TALOUSARVIOESITYKSEN 2017 YHTEYDESSÄ KÄSITELTÄVÄT KUNTALAISALOITTEET Kuntalaisaloite asumispalveluiden järjestämiseksi tamperelaisille kehitysvammaisille - Tarja Viitapohja ym. (Dno TRE: 4108/05.01.05/2016) Psykologin ja diabeteshoitajien (2) toimien perustaminen, toiminnan kehittäminen ja hoitotarvikejakelun muuttaminen alueelliseksi ym. - Tampereen Diabetesyhdistys ry (TRE: 1814/01.00.01/2016)
Kuntalaisaloite asumispalveluiden järjestämiseksi tamperelaisille kehitysvammaisille - Tarja Viitapohja ym. (TRE: 4108/05.01.05/2016) Ryhmä tamperelaisten kehitysvammaisten ihmisten läheisiä ja omaishoitajia on tehnyt esityksen, että Tampereen kaupunki sitoutuu järjestämään asumispalvelut heidän kehitysvammaisille lapsilleen osana Kehitysvammaisten Palvelusäätiön hanketta. Esityksen mukaan Kehitysvammaisten Palvelusäätiö on halukas rakentamaan Linnainmaalle yhdessä Arkta Oy:n kanssa kerrostalon, joka mahdollistaisi kehitysvammaisten ihmisten monimuotoisen asumisen ja lähiyhteisössä mukana olon osana kehittyvää korttelia. Esityksen on tehnyt 17 perhettä ja osa vanhemmista on yli 70-vuotiaita. Vanhemmat kertovat huolehtineensa lapsensa hoitovastuusta vuosikymmenten ajan ja nyt heillä on suuri huoli ja halu varmistaa perheenjäsenen tulevaisuus. Ryhmän mukaan Tampereen kaupungin linjaukset kehitysvammaisten ihmisten asumispalveluiden järjestämisestä vuosina 2016-2020 herättävät suurta huolta ja ovat riittämättömät. Ryhmän vanhemmat korostavat, että muutto lapsuudenkodista tapahtuisi joka tapauksessa lähitulevaisuudessa. Muuttoa helpottaisi, että asukkaat tuntisivat toisensa entuudestaan ja pystyvät sopeutumaan paremmin uuteen elämäntilanteeseen. Tästä aiheutuisi myös kustannussäästöä. Kehitysvammaisten asumispalvelujen järjestäminen on vammaispalveluiden painopisteenä. Lapsuudenkodeissa tai muiden läheisten luona asuvia aikuisikäisiä kehitysvammaisia oli vuonna 2015 noin 280. Heistä noin 140 oli yli 25-vuotiaita. Vammaispalveluissa kehitysvammaisten ohjaaminen asumispalveluihin on keskitetty koordinaattorina toimivalle sosiaalityöntekijälle. Vammaispalveluissa arvioidaan palvelutarpeen kiireellisyys ja tehdään päätökset palvelun myöntämisestä. Asumispalvelujen jonossa on noin 100 kehitysvammaista, joiden kotoa muuttamisen tarve ja kiireellisyys vaihtelee. Terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakunta on kokouksessaan 13.5.2015 74 hyväksynyt kehitysvammaisten asumispalvelujen toimintasuunnitelman, jossa tavoitteena on lisätä kotona asuvien kehitysvammaisten asumispalveluja vuosittain 20 paikalla. Suunnitelma päivitetään terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakunnassa syyskauden aikana. Asumispalveluja järjestetään lähivuosina sekä kaupungin omana tuotantona että ostopalveluina. Vuosille 2017-2019 tehdyn suunnitelman mukaan asumispalvelupaikkojen määrä lisääntyy yhteensä 62 paikalla. Asumispalveluja koskevat yksikkökohtaiset päätökset tehdään vuosittain osana talousarvion hyväksymistä ja hankkeiden toteutuminen edellyttää, että talousarvioon varataan vuosittain tarvittava määräraha. Kehitysvammaisten Palvelusäätiön hanke osaltaan vastaa asumispalvelujen tarpeeseen ja se voidaan sisällyttää kehitysvammaisten asumispalvelujen toimintasuunnitelmaan vuodelle 2020.
Psykologin ja diabeteshoitajien (2) toimien perustaminen, toiminnan kehittäminen ja hoitotarvikejakelun muuttaminen alueelliseksi ym. - Tampereen Diabetesyhdistys ry (TRE: 1814/01.00.01/2016) Tampereen Diabetesyhdistys ry esittää Tampereen kaupungin diabeteksenhoidon kehittämiseksi, että vuoden 2017 talousarvioon varataan määrärahat yhden psykologin toimen perustamiseksi diabetesvastaanotolle ja kahden diabeteshoitajan toimen perustamiseksi vastaanottotoimintaan. Lisäksi aloitteessa esitetään, että diabeetikot saisivat diabetesvastaanotolta myös omalääkäripalvelunsa. Yhdistys esittää myös hoitotarvikejakelun alueellistamista siten, että hoitotarvikkeita voisi hakea esim. kirjastoista ja terveysasemilta. Tyypin 1 diabeteksen hoidon osaamista on keskitetty diabetesvastaanotolle osaamiskeskusmallilla. Terveysasemien omalääkäritoiminta on hyvin laajaalaista, ja potilasmäärät mahdollistavat ammattitaidon ylläpitämisen useiden eri sairauksien osalta. Diabetesvastaanoton lääkärin toimiminen kaikkien sairauksien omalääkärinä ei ole mahdollista. Valikoidussa potilasaineistossa esimerkiksi tiettyjä sairauksia tai toimenpiteitä saattaa osua yksittäisen lääkärin tai hoitajan kohdalle sen verran harvoin, että ammattitaidon säilyminen näiden osalta on uhattuna. Myös hoitohenkilöstöltä vaadittaisiin huomattavasti laajempaa ammattitaitoa eri sairauksista ja hoidoista kuin nykyisin. Samalla olisi uhkana, että pitkäjänteisellä työllä saavutettu omalääkärien kasvava kiinnostus diabeteksen hoitoon vähenee. Toiminnan laajentaminen vaatisi myös huomattavia uusia tilajärjestelyjä. Diabeteshoitajien määrää tarkastellaan osana tulevien hyvinvointikeskusten kokonaisuutta. Kaikkien diabeteshoitotyötä tekevien ei tarvitse olla diabeteshoitajia, eikä tämä olekaan mahdollista. Tällä hetkellä alueilla toimii neljä diabeteshoitajaa, jotka hoitotyön lisäksi konsultoivat ja kehittävät diabeteksen hoitoa. Tampereella on siirrytty keskitetyn hoitotarvikejakelun malliin vuonna 2009. Keskitetyn hoitotarvikejakelun toimintamallia kehitetään edelleen asiakaslähtöiseen suuntaan erityisesti kotijakelutoiminnan osalta. Hoitotarvikejakelu ei ole ainoastaan tarvikkeiden jakamista, vaan se edellyttää terveydenhuollon ammattihenkilön suorittamaa hoidon kokonaistilanteen arviointia. Hoitotarvikejakelu on osa potilaan kokonaishoitoa sisältäen sairaanhoidollista ohjausta ja yksilöllistä neuvontaa. Pelkkien noutopisteiden ylläpito ympäri kaupunkia ei tarvikkeiden ja materiaalien hallinnan näkökulmasta ole mahdollista. Hoitotarvikejakelun yhteydessä tulee tarvittaessa opastaa myös omaisia, läheisiä ja omaishoitajia. Psykologin tarvetta esiintyy pitkäaikaissairailla henkilöillä koko väestöön verrattuna selvästi enemmän. Diabeteksen hoito ei onnistu, mikäli potilaan psyykkinen tila on huono tai esimerkiksi voimakas hypoglykemian pelko estää hoidon toteuttamista. Psykologin tointa on esitetty perustettavaksi jo usean vuoden ajan, ja myös Diabetesvastaanotto on puoltanut vakanssia. Psykologin tehtävänkuva pelkästään diabeetikoiden hoidossa ei ole kuitenkaan tasavertainen muita pitkäaikaissairauksia sairastavia potilaita kohtaan. Psykologin osaamista tulee hyödyntää muidenkin sairauksien hoitoprosesseissa. Nykyinen osaamiskeskusmalli mahdollistaa verkostomaisen toiminnan järjestämisen, jolloin psykologi voidaan kuitenkin sijoittaa diabetesvastaanotolle. Sosiaali- ja terveyslautakunnan vuoden 2017 talousarvioesityksessä on varattu määräraha psykologin toimen perustamiseksi Diabetesvastaanotolle.