ÛÍÐÑÑÒ ÕßËÐËÒÕ Ç³ < *µ» µ«ûíðññò Ö\ÎÊ ÛÒ ÌßÔÊ ÌËÌÕ ÓËÕÍÛÌ ÊËÑÒÒß îðïì λ ± Ñ ª ²»² ïðòðìòîðïì Õ» ² ± íïèñïì
SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1. HAVAINTOPAIKAT JA MENETELMÄT... 1 3. TALVEN 1 SÄÄOLOT.... TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU....1 Kalajärvi.... Bodomjärvi... 3.3 Espoon Pitkäjärvi.... Lippajärvi....5 Luukinjärvi... 5. Matalajärvi... 7.7 Hannusjärvi... 7. Myllyjärvi, Lahnus... 7.9 Odilampi....1 Siikajärvi....11 Espoonlahti... 9 5. YHTEENVETO TALVITULOKSISTA... 9 5.1 Happitilanteet... 9 5. Typpipitoisuudet... 1 5.3 Fosforipitoisuudet... 1 5. Muu veden laatu... 11 LIITTEET: Liite 1. Järvien tarkkailutulokset Liite. Ojien tarkkailutulokset Liite 3. Havaintopaikkakartta
Vesistöosasto/RO 1..1 Kirjenumero 31/1 Espoon kaupungin ympäristökeskus PL 7 Espoon kaupunki ESPOON JÄRVIEN TALVITUTKIMUKSET VUONNA 1 1. JOHDANTO Espoon järvien happiseuranta ja talvitutkimukset tehtiin tutkimussuunnitelman mukaisesti tammimaaliskuussa vuonna 1. Tässä väliraportissa käsitellään talvitutkimusten tulokset tiivistetysti, keskittyen järvien happitilanteeseen. Järvien tutkimustulokset on esitetty raportin liitteessä (liite 1) ja lisäksi raportin lopussa on liitteenä myös talven ojavesien tulokset (liite ), jotka käsitellään tarkemmin vuosiraportin yhteydessä. Tutkimusten havaintopaikat on esitetty liitteenä olevassa karttakuvassa (liite 3). Tutkimuksista on vastannut Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry ja määritykset on tehty yhdistyksen laboratoriossa, joka on Finas-akkreditoitu testauslaboratorio T (SFS-EN ISO/IEC 175, www.finas.fi).. HAVAINTOPAIKAT JA MENETELMÄT Talven happitilanteen kehitystä seurattiin tihennetysti seuraavissa järvissä: Bodomjärvi Luukinjärvi Kalajärvi Lippajärvi Espoon Pitkäjärvi Näytteet otettiin kuukausittain tammikuusta maaliskuulle. Maaliskuussa tutkittiin lisäksi seuraavat järvet: Matalajärvi Myllyjärvi, Lahnus Odilampi Sikajärvi, keskiosa Sikajärvi, pohjoisosa Hannusjärvi sekä Espoonlahti www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 3 ) 1 111 PL 5, 3311 Tampere
Näytteenoton yhteydessä mitattiin lumen ja jäänpaksuus sekä näkösyvyys ja veden lämpötila. Laboratoriossa tehtyjen määritysten tulokset ja havaintopaikat on esitetty tämän raportin liitteissä. 3. TALVEN 1 SÄÄOLOT Vuoden 13 loppupuoli oli runsassateinen ja virtaamat lähentelivät vuodenvaihteessa tulvalukemia. Myös järvien pinnat kohosivat ja olivat poikkeuksellisen korkealla vuodenvaihteessa. Pienet järvet saivat jääkannen joulukuun alussa. Koska säätyyppi oli erittäin lauha, monet järvet sulivat uudelleen ennen vuodenvaihdetta. Isot selät lainehtivat vapaa vielä tammikuun alkupuolella. Kun virtaamat olivat lisäksi poikkeuksellisen suuria, talvesta 1 oli tulossa happitalouden kannalta ongelmaton. Toisaalta hajakuormitus lisääntyi selvästi normaaliin verrattuna ja peltoalueiden läpi virtaavat ojat ja joet olivat voimakkaasti samentuneita. Talvi oli kokonaisuutenakin leuto ja lumipeitettä ei juurikaan jään päällä ollut. Näin ollen valo pääsi jäänalaiseen veteen läpi talven ja saattoi pitää levätuotantoa yllä myös jään alla. Tällä on vaikutuksensa happipitoisuuteen, koska perustuotannossa vapautuva happi kertyy jäänalaiseen veteen ja kohottaa happipitoisuuksia.. TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU.1 Kalajärvi Kalajärvi sijaitsee Pohjois- Espoossa ja kuuluu Espoonjoen vesistöalueeseen. Kalajärven pinta-ala on 1 ha ja suurin syvyys vain m. Järven eteläosan rannat ovat soistuneet. Valuma-alue on pieni, vain,7 km, ja suurin osa siitä on metsää. Happitilanne oli lopputalvella normaalia parempi eli hyvä edullisista sääoloista johtuen. Happitilanne oli selvästi vertailuvuosia parempi (kuva.1). Lähes yhtä hyvin happea oli talvella 1. Merkille pantavaa on myös happipitoisuuden nousu lopputalvella, joka johtunee levien yhteytystoiminnasta. Muutoin vesi oli kirkasta ja vain lievästi ruskeaa. Fosforipitoisuus oli alhainen (1 µg/l) runsaista loppusyksyn valumista huolimatta. Typpeä oli kohtalaisesti ( µg/l), koska vedessä on humusta ja sen myötä typpitaso hieman nousee. Ammoniumtypen pitoisuus oli nyt alhainen (19 µg/l). Yleensä ammoniumtyppeä ei järvivesissä kuitenkaan ole. mg/l 1 1 1 1 11 1 13 1 Tammi Helmi Maalis Kuva.1. Kalajärven () happipitoisuudet eri talvikuukausina 1-1.
3. Bodomjärvi Bodomjärvi on Espoon kaupungin suurin järvi kuuluen Espoonjoen vesistöalueeseen. Järven pinta-ala on 1 ha ja suurin syvyys 13 m. Kokoonsa nähden järvi on matala. Valuma-alue on kooltaan 31,7 km. Valuma-alueesta noin 15 % on peltoa, joten hajakuormitus on merkittävää. Bodomjärven päällysveden happitilanne pysyi hyvänä läpi talven (kuva.). Alusveden puolella happi kului varsin nopeasti, mutta pysyi pohjan lähelläkin välttävänä (, mg/l). Verrattaessa talvia 9-1 havaitaan, että talvi 1 oli päällysveden osalta tavanomainen, mutta väli- ja alusvedessä happipitoisuus oli normaalia parempi. Alusveteen kohdistui kuitenkin voimakas kulutuspaine hapen vähetessä 9, mg talven aikana (,19 mg/l*d). Bodomjärven vesi oli sameaa, lievästi emäksistä ja runsasravinteista. Kokonaisfosforin perusteella järvi on rehevä. Myös typpipitoisuus on hajakuormituksen takia koholla. Vähähappisuus lisäsi pohjalla kokonaisfosforin pitoisuutta tuntuvasti. Talveen 13 verrattuna samentuneisuus oli voimakkaampaa ja päällysveden ravinnetaso hieman korkeampi johtuen syksyn runsaista valumista. Pohjalla fosforia oli vähemmän paremman happitilanteen ansiosta. mg/l 1 1 1 5 m m 1, m Tammi Helmi Maalis Kuva.. Talven 1 happitilanne Bodomjärvessä. mg/l 1 1 1 1 9 1 11 1 13 1 5 m m 1, m Kuva.3. Maaliskuun happitilanne Bodomjärvessä eri syvyyksillä 9-1.
.3 Espoon Pitkäjärvi Espoon Pitkäjärvi kuuluu Espoonjoen valuma-alueeseen. Järven pinta-ala on 17 ha ja suurin syvyys,3 m. valuma-alue on kooltaan km. Valuma-alueella on laajoja savikkoalueita ja peltoja, joiden valumavedet samentavat ja rehevöittävät järveä. Pitkäjärvellä oli toiminnassa Mixox MC 75- hapetin. Hapetus aloitettiin.11.13 ja sitä tehtiin yhdellä laitteella. Laite toimi huhtikuun puoliväliin saakka. Happitilanne oli alkutalvella hyvä myös Espoon Pitkäjärvessä ja happea oli pohjallakin runsaasti vielä helmikuussa (kuva.). Päällysvedessä happivaje lisääntyi, mutta normaalia hitaammin, kyll.% % (13 3 %). Kokonaisuutena happitilanne oli tyydyttävä. Heikon jäätilanteen takia Pitkäjärveltä ei saatu lopputalven näytettä maaliskuussa. Vertailuvuosiin nähden happitilanne oli nyt keskimääräistä parempi. Fosforipitoisuus oli tutkituista järvistä korkein ( µg/l) helmikuun tilanteen perusteella. mg/l 1 1 1 3 m. m Tammi Helmi Maalis Kuva.. Espoon Pitkäjärven happitilanne talvella 1 (vain tammi- ja helmikuu).. Lippajärvi Lippajärvi kuuluu Espoonjoen valuma-alueeseen. Järven pinta-ala on ha ja suurin syvyys,5 m. Valuma-alue on kooltaan,5 km ja se on maakäytöltään lähinnä asuinaluetta. Järveen kohdistuu varsinkin katualueiden hulevesivalumia. Lippajärveä hapetettiin Visiox AT laitteella. Hapetus käynnistyi.11.13 ja jatkui huhtikuun alkuun saakka (loppui..1). Lippajärven päällysveden happitilanne pysyi lauhan talven ja hapetuksen ansiosta hyvänä. Myös pohjalla säilyi reilusti hapellinen tila (kuva.). Vertailuvuosiin nähden happitilanne oli pohjalla selvästi normaalia parempi. Pintaveden happipitoisuus oli myös vertailuvuosia parempi. Lippajärven vesi oli lievästi sameaa, runsassuolaista ja emäksistä. Ravinnepitoisuudet olivat lievästi rehevän järven luokassa. Fosforipitoisuus laski puoleen edellistalvesta ja oli Pitkäjärveen verrattuna vain neljänneksen. Parannus johtui huomattavasti edellistalvia korkeammista happipitoisuuksista (kuva.7).
5 mg/l 1 1 1 m Tammi Helmi Maalis Kuva.5. Lippajärven happitilanne talvella 1. mg/l 1 1 9 1 11 1 13 1 m Kuva.. Maaliskuun happitilanne Lippajärvessä vuosina 9-1..5 Luukinjärvi Luukinjärvi kuuluu Espoonjoen valuma-alueeseen. Järven pinta-ala on 3 ha ja suurin syvyys m. Valuma-alue on kooltaan, km. Valuma-alueella on metsää, suota ja harvaa asutusta. Järven rannalla on ulkoilumaja. Luukinjärveä ilmastetaan kahdella W-Rix Oy:n AIRIT 7 ilmastimella. Hapetus alkoi 3.1.13 ja loppui huhtikuun puolivälissä 1. Tehoa tarkkailtiin laajennetulla pisteverkolla tihennetysti talven aikana. Päällysveden happivaje oli vielä tammikuussa vähäinen myöhäisen jäätymisen takia (kyll% 75-). Helmikuussakin happea oli edelleen hyvin, vaikka pitoisuus laski noin mg/l. Maaliskuussa happea oli, -,5 mg/l eikä sanottavia alueellisia eroja ollut (kuva.7). Happikyllästys oli päällysvedessä lopputalvella 7-5 (13 3- %) ja alusvedessä 7-51 % (13 3-3 %). Happitilanne oli kokonai-
suutena tyydyttävä. Talveen 13 verrattuna happitilanne parani lievästi etenkin talven lauhuuden takia. Alusveden lämpötila oli alkutalvella yli o C, mutta laski maaliskuussa sen alle. Pintaveden lämpötila nousi vielä selvemmin. Lämpötilan nousu nopeutti hapenkulumista ja etenkin pintavedessä muutos oli selvä. Alueellisia eroja lämpötiloissa ei juurikaan ollut. Happipitoisuus laski talven aikana 5, mg/l, joka tarkoittaa kulumisnopeutta,1g/l*d. Talvella 13 kulumisnopeus oli vain, mg/l*d. Hapen kulutuksen kaksinkertaistuminen johtui huomattavasti korkeammasta talvilämpötilasta. Happiongelmilta pelasti alkutalven korkea happipitoisuus, joka johtui myöhäisestä jäiden tulosta. Tihennetyn seurannan perusteella hapettimien vaikutus jäi talvella 1 vähäiseksi, koska happipitoisuus laski kevättä kohti tasaisella nopeudella eikä hapetus pystynyt viilentämään vesimassaa. Kuten jo edellä todettiin lopputalven happitilanne oli lievästi edellistalvea parempi, mutta kuitenkin heikompi kuin talvina 9-11, jolloin hapetus-ilmastus oli vielä tehokkaampaa (kuva.1). Veden humusleima oli erittäin vahva ja ravinteita oli rehevälle järvelle tyypillisesti. Nämä piirteet vaimenivat kuitenkin edellistalvesta, vaikka loppusyksy olikin sateinen. Keskitalven pakkaset pysäyttivät kuitenkin valumat. mg/l 1 1 1 3 m 3 m Piste A Piste S Piste B Piste C 3 m 1.1.1 17..1 11.3.1 Kuva.7. Luukinjärven happipitoisuudet talven 1 erillisseurannassa. oc 3,5 Piste A Piste S 3 m Piste B Piste C 3 m 1,5 1 3 m,5 1.1.1 17..1 11.3.1 Kuva.. Luukinjärven lämpötilat talven 1 erillisseurannassa.
mg/l 7 1 9 7 5 3 1 1 3 11.3.1 1.3.13 19.3.1 15.3.11 1.3.1 5.3.9 1.3.7 3.3. 17.3.5 3.3. 1.3.3 19.3. 13.3.1 Kuva.9. Luukinjärven lopputalven happipitoisuudet 1-1.. Matalajärvi Matalajärvi sijaitsee Bodomjärven kupeessa. Järven pinta-ala on ha ja suurin syvyys 1,3 m. Valuma-alueen pinta-ala on noin,5 km. Valuma-alueella on metsää, peltoa, golfkenttä, puutarhakoulu ja liikennealuetta. Järvessä on runsas vesikasvillisuus. Matalajärveä hapetettiin 3.1.13 lähtien huhtikuun puoliväliin saakka W-Rix Oy:n laitteella. Epäedullisten ominaisuuksiensa takia (mataluus ja runsas hajoava vesikasvillisuus) Matalajärven vesi on ollut talvisin hapetonta tai vähähappista. Talvi 1 oli aikaisemmasta poiketen hyvähappinen. Happipitoisuus oli maaliskuussa jopa 9,7 mg/l (kyll.% 7). Vesi oli kuitenkin sameaa ja runsassuolaista. Humusleima ei ole Matalajärvessä kovin vahva. Hapellisuuden ansiosta fosforipitoisuus laski selvästi ollen 13 µg/l (13 1 µg/l). Järvi oli silti ylirehevä. Matalajärvelle on ominaista suurehko liuenneiden suolojen määrä (mm. kloridi 5 mg/l) ja veden emäksisyys..7 Hannusjärvi Hannusjärvi sijaitsee Kaittaalla Espoossa. Järven pinta-ala on ha ja suurin syvyys vain,5 m. Valuma-alueen pinta-ala on vain,3 km. Valuma-alue on rakennettua asutusaluetta järven pohjoispuolta lukuun ottamatta. Maaperä on kalliota ja moreenia. Järven happitilanne oli tyydyttävä (5,5 mg/l). Happitilanne parani edellistalvesta lauhan säätyypin ansiosta (13,3 mg/l). Valuma-alueen karuudesta huolimatta vedessä oli voimakas humusleima ja kohonnut suolapitoisuus, joka johtunee katualueiden valumista. Ravinnetaso oli lievästi reheville järville ominainen. Fosforipitoisuus laski edellistalvesta ollen 1 µg/l (13 µg/l). Myös suolapitoisuus väheni selkeästi.. Myllyjärvi, Lahnus Myllyjärvi sijaitsee Lahnuksen alueella PohjoisEspoossa.Sen pinta-ala on 1 ha ja rantaviivan pituus,3 km. Myllyjärven suurin syvyys on lähes 7 m. Myllyjärven valuma-alueen pinta-ala on 1,1 km.
Maaperä on pääasiassa kallio- ja moreenimaata. Valuma-alueella on metsä- ja suoalueita. Myllyjärvi kuuluu Lepsämänjoen alaosan valuma-alueeseen (1.1). Pintavesien käyttökelpoisuusluokituksen mukaisesti Myllyjärvi on kuulunut luokkaan tyydyttävä vuosina 19-19 ja 199-199. Myllyjärven vesi on kirkasta, mutta voimakkaan ruskeaa. Veden sameus oli talvella 1,1 FNU ja väriluku g Pt/l. Liuenneiden suolojen määrä oli pienivaluma-alueen luonteesta johtuen. Vesi oli hapanta eikä puskurikykyä ollut lainkaan. Happitilanne oli tyydyttävä. Pintavedessäkin oli happivajetta (kyll.% ), joka johtuu voimakkaasta humusleimasta (COD Mn 19 mg/l). Alusvedessä happea oli enää niukasti, vaikka talvi oli lauha. Ravinnetaso oli alhainen eikä sisäistä kuormitusta todettu. Ammoniumtypen esiintyminen liittyy suovesien vaikutukseen ja happivajeeseen..9 Odilampi Odilampi sijaitsee PohjoisEspoossa, Espoon ja Vantaan kuntien rajalla. Odilampi kuuluu Espoonjoen valumaalueeseen (1.55). Odilammen pinta-ala on ha, rantaviivan pituus, km ja suurin syvyys noin m. Valuma-alueen pinta-ala on, km. Valumaalueella on moreeni, savi ja turvealueita. Lammen eteläosaan laskee vesiä kahdesta ojasta, joiden vedet tulevat suoalueilta. Luusua sijaitsee lammen pohjoispäässä. Odolammen vesi on kirkasta, mutta voimakkaan ruskeaa. Veden sameus oli talvella,5 FNU ja väriluku 1g Pt/l. Liuenneiden suolojen määrä oli pienivaluma-alueen luonteesta johtuen. Vesi oli hapanta eikä puskurikykyä ollut lainkaan. Happitilanne oli tyydyttävä. Happivaje (kyll.% 5) johtuu voimakkaasta humusleimasta (COD Mn 19 mg/l) ja osin myös järven mataluudesta. Ravinnetaso oli talvella alhainen. Ammoniumtypen esiintyminen liittyy happivajeeseen ja suovesien vaikutukseen..1 Siikajärvi Siikajärvi sijaitsee Luoteis-Espoossa Mankinjoen valuma-alueella (1.57). Siikajärven pinta-ala on 7 ha ja rantaviivan pituus 7,3 km. Suurin syvyys on noin. Siikajärven valuma-alueen pinta-ala on 5,1 km. Maaperäkartan perusteella valuma-alueella on moreeni-, kallio-, savi- ja turvealueita. Valuma-alueella on yksi pieni lampi, Ahvilampi (,5 ha), joka sijaitsee Siikajärven koillispään itäpuolella. Pintavesien käyttökelpoisuusluokituksen mukaisesti Siikajärvi on kuulunut luokkaan erinomainen vuosina 19-19 ja luokkaan hyvä vuosina 199199, 199-1997 ja -3. Siikajärven vesi on kirkasta, mutta selvästi humuspitoista. Pintaveden sameus oli 1,-1,9 FNU ja näkösyvyys 1,9-,. Veden väriluku vaihteli välillä 9-g Pt/l. Humusleima oli pohjoispäässä aavistuksen vahvempi. Veden ph oli happamalla puolella. Puskurikyky oli heuikohko. Pintaveden kokonaisfosforipitoisuus vaihteli 9-13 μg/l kuvaten karua tuotantotyyppiä. Happitilanne oli hyvä. Alusvedessäkin oli runsasti happea eikä minkäänlaista sisäistä kuormitusta todettu. Myös typpipitoisuus oli alhaisen eikä ammoniumtyppeä esiintynyt.
9.11 Espoonlahti Espoonlahden havaintopaikka on Kallvikin uimarannan kohdalla. Salmi jakaa lahden ko. kohdalla kahteen osaan. Alusveden laatu poikkeaa toisistaan riippuen siitä otetaanko näyte lännempää vai salmen kohdalta. Lännempänä on vettä alle etriä, mutta se on kerrostunut lämpötilan mukaan. Salmen kohdalla vesisyvyys on hieman suurempi ja pohjalla on suolaista murtovettä. Espoonjoen tuomat makeat vedet vaikuttivat tammikuussa pintaveden laatuun. Vesi oli sameaa ja suolapitoisuus oli selvästi vähäisempi kuin syvemmissä vesikerroksissa. Järvivesiin verrattuna suolapapitoisuus oli kuitenkin hieman koholla. Syvemmällä oli vallitsevana murtovesi. Maaliskuussa saatiin heikon jäätilanteen vuoksi vain pintavesinäyte. vesi oli tällöinkin sameaa. Pintaveden ravinnepitoisuudet olivat koholla Espoonjoen vaikutuksen takia. Sekä typpeä (1 µg/l) että fosforia (59 µg/l) oli noin viisinkertainen pitoisuus puhtaaseen murtoveteen verrattuna. Liuennen fosfaatin osuus oli suuri alusvedessä. Tämä tarjoaa leville hyvät kasvuolosuhteet heti, kun jääpeite alueella aukeaa. Espoonjoen vaikutus näkyi myös lievänä hygieenisenä likaantumisena (kolit 35 kpl/dl). 5. YHTEENVETO TALVITULOKSISTA Talvella 1 seurattiin tihennetysti viiden järven happitilanteen kehitystä. Maaliskuussa tutkittiin lisäksi viisi muuta järveä sekä Espoonlahti. Järvien happitilannetta helpotti huomattavasti myöhäinen jäätymisajankohta ja talven lauhuus. Myös vesimassan lämpötila pysyi normaalia alempana hidastaen hapen kulumista. Loppuvuoden runsas valuma lisäsi järvivesien humusleimaisuutta ja ravinnepitoisuuksia, etenkin typpikuormaa. 5.1 Happitilanteet Tutkituista järvistä mikään ei ollut hapeton. Matalajärvenkin happitilanne oli poikkeuksellisesti hyvä. Selvää päällysveden happivajetta esiintyi Hannusjärvessä, Odilammessa ja Luukinjärvessä. Muissa järvissä päällysveden happitilanne oli hyvä. Luukinjärvessä oli happivajetta hapetuksesta huolimatta. Hapetusta suoritettiin myös Espoon Pitkäjärvessä, Lippajärvessä ja Matalajärvessä. 1 1
1 Kuva 5.1. Eri järvien pintaveden happipitoisuus maaliskuussa 1. 5. Typpipitoisuudet Typpipitoisuus oli lähellä luonnontasoa Lahnuksen Myllylammessa ja Siikajärvessä valuma-alueen karuuden ansiosta. Typpipitoisuus 1 µg/l ylittyi vain Espoonlahdella Espoonjoen vaikutuksen takia. Muissa järvissä typpipitoisuus vaihteli välillä -1 µg/l. Luonnontaso on luokkaa -5 µg/l. 1 1 Kuva 5.. Eri järvien pintaveden typpipitoisuus maaliskuussa 1. 5.3 Fosforipitoisuudet Fosforia oli eniten Matalajärvessä, mutta myös Espoon Pitkäjärven ja Espoonlahden fosforipitoisuudet olivat korkeita. Yleisesti katsoen muiden järvien fosforitaso oli alhainen. Selitystä voidaan hakea lähinnä normaalia paremmasta happitilanteesta. 1 13
11 Kuva 5.3. Eri järvien pintaveden fosforipitoisuus maaliskuussa 1. 5. Muu veden laatu Vuodenvaihteen runsaat valumat lisäsivät järvien humusleimaa ja pääosa tutkituista järvistä oli ruskeavetisiä. Vain Bodomjärvi ja Lippajärvi olivat humusleimaltaan vähäisiä. Muissa humusleima oli kohtalainen tai voimakas. 3 5 15 1 5 Kuva 5.. Eri järvien pintaveden COD Mn -arvot maaliskuussa 1. Tutkitut järvet olivat pääosin lievästi emäksisiä tai neutraaleja ja puskurikyky oli hyvä. Lahnuksen Myllylampi, Odilampi ja Siikajärvi olivat happamia ja niissä oli heikko puskurikyky. Tämä liittyi alhaiseen liuenneiden suolojen määrään. Järvien hygieeninen veden laatu oli pääosin moitteeton. Hieman kolibakteereja todettiin Lippajärvessä ja Espoonlahdella. Vedet olivat kuitenkin uimiseen sopivia. KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Laatinut: Limnologi, MMM Reijo Oravainen Hyväksynyt: Toiminnanjohtaja Jukka Mattila TIEDOKSI:
Uudenmaan ELY-keskus 1
SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1. HAVAINTOPAIKAT JA MENETELMÄT... 1 3. TALVEN 1 SÄÄOLOT.... TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU....1 Kalajärvi.... Bodomjärvi... 3.3 Espoon Pitkäjärvi.... Lippajärvi....5 Luukinjärvi... 5. Matalajärvi... 7.7 Hannusjärvi... 7. Myllyjärvi, Lahnus... 7.9 Odilampi....1 Siikajärvi....11 Espoonlahti... 9 5. YHTEENVETO TALVITULOKSISTA... 9 5.1 Happitilanteet... 9 5. Typpipitoisuudet... 1 5.3 Fosforipitoisuudet... 1 5. Muu veden laatu... 11 LIITTEET: Liite 1. Järvien tarkkailutulokset Liite. Ojien tarkkailutulokset Liite 3. Havaintopaikkakartta
Vesistöosasto/RO 1..1 Kirjenumero 31/1 Espoon kaupungin ympäristökeskus PL 7 Espoon kaupunki ESPOON JÄRVIEN TALVITUTKIMUKSET VUONNA 1 1. JOHDANTO Espoon järvien happiseuranta ja talvitutkimukset tehtiin tutkimussuunnitelman mukaisesti tammimaaliskuussa vuonna 1. Tässä väliraportissa käsitellään talvitutkimusten tulokset tiivistetysti, keskittyen järvien happitilanteeseen. Järvien tutkimustulokset on esitetty raportin liitteessä (liite 1) ja lisäksi raportin lopussa on liitteenä myös talven ojavesien tulokset (liite ), jotka käsitellään tarkemmin vuosiraportin yhteydessä. Tutkimusten havaintopaikat on esitetty liitteenä olevassa karttakuvassa (liite 3). Tutkimuksista on vastannut Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry ja määritykset on tehty yhdistyksen laboratoriossa, joka on Finas-akkreditoitu testauslaboratorio T (SFS-EN ISO/IEC 175, www.finas.fi).. HAVAINTOPAIKAT JA MENETELMÄT Talven happitilanteen kehitystä seurattiin tihennetysti seuraavissa järvissä: Bodomjärvi Luukinjärvi Kalajärvi Lippajärvi Espoon Pitkäjärvi Näytteet otettiin kuukausittain tammikuusta maaliskuulle. Maaliskuussa tutkittiin lisäksi seuraavat järvet: Matalajärvi Myllyjärvi, Lahnus Odilampi Sikajärvi, keskiosa Sikajärvi, pohjoisosa Hannusjärvi sekä Espoonlahti www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 3 ) 1 111 PL 5, 3311 Tampere
Näytteenoton yhteydessä mitattiin lumen ja jäänpaksuus sekä näkösyvyys ja veden lämpötila. Laboratoriossa tehtyjen määritysten tulokset ja havaintopaikat on esitetty tämän raportin liitteissä. 3. TALVEN 1 SÄÄOLOT Vuoden 13 loppupuoli oli runsassateinen ja virtaamat lähentelivät vuodenvaihteessa tulvalukemia. Myös järvien pinnat kohosivat ja olivat poikkeuksellisen korkealla vuodenvaihteessa. Pienet järvet saivat jääkannen joulukuun alussa. Koska säätyyppi oli erittäin lauha, monet järvet sulivat uudelleen ennen vuodenvaihdetta. Isot selät lainehtivat vapaa vielä tammikuun alkupuolella. Kun virtaamat olivat lisäksi poikkeuksellisen suuria, talvesta 1 oli tulossa happitalouden kannalta ongelmaton. Toisaalta hajakuormitus lisääntyi selvästi normaaliin verrattuna ja peltoalueiden läpi virtaavat ojat ja joet olivat voimakkaasti samentuneita. Talvi oli kokonaisuutenakin leuto ja lumipeitettä ei juurikaan jään päällä ollut. Näin ollen valo pääsi jäänalaiseen veteen läpi talven ja saattoi pitää levätuotantoa yllä myös jään alla. Tällä on vaikutuksensa happipitoisuuteen, koska perustuotannossa vapautuva happi kertyy jäänalaiseen veteen ja kohottaa happipitoisuuksia.. TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU.1 Kalajärvi Kalajärvi sijaitsee Pohjois- Espoossa ja kuuluu Espoonjoen vesistöalueeseen. Kalajärven pinta-ala on 1 ha ja suurin syvyys vain m. Järven eteläosan rannat ovat soistuneet. Valuma-alue on pieni, vain,7 km, ja suurin osa siitä on metsää. Happitilanne oli lopputalvella normaalia parempi eli hyvä edullisista sääoloista johtuen. Happitilanne oli selvästi vertailuvuosia parempi (kuva.1). Lähes yhtä hyvin happea oli talvella 1. Merkille pantavaa on myös happipitoisuuden nousu lopputalvella, joka johtunee levien yhteytystoiminnasta. Muutoin vesi oli kirkasta ja vain lievästi ruskeaa. Fosforipitoisuus oli alhainen (1 µg/l) runsaista loppusyksyn valumista huolimatta. Typpeä oli kohtalaisesti ( µg/l), koska vedessä on humusta ja sen myötä typpitaso hieman nousee. Ammoniumtypen pitoisuus oli nyt alhainen (19 µg/l). Yleensä ammoniumtyppeä ei järvivesissä kuitenkaan ole. mg/l 1 1 1 1 11 1 13 1 Tammi Helmi Maalis Kuva.1. Kalajärven () happipitoisuudet eri talvikuukausina 1-1.
3. Bodomjärvi Bodomjärvi on Espoon kaupungin suurin järvi kuuluen Espoonjoen vesistöalueeseen. Järven pinta-ala on 1 ha ja suurin syvyys 13 m. Kokoonsa nähden järvi on matala. Valuma-alue on kooltaan 31,7 km. Valuma-alueesta noin 15 % on peltoa, joten hajakuormitus on merkittävää. Bodomjärven päällysveden happitilanne pysyi hyvänä läpi talven (kuva.). Alusveden puolella happi kului varsin nopeasti, mutta pysyi pohjan lähelläkin välttävänä (, mg/l). Verrattaessa talvia 9-1 havaitaan, että talvi 1 oli päällysveden osalta tavanomainen, mutta väli- ja alusvedessä happipitoisuus oli normaalia parempi. Alusveteen kohdistui kuitenkin voimakas kulutuspaine hapen vähetessä 9, mg talven aikana (,19 mg/l*d). Bodomjärven vesi oli sameaa, lievästi emäksistä ja runsasravinteista. Kokonaisfosforin perusteella järvi on rehevä. Myös typpipitoisuus on hajakuormituksen takia koholla. Vähähappisuus lisäsi pohjalla kokonaisfosforin pitoisuutta tuntuvasti. Talveen 13 verrattuna samentuneisuus oli voimakkaampaa ja päällysveden ravinnetaso hieman korkeampi johtuen syksyn runsaista valumista. Pohjalla fosforia oli vähemmän paremman happitilanteen ansiosta. mg/l 1 1 1 5 m m 1, m Tammi Helmi Maalis Kuva.. Talven 1 happitilanne Bodomjärvessä. mg/l 1 1 1 1 9 1 11 1 13 1 5 m m 1, m Kuva.3. Maaliskuun happitilanne Bodomjärvessä eri syvyyksillä 9-1.
.3 Espoon Pitkäjärvi Espoon Pitkäjärvi kuuluu Espoonjoen valuma-alueeseen. Järven pinta-ala on 17 ha ja suurin syvyys,3 m. valuma-alue on kooltaan km. Valuma-alueella on laajoja savikkoalueita ja peltoja, joiden valumavedet samentavat ja rehevöittävät järveä. Pitkäjärvellä oli toiminnassa Mixox MC 75- hapetin. Hapetus aloitettiin.1.1 ja sitä tehtiin vain yhdellä laitteella. Laite toimi huhtikuun lopulle saakka. Happitilanne oli alkutalvella hyvä myös Espoon Pitkäjärvessä ja happea oli pohjallakin runsaasti vielä helmikuussa (kuva.). Päällysvedessä happivaje lisääntyi, mutta normaalia hitaammin, kyll.% % (13 3 %). Kokonaisuutena happitilanne oli tyydyttävä. Heikon jäätilanteen takia Pitkäjärveltä ei saatu maaliskuun näytettä. Vertailuvuosiin nähden happitilanne oli nyt keskimääräistä parempi. Fosforipitoisuus oli tutkituista järvistä korkein ( µg/l) helmikuun tilanteen perusteella. mg/l 1 1 1 3 m. m Tammi Helmi Maalis Kuva.. Espoon Pitkäjärven happitilanne talvella 1 (vain tammi- ja helmikuu).. Lippajärvi Lippajärvi kuuluu Espoonjoen valuma-alueeseen. Järven pinta-ala on ha ja suurin syvyys,5 m. Valuma-alue on kooltaan,5 km ja se on maakäytöltään lähinnä asuinaluetta. Järveen kohdistuu varsinkin katualueiden hulevesivalumia. Lippajärveä hapetettiin Visiox AT laitteella. Hapetus käynnistyi 31.1.1 ja jatkui huhtikuun lopulle (hapetuksessa oli tauko.-5..13). Lippajärven päällysveden happitilanne pysyi lauhan talven ja hapetuksen ansiosta hyvänä. Myös pohjalla säilyi reilusti hapellinen tila (kuva.). Vertailuvuosiin nähden happitilanne oli pohjalla selvästi normaalia parempi. Pintaveden happipitoisuus oli myös vertailuvuosia parempi. Lippajärven vesi oli lievästi sameaa, runsassuolaista ja emäksistä. Ravinnepitoisuudet olivat lievästi rehevän järven luokassa. Fosforipitoisuus laski puoleen edellistalvesta ja oli Pitkäjärveen verrattuna vain neljänneksen. Parannus johtui huomattavasti edellistalvia korkeammista happipitoisuuksista (kuva.7).
5 mg/l 1 1 1 m Tammi Helmi Maalis Kuva.5. Lippajärven happitilanne talvella 1. mg/l 1 1 9 1 11 1 13 1 m Kuva.. Maaliskuun happitilanne Lippajärvessä vuosina 9-1..5 Luukinjärvi Luukinjärvi kuuluu Espoonjoen valuma-alueeseen. Järven pinta-ala on 3 ha ja suurin syvyys m. Valuma-alue on kooltaan, km. Valuma-alueella on metsää, suota ja harvaa asutusta. Järven rannalla on ulkoilumaja. Luukinjärveä ilmastetaan kahdella W-Rix Oy:n AIRIT 7 -ilmastimella 3.11.1 3..13 välisenä aikana, joiden tehoa tarkkailtiin laajennetulla pisteverkolla tihennetysti talven aikana. Päällysveden happivaje oli vielä tammikuussa vähäinen myöhäisen jäätymisen takia (kyll% 75). Helmikuussakin happea oli edelleen hyvin. pintavedessä oli selviä eroja siten, että tilanne oli paras syvänteellä ja eteläpäässä olevan hapettimen lähellä. Alusvedessä erot olivat pienet. Maaliskuussa tilanne oli samankaltainen, mutta erot olivat vähäisemmät. Pohjan lähellä happitilanne oli suunnilleen sama kaikilla pisteillä läpi talven (kuva.). Happikyllästys oli päällysvedessä lopputalvella 3-
% ja alusvedessä 3-3 %. Happitilanne oli kokonaisuutena tyydyttävä. Talveen 1 verrattuna happitilanne parani selvästi sekä päällysvedessä että etenkin pohjan läheisyydessä. Alusveden lämpötila oli alkutalvella yli o C, mutta laski maaliskuussa sen alle. Pintaveden lämpötila putosi vielä selvemmin. Lämpötilan lasku hidasti hapenkulumisnopeutta ja etenkin pintavedessä muutos oli selvä. Alueellisia eroja lämpötiloissa ei juurikaan ollut. Tihennetyn seurannan perusteella hapettimet paransivat Luukinjärven happitilannetta. Kuten jo edellä todettiin lopputalven happitilanne oli selvästi edellistalvea parempi, mutta kuitenkin heikompi kuin talvina 9-11, jolloin hapetus-ilmastus oli vielä tehokkaampaa (kuva.1). Veden humusleima oli erittäin vahva ja ravinteita oli rehevälle järvelle tyypillisesti. Nämä piirteet voimistuivat edellistalvesta märän syksyn ja alkutalven vaikutuksesta, koska hajakuorma lisääntyi. Luukinjärven happipitoisuudet eri pisteillä talvella 13 mg/l 9 3 m 7 3 m 5 3 1.1.13 1..13 1.3.13 Piste A Piste S Piste B Piste C 3 m Kuva.7. Luukinjärven happipitoisuudet talven 1 erillisseurannassa. oc 3,5 Luukinjärven lämpötilat eri pisteillä talvella 13 Piste A Piste S 3 m 3 m Piste B Piste C 3 m 1,5 1,5.1.13 1..13 1.3.13 Kuva.. Luukinjärven lämpötilat talven 13 erillisseurannassa.
mg/l 7 Luukinjärven lopputalven happipitoiusuudet 1-13 1 9 7 5 3 1 1 3 1.3.1 19.3.1 15.3.11 1.3.1 5.3.9 1.3.7 3.3. 17.3.5 3.3. 1.3.3 19.3. 13.3.1 Kuva.9. Luukinjärven lopputalven happipitoisuudet 1-13.. Matalajärvi Matalajärvi sijaitsee Bodomjärven kupeessa. Järven pinta-ala on ha ja suurin syvyys 1,3 m. Valuma-alueen pinta-ala on noin,5 km. Valuma-alueella on metsää, peltoa, golfkenttä, puutarhakoulu ja liikennealuetta. Järvessä on runsas vesikasvillisuus. Epäedullisten ominaisuuksiensa takia (mataluus ja runsas hajoava vesikasvillisuus) Matalajärven vesi on ollut talvisin hapetonta tai vähähappista. Talvi 1 oli aikaisemmasta poiketen hyvähappinen. happipitoisuus oli maaliskuussa jopa 9,7 mg/l (kyll.% 7). Vesi oli kuitenkin sameaa ja runsassuolaista. Humusleima ei ole kovin vahva. Hapellisuuden ansiosta fosforipitoisuus laski selvästi ollen 13 µg/l (13 1 µg/l). Järvi oli silti ylirehevä. Matalajärvelle on ominaista suurehko liuenneiden suolojen määrä (mm. kloridi 5 mg/l) ja veden emäksisyys..7 Hannusjärvi Hannusjärvi sijaitsee Kaittaalla Espoossa. Järven pinta-ala on ha ja suurin syvyys vain,5 m. Valuma-alueen pinta-ala on vain,3 km. Valuma-alue on rakennettua asutusaluetta järven pohjoispuolta lukuun ottamatta. Maaperä on kalliota ja moreenia. Järven happitilanne oli tyydyttävä (5,5 mg/l). Happitilanne parani edellistalvesta lauhan säätyypin ansiosta (13,3 mg/l). Valuma-alueen karuudesta huolimatta vedessä oli voimakas humusleima ja kohonnut suolapitoisuus, joka johtunee katualueiden valumista. Ravinnetaso oli lievästi reheville järville ominainen. Fosforipitoisuus laski edellistalvesta ollen 1 µg/l (13 µg/l). Myös suolapitoisuus väheni selkeästi.. Myllyjärvi, Lahnus Myllyjärvi sijaitsee Lahnuksen alueella PohjoisEspoossa.Sen pinta-ala on 1 ha ja rantaviivan pituus,3 km. Myllyjärven suurin syvyys on lähes 7 m. Myllyjärven valuma-alueen pinta-ala on 1,1 km. Maaperä on pääasiassa kallio- ja moreenimaata. Valuma-alueella on metsä- ja suoalueita. Myllyjärvi kuuluu Lepsämänjoen alaosan valuma-alueeseen (1.1).
Pintavesien käyttökelpoisuusluokituksen mukaisesti Myllyjärvi on kuulunut luokkaan tyydyttävä vuosina 19-19 ja 199-199. Myllyjärven vesi on kirkasta, mutta voimakkaan ruskeaa. Veden sameus oli talvella 1,1 FNU ja väriluku g Pt/l. Liuenneiden suolojen määrä oli pienivaluma-alueen luonteesta johtuen. Vesi oli hapanta eikä puskurikykyä ollut lainkaan. Happitilanne oli tyydyttävä. Pintavedessäkin oli happivajetta (kyll.% ), joka johtuu voimakkaasta humusleimasta (COD Mn 19 mg/l). Alusvedessä happea oli enää niukasti, vaikka talvi oli lauha. Ravinnetaso oli alhainen eikä sisäistä kuormitusta todettu. Ammoniumtypen esiintyminen liittyy suovesien vaikutukseen ja happivajeeseen..9 Odilampi Odilampi sijaitsee PohjoisEspoossa, Espoon ja Vantaan kuntien rajalla. Odilampi kuuluu Espoonjoen valumaalueeseen (1.55). Odilammen pinta-ala on ha, rantaviivan pituus, km ja suurin syvyys noin m. Valuma-alueen pinta-ala on, km. Valumaalueella on moreeni, savi ja turvealueita. Lammen eteläosaan laskee vesiä kahdesta ojasta, joiden vedet tulevat suoalueilta. Luusua sijaitsee lammen pohjoispäässä. Odolammen vesi on kirkasta, mutta voimakkaan ruskeaa. Veden sameus oli talvella,5 FNU ja väriluku 1g Pt/l. Liuenneiden suolojen määrä oli pienivaluma-alueen luonteesta johtuen. Vesi oli hapanta eikä puskurikykyä ollut lainkaan. Happitilanne oli tyydyttävä. Happivaje (kyll.% 5) johtuu voimakkaasta humusleimasta (COD Mn 19 mg/l) ja osin myös järven mataluudesta. Ravinnetaso oli talvella alhainen. Ammoniumtypen esiintyminen liittyy happivajeeseen ja suovesien vaikutukseen..1 Siikajärvi Siikajärvi sijaitsee Luoteis-Espoossa Mankinjoen valuma-alueella (1.57). Siikajärven pinta-ala on 7 ha ja rantaviivan pituus 7,3 km. Suurin syvyys on noin. Siikajärven valuma-alueen pinta-ala on 5,1 km. Maaperäkartan perusteella valuma-alueella on moreeni-, kallio-, savi- ja turvealueita. Valuma-alueella on yksi pieni lampi, Ahvilampi (,5 ha), joka sijaitsee Siikajärven koillispään itäpuolella. Pintavesien käyttökelpoisuusluokituksen mukaisesti Siikajärvi on kuulunut luokkaan erinomainen vuosina 19-19 ja luokkaan hyvä vuosina 199199, 199-1997 ja -3. Siikajärven vesi on kirkasta, mutta selvästi humuspitoista. Pintaveden sameus oli 1,-1,9 FNU ja näkösyvyys 1,9-,. Veden väriluku vaihteli välillä 9-g Pt/l. Humusleima oli pohjoispäässä aavistuksen vahvempi. Veden ph oli happamalla puolella. Puskurikyky oli heuikohko. Pintaveden kokonaisfosforipitoisuus vaihteli 9-13 μg/l kuvaten karua tuotantotyyppiä. Happitilanne oli hyvä. Alusvedessäkin oli runsasti happea eikä minkäänlaista sisäistä kuormitusta todettu. Myös typpipitoisuus oli alhaisen eikä ammoniumtyppeä esiintynyt.
9.11 Espoonlahti Espoonlahden havaintopaikka on Kallvikin uimarannan kohdalla. Salmi jakaa lahden ko. kohdalla kahteen osaan. Alusveden laatu poikkeaa toisistaan riippuen siitä otetaanko näyte lännempää vai salmen kohdalta. Lännempänä on vettä alle etriä, mutta se on kerrostunut lämpötilan mukaan. Salmen kohdalla vesisyvyys on hieman suurempi ja pohjalla on suolaista murtovettä. Espoonjoen tuomat makeat vedet vaikuttivat tammikuussa pintaveden laatuun. Vesi oli sameaa ja suolapitoisuus oli selvästi vähäisempi kuin syvemmissä vesikerroksissa. Järvivesiin verrattuna suolapapitoisuus oli kuitenkin hieman koholla. Syvemmällä oli vallitsevana murtovesi. Maaliskuussa saatiin heikon jäätilanteen vuoksi vain pintavesinäyte. vesi oli tällöinkin sameaa. Pintaveden ravinnepitoisuudet olivat koholla Espoonjoen vaikutuksen takia. Sekä typpeä (1 µg/l) että fosforia (59 µg/l) oli noin viisinkertainen pitoisuus puhtaaseen murtoveteen verrattuna. Liuennen fosfaatin osuus oli suuri alusvedessä. Tämä tarjoaa leville hyvät kasvuolosuhteet heti, kun jääpeite alueella aukeaa. Espoonjoen vaikutus näkyi myös lievänä hygieenisenä likaantumisena (kolit 35 kpl/dl). 5. YHTEENVETO TALVITULOKSISTA Talvella 1 seurattiin tihennetysti viiden järven happitilanteen kehitystä. Maaliskuussa tutkittiin lisäksi viisi muuta järveä sekä Espoonlahti. Järvien happitilannetta helpotti huomattavasti myöhäinen jäätymisajankohta ja talven lauhuus. Myös vesimassan lämpötila pysyi normaalia alempana hidastaen hapen kulumista. Loppuvuoden runsas valuma lisäsi järvivesien humusleimaisuutta ja ravinnepitoisuuksia, etenkin typpikuormaa. 5.1 Happitilanteet Tutkituista järvistä mikään ei ollut hapeton. Matalajärvenkin happitilanne oli poikkeuksellisesti hyvä. Selvää päällysveden happivajetta esiintyi Hannusjärvessä, Odilammessa ja Luukinjärvessä. Muissa järvissä päällysveden happitilanne oli hyvä. Luukinjärvessä oli happivajetta hapetuksesta huolimatta. Hapetusta suoritettiin myös Espoon Pitkäjärvessä, Lippajärvessä ja Matalajärvessä. 1 1 Kuva 5.1. Eri järvien pintaveden happipitoisuus maaliskuussa 1.
1 5. Typpipitoisuudet Typpipitoisuus oli lähellä luonnontasoa Lahnuksen Myllylammessa ja Siikajärvessä valuma-alueen karuuden ansiosta. Typpipitoisuus 1 µg/l ylittyi vain Espoonlahdella Espoonjoen vaikutuksen takia. Muissa järvissä typpipitoisuus vaihteli välillä -1 µg/l. Luonnontaso on luokkaa -5 µg/l. 1 1 Kuva 5.. Eri järvien pintaveden typpipitoisuus maaliskuussa 1. 5.3 Fosforipitoisuudet Fosforia oli eniten Matalajärvessä, mutta myös Espoon Pitkäjärven ja Espoonlahden fosforipitoisuudet olivat korkeita. Yleisesti katsoen muiden järvien fosforitaso oli alhainen. Selitystä voidaan hakea lähinnä normaalia paremmasta happitilanteesta. 1 13 Kuva 5.3. Eri järvien pintaveden fosforipitoisuus maaliskuussa 1.
11 5. Muu veden laatu Vuodenvaihteen runsaat valumat lisäsivät järvien humusleimaa ja pääosa tutkituista järvistä oli ruskeavetisiä. Vain Bodomjärvi ja Lippajärvi olivat humusleimaltaan vähäisiä. Muissa humusleima oli kohtalainen tai voimakas. 3 5 15 1 5 Kuva 5.. Eri järvien pintaveden COD Mn -arvot maaliskuussa 1. Tutkitut järvet olivat pääosin lievästi emäksisiä tai neutraaleja ja puskurikyky oli hyvä. Lahnuksen Myllylampi, Odilampi ja Siikajärvi olivat happamia ja niissä oli heikko puskurikyky. Tämä liittyi alhaiseen liuenneiden suolojen määrään. Järvien hygieeninen veden laatu oli pääosin moitteeton. Hieman kolibakteereja todettiin Lippajärvessä ja Espoonlahdella. Vedet olivat kuitenkin uimiseen sopivia. KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Laatinut: Limnologi, MMM Reijo Oravainen Hyväksynyt: Toiminnanjohtaja Jukka Mattila TIEDOKSI: Uudenmaan ELY-keskus