Sosiaalialan henkilöstö vaihtuu Sosiaalialalla on meneillään mittava sukupolvenvaihdos. Ammatillista tietotaitoa ja sosiaalista asennetta tulisi saattaen vaihtaa uudelle osaajapolvelle. Toimenkuviakin on uudistettava vetovoiman varmistamiseksi. Tuoreen sosiaalineuvoksen terveiset, s. 3 Kaste-ohjelman alueelliset kuulumiset, s. 4 ja 5 Green Care maaseudun uutena mahdollisuutena, s. 9 kuva: morguefile
kuva: morguefile VALLAN VAIKEAA? Meidän esimerkkimme, tekomme ja tekemättä jättämisemme vaikuttavat paljon useammalla tavalla lukuisampiin ihmisiin ja kauemmin kuin nyt näemme. Kai Vakkuri V altamedian pääkirjoituksen mukaan vallan instituutiot, eli eduskunta, hallitus ja presidentti-instituutio, ovat nyt vallan sekavassa tilassa vain oikeuslaitos toimii oikeastaan normitilassa (HS 21.2.2010). Kuka tulevaisuudessa on pääministeri? Onko tämä tuleva joku kenties jatkossa myös jonkun puolueensa puheenjohtaja? Johtaako eduskunnassa puhetta kukakin jatkossa miten halukkaasti ja kannatetaanko siellä oikeasti minkä verran tätä joidenkin puheen johtamista vai ei? Entä vaikuttavatko valtamuutokset jotenkin presidentti-instituutioon? Viime aikoina on pohdittu myös, kuuluuko moniin merkittäviin vallanpaikkoihin nykyisin niin paljon työtä ja paineita, että ne eivät enää ole itsestään selvästi vetovoimaisia. Mitä tärkeämpi perustehtävä on yhteiskunnallisesti, sitä perustellumpaa olisi kai keskittyä vain siihen. Ja toisaalta, eikö työtehtävät pitäisi aina pyrkiä järjestämään niin, että aikaa jää riittävästi ja uskottavasti myös työstä palautumiseen ja muille elämänalueille. Joku on todennut, että TYÖssä kolme kirjainta, ELÄMÄssä viisi. Kun kävin eduskunnassa, niin ulkoportaiden kapuamiseni katkaisi alhaalta, pihaan parkkeeratun asuntovaunun ovelta huikattu terävä kysymys: - Oletteko kansanedustaja? Jaa, no ei sitten mitään Poistuessani pysäytettiin kysymällä, tiedänkö, että täällä henkilö on nälkälakossa hallituksen korruptoitumista vastaan. Hämmentyneenä toivotin vain lakkolaiselle voimia, ja tulin huojennuksen äänellä selventäneeksi, että olen täällä vain käymässä. Ei tuntunut kivalta oikein kenenkään kannalta. Kansanedustajien paperipinot pöydällä vakuuttivat: paljon painavaa asiaa. Räiskyvää intoa suurenmoisesta vallankäytöstä esimerkiksi merkittäviä hyvinvoinnin tulevaisuuden kysymyksiä ratkottaessa ei kuitenkaan näkynyt. Koetin siinä sitten itsekin piilotella vilpitöntä iloani lukuisista tarjolla olleista edistysaskeleista, joita toiset asiantuntijat esittivät. Ei tainnut onnistua, kun tuli jälkikäteen kiitos pirteästä esityksestä. Mediassa viittaillaan tuleviin vaaleihin. Helpottaako se, että kenties henkilöt ja asetelmat määräajoin vaihtuvat? Luulisi toistuvista vaihdoksista jotakin käytännön hankaluuttakin aiheutuvan. Äänestysaktiivisuuskaan ei ole viime vuosina ollut nousujohteista. Mikä ehdokkaissa innostaisi? Aito usko hyvään: luottamus herättää luottamusta. Rohkea katse valoon, vaikka varjoja aina on. Heikkojen puolustaminen, eiväthän vahvat puolustusta tarvitse. Tiesittehän, että elämme nyt Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuotta? Siinä olisi yksi mielenkiintoinen teema kenties laajemminkin mediassa pohdittavaksi. Vallan leppoisaa kesää! Tarja Kauppila johtaja Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Lähde: Vakkuri, Kai (toim.) 2002. Arvot ja ajatukset. Työyhteisön ja elämisen ikuisia, kestäviä ajatuksia. Jyväskylä: Yrityskirjat Oy, 7. 2
Sosiaalineuvoksen terveiset Pitkän virkauran päättäneen, sosiaalijohtaja, ISO-yhdistyksen puheenjohtaja Antti Tervasmäen sosiaalineuvos-arvonimeä juhlittiin Mikkelissä tammikuun lopussa. Tervasmäki korosti juhlassa sosiaalipolitiikan vastuuta vähäosaisista. Tässä tiivistelmä Tervasmäen puheesta. K uulimme kansantaiteilija Veikko Lavin laulun Jokainen ihminen on laulunarvoinen, jokainen elämän on tärkeä. Olen aina sanonut, että tämä on meidän sosiaalityöntekijöiden tunnuslaulu. Se korostaa jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta, yksilöllisyyttä. Ihminen on arvo ja tarkoitus sinänsä, eikä vain muiden arvojen saavuttamisen välikappale. Näin sanoi Immanuel Kant, 1700-luvulla elänyt saksalainen filosofi. Lause on tullut usein mieleeni näiden 37 vuoden aikana. Työssäni olen kohdannut paljon köyhyyttä, jonka taustalla ovat usein olleet päihteet, mielenterveysongelmat, pitkäaikainen työttömyys, avuttomuus, saamattomuus. Ihmisiä, joiden työpanos on ollut kovin vaatimaton, kun sitä mitataan nykyajan tehokäsitteillä, tuloksellisuudella tai vaikuttavuudella. Nykyisin puhutaan entistä vähemmän sosiaalipolitiikasta. Tilalle on änkeämässä epämääräinen hyvinvointipolitiikan käsite. Samanaikaisesti esimerkiksi kirkon diakoniatyö alkaa puhua uloslyödyistä. Tämä on vakavasti otettava havainto. Käsitemuutoksen voisin hyväksyä, jos Suomessa 1. olisi pidetty pitkäaikaistyöttömien määrä kohtuullisena (alle 4 %) 2. toimeentulotuensaajien määrä olisi keskimäärin alle 4 % ja turvautuminen olisi satunnaista 3. mielenterveyskuntoutujien avohuollon tuki toimisi ja asuminen olisi tuettua. Professori, guru Armas Niemisen määritelmä vuodelta 1955 ei ole menettänyt tippaakaan merkitystään keskimäärin hyvinvoivassa Suomessa 2010: Sosiaalipolitiikka käsittää pyrkimykset ja toimenpiteet, joiden tarkoituksena on kohtuulliseksi katsotun elintason, sosiaalisen turvallisuuden ja viihtyvyyden takaaminen eri yhteiskuntaryhmille, perheille ja yksilöille. Kohtuullisesti kaikille. Ei liian vähän, mutta ei myöskään liikaa. Jos kylmä valtionosuusjärjestelmä ei ota jatkossa huomioon kuntien heikkenevää taloutta, niin meidän tulee tarkastella kriittisesti esimerkiksi seuraavia asioita: Tuleeko päivähoitomaksun olla huomattavasti korkeampi maksukykyisille? Tuleeko lapsilisää maksaa kaikille riippumatta perheen tuloista? Onko uudistuvaan vammaispalvelulainsäädäntöön otettava varallisuusharkinta? Maksetaanko asumistukea liian hyvätuloisille? Onko palveluasumisen laatu liian korkea? Kilpailuttaminen tai ulkoistaminen ei näitä asioita ratkaise. Auttaminen on lähdettävä hädän äärimmäisestä päästä sanoi Vaalijalan perustaja Otto Aarnisalo 1930-luvulla. Pidetäänpä tämä ajatus mielessä. Kiitos Mikkelin kaupungille, Kasvun Yhteisöt - Koivikko & Sairilalle, ISOlle ja ISO-yhdistys ry:n hallitukselle, jotka uhkarohkeasti lähtivät hakemaan arvonimeä ja onnistuivat. ISO-yhdistyksen puheenjohtaja Antti Tervasmäen sosiaalineuvosarvonimeä juhlittiin Mikkelissä tammikuun lopussa. 3
OSALLISUUTTA - hyvinvointia ja terveyttä LAATUA JA VAIKUTTAVUUTTA Kaste opettaa yhteistyöhön. Oppi on mennyt perille Itä- ja Keski-Suomessa. Alueen ääntä on myös opittu kuuntelemaan. Se on tärkeää nyt, kun seuraavaa kansallista sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiskautta jo suunnitellaan. S osiaali- ja terveydenhuollon kehittäminen jatkuu laajalla rintamalla. Kaste-hankkeet tuottavat kansallisesti noteerattuja hyviä käytäntöjä. Kanerva-hanke pureutuu tiiviisti kansansairauksien ehkäisyyn ja hoitoon. Lapset ja perheet -hanke jatkaa hyvinvointipalveluiden kehittämistä. Vanhus-hanke ratkoo aktiivisen ikääntymisen kysymyksiä. Uusimpia hankkeita ovat Rautaisia ammattilaisia perusterveydenhuoltoon RAMPE -hanke sekä valtakunnallinen Vammaispalvelujen kehittämishanke, jonka painopisteet ovat muun muassa palvelurakenteissa ja palveluohjauksessa. Lisäksi Joensuu, Jyväskylä ja Kuopio ovat mukana pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa. Alueellinen ja kansallinen yhteistyö on vahvistunut suurten hankekokonaisuuksien myötä, vaikka niiden hallinnointi on koettu raskaaksi. Myös Kasteen Itä- ja Keski-Suomen alueellinen johtoryhmä on vahvistanut näkyvyyttään. Maakunnallisia seminaareja järjestetään tänä keväänä neljä: Joensuussa 26.4., Jyväskylässä 11.5., Kuopiossa 21.5. ja Mikkelissä 27.5. Siellä kuullaan kehittämistarpeita ja tunnustellaan Kasteen osuvuutta niihin. Syksyllä järjestetään koko toiminta-alueen yhteinen seminaari. Kohtaamiset ja viestien välittämiset ovat tärkeitä nyt, kun seuraavaa sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen ohjelmakautta jo rakennetaan ministeriössä. Yhteinen kehittämisen kulttuuri on alueella vahvistunut edelleen. Työskentelyssä ovat auttaneet ISOn olemassa olevat kehittämisverkostot ja maakuntajaostot, joissa on alueen avaintoimijoiden vahva edustus. Yhtenä Kasteen alueellisen johtoryhmän tehtävistä onkin koota sosiaali- ja terveyskehittämisen asiantuntijanäkemykset alueelta. Tässä yhteistyö ISOn kanssa on merkittävästi edistänyt myös Kaste-ohjelman etenemistä. Alueellinen johtoryhmä pitää tärkeänä osallistua kansallisten linjausten luomiseen ja varmistaa toimiva vuoropuhelu kuntien ja valtion välillä. Johtoryhmiä pidetään kansallisella tasolla keskeisenä kanavana saada alueen kannanotot valtakunnallisten linjauksiin ja toimeenpanoon. Kaste on ennen kaikkea strateginen ohjausväline sosiaali- ja terveyspolitiikan johtamiseksi. Mitä vahvemmin lisäämme kuntalaisten osallisuutta ja työntekijöiden mahdollisuutta olla mukana kehittämisessä, sitä varmemmin palvelujen laatu ja saatavuus lisääntyvät ja alueelliset erot kapenevat. Ota rohkeasti yhteyttä ja kysy lisää! Jouko Miettinen Kaste-ohjelman Itä- ja Keski-Suomen suunnittelija puh. 044 718 1851 jouko.miettinen@kuopio.fi www.kuopio.fi/soste > Kaste HUOM! Tilaa Kaste-uutiskirje: jaana.ronkainen@kuopio.fi 4
KASTE -ohjelmalla pintaa syvemmälle Pohjois-Suomen Kaste-suunnittelija Margit Päätalo matkustaa laajalla alueella ja tapaa paljon ihmisiä. Hän kuuntelee asukkaiden tarpeita ja kertoo Kaste-ohjelman tavoitteista ja mahdollisuuksista. M atkalle on mahtunut esityksiä monilla foorumeilla ja käyntejä kuntien valtuustoissa ja lautakunnissa, peruspalvelukuntayhtymien johtoryhmissä. Auton mittariin on kertynyt satoja kilometrejä, ja istuskelu lentokentillä aina Ivaloa myöten on tullut tutuksi. Tärkeintä näissä tapaamisissa on se, että Kaste-ohjelma tulee eläväksi eri toimijajoukoissa, kun siitä yhä syvällisemmin pääsee puhumaan ja keskustelemaan. Olen saanut huomata, että miten monin eri tavoin Kaste-ohjelmasta voidaan viestiä ja siten saada yhä useammat huomaamaan ohjelman tärkeät painotukset. Pohjois-Suomen aluejohtoryhmä vahvisti toimintasuunnitelman kuluvalle vuodelle. Tarkoituksena on muun muassa vahvistaa tiedotusta ja viestintää sekä päivittää alueellista suunnitelmaa. Kiinnostuksen kohteena on strategisen toimintatavan tiivistäminen. Hankkeita on syytä peilata entistä vahvemmin sekä valtakunnallisiin Kaste-ohjelman tavoitteisiin että alueellisiin painopisteisiin. Kaste-viestinnässä on haastavaa saada jutun aiheita mediaan. Hankkeet ja ohjelma kuulostavat helposti etäisiltä ja kankeilta. Mutta mitä sanotte seuraavista otsikoista: Terveyskysely kolahtaa tuhansille ja Kunnat hyrräävät nuoria liikkeelle? Molemmat otsikot ovat sanomalehti Kalevasta saman viikon aikana. kuva: Ritva Pääkkönen Otsikoiden täsmennykset kertovat lisää. Laaja hyvinvointitutkimus alkaa maaliskuussa Pohjois-Suomesta ja Turusta sekä Kuusi kuntaa mukana kahden vuoden hankkeessa ja ohessa kiva lentopalloilukuva. Molemmissa jutuissa on kyse Kaste-ohjelman hankkeesta Terveempi Pohjois-Suomi. Jutut kertovat siitä, mitä oikeasti ja tosissaan tehdään suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin eteen. Tärkeä osa kevään toimintaa on uusien hankepäätösten jälkeinen työ ja samanaikaisesti seuraavan hankehaun aihioiden työstäminen. Olemme lähettäneet kuntiin tiedotteen hankeaihioista. Keskitymme erityisesti syrjäytymisen ehkäisyyn, sosiaali- ja terveystoimen johtamiseen, osallisuuskysymyksiin ja Pohjois-Suomen kehittämisrakenteisiin. Odotamme kiinnostuneina vielä uusiakin mukaan lähteviä tahoja. FT Margit Päätalo Pohjois-Suomen Kaste-suunnittelija Lue lisää: www.ouka.fi/blogi 5 kuva: morguefile
Palvelut tutuiksi Kainuussa K ainuun hallintokokeilu jatkuu kuudetta vuotta. Kainuun maakunta -kuntayhtymä toteutti kesän ja syksyn 2009 aikana kuntakierrokset, joilla esiteltiin kuntayhtymän sosiaali- ja terveyspalveluja ja kerättiin palautetta palvelujen saatavuudesta ja toimivuudesta. Kaikissa kunnissa vierailtiin kahdesti. Ensin esiteltiin toimialaa ja kerättiin asiakaspalautteet. Toisella kierroksella järjestettiin iltatilaisuudet, joissa esiteltiin palautekierroksen tulokset ja mietittiin yhdessä ideoita palvelujen kehittämiseksi. Kuntakierroksiin osallistui noin 1440 kuntalaista. Kolme neljästä vastaajasta oli saanut tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut viimeisen vuoden aikana. Joka neljäs oli jäänyt tarvitsemaansa palvelua vaille. Vastaajista 71 % oli yli 50-vuotiaita. Myönteistä palautetta sosiaali- ja terveyspalveluille antoi 61 % vastaajista. Palvelujen koettiin toimivan hyvin ja henkilökunnan olevan ystävällistä ja ammattitaitoista. Myönteisissä palautteissa mainittiin usein laboratorio, neuvolat, keskussairaala, työterveyshuolto ja hammashoito. Kielteistä palautetta antoi 57 % vastaajista. Ajanvaraus koettiin toimimattomaksi ja lääkärinaikoja puuttui. Monet vastaajat harmittelivat lääkäreiden ja muun henkilökunnan vähäistä määrää. Myös vanhustenhoito, odottaminen ja jonottaminen, pitkät matkat ja toimimaton yhteiskuljetus olivat valituksen kohteina. Lue koko raportti: www.kainuu.fi/palvelut/viestintä ja markkinointi/julkaisut/sarja B 18 Kehittäjä-työntekijöitä Kainuussa S osiaalialan kehittämishankkeen aikana Kainuun maakunta -kuntayhtymä valmisteli sosiaalialan kehittämisyksikön. Sen tavoitteena on vahvistaa sosiaalihuollon kehittämistoimintaa luomalla pysyviä rakenteita ja toimintatapoja organisaatioon. Terveydenhuollossa on meneillään samansuuntaista kehittämistä. kuva: Ritva Pääkkönen Kuntayhtymään perustettiin vuoden 2010 alussa sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksen, kehittämisen ja suunnittelun vastuualue. Tavoitteena on uudistaa palveluita, tukea kehittämistoimintaa ja haastaa työntekijöitä oman työnsä kehittämiseen. Kehittäjä-työntekijämallin vahvistamista jatketaan osana Pohjois-Suomen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kehittämisrakenne ja toimintamalli -hanketta. Asiakastyötä tekevillä ammattilaisilla on mahdollisuus siirtyä perustyöstään määräajaksi kehittämis- tai tutkimustyöhön. Kehittämistyössä voi olla koko- tai osa-aikaisesti. Tällä mallilla varmistetaan kehitettävien sisältöjen juurtuminen käytännön arkityöhön. Samalla työntekijät saavat kehittämistyön kokemusta ja uutta tutkimuksellista näkyä omaan työhönsä. Tällä hetkellä yksi sosiaalityöntekijä työskentelee aikuissosiaalityön kehittäjänä. Pohjois-Suomen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut -hankkeen (PaKaste) projektipäällikkö Terho Pekkala. 6
e TIK SOS -kuulumisia Sosiaalityön kahdeksas vuosikirja käsittelee sosiaalihuoltoa ja tietotekniikkaa. ISOssa jatketaan kansallista tietotekniikan kehittämistä. Tämän vuoden alussa hankkeessa aloitti uusi työntekijä Maarit Laaksonen. T ietotekniikka on ylittänyt sosiaalityön uutiskynnyksen. Sosiaalityön tutkimuksen seuran tuoreessa vuosikirjassa Sosiaalityö, tieto ja tekniikka käsitellään sosiaalityön suhdetta tietoon ja tekniikkaan. Vuosikirjassa valotetaan muun muassa sosiaalihuollon asemaa tietotekniikan kansallisessa kehittämistyössä viimeisen viidentoista vuoden ajalta. kuva: Sirpa Blom Julkaisu osuu nyt hyvään saumaan, sillä ministeriöissä mietitään parhaillaan sosiaalihuollon tietotekniikkauudistusten kansallista rahoitusta. Viekö veli terveydenhuolto kaikki rahat vai jääkö sosiaalihuollon uudistuksiin jotakin? Tietotekniikan toimimattomuus ja yhteensopimattomuus on arkipäivää monissa sosiaalihuollon tehtävissä. Erään kuopiolaisen lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa satuimme samaan taksiin Helsingissä ja keskustelimme kaiken muun ohella myös tietotekniikasta. Työhuoneen pöydät ja kaapit pursuvat paperipinkkoja, koska tarvittavia tietoja ja asiakirjoja ei saada sähköisesti. Näin on etenkin, kun toimitaan toisten kuntien tai oikeusviranomaisten kanssa. Työntekijätkin jo kuumeisesti odottelevat parannusta tähän. Tikesos -hankkeessa tehdyille kansallisille määrityksille etsitään parhaillaan pilotteja ja pilottihankkeiden rahoittajia. Sosiaalihuollon tietotekniikka ei saanut tällä hallituskaudella kohdennettua hankerahoitusta. Hattu kädessä on kierretty eri rahoittajien pakeilla. Toiveissa on, että perustoimintojen kuntoon saattaminen alkaa uudelleen kiinnostaa, kun suurin valtakunnallinen innovaatioinnostus on laantunut. Erikoissuunnittelija Maarit Laaksonen on aloittanut vuoden alussa Tikesos-hankkeen uutena työntekijänä ISOn Kuopion toimipisteessä. Hän vastaa Toiminta-arkkitehtuuri -osioon kuuluvan Kirjaamisen sisällön kehittämisen koordinoinnista. Osana kirjaamisen sisällön kehittämistä tuotetaan sosiaalihuollon asiakastyön dokumentoinnin yleiset periaatteet eettisistä, toiminnallisista ja juridisista lähtökohdista. Dokumentti valmistuu vuoden 2010 aikana. Maarit on mukana myös sosiaalipalvelujen luokituksen laadinnassa, mihin hän on aikaisemmin osallistunut Kuopion yliopistossa (nyk. Itä-Suomen yliopisto). Luokitus julkaistaan tämän vuoden aikana Tikesos-hankkeen kotisivuilla yhdessä Sosiaalipalvelujen luokituksen sanaston ja Sosiaalipalvelujen luokitusta kuvaavan dokumentin kanssa. Erikoissuunnittelija Maarit Laaksonen on aloittanut vuoden alussa Tikesos-hankkeen uutena työntekijänä. Sosiaalipalvelujen luokituksen käytön tueksi laaditaan Sosiaalipalvelujen luokituksen soveltamisopas. Soveltamisoppaassa kuvataan luokituksen käyttöä palvelun järjestäjien, tuottajien ja tietohallinnon näkökulmista käyttötapauskuvausten avulla. Maarit Laaksonen vastaa mielellään sosiaalipalvelujen luokitukseen ja kirjaamisen sisällön kehittämiseen liittyviin kysymyksiin. Yhteydenotot sähköpostitse: maarit.laaksonen@tikesos.fi. 7
Vanhusten perhehoitoa Etelä-Savossa Vanhusten laitoshoitoa on kunnissa viime vuosina purettu ja tehostettuja palveluasuntopaikkoja lisätty. Samanaikaisesti ei kuitenkaan ole kehitetty muita vaihtoehtoja. Kunnissa onkin nyt havahduttu miettimään uusia asumisratkaisuja. Asumisen suunnittelun lähtökohdaksi otetaan ikääntyvän mahdollisuus elää omaehtoista, täysipainoista ja mielekästä elämää tavallisissa asunnoissa, kaiken ikäisten keskellä ja toimivissa asumisen ja elämisen ympäristöissä. kuva: Tuulikki Hassinen-Ali-Azzani ISOn Etelä-Savon Vanhusfoorumi kokoontui Kangasniemellä ja tutustui myös dementiatyön osaamiskeskukseen ja ryhmäkoti Männikköön. Kuvassa kuntien hoiva-ja hoitotyön johtajia. Edessä vasemmalla Vanhus Kaste -kehittäjä Anu Silvennoinen. E rilaisilla asumisen vaihtoehdoilla halutaan vastata ikääntyneiden yksilöllistyviin ja erilaistuviin tarpeisiin. Perhehoito sopii vanhuksille, jotka eivät selviydy omassa kodissaan, mutta jotka eivät kuitenkaan ole laitoshoidon tarpeessa. Kotona pärjäämättömyyden taustalla voi olla yksinäisyyttä, turvattomuutta tai muistisairauksia ja siten lisääntynyttä avuntarvetta päivittäisissä toiminnoissa. Perhehoidossa ikääntyneen hoito rakentuu perushoidon ja hoitajan ympärivuorokautisen läsnäolon ja perheenjäsenyyden varaan. Perhehoidon kodinomaisuus ja ryhmän pieni koko mahdollistavat hoidon yksilöllisyyttä. Samalla vanhus tuntee kuuluvansa yhteisöön ja kokee osallisuutta. Hoitaja pysyy samana, ja se tuo turvallisuutta, tuttuutta ja kiintymystä. Perhehoito voi olla jatkuvaa tai lyhytaikaista. Perhehoitona voidaan järjestää vanhuksen hoito esimerkiksi omaishoitajan vapaapäivien aikana. Perhehoito on yksi tämän hetken, mutta erityisesti tulevaisuuden mahdollisuus laajentaa ikääntyneiden palveluita. On tärkeää, että ikääntyvien palvelut monimuotoistuvat ja yksilöllistyvät. Perhehoidon mahdollisuudet ovat erityisesti maaseutumaisissa kunnissa hyvät. Maatilojen pihapiirit ja arkiset toiminnot antavat luontevasti mahdollisuuksia mielekkääseen toimintaan. Lähinaapurusto ja kyläyhteisö ovat tuttu luonteva elämisen piiri. Toinen tärkeä näkökulma perhehoidon kehittämisessä on ekologisuus ja taloudellisuus. Perhehoidon käynnistämisessä vaadittavat investoinnit ovat pieniä, kun olemassa olevia kiinteistöjä voidaan hyödyntää. Kustannuksia kertyy lähinnä käynnistämisestä. Lisäksi vanhusten perhehoito voidaan nähdä yhtenä työllistymisen mahdollisuutena maaseudulla, vaikkei varsinaista työsuhdetta solmitakaan. Perhehoito tarjoaa työllistymisen mahdollisuuden omassa kodissa esimerkiksi jos maatilan työstä halutaan luopua. Samoin perhehoitoa voidaan harjoittaa maatilatalouden rinnalla. Etelä-Savossa vanhusten perhehoitoa kehitetään osana Vanhus-Kaste -hanketta. Keväällä 2010 vanhusten perhehoidosta tiedotetaan ja hoitajia rekrytoidaan. Syksyllä perhehoitajille järjestetään valmennusta. Perhehoito kiinnostaa myös tutkimuksellisesti. Alustavia tutkimusideoita on kehitteillä ISOn, Diakin, MAMKin, THL:n, hankekuntien ja Perhehoitoliiton kanssa. Jaana Kainulainen, vt. perusturvajohtaja, Ristiina Anu Silvennoinen, kehittäjä, Vanhus-Kaste -hanke, Etelä-Savo 8
kuva: morguefile Luonto hyvinvoinnin lähteenä Itä-Suomessa on aina eletty lähellä luontoa ja maalaismaisemaa. Luonto on tarjonnut niin toimeentuloa kuin lepoa, voimaa ja virkistystäkin. Green Care on uusvanha asia, josta toivotaan nyt maaseudun uutta mahdollisuutta. M uualla maailmassa, esimerkiksi Alankomaissa, Norjassa ja Italiassa Green Care (vihreä hoiva, maaseudun hoiva tai hoivamaatila) on jo tuttu juttu. Meillä asiaan on herätty ihan viime aikoina. Green Care -ajattelu tarjoaa innovatiivisen yhteistyön mahdollisuuden kuntien sosiaali- ja terveydenhuollolle ja maaseudun yrittäjille. Kunnat hakevat uusia muotoja tuottaa palveluita. Hyvinvointipalveluissa kaivataan uusia sisältöjä, menetelmiä ja vaikuttavuutta. Hyvinvointiyrittäjyys vahvistuu ja etsii vaihtoehtoisia toimialoja. Maaseudulle tarvitaan lisää elinvoimaa ja toimeentulonlähteitä. Green Care on käsitteenä vielä hahmottumaton ja väljä sateenvarjokäsite. Toistaiseksi ei ole selkeää yhteistä näkemystä, mikä kaikki on Green Care -toimintaa ja miten tiukasti käsite ja toiminta tulisi rajata vai sallitaanko väljät tulkinnat. Green Care tarkoittaa nykykäsityksen mukaan luonnon ja maaseutuympäristön tavoitteellista ja ammattimaista hyödyntämistä kuntoutuksessa ja hoivassa. Se täydentää ja tukee sosiaali- ja terveysalan palveluvalikoimaa. Green Carea voivat olla muun muassa maaseudun hoiva- ja perhekodit, joissa asukkaiden elämänlaatua, osallistumista ja toimijuutta vahvistetaan luonnon avulla. Terapiassa ja kuntoutuksessa Green Carea voi olla esimerkiksi terapeuttinen puutarhanhoito tai ratsastusterapia. Asiakasryhmät voivat olla vaikkapa vammaisia, vanhuksia, mielenterveysja päihdekuntoutujia tai pitkäaikaistyöttömiä. Markkinoita on vasta vähän kartoitettu. Tässä vaiheessa ajatellaan, että asiakkaat voivat tulla omalta alueelta, muualta maasta tai jopa ulkomailta. Green Care -toiminnan lähtökohtia voidaan soveltaa myös esimerkiksi ennaltaehkäisevässä toiminnassa (työhyvinvointi, päivä- ja lomatoiminta), kuntouttavassa työssä maatiloilla sekä kasvatustyön tukena (leiri- ja luontokoulut). Green Care -toiminnalle on selvä tilaus. On tärkeää havahtua huomaamaan luonnon käyttämättömät mahdollisuudet ja Green Caren hyvinvointialalle tarjoamat uudet mahdollisuudet. Yhteiskunnassa tuntuu muutenkin olevan kaipuuta luontoon, luomuun ja kiireettömään slow life -elämään. Viimeisen vuoden aikana on järjestetty useita kansallisia ja alueellisia seminaareja, joissa Green Care -toiminnalle on haettu yhteistä ymmärrystä ja sisältöjä. Verkottumista ja yhteistyötä tarvitaan toiminnan määrittelemiseksi ja laatuvaatimusten luomiseksi. ISO-alueen kaikissa maakunnissa on meneillään Green Care -hankesuunnittelua. Kirjoittaja Arja Jämsén ISOn Pohjois-Karjalan yksiköstä toimii maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän alaisessa hyvinvointipalvelujen teemaryhmässä, jonka kehittämiskohde tänä vuonna on Green Care. Lue lisää: http://www.maaseutupolitiikka.fi/teemaryhmat/ hyvinvointipalvelut 9
OPINNÄYTETYÖN ESITTELY OPINNÄYTETYÖN ESITTELY Projektien verkostotoimintaa tutkitaan ja kehitetään ISO kutsui itäsuomalaisia päihdeprojekteja yhteiseen kehittämiseen 2007. Pian mukaan liittyi myös mielenterveys-, väkivalta-, ja riippuvuusprojekteja. Päihdetyön aluekehittäjähankkeen aikana tutkittiin verkoston merkitystä osallistujilleen ja toimintaa kehitetään tulosten pohjalta. Opinnäytetyö valmistui Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelmassa. kuva: Sirpa Blom avulla. Verkostoon kohdennettiin tutkimuksen aikana kaksi interventiota: vertaistuelliset kuulemisen hetket sekä koulutuksellinen verkostokokoontuminen. Tutkimustulosten mukaan verkosto toimii tiedon, osaamisen ja vertaistuen foorumina. Verkoston toimintaan ja johtamiseen oltiin pääosin tyytyväisiä. Verkosto nähtiin tarpeelliseksi ja sen koettiin auttavan osallistujia ammatillisessa kasvussa ja projektityössä. Tutkimustulosten mukaan verkoston avulla pystytään vaikuttamaan mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseen. Lisäksi verkosto tuottaa sosiaalista pääomaa. Verkoston toiminnassa löytyi myös kehitettävää. Kehittämistoiveet kohdistuivat kokoontumisten sisältöön sekä tapaamispaikkoihin. Tutkimustulosten pohjalta laadittiin verkostotoiminnan kehittämissuunnitelma. Osana opinnäytetyötä kehitettiin vertaistuellisen kuulemisen -malli, jota käytetään verkostokokoontumisissa. Anne Kejosen opinnäytetyö on luonteeltaan kehittävää työntutkimusta ja sen lähestymistapa on toimintatutkimuksellinen. V erkoston perustamisen tavoitteena oli saattaa projektityöntekijät yhteen ja tukea heidän koulutuksellisia oppimistavoitteitaan kehittämistyössä. Työntekijät kokivat työnsä usein yksinäiseksi ja haasteelliseksi. He toivoivat saavansa verkostosta tukea kehittämistyöhönsä. Tältä pohjalta verkoston toimintaa suunnattiin siten, että se mahdollistaa vertaistuen. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöni on luonteeltaan kehittävää työntutkimusta. Sen lähestymistapa on toimintatutkimuksellinen. Verkostokokouksissa kertynyttä materiaalia käytettiin verkoston nykytilan arviointiin. Työntekijöiden kokemuksia kartoitettiin ryhmähaastatteluissa teemoittain, jotka analysoitiin sisällön analyysin Verkosto toimii edelleen ja sen toiminnassa hyödynnetään opinnäytetyön tuloksia. Projektien verkosto on lunastanut paikkansa kehittämistyön tukena. Verkostotoiminta on ainutlaatuista koko Suomessa. Verkosto ja vertaistuellisen kuulemisen malli on herättänyt laajaa kiinnostusta. Mallia on esitelty eri kehittäjäryhmissä ja se aiotaan ottaa käyttöön eri puolilla. Tutkimustuloksia voidaan laajemminkin hyödyntää verkoston toiminnan kehittämisessä sekä projektien suunnittelussa, toteutuksessa, ohjauksessa ja johtamisessa. Opinnäytetyö toteutettiin ISOn toimeksiantona. Yhteistyö opiskelijan, oppilaitoksen ja työyhteisön välillä toimi hyvin. Yhteiset ohjauskeskustelut koko prosessin ajan olivat hyvä tuki työlle. Lisäksi yhteinen ohjaus lujitti työyhteisön ja oppilaitoksen välistä yhteistyötä. Anne Kejonen Sairaanhoitaja (Ylempi AMK), Aluekoordinaattori, Itä-Suomen aluehallintovirasto 10
VÄITÖSKIRJAN ESITTELY VÄITÖSKIRJAN ESITTELY Erilainen työkyky silti tasa-arvoiset mahdollisuudet? Vastuunjako sekä julkisen ja markkinoiden suhde ovat aina olleet sosiaalipolitiikan perusjuonteita. Vajaakuntoisten työllistyminen on esimerkki sosiaalipoliittisesta kysymyksestä, jonka uudet ratkaisuvaihtoehdot edellyttävät uudenlaista vastuunjakoa julkisen sektorin ja työnantajien kesken. O len väitöskirjassani tarkastellut vajaakuntoisten työllistymisen tukemista yritysten sosiaalisen vastuun näkökulmasta. Olen tutkinut työnantajien näkemyksiä vajaakuntoisten työllistämistä koskevasta sosiaalisesta vastuusta. Selvitin työnantajien näkemyksiä myös vajaakuntoisten työkyvystä ja työkyvyn osa-alueiden merkityksestä työllistämisessä. Tutkimusaineisto koostuu yli 100 työntekijää työllistävien itäsuomalaisten yritysten edustajien kirjoittamista eläytymismenetelmätarinoista sekä heidän haastatteluistaan. Tutkimuksen näkökulmavalintaa perustelen sillä, että vajaakuntoisten työllistymisen tukitoiminnassa on yhä liian vähän tietoa työnantajien näkemyksistä ja tarpeista. Vastaavasti työllistymisen tukeminen keskittyy edelleen enemmän vajaakuntoisten henkilöiden työllistyvyyden parantamiseen esimerkiksi kuntoutuksen ja valmennuksen keinoin. Tämän tärkeän toiminnan rinnalle tarvittaisiin vielä nykyistä enemmän työpaikoille ja työyhteisöihin suuntautuvaa yhteistyötä. kuva: Joensuun yliopiston kuva-arkisto Tutkimuksen tuloksista ehkä yllättävimmät liittyvät työyhteisön merkitykseen työllistämispäätöksiä tehtäessä. Johto ennakoi, että päätös vajaakuntoisen henkilön rekrytoinnista aiheuttaa työyhteisössä kielteisiä reaktioita. Vajaakuntoisen henkilön tulo työyhteisöön kuvataan erikoistapauksena ja yllättävänä käänteenä, joka voi vaikuttaa työyhteisön toimintaan ja suhtautumiseen. Vaikuttaa myös siltä, että työyhteisöjen erilaisuuden sietokyky on suhteellisen valikoiva: erilaisuutta pidetään myönteisenä asiana työyhteisössä kunhan se ei ole työyhteisön vakiintunutta toimintaa uhkaavaa erilaisuutta ja kunhan se ei ulotu työntekijälle asetettaviin vaatimuksiin ja tehtäviin. Ikuisuuskysymys tasa-arvon olemuksesta on tässäkin yhteydessä kiinnostava: tasa-arvona pidetään sitä, että kaikki kykenevät tekemään kaikkia työryhmän töitä samalla tavoin. Työntekijän työkyvyn ja työn yhteensovittamista, työn räätälöintiä, pidetään yrityksissä vajaakuntoisten työllistämisen kannalta merkittävänä kynnyksenä myös siksi, että jonkin tekijän suhteen rajattuja työtehtäviä on vaikea löytää tai muotoilla. Työllistämiskysymyksiä pohdittaessa tuodaan esille myös johtamisen haasteita. Puutteita johtamisosaamisessa koetaan erityisesti konfliktitilanteissa ja psyykkisen toimintakyvyn muutoksiin liittyvissä tilanteissa. Tuula Kukkosen tutkimusaineisto koostuu itäsuomalaisten yritysten edustajien kirjoittamista eläytymismenetelmätarinoista sekä heidän haastatteluistaan. Sosiaalialan toimijoiden näkökulmasta tutkimuksen tulokset herättävä useita kysymyksiä: Miten sosiaalialan osaamista voitaisiin nykyistä laajemmin soveltaa yritysten tarpeisiin esimerkiksi moninaisuuden johtamisen ja työyhteisöjen toiminnan kysymyksissä? Tunnemmeko riittävän hyvin yritysten rekrytointitarpeita ja -perusteita? Ja ikävä kyllä miten toimimme omissa työyhteisöissämme; ihailemmeko erilaisuutta ja tasa-arvoisuutta vain teoriassa? Tuula Kukkonen YTT, yliopettaja, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu Tuula Kukkonen: Vastuun uusjako. Vajaakuntoisten työkyky ja työllistyminen yritysten näkökulmasta. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja nro 102. 2009. 11