Mallisopimus. Sopimuksen allekirjoittavat molemmat osapuolet, ja niistä tehdään omat kappaleet molemmille.

Transkriptio

1 Sopimukset Valokuvien myynnissä tarvitaan sopimuksia, jotta asiat eivät jäisi epäselviksi kaupantekijöiden kesken. Valokuvaaja ostaa asioita, vaikkapa mallien työtä, ja myy asioita, työtään, kuviaan ja niiden käyttöoikeuksia. Molempia sääntelee lainsäädäntö ja hyvä kauppatapa, mutta asiat on hyvä varmistaa paperille. Sopimuksia voidaan tehdä myös kuvausluvista tai aineellisten ja aineettomien kohteiden käytöstä kuvissa. Kaikissa sopimuksissa tulee kertoa, ketkä sopimuksen tekevät. Osapuolten nimet ja yhteystiedot riittävät useimmiten määrittelemään osapuolet. Sopimukset yritysten välillä koetaan hyvin sitoviksi, mutta jos toisena osapuolena on yksityishenkilö, suojaa lainsäädäntö häntä kohtuuttomuuksilta. Osapuolten keskenään sopimat asiat eivät sido muita. Hyvä esimerkki on kuvien teosluoteesta sopiminen. Ostaja suostuu sopimuksessa siihen, että valokuvaajan hänelle luovuttamat kuvat ovat valokuvateoksia. Silloin niiden suoja-aika on 70 vuotta valokuvaajan kuolemasta. Tämä sopimus ei kuitenkaan tee niistä yleisesti valokuvateoksia, vaan siitä on kolmansien osapuolten kanssa mahdollisesti riitauduttaessa saatava oikeuden päätös. Jos sopimukseen sisältyy kuvia, kannattaa niistä kertoa, milloin ne on otettu, sekä kuvien aihe ja määrä. Hyvä lisä on liittää sopimukseen vaikkapa pienet peukalonkynsikuvat sovittavista kuvista, näin asiasta ei jää epäselvyyttä. Varsin tärkeää on sopia, miten mahdolliset epäselvyydet ratkaistaan, jos tulee kiistaa jälkeenpäin. Tyypillisiä lausekkeita ovat maininta sopimuspaikkakunnan käräjäoikeuden tai välimiesoikeuden käytöstä vakavissa kiistoissa. Jos sopimuksia tekee paljon, saattaa olla helpointa koota yleiset ehdot erilliseksi dokumentiksi, johon viitataan yksityiskohtaisessa allekirjoitettavassa osassa. 125

2 Sopimuksen allekirjoittavat molemmat osapuolet, ja niistä tehdään omat kappaleet molemmille. Asioista selkeästi ja kirjallisesti sopiminen on elintärkeää ammattivalokuvaajille, mutta harrastajakin on sekä kuvaus- että julkaisulupien ja tekijänoikeuksiensa luovutuksen suhteen paljon varmemmalla pohjalla, jos asioista on sovittu kirjallisesti. Pahitteeksi ei ole sekään, että ymmärtää sen sopimuksen sisällön, jonka on nimikirjoituksellaan hyväksynyt. Päinvastaiset tilanteet eivät valitettavasti ole ollenkaan harvinaisia. Kun sopimusten teosta tulee rutiinia ja niille on hyvät valmiit pohjat, niin täyttämiseen menee aikaa vain muutama minuutti. Käytetyn ajan ja vaivan saa takaisin moninkertaisena, kun säästyy jälkipyykin pesulta. Sopimukset ovat siinä mielessä hyviä vakuutuksia, että niillä on selkeästi myös vahinkoja ehkäisevä vaikutus. Tämän luvun lopussa olevat sopimusmallit on tarkoitettu käyttöön soveltuvin osin. Niissä on pyritty tuomaan esille keskeiset sovittavat asiat. On mahdotonta tehdä kaikkiin tilanteisiin sopivaa yleissopimusmallia, mutta muokkaamalla niistä voi rakentaa itselleen sopivat versiot. Mallisopimus Tyypillisimpiä ihmiskuvia myyvän kuvaajan tekemiä sopimuksia on kuvassa olevan ihmisen kanssa tehty sopimus hänen kuvansa käyttämisestä. Tällainen sopimus vaaditaan kuvan käyttämiseksi mainos- tai kuvatoimistokuvana. On viisasta tehdä kuvan käytöstä kirjallinen sopimus myös näyttely- tai lehtien kuvituskuviin. Ja vaikka ei olisi tarkoitus julkaista kuvaa, kannattaa usein ottaa kuvan henkilöltä yhteystiedot ylös, niin tarvittaessa julkaisuluvan voi kysyä erikseen. Päiväntapahtumista kertoviin uutiskuviin ei lupia tarvitse hankkia, kunhan kuvat muuten täyttävät julkaistavien kuvien ehdot. Toki on varsin korrektia kertoa kuvattavalle, mihin tarkoitukseen otetut kuvat on tarkoitettu, ja ottaa myös huomioon kuvattavan mahdolliset toiveet sekä kuvaus- että julkaisukiellosta. Mallisopimuksessa kuvaaja ja kuvattava erittelevät, mitä oikeuksia kummallakin on kuviin. Oletusarvoisesti kuvaajalla on kuvien kaikki tekijänoikeudet. Jos mallille halutaan antaa oikeuksia kuvien käyttöön, kannattaa nekin luetella tässä. Tällaisia oikeuksia voivat olla henkilökohtainen tai mallikansiokäyttö. Joskus sopimus voi olla myös tilanteesta, jossa kuvaaja ottaa kuvia mallin palkkaamana. Tällöin kuvaaja voi haluta käyttää kuvia omassa markkinoinnissaan, ja tämäkin on viisasta kirjata johonkin. Toinen mahdollinen paikka tälle on työsopimuksessa. 126

3 Julkaisusta kannattaa kirjata, minkälaisessa käytössä kuvia voi käyttää: vapaasti, vain tietyssä yhteydessä, vain tietyn asiakkaan tarpeissa tai muita vastaavia. Voidaan myös eritellä, missä kuvia ei saa käyttää, esimerkiksi ei saa myydä kuvatoimistoon tai käyttää ilman mallin nimeä. Nykyinen EU-tasoinen yksityisyydensuojalainsäädäntö vaatii myös erikseen mallin luvan sille, että kuva saadaan viedä EU:n ulkopuoliseen kuvapankkiin. S o p i m u k s e t Kaupallisissa mallisopimuksissa kirjataan myös mallin saama palkkio. Kuvien lisämyynnistä voidaan myös luvata osuus mallille. Korvaus voidaan sopia myös vedoksiksi tai kuvien käyttöoikeudeksi. Mallisopimusten kohdalla kannattaa aina tarkistaa mallin ikä, sitä suuremmalla syyllä, mitä rohkeammista kuvista on kysymys. Alle 18-vuotiaiden kuvattavien kohdalla on saatava myös huoltajan lupa allekirjoituksella vahvistettuna. Vanha venäläinen sananlasku sopii tähänkin.: luottamus hyvä, kontrolli parempi. Iän tarkistus kannattaa tehdä virallisesta asiakirjasta, ei mallin ulkonäön tai vilpittömiltä kuulostavien vakuuttelujen perusteella. Mitä vähemmän mallilla on päällään ja mitä nuoremmalta hän näyttää, sitä tärkeämpää on tehdä asiallinen mallisopimus. 127

4 Kuvien oikeuksien luovutus Kuvaajalla on alunperin kaikkiin ottamiinsa kuviin tekijänoikeus. Kuvaaja ei voi luovuttaa niin sanottuja moraalisia oikeuksia, kuvien ottajan nimeä, mutta lähes kaikista muista oikeuksista voidaan sopia. Tärkeimpiä luovutettavia oikeuksia ovat: julkaisuoikeus yksinoikeus muokkausoikeus vapaa käyttöoikeus. Edelleenluovutusoikeus Käyttö julkaisuun voidaan sopia kertakäyttöä varten, useampaa julkaisua ja eri medioita varten, tietyksi ajanjaksoksi tai jopa jatkuvaksi ainakin sopivin rajoituksin. Jos samalla annetaan yksinoikeus kuviin, ei kuvaaja saa myydä kuvia kenellekään muulle. Muokkausoikeus tarkoittaa, että sopimuksen mukaan kuvaa saa rajata tai käyttää osana toista kuvaa. Yleensä kaupallisesti otettua kuvaa voi ostaja muokata ja taidekuvaa taas yleensä ei. Joskus tästä oikeudesta tulee sopia rajattuna, jos esimerkiksi mallin kanssa on sovittu, ettei kuvaa käytetä vääränlaisessa ympäristössä. Vapaalla käyttöoikeudella yksinoikeudella luovutetaan kuvan käytöstä päättäminen kokonaan asiakkaalle. Rajoituksia voidaan asettaa vaikkapa kuvan käytön yhteydestä. Jos asiakas saa myydä kuvaa myös toisille, puhutaan edelleenluovutusoikeudesta. Se voidaan antaa vaikkapa kuvatoimistolle erillisenä, mutta yleensä se yhdistetään vapaaseen käyttöoikeuteen, jolloin ollaan käytännössä myyty kuva kaikilla oikeuksilla asiakkaalle. Edellä mainittuja oikeuksia yleensä yhdistellään ja niihin voidaan sitoa rajoituksia myös kuvan koosta, julkaisualueesta ja käytettävistä medioista. Erityisesti nettikäytöstä kannattaa sopia selkeästi, koska käytännössä verkkokäyttöä on vaikea rajata alueellisesti tai ajallisesti. Usein myös kuvaajalle jäävät oikeudet on syytä kirjata. Vaikka ne ovatkin itsestään selviä, ei se sitä ole aina asiakkaalle. Täysien oikeuksienkin luovutuksessa kannattaisi kuvaajan pitää oikeudet käyttöön esimerkiksi omassa markkinoinnissa ja portfoliossa. Myös kuvaajan nimen esittämisestä kuvan yhteydessä kannattaa sopia. 128

5 S o p i m u k s e t Mitä enemmän kuvauksen eri osa-alueiden eteen joudutaan tekemään työtä, sitä tärkeämpää on sopia yksityiskohdista kirjallisesti. Sopimukseen kannattaa samalla kirjata vastuukysymykset. Esimerkiksi kuvan mallin mallisopimuksen teko tai esitettävien tuotemerkkien julkaisuluvat voi sisällyttää asiakkaankin vastuulle. Kuvaaja puolestaan voi luvata vaikkapa säilyttää tallessa kuvan alkuperäiskappaleen tietyn ajan. Kuvan toimitustavan ja -median sekä tiedostoformaatin voi myös kirjata. Lopuksi sopimukseen on hyvä lisätä myös maksettavat korvaukset, erityisesti jos ne riippuvat julkaisukerroista tai vastaavista. Näin kootaan samaan paperiin kaikki mahdolliset kiistanalaisuudet, eikä niitä tarvitse etsiä eri sopimuksista. 129

6 Työtehtäväsopimus Tämä koskee lähinnä ammattikuvaajia, mutta ei ole pahitteeksi olla olemassa myös harrastajan saadessa vähän isomman kuvaustoimeksiannon. Valokuvauksen järjestäminen, kuvaaminen ja kuvan tekeminen vie vähintään muutaman päivän. Tänä aikana ehtivät sovitut asiat jo unohtua tai asiakkaan toiveet muuttua. Kirjallisella sopimuksella pysyvät projektit käsissä ja omasta työstään saa korvauksen. Keskeisintä on sopia, mitä ollaan tekemässä. Kuinka paljon kuvia, mitä kuvissa pitää olla, kenen kanssa sisältö suunnitellaan, kuka hyväksyy kuvaehdotukset, onko kuvissa teknisiä vaatimuksia, missä muodossa kuvat toimitetaan? Hyvin tärkeä kohta on aikataulu. Mitä suurempi projekti on kyseessä, sitä enemmän kannattaa määritellä myös välivaiheita: suunnitelman hyväksyntä, kuvausten teko, vedosten esittäminen, valmiiden kuvien toimitus. Kuvien tekniset ominaisuudet voivat olla hyvin merkittäviä. Kuvan vähimmäiskoko, tiedostoformaatti tai väriprofiilit ovat tärkeitä mainoskuvauksessa. Tarkoissa kuvaussuunnitelmissa voidaan myös määritellä käytettäviä värejä, värien toistumista, sommittelua ynnä muuta. Kuvankäsittely on olennainen osa kuvan tekemistä, mutta asiakkaalta se helposti unohtuu. Tämä työ pitää muistaa aikataulu- ja hinta-arvioissa. Työtehtävään usein liittyy oikeuksien luovutusta. Niiden lisäksi voidaan sopia elottomien kuvauskohteiden esityslupien hankkimisesta, vaikkapa taustan taideteoksille tai tavaramerkeille. Eräs vastuutekijä voi olla myös projektin luottamuksellisuus. Uusien tuotteiden tai yrityksen sisäisten dokumenttien kuvauksissa asiakas usein haluaa määritellä, ettei kuvia tai tuotetietoja saa päästä julkisuuteen. Tässä sopimuksessa myös korvaukset ovat ydinasiaa. Työstä pitää saada palkkaa ja kulut korvattua. Jo oman verotuksen kannalta tulee eritellä erilaiset mahdolliset kulut ja kuka ne maksaa. Matkat, mallipalkkiot sekä materiaalit ja tarvikkeet voidaan eritellä jo etukäteen suurimmilta osin ja sopia loput liitettäväksi laskuun. Kuvausluvat Mallisopimus on eräänlainen lupa kuvata ihmistä ja julkaista saatuja kuvia. Vastaavanlaisia lupia voi tarvita myös elottomasta maailmasta, esimerkiksi sisällytettäessä kuvaan taideteos, kuvattaessa jonkun kotona tai muussa yksityistilassa tai jos kuvattava asia sisältää muun suojatun elementin, kuten tavaramerkin. 130

7 Sinänsä Suomen lain mukaan on melko vapaata kuvata ilman lupaa. Lain suojaamia kohteita ovat vain henkilöt kotonaan, suljetussa virastossa tai arkaluontoisessa tilassa, kuten vaikkapa sovituskopissa. Jos kuva halutaan julkaista, tilanne muuttuu. Henkilöiden kuvaa ei pidä julkaista pahansuovasti eikä väärässä yhteydessä. Oikeuskäytäntö on ottanut kannan, että henkilönkuvan käyttö markkinointiin tai vastaavaan vaatii aina luvan. Toinen julkaisulta lain suojaama kohde ovat taideteokset, joiden kuvien julkaisu vaatii luvan ja erityisesti markkinoinnin yhteydessä. S o p i m u k s e t Vaikka periaatteessa kuvaaminen on sallittua kaikkialla julkisissa tiloissa, saattaa vakavahenkinen kuvaussessio aiheuttaa häiriötä jo pelkällä tilanviennillään. Onkin usein kohteliasta kysyä lupa kuvaamiseen lähes kaikissa sisätiloissa, erilaisissa tapahtumissa tai järjestetyissä tilanteissa. Yleensä tässä ei menetä mitään, vaan saattaa saada lisäapuakin toimiinsa. Valokuvaaja on päättänyt pitää näyttelyn, jonka teemana ovat jäätelötötteröt. Varmemmalla pohjalla ollaan, eivätkä kuvat ilmaannu näyttelyyn kuvattaville yllätyksinä, kun kuvauksen jälkeen on pyydetty kirjallisesti lupa käyttää kuvaa näyttelyssä. Samalla on saatu yhteystiedot, jos kuville myöhemmin löytyisi kaupallisempaakin käyttöä. Oman käyntikortin jättäminen kuvatulle toimii myös informaationa ja markkinointina toiseen suuntaan. Kortissa olevaan wwwosoitteeseen ilmaantuu tietysti aikoinaan tietoa näyttelystä. Lupalappujen kanssa on lupa käyttää tervettä harkintaa. Alle kouluikäisen kanssa tehty sopimus, suullinen tai kirjallinen, ilman vanhempien suostumusta on täysin merkityksetön. Ulkomailla otetusta kuvasta, kuten tästä, jossa englantilaiset koululaiset ihmettelevät muuttohaukkaa, tuskin tulee kyselyjä perään Suomessa pidetyn valokuvanäyttelyn suhteen. Kummassakin tapauksessa käyntikortin jättäminen ainakin jollekin kuvatuista on ihan asiallista 131

8 Kuvaajan itsensä näköinen käyntikortti jää mieleen. Sellaisen saa parhaiten näköisekseen tekemällä sen itse ja teettämällä siitä valokuvat. Pieni vinkki. Tavallisesta 10-koon valokuvasta saa neljä käyntikorttia, jolloin 100 käyntikortin hinnaksi tulee 3 5 tilauspaikasta ja -ajasta riippuen. Ulkomailla lainsäädäntö ja paikalliset tavat voivat olla huomattavasti tiukempiakin. Näistä kannattaa varmistua ennen kuvausta. Usein kuvausluvaksi riittää oikealta henkilöltä suullisesti saatu lupa. Käytettäessä taideteoksia tai tavaramerkkejä osana kuvaa kannattaa lupa pyytää kirjallisesti. Samoin jos ollaan tekemässä suurempaa projektia joissain tiloissa, niin on viisasta sopia asian aikataulusta ja yhteyshenkilöistä kirjallisesti. Lähes yhtä tärkeää kuin saada kuvauslupa, koski se sitten ihmistä, eläintä tai esinettä, on jättää luvan antajalle itsestään yhteystiedot. Nippu perinteisiä käyntikortteja kannattaa pitää aina mukana kameralaukussa. 132

9 Erikoistapaukset Yrittäjänä valokuvaaja joutuu tekemään muitakin sopimuksia. Ne ovat enemmän julkisoikeuden piirissä kuin tämän kirjan aihepiirissä. On kuitenkin muutama valokuvaajan erikoistapaus. S o p i m u k s e t Suomessa valokuvien julkista tekijänoikeuspalkkioiden valvontaa suorittavat lainlaatijoiden luvalla Kopiosto- ja Kuvasto-järjestöt. Kopiosto myöntää jäseniensä sille alistamien teosten käyttölupia ja perii niistä korvauksia. Kopiosto on keskittynyt keräämään julkishallinnon, koulujen ja yritysten valokopioimista teoksista korvauksia. Se hoitaa myös radio- ja TV-ohjelmien kopioinnin tekijäinoikeuskorvauksia. Valokuvaaja voi antaa Kopiostolle valtakirjan, jolla Kopiosto voi ryhtyä valvomaan myös kyseisen valokuvaajan kuvien käyttöä. Valokuvaajalle ei kuitenkaan tilitetä suoraan kopiointikorvauksia vaan ne tilitetään etujärjestöille, jotka käyttävät niitä oman tapansa mukaan. Esimerkiksi Finnfoto jakaa vuosittain joukon apurahoja, joissa usein on edellytyksenä Kopiostolle annettu valtakirja. Kuvasto on kuvataiteilijoiden etuja vastaavalla tavalla valvova järjestö. Se kerää erityisesti niin sanottuja jälleenmyyntikorvauksia, lisäkorvauksia taitelijalle, kun teos myydään uudestaan. Samoin se myöntää julkaistujen kuvateosten käyttöoikeuksia kirjoissa tai näyttelyissä. Kuvasto tilittää korvaukset tekijälle vähennettyään niistä omat kulunsa. Kuvaston kanssa tehdään tästä sopimus. Kolmas hiukan vastaavanlainen instituutio ovat kuvatoimistot ja kuvapankit, kuvataitelijalle myös galleriat. Ne välittävät kuvaajan kuvia niitä tarvitseville, perivät käytöstä maksun ja tilittävät tästä osan kuvaajalle. Kuvavälittäjien kanssa tehdään yleensä sopimus ennen kuvien luovutusta. Tässä sovitaan samaan tyyliin kuin muissakin kuvien oikeuksien luovutuksessa. Minkälaisista kuvista on kysymys, mitä niillä saa tehdä ja minkälainen korvaus maksetaan. Tietoverkot ovat mullistaneet kuvapankkimyynninkin ja kuvaaja voi tehdä sopimuksia helposti myös ulkomaisten välittäjien kanssa. Välittäjän tarjoama sopimus pitää lukea tarkkaan eikä pidä unohtaa kuvaajalle siinä asetettuja velvoitteita esimerkiksi mallisopimuksien tekemisestä. 133