PUOLISON JA LÄHEISTEN ANTAMA SOSIAALINEN TUKI IMETYKSEN AIKANA

PUOLISON JA LÄHEISTEN ANTAMA SOSIAALINEN TUKI IMETYKSEN AIKANA Jelena Bernardelli Viktoria Kähäri Opinnäytetyö, kevät 2006 Diakonia -ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Terveydenhoitaja (AMK)

TIIVISTELMÄ Bernardelli, Jelena ja Kähäri Viktoria. Puolison ja läheisten antama sosiaalinen tuki imetyksen aikana. Helsinki 2006, 33s., 3 liitettä. Diakonia -ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, terveydenhoitaja (AMK). Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata imettävien äitien kokemuksia isän ja läheisten antamasta sosiaalisesta tuesta sekä miten äidit kokevat tuen vaikuttaneen imetyksen onnistumiseen. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä imetysohjausta äitiyshuollossa. Opinnäytetyössämme on kaksi tutkimustehtävää: 1) Tuoda esille äitien kokemukset isän ja läheisten antamasta sosiaalisesta tuesta imetyksen aikana; 2) Selvittää, miten äidit ovat kokeneet tuen vaikuttaneen imetyksen onnistumiseen. Opinnäytetyömme teoreettisessa osassa olemme käyttäneet imetystukiaiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja aikaisempia tutkimuksia. Teoriaosuudessa on myös tuotu esille seuraavia aiheita: äidinmaidon hyödyt, imeväisikäisen ravitsemussuositukset sekä imetyksen historia ja nykypäivä. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelutekniikkaa hyväksikäyttäen yksilöhaastatteluina talvella 2004. Haastatteluihin on osallistunut 5 äitiä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen, koska se soveltuu hyvin ihmisten kokemusten tutkimiseen ja se pyrkii tutkimaan kohdettaan kokonaisvaltaisesti. Kootun teoriatiedon ja haastatteluista saatujen tulosten perusteella on ilmeistä, että imettävän äidin puoliso sekä läheiset on huomioitava enemmän terveydenhuollossa imetysohjausta antaessa. Tutkimustulokset näyttävät myös, että isän ja läheisten antamalla sosiaalisella tuella on ollut positiivista vaikutusta imetyksen onnistumiseen. Avainsanat: Imetys, isä, kvalitatiivinen tutkimus, läheiset, tuki.

ABSTRACT Jelena Bernardelli & Viktoria Kähäri. The Support for Breastfeeding Given by the Husband and Relatives. Helsinki, Spring 2006, 33 p., 3 appendices. Diaconia University of Applied Sciences, Helsinki Unit, Degree Programme in Nursing. The purpose of this thesis was to describe the experiences of breastfeeding mothers of support given by their husbands and relatives and how mothers experienced that the support influenced the success of breastfeeding. The aim of this study was to utilize the research results for example in guidance centres. There were two research themes in our thesis: 1) To bring forth mothers experiences of social support given by their husband and relatives; 2) To find out how mothers experience the support. The theoretical material of this study consisted of literature and research of the subject matter. In the theoretical part, we brought forth also the topics of the benefits of breast milk, recommendations for infancy nutrition, and history and present state of breastfeeding. Five mothers took part in this research. The qualitative material was collected in winter 2004 by individual theme interviews. Based on the collected theoretical information and the results of the study, it seems that public health care should pay more attention to breastfeeding mothers husbands and relatives, when giving breastfeeding s guidance. The research results also showed that fathers and relatives social support had a positive influence on the success of breastfeeding. Keywords: Breastfeeding, Father, Qualitative Research, Relatives, Support

SISÄLLYS 1 JOHDANTO...6 2 IMETYS...8 2.1 Imetyksen historiaa ja nykypäivää Suomessa...8 2.2 Imetyksen hyödyt äidille ja lapselle...9 2.3 Imeväisikäisen ravitsemussuositukset...11 3 VARHAINEN VUOROVAIKUTUS...13 4 TUKI IMETYKSELLE...14 4.1 Sosiaalinen tuki...14 4.2 Imetystuen eri muodot...15 4.3 Imetysohjaus...17 4.4 Läheiset tuen antajina imetyksen aikana...19 4.5 Isä tuen antajana imetyksen aikana...20 4.5.1 Perheen perustaminen...20 4.5.2 Isän rooli...21 4.5.3 Isän tuki imetyksen aikana...23 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS...24 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS...25 6.1 Tutkimusmenetelmä...25 6.2 Aineiston keruu...25 6.3 Tutkimusaineiston analyysi...26 6.4 Deduktiivinen sisällönanalyysi...27

7 TUTKIMUSTULOKSET...29 7.1 Taustatiedot...29 7.2 Äitien kokemukset aikaisemmasta ja nykyisestä imetyksestä...29 7.3 Äitien kokemuksia imetyksen vaikutuksista äiti-lapsisuhteeseen...32 7.4 Äitien kokemukset isän antamasta toiminnallisesta tuesta...33 7.5 Äitien kokemukset läheisten antamasta toiminnallisesta tuesta...35 7.6 Äitien kokemukset isän antamasta emotionaalisesta tuesta...35 7.7 Äitien kokemukset läheisten antamasta emotionaalisesta tuesta...37 7.8 Äitien kokemukset sosiaalisen tuen vaikutuksesta imetyksen onnistumiseen...38 8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA...39 8.1 Tutkimuksen luotettavuus ja pätevyys...39 8.2 Tutkimuksen eettisyys...40 8.3 Tutkimustulosten tarkastelua ja johtopäätökset...41 8.4 Jatkotutkimusehdotukset...43 8.5 Pohdinta...44 LÄHTEET...46 LIITE 1...50 LIITE 2...52 LIITE 3...54 LIITE 4...56 LIITE 5...57

1 JOHDANTO Opinnäytetyömme aihe on isän ja läheisten antama tuki äidille imetyksen aikana sekä äidin kokemus tuen vaikutuksesta imetyksen onnistumiseen. Olemme keskittyneet tutkimuksessamme sosiaaliseen tukeen ja siinä varsinkin toiminnalliseen ja emotionaaliseen tukeen osana sosiaalista tukea. Alun perin saimme idean aiheesta, koska olemme itse äitejä. Tämä teema on kuitenkin aina ajankohtainen. Terveydenhuoltohenkilöstön, myös meidän tulevina terveydenhoitajina, on hyvä tietää tästä aiheesta enemmän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata imettävien äitien kokemuksia isän ja läheisten antamasta sosiaalisesta tuesta sekä miten äidit kokevat tuen vaikuttaneen imetyksen onnistumiseen. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä imetysohjausta äitiyshuollossa. Isä ja puoliso käsitteinä tarkoittavat tutkimuksessamme samaa henkilöä. Imetys, sen edistäminen ja imetysohjaus ovat kulttuurisidonnaisia asioita. Lapsen ruokintatapaan vaikuttaa äidin kulttuurinen tausta ja varsinkin se, mitä hän on omaksunut vauvan hoidosta ja ruokinnasta. (Riordan 2005, 726 727.) Sosiaaliset, psykologiset, emotionaaliset ja ympäristölliset tekijät vaikuttavat lapsen ruokintatapaan. Isän asenne imetystä kohtaan on yksi tekijä päätöksenteossa imettää lastaan. (Arora, McJunkin, Wehrer & Kuhn 2000.) Suomalaisessa synnytyssairaalassa tehdyssä kyselyssä lähes kaikki (98 %) isät (n=607) pitivät imetystä jokseenkin tai erittäin tärkeänä. Kuuden kuukauden kohdalla kuitenkin imetys oli joksikin tai erittäin tärkeää enää 66 %:lla vastaajista. (Hannula 2003, 46.) Hoitohenkilökunnan tulisikin ottaa lapsen isä enemmän huomioon keskusteltaessa lapsen ruokinnasta. (Arora ym. 2000.) Tutkimuksemme teoriaosuudessa kuvaamme ensin imetyksen historiaa ja nykyaikaa. Käsittelemme myös imetyksen hyötyjä äidille ja lapselle, imeväisikäisen ravitsemussuositukset sekä varhaisen vuorovaikutuksen yleisellä tasolla. Paneudumme taas enemmän meidän varsinaiseen aiheeseemme isän ja läheisten antamaan sosiaaliseen tukeen imetyksen aikana. Tässä osuudessa tulee esille muun muassa sosiaalisen tuen määritelmiä, ammatillinen tuki imetyksen aikana sekä isän roolista ja

7 perheen perustamisestateoriatietoa. Keskitymme opinnäytetyössämme nimenomaan isän ja läheisten antamaan sosiaaliseen tukeen, vaikka esille nousevatkin ajoittain ammatillinen imetystuki sekä vertaistuki. Halusimme tehdä tämän työn, koska imetysohjaus kuuluu tärkeänä osana terveydenhoitajan työnkuvaan. Meitä kiinnostaa puolison ja läheisten rooli äidin ja imetyksen tukijana: minkälainen on isän ja läheisten merkitys imetyksessä, miten isän ja läheisten positiivinen ja negatiivinen suhtautuminen vaikuttaa äidin imetykseen sekä millä tavoin isät ja läheiset tukevat äitiä imetyksessä. Opinnäytetyöstämme voisi olla apua esimerkiksi eri lapsivuodeosastoilla tai neuvoloissa, joissa kätilöt ja terveydenhoitajat pitävät äideille ohjausta. Tutkimuksemme tuloksien kautta terveydenhuollon henkilökunta saisi tietoa, miten he voisivat ottaa huomioon imettävän äidin puolisoa ja läheisiä paremmin imetysohjausta antaessa.

8 2 IMETYS 2.1 Imetyksen historiaa ja nykypäivää Suomessa Imetysperinne on vaihdellut Suomessa vuosikymmenien kuluessa. Tähän ovat vaikuttaneet yhteiskunnalliset olosuhteet ja yhteiskunnassa vallitsevat asenteet imetystä kohtaan. Tiedot lasten ravitsemuksesta ja hygieniasta, sairaaloiden hoitokäytännöt, naisen asema ja muu yhteiskunnallinen tilanne ovat vaikuttaneet imetyskulttuuriin. Lasten ruokasuositusten historia kuvaa kehitystä rintaruokinnasta imetyshoitoon. (Latvasalo 2001, 17.) Imetyskulttuurissa voidaan nähdä kolme aikakautta: 1900 1940-luku, 1940 1970-luvun loppu ja 1980-luvulta tähän päivään. 1900-luvulta 1940-luvulle imetystä suositeltiin siihen asti kun lapsi täyttää vuoden ja lisäruokaa annettiin vasta yli puolivuotiaille. Imetystä ei suositeltu yli vuoden ikäisille äitien huonon ravitsemustilan takia. Imettäjät sairaalassa olivat yleisiä ja viimeinen imettäjän sairaalavirka lakkautettiinkin vasta 1950- luvulla. 1940-luvulla äideistä 54 % imetti lapsien vielä ollessa kuusi kuukautta vanhoja. 1940-luvulta 1970-luvun loppuun asti imettävien äitien osuus väheni ja imetysajat lyhenivät niin, että 1970-luvun alussa vain joka kymmenes äiti imetti puoli vuotta. Imetys koki kaikkien aikojen aallonpohjan 1960- ja 1970-luvun taiteessa. Kehitykselle on monia selityksiä: maaltamuutto kaupunkeihin, teollistuminen ja naisten siirtyminen kotoa työelämään, lyhyet äitiyslomat, varhainen lisäruokien antaminen, suositus lyhyestä imetysajasta sekä äidinmaitokorvikkeiden tulo yleiseen käyttöön ja tietoon. Ensimmäinen äidinmaidonkorvike tuli markkinoille vuonna 1974. (Lyytikäinen 1995, 11 14.) Imetyksen edistämisen kausi alkoi 1980-luvulla. Lähinnä allergioiden ehkäisemisen vuoksi lisäruokia alettiin siirtää myöhemmäksi. Tilanne korjaantui niin, että 1980- luvulla kaksi kolmannesta äideistä imetti. Uusi tutkimustieto imetyksen terveellisyydestä oli syynä kohonneisiin imetyslukuihin. Äitiysloman pidentymistä ja perheiden sosiaaliturvan paranemista voidaan myös pitää tärkeänä osasyynä. Synnytyssairaaloissa omaksutut imetystä edistävät hoitokäytännöt, kuten varhaisimetys ja vierihoito, pidensivät imetyksen kestoa. 1990-luvulla myönteisestä ilmapiiristä huolimatta imetyksen kes-

9 to on alkanut taas jonkin verran lyhentyä. Tutkimusten mukaan noin puolet 1990-luvun äideistä imetti 1 6 kuukautta. (Hasunen ym. 1996, 37 39.) Talvella 2005 tehtiin valtakunnallinen selvitys imeväisikäisten ruokinnasta Suomessa. Selvitykseen osallistui 74 terveyskeskusta/kansanterveystyön kuntayhtymää. Tietoja saatiin 10569 alle vuoden ikäisen lapsen ruokinnasta. Lähes kaikki vastasyntyneet saivat rintamaitoa. Kuukauden ikäisistä lapsista rintamaitoa saaneita oli 87 %, kolme kuukautta täyttäneistä 76 % ja puoli vuotta täyttäneistä 60%. Lähellä vuoden ikää 36 % lapsista sai rintamaitoa muun ravinnon ohella. Vuoden 2000 tilanteeseen verrattuna imetyksessä on tapahtunut edistymistä alle kuukauden ikäisiä lukuun ottamatta kaikissa ikäryhmissä. (Hasunen & Ryynänen 2006, 5) Lisäravinnon antaminen vastasyntyneille on tavallista ja näyttää yleistyvän. Tämän selvityksen mukaan alle kuukauden ikäisistä 60 % oli täysimetettyjä, kun vuonna 2000 yksinomaan rintamaitoa saaneita oli 65 % lapsista ja vuonna 1995 vastaavasti 68 %. Yksinomaan äidinmaidonkorviketta ravinnokseen saaneita oli vastasyntyneistä (< 1kk) 7 %. Kolme kuukautta täyttäneistä lapsista 51 % oli täysimetettyjä ja neljän kuukauden ikäisistä vastaavasti 34 %. 1 5 kuukauden ikäisten yksinomainen rintaruokinta on yleistynyt selvästi vuoteen 2000 verrattuna. (Hasunen & Ryynänen 2006, 5) 2.2 Imetyksen hyödyt äidille ja lapselle Maitorauhaset alkavat erittää maitoa synnytyksen jälkeen. Ensimaito on erittäin ravitsevaa, se sisältää runsaasti proteiineja, rasvaa ja laktoosia eli maitosokeria. (Wylie 2000, 220 221; Mohrbacher & Stock 1997, 20,24.) Ensimaidossa eli kolostrumissa on runsaasti vitamiineja, joista monet ovat tärkeitä suoja-aineita vauvalle (Hasunen ym. 1997, 119). Kolostrum kohottaa luonnollisella tavalla vauvan verensokeria, joka on laskenut synnytysrasituksessa (Kuusisto 1989, 60). Kolostrumia eli ternimaitoa erittyy aluksi määrällisesti vähän, mutta se riittää vastasyntyneen ensimmäiseksi ravinnoksi alkupäivinä. Äidinmaito mukautuu vauvan kasvun ja tarpeen mukaan. (Biancuzzo 2003, 65 71.) Kolostrumissa on erittäin runsaasti lapsen hermoston kehitykseen tarvittavia rasvahappoja. Rintamaidon erityispiirteinä on sen vähäinen proteiinipitoisuus ja runsas laktoosipitoisuus, rasvan erityislaatu sekä monien ravintoaineiden erityisrakenne, joka parantaa niiden imeytymistä vauvan elimistöön. (Hasunen ym. 1997, 118 119.) Rinta-

10 maidossa on runsaasti laktoosia, joka pitää vauvan ulosteet löysinä. Rintamaidon proteiinipitoisuus on ihanteellista vauvalle ja siinä on runsaasti rasvaa. Rintamaidossa olevien monityydyttymättömien rasvahappojen suhdetta pidetään vastasyntyneelle ihanteellisena. Siinä on lapselle riittävästi kaikkia muita kivennäisaineita ja vitamiineja paitsi D- vitamiinia. (Hasunen ym. 1997, 119.) Rintamaidon suoja-aineet ehkäisevät tauteja aiheuttavien mikrobien lisääntymistä lapsen suolessa. Ne ylläpitävät hyödyllistä suolistomikrobistoa, täydentävät lapsen kehittymätöntä immuunisysteemiä ja edistävät lapsen suoliston kehitystä. Suoja-aineet ehkäisevät myös allergeenien joutumista lapsen elimistöön. Rintamaito antaa vauvalle myös suojan suolistosairauksia ja hengitystiesairauksia vastaan. Rintamaidosta erittyvät entsyymit täydentävät vauvan omaa ruoansulatusentsyymituotantoa ja parantavat ravintoaineiden pilkkoutumista ja imeytymistä. (Hasunen ym. 1997, 118 119.) Imetys on vastasyntyneen ja imeväisen perinteinen ja aikaa säästävää ruokintatapa, jota kutsutaan rintaruokinnaksi. Rintaruokinnan lisäksi imetyksellä on myös muita tehtäviä. Se on äidin ja lapsen välinen vuorovaikutustapahtuma, jossa luodaan edellytykset äitilapsisuhteelle. Päivittäin ja usein toistuvissa imetystilanteissa äiti ja lapsi muodostavat kuvan toisistaan näkö-, kuulo-, haju- ja makuaistien avulla. Tapahtuma antaa molemmille mahdollisuuden rakentaa sekä fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta että mielihyvää. (Verronen 1988, 15.) Imetystilanne antaa hyvät mahdollisuudet lapselle sekä psyykkisten että fyysisten tarpeiden tyydyttämiselle. Äiti tuntee syvää tyytyväisyyden tunnetta voidessaan vastata lapsen viesteihin ja tarpeisiin. Lapsi saa äidin kehon välitöntä läheisyyttä, lämpöä, katsekontakteja, hellyyttä, hyväilyjä, tyynnytystä, nukutusta tai viritystä uusiin leikkeihin. Fyysisestä riippuvuudesta kasvaa yhteenkuuluvaisuuden tunne. Kun vauva saa kokea paljon mielihyvää ja herkkää hoivaa, hän pysyy tyytyväisenä ja hänen perusluottamuksensa kasvaa. Tyytyväiseen vauvaan on helppo kiintyä. (Miettinen-Jaakkola 1992, 37 38.) Jukaraisen tutkimuksessa (1994, 27) äidit kertoivat, että imettämiseen liittyy paljon iloisia ja onnellisia tunteita, mutta myös pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Imettäminen oli tärkeä tapa olla lähellä lasta ja osoittaa huolenpitoa lapselle. Äidit, jotka olivat lopetta-

11 neet imetyksen, kuvasivat, että äiti on hyvä äiti vaikka ei imetäkään. Osa äideistä koki ympäristöltä saadun sosiaalisen tuen tärkeäksi. Jotkut äidit kertoivat miestensä ja sukulaistensa painostaneen imettämiseen. Imetys edistää äidin toipumista synnytyksestä ja auttaa painonhallinnassa. Imettämisellä on havaittu olevan myös pitempiaikaisia naisen terveyttä edistäviä vaikutuksia. Esimerkiksi naisen riski sairastua osteoporoosiin ja joihinkin syöpiin vähenee. Rintamaito sisältää lapsen tarvitsemien ravintoaineiden lisäksi monia lapsen kehityksen kannalta välttämättömiä suoja-aineita. Lisäksi imetys edistää lapsen ja äidin luonnollista kiinteää yhteyttä. (STM 2004:14, 181) 2.3 Imeväisikäisen ravitsemussuositukset Sosiaali- ja terveysministeriön asettamat ruokailutavoitteet imeväisiässä: - Täysimetys 6 kuukauden ikään. - Osittainen imetys: 6-12 kuukauden iässä kiinteiden lisäruokien ohella. - Rintamaidon puuttuessa teollinen äidinmaidonkorvike. - D-vitamiinia valmisteena. - Joustava kiinteiden lisäruokien antaminen lapsen tarpeiden, kasvun ja valmiuksien mukaan, viimeistään 6 kuukauden iässä. - Mehupullon välttäminen. - Suolan välttäminen. - Monipuolinen ruokavalio ja säännölliset ateriat ensimmäisen ikävuoden lopulla. - Ruoan karkeuttaminen suun hienomotoriikan ja pureskelun kehittämiseksi. - Perheen yhteiset ateriat vähitellen toisella vuosipuoliskolla. - Omatoimisen syömisen harjoittelu. - Vähittäinen tuttipullosta luopuminen viimeistään noin vuoden iässä. (STM 2004:11, 102.) Imetys on sekä terveydellinen, ravitsemuksellinen että psykologinen etu niin lapselle kuin äidillekin. Lisäksi imettäminen on helpoin, hygieenisin ja taloudellisin tapa ruokkia imeväisikäistä. (STM 2004:11, 103.)

12 Täysimetyksessä lapsen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin seuranta on tärkeää. Riittämätön painonnousu, niukat virtsa- ja ulostemäärät tai lapsen nälkäisyys/nälkäitkut tiheidenkin maitoaterioiden jälkeen ovat merkkejä siitä, ettei rintamaito ainoana ravintona riitä. Tilannetta arvioitaessa tulee varmistaa, ettei lapsi ole sairas ja että imetystekniikka on oikea. Imetysongelmat ja äidin väsymys voivat olla myös perusteina lisäruoan antamiselle ennen kuuden kuukauden ikää. (STM 2004:11, 104.) Lisäruoat aloitetaan aina yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Tarpeeseen ja aloittamisajankohtaan vaikuttavat imetys sekä lapsen kasvu ja kehitys. Jos rintamaitoa on niukasti, voidaan lisäruoka jo aloittaa neljän kuukauden iässä. Imetyksen jatkuvuuden kannalta on parempi antaa kiinteää soseruokaa kuin äidinmaidonkorviketta tai velliä pullosta. Jos lapsi ei saa lainkaan rintamaitoa, kiinteä lisäruoka aloitetaan 4 6 kuukauden iässä äidinmaidonkorvikeruokinnan jatkuessa. (STM 2004:11, 104.) Kaikki lapset tarvitsevat kiinteää lisäruokaa viimeistään puolen vuoden iästä lähtien. Tällöin lapsi on motoriselta kehitykseltään valmis syömään lisäruokaa. Lisäruoilla turvataan erityisesti riittävä energian, proteiinin ja raudan ja muiden välttämättömien ravintoaineiden saanti. Yli puoli vuotta jatkuvaan täysimetykseen liittyy kasvuhäiriön ja raudanpuuteanemian vaara. (STM 2004:11, 104.) Lisäruoan aloittamisen jälkeen suositellaan osittaista imetystä yhden vuoden ikään asti. Osittainen imetys tarkoittaa imetyksen jatkamista lisäruokien aloituksen jälkeen tai äidinmaidonkorvikkeen ohella. Osittainenkin imetys on arvokasta. Rintamaito parantaa immuunisuojaa ja muun ravinnon imeytymistä. Osittaista imetystä voidaan vielä jatkaa ensimmäisen ikävuoden jälkeenkin perheen niin halutessa. WHO:n suositus on jatkaa imetystä kahden vuoden ikään. Tällöin on tärkeää, että lapsen ruokavalio monipuolistuu ja syömistaidot kehittyvät ikää vastaavasti. (STM 2004:11, 104.)

13 3 VARHAINEN VUOROVAIKUTUS Vanhemmuuden ja lapsen vuorovaikutuksessa on kysymys kehityksellisestä molemminpuolisuudesta vanhempien ja lapsen kehitysmahdollisuuksien kohtaamisesta. Vuorovaikutuksessa vaihtelevat hellyyden ja kärsivällisyyden, ilon ja onnen hetket, mutta myös hämmennyksen ja kaaoksen, epäonnistumisen, epätoivon, avuttomuuden, vierauden ja outouden hetket. Vanhemmuuteen liittyy laaja tunteiden kirjo. Jokaisen lapsen syntyminen tuo mukanaan uuden vanhemmuustilan, jossa äidin ja isän mieli on kyllin avoin ottamaan vastaan uutta juuri tämän lapsen kanssa. Varhaisvuorovaikutuksen avulla vanhemmat löytävät tunteen siitä, että he ovat juuri tämän lapsen vanhempia. (Niemelä ym. 2003, 16.) Vanhemmuuden tilaa ravitsevat parhaimmillaan myös äidin rakkaus lapsen isään ja isän rakkaus lapsen äitiin, siis heidän toinen toisilleen antamansa vastarakkaus. Jos jompikumpi vanhemmista jää saamatta vastarakkautta, hän tarvitsee muiden kiintymyksen voidakseen olla kyllin rakastava lastaan kohtaan. Myös vanhemman kyllin hyvät mielikuvat poissaolevasta vanhemmasta ovat merkityksellisiä niin heille itselleen kuin lapselle. (Niemelä ym. 2003, 17.) On mahdotonta ennustaa, mitä tulee tapahtumaan varhaisessa vuorovaikutuksessa. Jukka Mäkelä (1999 ja 2000) on puhunut systeemiteorian avulla varhaisesta vuorovaikutussysteemistä. Pienikin myönteinen vaikutus kaoottiseen systeemiin voi auttaa sitä heilahtamaan eheyttävään suuntaan, tyynnyttää ja tervehdyttää sekä luoda uusia merkityksiä. Kaaoksessa on saarekkeita, jotka turvaavat kasvua ja joissa aika ajoin eheydytään. Mutta epäsuotuisten olosuhteiden jatkuessa kehitys voi jatkua kaoottisuuden suuntaan. (Niemelä ym. 2003, 17.) Vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus toteutuu paitsi arjen tapahtumissa, toiminnan tasolla, myös tunteiden ja mielikuvien tasolla. Nämä kommunikaation kaksi tasoa limittyvät ja vaikuttavat toisiinsa. Lapsen katseet, ääntelyt ja toiminnot herättävät vanhemmassa vastauksia toiminnan tasolla ja rakentavat tunteita sekä mielikuvia lapsesta. Samalla tavalla lapsen mieleen tallentuu yhteisiä kokemuksia vanhemman kanssa vietetyistä hetkistä. (Launonen & Korppijaakko-Huuhka 1996, 21.)

14 4 TUKI IMETYKSELLE 4.1 Sosiaalinen tuki Sana sosiaalinen tarkoittaa Nykysuomen Sanakirjan mukaan yhteisöä ja yhteiskuntaa koskevaa, toimintana lähinnä yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevien jäsenten elinehtojen paranemista. Websterin Uusi Sanakirja määrittelee tuen toimeksi tai toiminnaksi, joka helpottaa, auttaa tai ylläpitää toista. Nutbeam määrittelee sosiaalisen tuen yhteisöjen yksilöille ja ryhmille tarjoamaksi avuksi, joka auttaa niitä selviytymään negatiivisista elämäntapahtumista ja muista rasittavista elämäntilanteista. Sosiaalinen tuki sisältää hänen mukaansa emotionaalisen, tiedollisen ja aineellisen tuen sekä palvelut. Hän korostaa, ettei sosiaalisen tuen saatavuus ole yksin riippuvainen yksilön halusta kuulua yhteisöön, vaan myös yhteisön mahdollisuuksia tarjota apua. (Kumpusalo 1991, 13.) Kane määrittelee sosiaalisen tuen sisältävän vuorovaikutussuhteen, jossa pyritään vastaamaan tunteeseen, antamaan neuvoja ja palautetta. Emotionaaliseen tukeen kuuluvat Kanen mielestä rakkaus, huolenpito, lämpö ja sääli (Tarkka 1996, 12). Eri tutkijoiden käsitykset tiivistäen sosiaalinen tuki on ihmisten välistä vuorovaikutusta, jossa he antavat ja saavat henkistä, emotionaalista, tiedollista, toiminnallista ja aineellista tukea (Kumpusalo 1991, 14). Määritelmä korostaa sosiaalisen tuen vuorovaikutuksellista luonnetta. Määritelmä ei sulje pois mahdollisuutta, että sosiaalinen tuki voi olla suoraa henkilöltä toiselle annettua tai epäsuoraa, järjestelmän kautta annettua tukea. Pienyhteisössä, kuten perheessä ja hoitoyhteisössä, vuorovaikutus on suoraa ja tuki persoonallista. Pienyhteisö tarjoaa yhteisöturvaa, joka tyydyttää ennen kaikkea turvallisuus- ja yhteisyystarpeita sekä arvostukseen ja itsensä toteuttamiseen liittyviä tarpeita. (Kumpusalo 1991, 14.) Yhteiskunnan takaama sosiaaliturva tyydyttää lähinnä väestön välttämättömät aineelliset perustarpeet ja -palvelut. Tuki ei tavallisesti ole persoonallista vaan epäsuoraa. Aineellinen perusturva on toki terveyden ja hyvinvoinnin välttämätön, mutta ei riittävä edellytys. Jokainen ihminen tarvitsee myös lähiyhteisön tukea, yhteisöturvaa, voidak-

15 seen tuntea olevansa hyväksytty ja arvostettu perhe-, työ- tai muun pienyhteisönsä jäsen. (Kumpusalo 1991, 14.) Sosiaalinen tuki voidaan jakaa viiteen eri luokkaan: 1. Aineellinen tuki, kuten raha, tavara, apuvälinen, lääke. 2. Toiminnallinen tuki, kuten palvelu, kuljetus, kuntoutus. 3. Tiedollinen tuki, kuten neuvo, opastus, opetus, harjoitus. 4. Emotionaalinen tuki, kuten empatia, rakkaus, kannustus. 5. Henkinen tuki, kuten yhteinen aate, usko, filosofia. (Kumpusalo 1991, 14.) Lisäksi kussakin tuen muodossa voidaan erottaa ainakin osittain tuen määrä ja laatu sekä tuen subjektiivinen ja objektiivinen luonne. Sosiaalisen tuen laatu on pääosin subjektiivisen arvioinnin varassa, tuen määrä voidaan mitata esimerkiksi rahassa. Aineellisessa tuessa määrä on ratkaiseva tekijä, mutta muun tuen suhteen laatu ja oikea-aikaisuus ovat ratkaisevampia. Erilaiset sosiaaliset tukirakenteet jakavat erityyppistä tukea. Vain perhe- ja lähiyhteisö voi tarjota hyvinvoinnille välttämättömän emotionaalisen ja henkisen tuen. (Kumpusalo 1991, 15.) 4.2 Imetystuen eri muodot Imetystuki voidaan jakaa tiedolliseen, toiminnalliseen, sosiaaliseen ja arviointia sisältävään tukeen. Saarinen (1995, 39) on tutkinut äitien imetykseen saamaa sosiaalista tukea vierihoito-osastolla. Saarisen tutkimuksesta kävi ilmi, että äidit olivat varsin tyytyväisiä saamaansa emotionaaliseen tukeen. Äidit kokivat saaneensa hoitajilta imetykseen kannustusta ja rohkaisua. He kokivat, että heidän yksilöllisyytensä huomioitiin imetysohjauksessa. Latvasalo (2001, 65) kuvasi tutkielmassaan imettävien äitien kokemuksia ja odotuksia hoitotyöntekijöiden heille antamasta emotionaalisesta tuesta. Tutkielmaan osallistuneille äideille oli tärkeää, että hoitajat seurasivat imetystapahtuman kulkua tarvittaessa olemalla vain läsnä ja näin varmistamalla sen, että äiti on ymmärtänyt ohjauksen. Tiedollisella ohjauksella tarkoitetaan äidin rohkaisua ja kannustusta imetykseen ja äitilapsi-isä-suhteen tukemista. Ohjauksessa ilmenee ensisynnyttäjän kunnioittaminen ja

16 tasavertaisena oleminen. Ohjaajan tulee tukea äidin itsetuntoa ja hänen tulee pystyä kuuntelemaan äidin tuntemuksia. Tiedollinen ohjaus käsittää myös teoriatiedon. (Sihvola 1998, 56.) Saarisen (1995, 41) tutkimuksessa tiedollinen tuki ilmeni äitien mielestä imetysohjeiden yhdenmukaisuutena ja ristiriidattomuutena. Julinin (1997, 44) ja Jukaraisen (1994, 54) tutkimusten mukaan suurin osa kyselyyn vastanneista äideistä koki, että he olivat saaneet riittävästi imetysohjausta ja neuvontaa synnytysosastolla. Toiminnallisella ohjauksella tarkoitetaan kädestä pitäen avustamista, vauvan avustamista rinnalle, hyvän imetysasennon löytymistä ja apuvälineiden käytön ohjausta. (Imetystoimintasuunnitelma 1999.) Saarisen (1995, 45) ja Latvasalon (2001, 61) tutkimustulokset toiminnallisesta imetystuesta olivat ristiriidassa keskenään. Saarisen tutkimukseen vastanneet äidit olivat varsin tyytyväisiä saamaansa toiminnalliseen tukeen. Eniten he kokivat saaneensa tukea lapsen rinnalle auttamisessa sekä sopivan imetysasennon löytämisessä. Latvasalon tutkimukseen vastanneet äidit kokivat imetysasentojen ohjauksen olevan vähäistä, jonkun äidin mielestä sitä ei esiintynyt lainkaan. Suurin osa äideistä oli kokenut, että hoitohenkilöiden läsnäolo imetystilanteissa oli vähäistä. Saarisen (1995, 40) tutkimuksen mukaan äidit kokivat saaneensa arviointia sisältävää tukea imettävän äidin roolin vahvistamisessa. Tamminen (1990, 71) tutki äidin masennusta, imetystä ja varhaista vuorovaikutusta. Hänen tutkimuksessaan todettiin äitien olleen tyytyväisiä sairaalalta ja henkilökunnalta saamaansa imetystukeen. Äidit kokivat saaneensa hoitajilta riittävästi imettämiseen liittyvää myönteistä palautetta. Kätilöiden tulee huomioida, että jotkut äidit tarvitsevat enemmän tukea imetykseen. Uudelleensynnyttäjät eivät välttämättä ole onnistuneet aikaisemmissa imetyksissään ja myös heidän tulee saada imetysohjausta. (Julin 1997, 43.) Tarkan (1998, 178) tutkimukseen osallistuneet äidit olivat enimmäkseen tyytyväisiä saamaansa imetystukeen. Tärkeimmäksi tukijaksi äidit nimesivät isän. Äidit kertoivat isien suhtautuneen positiivisesti tai todella positiivisesti imetykseen heti synnytyksen jälkeen. Sosiaalisella tuella on keskeinen vaikutus yksilön mukautuessa erilaisiin elämän muutoksiin. Naiselle raskaus aiheuttaa muutoksia sekä fyysisesti, psyykkisesti että sosiaali-

17 sesti. Muun muassa Nucholls, Cassel & Kaplan ovat tutkimuksessaan osoittaneet, että naisilla, joilla oli raskauden aikana vähemmän tukijoita, oli enemmän komplikaatioita. Sosiaalinen tuki varsinkin puolisolta ja sukulaisilta on havaittu tärkeäksi stressaavista elämäntilanteista selviytymiseen. Mutta myös House ja Norbeck mainitsevat, että sosiaalisella tuella on merkitystä terveyden kokemiseen. Sosiaalinen tuki voi auttaa yksilöä löytämään positiiviset kokemukset ja käyttämään omia voimavarojaan vahvuutena. (Tarkka 1996, 14-15) 4.3 Imetysohjaus Ensisynnyttäjät tarvitsevat perusteltua tietoa maidon tulosta, imetyksen fysiologiasta, imetystekniikasta, rintatulehduksen ehkäisystä, äidinmaidon ominaisuuksista sekä vauvan imemistekniikasta. Imetysohjauksella on tärkeä osa imetyksen onnistumisessa. (Tarkka ym. 1998, 180.) Imetysohjauksen lähtökohtana on tukea äidin itseluottamusta ja hänen uskoaan omiin kykyihinsä oman vauvan parhaana hoitajana, ruokkijana ja lohduttajana. Kannustavalla ja äitiä tukevalla imetysohjauksella pystytään korostamaan imetyksen myönteisiä asioita. Ohjaustilanteen tulisi olla myönteinen ja sen takia erityisesti ohjaajan vuorovaikutustaidot korostuvat. Hoitohenkilökunnan rohkaiseva asenne ja käytös johtaa äidin positiivisiin kokemuksiin vauvan hoidossa ja imetyksessä. Ohjauksessa on tärkeää, että annettu tiedon määrä vastaa äidin omia tarpeita, toiveita ja kykyjä vastaanottaa tietoa. Äidille tulee myös antaa mahdollisuus harjoitella taitojaan rauhassa. Hoitajien antaman ohjauksen ristiriitaisuus vähentää ohjattavan asian ja ohjaajien luotettavuutta sekä aiheuttaa hämmennystä. (Julin 1997, 56 57; Tarkka 1996, 63.) Imetysohjaus on tutkimuksin todettu hyvin tärkeäksi imetyksen onnistumiselle (Tarkka 1996, 45). Jokaisella äidillä on oikeus saada ajankohtaista, imetykseen liittyvää oikeaa tietoa. Hoitajien vuorovaikutustaitojen kehittäminen ja imetyksen tietoperustan hallitseminen mahdollistaa myönteisen ohjaustapahtuman. Henkilökunnan antama myönteinen palaute ja tuki kannustaa äitejä imettämään. Äidin hyvä itseluottamus edesauttaa imetyksen onnistumista. (Julin 1997, 45.)

18 Pian synnytyksen jälkeen annetulla imetysohjauksella on katsottu olevan pysyviä etuja myöhemmälle imetyksen onnistumiselle. Tämän seikan vuoksi imetysohjauksen tulisi kuulua jokaisen kätilön työn rutiineihin. Äiti tarvitsee tukea pystyäkseen imettämään lapsen. (Julin 1997, 56.) Kätilön tulee ohjata äiti hyvään ja luonnolliseen imetysasentoon ja äitiä tulee ohjata tulkitsemaan vauvansa viestejä ja vastaamaan niihin (Julin 1997, 57). Ensiimetystilanteessa kätilön tulisi huomioida, että vauvalla on avonainen suu ja hyvä asento. Lapsen tulisi olla äidin sylissä siten, että hänen poski koskettaa äidin rintaa. Tämä asento stimuloi vauvan imemisrefleksiä ja helpottaa näin ollen ensi-imetyksen alkamista. (Phillips 1996, 284.) Varhaisimetys on usein hyvin palkitsevaa sekä äidille että vauvalle. Hyvä imemisote löytyy usein itsestään ja ellei se löydy, se on helppo opettaa vauvan ollessa aktiivinen heti syntymän jälkeen ja äidin rintojen ollessa pehmeät. (Sihvola 1998, 17 21.) Lastenneuvolassa annetun ohjauksen tulee olla samansuuntaista ja yhtenäistä äitiysneuvolassa ja synnytyssairaalassa annetun ohjauksen kanssa. Terveydenhoitajilla tulee olla riittävät ja ajankohtaiset tiedot imetyksestä, imetyksen tukemisesta ja tavallisimmista ongelmatilanteista, mieluiten imetysohjaajakoulutuksen kautta. Osalle äideistä imetys aiheuttaa suurta rasitusta ja henkisiä paineita. Imetysongelmista kärsivien äitien taitavaan ohjaukseen on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota. Neuvolalääkärin on perehdyttävä imetyksen fysiologiaan ja ongelmiin. Neuvolalääkärin on osattava antaa konsultaatiota terveydenhoitajalle ja hoitaa imetykseen liittyviä ongelmia. Neuvolan yhteistyötä imetystukiryhmien kanssa tulisi tehostaa riittävän imetystuen varmistamiseksi. Vertaistuen merkitys on suuri varsinkin niille äideille, joilla on imetysongelmia. Ongelmatilanteessa etsitään koko perheen hyvinvointia edistäviä ratkaisuja lapsen ravitsemuksen turvaamiseksi. (STM 2004:14, 183 184.)

19 4.4 Läheiset tuen antajina imetyksen aikana Läheisten tuen merkitystä äidin imetyksessä ei voi painottaa liikaa. Läheisten ihmisten imetysmyönteisyys vaikuttaa äidin imetyspäätökseen. Eri kulttuureissa lähimmäisillä on kuitenkin erilainen merkitys äidin imetyksen tukemisessa. Jos äidin ympärillä olevat muut äidit imettävät, on todennäköistä, että hänkin alkaa imettää. (Riordan 2005, 731 732.) Hannulan tutkimuksessa äidit mainitsivat ystävien ja omaisten tuen vaikuttavan imetyksessä onnistumiseen. Äidit kokivat saaneensa imetysongelmiin tukea puolison lisäksi ystäviltä ja toisilta äideiltä. (Hannula 2003, 84, 90.) Sosiaalinen tuki vaikuttaa merkittävästi myös imetyksen kestoon. Yleensä ympäristön paineet lopettaa imettäminen lisääntyvät, kun lapsi on noin vuoden vanha. Toisaalta mitä enemmän äitiä tuetaan imettämiseen, sitä kauemmin hän sitä jatkaa. Hoitohenkilökunnan tulisi rohkaista enemmän myös perheenjäseniä tukemaan äitien imetyksen jatkamista. (Riordan 2005, 732 733.) Tarkan (1996, 101) tutkimuksessa on selvitetty, kuinka heti synnytyksen jälkeen ja siitä kolmen kuukauden kuluttua, äiti on selvinnyt imetyksestä. Tutkimuksessa oli tarkasteltu myös äidin sosiaalisen tukiverkoston antamaa konkreettisen, päätöksenteon sekä emotionaalisen tuen muodostamaa yhteyttä ja sen merkitystä imetyksestä selviytymiseen. Äitien kokemuksien mukaan suurin osa sekä konkreettisen- että päätöksenteon tuesta oli isovanhemmilta saatua. Vain emotionaalisen tuen kohdalla oi puolisolta saatu tuki niukasti suurempi kuin isovanhemmilta saatu. Hannulan (2003, 13, 90) tekemässä tutkimuksessa tarkasteltiin äitiin, lapseen ja imetyksen tukeen liittyviä tekijöitä sekä niiden yhteyttä imetyssuunnitelmiin ja imetyksen toteutumiseen sairaalassa ja puoli vuotta sen jälkeen. Tutkimuksessa oli tarkasteltu äitien omaa näkemystä imetysohjauksen ja tuen toteutumisesta kolme ja kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Sen mukaan äidit kokivat saavansa ongelmallisissa imetystilanteissa eniten tukea puolisoltaan, jos pois laskettiin julkinen terveydenhuolto. Seuraavaksi eniten tukea saatiin ystäviltä ja toisilta äideiltä ja vasta sen jälkeen isovanhemmilta. Internetistä löytyy paljon vapaaehtoistoimintana tapahtuvaa imetystukitoimintaa. Siellä on esimerkkinä myös imetystukilista isovanhemmille. Tämä osoittaa, kuinka halutaan tukea myös tuen antajia. Isovanhemmat koetaan hyvin tärkeinä ja keskeisinä tukijoina

20 imetyksessä. He voivat olla niin emotionaalisen, konkreettisen kuin päätöksenteon tukijoita. Konkreettisen tuen antajina heidän roolinsa kasvaa varsinkin silloin, jos perheessä on isompia lapsia. Isovanhemmat voivat antaa huomionsa heille, jolloin äiti voi viettää rauhassa imetyshetken vauvan kanssa. Isovanhemmat voivat myös kantaa, röyhtäyttää, vaihtaa vaippaa, kylvettää tai ulkoiluttaa vauvaa. Myös kotitöissä auttaminen on suuri konkreettinen apu äidille, joka kärsii jatkuvasta univajeesta. Isovanhemmat voivat rohkaista äitiä imetyksessä niin, että hän tuntee olonsa rentoutuneeksi myös heidänkin vierailunsa aikana. Äidin imetyksen tukeminen on yksi parhaimmista tavoista auttaa. Suurin osa naisista on fyysisesti kykeneviä imettämään, mutta toisinaan se voi olla kamppailua ilman oikeaa tietoa ja tukea. Parhaiten isovanhemmat ovat avuksi, jos he ymmärtävät tukea lapsenlapsensa vanhempien ratkaisuja, vaikka ne eivät aina olisikaan isovanhempien mieleisiä. Jokainen äiti ja isä tekevät kuitenkin parhaansa lastensa eteen niillä tiedoilla, jotka heillä on käytössä. (Imetystukilista 2006) 4.5 Isä tuen antajana imetyksen aikana 4.5.1 Perheen perustaminen Nyström ja Öhrling (2004, 320 327) ovat koonneet kirjallisuuskatsauksen vanhempien kokemuksista lapsen saamisen jälkeen. Tämän tutkimuksen mukaan yksi aikuisiän kehitystehtävistä on lapsen saaminen. Tämän kehitystehtävän täyttyminen mahdollistaa aikuiselle uuden tavan antaa ja saada läheisyyttä sekä tarjoaa yksilölle kokemuksen itsestään uutta luovana ja tuotteliaana. Aikuisuuteen asti ihminen on kehittänyt itseään ja omia valmiuksiaan, ja lasten saamisen myötä hän mahdollistaa näiden valmiuksien käyttämistä. Lasten saaminen tapahtumana merkitsee melkoista mullistusta. Joskus raskausaikana tulee yllätyksiä, ja vanhemmuuskin saattaa joskus tuntua epävarmalta, mutta pakolliselta. Monet tekijät vaikuttavat siihen, kykenevätkö vanhemmat luomaan toimivan suhteen lapseensa. Näitä tekijöitä ovat muun muassa vanhempien taloudellinen tilanne, sosiaalinen tukiverkosto, koulutuksen loppuunsaattaminen sekä ikä. Perheellä on suuri merkitys lapsen kehitykselle. Perhe tyydyttää lapsen fyysiset ja henkiset tarpeet ja välittää lapselle kasvatuksen kautta ympäristön arvot ja normit.