022 Peruste #1-2/2016 talous ja valta FEMINISTINEN VALLANKUMOUS JATKUU YHÄ Pohjoisamerikkalaiset ja eurooppalaiset feministit ovat vastustaneet syrjintää työmarkkinoilla ja vaatineet naisille mahdollisuutta tehdä palkkatöitä. Naisten työllisyys ei kuitenkaan ole murentanut sukupuoleen perustuvia hierarkioita. Palkkatyö on ehkä välttämättömyys, mutta se ei ole tie naisten vapautumiseen. silvia federici suomennos: niina oisalo Alkuperäinen artikkeli The Unfinished Feminist Revolution on julkaistu The Commoner -julkaisun numerossa 15 (talvi 2012): http://www.commoner.org.uk/wp-content/uploads/2012/02/08-federici. pdf. Suomenkielinen käännös on julkaistu kirjoittajan luvalla.
Feministinen vallankumous jatkuu yhä 023 Eräs tärkeimmistä viime vuosikymmenten poliittisista kehityskuluista on ollut naisten kapina kotitöiden orjuutta vastaan eri puolilla maailmaa. Kapinan seurauksena nämä työt on määritelty uudelleen, samoin kuin naisten suhde rahaan ja valtioon. 1970-luvulla naisten vapautusliike kamppaili ennen kaikkea kotityöksi määriteltyä työtä ja tämän määrittelyn seurauksia vastaan. Seurauksiin kuului naisten taloudellinen ja yhteiskunnallinen riippuvuus miehistä, sosiaalinen syrjintä ja luonnollistettu näkemys siitä, että naiseus määrittyy perheen perustamisen kautta. Naiset lähtivät kaduille, kouluihin sekä oikeussaleihin ja esittivät vaatimuksia. He vaativat, että valtio lopettaa naisten kehon kontrolloinnin, että abortti laillistetaan, ettei pahoinpitelyä ja raiskausta avioliiton sisällä enää sallita ja että koulujen opetusohjelmissa, esimerkiksi historiassa, tunnustetaan naisten olemassaolo ja merkitys. Kapina sai myös vähemmän näkyviä ilmentymiä, jotka vain liikkeessä mukana olleet naiset huomasivat. Tällaisia olivat esimerkiksi kotityöstä kieltäytyminen, syntyvyyden lasku toista maailmansotaa seuranneen vauvabuumin jälkeen (Dalla Costa 1978), avioerojen lisääntyminen ja sellaisten perheiden lisääntyminen, joissa nainen oli perheenpää. Kotitöillä ja perhepolitiikalla oli keskeinen rooli myös 1970-luvun feministisissä teorioissa, jotka pohjautuivat ruohonjuuritasolla tapahtuvaan taisteluun. Kun naiset kieltäytyivät määrittelemästä itseään kotirouviksi, naisten tekemä palkaton kotityö oli mahdollista ymmärtää kapitalistiseksi työvoiman tuottamisen tavaksi ja riiston alueeksi. Kotityöt määriteltiin yhteiskunnalliseen elämään kuuluvaksi sosiaaliseksi tehtaaksi, jossa naiset raatoivat päivittäin. Myös Marxin esittämä tuottavan työn käsite oli mahdollista muotoilla uudelleen naisten esittämän kritiikin pohjalta. Kyseessä oli yksi merkittävimmistä kontribuutioista oman aikamme marxilaiseen teoriaan ja käytännön ajatteluun. Tältä pohjalta monet feministit myös vaativat palkkaa kotityöstä. He halusivat lopettaa paitsi kotiorjuuden, myös kumota hierarkian, jossa arvostettiin vain palkkatyötä. Kampanja palkattujen kotitöiden puolesta levisi 1970-luvun TÄLTÄ POHJALTA MONET FEMINISTIT MYÖS VAATIVAT PALKKAA KOTITYÖSTÄ. HE HALUSIVAT LOPETTAA PAITSI KOTIORJUUDEN, MYÖS KUMOTA HIERARKIAN, JOSSA ARVOSTETTIIN VAIN PALKKATYÖTÄ.
024 Peruste #1-2/2016 Sirpa Varis Palava talo kirjonta kankaalle 2012 puolivälissä useisiin Euroopan maihin sekä Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, mutta siitä ei koskaan tullut massaliikettä eikä sen poliittista potentiaalia koskaan testattu käytännössä. Pohjoisamerikkalaisten ja eurooppalaisten feministien tärkeimmäksi strategiaksi muodostui syrjinnän vastustaminen palkkatöissä. Naisille piti olla mahdollista astua myös ammatteihin, joita aiemmin oli pidetty miesten alueena, ja vaatia oikeutta valtion tukemaan päivähoitojärjestelmään, joka mahdollisti naisten työssäkäynnin kodin ulkopuolella. 1970-luvun loppuun mennessä erityisesti Yhdysvalloissa kotitöihin ja perheenlisäykseen liittyvät kysymykset olivat kadonneet lähes kokonaan feministien agendalta. Vuonna 1976 Korkein oikeus hylkäsi ehdotuksen, jonka mukaan palkallinen äitiysloma tulisi määrätä pakolliseksi työnantajille. Erityisesti liberaalit feministit omaksuivat ajatuksen, jonka mukaan samuudesta olisi tultava tasa-arvon ehto. Siksi sukupuolten erilaisuuteen perustuvat vaatimukset, kuten äitiysloma, oli hylättävä erityiskohteluna, joka heidän oletuk-
Feministinen vallankumous jatkuu yhä 025 MONI ASIA ON MUUTTUNUT GLOBAALISSA TALOUDESSA 1970-LUVUN JÄLKEEN, JA FEMINISTIT YMPÄRI MAAILMAA OVAT JOUTUNEET POHTIMAAN STRATEGIAANSA UUDELLEEN. MAAILMANTALOUDEN RAKENTEET OVAT UUSLIBERALISOITUNEET, MIKÄ ON MUUTTANUT MYÖS POLITIIKAN KENTTÄÄ. PALKKATYÖ ON PALJASTUNUT EPÄLUOTETTAVAKSI KEINOKSI HANKKIA TOIMEENTULO JA YLLÄPITÄÄ ELÄMÄÄ. sensa mukaan saattaisi torpedoida naisten peräänkuuluttaman poliittisen tasaarvon. Moni asia on muuttunut globaalissa taloudessa 1970-luvun jälkeen, ja feministit ympäri maailmaa ovat joutuneet pohtimaan strategiaansa uudelleen. Maailmantalouden rakenteet ovat uusliberalisoituneet, mikä on muuttanut myös politiikan kenttää. Palkkatyö on paljastunut epäluotettavaksi keinoksi hankkia toimeentulo ja ylläpitää elämää. Naisten perustamat ruohonjuuriliikkeet ovat organisoituneet vastustamaan yksityistämistä ja suuryritysten harjoittamaa yhteisten resurssien ryöväystä. Ne ovat osoittaneet toimillaan, miten tärkeää on luoda enemmän yhteistyöhön perustuvia elämänmuotoja ja ottaa uudelleen käyttöön yksinkertaisia toimeentulon lähteitä. Samaan aikaan YK on kuitenkin institutionalisoinut feminismin ja valjastanut naisten taistelun palvelemaan uusliberalistista agendaa ja globaaleja taloussuhteita. Akateemiset feministit ovat kieltäytyneet ryhtymästä tällaisen feministisen liikkeen asianajajiksi, koska liikkeen on nähty kaventavan käsityksiä naisten kokemuksista ja niiden moniulotteisuudesta ja tukevan siten tunkkaista sekä vanhakantaista identiteettipolitiikkaa. Akateemisten feministien vetäytyminen on horjuttanut poliittisen feministisen liikkeen perustaa. Näiden ristiriitaisten kehityskulkujen vuoksi on ollut vaikea ennustaa, millaiseksi feminististen liikkeiden rooli tulevaisuudessa muodostuu. Hiljalleen etenevä maailmanlaajuinen talouskriisi on vaikeuttanut ennustamista entisestään. Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana on silti opittu tärkeitä asioita siitä, miten palkkatyöhön kytketty taistelu saattaa rajoittaa naisten vapauttamiseen tähtäävän liikkeen toimintaa. 1970-luvulla pohjoisamerikkalaiset feministit olettivat, että kodin ulkopuolinen työ vapauttaisi naiset siitä lamauttavasta tilasta, jota yhteiskunnasta eristäytyminen aiheuttaa. Naiset voisivat liittyä luokkataisteluun, ja jättää kodin sekä kotityöt taakseen. Neljä vuosikymmentä myöhemmin voimme todeta, että nämä oletukset johtivat naisia harhaan, sillä he aliarvioivat kansainvälisen pääoman kyvyn hajottaa radikaalin feministisen liikkeen yhtenäisyyttä. Naiset astuivat työmarkkinoille aikana, jolloin työläisten palkat ja työllisyys ylipäätään olivat ankaran maailmanlaajuisen hyökkäyksen kohteena. Tämän hyökkäyksen seurauksena suuri osa Yhdysvaltojen teollisuudesta on kadonnut, paikallinen tuotanto on siirtynyt glo-
026 Peruste #1-2/2016 SUURI OSA YHDYSVALTOJEN TEOLLISUUDESTA ON KADONNUT, PAIKALLINEN TUOTANTO ON SIIRTYNYT GLOBAALIIN ETELÄÄN JA TYÖN LUONNE ON MUUTTUNUT EPÄVARMAKSI. NAISILLE TARJOTUT TYÖT OVAT OLLEET ARVOASTEIKON HÄNTÄPÄÄSSÄ: NE OVAT KAIKKEIN YKSITOIKKOISIMPIA, VAARALLISIMPIA, EPÄVARMIMPIA JA HUONOITEN PALKATTUJA. baaliin etelään ja työn luonne on muuttunut epävarmaksi. Naisille tarjotut työt ovat olleet arvoasteikon häntäpäässä: ne ovat kaikkein yksitoikkoisimpia, vaarallisimpia, epävarmimpia ja huonoiten palkattuja. OECD-maissa naisten työllisyysaste on noussut 1990-luvun aikana 60 prosenttiin, ja työt ovat löytyneet useimmiten palvelusektorilta. Naiset ovat siten vaihtaneet kotona tehtävät työt kotitöihin ravintoloissa, sairaaloissa ja kahviloissa sekä muihin tehtäviin puhelinkeskuksissa ja datapalveluja tarjoavissa yrityksissä. Globaalissa etelässä tilanne on vielä synkempi. Naisten kohonnut työllisyys on kasvattanut erityisesti epävirallista sektoria toinen nimitys kotityötä muistuttavalle huonosti palkatulle työlle. Vapaatuotantoalueita perustaneissa maissa naiset tekevät työtä hikipajoissa, joihin pohjoisesta lakkautettujen tuotantolinjojen työt on siirretty. Meitä muistutetaan usein tavoista, joilla naiset hyötyvät uusista töistään: miten he oppivat palkkatöissä uusia taitoja ja heidän itsenäisyytensä kasvaa. Myös vasemmisto tuntuu olevan samaa mieltä. Todellisuudessa useat naissukupolvet ovat haaskanneet ruumiinsa ja henkiset voimavaransa näissä töissä mitätöntä palkkaa vastaan olosuhteissa, jotka muistuttavat orjuutta. Myös entisissä sosialistisissa maissa Kiinasta Bulgariaan naisille on tarjottu usein väliaikaisia, ilman työsopimusta tehtäviä töitä, joista maksetaan alle minimipalkan. Siirtyminen sosialismista kapitalismiin on johtanut naisten tekemän työn aliarvostamiseen. Valtavasta aliarvostuksesta kertoo myös naisten suuri muuttoliike markkinatalousmaiksi muuttuneista Itä-Euroopan valtioista Länsi-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Myös uusissa kotimaissa heille tarjolla oleva työ kotiapulaisina, seksityöntekijöinä, vanhustenhoitajina tai sairaanhoitajina nauttii usein alhaista sosiaalista arvostusta ja voi johtaa vuosien eristäytymiseen muusta yhteiskunnasta. Lyhyesti sanottuna, palkkatyöhön astuminen on lisännyt naisten köyhyyttä ja pidentänyt heidän työpäiväänsä. Se on myös saanut työnantajat kehittä-
Feministinen vallankumous jatkuu yhä 027 mään uudenlaisia orjuuttavia työolosuhteita, joissa kulutushyödykkeitä ja palveluita voidaan halvan työvoiman ansiosta tuottaa matalin kustannuksin. Naisten työllisyys ei kuitenkaan ole vähentänyt ilmaiseksi tehtävää kotityötä tai murentanut sukupuoleen perustuvia hierarkioita. Nämä ovat myyttejä. Monet kotityöt ovat nykyään muuttuneet liiketoiminnaksi ja kasvattaneet siten palvelusektoria. Ruokatalouteen liittyvien palkkatyöläisten määrä kasvoi Yhdysvalloissa kolmella miljoonalla vuosina 1990 2006. Samaan aikaan pikaruokaketjujen työntekijöiden määrä nousi 2,7 miljoonasta neljään miljoonaan. Nämä työntekijät ovat kuitenkin edelleen Yhdysvaltain alipalkatuimpia, sillä heidän ansionsa jäävät 7,77 dollariin tunnilta. Naiset ovat myös kieltäytyneet osasta kotitöitä: he ovat päättäneet olla hankkimatta lapsia, hankkineet vähemmän lapsia tai vähentäneet miesten puolesta tehtäviä kotitöitä. Yhdysvalloissa syntyvyys on laskenut 1960-luvusta, jolloin jokaista tuhatta naista kohden syntyi 118 lasta. Vuonna 2006 lapsiluku tuhatta naista kohden oli 66,7. Samalla väestön mediaani-ikä on noussut vuosien 1980 ja 2006 välillä 30 vuodesta 36,4 vuoteen. Naisten lisääntymislakko on ollut dramaattisin Euroopassa. Eräissä maissa, kuten Italiassa, syntyvyys on pysytellyt jo vuosia alle väestön uusiutumistason. Myös Yhdysvalloissa avioliittojen määrä on laskenut. Kun 56 prosenttia yhdessä elävistä pareista oli naimisissa vuonna 1990, vuonna 2006 avioliitossa olleiden osuus jäi 51 prosenttiin. Samaan aikaan yksin asuvien määrä on kasvanut Yhdysvalloissa noin 30 prosentilla: 23 miljoonasta 30,5 miljoonaan. NAISET TEKEVÄT EDELLEEN SUURIMMAN OSAN KOTITÖISTÄ YMPÄRI MAAILMAN. HEIDÄN TEKEMÄNSÄ PALKATUN JA PALKATTOMAN KOTITYÖN MÄÄRÄ ON ITSE ASIASSA LISÄÄNTYNYT, KUN VALTIOT OVAT LEIKANNEET SOSIAALIPALVELUIHIN TEHTYJÄ INVESTOINTEJA JA TEHDASTYÖTÄ ON HAJAUTETTU. Silti suurimman osan naisista odotetaan yhä tekevän yhtä paljon kotitöitä kuin ennen, eikä tästä johtuva sukupuolten välinen epätasa-arvo ole muuttunut. Naiset tekevät edelleen suurimman osan kotitöistä ympäri maailman. Heidän tekemänsä palkatun ja palkattoman kotityön määrä on itse asiassa lisääntynyt, kun valtiot ovat leikanneet sosiaalipalveluihin tehtyjä investointeja ja tehdastyötä on hajautettu. Suuri osa työväenluokkaan kuuluvista naisista joka puolella maailmaa tekee kahta työtä. Palkkatyöhön käytettyjen tuntien lisääntyminen tarkoittaa myös sitä, ettei heillä ole aikaa muuhun elämään kuin työntekoon. On olemassa kolme tekijää, joiden vuoksi naisten työpäivä on jälleen pidentynyt ja heidän tekemänsä tuottava työ on palannut koteihin. Naiset ovat pehmentäneet globalisaation aikaansaaman talouskriisin pahimpia vaikutuksia, mutta tästä järjestelystä on nyt muodostumassa pysyvä maailmantalouden piirre. Naisten tekemä ylimääräinen työ on kompensoinut irtisanomisia, ruoanhinnan jyrkkää nousua,
028 Peruste #1-2/2016 Sirpa Varis Nimetön akvarelli, merisuola ja muste sosiaalipalveluiden leikkauksia ja yksityistämistä sekä yleisesti ottaen perheiden laskevaa tulotasoa. Tämä kompensointi on toteutunut erityisesti maissa, jotka on alistettu rajuille rakenteellisille muutoksille. Niissä valtio on käytännössä lopettanut investoimisen terveydenhuoltoon, koulutukseen, julkiseen liikenteeseen ja muihin peruspalveluihin. Naiset ympäri maailmaa käyttävät nyt enemmän aikaa vedenhakuun sekä ruoan hankkimiseen ja valmistukseen. Naiset myös hoitavat sairauksia, joista on tullut yleisempiä ja vahingollisempia, kun terveydenhuollon yksityistäminen on tehnyt terveyspalveluista monille liian kalliita. Aliravitsemus sekä ympäristötuhot saavat myös ihmiset altistumaan herkemmin sairauksille. Yhdysvalloissa monet sairaalat ja muut julkiset instituutiot on yksityistetty budjettileikkausten seurauksena ja niiden tekemiä töitä on siirretty kotiin. Naisten palkatonta työpanosta käytetään surutta hyväksi. Tällä hetkellä potilaat kotiutetaan lähes heti leikkauksen jälkeen, ja monet leikkauksen jäl-
Feministinen vallankumous jatkuu yhä 029 Sirpa Varis Nimetön akvarelli ja muste 2015 keiset operaatiot sekä sairaanhoidolliset tehtävät, jotka lääkärit ja ammattitaitoiset sairaanhoitajat olisivat aiemmin suorittaneet (esimerkiksi kroonisesti sairaille), jäävät kotona hoidettaviksi. Myös julkisesta tuesta vanhuksille, kuten henkilökohtaisesta avusta ja tuesta kodinhoidossa, on leikattu. Kotivierailut ovat lyhyempiä ja palveluita on vähennetty. Lisäksi kotona tehtävät työt ovat lisääntyneet. Osittain syynä on teollisen tuotannon hajauttaminen, osittain epävirallisen työn lisääntyminen. Kuten David Staples kirjoittaa teoksessaan No Place Like Home (2006), kotityö on kaikkea muuta kuin vanhentunut työn muoto. Kotityöstä on muodostunut pitkäaikainen kapitalistinen strategia, joka työllistää tälläkin hetkellä miljoonia naisia ja lapsia kaupungeissa, kylissä ja esikaupunkialueilla. Staples huomauttaa, että työn vetäytyminen koteihin on vääjäämätöntä, sillä palkaton kotityö on kannattavaa. Työnantajat voivat myös tehdä työstä näkymätöntä siirtämällä sen kotiympäristöön. Samalla he voivat estää työntekijöiden järjes-
030 Peruste #1-2/2016 NIIN KAUAN KUIN ELÄMÄÄ YLLÄPITÄVÄÄ TYÖTÄ (KUTEN LASTEN HOITAMISTA) EI ARVOSTETA JA SITÄ PIDETÄÄN YKSITYISENÄ ASIANA SEKÄ NAISTEN VELVOLLISUUTENA, NAISILLA TULEE OLEMAAN VÄHEMMÄN VALTAA JA PALJON HAAVOITTUVAISEMPI ASEMA SUHTEESSA VALTIOON JA PÄÄOMAAN KUIN MIEHILLÄ. täytymispyrkimykset ja polkea palkat minimiin. Monet naiset valitsevat kotona tehtävän työn, sillä he voivat samalla pitää huolta perheestään. Tämän valinnan tuloksena he kuitenkin sitoutuvat työhön, josta voi ansaita paljon vähemmän kuin mitä samasta työstä muodollisemmassa ympäristössä maksettaisiin. Tämä valinta myös uusintaa työmarkkinoilla sukupuolittuneita jakoja, jotka kiinnittävät naiset yhä tiukemmin kotitöihin (Staples 2006, 1-5). Viimeiseksi: naisten palkkatyö ei ole vähentänyt sukupuoleen perustuvaa syrjintää, siitä huolimatta että omat ansiot ovat taanneet naisille enemmän taloudellista itsenäisyyttä suhteessa miehiin. Vaikka miesten työttömyys on kasvanut, naiset ansaitsevat edelleen vain murto-osan miesten palkoista. Viime aikoina myös miesten naisiin kohdistama väkivalta on lisääntynyt, mikä johtuu osittain taloudellisen kilpailun pelosta ja miesten kokemasta turhautumisesta. Miehet ovat pettyneitä, etteivät he pysty takaamaan perheidensä elantoa ja etteivät naiset enää palvele heitä samalla tavalla kuin ennen. Tästä analyysista on mahdollista tehdä useita johtopäätöksiä. Ensinnäkin: palkkatyön puolesta taisteleminen ja palkattuun työväenluokkaan liittyminen, kuten eräät marxilaiset feministit asian muotoilevat, ei voi olla naisten tie vapautumiseen. Palkkatyö on ehkä välttämättömyys, mutta se ei voi olla poliittinen strategia. Toiseksi: niin kauan kuin elämää ylläpitävää työtä (kuten lasten hoitamista) ei arvosteta ja sitä pidetään yksityisenä asiana sekä naisten velvollisuutena, naisilla tulee olemaan vähemmän valtaa ja paljon haavoittuvaisempi asema suhteessa valtioon ja pääomaan kuin miehillä. Elämää ylläpitävien töiden järjestäminen markkinapohjaisesti on mahdollista vain tiettyyn rajaan asti. Miten voimme kaupallistaa lasten, vanhusten ja sairaiden hoidon ilman, että hoidettavat kärsisivät tästä järjestelystä? Ruoan tuotannon markkinoistuminen on varoittava esimerkki, sillä se on jo johtanut terveyden heikentymiseen, esimerkiksi lasten ylipainon lisääntymiseen. Globaalilla tasolla markkinois-
Feministinen vallankumous jatkuu yhä 031 tuminen vain pahentaa kotityön kriisiä, ulkoistaen haitat hoivatyötä palkkaa vastaan tarjoavien ihmisten perheille. Kollektiivinen taistelu on käynnistettävä uudelleen ja se on kohdistettava elämää ylläpitäviin töihin. Näiden töiden ympärille on kehitettävä uusia yhteistyön muotoja, jotka eivät toimi kapitalismin ja markkinatalouden logiikalla. Tämä ei ole utopia, sillä prosessi on jo käynnissä ympäri maailmaa, ja se tulee varmasti leviämään edelleen niin kauan, kun viralliset instituutiot polkevat elämämme ehtoja. Uusi talous on syntymässä, ja uusia tapoja organisoida elämää ylläpitäviä toimintoja luodaan jatkuvasti: maanvaltauksia, kaupunkiviljelyä, yhteisöpohjaisesti organisoitua maataloutta, talonvaltauksia sekä erilaisia vaihtotalouden muotoja, vastavuoroista auttamista ja vaihtoehtoisia tapoja organisoida terveydenhuoltoa. Uudet talouden muodot voivat muuttaa elämää ylläpitävän työn luonnetta, ja tehdä toiminnasta, joka on tällä hetkellä syrjivää ja jäykkää, kaikkein vapauttavimman ja luovimman ihmisten välisten suhteiden kokeilun. On myös muistettava, että globalisaation seuraukset olisivat olleet huomattavasti vakavammat ilman miljoonien naisten tekemää työtä. He ovat varmistaneet perheidensä toimeentulon, välittämättä sen alhaisesta arvostuksesta markkinoilla. Naisten tekemä työ ja monet suoran toiminnan muodot talonvaltauksesta kaupunkiviljelyyn ovat auttaneet yhteisöjä monella tavalla. Niiden avulla on voitu välttää totaalinen köyhyys, venyttää budjetteja ja loihtia ruokaa pöytään. Sodan, talouskriisien ja devalvaatioiden keskellä, kun maailma ympärillä on tuntunut murenevan, naiset ovat istuttaneet maissia hylätyille kaupunkitonteille, valmistaneet ja myyneet ruokaa katujen varsilla ja perustaneet yhteisökeittiöitä, esimerkiksi Chilessä ja Perussa. Heidän toimintansa on estänyt elämän täyden kaupallistamisen ja aloittanut prosessin, jonka myötä elämää ylläpitävä työ voitaisiin kollektivisoida. Tämä on välttämätöntä, jos haluamme jälleen hallita omaa elämäämme. Kirjoittaja on sosiaalitieteiden emeritaprofessori Hofstra yliopistosta, Hempsteadista, Yhdysvalloista. lähteet: Dalla Costa, Giovanna Franca (2008 [1978]) The Work of Love. Unpaid Housework, Poverty Sexual Violence at the Dawn of the 21st Century. Autonomedia, New York. Staples, David E. (2006) No Place Like Home. Organizing Home-Based Labor In The Era of Structural Adjustment. Routledge, New York.