TEE 1/2006 Terveellinen elämä vahvistaa sydäntä Sepelvaltimotaudin riskitekijät lapsilla ja nuorilla aikuisilla Asuntojen kosteus- ja homeongelmat yhä ajankohtaisia Pitäisikö miestenkin huolehtia D-vitamiinin saannistaan? Sotalasten terveys eläkeiän kynnyksellä
Tässä numerossa 3 Tupakan myynti saatava luvanvaraiseksi! Pääkirjoitus 4 Yli 600 000 euroa kansanterveyttä edistävään tutkimukseen Juho Vainion Säätiö myönsi tänä vuonna apurahoja kansanterveyttä edistävään tutkimukseen kaikkiaan 71:lle tutkijalle ja tutkimusryhmälle yhteisarvoltaan 620 200 euroa. 5 Jarmo Raulo -palkinto sisäilmatutkijalle Juho Vainion Säätiö on myöntänyt Jarmo Raulon nimeä kantavan tunnustuspalkinnon dosentti Aino Nevalaiselle asumisterveyden edistämiseksi tehdystä elämäntyöstä. 7 Sepelvaltimotaudin riskitekijät lapsilla ja nuorilla aikuisilla Dosentti Olli Raitakari kertoo lasten ja nuorten aikuisten sepelvaltimotaudin riskitekijöitä kartoittavan LASERI-tutkimuksen taustoista ja tuloksista. 9 Asuntojen kosteus- ja homeongelmat yhä ajankohtaisia Dosentti Aino Nevalainen kertoo, mistä asuntojen kosteus- ja homeongelmat johtuvat ja miksi ne ovat yhä ajankohtaisia. 11 Pitäisikö miestenkin huolehtia D-vitamiinin saannistaan? Tutkija Heli Viljakainen on tekee väitöskirjaa suomalaisten D-vitamiinin saannista talvella ja on ottanut suurennuslasin alle myös miehet. 13 Sotalasten terveys eläkeiän kynnyksellä Toisen maailmansodan aikana Suomesta lähti pommituksia pakoon ulkomaille arviolta 70 000 lasta. Kansanterveyslaitoksella selvitetään, miten sotalapsuus on vaikuttanut heidän terveyteensä. 15 Ajankohtaista Säätiön hallitus uusiutui Asiamies vaihtui Toimisto uusin tiloihin Uusia asuntoja Fredrikinkadulle 16 Tiedon siruja Liikunta pitää miesten mielen virkeänä C-vitamiinista ehkä sittenkin apua flunssaan Geenit paljastavat alttiuden luustovaurioille jo lapsena Liika rauta elimistössä altistaa sydäninfarktiin Moni sairastaa diabetesta tietämättään Suomi ilman MPR-tauteja 10 vuotta 19 Ullan palsta Porkkana päivässä Porkkana vanha rohdoskasvi Maukkaita porkkanaruokia Porkkanan viljely Tautien ja tuholaisten torjunta 24 Terve-Elämä -lehden Ilmestymisaikataulu Vuoden 2006 apurahojen jako Dosentti Aino Nevalainen Säätiö muutti Kalevakadulle Kuva: Ulla Lehtonen Kuva: Olavi Tulonen Kuva: Antero Aaltonen Kuva: Antero Aaltonen (Kansi: Retkikelkkailijoita kevät jäillä Box:in rannassa Snappertunassa. Kuva: Marketta Ollikainen) 2
Tupakan myynti saatava luvanvaraiseksi! Suomalaisten tupakoinnissa on tapahtunut viime vuosina kovasti muutoksia oikeaan suuntaan: kotona ei useinkaan enää polteta sisällä, tupakointi on kielletty kokonaan julkisissa tiloissa ja liikennevälineissä sekä työpaikoilla. Ravintolatupakoinnin täyskielto vuoden 2007 kesäkuusta alkaen etenee eduskunnassa suotuisasti. Nikotiini on riippuvuutta aiheuttava huume, joka imeytyy vereen keuhkoista saavuttaen aivot seitsemässä sekunnissa. Tupakoitsijoista 50 prosenttia haluaisi lopettaa epäterveellisen tapansa. Tätä pyrkimystä edistää vast ikään lääkelain muutoksella aikaan saatu nikotiinituotteiden myynti kaupoissa luvanvaraisena. Näistä lähtökohdista onkin hämmästyttävää, että jo joitakin vuosia valmisteilla ollut tupakkatuotteiden myynnin luvanvaraistaminen ei ole edennyt! Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan asia ei etene enää tällä hallituskaudella. Hankkeen pysähtymisen syinä todettiin muun muassa, että lupamaksut ja luvanvaraisuus sinällään aiheuttavat turhaa byrokratiaa, hallituksen jäljellä olevan kauden riittämättömyys, kun asia ei ole nyt listalla ja niin edelleen. (?!). Tupakkatuotteiden myynnin luvanvaraisuus on toteutettu useimmissa muissa EU-maissa: Belgiassa, Espanjassa, Italiassa, Itävallassa, Kreikassa, Ranskassa ja Saksassa. Ruotsissa se on säädetty ilmoitusvelvollisuuden alaiseksi toiminnaksi. Hyvin monissa maissa tupakkaa saa vain tietyistä luvan saaneista myyntipisteistä, joita ei ole kovin paljon. Meillä tupakkaa saa kaikista mahdollisista kaupoista. Tupakka on rauhan aikana eniten kuolemaa aiheuttava teollinen tuote maailmassa. Kolumbus toi intiaanien keksimän tupakan Eurooppaan. Nyt EU-alueella tupakkaan kuolee 150 ihmistä joka tunti. Maailmassa kuolee tupakoinnin seurauksena vuositasolla neljä miljoonaa ihmistä ja arvioiden mukaan 10 miljoonaa vuonna 2030. Suomi on muutoin ollut edelläkävijä tupakkalainsäädäntönsä kehittämisessä. Tupakkatuotteiden luvanvarainen myynti ei toki yksin ratkaise tupakoinnista johtuvia ongelmia, mutta sillä olisi osaltaan merkittävä vaikutus nuorten tupakointiin, joka tutkimusten mukaan aloitetaan usein 15-vuotiaana. Luvanvarainen myynti mahdollistaisi tehokkaamman valvonnan, vaikuttaisi harmaaseen tuontiin ja mahdollistaisi tarvittaessa myyntiluvan peruuttamisen. Tulisiko asiaa jatkossa valmisteltaessa harkita myös tupakanmyynnin poistamista kokonaan ruokakaupoista! Tapio Niitynperä asiamies Juho Vainion Säätiö Terve elämä 1/2006 Terve elämä on Juho Vainion Säätiön julkaisema verkkolehti, jossa kerrotaan etupäässä Säätiön tukemista tutkimuksista ja ajankohtaisista terveyden edistämiseen liittyvistä tapahtumista. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Päätoimittaja Tapio Niitynperä Kalevankatu 17 A 00100 Helsinki Puh: (09) 694 1220 GSM: 040-718 8888 Fax: (09) 694 3462 email: tapio.niitynpera@juhovainionsaatio.fi Toimitus Marketta Ollikainen LavengriPress Neljäs linja 17-19 A 26 00530 HELSINKI puh: (09) 726 1972 email: marketta.ollikainen@kolumbus.fi Taitto Hannu Karjalainen HANEMEDIA email: hannu.karjalainen@kolumbus.fi Kuva: Tapio Niitynperä ISSN 1796-1688 Helsinki 2006 3
Yli 600 000 euroa kansanterveyttä edistävään tutkimukseen Juho Vainion Säätiö myönsi tänä vuonna apurahoja kansanterveyttä edistävään tutkimukseen kaikkiaan 71:lle tutkijalle ja tutkimusryhmälle yhteisarvoltaan 620 200 euroa. Kuvat: Antero Aaltonen Säätiön apurahalautakunnan puheenjohtaja emeritusprofessori Antti Ahlström jakoi apurahat tutkijoille. Suurimman yksittäisen apurahan 20 000 euroa saivat dosentti Olli Raitakari ja hänen LASERI-tutkimusryhmänsä sepelvaltimotaudin riskitekijöitä lapsilla ja nuorilla aikuisilla kartoittavaan tutkimukseen ja professori Olli Simell tutkimusryhmineen varhaislapsuudessa alkaneen sydän- ja verisuonitautisairastuvuuden ehkäisyhankkeeseen, molemmat Turun yliopistosta sekä dosentti, akatemiatutkija Suvi Virtanen Kansanterveyslaitokselta ravinnon merkitystä nuoruustyypin diabeteksen synnyssä käsittelevään tutkimukseen. Säätiön apurahalautakunnan puheenjohtaja, emeritusprofessori Antti Ahlström kiitti perinteisessä apurahojen jakotilaisuudessa 23. tammikuuta tutkijoita korkeatasoisista tutkimushankkeista. Hän totesi apurahalautakunnan joutuneen jälleen kerran vaikeiden valintojen eteen päätöksiä tehdessään. Säätiölle oli tullut kaikkiaan 145 hakemusta, joiden yhteisarvo oli 1 755 760 euroa. Iloksemme näimme, että hakijoiden joukossa oli myös monta sellaista, jotka olivat saaneet meiltä aiemminkin tukea, ja ovat siten tunteneet Säätiön omakseen, Ahlström sanoi. Hän pahoitteli sitä, että osa hyvistäkin hakemuksista jouduttiin jälleen hylkäämään sen vuoksi, että ne käsittelivät kliinistä lääketieteellistä tutkimusta. Jatkamme edelleenkin sitä linjaa, jota Juho Vainio piti säätiötä perustaessaan tärkeänä eli tuemme monipuolista kansanterveyttä edistävää tutkimusta, Ahlström muistutti. Tukea tutkijoiden sosiaaliturvan kehittämiselle Ennen varsinaista apurahojen jakoa Ahlström kertoi, että Juho Vainion Säätiö on mukana yhdessä kymmenien muiden säätiöiden kanssa kehittämässä apurahatutkijoiden sosiaaliturvaa. Pyrimme pääsemään valtiovallan kanssa sopimukseen siitä, millä tavoin apurahojen ja stipendien saajien sosiaaliturva-, vakuutus- ja eläkekysymykset saataisiin paremmalle tolalle kuin mitä ne tällä hetkellä ovat, hän sanoi. Apurahatutkijoiden heikko sosiaaliturva on ollut kiistakysymys, jolle on etsitty ratkaisua jo useamman vuoden. Ahlström lupasi, että myös Juho Vainion Säätiö tulee noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä. 4
Säätiön perustamisesta 45 vuotta Viime vuonna tuli kuluneeksi 45 vuotta siitä, kun talousneuvos Juho Vainio perusti säätiön vuonna 1960, neljä vuotta ennen kuolemaansa. Hän testamenttasi koko omaisuutensa, jonka hän oli kerännyt rakentamalla kiinteistöjä Helsinkiin ja sen lähiympäristöön, kansanterveyttä edistävään tutkimukseen. Juho Vainio oli henkilö, jolla oli korkeat arvot, ei vain leipätyössään rakentamisessa vaan kaikissa elämäntoimissaan. Hän halusi, että me kaikki voisimme elää terveinä ja että meidän elinympäristömme olisi mahdollisimman terve, Säätiön hallituksen puheenjohtaja, Duodecim-lehden päätoimittaja Jussi Huttunen luonnehti Säätiön perustajaa apurahojen jakotilaisuudessa. Huttusen mukaan Säätiö on pienestä siemenestä kasvanut sellaiseen kokoon, jota tänä päivänä voidaan pitää keskisuurena terveystutkimusta edistävänä säätiönä. Olkaamme iloisia, että myös tämän säätiön työn tuloksena suomalainen terveystutkimus on tällä hetkellä sekä kansallisesti että kansainvälisesti korkeatasoista, hän totesi. Juhlaesitelmän tilaisuudessa piti dosentti Olli Raitakari Turun yliopiston sydäntutkimuskeskuksesta. Hän kertoi LASERI-tutkimuksen historiasta ja tämän hetken tutkimustavoitteista. LASERI on yksi vanhimmista tutkimushankkeista, jonka toimintaa Juho Vainion Säätiö on aktiivisesti tukenut (ks. Raitakarin artikkeli, s.7). Säätiö jakoi hallituksensa pitkäaikaisen puheenjohtajan Jarmo Raulon nimeä kantavan tunnustuspalkinnon sisäilmatutkija Aino Nevalaiselle Kansanterveyslaitokselta. (Palkinnon perusteista ja sen saajasta ks. juttu alla). Perinteinen juhlava lounastilaisuus pidettiin Hotelli Vaakunan Loiste-ravintolassa. Juhlavieraita tilaisuudessa viihdytti nuorista muusikoista koostuva jousikvartetti Piú. Dosentti Aino Nevalainen (vas.) ja talousneuvos Jarmo Raulo (oik.) Jarmo Raulo -palkinto sisäilmatutkijalle Juho Vainion Säätiö on myöntänyt Jarmo Raulon nimeä kantavan tunnustuspalkinnon dosentti Aino Nevalaiselle asumisterveyden edistämiseksi tehdystä elämäntyöstä. Palkinto, suuruudeltaan 10 000 euroa, luovutettiin Nevalaiselle Säätiön apurahojen jakotilaisuudessa Helsingissä 23. tammikuuta. Säätiön hallituksen puheenjohtaja Jussi Huttunen luonnehti palkinnonsaajaa pesunkestäväksi teekkariksi, joka 22 vuotta sitten tarttui rohkeasti aiheeseen, jota tuolloin pidettiin pikemminkin niin sanotun vaihtoehtotieteen piiriin kuuluvana puuhasteluna kuin vakavasti otettavana tieteenä. Aino Nevalainen on yksi Suomen johtavimpia asiantuntijoita rakennusten kosteusvaurioitten aiheuttamien terveyshaittojen tutkimuksessa. Aino näki jo tuolloin, että tämä on todella kovaa terveystiedettä, joka koskettaa kaikkia ihmisiä ja tuon vision hän on vuosikymmenten aikana komealla tavalla toteuttanut. Hän on tehnyt työtä kosteusvaurioitten ja asumisterveyden yhteyksien tunnistamiseksi tavalla, jota ei voi muuta kuin ihailla, Huttunen totesi. Nevalainen valmistui diplomi-insinööriksi Helsingin teknillisestä korkeakoulusta Hallituksen puheenjohtaja Jussi Huttunen luovutti Jarmo Raulo-palkinnon dosentti Aino Nevalaiselle. 5
vuonna 1975 ja jatkoi opintojaan Kuopion yliopistossa, jossa hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1989. Vuonna 1983 Nevalainen ryhtyi yhdessä muiden Huttusen sanojen mukaan tulisieluisten tutkijoiden kanssa käynnistämään ympäristöterveyden tutkimusta Kansanterveyslaitoksella. Vuodesta 1993 hän on johtanut Kansanterveyslaitoksen ympäristöteknologian laboratoriota Kuopiossa. Tutkimus muutti rakennuskulttuuria Nevalainen on tutkimusryhmineen kehittänyt muun muassa kosteusvaurioihin liittyvien mikrobien tunnistusmenetelmiä ja selvittänyt kyseisten mikrobien haittavaikutuksia sekä keinoja, joilla kosteusvaurioita voidaan korjata ja ennaltaehkäistä rakentamisessa. Monet hänen tutkimusryhmänsä työn tuloksista ovat päätyneet viranomaissuosituksiin ja koko rakentamiseen. Hän on osoittanut, että oikeiden rakennusmenetelmien avulla vauriot voidaan ennalta ehkäistä ja että syntyneet vauriot voidaan myös tehokkaasti korjata, Huttunen kiitti. Nevalainen myönsi vastauspuheenvuorossaan, ettei pioneerityö ole ollut aina helppoa. Toisaalta on ollut kannustavaa saada auttaa aivan konkreettisesti niitä ihmisiä, jotka ovat menettäneet tai olleet menettämässä terveyttään rakennusten homeja kosteusvaurioiden vuoksi. On voinut kertoa heille, etteivät he ole puhuneet mistään huuhaasta tai kuvitellusta ongelmasta, vaan asiasta, jossa on ihan oikeasti kysymys isosta kansanterveydellisestä ongelmasta, hän sanoi. Tutkimusta vielä jatkettava Nevalainen muistutti kuitenkin, että kaikkia rakennusten kosteusvaurioiden terveyshaittoja ei vielä läheskään tunneta. Vaikka monet arvovaltaiset kansainväliset työryhmä ovatkin todenneet rakennusten homevauriot haitallisiksi, tutkijoilla riittää työtä jatkossakin. Emme ymmärrä vielä kaikkia niitä mekanismeja, jotka tekevät homeesta niin haitallista, hän totesi. Juho Vainon Säätiö jakoi Jarmo Raulo -palkinnon nyt ensimmäisen kerran. Palkinnolla se halusi kunnioittaa pitkäaikaista puheenjohtajaansa, joka jätti hallituksen viime vuonna. Talousneuvos Jarmo Raulo tuli Säätiön hallitukseen vuonna 1987 professori Toivo Rautavaaran tilalle. Kansallis-Osake-Pankin, KOP:n johtokunnan jäsenenä toimineen Raulon nimittämisellä haluttiin vahvistaa erityisesti taloudellista ja kiinteistöalan asiantuntemusta Säätiön hallituksessa. Nevalaisen artikkeli asuntojen kosteus- ja homeongelmista on luettavissa toisaalla tässä lehdessä. Kosteuden vauriottama tiiliseinä kuivatuksessa. Kuva: Olavi Tulonen 6
Sepelvaltimotaudin riskitekijät lapsilla ja nuorilla aikuisilla 1970-luvun lopulla käynnistynyt lasten ja nuorten aikuisten sepelvaltimotaudin riskitekijöitä kartoittava LASERI-tutkimus on kansainvälisestikin ottaen yksi laajimmista ja merkittävimmistä kansanterveyden edistämiseen tähtäävistä tutkimushankkeista. Dosentti Olli Raitakari kertoo oheisessa artikkelissaan tutkimushankkeen taustoista ja tärkeimmistä tutkimustuloksista. Artikkeli pohjaa hänen Juho Vainion Säätiön apurahojen jakotilaisuudessa 23. tammikuuta pitämäänsä juhlaesitelmään. Suurin osa siitä, mitä tiedämme elintapojen ja riskitekijöiden merkityksestä sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen, perustuu aikuisilla tehtyihin tutkimuksiin. Kuitenkin on ollut jo pitkään tiedossa, että valtimosairaudet alkavat kehittyä jo lapsuudessa. Tämän takia Suomessa suunniteltiin 1970-luvun lopussa Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -projekti (LASERI). Kyseessä on monikeskustutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää, miten riskitekijätasot kehittyvät ja muovautuvat lapsuudesta aikuisikään. LASERI-tutkimuksen ensimmäinen suuri kenttätutkimus suoritettiin vuonna 1980, jolloin siihen osallistui yli 3 500 lasta ja nuorta iältään 3 18-vuotiaita. Tätä kohorttia on seurattu säännöllisesti toistuvin tutkimuksin yli 20 vuoden ajan. Viimeinen seurantatutkimus toteutettiin vuonna 2001, jolloin tutkimukseen osallistui noin 2 600 iältään 24 39-vuotiasta nuorta aikuista. LASERI-tutkimuksessa on selvitetty riskitekijöiden tasoja, alueellisia eroja sekä riskitekijöissä ajan suhteen tapahtuneita muutoksia. Lisäksi on selvitetty ruokailu- ja liikuntatottumuksia sekä muita elintapoihin liittyviä kysymyksiä (tupakointi, alkoholin käyttö, e-pillerien käyttö) ja niiden vaikutuksia biologisiin riskitekijöihin. Myös sosioekonomisen aseman ja psykologisten tekijöiden vaikutuksia riskitekijöihin on tutkittu. Mittaamalla ultraäänen avulla kaulasuonen seinämäpaksuus saadaan käsitys ateroskleroosin määrästä verisuonen seinämässä. Seinämäpaksuuden mittaaminen on perinteisiä riskitekijöitä luotettavampi tapa arvioida riskiä sairastua oireiseen ateroskleroositautiin. Kuva: Heart Rhythm Society Kuvantamistutkimukset 21-vuotisseurannassa Verisuonten altistuminen riskitekijöille nuorella iällä saattaa olla vahingollista myöhemmän valtimoterveyden kannalta. Vuonna 2001 toteutetun 21-vuotisseurantatutkimuksen yhteydessä haluttiin selvittää, miten lapsuuden ja nuoruuden ajan riskitekijät ovat yhteydessä nuorella aikuisiällä mitattujen oireettomien ateroskleroosimuutosten kanssa. Kaikille tutkittaville tehtiin valtimoiden ultraäänitutkimus, jonka avulla mitattiin kaulasuonten seinämäpaksuus ja elastisuus, sekä olkavaltimon luontainen laajenemiskyky. Näitä ultraäänellä mitattuja suonimuutoksia voidaan pitää ateroskleroosin suhteen varhaisimpina vastemuuttujina. Niiden avulla voidaan tutkia elinaikaisen riskitekijäkuormituksen ja perintötekijöiden vaikutuksia verisuonten rakenteeseen ja toimintaan. Riskitekijäkuormitus yhteydessä valtimoterveyteen Seurantatutkimuksen keskeiset tulokset julkistettiin vuonna 2003 yhdysvaltalaisen lääkärijärjestön julkaisusarjassa. Nuorilta aikuisilta mitattu kaulasuonen seinämäpaksuus oli yhteydessä lapsuuden ja nuoruuden aikaisen lihavuuden, koholla olevan verenpaineen, suuren kolesterolipitoisuuden sekä tupakoinnin kanssa. Kaulasuonen seinämä oli paksuuntunut erityisesti niillä henkilöillä, jotka olivat nuoruudessa altistuneet useille riskitekijöille. Tutkimustulos vahvistaa olettamuksen, että altistuminen riskitekijöille nuorella iällä aiheuttaa pysyviä muutoksia verisuoniin, jotka johtavat myöhemmällä iällä ateroskleroosin kehittymiseen. Vuonna 1980 tutkimukseen osallisti yli 3 500 lasta ja nuorta. Satunnaisotos tutkimus-paikkakunnilta. Tutkimuskaupungit ja lähellä sijaitsevat maaseutupaikkakunnat. 7
Itä-Suomessa syntyneiden isovanhempien lukumäärä. Positiiviset muutokset lähes pysähtyneet LASERI-tutkimuksen viimeisin seuranta osoitti, että suomalaisten nuorten aikuisten lihavuus on viime aikoina merkitsevästi lisääntynyt. Samanaikaisesti seurannan ensimmäisinä vuosina 1980 1986 havaittu ikäryhmäkohtainen seerumin kolesterolipitoisuuden pieneneminen hidastui vuodesta 1986 vuoteen 2001. Lisäksi suhteellinen paino ja seerumin triglyseridipitoisuus olivat samana jaksona suurentuneet ja HDL-kolesterolin pitoisuus pienentynyt. Vastaavia muutoksia on todettu myös tuoreimmassa FINRISKI-tutkimuksessa 25 74- vuotiailla suomalaisilla. Vaikuttaakin siltä, että aiempina vuosikymmeninä Suomessa tuloksekkaasti toteutettua sepelvaltimotaudin primaaripreventiota olisi tehostettava ja kohdistettava entistä enemmän nuoreen väestöön. Länsisuomalaisilla terveemmät verisuonet Suomen sisällä on todettavissa selkeä idän ja lännen välinen maantieteellinen jakautuminen sepelvaltimotautikuolleisuudessa. Tuoreen tutkimuksen mukaan sepelvaltimotautikuoleman riski on itäsuomalaisilla noin 30 prosenttia suurempi kuin länsisuomalaisilla. LASERI-tutkimuksessakin on edelleen nähtävissä merkitseviä tasoeroja riskitekijöissä itä- ja länsisuomalaisten nuorten aikuisten välillä. Seerumin kolesterolitaso ja verenpainearvot ovat edelleen suurempia Itä-Suomesta kotoisin olevilla henkilöillä. Lisäksi itäsuomalaisilla on todettavissa enemmän verisuonten ateroskleroosimuutoksia verrattuna länsisuomalaisiin. Ero ei selity riskitekijöillä eikä elintavoilla. Sen sijaan ero korostuu, jos huomioidaan isovanhempien synnyinpaikka. Tulos tukee käsitystä, että erot sepelvaltimotautiin sairastuvuudessa ja kuolleisuudessa itä- ja länsisuomalaisten välillä johtuvat, ainakin osittain, geneettisistä tekijöistä. Myös aiempien tutkimusten perusteella on vaikuttanut siltä, että itä-länsiero sepelvaltimotaudin esiintymisessä olisi ennemmin perinnöllisillä kuin ympäristötekijöillä selitettävissä. Tätä hypoteesia tukevat niin kuolleisuuserojen pysyvyys läpi vuosikymmenten kuin maantieteellisten erojen samankaltaisuus väestön eri osaryhmissä. LASERI-tutkimus keskittyy jatkossa selvittämään, onko Suomen sisällä todettavissa idän ja lännen välisiä eroja sepelvaltimotaudin suhteen keskeisten kandigeenien geenivaihtelussa. Alustavien tulosten perusteella näin näyttäisi olevan. Dosentti Olli Raitakari johtaa LASERI-tutkimusta Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskuksessa. Kuva: Turun yliopisto Kansainvälinen merkitys LASERI-tutkimuksen kaltaisia laajoja systemaattisesti lapsuudesta aikuisikään jatkuneita pitkäaikaisseuranta-aineistoja ei maailmassa ole montaa. Näin ollen tutkimuksessa kertyvä tieto on kansainvälisestikin arvioiden arvokasta. Juho Vainion Säätiö on tukenut LASERI-tutkimusta ja sen osahankkeita useiden vuosien ajan. Hankkeen kotisivut löytyvät internetosoitteesta http://vanha.med.utu.fi/cardio/youngfinnsstudy/ Olli Raitakari 8
Asuntojen kosteus- ja homeongelmat yhä ajankohtaisia Juho Vainion Säätiö palkitsi 23. tammikuuta dosentti Aino Nevalaisen Jarmo Raulo-palkinnolla, joka myönnettiin hänelle tunnustuksena asumisterveyden edistämiseksi tekemästään elämäntyöstä. Oheisessa artikkelissaan Nevalainen kertoo, mistä asuntojen kosteus- ja homeongelmat johtuvat ja miksi ne ovat yhä ajankohtaisia. Rakennukseen tunkeutuva kosteus vaurioittaa rakenteita ja saa aikaan mikrobikasvua, joka voi olla haitallista sekä rakennukselle että sen asukkaille. Kosteus- ja homevaurioiden haitallinen vaikutus asukkaiden terveyteen on osoitettu monissa suurissa väestötutkimuksissa ympäri maailmaa. Tavallisimmat terveyshaitat ovat hengitysteiden ja silmien ärsytysoireita, yleisimpänä yskä. Altistuminen kosteus- ja homevaurioille lisää myös muun muassa astman puhkeamisen riskiä tai saattaa pahentaa aiemmin puhjenneen astman oireita. Usein on havaittu erilaisia yleisoireita kuten kuumeilua, päänsärkyä ja keskittymisvaikeuksia. Oireet yleensä helpottavat, kun ollaan muualla. Nykyaikaisessa rakentamisessa, jossa pyritään energiansäästöön ja tasaisiin olosuhteisiin läpi vuoden, on kosteuden hallinta vaikeampaa kuin perinteisissä, rakenteiltaan yksinkertaisissa rakennuksissa. Kosteusongelmien torjuntaan tuleekin kiinnittää erityistä huomiota niin suunnittelu- ja rakennusvaiheessa kuin rakennuksen käytössäkin. Kosteutta voi kertyä rakenteisiin esimerkiksi katto-, ikkunapelti- tai putkivuotojen seurauksena. Maaperän kosteus voi nousta kapillaarisesti alapohjarakenteisiin, ellei tätä ole asianmukaisesti estetty. Puutteellinen ilmanvaihto tai ylenpalttinen ilmankostutus voi aiheuttaa kosteuden tiivistymistä pinnoille. Kun mikä tahansa rakennus- tai sisustusmateriaali kastuu, siinä alkaa kasvaa ympäristömikrobeita, pääasiassa homesieniä, hiivoja ja bakteereita. Kuva: Ktl Epäpuhtauksia sisäilmaan Rakenteissa tai materiaaleissa olevasta mikrobikasvustosta joutuu ilmaan erilaisia epäpuhtauksia; kaasumaiset aineenvaihduntatuotteet aistitaan homeen tai maakellarin hajuna. Hiukkasmaiset epäpuhtaudet eivät yleensä ole aistein havaittavia, mutta niille saatetaan reagoida oireilulla. Hiukkasmaisia epäpuhtauksia ovat muun muassa itiöt ja muut mikrobihiukkaset, niiden allergeenit ja solunseinäosaset. Hiukkasten mukana voi ilmaan joutua myös mikrobitoksiineja, mikrobien myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita, jotka eivät ole haihtuvia. Rakennusmateriaalin kostuminen voi aikaansaada kemiallista hajoamista, jonka tuloksena hajoamistuotteita joutuu ilmaan. Kaikki edellä mainitut epäpuhtaudet vaikuttavat osaltaan sisäilman laatuun. Tällä hetkellä ei kuitenkaan pystytä tarkoin arvioimaan erilaisten epäpuhtauksien roolia oireiden aiheuttajana. Tutkimuksen avulla pyritään selvittämään näitä syyyhteyksiä tarkemmin. 9
Kosteusvaurio on merkittävä terveyshaitta rakennuksessa asuville ja oleskeleville. Oheisissa kuvissa Alvar Aallon suunnittelema kirjasto Viipurissa. Useiden homesienten tiedetään liittyvän materiaalin homekasvuun. Näitä ovat muunmuassa Stachybotrys-, Aspergillus versicolor-, Aspergillus fumigatus-, Phialophora-, Chaetomium- ja Fusarium-nimiset homesienet. Kasvutavaltaan homesieniä muistuttavat sädesienet eli aktinomykeetit ovat bakteereita, mutta kasvavat myös usein kostuneilla rakennusmateriaaleilla. Miksi sitten nämä ympäristön mikrobit ovat rakennuksissa esiintyessään niin haitallisia? Todennäköinen selitys on se, että ne tuottavat erityisesti rakennusmateriaaleilla kasvaessaan haitallisia aineenvaihduntatuotteita, esimerkiksi mikrobitoksiineja. Kuva: Marketta Ollikainen Vauriot yllättävän yleisiä Kosteusvauriot ovat yleisiä suomalaisessa rakennuskannassa. Täsmälliset yleisyysluvut riippuvat siitä, miten kosteusvaurio määritellään. Homekasvu voi olla myös pinnan alla piilossa, jolloin siitä ei välttämättä näy merkkejä päälle päin. Pinnan alla oleva home voi kuitenkin olla yhtä haitallista kuin näkyvä home. Pieniä, todennäköisesti haitattomia kosteuden aiheuttamia kauneusvirheitä löytyy lähes joka talosta, mutta kosteuteen viittaavia merkkejä, joita kannattaisi selvittää tarkemmin, joka toisesta pientalosta ja noin 40 prosentista kerrostaloasuntoja. Näkyvää hometta tai jo silmin nähden vakavia kosteusvaurioita esiintyy onneksi harvemmin, alle 10 prosentissa asunnoista. Kosteus- ja homevauriot ovat yleisiä myös muissa kuin asuinrakennuksissa; kouluissa, päiväkodeissa, toimisto- ja terveydenhuollon rakennuksissa. Kosteusvauriot ovat niin yleisiä, että niiden voidaan katsoa olevan osa rakennuksen käyttöhistoriaa. Siksi onkin tärkeää, että vauriot havaitaan ja korjataan ajoissa. Tällöin kosteusvaurio ei pääse kehittymään homeongelmaksi tai terveyshaitaksi. Rakennusten kunnossapidon tulisikin olla yhtä säännöllistä kuin auton huollon. Myös jo muodostuneiden homevaurioiden korjauksista on saatu pääosin hyviä kokemuksia. Jos vauriot korjataan kunnolla, vähenevät myös terveyshaitat. Korjauksissa tulee poistaa sekä kosteuden alkuperäinen syy että muodostunut homekasvusto. Korjaukset ovat joskus teknisesti hankalia toteuttaa, mutta terveysperusteet puoltavat asiaan paneutumista. Aino Nevalainen Kuva: Marketta Ollikainen Dosentti Aino Nevalainen johtaa Kansanterveyslaitoksen Ympäristöteknologian laboratoriota Kuopiossa. 10
Pitäisikö miestenkin huolehtia D-vitamiinin saannistaan? On uskottu, että miesten ei tarvitse olla yhtä huolissaan riittävästä D-vitamiinin saannista talvella kuin naisten, koska heidän luustoaan on pidetty naisten luustoa vakaampana muun muassa ravitsemusmuutoksille. Tutkija Heli Viljakainen on eri mieltä. Hän tekee väitöskirjaa suomalaisten D- vitamiinin saannista talvella ja on ottanut suurennuslasin alle myös miehet. Tutkija Heli Viljakainen Helsingin yliopistosta on tarttunut väitöskirjatyössään aiheeseen, joka terveydestään huolehtivia suomalaisia kiinnostaa hyvin paljon varsinkin juuri nyt talvella: miten turvata D-vitamiinin saanti niin, että se riittäisi pitkän ja pimeän talven yli. Hän on tutkinut D-vitamiinin saantia nuorilla tytöillä, vanhuksilla ja viimeksi myös terveillä aikuisilla miehillä. On väitetty, että miehillä ei esiintyisi samanlaista vuodenaikaisvaihtelua D-vitamiinitilassa kuin naisilla ja että vaikka tällaista vaihtelua esiintyisikin, se ei vaikuttaisi heidän luustoonsa yhtä paljon kuin naisilla. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, ettei tämä pidä paikkaansa. Myös miehillä on todettu talviaikaan riittämätöntä D-vitamiinitilaa, jopa puutetta, hän toteaa. Viljakainen muistuttaa, että riittävä D-vitamiinin saanti on tärkeää erityisesti luuston hyvinvoinnin kannalta, koska se edistää kalsiumin ja fosforin imeytymistä suolistosta. Aikuisilla vakava D-vitamiinin puutoksesta johtuva vaiva on osteomalasia, eli luuston pehmeneminen. D-vitamiinin puutoksen on havaittu monissa ikäryhmissä lisäävän lisäkilpirauhashormonin eritystä, mikä puolestaan pitkään jatkuessaan haurastuttaa luustoa. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on havaittu, että niin naisilla kuin miehilläkin luun mineraalitiheys on yhteydessä D-vitamiinitasoon. Luunmineraalipitoisuus puolestaan kuvastaa luuston kuntoa, hän sanoo. Luuston ohella D-vitamiinin tiedetään vaikuttavan solukalvojen ja hermoston toimintaan sekä lihastoimintoihin. Pikkulapsilla vakava D-vitamiinin puutostila aiheuttaa riisitautia, mutta tuoreimmat tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että D-vitamiinin puutoksella saattaisi olla yhteyttä myös joidenkin sairauksien kuten ykköstyypin diabeteksen ja syövän syntyyn. Uutta tietoa D-vitamiinin tarpeesta Vuodesta 2003 lähtien D-vitamiinia on lisätty nestemäisiin maitovalmisteisiin 0,5 mikrogrammaa/100 ml ja levitettäviin ravintorasvoihin 10 mikrogrammaa/100g. Viljakainen pitää ruoka-aineiden D-vitaminointia hyvänä asiana, mutta epäilee, riittääkö se kaikissa ikä- ja sukupuoliryhmissä varsinkaan talvella, jolloin D-vitamiinia ei pääse luonnostaan syntymään auringon valon vaikutuksesta iholla. Vitaminoitujen maitotuotteiden ja ravintorasvojen lisäksi D-vitamiinia voi saada lähinnä kalasta, tietyistä metsäsienistä ja kananmunasta. Viljakainen selvitti väitöskirjansa osatyötään varten, paljonko kiihkeässä kasvuvaiheessa olevat 11-vuotiaat tytöt tarvitsisivat päivittäin D-vitamiinia, jotta heidän hyvä D-vitamiinitasonsa kesän jälkeen ei laskisi talven aikana. Osoittautui, Tutkija Heli Viljakainen selvittää väitöstyössään suomalaisten D-vitamiinitarvetta talvella. Kuva: Marketta Ollikainen 11
että riittävä saanti heille olisi 10 5 mikrogrammaa. Vastaavanlaisia tuloksia hän sai ikääntyneitä naisia koskeneesta interventiotutkimuksesta, jossa etsittiin sopivaa annosvastetta päivittäiselle D- vitamiinin saannille. Vanhusten D-vitamiinitaso nousi selvästi D-vitamiinin lisäyksestä. Mitä enemmän he saivat D-vitamiinia sitä korkeammalle heidän vitamiinitasonsa nousi, kuitenkin niin, että myös lähtötaso vaikutti tuloksiin. Vitamiinitaso nousi enemmän niillä, joilla lähtötaso oli matalampi, Viljakainen kertoo. Parhaillaan Viljakainen on analysoimassa tuloksia tutkimuksesta, jossa on selvitetty terveiden miesten D-vitamiinin saantia ravinnosta ja etsitty riittävää D-vitamiinin saantitasoa, jolla hyvä kesällä hankittu D-vitamiinitila pysyisi muuttumattomana kevääseen saakka. Tutkimuksessa on seurattu myös lisäkilpirauhashormonin eritystä, luun aineenvaihdunnan merkkiaineita sekä luun tiheyttä. Ei liikaa D-vitamiinia Viljakaisen mukaan ongelmalliseksi D-vitamiinitarpeen määrittelyn tekee se, että tarve voi vaihdella yksilöiden välillä. Pienikokoinen saattaa selvitä vähemmällä kuin isokokoinen. Pikkulapselle riittää varmasti kymmenisen mikrogrammaa päivässä, mutta riittääkö se isolle miehelle, hän kysyy. D-vitamiinilisiä on suositeltu tähän mennessä lähinnä erityisryhmille kuten pikkulapsille ja vanhuksille. Viljakainen uskoo, että D-vitamiinin riittävällä saannilla olisi mahdollista estää myös tavallisen väestön D-vitamiinivaje talvikuukausien aikana, mutta sitä ennen pitäisi selvittää, kuinka paljon D-vitamiinia talven aikana todella tarvitaan. Hän ei kehota turhaan popsimaan vitamiinivalmisteita, joita nykyisin on apteekin hyllyt ja luontaistuotekaupat pullollaan, sillä rasvaliukoisena D-vitamiini kertyy elimistöön ja voi ylen määrin nautittuna aiheuttaa jopa vakavan myrkytystilan. Turvallisin keino on huolehtia siitä, että käyttää päivittäin D-vitamiinia sisältäviä maitotuotteita ja ravintorasvoja sekä syö säännöllisesti myös kalaa, ravitsemustutkija painottaa. Heli Viljakainen valmistelee väitöstutkimustaan Helsingin yliopiston Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitoksella, ravitsemustieteen osastolla dosentti Christel Lamberg-Allardtin johdolla. Juho Vainion Säätiö myönsi tänä vuonna Viljakaiselle apurahan väitöstyön loppuun saattamiseksi. Marketta Ollikainen Aurinko paras D-vitamiinin lähde. 12
Sotalasten terveys eläkeiän kynnyksellä Toisen maailmansodan aikana Suomesta lähetettiin pommituksia ja muita sodan kauhuja pakoon Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan arviolta 70 000 lasta. Kansanterveyslaitoksella selvitetään, miten lapsuusajan poikkeusolot ovat vaikuttaneet nyt eläkeiän kynnyksellä olevien sotalasten terveyteen. Tutkija Hanna Alastalo törmäsi sotalapsiin kerätessään tutkimushoitajana aineistoa Kansanterveyslaitoksella käynnissä olevaan IDEFIX-tutkimushankkeeseen, jossa selvitetään sikiökauden sekä varhaislapsuuden ravitsemustilan, kasvun ja kehityksen merkitystä aikuisiän terveydentilaan. Tutkimuksessa on seurattu vuodesta 1995 lähtien vuosina 1924 1944 Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa syntyneitä suomalaisia. Heistä osa oli viettänyt varhaislapsuutensa sotaa paossa ulkomailla. Jossain vaiheessa heräsi kiinnostus tietää, oliko näillä sotalapsikokemuksilla joitain yhteyksiä nykyiseen terveydentilaan ja jos oli, niin minkälaisia, aiheesta väitöskirjaa valmisteleva Alastalo kertoo. Hän muistuttaa, että ulkomaille siirrettiin sodan aikana arviolta noin 70 000 lasta, mikä oli Suomen oloissa poikkeuksellista. Paitsi että sotalasten kohtalo on kiinnostava osa Suomen sotahistoriaa, nämä ihmiset ovat juuri tulossa eläkeikään, jolloin heidän kokemuksillaan voisi olla laajempaakin kansanterveydellistä merkitystä. Jos tiedämme, että näillä kokemuksilla on ollut vaikutusta, voimme välittää tämän tiedon myös terveydenhuollon puolelle, Alastalo pohtii. Sotalapsiaineisto oli kertynyt Kansanterveyslaitokselle vähän kuin IDEFIX-tutkimuksen sivutuotteena. Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa oli syntynyt vuosina 1924 1944 lähes 50 000 lasta, joista on olemassa syntymätiedot sekä tiedot neuvoloista ja kouluterveydenhuollosta. Heistä vuosina 1934 1944 syntyneille (10 530) oli lähetetty kotikysely, joissa oli kysytty myös lapsuuden ajan kokemuksista. Vastauksia tähän kyselyyn tuli 8 670, ja heistä sotalapsia oli 1 053. Myöhemmin kliinisiin jatkotutkimuksiin kutsuttiin 2 003, joista sotalapsia oli 354. Alastalo arvelee, että sotalasten poikkeuksellisen suuri osuus tutkimusaineistossa selittyy sillä, että juuri Helsingistä lähetettiin paljon lapsia pommituksia pakoon ulkomaille. Siksi IDEFIX-aineisto soveltui erinomaisen hyvin myös sotalapsitutkimukseen ilman että tutkijan tarvitsi kerätä aineistoa erikseen. Sodan jälkeen kymmenet tuhannet suomalaislapset palasivat kotiin Ruotsista ja muista Pohjoismaista. Kuvassa Taisto Vihavainen palaamassa Skånesta. Kuva: Taisto Vihavaisen kotiarkisto Lapsuuden kokemuksilla on merkitystä Alastalo oli tehnyt aiemmin samasta aineistosta pro gradu-työn Sotalasten lapsuusajan olosuhteiden ja perheen ilmapiirin yhteys nykyiseen elämäntilaan. Vaikka tämä yhteys ei hänen pienessä gradu-aineistossaan kovin selvästi tullutkaan esille, tutkimus herätti monia kysymyksiä, jotka antoivat aihetta lisätutkimuksiin. Tietyt lapsuusajan kokemukset näyttivät painottuvan enemmän sotalapsilla kuin vastaavassa vertailuryhmässä. 13
Esimerkiksi lapsuusperheen taloudelliset vaikeudet, vanhempien erityisesti äidin alkoholiongelmat ja perheen vakavat ristiriidat olivat sellaisia, jotka olivat vahvistaneet ongelmanratkaisutaitoja ja yleensä voimavaroja enemmän sotalapsilla kuin niillä, jotka eivät olleet sotalapsuutta kokeneet, Alastalo kertoo. Kliinisissä tutkimuksissa, jotka toteutettiin vuosina 2001 2004, oli kartoitettu myös tutkittavien sairaushistoriaa, elämänodotuksia ja -asenteita, painon kehitystä elämän aikana, liikuntatottumuksia, tupakointia, lapsuusajan sosioekonomisia tekijöitä, ruokailutottumuksia sekä terveyteen liittyvää elämänlaatua ja mielialaa. Väitöskirjatyössään Alastalo aikoo nyt näiden tietojen pohjalta paneutua syvemmälle sotalasten terveystilaan ja elämänlaatuun. Tutkija Hanna Alastalo tutkii sotalasten terveyttä. Kuva: Antero Aaltonen Kuva: Taisto Vihavaisen kotiarkisto Gradua tehdessäni havaitsin, että suurimmalla osalla lapsuusajan kokemuksista oli jonkinlainen yhteys koettuun terveyteen, mutta se ei käynyt selväksi, millainen tämä yhteys todellisuudessa on, onko sotalapsilla esimerkiksi vähemmän sairauksia ja jos on niin minkälaisia. Tämä jäi jotenkin gradusta askarruttamaan ja synnytti ajatuksen, että tästä aiheesta voisi vielä jatkaakin, hän sanoo. Alastalo uskoo, että hänen tutkimuksensa tuo kiinnostavan lisän julkiseen keskusteluun sotalasten kohtaloista. Vaikka monelle ero perheestä oli todennäköisesti traumaattinen kokemus, ulkomailla vietetyllä ajalla saattoi olla myös myönteisiä vaikutuksia sotalasten terveyteen ja hyvinvointiin myöhemmällä iällä. Esimerkiksi ravitsemustilanne oli sotalapsilla todennäköisesti parempi kuin kotiin jääneillä, hän huomauttaa. Hanna Alastalo valmistui terveystieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta viime vuoden marraskuussa ja on juuri aloittamassa väitöskirjatyötään Kansanterveyslaitoksella. Juho Vainion Säätiö tukee Alastalon tutkimusta apurahoin. Marketta Ollikainen Keitä sotalapset olivat? Arviolta noin 70 000 lasta lähetettiin toisen maailmansodan aikana sotaa pakoon Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan. Vanhimmat sotalapsista olivat kymmenvuotiaita ja nuorimmat muutaman kuukauden ikäisiä. Suurin osa lapsista lähti maasta yksin tai sisarustensa kanssa. Joissain harvoissa tapauksissa myös äiti seurasi mukana. Tutkija Hanna Alastalon pro gradu-työssään Sotalasten lapsuusajan olosuhteiden ja perheen ilmapiirin yhteys nykyiseen elämäntilaan (Tampereen yliopisto, 2005) käyttämän tutkimusaineiston mukaan sotalapsista suurin osa lähti maasta vuosien 1942 1944 aikana. Suurin yksittäinen sotalapseksi lähtenyt ryhmä oli vuonna 1940 syntyneet. Pienimmässä ryhmässä, vuonna 1944 syntyneet, lähtijöitä oli enää muutama. Matkan kesto vaihteli kolmesta kuukaudesta jopa yhdeksään vuoteen. 14
Juho Vainion Säätiö Ajankohtaista Säätiön hallitus uusiutui KTM Jarmo Raulo jäi korkean ikänsä johdosta vuoden vaihteessa säätiön hallitustyöskentelystä. Jarmo Raulon merkittävä panos hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana vuosina 1987 2005 Säätiön kehittämisessä johti uuden Jarmo Raulo -palkinnon perustamiseen. Palkinto jaetaan rakennustekniikan eri osa-alueiden tutkijoille, jotka ovat tutkimustuloksillaan saaneet aikaan merkittävää kansanterveyden parantumista. Raulon seuraajaksi hallitukseen valittiin vuoden 2006 alusta Kuntien eläkevakuutuksen varatoimitusjohtaja Timo Viherkenttä. KTM Jarmo Raulo Kuva: Antero Aaltonen Varatoimitusjohtaja Timo Viherkenttä Kuvat Timo Raunio Asiamies vaihtui Säätiön pitkäaikainen asiamies Sinikka Oksa jäi eläkkeelle keväällä 2005. Säätiön isännöitsijä Olavi Tulonen hoiti myös asiamiestehtävät siirtymävaiheen aikana, jolloin huomattava osa asiamiehen tehtävistä, kuten muun muassa kirjanpito, kassapalvelut ja sijoitustoiminta ja niin edelleen ulkoistettiin. Nyt säätiön kirjanpidosta vastaa Sanna Mikkola Taloushallinta Uniikissa. Uudeksi asiamieheksi valittiin 1.9.2005 alkaen Tapio Niitynperä. Toimisto uusin tiloihin Säätiön toimisto muutti joulukuussa Eerikinkadulta Kalevankatu 17 A:han pienempiin tiloihin, jotka vastaavat paremmin säätiön toimiston nykyisiä tehtäviä ja tarpeita. Kuvat: Olavi Tulonen Uusia asuntoja Fredrikinkadulle Säätiön omistaman kiinteistöosakeyhtiö Fredrikinkatu 55 piharakennuksen peruskorjaus valmistui 1.10.2005 suunnitelman mukaan. Uudet vuokraasunnot (8 kpl) saatiin välittömästi jälleen vuokrattua. 15
Tiedon siruja Liikunta pitää miesten mielen virkeänä Fyysistä aktiivisuutta harrastavat ikääntyvät miehet kärsivät vähemmän masennuksesta ja säilyttävät toimintakykyisyytensä paremmin kuin ne, jotka ovat laiskoja liikkumaan. Näin väittää terveystieteen maisteri Heli Backmand tuoreessa väitöskirjassaan, jossa hän on selvittänyt pitkäaikaisen liikunnallisen elämäntavan ja urheiluharrastusten yhteyksiä keski-ikäisten ja ikääntyvien miesten toimintakykyyn ja mielialaan. Backmand tutki vuosina 1920 1965 Suomea edustaneita huippu-urheilijoita ja samanikäisiä terveitä mutta vähemmän liikuntaa harrastavia miehiä. Tutkimuksessa muun muassa selvitettiin tutkittavien fyysinen aktiivisuus, masennus- ja ahdistusoireet sekä fyysinen ja psyykkinen päivittäinen toimintakyky. Osoittautui, että urheilijat olivat selvästi tyytyväisempiä elämään kuin vertailuryhmä, heillä oli vähemmän masennusta ja he suhtautuivat myönteisemmin kanssaihmisiin. Urheilijat olivat myös fyysisesti verrokkeja virkeämpiä. Liikkuminen auttaa ylläpitämään yleistä fyysistä toimintakykyä ja psyykkistä hyvinvointia, mutta lisäksi sillä on suoraa merkitystä myös sairauksien ehkäisyssä. Liikunnalla on laaja kansanterveydellinen käyttöarvo, Backmand toteaa. Terveystieteen maisterin Heli Bäckmandin väitöskirja Fyysisen aktiivisuuden yhteys persoonallisuuteen, mielialaan ja toimintakykyyn. Pitkäaikaisseurantatutkimus ikääntyvillä miehillä tarkastettiin Helsingin yliopistossa 27. tammikuuta. C-vitamiinista ehkä sittenkin apua flunssaan C-vitamiinin lisäannokset saattavat poikkeuksellisissa oloissa vähentää flunssan esiintymistä. Normaaliväestössä tätä suojaavaa vaikutusta ei kuitenkaan näytä olevan. Näin toteaa Harri Hemilä tuoreessa väistökirjassaan, jossa hän on kartoittanut C-vitamiinin vaikutusta flunssan esiintymiseen ja oireiden kestoon selvittäneitä alkuperäistutkimuksia. Tutkimusten perusteella on ilmeistä, että C-vitamiinin lisäannosten säännöllinen käyttö ei ehkäise flunssaa tavallisessa länsimaisessa väestössä. Kuitenkin C-vitamiinin lisäannokset saattavat vähentää flunssan esiintymistä sellaisilla henkilöillä, jotka ovat fyysisesti erityisen rasitettuja, ja sellaisilla, jotka saavat ravinnostaan poikkeuksellisen vähän C-vitamiinia. Tutkimuksissa C-vitamiini on myös johdonmukaisesti lyhentänyt flunssan kestoa ja oireiden voimakkuutta näillä ihmisillä, Hemilä kertoo. Lääketieteen lisensiaatti Harri Hemilän väitöskirja Do vitamins C and E affect respiratory infections? (Onko C ja E vitamiineilla vaikutusta hengitystietulehduksiin?) tarkastettiin Helsingin yliopistossa 20. tammikuuta. 16
Geenit paljastavat alttiuden luustovaurioille jo lapsena Perintötekijöistä johtuen osteoporoosin vaikutus saattaa ilmetä jo murrosiässä lievinä kasvuhäiriöinä. Tietyt perintötekijät saattavat myös altistaa luunmurtumille, jotka voivat hidastaa nuoren kasvua ja aiheuttaa mahdollisesti jopa pysyviä luustovaurioita, toteaa Miia Suuriniemi tuoreessa väitöskirjassaan. Suuriniemi selvitti väestössä varsin yleisten, mutta lievempien kollageenimutaatioiden vaikutuksia terveiden lasten luuston rakenteeseen ja vahvuuteen. Hänen tutkimuksensa osoitti COL1A1- geenin rakennevaihtelun olevan yhteydessä tyttöjen luuston heikkoihin luusto-ominaisuuksiin. Biokemialliset löydökset viittasivat luuston häiriintyneeseen aineenvaihduntaan, mikä saattaa vaikuttaa haitallisesti luuston kasvuun. Suuriniemi löysi merkittävän yhteyden myös COL1A2- geenin rakennevaihtelun ja lasten luunmurtumien välillä. Filosofian maisterin Miia Suuriniemen solubiologian väitöskirja Genetics of children s bone growth (Lasten luuston kasvun genetiikka) tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 21. tammikuuta. Kuva: Pekka Kiirala Säännöllinen verenluovutus ehkäisee raudan kertymistä elimistöön ja vähentää sydäninfarktin riskiä miehillä. Liika rauta elimistössä altistaa sydäninfarktiin Elimistön liika rauta altistaa valtimonkovettumataudille ja sydänkohtauksille, sanoo tutkija Tommi-Pekka Tuomainen. Hän on selvitti tuoreessa väitöskirjassaan muun muassa vapaaehtoisen verenluovutuksen ja sydänkohtausvaaran yhteyttä. Tutkimuksen mukaan miehet, jotka olivat vapaaehtoisia verenluovuttajia, kokivat lähes yhdeksän vuoden seuranta-ajan kuluessa viisi kertaa vähemmän sydänkohtauksia kuin miehet, jotka eivät luovuttaneet säännöllisesti verta. Väitöskirjatyössä tutkittiin myös elimistön rautavarastojen määrän yhteyttä sydänkohtausvaaraan. Miehet jaettiin kolmeen luokkaan elimistön rautavarastojen määrän mukaan ja kuhunkin luokkaan kuuluvien sairastumisia verrattiin toisiinsa. Tässä tarkastelussa miehet, joilla rautaa oli eniten, olivat noin kolminkertaisessa sydänkohtausvaarassa verrattuna miehiin, joilla rautaa oli vähiten. Raudankertymistä aiheuttavan geenivirheen kantajuuden todettiin myös lisäävän sydänkohtausvaaran noin kaksinkertaiseksi. Rautaa voi kertyä elimistöön liiallisesti, koska elimistöllä ei ole aktiivista keinoa raudan poistamiseen. Säännölliset kuukautiset pitävät hedelmällisessä iässä olevien naisten rautavarastot alhaisina, mutta miehillä vastaavaa luonnollista suojakeinoa ei ole. Tehokkain keino miehillä säädellä rautavarastoja on vapaaehtoinen verenluovutus, Tuomainen toteaa. Väitöskirjatutkimus on tehty vuosina 1997 2003 osana Kansanterveyden tutkimuslaitoksen Sepelvaltimotaudin vaaratekijät -tutkimusta. Lääketieteen lisensiaatti Tommi-Pekka Tuomaisen väitöskirja Body Iron, Atherosclerosis and Coronary Heart Disease (Elimistön rauta ateroskleroosin ja sydäninfarktin vaaratekijänä) tarkastettiin Kuopion yliopistossa 13. tammikuuta. 17
Moni sairastaa diabetesta tietämättään Kansanterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan tyypin 2 diabetes ja sen esiasteet ovat oletettuakin yleisempiä Suomessa. Vajaalla puolella 45 74 -vuotiaista miehistä ja joka kolmannella naisella on aikuistyypin diabetes tai sen esiaste. Puolet kaikista diabeetikoista eli jopa 200 000 suomalaista sairastaa tyypin 2 diabetesta tietämättään. Tulokset osoittavat, että diabetes ja sen esiasteet ovat aikuisväestössä oletettua yleisempiä. Kun ongelma väestön lihoessa jatkuvasti kasvaa, merkitsee tämä jatkossa keskeistä kansanterveydellistä haastetta, Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska kommentoi tutkimustuloksia. Lihavuutta, tyypin 2 diabetesta ja muiden glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden esiintyvyyttä väestössä selvittänyt tutkimus osoitti, että aiemmin tunnistamaton tyypin 2 diabetes oli väestön kaikissa ikäryhmissä vähintään yhtä yleinen kuin jo tunnistettu, diagnosoitu diabetes. Erityisesti naisten vanhimmissa ikäryhmissä oireettomia diabeetikoita löytyy huomattavasti enemmän kuin jo aiemmin diagnosoituja. Lisäksi huomattava osa tutkituista, miehistä 69 prosenttia ja naisista 76 prosenttia, täytti vyötärölihavuuden kriteerit. Lihavia tai ylipainoisia oli 74 prosenttia miehistä ja 67 prosenttia naisista. Suomi ilman MPR-tauteja 10 vuotta Tämän vuoden alussa tuli kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko saatiin hävitettyä Suomesta, tutkija Irja Davidkin kirjoittaa Kansanterveyslaitoksen verkkosivuilla. MPR-rokotukset tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan aloitettiin Suomessa 1982. Rokote annettiin 14 18 kuukauden ja kuuden vuoden iässä. Alkuvuosina MPR-rokotusten piiriin otettiin myös väliikäluokat. Davidkin mukaan kattavan alle kouluikäisten lasten rokotuskampanjan seurauksena tuhkarokon, sikotaudin ja vihurirokon esiintymisluvut kääntyivät selvästi laskuun jo muutaman vuoden kuluttua rokotusten aloittamisesta. Viimeisimmät rokotusten aikaiset epidemiat olivat sikotautiepidemia vuonna 1987, tuhkarokkoepidemia 1988 1989 ja vihurirokkoepidemia 1990 1991. Näistä sikotauti- ja vihurirokkoepidemiat rajoittuivat yhteen paikkakuntaan, mutta tuhkarokko levisi useille paikkakunnille ympäri Suomen, Davidkin kirjoittaa. 1990-luvun alun jälkeen MPR-tautitapauksia on Davidkin mukaan esiintynyt enää hyvin vähän. Vuosikymmenen puolivälissä saavutettiin vaihe, jossa kotoperäiset MPR-taudit oli eliminoitu kokonaan Suomesta. Tämän jälkeen lähes kaikille todetuille tautitapauksille on löytynyt suora tartuntalähde ulkomailta. Kuva: Unicef 18 18
Ullan palsta Varkautelainen luomukotipuutarhuri, keruutuoteneuvoja, tietokirjailija ja toimittaja Ulla Lehtonen kirjoitti ensimmäiset kasvisravintoa ja puutarhanhoitoa käsittelevät juttunsa Terve elämä -lehteen jo vuonna 1975. Siitä pitäen hän on avustanut lehteä säännöllisesti, ja vuosien varrella hänen palstastaan on tullut yksi lehden luetuimmista. On hienoa, että Ulla on yhä mukana tekemässä Terve elämä -lehteä ja jakamassa viisaita neuvojaan lukijoillemme. Hän on myös luvannut vastata lukijoiden hänelle lähettämiin kysymyksiin myöhemmin lehdessämme. Voit lähettää kysymykset Ullalle joko soittamalla numeroon (017) 5563 260 tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen ulla.lehtonen@pp1.inet.fi. Ulla Lehtonen on tehnyt useita luonnonmukaiseen viljelyyn ja kasvisravintoon liittyviä radio- ja TV-ohjelmia. Hän on jo parikymmentä vuotta antanut ja antaa edelleen ilmaista luonnonmukaiseen kotipuutarhaviljelyyn, kompostikäymälöihin, kasviksiin ja luonnon- sekä puutarhan yrtteihin liittyvää neuvontaa. Ulla Lehtonen on kirjoittanut 11 tietokirjaa. Lisäksi hänen kirjoituksiaan on julkaistu yhdeksässä muussa tietoteoksessa. Porkkana päivässä Porkkana on suomalaisen kotipuutarhan viljellyin ja käytetyin juures. Vanhat nimet nummijuurikas, morintteri, muuruti, muuretteri ja moiliainen kuvaavat vanhan kansan tapaa muuttaa porkkanan ruotsalaista nimeä morot suomalaiseen muotoon. Porkkanan väkeväntuoksuinen ja -makuinen kantamuoto, rikkaporkkana (Daucus carota subsp. carota) kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa jo Etelä-Ruotsista alkaen. Rikkaporkkanan juuri on valkoinen tai violettiin vivahtava, haarainen, mutkainen ja vaihtelevasti paksuuntunut. Ruokaporkkanaa (Daucus carota subsp. sativus) tavataan Suomessa villiintyneenä asumusten liepeillä, puutarhoissa ja kaatopaikoilla. Porkkanan viljelyn oletetaan alkaneen Länsi-Aasiassa, nykyisen Afganistanin seuduilla. Vanhimmat viljellyt porkkanat olivat ilmeisesti violetteja, mutta niiden ohella alettiin pian viljellä myös keltaisia porkkanoita. Nykyinen oranssinvärinen porkkana syntyi 1400-luvulla. Pohjoismaihin porkkana tuli 1500-luvulla, kun unionikuningas Kristian II kutsui vuonna 1516 Tanskaan hollantilaisia puutarhureita, jotta nämä olisivat viljelleet vihanneksia hänen kuningattarelleen. Englannissa kuningatar Elisabet I:n aikana 1500-luvun jälkipuoliskolla porkkanoita käytettiin hovin juhlissa hiuskoristeina. Kuva: Ulla Lehtonen Lue lisää Porkkana vanha rohdoskasvi Maukkaita porkkanaruokia Porkkanan viljely Tautien ja tuholaisten torjunta 19
Maukkaita porkkanaruokia Lämmin porkkanakastike 300 g (4-5 kpl) kuorittuja porkkanoita 2 dl vettä 2 dl kevyttä ranskankermaa tai ruokajogurttia 3-4 rkl juustoraastetta 1 tl basilikaa tai tuoreena 1-2 rkl 1 tl oreganoa eli mäkimeiramia ½ dl auringonkukan siemeniä Porkkanat paloitellaan, keitetään pehmeiksi ja soseutetaan. Ranskankerma lisätään, kuumennetaan. Maustetaan juustoraasteella ja yrteillä. Auringonkukan siemenet lisätään kastikkeen pinnalle. Kastike sopii hyvin riisin, pastan ja keitettyjen kasvisten kanssa. Syksyinen kasvispannu 3 punajuurta (noin 300 g) 2-3 porkkanaa (200 g) 1-2 palsternakkaa (100 g) 1 sipuli tai 1 dl purjosilppua 1-2 dl vettä 1 tl basilikaa tai ½ timjamia (1/2 tl rakuunaa) 1 valkosipulin kynsi 1-2 rkl rypsiöljyä Kasvikset kuoritaan ja leikataan ½ cm paksuiksi viipaleiksi. Sipuli hienonnetaan. Juureksia haudutetaan pannulla kymmenisen minuuttia välillä käännellen. Sipulit ja hieman vettä lisätään. Haudutetaan noin 20 minuuttia kannen alla ja maustetaan hiukan ennen kypsymistä. Lisäkkeenä tarjotaan raejuustoa tai ruohosipulilla maustettua valkokastiketta. Porkkana-kesäkurpitsakeitto 200 g (3-4 kpl) porkkanaa 600 g kesäkurpitsaa 7 dl vettä 2 tl kasvisliemijauhetta tai 1 kasvisliemikuutio 3 dl maitoa tai osaksi kermaa (1 rkl vehnäjauhoja) ½ tl kirveliä ripaus mietoa chilijauhetta vihersilppua (persiljaa, purjoa, ruohosipulia) Kesäkurpitsa paloitellaan (suuret kuoritaan ja siemenet poistetaan). Porkkanat kuoritaan ja paloitellaan. Porkkana vanha rohdoskasvi Porkkana on hyvin vanha lääkekasvi. Muinaislääketieteessä se oli suosittu dieteettinen ja parantava kasvi. Vuosina 980 1037 eläneen arabialaisen filosofin ja lääkärin Ibn Sinan eli Avicennan lääkekasvien luokituksen mukaan porkkanalla oli kuuma luonto. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla Roomassa vaikuttanut kreikkalainen lääkäri Dioskorides kirjoitti lääkeaineopissaan porkkanan hoitavista ominaisuuksista. Lääkitsemiseen käytettiin naatteja, juurta ja siemeniä. Siemeniä käytettiin muun muassa munuaiskivien ja kihdin hoitoon. Ruotsalainen Svensk Botanik kirjoitti vuonna 1803: Juuri on terveellistä ja maukasta, ja siksi sitä käytetään lääkkeenä ja ravintona. Yskään, kivivaivoihin, matoihin, sammakseen ja pahoihin haavoihin on sitä menestyksellä kokeiltu. Sitä voidaan syödä raakana kuten lapset, jotka kärsivät pienistä madoista. Dekoktina sitä käytetään lapsille sammakseen. Silloin seosta sivellään pensselillä kieleen tai sitä niellään teelusikoittain, jos sammasta on alempana nielussa. Vuodelta 1832 oleva keittokirja neuvoo seuraavan lääkkeen: Porkkanamehu, raaoista porkkanoista puristettu on sellaisenaan lievittävä ja verta puhdistava lääke. Jos kuitenkin halutaan näistä juureksista valmistaa erinomaista rintataudin lääkettä, tehdään näin: Keitetään pestyt ja kaavitut porkkanat vedessä pehmeiksi, kaadetaan vesi pois ja porkkanat puserretaan liinavaatteen läpi. Näin saatuun mehuun lisätään vähän ruskeaa sokeria ja mehu keitetään siirapiksi. Tällöin se on yhtä ruskeaa kuin siirappi ja miellyttävän makeaa, vaikkei siihen olisikaan lisätty sokeria. Säilytetään kylmässä ja nautitaan ruokalusikallinen päivässä. Farmaseuttinen Aikakauslehti kirjoitti vuonna 1930 suomalaisten käyttämistä kotimaisista lääkeaineista porkkanan osalta seuraavasti: Raakaa raaputettua juurta käytetään kääreeksi hammassärkyyn, haavoihin, rupiin lasten huulissa, kasvoissa ja päässä; juuresta keitettyä vettä käytetään suun ja kurkun huuhteluun kurkkutaudissa. Runsaasti vitamiineja Porkkanan suosiota tervehdyttävänä kasvina ei ole nykyisinkään syytä epäillä. Porkkana on karoteeniaitta ja erinomainen kaliumin ja kuidun lähde. Siinä on erityisen paljon beetakaroteenia, A-vitamiinin esiastetta. Keskikokoisessa, noin 100 g:n porkkanassa sitä on päivän annos. Kalium puolestaan auttaa verenpainetta pysymään hyvällä tasolla, sillä se toimii vastapainona verenpainetta nostavalle natriumille. Kuitu saa vatsan toimimaan. Porkkanassa on B-ryhmän vitamiineja, mutta C-vitamiinia on niukasti, vain 5 mg sadassa grammassa (kaalissa noin 45 mg). Porkkana on makea, sillä siinä on sokereita. Siinä on myös haihtuvia eli eteerisiä öljyjä, joista se saa ominaismakunsa. Beetakaroteenin lähteenä porkkana on ylivoimainen. Porkkana, carota, on antanut karoteenille nimenkin. Beetakaroteenilla on antioksidatiivinen eli hapettumista estävä vaikutus. Beetakaroteenin saantia luonnollisen ravinnon muodossa pidetään nykyisin hyvin tärkeänä. Onkin hyvä muistaa, että ravinnosta saatavat vitamiinit ja kivennäisaineet hyödyttävät ihmistä pillereitä enemmän eikä niihin liity terveysriskejä. Suojaa silmiä ja sydäntä Ihmiset ja eläimet muodostavat beetakaroteenista ja osittain myös muista karotenoideista tarvitsemaansa A-vitamiinia. Se edistää luuston kasvua, ylläpitää ihon ja limakalvojen kuntoa ja osallistuu näköpurppuran muodostumiseen ja toimintaan. A-vitamiinin merkitystä kuvaa Maailman terveysjärjestön viesti: 250 000 500 000 lasta sokeutuu vuosittain A-vitamiinin puutoksen vuoksi. Kuva: Ulla Lehtonen 20