RADONTALKOIDEN VAIKUTTAVUUS ITÄ- UUDELLAMAALLA

Eeva Launonen RADONTALKOIDEN VAIKUTTAVUUS ITÄ- UUDELLAMAALLA Opinnäytetyö Ympäristöteknologian koulutusohjelma Marraskuu 2012

KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 9.11.2012 Tekijä(t) Eeva Launonen Koulutusohjelma ja suuntautuminen Ympäristöteknologia Nimeke RADONTALKOIDEN VAIKUTTAVUUS ITÄ-UUDELLAMAALLA Tiivistelmä Porvoon terveydensuojelun valvonta-alueen radontalkoissa 2006 2008 saatujen mittaustulosten mukaan sisäilman radonille asetetut ohjearvot ylittyivät lähes puolessa mitatuista asunnoista. Tästä johtuen terveydensuojelun valvonta-alueella toteutettiin radontalkoiden vaikuttavuus kysely. Kyselyllä selvitettiin, onko asunnoissa, joissa radonin ohjearvot ylittyivät, tehty radonkorjauksia ja onko korjausten jälkeinen radonpitoisuus tutkittu. Kyselyn tavoitteena oli myös nostaa radontietoisuus taas pinnalle. Kysely postitettiin 367 asuntoon ja siihen pystyi vastaamaan myös Internetissä. Vastausaktiivisuus oli 41 %. Vastauksien mukaan korjauksia oli tehty 57 % asunnoista. Valtaosa asunnoista oli maavaraisella laatalla perustettuja omakotitaloja, joissa oli painovoimainen ilmanvaihto. Radonkorjausmenetelmistä käytetyimpänä oli ilmanvaihdon tehostaminen (42 %) ja toiseksi rakenteiden tiivistäminen (23 %). Koneellisen ilmanvaihdon oli asentanut vajaa 20 % vastanneista. Viidesosa vastaajista oli mitannut korjausten jälkeisen radonpitoisuuden. Terveydensuojelu teetti uusintamittauksen 30 asunnossa ja tulosten mukaan kuudessa asunnossa radonpitoisuus oli laskenut alle 200 Bq/m 3 ohjearvon. Mitatut radonpitoisuudet olivat laskeneet 41 % - 97 % keskimääräisen laskun ollessa 79,5 %. Eniten radonpitoisuus laski asunnossa, jossa oli asennettu radonputkisto ja säädetty ilmanvaihtoa. Asunnossa, jossa oli tehostettu ainoastaan ilmanvaihtoa, radonpitoisuus laski vähiten. Osassa asunnoista radonpitoisuudet nousivat 2 % - 80 % tehdyistä toimenpiteistä huolimatta. Eniten pitoisuus nousi asunnossa, johon oli asennettu koneellinen ilmanvaihto. Radontalkoiden vaikuttavuudesta voidaan kyselyn perusteella todeta, että talkoot lisäävät korjausaktiivisuutta, mutta parantamisen varaakin löytyy. Terveydellisestä näkökulmasta tarkasteltuna radontalkoot voivat vaikuttaa myös tulevia keuhkosyöpätapauksia vähentävästi, koska pitkäaikainen asuminen radonpitoisessa asunnossa nostaa keuhkosyöpään sairastumisriskiä. Riski pienenee, kun asunnon radonpitoisuutta alennetaan. Radontietoisuuden nostamistavoitteen voidaan katsoa täyttyneen, koska projekti sai paljon huomiota paikallisessa ja alueellisessa mediassa, mikä osaltaan lisäsi alueen asukkaiden yhteydenottoja terveydensuojeluun. Jatkotutkimuksena olisi tarpeellista selvittää, miksi asunnoissa, joissa radonpitoisuus on yli ohjearvojen, ei tehdä radonkorjauksia ja voiko näihin syihin radontalkoissa vaikuttaa. Asiasanat (avainsanat) radon, radonkorjaus, radonmittaus, radontalkoot, sisäilma, terveydensuojelu Sivumäärä Kieli URN 35 + 6 suomi Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Martti Pouru Opinnäytetyön toimeksiantaja Porvoon kaupungin terveydensuojelu

DESCRIPTION Date of the bachelor s thesis 9 November 2012 Author(s) Eeva Launonen Degree programme and option Environmental technology Name of the bachelor s thesis STUDY OF RADON EFFECTS IN ITÄ-UUSIMAA Abstract According to the results (made by health care in Porvoo) the standard levels set for indoor radon were exceeded in most houses (almost 50 % of the houses). So the survey concerning awareness of radon was carried out. The survey showed, if the improvements have been carried out and if radon levels have been checked after the improvements. The survey was posted to 367 houses and the answers could be returned by Internet. The response percent was 42 %. The improvements have been carried in 57 % of the houses. Most of the houses were detached houses, which were based on slab-on-grade and natural ventilation. The most popular methods were improve ventilation (42 %) and seal the constructions (23 %). Mechanical ventilation was installed in less than 20 % of the houses. New investigations was made by health care in 30 houses. In six houses radon level decreased below 20 Bq/m 3 of the standard level. In these houses the decrease of radon level was 41 % - 97 %, the average level was 79,5 %. The greatest decrease was in the houses, where radon pipes were installed and ventilation was adjusted. In the houses where only ventilation was improved, the radon level decreased less. In some houses radon levels were higher (2 % - 80 %) in spite of the improvements. It can be said that investigation increased willingness to do improvements, but even more could be done. As to health care radon investigation can decrease risk of lung cancer. The project got great attention in local and areal media: people were in contact with health care. In further investigations it would be necessary to find out, why improvements are not made in the houses where radon levels are too high. Subject headings, (keywords) health care, indoor air, measurement of radon, radon, repair Pages Language URN 35 + app. 6 Finnish Remarks, notes on appendices Tutor Martti Pouru Bachelor s thesis assigned by Health care in Porvoo

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 2 RADON... 1 2.1 Radon ja keuhkosyöpä... 2 2.2 Radon ja tupakointi... 3 2.3 Radonin esiintyvyys ja ohjearvot... 4 2.3.1 Radonin esiintyvyys Suomessa... 5 2.3.2 Radonin esiintyvyys Porvoon terveydensuojelun toimialueella... 6 2.4 Radon sisäilmassa... 7 2.5 Radonin mittaaminen... 9 2.5.1 Säteilyturvakeskuksen käyttämä mittausmenetelmä... 10 2.5.2 Muita mittausmenetelmiä... 11 3 RADONTALKOOT... 13 3.1 Radontalkoot vuosina 2006 2008 Porvoon terveydensuojelun valvontaalueella... 14 3.2 Radonkorjaaminen... 16 3.3 Radonkorjausmenetelmiä lyhyesti... 16 4 RADONKORJAUSKYSELY... 20 4.1 Kyselyn tarkoitus... 20 4.2 Radonkorjauskyselyn toteutus... 21 5 RADONKORJAUSKYSELYN TULOKSET... 22 5.1 Otannan uusintamittausten tulokset ja tulosten tarkastelu... 24 5.2 Mahdollisia lisäkorjaustoimenpiteitä otanta-asunnoissa... 25 6 JOHTOPÄÄTÖKSET... 26 LIITTEET 1 Radonkorjauskysely + saatekirje 2 Tiedote radonkorjauskyselystä

1 JOHDANTO 1 Itä-Uusimaa kuuluu maaperältään Suomen radonrikkaimpiin alueisiin. Porvoon terveydensuojelun valvonta-alueella asuntojen radonpitoisuuksia mitattiin vuosina 2006 2008 radontalkoiden merkeissä. Talkootulosten perusteella radonin sisäilman ohjearvot ylittyivät lähes puolessa mitatuista asunnoissa. Tästä johtuen päätettiin Porvoon terveydensuojelussa toteuttaa radonkorjauskysely, jonka tarkoituksena oli selvittää radontalkoiden vaikuttavuutta terveydensuojelun valvonta-alueella. Kyselyllä haettiin vastauksia kysymyksiin, onko asunnoissa, joissa radonpitoisuus on radontalkoomittausten mukaan ollut yli 200 Bq/m 3, tehty radonkorjauksia ja onko korjausten jälkeinen radonpitoisuus tutkittu. Projektin tarkoituksen oli myös nostaa radontietoisuus taas pinnalle sekä tiedottaa radonia koskevista asioista. Kyselylomake lähetettiin postitse radontalkoissa vuosina 2006 2008 mukana olleisiin talkooasuntoihin Askolan, Lapinjärven, Loviisan, Pornaisten, Porvoon ja Sipoon kuntien alueille. Näissä 367:ssa kiinteistöissä oli asuntojen radonpitoisuus ollut yli 200 Bq/m 3. Kyselyyn oli mahdollista vastata myös Internetissä. Kyselyyn vastasi 151 taloutta, joista radonkorjauksia oli tehty 57 %:ssa asunnoista. Asunnoista, joissa oli tehty radonkorjauksia, mutta ei uutta radonmittausta, valittiin 30 asuntoa, joihin tehtiin terveydensuojelun laskuun uusintamittaus. Asunnot pyrittiin valitsemaan siten, että joukossa olisi eri korjaustavoilla korjattuja asuntoja. Tässä työssä kerrotaan perustietoa radonista ja sen esiintymisestä Suomessa ja Itä- Uudellamaalla. Lisäksi kerrotaan radonin mittaustavoista. Selvityksen loppupuolella kuvataan radonkorjauskyselyn käytännön toteutus ja kyselystä saadut tulokset. Samassa yhteydessä käydään lyhyesti läpi asuntojen eri radonkorjausmenetelmiä. 2 RADON Radon on näkymätön, hajuton ja radioaktiivinen jalokaasu, joka kuuluu uraanisarjaan. Uraanista syntyy useiden hajoamisten kautta radiumia, josta edelleen syntyy radonia. Myös radon hajoaa ja useiden välivaiheiden kautta hajoaminen päättyy stabiiliin lyijyyn. Radonia syntyy maankamarassa ja kaikessa kiviaineksessa jatkuvasti. Radonin hajoamistuotteet kulkeutuvat hengitysilman välityksellä keuhkoihin. Radonkaasu it-

2 sessään poistuu uloshengityksessä, mutta radonin kiinteät hajoamistuotteet tarttuvat keuhkojen sisäpintaan. Hajoamistuotteet lähettävät alfasäteilyä, mikä altistaa keuhkot säteilylle. Keuhkojen saama säteilyannos lisää mahdollisuutta sairastua keuhkosyöpään. Joka vuosi Suomessa todetaan 2000 keuhkosyöpää, joista radonin arvioidaan aiheuttavan noin 300. Tupakoitsijoilla on suurempi riski sairastua keuhkosyöpään kuin tupakoimattomilla, koska tupakointi aiheuttaa suuremman lähtöriskin keuhkosyöpään sairastumiselle. Tupakoimattomilla tätä lähtöriskiä ei ole. (Säteilyturvakeskus 2012a.) Syöpää voi aiheutua jo pienestäkin säteilyannoksesta, mutta todennäköisyys sairastua pienestä annoksesta on pieni. Todennäköisyys sairastua keuhkosyöpään kasvaa sen mukaan, mitä kauemmin ja mitä suuremmassa radonpitoisuudessa oleskelee. Tutkimuksissa ei ole havaittu radonin aiheuttavan muita terveyshaittoja kuin keuhkosyöpää. (Säteilyturvakeskus 2011a.) 2.1 Radon ja keuhkosyöpä Radonin ja keuhkosyövän välisestä yhteydestä on saatu tietoa monin eri tutkimustavoin. Tutkimusmenetelminä on käytetty ainakin kolmea lähestymistapaa: epidemiologiaa, dosimetriaa ja eläinkokeita. Epidemiologia selvittää sairauksien esiintymistä väestössä. Radonista aiheutuvaa keuhkosyöpävaaraa selvittävät seurantatutkimukset ovat lähes aina kohdistuneet kaivosympäristössä saatuun altistukseen ja tapausverrokkitutkimukset asuinympäristön altistukseen. (Weltner & ym. 2003, 113.) Dosimetrialla mitataan tai arvioidaan laskennallisin menetelmin säteilyannosta. Radondosimetriassa käytetään sekä kokeellista että teoreettista tutkimusta, joiden päämääränä on arvioida radonista ja sen lyhytikäisistä hajoamistuotteista aiheutuva säteilyannos. Annoksen perusteella arvioidaan syöpäriski. Eläinkokeilla voidaan tutkia tarkemmin esimerkiksi sitä, miten tupakansavu tai altistuksen jaksottaminen muuttaa radonaltistuksesta aiheutuvaa riskiä. Eläinkokeilla saatuja tuloksia ei voida kuitenkaan suoraan soveltaa ihmiseen. (Weltner & ym. 2003, 113.) 1970-luvulla saatiin ensimmäiset kvantitatiiviset epidemiologiaan perustuvat arviot kaivosilman radonin hajoamistuotteiden aiheuttamasta keuhkosyöpäriskistä. Tällöin myös Suomessa alettiin mitata ja valvoa kaivosten radonpitoisuutta. Asuntojen ra-

donmittaukset aloitettiin 1970-luvun puolenvälin jälkeen ja vasta 1980-luvun alussa radon tunnistettiin asuntojen säteilysuojeluongelmaksi. (Weltner & ym. 2003, 115.) 3 Radonin hajoamistuotteiden alfaenergia-altistuksen ja keuhkosyövän välisestä yhteydestä saatiin ensimmäinen kvantitatiivinen arvio 1971 julkaistusta epidemiologisesta tutkimuksesta, joka käsitteli USA:n uraanikaivostyöläisiä. Vastaava tutkimus tshekkoslovakialaisista uraanikaivostyöläisistä julkaistiin vuotta myöhemmin. Tutkimuksissa havaittiin, että keuhkosyövän riski kasvavaa työssä saadun kokonaisaltistuksen myötä. Myöhemmin julkaistuissa tutkimuksissa on saatu samankaltaisia tuloksia: kaivostyössä saadun alfaenergia-altistuksen ja keuhkosyövän välillä on yhteys. Yhdysvaltain tiedeneuvoston BEIR VI-raportissa arvioidaan, että radon aiheuttaa USA:n väestölle vuosittain 3 000 33 000 kuolemaan johtavaa keuhkosyöpätapausta. Suomeen sovellettuna vastaava luku olisi 100 1 000. (Weltner & ym. 2003, 118.) Asuinympäristön radonista aiheutuvaa keuhkosyöpäriskiä on hankala tutkia, koska todella suuret pitoisuudet ovat suhteellisen harvinaisia. Useissa maissa tehtyjen huoneilman radontutkimusten meta-analyysissa saatiin vuonna 1997 osoitettua, että pitkäaikainen asuminen 150 Bq/m 3 pitoisuudessa nostaa keuhkosyöpäriskiä 14 prosenttia verrattuna radonille altistumattomien henkilöiden riskiin. Samansuuntainen riskisuhde saatiin myös kaivosympäristössä tehdyissä tutkimuksissa, joissa keskityttiin saman suuruusluokan pitoisuuksiin kuin sisäilman tutkimuksissa. Saadut tutkimustulokset muutettuna keuhkosyöpätapauksiksi vastaavat Suomessa lukua 200 tapausta/vuosi. (Weltner & ym. 2003, 118 119.) 2.2 Radon ja tupakointi Eri tutkimuksissa käytetyt suuret aineistot ovat antaneet mahdollisuuden tutkia, miten eri tekijät muokkaavat alfaenergia-altistuksen aiheuttamaa riskiä. Tällaisia tekijöitä ovat tupakointi, työntekijän ikä altistuksen alkaessa tai taudin puhjetessa, altistuksesta kulunut aika ja altistuksen kesto. (Weltner & ym. 2003, 118.) Tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää huomattavasti enemmän kuin radon. Siksi radonin osuutta riskiin on vaikea saada näkyviin. Arviointivaikeutta lisää, että kymmenien vuosien takainen radonaltistus on arvioitava nykyisen pitoisuuden perusteella. Tupakointi ja radon lisäävät keuhkosyöpäriskiä. Tupakoitsijan keuhkosyöpäriskin suuruutta

4 kuvaa, että tupakoijan keuhkosyöpäriski on yhtä suuri kuin tupakoimaton henkilö asuisi talossa, jonka sisäilman radonpitoisuus on 3 000 10 000 Bq/m 3. Tietty radonaltistus aiheuttaa tupakoitsijalle paljon suuremman lisäriskin kuin tupakoimattomalle. Siksi väestön tupakoinnin lopettaminen olisi kannattavaa, koska se vähentäisi sekä tupakasta että radonista aiheutuvia keuhkosyöpiä. Toisaalta myös radonpitoisuuden alentaminen vähentää tupakoitsijan keuhkosyöpäriskiä. (Weltner & ym. 2003, 119.) 2.3 Radonin esiintyvyys ja ohjearvot Maaperän uraanipitoisuus määrittää sen, kuinka paljon radonia joutuu huoneilmaan. Koska radon on kaasu, se pääsee liikkumaan helposti maaperän huokosissa ja kallioperän raoissa. Maa-aineksen ilman läpäisevyys vaikuttaa sisäilman radonpitoisuuteen: mitä karkeampaa ja paremmin ilmaa läpäisevää maaperä on, sitä suuremmat ovat radonpitoisuudet. Radonia edeltävää radiumia esiintyy kaikessa kiviperäisessä maaaineksessa. Kohomuotoiset ja jyrkkäreunaiset soraharjut ovat radonpitoisuuden kannalta kaikkein ongelmallisinta aluetta rakentaa, koska sorajyvästen välissä radonpitoinen ilma pääsee helposti liikkumaan ja kohomuotoinen harju toimii ikään kuin savupiippuna. (Säteilyturvakeskus 2012b.) Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut päätöksen (944/92) asuntojen huoneilman radonpitoisuuksien enimmäisarvoista. Päätöksellä pyritään estämään ja rajoittamaan huoneilman radonista aiheutuvia terveyshaittoja. Huoneilman radonpitoisuus ilmoitetaan becquereleinä kuutiometrissä ilmaa (Bq/m 3 ). Päätöksen mukaan asuntojen huoneilman radonpitoisuus ei saisi ylittää pitoisuutta 400 Bq/m 3. Uudet asunnot pitää suunnitella ja rakentaa siten, ettei niiden huoneilman radonpitoisuus ylittäisi 200 Bq/m 3. Asetetut pitoisuudet ovat vuosikeskiarvoja. (STM:n asetus 944/92) Radioaktiivisuutta kuvaa yksikkö, becquerel (Bq), tarkoittaa yhden atomin hajoamista sekunnissa. (Säteilyturvakeskus 2011a.) EU valmistelee parhaillaan radonkaasun pitoisuuksia koskevien suositusten uudistamista. Uudistuksen myötä vanhojen asuntojen ohjearvo tullee laskemaan 300 Bq/m 3. Uusien asuntojen osalta ohjearvot säilynevät ennallaan 200 Bq/m 3. (Vaarne 2012.)

2.3.1 Radonin esiintyvyys Suomessa 5 Suomen geologiasta, rakennustekniikasta ja ilmastosta johtuen Suomessa on maailman korkeimmat sisäilman radonpitoisuudet. Tämä johtuu siitä, koska Suomen graniittisen kallio- ja maaperän uraanipitoisuus on suurempi kuin keskimäärin muualla maailmassa. Suomen suurimmat pitoisuudet ovat Itä-Uudenmaan lisäksi Lahden seudulla ja Kymenläänissä. Pienimmät radonpitoisuudet löytyvät puolestaan Pohjois- Karjalasta, Kainuusta ja Pohjois-Lapista. (Säteilyturvakeskus 2012b.) KUVA 1. Suomen radonkartta kunnittain. (Säteilyturvakeskus 2011d.) Kuten kuvasta 1 nähdään, Etelä-Suomen läänin ja Pirkanmaan alueet ovat Suomen radonpitoisimpia alueita. Näillä alueilla sijaitsee lähes 80 % kaikista 400 Bq/m 3 enimmäisarvon ylittävistä asunnoista. Radonpitoiset asunnot sijaitsevat useimmiten harjuilla tai Salpausselkämuodostelmilla. Säteilyturvakeskuksen laatimista radonkartoista voidaan arvioida todennäköisyyttä, jolla tietyllä alueella oleva yksittäinen talo ylittää Sosiaali- ja terveysministeriön asettamat ohjearvot. Radonkarttojen perusteella

6 yksittäistä taloa ei voida luokitella radonturvalliseksi tai vaaralliseksi, vaan asunnon radonpitoisuuden selvittämiseksi tulee aina tehdä radonmittaus. (Säteilyturvakeskus 2012b.) 2.3.2 Radonin esiintyvyys Porvoon terveydensuojelun toimialueella Porvoon terveydensuojelun toimialueeseen kuuluu Porvoon lisäksi Askola, Lapinjärvi, Loviisa, Pornainen ja Sipoo. Kuvan 2 radonkarttaan on ympyröity Porvoon terveydensuojelun valvonta-alue. STUKin tilastojen mukaan Porvoon terveydensuojelun toimialueella tehdyissä kahden kuukauden purkkimittauksissa vuosien 1980 2008 saatujen tulosten perusteella 200 Bq/m 3 ylitykset ovat puolessa kunnista yli 50 %. Ainoastaan Sipoossa, Pornaisissa ja Porvoossa pitoisuudet jäivät alle 50 %. Mittaustulosten mukaan Ruotsinpyhtäällä oli eniten 200 Bq/m 3 pitoisuuden ylityksiä (70 %) ja toisiksi eniten Liljendalissa (64 %). Yli 1000 Bq/m 3 ylityksiä oli pääosin enintään 10 % mittauksista. Poikkeuksena Liljendalin kunta, jossa yli 1000 Bq/m 3 ylityksiä oli 21 % mittauksista. (Valmari ym. 2010, 105 124.) Vuoden 2010 alussa Loviisan seudun kuntaliitoksen myötä aiemmin itsenäiset Liljendalin, Pernajan ja Ruotsinpyhtään kunnat yhdistettiin Loviisaan. Jatkossa tässä raportissa Loviisalla tarkoitetaan tätä kuntaliitoksessa muodostunutta aluetta.

7 KUVA 2. Etelä-Suomen radonkartta. (Säteilyturvakeskus 2011d.) Työpaikkojen korkeita radonpitoisuuksia voidaan ennustaa asunnossa tehtyjen mittausten perusteella. ST 12.1-ohjeen mukaan alueilla, joissa pientaloista mitattujen radonpitoisuuksien keskiarvoista vähintään 10 % ylittää arvon 400 Bq/m 3, tulee työpaikkojen radonpitoisuus selvittää. Porvoon terveydensuojelun toimialueella tällaisia kuntia ovat Askola, Lapinjärvi, Loviisa, Pornainen ja Porvoo. (Säteilyturvakeskus 2011b.) Vaikka tässä raportissa keskitytäänkin asuntojen sisäilman radoniin, antaa tämä kuntalistaus pakollisista työpaikkojen radonmittauksista kuvan radonin muodostamasta erityisongelmasta Porvoon terveydensuojelun toimialueella. 2.4 Radon sisäilmassa Maaperä Maa-aineksessa on keskimäärin 30 % tyhjää tilaa, jossa olevaa ilmaa kutsutaan huokosilmaksi. Radonpitoinen huokosilma on merkittävin pientalojen radonlähde. Huokosilman jatkuvasti korkea radonpitoisuus johtuu maaperän mineraalien sisältämästä uraanista, josta useiden hajoamisten kautta syntyy radonia. Huokosilman tavanomai-

8 nen radonpitoisuus on 20 000 100 000 Bq/m 3. Suomen ilmastosta johtuen talon ulkopuolella on normaalisti kylmempää ilmaa kuin sisätiloissa. Lämpimän ja kylmän ilmamassan välinen tiheysero tekee sisätilan alipaineiseksi ulkoilmaan nähden. Alipaine vallitsee etenkin perustusten tasalla, mistä johtuen maaperän radonpitoinen ilma liikkuu maaperästä asunnon sisäilmaan. Maaperän huokosilman radonpitoisuuden ollessa erittäin korkea, riittää pienikin virtaus nostamaan sisäilman radonpitoisuuden satoihin becquereleihin kuutiometrissä. (Arvela & Reisbacka 2008, 11.) Maaperän ilman läpäisevyys vaikuttaa merkittävästi maaperästä sisätiloihin virtaavan ilman määrään. Myös perustuksessa olevat raot vaikuttavat oleellisesti ilmavirtaukseen. Merkittävä vuoto sisätiloihin aiheutuu jo yhden millimetrin suuruisesta raosta. Betonilaatan kuivuessa syntyy tavallisesti muutamien millimetrien levyinen rako, joten virtauksen suuruuteen vaikuttaa eniten täyttömaan ominaisuudet. (Arvela & Reisbacka 2008, 11.) Kuvassa 3 on esitetty radonin mahdollisia vuotoreittejä asuntoon. KUVA 3. Radonin vuotoreitit asuntoon. (Säteilyturvakeskus 2008.) Talousvesi Sisäilman radonpitoisuuteen voi vaikuttaa maaperän lisäksi käytettävä talousvesi. Verkostovettä tai rengaskaivovettä käyttävien kiinteistöjen talousvedessä ei yleensä

9 ole suuria radonpitoisuuksia. Talousveden suuri radonpitoisuus on usein ongelma talouksilla, joilla on käytössä porakaivovesi. Tällöin on mahdollista, että veden radonpitoisuus lisää näiden asuntojen sisäilman radonpitoisuutta. Radon vapautuu ilmaan vettä käytettäessä: pesualtaissa, pesukoneissa ja suihkussa käytäessä. Vedestä sisäilmaan vapautuva radonmäärä riippuu veden käyttötavoista, vesimääristä, asunnon koosta ja ilmanvaihdosta. (Arvela & Reisbacka 2008, 13.) Ilmanvaihto Ilmanvaihdolla on keskeinen merkitys sisäilman radonpitoisuuden alentamisessa. Terveyden kannalta asunnon ilmanvaihto on riittävä silloin, kun puolet asunnon ilmatilavuudesta vaihtuu yhdessä tunnissa. Tällöin ilmanvaihtokerroin on 0,5 1/h. Suomen ilmastossa on tyypillistä, että talon ulkopuolella on tavallisesti kylmempää ilmaa kuin sisätiloissa. Ilmamassojen tiheyseroista johtuen sisätiloissa vallitsee alipaine ulkoilmaan nähden. Erityisesti perustusten tasolla vallitsee niin suuri alipaine, että se pakottaa maaperän radonpitoisen ilman liikkeelle maaperästä sisälle asuntoon. Myös asunnoissa, joissa on koneellinen ilmanvaihto, pyritään sisätilojen lievään alipaineisuuteen ulkoilmaan nähden. (Arvela & Reisbacka 2008, 15 16.) Rakennusmateriaalit Myös rakennusmateriaaleista erittyy ilmaan radonia, mikäli betonielementeissä on käytetty radiumpitoista kiviainesta. Tyypillisesti asunnoissa, joiden seinät on tehty betonielementeistä, rakennusmateriaalista erittyvä radon aiheuttaa noin 30 100 Bq/m 3 pitoisuuden sisäilmaan. Jos vain lattialaatta on betonista, aiheutuu tästä sisäilmaan alle 30 Bq/m 3 pitoisuus. Tiedossa ei ole, että rakennusmateriaalit olisivat yksin aiheuttaneet enimmäisarvon ylittäviä sisäilman radonpitoisuuksia Suomessa. (Arvela & Reisbacka 2008, 13.) 2.5 Radonin mittaaminen Radonin mittaaminen tapahtuu säteilynilmaisimilla. Säteilyn mittaaminen perustuu säteilyn ja aineen vuorovaikutukseen, jossa säteily menettää energiaa ionisoimalla ja virittämällä väliaineen atomeja sekä tuottamalla lämpöä. Väliaineena voi olla kaasu, neste tai kiinteä aine. Säteilyn mittaamisen kannalta on oleellista, että aineessa syntyy

havaittavia muutoksia. Näitä muutoksia havainnoimalla saadaan tietoa säteilystä (säteilylaji, energia, intensiteetti). (Klemola 2002, 116.) 10 Säteilyn ja aineen vuorovaikutuksessa syntyy varauksenkuljettajia (ionit, elektronit ja aukot), jotka puolestaan synnyttävät virran ilmaisimen elektrodien välille. Tällaiset ilmaisimet ovat tyypillisesti joko kaasutäytteisiä tai puolijohdemateriaalia. Säteily aiheuttaa viritystilan, joka purkautuessaan voi synnyttää valoa. Syntyvä valo voidaan muuttaa sähkövirraksi esimerkiksi valomonistinputkella. Tähän perustuvat mm. tuikeilmaisimet ja Tsherenkov-ilmaisimet. Kalorimetrisissä menetelmissä mitataan säteilyn ja väliaineen vuorovaikutuksessa syntyvää lämpöenergiaa. Tarkkojen mittausten tekeminen lämpötilan muutoksen mittaamiseen perustuvilla menetelmillä on vaikeaa, koska suhteellisen suuretkin säteilyannokset aiheuttavat vain hyvin pienen lämpötilan nousun. (Klemola 2002, 116.) Ionisoivan säteilyn tarkka mittaaminen on haastavaa, koska säteilyn ja aineen vuorovaikutuksia ei ole helppo kvantifioida. Lisäksi mitattavien suureiden arvot riippuvat monista eri tekijöistä. Mittaustulokseen voivat vaikuttaa esimerkiksi säteilylaji ja energia, säteilyn suuntajakauma, hiukkaskertymänopeus sekä ilmanpaine ja lämpötila. (Björkqvist 2007, 27.) Asuntojen radonpitoisuus vaihtelee vuodenaikojen ja säätilan mukaan. Kesäaikaan mitattuna radonpitoisuus voi olla huomattavasti alhaisempi kuin lämmityskautena tehdyssä mittauksessa. Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen (944/92) nojalla asunnon huoneilman radonpitoisuuden vuosikeskiarvo on määritettävä Säteilyturvakeskuksen hyväksymää mittausmenetelmää käyttäen. Virallinen radonmittaus tulee tehdä marras-huhtikuussa mittausajan ollessa kaksi kuukautta. Mittauksella pyritään selvittämään, ylittääkö huoneilman keskimääräinen radonpitoisuus vuoden aikana Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen mukaiset ohjearvot. (Asumisterveysopas 2009, 80-81.) 2.5.1 Säteilyturvakeskuksen käyttämä mittausmenetelmä Säteilyturvakeskus käyttää mittausmenetelmänään alfa-jälkimentelmää. Menetelmän kuvan 4 mukaisessa radonmittauspurkissa (halkaisija 45 mm, korkeus 17 mm) on pieni Makrofol-muovikalvon pala, jota radonin ja sen hajoamistuotteiden lähettämä al-

11 fasäteily vaurioittavat. Vauriojäljet tulevat näkyviin kalvon sähkökemiallisen käsittelyn jälkeen, jolloin niiden määrä voidaan laskea. Saatu radonpitoisuus on verrannollinen jälkitiheyteen. Yksinkertaisen rakenteensa ja halpuutensa vuoksi alfajälkiilmaisimet soveltuvat hyvin radonin pitoisuuden mittaamiseen kodeissa ja työpaikoilla. Ilmaisin sijoitetaan huoneessa esimerkiksi kirjahyllyyn kahdeksi kuukaudeksi, jolloin tulos kertoo radonpitoisuuden keskiarvon kyseiseltä mittausajalta. (Arvela & Reisbacka, 19.) KUVA 4. Stukin radonmittauspurkki. (Säteilyturvakeskus 2012a.) Mittausjakso on tavallisesti kaksi kuukautta välillä 1.11. 30.4.. (Arvela & Reisbacka, 19.) Pienissä asunnoissa mittaus voidaan tehdä yhdellä purkilla, mutta tarkemman tuloksen saa tekemällä mittauksen kahdella purkilla. Integroiva mittauspurkki sijoitetaan alimpaan asuttuun kerrokseen sellaiseen huoneeseen, jossa oleskellaan eniten. Kahta mittaria käytettäessä toinen mittari sijoitetaan esimerkiksi asunnon yläkerrokseen tai yksikerroksisissa taloissa toiselle puolelle taloa. (Asumisterveysopas 2009, 81.) 2.5.2 Muita mittausmenetelmiä Alfajälki-ilmaisimen lisäksi ilman radonpitoisuutta voidaan mitata menetelmillä, jotka perustuvat Ionisaatio- tai Lucaskammioon (tuikelaskuri), aktiivihiilinäytteenottoon tai elektreettimittaukseen. Ionisaatiokammio kuuluu kaasutäytteisiin ilmaisimiin ja sitä käytetään yleisesti jatkuvatoimisena radonmittarina. Mittauksessa radon diffundoituu kammioon suodattimen läpi. Kammiossa radon saavuttaa tasapainon lyhytikäisten hajoamistuotteidensa kanssa. Lucaskammio kuuluu tuikeilmaisimiin ja sitä on käytetty pitkään radonpitoisuuden mittaamiseen. Mittauksessa tutkittava ilma johdetaan kam-

12 mioon. Kammion sisäpuoli on päällystetty hopealla aktivoidulla sinkkisulfidijauheella ja sen yhdellä sivulla on valoa läpäisevä ikkuna. Radonin ja sen tytärnuklidien hajoamisessa syntyvät alfahiukkaset virittävät sinkkisulfidimolekyylejä, joiden viritystilat purkautuvat näkyvänä valontuikahduksina. Tuikahdukset vahvistetaan valomonistinputkella ja rekisteröidään. (Weltner & ym. 2003, 136 137.) Muita radonin mittausmenetelmiä ovat jatkuvatoimiset tai lyhytaikaiset integroivat mittalaitteet. Näillä mittauksilla voidaan seurata asunnon radonpitoisuutta ja sen ajallista vaihtelua. Lyhytaikaisia tai jatkuvatoimisia mittauksia voidaan käyttää apuna arvioitaessa ja valittaessa radonkorjaustoimenpiteitä ja kohteita. (Asumisterveysopas 2009, 82.) Porvoon elintarvikelaboratorion käyttämän lyhytaikaisen integroivan mittauslaitteen DGM-Turva + Radon-Box 10 toiminta perustuu aktiivihiilikeräimeen, johon radon tehokkaasti adsorboituu. Radonin annetaan diffundoitua huoneilmasta aktiivihiilellä täytettyyn rasiaan. Radonin puoliintumisajan vuoksi 70 % tasapaino vallitsevan radonpitoisuuden ja hiileen sitoutuneen radonin välille saavutetaan noin viikossa ja 98 % tasapaino noin kolmessa viikossa. (Kata-Electronics Oy.) Aktiivihiileen adsorboitunutta radonia ja sen hajoamistuotteita voidaan keräysvaiheen jälkeen havainnoida esimerkiksi nestetuikelaskurilla (alfa- ja beetasäteily), tuikekiteellä, geigerputkella tai ionisaatiokammiolla (gammasäteily). Aktiivihiilikeräimien mittaustulos kuvaa pääasiassa viimeisten keruupäivien keskimääräistä radonpitoisuutta. (Weltner & ym. 2003, 136.) KUVA 5. Radon-Box 10 keräin. (Kata-Electronics Oy.)

13 DGM-Turva + Radon-Box 10 -laitteen menetelmä on Säteilyturvakeskuksen hyväksymä mittausmenetelmä työpaikoilla tehtäviin lakisääteisiin radonmittauksiin. Laitteella tehtävä mittausaika on seitsemän vuorokautta. Mittausaikana kuvan 5 mukaiseen Radon-Box 10 -keräimeen integroituu vallitsevan radonpitoisuuden keskiarvoon verrannollinen radonmäärä, joka määritetään DGM-Turva säteilymittarin avulla. (Kata-Electronics Oy.) 3 RADONTALKOOT Suomen Säteilyturvakeskus STUK on järjestänyt Sosiaali- ja terveysministeriön tukemia radontalkoot-kampanjoita vuodesta 2003 lähtien. Vuoden 2011 loppuun mennessä talkoissa on ollut mukana jo 160 kuntaa. Porvoon terveydensuojelun nykyisellä toimialueella on ollut jo kahdet talkoot, joista ensimmäiset pidettiin vuonna 2006 2007 Loviisan seudulla ja vuonna 2007 2008 Porvoon seudulla. Vuonna 2012 järjestettiin Porvoon terveydensuojelun valvonta-alueella järjestyksessään toiset radontalkoot. (Säteilyturvakeskus 2011c.) KUVA 6. Radontalkoiden tunnus. (Säteilyturvakeskus 2011c.) Radontalkoiden päätavoitteena on vähentää radonista aiheutuvia keuhkosyöpätapauksia, joita Suomessa on noin 300 tapausta vuosittain. (Säteilyturvakeskus 2012c.) Radontalkoita varten on luotu kuvassa 6 oleva radonkorjaustunnus, jota kunnat voivat

käyttää radontalkoiden tunnetuksi tekemisessä erilaisissa tiedotusaineistoissa ja julkaisuissa. (Säteilyturvakeskus 2011c.) 14 3.1 Radontalkoot vuosina 2006 2008 Porvoon terveydensuojelun valvontaalueella Porvoon terveydensuojelun valvonta-alueeseen (kuva 7) on kuulunut vuodesta 2008 lähtien Porvoon lisäksi Askola, Lapinjärvi, Pornainen ja Sipoo sekä Loviisan seudun kuntayhtymän kunnat Liljendal, Pernaja ja Ruotsinpyhtää. Vuoden 2010 alussa Loviisan seudun kuntaliitoksen myötä aiemmin itsenäiset Liljendal, Pernaja ja Ruotsinpyhtää yhdistettiin Loviisan kaupunkiin. Itä-Uudenmaan ympäristöterveydenhuollon alueellinen yhteistoimintamalli muodostuu siten, että muut kunnat ostavat Porvoon kaupungilta terveysvalvonta- ja eläinlääkintähuollon sekä elintarvikelaboratorion palvelut. Terveysvalvonnan ja eläinlääkintähuollon osalta laskutus tapahtuu asukasluvun perusteella. (Porvoon terveydensuojelu 2012.) KUVA 7. Porvoon terveydensuojelun toiminta-alue. (Porvoon terveydensuojelu 2012.) Loviisanseudun terveydenhuollon kuntayhtymän kunnat osallistuivat Säteilyturvakeskuksen valtakunnallisiin radontalkoisiin vuosina 2007 ja 2008. Talkoot olivat alun

15 perin tarkoitus pitää vain vuonna 2007, mutta kuntalaisten suuren kiinnostuksen vuoksi talkoita jatkettiin vuodelle 2008. Talkoissa mittausmenetelmänä oli Säteilyturvakeskuksen käyttämä alfajälki-ilmaisin. Ensimmäisenä vuotena mittauspurkkeja sijoitettiin 200 asuntoon ja toisena vuotena 130 asuntoon. Taulukossa 1 on esitetty Loviisan seudulla mitatut pitoisuudet vuosina 2006 ja 2007. Loviisanseudun terveydenhuollon kuntayhtymän tiedotteen (2007) mukaan mittaustulokset eivät juuri poikenneet aiemmin tehdyistä mittauksista, joita on teetetty Säteilyturvakeskuksessa vuoteen 2008 mennessä kaikkiaan noin 2000 seudun asunnossa. TAULUKKO 1. Loviisanseudun radontalkootulokset. (Loviisanseudun terveydenhuollon kuntayhtymä 2007, 2008.) Alue Tutkittu 2007 (kpl) Pitoisuus 2007 Tutkittu 2008 > 400 Bq/m 3 (kpl) Pitoisuus 2008 > 400 Bq/m 3 Tutkittu yhteensä (kpl) Ka. pitoisuus yht. > 400 Bq/m 3 Loviisa 86 35 % 69 33 % 155 34 % Pernaja 35 15 % 20 21 % 55 18 % Lapinjärvi 34 45 % 17 33 % 51 39 % Ruotsinpyhtää 25 58 % 18 22 % 43 40 % Liljendal 20 40 % 6 66 % 26 53 % Porvoon terveydensuojelu osallistui talvella 2007 Säteilyturvakeskuksen Radontalkoisiin. Talkoomittaukset jatkuivat myös vuodelle 2008, koska osa vuonna 2007 tilatuista ja toimitetuista radonmittauspurkeista oli ollut viallisia. Talkoot kattoivat Askolan, Pornaisten, Porvoon ja Sipoon kuntien alueet. Radonpurkkeja tilattiin kaikkiaan 695 kpl ja näistä 669 kpl oli toimitettu Säteilyturvakeskukseen analysoitavaksi. Radontalkoissa saatiin taulukon 2 mukaiset mittaustulokset, joista nähdään, että lähes kaikissa talkoissa mukana olleissa kunnissa 50 % mitatussa asunnossa ylittyi 200 Bq/m 3 ohjearvo. Askolassa luku jäi hieman alle 50 %. (Porvoon terveydensuojelu 2007.) TAULUKKO 2. Porvoonseudun 1. radontalkootulokset. (Porvoon terveydensuojelu 2007.) Tutkittu (kpl) > 400 > 200 < 200 > 1000 Bq/m 3 Bq/m 3 Bq/m 3 Bq/m 3 Max Bq/m 3 Min Bq/m 3 Porvoo 326 17 % 26 % 57 % 9 kpl 3330 < 20 Askola 33 18 % 36 % 46 % 3 kpl 5010 40 Pornainen 48 23 % 21 % 56 % 1 kpl 2270 < 20 Sipoo 227 9 % 19 % 71 % 1 kpl 1780 < 20

16 Ensimmäisten radontalkoiden tulokset osoittivat, että sisäilman radonpitoisuudet ylittävät yleisesti Itä-Uudellamaalla annetut ohjearvot. Etenkin Loviisanseudulla todettiin lähes 50 % mitatuissa asunnoissa yli 400 Bq/m 3 pitoisuuksia. Porvoon seudulla yli 400 Bq/m 3 pitoisuudet jäivät keskimäärin alle 20 %:iin. (Porvoon terveydensuojelu 2007.) 3.2 Radonkorjaaminen Suomen asunnoista radonpitoisuuden enimmäisarvo 400 Bq/m 3 ylittyy yli 50 000 asunnossa. Säteilyturvakeskus (STUK) suosittelee helposti tehtäviä korjauksia asuntoihin, joiden radonpitoisuus on 200 400 Bq/m 3. Asuntojen radonpitoisuuden ollessa yli 400 Bq/m 3, STUK suosittelee radonkorjauksia pitoisuuksien laskemiseksi. Koska radonpitoinen ilma kulkeutuu maaperästä asuntojen sisäilmaan, on radonkorjausten keskeinen tavoite estää tai vähentää maaperästä tulevia ilmavuotoja. Radonkorjauspäätöksen tulee perustua asianmukaisesti tehtyyn radonmittaukseen. (Arvela & Reisbacka 2008, 3.) Radonkorjausmenetelmän valintaan vaikuttaa asunnossa mitattu radonpitoisuus, kiinteistön alla oleva maaperä, täytemaa, talon rakenteet ja ilmanvaihtotapa. Jos kiinteistössä käytettävä talousvesi otetaan porakaivosta, tulee myös veden radonpitoisuus selvittää ennen korjausta. Porakaivovesi voi olla yksin tai yhdessä maaperästä vuotavan radonin kanssa merkittävä radonlähde. Rengas- ja lähdekaivojen vesissä radonpitoisuus on alhaisempi muun muassa veden paremman tuulettuvuuden ansiosta. Radonkorjausten onnistuminen tulee varmistaa lämmityskaudella tehdyllä kahden kuukauden pituisella radonmittauksella. (Säteilyturvakeskus 2008, 5.) 3.3 Radonkorjausmenetelmiä lyhyesti Radonimuri Säteilyturvakeskuksen tekemän kyselytutkimuksen (vuosina 2000 ja 2001) mukaan radonkaivo ja radonimuri ovat olleet tehokkaimpia menetelmiä asuntojen radonpitoisuuksien laskemisessa vuosien 1995 2000 aikana. Tyypilliset alenemat molemmilla menetelmillä ovat olleet 70 90 %. Radonimurilla radonpitoisuus on tyypillisesti pienentynyt 60-90 % alkuperäisestä arvosta ja korjauksista yli 70 %:ssa on alittunut 400