Keuruun varuskunta-alueen linnusto- ja liito-oravaselvitys 2015

Keuruun varuskunta-alueen linnusto- ja liito-oravaselvitys 2015 Ari ja Matti Aalto 8.2.2016 Karttapohjat Maanmittauslaitos 2015

1. Johdanto Keuruun varuskunta lakkautettiin vuoden 2015 alusta ja alue vapautui pääosin yleiseen käyttöön. Varuskunta-alueella on säilynyt laajasti vanhoja metsiä, jotka ovat Metsähallituksen hallinnassa. Metsähallitus keskeytti alueella alkuvuodesta 2015 käynnistetyt hakkuut luontojärjestöjen kritisoitua voimakkaasti luontoselvitysten puuttumista. Tämän selvityksen tarkoituksena oli osaltaan selvittää metsien luontoarvoja vanhan metsän lintulajien sekä liito-oravan osalta. Kartoitusalue valittiin kattamaan kaikki yhtenäisenä säilyneet vanhat metsät. Näistä poistettiin alueelle suunnitellun ampumaradan laajennuksen vuoksi osia, jotka olisivat voineet aiheuttaa ristiriitoja metsien tulevassa käytössä. Suurin poistettu alue sijaitsee välittömästi olemassa olevan ampumaradan ampumapenkan takana. Tämän alueen suunnitellaan toimivan ampumatoiminnan suoja-alueena ja meluesteenä. Kohteen linnustoja luontoarvot ovat huomattavat, mutta oletuksena on sen säilyminen luonnontilassa myös uudessa käytössään. Linnuston uhanalaisuus on määritelty tuoreimman uhanalaisuusselvityksen (Tiainen ym. 2016) mukaan. Selvityksen tekemistä tuki Suomen Luonnonsuojelun Säätiö myöntämällään apurahalla. 2. Menetelmät Laskenta-alueen pinta-ala oli 224 hehtaaria, joka jaettiin kahteen osaan (kuvat 1 ja 2). Alueen 1 pinta-alaksi muodostui 93 hehtaaria ja alueen 2 pinta-alaksi 131 hehtaaria. Alue 1 koostuu pääosin MT-tyypin vanhoista kuusivaltaisista havumetsistä, joissa kuollutta puuta on monin paikoin runsaasti. Huomattavasti rehevämpää aluetta 2 luonnehtivat vanhapuustoiset lehtomaiset rantametsät ja rehevät pohjavesivaikutteiset sekametsät. Karumpia alueen 1 tyyppisiä metsiä on laajasti lähinnä Peurunniemessä ja Monttosvuoren lakialueilla. Lintulaskennat toteutettiin kahden kartoittajan toimesta yhtäaikaisesti alueilla 1 ja 2 mahdollisimman vertailukelpoisen tuloksen saamiseksi. Laskentamenetelmänä oli kesäatlasmenetelmä (Pakkala & Väisänen 2002), jota sovellettiin siten, ettei laskennoissa huomioitu seuraavia 12 yleistä lintulajia: punarinta (Erithacus rubecula), räkättirastas (Turdus pilaris), punakylkirastas (Turdus iliacus), pajulintu (Phylloscopus trochilus), harmaasieppo (Muscicapa striata), talitiainen (Parus major), sinitiainen (Cyanistes caeruleus), harakka (Pica pica), naakka (Corvus monedula), varis (Corcus cornix), peippo (Fringilla coelebs) ja vihervarpunen (Carduelis spinus). Laskentakertoja tehtiin kolme (15.5., 2.6. ja 25.6.), joista viimeisessä keskityttiin lähinnä maastopoikueiden havaitsemiseen. Laskennat painottuivat metsälajeihin, mutta myös havaittu rantalinnusto merkittiin ylös. Ranta- ja vesilinnuston kartoittaminen ei kuitenkaan ollut kattavaa. Lintulaskentojen tuloksia verrattiin neljään keuruulaiseen neliökilometrin laajuiseen atlasruutuun, joiden linnustoa selvitettiin Eläinmuseon koordinoimassa kesäatlaslaskennassa. Näiden ruutujen parimäärät ovat vuosien 2004 2006 laskentojen mediaaneja, mutta useimpien vanhan metsän lintulajien kannat ovat pysyneet melko vakaana viimeisen vuosikymmenen ajan (mm. Valkama, Vepsäläinen & Lehikoinen 2011). Kuitenkin esimerkiksi hömö- ja töyhtötiaisen kannat ovat laskeneet selvästi (Tiainen ym. 2016). Vertailuruudut vastaavat keskimääräistä keuruulaista metsää tai niissä oli laskenta-aikaan hieman tavanomaista enemmän vanhaa kuusikkoa. Ainoastaan Karjuvuoren ruutu poikkeaa selvästi muista ruuduista ollen laskenta-aikaan käytännössä kokonaan yli 100-vuotiasta, runsaslahopuustoista METSO-I-II-luokkien kangasmetsää ja vastaten siten hyvin tilannetta varuskunnan kartoitusalueella. Vertailualueiden linnustosta on aiemmin julkaissut mm. Aalto (2007). Liito-oravakartoitus tehtiin pääosin ensimmäisen linnustokartoituksen yhteydessä 15.5. Maastossa tunnistetiin lajin potentiaaliset elinympäristöt ja niiltä etsittiin merkkejä lajin läsnäolosta. Käytännössä etsintä keskittyi reviirikuusten ja ruokailupuiden tyvien papanoihin. Kartoitusta täydennettiin vielä seuraavien laskentakertojen yhteydessä.

Kuva 1. Laskenta-alue 1.

Kuva 2. Laskenta-alue 2.

3. Tulokset 3.1 Linnusto Lintulaskentojen tulokset on esitetty kokonaisuudessaan taulukossa liitteessä 1 ja reviirien sijainnit liitteessä 2. Laskenta-alueella pesii myös kanahaukka, jonka tarkkaa pesäpaikkaa ei suojelusyistä kerrota tässä raportissa. Laskennoissa tehtiin havaintoja yhteensä yhdeksästä lintudirektiivin I-liitteen lajista (21 paria), seitsemästä Suomen kansainvälisestä erityisvastuulajista (23), viidestä uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantuneesta lajista lajista (24), kahdesta silmälläpidettävästä lajista (2) ja yhdeksästä vanhan metsän lintulajista (56). Havaituista uhanalaisista lajeista vanhoissa metsissä viihtyviä lajeja ovat hömötiainen (Poecile montanus), töyhtötiainen (Lophophanes cristatus) sekä punatulkku (Pyrrhula pyrrhula). Uhanalaisia rantalajeja edustivat isokoskelo (Mergus merganser) ja pajusirkku (Emberiza schoeniclus). Erityisvastuu- ja lintudirektiivin liitteen I lajeista huomionarvoisimpia ovat kuikka (Gavia arctica) (2), metso (Tetrao urogallus) (3), pohjantikka (Picoides tridactylus) (4) ja pikkusieppo (Ficedula parva) (3). Silmälläpidettäviä lajeja edustivat direktiivi- ja erityisvastuulaji varpuspöllö (Glaucidium passerinum) sekä kanahaukka (Accipiter gentilis). Alueella 2 sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) oli erittäin runsas (10). Erityisesti vanhan metsän lintulajien runsaus verrattuna ympäröiviin alueisiin on huomattava (Kuva 3). Varuskunta-alueella näiden lajien kannat ovat jopa 10 kertaa tiheämmät kuin tavanomaisessa metsätalouskäytössä olevilla Pihlajaojan, Murronkorven ja Jusseron atlasruuduilla. Vanhan metsän lajeihin lasketaan Keuruulla esiintyvistä lajeista Väisäsen ym. (1998) mukaan metso, puukiipijä (Certhia familiaris), kulorastas (Turdus viscivorus), pohjantikka, palokärki (Dryocopus martius), varpuspöllö, kanahaukka, idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides) ja pikkusieppo. Mikäli vanhan metsän lajeihin olisi lisätty esimerkiksi sinne joskus asetettavat peukaloinen (Troglodytes troglodytes) (12 paria) tai tiltaltti (Phylloscopus collybita) (10), olisi ero varuskunta-alueen eduksi ollut vielä suurempi. 35 30 25 20 15 10 5 Vanhan metsän lintulajien parimäärä / km 2 0 Varuskunta Karjuvuori Pihlajaoja Murronkorpi Jussero Kuva 3. Vanhan metsän lintulajien (Väisänen ym. 1998) parimäärä/km 2 vertailualueilla. Yllättäen vanhan metsän lajit olivat varuskunta-alueella myös selvästi runsaampia kuin lähialueen parhaita vanhoja metsiä edustavalla Karjuvuoren atlasruudulla. Karjuvuoreen verrattuna suurin ero oli puukiipijällä, jonka kannantiheys oli varuskunta-alueella yli kaksinkertainen, 15,6 paria/km 2.

Vertailun vuoksi lajin keskimääräinen esiintymistiheys Keski-Suomessa vuosina 1974 1989 oli 0,25 0,50 paria/km 2 (Väisänen ym. 1998). On huomattava, että vuosina 2014 ja 2015 puukiipijöitä on ollut Keurusseudulla jonkin verran tavanomaista enemmän, mikä vaikuttanee osaltaan tulokseen. Muita varuskunnan metsissä huomattavasti runsaampia lajeja olivat esimerkiksi metso, pohjantikka ja palokärki. Alueiden 1 ja 2 rehevyyserot tulivat hyvin esille myös linnustossa. Lajeja, jotka havaittiin vain karummalla laskenta-alueella 1, olivat metso (3 paria), teeri (Tetrao tetrix) (1), varpuspöllö (1), pohjantikka (4), korppi (Corvus corax) (1) ja kirjosiipikäpylintu (Loxia leucoptera) (1). Huomionarvoista on metson ja pohjantikan esiintymistiheys juuri Iso- ja Pieni-Mittamon sekä Rautovuoren vanhoissa metsissä, joiden ulkopuolella näitä lajeja ei havaittu. Kirjosiipikäpylinnusta puolestaan ei ole aiempia pesintään viittaavia havaintoja Keurusseudulta, mutta 15.5. laskennassa havaittiin Pieni-Mittamolla varoitteleva koiras, joka hätyytti myös lähistöllä pesinyttä korppia. Vain alueella 2 havaittuihin lajeihin kuuluu puolestaan rantojen ja rehevien metsien lajeja: isokoskelo (2 paria), kuikka (2), nuolihaukka (Falco subbuteo) (1), rantasipi (Actitis hypoleucos) (5), sepelkyyhky (Columba palumbus) (2), viirupöllö (Strix uralensis) (1), pikkutikka (Dendrocopos minor) (1), hernekerttu (Sylvia curruca) (3), lehtokerttu (Sylvia borin) (2), mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) (4), sirittäjä (10), idänuunilintu (1), pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) (1) ja pajusirkku (1). Isokoskelon, pajusirkun ja kuikan lisäksi mielenkiintoisimpia havaintoja olivat harvalukuisen pikkutikan pesä Pirttiniemessä, idänuunilinnun ja kahden pikkusiepon keskittymä Monttosvuoren rehevässä rinteessä sekä lehtolajien kuten sirittäjän ja mustapääkertun runsaus Pirttiniemessä ja Morrinojan varren metsissä. Vaikka tulokset perustuvat yhden vuoden kartoituslaskentoihin, on Keuruun varuskunta-alueen vanhoissa metsissä laskentojen perusteella monipuolinen ja selvästi ympäröiviä alueita runsaampi vanhojen metsien ja rehevien lehtojen linnusto. Laskennoissa ainoastaan Peurunniemen karuimpien osien ja Moisionkumpareen lakiosan sekä osan Karhuvuoren lounaispuolisista metsistä voi sanoa erottuneen linnustollisesti muita heikompina alueina. Erityisen arvokkaita puolestaan olivat Iso- ja Pieni-Mittamon, Moisionkumpareen kahta puolta Kolhontietä kohoavien rinteiden, Makkarakukkulan länsipuolen, Morrinojan, Pirttiniemen sekä Peurunniemen itä- ja kaakkoisrannan metsät. 3.2 Liito-orava Varuskunta-alueelta löytyi runsaasti liito-oravalle erityisen soveliaita elinympäristöjä, jotka on osoitettu alla kohdekorteissa. Näistä asuttuja reviireitä havaittiin sekä Pirttiniemessä että Morrinojalla, joissa molemmissa papanoita oli runsaasti laajalla alueella. Havainnosta on ilmoitettu sekä Metsähallitukselle että Keski-Suomen ELY-keskukselle. Ympäröivillä alueilla tehtyjen kartoitusten perusteella kartoitusvuodeksi osui liito-oravakannan aallonpohja, sillä useat vakituiset reviirit ovat tyhjentyneet tai niillä on vain vähäisiä merkkejä lajin läsnäolosta. Varuskunta-alueen liito-oravakartoituksia tulee täydentää tulevina vuosina. 3.2.1 Peurunniemi Peurunniemen alueelta rajattiin kolme erillistä metsäkuviota, vaikka rantametsä on käytännössä yhtenäinen koko rannan matkalla. Rajatuilla metsäkuvioilla on kuitenkin erityisen runsaasti liito-oravan suosimia rakennepiirteitä. Liito-oravaa ei kuitenkaan tavattu tehdyissä kartoituksissa. Rajausten pinta-ala on 13 hehtaaria ja ne on esitetty kuvassa 4. Peurunniemen koillisrannalla kasvaa noin 100-vuotiasta OMT- ja MT-kuusimetsää rinteessä, joka laskee melko jyrkästi Keurusselän rantaan. Metsässä kasvaa kohtalaisesti koivua sekä joitain haapoja ja harmaaleppiä. Myös rantavyöhykkeellä on liito-oravalle sopivia ruokailupuita. Kaakkoisrannan rajauksen metsä on leveällä rantakaistaleella noin 100-vuotiasta MT-tyypin havupuuvaltaista metsää, jossa niin

ikään kasvaa sekapuuna koivua. Rantavyöhykkeellä on sekä harmaa- että tervaleppiä ja joitain haapoja. Rajauksen pohjoisosan pullistuma on haapavaltainen varttuneen metsän alue, jossa kasvaa sekapuuna koivua ja harmaaleppää sekä joitain kuusia. Niemen lounaiskulman rajaus on rannalta valoisaa vanhaa sekametsää, jossa on paljon haapoja ja harmaaleppiä. Rantavyöhykkeen ja rajaukseen kuulumattoman istutuskoivikon takana on noin 100-vuotiasta kuusimetsää, jossa kasvaa sekapuuna runsaasti koivua. Kuva 4. Peurunniemen erityisen soveliaat liito-oravabiotoopit.

Peurunniemen lounaisrannan rantavyöhykkeellä kasvaa runsaasti lehtipuuta. Niemen sisäosien kuusikoissa on runsas koivusekoitus.

3.2.2 Kasarmien ympäristö Entisiä kasarmeja ympäröivistä metsistä tavattiin sekä parhaat liito-oravametsät että kartoitusten ainoat liito-oravat. Alueelta rajattiin seitsemän erillistä metsäkuvioita, joiden yhteispinta-ala on 36 hehtaaria (kuva 5). Liito-oravan papanoita tavattiin laajalti Morrinojan ja Pirttiniemen metsissä ja näiden metsäalueiden todettiin kuuluvan lajin asuttuun elinpiiriin kauttaaltaan. Asutut reviirit on eritelty kartalla vihreällä värillä. Molemmat kohteet ovat runsaasti suuria haapaa kasvavia, lehtipuustoisia vanhoja sekametsiä. Erityisesti Pirttiniemessä suuria kuusia on vain siellä täällä. Makkarakukkulan länsipuolisen kentän ympäristössä on kosteita, lehtipuustoisia pääosin kuusivaltaisia vanhoja metsiä. Kentän välittömässä läheisyydessä sekapuuna on erityisen runsaasti haapaa ja harmaaleppää, muutoin lehtipuusto on pääasiassa koivua. Papuvuoren pohjoispuoliset metsät Kolhontien molemmin puolin ovat pohjavesivaikutteisia, reheviä ja kuusivaltaisia 80 100-vuotiaita sekametsiä, joissa on runsas koivusekoitus. Metsissä kasvaa siellä täällä myös järeitä haapoja sekä jonkin verran raitaa ja harmaaleppää. Paikoin metsä on lehtipuuvaltaista. Pirttiniemen valoisaa liito-oravametsää, jossa on yksittäin suuria kuusia.

Kuva 5. Kasarmien ympäristön erityisen soveliaat liito-oravabiotoopit. Vihreällä on eritelty vuonna 2015 asutut reviirit.

Morrinojan tyypillistä liito-oravametsää suurine haapoineen. Kolhontien varren kosteissa kuusivaltaisissa metsissä on runsaasti koivua ja jonkin verran muuta lehtipuuta.

3.2.3 Harjoitusalue Entinen harjoitusalue on kauttaaltaan huomattavasti Keurusselän rantoja karumpaa ja havupuuvaltaisempaa seutua, joka ei ole liito-oravalle yhtä soveliasta ympäristöä. Harjoitusalueelta erottui kolme kuvioita, joilla kasvoi runsaasti haapaa muutoin kuusivaltaisessa metsässä. Rajausten yhteispinta-ala on noin 6,5 hehtaaria (kuva 6). Kartoitushetkellä ei havaittu merkkejä liito-oravan läsnäolosta. Kuva 6. Harjoitusalueen erityisen soveliaat liito-oravabiotoopit.

Vanhoja haapoja Iso-Mittamon metsässä. Ampumaradan länsipuolen runsaasti haapaa kasvavaa sekametsää.

3.3. Muut lajit Kartoitusten yhteydessä muusta lajistosta havaittiin esimerkiksi metsäsopuli (Myopus schisticolor), jonka syönnöksiä ja papanoita tavattiin runsaasti eri puolilla aluetta. Maastossa tehtiin joitain uusia havaintoja vanhojen metsien indikaattorikäävistä ruostekäävästä (Phellinus ferrugineofuscus), riukukäävästä (Phellinus viticola), männynkäävästä (Phellinus pini) ja kermakarakäävästä (Junghuhnia luteoalba). Nämä havainnot tullaan julkaisemaan osana tarkempaa Keurusseudun kääpäkartoitusta alkuvuodesta 2016. Lisäksi Rautovuoren leimikolta, aivan hakkuualan reunasta löytyi huomioimaton metsälain 10 mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. 4. Kirjallisuus Aalto, A. 2007. Vanhojen metsien merkitys linnustoon itäisellä Suomenselällä tiivistelmä 24-sivuisesta Viksu-työstä. Suomenselän Linnut n:o 4/2007: 144 148. Pakkala, T. & Väisänen, R. A. 2002. Kesäatlaksen tulkintaohjeet. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016. Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Bird species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49s [pdf]. Saatavilla https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/159435/suomen_lintujen_uhanalaisuus_2015.pdf?sequence=1 [viitattu 15.1.2016] Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011. Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö [www]. Saatavilla http://atlas3.lintuatlas.fi/ [viitattu 16.9.2015] Väisänen R. A., Lammi E., Koskimies P. 1998. Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruu.

5. Liitteet Liite 1. Laskennoissa havaitut lintulajit, niiden statukset ja parimäärät EVA = Suomen erityisvastuulaji DIR = lintudirektiivin liitteen I laji VU = uhanalaisuusluokka vaarantunut NT = uhanalaisuusluokka silmälläpidettävä V = vanhan metsän lintulaji (Väisänen ym. 1998) Alue 1 Alue 2 Laji Species Status Parimäärä Paria/km2 Parimäärä Paria/km2 Paria, yht. Paria/km2, yht. Isokoskelo Mergus merganser EVA, VU 2 1,5 2 0,9 Pyy Tetrastes bonasia DIR 1 1,1 1 0,8 2 0,9 Teeri Tetrao tetrix DIR, EVA, 1 1,1 1 0,4 Metso Tetrao urogallus DIR, EVA, V 3 3,2 3 1,3 Kuikka Gavia arctica DIR 2 1,5 2 0,9 Kanahaukka Accipiter gentilis NT, V 1 1,1 1 0,4 Nuolihaukka Falco subbuteo 1 0,8 1 0,4 Rantasipi Actitis hypoleucos EVA 5 3,8 5 2,2 Sepelkyyhky Columba palumbus 2 1,5 2 0,9 Käki Cuculus canorus 1 1,1 2 1,5 3 1,3 Varpuspöllö Glaucidium passerinum DIR, EVA, NT, V 1 1,1 1 0,4 Viirupöllö Strix uralensis DIR 1 0,8 1 0,4 Palokärki Dryocopus martius DIR, V 2 2,2 2 1,5 4 1,8 Käpytikka Dendrocopos major 2 2,2 3 2,3 5 2,2 Pikkutikka Dendrocopos minor 1 0,8 1 0,4 Pohjantikka Picoides tridactylus DIR, EVA, V 4 4,3 4 1,8 Peukaloinen Troglodytes troglodytes 4 4,3 8 6,1 12 5,4 Rautiainen Prunella modularis 2 2,2 9 6,9 11 4,9 Leppälintu Phoenicurus phoenicurus EVA 4 4,3 1 0,8 5 2,2 Mustarastas Turdus merula 1 1,1 3 2,3 4 1,8 Laulurastas Turdus philomelos 4 4,3 12 9,2 16 7,1 Kulorastas Turdus viscivorus V 1 1,1 3 2,3 4 1,8 Hernekerttu Sylvia curruca 3 2,3 3 1,3 Lehtokerttu Sylvia borin 2 1,5 2 0,9 Mustapääkerttu Sylvia atricapilla 4 3,1 4 1,8 Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix 10 7,6 10 4,5 Tiltaltti Phylloscopus collybita 3 3,2 7 5,3 10 4,5 Idänuunilintu Phylloscopus trochiloides V 1 0,8 1 0,4 Hippiäinen Regulus regulus 29 31,2 21 16,0 50 22,3 Pikkusieppo Ficedula parva DIR, V 1 1,1 2 1,5 3 1,3 Kirjosieppo Ficedula hypoleuca 3 3,2 14 10,7 17 7,6 Pyrstötiainen Aegithalos caudatus 2 1,5 2 0,9 Hömötiainen Poecile montanus VU 2 2,2 2 1,5 4 1,8 Töyhtötiainen Lophophanus cristatus VU 6 6,5 3 2,3 9 4,0 Kuusitiainen Periparus ater 2 2,2 4 3,1 6 2,7 Puukiipijä Certhia familiaris V 18 19,4 17 13,0 35 15,6 Korppi Corvus corax 1 1,1 1 0,4 Kirjosiipikäpylintu Loxia leucoptera 1 1,1 1 0,4 Pikkukäpylintu Loxia curvirostra 1 1,1 5 3,8 6 2,7 Punatulkku Pyrrhula pyrrhula VU 5 5,4 4 3,1 9 4,0 Pajusirkku Emberiza schoeniclus VU 1 0,8 1 0,4 Yhteensä 104 111,8 160 122,1 264 117,9 Yhteensä, DIR 13 8 21 9,4 Yhteensä, EVA 13 10 23 10,3 Yhteensä, VU 13 11 24 10,7 Yhteensä, NT 2 2 0,9 Yhteensä, V 31 25 56 25,0

Liite 2. Linnuston reviirikartat.