SOTE-ENNAKOINTI varhaiskasvatuksen tulevaisuuden ennakointi Marja-Liisa Vesterinen, Ullamaija Kauppinen ja Maria Lankoski LASTENTARHANOPETTAJAKOULUTUKSEN JA SOSIONOMI(AMK) - KOULUTUKSEN SAANEIDEN OSAAMISPROFIILIN VERTAILU VAR- HAISKASVATUSOSAAMISEN NÄKÖKULMASTA Seuraavassa tarkastellaan lastentarhanopettajakoulutuksen ja sosionomi(amk)-koulutuksen tuottamien kelpoisuuksien ja osaamisprofiilien eroja. Suomalaisen varhaiskasvatustyön kaksi tehtävää, pedagoginen ja sosiaalinen, herättävät paljon keskustelua ja luovat jännitteitä varhaiskasvatuksen kentällä. Tutkimuksessamme halusimme selvittää, onko vastakkainasettelulle perusteita vai voidaanko mahdollisia koulutuksen tuottamia osaamisen eroja mieluummin hyödyntää mahdollisuutena uuden työnjaon kehittämiseen ja eri tutkintojen tuoman osaamisen parempaan käyttämiseen. Keskustelua aiheuttaa myös lainsäädäntö, joka estää sosionomi(amk)-tutkinnon suorittaneita pätevöitymästä elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti esiopetustehtävään tai erityislastentarhanopettajaksi. Laki ei myöskään mahdollista sosionomi(amk)-tutkinnon suorittaneelle pätevöitymistä lastentarhanopettajaksi lisäkoulutuksella, jos tutkintoon ei ole suoraan sisältynyt 60 opintopisteen verran varhaiskasvatuksen ja sosiaalipedagogiikan opintoja. SOTE-ENNAKOINTI-projektissa haluttiin selvittää päiväkotien nykyisten ja tulevaisuuden osaamisvaatimusten näkökulmasta, onko lastentarhanopettajakoulutuksen ja sosionomi(amk)-tutkinnon suorittaneilla toisiaan täydentävä tai vaihtoehtoinen osaamisprofiili vai ovatko näiden kahden tutkinnon tuottamat osaamisprofiilit joillain osaamisalueilla peräti eri tasoisia. Johtoajatuksenamme oli se, että koulutus perustuu aina hyvin suunniteltuun ja valmisteltuun opetussuunnitelmaan eli tutkinnosta syntyvä osaaminen on suunniteltua, työelämälähtöistä ja tarkoituksellista. Mikään koulutus ei ole aivan sattumalta sellainen kuin se on, vaan taustalla ovat havaitut osaamistarpeet. Sen vuoksi on myös pohdittava, mitkä havaituista osaamisen eroista ovat tarpeen, jotta varhaiskasvatuksen käyttöön saadaan sellainen kokonaisosaaminen, jota tullaan tarvitsemaan. Yhtä lailla on pohdittava, mitkä osaamisen puutteet em. kahdessa tutkinnossa ovat sellaisia, että niiden pitäisi johtaa opetussuunnitelman muutoksiin. Koulutuksen perusteella syntyvä kelpoisuus lastentarhanopettajan tehtävään Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (voimaan 1.8.2005, 272/2005) ja asetus (608/2005) määrittelevät lastentarhanopettajan tehtäviin kelpoisuusvaatimuksiksi vähintään kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon, johon sisältyy lastentarhanopettajan koulutus tai sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, johon sisältyy vähintään 60 opintopis-
teen laajuiset pääaine- ja suuntautumisvaihtoehtoihin sisältyvät varhaiskasvatuksen ja sosiaalipedagogiikan opinnot. Sosionomit(AMK) täyttävät siis lastentarhanopettajan kelpoisuuden ja voivat toimia lastentarhanopettajina, jos heidän tutkintoonsa on sisältynyt 60 opintopisteen verran varhaiskasvatuksen ja sosiaalipedagogiikan opintoja. Sosionomien koulutusohjelman opetussuunnitelmat ja opiskelijoiden henkilökohtaiset opetussuunnitelmat laaditaan ammattikorkeakouluissa varhaiskasvatukseen suuntautuvissa opinnoissa tietenkin siten, että eo. 60 opintopisteen vaatimus täyttyy. Ongelma on lähinnä niillä sosionomeilla, jotka ovat suorittaneet tutkintonsa aiemmin ilman ko. 60 opintopisteen opistoja. Kelpoisuuslain mukaan voi henkilö, jolla on lastentarhanopettajan kelpoisuus ja riittävä johtamistaito, työskennellä lasten päivähoidon ammatillisissa johtotehtävissä (Laki 272/2005). Kelpoisuus esiopetuksen vastuulliseksi kasvatushenkilöksi Esiopetusta on kelpoinen antamaan henkilö, joka on suorittanut soveltuvan kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon ja tutkintoon sisältyvinä tai erillisinä joko yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen 19 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut opinnot tai kasvatustieteellisen alan tutkinnoista ja opettajankoulutuksesta annetun asetuksen 11 :ssä tarkoitetut 35 opintoviikon laajuiset ammatillisia valmiuksia antavat opinnot; taikka lastentarhanopettajan tutkinnon. (Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 14.12.1998/986, muutossäädös 2005/865, 7.) Sosionomi(AMK) ei ole kelpoinen esiopetuksen vastuulliseksi kasvatushenkilöksi (Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista A 1998/986, muutossäädös 2000/327, 7 ). Sosionomi(AMK) voi kuitenkin toimia koulutuksensa perusteella päiväkodin esiopetusryhmässä lastentarhanopettajana. Elinikäisen oppimisen ja jatkuvan koulutuksen periaate ei toteudu sosionomikoulutuksessa esiopetustehtävään pätevöitymisen osalta. Tutkimuksessamme emme löytäneet muilta koulutusaloilta vastaavaa lainsäädännöllistä estettä lisäpätevöityä omalla alallaan. Esiopetuskelpoisuuteen pätevöittävät opinnot ovat lastentarhanopettajakoulutuksessa selkeä erillinen paketti, jolla ei ole sellaisia esitietovaatimuksia, jotka eivät sisältyisi myös sosionomi(amk)-koulutukseen. Näin ollen kyseisen paketin pitäisi olla myös erikseen suoritettavissa. Em. pätevöitymisen este olisikin lainsäädännöllä poistettava pikaisesti. Lakimuutosta tarvitaan paitsi itse esteen perusteettomuuden vuoksi, niin myös siksi, että lastentarhanopettajakoulutuksen saaneista on pulaa varhaiskasvatuksessa, eikä tilanteen odoteta helpottuvan. Lastentarhanopettajia siirtyy paljon jatkamaan opintojaan tavoitteena peruskoulun luokanopettajan pätevyys tai kasvatustieteiden maisterin tutkinto. Opettajien ammattijärjestö OAJ:n selvitys lastentarhanopettajien ja erityislastentarhanopettajien saatavuudesta ja riittävyydestä vuodelta 2009 kertoo tilanteen menneen koko ajan huonompaan suuntaan. Tulevaisuuden henkilöstötarpeiden näkökulmasta on jo todella kiire saada aikaan lainmuutos, joka mahdollistaa sosionomi(amk)- tutkinnon suorittaneille mahdollisuuden esiopetuskelpoisuuden hankkimiseen lisäkoulutuksena. Täydennyskoulutusmuoto voisi olla erikoistumisopinnot tai oppisopimuskoulutus ammattikorkeakoulussa. Erikoistumisopintoja toteutetaan sosiaali- ja terveysalalla esimerkiksi lääkäreiden ja hoitajien välisen työnjaon uudistamiseksi ja sama malli sopii hyvin myös varhaiskasvatuksen koulutukseen.
Esiopetuskelpoisuutta voidaan toki tarkastella myös työnjaon terävöittämisen näkökulmasta. Olisiko perusteltua, että sosionomi(amk) käyttäisi jatkossakin osaamistaan niillä alueilla, joissa on vahvimmillaan ja lastentarhanopettajakoulutuksen saanut vastaavasti omilla vahvuusalueillaan, kuten esiopetuksesta vastaavana? Tulevaisuudessa rekrytointiongelmat varhaiskasvatuksen alalla pahenevat kuitenkin siinä määrin, että nykyistä työnjakoa ja nykyisiä kelpoisuuksia ei voitane ylläpitää ilman uudistuksia. Esiopetukseen tarvitaan kelpoisuusehdot täyttävää henkilöstöä. Siksi ehdotamme lakiuudistuksenkäynnistämistä siten, että sosionomi(amk)-tutkintoa voidaan täydentää esiopetuskelpoisuuteen johtavilla opinnoilla. Ehdotamme, että lainmuutoksen myötä tulevaisuutta varten suunnitellaan sosionomien(amk) koulutusohjelman jatkoksi täydennyskoulutusopinnot esiopetuskelpoisuuden suorittamista varten. Jokainen valmistunut sosionomi(amk) voi sen jälkeen itse harkita omien uratavoitteidensa ja työpaikan tarpeiden perusteella, mihin varhaiskasvatuksen osa-alueeseen erikoistuu (esim. perhetyö, esiopetus vai kumpikin). Tämä näkökulma ei ole optimaalinen työnjaon kehittämisen näkökulmasta, mutta se on realistinen suhteessa rekrytointinäkymiin tulevaisuudessa. Koulutuksen perusteella syntyvät osaamisprofiilit Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan lastentarhanopettajan tehtävänä on toiminnan suunnittelusta, toteuttamisesta, arvioinnista ja kehittämisestä vastaaminen. Lastentarhanopettajan tehtävissä painottuvat erityisesti opetukseen ja pedagogiikkaan liittyvät tehtävät, lapsiryhmien ohjaaminen, kotikasvatuksen tukeminen, psykososiaalinen työ sekä erityistä tukea ja hoito tarvitsevien lasten hoidon ja tuen varmistaminen. Lastentarhanopettaja tekee päivittäin kasvatukseen, opetukseen ja hoitoon liittyviä tehtäviä sekä näitä tukevaa työtä, kuten suunnittelua ja kehittämistä sekä yhteistyötä perheiden ja muiden tahojen kanssa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007, 45.) Lastentarhanopettajan työtehtäviä määriteltäessä pitäisi huomioida, että ammattikorkeakoulutuksen ja yliopistokoulutuksen saaneet lastentarhanopettajat ovat opiskelleet eri tavoin painottuneissa koulutusohjelmissa, minkä takia lastentarhanopettajan kelpoisuuden omaavien sosionomien (AMK) ja kasvatustieteen kandidaattien erilaisten koulutusten tuottama erityinen osaaminen pitäisi hyödyntää varhaiskasvatuksessa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007, 45.) Sosionomikoulutus ammattikorkeakoulussa kestää 3,5 vuotta ja lastentarhanopettajakoulutus yliopistossa 3 vuotta (kasvatustieteiden kandidaatti). Edellisessä suoritetaan 210 opintopistettä, jälkimmäisessä 180. Sisällölliset erot löytyvät pedagogiikan, didaktiikan, sosiaalipedagogiikan, opetuksen suunnittelun ja johtamisen opinnoista. Kumpikin tutkinto on alempi korkeakoulututkinto (taso 6). Lastentarhanopettajan tulee osata määritellä opetuksen tavoitteita ja sisältöjä sekä valita niiden toteutumista tukevia pedagogisia menetelmiä. Lastentarhanopettajan tulee osata rakentaa lasten kasvulle ja kehitykselle sopivia kasvu-, oppimis- ja opetusympäristöjä ja hänen on osattava ohjata lapsia näissä ympäristöissä sekä yksilöohjauksena että ryhmäohjauksena. Lastentarhanopettajalta odotetaan myös varhaiskasvatussuunnitelmien ja esiopetuksen opetussuunnitelmien laadintaan liittyvää osaamista sekä varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen jatkumon ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyvää osaamista. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007, 34.)
Lastentarhanopettajakoulutukseen sisältyy pedagogisia ja didaktisia opintoja harjoitteluineen yhteensä hiukan yli 100 opintopistettä. Ammattikorkeakoulun sosionomiopinnoista on varhaiskasvatuksen, pedagogiikan ja sosiaalipedagogiikan opintoja harjoitteluineen noin 120 opintopisteen verran. Edellä olevat, lähes samat opintopistemäärät jakautuvat kuitenkin sosionomiopinnoissa pedagogiikan ja sosiaalipedagogiikan kesken (esim. 48 op ja 48 op). Tästä syntyy merkittävä ero osaamisprofiileihin. Sosionomi(AMK)-koulutuksessa ja lastentarhanopettajakoulutuksessa on osittain keskenään samoja oppisisältöjä, mutta on myös selviä sisällöllisiä eroja. Lastentarhanopettajakoulutus kattaa kasvatuksen, pedagogiikan ja opetuksen osaamisalueet. Kasvatustieteen perus- ja aineopinnot sekä varhaiskasvatuksen tehtäviin ja esiopetukseen liittyvät opinnot antavat lastentarhanopettajille vahvan teoreettisen valmiuden päiväkotityöhön. Oppiminen edellyttää opittavaan asiaan liittyvän kokemuksen saamista opittavasta asiasta, ennen kuin sen sisäistää ja alkaa sitä käyttää. (Kolb 1984). Harjoittelu työelämässä on lastentarhanopettajakoulutuksessa vähäisempää kuin sosionomi(amk)- opinnoissa. SOTE-ENNAKOINTI-projektin tekemä nettikysely päivähoidon henkilöstölle ja haastattelut päiväkodin johtajille sekä eri kaupunkien päivähoidon johtoryhmille toivat esiin seuraavat erot lastentarhanopettajatutkinnon ja sosionomi(amk)-tutkinnon suorittaneiden osaamisessa: Lastentarhanopettajakoulutuksen suorittaneiden vahvuutena on pedagoginen osaaminen, oppimisen tukeminen ja opetussuunnitelmaosaaminen, kyky toiminnan suunnitteluun ja ryhmien ohjaukseen sekä esiopetusosaaminen. Koulutus antaa vahvan tietämyksen lapsen normaalista kasvusta ja kehityksestä ja siten myös päiväkodin toiminnan suunnittelusta. Kasvatuskumppanuustaidot eivät ole lastentarhanopettajakoulutuksen saaneilla yhtä vahvat kuin sosionomi(amk)-koulutuksen saaneilla. Sosionomien vahvuuksia ovat sosiaalipedagoginen osaaminen, vahva osaaminen kasvatuskumppanuuden toteuttamisessa, toimintaympäristöosaaminen, työyhteisöosaaminen ja johtamisosaaminen sekä johtamisen ja työn kehittämisen osaaminen. Kaikki lastentarhanopettajatehtävissä toimivat tarvitsevat pedagogisen johtamisen taitoja, joiden avulla kasvatus- ja opetustyötä paitsi johdetaan, niin myös kehitetään. Sosionomien koulutus antaa erityisiä valmiuksia perhetyöhön sekä erilaisten lasten ja perheiden kohtaamiseen ja tukemiseen kasvun ja kehityksen eri vaiheissa ja erilaisissa elämäntilanteissa. Vahvuusalueita ovat myös moniammatillinen työote ja verkostoissa toimimisen osaaminen. Koulutus antaa laaja-alaisen ymmärryksen varhaiskasvatukseen osana yhteiskunnan kokonaisuutta. Koulutuksessa syntyvä päihde- ja mielenterveystyön osaaminen sekä lastensuojelun ja perhetyön osaaminen ovat sosionomien vahvuuksia, kuten myös sosiologia ja sosiaalipolitiikka. Läpikäymissämme tutkimuksissa, opinnäytetöissä ja muissa artikkeleissa on lähes poikkeuksetta tullut esiin samoja eroja osaamisprofiileissa. (Saikkonen 2007, Viinamäki 2008, Happo 2008, Kähärä & Kaipainen 2009.) Aiemmissa tutkimuksissa on jäänyt liian vähälle tarkastelulle varsinaisen asiantuntijuuden kehittyminen työkokemuksen myötä eli työssä oppiminen. Koulutuksen tuottama osaaminen on vain pieni osa henkilön työpaikallaan osoittamasta kompetenssista ja se tulee ottaa huomioon työtehtäviä
määritettäessä (vrt. Marsick & Watkins 1990, Tynjälä 1999, Eraut, Alderton, Cole & Senker 1998, Vesterinen 2002, Uusitalo 2005). Työpaikalla tehtävien osaamiskartoitusten pohjalta voidaan jokaiselle henkilöstöön kuuluvalle määrittää sekä täydennyskoulutustarpeet että tehtävät, joissa henkilön osaaminen ja vahvuudet saadaan parhaaseen käyttöön. Varhaiskasvatuksen työnjakokeskusteluista on puuttunut tulevaisuudessa korostuva vahva näkemys siitä, että esimiesten tulee antaa alaisilleen erityisvastuita ja tehtäväkokonaisuuksia henkilökohtaisen osaamisprofiilin ja toiveiden perusteella, ei standardin mukaan kaikille saman sisältöisinä. Tähän keskusteluun pitäisi liittää keskustelu siitä, minkälaisia pätevöitymismahdollisuuksia yliopistot ja ammattikorkeakoulut tarjoavat mm. edellä olevaan esiopetuskelpoisuuteen liittyen. Jokainen henkilö voi sitten yhdessä työnantajansa kanssa suunnitella ja sopia siitä, ketkä suorittavat lisäpätevöitymisen ja ottavat vastuulleen esiopetustehtäviä. Varhaiskasvatus ei voi olla erillinen saareke, jossa näin ei nykyaikana voitaisi menetellä. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa tehdyn tutkimuksen (Saikkonen 2007, 52) perusteella päiväkotien johtajat arvioivat sosionomeilla olevan hyvät valmiudet tarkkaan työn suunnitteluun sekä toimintaan näiden suunnitelmien mukaan. Saman tutkimuksen mukaan päiväkotien johtajat pitivät hyvänä sosionomikoulutuksen laaja-alaisuutta. Sosionomien valmiudet varhaiskasvatuksen päiväkotityöhön koettiin hyviksi. Em. opinnäytetyön mukaan vain harva päiväkodin johtaja piti laajojen pedagogisten opintojen puuttumista työn tekemistä haittaavana tekijänä, koska ihminen oppii uutta ja osaa myös hakea lisää tietoa tarvittavista aiheista. Osa lastentarhanopettajakoulutuksen saaneista arvioi SOTE-ENNAKOINTI-projektin haastatteluissa kuitenkin sosionomikoulutuksen 60 opintopisteen varhaiskasvatus- ja sosiaalipedagogiikan opintoja riittämättömiksi. Syynä näytti olevan se, ettei sosionomikoulutuksen opintopistemääriä ja niiden sisältöä tunneta riittävästi. Myös Saikkosen (2007) opinnäytetyössä kävi ilmi, että sosionomitutkinnon sisältöä ei tunnettu riittävästi. Ne päiväkodin johtajat, joilla oli enemmän kokemusta sosionomeista(amk) työyhteisön jäsenenä, suhtautuivat sosionomeihin (AMK) positiivisemmin ja avoimemmin eli siis tiedoilla koulutuksen sisällöistä oli vaikutusta suhtautumiseen sosionomikoulutuksen saaneisiin. Haastattelujemme perusteella on huomattava, että varhaiskasvatuksen esimiestasolla ei sosionomien ja lastentarhanopettajatutkinnon suorittaneiden välillä nähdä osaamisen eroja joka puolella Suomea. Tämä saattaa johtua erityisen hyvin suunnitelluista ja toteutetuista sosionomi(amk)- tutkinnon opetussuunnitelmista kyseisillä alueilla. Vastakkainasettelu lastentarhanopettajakoulutuksen ja sosionomi(amk)-tutkinnon tuottamasta osaamisesta näyttää vaihtelevan eri puolilla Suomea. Keväällä 2010 täytettiin Jyväskylässä 14 lastentarhanopettajan vakanssia, joista puoleen valittiin sosionomi (AMK)-tutkinnon suorittanut ja puoleen lastentarhanopettajakoulutuksen suorittanut henkilö. Projektissa heräsi kysymys siitä, onko vastakkainasettelu riippuvainen siitä, miten vahvasti paikallinen ammattikorkeakoulu on huolehtinut opetussuunnitelmassaan suuntautumisen varhaiskasvatukseen ja sen edellyttämien opintojen sisältymisen opiskelijoiden opseihin ja hopseihin. Esiin tullut vastakkainasettelu osaamisprofiileissa ja puutteellinen tieto sosionomi (AMK)- koulutuksen sisällöistä saattaa yhä olla esteenä sille, että kunkin ammattiryhmän ja kunkin henkilön vahvinta osaamista hyödynnettäisiin päiväkodin työssä ja työnjaossa, kuten myös moniammatillisen yhteistyön kehittämisessä ja tiimityössä. Erilaisiksi suunnitellut, erilailla painottuvat ja eripituiset opinnot tuottavat erilaisen perus- ja erityisosaamisen johtaen erilaisiin osaamisprofiileihin, joita kumpaakin tarvitaan varhaiskasvatuksessa.
Lastentarhanopettajan työtehtäviä määriteltäessä pitäisi huomioida, että ammattikorkeakoulutuksen ja yliopistokoulutuksen saaneet lastentarhanopettajat ovat opiskelleet eri tavoin painottuneissa koulutusohjelmissa, minkä takia lastentarhanopettajan kelpoisuuden omaavien sosionomien (AMK) ja kasvatustieteen kandidaattien erilaisten koulutusten tuottama erityinen osaaminen pitäisi hyödyntää varhaiskasvatuksessa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007, 45.) Lähteet: L 272/2005 Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050272 A576/1995 Asetus kasvatustieteellisen alan tutkinnoista ja opettajankoulutuksesta http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19950576 A 794/2004 Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2004/20040794 A 608/2005 Valtioneuvoston asetus sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050608 A 986/1998 Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980986 (sisältää myöhemmin tehdyt muutokset) Eraut, M., Alderton, J., Cole, G. & Senker, P. 1998. Learning from other people at work. Teoksessa F. Coffield (toim.) Learning at work. Bristol: The Policy Press, 37 48. Happo, I. 2008. Sosionomin (AMK) osaaminen ja osaamishaasteet varhaiskasvatuksessa. Teoksessa ( toim. Leena Viitamäki) 14 puheenvuoroa sosionomien (AMK) asemasta Suomen hyvinvointiasiantuntijajärjestelmässä, 99-114. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 2/2008. t Hämäläinen, J. 2008. Eri koulutustaustaisten lastentarhanopettajien osaaminen ja sen hyödyntäminen: päiväkodin johtajien näkemyksiä. Metropolia ammattikorkea-koulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Opinnäytetyö. PDF-dokumentti. https://publications.theseus.fi. Päivitetty 23.2.2009. Kaipainen J. & Kähärä T. 2009. Sosionomikoulutuksen ja lastentarhanopettajakoulutuksen antamat valmiudet lastentarhanopettajan työhön. Opinnäytetyö. Sosiaalialan koulutusohjelma. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Kolb, D. 1984: Experimental learning. Experience as the source of learning and development. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall. Kärkkäinen, A. 2005. Sosionomi päiväkotiyhteisössä. Laurea-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Tiivistelmä opinnäytetyöstä. WWW-julkaisu. http://abstracts.laurea.fi/tyot/5707.html. Päivitetty 25.8.2005. Lehtonen, S. 2008. Sosionomi (AMK) päiväkodin arjessa. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi, Pori. Sosiaalialan koulutusohjelma. Opinnäytetyö.
PDF-dokumentti. http://kirjastot.diak.fi. Päivitetty 24.11.2008. Marsick V. J. & Watkins K. E. 1990. Informal and incidental learning in the workplace. London: Routledge. Saikkonen M. 2007Paikka auringossa. Sosionomin (AMK) osaaminen varhaiskasvatustyössä päiväkodissa esimiesten näkökulmasta Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Sosiaali- ja terveysministeriö 2007. Varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutus ja osaaminen. 22.2.2007. Nykytila ja kehittämistarpeet. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:7. Tast, Eeva 2003. Sosionomin (AMK) osaamisprofiili varhaiskasvatuksessa ammatti-korkeakoulun opettajien näkemänä. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Lisensiaatintyö. PDFdokumentti. http://www4.hamk.fi/julkaisut/index2.html. Päivitetty 28.1.2005. Tynjälä, P. 1999. Konstruktiivinen oppimiskäsitys ja asiantuntijuuden edellytysten rakentaminen koulutuksessa. Teoksessa A. Eteläpelto & P. Tynjälä (toim.) Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulmia. Juva: WSOY, 160 179. Uusitalo, I. 2005. Mitä ja miten työelämässä opittiin? - tapaustutkimus sosionomi (AMK) opiskelijoiden oppimiskokemuksista työelämäprojektissa ja ammattitaitoa edistävässä harjoittelussa, s. 51 Lisensiaattitutkimus. Turun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta. Vesterinen, M-L. 2002. Ammatillinen harjoittelu osana asiantuntijuuden kehittymistä ammattikorkeakoulussa. Jyväskylä studies in education, psychology and social research, 196. Jyväskylän yliopisto.väitöskirja. Viinamäki, L. 2008. Sosionomi (AMK) koulutus- ja työmarkkinakansalaisena. Teoksessa Viinamäki, Leena (toim.) 14 puheenvuoroa sosionomien (AMK) asemasta Suomen hyvinvointiasiantuntijajärjestelmässä. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia 2/2008. Kemi, 190 217. URL: http://www.tokem.fi/kirjasto/tiedostot/viinamaki_a_2_2008.pdf