STORA ENSO OYJ:N JA VARKAUDEN KAUPUNGIN JÄTEVESIEN PURKUVESISTÖN VUODEN 2006 TARKKAILUN VUOSIYHTEENVETO

SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY A 1741.6 STORA ENSO OYJ VARKAUDEN KAUPUNKI CARELIAN CAVIAR OY STORA ENSO OYJ:N JA VARKAUDEN KAUPUNGIN JÄTEVESIEN PURKUVESISTÖN VUODEN 26 TARKKAILUN VUOSIYHTEENVETO KUOPIO 12.6.27 JUKKA KOSKI-VÄHÄLÄ

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2 PURKUVESISTÖN TARKKAILURAPORTTI 26...3 1. YLEISTÄ...3 1.1 Tarkkailun peruste ja tarkoitus...3 1.2 Tarkkailualueen kuvaus...3 2. SÄÄOLOT...4 2.1 Vuoden 26 yleiskuva...4 2.2 Vuoden 26 erityspiirteitä...6 3. KUORMITUKSET...7 3.1 Stora-Enso, varkauden tehtaat...7 3.2 Varkauden kaupunki, Akonniemen jätevedenpuhdistamo...11 4. TARKKAILUN SUORITUS...12 5. TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU...14 5.1 Veden laatu...14 5.2 Lisämääritykset...21 5.3 Veden hygieeninen laatu...22 6. LAAJA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS KESÄLLÄ 26...23 6.1 Klorofylli-a (levämäärä)...23 6.2 Perifyton (päällyslevästö)...24 6.3 Kasviplankton...25 6.4 Eläinplankton...26 6.5 Pohjaeläimet...27 6.6 Bruttosedimentaatio...27 6.7 Sedimentti...29 7. VEDEN LAADUN KEHITYS...31 8. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET...39 LIITTEET...4

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 3 A 1741.6 STORA ENSO OYJ VARKAUDEN KAUPUNKI PURKUVESISTÖN TARKKAILURAPORTTI 26 1. YLEISTÄ 1.1 Tarkkailun peruste ja tarkoitus Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy suoritti vuonna 26 Haukiveden yhteistarkkailun 12.3.22 laaditun ja 1.8.26 Akonniemen jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan mukaisesti täydennetyn yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Ohjelma perustui Stora Enson Oyj:n osalta Itä-Suomen ympäristölupaviraston 17.11.2 antaman päätöksen nro 72//3 kohtaan B. ja Varkauden kaupungin osalta ympäristölupaviraston päätökseen 97/5/2 (Dnro ISY-24-Y-118), 5.1.25. Yhteistarkkailuun liittyi syksyllä 26 Carelian Caviar Oy, jolla on toiminnalleen Itä-Suomen ympäristölupaviraston 8.11.26 myöntämä lupa (Dnro ISY-26-Y-6). Varkauden tehtaiden uusi ympäristölupahakemus ((Dnro ISY- 24-Y-125) on käsittelyssä ja sen liitteenä on uudistettu tarkkailuohjelma. Laaja biologinen joka 4. vuosi suoritettava tarkkailu toteutettiin vuonna 26. Syksyllä 199 aloitettu Huruslahden suurimman syvänteen hapetushoito jatkui koko tarkkailuvuoden, samoin 1.6.1993 Vattuvuoren syvänteeseen asennetun hapettimen toiminta. 1.2 Tarkkailualueen kuvaus Varkauden seudun jätevesien purkuvesistö Haukivesi ja sen valuma-alue sijaitsevat pääosin Etelä-Savon maakunnassa Rantasalmen ja Joroisten kuntien sekä Savonlinnan kaupungin alueella. Pääkuormittajat, Stora Enso Oyj:n Varkauden tehtaat ja Varkauden kaupunki, sijaitsevat Pohjois-Savon maakunnassa. Alueen maaperä on moreenivaltaista, sillä moreenimaiden osuus on 5-6 %. Joroisissa esiintyy kuitenkin suhteellisen runsaasti myös hietamaita (yli 3 %), jolloin moreenin osuus jää noin 3 %:iin. Kallioperä on pääosin kiteisiä liuskeita. Pellon osuus maa-alasta on Etelä-Savon alueella noin 7 %.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 4 Haukivedellä tarkoitetaan Varkauden salmien, Virtasalmen Sikonleuan Selkäsalmen, Savonlinnan salmen, Oravin kanavan ja Tappuvirran rajoittamaa vesialuetta. Haukiveden katsotaan kuuluvan osana tasapintaiseen Iso-Saimaaseen, joskin Savonlinnan Kyrönsalmessa on pienehkö kynnys. Edellä rajatun Haukiveden pinta-ala on 514 km 2. Varsinaisen Haukiveden pinta-alaksi ilman saaria ja Joroisten selkää on saatu 46 km 2. Järvi on lahtien ja saarien rikkoma, luoteesta kaakkoon suuntautuva verrattain kapea allas. Järven suurin pituus on 8 km ja suurin syvyys 52 m. 2. SÄÄOLOT 2.1 Vuoden 26 yleiskuva Tarkkailuvuosi 26 oli yleisesti luonnehdittuna huomattavasti keskimääräistä kuivempi sekä lämpimämpi (taulukko 1). Taulukko 1. Vuoden 26 sadanta-, virtaama- ja ilman lämpötilatiedot Pohjois-Savossa. Sadanta % Virtaama % Lämpötila o C Rissala Vieremä- Konnus- Kuopion lentoasema, Rissala Kaarakkala Karvio keskil. x 1971-2 lokakuu 25 42 2 24 5,5 3,6 marraskuu 41 165 23 3,1-2,3 joulukuu 115 119 62-6,7-6,9 tammikuu 26 2 87 83-7,8-9,4 helmikuu 65 47 84-12,8-9,5 maaliskuu 91 45 74-9,9-4,2 huhtikuu 141 134 68 3,3 1,3 toukokuu 92 153 79 9,9 8,8 kesäkuu 42 28 73 16,1 14,7 heinäkuu 39 38 61 17,8 17,1 elokuu 38 26 3 17,7 14,6 syyskuu 9 13 19 11,9 9,1 lokakuu 196 17 16 5, 3,6 marraskuu 9 88 3 -,7-2,3 joulukuu 165 24 21 1,1-6,9 Lähteet: Suomen ympäristökeskuksen hydrologinen kuukausitiedote, vesitilannekatsaukset ja ilmatieteen laitoksen ilmastokatsaus. Sadanta- ja virtaamatietoja on verrattu kauden 1971-2 keskiarvoon. Vuoden 25 syksy oli kuten edellinenkin vuosi tavanomaista leudompi ja vähäsateinen. Ylä-Savossa marraskuun sademäärät kohosivat korkeiksi kuun puolivälin lumisateiden seurauksena.. Joulukuussa sademäärät olivat hieman normaalia korkeammat. Järvet jäätyivät vasta joulukuussa kaksi kolme viikkoa normaalia myöhemmin (Kallavesi

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 5 18.12.25), minkä seurauksena vesistöjen täyskierto oli tehokas. Järvien jääpeite kasvoi tammi- ja helmikuussa tavanomaiseen paksuuteen tammikuun alun lumen jäälle sulamisen sekä kylmien pakkasjaksojen seurauksena. Myös maaliskuu oli selvästi keskimääräistä kylmempi. Talven sademäärät olivat huomattavasti keskimääräistä alempia, mutta maaliskuun lopun sateet lisäsivät lumen vesiarvoja. Huhtikuun sademäärät olivat Pohjois-Savossa noin 1,5-kertaiset verrattuna keskimääräiseen. Kuun alkupuolella satoi vielä lunta ja keskivaiheilla sade tuli vetenä, jonka seurauksena lumen vesiarvo kohosi normaaliksi. Huhtikuun lopulla lämpimän sään seurauksena lumet sekä routa sulivat nopeasti. Toukokuun alku oli poikkeuksellisen lämmin ja kuun loppu sateinen ja viileä. Jäät lähtivät normaaliaikaan toukokuun alkupuolella (Kallavedellä 9.5.). Sekä järvien vedenkorkeudet ja jokien virtaamat että pohjaveden pinta olivat selvästi keskimääräistä alempia. Kesäkuun alku oli viileää ja epävakaista, mutta kuun puolivälissä säät lämpenivät ja heinäkuussa lämpötilat kohosivat päivittäin lähes hellelukemiin. Sään lämmettyä myös veden lämpötilat kohosivat nopeasti ja olivat kesäkuun lopulla yleisesti jo noin 2 o C. Heinäkuun lopulla tuulisen jakson seurauksena pintaveden lämpötilat alenivat kuitenkin 3-4 o C keskimääräisistä arvoista. Kesällä oli yli kuukauden yhtämittainen poutajakso ja kesän kokonaissademäärät olivatkin jopa alle puolet tavanomaisesta. Heinäkuun 1. ja 12. päivinä Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa oli voimakkaita ukkosrintamia, jonka seurauksena satoi rakeita. Polvijärvellä ja Outokummussa satoi halkaisijaltaan peräti 6,5 cm:n jättirakeita. Helteinen kesä jatkui ennätyksellisen lämpimällä ja kuivalla elokuulla. Sademäärät olivat ainoastaan kolmannes tavanomaisesta ja runsaimmat sateet ajoittuivat kuun viimeiselle viikolle. Sademäärissä oli alueellista vaihtelua, sillä sateet olivat kuuroluonteisia. Syyskuu oli edelleen poikkeuksellisen lämmin. Sademäärät sen sijaan olivat jo lähempänä pitkän ajan keskiarvoja ja Ylä-Savossa normaalia korkeampiakin. Lokakuun alkupuolisko oli vielä lämmintä, mutta kuun lopulla maassa oli jo lumipeite. Lokakuussa sademäärät olivat jo lähes kaksinkertaisia tavanomaiseen verrattuna.. Marraskuun alku oli hyvin kylmä ja loppupuoli puolestaan selvästi tavallista leudompi. Järvet jäätyivät isompia selkävesiä lukuun ottamatta marraskuun alussa. Marraskuun sademäärät olivat normaalit, mutta kuun puolivälissä lämpimän sään seurauksena sateet tulivat vetenä sulattaen aiemmin muodostuneen 1-25 cm:n lumikerroksen sekä järvien jääpeitteen. Järvien vedenpinnat laskivat syksyn 25 aikana huomattavasti ja Kallaveden pinta oli lokakuun lopulla 33 cm ajankohdan keskiarvoa alempana ja Haukiveden 29 cm. Kallaveden säännöstely on aloitettu vuonna 1973, ja siitä lähtien nykyinen vedenkorkeus on toiseksi matalin lokakuun lopussa havaittu lukema. Marraskuun runsaiden sateiden seurauksena vedenkorkeudet kääntyivät suurjärvissäkin nousuun, mutta arvot olivat edelleen huomattavasti alle pitkäaikaisten keskiarvojen. Talvikuukausina vedenkorkeudet alenivat normaalisti. Kevättalvella lumen vesiarvot olivat keskimääräiset tai hieman keskimäärästä alemmat. Huhtikuun lopulla vedenkorkeudet kääntyivät nousuun, mikä kesti kesäkuun alkupuolelle saakka. Edellisen syksyn ja talven alhaisten vesivarojen seurauksena vedenpinnat olivat kuitenkin hieman tai jopa huomattavasti normaalia alempana. Kallaveden vedenkorkeus oli touko-kesäkuussa noin 2 cm ja Haukiveden

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 6 peräti noin 4 cm alle ajankohdan keskiarvojen. Pääosin kuivan, mutta myös lämpimän kesän ja alkusyksyn seurauksena vesistöjen vedenpinnat laskivat voimakkaasti syyskuun loppuun saakka ja Kallavedellä hieman vielä lokakuunkin aikana. Toukokuun lopun ja lokakuun alun välisenä aikana Kallaveden vedenkorkeus aleni noin 8 cm, jonka seurauksena vedenpinta oli syyskuun lopulla 41 cm alle ajankohdan keskiarvon. Haukivedellä alenema oli vastaavasti noin 2 cm ja vedenpinta oli syyskuussa noin 6 cm alle ajankohdan keskiarvon. Saimaan juoksutusta pienennettiin kesän aikana luonnonmukaisesta vedenpinnan laskun hillitsemiseksi. Lokakuun sateiden seurauksena järvien vedenpinnat kääntyivät yleisesti nousuun ja marraskuun sateet sekä lumien sulaminen kiihdyttivät vedenkorkeuden nousua. Vuoden lopulla lauhat säät ja sateet lisäsivät edelleen vesivaroja. 2.2 Vuoden 26 erityspiirteitä Vesistön tilan kehitykseen, veden laatuun sekä analyysituloksiin vaikuttavat kuormituksen lisäksi monet tekijät kuten - sääolot (erityisesti vesistöjen jäätymisajankohta) - virtaamat (riippuu mm. sadesuhteista) - täyskiertoaikojen pituus (vesirungon hapettumismahdollisuus) - näytteenottoajankohta. Sateisen vuoden 24 ainepitoisuuksia lisäävä vaikutus havaittiin sekä vuonna 25 että vielä tarkkailuvuonna 26. Vesistöjen täyskierto oli loppusyksyllä 25 tehokasta järvien myöhäisen jäätymisen seurauksena. Syvänteiden alusvesi jäähtyi hyvin ja talvella hapen kulutus oli normaalia vähäisempää, mikä alensi sisäistä kuormitusta ja paransi veden laatua. Veden pinnakorkeudet olivat syksyllä 25 erittäin alhaalla, ja kuivan sekä lämpimän kesän ja alkusyksyn seurauksena vesistöjen vedenpinnat laskivat voimakkaasti. Alhaisten valumamäärien seurauksena vesistöihin valuma-alueelta kohdistuvat ainevirtaamat olivat normaalia vähäisempiä. Loka-marraskuussa voimakkaiden sateiden ja lumen sulamisen seurauksena ainevirtaamat lisääntyivät huomattavasti.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 7 3. KUORMITUKSET 3.1 Stora-Enso, varkauden tehtaat Puhdistamon puhdistustehokkuus (%) eri muuttujien osalta kuukausikeskiarvoista laskettuna (%) vuonna 26 oli seuraava: COD 86 %, BOD 95 %, kok.p 69 %, kok.n 19 %, AOX 54 % ja kiintoaine 95 % (taulukko 2). Ravinteita lukuun ottamatta puhdistustehot olivat edelliseen vuoteen verrattuna parempia. Tertiäärivaiheen optimointi lietteenkäsittelyn kapasiteetin mukaisesti alensi fosforin puhdistustehoa ja typen lisäys puhdistusprosessiin alensi kokonaistypen puhdistustulosta. Varkauden tehtaiden jätevesiluvan lupaehtojen raja-arvot (Itä-Suomen ympäristölupavirasto, dnro 72//3, 17.11.2) 1.7.22 alkaen ovat seuraavat: - kemiallinen hapenkulutus (CODCr) 2 t/d - fosfori 25 kg/d - orgaaniset klooriyhdisteet (AOX) 1 kg/d. Lupaehtojen mukaiset raja-arvot lasketaan kolmen kuukauden liukuvana keskiarvona. Lupaehtojen mukaiset raja-arvot alittuivat edellä mainituista häiriöistä huolimatta kokonaisuutena hyvin (taulukko 2). Puhdistamolle tehtyjen parannustoimien vaikutuksesta puhdistamon toiminnan optimoinnissa on kuitenkin edelleen kehitettävää. Taulukko 2. Varkauden tehtaiden kuukausittainen jätevesikuormitus vuonna 26. Kuukausi Virtaama m 3 /d Kiintoaine t/d COD Cr t/d BOD 7 t/d Kok.N kg/d Kok.P kg/d Kok.S t/d AOX kg/d 1 4747 3,37 18,15 2,84 185,1 19,94 9,97 85,4 2 4741 3,96 17,14 2,35 27, 17,41 1,82 7,6 3 46436 2,91 17,15 2,42 157,9 15,32 11,14 69,7 4 47826 2,74 16,91 2,5 21,4 16,74 11,48 76,5 5 46817 2,14 14,54 1,45 22, 18,73 12,64 65,5 6 5292 1,67 14,1 1,39 221,3 16,6 12,7 7,4 7 5224 1,55 14,92 1,28 31,3 26,12 17,8 65,3 8 5329 2,1 12,8,95 291,7 25,45 7,95 63,6 9 45379 2,13 1,55 1,29 19,6 17,24 13,61 45,4 1 49321 2,38 14,26 1,69 143, 15,29 14,3 64,1 11 4447 3,22 17,9 2,84 177,9 21,35 14,23 66,7 12 44212 2,17 12,37 1,4 19,1 14,15 13,26 57,5 Keskiarvo 4771 2,53 14,94 1,83 28, 18,69 12,38 66,7 Minimi 44212 1,55 1,55,95 143, 14,15 7,95 45,4 Maksimi 5329 3,96 18,15 2,84 31,3 26,12 17,8 85,4 Puhdistusteho (%) 95 86 95 19 69 54

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 8 Syksyn huoltoseisokin jälkeen 9.9.26 etuselkeyttimen harakoneisto hajosi ylikuorman seurauksena, jolloin sekä selkeytin että ilmastettu lammikko jouduttiin ohittamaan noin 1 tunnin ajan. Vedet käsiteltiin jälkiselkeyttimellä ja kemiallisella vaiheella. Merkittävin vesistöön kohdistunut häiriöpäästö sattui syyskuun alussa, kun integraattiseisokin alasajon aikana ja puhdistamon kunnossapitotöiden puhdasjaekanaaliin sekä purkuputkeen joutui eri aikoina ja eri syistä happamia vesiä. Huolimatta että päästöt olivat lyhytaikaisia ja vaikutus rajoittui purkuputken lähialueelle, ph shokki aiheutti kalakuolemia kahtena päivänä purkuputken suulla. Normaalia pienempi Pirtinvirran virtaama lisäsi päästön vaikutusta. Puhdistamolle tulevan jäteveden määrää on voitu pysyvästi vähentää noin 15 m 3 /d sisäisten kehittämistoiminen kuten jäähdytysvesien ohjauksella pois jätevesikanaaleista avulla (taulukko 3). Verrattuna vuoteen 25 vesien määrä vuonna 26 vähentyi edelleen n. 5 %. Huolimatta ravinteiden sekä orgaanisten klooriyhdisteiden kuormituksen kohoamisesta vuonna 26, tehtaiden fosforikuormitus on vuodesta 2 alentunut 18 kd/d (49 %), typen 122 kg/d (36 %). Orgaanisten klooriyhdisteiden kuorma ei ole 2 luvulla juurikaan muuttunut, mutta verrattuna vuoteen 1996 vähennys on 44 kg/d (4 %). Taulukko 3. Varkauden tehtaiden kokonaiskuormituksen (mukana jäähdytysvedet ja pääsadevesikanaali) kehittyminen vuosina 1996-26. 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Vrk 366 365 365 365 366 365 365 365 365 365 365 Virtaama m 3 /d 68 722 738 76451 695 6918 71842 76616 68774 59941 68745 Kiintoaine kg/d 1 423 359 373 341 286 292 298 248 299 253 BOD7 kg/d 449 326 269 229 273 275 326 352 38 333 19 COD kg/d 241 25 191 1851 186 1647 1696 1696 1688 1551 1578 Kok.P kg/d 52 41 37 5 37 27 19 14 14 11 19 Kok.N kg/d 327 34 314 365 343 247 176 157 148 124 221 Kok.S kg/d 156 167 161 1555 1419 1281 1344 128 114 1354 1245 TOCL (AOX) kg/d 111 79 68 74 67 75 71 66 61 52 67

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 9 Tehtaiden vesistökuormituksen kehitystä on havainnollistettu kuvien 1-6 avulla. kg/d 5 4 3 2 1 VARKAUDEN TEHTAIDEN VESISTÖKUORMITUS, BIOLOGINEN HAPEN KULUTUS 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 1. Varkauden tehtaiden BOD 7 :n kuormituksen kehittyminen vuosina 1996-26. VARKAUDEN TEHTAIDEN VESISTÖKUORMITUS, KEMIALLINEN HAPEN KULUTUS (COD) kg/d 3 25 2 15 1 5 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 2. Varkauden tehtaiden COD Cr :n kuormituksen kehittyminen vuosina 1996-26. 6 5 4 3 2 1 kg/d VARKAUDEN TEHTAIDEN VESISTÖKUORMITUS, KOKONAISFOSFORI 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 3. Varkauden tehtaiden kokonaisfosforin kuormituksen kehittyminen vuosina 1996-26.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 1 kg/d 4 35 3 25 2 15 1 5 VARKAUDEN TEHTAIDEN VESISTÖKUORMITUS, KOKONAISTYPPI 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 4. Varkauden tehtaiden kokonaistypen kuormituksen kehittyminen vuosina 1996-26. kg/d 5 4 3 2 1 VARKAUDEN TEHTAIDEN VESISTÖKUORMITUS, KIINTOAINE 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 5. Varkauden tehtaiden kiintoaineen kuormituksen kehittyminen vuosina 1996-26 (kiintoainemäärityksessä siirryttiin vuonna 1997 GF/A-suotimiin). 12 1 8 6 4 2 kg/d VARKAUDEN TEHTAIDEN VESISTÖKUORMITUAS, ORGAANISET KLOORIYHDISTEET, TOCL (AOX) 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 6. Varkauden tehtaiden AOX:n kuormituksen kehittyminen vuosina 1996-26.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 11 3.2 Varkauden kaupunki, Akonniemen jätevedenpuhdistamo Varkauden kaupungin Akonniemen rinnakkaissaostuslaitoksen ensimmäinen toimintavuosi oli 1998. Itä-Suomen ympäristölupaviraston Varkauden kaupungille antamassa päätöksessä nro 97/5/2 kohdassa A.1. lupaehdoiksi on määrätty seuraavat puhdistusvaatimukset: - BHK7ATU-arvo enintään 1 mg/l, puhdistusteho vähintään 95 % - Kok.P enintään,3 mg/l, puhdistusteho vähintään 95 % Arvot lasketaan neljännesvuosikeskiarvoina mahdolliset ohitukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien. Lisäksi jäteveden käsittelyn tulee täyttää myös valtioneuvoston päätöksen 365/1994 liitteen 1 taulukon 1 mukaiset vähimmäisvaatimukset: - CODCr enintään 125 mgo 2 /l, puhdistusteho vähintään 75 % - kiintoainepitoisuus enintään 35 mg/l, puhdistusteho vähintään 9 % Arvot lasketaan näytekohtaisina. Tarkkailuvuoden aikana saa olla enintään kaksi sellaista näytettä, jotka eivät täytä määrättyjä raja-arvoja. Puhdistamon jäteveden tulovirtaama oli vuoden 26 aikana 7811 m 3 /d, joka oli 18 % alempi kuin edellisenä vuonna. Tulevan veden ainepitoisuuksia sekä tulokuormaa nostavat saostuskaivolietteet ja naapurikuntien puhdistamolietteet. Tulokuormat ovat siten ravinteiden ja kiintoaineen osalta suurempia kuin laitoksen mitoituskuormitus. Puhdistamon lupaehdot täyttyivät kuitenkin kaikkien muuttujien osalta (taulukko 4). Typen poistoteho aleni sekä vesistökuormitus lisääntyi verrattuna edellisiin vuosiin. Fosforin osalta kehitys oli päinvastainen ja kuormitus aleni huomattavasti. Taulukko 4. Varkauden kaupungin Akonniemen jätevedenpuhdistamon keskimääräiset puhdistustulokset vuonna 26. BOD 7 CODCr Kok.P Kok. N Kiintoaine (ATU) Lähtevän veden pitoisuus mg/l 5,8 33,2 38 3,6 Käsittelyteho % 97 94 98 24 99 Kuormitus kg/d 46 223 1,6 3 27 Lisäksi lähtevästä vedestä on tarkkailtu Salmonellan esiintymistä. Vuoden 26 aikana Salmonellaa todettiin lähtevässä vedessä 9 kertaa.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 12 4. TARKKAILUN SUORITUS Tarkkailualueena on Varkauden yläpuolinen Kinkamonselkä ja jätevesien aikaisempi purkualue Huruslahti sekä Haukivesi Siitinselältä Peonselälle saakka (kuva 7). Fysikaaliskemiallisia tarkkailuasemia on yhteensä 14. Veden laadun tavanomaiset sekä ylimääräisen näytteenoton 1.9.26, veden hygieenisen laadun, erityismääritysten, klorofyllinäytteiden sekä mineraaliravinteiden tulokset sekä havaintopaikkojen selitteet ja määritysmenetelmät on esitetty liitteessä 1. Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy otti vuonna 26 vesistötarkkailuun liittyneet velvoitetarkkailunäytteet neljä kertaa vuodessa eli maaliskuussa, toukokuussa, elokuussa sekä joulukuussa. Syksyn näytteenotto siirtyi jäätilanteen vuoksi joulukuulle. Lisäksi Varkauden tehtaiden jätevedenpuhdistamon toimintahäiriön jälkeen otettiin 1.9.26 ylimääräiset näytteet Pirtinvirran, Ykspuun ja Siitinselän havaintopaikoilta. Näytteet tutkittiin Ympäristötutkimus Oy:n laboratoriossa akkreditoiduin menetelmin ja yksityiskohtaiset tulokset on lähetetty niiden valmistuttua asianosaisille sekä Pohjois- ja Etelä-Savon ympäristökeskuksille.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 13 Kuva 7. Haukiveden alueen fysikaalis-kemialliset havaintopaikat.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 14 5. TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 5.1 Veden laatu Huruslahtea ja sen vedenlaatutuloksia on tarkasteltu seuraavassa tarkemmin, koska lahtea hapetetaan ja se on oma sivuhaaransa havaintoketjutarkastelussa. Huruslahden syvänteen hapetus käynnistettiin Enso-Gutzeitin toimesta syksyllä 199 syvänteen heikon tilan johdosta. Lisäksi varkauden kaupunki aloitti 1.6.1993 Vattuvuoren syvänteen hapetuksen. Huruslahden hapetuksen avulla syvänteiden happitilanne pysyi vuonna 26 sekä talvella että kesäaikana hyvänä (taulukko 5). Kummassakaan syvänteessä ainepitoisuudet eivät nousseet pohjan läheisissä vesikerroksissakaan, minkä perusteella lisääntynyttä sisäistä kuormitusta ei esiintynyt. Huruslahden pohjukassa pohjan läheisessä vesikerros oli talvella lähes hapeton ja elokuussa täysin hapeton. Tällä havaintopaikalla ainepitoisuudet olivat sisäisen kuormituksen vaikutuksesta korkeita. Elokuussa pohjalta vapautunut fosfori oli tehokkaasti tuotannon käytössä, sillä fosforipitoisuus oli korkea koko vesimassassa ja päällysveden klorofyllipitoisuus oli erittäin korkea 59 µg/l. Huolimatta Huruslahden pohjukan heikentyneestä tilanteesta Huruslahden tila oli kokonaisuutena tyydyttävä ja vedenlaatu ei juurikaan eronnut Pirtinvirran vedenlaadusta. Huruslahden kuormittava vaikutus alapuolisella Siitinselällä oli siten vähäinen Taulukko 5. Huruslahden vedenlaatutietoja vuodelta 26. maaliskuu toukokuu elokuu joulukuu Syv. O 2 Kok.P O 2 Kok.P O 2 Kok.P O 2 Kok.P % µg/l % µg/l % µg/l % µg/l Asema 1 1 m 81 16 98 2 9 21 9 14 1/ 15 73 18 87 18 49 21 91 14 m p-1 m 74 2 87 23 45 26 88 15 Asema 2 1 m 82 16 97 2 94 28 88 15 1 m 73 16 8 18 49 21 86 15 p-1 m 72 15 81 19 49 21 84 14 Asema 3 1 m 54 26 11 32 84 39 83 24 5 m 3 33 -- -- 27 -- -- p-1 m 6,1 64 5,8 47 37 79 28

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 15 Taulukkoon 6 on koottu perättäisten sekä vertailuhavaintopaikkojen keskeisten parametrien kerrostumiskausien ja taulukkoon 7 täyskiertoaikojen tuloksia. Taulukko 6. Kinkamonselän, Huruslahden ja Haukiveden vuoden 26 kerrostumiskausien tarkkailutuloksia syvyyksiltä 1 m ja pohja-1 m (p-1m). Asema Pvm. Happi CODMn Kok.P Kok.N Kyll. % mgo 2 /l µg/l µg/l 1m p- 1m 1m p- 1m 1m p- 1m 1m p-1m Kinkamonselkä Ki 6.3.26 85 13 12 11 15 37 76 11 7.8.26 1 35 1 9,6 17 24 55 77 Huruslahti 1 6.3.26 81 74 11 1 16 2 69 69 14.8.26 9 45 11 11 21 26 57 74 Siitinselkä Ykspuu 6.3.26 79 8 12 12 17 18 7 69 15.8.26 78 8 13 13 36 35 72 71 Siitinselkä Akonniemi 7.3.26 77 18 9,3 11 13 47 51 83 15.8.26 84 16 12 1 34 24 66 13 Siitinselkä 134 7.3.26 79 13 1 12 15 44 53 85 15.8.26 81 1 11 1 28 22 63 82 Tahkonselkä 23 7.3.26 84 27 1 8,2 11 2 39 65 14.8.26 95 8,5 9,1 11 21 18 59 77 Vuoriselkä 255 8.3.26 82 79 1 11 12 14 65 7 15.8.26 87 61 9,7 9,8 25 24 54 63 Saviluoto 34 8.3.26 83 33 1 9,1 13 34 59 63 15.8.26 89 51 8,6 8,7 17 19 48 6 Kuokanselkä 256 8.3.26 94 73 9,2 9,1 7 11 43 6 15.8.26 89 55 8,7 8,4 13 15 39 55 Äimisvesi 45 8.3.26 88 37 8,5 7,3 8 13 39 52 15.8.26 93 42 8, 8,2 1 13 38 53 Heposelkä 35 7.3.26 86 24 8,8 8,6 6 26 39 67 15.8.26 85 6 8,9 8,6 11 13 44 54 Peonselkä 235 8.3.26 86 36 8,9 7,7 6 13 41 49 15.8.26 97 56 8,9 8,5 11 12 47 53

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 16 Taulukko 7. Huruslahden ja Haukiveden vuoden 26 täyskiertoaikojen tarkkailutuloksia syvyyksiltä 1 m ja pohja-1 m (p-1 m). Asema Pvm. Happi CODMn Kok.P Kok.N Kyll. % mgo 2 /l µg/l µg/l 1m p- 1m 1m p- 1m 1m p- 1m 1m p-1m Huruslahti 1 31.5.26 98 87 1 12 2 23 72 8 18.12.26 9 88 8,7 8,7 14 15 58 59 Siitinselkä Ykspuu 3.5.26 95 91 11 1 16 17 68 66 6.11.26 85 79 11 16 16 23 62 65 Siitinselkä Akonniemi 3.5.26 94 8 11 11 18 37 66 22 6.11.26 83 76 12 11 22 4 81 42 Siitinselkä 134 3.5.26 93 86 11 11 18 19 68 68 6.11.26 81 68 11 11 21 35 74 85 Vuoriselkä 255 3.5.26 93 83 11 9,8 21 22 65 61 6.11.26 8 81 8,6 8,5 13 13 52 48 Saviluoto 34 3.5.26 95 85 11 9,3 23 19 65 57 6.11.26 81 82 8,9 8,8 14 14 51 49 Kuokanselkä 256 3.5.26 94 87 1 9,1 21 13 7 52 6.11.26 85 82 8,3 8,5 1 11 46 49 Heposelkä 35 3.5.26 97 84 9,2 8,7 19 11 58 53 6.11.26 82 81 8,1 8,2 8 9 43 4 Peonselkä 235 3.5.26 96 86 8,6 8,7 1 6 46 49 Taulukoiden 6 ja 7 lisäksi kuvissa 8-1 on esitetty tarkkailuvuoden veden laatua Unnukan Kinkamonselältä Haukiveden Peonselälle saakka. Lisäksi Kuvat 8 ja 9 esittävät veden laadun vaihtelua 1 metrissä ja pohja-1 metrissä maaliskuussa ja elokuussa sekä kuva 1 yhteenvetoa alimmasta vesikerroksesta talvi- ja kesätilanteesta hapen ja fosforin osalta. Koska vesistön tilan muutokset ilmenevät selvimmin pohjan yläpuolisessa vesikerroksessa, käsitellään veden laatua tässä kerroksessa tarkemmin. Pintavesien yleistilaan vaikutti edelleen sadevuosi 24, sillä yhteistarkkailualueen alueen vesien väri-, kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) arvot sekä fosforipitoisuudet olivat keskimääräistä korkeampia. Lisäksi normaalia pienemmät vesivarat vuoden 26 aikana vähensi veden vaihtuvuutta. Typpipitoisuudet ovat sen sijaan tasaantuneet normaalille tasolle. Varkauden tehtaiden sekä kaupungin asumajätevesien vaikutus oli havaittavissa selvästi lähimmillä alapuolisilla tarkkailuasemilla Siitinselän alueella sekä lievästi Saviluodon havaintopaikalle saakka. Vertailualueena toimivan Kinkamonselän syvänteessä talviaikainen päällysveden humuksen määrä sekä kokonaisfosforipitoisuus olivat keskimääräistä korkeampia.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 17 kokonaisfosforipitoisuus nousivat sadevuoden 24 vaikutuksesta. Normaalia myöhäisempi vesistöjen jäätymisen seurauksena täyskierto oli onnistunut. Täyskierrosta huolimatta Kinkamon syvänteessä alusveden happitilanne oli talvitilanteessa heikko. Ainepitoisuudet kohosivat kuitenkin vain pohjan läheisessä vesikerroksessa ja sisäisen kuormituksen kokonaisvaikutus jäi siten vähäiseksi. Myös kesäaikana veden laatu oli kokonaisuutena hyvä, mutta vuodelle 26 oli ominaista humuksen normaalia korkeampi määrä sekä rehevyystason eli fosforipitoisuuden kohoaminen. Voimakanavan ja Pirtinvirran vedenlaatu oli samankaltainen kuin yläpuolisella Kinkamon havaintopaikalla. Elokuussa fosforipitoisuus oli hieman koholla. Huruslahden vaikutus ei ollut havaittavissa, sillä Voimakanavan ja Pirtinvirran ainepitoisuudet eivät eronneet toisistaan. Ykspuun syvänteen happitilanne oli sekä talvi- että kesätilanteessa hyvä. Virtaukset tasaavat tilanteen siten että pinnan ja pohjan läheisten vesikerrosten ainepitoisuuksien erot olivat hyvin pienet. Varkauden tehtaiden kuormitusvaikutus oli havaittavissa Ykspuun alueella sähkönjohtavuuden sekä hapenkulutuksen kohoamisena. Huolimatta tehtaan lisääntyneestä ravinnekuormituksesta kokonaisravinnepitoisuudet eivät juurikaan nousseet verrattuna yläpuolisiin vertailualueisiin, mutta mineraaliravinteiden ja etenkin nitraatin pitoisuudet kohosivat. Akonniemen syvänne kerrostui sekä talviaikana että kesätilanteessa. Päällysveden vedenlaatu oli mitattujen ainepitoisuuksien perusteella tehtaan yläpuolisten vesien tasoa ja talvella pitoisuudet olivat jopa alempia kuin ylempänä. Alusveden tilanne oli huonompi. Asumajätevesien vaikutus ilmeni koko vuoden kohonneina sähkönjohtavuuden ja typpipitoisuuksien kohoamisena. Lisäksi huonon happitilanteen seurauksena sisäinen kuormitus oli huomattavaa, mikä ilmeni väriarvojen kohoamisena. Pohjan läheisen vesikerroksen ravinnepitoisuudet olivat korkeimmillaan talvella, mutta elokuussa ammonium- ja nitraattipitoisuudet olivat korkeita myös välivedessä. Typpiyhdisteiden pitoisuuksien havaittiin kohonneen myös kerrostumiskausien ulkopuolella. Siitinselän päällysveden ainepitoisuudet laimentuivat hieman verrattuna yläpuolisiin Ykspuun ja Akonniemen havaintopaikkoihin. Edellisistä talvista poiketen Siitinselän syvänne kerrostui ja alusveden ainepitoisuudet kohosivat sisäisen kuormituksen seurauksena. Myös kesällä pohjan läheisen vesikerroksen happitilanne oli heikentynyt, mutta ainepitoisuudet kohosivat vain hieman. Alusveden typpipitoisuus oli ilmeisesti jätevesien vaikutuksesta kohonnut. Tahkoselän tila noudatteli samoja piirteitä kuin muutkin havaintopaikat. Fosforipitoisuudet olivat hieman normaalia korkeampia ja vesialue luokitellaan sen perusteella lievästi reheväksi. Sekä talvi- että kesäkerrostuneisuuden aikana alusveden happitilanne oli heikentynyt. Ainepitoisuudet eivät kuitenkaan kohonneet, minkä perusteella sisäinen kuormitus oli vähäistä Vuoriselän alueella ainepitoisuudet alenivat yläpuolisiin havaintopaikkoihin verrattuna. Alusveden happitilanne pysyi hyvänä. Vuoriselällä kuormitusvaikutus oli vielä havaittavissa lievästi kohonneina ainepitoisuuksina. Saviluodon syvänteen happitilanne oli tyydyttävä sekä talvikerrostuneisuuden että kesäkerrostuneisuuden aikana. Maaliskuun alusveden kohonnutta fosforipitoisuutta lukuun ottamatta ainepitoisuudet eivät olleet kohonneet. Saviluodolla yläpuolinen kuormitus ei

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 18 ollut havaittavissa ainepitoisuuksien perusteella. Rehevyydeltään alue luokitellaan lievästi reheväksi kun yläpuolinen kuormitettu alue luokitellaan reheväksi. Kuokanselän havaintopaikan syvänteen tilanne oli hyvä, sillä happipitoisuus oli kerrostuneisuuskausinakin pohjan lähellä yli 5 mgo 2 /l. Ainepitoisuudet edelleen laskivat verrattuna yläpuolisiin havaintopaikkoihin. Fosforipitoisuuden perusteella vesi oli lievästi rehevää. Myös Kuokanselällä kuten muissakin havaintopaikoissa ainepitoisuudet olivat hieman normaalivuosia korkeampia. Äimisveden vedenlaatu oli ainepitoisuuksien perusteella arvioituna myös hieman tavanomaista huonompi, mutta hieman edellisvuotta parempi. Alusvedessä ilmeni kuitenkin hapen vajausta edellisvuotta enemmän. Tappuvirran vesien vaikutus oli havaittavissa päällysveden hieman alempina sähkönjohtavuuden arvoina verrattuna alusveteen. Fosforipitoisuuksien perusteella vesi oli karun ja lievästi rehevän välillä. Heposelän syvänteen happitilanne oli talvella heikentynyt, mikä ilmeni ainepitoisuuksien kohoamisena. Etenkin väriarvojen perusteella kyseessä oli sisäinen kuormitus eikä jätevesien suora vaikutus. Päällysveden pitoisuudet olivat samankaltaiset kuin Kuokanselällä ja hieman korkeampia kuin Äimisvedellä. Vesi luokitellaan hieman reheväksi. Peonselän ainepitoisuudet olivat hieman keskimääräistä korkeampia. Talvella alusveden happitilanne oli heikentynyt, mutta oli kuitenkin tyydyttävä eikä se aiheuttanut sisäistä kuormitusta. Huolimatta hieman normaalia korkeimmista pitoisuuksista vesi luokiteltiin edelleen fosforipitoisuuden perusteella karuksi.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 19 12 KINKAMO-PEONSELKÄ, MAALISKUU 26, HAPPI 12 KINKAMO-PEONSELKÄ, MAALISKUU 26, COD 1 1 HAPPI kyll % 8 6 4 COD mg/l 8 6 4 2 2 KINK. VOIM. PIRT. YKS. AKON. SIITINS. VUORIS. SAVIL. KUOKAN. HEPOS. PEONS. KINK. VOIM. PIRT. YKS. AKON. SIITINS. VUORIS. SAVIL. KUOKAN. HEPOS. PEONS. 26 Pinta-1m 26 Pohja-1m 26 Pinta-1m 26 Pohja-1m 5 KINKAMO-PEONSELKÄ, MAALISKUU 26, FOSFORI 15 KINKAMO-PEONSELKÄ, MAALISKUU 26, TYPPI 85 4 FOSFORI µg/l 3 2 TYPPI µg/l 1 5 1 KINK. VOIM. PIRT. YKS. AKON. SIITINS. VUORIS. SAVIL. KUOKAN. HEPOS. PEONS. KINK. VOIM. PIRT. YKS. AKON. SIITINS. VUORIS. SAVIL. KUOKAN. HEPOS. PEONS. 26 Pinta-1m 26 Pohja-1m 26 Pinta-1m 26 Pohja-1m Kuva 8. Veden laatu Kinkamonselältä Haukiveden Peonselälle saakka maaliskuussa 26 syvyyksillä 1 m ja pohja-1 m (p-1 m).

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2. HAPPI kyll.% 12 1 8 6 4 2 KINKAMO-PEONSELKÄ, ELOKUU 26, HAPPI KINK. VOIM. PIRT. YKS. AKON. SIITINS. VUORIS. SAVIL. KUOKAN. HEPOS. PEONS. COD mg/l 18 16 14 12 1 8 6 4 2 KINK. KINKAMO-PEONSELKÄ, ELOKUU 26, COD VOIM. PIRT. YKS. AKON. SIITINS. VUORIS. SAVIL. KUOKAN. HEPOS. PEONS. 26 Pinta-1m 26 Pohja-1m 26 Pinta-1m 26 Pohja-1m 5 KINKAMO-PEONSELKÄ, ELOKUU 26, FOSFORI 14 KINKAMO-PEONSELKÄ, ELOKUU 26,TYPPI FOSFORI µg/l 4 3 2 1 TYPPI µg/l 12 1 8 6 4 2 KINK. VOIM. PIRT. YKS. AKON. SIITINS. VUORIS. SAVIL. KUOKAN. HEPOS. PEONS. KINK. VOIM. PIRT. YKS. AKON. SIITINS. VUORIS. SAVIL. KUOKAN. HEPOS. PEONS. 26 Pinta-1m 26 Pohja-1m 26 Pinta-1m 26 Pohja-1m Kuva 9. Veden laatu Kinkamonselältä Haukiveden Peonselälle saakka elokuussa 26 syvyyksillä 1 m ja pohja-1 m (p-1 m).

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 21 Happi % Fosfori O2, kyll.% 9 8 7 6 5 4 3 2 1 KINK. YKS. AKON. SIITINS. TAHKO VUORIS. SAVIL. KUOKAN. ÄIMIS. HEPOS. PEONS. maaliskuu elokuu Kok.P, µg/l 5 4 3 2 1 KINK. YKS. AKON. SIITINS. TAHKO VUORIS. SAVIL. KUOKAN. ÄIMIS. HEPOS. PEONS. maaliskuu elokuu Kuva 1. Haukiveden yhteistarkkailualueen pohjan läheisen vesikerroksen happi- ja kokonaisfosforipitoisuudet maalis- ja elokuussa vuonna 26. 5.2 Lisämääritykset Jätevesien lähivaikutusalueen havaintopaikoilla on seurattu mineraaliravinteiden pitoisuuksia (taulukko 8, liite 1). Ammoniumtyppeä oli pohjan läheisessä vesikerroksessa erittäin runsaasti kaupungin jätevesien purkupaikan alapuolisessa Akonniemen syvänteessä. Etenkin talviaikana pitoisuudet ovat erityisen korkeita. Elokuussa mineraalityppitoisuudet olivat Akonniemessä korkeita myös välivedesä. Liukoisen fosforin pitoisuudet olivat pääosin alle määritysrajan. Kuormitusvaikutus on mineraaliravinteidenkin perusteella havaittavissa saviluodon havaintopaikalle saakka. Taulukko 8. Haukiveden mineraaliravinteiden tarkkailutuloksia vuodelta 26 syvyydeltä pohja 1 m (p-1 m). Asema Ammonium typpi Nitraattityppi Fosfaattifosfori µg/l (p-1 m) µg/l (p-1 m) µg/ (p-1 m) maalis touko elo loka maalis touko elo loka maalis touko elo loka Ykspuu <5 9 43 7 32 26 46 11 <5 <5 <5 <5 Akonniemi 85 16 37 35 18 24 37 26 7 <5 <5 9 Saviluoto 34 15 2 16 <5 3 22 24 13 11 <5 5 <5 Alkaliniteetti eli veden puskurikyky oli hyvä (taulukko 9). Rautapitoisuudet olivat sekä talvella että kesällä myös pohjan lähellä melko alhaisia, mikä johtui kohtuullisesta happitilanteesta. Mangaanin pitoisuudet olivat alhaisia.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 22 Taulukko 9. Haukiveden lisämääritysten tulokset sekä happipitoisuudet Saviluodon syvänteessä maalis- ja elokuussa vuonna 26. Näyte Pvm Havaintopaikka Syvyys m Alkalinit. mmol/l Rauta µg/l Mangaani µg/l Happi mg O2/l Happi Kyll. % 7.3.26 Saviluoto 34 1,23 16 <1 12,1 83 1,28 25 15 11,5 79 3,3 4 5 4,4 33 15.8.26 Saviluoto 34 1,19 12 51 8, 89 1,18 13 19 8,1 9 3,2 2 23 5,4 51 5.3 Veden hygieeninen laatu Tarkkailuvesien hygieeninen laatu määritettiin molempien fekaalisten bakteerien osalta kerrostumiskausina, mutta vain päällimmäisestä vesikerroksesta syvyydeltä 1 m (taulukko 1, liite 1). Taulukko 1. Kooste Haukiveden yhteistarkkailualueen mikrobiologisista tuloksista maalis- ja elokuulta vuonna 26. Fekaaliset koliformit Enterokokit 1) kpl/1 ml kpl/1 ml Huruslahti muu tarkkailualue Huruslahti muu tarkkailualue maaliskuu -5-13 -1-1 elokuu -2-16 -3-6 1) varmennetut entiset fekaaliset streptokokit Talvella fekaalisten koliformisten bakteerien määrä oli koholla Ykspuun ja Akonniemen havaintopaikoilla. Tilanne oli tasaantunut seuraavilla havaintoasemilla, mutta koliformisia bakteereja havaittiin kuitenkin Vuoriselällä saakka. Varmennettuja enterokokkeja havaittiin Huruslahdessa sekä Siitinselän alueella, mutta vain pieniä määriä. Kesällä hygieeninen tilanne osoittautui paremmaksi kuin talvella. Eniten fekaaleja koliformisia bakteereja esiintyi Akonniemen havaintopaikalla sekä Voimakanavan ja Pirtinvirran alueella. Enterokokkien määrät olivat alhaiset ja niitäkin havaittiin Pirtinvirrassa.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 23 6. LAAJA BIOLOGINEN TARKKAILUTUTKIMUS KESÄLLÄ 26 6.1 Klorofylli-a (levämäärä) Klorofyllli-a:n avulla mitataan kasviplanktonin määrä, jota käytetään rehevyysluokituksen pohjana. Järvinäytteet otettiin kokoomanäytteinä syvyydestä -2 m. Viideltä havaintopaikalta suoritettiin tihennetty, kolme kertaa kasvukauden aikana, klorofyllin määrän tarkkailu. Elokuussa klorofyllipitoisuudet määritettiin kaikilta havaintopaikoilta. Vertailualue Kinkamo luokiteltiin a-klorofyllipitoisuuden perusteella lievästi reheväksi, Varkauden alueen kuormituksen lähivaikutusalue Vuoriselälle saakka reheväksi, alue Saviluodosta Peonselälle lievästi reheväksi, Huruslahden asemat 1 j 2 reheväksi ja Huruslahden pohjukka ylireheväksi (taulukko 11). Verrattuna aikaisempiin intensiivivuosiin keskimääräiset tulokset olivat hyvin samankaltaiset, joten levätuotanto on pysynyt tasoltaan samansuuruisena kahdeksan vuoden tarkastelujaksolla. Taulukko 11. Haukiveden a-klorofyllipitoisuudet vuonna 26 sekä vuosien 1998 ja 22 keskiarvot. Keskiarvot Asema Heinäkuu Elokuu Syyskuu 26 22 1998 Kinkamonselkä Ki 6,9 8,9 1 8,6 7,3 7,9 Voimakanava 12 Pirtinvirta 12 Siitinselkä Ykspuu 14 Siitinselkä Akonniemi 17 Siitinselkä 134 28 19 11 19 19 1 Tahkoselkä 23 13 Vuoriselkä 255 15 Saviluoto 34 11 8,6 9,7 9,8 16 1 Kuokanselkä 256 7,2 Äimisvesi 45 4,6 Heposelkä 35 13 8,2 6, 9,1 7,2 6,5 Peonselkä 235 5,9 Huruslahti 1 13 13 15 14 15 8,8 Huruslahti 2 12 Huruslahti 3 59

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 24 Klorofyllipitoisuuksien pitkäaikaiskehityksessä on havaittavissa vuosien 1998 ja 1999 kohonneet pitoisuudet (kuva 11), mihin on ollut syynä hajakuormituksen kasvu. Myös vuoden 24 sateinen vuosi lisäsi levätuotantoa joko samana vuonna tai seuraavana vuonna 25. Vuonna 26 tilanne oli klorofyllin kuten muidenkin ainepitoisuuksien suhteen tasaantumassa. µg/l Unnukka Kinkamonselkä Klorof.-a (x) 13 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 µg/l Haukivesi Siitinselkä 134 Klorof.-a (x) 28 26 24 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 µg/l Haukivesi Saviluoto 34 Klorof.-a (x) 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 µg/l Haukivesi Heposelkä 35 Klorof.-a (x) 15 14 13 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 11. Haukiveden neljän havaintoaseman a-klorofyllipitoisuudet vuosina 1994-26. Havaintojen keskiarvo on esitetty mustalla ympyrällä ja havainnot avoimella ympyrällä. 6.2 Perifyton (päällyslevästö) Perifytontutkimus suoritettiin kaksi kertaa kesän aikana heinäkuussa ja elokuussa. Menetelmässä 4kpl rinnakkaisia polykarbonaattilevyjä inkuboitiin kolmen viikon ajan 1 m:n syvyydessä. Näytteistä määritettiin a-klorofyllin määrä mg/m 2. Perifytonin määrä oli suurin Siitinselällä ja aleni alaspäin edetessä Saviluodossa ja Heposelällä (taulukko 12). Huruslahdella perifytonin määrä oli keskimäärin samalla tasolla kuin Saviluodossa. Vertailualueella Kinkamossa klorofyllimäärä oli heinäkuussa alhainen ja samalla tasolla kuin Heposelällä. Elo-syyskuussa perifytonin

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 25 määrät olivat Huruslahtea lukuun ottamatta ja myös Kinkamossa kaksin-nelinkertaisia verrattuna edelliseen jaksoon. Kesä 26 oli erityisen lämmin, mikä suosi perifytonin kasvua ja siten määrät olivat huomattavasti korkeampia kuin vuonna 22, joka sekin oli keskimääräistä lämpimämpi. Havaintoasemista etenkin Siitinselän päällyslevästön määrä oli huomattavasti korkeampi kuin vertailuvuonna 22. Taulukko 12. Haukiveden perifytonin a-klorofyllin määrät mg/m 2 vuonna 26 sekä vuosien 1998 ja 22 keskiarvot. Kinkamo Huruslahti 1 Siitinselkä 134 Saviluoto 34 Heposelkä 35 I / 1994 19,9 16,2 47,8 65,3 15,6 II / 1994 44,1 18,2 52,8 53,2 27,7 x 32, 17,2 5,3 59,3 21,7 I / 22 7,9 9,3 6,2 7,3 12,3 II / 22 4,7 2,6 4, 7,8 4,7 x 6,3 6, 5,1 7,5 8,5 I / 26 7,4 26,6 21,7 9,7 5,6 II / 26 26,8 22,7 41,8 38,4 18,8 x 17,1 24,7 31,8 24,1 12,2 6.3 Kasviplankton Kasviplanktonnäytteet otettiin elokuussa 26 kahdeksalta havaintoasemalta klorofyllinäytteiden yhteydessä. Näytteiden laskennasta vastasi Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Laskennan tulokset on esitetty havaintopaikoittain liitteessä 2. Kaikkien havaintopaikkojen kasviplanktonin kokonaisbiomassat olivat yli 1 mg/l eli vesi oli pääosin lievästi rehevää (taulukko 13). Tahkosalmen alueella vesi luokittui reheväksi (2,61 mg/l), jossa biomassaa lisäsi limalevä (Gonyostomum semen). Myös Siitinselän kasviplanktonin biomassa oli korkea. Sinilevien määrä oli korkeimmillaan Kinkamossa, jossa sinilevien osuus oli noin viidennes kokonaisbiomassasta. Sinilevien taksoneista Kinkamolla esiintyi runsaimmin Microcystis Wesenbergii sekä Anabaena suvun sinilevät. Vuoriselällä selvänä valtaryhmänä olivat myös Anabaena suvun sinilevät ja Huruslahdella Woronichinia ja Planktothrix suvun levät. Anabaenasuvun levät ovat yleisimpiä sisävesien sinileviä ja muodostavat pääosan havaituista massaesiintymistä. Microcystis suvun levät suosivat reheviä vesiä ja levien massaesiintymät ovat usein haitallisempia kuin Anabaena suvulla, mutta leväkukintoja on vain pieni osa kaikista. Molempiin sukuihin kuuluu sekä maksa- että hermotoksisia lajeja. Havaituista valtaryhmistä Anabaena-suvun levät kykenevät typensidontaan ja hyötyvät veden alhaisesta typpipitoisuudesta.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 26 Leväryhmien suhteellinen koostumus oli tasapainoinen. Kinkamon alueella kokonaisbiomassa oli kohonnut verrattuna aikaisempiin tarkkailuihin. Limalevien biomassat olivat Siitinselkää ja Huruslahtea lukuun ottamatta alhaisia, mutta limalevää esiintyi jo viidellä havaintoasemalla. Uusia alueita olivat Siitinselkä ja Kuokanselkä aikaisempien Huruslahden, Tahkosalmen ja Vuoriselän lisäksi. Taulukko 13. Haukiveden kasviplanktonin biomassat (µg/l) leväryhmittäin elokuussa 26 sekä kokonaisbiomassat (mg/l) vuosina 26, 22 ja 1998. Asema Sinilevät Nielulevät Panssarilevät Kultalevät Piilevät Viherlevät Limalevä Kokonaisbiomassa 26 22 1998 µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Kinkamonselkä Ki 322 258 139 174 515 62 -- 1,55,91 1,2 Huruslahti 1 133 323 55 315 64 1 28 1,78 2,12,66 Siitinselkä, Murkinasaari 53 78 23 67 844 95 55 2,38 Tahkosalmi 89 178 38 475 974 242 215 2,61 3,39 1,85 Vuoriselkä 255 174 258 137 35 663 47 28 1,45 Kuokanselkä 37 285 37 177 336 79 28 1,3 Heposelkä 18 192 3 5 557 43 -- 1,28 2,42 2,84 6.4 Eläinplankton Eläinplanktonnäytteitä otettiin neljältä asemalta heinä- elo- ja syyskuussa vesisyvyyksiltä -1 m ja 1-2 m. Eläinplanktontutkimuksesta on laadittu erillinen raportti (liite 3). Haukiveden eläinplanktonin hiilibiomassa oli korkein rehevimmillä alueilla Siitinselällä ja Saviluodossa ja alin Heposelällä. Asemien väliset erot olivat samankaltaiset kuin vuonna 22 havaittiin. Tulokset olivat vertailukelpoisia myös muihin Haukiveden eläinplanktontutkimusten tuloksiin. Ravintoverkon ja veden laadun kannalta eläinplanktonin lajistosuhteissa oli myönteistä kookkaiden vesikirppuyksilöiden sekä taksonien suuri määrä. Tämän perusteella ravintoverkon koostumus olisi tasapainossa ja planktonia syövien kalojen määrä ei olisi ylisuuri.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 27 6.5 Pohjaeläimet Haukiveden pohjaeläintarkkailua suoritetaan Kinkamonselältä Heposelälle saakka linjamenetelmällä käsittäen kahdeksan havaintoaluetta, joissa on yhteensä 2 näyteasemaa. Pohjaeläintarkkailusta on laadittu erillinen raportti (liite 4). Syvänteet luokiteltiin pohjaeläimistön perusteella yleensä lievästi reheviksi, kuten niukkaravinteisin Heposelän alue sekä ja Varkauden yläpuolinen Kinkamo. Suurimmat pohjaeläinten tiheydet ja biomassat havaittiin Siitinselän ja Tahkosalmen havaintoalueilla ilmentäen alueiden rehevyyttä. Näillä havaintopaikoilla biomassa koostui pääosin sulkasääskistä, minkä perusteella syvänteiden happitilanne on myös heikko. Vuoriselän ja Kuokanselän alueet olivat reheviä, mutta happiolosuhteiltaan hyvässä kunnossa. Pääreitiltä hieman sivussa sijaitsevan Kostonselän alue oli karu, mutta happiolosuhteet olivat kuitenkin huonot. Vuodesta 1994 suoritettujen pohjaeläintarkkailujen perusteella huonokuntoisimpien pohjien tila on kohentumassa Kuokanselän ja Vuoriselän alueilla. Toisaalta hyväkuntoisimpien Kinkamon ja Heposelän pohjien tila on muuttumassa rehevöitymisen lisääntyessä sekä happiolojen heikentyessä. Varkauden yläpuolisen Kinkamonselän pohjien tila on edelleen selvästi alapuolisia pohjia parempi, mutta tila on kuitenkin heikentynyt kaikissa syvyyksissä. Huruslahden, Siitinselän ja Tahkosalmen pohjat ovat pysyneet hyvin rehevinä ja Siitinselän ja Tahkosalmen syvänteiden ongelmana on huono happitilanne. Huruslahden pohjan happiolosuhteet ovat sen sijaan kohentuneet. Kostonselän syvänne on myös säilynyt huonokuntoisena. Vuoriselällä Varkauden vaikutus alkaa heikentyä ja pohjien tila on kohentunut. Kuokanselän tila on ollut melko vakaa. Heposelän pohjien tila on ollut syvännettä lukuun ottamatta vakaa. Syvänteen tila on heikentynyt lievästi reheväksi ja happitilanne on ainakin ajoittain heikentynyt. Heposelän pohjat ovat kuitenkin tarkkailualueen hyväkuntoisimmat. 6.6 Bruttosedimentaatio Haukiveden bruttosedimentaatiota havainnoidaan viidellä syvännehavaintopaikalla Kinkamolta Heposelälle saakka. Keräysjaksoja oli kesän 26 aikana kolme, joiden pituudet olivat 29-36 vrk. Keräimet oli asennettu 2 m pohjan yläpuolelle. Huruslahdella bruttosedimentaationopeus oli huomattavan korkea (taulukko 14, liite 5), mihin on tulosten perusteella vaikuttanut sekä resuspensio eli pohjasedimentin sekoittuminen vesipatsaaseen että myös korkea planktontuotanto.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 28 Taulukko 14. Laskeutuvan aineksen keskimääräinen kuiva-aineen määrä sekä laatu Haukivedellä syksyllä 26, yksityiskohtaisemmat tulokset on esitetty liitteessä 5). Havainto- Kuiva- Epäorg. Org. BOD 7 Kok.N Kok.P Kok.Fe C/N Fe/P paikka aine aines aines g/m 2 d % % go 2 /kg ka. g/kg ka. g/kg ka. g/kg ka. Kinkamo 2,7 73,9 24,4 56,8 15,9 3, 8,4 7,7 26,6 Huruslahti 1 69,6 79,3 2,7 24,3 5,9 1,7 4,2 17,7 23,1 Siitinselkä 134 13,1 84,2 15,8 23,9 6,4 1,5 5,8 12,3 33,4 Saviluoto 34 1,3 1,, 26,7 6,5 2, 48,, 24, Heposelkä 35 2, 74,1 25,9 21, 9,3 1,5 38,9 14, 25,9 Muilla havaintopaikoilla bruttosedimentaation määrät alenivat Siitinselältä kohti Heposelkää. Määrät olivat suhteellisen alhaisia, ja laskeutuva eines koostui pääosin järvessä tuotetusta planktonbiomassasta. Kinkamon vertailuhavaintopaikalla laskeutuvan aineksen määrä oli hieman korkeampi kuin Heposelällä, mutta aineksen C/N-suhteen perusteella Kinkamonselän laskeutuva aines koostui tuoreesta levämassasta. Aineksen Fe/P-suhteet olivat korkeita ja niiden perusteella aineksen fosforinpidättymiskyky oli hyvä huolimatta siitä että fosforipitoisuuden ja orgaanisen aineksen pitoisuudella havaittiin olevan riippuvuutta. Orgaanisen aineksen laskeutuvan aineksen määrä lisäsi siten fosforin määrää, mutta aineksessa oli kuitenkin riittävästi fosforin sitoutumispaikkoja suuren rautapitoisuuden seurauksena. Verrattuna edellisiin fosforin bruttosedimentaatiohavaintoihin tulokset olivat hyvin samankaltaiset kuin aiemmin (kuva 12) osoittaen alueen sedimentaatio-olosuhteiden olevan vakaita. Saviluodon korkea sedimentaation määrä on epävarma, koska havaintojaksoja on vain yksi. Lisäksi mittaustarkkuudesta johtuen aineksen hehkutusjäännöstä ei pystytty toteamaan ja siten tulostaulukossa orgaanisen aineksen pitoisuus on ilmoitettu olevan %. Tilanne ei todellisuudessa ole näin, sillä muilla parametreilla mitattuna laskeutuvan aineksen laatu vastasi Siitinselän ainesta ja biologinen hapenkulutus oli jopa hieman korkeampi kuin Siitinselällä.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 29 Fosforin bruttosedimentaatio vuosina 1994-26 14 12 Laskeuma mgp/m2d 1 8 6 4 1994 1998 22 26 2 Kinkamonselkä Huruslahti 1 Siitinselkä Saviluoto 34 Heposelkä 35 Havaintopaikat Kuva 12. Keskimääräinen fosforin bruttosedimentaatio Haukivedellä vuosina 1994, 1998, 22 sekä 26. 6.7 Sedimentti Haukiveden pintasedimentin tilaa arvioitiin samoilta havaintopaikoilta kuin pohjaeläimetkin (ei Kostonselkä) Kinkamolta Heposelälle saakka. Näytteenotto suoritettiin lokakuussa täyskierron aikaan linjamenetelmällä. Näytteenottopaikkojen syvyydet olivat 1 m, 2 m sekä syvänne. Haukiveden kaikilla havaintopaikoilla pintasedimentin kuiva-ainepitoisuudet olivat matalia, orgaanisen aineksen sekä typen pitoisuudet (hehkutushäviö) suhteellisen korkeita (taulukko 15, liite 6). Orgaanisen aineksen sekä sedimentin hapen kulutuksen taso ilmensi rehevyyttä. Huruslahden sedimentin orgaanisen aineksen pitoisuus sekä biologinen hapenkulutus olivat muita havaintopaikkoja korkeampia. Lisäksi Huruslahden 1 m:n syvyysvyöhykkeen pintasedimentti oli huomattavasti löyhempää ja orgaanisempaa kuin varsinaisen syvänteen, mikä on ristiriidassa korkeiden sedimentaationopeuksien ja mahdollisen resuspension kanssa. Siitinselän ja Tahkosalmen alueilla sedimentin kuiva-aine- sekä ravinnepitoisuudet olivat muita alueita alempia virtausolosuhteiden vaikutuksesta, mutta niissäkin syvänteen sedimentaatio-olosuhteet olivat rauhallisemmat kuin matalamman veden alueilla. Fosforipitoisuudet olivat Kinkamolla, Huruslahdessa, Kuokanselällä sekä heposelällä koholla korkean orgaanisen aineen määrän seurauksena.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 3 Taulukko 15. Pintasedimentin laatu Haukivedellä syksyllä 26, hiilipitoisuus on laskettu C = hehkutushäviö / 2, analyysitulokset on esitetty liitteessä 6. Asema Syvyys Kuiva-aine Hehkutus- Hehkutus- BOD 7 Kok.N Kok.P C/N jäännös häviö m % % % go 2 /kg ka. g/kg ka. g/kg ka. Kinkamonselkä Ki 1 4,3 78,1 21,9 12, 9,4 2,6 11,7 2 3,4 75,5 24,5 17, 9,7 4,7 12,6 36 1, 77, 23, 36, 11, 3,2 1,5 Huruslahti 1 1 6,1 72,8 27,2 44, 7,1 2,8 19,2 2 9,8 74,5 25,5 2, 4, 1,2 31,9 26 9,5 77,9 22,1 15, 4,5 1,4 24,5 Siitinselkä, Murkinasaari 1 8,4 8, 2, 6,8 6,2 1,5 16,2 15 9,5 81,1 18,9 5,8 5,6 1,4 16,9 Tahkosalmi 1 9,1 83,6 16,4 5,6 4,9 1,7 16,7 19 1, 83, 17, 5, 5,9 1,6 14,4 Vuoriselkä 255 1 8, 81,5 18,5 7, 6,3 2, 14,7 14,5 8,3 8,9 19,1 4,9 6,3 1,9 15,1 Kuokanselkä 1 5,7 79,7 2,3 1, 7,3 3,1 13,9 2 5,4 82,3 17,7 9,3 6,7 2,4 13,2 28 4,5 81,2 18,8 1, 7, 2,3 13,4 Heposelkä 1 5,8 78,3 21,7 6,9 6,8 2,4 15,9 2 4,5 79, 21, 9,4 7,3 3,2 14,4 41 3,6 74, 26, 17, 9,9 3,8 13,1 Sedimentin hapenkulutus on kuormittajien lähivaikutusalueen syvänteissä alentunut ilmentäen syvänteiden tilan paranemista (kuva 13). Myös Huruslahden sedimentin hapenkulutus on puoliintunut vuosien 22 ja 26 tarkkailutulosten perusteella. Kinkamon syvänteessä hapenkulutus oli vuonna 26 korkeampi kuin aikaisempina tarkkailukertoina. Sedimentin hapenkulutus 4 35 3 BOD7mgO2/g.ka 25 2 15 1 1994 1998 22 26 5 Kinkamo Huruslahti Siitinselkä Tahkosalmi Vuoriselkä Kuokans. Heposelkä Kuva 13. Pintasedimentin hapenkulutus Haukivedellä vuosina 1994, 1998, 22 sekä 26.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 31 Pintasedimentin laatu vastasi laskeutuvan aineksen laatua, siten että sedimentti oli hajonneempaa kuin laskeutuva aines. Lisäksi Huruslahtea lukuun ottamatta syvänteiden sedimentaatio-olosuhteet olivat häiriintymättömät. Sedimentaatioolosuhteissa ei siten ollut havaittavissa sellaisia voimakkaasti sedimentin laatuun vaikuttavia tekijöitä, jotka eivät ole arvioitavissa (virtaukset, tuuli, ulkopuolinen kiintoainekuormitus, makrofyyttien vaikutus, voimakas resuspensio). Tämän perusteella sedimentti- ja sedimentaatiotulokset ovat luotettavuutensa perusteella hyödynnettävissä Haukiveden mahdollisissa kokonaistilan arvioinneissa. 7. VEDEN LAADUN KEHITYS Vuonna 26 kokonaisfosforipitoisuudet olivat Kinkamonselän vertailualueella sekä Siitinselällä (134) selvästi korkeampia kuin keskimäärin jaksolla 1995-25 (kuva 14). Alemmilla havaintopaikoilla erot olivat pienemmät, mutta Vuoriselkää lukuun ottamatta säännönmukaiset. Myös kokonaistyppipitoisuudet olivat keskimääräistä korkeampia ja kuten fosforinkin osalta erot olivat suurimmat Kinkamonselällä ja Siitinselällä (134). kok.n 26 Kok.N 1995-25 kok.p 26 kok.p 1995-25 Kok.N µg/l 8 7 6 5 4 3 2 1 Kinkamonselkä Siitinselkä Vuoriselkä Saviluoto Kuokanselkä Heposelkä Peonselkä 3 25 2 15 1 5 Kok.P µg/l Kuva 14. Haukiveden keskimääräiset kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet vuonna 26 sekä vertailujaksolla 1995-25 syvyydellä 1 m. Talviaikaisten alusveden happipitoisuuksien perusteella havaitaan Kinkamonselän pienikokoisen syvänteen olevan säännöllisesti happiongelmainen, sillä happea on lähes aina alle 2 mgo 2 /l (kuva 15). Lisäksi syvänne on ajoittain voimakkaasti sisäkuormitteinen. Siitinselän syvänteen alusveden talviaikainen veden laatu vaihtelee alusveden happitilanteen ja sen aiheuttaman sisäkuormituksen mukaan. Siitinselällä lähes joka toinen talvi on ollut heikkohappinen ja voimakkaasti sisäkuormitteinen. Tarkkailuvuosina 24 ja 25 tilanne on ollut hyvä ja vuonna 26 tyydyttävä.