NAANTALIN KAUPUNGIN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

NAANTALIN KAUPUNGIN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

2 NAANTALIN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 2005-2006 ELI VASU ALUKSI... 3 1. JOHDANTO... 6 2. TOIMINTA-AJATUS JA ARVOT... 7 3. ENNEN OLI ENNEN... 8 4. VARHAISKASVATUKSEN PAINOPISTE... 9 5. VARHAISKASVATUKSEN TAVOITTEET... 11 6. KASVATUSKUMPPANUUS... 13 7. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN JA MENETELMÄT... 15 7.1 Leikki... 15 7.2 Menetelmät (kädentaidot, musiikki, liikunta, kuvataide...)... 17 7.3 Esiopetussuunnitelma... 18 8. TUKEA TARVITSEVIEN LASTEN VARHAISKASVATUKSEN JÄRJESTÄMINEN. 18 8.1 Tuen tarpeen arviointi... 19 8.2 Yksilölliset suunnitelmat... 19 8.3 Tuen järjestämisen periaatteet... 19 9. ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISET LAPSET VARHAISKASVATUKSESSA 20 10. YHTEISTYÖKUMPPANIT... 20 11. ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN... 21 11.1 Lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelman arviointi / lapsi aktiivisena Vasuun vaikuttajana... 22 11.2 Vanhempien rooli päivähoidon arvioinnissa... 23 11.3 Toiminnan arviointi... 23 11.4 Kasvatusympäristön arviointi... 23 11.5 Työntekijöiden/työyhteisön arviointi... 24 12. SEURANTA... 25 LOPUKSI... 26

3 ALUKSI Naantalin varhaiskasvatussuunnitelman tekemiseen ryhdyttiin helmikuussa 2004, jolloin yksi päiväkodinjohtaja ja yksi lastentarhanopettaja aloittivat Vasson (Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus) järjestämän koulutuksen, Varhaiskasvatussuunnitelmakoulutusohjelma suunnitelmaprosessin tueksi vuosina 2004-2005. Ko. Vasukoordinaattorit kutsuivat kokoon Naantalin oman Vasu -tiimin, johon osallistui yksi edustaja kustakin kymmenestä päiväkodista sekä kaksi perhepäivähoidon edustajaa. Ryhmä pysyi samana koko työskentelyn ajan. Tiimin jäsenet pitivät varhaiskasvatusta koskevaa keskustelua yllä valtakunnallisten linjausten pohjalta omissa yksiköissään ja toivat mukanaan ryhmäkokoontumisiin viestejä sekä keskusteluissa heränneitä mielipiteitä. Tavoitteena oli tehdä Naantaliin omannäköisensä, naantalilainen, varhaiskasvatussuunnitelma. Loppusyksyllä 2004 ensimmäinen versio omasta varhaiskasvatussuunnitelmastamme lähti lukukierrokselle toimintayksiköihin. Ajatuksena oli, että koko päivähoitoväki osallistuu suunnitelman tekemiseen ja sitä kautta sitoutuu sen toteuttamiseen. Suunnitelmatyö jatkui aktiivisena koko alkutalven ja kevään 2005. Joukkoon mahtui myös koko päivähoitoväelle suunnattu lauantaikoulutus, jossa luennoitsijana oli varhaiskasvatussuunnitelman tekoon ja sen käytäntöön tuomiseen perehtynyt asiantuntija Petteri Mikkola Vantaalta. Koulutus toimi erinomaisena potkuna suunnitelman edistymiselle ja innolle päästä käyttämään sitä. Naantalin varhaiskasvatussuunnitelma (=VASU) -työryhmä: Laura Koivunen, lto Karvetin päiväkoti Tuija Vuorinen, lto Suovuoren päiväkoti Nina Virtanen, pph at perhepäivähoito Satu Sarlund, lto Ruonan päiväkoti Antero Eroma, lto, pkj Keskustan päiväkoti Taina Rantala, lto, pkj Taimon päiväkoti Heidi Suominen, lto Tammiston päiväkoti Mari Leppänen, pph at perhepäivähoito Eija Mettälä, lto Kreivinniityn päiväkoti Saila Grönberg, lto Viialan päiväkoti

Mia Niemi, lto Nuhjalan päiväkoti Pirjo Heinonen, lh Kultarannan päiväkoti 4 Kiitos päivähoitoväelle aktiivisesta avusta työskentelyn aikana. Kiitos myös päivähoidon sekä päiväkotien esimiehille pitkämielisyydestä ja tuesta, jonka Vasu -tiimimme on saanut. Naantalissa 10.6.2005 Varhaiskasvatussuunnitelmatyöryhmän puolesta Taina Rantala

JOHDANTO PÄIVITETTYYN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAAN 5 Naantalin kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma on ollut käytössä kaksi toimintakautta elokuusta 2005 alkaen. Kahden vuoden aikana päivähoitoyksiköt ovat laatineet omat varhaiskasvatussuunnitelmansa, jotka perustuvat yhteiseen Vasuun. Vasutyöryhmä on kokoontunut kumpanakin toimintavuonna 2-4 kertaa. näiden kokoontumisten myötä nykyinen suunnitelma on ollut rakentavan arvioinnin kohteena. Toimintavuosi 2006-2007 painottui kasvatuskumppanuuden kehittämiseen päivähoidossa. VAKU (= varhainen kasvatuskumppanuus) -työryhmä laati lomakkeen ja ohjeet alkukeskustelulle, joka otettiin käyttöön syksyllä 2007. Vasun päivityksessä lähinnä tämä uudistus on huomioitu. Naantalissa 13. syyskuuta 2007 Vasu-työryhmän puolesta Taina Rantala lastentarhanopettaja, päiväkodinjohtaja

6 1. JOHDANTO Varhaiskasvatus kohdistuu alle kouluikäisiin lapsiin sekä niihin oppivelvollisuusikäisiin lapsiin, jotka käyttävät varhaiskasvatuspalveluja. Varhaiskasvatus on lapsen elinpiirissä tapahtuvaa vuorovaikutusta, johon kuuluu olennaisena osana lapsen oma toiminta, vertaisryhmäkontaktit ja aikuisen tavoitteellinen ohjaus. (Hujala, Puroila, Parrila-Haapakoski ja Nivala 1998) Varhaiskasvatussuunnitelma perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen varhaiskasvatussuunnitelman valtakunnallisista linjauksista (28.2.2002) sekä Stakesin laatimiin varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (30.9.2003). Varhaiskasvatussuunnitelmaa kutsutaan lyhyemmin Vasuksi. Naantalin varhaiskasvatussuunnitelman laadintaan on osallistunut työryhmä, jossa on edustus jokaisesta (10) päiväkodista ja kaksi edustajaa perhepäivähoidosta. Ryhmä on kokoontunut useita kertoja samalla kokoonpanolla kahden nimetyn koordinaattorin kutsusta. Koko päivähoidon väki on yksikkötasolla tutustunut Valtakunnallisiin varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin ja kommentoinut niitä sekä oman työryhmämme koosteita pyydettäessä. Suunnitelmatyön edetessä myös innokas keskustelu varhaiskasvatuksesta ja sen toteuttamisesta on virinnyt päivähoitoväen keskuuteen. Naantalin varhaiskasvatussuunnitelman tarkoituksena on toimia ohjaavana suunnitelmana kaupungin tuottamalle laadukkaalle päivähoitopalvelulle. Kaupungissa toimivat muut, päivähoitoa tai muuta varhaiskasvatusta tuottavat tahot eivät toistaiseksi ole osallisina tässä suunnitelmassa muuten kuin yhteistyökumppanien ominaisuudessa. Jokaisella yksiköllä on oma varhaiskasvatussuunnitelma, joka perustuu kaupungin yhteiseen Vasuun. Päivähoitohenkilöstöstä koottu työryhmä päivittää yhteisen Vasun vuosittain uuden toimintakauden alussa

7 2. TOIMINTA-AJATUS JA ARVOT Toiminta-ajatus Päivähoidon toiminta-ajatuksena on tarjota hyvää, laadukasta päivähoitoa lapsilähtöisesti naantalilaisille perheille. Hyvä päivähoito muodostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Arvot Naantalin päivähoidossa toiminta perustuu yhdessä hyväksytyille arvoille. Naantalistrategian mukaisia arvoja ovat: Lisää luottamusta! Usko ihmiseen! Toimi avoimesti! Vastaa huomisesta! Päivähoidossa toteutuvat lisäksi seuraavat arvot: huumori, ilo, kunnioitus, luottamus, tasa-arvo, kiireettömyys, turvallisuus, leikki ja hyvät tavat. Huumori ja ilo keventävät lasten ja aikuisten päivää päivähoidossa. Luottamus tuo turvallisuutta päivähoitopäivään. Avoin vuorovaikutus päivähoidon henkilöstön, vanhempien sekä muiden yhteistyökumppanien kesken on edellytys luottamuksen syntymiselle. Päiväkodin työntekijöiden välinen avoin vuorovaikutus on edellytyksenä ammattimaiselle kasvatukselle ja opetukselle. Lapsia tuetaan muodostamaan hyviä ystävyyssuhteita eri-ikäisten lasten ja aikuisten kanssa. Lapsia ja perheitä kohdellaan tasa-arvoisesti. Kiire ei kuulu päivähoitoon. Lapsella pitää päivähoitopäivän aikana olla aikaa kasvaa ja toimia omien edellytystensä mukaan. Lapsia opetetaan käyttäytymään erilaisissa tilanteissa niihin sopivalla tavalla. Se tuo sujuvuutta jokapäiväiseen elämään.

8 3. ENNEN OLI ENNEN Päiväkotitoiminta Naantalissa alkoi vuonna 1943 Mannerheimin Lastensuojeluliiton Naantalin osaston toimesta. Kunnalliseksi päivähoito muuttui Naantalissa huhtikuussa 1948, kun kaupungin valitsema Keskustan päiväkodin johtokunta otti haltuunsa Lastensuojeluliiton päiväkotitoiminnan. Johtokunta toimi aina vuoteen 1973 asti. Silloin päivähoitolaki tuli voimaan ja päiväkotitoiminta siirtyi sosiaalilautakunnan alaiseksi. Keskustan päiväkoti -nimitystä käytettiin vuosina 1948-64, jolloin se oli ainoa päiväkoti kaupungissamme. Päiväkoti sijaitsi vuosina 1948-52 PUSA-nimisessä talossa Mannerheiminkadulla. Kiinteistö lämmitettiin puilla ja vesi tuli ja meni, kun jaksettiin kantaa! Kaivokadun päähän päiväkoti muutti syksyllä 1952 nykyisin Naantalin Matkailun hallitsemaan TUULENSUOJA-nimiseen kiinteistöön. Vettä ei enää tarvinnut kantaa ja keskuslämmityskin rakennettiin 1957. Siis venesataman kulmilta alkoi naantalilaislapsosten hoito ja kasvatus kohti tätä päivää. Kaupunki kasvoi ja samoin päivähoidon tarve. Kaivokadulle perustettiin lastentarha vuonna 1964 ja samana vuonna alkoi leikkipuistotoiminta Kirkkopuistossa. Leikkipuistotoiminta levisi myös Taimoon ja Ruonaan sekä myöhemmin myös Karvetin alueelle. Tällä hetkellä leikkipuistotoimintaa ei ole. Myös lastentarhoja, myöhemmin päiväkoti-nimisinä, perustettiin 1970-luvulta alkaen eri puolille kaupunkia. Uusin päiväkoti avattiin Taimossa vuonna 2001. Kunnallinen perhepäivähoitokin aloitti ripeän kasvunsa 1970-luvulla. Ensimmäinen hoitaja, Kaisu Ojala, aloitti työnsä helmikuussa 1975. Perhepäivähoitajia on ollut enimmillään viitisenkymmentä. Vuosien varrella päivähoitoon on kohdistunut monenlaisia muutoksia. On ollut uusia projekteja ja kokeiluja. Kaupunki on ollut jakautuneena varhaiskasvatuksen osalta kolmeen

9 alueeseen, sitten kahteen ja lopuksi taas palattu yhteen alueeseen. Kireinä aikoina päivähoitopaikkoja on lakkautettu ja toimintavaroista säästetty. Välillä on taas ollut mahdollisuuksia satsata lapsiin enemmän. Myös päivähoidossa on eletty taloudellisten aaltojen virrassa. NYT ON NYT Tällä hetkellä Naantalissa, noin 14 000 asukkaan kaupungissa, varhaiskasvatuksen tarjontaa on runsaasti. Meillä on yksitoista päiväkotia, avoin päiväkoti ja n. 40 perhepäivähoitajaa. Naantalissa on myös 3-5-vuotiaiden kerhoryhmiä ja osa-aikainen esiopetusryhmä. Erityispäivähoito on vireää ja päivähoitoa on mahdollisuus saada myös toisella kotimaisella kielellä. Päivähoidon henkilökunta on koulutettua ja innokasta, ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Lisätietoja Naantalin päivähoitopalveluista löytyy Naantalin kaupungin kotisivuilta www.naantali.fi, kohteesta sosiaali ja terveys. 4. VARHAISKASVATUKSEN PAINOPISTE Naantalilaisuus" Naantali sijaitsee saariston tuntumassa länsirannikolla. Kaupunki on rakennettu birgittalaisluostarikirkon ympärille. Meri ja luonto hallitsevat kaupunkikuvaa. Niinpä esimerkiksi purjehdus, veneily, hiekkarannat ja lähimetsät tarjoavat lapsille elämyksiä (kuten vaikkapa onkiretkiä tai Metsämörritoimintaa). Luolalanjärveä arvostetaan lintujärvenä. Vesilinnut, oravat, jänikset, siilit ym. eläimet ovatkin kotiutuneet jopa keskustan alueelle. Liki 500 kasvilajia löytyy kaupungista. Rantaa reunustavat Vanhankaupungin keskiaikaiset korttelit, ravintolarakennukset ja pikkuputiikit. Kauemmas keskustasta on rakennettu uudempia asuinrakennuksia ja omakotitaloja. Hoidetut puistot, rantojen kävelytiet, puutalojen lehtevät pihat ja Kuparivuori tuovat vehreyttä kaupunkikuvaan.

Naantali on myös satama- ja teollisuuskaupunki (mm. öljynjalostamo ja voimalaitos). 10 Merellinen kaupunki tunnetaan urheilukaupunkina. Se tarjoaa varhaiskasvatukselle monipuoliset liikunta-mahdollisuudet: mm. Kuparivuoren yleisurheilukenttä, koulujen liikuntasalit, Kuparivuoren kaksi jäähallia, pelikentät, hiihtoladut, pururadat, purjehduskoulut ym. Suuri arvo kaupungille on Tasavallan presidentin kesäasunnolla. Matkailu on olennainen osa Naantalia. Kultarannan jyhkeä graniittilinna puistoineen Luonnonmaan saarella näkyy Naantalin aukolta. Naantalin Kylpylä tuo kansainvälisyyttä, samoin kuin muumien koti Kailon saaressa. Matkailijoita viihdyttää myös kaupunkilaisten kansanjuhlana 27. heinäkuuta vietettävä perinteinen Unikeonpäivä ja -juhlat. Vanha höyrylaiva Ukko-Pekka kuljettaa kesäisin matkailijoita Turkuun ja saaristoon. Vanhan tavan mukaan luostarikirkon tornista puhalletaan kesäiltaisin trumpetilla vespervirsi kiirimään yli kaupungin ja meren. Naantali tunnetaan lähinnä vuosittain kesäkuussa järjestettävien musiikkijuhlien ansiosta myös sivistys- ja kulttuurikaupunkina. Lapsille ja nuorille tarjotaan musiikin opetusta kunnallisessa musiikkiopistossa. Taidetta ja työpajoja lapsille järjestetään Naantalin monitoimitalossa. Naantalin Teatteri tarjoaa lastennäytelmiä paikallisin voimin. Kirjasto ja museo ovat tärkeitä tutustumisen arvoisia paikkoja. Varhaiskasvatuksessa on tärkeää vahvistaa lasten paikallistuntemusta ja tutustuttaa heidät omaan elinympäristöönsä.

5. VARHAISKASVATUKSEN TAVOITTEET 11 Hyvinvoiva lapsi Päivähoidossa lapsen kehityksellisiin tarpeisiin vastataan ikätason mukaisesti. Mitä pienempi lapsi on kysymyksessä, sitä enemmän korostuu päivittäinen perushoito. Lapsen kasvaessa painopiste siirtyy kasvatuksesta opetukseen, hyvän perushoidon säilyessä arjen kivijalkana. Lapsella on oikeus pysyvään hoitopaikkaan sekä hoitosuhteeseen mahdollisuuksien mukaan. Päivähoidossa on säännöllinen päivärytmi. Kasvatusympäristö on suunniteltu lapselle turvalliseksi ja virikkeelliseksi. Jokaisessa päiväkodissa on henkilöstön laatima turvallisuussuunnitelma päivähoitopaikan riskien kartoittamiseksi ja sitä kautta onnettomuuksien ennalta ehkäisemiseksi. Lapsi saa päivähoitopaikassaan terveellistä ruokaa ja hänen mahdollinen erityisruokavalionsa huomioidaan. Lapsen hygieniasta huolehditaan ja häntä opetetaan ikätasonsa mukaisesti itsekin huolehtimaan puhtaudestaan. Hänellä on mahdollisuus päivittäiseen lepohetkeen ja riittävään ulkoiluun. Päivähoidossa lasta arvostetaan omana itsenään, häntä rohkaistaan kokeilemaan ja harjoittelemaan uusia taitoja tutussa ja turvallisessa ympäristössä, missä hänellä on lupa myös epäonnistua. Päivähoitoon tullessaan lapsi tietää, että hoitopaikan aikuiset pitävät hänestä huolta hoitopäivän ajan.

12 Varhaiskasvatus muodostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. CARE = HOITO + KASVATUS EDU = OPETUS + KASVATUS TURVA LEPO MENETELMÄT SISÄLLÖT ULKOILU VAATETUS ARVOT TAVOITTEET HYGIENIA RAVINTO KÄSITYKSET ARVIOINTI EDUCARE = HOIDON, KASVATUKSEN JA OPETUKSEN KOKONAISUUS TAVOITTEET ULKOILU SISÄLLÖT ARVOT TURVA ARVIOINTI HYGIENIA RAVINTO VAATETUS MENETELMÄT KÄSITYKSET LEPO

Toimiva yhteistyö lapsen perheen kanssa Vanhemmat ja päivähoitohenkilöstö sitoutuvat toimimaan yhdessä lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseksi. Parhaaseen tulokseen päästään, kun vanhemmat ja henkilökunta rohkenevat avoimesti keskustella lapsen asioista sekä arkipäivän tiimellyksessä että erikseen sovituissa kasvatuskeskusteluissa. Tätä kutsutaan kasvatuskumppanuudeksi. 13 6. KASVATUSKUMPPANUUS Käytännön kasvatusyhteistyön kehittäminen lasten vanhempien ja varhaiskasvatushenkilöstön kesken on yksi varhaiskasvatuksen kehittämisalueista. Ajatellaan, että päivähoidossa asiakkaina ovat sekä vanhemmat että erityisesti lapset. Varhaiskasvatuksen valtakunnallisissa linjauksissa ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa korostetaan vanhempien osallisuutta kasvatuskumppanuus-termin avulla. Kasvatuskumppanuutta määritellään siten, että lapsen kasvun, kehittymisen ja oppimisen tukemisessa vanhemmat ja varhaiskasvatuksen henkilöstö ovat kumppaneita. Kasvatuskumppanuus on eri osapuolten tasavertaista vuorovaikutusta, jossa vanhempien ja henkilökunnan erilainen asiantuntemus yhdistyvät. Tällä halutaan saavuttaa se, että vanhemmat osallistuvat oman lapsensa kodin ulkopuoliseen varhaiskasvatukseen sekä sen suunnitteluun ja arviointiin. Kasvatuskumppanuudessa lapselle usein kaikkein merkityksellisintä maailmaa eli koti ja päivähoito kohtaavat ja käyvät keskenään vuoropuhelua tavalla, joka on omiaan edistämään lapsen hyvinvointia. Edellytykset tähän ovat erinomaiset, sillä päivähoidossa lapsi tulee todella tutuksi - viettäähän hän päivähoidossa kymmeniä tunteja viikoittain. Vanhempikin tavataan kaksi kertaa yhden päivän aikana. Kasvatuskumppanuudessa lapsen koti ja päivähoitomaailmat kohtaavat ja käyvät lapsen hyvinvointia tukevaa vuoropuhelua.

Käytännön kasvatuskumppanuus Käytännössä kasvatuskumppanuuden edistäminen tarkoittaa huomion kiinnittämistä vuorovaikutuksen tapoihin ja laatuun tilanteissa, joissa vanhempia päivähoidossa normaalisti tavataan. Tällaisia tilanteitahan ovat mm.: * alkukeskustelu * arjen kohtaamiset * kasvatuskeskustelut * vanhempainillat Kasvatuskumppanuuteen kuuluu se, että yhteistyö vanhempien ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä on vuoropuhelua edistävää. Lapsen hyvinvointi kasvaa ja kuva lapsesta monipuolistuu. Vanhemmuus vahvistuu, kun vanhemmat ja työntekijät saavat mahdollisuuden jäsentää uudella tavalla hankaliksi kokemiaan tilanteita. Vuoropuhelussa on tilaisuus pysähtyä kuulemaan lasta ja hänen tarpeitaan esim. sadutusmenetelmän tai lapsen tekemien piirrosten keinoin. 14 Syksyn 2007 alussa vanhemmat ja päivähoidontyöntekijät ovat tutustuneet toisiinsa nk. alkukeskustelussa jo ennen lapsen päivähoidon aloitusta. Alkukeskustelussa vanhemmat kertovat lapsestaan sekä perheen kasvatusarvoista ja menetelmistä. Henkilökunta puolestaan kertoo päivähoidon arkitilanteista, varhaiskasvatuksesta, ja kasvatuskumppanuuden tärkeydestä. Lisäksi sovitaan yhteisistä kasvatuskäytännöistä. Vuoropuhelua edistävässä kasvatuskeskustelussa tehdään tilaa asioille, jotka ovat lapselle ja hänen vanhemmilleen tärkeitä. Se voi olla myös varhaista puuttumista riskitilanteissa ja puheeksi ottamisen ja tuen tarjoamisen paikka silloin, jos huolta lapsesta ilmenee. Perheillä, joilla on laaja tuki- ja viranomaisverkosto, keskusteluja käydään ns. verkostokokouksissa, joissa päätavoitteena on uusia näkökulmia synnyttävän vuoropuhelun käynnistäminen ja ylläpito. Päivähoidon näkökulma näissä tapaamisissa on lapsen kannalta hyvin tärkeä. Valtakunnallisissa ohjeissa todetaan: Keskustelussa vanhempien kanssa kiinnitetään erityistä huomiota lapsen kehitystä vahvistaviin myönteisiin puoliin. Lapsen hyvinvointiin liittyvät huolen aiheet ja ongelmat tuodaan esille mahdollisimman konkreettisina ja niihin haetaan ratkaisua yhdessä vanhempien kanssa. Kasvatuskeskusteluissa välittyvät lapsen ja vanhempien kuuleminen ja kunnioitus heidän kyvykkyyteensä toimia rakentavasti oman lapsensa asioissa. Perheen omat arvot ja tavoitteet selkeytyvät. Päivähoidosta kasvatuskeskusteluun osallistuu ainakin se henkilö, joka tuntee lapsen parhaiten. Keskustelulle varataan rauhallinen tila ja riittävästi aikaa. Luottamus ja luottamuksellisuus edesauttavat hyvän keskustelun syntymistä. Vuoropuhelua edistävät vanhempainillat lisäävät vanhempien keskinäistä yhteistyötä. Valtakunnallisissa tavoitteissa kaivataan toimintatapoja, joiden kautta perheiden omat

sosiaaliset verkostot pääsevät kehittymään. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esim. vanhempainiltojen toteuttamista niin, että vanhemmat saavat mahdollisuuden tutustua toisiinsa ja myös erilaisten vanhempainryhmien toteuttamista epävirallisten sosiaalisten verkostojen luomiseksi vanhempien välille. Vuoropuhelua edistävät vanhempainillat voivat olla muodostamassa pieniä kyläyhteisöjä irrallisiksi kokevien perheiden välille. Ne voivat rohkaista vanhempia ja lisätä heidän itsetuntemustaan kasvattajina tarjoamalla iloa, vaihtelua ja juttuseuraa eli oleellisia arjen jaksamisen elementtejä. Käytännössä vuoropuhelun edistäminen voi vanhempainilloissa tarkoittaa mm. ns. luennoimisen ja tiedottamisen vähentämistä sekä vanhempien välisten kokemusten vaihtamisen lisäämistä. Keskustelun virittäjänä erilaiset toiminnalliset harjoitteet ja leikit ovat hyviksi havaittuja. 15 7. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN JA MENETELMÄT 7.1 Leikki Pääasiallinen toimintamuoto on leikki. Leikki on lapselle luontainen tapa oppia asioita. Leikissä lapsen luonne ja tahto kehittyvät. Hänellä on leikissä hyvä mahdollisuus harjoitella tunnetaitoja sekä sosiaalisia taitoja elämää varten. Lapsen kielellinen ilmaisu ja sanavarasto kehittyvät leikkitilanteissa. Leikin avulla lapsi rakentaa maailmankuvaansa ja jäsentää suhdettaan ympäristöön ja muihin ihmisiin. Lapsella on päivähoitopaikassa mahdollisuus leikkiä yksin tai yhdessä toisten lasten kanssa. Leikki on luovaa ja vapaata, sääntöjenmukaista tai aikuisen ohjaamaa tavoitteellista, didaktista leikkiä. Aikuisen tehtävänä on järjestää ympäristö ja olosuhteet leikille suotuisaksi. Aikuinen tarkkailee lapsen leikkiä ja tekee havaintoja lapsen kehityksestä. Lasta rohkaistaan ja kannustetaan leikkimään. Varhaiskasvatuksen toteuttaminen Oppiminen Lapsi on oppijana aktiivinen, innostunut ja utelias. Kodin ja päivähoidon lisäksi lähiympäristöllä on tärkeä merkitys lapsen oppimiselle. Turvalliset ja pysyvät ihmissuhteet ovat tärkeitä lapselle. Oppimistavat Lapsi oppii mm. - tekemällä, tutkimalla, ihmettelemällä, leikkimällä sekä matkimalla toisia lapsia ja aikuisia

- yrittämällä ja erehtymällä - eri aistien avulla - toistojen avulla - myönteisen palautteen ja kannustuksen avulla lapsi kokee oppimisen ja onnistumisen iloa - oppimispelit, leikkivälineet, liikuntavälineet Lapselle tarjotaan mahdollisuuksia elämyksiin musiikin, tanssin, liikunnan, kuvallisen ilmaisun ja kädentaitojen kautta. Sadut, lorut, runot ja riimit vahvistavat lapsen kielellistä kehitystä. Kaikessa toiminnassa annetaan lapselle aikaa oppia kiireettömästi. 16 Oppimisympäristö Aikuisten tehtävänä on luoda rajat ja turvallinen sekä positiivinen ilmapiiri. Tällaisessa ympäristössä lapset oppivat kunnioittamaan ja kuuntelemaan toisiaan, hyväksymään erilaisuutta, toimimaan ja oppimaan yhdessä. Positiivisen ilmapiirin saavuttamiseksi tulee henkilökunnalla olla yhteneväinen kasvatusnäkemys. Oppimisvälineiden tulisi olla näkyvillä ja lasten saatavilla. Ope kyseli Maijalta (3,5 v.) aikooko hän mennä yliopistoon? Maija vastasi: Eeeeeen.., johon Valtteri (5 v.) tokaisi: Kannattais mennä, sieltä saa vappuhatun. Leikkiminen Lapset käyttävät leikkinsä aineksina kaikkea näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa. Leikkiessään lapset jäljittelevät ja luovat uutta. Kaikki mikä näkyy leikissä on lapselle merkityksellistä. Myös aikuiselle näkymätön, mutta lapsen leikissä mukana oleva mielikuvituksen tuote, on tärkeä osa leikin sisältöä. Lasten ikä, leikkimisen taidot sekä leikkimuodot antavat aikuiselle mahdollisuuden seurata sekä havainnoida lasten leikkiä. Toisinaan leikki tarvitsee aikuisen ohjausta ja mukana oloa.

17 Pitää leikkiä, jos haluaa, totesi Kata (3 v.) opelle, joka kielsi tyynymajan rakennuksen urkuharmonin ympärille. 7.2 Menetelmät (kädentaidot, musiikki, liikunta, kuvataide...) Varhaiskasvatuksessa keskeisiä menetelmiä on useita. Kaikissa Naantalin päivähoitoyksiköissä käytetään monipuolisesti lasten ikätasoon sopivia toimintamuotoja. Musiikkia ja laulua käytetään päivittäin sekä ohjatuissa että viihdyttävissä tuokioissa, samoin kuin perushoitotilanteissa. Sadut, tarinat, riimit, lorut ja roolileikit rikastavat lapsen kieltä ja mielikuvitusta sekä antavat hänelle mahdollisuuden harjoitella uusia taitoja. Kädentaitoja harjoitellaan ja harjoitetaan askarrellen, piirtäen, maalaten, ommellen, muovaillen, nikkaroiden jne. Liikunta on tärkeä ja jokapäiväinen toimintamuoto, jossa lapsen karkea- ja hienomotoriikka kehittyy. Ympäristökasvatusta annetaan päiväkodista tehtävien kävelyja metsäretkien aikana. Päivähoidossa on jo vuosia toteutettu Metsämörrikouluja, joiden tarkoituksena on tutustuttaa lapset oman asuinympäristönsä lähimetsiin eri vuodenaikoina. Metsämörriohjaajiksi on koulutettu jo monia päivähoidon työntekijöitä. Ympäristökasvatusta edustaa lisäksi Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ry:n viitoittama Vihreä Lippu -toiminta. Päivähoidossa yhtenä tärkeänä toimintamuotona ovat retket, jotka suuntautuvat mitä moninaisempiin paikkoihin aina kulloisenkin mielenkiinnon ja mahdollisuuksien mukaan. Kulttuuritarjontaa naantalilaisille päivähoitolapsille tarjotaan mm. konserttien, teatterin ja taidenäyttelyjen muodossa. Toimintamenetelmissä ja muodoissa on painotuseroja eri päivähoitoyksikköjen välillä. Mörrimetsässä löysimme myöhäisen sienen ja mietimme, mikä se mahtaa olla. Mää tierän, sanoi Eetu 5 v., se on toi suppilofaahtera!

18 7.3 Esiopetussuunnitelma Esiopetuksen keskeisenä tehtävänä on vahvistaa lapsen oppimisedellytyksiä ja tervettä itsetuntoa tarjoamalla hänelle myönteisiä oppimiskokemuksia ja mahdollisuuksia monipuoliseen vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa. Esiopetuksen tehtävänä on myös edistää lapsen kasvua ihmisyyteen ja tasa-arvoisuuteen sekä toisten ihmisten huomioon ottamiseen. Esiopetus osana varhaiskasvatusta ja perusopetus muodostavat lapsen kehityksen kannalta ja sisällöllisesti johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden. Esiopetuksen järjestämisessä tulee siten ottaa huomioon toisaalta muun varhaiskasvatuksen ja toisaalta perusopetuksen tavoitteet ja sisällöt. Naantalissa on oma esiopetussuunnitelma ja esiopetusta annetaan 1.9.-31.5. välisenä aikana lukuun ottamatta koulujen loma-aikoja. 8. TUKEA TARVITSEVIEN LASTEN VARHAISKASVATUKSEN JÄRJESTÄMINEN Lasta tulee auttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa normaalipalvelujen yhteydessä. (Naantali strategia, 2002) Lapsen tuen tarpeen arviointi tapahtuu yleensä 1) vanhempien ja kasvatushenkilöstön havaintojen yhteisellä tarkastelulla tai 2) lapsella voi olla jo aiemmin todettu erityisen tuen tarve. Lapsi voi tarvita tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen tai tunne-elämän ja/tai sosiaalisen kehityksen osa-alueilla eripituisia aikoja. Tukea voidaan tarvita myös silloin, jos lapsen kasvuolot sisältävät riskejä hänen terveydelleen tai kehitykselleen.

19 8.1 Tuen tarpeen arviointi Keskeisinä menetelminä tuen tarpeen arvioinnissa ovat havainnointi, kirjaaminen sekä tukitoimien vaikutusten seuraaminen. Havainnointia tulee tehdä erilaisissa tilanteissa ja toimintaympäristöissä, sekä kotona että hoidossa. Vanhempien ja kasvattajien erilaiset näkemykset lapsesta täydentävät toisiaan ja luovat kokonaiskuvaa hänen yksilöllisistä taidoistaan ja tarpeistaan. Oman lisänsä lapsen kehityksen seurantaan tuovat Naantalissa toteutettavat 3- ja 5-vuotiaiden lasten laajennetut neuvolatarkastukset, joissa käytetään apuna havainnointilomaketta. Tarvittaessa voidaan pyytää yhdessä vanhempien kanssa tarkempia tutkimuksia/arviointeja lapsen kehityksestä muilta asiantuntijoilta. 8.2 Yksilölliset suunnitelmat Lapsesta tehdyt havainnot kirjataan yhdessä vanhempien kanssa, jotta voidaan sopia, miten lasta tuetaan sekä kotona että hoidossa ja miten häntä kiinnostavat asiat/vahvuudet voidaan huomioida kasvatuksessa. Tuen tarve, tavoitteet ja menetelmät kirjataan lapsen yksilölliseen suunnitelmaan, josta erityispäivähoidossa käytetään nimitystä kuntoutussuunnitelma tai Hojks (= henkilökohtainen oppimisen järjestämistä koskeva suunnitelma). Konkreettiset tukitoimet tulee aloittaa heti, kun tuen tarve on havaittu. Näin voidaan ennaltaehkäistä muita liitännäis- vaikeuksia tai tuen tarpeen pitkittymistä. Samaan suunnitelmaan kirjataan fyysisen, psyykkisen ja kognitiivisen ympäristön mukauttaminen (= struktuuri), jotta se tukee lapsen kehitystä. 8.3 Tuen järjestämisen periaatteet Lapsen tulee saada tarvitsemansa tuki mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja ensisijaisesti omassa lähipäiväkodissaan, jolloin ryhmäkokoa voidaan pienentää ja/tai lapsella/ryhmällä voi olla avustaja. Yhteistyössä vanhempien ja kasvattajien kanssa työskentelee kaksi kiertävää erityislastentarhanopettajaa, jotka osallistuvat lapsen kuntoutuksen suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan. Lapsen tarvitsema tuki voidaan järjestää myös ns. kevennetyssä ryhmässä (17-18 lasta, 4 työntekijää) tai integroidussa kuntoutusryhmässä (12 lasta, 3 työntekijää). Integroidussa kuntoutusryhmässä työskentelee erityislastentarhanopettaja ja erityisopetuksen näkökulma on läsnä päivittäin. Päätös lapsen sijoittamisesta näihin ryhmiin tehdään yhdessä vanhempien ja tutkivan tahon kanssa. Kun varhaiskasvatuksen toimintaa suunnitellaan, siinä huomioidaan lapsen yksilölliset tarpeet niin, että hän voi osallistua kaikkeen oman lapsiryhmänsä toimintaan. Lisäksi hänelle voidaan järjestää päivän aikana yksilö- ja pienryhmäopetusta.

20 9. ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISET LAPSET VARHAISKASVATUKSESSA Perhe voi olla kaksi- tai monikielinen mm. vanhempien avioliiton kautta. Toisaalta suomenkieliset vanhemmat voivat saada lapsen perheeseensä adoption kautta. Tällöin vanhemmat ja kasvattajat pohtivat yhdessä, miten voidaan parhaiten tukea lapsen kielen oppimista. Lapsen on mahdollista omaksua kaksi tai useampia äidinkieliä. Kun äiti ja isä puhuvat äidinkielenään eri kieliä, on perhe kaksikielinen. Varhaiskasvatuksen suomenkielinen ympäristö tuo omat rikastuttavat piirteensä kaksikielisiin perheisiin. Eri kulttuureista Suomeen muuttavat lapset oppivat suomen kielen vähitellen luonnollisissa tilanteissa toisten lasten ja kasvattajien kanssa. Varhaiskasvatuksessa suomen kielen oppimista voidaan tukea myös toiminnallisissa pienryhmissä. On tärkeää, että yhdessä perheen kanssa tutustutaan eri kulttuurien piirteisiin ja perinteisiin niitä kunnioittaen ja yhteen sovittaen omaan kulttuuriimme. Jotta yhteistyö eri kulttuureista tulevien ja erikielisten perheiden sekä varhaiskasvattajien välillä sujuisi mahdollisimman hyvin, on Naantalissa mahdollista käyttää tarvittaessa tulkkipalvelua lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvissä keskusteluissa. 10. YHTEISTYÖKUMPPANIT Varhaiskasvatuksen yhteistyökumppanit Varhaiskasvatuksen toteutumista tukevat moniammatilliset palvelujärjestelmät, jotka ovat lähellä lasta ja perhettä. Yhteistyön toteuttajina ovat lapsen huoltajat ja varhaiskasvatuksen henkilöstö. Eri tahojen kanssa käytävä yhteistyö edellyttää lapsen huoltajien suostumusta. Keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat sosiaali-, opetus-, terveys-, kulttuuri- ja liikuntatoimi, seurakunta, yksityiset palveluntuottajat ja järjestöt, joiden kanssa on sovitut yhteistyökäytännöt ja periaatteet. Yhteistyö eri tahojen kanssa on säännöllistä ja jatkuvaa. Keskeisenä tavoitteena yhteistyössä on puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lapsen kehityksessä ilmeneviin ongelmiin.

21 Naantalin päivähoito tekee yhteistyötä seuraavien tahojen kanssa. - sosiaalitoimi: kiertävät erityislastentarhanopettajat, psykologi, päiväkodit keskenään, perhepäivähoito, sosiaalityöntekijät, perhetyöntekijät, lastensuojelun kotipalvelu - opetustoimi: koulupsykologi, koulujen opettajat, koulukuraattorit - terveystoimi: neuvolan terveydenhoitaja (3- ja 5-vuotiaiden lasten seuranta- ja havainnointilomakkeistot), puheterapeutit, toiminta- ja fysioterapeutit, hammashoitaja, perheneuvola sekä Turun yliopistollinen keskussairaala (TYKS) sekä yksityiset fysio- ja toimintaterapeutit - Raision perheneuvola - lasten ja nuorten psykiatrinen pkl (Raisio/TYKS) - kulttuuritoimi: kirjastot, museo, Naantalin Teatteri, Monitoimitalo, Muumimaailma - liikuntatoimi: uimakoulu, liikuntatapahtumat, jäähallin käyttö sekä urheilukenttien käyttö, liikuntasalien käyttö - seurakunta: lapsityönohjaaja on linkkinä, huhtikuusta 2005 alkaen uskontokasvatuksen työryhmä, johon kuuluu edustaja jokaisesta päiväkodista ja yksi edustaja pph:sta Liikenne- ja turvallisuuskasvatuksen toteuttamisessa tehdään yhteistyötä poliisin ja pelastuslaitoksen kanssa. Päivähoidolla on oma liikenneturvallisuussuunnitelma, johon on kirjattu vuotuinen toimintasuunnitelma ja tavoitteet. 11. ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN Työtekijöiden / työyhteisön arviointi tavoitteena kehittää työskentelyn toimivuutta, laatua ja mielekkyyttä Lapsen hoito ja kasvatussuunnitelman arviointi arvioidaan hoito- ja kasvatussuunnitelmaa kehitystaso ja persoonallisuus huomioiden Vanhempien rooli päivähoidon arvioinnissa kasvatuskumppanuuden toteutumisen arviointi vanhemmat voivat osallistua päivähoidon arviointiin Kasvatusympäristön arviointi arvioinnin kohteena fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen kokonaisuus LAPSEN HYVINVOINTI Toiminnan arviointi tavoitteena monipuolinen ja laadukas päivähoito Päivähoidossa arvioinnin tehtävänä on varmistaa tärkeimmän tavoitteen, lapsen hyvinvoinnin, toteutuminen. Arviointia ja suunnittelua tehdään säännöllisesti. Arviointia käytetään suunnittelun pohjana.