Vihreän puolueen ohjelma Suomessa Sisällysluettelo Maailman tila ja elonkehän kurimus Perustamme Toimintamme 1. Oikeus 2. Talous 1. Talouden perusta: ruoantuotanto 2. Metsätalous 3. Energiantuotanto 4. Teollisuus ja ulkomaankauppa 5. Kulutuksen ongelma 3. Sosiaalipolitiikka 4. Koulutus ja kulttuuri 5. Rakentaminen, asuminen ja liikennöinti 6. Ulkosuhteet: Kohti kansainvälistä paikallisuutta 7. Hallintokysymys 8. Mitä on tehtävä? 9. Vastuu on meidän! 1
Maailman tila ja elonkehän kurimus Sivilisaatiot kuolevat itsemurhaan, eivät murhaan. A.J. Toynbee Tiedämme, että yhteiskunta tuhoutuu, jos se ei sopeudu ympäröivään luontoon ja sen muutoksiin. Meidän sivistyksenä pitämämme maailma on tuhoutumassa, ellei nykyistä kurssia muuteta ja siirrytä elämää kunnioittavampaan kulttuuriin sekä yhteiskuntaan. Olemme saattaneet maapallon epävakaaseen tilaan. Se voi tarkoittaa hallitsemattomia muutoksia. Maapallon elämää ylläpitävässä järjestelmässä on monia samaan suuntaan vaikuttavia, toisiaan kiihdyttäviä häiriöitä. On olemassa kahdenlaista murtumista, haurasta ja sitkasta. Hauras murtuminen on nopeasti tapahtuva kuten lasin särkyminen tahi munankuoren halkeaminen. Sitkas murtuminen taasen on hitaampaa ja salakavalampaa: puun tai metallipylvään vääntyessä vain pienet halkeamat ja vääntymät viittaavat ongelmiin. Rakenne voi vaikuttaa täysin vakaalta ennen äkillistä romahdusta. Maapallon ekosysteemi on tyyppiesimerkki järjestelmästä, joka rapistuu ensin huomaamattomasti, mutta romahtaa lopulta nopeasti. Luonnollinen sukupuuttonopeus on 0,001% lajeista sadan vuoden aikana, kun tämänhetkinen lajien häviämisnopeus on 1-10% lajistosta sadassa vuodessa. On arvioitu, että vuonna 2050 eliölajien häviämisnopeus olisi 20-50% sadassa vuodessa. Elämme siis kuudennen joukkosukupuuton aikaa. Fossiilisten energiamuotojen käyttö on tutkimusten mukaan aiheuttanut ilmastokatastrofin, mihin maapallon keskilämpötilan nousukin kytkeytyy. Tunnetuin fossiilinen polttoaine, öljy, sisältää niin paljon energiaa, että se on toiminut moottorina 1900-luvun kehitykselle, mahdollistaen kiihtyvän väestönkasvun ja tavarapaljouden. Ihmeaine on kuitenkin hupenemassa, ja olisi muutenkin jätettävä käyttämättä eloonjäämisen mahdollistamiseksi. Myös olennaiset kaivannaiset, kuten fosfaatti ovat hupenemassa. Olemme paitsi kuluttamassa loppuun kaikki rajalliset resurssimme, myös turmelemassa uusiutuvien resurssiemme (vesi, maaperä, kalakannat, puusto) palautumiskyvyn ylikulutuksellamme. Joukkosukupuuton, ilmastokatastrofin ja resurssien loppuunkulutuksen lisäksi elonkehämme uhkana on myös ilmeinen väestökatastrofi. Vaikka maapallo kykenisikin elättämään nykyisen tai yhä kasvavan ihmismassan, ei suunnatonta ihmispopulaatiota voida pitää pitkällä tähtäimellä koko elonkehän kannalta toivottavana: meidän on kyettävä laajentamaan ja uudistamaan etiikkamme piiriä sisältämään elonkehän ja tulevat sukupolvet. 2
Perustamme Ideologinen perustamme on syväekologinen ekosentrinen holismi. Syväekologia on maailmankatsomus, joka ulottaa etiikan koskemaan ihmisen lisäksi luontoa ja kaikkea elollista. Syväekologi ei tyydy erittelemään oiretta, ympäristökatastrofia, pintapuolisesti vaan iskee itse sairauden ytimeen * : kulttuurimme tiedostettuun ja tiedostamattomaan ei-inhimillisen elämän alistamiseen ja aineellistamiseen. Syväekologiassa kyse on ennen kaikkea arvojen vallankumouksesta: planeettamme elämällä, jokaisella eliölajilla on kiistämätön itseisarvonsa ihmisen näkökulmasta riippumatta. Se sisältää monipuolisen ekosofia-ajattelun, jonka pohjalta syväekologit voivat kehittää oman ekosofiansa, syväekologian periaatteita noudattavan elämäntapansa. Syväekologia sopii hyvin yhteen esimerkiksi uskontojen kanssa molempien jakaessa yhteisen arvon, elämän kunnioittamisen. Ekosentrinen holismi viittaa laajaan elonkehän vuorovaikutuksien ja riippuvuussuhteiden ymmärtämiseen, kokonaisuuksien hahmottamiseen. Ekosentrinen holismi toteaa, ettei elonkehä ole jaettavissa osiinsa, vaan se on olemassa ainoastaan toimivana kokonaisuutena, sellaisena jollaiseksi se on miljardien vuosien aikana kehittynyt. Holistisesti ajatteleva ymmärtää, ettei elonkehän tuhossa ole kyse vain tiettyjen ekosysteemien tai lajien häviämisestä, vaan käynnissä oleva ekokatastrofi romahduttaa lopulta koko järjestelmän. Ekosentrisyys laajentaa holismin määritelmää elämäkeskeisestä (biosentrisyys) kattamaan myös planeettamme kaikki ei-elolliset ympäristöt, jotka ovat vuorovaikutuksessa elollisten olioiden kanssa, ja siksi myös välttämättömiä koko elonkehälle. Näin syväekologinen ekosentrinen holismi sisältää syvällisen arvopohjaisen maailmankatsomuksen ja elämäntavan (syväekologia) sekä planeettamme kokonaisuudet hahmottavan antireduktionistisen ymmärtämisen (ekosentrinen holismi). Vallitseva luonnonvaroja ryöstävä maailmanjärjestys, tämä ihmiskunnan olemassaoloa uhkaava kulttuurimme, täytyy muuttaa perusteellisesti. On lyötävä alas koko vanha maailma. Tähän pyrkimykseen meidän on sitouduttava. Puolue on tässä mittelössä kelpo työkalu. Meille puolue ei tarkoita vaaliheimolaisten koplaa, jonka toiminnan määräävät lyhytnäköiset pyrkimykset vaaleista toiseen. Se on yksinkertaisesti politiikan työkalu: strategisen tason yksikkö. Sanat liike (joka on paikallinen tai sektoraalinen yksikkö), liitto tai ryhmä eivät tuo kyllin selkeästi esille tätä vakavaa painotusta. Vihreys poliittisena aatteena vaatii elonkehälle sen oikeuksien palauttamista ja tyrannimaisen tuhonkierteen lopettamista. On luotava uusi, kestävä tapa elää, sillä vain ekologinen kestävyys voi tarjota kansakunnalle - ja koko ihmiskunnalle - perustan jonka pohjalta yhteinen tulevai- * Drengson, Inoue: The Deep Ecology Movement (1995) s.155 3
suus rakennetaan. Neuvottelupöytään istuessaan vihreyden edustaja ei voi tinkiä vaatimuksistaan, sillä hänen vaatimuksensa eivät kumpua hänestä itsestään tai puolueelta, vaan luonnolta ja tulevilta sukupolvilta. Vihreys ei voi pysähtyä vaihtoehtoiseksi ajattelutavaksi tai vastavirtakulttuuriksi, sillä siihen ei yksinkertaisesti ole aikaa. Poliittisen vihreyden aikaikkunan määrittää ekokatastrofin eteneminen ja kulloinenkin yhteiskunnallinen tilanne. Vihreys ei siis itse voi määrittää aikatauluaan, vaan sen määrittää elonkehän alati kurjistuva tila. Edellä mainituista arvojen ja todellisuuden kuilusta sekä aikasidonnaisuudesta nousee 2000-luvun vihreyttä erottamattomasti määrittävä piirre, vallankumouksellisuus, joka vastaansanomattomasti sisältää antikapitalismin. Nämä eivät ole vihreälle aatteelle valinnaisia, vaan sisäänrakennettua nykyisestä maailmantilasta johtuen. Tästä syystä vihreys ei edes voi asettua perinteisiin viimevuosisataisia puolueita määrittäviin muotteihin ja toimintamalleihin. Tällä hetkellä yksikään taho Suomessa ei ole julistautunut ympäristövallankumoukselliseksi puolueeksi, täyttänyt vihreyden reunaehtoja. Me pyrimme parhaamme mukaan asettumaan tähän kiusalliseen poliittiseen tyhjiöön. Toimintamme Kaikenlaiset kapinat tätä pönäkkää typeryyttä vastaan ovat oikeutettuja. Kaikenlaiset kapinat eivät tosin ole järkeviä. Yrjö Haila Olemme ympäristövallankumouksellisia. Emme torju yhtäkään vihreän vallankumouksen ilmentymää, koska emme rajoitu vain yhteen suuntaukseen, vaan sisällämme ne kaikki. Hyväksymme ne vihreän etiikan ja maailmankatsomuksen muodot, jotka tunnustavat syväekologisen ekosentrisen holismin ja vallankumouksellisuuden reunaehdot. Emme aio haaskata voimiamme myönnytyksiä vaativaan parlamentarismiin, vaan toimintamme luonne on suurimmaksi osaksi vallankumouksellista, ulkoparlamentaristista toimintaa. Emme suinkaan pyri nykyisen järjestelmän muuttamiseen vaan kaatamiseen, sen perinpohjaiseen hävittämiseen. Uudistamispyyteistä irtisanoutuminen tarkoittaa, että jätämme aikaa vievän, työlään, korruptoivan ja tarkoituksettoman parlamentaarisen toiminnan muille. Koko järjestelmän perusta on kelvoton ja sen päämäärät, arvot ja keinot kestämättömiä, joten uudistaminen ei voi tuoda ratkaisua. Vallitsevassa järjestelmässä viestintävälineet hallitsevat ajattelua mielen sumentavine tajuntateollisuuksineen. Sananvapaus tukahdutetaan järjestelmää tukevan informaation ylitarjonnalla. * Kamppailu hegemo- * Positiivisella mielipiteen tukahduttamisella tarkoitetaan toisen mielipiteen tukahduttamista oman informaation vuolaalla ylitarjonnalla (sekä "tietoa" että viihdettä), joka hukuttaa vastapuolen sanoman alleen. Negatiivinen tukahduttaminen puolestaan viittaa vastapuolen informaationlevityksen estämiseen tai vähentämiseen, ns. sensuuriin. 4
niasta tulee olemaan vähintäänkin haastavaa. Kamppailua käydään valistustyön, kasvatuksen, enemmän ja vähemmän perinteisen propagandan ja teon propagandan avulla. Valistustyöllä on pyrittävä vakuuttamaan ihmiset tilanteen vakavuudesta ja kertomaan vallitsevalle itsemurhaiselle järjestelmälle vaihtoehtoisista toimintamalleista, sekä tarjoamaan ihmisille eväitä omaehtoiseen vallitsevan järjestelmän vastaiseen kamppailuun. Nuorisotyö auttaa arvomuutoksessa, koska koulutusjärjestelmämmekin kasvattaa ihmiset tehokkaasti osaksi nykyistä järjestelmää. Propagandistisin keinoin ravistellaan ihmisiä hereille horrostilasta, rohkaistaan astumaan vallankumouksen polulle. Olennainen osa toimintaamme on aktiivitoimijoiden värväys ja heidän kouluttamisensa sekä verkostoituminen. Aktiivitoimijoiden (jäsenyyden on perustuttava aktiivijäsenyyden periaatteelle) värväämisessä on tiedostettava, ettemme yhteiskunnasta poissaolevien tahojen etuja ajaessamme voi vetää kaikkia tahoja miellyttävän yleispuolueen linjaa, ja vedota siten suuriin joukkoihin. Onkin siis määrän sijaan panostettava laatuun: voimme todeta Edward Abbeyn hengessä, ettei meidän tarvitse pelätä altavastaaja-asemaamme: Lampaiden kansakunnassa yksi rohkea mies muodostaa enemmistön. Tämä tarkoittaa, että massapuolueen sijaan meidän on omaksuttava kaaderipuolueen luonne. Puolue ei kuitenkaan saa olla jäsenilleen vain mekaaninen työkalu, jossa ihmissuhteet välineellistyvät puhtaan järjestökäytännöllisiksi, vaan sen on oltava orgaaninen yksikkö, toinen perhe. Tämä tarkoittaa vertaistukea ja molemminpuolista apua kautta koko arkielämän. Aktiivijäsenten, kaaderien, jatkuvaan koulutukseen tulee kuulua sekä teoriaa että käytännön taitoja. Teorian puolella on tärkeää paitsi ekofilosofian myös muun filosofian, poliittisten teorioiden, talouden, sosiologian ja (aate)historian sekä biologian opiskelu. Käytännön taitojen koulutus vaihtelee aiheiltaan vielä laajemmin: suoran toiminnan koulutus, esiintymiskoulutus, kirjallisen ilmaisun koulutus, selviytymiskoulutus, viljelykoulutus sekä kädentaitojen koulutus ja niin edelleen. Tärkeää on myös, että jokainen aktiivijäsen luo henkilökohtaisen luontosuhteen, jottei luonto jää hänen elämässään vain abstraktiksi ja epämääräiseksi asiaksi. Olennaisempaa kuin elää ekologisesti vaikka sekin on tärkeää ja palvelee asiaansa erityisesti teon propagandan kautta on toimia joka ikinen päivä sellaisen täydellisen muutoksen puolesta, joka siirtää koko ihmiskunnan kestävään ja tasapainoiseen maailmanjärjestykseen. Esimerkiksi lihasta kieltäytyminen kuluttajana on vain itsekasvatuksellinen, vaikkakin henkilökohtaisen elämän piirissä suunnaton voitto. Kuitenkin kasvissyöjä, joka ei pyri lihateollisen järjestelmän murskaamiseen, on päämääriemme kannalta hyödyttömämpi kuin lihaa syövä organisoitunut ja määrätietoinen järjestelmän vihollinen. Emme voi unohtaa käytännön ympäristöaktivismia, olettaen vallankumouksen ratkaisevan kaikki ongelmat. Ympäristöaktivismi ei ole riittä- 5
vä ratkaisu ilman tuhoavan järjestelmän täydellistä kumoamista, mutta se on välttämätön väliaikaisratkaisu: menetettyä luontoa ei saa takaisin, ja vallankumouksen voittoon on vielä matkaa. Niinpä on käytävä viivytystaistelua luonnon puolesta. Puolueen on otettava huomioon myös täydellisen romahduksen mahdollisuus, jopa sen todennäköisyys. Täydellisellä romahduksella tarkoitamme tilannetta, jossa yhteiskunnan koossapitävät rakenteet, instituutiot sekä perustuotanto ja -huolto lakkaavat käytännössä olemasta. Tätä skenaariota, toiveikkaasti ilmaistuna iltahämärää (joka vaikkakin enteilee synkeää sydänyötä, kantaa myös lupauksen uudesta aamunkoitosta), varten puolueen on muovattava oma doktriininsa, iltahämärän doktriini. 6
1. Oikeus Onko kansalaisen mikään pakko luovuttaa omaatuntoaan pientä osaakaan siitä, edes hetkeksi lainlaatijoiden käyttöön? Miksi kenelläkään muutoin olisi omatuntonsa? Mielestäni meidän tulee olla ensisijaisesti ihmisiä ja vasta toissijaisesti alamaisia. Ei ole syytä viljellä niinkään lain kuin oikeuden kunnioitusta. Hyväksyn ainoaksi velvoitteekseni toimia aina tavalla, jonka tunnen oikeaksi. Henry David Thoreau Oikeuden pohjaksi on ihmiskeskeisyyden sijaan tultava luontokeskeisyys ja syväekologia. Periaatteena on oltava, ettei kukaan saa toteuttaa toissijaisia tarpeitaan toisen ensisijaisten tarpeiden kustannuksella. Ensisijaisten tarpeiden käydessä ristiin on katsottava asiaa holistisesti eli kokonaisuuden kannalta. Elääkseen ihmisen on esimerkiksi pakko tappaa ainakin kasveja estäen niiden itsenäisen kehityksen. Kaikkien elävien olentojen välillä vallitsee siis periaatteellinen tasa-arvo (lajiegalitarismi). Mitään lajia ei tule pitää muita tärkeämpänä (spesismi), ja suurempi kokonaisuus asettuu pienemmän edelle. Asiat on punnittava kokonaisuuden kannalta: uhanalaisempien lajien yksilöt menevät käytännössä vähemmän uhanalaisten edelle ja lajikokonaisuuksissa avainlajit muiden edelle. Eliöyksilöiden, lajien, populaatioiden ja ennen kaikkea ekosysteemien on tultava oikeussubjekteiksi. Sama pätee tulevien sukupolvien suhteen: meidän nykyinen sivilisaatiomme toimii ikään kuin tulevilla sukupolvilla ei olisi mitään oikeuksia. * Myös heidät on saatettava oikeussubjektin asemaan, on saavutettava sukupolvien välinen tasa-arvo. Se ei ole ongelmallista. Mikäli jokin oikeussubjekti ei kykene itse omia etujaan valvomaan, asetetaan sille edunvalvoja: näinhän on esimerkiksi lasten tai vaikeavammaisten laita. Näin tapahtuisi tulevien sukupolvien ja elonkehän kohdallakin ihanteellisessa yhteiskunnassa. Koska vallitsevassa yhteiskunnassa näin ei kuitenkaan toimita, meidän on asetuttava edunvalvojiksi. On pohdittava aivan uudenlaista yhteiskuntasopimusta, luontosopimusta, jonka osapuolina ovat myös elonkehä ja tulevat sukupolvet. Oikeuksien ohella tulevat velvollisuudet, joiden tulee painaa vaakakupissa yhtä paljon kuin oikeuksienkin. Kansainvälisestikin on ryhdyttävä puhumaan ihmisvelvollisuuksista, ei vain ihmisoikeuksista. Vapaa tahto synnyttää velvollisuuksia. Asioita on lähestyttävä arvolähtöisesti etulähtöisyyden ohella. On myös välttämätöntä luopua niin sanotun positiivisen eli aktiivisen omistusoikeuden periaatteesta ja siirtyä passiivisen omistusoikeuden periaatteeseen. Omistaminen ei siis ole luovuttamaton sisäsyntyinen ja automaattinen perusoikeus, ** vaan sillä tarkoitetaan sitä, * Puhumattakaan velvollisuuksistamme heitä kohtaan. Mainio vanha Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden ohjenuora kuuluu: "Kohdelkaa maata hyvin: emme saaneet sitä perinnöksi vanhemmiltamme, vaan lainaksi lapsiltamme." ** Kuten esimerkiksi John Lockella, aikakautemme pääideologilla ja esiintyen muutoinkin niin kutsutussa luonnonoikeudellisessa (irvokas sanavalinta näin jälkikäteen katsoen) ajattelussa. 7
että toistaiseksi annetaan jonkun omistaa jotakin, mikäli siitä ei ole kokonaisuudelle haittaa. Passiivinen omistaminen on lähtökohtaisesti lainaamista, ei niinkään käytössä olevan kohteen hallitsemista vaihdon välineenä. Kukaan ei voi omistaa maata eikä metsää. Suhde niihin on aina oltava käyttöoikeudellinen tahi kaitsentavelvollinen. Saman tulee päteä eläviin olentoihin: yksikään elävä olento ei voi omistaa toista elävää olentoa. Rikokset elonkehää ja tulevia sukupolvia kohtaan tulee tuomita mitä ankarimmin. Tämä oikeus ei tunnusta kansallisia rajoja. Kun kumousvalta tulee voimaan, sillä on velvollisuus levittää ja panna toimeen tätä oikeusperiaatetta myös rajojensa ulkopuolella. Oikeuskäytännöillä pyritään kokonaisuudessaan pois kapitalistisista rakenteista. Ekosentriselle holismille ja syväekologialle pohjautuvat elämän ikiaikaiset lait ovat syvempiä kuin mitkään kansalliset tai kansainväliset lait tai edes perustuslait. Moraalinen oikeus ylittää lainopillisen oikeuden. Elämänsuojelun etiikkaa seuraavan on tiedostettava tämä raskas velvoite, korkein laki, ja toimittava sen mukaan. Se ei tarkoita mahdollisten väärintekojen pyhittämistä. Joskus yksilön tai yhteisön on yksinkertaisesti toimittava väärin esimerkiksi syväekologian kannalta, jotta suurempi vääryys vaikkapa ekosentrisen holismin kannalta estettäisiin. Se ei kuitenkaan tee pienemmästä vääryydestä "oikeutettua". 2.0 Talous Nyt ne viitoittavat kahta erilaista tietä, jotka pian yhdistyvät kurjaksi kinttupoluksi kohti kivikauden elämäntapaa sairaalla planeetalla, jolla vain harvat meistä jäävät henkiin kerran niin monimuotoisen maan raunioiden keskelle. James Lovelock Talousjärjestelmäämme vaivaa sama kapea-alaisuus ja näköalattomuus kuin koko sivilisaatiotamme. Vallitsevat taloustieteet tuntevat vain omat mittarinsa, mutta eivät tiedosta holistisia luonnon lakeja. Tästä johtuen omilla mittareillaan menestyvä talousjärjestelmämme on elonkehälle kuolemanvaarallinen. Luovumme täysin siitä käsityksestä, että talouskasvu pystyisi tuottamaan hyvinvointia kaikille. Ei ole olemassa kestävää kehitystä, mikäli sanalla kehitys tarkoitetaan talouden kasvua. On vain nopea tai nopeampi täydellinen tuho. Myös usko vähemmän tuhoisan tekniikan mahdollisuuksiin on vailla pohjaa; siinäkin on kyse vain tuhonopeuden säätelystä. Vaikka sinällään avaukset puhtaammasta tekniikasta ovat enemmän kuin tervetulleita, ongelman ratkaisijoiksi niistä ei ole, niin kauan kuin talousjärjestelmä pysyy kasvuhakuisena. Emme voi tyytyä niin sanottuun hyvinvointivaltion talousmalliinkaan, sillä sekin johtaa luonnonvarojen ehtymiseen. On siis pohdittava uusia talouden toimintatapoja pyrkiessämme 8
irti nykyisen yhteiskunnan vahingollisista talousmalleista. Luonnonvarat tulee taloustieteellisesti ymmärtää pääomiksi, vaikka eettiseltä kannalta ilmaus onkin järjetön. Tämä koskee sekä uusiutumattomia luonnonvaroja (esim. kaivannaiset) että uusiutuvia (esim. kalakannat, puusto) erityisesti ekosysteemin palautumiskykyyn puututtaessa. Myös ekosysteemin voi ymmärtää pääomana. Ekologisen talouden lähtökohtana voidaan pitää niin kutsuttua avaruuslaivatalousmallia, jossa lähdetään siitä, että maapallo on ikään kuin avaruusalus, jolla on rajoitettu määrä resursseja mukanaan. Käsitteellä viitataan myös siihen, että maapallon väestö on ikään kuin miehistö, jonka on puhallettava yhteen hiileen. Erinomaisia uusia avauksia ovat tarjonneet myös ympäristöpainotteiset fysiokraattiset teoriat, ekososialistiset teoriat, kommunalistiset teoriat, muut ekoanarkistiset mallit, lukuisat paikallistalousmallit, ekofeministiset talousteoriat (eritoten lahjatalouteen keskittyneet), permakulttuurin teoriat, agraristiset teoriat ja omavaraistalousmallit. Ottaen huomioon nykyisen kulutustasomme on edessämme tiukka vyönkiristys. Nykyisen talouskasvun sijaan on saatettava käyntiin terve taantuma, kulutustason hallittu ja jyrkkä lasku. Kulutustason sijaan on tarkasteltava todellisia inhimillisen elämänlaadun mittareita. Kaikki edellä mainittu on ihmislajin selviytymisen vuoksi tarpeen. Tällöin syntyy selviytymistalous, jonka rakenteet sovitetaan hengissä pysymisen tavoitteeseen. Selviytymistaloudessa on myös otettava huomioon romahduksen mahdollisuus ja se, ettei keskitettyihin rakenteisiin voi luottaa, jos kaikki pettää. Selviytymistalous on toteutettavissa valtakunnallisella, alueellisella, paikallisella sekä perhekuntien että yksilöiden tasolla. Myös romahduksen tai luhistumisen eri asteet on otettava huomioon suunnitelmissa. Selviytymisen kannalta tärkeää on perustuotannon (ruoka ja tekstiilit, tarvekalut) paikallistaminen. Esimerkiksi keräily-, metsästys- ja kalataloudelliset mahdollisuudet on turvattava. Ravinnontuotannon ylijäämästä osa varastoidaan ja säilötään asianmukaisesti. Huoltoketjujen lyhyys ja riippumattomuus monimutkaisista rakenteista järjestetään. Ulkomaankauppa supistetaan mahdollisimman pieneksi alueellista omavaraisuutta korostaen. Tarpeelliseksi käy myös vähäistä huoltoa vaativa tekniikka. Energiatalouden ja infrastruktuurin järkevöittäminen ja energiatehokkuus ovat tärkeitä. Myös helppokäyttöisten energialähteiden säästäminen ja varastoiminen poikkeustilanteita ja ylimenokausia varten on otettava huomioon. Välttämättömiä raaka-aineita (rauta, fosfaatti yms.) varastoidaan, ja käytetyt raaka-aineet kierrätetään. 9
2.1 Talouden perusta: ruoantuotanto Maata tulisi kohdella kuin se olisi korvaamatonta, eikä sitä niin ikään tulisi voida omistaa. Tämän on oltava maatalouden peruslähtökohtana. Maahan tulee olla vain kaitsentavelvollisuus tai käyttöoikeus. Emme halua hiljaista kevättä. Kemianteollisuutta hyödyntävä yhteiskuntamme perustaa ravinnontuotantonsakin kestämättömälle pohjalle. Tehomaatalouden mallista suurine maatalouskoneineen, myrkkyineen ja runsaine väkilannoituksineen onkin luovuttava. Koneet korvataan uusilla viljelytekniikoilla ja/tai työhevosilla. Tuotantoa on monipuolistettava nykyisestä, jotta omavaraisuus ei tarkoittaisi yksitoikkoista ja ravinto-opillisesti riittämätöntä ruokavaliota. Paitsi eri viljelykasvien myös kasvilajikkeiden runsaus on säilytettävä laajan geenivarannon takaamiseksi. Näin ruokahuolto turvataan parhaiten. On siirryttävä työvoimavaltaisempiin, orgaanisempiin ja luonnollisempiin viljelyn muotoihin. Se merkitsee teollisen tehomaatalouden ja lannoiteteollisuuden loppua. Sen sijaan ihmis- ja eläinperäisiä lannoitteita tulee hyödyntää. Agroekologinen näkökulma on saatava määrääväksi, ja ei-inhimillisen luonnon oikeudet on turvattava. Biodynaaminen viljely, luomuviljely, permakulttuuri, vapautuksen agronomia, villiviljely (wildcrafting), peltometsäviljely (agroforestry), holistinen viljely, metsäviljely (Waldgarten), vesiviljely, biologinen torjunta, vuoroviljely ja lomittaisviljely ovat kaikki avainsanoja vihreässä maatalouspolitiikassa. Myös geenimanipulaatiosta on luonnollisesti luovuttava. Kaupunkien on kyettävä tuottamaan itse merkittävä osa ravinnostaan sen sijaan, että ympäröivä maaseutu elättäisi ne. Koulut, työpaikat ja kotitaloudet sekä taloyhtiöt tulee ottaa mukaan ravinnontuotantoon. Viljelyä voidaan harjoittaa talojen katoilla, puistoissa, koulujen pihoilla ja niin edelleen. Tietysti ravinnontuotanto on muutenkin paikallistettava mahdollisuuksien mukaan. Ihmisten osallistuminen ravinnontuotantoon on tärkeää paitsi nykyisen järjettömän kuljetusketjun purkamiseksi, myös luonnosta vieraantumisen estämiseksi. Ruoantuotannon kuuluukin olla osa tervettä luontosuhdetta. Yhteisölliset työmuodot lisäävät myös paljon peräänkuulutettua yhteisöllisyyttä, kun jokainen osallistuu ruoantuotantoon. Ruokaa ei myöskään saa heittää pois, vaan kaikenlainen ruokahävikki ja mittava ylituotanto jäävät historiaan. Lihateollisuus on lakkautettava kauttaaltaan. Teollisuudella tarkoitamme tässä niin kutsuttua tehomaataloutta eli maatalousteollisuutta, jonka osa lihateollisuus on. Ensinnäkin lihan teollinen tuotanto, eläinten äärimmilleen viety välineellistäminen, on räikeästi vastoin syväekologian lajitasa-arvon periaatteita. Se on tuomittavaa myös ottaen huomioon eläinten kyvyn tuntea kipua ja ahdistusta. Ekosentrisen holismin periaatteisiin nojaten on myös todettava laajamittaisen lihateollisuuden täydellinen ekotehottomuus ja suunnaton uhka ekosysteemin vakaudelle ja kukoistukselle. Voimme luetella myös 10
lukuisia muita lihateollisuuden vastaisia näkökantoja, jotka ovat kenties edellisiin verrattuina toisarvoisia, mutta tähdellisiä. Lihateollisuus, kuten muukin teollisuus, tuo aina mukanaan vieraantumisen ongelman, jota ei suinkaan sovi vähätellä. Teollisen lihantuotannon alasajo on myös oikeudenmukaisuuskysymys; miksi me saisimme syödä lihaa, jos köyhempi maailmanosa kärvistelee nälkäkuoleman kourissa laivatessaan meille jopa leipäviljansakin karjanrehuksi. Lihateollisuuden alasajo johtaa rajuihin muutoksiin ruokavaliossa. Ruoka muuttuu kasvispainotteisemmaksi. Vaikka lihantuotanto ei-teollisessa muodossa pienessä määrin sallittaisiinkin ja sitä täydentäisivät metsästys ja kalastus sekä haluttaessa haaskansyönti, muuttuisi ravintokulttuurimme mitä suurimmassa määrin lihaanipainotteisesta vegaanipainotteiseksi. Tätä edesautettaisiin taloudellisilla ohjauskeinoilla, kulttuuritaistelulla ja kasvatustyöllä. Ruokavalion muutos olisi olennainen osa uuden ihmisen luomisessa. Kalastus ja metsästys saavat yhä jatkua, tosin niitä valvottaisiin huomattavasti tarkemmin. Eräs mahdollinen ratkaisu olisi jopa uudelleen muokatun metsänvartijalaitoksen perustaminen. 2.2 Metsätalous Luonnontilaiset metsät ovat loppuun kalutut, ja niinpä edessä ovatkin mittavat uudelleenmetsitysprojektit. Nykyisen metsänhoidon edelläkävijöitä nimitettiin osuvasti isänmaan partureiksi. On siirryttävä täysin uuteen metsätalouspolitiikkaan, jonka lähtökohtana on oltava metsän kohteleminen korvaamattomana. Metsää ei voi omistaa vaan siihen voi olla enintään käyttöoikeus ja lisäksi suojeluvelvollisuus lähellä asuvilla. Metsämme voitaisiin jakaa esimerkiksi neljään osaan koskemattomuuden mukaan. 1) Täydellisen suojelun alueita/metsiä ihmiset eivät hyödyntäisi lainkaan. Liikkuminen noilla alueilla olisi harvinaista ja luvanvaraista. Kyseessä olisi siis puhtain mahdollinen luonnonmetsä. 2) Keräilytalouden alueilla sallittaisiin primitiivinen luontaistalous, joka harjoittaa sienten, marjojen ja muiden luonnontuotteiden keräilyn lisäksi metsästystä ja kalastusta. 3) Alhaisen käytön kulttuurimetsä olisi asutuksen lähellä hyvin rajoitetusti taloudellisessa käytössä ainakin väestön vähennyttyä. 4) Varsinaisen metsätalouden alueilta metsäteollisuus saisi puuta. Myös näiden neljännen asteen metsien hyödyntämisessä on toimittava mitä säästeliäimmin ja ekosysteemejä kunnioittaen. Avohakkuut kielletään. Jatkuvasti eri-ikäisiä puita kasvattava metsän hoito tekee tarpeettomaksi maaperän muokkauksen auraamalla tai laikuttamalla. Samalla istuttamisen ja kylvämisen sekä taimikon hoidon loputtua työt ja kulut vähenevät. Samoin tulee olla laita metsänperkauksien suhteen. Metsissä säilytetään pensaat ja pienet puut suurempien puiden aluskasvustona. Puun energiakäytön kasvaessa metsät saavat kasvaa luon- 11
taisia puulajeja. Metsien väkilannoitus jää myös pois. Metsistä siirretään ravinteita pellolle. Yksilajisiksi pakotettujen metsien annetaan palata ekologiseen monimuotoisuuteen. Tämä järkevämpi metsätalousmuoto tuottaa myös parempilaatuista puuta puiden kasvaessa tiheässä hitaammin ja metsän tuottaessa silti enemmän kuin harvana. Näitä uusia käytäntöjä valvomaan voidaan tarvittaessa käyttää metsänvartijalaitosta. Puun tuonti loppuu, koska voimme tulla toimeen omillamme. Tämäkin tarkoittaa paperin kulutuksen jyrkkää laskua. Tuonnin lisäksi myös vienti vähenee. Joidenkin valmiiseen muotoon asti jalostettujen tuotteiden vienti voidaan sallia. Uusi metsätalous tulee olemaan muodoltaan jatkuvaa kasvatusta. Fossiilisten polttoaineiden käyttämisen loputtua koneiden käyttö vähenee ja ihmistyövoima yhdessä hevosten kanssa palaa metsiin. Suomi olkoon jälleen aukottomien metsien maa. 2.3 Energiantuotanto Emme tarvitse lisäenergiaa. Nykyistä energiankulutustakin on entisestään äärimmäisen ankaralla kädellä karsittava ja muutettava ekologisesti kestävämmäksi. Pääpaino on oltava juurikin karsimisella, mutta myös energiatekniikan uusiminen saattaa olla osa ratkaisua. Paremmat tekniset ratkaisut eivät kuitenkaan tuo mukanaan vastausta ympäristökatastrofiin. Kunkin maa-alueen on oltava energiaomavarainen, joten energiaa ei tarvitse siirtää pitkiä matkoja. Suomen pohjoinen sijainti ei voi olla tekosyy ylimitoitetulle energiankulutukselle. Rakennusten sisälämpötiloja on talvella laskettava, sillä luontomme on pohjoisen erityislaatunsa vuoksi lauhkeampia seutuja hitaampi palautumaan. Meidän on yksinkertaisesti tyydyttävä eteläisempiä kansoja karumpiin elinoloihin ja niukempaan elintasoon. Nämä ovat omien laulumaidemme lunnaat. Uusiutumattomien polttoaineiden (kivihiili, öljy, maakaasu, turve) poltto lopetetaan käytännöllisesti kokonaan, koska ne aiheuttavat ilmastonmuutosta ja ovat suureksi haitaksi luonnolle niillä alueilla mistä niitä ammennetaan. Ydinvoimaa on puolustettu siitä saatavan päästöttömän energian takia. Voimalat ovat kuitenkin kalliita ja niiden rakentaminen kuluttaa paljon fossiilista energiaa. Vaikka ydinvoiman ympäristöhaitat ja riskit päätettäisiin hyväksyä, ei siitä jo EROEI-laskelmien ja uraanin niukkuuden vuoksi ole kestäväksi energiaratkaisuksi. Vesivoima tulisi nykyisissä patomuodoissaan olla ainakin toistaiseksi käytössä. Tosin sitä pitää hieman karsia ja muuttaa luontoystävällisemmäksi. Paikallisenergiaratkaisuksi sopinee vallan mainiosti vaikkapa niin kutsuttu padoton vesivoima (esim. vesipyörät). Biomassan käyttö lisääntyy, mutta senkin käytössä on oltava säästäväinen. Paperin käytön vähentyessä puuta riittää energiaksi enemmän. 12
Erillisiin energiakasveihin on suhtauduttava kriittisesti, sillä niiden viljely vaatii erillistä maapinta-alaa ja työtä. Metsä sitä vastoin kasvaa viljelemättäkin ja muodostaa samalla terveen ekosysteemin. Kotimaassa tuotetut biopolttoaineet saattavat tulla kyseeseen, mikäli ne eivät aiheuta kohtuutonta haittaa ympäristölle. Biopolttoaineita käytetään vain elintärkeisiin toimintoihin, joihin muut polttoaineet eivät kelpaa. Tuulivoima, maalämpö ja aurinkoenergia ovat pääasialliset energiantuotantomuodot. Kaikissa niissä on useita eri tyyppivaihtoehtoja, varmastikin kuhunkin tarkoitukseen sopivia. Erityishuomiota tulisi antaa niin kutsutulle kerrosvoimalamallille, joka asettaa kaikki kolme energiantuotantomuotoa yhteen tilaa säästäen. Uudet vähemmän tutkitut ratkaisut kuten geoterminen lämpövoima ja vesivoiman uudet muodot (aaltovoima, vuorovesivoima, pyörrevoima, osmoosivoima, merivirtavoima, merilämpövoima) saattavat muuttaa energiatalouden laskelmia. Pääsääntöisesti on pyrittävä alueellisesti itsenäisiin, mahdollisimman vähätuhoisiin ratkaisuihin, jotka ovat myös mahdollisimman paikallisesti ylläpidettävissä. Pieni on kaunista tai ainakin vähemmän rumaa. 2.4 Teollisuus ja ulkomaankauppa Suurin osa raskaasta teollisuudesta on ajettava alas, sillä se tuottaa tarpeettomia ja haitallisia turhakkeita. Pääasiallisesti teollisuuden luontosuhde on loismainen: se ei ole terveessä vuorovaikutussuhteessa luonnon kanssa, kuten esimerkiksi maanviljelys ja kotitalous. Teollisen työmuodon vieraannuttava vaikutus on todistettu jo monesti, mutta vasta viime aikoina on ymmärretty vieraantumisen ongelman laajuus. Teollisuus on vakava ongelma, joka on korjattava. Tuotannon tekninen muoto ja laatu ovat myös oma ongelmakimppunsa. Olisi lapsellista kuvitella tekniikan olevan neutraalia ja jotenkin arvovapaata. Tekniikkaan on suhtauduttava varauksellisesti. Mahdollisen ratkaisun voi tuoda esimerkiksi vapautuksen tekniikka eri tulkintoineen. On tärkeää pitää mieli avoinna. Siellä missä teho on tuho, on tehosta luovuttava. Ratkaisuja teollisen tuotannon ongelmiin voimme hakea myös pienteollisuudesta ja käsityöperinteestä. Myös niissä on pidettävä kiinni paikallisuuden ja omavaraisuuden periaatteista. Ulkomaankauppaa on kutistettava. Maahan voidaan tuoda tavaroita, joita välttämättömästi tarvitaan ja joita meillä ei ole riittämiin, sekä sellaisia tavaroita, joilla ei ole kohtuutonta ekologista selkäreppua kuljetus eritoten huomioiden. Jos ulkomailla tuotettu tarpeellinen tavara kuljetuksineen on ekologisempi ratkaisu kuin Suomessa tuottaminen, ulkomaankauppaa voidaan käydä. Ulkomaankaupan on tuettava ekologisia ratkaisuja muissa maissa edesauttamalla maailmantaloutta paikallistavia pyyteitä. Maiden välinen taloudellinen kilpailu on unohdettava. Rahkeiden on riitettävä terveempään taloudelliseen kanssakäymiseen. Vaihtoeh- 13
toisia malleja ulkomaankaupalle ja muutenkin talouden pohjaksi ovat muun muassa lahjatalouden eri muodot. 2.5 Kulutuksen ongelma Yhteiskuntamme on sairastunut ulkoapäin syötettyyn työraivoon. Työn tehokas suorittaminen on likeisesti kytkeytynyt tehokkaaseen kuluttamiseen. Työn suorittaminen "tehokkaasti" ei ole terveellinen itseisarvo. Ottaen huomioon tämänhetkisen ylituotannon ja vieraantumisen on aiheellista puuttua myös tähän ongelmaan ja käydä keskustelua työn instituution ongelmallisuudesta. Nykyinen talouskasvuideologia edellyttää kohtuutonta kulutusta. Kulutuksen jatkuva paisuminen on turvattu kertakäyttöhyödykkeillä, ylimääräisillä pakkausmateriaaleilla ja vajaalaatuisella tavaralla, mutta myös keinotekoisilla ja luoduilla tarpeilla. Länsimainen kulttuurimme on pelkistänyt ihmisen yksiulotteiseksi, äärimmilleen vieraantuneeksi olennoksi, jonka ainoaksi itsensä toteuttamisen, itsensä ilmaisemisen ja vaikuttamisen väyläksi on karsinoitu kuluttaminen. Ihmisiä kehotetaan vaikuttamaan kuluttamalla eikä niinkään toimimalla aktiivisesti politiikassa, lähimmäisistä välittämällä, tekemällä asioita yhdessä ja samassa hengessä, jakamalla töitä keskenämme. Palkkatyöajan lyhentämisestä ei keskustella, koska se on kulutuskulttuurin vastainen ajatusrakennelma ja siten vallitsevan järjestelmän näkökulmasta tuomittavaa. Joutsenmerkillä varustetun tuotteen ostaminen ei ratkaise mitään. Kulutus ei vähene eikä juuri kuormituskaan. Samat tuhoisat talouskasvun vaateet pysyvät. Omaatuntoa ei voi ostaa markkinoilta. Kyse on vain uudesta markkinoiden kasvun väylästä, "vihreästä" markkinataloudesta. Ongelma on usein tuote itsessään, eivät pelkästään sen tuottamisen luontokustannukset. Se on monesti turhake, ei hyödyke. Emme tarvitse televisioita ja matkapuhelimia elääksemme merkityksellisen ja mahdollisimman kokemusrikkaan elämän. Samoin on laita suurimman osan tavaroista, joita tehtaamme tuotantoraivoisesti suoltavat. Sama pätee uskoon palvelutaloudesta, sillä palvelutkin kuluttavat luonnonvaroja ainakin välillisesti ja luovat ihmisille uusia tarpeita. Turhakkeet eivät ole usein edes ylellisyystuotteita vaan jopa laskevat elämänlaatuamme. * Aidosti elämää helpottavia tai elämäämme jotain tähdellistä tarjoavia tuotteitakaan ei tarvittaisi näin suuria määriä. Hyvä nyrkkisääntö varsinkin nykyisessä yhteiskunnassamme on: vähemmän kaikkea. Astukaamme siis kulutuskarkuruuden tielle. * Lisäävät kiirettä, vähentävät lepoa, ottavat yksilöt tiukemmin vallitsevan järjestelmän kuristusotteeseen. Tätä ostohinkua tarpeettomaan, haitalliseen materiaan Veikko Huovinen kuvasi sanalla hörköperseisyys. 14
3. Sosiaalipolitiikka Tulevaisuuden vihreä yhteiskunta tulee lepäämään sosiaalisesti kestävällä pohjalla. Yhteiskuntajärjestys, josta puuttuu sosiaalinen oikeudenmukaisuus, vetää päällensä väistämättä ihmisjoukkojen vihan. Uuden vihreän vallankumouksen yhteiskunnan olisi vastuutonta jättää sijaa vastavallankumouksellisille, joukkojen pahoinvoinnista ammentaville yrityksille kampittaa uutta vihreää yhteiskuntaa. Puheena oleva oikeudenmukaisuus ei voi tarkoittaa kestämätöntä kerskakulutusta. Tavoitteena on niukka, mutta perustarpeet tyydyttävä elintaso, johon yhdistyy kokemuksellisesti rikas ja merkityksellinen elämä. Päämäärämme ei ole ristiriidassa ihmisten todellisten perustarpeiden tyydyttämisen kanssa, vaan päinvastoin ainoastaan saasteeton ja terve elonkehä voi taata ihmisille mielekkään elämän. Ihmisen ja luonnon yhteyttä tullaan edesauttamaan ja vaalimaan. On selvää, että ihmislajin terveys ja luonnon suhde siihen ovat olennaisimpia kysymyksiä sosiaalipolitiikan saralla. Terveessä yhteiskunnassa myös ihmiset ovat terveempiä, ja saasteiden sekä myrkkyjen vähentyessä sairaudetkin vähenevät. Elintasosairaudet katoavat terveempien elämäntapojen vallatessa alaa. Suurin osa mielenterveysongelmista häviää kiireen, stressin ja hektisen elämäntavan kadotessa. Ekopsykologiset näkemykset mielenterveyskysymyksissä ovatkin arvokkaita; ihmisen luontosuhde ja sen vääristymät tullaan huomioimaan sairauksien hoidossa. Paikoin tullaan suosimaan luonnonmukaisempia hoitoratkaisuja teollisten lääkekemikaalien kustannuksella. Järkeviä avauksia sosiaalipolitiikassa ovat Suomessa tehneet monet sosiaaliekologiset ajattelijat. Ekologian kannalta myös naiskysymys on tärkeä, joten se vaatii oman erityishuomionsa. Feministiset teoreetikot ovat pystyneet osoittamaan taidokkaalla tavalla sortavien rakenteiden välisiä piileviä yhteyksiä, jotka ovat merkityksellisiä erityisesti rakentaessamme yhteistyöpolitiikkaa vallankumouksellisten tahojen välille. Tärkein osa-alue itsenäisissä sosiaalipoliittisissa linjauksissamme on pyrkimys väestökatastrofin ratkaisemiseen. Periaatteessa olemme antinatalisteja. Väestönkasvu on katkaistava ja väkimäärää laskettava, jottei liikakansoitus tukahduta ekosysteemiämme. Ratkaisuehdotuksia väestömäärän laskemiseksi on useita, niistä kukin tahollaan käyttökelpoisia. Yksilöllisetkin ratkaisut ovat tärkeitä, mutta yhteiskunnan näkökulmasta vähämerkityksisiä. Olennaisia ovat yhteiskunnalliset ratkaisut. Esimerkiksi eriarvoisuuden poistamisen ja sosiaalisen perusturvan luomisen on todistettu vähentävän syntyvyyttä. Myös hedelmöityshoidot tulisi lopettaa. Lisääntymisoikeus ei voi olla luovuttamaton perusoikeus liikakansoittuneessa maailmassa. Perhekasvatuksen lisääminen tulee auttamaan myös väestömäärän laskemisessa, samoin vapaaehtoisen sterilisaation helpottaminen. 15
4. Koulutus, kulttuuri Siisti ja turvallinen viihde, tyynnyttää ja rauhoittaa massoja." Antti Hyyrynen Tälläkin hetkellä jokainen meistä on tietoisten vaikutusyritysten kohteena television, Internetin, sanomalehtien ja radion sekä muun median kautta tai kaikkien edellä mainittujen tiedotusvälineiden yhteisvaikutuksesta. Maailmankuvaamme muokataan koko ajan. Vasta kun tulemme tietoiseksi siitä, ryhdymme kutsumaan sitä propagandaksi. Voimme vastustaa tietoista manipulaatiota valistamalla ihmisiä heitä ympäröivän sosiaalisen todellisuuden harhaisuudesta ja myös todenperäisellä tiedolla vaikkapa ilmastokatastrofista ja kuudennesta sukupuuttoaallosta, joista tiedeyhteisöllä on jo laaja yhteisymmärrys. Ei pidä kuitenkaan kuvitella tieteen olevan puolueetonta ja arvovapaata, vaan silläkin on omat voimavaransa, arvonsa ja intressinsä. On poliittinen päätös mitä tutkitaan, millä keinoin, miksi ja millaisia tuloksia halutaan. Myös tieteen ja sivistyksen kenttä on poliittisen kamppailun areena. Vihreä kulttuurivallankumous, valistuksen ja tiedon levittäminen ovat tärkeimpiä tehtäviämme. Tarvitsemme avauksia tieteen ja kulttuurin eri osa-alueilla vihreästä näkökulmasta. Taide-elämän on vapautettava itsensä ja heittäydyttävä täysin rinnoin vallankumoukseen. Kestävässä yhteiskunnassa myös koulutuksen painotusta tullaan korostamaan ja muuttamaan. Erityisesti ympäristöä ja luontoa käsittelevää opetusta tullaan lisäämään, mm. ekologiaa ja biologiaa. Ympäristöhistoriaa tullaan opettamaan jo koulussa, ja sen näkökulmasta tarkastelemaan ihmiskunnan sekä koko planeetan kehityksen vaiheita. Tuo opetus tulee ottamaan huomioon tähänastisen progressivistisen harhan vallassa olleen historiankirjoituksen ongelmallisuuden, ja korostamaan sivilisaatiokriittisiä näkökulmia. Pyrkimys onnellisuuteen on jokaisen terveen yhteiskunnan olennaisimpia tavoitteita. Pyrkiessämme lisäämään kulutusta ja tavaran määrää, olemme laiminlyöneet tämän päivänselvän lähtökohdan. Tämän juovan parsimisessa meitä tulevat avittamaan muun muassa sosiologit, antropologit, historioitsijat, etnologit, filosofit ja sosiaalipsykologit. Joukkotuotetun viihteen luoma kuva harhaisesta yksilöllisyydestä vääristää ihmisten kuvitelmat itsestään ja muista. Todellisuudessa mikään ei ole niin samankaltaistavaa kuin myyty mielikuva yksilöllisyydestä. Todellinen yksilöllisyys syntyy pienimuotoisesta osaaottavasta elämästä, taiteesta ja kulttuurista, ei yhdensuuntaista letkua pitkin tungetusta viihteestä. Vuosikymmenien vetkuttelun vuoksi olemme nyt joutuneet tilanteeseen, jossa joudumme miettimään myös kulttuurintuottamisen ympäristövaikutuksia. Energiasyöppöä viihdeteollisuutta tullaan karsimaan. Sen sijaan vähän energiaa kuluttava kulttuuria tullaan suosimaan. 16
Kestävän ja mielekkään elämäntavan luomisessa on muistettava kansanperinne. Eri alkuperäiskansat ovat kyenneet elämään vuosisatoja tai -tuhansia kestävästi asuinalueillaan. Nuo kulttuurit ovat tarjonneet ihmisille kestävän ja mielekkään tavan elää ennen nykyisen dominoivan tieteellis-teknologis-taloudellisen maailmankuvan saapumista. * Pyörää ei siis tarvitse keksiä kokonaan uudelleen, sillä tuleva kestävä elämäntapa on yhdistelmä vanhaa ja uutta. 5. Rakentaminen, asuminen ja liikennöinti Suunnittelulla voidaan aikaansaada itsenäisiä ja omavaraisia asuinyhteisöjä, jotka ovat sopusoinnussa ympäristönsä kanssa. Keskeistä tulee olla omavarainen ruoantuotanto ja sosiaalisesti rikas elämä. Erisuuruisten ekokylien ja ekokaupunkien perustamisessa tulee huomioida väkimäärän pysyminen paikallisen kantokyvyn rajoissa. Taajamissa uudisrakentaminen tulee pääosin tarpeettomaksi maallemuuton ja energiatehokkuutta sekä sosiaalisuutta lisäävän tiiviimmän asumisen takia. Harjujen laajamittainen raiskaus tulee loppumaan, kun betonipainotteisesta lähiörakentamisesta luovutaan. Uudisrakentaminen lähinnä maaseudulla toteutetaan ekologisesti järkevillä ratkaisuilla, kuten esim. passiivisilla aurinkotaloilla. Kestävässä yhteiskunnassa jätteiden määrä luonnollisesti vähenee kuluttamisen vähentyessä. Teollisuuden jätteisiin on kiinnitettävä kuitenkin erityistä huomiota. On pyrittävä vähentämään ihmisten tarvetta liikkua. Siirtyminen paikasta toiseen vaatii suuria määriä energiaa, joten työpaikkojen ja ravinnonsaannin on sijaittava lähellä asuinpaikkoja, mielellään kävelymatkan päässä. Tämä tullaan ottamaan huomioon kaupunkisuunnittelussa. Yksityisautoilu lakkautetaan, ja se korvautuu yksilötasolla kevyen liikenteen muodoilla ja kollektiivisella tasolla joukkoliikenteellä. Muutos on toteutettava pikaiseen tahtiin, siirtymävaiheittain. Hoidettua tieverkostoa on supistettava mittavasti. Tarpeelliseksi katsottava jäljelle jäävä laivaliikenne tullaan muuttamaan ekologisesti kestävämmälle pohjalle tukeutuen uusiin ja vanhoihin ratkaisumalleihin. Raideliikenne on merkittävässä osassa, mutta tulee muuttumaan nykyiseen verrattuna. Junat tulevat olemaan merkittävämmässä asemassa esimerkiksi rahtiliikenteessä. Tavallinen lentoliikenne lakkaa. Lentokoneet ovat pahin yksittäinen ilmaston lämmittäjä, ja kerosiinipolttoaineiden käytöstä on luovuttava pikimmiten. Esim. ilmalaivat voisivat ekologisuuden huomioiden korvata mahdollisesti tarpeellista lentoliikennettä. Kestikievarilaitoksen ja yömajojen perustaminen mahdollistaisi verkkaisen maansisäisen liikkumisen ilman ylenpalttista hotellikulttuuria. * Suomalaisesta ylisukupolvisesta viisaudesta, menneen kulttuurin kaiuista ja syntytiedosta, ks. Vadén: "Kaksijalkainen ympäristövallankumous" (2010) 17
6. Ulkosuhteet: Kohti kansainvälistä paikallisuutta Meidän aikanamme kansainvälisten suhteiden ja kanssakäymisten pelisäännöt sekä käytänteet sanellaan markkinavoimien etujärjestöjen ja asiaansa ajavien valtioiden sekä yhteenliittymien toimesta. Näistä rakenteista on irtauduttava, ja kansainvälisillä areenoilla sitouduttava toimimaan niitä vastaan. Vihreyden, ja sen väistämättä sisällään pitämien antikapitalistisuuden ja anti-imperialistisuuden on oltava ulkopolitiikan kulmakivenä. On kuljettava kohti vihreää maailmanvallankumousta. Tieteellistä yhteistyötä ja yhteyksiä kansainväliseen tiedeyhteisöön tulee sitä vastoin ehdottomasti ylläpitää. Ilmakehän ja muun ympäristön tarkkailun ja tutkimisen avulla edistetään yhteistyötä myös uudelleenmetsitystä ja lajirunsautta säilyttävien ohjelmien käynnistämiseksi ympäri maailmaa. Alati pahenevien luonnontuhojen aiheuttama ympäristöpakolaisuusongelma on ratkaistava. Muuttoliikkeisiin on varauduttava asianmukaisesti alueellinen kantokyky etusijalla. Ulkomaan matkailussa tulisi ajaa alas joukkoturismi ja keskittyä yksilön maailmankuvaa avartavaan koulutus- ja kokemuspainotteiseen matkailuun. Kulttuurivaihto on muutoinkin oleellisin osa ulkomaansuhteita. Suomen ratkaisuja tullaan esittelemään maailmalle, ja niukkuuden kulttuuria ja käytäntöjä tutkimaan kulttuuriantropologisesti ja sosiologisesti. Alkuperäiskansojen, nk. 4. maailman, oikeutta puhtaaseen elinympäristöön ja omaan kulttuuriinsa on voimakkaasti tuettava, ja sekä niitä on autettava puolustustaistelussa kapitalististen hirmuvaltojen imperialistisia pyrkimyksiä vastaan. Ihmiskunnan eloonjäännin kannalta on äärimmäisen välttämätöntä saavuttaa mitä pikimmiten sitovia maapallon laajuisia sopimuksia katastrofaalisen väestönkasvun hillitsemiseksi. Se onkin luonnon tuhoamista rajoittavien ja pysäyttävien sopimusten ohella merkittävimpiä kansainvälisiä pyrintöjä. Ympäristövallankumous on välttämätön kaikkialla, mutta jokainen erillisalue luo omat ratkaisumallinsa ja vihreä vallankumous ottaa kullakin erillisalueella oman narratiivinsa. 7. Hallintokysymys On kyseenalaistettava koko nykyisen parlamentaarisen järjestelmän demokraattisuus lukemattomine virkamiesportaineen, vesitysmahdollisuuksineen, vallitsevia valtakeskittymiä ylläpitävine puoluetukineen, talouselämän hallitsemine viestintävälineineen, kansasta vieraantuneine edustuslaitoksineen ynnä muine epäterveine ilmiöineen, koko kansanvallan todellisuus. Todellisuudessa hallitseva kokonaisuushan on tehnyt vapaudesta vain mahtavan herruuden välikappaleen. Olennaistahan on, mitä yksilö voi ylipäätään valita ja mitä hän valitsee. Valtajärjestelmä myös tu- 18
kahduttaa käytänteillään todellisen opposition syntymisen. * Uskaltakaamme vielä kuvitella seuraava käsikirjoitus: eettisen ja järjellisen valaistumisen saaneet kansalaiset äänestävät valtaan uuden uljaan poliittisen puolueen (tai edes koalition), joka saa haltuunsa viiden kuudesosan enemmistön kyeten myös tuhokehityksen pysäyttämisen kannalta oikeasti olennaisten lakien (perustuslakiin kirjattujen kohtien, mm. yksityisomaisuuden suojan) muuttamiseen. Viiden kuudesosan paikkamäärän saaminen lienee suurin piirtein yhtä realistista kuin kaksien vaalien voittaminen reilusti yli viidenkymmenen prosentin kannatuksella. Mitä tuolloin tapahtuisi? Todelliset vallanpitäjät, taloudellinen eliitti kätyreineen, marssittaisivat näyttämölle ase- ja poliisivoimat kukistamaan "kansanvallan", vanhan vallan virkaansa nostamien byrokraattien ja erinäisten provokaattorien avittaessa. Lopultakin paljastuisi, että todellinen valta kasvaa kiväärin piipusta. Demokratia ja diktatuuri ovat meidän vallitsevassa yhteiskunnassamme yksi ja sama: niin kauan kuin kansa äänestää "oikein", todelliset vallanpitäjät pidättäytyvät toimenpiteistä sitä vastaan. Mitä demokratiaan tulee, on tähdellistä muistaa, että todellisessa äänestyksessä meillä on murskaava ylivoima, sillä taskussamme ovat tulevien sukupolvien ja eläinveljiemme ja -siskojemme äänet. Millainen tulisi siis olla vallankumousyhteiskunnan hallintomalli? Vihreä puolue ei voi eikä halua sanella yksin kumousvallan hallintomuotoa tai -muotoja, koska emme tee vallankumousta yksin. Luonnollisesti lausumme toki epäävän mielipiteemme ekologisesti kestämättömien ratkaisujen suhteen. Parasta olisi kokeilla useita eri ratkaisumalleja, osin rinnakkain, turvataksemme parhaiten vallankumouksen elinvoimaisuuden ja muuntautumiskykyisyyden. Minkään tahon ei tule päästä ylivaltaiseen asemaan, mitään ei tule laittaa yhden kortin varaan. Olennaista onkin pitäytyä tiukasti vallankumouksen moneuden teoriassa, pidättäytyä laittamasta kaikkia munia samaan koriin. 8. Mitä on tehtävä? Olemme jo edellä todenneet, että vallankumous on välttämättömyys. Reformismi on hylättävä. Istumalla niissä pöydissä joissa asioista päätetään emme voi maailmaa muuttaa, sillä istumapaikan lunastaminen noista pöydistä edellyttää, että päättää niin kuin käsketään. Eli ei päätä. Ainoa todellinen vaihtoehto on järjestelmän kumoaminen. Me puhumme siis yhteiskunnan perustavien rakenteiden ja arvojen kumoamisesta, hävittämi- * Sillä totalitaarisuus ei ole vain yhteiskunnan terroristista poliittista yhdenmukaistamista vaan myös epäterroristista taloudellis-teknistä yhdensuuntaistamista joka toimii siten, että vanhojen ja vakiintuneiden etujen mukaan manipuloidaan tarpeita. Siten se ennakolta estää tehokkaan, kokonaisuutta vastustavan opposition syntymisen. Ei totalitarismia aiheuta vain jokin erityinen hallitustapa tai yhden puolueen valta vaan myös erityinen tuotanto- ja jakelujärjestelmä johon hyvin voi kuulua mm. puolueiden, sanomalehtien ja tasoittavien voimien pluralismi. Herbert Marcuse, Yksiulotteinen ihminen. 19
sestä; vallankumouksesta. Tämä ei tarkoita, ettemmekö tukisi vaikkapa jonkin suojelualueen perustamista sinne, toista tänne, tai korkeampien autoverojen säätämistä tai muita vastaavia sinänsä ihan hyödyllisiä uudistuksia. Jokaisesta ruohontilkusta ja elollisesta olennosta on taisteltava. Mutta emme saa joutua sen harhakuvitelman valtaan, että järjestelmän uudistaminen ja hienosäätäminen olisi ratkaisu. Kun koko yhteiskunnan perusteet ovat perin juurin tuhoisat, ainoa vaihtoehto on vallankumous: meidän on kaadettava koko nykyinen järjestelmä. Vallankumouksen tärkein edellytys on rinnakkaisvallan rakenteiden luominen. Rinnakkaisvallan tärkeimmät ominaisuudet ovat vastakkaisuus, kattavuus, yhteisöllisyys ja riippumattomuus, jotka irrottavat meidät vallitsevasta järjestelmästä. Näin ihmiset voivat katkoa riippuvuussuhteensa vallitsevista tuhoisista poliittis-taloudellis-teknologisista instituutioista. On muistettava, ettemme me ympäristövallankumoukselliset ole yksin taistelussamme vallitsevaa tuhokoneistoa vastaan, vaan kamppailussa on mukana myös muita toimijoita. Nämä toimijat, kunhan he ovat vallankumouksellisia, ovat meidän liittolaisiamme. Jotta aito ja veljellinen yhteistyö olisi mahdollista, on meidän kyettävä vallankumouksellisten väliseen solidaarisuuteen. Uusina toimijoina kumouksellisten kastissa pystymme parhaimmin yhdistämään kentän tälle tielle, synnyttämään sen puuttuvan luottamuksen eri kumousryhmien ja -tahojen välille. Täten pystymme turvaamaan parhaimmin vallankumouksen moneuden, joka on ensiarvoisen tärkeää jo vallankumouksen elinvoimaisuuden kannalta. On kartettava turhanpäiväistä keskinäistä nahistelua. Kaatakaamme ensin yhdessä kapitalismi, tapelkaamme sitten keskenämme, jos aihetta on. Jos yhdenkään vallankumouksellisen malli ei voita, kuolemme kaikki, varmasti. Vallankumous on tehtävä, siihen ei voi vain uskoa. Vallankumouksen tekemiseen tarvitsemme kaadereita, eli koulutettuja ja harjaantuneita aktiivitoimijoita. Vallankumouksen murrosvaihe kuitenkin syntyy mahdollisesti, jopa todennäköisesti, muista kuin ympäristöllisistä syistä. Ainakin näin on syytä toivoa, sillä mikäli ympäristökatastrofi saavuttaa sellaiset mittasuhteet, että ihmisjoukot näissäkin tilanteissa todennäköisesti vähemmistö vyöryvät barrikadeille, lienee ekosysteemien romahdus jo peruuttamattoman pitkällä. Vallitsevan järjestelmän sisäiset sovittamattomat ristiriidat aikaansaavat kuitenkin väistämätöntä kurjistumista, ja niiden mukanaan tuoma yhteiskunnallisten suhteiden kärjistyminen mahdollistaa kumouksellisen tilanteen, jota ympäristövallankumouksellisten on hyödynnettävä; ympäristövallankumouksen on mahdollista voittaa tällaisen tapahtumaketjun siivellä. Kutsumme tätä sosiaalipohjaisen vihreän vallankumouksen teoriaksi. Vaikka tämä on todennäköisin vihreän vallankumouksen toteutumisen polku, on varauduttava hyödyntämään muutkin 20