Jorma Kärppä, Tiina Laurila ja Kati Lundgren KESTÄVÄÄ AMMATILLISTA KOULUTUSTA näkökulmia ekologiseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja taloudelliseen kestävään kehitykseen Raportit ja selvitykset 2010:7
2. korjattu painos Opetushallitus ja tekijät Raportit ja selvitykset 2010:7 ISBN 978-952-13-4502-9 (nid.) ISBN 978-952-13-4503-6 (pdf) ISSN-L 1798-8918 ISSN 1798-8918 (painettu) ISSN 1798-8926 (verkkojulkaisu) Taitto: Innocorp Oy www.oph.fi/julkaisut Edita Prima Oy, Helsinki 2010.
SISÄLLYS Esipuhe... 7 1. Strategiat ja ohjelmat kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen taustalla... 9 1.1 Kansainväliset kestävän kehityksen strategiat ja ohjelmat...9 1.2 Kansalliset kestävän kehityksen strategiat ja ohjelmat... 10 LUKU Sisällys 2. Kestävän kehityksen kasvatus ja koulutus... 15 2.1 Kestävän kehityksen kasvatuksen tavoitteet ja pedagoginen tausta... 15 2.2 Kestävän kehityksen kasvatus, ympäristökasvatus, globaalikasvatus... 18 2.3 Kestävän kehityksen sisältöjä ammatillisessa opetuksessa... 19 2.4 Kestävän kehityksen opetusmenetelmät ja oppimisympäristöt... 24 2.5 Kestävän kehityksen oppimispolku... 27 3. Kestävä kehitys ammatillisten perustutkintojen perusteissa... 30 3.1 Kestävä kehitys ammattitaitoa täydentävissä tutkinnon osissa... 30 3.2 Kestävä kehitys ammatillisissa tutkinnon osissa... 36 3.3 Kestävä kehitys koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelmassa... 37 4. Kestävä kehitys ammattitaitokilpailuissa... 41 4.1 Kestävän kehityksen osaamisen arviointi kilpailutehtävissä... 42 4.2 Kestävän kehityksen huomioon ottaminen lajien toteutuksessa... 44 5. Työkaluja oppilaitoksen kestävän kehityksen hallintaan... 47 5.1 Kestävän kehityksen ohjelma... 47 5.2 Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerit ja sertifiointi... 48 5.3 Vihreä lippu... 53 6. Koulutuksen järjestäjän rooli kestävän kehityksen edistämisessä... 56 6.1 Arvot ja kestävän kehityksen politiikka... 56 6.2 Kestävän kehityksen työn organisointi... 58 6.3 Koulutuksen järjestäjän kestävän kehityksen ohjelma... 60 6.4 Yksiköiden tai toimipisteiden kestävän kehityksen ohjelmat... 61 6.5 Koulutus ja viestintä... 64 6.6 Toiminnan arviointi ja järjestelmän sertifioiminen... 64 6.7 Ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuositus ja kestävä kehitys... 65 7. Humanistinen ja kasvatusala... 71 7.1 Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinto... 71 7.2 Viittomakielisen ohjauksen perustutkinto... 74 7.3 Lapsi- ja perhetyön perustutkinto... 76 3
LUKU Sisällys 8. Kulttuuriala...79 8.1 Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto...81 8.2 Audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto...84 8.3 Kuvallisen ilmaisun perustutkinto...86 8.4 Tanssialan perustutkinto...87 8.5 Sirkusalan perustutkinto...89 8.6 Musiikkialan perustutkinto...91 9. Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala...93 9.1 Liiketalouden perustutkinto...93 10. Luonnontieteiden ala...98 10.1 Tietojenkäsittelyn perustutkinto...98 11. Tekniikan ja liikenteen ala...102 11.1 Autoalan perustutkinto...104 11.2 Elintarvikealan perustutkinto...108 11.3 Kello- ja mikromekaniikan perustutkinto...111 11.4 Kemiantekniikan perustutkinto...113 11.5 Kone- ja metallialan perustutkinto...116 11.6 Laboratorioalan perustutkinto...119 11.7 Lennonjohdon perustutkinto...121 11.8 Lentokoneasennuksen perustutkinto...124 11.9 Logistiikan perustutkinto...127 11.10 Maanmittausalan perustutkinto...131 11.11 Merenkulkualan perustutkinto...133 11.12 Muovi- ja kumitekniikan perustutkinto...136 11.13 Painoviestinnän perustutkinto...139 11.14 Paperiteollisuuden perustutkinto...141 11.15 Pintakäsittelyalan perustutkinto...143 11.16 Puualan perustutkinto...147 11.17 Rakennusalan perustutkinto...150 11.18 Suunnitteluassistentin perustutkinto...154 11.19 Sähkö- ja automaatiotekniikan perustutkinto...156 11.20 Talotekniikan perustutkinto...159 11.21 Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto...162 11.22 Tieto- ja tietoliikennetekniikan perustutkinto...167 11.23 Turvallisuusalan perustutkinto...169 11.24 Veneenrakennuksen perustutkinto...171 11.25 Verhoilu- ja sisustusalan perustutkinto...174 12. Luonnonvara- ja ympäristöala...177 12.1 Maatalousalan perustutkinto...181 12.2 Hevostalouden perustutkinto...183 12.3 Puutarhatalouden perustutkinto...185 12.4 Kalatalouden perustutkinto...187 12.5 Metsäalan perustutkinto...189 12.6 Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto...191 4
13. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala... 198 13.1 Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto... 199 13.2 Hammastekniikan perustutkinto... 202 13.3 Liikunnanohjauksen perustutkinto... 204 13.4 Lääkealan perustutkinto... 206 13.5 Hiusalan perustutkinto... 208 13.6 Kauneudenhoitoalan perustutkinto... 211 14. Matkailu-, ravitsemis- ja talousala... 213 14.1 Matkailualan perustutkinto... 214 14.2 Catering-alan perustutkinto... 218 14.3 Hotelli ja ravintola-alan perustutkinto... 221 14.4 Puhdistuspalvelujen perustutkinto... 224 14.5 Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinto... 226 LUKU Sisällys Liitteet... 230 Liite 1. Kestävän kehityksen strategiat... 230 Liite 2. Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerit, ammatilliset oppilaitokset... 242 Liite 3. Lyhenteet ja sanasto... 244 Liite 4. Linkkejä ja lisätietoa... 247 5
ESIPUHE Kirjan alkulähteet ovat Opetushallituksen vuosina 2002 2005 toteuttamassa Ammatti-KEKE -hankkeessa, jossa avattiin silloisten opetussuunnitelmien perusteiden kestävän kehityksen oppimistavoitteita ja -sisältöjä oppilaitoksen oman opetussuunnitelman tasolle. Hankkeen tavoitteena oli edistää kestävän kehityksen ja ympäristöasioiden näkökulman sisällyttämistä ammatilliseen koulutukseen sekä tuottaa tähän liittyvää tukimateriaalia ja toimintamalleja. Kertyneestä materiaalista muokattiin kirja Kohti kestävää ammatillista kehitystä vuonna 2006 Suomen ympäristöopisto SYKLIn toimesta. Sen jälkeen ammatillisen koulutuksen kestävän kehityksen koulutuksessa on tapahtunut monta muutosta ja edistysaskelta, jotka toivat tarpeen kirjan uudistamiseen. Ensinnäkin ammatillisten perustutkintojen perusteet uudistuksessa vuosina 2008 2010 kestävä kehitys sisällytettiin yhdeksi elinikäisen oppimisen avaintaidoksi. Tutkinnon uudistuksen myötä myös muu terminologia ja ammatilliset sisällöt muuttuivat. Sen lisäksi kestävän kehityksen kriteerit ammatillisiin oppilaitoksiin ovat uudistuneet. Kirja sisältää laajan katsauksen kestävän kehityksen ja koulutuksen nykytilaan. Se auttaa hahmottamaan, miten kestävä kehitys on eri vaiheiden kautta saanut yhä suuremman merkityksen nykypäivän ammatillisessa koulutuksessa. Kirja on tehty rakenteeltaan sellaiseksi, että sen voi lukea kiinnostavin osa kerrallaan. Se sisältää paljon eri aloilta konkreettisia esimerkkiä ja työvälineitä oppilaitoksen arkeen. Opetushallitus kiittää eri koulutuksenjärjestäjien ja oppilaitosten aktiivisia kestävän kehityksen edistämiseen osallistuneita opettajia ja projektihenkilöitä. Erityisen työpanoksensa kirjan tekemiseen ovat antaneet Ympäristöopisto Syklin asiantuntijoista Jorma Kärppä, Tiina Laurila ja Kati Lundgren. Myös Erkka Laininen OKKA-säätiöstä ja Anu Salo Savon ammatti- ja aikuisopistosta ovat avustaneet kirjan tekemisessä. Opetushallituksen ammatillisen koulutuksen kestävän kehityksen www-sivujen tekijä Tuomo Hannukkalan (Koulutuskeskus Salpaus) työtä on hyödynnetty kirjan uudistamisessa. LUKU Esipuhe Helsingissä 3.5.2010 Susanna Tauriainen opetusneuvos Ammattikoulutus 7
Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Sen kolmeksi peruselementiksi ovat muotoutuneet ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Kestävän kehityksen tavoitteet tähtäävät siihen, että ihmiset oppivat elämään sopusoinnussa luonnon ja toistensa kanssa. YK:n Ympäristön ja kehityksen maailman komissio 1987 8
1. STRATEGIAT JA OHJELMAT KESTÄVÄN KEHITYKSEN KASVATUKSEN JA KOULUTUKSEN TAUSTALLA 1.1 Kansainväliset kestävän kehityksen strategiat ja ohjelmat Kestävän kehityksen poliittisen prosessin voidaan katsoa alkaneen vuoden 1972 YK:n ympäristökonferenssista Tukholmasta. Tuolloin tunnustettiin, etteivät ympäristöongelmat kunnioita valtioiden rajoja ja etsittiin ensimmäisen kerran yhdessä keinoja elinympäristömme suojelemiseksi, mm. vesien ja ilman saastuminen sekä eroosion estämiseksi. Vuonna 1987 Gro Harlem Brundtlandin johtama YK:n Ympäristön ja kehityksen maailmankomissio julkaisi raportin Yhteinen tulevaisuutemme, joka nosti kestävän kehityksen ajatuksen laajaan julkisuuteen. Raportin määritelmän mukaan kestävä kehitys mahdollistaa nykyhetken tarpeiden tyydyttämisen viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa". Komission raportti muodosti perustan vuoden 1992 YK:n ympäristö- ja kehityskokoukselle. Rio de Janeirossa järjestetyssä kokouksessa maailman hallitukset sitoutuivat edistämään kestävää kehitystä. Kokouksessa hyväksyttiin Agenda 21 - toimintaohjelma, jossa kestävän kehityksen edistäminen sai kansainvälisesti sovitut tavoitteet. Kokouksen myötä syntyi myös laaja yhteisymmärrys siitä, että ympäristönsuojelu, taloudellinen kasvu ja sosiaaliset, ihmisten hyvinvointiin liittyvät kysymykset liittyvät olennaisesti toisiinsa. Kymmenen vuotta Rion kokouksen jälkeen, vuonna 2002 YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa Johannesburgissa koottiin yhteinen toimintasuunnitelma tukemaan Agenda 21 ja siinä määriteltyjä tavoitteita. Johannesburgin kokouksessa sai alkunsa myös hanke kansainvälisen koulutukseen painottuvan projektin alullepanosta. Vuoden 2002 joulukuussa YK:n yleiskokous julisti kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen 2005 2014 (DESD, Decade of Education for Sustainable Development). Unesco koordinoi vuosikymmentä ja luo puitteet jäsenmaiden toimenpiteille kestävän kehityksen koulutuksen edistämiseksi. YK:n puitteissa etenevän kestävän kehityksen prosessin lisäksi on laadittu myös alueellisia kestävän kehityksen strategioita ja ohjelmia. EU hyväksyi vuonna 2001 kestävän kehityksen strategian, joka uudistettiin vuonna 2006. Strategian perusperiaate on, että kaikkien politiikkojen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia tulisi tarkastella koordinoidusti, ja niiden vaikutukset on otettava huomioon päätök- LUKU 1. Strategiat ja ohjelmat kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen taustalla 9
LUKU 1. Strategiat ja ohjelmat kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen taustalla senteossa. EU:n kestävän kehityksen strategian yhtenä tavoitteena on saattaa EU, sen jäsenmaat, kansalaisyhteiskunta sekä liiketoiminta keskittymään samoihin prioriteetteihin sekä varmistamaan koherenssi eri politiikka-alueilla. Itämeren maat ovat laatineet oman alueellisen kestävän kehityksen ohjelmansa. Itämeren maiden pääministerit perustivat vuonna 1996 Baltic 21 -ohjelman (An Agenda 21 for the Baltic Sea Region), jonka puitteissa tuotettiin maailman ensimmäinen alueellinen tavoitteisto kestävän kehityksen edistämiseksi. Koulutus on myös mukana ohjelmassa. Koulutusta koskeva ohjelma An Agenda 21 for Education in Baltic Sea Region Baltic 21E hyväksyttiin vuonna 2002. Sen tavoitteena on muodostaa kestävän kehityksen näkökohdista Itämeren maiden koulutusjärjestelmien luonteva ja pysyvä osa. Myös Pohjoismaat ovat laatineet oman kestävän kehityksen strategiansa. Strategia tuli voimaan vuonna 2001, ja strategian tarkistus Kestävä kehitys Pohjolan uusi suunta hyväksyttiin 2004. Strategiassa määritellään kestävän kehityksen pitkän aikavälin suuntaviivat vuoteen 2020 sekä kuvataan toimenpiteitä, joihin Pohjoismaat pyrkivät panostamaan vuosina 2005 2008. Strategian yhtenä keskeisenä tavoitteena on edesauttaa kestävää kehitystä edistävää koulutusta ja integroida kestävän kehityksen näkökohdat pohjoismaisiin koulutusjärjestelmiin elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti. 1.2 Kansalliset kestävän kehityksen strategiat ja ohjelmat Suomi on ollut yksi edelläkävijämaista kestävän kehityksen tavoitteiden jalkauttamisessa kansallisella tasolla. Suomeen perustettiin kansallinen kestävän kehityksen toimikunta jo vuonna 1993. Sen tehtävänä oli tuolloin edistää yhteistyötä kestävän kehityksen kysymyksissä Suomessa ja toimia neuvoa antavana elimenä YK:ta ja erityisesti sen kestävän kehityksen toimikuntaa koskevissa asioissa. Suomi laati vuonna 1998 ensimmäisten maiden joukossa oman kestävän kehityksen ohjelmansa Agenda 21 -toimintaohjelman kehotuksen mukaisesti. Hallituksen kestävän kehityksen ohjelmalla pyrittiin ekologiseen kestävyyteen ja sitä edistävien taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen edellytysten luomiseen. Siinä esitettiin lisäksi tärkeimpiä kestävän kehityksen toiminta-alueita koskevat strategiset tavoitteet ja toimintalinjat. Vuonna 2005 valmistui Suomen ohjelma kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämiseksi. Se liittyy YK:n vuoden 2002 kestävän kehityksen huippukokouksen päätökseen laatia 10-vuotinen puiteohjelma kestävien tuotanto- ja kulutustapojen edistämiseksi. KULTU-ohjelman tavoitteena on edistää energiaa ja materiaaleja säästävää tuotantoa sekä ohjata kuluttajia tekemään kestäviä valintoja. Ohjelmassa kasvatukselle ja koulutukselle on varattu oma lukunsa. Sen mukaan kestävän kehityksen kasvatus ja koulutus tulee ottaa huomioon oppilaitosten ja korkeakoulujen kaikessa toimin- 10
nassa. Ohjelman mukaan kasvatuksella ja koulutuksella on keskeinen rooli nyky-yhteiskunnan toiminnan muuttamisessa kestävämmäksi ja siinä esitetäänkin lukuisia toimenpide-ehdotuksia koulutukselle ja kasvatukselle. Suomen kestävän kehityksen toimikunta hyväksyi uuden Suomen kansallisen kestävän kehityksen strategian kesäkuussa 2006: Kohti kestäviä valintoja. Kansallisesti ja globaalisti kestävä Suomi. Strategian tavoitteena on auttaa eri toimijoita tekemään kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja ja sen linjauksia voidaan käyttää mm. laadittaessa hallitus- ja politiikkaohjelmia. Strategian päämääränä on luoda kestävää hyvinvointia turvallisessa, osallisuutta edistävässä ja moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa kaikki kantavat vastuuta ympäristöstä. Lähtökohtana on yhdistää luonnonvarojen kestävä käyttö, hoito ja suojelu sekä turvata kansalaisten hyvinvointi ja yhteiskunnan eheys siten, että tuloksena on osaava ja vahvuutensa hyödyntävä kestävän kehityksen Suomi. Strategiassa todetaan myös koulutuksen ja kasvatuksen keskeinen rooli kestävän kehityksen tavoittelussa. Strategiassa asetetaan tavoitteita mm. arvo- ja asennekasvatuksen edistämiseksi, oppilaitosten arkikäytäntöjen ja toimintakulttuurin kehittämiseksi, yhteistyön lisäämiseksi oppiaineiden välillä ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa, oppimateriaalien kehittämiseksi sekä osallistumis- ja vaikuttamistapojen kehittämiseksi. Valtakunnallisesti tavoitteeksi asetetaan myös kestävän kehityksen toimintaohjelmien laatiminen kaikille kouluille viimeistään vuoden 2010 aikana. Suomen kestävän kehityksen toimikunnalle asetettiin vuonna 2004 myös erillinen koulutusjaosto, joka julkisti maaliskuussa 2006 Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategian ja sen toimeenpanosuunnitelman vuosille 2006-2014. Strategiassa keskitytään kohteisiin, jotka edellyttävät laajaa yhteistyötä oppilaitoksissa sekä opetusalan ja muiden toimijoiden asiantuntemuksen ja resurssien yhdistämistä. Koulutusjaosto esittää strategiassaan toimenpiteitä mm. opettajien osaamisen ja oppimateriaalien kehittämiseen, yhteistyö- ja kehittämisverkostojen rakentamiseen sekä asettaa tavoitteita mm. oppilaitosten ympäristöasioiden hallinnalle. Näiden lisäksi ammatillisen koulutuksen osalta tavoitteeksi asetetaan mm. kestävän kehityksen merkityksen vahvistaminen näyttötutkinnoissa. Koulutusjaosto esittää myös, että vuoteen 2010 mennessä kaikkiin koulutusorganisaatioihin laaditaan oma kestävän kehityksen toimintaohjelma, joka osa toimintaja taloussuunnitelmaa ja laadunhallintaa. Strategiassa asetetaan tavoitteeksi, että 15 prosenttia päiväkodeista, kouluista ja oppilaitoksista on saanut ulkoisen tunnuksen tai sertifikaatin kestävän kehityksen toiminnastaan vuoteen 2004 mennessä. Suomi on sitoutunut edellä kuvattuihin YK:n kestävää kehitystä edistävään vuosikymmeneen 2005 2014 sekä Itämeren alueen maiden Baltic 21E -ohjelmaan, joista on laadittu kansalliset strategiat ja toimeenpanosuunnitelmat. Vuonna 2006 julkaistiin Opetusministeriön työryhmän strategia: "Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa - Baltic 21E -ohjelman toimeenpano sekä kansallinen strategia YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikym- LUKU 1. Strategiat ja ohjelmat kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen taustalla 11
LUKU 1. Strategiat ja ohjelmat kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen taustalla mentä (2005 2014) varten". Valmistunut strategia kattaa kaikki koulutustasot ja sisältää kaikille yhteiset sekä kullekin tasolle omat kestävän kehityksen koulutuksen edistämisen toimenpide-ehdotukset. Ammatilliselle koulutukselle strategiassa tavoitteeksi asetettiin mm. oppimateriaalin monipuolisen tuotannon kehittäminen, opettajien ja työpaikkaohjaajien täydennyskoulutus sekä kestävän kehityksen huomioon ottaminen ammattitaitokilpailuissa. Kestävän kehityksen toimintaohjelmien osalta tavoitteet ovat samat kuin kansallisessa kestävän kehityksen strategiassa ja kestävän kehityksen koulutusjaoston strategiassa: tavoitteena on myös, että 15 prosentilla ammatillisista oppilaitoksista on vuonna 2014 jokin sertifikaatti tai tunnus kestävän kehityksen työn tasosta. Tämä ulkoinen tunnus tai sertifikaatti voi olla esim. Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifikaatti tai Vihreä lippu, joista on kerrottu enemmän tämän julkaisun luvussa 5. Ammatillisia oppilaitoksia kestävän kehityksen toimintaohjelmien rakentamiseen kannustaa myös tammikuussa 2008 vahvistettu ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuositus. Siinä asetetaan tavoitteita ja suosituksia kestävän kehityksen huomioon ottamisessa oppilaitoksen toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Laadunhallintasuositusten yhteyttä kestävään kehityksen tarkastellaan tässä julkaisussa tarkemmin kappaleessa 6.7. Kestävän kehityksen kasvatuksen edistämiseen tähtää myös opetusministeriön vuonna 2007 käynnistämä projekti Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen. Projektin tavoitteena on jalkauttaa Suomen kestävän kehityksen strategiaa ja kehityspoliittista ohjelmaa sekä edistää YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen toimeenpanoa. Tavoitteisiin pyritään lisäämällä yhteiskunnan eri toimijoiden välistä yhteistyötä sekä edistämällä kasvamista globaaliin vastuuseen niin muodollisen, epämuodollisen kuin myös arkipäivän oppimisen puitteissa. Edellä kuvatut lukuisat strategiat ja ohjelmat osoittavat, että kestävän kehityksen painoarvo Suomen koulutuspolitiikassa on selvästi vahvistunut viime vuosina. Kestävä kehitys tulee myös säilymään keskeisenä koulutusjärjestelmän haasteena sillä sen merkitys työelämässä korostuu tulevaisuudessa. Mm. globaali vastuullisuus, ilmastonmuutos, sosiaalisen eriarvoistumisen kysymykset, kulttuurien erilaisuus ja talouden globalisoituminen ovat kestävän kehityksen teemoja, joita joudumme työelämässä entistä useammin kohtaamaan. Koulutuksen yhtenä tehtävänä on tuottaa osaamista, jolla yhteiskuntaa ja työelämää voidaan näiden kysymysten näkökulmasta kehittää kestävämpään suuntaan. Edellä kuvattujen kestävän kehityksen strategioita ja niiden sisältöjä on kuvattu tarkemmin tämän julkaisun liitteessä 1. 12
Kuvio 1. Kansainväliset ja kansalliset strategiat kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen taustalla YK / Globaali taso EU/ Euroopan taso Pohjoismaat, Itämeren maat 1972 YK, Tukholman ympäristökonferenssi - alueellinen taso 1987 Brundtlandin komissio, Yhteinen tulevaisuutemme 1992 YK, Agenda 21 Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskonferenssi 2000 2015 YK, Millenium Development Goals 2002 YK, Agenda 21:n toimintaohjelma Johannesburg 2005 2014 YK, DESD Kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmen 2001 EU:n keke-strategia 2003 Euroopan neuvoston suositus globaalikasvatuksesta 2006 EU:n keke-strategian tarkistus 1996 Baltic 21-ohjelma, Itämeren maiden keke-ohjelma 2001 Pohjoismaiden neuvoston Pohjolan keke-strategia 2002 Baltic 21E Keke koulutusjärjestelmiin 2004 Pohjolan kekestrategian tarkistus - Pohjolan uusi suunta Suomi - kansallinen taso 1993 Kansallinen kestävän kehityksen toimikunta 1998 Kansallinen keke-ohjelma 2005 KULTU Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelma 2006 Kansallinen kekestrategia Kohti kestäviä valintoja 2006 Keke-toimikunnan koulutusjaoston strategia, OPM:n työryhmän strategia LUKU 1. Strategiat ja ohjelmat kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen taustalla 2007 OPM, Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen 2008 OPM,OPH, Ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuositus 13
Lähteet LUKU 1. Strategiat ja ohjelmat kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen taustalla Ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuositus (2008). Opetushallitus. Helsinki: Yliopistopaino. Saatavissa sähköisenä osoitteesta http://www.oph.fi/julkaisut/2008/ammatillisen_koulutuksen_laadunhallintasuositus.pdf Kasvaminen globaaliin vastuuseen - Yhteiskunnan toimijoiden puheenvuoroja (2008). Rohweder, L. (toim.) Opetusministeriön julkaisuja 2008:40 Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa (2006). Baltic 21E -ohjelman toimeenpano sekä kansallinen strategia YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä (2006-2014) varten. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:6. Kestävästä kehityksestä maailmanlaajuiseen vastuuseen (2008). Melén-Paaso Monica, artikkeli opetusministeriön verkkolehdessä. Julkaistu 6.3.2008. Saatavissa sähköisenä osoitteesta: http://www.minedu.fi/etusivu/arkisto/2008/0603/globalivastuu.html Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategia ja sen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2006-2014 (2006). Kestävän kehityksen toimikunnan koulutusjaosto. Helsinki: Edita Prima Oy. Kohti kestäviä valintoja. Kansallisesti ja globaalisti kestävä Suomi (2006). Kansallinen kestävän kehityksen strategia. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2006 Tukholmasta Rioon. Kansainvälisen ympäristöpolitiikan näkymiä (2000). Stranius Leo. Tampereen Yliopisto. Vähemmästä enemmän ja paremmin (2005). Kestävän kulutuksen ja tuotannon toimikunnan (KULTU) ehdotus kansalliseksi ohjelmaksi http://www.ymparisto.fi Ympäristönsuojelu Kestävä kulutus ja tuotanto 14
2. KESTÄVÄN KEHITYKSEN KASVATUS JA KOULUTUS 2.1 Kestävän kehityksen kasvatuksen tavoitteet ja pedagoginen tausta Kestävän kehityksen kasvatuksen tavoitteena on kasvattaa ihmisiä, joilla on kyky ja halu vaikuttaa kestävän tulevaisuuden rakentamiseen oman elämänsä eri vaiheissa ja rooleissa. Koulujen ja oppilaitosten osalta tavoitteena on, että jokainen koululainen ja opiskelija omaa tarvittavat tiedot, arvot ja taidot ollakseen aktiivinen, demokraattinen ja vastuullinen kansalainen sekä osallistuakseen päätöksentekoon sekä yksilötasolla että muilla yhteiskunnan tasoilla kestävän kehityksen edistämiseksi. Ammatillisessa koulutuksessa kestävän kehityksen kasvatuksessa ja koulutuksessa korostuu tulevaan ammattiin liittyvä osaaminen ja valmiudet työelämässä toimimiseen - kuluttajan ja kansalaisen roolia unohtamatta. Kestävän kehityksen toimikunnan koulutusjaoston (2006) mukaan kestävän kehityksen kasvatuksen päämääränä on LUKU 2. Kestävän kehityksen kasvatus ja koulutus lisätä ymmärrystä ihmisen hyvinvoinnin, talouden ekotehokkuuden ja ympäristönsuojelun välisestä yhteydestä lisätä ymmärrystä omasta kulttuuriperinnöstä, erilaisista kulttuureista, ihmisryhmien välisen luottamuksen edellytyksistä ja oikeudenmukaisuudesta sekä kehittää valmiuksia kulttuurien väliseen ja kansainväliseen vuorovaikutuksen lisätä valmiuksia havaita muutoksia luonnossa, yhteiskunnassa ja ihmisen hyvinvoinnissa sekä selvittää niiden syitä ja seurauksia sekä omassa elinympäristössä että globaalilla tasolla saada aikaan muutoksia arkikäytänteissä ja sitoutumista kestävään elämäntapaan lisätä valmiuksia ja motivaatiota osallistumiseen ja vaikuttamiseen kansalaisena, työyhteisön ja muiden yhteisöjen jäsenenä tuottaa koulutusaloittain ammatillista osaamista, joka luo edellytyksiä kunkin tuotannonalan muuttamiselle kestävämmäksi. Kestävää kehitystä edistävän koulutuksen määritelmässä on Rion Agenda 21 -toimintaohjelmasta lähtien korostettu sen olevan enemmän kuin pelkkää tiedon siirtämistä ja levittämistä. Unescon määritelmän mukaan koulutus ja kasvatus vaikuttavat tulevaisuuden maailmaan antamalla yksilöille ja yhteisöille tietoa, taitoja, näköaloja ja arvoja, joiden avulle nämä voivat elää ja työskennellä kestävällä tavalla. 15
LUKU 2. Kestävän kehityksen kasvatus ja koulutus Vuoden 2009 helmikuussa julkaistujen Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerien laatimisen yhteydessä kehitettiin opetuksen toteutuksen arviointia varten kestävän kehityksen kasvatuksen pedagoginen malli. Sen mukaan kestävän kehityksen kasvatuksen osa-alueita ovat 1) tiedolliset valmiudet, 2) ajattelun taidot sekä 3) toiminnan taidot ja kokemukset (ks. kuvio 2). Mallin kehittämisestä ovat vastanneet Erkka Laininen OKKA-säätiöstä, Risto Tenhunen Eco-Onesta, Kati Lundgren Suomen ympäristöopisto Syklistä sekä ympäristökasvatuksen tutkijat FT Sirpa Tani, KT Hannele Cantell ja MMM Sanna Koskinen. Työn pohjana on hyödynnetty laajasti ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen malleja sekä ENSI-hankkeen tuottamia kestävän kehityksen kasvatuksen laatukriteereitä. Kuvio 2. Kestävän kehityksen kasvatuksen osa-alueet Erkka Laininen, OKKA-säätiö (2008) 1. Tiedolliset valmiudet tieto kestävästä kehityksestä 2. Ajattelun valmiudet kokonaisuuksien ymmärtäminen kriittisen ajattelun taidot tulevaisuuden rakentamisen taidot 3. Toiminnan taidot ja kokemukset oppilaitos kestävän kehityksen oppimisympäristönä kokemuksellinen ja toiminnallinen oppiminen erilaisissa ympäristöissä osallistumisen ja vaikuttamisen taidot Tiedollisten valmiuksien oppimisen tavoitteena on tieto ja ymmärrys ekologisesta, sosiaalisesta, kulttuurisesta ja taloudellisesta ympäristöstämme. Kestävän elämäntavan mukainen toiminta edellyttää, että ymmärrämme luonnon, yhteiskunnan ja maailman toimintaa, kestävän kehityksen kysymysten taustoja ja ratkaisumahdollisuuksista sekä omaa rooliamme ja vaikutusmahdollisuuksiamme yhteisiin asioihin. 16
Kestävän tulevaisuuden rakentamisessa tärkeintä ei ole kuitenkaan olemassa olevan tiedon oppiminen, vaan tiedon käsittelyyn ja muutoksen aikaansaamiseen liittyvien valmiuksien omaksuminen. Näitä valmiuksia ovat ajattelun taidot, joihin kuuluvat kokonaisuuksien ymmärtäminen, kriittisen ajattelun taidot ja tulevaisuuden rakentamisen taidot. Kestävän kehityksen kysymykset ja niihin liittyvät ilmiöt ovat usein luonteeltaan monimutkaisia. Niiden ymmärtäminen edellyttää kokonaisuuksien ymmärtämistä, jolla tarkoitetaan mm. luonnonjärjestelmien, teknologian, talouden ja yhteiskunnan toiminnan sekä ihmisen ja luonnon välisten vuorovaikutussuhteiden hahmottamista kokonaisuuksina. Nykymaailma ei ole kestävän kehityksen tavoitteiden mukainen. Siksi kestävään kehitykseen pääseminen edellyttää nykyisten yhteiskunnallisten ja kulttuuristen arvostusten, käytäntöjen ja rakenteiden sekä elämäntapojen kriittistä arviointia ja vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä. Tulevaisuuden rakentamisen taitoihin kuuluu kyky pohtia, millainen maailman tulisi olla ja miten haluttuun tilaan voitaisiin päästä. Opiskelijoita tulee rohkaista luovaan ja myönteiseen ajatteluun sekä vaikuttamiseen yksin ja yhdessä: tulevaisuus rakentuu siitä, miten minä yksilönä ja miten me kaikki yhdessä toimimme ja millaisia valintoja teemme. Kestävän elämäntavan opettelu on osa tulevaisuuden rakentamista. Se tarkoittaa yksilön vaikutusmahdollisuuksien tunnistamista elämän eri rooleissa ja tilanteissa. Kestävän tulevaisuuden rakentajaksi kasvaminen edellyttää myös toiminnan taitoja ja kokemuksia. Ympäristövastuullisia toimintatapoja ja sosiaalisia taitoja voidaan oppia toimimalla oppilaitoksessa tai muissa oppimisympäristöissä. Oppilaitoksen ulkopuolisissa ympäristöissä toimimisen tavoitteena on tuoda oppimiseen kokemuksellinen ja tunnepitoinen ulottuvuus, jonka avulla on mahdollista syventää opiskelijan omaa ympäristösuhdetta ja luoda kestävän kehityksen asioille omakohtaisia merkityksiä. Aidot osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuudet, ympäröivässä yhteisössä toimiminen, sekä näkyvien tulosten aikaan saaminen ovat olennaisia kasvatettaessa vastuullisia kansalaisia, jotka kokevat oman toimintansa merkitykselliseksi ja haluavat vaikuttaa yhteisiin asioihin. Tärkeää on, että oma oppilaitos tarjoaa osallistumista tukevan toimintakulttuurin, jossa kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin. Vaikuttamismahdollisuuksia tulee etsiä myös oppilaitoksen ulkopuolelta esimerkiksi osallisuus- ja kehittämishankkeilla tai työssäoppimisen kautta. LUKU 2. Kestävän kehityksen kasvatus ja koulutus 17
LUKU 2. Kestävän kehityksen kasvatus ja koulutus 2.2 Kestävän kehityksen kasvatus, ympäristökasvatus, globaalikasvatus Termejä kestävän kehityksen kasvatus ja ympäristökasvatus käytetään usein rinnakkain. Niiden tavoitteet ovat pääasiassa samanlaiset, mutta painotuksissa voi esiintyä eroja. Kestävän kehityksen kasvatus painottaa kaikkia kestävän kehityksen ulottuvuuksia (ekologinen, kulttuurinen, sosiaalinen, taloudellinen) ja ympäristökasvatus korostaa usein kestävän kehityksen ekologista ulottuvuutta. Kestävän kehityksen kasvatukseen liittyy läheisesti myös globaalikasvatus. Sillä tarkoitetaan kasvatusta ja koulutusta, jonka tavoitteena on saada ihmiset toiminaan mm. ihmisoikeuksien sekä oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman puolesta. Globaalikasvatus on toimintaa erityisesti kehitysyhteistyön, kestävän kehityksen, rauhan ja kulttuurienvälisen ymmärryksen edistämiseksi. Siten globaalikasvatuksen voidaan katsoa painottavan erityisesti kestävän kehityksen sosiaalista ja kulttuurista ulottuvuutta. Kuvio 3. Kestävän kehityksen ulottuvuudet oppilaitoksessa How to practise ecological, social and economic sustainability in school (2003), SUSDE-hankkeen julkaisu EKOLOGINEN TALOUDELLINEN ympäristökasvatus luonnon- ja ympäristönsuojelu ekologisesti kestävät arkikäytännöt säästäväisyys kohtuullisuus elinkaariajattelu ekotehokkuus kuluttajakasvatus globaalitalous lähiympäristöprojektit osallisuus yhteisöllisyys syrjäytymisen ehkäisy työssä jaksaminen turvallisuus SOSIAALINEN & KULTTUURINEN tasa-arvo, demokraattisuus toisten kunnioittaminen, monikulttuurisuus kiusaamisen ehkäisy viihtyisyys, ihmissuhteet juhlat ja perinteet 18
2.3 Kestävän kehityksen sisältöjä ammatillisessa opetuksessa Tässä kappaleessa on esitelty joitakin näkökohtia, joiden kautta alakohtaisia kestävän kehityksen sisältöjä voi avata eri ammatillisten tutkintojen opetuksessa. 1. Elinkaariajattelu Elinkaariajattelussa tarkastellaan tuotteen elinkaaren eri vaiheita raaka-ainelähteeltä suunnittelun, valmistuksen ja jalostuksen kautta kulutukseen sekä käytön jälkeen tapahtuvaan hyötykäyttöön tai loppusijoitukseen. Kussakin vaiheessa käytetään erilaisia panoksia, kuten materiaaleja, energiaa ja vettä, ja aiheutetaan erilaisia päästöjä ja ympäristökuormitusta ilmaan, veteen tai maaperään. Ammatillisissa opinnoissa on tärkeää ymmärtää elinkaariajattelun perusteet sekä tuntea oman alan keskeisten tuotteiden tai palvelujen elinkaari. Elinkaariajattelun kautta voidaan havainnollistaa esim. suunnitteluvaiheen ja eri vaiheissa tehtyjen valintojen merkitys koko elinkaaren aikaisille ympäristövaikutuksille. Esimerkki: Pukuompelijan tai vaatetus- ja tekstiilialan artesaanin opinnoissa voidaan elinkariajattelun kautta käsitellä suunnitteluvaiheen ja materiaalivalintojen vaikutusta tuotteen koko elinkaaren aikaisiin ympäristövaikutuksiin. Esimerkiksi tarkastelemalla eri raaka-aineiden tuotantovaiheiden ympäristövaikutuksia, materiaalin vaikutusta tuotteen käyttöikään tai eri materiaalien vaatimien puhdistus- ja pesumenetelmien ympäristövaikutuksia tuotteen käyttövaiheessa. LUKU 2. Kestävän kehityksen kasvatus ja koulutus Esimerkki: Talonrakennusalalla voidaan elinkaariajattelun kautta käsitellä ekologista rakentamista ja tarkastella erilaisia eriste- ja lämmitysratkaisuja ja niiden vaikutusta rakennuksen käytön aikaiseen energiankulutukseen tai lämmityksestä aiheutuviin päästöihin ja kustannuksiin. Esimerkki: Matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla voidaan elinkaariajattelun avulla tarkastella ja vertailla eri elintarvikkeiden ympäristövaikutuksia, esim. viljelyn, jalostuksen, kuljetuksen ja valmistuksen aikana. 19
LUKU 2. Kestävän kehityksen kasvatus ja koulutus 2. Oman ammattialan järjestelmät ja prosessit Kestävän kehityksen kysymykset ovat usein monimutkaisia ja niiden ymmärtäminen ja ongelmien ratkaiseminen edellyttää kokonaisuuksien ymmärtämistä ja syy-seuraussuhteiden hahmottamista. Ammatillisessa opetuksessa tämä tarkoittaa esim. omaan ammattialaan liittyvien prosessien ja järjestelmien sekä erilaisten vuorovaikutussuhteiden ymmärtämistä. Ammattialasta riippuen keskeisiä järjestelmiä voivat olla esimerkiksi: teknologiset järjestelmät (esim. tietoverkot, vesi- ja jätevesihuolto, energiajärjestelmät, ympäristönsuojeluteknologian prosessit, liikennejärjestelmät, ammattialan yrityksen teknologiset järjestelmät) tuotantojärjestelmät (esim. teollisuustuotanto, elintarvikkeiden tuotantoketju) sosiaaliset järjestelmät (esim. työyhteisöt) Oman ammattialan työprosessien kuvaaminen voi toimia myös hyvänä opetuksen välineenä. Työn prosessikaavion kautta voi havainnollistaa eri työvaiheiden kestävän kehityksen näkökohtia, eri työvaiheissa huomioon otettavia ympäristönäkökohtia, syntyviä ympäristöhaittoja tai esiintyviä ympäristö- tai turvallisuusriskejä. Esimerkki: Luonnonvara- ja ympäristöalalla, erityisesti maatalousalalla on tärkeää ymmärtää mm. ravinteiden, veden ja hiilen kiertokulku luonnossa. Tätä tietoa tarvitaan ja sovelletaan esim. peltojen ravinnehuuhtouman vähentämisessä. Myös ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioiminen maa- tai metsätalouteen edellyttää luonnon järjestelmien ymmärrystä ja tiedon soveltamista. Esimerkki: Autoalalla erilaisten autoteknologioiden ympäristönäkökohtien vertailu edellyttää kokonaiskäsitystä mm. erilaisista polttoainevaihtoehdoista ja niiden tuotannon ympäristö- ja yhteiskunnallisista vaikutuksista. Esimerkiksi sähköautojen osalta ympäristövaikutuksiin vaikuttaa se, miten sähkö tuotetaan ja biopolttoaineiden tuotannon ympäristö- ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin vaikuttaa mm. missä, miten ja mistä raaka-aineista polttoaine tuotetaan. 3. Ekotehokkuus ja taloudellinen kestävyys Ammatillisissa opinnoissa taloudellinen kestävyys kytkeytyy vahvasti ekotehokkuuteen. Tämän kautta löytyy helposti kytkentä taloudellisen ja ekologisen kestävyyden välillä: materiaalien ja energian käytön tehostaminen sekä jätteiden synnyn ehkäisy 20