Porin kaupungin henkilöstölehti 4 2011

Porin kaupungin henkilöstölehti 4 2011 Kuvataidekoulu 20 vuotta Työn ääniä Juuret Porissa Porin lasten ja nuorten kuvataidekoulun värikäs vuosi huipentuu juhlanäyttelyyn. Porin lukioissa saa viihtyä, innostua ja erikoistua. Tarjolla karhubongausta, korukauppaa ja aitajuoksua. Hypnoottisen hyvä Oili Suominen, Günter Grassin luottokääntäjä. s. 9 s. 10-11 s. 16

2 Pääkirjoitus Entä jos se menisikin näin Ensin vähän lähtökohtia: olen uusi työssäni Porin kaupungin tiedottajana. Näin ollen en ole vielä kyynistynyt. Olen idealisti ja ehkä vähän naiivi ja koska olen työssäni uusi, aion vähän haaveilla. Vaikkei sitä ääneen aina ja kaikissa tilanteissa kannatakaan sanoa, olen porilainen ja ylpeä siitä, ja sen lisäksi että saan nyt palvella tätä mahtavaa kaupunkia, maksetaan siitä minulle nyt myös palkkaa. No, mitä virkaa sellaisella tiedottajalla sitten on? Mitä se sellainen tiedottaja oikein tiedottaa? Tätä minulta on kysytty usein viime viikkojen aikana. On kovin tylsää vastata totuudenmukaisesti, että kuntien sisäinen ja ulkoinen viestintä ovat käsitteitä, joiden merkitys on viime vuonna korostunut merkittävästi, ja jotka tulevat tulevaisuudessa korostumaan entisestään. Maailma muuttuu, mediakenttä, kunnat ja sen mukana tiedottaminen muuttuvat. Sähköisessä nykymaailmassa odotukset viestintää kohtaan ovat täysin erilaiset kuin maailmassa 30 vuotta sitten. Kaikessa yksinkertaisuudessaan nykyään on oltava yhtenäinen kanava, jota pitkin eri tahot saavat viestinsä perille. Tänä päivänä eivät minkään kunnan tai valtion virkamiehet voi enää työntää päätään pensaaseen, kun jotain epämukavaa (tai miksei mukavaakin) tapahtuu. Tiedotusvälineiden vahtikoirat ovat valppaina eivätkä katso asioita läpi sormien, jolloin läpinäkyvyys kaikessa kunnan toiminnassa korostuu. Ajatelkaa, jos mitään ei koskaan tapahtuisi? Pohjaton rahakirstu ja hyvätahtoinen konsensus takaisivat sen, että konflikteja ei olisi. Budjettikakusta ei tarvitsisi vääntää. Puolueiden matit ja maijat voisivat vain paiskata kättä ja hykerrellä saunakaljojensa äärellä. Mitä minä tekisin? No minähän vahvistaisin sitä Pori-brändiä. Tai oikeastaan minun ei tarvitsisi tehdä edes sitä brändi kun tuossa maailmassa vahvistaisi itse itseään. Hykerrellen voisin vain keskittyä muovailemaan mielessäni tulevia otsikoita mediassa: Porin väkiluku huitelee jo 100 000 paikkeilla, Politiikan sopusointu houkuttelee lapsiperheitä Poriin magneetin tavoin, Porin lähiruokapäätös toimii esimerkkinä muille kunnille, Sektoriajattelu historiaan Porin päätöksenteossa. Kyllä näitä riittää. Onhan tuo viimeinen sektoriajattelu sananakin vähän vaikea ja pitkä. Roskiin vaan. Kaikki puhaltaisivat yhteen hiileen ja rahaa vipattaisiin mielellään vierei- selle hallintokunnalle, jos se kokisi sitä tarvitsevansa. Näin meillä. Todellisuus on tietysti vähän toisenlainen. Mielenkiintoisempi. Vähemmän utopistinen, mutta tietysti itselle työntäyteisempi. Ennen kun aloin kirjoittaa tätä, täytin päivääni suunnittelemalla riskienhallintaa viestinnän näkökulmasta. Viestintä on nimittäin aika olennaisessa roolissa, kun jotain yllättävää tapahtuu. Jos vaikka Poriin iskisi trombi taikka alkaisi tulvia. Noin esimerkiksi. Väitän tai ainakin toivon, että kun seuraavaksi tapahtuu jotain yllättävää ja normaalista poikkeavaa, saa siitä ennen lehtiä tiedon sosiaalisesta mediasta, kuten facebookista. Tiesithän muuten, että Porin kaupunkikin on siellä? Porin ikkunaa tykkäämällä saat etulinjassa tietää, pitääkö ennustukseni paikkansa. Teksti Anna Kyhä-Mantere Kuva Suvi Hurri Haarukoitavan herkullista Opiskelijat tekevät yliopiston. Se, millaisen yliopiston opiskelijat tekevät, lähtee kunkin yksilön ajatuksista ja asenteista. Jos ajatellaan kurjuutta ja nopeaa kotiinpääsyä, ei yliopisto liene kovin riemukas ympäristö. Jos ajatellaan luentojen ajattelulle päivittäin antamia haasteita, uusia kokemuksia ja näkökulmia, voi yliopisto olla jotain erinomaisen hohdokasta. Olen asustanut noin vuoden Porissa ja näkemykseni yliopistokeskuksestamme ja sen suojissa toimivien yksiköiden antamasta opetuksesta on muuttunut. Aluksi olin puhtaasti innoissani kaikesta uudesta, mitä saimme oppia. Nyttemmin tunnen olevani lähinnä etuoikeutetussa asemassa saadessani päivittäin uusia haasteita, kokemuksia ja näkökulmia. Samalla minua harmittaa, että moni opiskelija tuntuu tulevan luennoille vain miettien illan rientoja tai sitä, koska luennolta pääsisi kotiin. En sano, etteikö juhlimisella ja vapaa-ajallakin pitäisi olla paikkansa, mutta koen, että ne tuntuvat ottavan opiskelijoiden ajatuksissa sijaa myös luentojen aikana merkittävän paljon. Porin yliopistokeskus tarjoaa sanoinkuvaamattoman upeat puitteet, mutta kakku tai sen päällä kiiltävä kirsikka eivät siirry opiskelijoiden makupaloiksi kakkua tuijottamalla, tai etenkään kakun päällä veltosti makaillen. Tarvitsee itse ottaa haarukka käteen. Kakkupalankin eteen on tehtävä töitä, jotta siitä saa nautinnon. Muuten se on vain kakkupala. Tuskin missään muualla voisin olla osa monitieteellistä yhteisöä, joka kuitenkin on mittakaavaltaan sen verran pieni, että yksilönä ei tunne hukkuvansa paljouden mereen. Tuskin missään muualla minulla olisi vain hetken kävelymatka Suomen parhaille lenkkipoluille Kirjurinluotoon ja samanmoinen matka yliopisto-keskukselle. Ainejärjestömme aktiviteetteineen ja aktiiveineen tuovat mukaan vielä oman silauksensa. On minulle kunnia-asia saada olla mukana tässä aktiivienkin yhteisössä. Kirjoituksessani minua pyydettiin pohtimaan sitä, millaista on olla opiskelijana Porissa. Edeltävän johdannon jälkeen voin siihen vastata, että asia on sama kuin jos kysyttäisiin, millaista on elää. Se on aivan uskomattoman mahtavaa! Ja koska tiedän useamman vieroksuvan tätä vastaustani, kerrottakoon, että vahva osuus ajattelutapaan on asenteella. Asenteita muuten kaipaisi paljon muillakin alueilla kuin vain opiskelujen maailmassa. Asenteella sitä kakkua haarukoidaan ja Porin kakku ei ole vain päältä kaunis - se on myös sisältä täyteläinen. Jos vaan viitsit haarukoida. Teksti Jani Wahlman Kuva Joni Kantonen Jani Wahlman on Porin ylioppilaslehden Pointin päätoimittaja ja Porin ylioppilasyhdistys Pointerin viestintävastaava. Hän opiskelee Luovan talouden ja johtamisen maisteriohjelmassa Porin yliopistokeskuksessa.

4 2011 3 Henkilöstöasioita Sopimusten TOP 5 - palkat, palkat, työaika, vuosiloma ja etuudet Henkilöstöpalveluilla on monta roolia. Meille voi soittaa tai lähettää sähköpostia ja kysyä neuvoja sekä ohjeita sopimusten soveltamisesta tai ylipäänsä henkilöstötyöhön liittyvistä asioista. Henkilöstöpalvelut valvoo sopimusten noudattamista, neuvottelee ja sopii asioista henkilöstöjärjestöjen kanssa. Me myös neuvomme ja opastamme ensisijassa esimiehiä ja johtoa näiden esimiestehtävissä. Saamme yhteydenottoja myös yksittäisiltä henkilöiltä. Kaikista niistä sopimusasioista, joista meiltä kysytään, on yksi aihepiiri ylitse muiden: palkkoihin liittyvät kysymykset. Toki kysymykset linkittyvät myös työaikaan ja vuosilomiin. palkkauksemme perusteet, mekanismin, jonka puitteissa palkoista määrätään ja päätetään. Työntekijöillä on tietenkin itsellään velvollisuus selvittää oman palkkauksensa perusteet. Esimiehillä on luonnollisesti vastuu paitsi kysyttäessä, mutta erityisesti muutostilanteissa kertoa mahdolliset palkkavaikutukset. sopimuksessa (LS) tai muusikoiden sopimuksessa (MU). Uutta henkilöä rekrytoitaessa päätetään ensin, mitä sopimusta henkilöön noudatetaan. Usein tilanne on päivänselvä, mutta on myös rajatapauksia. Viime kädessä henkilöstöjaosto palkasta päättäessään päättää myös sopimuksesta, hin- Kaikissa muissa sopimuksissa, paitsi TTES:ssa, palkan rakenne on sama: tärkein palkan osa on tehtävän vaativuuden mukaan maksettava tehtäväkohtainen palkka. Tehtävien vaativuus arvioidaan henkilöstöjärjestöjen kanssa sovittujen järjestelmien mukaisesti. Eri sopimuksissa on lisäksi muita palkan osia, joita henkilöille maksetaan tehtävän mukaisesti. Työnantaja soveltaa järjestelmiä. Työnantajalla on myös sopimusten ensisijainen tulkintaoikeus. Työnantajan velvollisuus on huolehtia siitä, että järjestelmät ovat syrjimättömiä ja palkkaus on oikeudenmukaista. mat voivat saada aikaisemmasta työhistoriasta ja kokemuksesta riippuen hakemuksesta, sairaanhoitaja henkilökohtaista vuosisidonnaista lisää 5 tai 10 % ja insinööri ammattialalisää 5 tai 9 %. Edelleen insinööri saa heti aloittaessaan myös henkilökohtaista lisää toisin kuin sairaanhoitaja. Sopimukset ovat erilaisia ja tuottavat palkkaa eri tavalla erilaisissa töissä. Kuka saa päättää? Eri toimielinten ja yksittäisten viranhaltijoiden päätösvaltaa on määritelty johtosäännöissä ja toimintasäännöissä. Kokonaan omia aihealueitaan henkilöstöpalveluiden tehtäväkentässä ovat työsuojelu- ja työhyvinvointikysymykset, koulutus- ja kehittämisasiat, eläkeasiat sekä rekrytointiin liittyvät asiat. Kaikilla näillä tehtäväalueilla on oma TOP 5 -listansa. Palkkatietämys Meitä kaikkia kiinnostaa tietysti palkka. Palkkatietämys on sana, joka kuvaa sitä, että tunnemme KVTES, TS, TTES, OVTES, LS, MU Palkkausjärjestelmästä on määräykset virka- ja työehtosopimuksessa, yleisessä sopimuksessa (KVTES), teknisen henkilöstön sopimuksessa (TS), tuntipalkkaisen henkilöstön sopimuksessa, (TTES) opetushenkilöstön sopimuksessa (OVTES), lääkäreiden noittelukohdasta ja tehtäväkohtaisesta palkasta sekä mahdollisista muista palkan osista. Palkkaus määritellään sovitun järjestelmän mukaisesti. Valtaosassa uusista rekrytoinneista palkka on tiedossa, koska tehtäviä on hoidettu aikaisemminkin. Suuria tällaisia ryhmiä ovat opettajat ja hoitoalan työntekijät. Miten sairaanhoitajan tai insinöörin palkka määritellään? Sairaanhoitajaan sovelletaan KVTES:a ja hoitoalan hinnoittelukohtaa. Insinööri kuuluu puolestaan teknisten sopimuksen piiriin. Molempien hinnoittelukohta/palkkaryhmä sekä palkka ovat tiedossa jo tehtävän hakuvaiheessa, koska tehtäviä on hoidettu organisaatiossa aikaisemminkin. Valintapäätöksen jälkeen molem- Teksti Helena Metsälä Keskimääräinen kokonaisansio lisineen /kk /kk /kk Ammattimies 2 386 Palkanlaskija 2 307 Hammashoitaja 2 176 Palomies 2 845 Kanslisti 2 166 Palopäällikkö 4 398 Kaupunginjohtaja 8 630 Perhepäivähoitaja 1 902 Keittäjä 2 111 Perushoitaja 2 639 Kirjastonhoitaja 2 438 Peruskoulun lehtori 3 619 Kodinhoitaja 2 429 Peruskoulun luokanopettaja 3 257 Kunnaninsinööri 4 029 Rakennusmestari 3 171 Kunnanjohtaja 6 031 Sairaanhoitaja 2 950 Laitosapulainen 2 009 Siivooja 1 858 Lastentarhanopettaja 2 399 Sosiaalityöntekijä 2 972 Linja-autonkuljettaja 2 559 Talouspäällikkö 3 884 Lukion rehtori 5 485 Terveyskeskushammaslääkäri 5 730 Maatalouslomittaja 2 420 Terveyskeskuslääkäri 6 053 Osastonlääkäri 7 243 Työnjohtaja 2 737 Kunta keskimäärin 2 867 Lähde: www.kuntatyonantajat.fi

4 Henkilöstöasioita Työtapaturmien määrän kasvu tasaantumassa Vakuutusyhtiökäsittelyyn ilmoitettujen yli kolmen päivän poissaolon ja erilaisia tutkimus- ja hoitokustannuksia aiheuttaneiden tapaturmien määrä Porin kaupungilla kääntyi vuonna 2009 jyrkkään nousuun lisääntyen 89 tapaturmalla. Kehityksen myötä palattiin 1990-luvun loppupuolen tilanteeseen, jolloin tapaturman vuoksi oli joka päivä keskimäärin 14 työntekijää pois työstä. Viime vuonna kasvu näyttää tasaantuneen ja tapaturmien määrä lisääntyi vain 22 turmalla. Vakavilta vahingoilta on vältytty ja lisäys jakautuu tasaisesti sekä työolosuhteissa että työmatkalla sattuneiden tapaturmien kesken. Korvaus keskimäärin 1 200 euroa Porin kaupungin palveluksessa olevien yleisimmät tapaturman aiheuttaneet tekijät ovat kaatuminen, äkillinen fyysinen kuormittuminen ja itsensä kolhiminen. Loukkaantumiset kohdistuvat käsiin, jalkoihin ja selkään. Yleisemmin syntyviä vammoja ovat nyrjähdykset, tärähdykset ja ruhjeet tai haavat. Mahdollisen työperäisen sairauden toteamiseksi suoritettuja tutkimuksia tehtiin kymmenen, joista seitsemän liittyi sisäilmaongelmiin, kaksi mahdolliseen melualtistukseen ja yksi epäilyyn työperäisestä ihosairaudesta. Asiakasväkivaltatilanteita vakuutusyhtiölle ilmoitettiin yhdeksän. Niistä kuusi oli tapahtunut opetustyössä, kaksi hoitotyössä ja yksi ensihoidossa. Maksetut korvaukset tapaturmaa kohden olivat noin 1 200 euroa ja keskimääräiset korvauspäivät 10,8 päivää. Suurimmat yksittäisestä tapaturmasta aiheutuneet korvauspäivät olivat 323 korvauspäivää ja samasta tapaturmasta maksetut välittömät korvaukset 41 648 euroa. Tämä tapaturma sattui työolosuhteissa teknisellä sektorilla. Porin kaupungilla käytössä oleva lakisääteisen tapaturmavakuutuksen rajoitetun omavastuun hoitosopimus merkitsee, että suuria vahinkoja (miljoona euroa) lukuun ottamatta maksamme vakuutusyhtiölle takaisin sieltä saamamme korvaukset. Vuonna 2010 tapaturmavakuutuksen kokonaiskustannukset olivat 995 000 euroa. Jokainen meistä voi vaikuttaa Hallintokunnat osallistuvat tapaturmavakuutuksen kustannuksiin aiheuttamiensa todellisten kustannusten mukaisella maksuprosentilla. Jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa hallintokuntansa tapaturmakustannuksiin. 400 350 300 250 200 150 100 50 0 69 197 Vuosina 2005 2006 toteutettu työturvallisuuslain mukainen vaarojen tunnistaminen ja riskien suuruuden arviointi näkyi merkittävänä tapaturmien vähentymisenä. Uskon, että parhaillaan menossa oleva päivitystyö tuottaa saman tuloksen. Mitä useampi työntekijä voi olla mukana vaarojen tunnistamistyössä, sen suurempi vaikuttavuus saavutetaan. 46 226 Tapaturmat vuosina 2006-2010 56 197 71 81 271 283 2006 2007 2008 2009 2010 Porin kaupungin palveluksessa olleiden työtapaturmat vuosina 2006 2010. Turvallinen työympäristö tehdään yhdessä! Teksti ja kaavio Ulla Roininen Työmatkalla Työolosuhteissa Pääkirjasto sai selänpelastuskoneen Mikä on kymmenen metriä pitkä, monihaarainen ja nielee 1 400 kirjaa tunnissa? Tietysti pääkirjaston uusi palautusautomaatti. Automaatti otettiin käyttöön lokakuussa, ja asiakkaiden ensi kokemukset ovat olleet positiivisia. Moni yllättyy helppoudesta, sanovat, että on kuin pulloja palauttaisi, kirjastonhoitaja Arja Palonen kuvaa. Kone hotkaisee palautettavan materiaalin kirjoista levyihin. Se myös osaa lajitella materiaalin 24 eri kärryyn sen mukaan, mihin ne kirjastossa kuuluvat. Tätä ominaisuutta kirjaston etenkin lainauspisteessä vakituisesti työskentelevät kiittävät. Ennen meidän piti nostaa kirjapinot kärryihin itse. Hartiat ovat usein jumissa, käsissä on rasitusvammoja ja selässä iskiasvaivaa, 34 vuotta kirjastovirkailijan töitä tehnyt Erja Virta kuvaa. Muista päivittää ay-valtakirjasi Henkilöstöjärjestöjen kanssa on sovittu, että palkasta voidaan kuukausittain periä esitetyn valtakirjan mukaisesti ammattiyhdistyksen jäsenmaksu. Työntekijän on itse huolehdittava siitä, että hän toimittaa valtakirjan Kuntapalvelut Taloustuki Oy:öön. tö vaihtuu. Uusi valtakirja tulee toimittaa myös silloin, jos työsuhde kaupunkiin katkeaa puolta vuotta pidemmäksi ajaksi. Valtakirjan voi lähettää sisäisessä postissa. Valtakirjaan tulee merkitä tarralapulla, missä työyksikössä työskentelee. Jumppa vähenee kirjaston väeltä, vaan ei lopu. Kirjat täytyy vielä siirtää kärrystä hyllyyn, eikä siihen ole suunniteltu konetta. Uusi valtakirja tulee toimittaa tietysti silloin, jos esimerkiksi järjes- Teksti Taloustuki Kuntapalvelut Oy:n väki Vaikka palautusautomaatti on simppeli käyttää, on apu silti lähellä. Erja Virta neuvoo Marko ja Minea Hakalaa laitteen käytössä. Palautusautomaatin etuna on myös, että se vapauttaa henkilökunnan asiakaspalveluun. Sitä työtä riittää. Palautuspisteessä on totuttu opastamaan paitsi kirjallisuuskysymyksissä, myös eksyneitä oikeaan osoitteeseen. Meille on yritetty myös palauttaa lottoa ja maksaa sähkölaskua. Ihan näihin emme kuitenkaan pysty, Virta nauraa. Seuraavaksi kirjastossa odotetaan uusia lainausautomaatteja. Vanhat lainausautomaatit ovat tulleet tiensä päähän ja uudet odottavat asennusta. Teksti ja kuva Suvi Hurri KuntaToimisto uudistuu Asiahallintajärjestelmä KuntaToimiston versionvaihdon ja uusien toiminnallisuuksien käyttöönoton yhteydessä päivitetään myös asiakirjapohjat uusien standardien mukaisiksi. Muun muassa asiakirjojen asettelu ja fontit muuttuvat. Tämä koskee kaikkia KuntaToimiston osia diaarista arkistoon ja viranhaltijapäätöksiin. Näin kaupungin päätöksenteon asiakirjat ovat tyyliltään samanlaiset riippumatta hallintokunnasta. Teksti Kaija Laurila

4 2011 5 Etätyöllä joustoa eri elämäntilanteisiin Perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen tai työssä jaksaminen saattaa olla eri elämäntilanteissa työlästä. Toisaalta työn luonne voi vaatia täydellistä keskittymistä. Näissä tilanteissa etätyön tekeminen voi olla kokeilemisen arvoinen vaihtoehto. Etätyö on omiaan erilaisissa toimisto- ja asiantuntijatehtävissä, joissa pystyy hyödyntämään tietotekniikkaa. Porin kaupungilla etätyö on hyväksytty yhdeksi tavaksi tehdä työtä. Tällä hetkellä vain pieni osa kaupungin työntekijöistä tekee etätyötä. Etätyö soveltuu ammatteihin, joihin sisältyy töitä, jotka voi tehdä itsenäisesti. Etätyö ei ole aikaan tai paikkaan sidottua, mutta suurin osa työstä tehdään kotona. Työssä tarvittavat laitteet kustantaa työnantaja. Etätyötä tehdään yleensä 1-2 päivänä viikossa. Työntekijän ja työnantajan välinen luottamus on työn onnistumisen kivijalka. Työnantajan on voitava täysin luottaa siihen, että työntekijä tekee sen mistä ja miten on sovittu, täsmentää henkilöstöpäällikkö Helena Metsälä. Työpäivinä on mahdollisuus syventyä työhön ilman työpaikan häiriötekijöitä. Työnteko on etänä yleensä tehokkaampaa kuin työpaikalla. ennemminkin töitä liikaa kuin liian vähän taukojen pitäminen unohtuu ja päivä saattaa venyä. Väärinkäsitysten välttämiseksi etätyöntekijän toimenkuvasta ja tehtävistä on hyvä puhua avoimesti työpaikalla. On paikallaan kertoa myös, että etätyöntekijä on esimerkiksi tavoitettavissa toimistoaikana siinä missä muutkin, Metsälä toteaa. ETÄTYÖN PLUSSAT Etätyön riskit huomioon Lisääntynyt työrauha ja keskittyminen Etätyöhön ei pidä ryhtyä suin päin. Ensinnäkin on hyvä selvittää omat valmiutensa työhön ja siihen liittyvät riskit. Tavoitteellinen yksintyöskentely ei sovi kaikille. Etätyössä on joustoa, joka on pystyttävä myös hallitsemaan. Etätyöstä hyötyvät sekä työntekijä että työnantaja. ETÄTYÖN MIINUKSET Työajan venyminen Työntekijän motivaatio lisääntyy, koska hänellä on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä. Parhaassa tapauksessa etätyöstä hyötyy koko työyhteisö. Työntekijä jaksaa paremmin myös työyhteisössä, kun saa tehdä osan työajasta kotona, toteaa Metsälä. Teksti Tarja Tiilimäki Luottamus on A ja O Aloite etätyöhön tulee useimmiten työntekijältä, joka ottaa asian puheeksi esimiehensä kanssa. Etätyöstä tehdään kirjallinen sopimus, johon kirjataan muun muassa työn sisältö, kesto, aikataulu ja kustannukset. Yleensä liikaa kuin liian vähän Metsälän mukaan työpaikalla muut saattavat suhtautua etätyöntekoon epäillen, varsinkin jos ei oman työn kautta ole kokemuksia työskentelystä kotona. Kokemusten mukaan etätyöntekijä tekee Työajan joustavuus ja rytmittäminen omien tarpeiden mukaan Työtyytyväisyyden ja työtehon paraneminen Työn ja perhe-elämän joustavampi yhteensovittaminen Työn ja vapaa-ajan sekoittuminen Vaikeudet irrottautua työstä ja liiallinen kuormittuminen Yksinäisyys ja eristäytyminen työyhteisöstä Etätyösopimuslomake löytyy Patarummusta. Työtä kotona kaikessa rauhassa Porin kaupungin tietojärjestelmäpäällikkö Matti Valli teki muutaman vuoden säännöllistä etätyötä vuosituhannen vaihteessa. Aloite tuli häneltä itseltään. Nuorin lapsista meni päiväkotiin 1996, joten arjen pyörittämisen kannalta oli luontevaa, että tein pari päivää viikossa töitä kotona. Valitsin kotivuoroihin sellaisia töitä, jotka vaativat keskittymistä. Kokemuksensa perusteella Valli on sitä mieltä, että kotona työnteko on vähintäänkin yhtä tehokasta kuin työpaikalla, kunhan kotona käytettävä tekniikka vastaan työn vaatimuksia. Etätyön etuna Valli kokee sen, että työ on mahdollista toteuttaa omilla ehdoillaan ja omassa rytmissään, kaikessa rauhassa. Tietynlaisesta vapaudesta huolimatta, minulle oli tärkeää pitää kiinni työn normaalirytmistä. Tämä tarkoitti käytännössä esimerkiksi sitä, että Valli avasi tietokoneensa aamutuimaan ennen kahdeksaa ja sulki viimeistään viiden aikoihin. Vallille tulivat tutuiksi myös etätyön sudenkuopat. Uppouduin työhön usein liikaakin. Säntillisenä ihmisenä minulle tuli tunne, että minun pitää puskea töitä hullun lailla. Ajatuksena oli, ettei kukaan pääse sanomaan minun vain lorvivan kotona. Oivalsin kuitenkin ennen pitkää, että myös tauot pitää sisällyttää etätyöpäivään, hyvällä omallatunnolla. Valli ei keksi omalta kohdaltaan etätyöstä kovin paljon muita epämukavia puolia. Yksi varsin konkreettinen haitta kuitenkin löytyy. Jääkaappi oli turhankin lähellä, Valli virnistää. Etätyön lähtökohtana Valli pitää työtekijän ja työnantajan molemminpuolista luottamusta. Toisaalta kovin työyhteisösidonnaiselle ihmiselle etätyö ei välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto. Ymmärrän kyllä myös sitä näkökantaa, että raja kodin ja työpaikan välillä pitää olla selkeä. Joka tapauksessa etätyö vaatii ennen muuta itsekuria ja kykyä organisoida omaa tekemistään, täsmentää Valli. Teksti ja kuva Tarja Tiilimäki Tällä hetkellä tietojärjestelmäpäällikkö Matti Valli tekee etätyötä vain satunnaisesti, tilanteen mukaan.

6 Taloustuki Kuntapalvelut Oy Marjo Helin Taloushallinnon moniottelija tarttui Taloustuen ruoriin Taloustuki on vuonna 2006 perustettu talous- ja palkkahallinnon palveluita tarjoava yritys. Sen omistavat Eurajoen kunta, Laitilan kaupunki, Länsirannikon Koulutus Oy, Porin kaupunki, Pomarkun kunta, Rauman kaupunki, Satakunnan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ja Ulvilan kaupunki. Osakeyhtiön suurin omistaja on Pori, yli 60 %:n osuudellaan. Yritys toimii Teknologiakeskus Pripolissa Porin Vähäraumalla. Se työllistää yli 70 taloushallinnon ammattilaista: merkonomeja, yo-merkonomeja, tradenomeja ja muita pitkän linjan ammattilaisia. Taloustuki työllistää useita alan opiskelijoita ja tarjoaa myös opintoihin liittyviä työharjoittelupaikkoja. Taloustuen suurimmat asiakkaat ovat sen omistajat itse. Muita asiakkaita ovat konsernin tytäryhtiöt ja muut yritykset ja yhteisöt. Taloustuen liikevaihto on noin viisi miljoonaa euroa. Yrityksen kotipaikka on Rauma. Taloustuen palvelut kattavat koko taloushallinnon kentän. Tarjolla on muun muassa kirjanpito- ja palkanlaskentapalveluita, osto- ja myyntireskontrapalveluita sekä matkalaskujen hallinta- ja johdon raportointipalveluita. Jokaiselle Porin kaupungin työntekijälle Taloustuessa tehtävä työ konkretisoituu palkkalaskelmana. Yrityksen toiminta perustuu sähköiseen tiedonkäsittelyyn ja tie- donsiirtoon sekä sähköiseen raportointiin. Taloustuen toiminta-ajatuksena on tuottaa mahdollisimman laadukkaita palveluja, edullisesti. Tavoitteena ei ole sinänsä tuottaa voittoa, vaan omistajille hyöty tulee nimenomaan alempina hintoina. Teksti Tarja Tiilimäki Työmatkoihin Taloustuki Kuntapalvelut Oy:n toimitusjohtaja Marjo Helin käyttää pari tuntia päivässä. Säännöllinen työaika ja mahdollisuus lähteä kotoa ja palata sinne illalla on hänen mielestään lähes luksusta. Marjo Helin on ehtinyt työuransa aikana olla töissä sekä kunnalla että valtiolla. Vankkaa kokemusta löytyy myös yrityselämästä. Tämä parkanolaislähtöinen kauppatieteiden lisensiaatti ja hallintotieteiden maisteri sekä sivutoiminen maanviljelijä, hyödyntää nyt monipuolista osaamistaan Taloustuki Kuntapalvelut Oy:n toimitusjohtajana Porissa. Ennen valintaansa Taloustuen johtoon Helin toimi tamperelaisen Oy Audiapro Ab:n vero- ja yhtiöoikeuden konsulttina, toimialueena lähes koko Suomi. Helin on asunut vuosia Tampereella, mutta hänelle tärkeä kiintopiste sijaitsee myös Parkanossa, missä hän käy hoitamassa kotitilaansa. Sukkulointi Porin, Parkanon ja Tampereen välillä vähenee jatkossa, koska Helinillä on aikomus hankkia viikkoasunto Porista. Uusia näkökulmia Yritysmaailman lainalaisuuksien ja kunnallisen puolen toimintatapojen tuntemisesta on Helinin mielestä hänelle Taloustuen toimitusjohtajana pelkästään hyötyä. Kokemus auttaa näkemään asioita eri näkökulmista ja asettumaan myös asiakkaan asemaan. Helin ei ole toimitusjohtajana ihan kylmiltään. Yritysjohtamistaitoja hän kartutti käytännössä useita vuosia tilitoimistokonsernin toimitusjohtajana. Toimintakenttä Taloustuessa on toki erilainen. Esimerkiksi tilitoimistolla oli asiakkaita moninkertaisesti enemmän. Taloustuen omistaja-asiakkuustoimintatapa on myös muusta yritystoiminnasta poikkeava. Helinin työpäivä koostuu pitkälti asiakastapaamisista, palavereista ja yrityksen omien toimintatapojen kehittämisestä sekä tavanomaisista henkilöstöhallinnon tehtävistä. Hyvä yhteishenki Kolmen kuukauden kokemuksen perusteella Helinillä ei ole kuin hyvää sanottavaa Taloustuesta työpaikkana. Erityisesti hän kehuu työyhteisön yhteishenkeä. Hierarkia ja byrokratia on täällä karsittu minimiin. Täällä ei ole pomojen pomoja. Homma toimii sujuvasti tiimeittäin, joiden vetäjät raportoivat suoraan minulle. Kaikki meillä puhaltavat yhteen hiileen. Pitkään Tampereella vaikuttaneena ja sikäläiseen yrityskulttuuriin ja ihmisiin tutustuneena hän ei näe mitään eroja porilaisen tai tamperelaisen työyhteisön tai ihmistyypin välillä. Voi olla että pohjoissatakuntalaisena minulla on tähän asiaan tietynlainen kotikenttäetu. Joka tapauksessa lätkä tuntuu olevan molemmissa kaupungeissa maailman tärkein asia ja kaikki muu tulee sen jälkeen. Palvelu paremmaksi Helinin tavoitteena on kehittää Taloustuki Kuntapalvelut Oy:n palveluja entistä toimivimmiksi. Esimerkkinä Helin mainitsee Kuntavertikaali-toiminnanohjausjärjestelmän, joka on pienille ja keskisuurille kunnille tarkoitettu talouden ohjausväline. Järjestelmää kehittävät yhteistyössä Taloustuki, KuntaPro ja Seutukeskus Häme. Porin kaupunki siirtyy järjestelmän käyttäjäksi vuonna 2013. Porin kohdalla Kuntavertikaalin käyttöönotto tulee olemaan huomattava tietoinformatiivinen edistysaskel. Tulevaa tilannetta voisi verrata siihen, että kymmenen vuotta vanhan auton vaihtaisi uuteen, Marjo Helin toteaa. Teksti ja kuva Tarja Tiilimäki Työkaverit tutuiksi resiinarallissa Nokipannukahvit, resiinaralli ja hyvä porukka. Näistä aineksista on hyvä työhyvinvointipäivä tehty. Ojantien toimintakeskuksen, Sampolan päivätoimintojen, Monituotteen, Koivulan päivätoimintakeskuksen ja Ulvilan sekä Merikarvian työkeskusten väki tyhy-päivää viettämässä. Porin kaupungin järjestämä kehitysvammaisten päivätoiminta on viime vuosina laajentunut, eikä eri yksiköiden henkilökunta enää tunne toisiaan. Se olisi kuitenkin välttämätöntä yhteistyön onnistumiseksi. Niinpä päivätoiminta otti syksyllä järjestetyn tyhy-päivän ykköstavoitteeksi eri yksiköiden henkilökunnan tutustumisen toisiinsa. Mukaan haluttiin mahdollisimman iso porukka, ja mukana olikin 45 henkilöä kuudesta eri yksiköstä. Päivää päätettiin viettää liikunnan ja hyvän ruoan merkeissä. Aamulla matkattiin Pomarkkuun, jossa väkeä odotti rivi resiinoita pumpattavaksi vauhdilla kohti Noormarkkua. Ilma oli suosiollinen ja matka sujui mukavasti perheresiinalla porukalla ohjastaen tai yksittäisellä kulkupelillä rynnistäen, ohjaajat Eliisa Salminen ja Heljä Nevanpää Ojantien toimintakeskuksesta kertovat. Matkan varrella tyhyläiset pysähtyivät Karhuvaaran laavulle, jossa he hörppivät nokipannukahvit ja tutustuivat entisajan korsuun. Toinen taukopaikka oli puolimatkan krouvi, jossa nautittiin tarpeellis- ta polttoainetta eli grillimakkaraa loppumatkaa varten. Vielä ennen Noormarkkua piti kertaalleen pysähtyä kostuttamaan kurkkua lähdevedellä, jonka oli määrä nuorentaa uupuneiden matkalaisten kehoa. Yhteisen päivän kruunasi lopulta päivällinen Ahlströmin kerhohuoneen seisovassa pöydässä. Sen jälkeen oli hyvä lähteä virkistyneenä kotia kohti, Salminen toteaa. Resiinan pumppaamisen lomassa syntyi ajatuksia tyhy-päivän merkityksestä. Jotta jaksaisimme arjen aherrusta, tyhy-päivän kaltainen toiminta on välttämätöntä ja oiva voimaannuttamiskeino. Tämän päivän työelämä on hektistä ja jokainen tarvitsee valmiuksia muutoksiin sekä itsensä kehittämiseen, Nevanpää pohtii. Joka ikisen työyhteisön jäsenen henkilökohtaisella panoksella on merkitystä työyhteisölle. Mutta onko yksilön hyvinvointi ja työkyky jokaisen yksityisasia? Kyllä se on koko työyhteisön ja organisaation yhteinen tavoite. Kuitenkin jokainen yksilö on ensisijaisesti itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan, Eliisa Salminen sanoo. Teksti Suvi Hurri Kuva Heljä Nevanpää

4 2011 7 Uutta Poria rakentamassa Karjaranta on yksi Porin nopeimmin muuttuvia paikkoja. Lehmäntuoksu katosi, ja kerrostalot puskevat teollisuutta vauhdilla pois paraatipaikalta Kokemäenjoen rannasta. Luulen, että viiden vuoden päästä Karjarannantien varrella on jo enemmän asuintaloja, kaavoitusarkkitehti Daniel Nagy kaupunkisuunnittelusta arvelee. Nagy koordinoi Suomen osuutta SURE-projektista, jossa eurooppalaiset kaupungit ottavat toisistaan oppia kaupunginosien kehittämisessä. Porista mukana on Karjarannan alue. Karjarannassa oli vielä hetki sitten tyhjää liiketilaa. Irlantilaisittain tilanne ratkaistaisiin perustamalla pop up -shoppeja. Pop up -shopeissa uudet yritykset vuokraavat tyhjät liiketilat lyhyeksi ajaksi. Yrittäjät pääsevät testaamaan liikeideaansa käytännössä, ja tilan omistajat saavat vuokraa. Parasta olisi, jos asukkaat saisivat olla mukana valitsemassa yrittäjää, Nagy kertoo. Laitetaanko rata kannen alle? Joiltakin hankkeen kaupungeilta on vaikea ottaa oppia, koska niiden ongelmat ja kaupunkirakenne ovat meille vieraita. Unkarilaisen ystävyyskaupunkimme Egerin kohdealueella on pientaloalue, jossa romanien asumiskulttuuri aiheuttaa isoja ristiriitoja valtaväestön kanssa. Belgian alue taas on kannen päälle rakennettu kevyen liikenteen kaupunginosa, jonka alapuolella huristavat junat ja autot, Nagy kuvailee. Karjarannan haasteita ja haaveita ovat selvittäneet eri opinahjot. Esimerkiksi Turun yliopistossa maisematutkimusta opiskeleva Anu Tuovinen otti kandidaatintutkielmassaan selvää, miten tyytyväisiä Makasiinirannan kerrostalojen asukkaat ovat alueeseensa. Tutkielman mukaan moni oli hyvin tyytyväinen, mutta kritiikkiä tuli muun muassa parkkitilojen puutteesta, Karjarannantien vilkkaasta liikenteestä ja liian tiiviis- tä rakentamisesta. Seuraavaksi rakennettavista taloista tuleekin kerrosta korkeampia, jotta niiden väliin saadaan enemmän tilaa. Yksi Karjarannan alueen haasteista on, miten alueelle saadaan eri-ikäisiä asukkaita. Hintavissa omistusasunnoissa asuu ikääntyviä ja vuokrataloissa opiskelijoita. Lapsiperheitä ei juuri ole. Osin tilannetta auttaa, kun Veturitallin päiväkoti lähtee rakentumaan. Se on kyllä eri puolella junarataa kuin asutus, joten kevyen liikenteen poikittaisväylät radan yli olisivat tarpeen, Nagy arvelee. Kesäkuu tuo vieraita maailmalta Millaisia vaikutteita muut kaupungit ottavat Karjarannasta, jää nähtäväksi. Ensi kesänä hankkeen kansainvälinen delegaatio syynää alueen laidasta laitaan. Kylkiäisenä tulee taidetta. Galleria Elise on lähtenyt hankkeen kumppaniksi, ja sieltä tuli idea kutsua muista maista myös taiteilijoita. Näyttely on kesäkuussa samaan aikaan kuin kokouskin. SURE-hankkeen alueella on myös puistomaisia alueita. Yksi kaavoitusarkkitehti Daniel Nagyn lempipaikoista on hautausmaan vieressä Muistokadulla. Unkarilaissyntyinen Nagy on puurtanut Karjarannan kimpussa vuodesta 2009. Jos voisi, hän siirtäisi sinne yhden asian synnyinkaupungistaan Budapestistä. Toisin yhteisöllisyyttä eli isot sisäpihat. Muistan, miten lapsuudessani asuntojen ovet olivat auki pihalle ja yhdestä huoneesta kuului radion, toisesta ruoanlaiton ääniä. Talossa oli talonmies ja naapurilta saattoi lainata jauhoja, Nagy muistelee. Teksti ja kuva Suvi Hurri Länsirannikko odottaa turisteja Matkailijoita houkutellaan irti valtatie 8:n imusta tutustumaan Pohjanlahden matkailutien ihmeisiin. Ulkomaalaiselle Suomi on yhtä kuin Helsinki, Lappi tai Järvi- Suomi. Kotimainen matkailijakin muistaa länsirannikosta usein vain Pori Jazzin ja Yyterin sekä hetken mietittyään ehkä myös Kalajoen hiekat. Rannikon hienoudet aiotaan nostaa kaikkien tietoisuuteen. Pohjanlahden rantaa mukaileva, Turusta Tukholmaan kulkenut vanha maantie muutetaan viralliseksi matkailutieksi. Tie oli osin olemassa ja vilkkaassa käytössä jo keskiajalla. Täältä löytyy toistakymmentä valtakunnallisesti merkittävää kulttuurikohdetta kuten ruukkeja, kartanoita ja upeasti säilyneitä kylämiljöitä. Luonnosta kiinnostuneelle on jopa kaksi kansallispuistoa. Merivesikään ei ole kesäisin poissa käytöstä sinilevän takia kuten etelässä, hanketta vetävä professori Maunu Häyrynen Turun yliopistokeskuksen maisemantutkimuksen koulutusohjelmasta hehkuttaa. Pohjanlahden rantatie saa ensi kesään mennessä ruskeavalkoiset kyltit Turusta todennäköisesti Ouluun asti. Vielä tämän syksyn aikana avataan myös vuorovaikutteiset internetsivut, joilla on tietoa alueen palveluista, kulttuurinähtävyyksistä ja luontokohteista. Täysin vailla matkailukäyttöä tie ei toki nytkään ole. Motoristit ovat sen tiukkojen kurvien lumoissa, ja lintubongareille alueen kosteikot ovat keitaita. Gps kouraan ja maastoon Pohjanlahden matkailutien alla ei haluta mainostaa massaturismiin perustuvia peuhulandioita, vaan idea on yhdistää luonto- ja kulttuurimatkailua. Kulttuurin takia liikkeellä oleva voi haluta pistäytyä kansallispuistossa, jos hän pääsee sinne riittävän helposti, Häyrynen visioi. Matkailutiellä kävijöitä kannustetaan omatoimiseen liikkumiseen. Tien varrelle rakennetaan erilaisia silmukoita, joille voi poiketa pyöräilemään, patikoimaan tai vaikka melomaan. Porin pohjoispuolelle suunnitellaan kaupunkilaisten iloksi omaa silmukkaa. Lapset ja nuoret ovat erityisen haasteellinen kohderyhmä. Harva teini viihtyy, jos vanhemmat lukevat opastetauluja kiviröykkiön tai suonsilmän vieressä. Matkailutielle aiotaankin rakentaa geokätkö- Pohjanlahden rantatieltä on voinut poiketa vaikka viettämään Perinnepäiviä Eurajoen Välimaan torpalle. verkosto. Mopopojat saadaan innostumaan, kun heille lyödään käteen gps-laite, ja kehotetaan etsimään kätkö. Yksi matkailutien tulevaisuuden haasteista on saada alue eloon myös talvella. Harvassa ovat Kemin lumilinnan kaltaiset vetonaulat, jotka eivät liity lasketteluun. Tiellä on myös haasteita Matkailutien palvelut eivät ole nykyisin täysin trimmissä omatoimimatkailijoille. Jos joihinkin kyliin eksyy väärään aikaan, ei löydä edes avointa nakkikioskia, Häyrynen huokaa. Yksi hankkeen tavoitteista onkin uudistaa elinkeinorakennetta. Ihmelääke tie ei ole, mutta kuitenkin yksi mahdollisuus saada lisää matkailutuloja. Pohjanlahden matkailutie -hanke on kuntien, yliopistojen, yrittäjien ja eri yhteisöjen yhteistyöverkon ponnistus. Hanke päättyy reilun vuoden kuluttua, mutta matkailutien halutaan elävän ja kehittyvän edelleen. Niinpä Pohjanlahden matkailutiestä vastaa jatkossa Kasitie ry:n alle perustettava toimikunta. Jos haave viedään loppuun asti, ulottuvat ruskeavalkoiset kyltit joskus vielä Tukholmaan asti. Teksti Suvi Hurri Kuva Mikael Lähteenmäki Pohjanlahden Rantatien tuntumassa on kolme Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta: Rauman Lapin Kivikylässä sijaitseva Sammallahdenmäen pronssikautinen muinaisjäännösalue, Pohjoismaiden laajin yhtenäisenä säilynyt puukaupunkialue Vanha Rauma, Merenkurkun saaristo, joka yhdessä Ruotsin Höga Kustenin kanssa muodostaa geologisen kokonaisuuden, jossa maankohoaminen näkyy ainutlaatuisella tavalla.