Kolme näkökulmaa työterveyshuoltoon

KUNTATYÖ 2010 Kolme näkökulmaa työterveyshuoltoon Kuntatyö 2010 -tutkimuksen raportteja 1/2007 Pauli Forma Karoliina Harkonmäki Pirjo Saari Janne Väänänen

Kolme näkökulmaa työterveyshuoltoon Kuntatyö 2010 -tutkimuksen raportteja 1/2007 Pauli Forma Karoliina Harkonmäki Pirjo Saari Janne Väänänen KUNTIEN ELÄKEVAKUUTUS HELSINKI 2007

ISBN 978-952-5317-64-0 (painettu) ISBN 978-952-5317-65-7 (verkkojulkaisu) Kuntien eläkevakuutus Helsinki 2007 Tämän julkaisun voi ladata maksutta Kuntatyö 2010 -tutkimuksen www-sivuilta: www.keva.fi/kuntatyo2010 Kuntien eläkevakuutus PL 425, 00101 Helsinki Puh 010 3141 www.keva.fi

SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ... 2 1 JOHDANTO... 3 2 AINEISTOT... 4 3 TULOKSET... 5 3.1 HENKILÖSTÖASIOISTA VASTAAVIEN KÄSITYKSET TYÖTERVEYSHUOLLOSTA... 5 3.2 ESIMIESTEN KOKEMUKSET TYÖTERVEYSHUOLLOSTA... 9 3.3 TYÖNTEKIJÖIDEN KOKEMUKSET TYÖTERVEYSHUOLLOSTA... 10 LOPUKSI... 16 KIRJALLISUUS... 17 LIITETAULUKOT... 18

Tiivistelmä Raportissa tarkastellaan työterveyshuollon järjestämistä kunta-alalla sekä tyytyväisyyttä työterveyshuoltoon kolmen henkilöstöryhmän (henkilöstöasioista vastaavat, esimiehet sekä työntekijät) näkökulmasta. Aineistona käytetään Kuntien eläkevakuutuksen Kuntatyö 2010- kyselyä sekä Tilastokeskuksen Työolotutkimusta. Enemmistö kunnista järjestää työterveyshuoltonsa edelleen oman kunnan terveyskeskuksessa, mutta tämä järjestämistapa on trendinomaisesti vähenemässä samalla kun ostopalveluna sekä kuntien välisenä yhteistyönä toteutettujen työterveyshuoltopalvelujen osuus kasvaa. Palvelujen järjestämistapa on kytköksissä palvelutyytyväisyyteen. Henkilöstöasioista vastaavat ovat tyytyväisempiä kunnan omassa terveyskeskuksessaan tai omalla työterveysasemallaan järjestettyyn työterveyshuoltoon kuin ostopalveluna tai yhteistyönä järjestettyyn työterveyshuoltoon. Yhteistyön koetaan sujuvan hivenen paremmin itse tuotetun kuin ostopalveluna toteutetun työterveyshuollon kanssa. Aineiston pienen koon vuoksi tulosta on tässä vaiheessa syytä pitää vain viitteellisenä ja aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta. Heikompi tyytyväisyys saattaa myös liittyä muutosvaiheeseen, jossa toimintatapoja vasta haetaan. Henkilöstöasioista vastaavat ovat kuitenkin yleisesti ottaen varsin tyytyväisiä kuntansa työterveyshuoltoon. Tyytyväisyys on kuitenkin vähentynyt jonkin verran viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana. Henkilöstöasioista vastaavat arvioivat työterveyshuollon suhtautuvan omassa kunnassaan hyvin positiivisesti työhyvinvoinnin edistämiseen. Työterveyshuollon koetaan ohjaavan myös hyvin kuntoutukseen. Samoin enemmistö henkilöstöasioista vastaavista arvioi työterveyshuollon tunnistavan työntekijöitä, joilla on uhkaa työkyvyn menetyksestä sekä tekevän aktiivisesti ehdotuksia työhyvinvoinnin edistämiseksi. Heikomman arvosanan työterveyshuollolle henkilöstöasioista vastaavat antavat siitä, miten työterveyshuollosta saa tietoa henkilöstön hyvinvoinnista henkilöstöhallinnon käyttöön. Myöskään yhteistyö henkilöstöasioista vastaavien ja työterveyshuollon välillä ei läheskään aina toimi tyydyttävästi. Kunta-alan esimiehistä alle puolet kokee saaneensa tukea työterveyshuollosta alaistensa työhyvinvoinnin tukemisessa. Lähiesimiehet kokevat saavansa vähemmän tukea kuin ylemmät esimiehet (joiden alaisilla on alaisia). Kuntatyöntekijät ovat tyytymättömämpiä työterveyshuollon toimintaan omalla kohdallaan kuin mitä työntekijät valtiosektorilla ja yksityisellä sektorilla ovat. Erilaiset työhyvinvointiin ja työkykyyn liittyvät ongelmat lisäävät tyytymättömyyttä työterveyshuollon toimintaa kohtaan. Tyytymättömyys työterveyshuollon toimintaan on lisääntynyt kolmen vuoden seurannassa etenkin niillä, joiden henkinen työkyky oli alentunut kyseisenä aikana (2003 2006) ja jotka kokivat uhkaa työkyvyn menetyksestä. Tyytymättömyyden lisääntyminen on yleisintä nuorilla sekä terveysalalla työskentelevillä. 2

1 Johdanto Työterveyshuolto muutoksessa Suomalaisen työterveyshuoltojärjestelmän laajan kattavuuden vuoksi se on keskeinen toimija tuettaessa työntekijöiden työhyvinvointia ja työssä jatkamista. Työterveyshuoltolain (2001) mukaan työterveyshuollon tulee yhteistyössä työntekijän ja työnantajan kanssa edistää työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä, työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta, työntekijöiden terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa sekä edistää myös työyhteisön toimintaa. Työterveyshuollon kattavuus, henkilöstön määrä ja pätevyystaso ovat Suomessa kehittyneet viime vuosina edelleen myönteiseen suuntaan. Mannisen ym. (2007) tutkimuksen mukaan työterveyshuollon henkilöresurssit ovat parantuneet erityisesti terveydenhoitajien ja lääkäreiden osalta. Kehitettävääkin on, sillä fysioterapeutteja ja psykologeja koetaan olevan liian vähän. Työterveyshuoltotoimipaikkojen välillä on eroja, sillä maaseutumaiset terveyskeskukset ovat heikommin resursoituja etenkin lääkäreiden ja psykologien osalta. Työterveyshuollon oman toiminnan arviointi on tutkimusten mukaan myös vähäistä, työterveyshuollon ohjelmistot hajanaisia, ja henkilöstön työhyvinvointia koskeva tieto näin ollen irrallaan. Samoin työterveyshuollon toimien vaikuttavuudesta on heikko käsitys. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että työterveyshuollon resurssit ovat parantuneet, mutta toiminnallisemmasta näkökulmasta kehitys ei ole mennyt täysin toivottuun suuntaan. Koko työterveyshuoltojärjestelmä on tällä hetkellä rakenteellisessa murroksessa. Meneillään on kehitys, jossa yritysten omista työterveysyksiköistä ollaan siirtymässä lääkärikeskusten tuottamien työterveyspalvelujen piiriin (Peurala ym. 2006). Lääkärikeskukset ovat myös syrjäyttäneet terveyskeskukset työterveyshuollon palvelujen tuottamisessa henkilömäärällä mitaten. Trendinä on myös työterveyshuoltoyksiköiden kasvu. Rakenteiden muuttuessa työterveyshuoltoon on kohdistunut viime aikoina myös runsaasti julkista keskustelua (esim. HS 12.2.2007; 26.7.2007; 7.8.2007). Keskustelussa on käsitelty muun muassa työterveyshuollon organisointia, toimintatapoja sekä toimien kohdentumista. Kunta-alan yleisempi palvelujen järjestämistä ja kuntarakennetta koskeva murros koskettaa myös kuntien työterveyspalveluja. Yleisiä trendejä ovat työterveyshuoltopalvelujen ulkoistaminen aikaisemmin terveyskeskuksessa tuotettujen palvelujen sijaan sekä kuntien välisen yhteistyön lisääntyminen työterveyshuoltopalvelujen tuottamisessa. Tämän kehityksen laajuudesta ei ole tarkkaa tietoa. Rakenteiden muuttuessa toimintatavat ja näin myös kokemukset palveluista saattavat muuttuvat suuntaan tai toiseen. Palvelukokemusten voi olettaa heijastuvan myös palvelutyytyväisyyteen. Uudistusten keskellä toiminta esimerkiksi henkilöstöhallinnon ja työterveyshuollon välillä ei vielä välttämättä ole hioutunutta tai palvelujen ulkoistamiseen liittyvien sopimusten tekemisestä ei vielä ole vankkaa kokemusta. Aikaisemman tutkimuksen mukaan tyytyväisyys työterveyshuoltoon vaihtelee. Perkiö- Mäkelän ym. (2006) tutkimuksessa havaittiin, että tyytyväisyys työterveyshuoltoon oli vähäisempää kunta-alalla kuin muilla aloilla. Kunta-alalla työterveyshuollosta ei myöskään koettu saadun samassa määrin tukea työkyvyn ylläpitämiseen kuin muilla työmarkkinasektoreilla. Järviön (2006) kunta-alaa koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että yli puolet kuntatyöntekijöistä oli tyytyväisiä työpaikkansa työterveyshuoltoon. Työterveyshuoltopalveluja käyttivät enemmän ikääntyneet ja ne, joilla oli työkykyongelmia. Huolestuttavaa oli se, että kaikilla 3

niillä työntekijöillä, joilla oli työssä jaksamiseen liittyviä ongelmia, ei ollut lainkaan kontaktia työterveyshuoltoon viimeksi kuluneen vuoden aikana. Merkillepantavaa oli myös se, että fyysisen työkykynsä huonoksi arvioineet käyttivät työterveyspalveluja enemmän kuin henkisen työkykynsä huonoksi arvioineet. Töyryn et al. (2001) tutkimuksessa tarkasteltiin henkilöstöasioista vastaavien näkemyksiä ja kokemuksia kunnallisen työterveyshuollon toiminnasta. Työterveyshuollon toivottiin lisäävän ikääntyvien työntekijöiden työssä jaksamiseen ja henkilöstön hyvinvointiin liittyvien ehdotusten antamista, tiedon tuottamista henkilöstön työhyvinvoinnista sekä muutostuen tarjoamista. Vastaavasti vähiten haluttiin lisättävän elintapoihin liittyvää neuvontaa, haittatekijöiden riskiarviointeja sekä tapaturmavaarojen arviointia. Töyryn tutkimuksen mukaan tyytyväisyys työterveyshuollon toimivuuteen kunta-alalla oli kokonaisuudessaan hyvä. Silti yllättävän monessa kunnassa oli harkittu palvelujen tuottajan vaihtamista. Tässä tutkimuksessa työterveyshuollon toivottiin antavan enemmän ehdotuksia henkilöstön työhyvinvoinnista ja siitä, miten ikääntyvät työntekijät jaksaisivat työssä paremmin. Työterveyshuollon yhteistyö henkilöstöhallinnon sekä työsuojelun kanssa koettiin toteutuvan hyvin. Tässä raportissa tarkastellaan kunta-alan työterveyshuoltoa kolmesta eri näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan työntekijöiden, esimiesten sekä henkilöstöhallinnon näkemyksiä työterveyshuollon toiminnasta. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Miten työterveyshuolto on kunnissa järjestetty? 2) Miten työterveyshuollon koetaan toimivan erilaisissa tilanteissa? 3) Kuinka tyytyväisiä henkilöstöasioista vastaavat, esimiehet ja työntekijät ovat työterveyshuoltoon ja mitkä tekijät kytkeytyvät tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden kokemuksiin? 2 Aineistot Raportissa käytetään useita eri kyselyaineistoja, joiden avulla on mahdollista tarkastella työterveyshuoltoa eri näkökulmista. Pääosin käytetään Kuntien eläkevakuutuksen vuosina 2003 ja 2006 postikyselynä kerättyjä Kuntatyö 2010-tutkimuksen työntekijä- ja kunta-aineistoja. Kuntatyö 2010-tutkimuksen työntekijäaineisto perustuu 5 146 kuntatyöntekijän seurantaan, joka aloitettiin vuonna 2003. Vuonna 2003 kyselyyn vastasi 3 065 henkilöä ja vuonna 2006 tehdyssä seurantakyselyssä oli 2 690 vastaajaa. Vastausprosentit olivat 60 vuonna 2003 ja 53 vuonna 2006. Kuntatyö 2010-projektin kunta-aineisto on kerätty lähettämällä kyselylomake kaikkien kuntien henkilöstöasioista vastaaville. Vuonna 2003 kuntakyselyyn vastasi 312 henkilöstöasioista vastaavaa ja vuonna 2006 275 vastaajaa. Vastausprosentit olivat näin 70 vuonna 2003 ja 64 vuonna 2006 (aineistoista laajemmin, ks. Forma & Väänänen 2004; Saari, Väänänen ja Harkonmäki 2006). Kuntatyö 2010-tutkimuksessa on tarkasteltu työterveyshuollon järjestämistä, sen toimintaa ja käyttökokemuksia. Näiden aineistojen lisäksi raportissa hyödynnetään Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen vuonna 2003 kerättyä aineistoa (ks. Lehto & Sutela 2004). Työoloaineisto on kerätty käyntihaastatteluna ja siinä on 4 089 vastaajaa joista 1111 on kuntatyöntekijöitä. 4

3 Tulokset 3.1 Henkilöstöasioista vastaavien käsitykset työterveyshuollosta Enemmistö kunnista järjestää työterveyshuollon terveyskeskuksessa mutta järjestämistavat ovat muutoksessa Yleisin tapa järjestää työterveyshuolto kunta-alalla on järjestää se kunnan terveyskeskuksessa (70 %). Hieman yli 10 % kunnista on järjestänyt työterveyshuoltopalvelut omalla työterveysasemalla, 7 % kunnista hankkii työterveyspalvelut ostopalveluna ja noin 10 % on järjestänyt palvelut muilla tavoin. Vastaajien kirjaamien avokommenttien perusteella näitä muita tapoja järjestää palvelut ovat käytännössä palvelujen osto naapurikunnalta tai kuntayhtymän tuottamat työterveyshuoltopalvelut. Työterveyshuollon järjestäminen terveyskeskuksessa on vähentynyt vuodesta 2003 ja vastaavasti ostopalveluna ja muilla tavoin tuotetut palvelut ovat yleistyneet. Omalla terveysasemalla järjestettyjen palvelujen osuus kunta-alalla on pysynyt ennallaan, vaikka Peuralan ym. (2006) mukaan omista työterveysasemista ollaan Suomessa yleisemmin siirtymässä lääkärikeskuksissa järjestettyihin työterveyspalveluihin. Trendi terveyskeskuksissa järjestetyn työterveyshuollon vähenemisestä on alkanut jo aikaisemmin, sillä Töyryn et. al. (2001) tutkimuksessa 97 % pienistä kunnista, 93 % keskisuurista ja 86 % suurista kunnista oli järjestänyt työterveyshuoltonsa kunnan terveyskeskuksessa. Kuvio 1. Miten työterveyshuolto on kunnissa järjestetty vuosina 2003 ja 2006, %. Lähde: Kuntatyö 2010 -aineisto. Jokin muu järjestely Ostopalveluna 2006 2003 Terveysasemalla Terveyskeskuksessa 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Työterveyshuollon koetaan ohjaavan hyvin kuntoutukseen, mutta tiedon tuottamisessa henkilöstön hyvinvoinnista koetaan olevan parantamisen varaa Henkilöstöasioista vastaavilta tiedusteltiin, miten työterveyshuolto heidän kunnassaan toimii erilaisissa työhyvinvoinnin tukemisen ja työssä jatkamisen edistämisen kannalta keskeisissä tilanteissa (kuvio 2). Tarkasteltuja teemoja olivat toimenpide-ehdotukset työhyvinvoinnin edistämiseksi, tiedon tuottaminen henkilöstön hyvinvoinnista, työhyvinvoinnin aktiivinen 5

edistäminen, työkyvyn menetyksen uhan tunnistaminen, kuntoutukseen ohjaaminen sekä vajaakuntoisten työssä selviämisen seuranta (ei kysytty vuonna 2003). Parhaiten työterveyshuollon koetaan toimivan kuntoutukseen ohjaamisessa, jossa noin 80 % vastaajista katsoo työterveyshuollon toimivan hyvin. Noin 60 % vastaajista katsoo, että työterveyshuolto toimii erittäin tai melko hyvin tuottaessaan toimenpide-ehdotuksia työhyvinvoinnin edistämiseksi, edistää aktiivisesti työhyvinvointia sekä tunnistaa työkyvyn menetyksen uhkaa. Hivenen vähemmän, hieman yli 50 % vastaajista, on tyytyväinen siihen, miten työterveyshuolto tukee vajaakuntoisten työssä selviämistä. Selvästi vähiten (noin 40 %) ollaan tyytyväisiä työterveyshuollon tuottamaan tietoon henkilöstön työhyvinvoinnista. Muutoksia henkilöstöasioista vastaavien tyytyväisyydessä työterveyshuollon toimintaan erilaisissa tilanteissa ei ole tapahtunut vuodesta 2003 vuoteen 2006. Kuvio 2. Työterveyshuollon toiminta henkilöstöasioista vastaavien arvioimana. Niiden vastaajien % -osuus, jotka ovat arvioineet työterveyshuollon toimivan erittäin hyvin tai melko hyvin mainituissa tilanteissa. toimenpide-ehdotukset työhyvinvoinnin edistämiseksi tiedon tuottaminen henkilöstön hyvinvoinnista 2006 2003 työhyvinvoinnin aktiivinen edistäminen työkyvyn menetyksen uhan tunnistaminen kuntoutukseen ohjaaminen vajaakuntoisten työssäselviämisen seuranta 0 20 40 60 80 100 Työterveyshuollon järjestämistavat ovat muutoksessa lisääntyvien ostopalvelujen ja yhteistyön myötä. Siksi on olennaista tarkastella, miten työterveyshuollon järjestämistapa on yhteydessä henkilöstöasioista vastaavien tyytyväisyyteen työterveyshuollon toimintaa kohtaan (kuvio 3). Tulokset viittaavat siihen, että kokemukset kunnan itse järjestämästä työterveyshuollosta ovat hivenen positiivisempia kuin muut tavat järjestää työterveyshuollon palvelut. Kunnan oman työterveyshuollon koetaan muun muassa seuraavan vajaakuntoisten työssä selviämistä, ohjaavan kuntoutukseen, tunnistavan työkyvyn menetyksen uhkaa sekä edistävän työhyvinvointia paremmin kuin mitä muulla tavoin järjestetty työterveyshuolto tekee. Tapausten pienen määrän vuoksi tuloksiin on kuitenkin syytä suhtautua varovaisesti. Erot tyytyväisyydessä saattavat myös liittyä muutosvaiheeseen, jossa uusia toimintatapoja esimerkiksi ulkoistetun työterveyshuollon kanssa haetaan. 6

Kuvio 3. Työterveyshuollon järjestämistapa ja työterveyshuollon toiminta eri tilanteissa henkilöstöasioista vastaavien arvioimana. Niiden vastaajien % -osuus, jotka ovat arvioineet työterveyshuollon toimivan erittäin hyvin tai melko hyvin mainituissa tilanteissa. Seuraa vajaakuntoisten työssäselviämistä Ohjaa tarvittaessa kuntoutukseen Tunnistaa työkyvyn menetyksen uhkaa Edistää aktiivisesti työhyvinvointia Tuottaa tietoa henkilöstön hyvinvoinnista Ehdottaa toimenpiteitä työhyvinvoinnin edistämiseksi 0 20 40 60 80 100 Kunnan oma työterveyshuolto Muunlainen järjestämistapa Henkilöstöasioista vastaavat ovat tyytyväisiä työterveyshuoltoon mutta tyytyväisyys on vähentynyt vuodesta 2003 vuoteen 2006 Henkilöstöasioista vastaavien yleistä tyytyväisyyttä työterveyshuoltoon tarkastellaan kuviossa 4. Lisäksi tarkastellaan arvioita työterveyshuollon suhtautumisesta työhyvinvoinnin edistämiseen sekä arviota yhteistyön sujumisesta työterveyshuollon ja henkilöstöhallinnon välillä. Havaitaan, että henkilöstöasioista vastaavat ovat varsin tyytyväisiä työterveyshuoltoon, sillä vuonna 2003 lähes 90 % henkilöstöasioista vastaavista oli erittäin tyytyväinen tai melko tyytyväinen kuntansa työterveyshuollon toimintaan. Uudemmassa aineistossa tyytyväisyys on vielä hyvällä tasolla, joskin hivenen heikentynyt vajaan 80 %:n vastaajista ollessa tyytyväinen kuntansa työterveyshuoltoon. Henkilöstöasioista vastaavat arvioivat työterveyshuollon suhtautuvan varsin positiivisesti työhyvinvointitoimintaan, sillä sekä vuonna 2003 että 2006 97 prosenttia henkilöstöasioista vastaavista arvioi työterveyshuollon suhtautumisen työhyvinvointitoimintaan olevan erittäin positiivista tai melko positiivista. Yhteistyö henkilöstöhallinnon ja työterveyshuollon välillä ei suju kuitenkaan näin hyvin. Molempina tarkasteluvuosina vain hieman yli 40 % vastaajista katsoo henkilöstöhallinnon ja työterveyshuollon tekevän kunnassaan hyvää yhteistyötä keskenään. 7

Kuvio 4. Henkilöstöasioista vastaavien arvioita työterveyshuollosta vuosina 2003 ja 2006 (%). Yhteistyö TTH:n ja henkilöstöhallinnon välillä*** TTH:n suhtautuminen työhyvinvointitoimintaan** Henkilöstöasioista vastaavien tyytyväisyys TTH:oon* 0 20 40 60 80 100 2003 2006 * erittäin tyytyväisten ja melko tyytyväisten osuus yhteensä. ** suhtautuminen hyvin positiivista tai melko positiivista yhteensä. *** hyvää yhteistyötä tekevien osuus (henkilöstöasioista vastaavien arvioiden mukaan). Liitetaulukossa 1 ja 2 tarkastellaan henkilöstöasioista vastaavien arvioita työterveyshuollon suhtautumisesta työhyvinvointitoimintaan sekä yhteistyötä henkilöstöhallinnon kanssa sen mukaan, onko työterveyshuolto kunnan itsensä järjestämää vai onko se järjestetty ostopalveluna tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Tapausten määrät ovat alhaiset, mutta tulokset antavat joitakin viitteitä siitä, että yhteistyöongelmat olisivat hivenen yleisempiä silloin, kun työterveyshuolto ei ole kunnan itsensä järjestämää. Samoin työterveyshuollon suhtautumisen työhyvinvointitoimintaan koetaan olevan myönteisempää silloin, kun työterveyshuoltopalvelut ovat kunnan itse järjestämiä. Liitetaulukossa 3 tarkastellaan korrelaatiokertoimien avulla miten erilaiset työterveyshuollon tehtävät ovat yhteydessä henkilöstöasioista vastaavien tyytyväisyyteen työterveyshuoltoa kohtaan. Selkeimmin tyytyväisyyteen ovat yhteydessä näkemykset siitä, että työterveyshuolto ehdottaa toimenpiteitä työhyvinvoinnin edistämiseksi, edistää aktiivisesti työhyvinvointia sekä tunnistaa työkyvyn menetyksen uhkaa. 8

3.2 Esimiesten kokemukset työterveyshuollosta Alle puolet esimiehistä kokee saaneensa tukea työterveyshuollosta alaistensa työhyvinvoinnin tukemisessa Esimiesten osalta oltiin kiinnostuneita siitä, missä määrin työterveyshuolto tukee esimiehiä heidän alaistensa työkyvyn tukemiseen liittyvissä asioissa. Siksi tarkastelussa valittiin mukaan ne esimiehet, jotka kyselyssä ovat ilmoittaneet heillä olevan alaisia, joilla on työkykyongelmia. Tällaisia esimiehiä on Kuntatyö 2010 -tutkimuksen aineistossa vuonna 2003 yhteensä 275 ja vuonna 2006 186. Koska esimiehiä on aineistoissa vähän ja hienojakoinen tarkastelu taustamuuttujittain näin ollen vaikeaa, käytetään taustamuuttujina ainoastaan esimiesten sukupuolta ja sitä onko kyseessä lähiesimies vai ylempi esimies (jonka alaisilla on alaisia). Tulosten mukaan yhteistyössä esimiesten ja työterveyshuollon välillä on parantamisen varaa, sillä alle puolet esimiehistä sekä vuonna 2003 että vuonna 2006 kokee saaneensa apua työterveyshuollosta alaisten työkykyongelmia tuettaessa. Kokemus saadusta tuesta on myös hivenen vähentynyt. Esimiehen sukupuolella ei tässä näyttäisi olevan merkitystä, joskin mies- ja naisesimiesten kohdalla kehitys näyttäisi olevan hivenen eriytymässä. Selkeä havainto on se, että lähiesimiehet kokevat saavansa tukea vähemmän kuin esimiehet, joilla on esimiesasemassa olevia alaisia. Kuvio 5. Esimiesten arvioima työterveyshuollosta saatu tuki eräiden taustamuuttujien mukaan vuonna 2003 ja 2006. Niiden vastaajien prosenttiosuudet, jotka ovat saaneet tukea melko tai erittäin paljon. 60 50 40 30 20 10 0 kaikki esimiehet miesesimiehet naisesimiehet lähiesimiehet ylemmät esimiehet 2003 2006 9

3.3 Työntekijöiden kokemukset työterveyshuollosta Työntekijät ovat tyytyväisimpiä työterveyshuoltoon valtiosektorilla Työntekijöiden osalta keskityttiin tarkastelemaan tyytyväisyyttä työterveyshuoltoon. Aluksi tarkasteltiin, miten työntekijät suhtautuvat työterveyshuoltoon eri työmarkkinasektoreilla (kunta, valtio, yksityinen). Kuvion 6 perusteella tyytyväisyys työterveyshuoltoon vaihtelee työmarkkinasektoreittain. Tyytyväisimpiä työterveyshuoltoon ovat valtiosektorin työntekijät, tyytymättömimpiä ollaan kuntasektorilla, joskaan ero yksityiseen sektoriin ei ole suuri. Kuvio 6. Työntekijöiden tyytyväisyys työterveyshuollon toimintaan eri työmarkkinasektoreilla. Vastaukset väittämään: Työterveyshuolto toimii omalla kohdallani hyvin? (Lähde: Työolotutkimus, Tilastokeskus). 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Valtio Kunnat Yksityinen Ei pidä paikkaansa Pitää jokseenkin paikkansa Pitää täysin paikkansa Tyytymättömimpiä työterveyshuoltoon ollaan terveysalalla Kuten kolme vuotta aiemmin (ks. Järviö 2006) reilusti yli puolet työntekijöistä (63 %) oli melko tai erittäin tyytyväinen työpaikkansa työterveyshuoltoon. Iän mukaan tarkasteltuna tyytymättömimpiä työterveyshuoltoon olivat nuorimmat, alle 35 -vuotiaat kuntatyöntekijät. Tyytyväisyydessä työterveyshuoltoon ei esiintynyt merkittäviä eroja miesten ja naisten välillä. Ammattialoittain tarkasteltuna tyytymättömimpiä työterveyshuoltoon olivat terveysalalla työskentelevät kuntasektorin työntekijät, joskaan erot ammattialojen välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Henkisen ja ruumiillisen työkykynsä huonoksi kokevat olivat tyytymättömämpiä työterveyshuollon toimintaan, mutta erot ryhmien välillä olivat tilastollisesti merkitseviä vain ruumiillisen työkyvyn osalta. Myönteistä on se, että tyytyväisyys työterveyshuoltoon kasvoi selvästi sitä mukaa mitä useammin työterveyshuollon palveluja oli käytetty viimeisten 12 kuukauden aikana. (Taulukko 1). 10

Taulukko 1. Tyytyväisyys työterveyshuoltoon iän, sukupuolen, koulutuksen, ammattialan, työkyvyn sekä työterveyshuoltopalveluiden käytön mukaan, % (p-arvot, khi 2 ) Melko/erittäin tyytyväinen Melko/erittäin tyytymätön En osaa sanoa Yhteensä Ikä (,034) <35 54 27 19 100 (135) 35-44 64 16 20 100 (375) 45-54 66 18 16 100 (735) 55 61 17 22 100 (274) Sukupuoli (,360) Mies 65 15 20 100 (293) Nainen 63 19 18 100 (1226) Koulutus Korkeintaan ammatillinen 66 17 18 100 (584) Opisto/amk/lukio 63 21 17 100 (567) Korkeakoulu 60 18 23 100 (359) Ammattiala (,077) Yleinen 65 17 18 100 (164) Tekninen 69 15 16 100 (274) Terveys 58 24 18 100 (455) Sosiaali 66 16 18 100 (354) Sivistys 62 16 22 100 (271) Henkinen työkyky (,086) Hyvä 64 17 19 100 (736) Kohtalainen 63 16 21 100 (320) Huono 58 30 12 100 (60) Ruumillinen työkyky (,044) Hyvä 65 17 19 100 (1069) Kohtalainen 61 21 19 100 (367) Huono 59 28 13 100 (78) Työterveyshuoltopalveluiden käyttö viim. 12 kk aikana (,000) Ei kertaakaan 34 25 41 100 (370) Kerran 62 20 18 100 (446) Kahdesta neljään kertaan 79 14 8 100 (537) Viisi kertaa tai useammin 83 13 4 100 (163) Kaikki 63 18 19 100 (1519) Työhyvinvointiongelmat ovat yhteydessä tyytymättömyyteen työterveyshuoltoa kohtaan Henkisesti liian raskaana työtään pitävät raportoivat tyytymättömyyttä työterveyshuoltoon selvästi useammin kuin työtään henkisen kuormituksen osalta kevyempänä pitävät. Myös useat työhön liittyvät uhkakuvat lisäsivät tyytymättömyyttä työterveyshuoltoa kohtaan. Työntekijät, jotka ennakoivat työmääränsä lisääntyvän yli sietokyvyn, raportoivat tyytymättömyyttä muita useammin. Niin ikään uhka työtehtävien huomattavasta vaikeutumisesta lisäsi tyytymättömyyttä. Lomautus-, irtisanomis- tai työttömyysuhkaa mahdollisena pitävät olivat työnsä jatkuvuuteen varmemmin suhtautuvia harvemmin tyytyväisiä työterveyshuollon toimintaan. Työterveyshuollon toimintaan tyytymättömien joukossa oli selvästi useammin myös niitä, jotka raportoivat ilmapiiriongelmista ja huonosta esimiestyöstä työpaikalla. (Taulukko 2). 11

Taulukko 2. Tyytyväisyys työterveyshuoltoon erilaisten työhön ja työoloihin liittyvien tekijöiden mukaan, % (p-arvot, khi 2 ) 2006 Melko/erittäin tyytyväinen Melko/erittäin tyytymätön En osaa sanoa Yhteensä, % (n) Työn koettu henkinen raskaus (,000) Sopivana/kevyenä 65 14 21 100 (815) Liian raskaana 61 23 16 100 (686) Työn koettu fyysinen raskaus (,080) Sopivana/kevyenä 65 17 18 100 (1097) Liian raskaana 59 22 19 100 (398) Työhön liittyvät uhat Vastentahtoinen siirto toisiin tehtäviin (,184) Epätodennäköistä 65 17 18 100 (1109) Mahdollista 58 21 22 100 (317) Todennäköistä 66 19 15 100 (83) Lomautus-, irtisanomis- tai työttömyysuhka (,038) Epätodennäköistä 64 18 18 100 (1310) Mahdollista 54 18 29 100 (130) Todennäköistä 66 19 15 100 (67) Työkyvyttömyysuhka (,201) Epätodennäköistä 64 18 19 100 (1289) Mahdollista 59 23 18 100 (165) Todennäköistä 65 25 10 100 (48) Työmäärän lisääntyminen yli sietokyvyn (,003) Epätodennäköistä 67 14 18 100 (735) Mahdollista 60 22 18 100 (551) Todennäköistä 58 22 20 100 (214) Työtehtävien liiallinen vaikeutuminen (,045) Epätodennäköistä 65 17 18 100 (1082) Mahdollista 63 19 18 100 (336) Todennäköistä 48 28 24 100 (87) Liiallinen uuden tiedon omaksumisen vaikeus (,110) Epätodennäköistä 65 17 18 100 (997) Mahdollista 61 19 20 100 (382) Todennäköistä 58 26 16 100 (126) Esimiestyö (,001) Hyvä 69 15 16 100 (509) Ei hyvä eikä huono 60 19 21 100 (802) Huono 60 25 15 100 (195) Ilmapiiri (,003) Hyvä 69 14 17 100 (619) Ei hyvä eikä huono 60 21 19 100 (845) Huono 55 25 21 100 (44) 12

Työterveyshuoltoon suhtautumisessa tapahtuneiden muutosten tutkimiseksi muodostettiin neliluokkainen muuttuja: tyytyväinen työterveyshuollon toimintaan sekä vuonna 2003 että 2006 ( pysyvästi tyytyväiset ); tyytymätön molempina kyselykertoina ( pysyvästi tyytymättömät ); tyytyväisyys lisääntynyt vuodesta 2003 vuoteen 2006 ( tyytymättömästä tyytyväiseksi ); tyytymättömyys lisääntynyt vuodesta 2003 vuoteen 2006 ( tyytyväisestä tyytymättömäksi ). Vastaajista valtaosa (69 %) oli ollut tyytyväinen työterveyshuollon toimintaan sekä vuonna 2003 että 2006, 9 % oli tyytymätön molemmilla mittauskerroilla, 13 %:lla suhtautuminen oli muuttunut tyytyväisemmäksi ja 9 %:lla tyytymättömämmäksi. (Taulukko 3). Tyytymättömyys työterveyshuoltoa kohtaan lisääntynyt eniten nuorimmassa ikäryhmässä Siirtyminen tyytyväisten joukosta tyytymättömien joukkoon oli yleisempää nuorimmilla työntekijöillä (<35) ja naisilla. Yli 55 -vuotiailla kokemukset ja suhtautuminen työterveyshuollon toimintaan oli kaikkein myönteisintä ja myös pysyvintä. Tosin erot ikä- ja sukupuoliryhmittäin tarkasteltuna eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Pysyvintä tyytyväisyys työterveyshuollon toimintaan näyttäisi koulutuksen mukaan tarkasteltuna olevan korkeintaan ammatillisen tutkinnon suorittaneilla työntekijöillä (erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä). Ammattialoittain tarkasteltuna sekä tyytymättömyys että muutokset suhtautumisessa työterveyshuollon toimintaan olivat yleisimpiä terveysalalla (Taulukko 3). Taulukko 3. Työterveyshuoltoon suhtautumisen pysyvyys ja muutos iän, sukupuolen, koulutuksen ja ammattialan mukaan, % (p-arvot, khi 2 ) Pysyvästi tyytyväiset Pysyvästi tyytymättömät Tyytymättömästä tyytyväiseksi Tyytyväisestä tyytymättömäksi Ikä (,116) <35 60 14 13 13 35 44 67 9 17 7 45 54 70 9 13 9 55 72 8 11 10 Sukupuoli (,352) Mies 71 9 14 7 Nainen 68 9 13 10 Koulutus (,113) Korkeintaan ammatillinen 73 8 11 9 Opisto/amk/lukio 66 11 14 10 Korkeakoulu 67 8 16 9 Ammattiala (,006) Yleinen 76 9 8 7 Tekninen 74 6 11 9 Terveys 60 12 17 12 Sosiaali 73 8 11 8 Sivistys 68 7 16 9 Kaikki 69 9 13 9 13

Työhyvinvoinnin muutos kytkeytyy tyytyväisyyteen työterveyshuoltoa kohtaan Tyytyväisimpiä molempina vuosina työterveyshuollon toimintaan olivat työkyvyn mukaan tarkasteltuna ne vastaajat, joiden henkinen työkyky oli kohentunut kolmen vuoden seurannassa. Tyytymättömyys työterveyshuollon toimintaan taas oli merkittävästi lisääntynyt niillä, joiden henkisessä työkyvyssä oli tapahtunut muutos huonompaan suuntaan. Myös ruumiillisen työkyvyn kohentuminen kolmen vuoden aikana lisäsi tyytyväisyyttä työterveyshuollon toimintaan, joskin erot ryhmien välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Pysyvintä tyytymättömyyskokemukset olivat niiden vastaajien joukossa, jotka kokivat työkyvyttömyyden uhkaa sekä vuonna 2003 että 2006. Niillä, joilla työkyvyttömyyden uhka oli ilmaantunut kolmen vuoden aikana, muutokset suhtautumisessa olivat kaikkien yleisimpiä molempiin suuntiin. Kaikkein tyytyväisimpiä työterveyshuollon toimintaan kokonaisuudessaan olivat ne vastaajat, joilla työkyvyttömyyden uhka oli seurannan kuluessa heikentynyt tai joilla työkyvyttömyyden uhka oli molempina vuosina ollut epätodennäköistä. (Taulukko 4). Työpaikan ilmapiirin ja esimiestyön mukaan tarkasteltuna tyytyväisyys työterveyshuoltoon oli pysyvintä niiden kuntatyöntekijöiden keskuudessa, jotka raportoivat työpaikan ilmapiirin olleen hyvä sekä vuonna 2003 että 2006. Myös tyytymättömyyden lisääntyminen oli vähäisempää pysyvästi työpaikkansa ilmapiiriä hyvänä pitävillä. Esimiestyön molempina kyselykertoina hyväksi kokeneet vastaajat olivat selvästi pysyvämmin tyytyväisiä myös työterveyshuollon toimintaan. (Taulukko 4). 14

Taulukko 4. Työterveyshuoltoon suhtautumisen pysyvyys ja muutos koetun työkyvyn, työkyvyttömyyden uhan sekä työpaikan ilmapiirin ja esimiestyön mukaan, % (p-arvot, khi 2 ) Pysyvästi tyytyväiset Pysyvästi tyytymättömät Tyytymättömästä tyytyväiseksi Tyytyväisestä tyytymättömäksi Yhteensä, % (n) Henkinen työkyky (,043) Ei muutosta 70 9 13 9 100 (1010) Huonontunut 55 5 17 24 100 (42) Kohentunut 72 6 13 9 100 (32) Ruumiillinen työkyky (,178) Ei muutosta 69 9 13 9 100 (1388) Huonontunut 61 18 11 11 100 (57) Kohentunut 76-17 7 100 (29) Työkyvyttömyyden uhka (,041) Ei todennäköistä 2003 & 2006 Uhka todennäköistä/mahdollista 2003 & 2006 69 8 14 9 100 (1144) 68 17 13 2 100 (60) Uhka kasvanut vuodesta 58 12 16 14 100 (138) 2003 Uhka heikentynyt vuodesta 72 11 9 8 100 (85) 2003 Ilmapiiri työpaikalla (,000) Pysyvästi hyvä 75 7 10 7 100 (452) Korkeintaan kohtalainen 63 10 16 11 100 (609) Esimiestyö (, 000 ) Pysyvästi hyvä 77 7 7 9 100 (310) Korkeintaan kohtalainen 64 11 16 9 100 (706) Saadut tulokset antavat viitettä siitä, että nuoret, työssään henkistä kuormitusta, työmäärän lisääntymistä ja työtehtävien liiallista vaikeutumista uhkana pitävät eivät koe saavansa riittävästi tukea työterveyshuollosta. Nuorten kuntatyöntekijöiden työssä jaksamisen tukemiseen tuleekin kiinnittää erityistä huomiota etenkin kun samaan aineistoon perustuvien aiempien tutkimusten mukaan mm. uupumusoireet ja varhaiseläkeaikomukset ovat hyvin yleisiä myös nuoremmilla kuntatyöntekijöillä (Kivioja 2006; Harkonmäki 2006). Ammattialoittain tarkasteltuna tyytymättömyys työterveyshuoltoon oli kaikkein yleisintä terveysalalla, jossa myös suunnitelmat varhaisemmasta eläkkeelle siirtymisestä ovat kaikkien yleisimpiä (Harkonmäki 2006). Kiire ja tekemättömien töiden paine rasittavat etenkin terveydenhoitoalalla työskenteleviä työntekijöitä (Kunta-alan työolobarometri 2006), jolla lienee merkitystä myös työterveyshuollon toimintaan liittyvien näkemysten kannalta. Huonoksi koettu esimiestyö ja ilmapiiriongelmat lisäävät työyhteisössä todennäköisesti epävarmuutta sekä koettua henkistä kuormitusta ja voivat näin ollen myös vaikuttaa kokemuksiin riittämättömästä työterveyshuollon tuesta. Myönteistä oli se, että mitä useammin työterveyshuollon palvelui- 15

ta oli vuoden mittaan käytetty, sitä tyytyväisempiä oltiin työterveyshuollon toimintaan kokonaisuutena. Työterveyshuoltoon myönteisesti suhtautuvia oli suuri osa vastaajista. Positiivista on myös se, että tyytymättömästä tyytyväiseksi oli siirtynyt useampi vastaaja kuin päinvastoin. Huolestuttavaa kuitenkin on, että ryhmittäisiä eroja tarkasteltaessa tyytymättömyys työterveyshuoltoon oli lisääntynyt etenkin niillä, joilla henkisessä työkyvyssä oli ilmaantunut huonontumista seurannan aikana sekä se, että pysyvintä tyytymättömyyskokemukset olivat niiden vastaajien joukossa, jotka olivat kokeneet työkyvyttömyyden uhkaa sekä vuonna 2003 että 2006. Tyytymättömyyden lisääntyminen oli myös yleisintä nuorilla työntekijöillä sekä terveysalalla työskentelevillä. Lopuksi Työterveyshuoltoon ollaan kunta-alalla pääsääntöisesti varsin tyytyväisiä niin henkilöstöasioista vastaavien, esimiesten kuin työntekijöidenkin keskuudessa. Henkilöstöasioista vastaavista noin 80 % oli tyytyväisiä kuntansa työterveyshuoltoon. Kuitenkin vain alle 50 % arvioi yhteistyön työterveyshuollon kanssa sujuvan hyvin. Parantamisen varaa olisi henkilöstöasioista vastaavien mielestä eniten siinä, miten työterveyshuolto seuraa vajaakuntoisten työssä selviämistä ja miten se tuottaa tietoa henkilöstön hyvinvoinnista henkilöstöhallinnon käyttöön. Esimiesten kohdalla näkökulmana oli se, miten työterveyshuolto on tukenut heitä työkykyongelmaisten alaisten työkyvyn ja työssä jatkamisen tukemisessa. Esimiehistä työterveyshuoltoon tässä mielessä tyytyväisiä oli kaiken kaikkiaan 45 %. Lähiesimiehet olivat tyytymättömämpiä kuin esimiehet joiden alaisilla oli alaisia. Tässä ei ollut mahdollisuutta selvittää, saavatko esimiehet alaistensa työkyvyn tukemiseen tarvitsemaansa tukea muualta, esimerkiksi henkilöstöhallinnosta. Saaren (2006) mukaan 59 % kunta-alan esimiehistä ilmoittaa heillä olevan keinoja alaistensa työkyvyn tukemiseen. Tuloksen valossa näyttäisi siltä, että huomattavalla osalla esimiehistä ei ole keinoja tukea alaistensa työssä jatkamista. Työntekijöistä enemmistö oli tyytyväisiä työterveyshuoltoon, mutta merkillepantavaa on se, että työntekijöiden tyytyväisyys työterveyshuoltoon on korkeammalla tasolla valtiosektorilla sekä yksityisellä sektorilla. Merkittäviä eroja tyytyväisyydessä eri sosiodemografisten ryhmien välillä ei kunta-alan aineistossa havaittu. Kuitenkin terveydenhuolto-toimialalla tyytyväisyys oli kaikkein vähäisintä. Huolestuttavaa oli se, että erilaiset työhyvinvointiin, työkykyyn ja työssä jatkamiseen liittyvät ongelmat liittyivät ennemminkin tyytymättömyyden kuin tyytyväisyyden kokemuksiin työterveyshuollosta. Ilmiön taustalla olevia syitä ei ole mahdollista selvittää tämän tutkimuksen puitteissa. Tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että työntekijät eivät välttämättä koe saavansa työterveyshuollosta apua heidän työhyvinvointiin ja jatkamiseen liittyvissä ongelmissaan. Työterveyshuoltopalvelut ovat muutoksessa kunta-alalla ja Suomessa laajemminkin. Siksi tämänkin raportin tuloksia on tulkittava varovaisesti, sillä muutostilanteessa negatiiviset kokemukset saattavat korostua, kun uusia toimintatapoja esimerkiksi ulkoistetun työterveyshuollon kanssa vasta ollaan hakemassa. Muutos joka tapauksessa merkitsee totuttujen toimintatapojen miettimistä uudelleen. Samalla syntyy hyvä tilaisuus parantaa toimintaa niin, että ajankohtaisiin haasteisiin työhyvinvoinnin ja työssä jatkamisen tukemisesta pystyttäisiin vastaamaan. 16

Kirjallisuus Forma, P. & Väänänen, J. (toim.). 2004. Työssä jatkaminen ja työssä jatkamisen tukeminen kunta-alalla. Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. Harkonmäki K. 2006. Alempien ammatillisten eläkeikien merkitys työssä jatkamis- ja eläkeaikomuksille. Teoksessa: Saari P, Väänänen J, Harkonmäki K (toim.). Kuntatyö murroksessa - Miten jaksaa työntekijä? Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. s. 61 69. HS 12.2.2007. Mikä on työterveyshuollon rooli työelämän muutospaineissa? Mielipidekirjoitus (Tiina Pohjonen, Eija-Maija Gerlander & Juha Liira). HS 26.7.2007. Kunnat kehittävät työterveyshuoltoa. Pääkirjoitus. Helsingin Sanomat. HS 7.8.2007. Työterveyshuollon perustana työnantajan kustannusvastuu. Mielipidekirjoitus (Ritva Partinen, Matti E. Lamberg, Arto Laine). Helsingin Sanomat. Järviö, N. 2006. Työterveyshuolto työntekijän työssä jaksamisen tukijana. Kunta-alan työntekijöiden työterveyspalveluiden käyttö ja tyytyväisyys työterveyshuoltoon. Kuntatyö 2010 - tutkimuksen raportteja 1/2006. Kuntien eläkevakuutus, Helsinki 2006. Kivioja, K. 2005. Lähden uupumuksen tähden? Tutkimus alle ja yli 45-vuotiaiden kuntatyöntekijöiden uupumuksesta ja ammatillisesta muutosalttiudesta. Kuntatyö 2010 -tutkimuksen raportteja 2/2006, Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. Kunta-alan työolobarometri 2006. Työministeriön työolobarometrin 2006 kuntatyöpaikkojen osatutkimus. Työturvallisuuskeskus. Lehto, A-M. & Sutela, H. 2004. Uhkia ja mahdollisuuksia. Työolotutkimuksen tuloksia 1977 2003. Tilastokeskus, Helsinki. Manninen, P. (toim.) 2007. Työterveyshuolto Suomessa vuonna 2004 -kehitystrendien tarkastelua. Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki. Perkiö-Mäkelä, M., Hirvonen, M., Elo A-L. ym. 2006. Työ ja terveys -haastattelututkimus 2006. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki. Peurala, M., Manninen, P. Perkiö-Mäkelä, M., Kankaanpää, E. & Husman, K. 2006. Työterveyshuolto ja palvelujen käyttö. Teoksessa Kauppinen et al. (toim.) Työ ja terveys Suomessa. Työterveyslaitos, Helsinki. Saari, P. (2006). Esimiesten toiminta työntekijöiden työssä jatkamisen tukemiseksi. Teoksessa Saari, P., Väänänen, J. & Harkonmäki, K. (toim). 2006. Kuntatyö murroksessa - miten jaksaa työntekijä? Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. s. 77 86. Saari, P., Väänänen, J. & Harkonmäki, K. (toim). 2006. Kuntatyö murroksessa - miten jaksaa työntekijä? Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. 17

Työterveyshuoltolaki (1383/2001). Töyry, S., Kankaanpää, E., Peurala, M., Piirainen, M. & Räsänen, K. 2001. Kunta-alan henkilöstön työterveyshuolto työnantajapuolen arvioimana. Kuntien eläkevakuutuksen julkaisuja 1/2001. Helsinki. Liitetaulukot Liitetaulukko 1. Henkilöstöasioista vastaavien arvio työterveyshuollon suhtautumisesta työhyvinvointitoimintaan. % (n). Kunnan oma työterveyshuolto Muu kuin oma työterveyshuolto Hyvin positiivinen 62 (138) 52 (24) Melko positiivinen 37 (81) 37 (17) Melko negatiivinen 0 (0) 0 (0) Hyvin negatiivinen 0 (0) 0 (0) En osaa sanoa 0 (1) 11 (5) Yhteensä 100 (221) 100 (46) p-arvo: 0.000. Liitetaulukko 2. Henkilöstöasioista vastaavien arvio henkilöstöhallinnon ja työterveyshuollon välisestä yhteistyöstä, % (n). Kunnan oma työterveyshuolto Muu kuin oma työterveyshuolto Teemme hyvää yhteistyötä 46 (101) 40 (18) Yhteistyötä on, mutta sitä 52 (116) 47 (21) voitaisiin parantaa Yhteistyötä ei ole lainkaan, 2 (4) 13 (6) siitä olisi kyllä hyötyä Yhteistyötä ei ole lainkaan, 0 (1) 0 (0) siitä ei olisi hyötyä Yhteensä 100 (222) 100 (45) p-arvo: 0.003. Liitetaulukko 3. Henkilöstöasioista vastaavien tyytyväisyys työterveyshuoltoon. Korrelaatiokertoimet. Tyytyväisyys työterveyshuoltoon Ehdottaa toimenpiteitä työhyvinvoinnin edistämiseksi.497 Tuottaa tietoa henkilöstön hyvinvoinnista.384 Edistää aktiivisesti työhyvinvointia.484 Tunnistaa työkyvyn menetyksen uhkaa.487 Ohjaa tarvittaessa kuntoutukseen.457 Seuraa vajaakuntoisten työssä selviämistä.373 Työterveyshuollon ja henkilöstöhallinnon yhteistyö.279 Työterveyshuollon ja esimiesten yhteistyö.266 18

Kuntien eläkevakuutuksen Kuntatyö 2010 -tutkimuksen julkaisut: Forma Pauli, Harkonmäki Karoliina, Saari Pirjo & Saari Pirjo (2007). Kolme näkökulmaa työterveyshuoltoon. Kuntatyö 2010 -tutkimuksen raportteja 1/2007. Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. Saari Pirjo, Väänänen Janne & Harkonmäki Karoliina (toim.) (2006). Kuntatyö murroksessa miten jaksaa työntekijä? Kuntatyö 2010 -tutkimus. Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. Saari Pirjo, Harkonmäki Karoliina & Väänänen Janne (2006). Työhyvinvoinnin muutos kunnissa 2003 2006. Kuntatyö 2010 -tutkimuksen kunta-aineiston seurantaraportti. Kuntatyö 2010 - tutkimuksen raportteja 3/2006. Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. Kivioja Kirsi (2006). Lähden uupumuksen tähden? Tutkimus alle ja yli 45-vuotiaiden kuntatyöntekijöiden uupumuksesta ja ammatillisesta muutosalttiudesta. Kuntatyö 2010 - tutkimuksen raportteja 2/2006. Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. Järviö Niina (2006). Työterveyshuolto työntekijän työssä jaksamisen tukijana. Kunta-alan työntekijöiden työterveyspalveluiden käyttö ja tyytyväisyys työterveyshuoltoon. Kuntatyö 2010 - tutkimuksen raportteja 1/2006. Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. Saari Pirjo, Blomster Peter & Väänänen Janne (2005). Sosiaali- ja terveysalojen työn haasteista ammattiryhmittäin. Kuntatyö 2010 -tutkimuksen raportteja 2/2005. Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. Blomster Peter, Väänänen Janne & Saari Pirjo (2005). Työssä pysyminen kunta-alalla 2001 2004. Kuntatyö 2010 -tutkimuksen raportteja 1/2005. Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. Blomster Peter (2004). Katsaus työelämän kehittämiseen ja tutkimukseen kunta-alalla. Kuntatyö 2010 -tutkimuksen raportteja 3/2004. Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. Forma Pauli & Väänänen Janne (toim.) (2004). Työssä jatkaminen ja työssä jatkamisen tukeminen kunta-alalla. Kuntatyö 2010 -tutkimus. Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. Korhonen Anne (2004). Kuntien toimintatavat pitkittyvissä ja toistuvissa sairauspoissaoloissa. Kuntatyö 2010 -tutkimuksen raportteja 2/2004. Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. Saari Pirjo, Forma Pauli & Väänänen Janne (2004). Työssä jatkamisen tukeminen ja työhyvinvointitoiminta sairaanhoitopiireissä. Kuntatyö 2010 -tutkimuksen raportteja 1/2004. Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. Forma Pauli, Väänänen Janne & Saari Pirjo (2004). Työhyvinvointi kuntasektorin toimialoilla vuonna 2003. Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. Väänänen Janne, Forma Pauli, Saari Pirjo & Harkonmäki Karoliina (2003) Työhyvinvointi kuntasektorilla vuonna 2003. Kuntatyö 2010 -tutkimuksen työntekijäkyselyn taulukkoraportti. Kuntien eläkevakuutus, Helsinki Forma Pauli, Väänänen Janne, Saari Pirjo & Harkonmäki Karoliina (2003) Työhyvinvoinnin edistäminen kunnissa vuonna 2003. Kuntatyö 2010 -tutkimuksen kunta-aineiston taulukkoraportti. Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. Forma Pauli, Väänänen Janne & Saari Pirjo (2003). Kuntatyö 2010 -tutkimus. Esiraportti. Kuntien eläkevakuutus, Helsinki. Kaikki julkaisut ovat ladattavissa Kuntatyö 2010 -tutkimuksen internet-sivuilta: http://www.keva.fi/kuntatyo2010