35 LH Tuomo Tumppi Valokainen 36 Pieniä uutisia 37 Oppisopimuksella lähihoitajaksi

8 2009

super8 2009 3 Pääkirjoitus 4 Ajankohtaista 5 Puheenvuoro 6 Säästöjä lääkekustannuksissa 7 Koulutusta hoidon tarpeen arvioimiseksi 8 Elokuun lyhyet 9 Näin vastattiin! 9 Lehtikatsaus 10 Lääkehoito on osa ammattitaitoa 14 Nalle, maailman paras kaveri 16 Onnitonni-seikkailut Rovaniemeltä, Kuortaneelta ja Porvoosta 24 Vapaus houkuttelee vuokratyöhön 28 Aggressiivisuus ei katoa iän myötä 32 Anna-Liisa Enkovaara tuntee luontaistuotteet 33 Uusi sarja alkaa 34 Kaatumishoitajia tarvitaan 28 Lapsen aggresiivinen käytös jatkuu usein fyysisenä aggressiivisuutena aikuisiässä. 35 LH Tuomo Tumppi Valokainen 36 Pieniä uutisia 37 Oppisopimuksella lähihoitajaksi 16 Palvelutalo Näsmänkieppi 3:n henkilökunta otti mittaa kahdesta könkäästä! 38 Vanhustyön koulutusohjelma 40 Tuettu työ sopii Tero Kulmalalle 44 Metallimiehestä lähihoitajaksi 46 Lukijalta 47 Isossa-Britanniassa potilas voi valita 48 Ristiriidat puhuttivat pääluottamusmiehiä 50 Edunvalvontayksikkö tiedottaa 52 Superristikko 53 Lähihoitaja Kähönen 44 Jyri Turpeinen lähti kouluttautumaan Maija-vaimon kollegaksi. 54 Vuosien takaiset muistot nousevat esiin dementian alta. 53 Mitä mieltä vastaa kyselyyn! 54 Tunnemuisti kantaa elämyksiä 60 Jäsenrekisteri tiedottaa 61 Siskon pakina 62 Työttömyyskassan ajankohtaiset 63 P.S. 66 Kuulumisia 10 Lääkehoito sujuu kotihoidossa parhaiten, eniten petrattavaa on erikoissairaanhoidossa, SuPerin suunnittelija Sari Erkkilä sanoo. 2 super 8 2009

super 56. vuosikerta. Tilaushinta 48 /vuosi Aikakauslehtien Liiton jäsen Julkaisija Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Ratamestarinkatu 12 00520 Helsinki Fax (09) 2727 9120 Villiä elämää leena lindroos Päätoimittaja Leena Lindroos (09) 2727 9174 Taittava toimittaja Jukka Järvelä (09) 2727 9176 Toimittajat Marjo Sajantola (09) 2727 9173 Sonja Kähkönen (09) 2727 9175 Vierailevat kirjoittajat Anna-Liisa Enkovaara, Päivi Hujakka, Elina Kujala, Heidi Laakkonen, Liisa Uusiniitty, Antti Vanas Kannen kuva Onnitonni-koskenlaskun kuvasi Jukka Järvelä Ulkoasu Timo Numminen Jukka Järvelä Painos 75 000 kpl Ilmoitukset Sonja Kähkönen (09) 2727 9175 Osoitteenmuutokset Jäsenet: jäsenrekisteri 09 2727 9140 Tilatut: toimitus (09) 2727 9298 Kirjapaino ISSN 0784 6975 SuPer ei vastaa tilaamatta lähetettyjen juttujen eikä kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. SuPer kokosi alkuvuoden aikana jäsenistönsä keskuudesta tiedot siitä, miten lääkehoitoa työpaikoilla toteutetaan. Pohjana kyselylle on kolme vuotta sitten käyttöön otettu sosiaali- ja terveysministeriön laatima lääkehoitoopas. Sen mukaan esimiehet ohjaavat ja valvovat lääkehoidon toteuttamista lääkehoitosuunnitelman mukaisesti. He myös päättävät eri henkilöstöryhmien työnjaosta ja yhteistyöstä siten, että jokaisen ammattiryhmän osaaminen hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla. Kyselyä edeltänyt tuntuma siitä, että oppaan suositukset eivät toteudu käytännössä niin hyvin kuin voisi olettaa, vahvistui vastauksissa. Vähäisintä lähi- ja perushoitajien osallistuminen lääkehoidon toteuttamiseen on erikoissairaanhoidossa ja parhaiten osaaminen on käytössä kotihoidossa. Suurimmat erot käytännöissä löytyvät perusterveydenhuollon ja hoivapalvelujen vastauksissa: monet saavat osallistua täysipainoisesti lääkehoitoon, mutta toisaalta ohjeistus on vaikuttanut myös niin, että oikeuksia on oppaan julkaisemisen jälkeen jopa kavennettu. Vapaissa vastauksissa avautuu käytännön lääkehoidon koko kirjo. Sijaispula esimerkiksi on joissain tapauksissa johtanut siihen, että myös täysin lääkehoitoon kouluttautumattomat osallistuvat lääkkeiden jakamiseen. Siinä missä toisaalla osaamisen näytöksi riittää se, että osaa käyttää dosettia, toisaalla pelkkä työnjohdon asenne estää koulutuksen kautta hankitun osaamisen käytön ja turhauttaa ammattitaitoiset tekijät. Kun tiedetään alati kasvavat, sekä sosiaali- ja terveydenhoidon laatuun että määrään kohdistuvat paineet, voisi olettaa, että luvat ja käytännön vastuut korreloisivat johdonmukaisesti jokaisella työpaikalla ja jokaisessa hoitoa toteuttavassa yksikössä. Täysin käsittämätöntähän on, että näin keskeinen ja tärkeä hoitotyön osa-alue elää omaa villiä elämäänsä ja turvallisen lääkehoidon ohjeita luetaan eri tavalla kuin ne kirjoitetaan. Onnistumisestakin on monia esimerkkejä, ja pitää uskoa, että hyvien käytäntöjen osuus vahvistuu. Se lähtee siitä, että itse uskomme itseemme, puolustamme osaamistamme ja pidämme ammattitaitomme ajan tasalla. Eikä kollegojen tukikaan ole pahitteeksi. 8 2009 super 3

vanhuksia uhkaa heitteillejättö suomessa Ajankohtaista Elokuu 5. 9.8. Lohjan Tenoripäivät 10. 16.8. Turun musiikkijuhlat 12.8. Kansainvälinen nuorison päivä 13. 30.8. Helsingin juhlaviikot SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki vaati kesäkuun puolivälissä välittömiä toimenpiteitä vanhustenhuollon tilan korjaamiseksi. Kentältä on tullut lukuisia viestejä vanhustenhuollon laadun heikkenemisestä. Hoitohenkilökunta on erittäin huolissaan vallitsevasta tilanteesta. Henkilökuntaa on liian vähän ja potilastyö kärsii pahasti. Hoitohenkilökunta on huolissaan henkilöstömitoitusten alasajosta. Mitoituksia tarkastellaan kunnissa uudelleen ja ne vedetään nyt monin paikoin alarajoille. Myös sijaisten palkkaamiskiellot ja lomautukset heikentävät hoidon laatua. Henkilökunta kokee työskentelevänsä viimeisillä voimillaan. On tullut hälyttäviä viestejä, ettei vanhuksia ehditä viedä joka viikko suihkuun. Tämä on jo alaarvoista hoitoa Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa. Työntekijät kantavat nyt erittäin suurta huolta hoidon tasosta, kun työnantaja tinkii härskisti laadusta. Kaikissa oloissa, myös taantuman aikana, kuntien on huolehdittava siitä että vanhustenhoito on inhimillisellä tasolla. Jos kunnat eivät pysty tätä tehtävää hoitamaan, on valtion viime kädessä huolehdittava siitä, että palvelut ovat asianmukaisella tasolla. Nykyisellä vanhustenhuollon tasolla vanhuksia uhkaa heitteillejättö, Palomäki varoittaa. 27. 28.8. Sihteeri ja Assistentti -päivät 2009, Helsingin Messukeskus 28. 30.8. Harrastajateatterikesä, Seinäjoki Syyskuu 2. 3.9. Hengityskuntoutuspäivät, Tampere-talo, Filha ry 3. 4.9. Täydennyskoulutus- ja virkistyspäivä Kuusamossa, Kuusamon SuPer 204 7. 8.9. Luottamusmiestutkinto, jatkokoulutus, Helsinki, SuPer ry 8.9. Kansainvälinen lukutaitopäivä 14. 18.9. Luottamusmiestutkinto, 1. opintojakso, Helsinki, SuPer ry 22. 23.9. Ammattiosastojen toimihenkilökurssi, Vantaa, SuPer ry SuPerin jäsenhankintakampanja tuotti erinomaista tulosta: SuPeriin liittyi tammi-huhtikuussa 3200 jäsentä, joista varsinaisia jäseniä on 1100 ja opiskelijajäseniä 2100. Kiitos jäsenhankkijoille, jotka ovat saaneet palkintonsa. Onnittelut uusille jäsenille: olette tehneet onnistunutta jäsenhankintaa Nyt on aika... erinomaisen valinnan, kun olette liittyneet SuPeriin, lähihoitajien erikoisliittoon. Kaikkien uusien jäsenten kesken arvotut matkalahjakortit osuivat arvonnassa seuraaville: Heidi Perttula Riihimäeltä, Pauliina Yrjönsalo Lohjalta ja Tiina Uusitalo Oulusta. 26. 27.9. PeSu nollaysi perustietoa SuPerista, Turku, Radisson SAS Marina 28. 30.9. Luottamusmiestutkinto, 3. opintojakso, Helsinki, SuPer ry 30.9. Ihanasti ikääntyen -iltapäivä, Oulu, SuPer ry tutkia SuPerin ammattiosastojen nettisivuja ja valita niistä paras. Äänestämällä 15.8. mennessä osoitteessa. www. superliitto.fi osallistut digikameran arvontaan. muistaa ilmoittautua perusterveydenhuollon täydennyskoulutuspäi- vään 16.10. Hämeenlinnassa. kerätä marjoja ja sieniä talven iloksi. ihailla neitoperhosen ja amiraalin kepeätä menoa. Päiväperhosten uusi sukupolvi on parhaimmillaan. nauttia elokuun kuutamoöistä. 4 super 8 2009

Luovu luovuuden hyväksi pääsihteeri markku silvennoinen Kaikki muuttuu, kaikki muuttuu, entiselleen ei mikään jää. Suunnilleen näin sanotaan eräässä iskelmässä. Näin mekin koemme omassa elämässämme, työelämässä ja ympäristössämme jatkuvia muutoksia. Vaikka sana muutos herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita, haluaisiko monikaan meistä oikeasti elää loppuelämäänsä juuri sellaisin ajatuksin, asentein, uskomuksin, kokemuksin, toiminnoin ja niissä oloissa, jotka meillä juuri tällä hetkellä ovat. Tällä en tarkoita tietenkään niitä tilanteita, kun ihmiset menettävät työpaikkansa ja joutuvat järjestelemään elämäänsä uudelleen. Yleensä meillä on halu kehittyä ja uudistua ihmisenä ja työssämme ammattilaisina. Uudistumisessa tarvitsemme luovuutta. Luovuushan on toisaalta sitä, että luovumme jostakin vanhasta, meille tutusta ja toisaalta sitä, että luomme tilalle jotakin uutta. Jos otamme lähtökohdaksi halun kehittyä ja työyhteisön kannustuksen siihen, uudistukset voivat näyttäytyä erilaisessa valossa. Mitä paremmat valmiudet tiedot, taidot, kokemukset, asenteet ja sosiaaliset suhteet olemme pystyneet ja pystymme hankkimaan elämässämme, sitä helpompi meidän on heittäytyä uudistuksiin. Kyse on monesti siitä, millaisia mahdollisuuksia meille tarjoutuu käyttää ja kehittää osaamistamme entistä laajemmaksi ja myös syvällisemmäksi. Hoitotyössä hoitohenkilöstöltä edellytetään peruskoulutusta ja ammattitaidon jatkuvaa kehittämistä. Kannattaa muistaa, että todelliseksi asiantuntijaksi kasvaminen vaatii vielä peruskoulutuksenkin jälkeen vuosien ja vuosien määrätietoista työtä. Tässä tarvitaan luonnollisesti myös monipuolista ja säännöllistä täydennyskoulutusta. Sen lisäksi jokaisen on oltava valmis itse kehittämään myös muutoin itseään lukemalla, harjoittelemalla asioiden tekemistä uusilla tavoilla, luomalla ja ylläpitämällä suhteita ja hankkimalla monipuolisia kokemuksia. Yhtä tärkeää on ihmisenä kasvaminen. Se onkin päättymätön matka. Työnantajan lisäksi ammattiliitoilla on tärkeä rooli työelämän uudistamisessa. SuPer tarjoaa jäsenilleen monipuolisia mahdollisuuksia kehittää itseään ammatillisesti, järjestö- ja edunvalvonta-asioissa ja myös ihmisenä. SuPer keskittyy toiminnassaan yhä enemmän siihen, että jäsenillä on mahdollisuus uudistaa ja uudistua. Sitä varten tarvitaan ihmettelyä: voisiko asioita tehdä toisin ja millaisia uusia tapoja olisi käytettävissä? Halu uudistaa ja uudistua edellyttää pitkäjänteisyyttä ja sen hyväksymistä, ettei kaikki aina suju toivotulla tavalla. Virheitä sattuu. Ne ovat kui- tenkin oppaina siihen, miten asiat eivät ainakaan suju. Pienetkin onnistumiset kannustavat ponnistelemaan kohti parempia tuloksia. Lopussa kiitos seisoo tässäkin asiassa. 8 2009 super 5

Viitehintajärjestelmä toi säästöjä lääkekustannuksiin Viitehintajärjestelmä on tuonut merkittäviä säästöjä lääkekustannuksiin Lääkkeiden käyttäjät ja Kela säästivät huhti toukokuun aikana yhteensä noin 11 miljoonaa euroa viitehintajärjestelmän aiheuttaman hintakilpailun seurauksena. Asiakkaat säästivät sairausvakuutuksesta korvattavien lääkkeiden kustannuksissa kolme miljoonaa euroa ja Kela lääkekorvausmenoissa kahdeksan miljoonaa euroa. Sairausvakuutuksen lääkemenot olivat vajaa neljä prosenttia pienemmät kuin ne olisivat olleet ilman viitehintajärjestelmän hintakilpailua. Lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän piiriin kuuluvia lääkeostoja oli huhti-toukokuussa noin 4,5 miljoonaa. Näistä noin 75 prosentissa määrätty lääkevalmiste oli jo valmiiksi hinnaltaan edullinen, 15 prosentissa lääke vaihdettiin edullisempaan ja 10 prosentissa vaihtoa ei tehty. Vaihdon kielsi lähes aina asiakas. Lääkärit kielsivät vaihdon vain alle puolessa prosentissa ostoista. Kaikkiaan viitehinnan Asiakkaat säästivät sairausvakuutuksesta korvattavien lääkkeiden kustannuksissa kolme miljoonaa euroa ylittävistä ostoista 60 prosentissa lääkevalmiste vaihdettiin edullisempaan, kun aiemmin kalleimmista valmisteista vaihdettiin noin 45 prosenttisesti. Samaan aikaan viitehintajärjestelmän käyttöönoton kanssa laajeni vaihdettavien lääkkeiden valikoima. Noin puolet huhti toukokuun säästöistä syntyikin valmisteista, jotka aiemmin menetelmäpatentin suojaamina eivät kuuluneet lääkevaihdon piiriin. Huhtikuun alussa tuli mahdolliseksi muun muassa kolesterolilääke Lipitorin, psykoosilääkkeiden Zyprexan ja Seroquelin, sydän- ja verisuonitautien lääke Cozaarin ja Alzheimerin taudin lääke Ariceptin vaihtaminen edullisempaan rinnakkaisvalmisteeseen. Hoidon tarpeen arviointi koulutuksen kohteena Hoitajien toimenkuvan laajentaminen eli HoLa on tuttu termi Oulun eteläpuolella. Sen alla on järjestetty vuoden 2003 jälkeen kolme eri ammattiryhmien työnjaon kehittämiseen tähtäävää hanketta. Kolmas päättyi keväällä ja sen yhtenä osana käsiteltiin lähi- ja perushoitajien tehtävien laajentamista. Peruspalvelukuntayhtymä Kallion Alavieska, Ylivieska, Nivala ja Sievi alueella järjestettyjen HoLa-hankkeiden ideana on ollut uudistaa terveydenhuollon eri henkilöstöryhmien keskinäistä työnjakoa ja muuttaa perinteisiä toimintamalleja. Tarkoituksena on, että jokainen ammattiryhmä tekee koulutuksena mukaisia töitä ajanmukaisin tiedoin ja menetelmin. Uusin hanke tarttui lähi- ja perushoitajien ja sairaanhoitajien väliseen työnjakoon. Yhteistyökumppanina oli Oulun seudun ammattikorkeakoulun Oulaisten terveysalan yksikkö. HoLa3-hankkeen alkajaisiksi vuonna 2007 järjestettyyn osaamiskyselyyn vastasi 29 lähi- tai perushoitajaa. Puolet heistä arvioi oman osaamisensa heikoksi puhelimessa tapahtuvassa hoidon tarpeen arvioinnissa. Sen perusteella hankkeen punaiseksi langaksi valittiin hoidon tarpeen arviointi. 15 opintopisteen laajuiseen täydennyskoulutukseen osallistui 41 lähi- ja perushoitajaa. Koulutukseen sisältyi teoriaopetuksen ohella työharjoittelua ja oma projektityö. Työharjoittelu toteutettiin työkiertona viikon jaksoissa. Sen tavoitteena oli tutustuttaa osanottajat erilaisiin työskentely-ympäristöihin ja työtapoihin sekä potilaan hoitoketjuun. Omaan työhön tai työyksikön toimintaan liittyvissä projektitöissä aiheina olivat hoidon tarpeen arvioinnin ohella laboratoriotutkimuskäytännöt, lääkehoito, puhelinneuvonta, sähköinen kirjaaminen, potilaan vastaanottaminen vuodeosastolle sekä väkivaltaisen potilaan kohtaaminen. Kaikkia tehtävien tuloksia voidaan käyttää oman yksikön ohella myös muissa hankkeeseen osallistuneiden kuntien toimintayksiköissä. Loppuraportti HoLa3-hankkeesta on luettavissa peruspalvelukuntayhtymä Kallion kotisivuilla www.kalliopp.fi. 6 super 8 2009

Milloin saippuapesu, milloin käsihuuhde? teksti jukka järvelä Alkoholipitoinen käsihuuhde on tuttu puhdistusaine hoito- ja hoivalaitoksissa. Käsidesipullot ovat myös arkielämässä korvanneet käsien vesipesua. Milloin kädet kannattaa puhdistaa saippuapesulla, milloin alkoholihuuhteella, hygieniahoitaja Marja Ratia Meilahden sairaalasta? Marja Ratia. Terveydenhuollossa kädet pestään vedellä ja saippualla, kun ne ovat näkyvästi likaiset. Saippuapesu on tarpeen myös bakteerien itiöiden (Clostridium difficile) poistamisessa ja jos potilaalla on norovirusinfektio. Saippuapesun jälkeen kädet desinfioidaan alkoholihuuhteella. Jos kädet eivät ole näkyvästi likaiset, käsien pesun sijasta suositellaan käsien desinfektiota alkoholihuuhteella. Käsien desinfektiossa oikeaan tekniikkaan ja valmisteen riittävään käyttöön on kiinnitettävä huomiota. Desinfektioannostelijat tulee sijoittaa siten, että käsien desinfektio on helppo suorittaa potilaskontaktien välissä. Poikkeaako hoitolaitoksien työntekijöille annettu ohjeistus arkielämän ohjeista? Kyllä. Kotona yleensä riittää käsien pesu vedellä ja saippualla eikä desinfektioainetta tarvita. Kotioloissa myös influenssan aikana perheenjäsenille riittää usein suoritettu käsien pesu vedellä ja saippualla. Mikäli kotona hoidetaan infektiopotilasta, tehdään haavahoitoja ja aseptisia toimenpiteitä tai kotona käy kotisairaanhoitaja, niin käsien desinfektio alkoholihuuhteella on suositeltavaa. Sairaalassa työntekijöiden lisäksi potilaat ja vierailijat käyttävät käsidesinfektioainetta. Joku korvaa vesi- ja saippuapesun alkoholihuuhteella. Onko tämä hyvä käytäntö missään? Kyllä tai ainakin pitäisi olla terveydenhuollossa. Sairaalassa suositus on, että kädet desinfioidaan alkoholihuuhteella aina ennen ja jälkeen potilaskontaktin, ennen aseptista toimenpidettä, ennen suojakäsineiden ja suojainten pukemista ja niiden riisumisen jälkeen sekä aina myös niin sanotun likaisen työn jälkeen. Myös matkoilla tai tilanteissa, joissa käsien pesuun ei ole mahdollisuutta, käsihuuhteen käyttö on paikallaan infektioiden torjunnassa. Kannattaako varmuuden vuoksi ensin pestä kädet saippuan kanssa ja laittaa vielä käsihuuhdetta perään? Ei kannata. Aikaisemmin suositeltua kaksivaiheista käsien pesua (ensin saippuapesu ja sitten desinfektio alkoholihuuhteella) ei ole enää syytä käyttää kuin silloin, kun kädet ovat likaiset tai tahmeat. Myös hoidettaessa norovirus- ja Cl. difficile -potilaita kädet pestään vedellä ja saippualla, koska nämä mikrobit eivät häviä käsistä pelkällä käsihuuhteella. Usein toistuva saippuapesu kuivattaa ja saattaa ärsyttää ihoa. Alkoholihuuhde on nopeampaa, tehokkaampaa ja vähemmän käsiä rasittavaa kuin saippuapesu. Käytetäänkö käsihuuhdetta jo liikaa arkielämässä tai hoitolaitoksissa? Arkielämässä käsihuuhdetta ei tule käyttää ellei siihen ole erityistä syytä. Käsienpesu vedellä ja saippualla riittää. Sairaalassa ja hoitolaitoksissa ei käsidesinfektioaineita varmaankaan käytetä liikaa. Tutkimuksissa on osoitettu, että pikemminkin niiden käyttöä potilashoidossa tulisi lisätä. Käsien desinfiointi alkoholihuuhteella mahdollisimman usein on olennainen osa infektioiden torjuntaa. mielenterveyskysely: työyhteisön hyväksyntä mahdollistaa paluun työelämään Mielen järkkyminen on yhä vaikea asia suomalaisessa työelämässä. Vaikka työllä on usein selkeä rooli psyykkisen sairauden synnyssä, ei työpaikalla ole sopivaa puhua mielenterveydestä. Sairastuneen selän takana kuiskutellaan, eikä selvä syrjintäkään ole tavatonta, ilmenee sairastuneille, esimiehille ja lääkäreille tehdystä Mielenterveys ja työelämä -kyselystä. Lääkäreistä 89 prosenttia oli ainakin osittain samaa mieltä siitä, että sairastuneet pystyvät käymään töissä lääkehoidon turvin. Sairastuneet kokivat työhön paluun positiivisena, ja työyhteisö otti heidät hyvin vastaan. tarja cronberg: työttömyydestä ja huonosta terveydestä syntyy kierre Edellinen työministerimme Tarja Cronberg muistuttaa, että työttömyys vaikuttaa haitallisesti terveyteen ja hyvinvointiin. Terveemmät jäävät epätodennäköisemmin työttömiksi ja työllistyvät nopeammin. Työttömyydestä ja sen myötä heikkenevästä terveydestä ja työkyvystä tulee helposti itseään vahvistava kierre. Cronberg panostaisi lisää työttömien terveydenhuoltoon. Hän muistuttaa myös, että monet mielenterveysongelmista kärsivät ovat osittain kykeneviä työntekoon. työuria pidennetty kunnissa 10 kuukaudella Kuntatyöntekijät lykkäävät vanhuuseläkkeelle siirtymistään aiempaa enemmän. Työuraa pidennetään keskimäärin 10 kuukautta. Kuntatyöntekijät ovat hyödyntäneet aktiivisesti joustavan eläkeiän tarjoamaa mahdollisuutta työssä jatkamiseen. Vanhuuseläkkeelle viime vuonna siirtyneistä kuntatyöntekijöistä peräti 26 prosenttia lykkäsi eläkkeelle siirtymistään. Vuonna 2005 vastaava luku oli 8 prosenttia. 8 2009 super 7

elokuun lyhyet koonnut jukka järvelä Moni rattijuoppo uusii Joka vuosi noin 25 000 suomalaista jää kiinni rattijuopumuksesta. Joka kolmas kuljettaja jää uudelleen kiinni ja puolet ilmi tulleista tapauksista on uusijoiden aiheuttamia. Muiden päihteiden kuin alkoholin takia tapahtuneet poliisin kiinniotot ovat kasvaneet rajusti viime vuosina. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen mukaan huume- ja lääkevalmisteiden käyttö lisäsi selvästi riskiä joutua uudelleen poliisin kiinni ottamaksi. thl Pähkinät eivät lihota! Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan pähkinöiden syöminen ei kiihdytä kilojen kertymistä, vaikka pähkinät sisältävät runsaasti rasvoja ja energiaa. Näin ollen pähkinöihin liitetyt terveyshyödyt eivät kumoudu liikakilojen terveyshaitoilla. Pähkinät ja niiden terveelliset rasvat saattavat ehkäistä esimerkiksi diabetesta ja sydäntauteja. duodecim ingram Seuloa vai ei? Eturauhassyöpien seulominen PSA-testeillä ei juurikaan vähennä syöpäkuolemia, mutta johtaa usein turhiin hoitoihin ja huoleen. PSA-testiin perustuvan seulonnan hyödyt eivät välttämättä ylitäkään siitä koituvia haittoja. Suomessakin laajasti uutisoidun eurooppalaistutkimuksen perusteella 1400 miestä pitää seuloa ja 48 hoitaa, jotta ehkäistään yksi kuolema kymmenen vuoden aikana. Käytännössä siis 47 miestä pitää leikata tai laittaa sädehoitoon turhaan, jotta yksi kuolemantapaus ehkäistään. Lisäksi tuhansilta otetaan turhaan koepaloja, koska testitulos viittaa syöpään. duodecim Vaarallisia lastenvaatteita Kuluttajaviraston valvontahankkeessa testatuissa pienten lasten vaatteissa yleisimpiä turvallisuuspuutteita olivat hupun ja pääntien alueella olevat narut ja kiristysnyörit. Näitä oli useissa vaatteissa ja yhdessä vauvan unipussissa. Yritykset ovat vapaaehtoisesti poistaneet tuotteet myynnistä, kunnes narut ja kiristysnyörit on poistettu niistä. Yritykset ovat myös tiedottaneet asiasta kuluttajia Tärkeä turvallisuustiedote -ilmoituksilla lehdissä tai myymälöissä. www.edilex.fi Tietoa MS-taudista MS-liitto on julkaissut uuden suomenkielisen animaation MS-taudista. Mikä on multippeliskleroosi? -animaatio auttaa ymmärtämään MS-taudin biologisia ja neurologisia vaikutuksia kehossa. Animaatio havainnollistaa keskushermoston ja immuunijärjestelmän toimintaa sekä MS-taudin vaikutusta niihin. Animaatioon pääsee tutustumaan verkko-osoitteessa www.ms-liitto.fi. cision Tutkituta rytmihäiriöt Moni suomalainen potee rytmihäiriöitä tietämättään. Ikääntymisen myötä erilaiset sydänsairaudet, kuten rytmihäiriöt, lisääntyvät. Terveellä ihmisellä sydämen lisälyönnit ovat vaarattomia, vaikka tuntuvatkin kiusallisilta. Rytmihäiriöt kannattaa kuitenkin aina tutkituttaa lääkärillä, sillä osa niistä on vaarallisia sydämelle. cision Viina ja läski uhkina Suomalaisten työikäisten tupakointi on vähentynyt ja terveelliset ruokarasvavalinnat ovat yleistyneet. Alkoholinkulutus on edelleen kovaa, ja ylipainoisten osuus lisääntyy. Vuonna 2008 miehistä 56 prosenttia ja naisista 44 prosenttia oli ylipainoisia. Viime vuonna tupakoi päivittäin 15 64-vuotiaista miehistä 24 prosenttia ja naisista 18 prosenttia. Raittiiden osuus on vähentynyt: 12 prosenttia kertoo, ettei käytä alkoholia. 49 prosenttia kertoo valitsevansa tavallisesti maitolaaduista rasvattoman tai ykkösmaidon. Voita leivällä käytti ainoastaan kolme prosenttia. thl Viisikymppiset juovat Varttuneen, 50 69-vuotiaan, ikäpolven alkoholinkulutus on lisääntynyt 2000-luvulla merkittävästi. Tämä ikäpolvi vastaakin valtaosasta alkoholinkulutuksen noin viidenneksen kasvusta. Alkoholin käyttökerrat lisääntyivät varttuneilla kolmanneksella ja kaikkien juomalajien juominen huomattavasti. 50 69-vuotiaiden miesten vuosikulutus on nyt nuorempien ikäryhmien kulutuksen tasolla ja naisten ikäryhmittäinen ero on kaventunut huomattavasti. thl ingram ingram 8 super 8 2009

Mitä mieltä? Kesä-heinäkuun kysymys oli: Onko kesälomasi riittävän pitkä? muut lehdet Vanhustenhuollossa pakon ja rajoittamisen käyttöä ei ole erikseen lailla säännelty. Se on ongelmallista, kun turvallisuutta tavoiteltaessa lukitaan ovia ja sidotaan. Psykiatrian erikoislääkäri Veronica Pimenoff suomen lääkärilehti 23/2009 Tuntuu siltä, että jos suomalainen sairaanhoitaja antaa itsestään sata prosenttia työssään joka päivä, ulkomailta tulleen on annettava 200 tullakseen hyväksytyksi. Osastonhoitaja Päivi Heinola husari 3/2009 61 % 39 % Paljon enemmän kuin mikään väkivaltainen mies, mä olen äiti. Perheenäiti. Ohjaaja, dramaturgi Jussi Parviainen image 5/2009 kyllä ei 30 vuotta sitten Kyllä, koska lomaa on viisi viikkoa kesällä. Pitkä työura takana, joten tarvitsen pitkän yhtäjaksoisen loman. lähihoitajaopiskelijana on aikaa koko kesä viettää kesälomaa, kun en kesätöitäkään saanut. on kiva olla eläkkeellä ja tehdä kaikkea kivaa! kesällä saan pitää neljä viikkoa ja vielä jääkin. olen lomautettuna koulunkäyntiavustajan tehtävistä. ei ole enää pieniä lapsia, joten on sama, onko töissä tai lomalla. loman pituus auttaa unohtamaan työhommat. työ maistuu. On kiva, kun on terve ja saa lähteä töihin. uusi kuukauden kysymys löytyy sivulta 53. Ei, koska esimies myöntää lomia epäoikeudenmukaisesti. joka kesä on lomaa pätkitty. voisin pitää kesälomaa pari kuukautta ja antaa työpaikan nuorelle lähihoitajaopiskelijalle. olen työskennellyt samalla osastolla 27 vuotta, enkä koskaan ole saanut kesäaikana kolmea viikkoa enempää yhtäjaksoista lomaa. olen sijainen, joten joudun ottamaan lomani viiden päivän pätkissä. työtahti on nykyisin sitä luokkaa, että palautumiseen menee aikaa. määräaikaiselle maksetaan lomat rahana ja kesällä tehdään töitä. koko kesä olisi mukava pitää lomaa. Jyväskylän Apuhoitajat matkasivat kesäkokoukseensa Kuhmoisiin. Vierailukohteina olivat muun muassa vanha, romanttinen Kuhmoisten vanhainkoti sekä uusi ja moderni terveyskeskus. Terveyskeskuksen tilat saivat myös ihmettelyä: Yllättävää hienossa uudessa laitoksessa oli henkilökunnan sosiaalitilojen puute. Kahvihuoneenakin oli kapea kuja, jossa tuskin kaksi henkilöä pystyy yhtaikaa kääntymään tuuppimatta toisiaan. Henkilökunnan harras toive olikin, että saataisiin lisää sosiaalitiloja terveyskeskuksen laajennuksen yhteydessä tehtävään lisärakennukseen. apuhoitajalehti 8 9/1979 8 2009 super 9

10 super 8 2009

Myös lähi- ja perushoitajilla Lääke kuuluu perushoitoon teksti jukka järvelä Lääkehoito on kuuma peruna, kun puhutaan lähi- ja perushoitajan työn yksityiskohdista ja osaamisen käytöstä työpaikoilla. Vaikka asiat on saatu monessa työpaikassa kuntoon, tiukat rajanvedot ja osin omituisetkin lääkehoidon antamista koskevat järjestelyt vievät monelta lähi- ja perushoitajalta työmotivaatiota. INGRAM Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2006 julkaisemassa oppaassa lääkehoidon toteuttamisesta kerrotaan, että nimikesuojattu henkilö voi työssään osallistua lääkehoitoon. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä vuodelta 1994 puolestaan sanoo, että lähihoitaja on tällainen nimikesuojattu ammattihenkilö. Lääkehoitoasiassa ei siis pitäisi olla epäselvyyksiä. Ministeriön oppaan mukaan esimiehet ohjaavat ja valvovat lääkehoidon toteuttamista lääkehoitosuunnitelman mukaisesti sekä päättävät eri henkilöstöryhmien työnjaosta ja yhteistyöstä siten, että jokaisen ammattiryhmän osaaminen hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla. SuPerissa on huomattu, että huolimatta valtakunnallisesta ohjeistuksesta lääkehoito ei ole toivotulla tavalla yleistynyt osaksi lähi- ja perushoitajien normaalia työtä. Saadakseen aiheesta maanlaajuisen kokonaiskuvan, liitto pyysi ammattiosastojaan kartoittamaan lääkehoidon toteuttamista työyksiköissään. Kysely tehtiin viime ja tämän vuoden aikana. hyvää sekä huonoa SuPerin suunnittelija Sari Erkkilä havaitsi kyselyn tuloksissa sekä hyvää että huonoa. Oli ilo huomata, että vastauksissa oli positiivisia sävyjä. Turvallisen lääkehoidon ohjeistus oli vaikuttanut halutulla tavalla useissa työpaikoissa. Laadukkaan koulutuksen kautta lääkehoidon luvat oli ajanmukaistettu ja ammattitaidon hyödyntäminen maksimissaan. Hyviä esimerkkejä löytyi paljon kotihoidon piiristä. Usein kotihoidossa on ymmärretty tiimityön merkitys ja annettu rohkeasti vastuuta koulutuksen mukaisesti. Esimerkkejä huonosta lääkehoidon toteuttamisesta löytyi kaikentyyppisistä työpaikoista, mutta toivomisen varaa oli erityisesti erikoissairaanhoidossa, jossa vanhat hierarkia-asetelmat tuntuvat rajoittavan sujuvan lääkehoidon suorittamista. Piirtyneitä asenteita löytyi kautta linjan. Lähi- ja perushoitajien osallistumista koulutuksensa mukaiseen lääkehoidon toteuttamiseen rajaa kaikista vahvimmin huono johtaminen. Ylihoitajan, osastonhoitajan sekä farmaseutin asenteellisuus vilahti monessa vastauksessa. Tämä kuvastaa näiden ammattiryhmien tietämättömyyttä lähi- ja perushoitajien ammatillisesta osaamisesta, vääristynyttä vallankäyttöä sekä vanhakantaista hierarkkisuutta. Tähän johtopäätökseen pääse helposti vertailemalla samantasoisten yksiköiden työkäytäntöjä. hämmentävää, ei yllättävää Erkkilä ei ole yllättynyt kirjavista lääkehoitokäytännöistä. Pikemminkin olen hämmentynyt, että käytännöt työpaikoilla ovat niin kirjavat, vaikka sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistuksessa selkeästi seisoo mustaa valkoisella, mitkä ovat kunkin ammattiryhmän tehtävät. Lähi- ja perushoitajien lääkehoitokäytännöistä ei puhuta lain tasolla. Lakia ei tällä hetkellä tarvita, ministeriön ohjeistus riittää. Jo se on painava normi. Eivät ministeriöt huvikseen tällaista ohjeita jakele. Mikäli tämä normi ei kuitenkaan auta, on sääntelyä tiukennettava, Erkkilä korostaa. Tuntuu kummalliselta, että edelleen, taantuman riepottelemassa Suomessa, on varaa tuhlata verovaroin kustannetun laadukkaan koulutuksen tuomaa osaamista. Työntekijän kokemus arvostuksesta on suorassa yhteydessä siihen, kuinka täysipainoisesti hän saa käyttää työssään osaamistaan. Arvos- 8 2009 super 11

tuksen kokeminen on yksi työhyvinvoinnin kulmakivistä ja työhyvinvointi taas on keino sitouttaa työntekijä työnantajan palvelukseen. Jos Erkkilä saisi korjata yhden asian työelämän lääkehoidossa, se olisi lääkkeiden jakaminen. Jo sen kautta hoitajan ammattitaito pysyisi yllä ja tietoisuus kasvaisi siitä, mitä lääkkeitä potilaille annetaan. Erkkilä arvioi äkkiseltään, että alle puolet superilaisista lähihoitajista saa toteuttaa osaamisensa mukaista lääkehoitoa Suomessa. syyttelyä ja epäloogisuuksia Ammattiosastoille suunnatussa lääkehoidon toteuttamiskyselyssä kävi ilmi, että työpaikkakohtaiset erot lääkehoidossa olivat suurimmat perusterveydenhuollossa ja hoivapalveluissa. Perustelut lähi- ja perushoitajien työnkuvan rajoittamiseen tuntuivat olevan tuulesta temmattuja; heidän sanottiin tekevän enemmän virheitä, heidän lääketuntemustaan moitittiin ja heitä syytettiin lääkehävikistä. Kotihoidossa korostui se, että pääsääntöisesti kaikki koulutuksen käyneet ja luvan saaneet saivat osallistua lääkehoitoon. Erikoissairaanhoidossa lähi- ja perushoitajien osallistuminen lääkehoidon toteuttamiseen oli vastausten mukaan vähäistä. Sairaaloiden ja osastojen välillä oli suuria eroja, eikä eroissa tuntunut olevan loogisuutta. Sijaispula on joissakin paikoissa aiheuttanut sen, että myös täysin lääkehoitoon kouluttautumattomat saivat antaa lääkkeitä suun kautta. lähde: kysely superin ammattiosastoille lähi- ja perushoitajien osallistumisesta lääkehoidon toteuttamiseen. suomen lähi- ja perushoitajaliitto super/sari erkkilä. 2009. Osaamisen käyttö on arvostuksen mittari Lääkehoito on osa potilaan kokonaisvaltaista hoitotyötä ja sen toteuttaminen on myös vaativa osa lähi- ja perushoitajan työtä. Lähihoitajakoulutus antaa hyvät valmiudet lääkehoidon toteuttamiseen. Lääkehoidon koulutusta saaneet nimikesuojatut terveydenhuollon ammattihenkilöt esimerkiksi perus- ja lähihoitajat voivat koulutuksen antamin valmiuksin jakaa lääkkeitä potilaskohtaisiksi annoksiksi ja antaa lääkkeitä luonnollista tietä. Lisäksi he voivat pistää lääkkeen lihakseen ja ihon alle, kun työntekijän osaaminen on varmistettu, hänet on perehdytetty tehtävään ja hänelle on myönnetty kirjallinen lupa tehtävän suorittamiseen. Mikäli perus- tai lähihoitaja toteuttaa lääkehoitoa nykyisin edellä mainituin tavoin, voidaan lääkehoitosuunnitelman laatimisen yhteydessä saattaa lupajärjestelmä ajan tasalle kaikkien osalta ilman kirjallista tenttiä ja näyttöä. Lääkehoidon koulutusta saaneet nimikesuojatut terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat vaihtaa lääkkeettömän, perusliuosta sisältävän nestepussin ja hätätilanteessa aloittaa nestehoidon, mikäli laillistettua, lääkehoidon koulutuksen saanutta terveydenhuollon ammattihenkilöä ei ole saatavilla. Lääkehoidon koulutusta saanut nimikesuojattu ammattihenkilö voi antaa myös sydänpysähdyksen yhteydessä käytettävää adrenaliinia, suonensisäisesti plasman korvausnestettä ja glukoosiliuosta, mikäli laillistettua terveydenhuollon ammattihenkilöä ei ole saatavilla. Lisäksi lääkehoidon koulutusta saaneet nimikesuojatut terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat osallistua luonnollista tietä annettavan PKV-lääkehoidon toteuttamiseen. Näissäkin tapauksissa edellytetään osaamisen säännöllistä varmistamista, riittävää lisäkoulutusta sekä toimintayksikössä myönnettyä kirjallista lupaa. Esimiehet ohjaavat ja valvovat lääkehoidon toteuttamista lääkehoitosuunnitelman mukaisesti sekä päättävät eri henkilöstöryhmien työnjaosta ja yhteistyöstä siten, että jokaisen ammattiryhmän osaaminen hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla. laki ei mainitse Laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä ei ole määritelty tehtäviä, joita terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat suorittaa. Poikkeuksena ovat lääkärit ja hammaslääkärit, joiden erityisinä oikeuksina säädetään muun muassa potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvän hoidon määräämisestä. Muiden osalta tehtävät määräytyvät koulutuksen ja kokemuksen perusteella. On siis tärkeää tiedostaa, ettei ole olemassa mitään lain määräämiä listoja hoitohenkilökunnan työnjaosta, vaan työnantajat itse määrittelevät nämä rajapinnat. Se, kuinka hyvin osaamisen käytön hyödyntämisessä onnistutaan, kertoo työnantajan perehtymisestä koulutusten opetussuunnitelmiin, työntekijöiden arvostuksesta sekä vallan käytön tervehenkisyydestä. Terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevan lain mukaan tällainen ammattihenkilö on velvollinen ylläpitämään ja kehittämään ammattitoiminnan edellyttämää ammattitaitoa sekä 12 super 8 2009

INGRAM Kun lääkehoito sujuu Järvenpään kaupungin terveyskeskussairaalan akuuttiosastolla kaikki ammattiryhmät ovat syventyneet lääkehoidon turvallisuuteen. Talossa ollaan asiasta ylpeitä. Kirsi Pulla on aikuiskouluttautunut ammattitaitoiseksi lähihoitajaksi ja osallistuu omien potilaiden lääkehoitoon kokonaisvaltaisesti tiiminsä kanssa. Suonensisäisiä ja lihakseen pistettäviä lääkkeitä hän ei anna. Mielestäni pystyn toteuttamaan yksilöllistä hoitotyötä, kun työnkuvaani kuuluu lääkehoito. Kaikkienhan pitää tietää mitä tekee ja osata tietyt asiat, oli sitten lähihoitaja tai sairaanhoitaja. Ennen kuin Pulla sai oikeuden jakaa lääkkeitä kaapista lääketarjottimelle, kaupunki ja Laurea-ammattikorkeakoulu järjestivät lääkehoidon kurssin, jonka jälkeen hänen piti vielä antaa työpaikalla käytännön näyttö. Mahdollisuus lääkehoitoon on selkeyttänyt työnkuvia Järvenpäässä. Esimerkiksi, jos lääkärinkierrolla lääkelistaan tulee muutoksia, teen muutokset ja jaan lääkkeet valmiiksi, ettei seuraavan vuoron tarvitse huolehtia asiasta. Kotiutustilanteessa huolehdin, että potilas saa tarvittavat reseptit ja mahdollisesti jaan potilaalle mukaan lääkkeet tietyille päiville. Oman haasteen antavat lukuisat rinnakkaislääkkeet, mutta onneksi käytössämme on netti-pharmaca sekä Terveysportti, joita käytän lähes päivittäin. perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin. Terveydenhuollon ammattihenkilön työnantajan tulee luoda edellytykset sille, että ammattihenkilö voi osallistua tarvittavaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen. Kuntatyönantajan palveluksessa olevilla täydennyskoulutuksen toteutuminen on lakisääteistä. Lainsäädännön mukaan työnantajan tulee huolehtia siitä, että terveydenhuollon- ja sosiaalihuollon henkilöstö osallistuu riittävästi peruskoulutuksen pituudesta, työn vaativuudesta ja toimenkuvasta riippuen heille järjestettyyn täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutuksen piiriin kuuluvat sekä vakinaiset että määräaikaiset työntekijät. Asetuksen mukaan täydennyskoulutuksen tulee olla suunnitelmallista ja perustua yksilön koulutustarpeiden arviointiin. Tavoitteeksi pidemmällä aikavälillä on syytä ottaa se, että koulutustarpeen arviointi perustuu henkilökohtaisiin osaamiskartoituksiin ja että henkilöstön täydennyskoulutuksesta laaditaan koulutussuunnitelma. Myös muun muassa toteutetun koulutuksen vaikuttavuutta tulee systemaattisesti ryhtyä seuraamaan. Edellä mainitut seikat on syytä ottaa esimerkiksi kehittämiskeskustelujen osaksi. Säännösten mukaan työnantajat vastaavat täydennyskoulutuksen rahoituksesta. Kyseisellä perusteella on kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia lisätty. Yksityisen työnantajan palveluksessa oleville ei vielä vastaava lakia ole syntynyt. sari erkkilä, suunnittelija raija moilanen, järjestöpäällikkö Parantamisen varaa Nimimerkki Paula työskentelee lähihoitajana erään kuntayhtymän vuodeosastolla. Hän saa jonkin verran antaa lääkehoitoa, muun muassa viedä pitkäaikaispotilaille tarjottimelta lääkkeet, jotka sairaanhoitaja on jakanut edellisenä päivänä. Kun potilas tarvitsee kipulääkettä, Paula joutuu aina etsimään sairaanhoitajan. Hyvän lääkehoidon meidän osastolla estää esimiehen luottamuspula perus- ja lähihoitajia kohtaan. Meillä ei myöskään osata ajatella mitä hyötyä olisi työpaikkakohtaisesta koulutuksesta työnjaon ja työvuorojen suunnittelun kannalta. Jos perus- ja lähihoitajilla olisi luvat lääkkeenjakoon, nesteytyksen aloitukseen ja suoniverinäytteiden ottamiseen, tämä helpottaisi työvuorojen jakoa. Paula haluaisi tehdä kokonaisvaltaista työtä, johon Turvallinen lääkehoito -opas antaa mahdollisuuden. Lääkkeenjakotyö silloin tällöin pitäisi yllä lääketuntemusta. Haaveena on, että saisimme osallistua hoitotyöhön ajattelematta, kuuluuko tämä tänään minulle vai ei. Saisimme itse tehdä hoidon arviointeja sekä omia päätöksiä ja sopia hoitoparien kesken mitä tehdään. Tämä ei ole mahdollista, jos johtoporras on sitä mieltä, ettei perus- ja lähihoitajien tarvitse ottaa lisätöitä perushoidon lisäksi. Johto ei ymmärrä, että nykyään perushoitoonkin kuuluu lääkehoito. 8 2009 super 13

Nalle mukana kaikessa teksti ja kuvat marjo sajantola Kaksivuotislahjaksi saatu Nalle oli maailman parhain leikkikaveri. Lisäksi siitä oli turvaa yksin kotona olevalle pikkutytölle. Perushoitaja Leea Helén muistaa kirkkaasti kaksivuotissyntymäpäivänsä. Hän oli toivonut lahjaksi nallea ja hänelle oli luvattu, että isä toisi sen töistä tullessaan. Äiti työskenteli keittiötason ääressä. Huone oli sellainen pitkänomainen. Koko päivän olin kysyä jumputtanut sitä, milloin oikein saan lahjani. Äiti oli näyttänyt minulle, miten kellon viisarit ovat, kun isä tulee. Aika kului siitä ylikin ja tunsin jo pettymystä. Sitten isä tuli ja hänellä oli valtava nalle kainalossaan. Helén kertoo ihmetelleensä, oliko nalle todella hänelle, koska hän oli pyytänyt vain sellaista pientä ja saikin itsensä kokoisen ja taisi se olla häntä hieman suurempikin. Hänen mielestään juuri koko päivän jännityksen huipentuminen toivomuksen täyttymiseen on piirtänyt muistikuvan pysyvästi mieleen. Nalle oli Nalle, eikä se muuta nimeä tarvinnut. Lastenvaunuissa pitsireunainen vauvanhattu päässä, potilaana lääkäritytön hoidettavana, mahakelkan kyydissä mäessä tai viltillä pihamaalla seurana, kun pikkutyttö teki käsitöitä; Nallesta oli hupia ja seuraa. Turvaakin siitä oli, kun kolmen vanhana olin yksin kotona. Äiti kehotti pysymään sisällä ja pitämään ovet kiinni. Hän kävi ruokatunnilla laittamassa minulle ruokaa ja sitten katsoin televisiosta RinTinTinin ja jonkun ruokaohjelman ja sen jälkeen sain mennä naapurin rouvalle päiväkahville. Lapsuuden leikkejä olivat kirkonrotta, polttopallo ja nappikuoppa. Tilkuista sai nukenvaatteita ja virkkuukoukku ja kutimet pysyivät käsissä jo pikkutytöillä. Kesäisin istuttiin pihalla viltin päällä tekemässä käsitöitä tai liimaamassa perunalla kuvia vihkoon leikekirjaksi. Siihen aikaan Järvenpäässä lapsen maailma oli vielä turvallinen ja kaikki naapurit tunsivat toisensa. Helén toteaa, että hyvä, jos hän tuntee nykyisin edes oman kujan asukkaat, eikä hänelle olisi tullut ikinä mieleenkään jättää omia lapsiaan kolmivuotiaina ilman valvontaa kotiin. Lapsuuteni oli kuitenkin hyvää ja onnellista aikaa, mutta saatoin ehkä kaivata sitä, että joku olisi ollut kanssani kotona. Repsottava korva ommeltu takaisin vähän veikeästi lerpalleen. Minusta on vieläkin ihanaa, jos joku perheenjäsen on jo kotona, kun tulen töistä. oma nalle puolisollakin Olkitäytteinen Nalle sanoi aikanaan murr, kun sitä kallisti mahalleen ja takaisin. Äänilaite on hajonnut, repsottava korva ommeltu takaisin vähän veikeästi lerpalleen, mutta muuten Nalle on ehjä, mitä nyt vähän oljet varisevat jaloista. Lelu on kestänyt jo yli 40 vuotta, mutta on nykyisin vain koristeena. Sillä on seuranaan toinen, täysin samanlainen ja ehkä samanikäinenkin nalle, joka kuuluu Helénin puolisolle. Kun menin seurusteluaikana ensimmäistä kertaa mieheni kotiin, näin tämän hänen nallensa heti, Helén muistelee hymyillen. Liekö juuri Nalle ollut puhemiehenä, kun seurustelu eteni avioliittoon asti? Arvokkaasti nallepari istuu tänään piirongilla, leluiksi niistä ei enää ole ollut aikoihin. Helénin omat kolme lasta ja nykyisin nelivuotias tyttärenpoika ovat saaneet vain ottaa Nallea syliin. Eivät lapset tarvitse niin paljon tavaraa kuin he nykyisin saavat. Leluilla leikitään hetki ja sen jälkeen jo heitetään nurkkaan. Vähemmän touhutaan itsenäisesti, eikä mikään valmiissa esineessä ruoki lapsen mielikuvitusta. Leea Helén kertoo hauskuuttavansa tyttärenpoikaa usein niin, että he lukevat yhdessä lehteä ja jos on ruokakuvia, he leikisti maistelevat ja kuvittelevat, miltähän tämäkin ruoka mahtaisi maistua. Ehkäpä hän opettaa pojan ensin virkkaamaan ja sitten kutomaan, koska käsityötaito on kulkenut suvussa jo pitkään: Äitini otti paimeneen mukaan kutimet ja äidin isä kutoi villasukkia koko suvulle. Oma poikanikin oppi virkkaamaan pitkää pötköä, Helén nauraa. Leea Helén työskentelee perushoitajana Järvenpään Pihlavisto-kodissa. 14 super 8 2009

8 2009 super 15

16 super 8 2009

nnitonni on tuonut kaivattua työhyvinvointia ja tietenkin sitä onnellisuutta kymmenelle superilaiselle työpaikalle. Kevään ja kesän aikana nämä kymmenen valittua työpaikkaa suunnittelivat itselleen sellaisen virkistys- tai hemmottelurupeaman, jonka voimalla toivottavasti jaksaa taas hetken puurtaa työpaikalla uusin eväin ja uusin ajatuksin. SuPer-lehti oli paikalla kolmen Onnitonni-työpaikan tempauksessa. Seuraavilla sivuilla kerrotaan, mitä Rovaniemellä, Kuortaneella ja Porvoossa keksittiin. Teemat kääntyivät luonto- ja vesipainotteiseksi, mikä ei ole huono idea ollenkaan. Kaiken kaikkiaan Onnitonneja myönnettiin kymmenelle työpaikalle. Rovaniemen Näsmänkiepin, Kuortaneen Kanervakodin ja Porvoon Johannisbergin vanhainkodin lisäksi omaa työhyvinvointia uudistettiin tai uudistetaan seuraavilla työpaikoilla: Seinäjoen Kivipuron kuntoutuskoti, Pirkkalan Pirkankoivun vuodeosasto, Liperin Hoitokoti Onni, Folkhälsanin Raaseporin yksikkö, Lemin Palolakoti, Pietarsaaren Malmin terveydenhuoltoalue ja Isojoen Mäntyrinteen hoitokoti. SuPerin Onnitonni-rahan tarkoituksena on tähdentää kaikille superilaisille, että yhä raskaammaksi käyvän työn lomassa täytyy muistaa pitää kiinni työhyvinvoinnistaan. 8 2009 super 17

vikaköngäs Rovaniemellä Onnitonni käytettiin koskenlaskuun, kotalounaaseen ja mökkeilyyn teksti ja kuvat jukka järvelä Koskenlasku voi olla pelottavaa. Ainakin etukäteen ja ainakin sitten, jos käy aluksi kuivalta maalta katsastamassa, kuinka hurjana vesi kuohuaa keväisen villissä koskessa. paikka: Vikaköngäs-Vaattunkiköngäs, Rovaniemi. aika: 19. toukokuuta 2009. tehtävä: Laskea kaksi koskea kahdella kumiveneellä veneiden mukana tulee kokenut perämies. ketkä paikalla: palvelutalo Näsmänkiepin yksikkö 3 eli Anne-Mari Friman, Riitta Tapio, Meeri Yrttiaho, Tiina Niemelä, Marjatta Oinas, Anna-Maija Posio, Jussi Tölli, Kaisu Korteniemi, Taina Niskala ja varahenkilö Sinikka Puttonen. Yhtenä tapahtuman organisaattorina ollut Kristiina Rovanperä sairastui juuri h-hetkellä, eikä valitettavasti pääse retkelle. Näsmänkieppi 3:n henkilökunta kokoontuu Vikakönkään satamalaavulle intoa täynnä, mutta kysymysmerkkejä on jo ilmassa: Onkohan veneessä turvavyöt? Pian selviää, ettei ole, mutta itsensä kuulemma saa koukattua jalalla melko tukevasti kiinni veneen rakenteisiin. Jännittyneen puheensorinan lomasta kuuluu naurunpyrskähdyksiä, mutta myös pysäyttäviä epätoivon huudahduksia: Voi mahoton, on tämä kauhiaa! Pukeutuminen alkaa märkäpuvusta ja jatkuu kumisaappaiden kautta kelluntaliiveihin sekä kypärään. Nyt ei selvästikään olla lähdössä pikku sunnuntaisoutelulle. Temppuilemista riittää jo tässä varusterumbassa, mutta auttavaksi kädeksi tulee koskenlaskun yhtenä oppaana toimiva Juha-Pekka Mikkola, joka kiinnittää tiukimmat solmut ja klipsut sekä nostaa isoimmat veneilyhousut oikealle korkeudelle. Joukko on valmiina lähtöluentoon, jossa käydään läpi koskenlaskun perusohjeet. Veteen saa pudota, mutta se ei ole erityisen suotavaa. Joku edellisestä ryhmästä kuulemma oli hypännyt hyytävään rantaveteen omin voimin, kun tarpeeksi läpimärkä kokemus ei ollut osunut kohdalle koskien kovissa hyppyreissä. Veneet lähtevät matkaan parinsadan metrin välein, ensimmäisessä neljä koskisoturia, toisessa kuusi. Kumiset alukset pysyvät tällä miehitysjaolla tasapainoisina. Avaushyppyrit synnyttävät lieviä kiljahduksia. Suuri hyppyri saa aikaan suoraa huutoa. Jysähdys tyrskyaaltoon kaste- 18 super 8 2009

lee kärkimelojat, mutta ei sulata kenenkään hangonkeksihymyä huulilta. Olipa kivaa! Ykkösvene kaartaa kiven taakse suvantoon odottelemaan toisia. Sieltä tullaan. Taas samat hyppyrit ja veneen lähes kokonaan peittävät pärskeet. Voitonriemuisia tuuletuksia, ja yhtäläinen virne kakkosveneenkin jokaisen melojan kasvoilla. Nyt innolla kohti seuraavaa koskea viiden kilometrin päähän. Onneksi vauhdittajina ovat moottorit. vaattunkiköngäs Toinen koski, Vaattunkiköngäs, on se paikka, mikä sai muutamien jalat tutisemaan, kun erehtyivät rannalle ennalta katsomaan huimia kuohuja. Sieltä veneet nyt tulevat kohti väistämätöntä. Tämä koski näköjään korkataan päinvastaisessa järjestyksessä. Ensimmäisenä laskee kuusihenkinen miehistö, ja aika hyvän hörppäyksen paatti ottaa viimeisessä hurlumhei-kiepissä. Huutoa ja kiljuntaa riittää koko rahan edestä. Toinen, keveämpilastinen vene menee vauhdikkaat hyppyrit melkein lentäen läpi. Eikä totisena pysy nelikosta kukaan vetisessä vuoristoradassa. Rantautumispaikalla tunnelma on täydellinen. Aivan mahtavaa: uudestaan! Kun lähdettiin pelotti kyllä vähän, mutta sitten ei enää yhtään. Ei kyllä olisi ollut haittaa vaikka koskia olisi ollut enemmänkin Keulassa istuneet ovat hieman märkinä, mutta suojavaatteet peittivät pahimmat ryöpyt. Vaikka kyytiä loppujen lopuksi pidetään yllättävän tasaisena, vetten päällä hyppeleminen toi myös yllättäviä tuloksia: Multa lähti selkävaivat! Kyllä kannatti voittaa tämä tonni. Ajatelkaa, kun me mummuina muistelemme tätä. Ennakkopeloista huolimatta, kukaan ei ollut lähelläkään pudota veneestä. Toisen veneen kipparilla luiskahtaminen oli siinä ja siinä siltä se joistakin ainakin näytti. kota ja mökki Kehittämispäiviltä lähtenyt idea on nyt toteutettu, hurjimmalta osaltaan. Koskenlaskun lisäksi Onnitonni-päivän alkuun kuului muutakin. Joukko kokoontui aamulla pohtimaan työelämän arkeen liittyviä asioita. Kehittyminen ja uhkakuvat käytiin yhdessä läpi työyhteisön huoneentaulua apuna käyttäen. Vetisten olosuhteiden jälkeen odottaa lämmin kota ja siellä herkkuruoka. Könkäänsaaressa olevaan jylhään kotaan kuljetaan ohi miehenkorkuisen jättimajavan, joka jakaa pitkospuilla karkkeja. Kodassa Paula Piekkinen tarjoilee koskenlaskijoille loimulohta, uuniperunoita valkosipulilla, kasvissieninyyttejä, karpalovalkosuklaakakkua ja aitoa nokipannukahvia. Herkuttelun jälkeen väsymys on iskemässä päälle, mutta kahvin voimin joukko siirtyy viimeiseen paikkaan, Vikajärveltä vuokrattuun mökkiin, jossa viihdytään aamun asti saunoen ja uiden. Tämä on kyllä parhaita työpäiviä ikinä, kuuluu päivän tiivistys. Vaan miltäpä tuntuisi retki Tornionjoelle, joukko pohtii? Sieltäkin kuulemma löytyy koskia, vielä suurempia. Eivätkä lopu heti kesken. 8 2009 super 19

Metsäseikkailussa mukana monta repullista asennetta teksti ja kuvat sonja kähkönen Kanervakodin henkilökunta viilasi Onnitonnilla ryhmätyötaitojaan ja etsi kipinää luonnossa liikkumiseen. Tänään ei Kuortaneen laakea kangasmetsä huokaile hiljaisuutta. Siitä pitää huolen joukko hoitoalan ammattilaisia, jotka ovat joutuneet suuren haasteen eteen. Vastassa on seikkailumetsä ja sen uumenissa miinakenttä, joka on ylitettävä keinolla tai toisella. Nyt ei mitata johtamistaitoja eikä pohdita roolijakoja, sillä vaarallisen maaperän yli pääsee vain toimivalla yhteistyöllä ja ennakkoluulottomalla joukkuehengellä. Sillan rakennuspalikat siniset juomakorit lentävät peräjälkeen miinakenttää ylittävän joukon eteen ja matka taittuu horjuen eteenpäin. Jonon viimeisenä Leena Kruusmägi nostaa ylös uuden kopan, joka välitetään rivin ensimmäisenä tasapainottelevalle Marjut Märijärvelle, asetetaan maahan ja niin matka jatkuu kohti maalia. Kun seuraava joukkue pääsee työn touhuun, näyttää kaikki sujuvan esimerkillisesti, kunnes jonkun tasapaino pettää ja Lankulla tasapainoilijoilla ei ole aikaa miettiä, uskaltaako kaverista ottaa kiinni. jalka koskettaa maata. Se tarkoittaa sitä, että tehtävä on aloitettava alusta. Koska nyt kilpaillaan aikaa ja toista tiimiä vastaan, alkaa kiire painaa päälle. Se oli minun vikani, kuuluu ääni joukon keskeltä, mutta itsesyytökset tyrmätään suoralta kädeltä. Ei täällä ole mikään kenenkään vika, pelisääntöjä täsmennetään yhdestä suusta. Mutta sitten tulee lisää takapakkia. Ote lipeää ja koppa lentää huutojen tahdittamana kanervamättäälle kätten ulottumattomiin. Ei hätää, vastajoukkueen henki on kannustava ja niinpä apu on lähellä. Ensiapu tuloo, Kruusmägi huutaa ja ojentaa auttavan käden kopan kera. Eihän tässä saa edes kunnon kilpailua aikaiseksi, niin yhteen hiileen kaikki puhaltavat. yhtä vaikeaa kuin lääkelaskut Seuraavalla etapilla joukon on tasapainoiltava metsäpolulla lojuvan lankun päällä. Liikuntaneuvoja Heini Piipponen huutaa komennuksia ja naiset tekevät työtä käskettyä. Paikkoja vaihdetaan kapean laudan päällä toisesta päästä toiseen. Riemun huudot raikuvat kirkkaina puolipilviselle taivaalle, kun tehtävästä suoriudutaan virheittä. Leena Kruusmägi tähtää keskelle maalitaulua. Liikuntaneuvoja Heini Piipponen seuraa tilannetta. 20 super 8 2009