetushallituksen verkkosivuilla. (1) Tiedot kerättiin otoksella, joka edusti kattavasti eri alueita ja kuntaryhmiä koko Suomessa. Mukana oli sekä suomen- että ruotsinkielisiä kouluja. Matematiikan tehtävät sisälsivät kolme eri tehtävätyyppiä: päässälasku-, monivalinta- ja ongelmanratkaisutehtäviä. Taustakyselyssä oppilailta kerättiin tietoa muun muassa työtavoista matematiikan tunneilla ja asenteista matematiikkaa kohtaan. Koko arvioinnissa ei poikien ja tyttöjen välillä ollut eroa. Tehtävätyypeittäin tarkastellen pojat menestyivät tilastollisesti erittäin merkitsevästi paremmin kuin tytöt sekä päässälasku- että monivalintatehtävissä. Ongelmanratkaisutehtävissä tyttöjen menestys oli erittäin merkitsevästi parempaa kuin poikien. Erot asenteissa matematiikkaa kohtaan olivat poikien ja tyttöjen välillä vähäisiä. Molemmat sukupuolet pitivät matematiikkaa hyödyllisenä, mutta matematiikasta ei kuitenkaan pidetty. Keskimääräiset ratkaisuosuudet ovat laskeneet niin päässälasku-, monivalinta- kuin ongelmanratkaisutehtävissä ja kaikilla matematiikan osaalueilla. Matematiikan osa-alueista eniten osaamisen taso on heikentynyt luvuissa ja laskutoimituksissa. Laskutaito peruskoululaisilla on valitettavasti laskussa. Matematiikan opetuksessa ryhmittelyjä oli käytetty osassa kouluista. Niissä oppilaat oli ryhmitelty matematiikan opetuksessa esimerkiksi jatko-opintoihin hakeutumisen tai oppimiseen liittyvän tekijän perusteella. Ryhmittelyjä käyttäneet koulut menestyivät tilastollisesti merkitsevästi paremmin kuin koulut, joissa matematiikan opetus tapahtui kiinteissä, heterogeenisissä ryhmissä. Heterogeenisissä ryhmissä myös työrauhakysymykset kärjistyvät ja työrauhalla todettiin olevan ymmärrettävästi yhteyttä osaamiseen. Joustavan ryhmittelyn käyttöä voi siis hyvin suositella käyttöönotettavaksi kaikilla kouluilla. Työn tekemisen ja opiskelun malli on opittava jo alakoulussa. Lukiossa suunnan muuttamisen on jo liian myöhäistä. Tekemättömät kotiläksyt eivät enää ole oppilailla aihe häpeään, kuten vielä muutama vuosi sitten. Työtä ja harjoittelua vaativat niin soittaminen kuin urheilussa pärjääminen. Oppiminen ei varmasti poikkea tästä. Ovatko nykyajan lapset saaneet kaiken liian helposti? Ei ole tarvinnut ponnistella hyvinvoinnin eteen. Hyvinvointiyhteiskuntamme tuottaa pahoinvoivia lapsia ja nuoria. Meneekö jossakin pieleen, jos kaikki saadaan liian helposti? Virheistä oppii, varsinkin matematiikassa. Elämään kuuluu haasteellisia aikoja kuten myös onnistumisen kokemuksia. Jos ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä ajatusmallin oppii jo nuorena, niin ei vanhempana ehkä masennukaan niin helposti. Myös jatko-opintopaikoista kantautuva viesti vaikuttaa motivaatioon. Yhä useampi lukion opiskelija kaihtaa pitkän matematiikan, fysiikan, kemian opiskelua heikon yo-arvosanan pelossa. Maassamme on lukioita, joissa opinto-ohjaajat ja rehtorit suorastaan patistavat kokelaita kirjoittamaan vain aineita, joista hyvän arvosanan saa helposti. Ohjaavatko koulut omaa sijoitustaan median tekemissä yo-vertailussa ajatellen opiskelijoita kirjoittamaan ns. helppoja aineita unohtaen opiskelijan edun? Tällainen ajattelumalli on karsittava opinto-ohjauksesta ja annettava opiskelijoiden suorittaa jatkoopinnoissa tarvitsemiaan päättökokeita. Onko hyvillä arvosanoilla suoritettu päättökoe, jolla jatko-opintopaikka ei avaudu parempi vaihtoehto verrattuna vaikka keskinkertaisin matemaattisluonnontieteellisin arvosanoihin nähden, joiden avulla opiskelija voi saada useampiakin opiskelupaikkoja valittavakseen? Syrjäytymisen ehkäiseminen alkaa perusoppiaineiden, äidinkielen ja matematiikan, oppimisesta. Matematiikan oppituntien määrä on nostettava kansainväliselle tasolle. Suomen peruskoulussa matematiikan opiskeluun käytetään keskimäärin 2,6 viikkotuntia, kun eurooppalainen keskiarvo on 4,3 tuntia. (2) Vaikka osaamisen taso peruskoulussa on laskenut, on matematiikan tuntimäärä pudotettu todella pieneksi. Ammattikoulustakin jatketaan usein ammattikorkeakouluihin, joissa matematiikan opettaminen on valitettavan usein myös aloitettava peruskoulun matematiikasta. Nautinnollista loppukevättä ja mukavaa pyöräilykesää! Pasi Konttinen, päätoimittaja, pasi.konttinen@maol.fi (1) http://www.oph.fi/download/140234_onko_laskutaito_laskussa.pdf (2) http://www.oph.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/oph/embeds/110468_luma_neuvottelukunnan_muistio_2009.pdf
Reilut sata opettajaa ympäri Suomea seurasi kemian opetuksen päiviä päivittäen tietojaan mm. työturvallisuudesta ja nykyaikaisista mittalaitteista. Työpajojen runsaus ja monipuolisuus yllätti kaikki läsnäolijat. Opetusneuvos Tiina Tähkä puhui Digitaalisista kokeista. Riitta Talvenlahti kertoi teollisuuden tarvitsevan edelleen työvoimaksi kemian osaajia.
Tiina Tähkä Aulis Pitkälä Irma Iho Opetushallituksen pääjohtajan Aulis Pitkälän haastattelu Irma Iho, Eeva Toppari ja Tiina Tähkä MAOLn puheenjohtaja Irma Iho ja Fysiikan ja kemian toimikunnan pj. Eeva Toppari kävivät haastattelemassa Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälää 28.02.2012. Mukana oli myös tuore fysiikan ja kemian opetusneuvos Tiina Tähkä. Kerro itsestäsi, mitä houkutteli Opetushallitukseen vaikka sinulle oli vahva työpaikka rikkaassa Espoossa? Minua pyydettiin tehtävään. Olen kauan ollut opetusalan tehtävissä ja nyt avautui tällainen kansallinen mahdollisuus. Koulutuksessa on menossa murros ja viisivuotiskausi tarjoaa sopivan jakson. Opetussuunnitelmien ja rahoituksenkin kannalta on menossa haasteellinen aika. Tietenkin mukana on myös aatteellisuutta. On ilo tehdä työtä suomalaisen koulutuksen parhaaksi. Ei sovi myöskään unohtaa hallituksen tavoitetta nostaa Suomi vuoteen 2020 mennessä osaavimmaksi kansakunnaksi. 12
Onko työ vastannut odotuksia? Onhan tämä erilainen yhteisö. Espoossa oli vastuulla koko sivistystoimi, jonka piirissä työskentelee 7 300 henkilöä. Tämä on selvästi henkilöstöllä mitaten pienempi työyhteisö. Opetushallituksen ja jo Kouluhallituksen kanssa olen tehnyt yhteistyötä aiemminkin toimiessani Espoossa ja Vantaalla, mutta on täältä löytynyt sellaisia toimintoja, joista en ollut aiemmin kuullutkaan. Työkokemuksia on nyt vain kahdelta kuukaudelta, tästä näkökulmasta katsoen työ on vastannut odotuksia. Jo Espoossa otin kyllä vastuuta opetuksen kehittämisestä, perustettiin kehittämisryhmäkin pedagogiikan viemiseksi eteenpäin. MAOL ry:n puheenjohtajana minua kiinnostaa erityisesti matematiikan ja luonnontieteiden asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Millainen suhde sinulla on matemaattis-luonnontieteellisin aineisiin? Miten kirjoitit ne yo-kokeissa aikoinaan? Aloitin lukiossa matematiikkalinjalla, mutta vaihdoin kielilinjalle. Terveisiä entiselle kielilinjan matematiikan opettajalleni Heimo Latvalle. Biologiasta ja maantiedosta pidin ja olin niissä hyvä. Ainakin fysiikan koin raskaana. Ylioppilaskirjoituksista en paljon muista, kirjoitin varmaan ne pakolliset. Suuntautumiseni oli enemmän humanistiselle puolelle kuten historiaan. Koulutukseltani olen suomen kielen maisteri ja opinto-ohjaaja. Epäpätevänä olen opettanut fysiikkaa ja kemiaakin. Matematiikkaa olen opettanut tasokurssiaikana yleiskurssilla, prosenttilasku oli hyvä motivointikeino, koska sen merkityksen arkielämässä jokainen ymmärsi. Perusopetuksen tavoitteet ja tuntijakoesitys julkistettiin jokin aika sitten. Antaako esitys pohjan nostaa Suomi osaavimmaksi kansakunnaksi? Varhaiskasvatuksella ja perusopetuksella on tietenkin oma merkityksensä. Tavoitteet ja tuntijakopaperi ei yksin riitä, tarvitaan hyvä opetussuunnitelmien perusteiden laatimistyö, jonka pohjalta laaditaan opetussuunnitelmat eri yksiköihin. Eikä sekään riitä vaan opettajien koulutuksen kautta opetussuunnitelma on vietävä arkipäivän työkaluksi. Opetussuunnitelmaasiakirja ei saa olla sadan euron setelin varmin säilytyspaikka opettajainhuoneessa. Näillä resursseilla haetaan parasta mahdollista ratkaisua. Tavoitteet sinänsä ovat hyvät kuten ajattelun taitojen kehittäminen ja oppimaan oppiminen. Koulutuksen järjestäjän tulisi laatia koulutuksen kehittämissuunnitelma, kuntien KESU, joka sisältäisi tiedot rakenteista, johtamisesta, resursseista, tieto- ja viestintätekniikasta, opetusmenetelmistä ym. Opetussuunnitelmasta pitäisi tehdä ohjaava työkalu, jonka rakentamiseen sidosryhmät kuten MAOL voi vaikuttaa. Täydennyskoulutuksessa MAOL:n ja muiden aineopettajajärjestöjen, ja miksi ei OAJ:nkin, on syytä olla mukana. Kaiken kaikkiaan koulutukseen pitäisi kiinnittää enemmän kansallista huomiota ja nostaa koulutus keskiöön myös poliittisella tasolla ja mediassa. Onko matematiikan ja luonnontieteiden asema Suomen koululaitoksessa riittävän hyvä nyt ja tulevaisuudessa ajatellen yhteiskuntamme tarpeita? Mitä muutoksia uusi tuntijako tuo tullessaan? Onko uhkia näkyvissä? Matematiikan tuntimääräähän ei vähennetty ja luonnontieteiden tuntimäärät yläluokilla pysyivät ennallaan. Alaluokilla muodostettiin oppiaine ympäristöoppi. Onko tämä hyvä vai huono asia, jää nähtäväksi. Opetussuunnitelmatyöllä on onnistumisen kannalta iso merkitys. Aihekokonaisuuksilla halutaan tuoda eheyttä maailmankuvaan. Opiskelijoiden lyhytjännitteisyyden lisääntyminen huolestuttaa. Teknologian opetusta pitää miettiä, aihekokonaisuutena se ei ole lyönyt läpi. Tietotekniikassa on vielä haasteita. Ongelma on tiedostettu, kehittämisreittien löytäminen on välttämätöntä. Tämä vaatii materiaalia ja opettajan osaamista. Isoja ja kalliita hankkeitakin on toteutettu kuten arjen tietoyhteiskuntahanke. Tämä on myös täydennyskoulutuskysymys ja resursointi kuuluu koulutuksen järjestäjälle. Miten esitetyn tuntijaon pohjalta hoidettaisiin matematiikassa joustava ryhmittely, valinnaisuuttahan vähennettiin? Pakollisen opetuksen lisäksi yksi valinnainen tunti olisi auttanut tätä asiaa. Jokaisellehan pitää taata kykyjensä mukaiset oppimisedellytykset ja kunkin olisi päästävä mahdollisimman pitkälle. Pitää muodostaa omia oppimispolkuja siten, että yhteisöllisyys kuitenkin säilyy. Valinnaisen opetuksen lisäämiseen niin matematiikassa kuin luonnontieteissäkin voidaan käyttää myös kerhotunteja tavoitteellisen oppimisen työvälineenä, niihin varattua rahaa on Opetushallituksessakin lisätty monena vuonna. Kerhotunnit pitäisi nivoa hyvin normaaliin koulupäivään, jotta päivät eivät tulisi kohtuuttoman pitkiksi oppilaille eikä opettajille. Lähtökohtana on, että jatko-opintomahdollisuuksia ei pidä heikentää. 13
Oppiaineidemme opettaminen edellyttää aineen syvällistä hallintaa. Opetusryhmät alkavat olla heterogeenisempia ryhmiin integroituneiden haasteellisten oppilaiden myötä. Yhteydenpito huoltajiin vie aikaa. Miten opettajien työssä jaksamista voitaisiin edesauttaa? OAJ:n kyselyn perusteella tilanne toisella asteella näyttää huolestuttavalta. Opettajiin pätevät samat parannuskeinot kuin muussakin työelämässä. Työhyvinvointia pitää kehittää. Henkinen kuormittavuus on opetusalalla oleellinen. Kuormitus voi jakautua myös hyvin epätasaisesti. Pitää katsoa, että työtaakka ei muodostu kohtuuttomaksi. Vanhempien yhteydenotot pitäisi nähdä voimavarana, ja vanhempien vastuuta pitäisi korostaa. Peruskouluiässä ainakin läksyjen teon seuraaminen kuuluu vanhemmille. Totta on, että vääränlaista, ärhäkämpää painetta on tullut mukaan. Tämä ei välttämättä liity opettajaan vaan yleiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Kurssit kyllä kuormittavat opettajia, pitäisi kuitenkin lähteä opetussuunnitelman perusteista, tavoitteista, ei pelkästään oppikirjasta. Ajattelun kehittämiselle on jätettävä aikaa. Luonnontieteissä kokeellisuus on väylä oppimiseen. Myös oppimispelejä voidaan hyödyntää motivointikeinona. Opettajien halutaan jatkossa olevan enemmän valmentajia, jotka neuvovat, tukevat ja kannustavat oppilaita tutkivaan oppimiseen. Otetaanko kurssien nykyinen laajuus huomioon opetussuunnitelman perusteita laadittaessa? Karsitaanko sisältöjä? Mistäs sitä karsitaan? Opetussuunnitelmallista ajattelua pitäisi vahvistaa. Tavoitteista pitää lähteä, karsia ja jättää opettamatta. Tämä on tunnolliselle ja kunnianhimoiselle opettajalle vaikeaa. Oppilaat oppivat kyllä muuallakin kuin oppitunnilla. Tärkeintä on ajattelun taitojen kehittyminen. Millaisena näet opintojen ohjauksen roolin? Esityksessähän korostetaan sitä, että opinto-ohjaus kuuluu kaikille opettajille, ei ainoastaan opintojen ohjaajille. Opinto-ohjaus pitää nähdä laaja-alaisena. Ohjaus on kuuntelua, oppilaan asemaan asettumista ja hyväksymistä, tilan antamista oppilaalle. Kyllä se kuuluu jokaisen opettajankin rooliin. Kipinä tulee monesti innostavalta opettajalta. Kehittämistä opinto-ohjauksessa kyllä on. Huomasin sen jo ollessani jonkin aikaa Jyväskylän yliopiston opinto-ohjauksen lehtorina. Opintojen ohjauksen pitäisi rakentaa oppilaan realistista itseluottamusta ja valmiutta työn tekoon, ja omilla edellytyksillään hänen pitäisi päästä mahdollisimman pitkälle. Lukiota ollaan myös kehittämässä ja työryhmä, missä itsekin olet ollut mukana, on jättänyt toimenpide-ehdotuksensa. Mikä ehdotuksessa on keskeistä? Lukiossa pitäisi päästä jo mahdollisimman syvälliseen tarkasteluun, ei kaikkea vähän eikä sirpaleista opetusta. Valinnaisuutta pitää saada enemmän. Työelämäyhteydet pitäisi saada paremmiksi samoin yhteydet yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. KESU korostaa lukion ja ammattikoulujen välistä yhteistyötä. Kahden tutkinnon suorittamisen mahdollisuus on ollut lukion ja ammatillisen puolen opiskelijoiden valittavana jo useamman vuoden ajan. Tutkinto ei ole kuitenkaan tainnut saada suurta suosiota? Pitäisikö tutkinnon houkuttelevuutta parantaa vai lopettaa kyseinen mahdollisuus? Toista astetta kehitetään KESUn mukaan edelleen duaalimallin pohjalta, yhteistyötä kuitenkin edellytetään. Yhteistä kurssitarjontaa pitää pohtia ja suunnitella. Kahden tutkinnon suorittaminen ei ole saanut suurta suosiota, vuositasolla suoritetaan noin 3500 tutkintoa. Osittain syynä on suuri työmäärä ja koulutuksen järjestäjien ratkaisut. Tämä asia pitää uudistuksen yhteydessä pohtia. Lukiopuolella innokkuutta on vähemmän kuin ammatillisella puolella. Tietokoneita ollaan tuomassa yo-kirjoituksiin. Kaikilla kouluilla ja koulutuksen järjestäjillä ei nyt ole tähän valmiuksia. Mistä saadaan rahoitus ja laitteet? Miten opiskelijoiden suoritukset on tarkoitus siirtää YTL:n haltuun. Suorittavatko opettajat edelleen alustavan tarkastuksen koululla? Avoimia kysymyksiä on varmasti paljon. Olisiko ensin kokeiltava vaikka opettajan alustavien pisteiden syöttämistä YTL:n tietokantaan? Ylioppilastutkinnon kehittämistä varten on ylioppilastutkintolautakunta, joka toimii yhteistyössä Opetushallituksen kanssa. On selvää, että tietokoneet tulevat ylioppilaskirjoituksiin, aikataulu on vielä avoin. Työelämän taitoihin pitää tähdätä. Ei missään toimistossa enää kirjoiteta HB-kynällä paperille. Kehittämishankkeita on vireillä ja asia pitää suunnitella huolella. Ilman muuta pitää pilotoida ja pilottihankkeita on jo olemassa. Laitteiston osalta voi sanoa, että halpojakin ratkaisuja on olemassa. Lukion opettajat tarttuvat helpommin koneeseen, jos niitä käytetään ylioppilaskirjoituksissa. Lukioiden 14
kesken on suuria eroja. Joissakin pienissä lukioissa opiskelijoillekin annetaan henkilökohtainen kone, kaikissa lukioissa ei edes opettajille. TVT:n osaaminen pitää saada paremmalle tasolle niin opettajien kuin opiskelijoidenkin osalta. Nyt se ei näytä olevan selkeästi kenenkään vastuulla. Digitaalisia kokeita on suunnitteilla muutamissa oppiaineissa. Opetushallitus julkaisee tämän vuoden kuluessa joitakin esimerkkejä lukiokurssien digitaalisista kokeista, huomauttaa opetusneuvos Tiina Tähkä. Yrittäjyyttä ja työelämäyhteyksiä korostetaan monissa kehittämissuunnitelmissa. Miten tämä pitäisi hoitaa koulutuksessa? Pitäisikö olla oma oppiaine, missä talousasioita käytäisiin jo nuorena läpi? Olisivatko matemaattisten aineiden opettajat sopivia opettajiksi? Totta on, että työpaikkojen vähenemisen myötä moni joutuu miettimään itsensä työllistämistä ja yrityksen perustamista. Enemmän korostaisin koulutuksessa yritteliäisyyttä ja yrittäjyysasennetta. Kehittämishankkeita on ollut kuten Vantaan aikana Silta yrittäjyyteen. Lukiossa voitaisiin sovellutuksissa mennä pitkällekin, simuloitaisiin kassavirtoja, verotusta ym. Lukiossahan opiskelee Suomen innovatiivisin joukko. Aihekokonaisuutena yrittäjyys on paikallaan, ei omana oppiaineena. Jotain malleja kuten inno-omnia, joka on toisen asteen ja yrittäjyyden yhteistyöhanke, voisi tuoda lukioonkin. Millaisena näet MAOL:n roolin koulutuskentällämme? Mitä MAOL:n pitäisi tehdä? Yliopistot ovat tulleet säätiöpohjaisiksi ja ne ovat vaarassa eriytyä, koska valtio ei enää ole ohjaamassa. MAOL:in niin kuin muidenkin aineopettajajärjestöjen pitäisi toimia linkkinä opettajainkoulutusta antavien yksiköiden ja jäsenistön välillä. Opettajaa pitää tukea oppilaan kohtaamisessa, erilaisuuden kohtaamisessa, tieto- ja viestintätekniikassa, opetusmetodeissa jne. On käytävä hyvää vuoropuhelua eri tahojen, kuten tämän talon kanssa. Opettajien osaamisen vahvistaminen, ns. capacity building, on tärkeä tehtävä. Teillähän on jo nyt lehti, paikallisyhdistykset, tiedotus ja koulutus. PISA on tuonut Suomelle mainetta, mutta koulujen väliset erot ovat kasvamassa, samoin tyttöjen ja poikien väliset erot osaamisessa. Lukioita laitetaan järjestykseen yo-tulosten perusteella ottamatta huomioon opiskelijoiden erilaista lähtötasoa lukioon tultaessa. Ovatko koulut jakautumassa liikaa suosittuihin ja vähemmän suosittuihin? Miten asiaa korjattaisiin? Vaarana on se, että varojen puutteessa hyviä huononnetaan. KESU:n tavoite on, että erot puolitetaan, isoissa kaupungeissa kuitenkin erot ovat kasvaneet. Vanhempien koulutustausta ratkaisee paljon. Koulujen väliset erot kasvavat, vanhempien kouluvalintojen myötä. Pitää huolehtia, että lähikoulu on hyvä. Siellä yksilöllistämisellä ja eriyttämällä kunkin pitää voida päästä mahdollisimman pitkälle. Asuinalueiden erot voivat kasvaa esimerkiksi kaavoituksen takia. Kaikesta eriarvoisuuden kasvusta ei voida syyttää koulutusta, siihen vaikuttavat monet yhteiskunnalliset tekijät. Jos joku on lahjakas, hänen pitää voida mennä niin pitkälle kuin haluaa riippumatta siitä, mitä koulua käy. Onko niin sanotuissa hyvissä kouluissa oppimista kuitenkaan enemmän kuin huonoina kouluina pidetyissä? Kuntien määrää pyritään vähentämään. Vähenevätkö tulevaisuudessa myös koulujen määrät radikaalisti? Ovatko kaikki koulumme kohta suuria laitoksia, joissa yksittäiset oppilaat hukkuvat massaan ja unohtuvat mahdollisine ongelmineen? On selvää, että kuntien väheneminen muuttaa myös koulutuksen rakenteita. Kuntayhtymämallia jossain puretaan, jossain rakennetaan. On selvää, että pienemmillä paikkakunnilla muutokset lukioverkossa vaikuttavat myös peruskouluun ja se pitää ottaa huomioon mm. opettajakysymyksiä ratkaistaessa. Suurista lukioista ei sinänsä ole ollut huonoja kokemuksia, valinnanmahdollisuudet ovat parantuneet. Suomessa on 175 lukiota, joille maksetaan pienen lukion lisää. Jotain pitää tehdä, etäopetuksella voitaisiin hoitaa osa opetuksesta. Kiitos haastattelusta! Mitä terveisiä lähettäisit MAOL:in yli 4 000:lle jäsenelle? Kiitos! Onnea ja menestystä yhteiskunnallisesti vaativan tehtävän hoitamisessa. Syksyllä on vuorossa fysiikan ja kemian opetusneuvos Tiina Tähkän haastattelu. 15