Mahdollisia kuvan ostajia Paikallislehti Oriveden Sanomat on kaksipäiväinen tilattava paikallislehti, jonka ydinaluetta ovat Orivesi ja Juupajoki. Levikki on noin 5 600 kappaletta. Lehti on tyypillinen paikallislehti, jonka sisältöä ovat ennen kaikkea paikalliset uutiset ja asiat. Kunnallinen päätöksenteko antaa aiheita eniten. Juttuaiheita ja valmiita juttujakin tulee myös seurakunnista, yhdistyksistä, järjestöistä, kouluilta, kerhoista, urheilupaikoilta jne. Nämä tiedotusluonteiset artikkelit kuvineen julkaistaan pääsääntöisesti ilman korvauksia, puoleen tai toiseen. Lehti ei juuri käytä ulkopuolisia kuvaajia. Kaikki toimittajamme ovat kuvaavia toimittajia, ja niinpä oikeastaan kaikki juttukeikat hoituvat omin voimin. Satunnaisesti joitain tapahtumakuvia saatetaan ostaa, jos ei itse ole oltu paikalla. Tässä suhteessa digitaalisuus ei ole juuri tilannetta muuttanut. Näin oli jo filmiaikaankin. Pienillä lehdillä ei ole juuri varaa eikä oikein tarvettakaan lähettää sekä toimittajaa että kuvaajaa juttua tekemään. Varta vasten lehteen otettuja kuvia on noin 20 numeroa kohti. Suurin osa niistä on vakituisten toimittajien ottamia. Osa jutuista on avustajien tekemiä ja niissä jutuissa on usein myös heidän ottamiaan kuvia. Emme juurikaan tarvitse pelkkiä kuvaajia, kun avustajat kirjoittavat ja kuvaavat samalla tavalla kuin toimittajatkin. Juttupalkkiot ovat pieniä kuten kaikissa paikallislehdissä, olivat ne sitten tilattavia tai ilmaisjakelulehtiä. Yhdestä jutusta maksetaan 50 120 aiheesta ja jutun laajuudesta riippuen. Kuvat sisältyvät siihen. Harvoin tarvittavista erillisistä kuvista maksetaan 10 20 kappaleelta. Rikastumaan kuvaamalla ei siis pääse, mutta artikkelien kanssa ahkerat kuvaavat avustajat saattavat saada vuoden mittaan ihan mukavan lisän tilipussiinsa. Päätulonlähteeksi paikallislehtien avustamisesta saatu tulo tuskin riittää. Urheilujutut ovat lähes aina lehdessämme avustajien tekemiä. He myös kuvaavat urheilua. Avustajaksi haluavan kannattaa ensimmäiseksi soittaa ja ilmoittaa halukkuutensa. 63
Pelkälle kuvaajalle ei taida avustajakeikkojakaan tulla. Kirjoittamistaito, hyvät hoksottimet ja halukkuus tehdä juttua itseään vähemmän kiinnostavistakin aiheista ovat tärkeämmät tekijät avustajia käytettäessä. Avustajien valokuvaustaidot vaihtelevat paljon, mutta tolkullista näppäilijää paremman valokuvaajan taidot tahtovat mennä hukkaan paikallislehdissä. Tämä on karu totuus, niin mukavaa kuin olisikin taittaa lehti isoilla näyttävillä kuvilla. Paikallislehden arkea on kahden palstan kuva kaupunginvaltuuston avajaiskokouksesta tai paikallisen jääkiekkoseuran veteraanit kättelemässä nuorta sukupolvea. Toki taitto on mukavampi ja helpompi tehdä hyvistä kuin huonoista tai keskinkertaisista kuvista. Oriveden Fortunan jääkiekkoveteraanit kohtaavat juniorit. Paikallislehdessä on oltava paikallisista tapahtumista kuvia, joissa on selkeästi tunnistettavia paikallisia ihmisiä. Kuvan taiteelliset ja muut mahdolliset ansiot tulevat vasta sen jälkeen. Pari esimerkkiä avustajien tekemistä jutuista. Artikkeliin liittyy tyypillisesti 1 2 kuvaa. Lehden vakituiset avustajat ovat kokemuksen myötä havainneet, millaiset kuvat pääsevät painoon asti, eikä heitä tarvitse juurikaan ohjeistaa etukäteen. 64
Mainostoimisto Keski-Uudellamaalla toimivan pienen kahden hengen mainostoimiston Sata Mainoksen copywrigt, AD, omistaja ja kaikkea muuta mahdollista ja mahdotonta titteliä hallussaan pitävä Harri Hölttä kertoo ulkopuolisten kuvien tarpeen olevan aika vähäistä. Suurin osa tilauksista tulee erilaisilta liikkeiltä, jotka yleensä toimittavat kuvamateriaalin tilauksen mukana. Purkit ja purnukat kuvataan tarpeen vaatiessa itse mainostoimiston nurkkaan pystytetyssä pienessä studiossa. Jos kuvia ei ole omasta takaa saatavilla, niin ensimmäiseksi niitä etsitään kuvapankeista. Ulkomaisista pankeista saa huokeammalla, mutta niistä paistaa yleensä niin kauaksi epäsuomalaisuus, että ne ovat käyttökelvottomia. Siksi normaalisti lähdemme liikkeelle kotimaisista kuvapankeista. M a h d o l l i s i a k u va n o s ta j i a Pienten mainostoimistojen toimeksiannot ovat luonteeltaan sellaisia, että kalliisiin mainosvalokuvaajiin ei kerta kaikkiaan ole varaa, sillä he laskuttavat helposti enemmän kuin koko mainoksen budjetti yhteensä. Siksi käytämme olemassa olevaa kuvaa tai yleensä kuvaamme itse. Kuvatoimistojen lisäksi meillä on kontakteja puoleen tusinaan harrastajakuvaajia, joilta ostamme kuvia ja joskus myös tilaamme kuvauskeikkoja. Kaikki suhteet ovat syntyneet verkostojen kautta, kuvaajat eivät siis käy meillä kansioitaan näyttämässä. Emme edes kaipaa sitä. Joskus kuvaajat kyselevät mahdollisuuksia laittaa meille valmiita kuviaan näytille tai tehdä kuvauskeikkaa. Jos kuvaajalla on asialliset nettisivut, niin voimme harkita jatkoa, muuten ei. Viimeisen viiden vuoden aikana olemme saaneet rinkiin yhden kuvaajan, joka on itse lähestynyt meitä verkoston ulkopuolelta. Kuvien suhteen meille on ensiarvoisen tärkeää, että tekijänoikeudet ja julkaisuoikeudet ovat kunnossa. Käyttämämme kuva ei saa ilmaantua yllättäen kilpailevaan mainokseen. Jos kuvissa on tunnistettavia henkilöitä tai immateriaalioikeuksin varustettuja tuotteita, niin meidän on oltava 100-prosenttisen varmoja, että kaikkiin on luvat. Me emme voi lähteä kyselemään niiden perään, vaan valokuvaajan on pitänyt hoitaa ne kuntoon. Tästä syystä käytämme vain tunnettuja kuvapankkeja ja luottokuvaajia. Pienillä mainostoimistoilla on ikäviä kokemuksia tilanteista, joissa tekijänoikeusasiat eivät ole olleetkaan niin kuin niiden oli kuviteltu olevan. Se on aiheuttanut jopa konkursseja. Uskoisin tilanteen olevan suunnilleen samanlainen useimmissa pienissä mainostoimistoissa. Suurten ovia harrastajakuvaajien on turha lähteä kolkuttelemaan ja sähköpostia lähettelemään. Ellei sitten ole jotain aivan poikkeavaa tarjottavaa. Tavanomaisista kuvaajista on tällä hetkellä hirveä ylitarjonta. Lisäksi monella kouluja käyneilläkin ja vaikka 65
Tyypillinen suomalaisesta kuvapankista ostettu kuva on suomalaisesta talvimaisemasta. Näiden kuvien tarjonta on runsasta ja hinnat ovat niin alhaiset, että niitä ei kannata lähteä itse erikseen ottamaan, ellei ihan toimiston ikkunasta ottamalla satu saamaan. Taustalla näkyvät talot ovat niin kaukana osana maisemaa, että niitä ei voi pitää käytön esteenä. Toki tarpeen vaatiessa nekin voitaisiin retusoida pois, kuten on tehty varovaisessa alimmaisessa versiossa. Näin varmaan meneteltäisiinkin, jos kuvaa käytettäisiin vaikka Nokian kampanjassa. Meidän toimintamme on hieman eri viitekehyksessä. Vaikka mekin olemme tarkkoja siitä, että kuvissa ei ole mitään sellaista, jonka perusteella voi tulla jälkivaatimuksia kolmansilta tahoilta, niin kohtuus kaikessa. Kuvapankkiin myös minä lähettäisin retusoidun version. Se olisi paljon varmempi valinta, jos talot eivät kerta kaikkiaan saa näkyä kuvassa. mitä ammattitutkintotodistuksia esittävillä on aivan epärealistiset käsitykset tarvittavien kuvien tyylistä, laadusta, hinnoista ja omista kyvyistään. Sanalla sanoen he ovat totaalisesti eksyksissä valokuvaajan ammatin realiteeteista. 66
Mainoksessa haluttiin käyttää pienen kiharapäisen tytön kasvokuvaa tehokkaana katseenvangitsijana. Tässä käytimme yhtä vakiokuvaajaamme ja palkkiokin oli kolminumeroinen luku, joka ei alkanut ykkösellä eikä kakkosella. Kuvaaja ja malli jakavat sen itse sopimallaan tavalla. Persoonansa antaminen mainonnan välineeksi on mielestämme sellaista, että sen korvauksen on oltava suhteessa sen mainokseen tuomaan lisäarvoon. Vain näin takaamme tällaisten kuvien saatavuuden jatkossakin. Kuvan käytöstä maksettu korvaus on kaikkien osatekijöiden summa; usein kuvan ottaminen on aika vähäisessä roolissa hinnanmuodostuksessa. Tällaisissa tilanteissa teemme aina kirjallisen sopimuksen sekä kuvaajan että mallin tai hänen vanhempiensa kanssa. Sopimuksissa eritellään tarkasti kuvan käyttöyhteys ja käyttöaika. Tällaiset kuvat ostamme lähes poikkeuksetta yksinoikeudella tietyksi ajaksi. M a h d o l l i s i a k u va n o s ta j i a Kuvatoimittaja Anita Kokkila on kuvatoimittaja WSOY Oppimateriaalit OY:ssä matemaattisten ja luonnontieteellisten oppikirjojen toimituksessa. Hänen pääasiallisin toimenkuvansa koostuu luonnontieteellisten oppikirjojen kuvien hankinnasta. Kirjaan tarvittavat kuvat katsotaan yleensä kokouksissa, joihin osallistuvat kirjan tekijät, toimittaja ja kuvatoimittaja. Toimeksiantojen tarkkuus vaihtelee välillä jokin kesäkuva ja lähikuva kärpäsen silmästä. Molemmissa on puolensa. Toinen antaa enemmän valinnan vapautta ja toisessa tietää tarkkaan, mitä etsiä. Kuvien haku lähtee yleensä oman kuvapankin kuvista. WSOY Oppimateriaalit OY:n kuvapankissa on noin 115 000 kuvaa, joista on maksettu royalty free -oikeudet. Jos kuva löytyy sieltä, se ei enää rasita projektin budjettia. Kuvia yhteen oppikirjaan saattaa tulla useita satoja, joten kuvakustannukset ryöstäytyvät helposti käsistä, jos kuvia hankittaessa ei katsota myös niiden hintaa. Jos kuvaa ei löydy omasta takaa, seuraavaksi käydään yleensä kotimaisissa kuvatoimistoissa ja kuvapankeissa. Niiden etuna on juuri kotimaisuus. Varsinkin amerikkalaiset ihmiskuvat ovat usein niin mainosmaisia, että ne eivät oikein istu suomalaisiin oppikirjoihin. Jos kuvapankeistakaan ei löydy sopivaa kuvaa, niin seuraavaksi harkitaan kuvan 67
Kuvatoimittajan työ on säälimätöntä kuvien metsästystä, välttämättöminä apuvälineinä internet ja kuppi kahvia. ottamista itse. Aika monet kuvatoimittajat ovat koulutukseltaan valokuvaajia, mikä mahdollistaa oman tuotannonkin. Ulkopuolisia kuvaajia käytetään tavallisissa kuvissa hyvin harvoin. Suurimpia syitä tähän on aikataulut ja raha. Kuvaajaa ei kannata lähettää ottamaan yhtä tai kahta kuvaa kireällä aikataululla, varsinkin kun kirjaprojektin edetessä usein käykin niin, että jotakin alun perin kirjaan ajateltua kuvaa ei syystä tai toisesta käytetäkään. Oman lukunsa muodostavat erikoiskuvat, joita varsinkin kemian ja fysiikan kirjoihin saattaa tulla useitakin. Kyseessä voi olla vaikka jonkin fysiikan demonstraation koejärjestely. Sellaista kuvaa on aivan turha lähteä etsimään kuvapankeista, se on otettava itse. Osan näistä kuvista ottavat kirjan tekijät valitettavasti vain harvassa tekijässä yhdistyy hyvä tekstin tuottaja ja valokuvaaja. Siksi joudumme käyttämään näissä kuvissa ulkopuolisia kuvaajia. Erikoiskuvien teettäminen on monesti aika kallista, koska kuvaustilanteessa on oltava kuvaajan lisäksi aikakin kirjan toimittaja, usein myös joku tekijöistä. Onneksi meillä on muutamia kuvaajia, joilla on aineopettajien koulutus. He pystyvät työskentelemään paljon itsenäisemmin, mikä on selkeä helpotus sekä kustannuksien että aikataulujen suhteen. Oppikirjaprojektit ovat aikatauluiltaan aika kireitä, ja kaikki kuviin käytetty ylimääräinen aika on muualta pois. 68
Harrastajakuvaajalla on käytännössä kaksi tietä saada kuviaan myydyksi oppikirjoihin. Ensimmäinen on se epävarmempi, eli laittaa kuviaan kuvapankkeihin. Jos haluaa ennakoida jotenkin tarvetta, kannattaa selailla oppikirjoja. Siellä näkee, millaisia kuvia käytetään. Ei niiden tarve niin hirveästi muutu, vaikka opetussuunnitelmat ja oppikirjat vaihtuvat. Jos lyhyesti luonnehtisi keskimääräistä hyvää oppikirjakuvaa, niin siinä on selkeästi ja ymmärrettävästi nuoria ihmisiä tekemässä jotain arkipäiväistä. Taiteellisuus on oppikirjakuvissa harvoin ansio, selkeys sitäkin enemmän. Jos joku henkilöistä on kuvassa hyvin keskeisessä roolissa, niin ainakin häneltä pitää olla lupa kuvan käyttämiseen. M a h d o l l i s i a k u va n o s ta j i a Tyypillisiä ongelmakuvia ovat arkiset aiheet, esimerkkinä geologi työssään. Niistä on yllättävää kyllä pulaa. Toisenlaisia paineita kuvatoimittajalle tuovat aiheet, joista kirjan tekijöillä on erittäin selkeä mielikuva, kuten vaikkapa suotyypit tai metsätyypit. Silloin kun kuvan on oltava just eikä melkein. Hakusanoitus on kuvakaupan a ja o. Vain hyvillä ja keskeisillä hakusanoilla kuva voidaan löytää. Yleensä yhtä kuvaa ei kovin pitkää aikaa etsitä, kyllä sen täytyy tarttua haaviin aika nopeasti. Viheliäisimpiä ovat kuvat, joissa on kymmenittäin hakusanoja kopioi-liitä-menetelmällä tehtynä. Silloin haaviin tarttuu etupäässä roskaa, mikä ensimmäisenä reaktiona aiheuttaa haun siirtymisen toiseen kuvapankkiin. Toinen tärkeä asia on se, että kuvan metatiedoista pitäisi käydä selvästi ilmi, mitä kuvassa on. Jos kuvassa on vaikka brasilialaisen myrkkysammakon takajalka, niin kyllä sen on oltava kuvan tiedoissa mukana. Ei kuvatoimittaja voi muuten tietää kuvan sisältöä. Tällaista kuvaa on aivan turha lähteä etsimään kuvapankeista. Se on tehtävä varta vasten. 69
Toinen tapa päästä oppikirjakuvittajaksi on hallita valokuvauksen lisäksi jotain muuta erikoisalaa. Joku voi kuvata vaikka eläinten jalkoja. Juuri taannoin piti löytää kuvat lehmän ja hirven sorkista. Lehmänsorkka löytyi helposti, mutta sen kanssa pariksi sopiva hirvensorkka oli todella kiven alla. Toimitukseen voi hyvin ottaa yhteyttä ja kertoa omasta erikoisalastaan. Cd- ja dvd-levyjä ei kannata lähetellä, ne jäävät vain pyörimään toimituksen nurkkiin. Ainoa järkevä foorumi esitellä omia kuviaan tänä päivänä on hyvät nettisivut. Kun leviää sana henkilöstä, jolta saa tietynlaisia kuvia, niin ensimmäisen myydyn kuvan jälkeen jatko onkin jo paljon helpompaa. Jokainen myyntimies tietää, että jalan saaminen oven väliin on puoli voittoa. Kuvapankista ala-koulun oppikirjaan löytynyt sopiva kuva. Tavallinen aihe, mutta lapsen mukanaolo tuo kuvaan sen lisänäkökulman, jonka avulla voidaan kertoa työturvallisuudesta ja sen oppimisesta pienestä pitäen. Tällaisille kuville on ehdottomasti eduksi, jos kuvan metatiedoissa ilmoitetaan kuvassa olevien henkilöiden nimet ja että heiltä (alaikäisiltä vanhemmilta) on lupa kuvan julkaisemiseen. Tässä hyviä hakusanoja ovat: metsuri, moottorisaha, savotta, lapsi, kuulosuojaimet, työturvallisuus, halkopino, metsä, työ, metsätalous, ammatti. Tämä kuva löytyi haulla työturvallisuus ja lapsi. 70
Mallikansiokuvaukset Mallin urasta vasta haaveilevat tai aloittelevat mallit tarvitsevat kuvia esittelyään ja työhakemuksiaan varten. Mallien keskeinen esittelyväline on ns. mallikansio, johon kootaan kuvia ja myöhemmässä vaiheessa sitten työnäytteitä, kun niitä alkaa kertyä. Samoja kuvia käytetään tavallisesti verkkosivustoilla mallin esittelyyn. Useissa tapauksissa fyysinen kansio on korvattu kokonaan verkkoportfoliolla, joten kuvista tarvitaan vain verkkokäyttöön soveltuvia tiedostokokoja. Tähän ollaan siirtymässä enenevässä määrin, ja se tietysti vähentää merkittävästi kustannuksia. Kuten myös aikaa ja vaivaa, kun kansioita ei tarvitse enää käydä näyttelemässä ja lähettelemässä potentiaalisille mallintyötä tarjoaville. M a h d o l l i s i a k u va n o s ta j i a Tässä tilanteessa molemminpuolinen kysyntä ja tarjonta kohtaavat luontevasti toisensa. Henkilökuvausta harrastavalla fotarilla on usein puutetta kärsivällisistä malleista ja mallinaluilla taas hyvistä mallikansiokuvista. Onkin lähinnä osapuolten neuvottelutaidoista kiinni, kumpaan suuntaan raha liikkuu, jos liikkuu ollenkaan. Kumpikin on sekä saamaettä antopuolella monen asian suhteen. Kuvien, ajan, taidon. Henkilökuvausta jonkin verran harjoitelleen harrastajan taidot ja kalusto riittävät yleensä vallan mainiosti kyseessä olevan tyyppisiin esittelykuviin. Pikainenkin malleja välittävien verkkosivustojen silmäily saa varmistumaan siitä, että asiaan syventynyt harrastaja saa helposti aikaan olennaisesti parempaakin kuvanlaatua kuin heiveröisimmät alalla puuhastelevat ja aitoja matalimmalta kohdalta ylittämään pyrkivät studion tai mallitoimiston nimikkeellä toimivat kaupalliset yrittäjät. Jos mallin itsetunto on kohdallaan, niin kansioon voi liittää myös hieman erikoisempia kuvia. Tällaisilla kuvilla malli myös todistaa kykynsä ja halunsa muuntautua tilaajan tarpeisiin. Näissä kuvissa taitava, viitseliäs ja kärsivällinen maskeeraaja on välttämätön, sillä mallin kuvauskuntoon saattamiseen tarvitaan aikaa ja ammattitaitoa. 71
Mallikansioiden kuvaus on jonkinmoinen bisnes kuvaajille ja joillekin mallitoimistoille, jotka välittävät tai järjestävät kuvauksia. Kuvauksia hoidellaan kuitenkin usein melko lailla liukuhihnatyönä, koska niitä pidetään helppoina tai vähemmän vaativina kuin muita henkilökuvauksen aloja, esimerkiksi riittikuvauksia. Ainakin näennäisesti helpolle rahalle on toki aina ottajia, joten näiden toimijoiden markkinointi ja keskinäinen kilpailu saa joskus ikävänkin makuisia piirteitä. Toisten työn kyseenalaistaminen tai piiloteltu mustamaalaus ei ole vallan harvinaista. Mallikansion tulisi sisältää haltijaansa monipuolisesti esitteleviä kuvia. Siten asuja, kampauksia ja stailauksia pitäisi olla useampia. Mukana saisi olla sekä studiossa että miljöössä kuvattuja otoksia. Siten harrastuksekseen kuvaavalla on puolellaan ajoituksen etu puuhaan voi käyttää aikaa ja kuvauskertoja voi olla useampiakin. Kaupallisessa toiminnassa hinnoittelu yleensä lähtee parin tunnin kuvausajasta, jossa sitten pitää hoitua kaikki asujen vaihdot, kampaukset jne. Esimerkki projektista, johon tarvittiin useamman ihmisen panos. Tarkoituksena oli tehdä muotokuvia 50-luvun filmitähtien innoittamina. Ennen kuin malli muuntui Grace Kellyksi ja pääsi valokuvaajan valojen ja kameran eteen, hän oli saanut istua aika tovin maskeeraajan ja kampaajan käsittelyissä. Näinkin yksinkertaiselta vaikuttavaan kuvaan käytettävä työmäärä on niin suuri, että tuntipalkkojen laskemisesta tulee vain paha mieli kaikille. Harrastus on harvoin tuottavaa, ja kun satunnainen ropo joskus kilahtaa tilille, niin siitä kannattaa iloita täysin rinnoin. 72
Mallikansioon tarvitaan kuvia mallista eri asusteissa. Tässä asia hoitui kätevästi periaatteella kaksi yhden hinnalla, kun valokuvaajan harrastusprojektina oli horoskooppimerkkien kuvittaminen. Kaksosten taakse on kuvankäsittelyn keinoin tehty tähtitaivas. M a h d o l l i s i a k u va n o s ta j i a Studio-olojen ei tarvitse näissä kuvauksissa olla kovin kummoiset. Yhtä ihmistä mahtuu kuvaamaan pienissäkin tiloissa, ja kotistudio on varsin käypäinen kaupallisista studioista osa toimii tiloissa, joissa kenenkään mieleen ei tulisi ahtauden vuoksi asua. Tavanomaiseen olohuoneeseen mahtuu hyvin kaikki tarvittava. Vaalea, neutraali tausta on tavallisesti toimivin, ja valkoiseksi valaistu seinä tai taustapahvi on yleensä riittävä. Valaisuun riittää sisätiloissa vallan mainiosti 2 3 salamaa orjakennoilla varustettuina. Miljöökuvaukset ulkona ovat ongelmallisia Suomen sääoloissa ellei sitten ole mahdollisuutta valita aikoja ja säitä, kuten harrastajilla useimmiten on. Muutaman kuvan nyt tietysti ottaa kelillä kuin kelillä, mutta viehättävien ja näyttävien miljöökuvien aikaansaaminen edellyttää kohtuullista säätä. Mahdollista on sitten tietysti kuvata malli studiossa sopivan väristä taustaa vasten ja sijoittaa hänet kuin television meteorologi toiselle taustalle. Näin matkoilla kuvatuille rantamaisemillekin tulee hyötykäyttöä. Kumpi on malli ja kumpi rekvisiittaa. Ei väliä, kummallekin on kysyntää. Kuva ihmisestä eläimen kanssa on osoittautunut yleensä helpommaksi myydä kuin pelkkä ihmiskuva. Oli sitten kyseessä kuvituskuva lehteen tai tilattu muotokuva. Jälkimmäisessä tapauksessa ostaja onkin yleensä kiinnostunut vain siitä, että lemmikki näyttää hyvältä kuvassa. Itsestä ei ole niin väliä. 73
74 Mallikuvaukset eivät rajoitu pelkästään nuorten neitosten kuvaamiseen. Miesmalleille kuten myös puberteetin jo ohittaneille malleille on suhteessa jopa paremmin kysyntää kuin nuorille neitosille.
Harrastajan kannalta vaikeampia osuuksia ovatkin muut kuin suoranaisesti valokuvaukseen liittyvät seikat. Mallinalut eivät yleensä osaa itse tehdä kuvausmeikkejä tai kampauksia ainakaan kovin edustavasti ja vaatetuskin voi olla yksipuolista. Ammattitaitoinen meikkaaja ja kampaaja ovat ainakin suureksi avuksi, elleivät välttämättömiä. Mikäli kuvaaja omaa myös kampaajan tai maskeeraajan ammattitaitoa, on tilanne erinomaisen hyvä, mutta tavallisesti on etsittävä yhteistyökumppania, joka voi hoitaa stailauspuolen. Stailaaja voi organisoida myös asujen ja asusteiden, siis korujen, huivien, laukkujen yms. rekvisiitan käyttöä. Nämä valokuvaukseen suoranaisesti liittymättömät seikat ovat yhtä tärkeitä kuin asiallinen kuvaustaitokin, joten niiden hoitaminen on välttämätöntä. Ellei sopivaa yhteistyökumppania tai omaa ammattitaitoa ole, on harrastaja heikoilla, vaikka kuvauksien kannalta mahdollisuudet muutoin olisivatkin hyvät. M a h d o l l i s i a k u va n o s ta j i a Mallikansiot edustavat tässä sitä laajaa kuvausprojektien kirjoa, joissa harrastajakuvaaja voi yhdistää huvin ja hyödyn. On olemassa runsaasti kuvia kaipaavia tahoja, joilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tai halua maksaa käypäistä taksaa kuvauksista. Yleensä nämä tilanteet liittyvät ihmisten harrastuksiin, kuten lemmikkieläimiin, tai esineisiin, vaikkapa autoihin. Myös erilaisten juhlien kulkua tallentamaan harrastajakuvaajat ovat usein tervetulleita. Näissä projekteissa on vielä se merkittävä näkökulma kuvaajan kannalta, että hänellä on mahdollisuus konkreettisesti todeta, miten paljon aikaa ja vaivaa hyvien kuvien ottaminen vaatii. Osalle se saattaa toimia vain lisäyllykkeenä kohti valokuvaajan ammattia, mutta osa saattaa realisteina todeta, että leivän voisi saada helpommallakin ihan muissa töissä. Jokaisen kansioon on syytä saada ainakin yksi neutraalinoloinen kokovartalo- ja kasvokuva. 75
76 Jos sää ei salli, niin mallin voi kuvata aina studiossa tasaväristä taustaa vastaa ja kuvan taustan etelänmatkalla. Se vaatii kuitenkin monenlaista ammattitaitoa. Valojen suunnan ja perspektiivin on oltava kuvaan sopivat, muuten kuva näyttää hyvin keinotekoiselta. Mallin kunnollinen syvääminen varsinkin hiusten kohdalta on paljon hankalampi toimenpide kuin taustojen ja syväysohjelmistojen kauppaajat antavat ymmärtää. Uskottavien varjojenkaan luominen ei välttämättä käy käden käänteessä.