TURVESOIDEN LUOOTUTKIMUKSET MAAKUAKAAVOITUKSESSA Loppuraportti Katriina Peltonen ja Reima Välivaara
Julkaisija: Keski-Suomen liitto Sepänkatu 4, 4000 Jyväskylä Puhelin 020 7560 200 / vaihde Julkaisu: B 78 ISBN 978-95-594-395-8 ISBN 978-95-594-396-5(sähköinen versio) Jyväskylä 20
SISÄLLYSLUETTELO. JOHDAO...4 2. AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT...7 2. KOHTEIDEN VALIA LUOOSELVITYSHANKKEESEEN...7 2.2 KASVILLISUUS...7 2.3 LINNUSTO...9 3. TARKASTELTAVAT LAJIT JA LUOOTYYPIT SEKÄ SOIDEN LUONNOILAISUUSLUOKITUS... 4. TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU...4 4. KASVILLISUUS...4 4.. Luontotyypit...4 4..2 Lajit...23 4.2 LINNUSTO...25 5. YHTEENVETO SELVITYSTEN TULOKSISTA...28 6. KIRJALLISUUS...29 LIITE. Luonnonsuojelullisesti merkittävän suon tai suon osan kriteerejä Keski-Suomessa (TURVA-hanke) LIITE 2. Metsälain 0 :n tarkoittamat monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt
. JOhdanto Valtaosa Keski-Suomesta sijaitsee viettokeitaiden suokasvillisuusvyöhykkeellä (kartta ). Maakunnan pohjoisosa kuuluu Pohjanmaan aapasoiden suokasvillisuusvyöhykkeeseen. Keski-Suomen sijainti keidas- ja aapasuoalueiden vaihettumisalueella mahdollistaa monimuotoisen suotyyppikirjon ja suolla esiintyvän lajiston esiintymisen maakunnassa. Soita esiintyy eniten maakunnan länsi- ja pohjoisosissa (kartta 2). Maakuntakaava sisältää maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) mukaan yleispiirteisen suunnitelman alueiden käytöstä maakunnassa tai osassa maakuntaa. Maakuntakaavan tehtävä on määrittää alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet. Se ohjaa alueiden käyttöä osoittamalla aluevarauksia valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden taikka useamman kuin yhden kunnan alueiden käytön yhteensovittamisen kannalta tarpeellisessa laajuudessa ja tarpeellisella tarkkuudella. Soihin kohdistuva maankäyttö on johtanut valtakunnan tasolla havaittavaan suotyyppien uhanalaistumiseen. Suomen luontotyyppien uhanalaisarvion (Raunio ym. 2008) mukaan 94 % suotyypeistä on Etelä-Suomessa joko uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Luontotyyppien uhanalaisuus on arvioitu sekä määrän että laadun muutosten perusteella. Merkittävin suoluontotyyppien uhanalaistumisen syy on ollut soiden ojitus metsänkasvatusta varten. Metsäojitusten aiheuttamat muutokset soiden vesitaloudessa ovat aiheuttaneet soiden kuivahtamista ja laadun heikkenemistä (Korhonen ym. 2008). Metsäojituksen lisäksi merkittäviä suotyyppien uhanalaistumisen syitä ovat olleet pellonraivaus, soilla ja niiden välittömässä läheisyydessä tehdyt metsätaloustoimet sekä rakentaminen, turvetuotanto ja vesirakentaminen (Raunio ym. 2008). Suota ensisijaisena elinympäristönään käyttävistä eliölajeista 4,6 % on arvioitu Suomessa uhanalaisiksi (Rassi ym. 200), mikä osoittaa suoelinympäristöjen luonnontilan heikkenemisen aiheuttaneen myös suolajien uhanalaistumista. Kolmannen vaihemaakuntakaavan tavoitteena on turvata Keski-Suomen maakunnassa turvetuotannon tarpeet ja suojelullisesti arvokkaat suoluonnon kohteet sekä osoittaa tuulivoimapuistoille soveliaita alueita. Kaavassa osoitetaan turvetuotantoon soveltuvat suot energiaturpeen raaka-ainetarpeen tyydyttämiseksi..3.2009 voimaan tulleet tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet huomioidaan 3. vaihemaakuntakaavassa. Kaavassa kiinnitetään erityistä huomiota maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin sekä luonnonarvojen vaalimiseen (MRL 28 ). Vaihemaakuntakaava täydentää merkittävästi lainvoimaista maakuntakaavaa (ympäristöministeriön vahvistuspäätös 4.4.2009, KHO:n päätös 0.2.2009). Keskisuomalaisen lajiston erityispiirteenä on useiden pohjoisten ja eteläisten lajien esiintyminen maakunnan alueella. Maakunnan erityisvastuulla onkin huolehtia etenkin metsäalueiden, soiden, reittivesistöjen ja kallioalueiden luonnon monimuotoisuuden ja luonnonarvojen säilymisestä. 4
Keski-Suomessa metsäojitusten vaikutukset suoluonnon tilaan ovat huomattavia: noin 244 400 ha eli 83 % maakunnan turvemaiden kokonaispintaalasta on ojitettu (Suomen ympäristökeskuksen ojitustilanneaineisto 200). Ojittamattomia turvemaita on Keski-Suomessa 43 800 ha (5 %). Turvetuotantoalueita on Keski-Suomessa Suomen ympäristökeskuksen tietojen mukaan noin 7000 ha, mikä on 2 % turvemaiden kokonaispinta-alasta. Suojeltu tai suojeluun varattu suopinta-ala on maakunnassa yhteensä noin 4 000 ha (Metsähallituksen paikkatietoaineisto 200). Merkittävimpinä puutteina keskisuomalaisen suoluonnon suojelussa pidetään ravinteisten korpi- ja lettotyyppien vähäistä osuutta suojellusta pinta-alasta sekä suojelualueverkoston hajanaisuutta. Maakunnan soiden korkean ojitusasteen vuoksi myös suojelualueiden ulkopuolisilla ojittamattomilla soilla ja suon osilla on merkittävää luonnonsuojelullista arvoa. Riittävät luontotyyppi- ja lajistoselvitykset sekä suon luontoarvojen huomioiminen toimivat laadukkaan maankäytön suunnittelun perustana. Keski-Suomen 3. vaihemaakuntakaavaan liittyvässä selvityshankkeessa (TURVA-hanke) selvitettiin turvetuotantoon soveltuvien soiden turvevarat sekä luontoarvot ja ojitustilanne. TURVA-hankkeessa määriteltiin luonnonsuojelullisesti merkittävän suon tai suon osan kriteerit, joiden pohjalta luontoselvitykset tehtiin. Keski-Suomessa käytettyjä luontokriteerejä olivat mm. ojittamaton suon osa, uhanalaiset luontotyypit ja lajit sekä maisema- ja virkistysarvot ja suon ennallistamismahdollisuudet (liite ). Linnusto- ja kasvillisuusselvityksistä on laadittu suokohtaiset raportit. Tässä loppuraportissa esitellään luontoselvitysten tutkimusmenetelmät ja keskeisimmät tulokset. Geologian tutkimuskeskus on julkaissut hankkeen yhteydessä tehdyistä turvevaratutkimuksista loppuraportin (Laatikainen ym. 2009). Kartta. Suomen suokasvillisuusvyöhykkeiden pääjako ja Keski-Suomen (kartassa rasteroitu) sijoittuminen vyöhykkeille. (Lähde: Ympäristöhallinnon paikkatietopalvelu Oiva). 5
Kartta 2. Soiden osuus Keski-Suomen kuntien pinta-alasta (ohutturpeisia soistumia ei ole huomioitu). 6
2. AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT 2. kohteiden VALIA LUOOSELVITYSHANKKEESEEN Geologian tutkimuskeskus (GTK) tutki vuosina 2008 2009 8 suokohteen turvevarat nk. harvapistetutkimusmenetelmällä ja arvioi soiden turvetuotantoedellytyksiä osana TURVA-selvityshanketta (Laatikainen ym. 2009). Turvevaratutkimuksiin valittiin yli 30 hehtaarin laajuisia soita. Harvapistekartoitusten lisäksi GTK toimitti Keski-Suomen liitolle turvevaratiedot 33 suokohteelta, joiden turvevarat oli selvitetty vuosina 962 2004. Turvevaihemaakuntakaavan selvityshankkeen (TURVA-hanke) luontoselvityksiin valittiin GTK:n tuotantokelpoisiksi arvioimista soista 3 suokohdetta. Lähtökohtana oli, että maakuntakaavoituksessa tarkastellaan vain soita, joiden energiaturpeeseen soveltuva pinta-ala on vähintään 30 ha. Selvityshankkeeseen valittiin kuitenkin joitakin kohteita, joiden tuotantokelpoinen pinta-ala on alle 30 ha. Luontoselvityshankkeeseen valitut kohteet sijoittuvat enimmäkseen maakunnan länsi- ja luoteisosiin (kartta 3). Selvitysten vuosittainen eteneminen ilmenee taulukosta. 2.2 Kasvillisuus Hankkeen yhteydessä tehtiin kasvillisuuskartoitus 307 suokohteelle. Tutkimussoiden kasvillisuus selvitettiin vuosittain kesäkuun toisen viikon ja syyskuun ensimmäisen viikon välisenä aikana, mikä katsottiin putkilokasvien tunnistamiseen sopivaksi ajanjaksoksi. Selvitystyö toteutettiin kävelemällä selvitysalue läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Vuonna 2007 soilta määritettiin ja rajattiin kartalle kaikki suokasvillisuustyypit (luonnontilaiset, ojikot, muuttumat ja turvekankaat). Vuonna 2008 soiden kasvillisuusselvitysten etenemisen jouduttamiseksi soilta määritettiin vain ojikoiden ja luonnontilaisten tai luonnontilaisen kaltaisten suoalueiden suokasvillisuustyypit. Vuosina 2009 200 määritettiin myös muuttuneet suotyypit, mutta kuviokohtaiset rajaukset tehtiin suotyyppikarttoihin vain luonnontilaisille ja luonnontilaisen kaltaisille suotyypeille. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin vääräväri-ilmakuvalle tai maastokartalle (mittakaava : 0 000 tai : 5 000). Taulukko. Turva-hankkeessa vuosittain valmistuneet luontoselvitykset. Kasvillisuuskartoitus Linnustokartoitus 2007 2008 2009 200 Yhteensä 25 54 64 84 0 44 25 307 299 7
Kartta 3. Luontoselvityshankkeen tutkimuskohteiden sijainti. 8
Suotyypityksessä käytettiin neliasteista ravinteisuuden tason luokittelua: ) ombrotrofinen eli niukkaravinteinen suo saa vetensä vain sateiden ja kuivalaskeuman mukana. Minero-trofiset suotyypit saavat ravinteita sadeveden lisäksi lumen sulamisvesistä ja muista suon valuma-alueelta tulevista vesistä, minkä vuoksi ravinteisuus on korkeampi kuin ombrotrofisilla suotyypeillä. Minerotrofian tasoja ovat 2) oligotrofinen eli karu, 3) mesotrofinen eli keskiravinteinen ja 4) eutrofinen eli runsasravinteinen. Suotyyppien muodostama suoluontokokonaisuus määritettiin suoyhdistymätyypiksi aina kun mahdollista: ojitetuilla, jo jonkin verran muuttuneilla soilla alkuperäisen suoyhdistymän luotettava määritys ei useinkaan onnistunut. Suoyhdistymätyypit jakautuvat pääyhdistymätyyppeihin keidassuo ja aapasuo. Keidassuo on keskeisiltä osiltaan ombrotrofinen ja aapasuo minerotrofinen. Kumpikin pääyhdistymätyyppi jakautuu alueellisiin alatyyppeihin (ks. Raunio ym. 2008), joita käytettiin tässä selvityksessä suoyhdistymien tyypityksessä. Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi mahdollisimman tarkasti ja kirjaamalla havaitut lajit. Muuttuneiden suotyyppien kohdalla pyrittiin lajiston yleiskuvaukseen, mutta luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten suotyyppien lajisto inventoitiin mahdollisimman tarkasti. Mikäli lajin määritys ei ollut mahdollista maastossa, siitä otettiin näyte myöhempää määrittämistä varten. Putkilokasvit on määritetty silmämääräisesti, mutta sammalten määrittämisessä apuna on käytetty valomikroskooppia ja preparointimikroskooppia. Selvitysten yhteydessä kerättyjä näytteitä tullaan tallentamaan Jyväskylän yliopiston museon luonnontieteellisen osaston kokoelmiin tietojen tultua julkisiksi. Kasvillisuuskuvioiden rajaamiseen käytettiin apuna GPS-laitetta vuosina 2008 200. Kartoituksen aikana otettiin talteen inventointijälki GPS-laitteen (Garmin etrex Legend HCx) avulla. Jäljen tallennustapana käytettiin etäisyyttä ja tallennusvälinä 00 metriä. GPS:n avulla otettiin koordinaattipisteitä suotyyppilaikkujen reunoilta sekä lajinäytteiden ottopaikoilta ja uhanalaisten lajien esiintymispaikoilta. Osa kasvillisuusselvityksistä tehtiin Keski-Suomen liiton omana työnä. Osa selvityksistä tehtiin ostotyönä, josta vastasi Jyväskylän yliopiston Ympäristöntutkimuskeskus. Kartoittajien määrä vaihteli vuosittain yhdestä kolmeen. Kaikilla kartoittajilla oli hyvä kasvi- ja sammallajintuntemus sekä suotyyppien tuntemus ja valmius sammalten mikroskooppiseen määritykseen. 2.3 Linnusto Tutkimussoiden pesimälinnusto selvitettiin yhdellä tai kahdella maastokäynnillä linnuston parhaimpaan pesimäaikaan toukokuun alun ja kesäkuun lopun välisenä aikana vuosina 2008-200. Vuonna 2008 jokainen tutkittu kohde kartoitettiin kahdella maastokäynnillä. Vuosina 2009 ja 200 vain niillä kohteilla, jotka sisälsivät luonnontilaisia osia tai avosuota tai lampia ja puronvarsia, käytiin maastossa kaksi kertaa. Kokonaan ojitetut ja suoluonnoltaan muuttuneet kohteet kartoitettiin vuosina 2009 ja 200 yhdellä maastokäynnillä. Maastossa sovellettiin kartoituslaskentamenetelmän ohjeita (Koskimies & Väisänen 988, Koskimies 994). Selvitysalueet kuljettiin kokonaisuudessaan läpi siten, ettei mikään alueen kohta jäänyt 00 50 metriä kauemmaksi laskijasta. Pesimälinnuston kannalta arvokkaimmissa selvitysalueen osissa (esim. ojittamattomat suoalueet, suolammet ja puronvarret) kartoituksen tarkkuutta nostettiin, jotta suon linnustollisen arvon kannalta merkittävimpien lajien esiintyminen alueella pystyttiin selvittämään mahdollisimman luotettavasti. Maastossa havainnot eri lintulajeista ja niiden reviireistä kirjattiin ylös karttapohjille (:0 000 tai : 20 000), joiden perusteella tehtiin myöhemmin tulkinnat eri lajien esiintymisestä ja parimääristä selvitysalueella. Kartoituksessa perusteena lajin pesimiselle käytettiin pääasiassa havaintoja lintujen reviirikäyttäytymisestä, joksi tulkittiin esimerkiksi laulava koiras, reviirikahakat, ruokaa kantavat tai varoittelevat yksilöt sekä pesä- ja poikuehavainnot. Varsinaisella inventointialueella esiintyneiden lintujen ohella selvitykseen otettiin mukaan myös alueen välittömässä läheisyydessä havaitut yksilöt, joiden reviirien katsottiin ulottuvan kartoitusalueen puolelle ja joihin mahdollisen turvetuotannon voisi arvioida vaikuttavan. Laskennat toteutettiin aamulla klo 3 välisenä aikana, jolloin lintujen lauluaktiivisuus on korkeimmillaan ja suurin osa linnuista siten helposti havaittavissa. 9
Suon linnustollisen arvon määrittelyssä kiinnitettiin erityisesti huomiota soille tyypilliseen lintulajistoon sekä eri suojeluluokituksissa mainittuihin lajeihin. Suolajit määritellään tässä tutkimuksessa Väisäsen ym. (998) esittämän lajilistan mukaan, mutta tähän listaan on otettu vielä erikseen mukaan kapustarinta (Pluvialis apricaria), isokuovi (Numenius arquata), taivaanvuohi (Gallinago gallinago) ja pohjansirkku (Emberiza rustica), jotka kaikki ovat Keski-Suomessa pääasiassa suoympäristöjen lajeja tai suolla esiintyessään kuvaavat tiettyjä arvokkaan suoympäristön ominaisuuksia. Lisäksi töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) laskettiin loppuraporttivaiheessa suolajiksi edellä mainituilla perusteilla. Vastaavasti huomioituja suojeluluokituksia olivat Suomen uhanalaisuusluokitus (Rassi ym. 200, Rassi ym. 200), Euroopan Unionin lintudirektiivin (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY) liitteen I lajit, joiden elinympäristöjä jäsenvaltioiden tulisi suojella erityistoimin, sekä Suomen kansainvälisen linnustonsuojelun erityisvastuulajit, joiden EU:n lisääntyvästä kannasta vähintään 5 % on arvioitu pesivän Suomessa (Rassi ym. 200, Leivo ym. 2002). Asema vastuulajien luettelossa voi esim. merkitä tarvetta vastuulajien elinympäristöjen huomioon ottamiseen maankäytön suunnittelussa (Rassi ym. 200). Osa linnustoselvityksestä tehtiin Keski-Suomen liiton omana työnä. Suurin osa selvityksistä tehtiin ostotyönä, josta vastasivat Jyväskylän yliopiston Ympäristöntutkimuskeskus ja Keski-Suomen lintutieteellinen yhdistys ry. Kartoittajien määrä vaihteli vuosittain kolmesta kahdeksaan. Kaikilla kartoittajilla oli pitkä lintuharrastustausta ja hyvä lintujen (erityisesti äänten) tuntemus. 0
3.TARKASTELTAVAT LAJIT JA LUOOTYYPIT SEKÄ SOIDEN LUONNOILAISUUSLUOKITUS Tässä raportissa esitellään selvityskohteilta tavatut valtakunnallisesti, alueellisesti ja maakunnallisesti uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit. Valtakunnallisessa uhanalaisluokituksessa käytetään kolmea Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) luokitteluperusteiden mukaista uhanalaisluokkaa: vaarantunut (vulnerable, ), erittäin uhanalainen (endangered, EN) ja äärimmäisen uhanalainen (critically endangered, CR). Silmälläpidettävät (nearly threatened, ) lajit eivät täytä uhanalaisuuden kriteerejä, mutta niiden kannat ovat pienentyneet tai elinympäristöjen tila heikentynyt niin huomattavasti, että niiden elinympäristöt on otettava maankäytön suunnittelussa huomioon lajien elinvoimaisuuden säilymisen takaamiseksi (Rassi ym. 200). Suomessa on tehty lajeille myös alueellinen uhanalaistarkastelu, jossa maa on jaettu 3 vyöhykkeeseen luonnonmaantieteellisten ominaisuuksien perusteella (kartta 4). Keski-Suomessa on tehty putkilokasveille myös maakunnallinen uhanalaistarkastelu. Linnuston kohdalla tarkastellaan erikseen myös soille tyypillistä lintulajistoa suolajeja, jotka ovat kohteiden suojeluarvon määrittämisen kannalta merkittäviä. kytilasta arvokasta tietoa, joka on auttanut myös Keski-Suomen soiden luontoarvojen arvioinnissa. Uhanalaisarvioon (Raunio ym. 2008) perustuen Keski-Suomen soiden kasvillisuusselvityksissä on esitetty sekä valtakunnallisesti että alueellisesti uhanalaiset ja silmälläpidettävät suotyypit ja suoyhdistymätyypit. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa on käytetty samoja uhanalaisuusluokkia kuin lajien uhanalaisuuden arvioinnissa. Luontotyyppien uhanalaisarviossa (Raunio ym. 2008) uhanalaisuustarkastelu on tehty erikseen Etelä- ja Pohjois-Suomelle. Etelä-Suomen muodostavat hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen metsäkasvillisuusvyöhyke ja Pohjois-Suomen pohjoisboreaalinen vyöhyke. Osa Keski-Suomesta sijaitsee eteläboreaalisella ja osa keskiboreaalisella vyöhykkeellä. Keski-Suomen maakunta luetaan siis luontotyyppien uhanalaistarkastelussa EteläSuomeen. Luontotyyppien uhanalaistarkastelussa (Raunio ym. 2008) on arvioitu ainoastaan soiden ojittamattomien osien suotyyppien uhanalaisuutta, mutta samalla painotettu, että myös ojitetuilla suoalueilla voi yhä olla arvokkaita suoluontoarvoja. Tämän vuoksi tässä selvityksessä on tarkasteltu myös uhanalaisten suotyyppien ojikkoasteella olevia esiintymiä. Uhanalaisten kasvilajien lisäksi raportissa on esitelty myös suotyyppien ja suoyhdistymätyyppien uhanalaisuus. Vuonna 2008 valmistuneessa luontotyyppien uhanalaisarvioinnissa monien suotyyppien ja erityisesti monien suoyhdistymätyyppien todettiin uhanalaistuneen voimakkaasti etenkin Lapin eteläpuolella (Raunio ym. 2008). Luontotyyppien uhanalaisarvio toi siis suotyyppien ny- Tutkittavilta kohteilta kartoitettiin myös metsälain 0 :n tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä vastaavat luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset luontotyypit (liite 2) sekä vesilain tarkoittamat luonnontilaiset pien-
vesikohteet ja luonnonsuojelulain tarkoitta-mat suojeltavat luontotyypit. Metsälaissa määriteltyjä elinympäristöjä arvioitaessa pieniksi lammiksi huomioitiin alle hehtaarin kokoiset suolammet. Purojen rannoilla kasvavat rehevät korvet sisällytettiin metsälain luontotyyppiin puron välitön lähiympäristö. Metsälakikohdetta vastaaviksi ojittamattomilla soilla sijaitseviksi metsäsaarekkeiksi huomioitiin metsäsaarekkeet, jotka sijaitsevat vähintään 50 metrin päässä lähimmästä ojasta. Rehevien korpien ja lettoisten suotyyppien arvioinnissa saman suotyypin samalla suolla esiintyvät erilliset laikut luettiin yhdeksi suotyyppiesiintymäksi. Vesilain tarkoittamiksi luonnontilaisiksi vesikohteiksi arvioitiin lähteet, uomat ja lammet, jotka sijaitsivat vähintään 50 metrin päässä lähimmästä ojasta. Luonnontilaisiksi uomiksi huomioitiin myös ojittamattomat uoman pätkät, vaikkei virtavesi olisikaan suon kaikissa osissa ojittamaton. Maa- ja metsätalousministeriön ehdotuksessa kansalliseksi suostrategiaksi (Maa- ja metsätalousministeriö 20) on esitelty suoyhdistymien luonnontilaisuutta kuvaava luokitus, joka on tarkoitettu käytettäväksi maankäytön suunnitteluun (taulukko 2). Luokitussystee-missä on kuusi luokkaa, joista alimmat luokat 0 ja sisältävät luonnontilansa menettäneet suot ja ylimmät luokat 4 ja 5 luonnontilaiset tai lähes luonnontilaiset suoyhdistymät. Luokkiin 2 ja 3 luokitellaan suot, joissa on sekä ojitettuja että ojittamattomia osia. Suostrategiassa esitettyä luonnontilaisuusasteikkoa hyödynnettiin TURVA-hankkeen suokohteiden luonnontilaisuuden arvioinnissa. Kartta 4. Keski-Suomen sijoittuminen lajien alueellisen uhanalaisarvioinnin vyöhykkeille. Keski- Suomi (kartassa sinisellä) sijoittuu Lounais-Suomen ja Pohjanmaan rannikon (2a), Järvi-Suomen (2b) sekä Pohjanmaan (3a) luonnonmaantieteellisille alueille. (Kasvillisuusvyöhykekartan lähde: Ympäristöhallinnon paikkatietopalvelu Oiva.) 2
Taulukko 2. Kansallisen suostrategiaehdotuksen (MMM 20) mukainen soiden luonnontilaisuus-asteikko. LUOKKA KUIVATUS KASVILLISUUS VEDENPIA 5 4 Suolla ja sen välittömässä läheisyydessä ei häiriötekijöitä. Suon välittömässä läheisyydessä tai reunassa häiriö(itä), esim. ojia, tie tms., jotka eivät aiheuta näkyvää muutosta suolla. Osassa keidassoiden laiteita voi kuitenkin olla vesitalouden muutoksia. Suokasvillisuus vallitsee aluskasvallisuudessa (pl. luontaisesti tai pohjakerrokseltaan sulkeutumattomat suotyypit). Osassa keidassoiden laiteita voi olla vähäisiä kasvillisuuden muutoksia. Vedenpinta kullekin suopinnan tasolle tyypillisissä rajoissa. 3 Valtaosa suosta ojittamatonta. Aapasuon reunaojitus ei kauttaaltaan estä luonnollista vaihettumista kangasmetsään (tms.); merkittävää kuivahtamista ei suon muissa osissa kuin reunassa. Keidassoiden laideosissa voi olla laajalti vesitalouden muutoksia. Suokasvillisuudessa ei muutoksia suon reunavyöhykettä lukuun ottamatta. Keidassoilla laiteella puuvartisten kasvien osuus voi olla merkittävästi lisääntynyt. Suoveden pinta alentunut ojien tuntumassa, joskus myös suon pinta. 2 Suolla ojitettuja ja ojittamattomia osia. Ojitus estää hydrologisen yhteyden suon ja ympäristön välillä. Osalla ojittamatonta alaa kuivahtamista. Keidassoilla reunaojitus on muuttanut myös reunaluisun ja keskustan vesitaloutta. Suolle tyypillinen kasvistoaines kärsinyt: varpuisuus voi olla lisääntynyt välipinnoilla; merkkejä puuston kasvun lisääntymisestä tai taimettumisesta. Osalla suon ojittamatonta alaa kasvillisuusmuutoksia. Keidassoiden keskiosien muutokset voivat laidetta lukuun ottamatta olla vähäisiä. Suoveden pinta voi olla hivenen alentunut kauempanakin ojista, jos ne ovat puhkaisseet laajoja rimpiä tai keidassoiden kuljuja taikka allikoita. Suon ennallistamisen tai suolle tulevien pisto-ojien aiheuttamat taikka esim. penkkateiden patoamat vettymät kuuluvat tähän luokkaan. Vesitalous muuttunut kauttaaltaan, kasvillisuusmuutokset selviä. Puuston kasvu selvästi lisääntynyt ja / tai alue taimettunut/ metsittynyt. Kasvillisuusmuutokset voivat kauttaaltaan ojitetuillakin alueilla olla hitaita. Alue voi olla myös jäkälöitynyt tai karhunsammaloitunut vailla merkittävää puustokerrosta. Suoveden pinta kauttaaltaan alentunut. 0 Muuttunut peruuttamattomasti: vesitalous muuttunut, kasvillisuuden muutos edennyt pitkälle. Kasvillisuus muuttunut kauttaaltaan ja sen kehitys osissa tapauksista edennyt turvekangasvaiheeseen. 3
4. Tulokset ja tulosten tarkastelu 4. Kasvillisuus 4.. Luontotyypit Hankkeen yhteydessä inventoitujen 307 suon yhteenlaskettu pinta-ala on 36 669 ha. Tutkitusta pinta-alasta 2933 ha ( 8 %) oli kasvillisuudeltaan luonnontilaista ja 250 ha ( 3 %) ojikoita. Muuttuneita suotyyppejä oli 32 486 ha (89 %). Tarkasteltaessa luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten suotyyppilaikkujen yhteenlaskettua pinta-alaa havaitaan, että nevarämeitä ja aitorämeitä esiintyy tutkimuskohteilla eniten (taulukko 3). Vähiten tavattiin lettoja ja lettorämeitä. Yleisesti voidaan todeta, että karut (ombro- ja oligotrofiset) suotyypit ovat tutkituilla soilla yleisempiä kuin vastaavat mesotrofiset eli keskiravinteiset suotyypit. Taulukko 3. Tutkimuskohteilla havaittujen luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten suotyyppien yhteenlaskettu pinta-ala (pa) suotyyppiryhmittäin. Suotyyppiryhmä Luonnontilainen pa (ha) Ojikoiden pa (ha) pa yhteensä (ha) Aito- ja kangaskorvet Lehto-ja ruohokorvet Nevakorvet Karut nevakorvet Mesotrofiset nevakorvet Nevarämeet Karut nevarämeet Mesotrofiset nevarämeet Nevat Karut nevat Mesotrofiset nevat Letot ja lettorämeet Luhdat Rämeet 43 3 44 87 57 35 028 08 678 546 3 4 4 783 3 2 39 7 2 35 268 48 4 35 6 3 3 74 56 52 83 05 78 45 295 55 79 582 37 7 8 497 Yhteensä 2933 250 483 4
Suotyyppikohtaisessa tarkastelussa (kuvat 3) havaitaan luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten korpien niukkuus tutkituilla soilla: kutakin korpityyppiä esiintyy tutkituilla soilla sekä luonnontilaisina että ojikkoina alle 40 hehtaarin alalla. Luonnontilaisia ja ojikkoasteen korpityyppejä tavattiin tutkituilla soilla 208 ha, mikä on alle % tutkitusta pinta-alasta. Korpia esiintyi siis niukasti ja useimmiten pieninä laikkuina: luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten korpien keskimääräinen kuviokoko oli selvityshankkeen soilla, ha. Muurainkorpia ja lehtokorpia esiintyi korpityypeistä pienimmällä yhteenlasketulla pinta-alalla (taulukko 4). Luonnontilaisia ja ojikkoasteen rämetyyppejä tavattiin tutkituilla soilla 497 ha, mikä on 4 % tutkitusta pinta-alasta. Yleisimpiä rämetyyppejä olivat rahkarämeet ja tupasvillarämeet. Luonnontilaisia pallosararämeitä ja kangasrämeitä esiintyi tutkituilla soilla erittäin niukasti. Luonnontilaisia ja ojikkoasteen yhdistelmätyyppejä tavattiin tutkituilla soilla 634 ha, mikä on 4,5 % tutkitusta pinta-alasta. Rimpinevarämeet, sararämeet ja lyhytkorsirämeet olivat yleisimmät tutkimuskohteilla havaitut yhdistelmätyypit. Lettonevarämettä havaittiin vain yhdeltä suolta (0,3 ha). Myös lettorämeitä, tupasvillakorpia ja Nigranevakorpia esiintyi tutkittuun suopinta-alaan nähden hyvin pienillä pinta-aloilla (taulukko 4). yleisimpiä olivat sara- ja rimpi-nevat. Kuljunevoja ja ombrotrofisia lyhytkorsinevoja esiintyi nevatyypeistä vähiten. Rimpiletot oli ainoa havaittu lettotyyppi, ja rimpilettoa esiintyi luonnontilaisena ai-noastaan yhdellä suolla (0,8 ha). Koivuluhtia esiintyi luhtatyypeistä suurimmalla pinta-alalla. Yhdeltä tutkimuskohteelta raportoitiin harmaaleppäluhtaa (0,4 ha). Harmaaleppäluhta on kuvailtu maankohoamisrannikon luontotyypiksi (Raunio ym. 2008), minkä vuoksi on todennäköistä, että harmaaleppäluhdaksi määritetty luhtainen joenrannalla sijaitseva elinympäristö on tosiasiassa kostea lehto. Tutkituilla soilla sijaitsevat luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset nevat ja nevarämeet ovat keskittyneet Keski-Suomen länsi- ja luoteisosiin: näitä suotyyppejä havaittiin eniten Multian, Keuruun ja Kyyjärven kunnista (kartat 5 ja 6). Myös luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia korpia ja rämeitä esiintyy tutkituilla soilla eniten suon länsija luoteisosassa (kartta 7). Tutkimuskohteilta havaitun luonnontilaisen suoluonnon painottumista Keski-Suomen länsi- ja luoteisosiin selittää osittain se, että myös tutkimuskohteet keskittyivät näihin maakunnan osiin. Luonnontilaisten ja ojikkoasteella olevien luhtien, lettojen tai lettorämeiden esiintymisessä ei ole havaittavissa keskittymistä tiettyyn osaan Keski-Suomea (kartat 5 ja 6). Luonnontilaisia ja ojikkoasteen neva- ja lettotyyppejä tavattiin tutkituilla soilla yhteensä 720 ha, mikä on 2 % tutkitusta pinta-alasta. Nevatyypeistä 5
Kuva. TURVA-hankkeen luontoselvityksissä havaittujen rämeiden ja korpien suotyyppikohtaiset kokonaispinta-alat (ha). Kuva 2. TURVA-hankkeen luontoselvityksissä havaittujen lettojen, nevojen ja yhdistymätyyppien suotyyppikohtaiset kokonaispinta-alat (ha). Kuva 3. TURVA-hankkeen luontoselvityksissä havaittujen luhtien suotyyppikohtaiset kokonaispinta-alat (ha). 6
Taulukko 4. Tutkimuskohteilla havaittujen luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten suotyyppi-esiintymien yhteenlaskettu pinta-ala (pa). Suotyyppi Rämeet korpirämeet pallosararämeet kangasrämeet isovarpurämeet tupasvillarämeet rahkarämeet rämeet yhteensä Korvet metsäkortekorvet ruohokangaskorvet puolukkakangaskorvet ruohokorvet yhteensä lehtokorvet mustikkakangaskorvet mustikkakorvet muurainkorvet puolukkakorvet korvet yhteensä Yhdistelmätyypit lettonevarämeet lettorämeet tupasvillakorvet Nigra-nevakorvet kalvakkarämeet lyhytkorsirämeet sarakorvet (sis. luhtanevakorvat) sararämeet rimpinevarämeet keidasrämeet luhtanevakorvet yhdistelmätyypit yhteensä Nevat ja letot rimpiletot kalvakkanevat minerotrofiset lyhytkorsinevat saranevat kuljunevat ombrotrofiset lyhytkorsinevat rimpinevat luhtanevat nevat ja letot yhteensä Luhdat koivuluhdat avoluhdat luhdat yhteensä Uhanalaisluokka Etelä-Suomi Koko-Suomi Luonnontilainen pa (ha) Ojikoiden pa (ha) Pa yhteensä (ha) EN EN EN EN EN CR CR EN EN CR EN EN EN EN 67,2 6,0 3,0 62,0 267,3 377,9 783,4 9,2 4,2 7,5 26,5 4,7 3,7 4,0 2,6,3 73,8 0,3 3, 4, 2,8 94,7 279,4 2,7 274,8 324,9 6,2 24,2 282,5 0,8 95,8 2,6 206,3 3,,6 45,9 93,0 679,0 72,5 4,6 4,5 87,7 0,5 8,6 45,5 4, 220,4 73,8 8,4 2, 9,3 8, 4,0 39,2 32,6 0,4 20, 34,3 0,0 3,0 0,0 2,7 8,3 49,4 8,5 57,9 76,4 23,5 7,6 357, 0,0 0,7,6 3,8 0,0 0,0 0,8 4,3 4,3 3,4 0,0 3,4 55,0 6,6 2,6 207,5 408,3 598, 3 497,2 7,6 6,3 6,8 44,6 8,7 43,0 46,7 3, 2,4 208, 0,3 6, 4, 5,4 03,0 428,7 3,2 332,7 40,3 84,6 42,2 639,6 0,8 06,5 4,3 220,0 3,,6 56,7 97,4 720,2 75,9 4,6 7,9 7
Kartta 5. TURVA-selvityshankkeessa havaittujen luonnontilaisten ja ojikkoasteella olevien luhtien ja nevojen sijoittuminen suojelualueisiin nähden. Kartan symbolien koot eivät vastaa suotyyppikuvioiden todellista pinta-alaa. 8
Kartta 6. TURVA-selvityshankkeessa havaittujen luonnontilaisten ja ojikkoasteella olevien lettojen ja yhdistelmätyyppien sijoittuminen suojelualueisiin nähden. Kartan symbolien koot eivät vastaa suo-tyyppikuvioiden todellista pinta-alaa 9
Kartta 7. TURVA-selvityshankkeessa havaittujen luonnontilaisten ja ojikkoasteella olevien korpien ja rämeiden sijoittuminen suojelualueisiin nähden. Kartan symbolien koot eivät vastaa suotyyppi-kuvioiden todellista pinta-alaa. 20
TURVA-hankkeen kasvillisuusselvityksissä tutkituista 307 suosta 24 luokiteltiin kansalli-sen suostrategiaehdotuksen mukaisesti (Maa- ja metsätalousministeriö 20) alustavasti luokkiin 0 ja eli luonnontilansa valtaosin menettäneiksi soiksi. 74 kohdetta luokiteltiin alustavasti luokkaan 2 ja neljä kohdetta luokkaan 3. 4 kohteella oli sekä luokkien 2 että 3 piirteitä. Täysin luonnontilaisia, luokkiin 4 ja 5 sijoittuvia suoyhdistymiä ei tutkituissa kohteissa ollut lainkaan. Luonnontilaisuusluokituksessa luokkiin 2 ja 3 kuuluvilla soilla on sen verran ojittamatonta pinta-alaa jäljellä, että niiden suoyhdistymä voitiin luotettavasti määrittää. Keskiboreaaliset aapasuot oli yleisin tutkimuskohteilta määritetty suoyhdistymätyyppi, jossa on ojittamattomia osia jäljellä (taulukko 5). Keidassoista yleisin yhdistymätyyppi oli eteläiset viettokeitaat, jonka lisäksi tavattiin joitakin metsä- ja rahkakeitaita. Kaikki tutkimuskohteilta määritetyt suoyhdistymätyypit ovat valtakunnallisesti uhanalaisia. Suoyhdistymätyyppien uhanalaistumiseen on vaikuttanut suoyhdistymien luonnontilan heikkeneminen metsäojitusten ja muiden toimenpiteiden seurauksena (Raunio ym. 2008). Suoyhdistymien luonnontilan heikkeneminen näkyy myös TURVA-hankkeessa tutkituilla soilla: hankkeessa tutkituista 307 suosta vain 28:lla (9 %) on jäljellä yli 20 hehtaaria ojittamatonta suopinta-alaa. Hankkeessa tutkituilla soilla tavattiin 237 metsälain 0 :n tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä vastaavaa luonnontilaista tai luonnontilaisen kaltaista luontotyyppiesiintymää ja 5 vesilain mukaista luonnontilaista pienvesikohdetta. Pienet lammet olivat tutkituilla soilla esiintyvistä metsälain tarkoittamista luontotyypeistä yleisimpiä ja rantaluhdat harvinaisimpia (taulukko 6). Vesilain tarkoittamia luonnontilaisia pienvesiä esiintyi kohteilla huomattavasti vähemmän kuin metsälain tarkoittamia elinympäristöjä, sillä lammet, purot ja lähteet sijaitsevat useimmiten alle 50 metrin päässä lähimmästä ojasta eivätkä näin ollen ole täysin luonnontilassa. Tutkituilla soilla havaittujen luontodirektiivin mukaisten aapa- ja keidassuoyhdistymien edustavuus oli hyvä tai kohtalainen, mutta suoyhdistymien luonnontila oli lähes kaikilla kohteilla kohtalainen tai heikentynyt. Suoyhdistymien heikentynyt luonnontila johtuu useimmiten soiden vesitaloutta muuttaneista metsäojituksista. On huomattava, että vaikka useimpien suoyhdistymien luonnontila on heikentynyt, useilla soilla on vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaisia tai ennallistamiskelpoisia osia. Taulukko 5. Suoyhdistymätyyppien esiintyminen tutkituilla soilla, joilla on ojittamattomia osia. Taulukon luvut ilmaisevat tutkittujen kohteiden lukumäärää, jotka kuuluvat ko. yhdistymätyyppiin ja ojitetun pinta-alan kokoluokkaan. Ojittamattoman pinta-alan laskennassa on käytetty 50 metrin bufferia ojan molemmin puolin. Suoyhdistymät (kpl), joiden ojittamaton pinta-ala (ha) Suoyhdistelmätyyppi Uhanalaisluokka 0-5 5-0 0-20 > 20 Yhteensä Keskiboreaaliset aapasuot Eteläiset viettokeitaat Metsäkeitaat Rahkakeitaat Keidassuo erittelemätön EN EN 0 2 Yhteensä 5 8 3 28 92 5 0 23 6 0 0 2 22 5 0 0 70 3 3 2 4 2