Suomen Migreeniyhdistys ry. Jäsenlehti 1/99

Suomen Migreeniyhdistys ry Jäsenlehti 1/99

Y hdistyksemme työ migreenin tunnetuksi tekemiseksi jatkuu. Olemme tyytyväisyydellä voineet panna merkille, että migreeni on jo jossain määrin alettu hyväksymään neurologiseksi sairaudeksi, mitä se todellisuudessa on. Kysymyshän ei ole aamulla väärällä jalalla vuoteesta nousemisesta tai jostain muusta yhtä joutavasta, niinkuin monet luulevat, vaan aivorungossa tapahtuvista häiriö tiloista. Tekemämme tutkimuksen mukaan hyvin suuri osa jäsenkunnastamme kärsii särystä melkein jatkuvasti. Tässä lehtemme numerossa keskitymmekin migreenipotilaan elämään, sillä kuten Leif Lindberg artikkelissaan varsin osuvasti toteaa, migreeni on elämäntapa. Monilla migreenistä kärsivillä on suuri tarve puhua sairaudestaan, kysyä neuvoa, tavata kohtalotovereitaan ja vaihtaa mielipiteitä sekä kokemuksia. Tässä on Migreeniyhdistyksen rooli ratkaisevan tärkeä. J äsenmäärämme jatkuvasti kasvaessa edellyttää täysipainoinen toiminta kuitenkin myös melkoista taloudellista panostusta. Vapaaehtoisvoimin kaikkea on vaikea pyörittää pidemmällä tähtäimellä. Tämän johdosta on toimenkuvamme muuttumassa. Tavoitteena on hakea Migreeniyhdistykselle taloudellista tukea ja palkata täysipäiväinen toiminnanjohtaja. Muutosta symboloi myös uusi logomme, jonka näet lehtemme kannessa. Kaunista ja rauhallista kesää, Monica Gylfe puheenjohtaja

Sisältö Migreenipotilas työssä... 5 Migreeni täsmähallintaan... 9 Asiantuntija vastaa... 10 Lisäkorvaus suurille lääkekustannuksille... 11 Miten migreeniin pitäisi suhtautua?... 12 Vapaaehtoisia tarvitaan... 15 Vetoomuksen luovutus... 16 Uusi triptaani migreenikohtauksen hillitsemiseen... 17 Nettisurffailuun... 19 WHA Islannissa... 20 Päänsärkypotilas lääkärin päänsärky?... 22 Messut... 26 Uutisia meiltä ja muualta... 27 Vuosisadan migreenitarina... 28 Reiki... 32 Vanhan kansan lääkintäviisautta... 34 Lukijat kirjoittavat... 35 Minun tarinani... 36 Jäsenillat... 38 (09) 454 72 72 Toimistonhoitaja Satu Paasovaara päivystää arkisin klo 14 17. Julkaisija: Suomen Migreeniyhdistys Migränföreningen i Finland ry Kannessa yhdistyksen uusi logo. Lehden taitto: Leena Kanerva Paino: Mynäprint Oy Onko Sinulla ideoita tai ehdotuksia yhdistyksellemme tai jäsenlehteemme? YHTEYSTIETOMME: Suomen Migreeniyhdistys Mannerheimintie 44 A 00260 Helsinki Faksi (09) 493 353 migreeni@migreeni.org www.migreeni.org 3

Uusi hallitus valittiin vuosikokouksessa 7.4.99 Vasemmalta: Päivi Hölttä, Virpi Vallasvuo, Arja Paananen, Leena Reijonen, Monica Gylfe, Leena Kanerva ja Tuire Hakulinen. Kuvasta puuttuu Hannele Virkkunen. Toimistonhoitaja Satu Paasovaara palveluksessanne! Satu tuli toimistonhoitajaksemme tammikuun alussa. Hänet tavoittaa normaalisti arkisin klo 14 17. 4

Migreenipotilas työssä Samalla kun lääketieteellinen tietämys migreenin syntymekanismeista on lisääntynyt merkittävästi ja triptaani-ryhmän lääkkeet ovat 1990-luvulla tehostaneet migreenikohtausten hoitoa, on työelämä tämän saman vuosikymmenen aikana kokenut monia muutoksia. Koska iso osa migreenipotilaista on työikäisiä, on paikallaan tarkastella nykyajan työelämää migreenipotilaan hyvinvoinnin näkökulmasta. Löytyykö työelämästä tekijöitä, jotka voivat laukaista migreenikohtauksen ja voidaanko näihin tekijöihin vaikuttaa? Kiti Müller, LKT, neurologian erikoislääkäri Osastonylilääkäri, Aivotyölaboratorio Työlääketieteen osasto, Työterveyslaitos Työhön liittyvien erityispiirteiden huomioiminen osana migreenipotilaan kokonaisvaltaista hoitoa on monella tavalla tärkeätä: noin 15 % naisista ja 6 % miehistä kärsii migreenistä ja migreenikohtauksen aikana toimintakyky heikkenee heillä vaihtelevasti, noin kolmasosalla potilaista vakavasti. Migreeni aiheuttaa yksittäisellä potilaalla keskimäärin 2-6 päivän poissaolon työstä vuositasolla. Sitä, miten paljon työteho heikkenee sellaisena työpäivänä, jolloin henkilö kärsii migreenistä mutta siitä huolimatta sinnittelee työssä, onkin vaikeampi tutkia, puhumattakaan oireilun vaikutuksesta työniloon. Potilaan työssä tai työympäristössä voi olla migreeniä pahentavia tekijöitä, joiden huomiotta jättäminen voi lisätä migreenikohtausten määrää, niiden vaikeusastetta ja heikentää migreenilääkityksen tehoa. Työelämän muutokset 1990-luvulla Tietoteknologian käyttö työssä lisääntyy jatkuvasti ja sen vaikutus työtehtävien sisältöön, työskentelytapoihin ja työajan käyttöön on ollut voimakas. Myönteisinä muutoksina voidaan nähdä mm. seuraavat: fyysisesti voimakkaasti kuormittavat työtehtävät ovat vähentyneet teollisuudessa, kun automaatioteknologian avulla raskas ja huonoja työasentoja vaatinut toistotyö on usein voitu siirtää erilaisten teollisuusrobottien hoidettavaksi. Ihminen ohjaa ja valvoo teollisuuden tuotantoprosesseja lisääntyvästi tietokonepäätteiltä. Teollisuusympäristön haju- ja käryhaitat on nykyään saatu varsin hyvin hallintaan tehokkailla ilmastointiratkaisuilla ja esimerkiksi liuotinpohjaisia maaleja on voitu korvata vesiohenteisilla vaihtoehdoilla. Tietoteknologia on toisaalta yksipuolistanut työn luonnetta. Toimistotyyppinen istumatyö on lisääntynyt kaikilla aloilla: Olivatpa kysymyksessä vaikkapa ter veydenhoito-, koulutus-, viestintä-, markkinointi- tai matkailualan työtehtävät, teollisuustuotantoon tai liikenteenohjaukseen liittyvät työt, työntekijöiden on työskenneltävä näyttöpäätteellä ja käytettävä erilaisia tietokoneohjelmia. Osa ihmisistä tekee nykyään lähes kaiken työnsä näyttöruudun ääressä. ATK-alan asiantuntijoista on pulaa lähes kaikilla työpaikoilla, joten uusien ATK-järjestelmien opettelu on usein tehtävä muun työn ohessa, mikä lisää työpäivän kiireitä. Viestintä työpaikoilla tapahtuu lisääntyvästi sähköposteja näyttöruudun ääressä naputellen ja lukien. Yhä useamman henkilön työ on ns. asiantuntijatyötä, jossa kerätään tietoa, analysoidaan sitä ja tuotetaan erilaisia muistioita ja yhteenvetoja oman tai esimiesten päätöksenteon pohjaksi. Projektityyppinen työ, joka on tiiviisti aikataulutettu, on lisääntynyt. Yhä useampi suomalainen on läpikäynyt 1990-luvulla parikin organisaatiouudistusta tai eri yritysten yhteensulautumista. Suomalainen yritys on yrityskauppojen myötä voinut muuttua monikansalliseksi yritykseksi, jossa oman projektin keskeisiä avainhenkilöitä voi olla eri puolilla maailmaa ja työkulttuuri hakee uusia muotoja. 5

Tietoteknologian sovellukset muuttavat myös työajan käyttöä. Etätyöasemat ja tietoverkot mahdollistavat työskentelyn ajasta ja paikasta riippumatta. Suomalaisen työelämän kansainvälistyminen lisää työmatkoja ja työtehtäviä, joissa aikavyöhykkeen ylitys parikin kertaa saman viikon aikana on varsin tavallista. Lama ja siihen liittyneet talousvaikeudet vähensivät työntekijöitä kaikilla työelämän aloilla. Työelämässä vaikuttaa kiristynyt taloudellinen kilpailu ja tehokkuuden vaatimus. Lähes kaikki työntekijät kokevat työmääränsä kasvaneen viime vuosina. Erityyppisen vuorotyön ja ns. pätkätöiden osuus työelämässä on jatkuvasti kasvanut. Perheiden, joissa molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä ja vapaavuorojen aikana jakavat lastenhoitovastuun, määrä on kasvanut. Työkulttuurissa korostetaan toisaalta tehokkuutta, toisaalta työn itsenäisyyttä, jolloin ihminen itse on pitkälle vastuussa mm. oman työnsä aikatauluista. Yksilötason riskit siihen, että niin työmäärän kuin työajankäytön hallinta heikentyy, ovat lisääntyneet. Ns. tunnolliset työntekijät muodostavat erityisen riskiryhmän. Työstä johtuvien, migreenikohtauksille altistavien tekijöiden, tunnistaminen ja hoito Kuten tiedämme migreenikohtauksen voivat laukaista monet erilaiset fyysiset ja psyykkiset stressitekijät, jotka vielä vaihtelevat eri potilaiden välillä. Seuraavassa aihetta käsitellään työympäristön näkökulmasta: Toimistotyyppinen, näyttöpäätteen ääressä tapahtuva istumatyö lisää jännitysniskaoireilua, joka voi pahentaa migreenioireilua. Toimistokalustuksessa tulisi pyrkiä tilanteeseen, jossa työntekijä voi ajoittain tehdä työtä vaikkapa seisoen. Työympäristössä tulisi olla mm. erikorkuisia työtasoja. Työpisteen ergonomia tulisi tarkistaa yhdessä työfysioterapeutin kanssa. Nykyaikainen toimistokalustuksen valikoima mahdollistaa entistä yksilöllisempiä työpisteitä ja työasentoja. Tämä on sekä mahdollisuus yksilölliseen, räätälöityyn, ergonomiaan että myös haaste työntekijän kouluttamiseen ergonomiakysymyksissä. Mitä enemmän työpisteen kalusteet sallivat erilaisia säätömahdollisuuksia, sitä suurempi on mahdollisuus myös niiden epäergonomiseen käyttöön. Väärästä, vaikkapa niskajännitysoireita aiheuttavasta, työtavasta poisoppiminen on vaikeata, joten työfysioterapeuttien ja työterveyshoitajien antama ergonomiakoulutus on tärkeätä. Näyttöruudun välkkymiseen, väreihin ja kontrasteihin liittyvät häiriötekijät voivat laukaista joillakin potilailla migreenikohtauksen. Näytön ominaisuuksiin olisikin kiinnitettävä erityistä huomiota ja työntekijälle on tässä annettava säätöjen osalta myös koulutusta. Silmien taittoviat ja ikänäköön liittyvät lähinäön häiriöt voivat johtaa silmien liikuttajalihasten rasitustiloihin ja aiheuttaa myös ohimo-/otsaseudun lihasten kireyttä. Näyttöpäätetyötä tekevän migreenipotilaan silmät tulisikin aina huolellisesti tutkia työnäkemiseen perehtyneen optikon tai silmälääkärin toimesta, jotta näistä syistä johtuvat ärsytystekijät migreenikohtausten taustalla tunnistettaisiin ja hoidettaisiin. Epäsopiva silmälasiratkaisu voi pahentaa migreenioireilua ja toisaalta huolellisesti suunnitellulla työlasiratkaisulla voidaan poistaa tai lievittää monia näyttöpäätetyön kuormitustekijöitä (niin näyttöteknologiasta kuin silmien rasittumisesta johtuvia). Muu työympäristö: Valaistustekijät on myös huomioitava. Epäsuoraan yleisvalaistukseen tulisi pyrkiä mahdollisuuksien mukaan ja kohdevalaistus tulisi yksilöllisesti suunnitella työpis- 6

Osaston ylilääkäri Kiti Müller työssään Aivotyölaboratoriossa Työterveyslaitoksella. tekohtaisesti. Työympäristössä tulisi välttää sellaisia pintoja, jotka aiheuttavat häiritseviä valon heijastuksia. Myös työympäristön äänimaailmaan ja siitä johtuvaan työhälyn määrään voidaan nykyään vaikuttaa mm. erilaisilla huonejako- ja seinämateriaaliratkaisuilla. Työn yleisessä suunnittelussa työtehtäviin tulisi tietoisesti liittää osioita, jotka pakottavat hyötyliikuntaan työpäivän aikana. Puolen tunnin happihyppy ulkona tiiviin näyttöpäätetyörupeaman jälkeen, voi merkittävästi lisätä iltapäivän toimintakykyä. Näyttöpäätetyössä tulisi pitää lyhyt tauko jo noin 45 minuutin työskentelyn jälkeen. Sen voi käyttää vaikkapa lihasten venyttelyyn työfysioterapeutilta saatujen ohjeiden mukaan. Erityisesti migreenipotilaan on myös huolehdittava sekä ruokatauoista että iltapäivän välipalatauosta. Joillakin migreenipotilailla unirytmin häiriintyminen ja univaje voivat pahentaa migreenioireilua Ns. tunnolliset työntekijät muodostavat erityisen riskiryhmän. ja tämä tulisi mahdollisuuksien mukaan huomioida mm. työvuorosuunnittelussa. Työkulttuuriin liittyvät tekijät ovat myös tärkeitä. Lisääntynyt työn pakkotahtisuus, aikapaineessa työskentely, työilmapiiriin liittyvät tekijät, epätietoisuus oman työn sisällöstä ja tavoitteista, sopeutuminen uusiin toimintatapoihin organisaatiomuutosten yhteydessä ja vaikkapa epävarmuus oman työpaikan jatkuvuudesta voivat lisätä psyykkistä stressiä ja pahentaa migreeniä joillakin potilailla. Esimiesten ja työterveyshuollon tulisikin ottaa huomioon myös se mahdollisuus, että migreenipotilaiden oireiden paheneminen tai heidän määränsä lisääntyminen työterveyshuollon vastaanotoilla saattaa olla signaali yleisemmästäkin työyhteisön stressistä. Työterveyshuolto avainasemassa Migreenidiagnoosin asettaminen vaatii usein alussa neurologin tut- 7

kimusta. Sellaistenkin potilaiden kohdalla, jotka tunnistavat kohtauksellisen päänsärkynsä migreeniksi sukurasituksen kautta, voi käynti neurologilla olla tarpeen tehokkaan lääkityksen suunnittelemiseksi. Migreenidiagnoosin ja sopivan lääkityksen valinnan jälkeen tulisi työterveyshuollon osuutta migreenipotilaan työkyvyn ylläpidossa ja työterveyden seurannassa lisätä. Työterveyshoitaja ja -lääkäri voivat yhteistyössä työfysioterapeutin ja työnäkemiseen perehtyneen optikon/ silmälääkärin kanssa parhaiten huolehtia siitä, että työympäristön migreenikohtauksille altistavat tekijät pyritään minimoimaan. Migreenipotilas voi myös tarvita ohjausta sopivan taukoliikunnan ja liikuntaharrastusten löytämiseksi. Tärkeintä on monipuolinen liikkuminen, joka ei yksipuolisesti kuormita esim. niska-hartialihaksia ja yläkehoa. Työterveyshuolto on myös luonteva yhteys yksittäisen migreeniä potevan työntekijän ja työyhteisön välillä silloin, kun pahentuneen oireilun taustalla epäillään työilmapiiriin, työmäärään tai vaikkapa johtamiseen liittyviä tekijöitä. Näiden asioiden käsittelyssä tulisi lähteä kartoitustyöhön työyhteisötasolta. Työterveyshuolto voi myös omalta osaltaan lisätä työpaikkojen tietämystä migreenistä. Yhteistyössä migreenipotilaita hoitavien neurologien kanssa voidaan erikseen harkita, onko perusteita siihen, että yrityksen työterveyshuollon akuuttihoito-apteekissa on myös migreenilääkkeitä. Erityisesti triptaanivalmisteiden kohdalla tulee kuitenkin huolehtia siitä, että työterveyshuollolla on riittävät tiedot asiakkaittensa migreenistä ja sen hoidosta. Useat migreenipotilaat ovat kokeneet triptaanilääkkeiden lisänneen turvallisuuden tunnetta tiukkatahtisessa työssä; mahdollisuus ottaa tehokasta kohtauslääkettä työpäivän aikana voi vaikkapa varmistaa sen, että tärkeätä työkokousta ei tarvitse kiusallisesti peruuttaa viime hetkellä vaikean migreenikohtauksen takia. Migreenin lääkehoidon kehittyminen ja tehostuminen ei poista tarvetta pyrkiä mahdollisuuksien mukaan poistamaan migreenipotilaan elämästä kohtaukselle altistavia ärsyketekijöitä. Tässä katsauksessa olen ottanut esille niitä työhön liittyviä tekijöitä, joihin Työterveyslaitoksen neurologin näkökulmasta voidaan usein parhaiten vaikuttaa, kunhan niin potilas kuin hoitavat lääkärit ja muu työterveyshuoltokin oppivat arvioimaan potilaan työtä ja työympäristöä migreeniärsytystekijöiden näkökulmasta. Kiire on kihlannut ajan, ei se mitään kunhan ei vihille veisi. 8

Migreeni täsmähallintaan Tuloksia jäsentutkimuksesta. Vuoden 1998 maaliskuussa koko maahan ulotettua päänsärytöntä viikkoa otsikolla Migreeni. Kohtaus. Aivoissa. jatkettiin tänä vuonna uudella kampanjalla, jonka teemaksi oli valittu Migreeni. Täsmähallintaan. Kampanjaa täydennettiin kyselyllä, joka lähetettiin etukäteen kaikille Suomen Migreeniyhdistyksen jäsenille. Kyselyyn vastasi yli 60% jäsenistä, mikä on erittäin hyvä otos. Suurin osa vastaajista (31%) on 40-49 -vuotiaita palvelualan työntekijöitä (22%), joiden asuinpaikka on pääkaupunkiseutu (38%). 90 % kyselyyn vastanneista oli naisia. Lähes puolet vastaajista (45%) kärsii vaikeista kohtauksista ainakin kerran kuussa, yli puolet (57%) lievistä kohtauksista joka kuukausi. Suurin osa kärsii migreenistä eri muodoissa miltei jatkuvasti. Lähes kaikki (96%) joutuvat turvautumaan lääkkeisiin kokeiltuaan kohtauksen alussa muita keinoja. Reseptisärkylääkkeitä käyttävät enemmän nuoret kuin vanhat potilaat. Ns. täsmälääkkeet sekä estolääkkeiden käyttö on yleisempää vaikeaksi määritellystä migreenistä kärsivillä. Kohtauksen keskimääräinen kesto lääkityksellä on 1-2 tuntia, ilman lääkitystä lähes vuorokausi. Melko tyytyväinen hoitokeinoihin on lähes 40 % vastaajista. Vastaajista 71 prosentilla on vakituinen työpaikka. Useimmat (63%) joutuvat lähtemään töistä kesken päivän ja pitämään sairaslomapäiviä. Sairaus on jo Jokainen menetetty työpäivä maksaa työnantajalle yli 1000 mk. itsessään hankala, mutta vaikeammaksi sen tekee useimmilla työpaikoilla nuiva ja epäasiallinen suhtautuminen, jonka voi tulkita tietämättömyydeksi siitä, että migreeni todella on oikea sairaus. Jokainen menetetty työpäivä maksaa työnantajalle yli 1000 mk. Tämä oli yksi syy miksi tämän kevään kampanja kohdistettiin pääasiallisesti työpaikoille ja työterveyshuollolle. Myös terveyskeskuslääkäreiden toivotaan tunnistavan paremmin migreenin ja määräävän siihen asianmukaiset lääkkeet. Kyselyssä tiedusteltiin myös kiinnostusta migreeniyhdistyksen paikallisyhdistysten (alaosastojen) toimintaan. Kolmannes vastasi myöntävästi ja n. 90%:iin saa ottaa yhteyttä paikallisosaston asioissa (erittäin positiivistä palautetta). Kysymykset oli rakennettu avoimiksi, ja jäsenet vastasivat niihin hyvin aktiivisesti ja rohkeasti. Tutkimuksen analysoinneen Risto Varmolan mukaan tämä osoittaa jäsenistön kokevan tarpeelliseksi saada KERTOA migreenistään. Samoin vastaajat pitävät migreeniyhdistystä tärkeänä tiedonvälittäjänä tästä hankalasta sairaudesta. Kiitämme kyselyyn osallistuneita vielä kerran lämpimästi. Tutkimus antaa pitkälle eteenpäin eväitä, joista on hyötyä meille kaikille taudin kurimuksesta kärsiville. Kiitos erityisesti Teille kaikille siitä, että pidätte yhdistyksemme työtä tärkeänä ja hyödyllisenä. Melkoisen harppauksen olemme jo tiedonlevityksessä tehneetkin, mutta aina on parantamisen varaa! Tuire Hakulinen 9

Asiantuntija vastaa 1. Onko vaarallista ottaa migreenikohtauksen aikana unilääkkeitä (esim. Imovane, Stilnokt), kun kipu on sietämätöntä? Tulehduskipulääkkeiden ja triptaanien kanssa voi ottaa mainittuja unilääkeitä. 2. Hortonin Neuralgia onko se migreenin sukulainen vai joku muu tauti? Hortonin neuralgia on migreenin sukulaistauti, mutta kuitenkin eri sairaus ja sen hoito eroaa migreenin hoidosta. 3. Kun olen makuulla särky on kovaa. Pystyasennossa ja ylhäällä särky helpottuu huomattavasti. Miksi? Säryn kovuus riippuu päänsärkysairauden tyypistä. Migreeni on helpompaa maatessa hiljaa, kun taas Hortonin neuralgia särky helpottaa pystyasennossa. Samoin lihasjännityssärky voi helpottaa liikeellä ollessa. Kyse voi olla veren tungoksen vähenemisestä pään alueella pystyasennossa tai sitten liike raajoissa jotenkin toimii estävänä tekijänä kivun välittymisessä tietoisuuteen. 4. Miksi estrogeenin tuotanto herkistää migreenioireita? Missä kuukautiskierron vaiheessa on erityinen herkistymisvaihe ja vaikuttavatko synteettiset tai synteettisen kaltaiset 10 estrogeenit migreeniin eri tavalla kuin naisen oma estrogeeni? Estrogeenien on katsottu herkistävän migreenille lähinnä niiden verisuonten reagointiherkkyyttä lisäävän vaikutuksen vuoksi. Herkin vaihe on yleensä ennen kuukautisia, jolloin estrogeeni on korkeimmillaan. Migreeni kuitenkin puhkeaa vasta, kun estrogeeni alkaa vähetä kuukautisten alla. Toinen herkistymisvaihe on munasolun irtoamisvaiheessa ovulaation aikana. Synteettiset estrogeenit vaikuttavat migreeniin yleensä samalla tavalla kuin oma estrogeeni. 5. Mikä on uusimman täsmälääkkeen MAXALTin ero verrattuna aikaisempiin markkinoille tulleisiin täsmälääkkeisiin? Suuria eroja ei eri täsmälääkkeiden välillä ole. Yksi sopii yhdelle, toinen toiselle. Maxaltin vaikutus alkaa jonkin verran nopeammin kuin esimerkiksi sumatriptaanin, samoin Maxaltin tehon on joissain tutkimuksissa osoitettu olevan sama tai parempi kuin sumatriptaanin 2 tunnin kuluttua tablettien nauttimisesta. Erot ovat vähäisiä ja yksilöllisiä. 6. Voiko näitä uusia migreenilääkeitä esim. (Imigran, Zomig, Maxalt) käyttää masennuslääkkeen serotoniinin takaisinottajan Seroxatin kanssa. Uusien masennuslääkkeiden, Dosentti, neurologian erikoislääkäri Markus Färkkilä, HYKS ns. serotoniinin takaisinoton estäjien kanssa, kuten Seroxat, voi käyttää uusia migreenin täsmälääkkeitä, kunhan migreenilääkkeiden käyttö on satunnaista, vain pari kertaa viikossa. Jos joutuu ottamaan triptaaneja enemmän, useina päivinä viikossa, lisääntyy serotoniinisyndrooman vaara, eli elimistössä serotoniinipitoisuus nousee aiheuttaen pahoinvointia, sydänoireita, heikotusta jne. Tämä koskee myös Cipramil, Seronil, Fontex jne. lääkkeitä. 7. Pitääkö paikkansa, että migreenikohtauksen aikana verisolut saattavat sakkaantua ja aiheuttaa veritulppia, minkä vuoksi olisi hyvä ottaa asperiinia kohtauksen aikana. Ei pidä. Migreenikohtaukseen ei liity veritulppavaaraa (paitsi hyvin vähäinen aivoveritulpan

lisääntymisen riski nuorilla naisilla). Paljon suurempia veritulppariskeja aiheuttavat tupakointi ja e-pillerit. Toisaalta migreenin hoito asperiinia sisältävillä lääkkeillä on mahdollista ja sopii hyvin niille, joilla on esim. suvussa veritulppariskiä. 8. Millaisia pitkäaikaisia haittavaikutuksia migreenin täsmälääkkeillä (Imigran, Maxalt, Zomig) voi olla? Näitä lääkkeitä on käytetty kohta kymmenen vuoden ajan eikä mitään pitkäaikaishaittavaikutuksia ole huomattu. Todennäköisesti niillä ei satunnaisesti (alle kerran/ viikko) käytettynä ole mitään pitkäaikaishaittavaikutuksia; eri asia on, jos niitä käyttää runsaasti, lähes päivittäin, jolloin pitkäikaisriskejä on mahdoton arvata. Triptaaneja ei ole tarkoitettu päivittäiskäyttöön. 9. Onko koskaan tutkittu, kuorsaavatko migreenipotilaat (naiset) muita naisia enemmän. Jos näin olisi, miten se voisi vaikutta migreeniin? En tiedä tutkimusta, jossa migreeninaisten kuorsausta olisi tutkittu. En usko että kuorsauksella ja migreenillä olisi keskinäistä syy-yhteyttä. 10. Miksi joidenkin kovien migreenkohtauksien aikana kasvoni ovat tumman sini-punaiset (etenkin jos kasvosärky on kovaa) ja joidenkin aikana harmaan valkoiset? Kasvojen värin vaihtelu migreenissä johtuu kohtauksen aikaisesta autonomisen hermoston toiminnan häiriöstä, jolloin ihon verenkierto voi olla joko auki ja ihon väri punainen tai kiinni ja ihon väri kalpea. 11. Onko olemassa serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavaa lääkitystä ja onko sitä kokeiltu migreenin hoitoon? Serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavina migreenin estolääkkeinä on käytettykin Sandomigrin-valmistetta, mutta sitä saa enää erityisluvalla. Samoin maailmalla on käytössä Deserilvalmiste, joka on myös vedetty Suomessa markkinoilta jo 70-luvulla sen aiheuttamien sivuvaikutusvaarojen vuoksi. Uudet serotoniinin takaisinoton estäjät, joiden tarkoituksena on kohottaa aivojen serotoniinipitoisuutta esim. masennuksen hoidossa, eivät ole juuri vaikuttaneet migreenin estossa suotuisasti. Jotkin niistä estävät aura-oireita, mutta eivät päänsärkyä. Parhaiten serotoniinin kautta vaikuttavista lääkkeistä migreenin estossa toimii tutkimusten mukaan amitriptyliini. Lisäkorvaus suurille lääkekustannuksille Muistutus Teille joilla lääkekustannukset nousevat huomattavan suuriksi. Jos itsemaksetut lääkekustannukset yhden kalenterivuoden aikana ylittävät 3282,82 mk on KELAn korvaus tämän jälkeen 100 %. Alle 100 markan ylityksiä ei kuitenkaan korvata. Kela lähettää automaattisesti ilmoituksen, kun raja on ylitetty. Tärkeätä on että säilytät apteekkien kassakuitit jos epäilet lääkekustannuksien nousevan suuriksi. Kelalta saat lisätietoa korvauksia koskevista rajoituksista. 11

Miten migreeniin pitäisi suhtautua? Kirjoittanut Leif Lindberg Miten migreeniin pitäisi suhtautua? Yhtä hyvin voisi kysyä, miten elämään pitäisi suhtautua, sillä migreeni on elämäntapa, pahimmillaan jopa yli 40 vuotta. Migreeniin on siis suhtauduttava tavalla, joka pyrkii hallitsemaan sitä. Stressi migreeniä aiheuttavana tekijänä Hyvin monelle migreeni on selvästi stressistä, elämän mukanaan tuomista koettelemuksista riippuvainen. Tutkimusten mukaan lähes puolet kohtauksista syntyy erilaisten ulkoisten ja sisäisten paineiden aiheuttamana. Stressi on hallitsemattomana ilmiönä myös muuten terveyttämme uhkaava ilmiö. Stressireaktio on fysiologinen ilmiö, joka laukeaa aivojemme kuorikerroksessa, etenee hypotalamus- ja aivolisäkekeskusten kautta lisämunuaiseen sekä hermojohtumisen että verenkierron kautta. Seurauksena on adrenaliini- ja kortisoliryhmän hormonien tuotannon lisääntyminen. Kun stressi on hallittua, myönteistä, johtaa se suorituskykymme fyysiseen ja henkiseen parantumiseen ja tätä kautta tyydytystä tuottavana rentoutumiseen ja kokonaisvaltaiseen kehittymiseen ihmisenä. Stressi on siis tarkoitettu apukeinoksi selvitä lajikehityksessä sillä tavalla kuin ystäväni Darwin sen kauan sitten ylittämättömällä 12 Kampin palvelukeskuksen jäsenillassa luennoitsijalääkärimme Leif Lindberg ja yhdistyksemme puheenjohtaja Monica Gylfe. tavalla ymmärsi. Joskus kuitenkin stressi saa mittasuhteet, jotka johtavat hallitsemattomaan tilanteeseen. Liiallisena mainittujen hormonien tuotanto johtaa pahimmillaan sokeri- ja kolesteroliongelmiin, verenpaineen nousuun, infektiokierteisiin, veritulppavaaran kohoamiseen ja, niin kuin tänä päivänä tiede uskoo, syöpäriskin kohoamiseen. Meitä migreenipotilaita tämä ilmiö koskettaa migreenikohtausten pahenemisena ja tihentymisenä. Voimmeko hallita elämäämme edes hiukan? Elämänhallinnan keinot tähtäävät samaan kuin lavatansseissa neitoa tanssiin hakeva mieskin. Hän hakee tyttöä, joka osaa antaa viedä. Askeleensa taitava, erilaisiin parkettien partaveitsiin tottunut taitava nainen pystyy antamaan miehelle lähes täy-

dellisen tunteen tilanteen hallinnasta. Myös elämää hallitsee sama lainalaisuus. Täytyy olla tunne siitä, että itse vie, ei elämä. Täytyy pyrkiä koko ajan olemaan ikään kuin askeleen edellä. Vaikeaa migreeniä potevan ihmisen elämän kulmakivi on ihanteellisen lääkityksen ja asiaan paneutuvan lääkärin löytäminen. Lääkityksen on oltava niin tehokas, että potilas tuntee selustansa turvatuksi: aina löytyisi keino, kun kohtaus iskee. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vain kunnollinen lääkitys voi kohottaa migreenipotilaan elämänlaatua. Jo tällainen oleellinen osa perusturvallisuuttamme vaatii hoitavalta lääkäriltä tavallista enemmän. Hänen on oltava ajan hermolla migreenin hoidon edistyessä kiihtyvin askelin. Toisaalta hänen on tunnettava potilaansa taustatekijät riittävän hyvin voidakseen käyttää tämän sairauden hoidon koko arsenaalia. Hoitosuhde perustuu siis jatkuvuuteen ja kärsivällisyyteen molemmin puolin pöytää. Lääkärin on osattava harkita mahdollista estolääkitystä eri vaihtoehtoineen ja uskallettava olla miettimättä hoitovaihtoehtojen kustannuskysymyksiä. Vain paras on kyllin hyvää potilaalle. Hoitokustannukset ovat asioita, joista päättää potilas, ei lääkäri hänen puolestaan. Ehkäpä suomalainen lääkäri arvioi migreenipotilaansa jopa liian kokonaisvaltaisesti: hän erehtyy jopa suunnittelemaan potilaansa henkilökohtaista taloutta tämän puolesta. Kuitenkin kalliimmat lääkkeet useimmiten ovat niitä parhaita. Siksi osa migreenipotilaan elämänhallintaa on uskaltaa vaatia lääkäriltään enemmän. Hänet on pehmeästi painostettava hankkimaan lisää tietoa ja ennakkoluulottomasti kokeilemaan parhaita vaihtoehtoja, triptaaniryhmän kohtauslääkkeitä, joita tulee markkinoille jatkuvasti. Liian monelle lääkärille migreenin hoidon uusimmat edistysaskeleet ovat vain utuisia mielikuvia mainosmateriaalin joukossa, ja niiden käytäntöön soveltaminen jää toteutumatta urautuneiden hoitotottumusten takia. Tätä voisi kutsua myös henkiseksi laiskuudeksi. Valitettavasti, sanoisi istuva presidenttimme. Stressin hallinta on myös kokonaisvaltaista terveysriskien huomioimista Elämän hallinta on kokonaisuuksien hallintaa. Sen voisi jakaa sellaisiin alaryhmiin kuin riskitekijöiden hallinta, ihmissuhteet, toimintatavat ja tästä kaikesta oppiminen, kaiken kehittäminen. Riskitekijöiksi näkisin tietyt elimellisille sairauksille altistavat tekijät ja toisaalta taloudellisen turvallisuuden ennakoinnin. Moni saattaa kavahtaa tuota jälkimmäistä, nähdä sen pinnallisuutena ja henkisten arvojen vähättelynä. Kuitenkin siteeraisin mielelläni kyynistä englantilaista näytelmäkirjailija Oscar Wildea seuraavasti. Kun olin nuori, luulin rahan merkitsevän kaikkea. Nyt vanhempana olen varma siitä. Elämää on siis elettävä myös taloudellisesti ennakoiden, pahimpaan varautuen. Lähes jokainen meistä tietää, miten taloudellinen ahdinko, niin pieni kuin suurempikin, sielua syö. Myös kohonnut verenpaine, korkeat kolesteroliarvot, ylipaino, suoliston sairaudet, eturauhassyöpä, gynekologiset kasvaimet ja rintasyöpä ovat valitettavan yleisiä terveyttämme uhkaavia seikkoja. Näiden sairauksien ennakointi ja samalla riskin minimoiminen edellyttävät tiettyjen rutiiniluontoisten laboratorio-, röntgen- ja lääkärintarkastusten vuosittaista suorittamista. Tietysti se edellyttää joidenkin kohdalla kurinalaisuutta ja määrätietoisuutta. Samoin monien ns. pikkuvaivojen ajoissa hoitaminen saattaa suojata meitä kärpäsestä härkänen -ilmiöltä. Ihmiset ovat tärkeitä toinen toisilleen Kun ajattelen elämääni ja sen laineita tähän päivään asti, en voi olla huomioimatta sangen tärkeää seikkaa. En nimittäin muista kehittäneeni yhtään täysin omaa ideaa, jonka siementä en olisi saanut joltain toiselta. Parhaimmat ideat ovat synty- 13

neet minulle tärkeiden ihmisten kanssa keskustellessa ja paras tuki pulmissani ja huolissani on tullut samoilta henkilöiltä. Kunhan vain olen ymmärtänyt heidän puoleensa kääntyä. Harrastan toki lukemista ja tietoa yleensäkin, mutta näin hankittu tieto tuntuu aina jäävän pinnalliselle ja epäkonkreettiselle tasolle. Se ei tunnu kantavan hedelmää. Se tuntuu jalostuvan vasta, kun sitä puidaan enemmän tai vähemmän virallisissa puitteissa itseäni fiksummassa seurassa. Siksi ihmiset ovat tärkeitä toisilleen. Ja siksi tärkeä osa elämän hallintaa on yhteydenpito läheisiin ja itselle tärkeisiin ihmisiin. Aika ajoin meidän on muistutettava itseämme, kuka heistä on mahdollisesti jäänyt huomiottamme. Tällainen suhde ei kuitenkaan saa jäädä yksipuoliseksi. Ihmissuhteet ovat kaksisuuntainen katu, jolla menee ja tulee autoja. Toisellekin on jäätävä sama tunne: hänkin on saanut jotain. Elämä on tiedon, tunteiden ja huomioimisen vaihtokauppaa. Jokainen taaplaa tyylillään ja kaikki pääsevät perille On opittava tunnistamaan oma sisäinen rytminsä. On tiedettävä, milloin voi ajaa kaasu pohjassa ja milloin taas ryömintävaihde antaa parhaan tuloksen. Vaikeaa migreeniä potevan ihmisen elämän kulmakivi on ihanteellisen lääkityksen ja asiaan paneutuvan lääkärin löytäminen. Olen juoksulenkeilläni oppinut hitaan kiiruhtamisen mallin. Kun malttaa odottaa lihaksiston hapentarpeen sopeutumista hengitys- ja verenkiertoelimistön kykyyn tuottaa sitä, voi sopivan ajan kuluttua avata hanaa ja edetä rivakammin. Jos sen sijaan taas aloittaa liian kovilla kierroksilla, menevät lihakset hapoille liian nopeasti. Kannattaa siis kuunnella itseään ja toimia kulloisenkin viretilansa mukaisesti. Samoin on turhaa vertailla työskentelytapoja. Toisen tottumukset saattavat näyttää epäkäytännöllisiltä, mutta ne auttavat häntä hallitsemaan tilanteensa. Tärkeintä on se, miltä omat toimintatavat tuntuvat. Ne ovat oikeita, jos ne myös tuottavat tulosta. Ajankäytön hallinta on täydellistä harhaa. Elämässä on liian monta liikkuvaa osaa, että pystyisi ennakoimaan ja hallitsemaan ilmiötä, jonka suhteellisuudesta Einsteinkaan ei päässyt lopulliseen selvyyteen. On opittava hyväksymään sen puute ja opittava, että maailma ei tule koskaan kuitenkaan valmiiksi. Kahta seikkaa voisi kuitenkin yrittää soveltaa käytäntöön. Toinen on valkoisen valheen jalo taito eli oppia sanomaan ei silloinkin, kun ehdotus juuri ja juuri saattaisi sopia aikatauluusi. Toinen on yrittää varata päivittäiseen Leif Lindbergin luento 3.2. Kampin Palvelukeskuksessa oli menestys. 14

aikatauluusi 25 %:n liikkumavara niitä tilanteita varten, jolloin omatuntosi ei enää salli tuota valkoista valhetta. Mikään ei kehity, ellei siitä halua oppia Aika ajoin, ehkäpä puolivuosittain, on aika suunnata katse lähimenneisyyteen. Tällöin voisi kerrankin olla puolueettoman arvioiva ja todeta, mistä on luovuttava, mitä muutettava ja mitä mahdollisesti lisättävä edellisten joukkoon. Siksi olisi ainakin mielessään olla jokaisella jonkinlainen sapluuna niistä asioista, jotka katsoo oman tilanteensa hallinnassa oleellisiksi. Tällöin voisi muistuttaa laiminlyönneistään niillä sektoreilla, jotka kuitenkin ovat välttämättömiä. Aivan samalla tavalla, kuin taloa ostaessa tulee selvittää kiinnitykset, maapohja, kaavaasiat, kivijalka ja niin edelleen. Tiettyjen asioiden on oltava aina kunnossa. Ne vain vaihtelevat eri ihmisillä. Täytyy olla tunne siitä, että itse vie, ei elämä. Tai voisi vaikkapa kysyä itseltään, että mistä henkilökohtaisista asioista minun on huolehdittava kehittyäkseni ja pysyäkseni terveenä, pystyäkseni huolehtimaan läheisistäni ja, joskus tämäkin on tärkeää, olemaan kunniaksi työnantajalleni. Lopuksi Kiinalaiset ovat viisasta kansaa. Eräs sananlasku opettaa, että kuultu unohdetaan, nähty muistetaan, mutta tehty ymmärretään. Olen viime viikkoina laiminlyönyt muutamia yllä kuvaamiani asioita ja kuin pisteenä i:n päälle päätin rentoutua stressin runtelemana eilen viinin avulla ja tietysti heräsin aamulla migreeniin. Onneksi lääkkeeni oli mukana mökillä. Niin kuin sanoin, tekevä ymmärtää. Valitettavan usein kuitenkin kertauksen ja kantapään kautta. Vapaaehtoisia tarvitaan migreenin molekyyligeneettistä tutkimusta varten Monta migreenisukua on jo tutkimuksen alla, mutta työ jatkuu edelleen ja tarvitsemme lisää vapaaehtoisia mukaan. Jos sinulla ja usealla sukulaisellasi on migreeni tai jos migreeniisi liittyy halvausoireita tai kiertohuimauskohtauksia, ja haluat auttaa migreenin periytymisen ja sen mekanismien selvittämisessä, soittaisitko ystävällisesti: neurologian erikoislääkäri Mikko Kallela 040 505 0559 tai mikko.kallela@ pp.fimnet.fi. Samalla sinulla on mahdollisuus tarkistaa migreenihoitosi ajanmukaisuus. 15

Vetoomuksen luovutus Puheenjohtaja Monica Gylfe, sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre ja neurologian dosentti Markus Färkkilä vakavassa keskustelussa migreenilääkkeiden korvattavuudesta. Ohessa otteita vetoomuksen tekstistä: MIGREENISTÄ KÄRSII JOKA KYMMENES SUOMALAINEN Todellisen avun monelle migreenipotilaalle antavat migreeniin kehitetyt täsmälääkkeet, triptaanit, jotka mahdollistavat myös täysipainoisen työnteon. Triptaanit ovat migreenipotilaille tehokkaita, mutta kalliita lääkkeitä. Tämän takia kaikilla ei ole varaa käyttää niitä, mikä johtaa työstä poissaolopäivien lukumäärän kasvuun. Yksi poissaolopäivä maksaa työnantajalle keskimäärin tuhat markkaa puhumattakaan työn tuottavuuden menetyksestä. Me Migreeniyhdistyksen ja Migreeniseuran jäsenet vetoamme Teihin, arvoisa sosiaali- ja terveysministeri, Te voitte vaikuttaa siihen, että: Migreeni tunnustetaan kohtaukselliseksi aivosairaudeksi, joka on pitkälle hoidettavissa täsmälääkkein, mikäli yhteiskunta antaa siihen mahdollisuuden. Migreenin täsmälääkkeiden 100-prosenttinen korvaaminen maksaa ajan kanssa itsensä takaisin, sillä työstä ja koulusta poissaolot vähenevät. Kela korvaa nyt triptaaneista 50 prosentin peruskorvauksen. Laajempi triptaanien korvaaminen toisi rahat yhteiskunnalle takaisin. Tutkijoiden mukaan migreeni on epilepsian kaltainen neurologinen sairaus. Tavallisimmat epilepsialääkkeet yhteiskunta korvaa täysin lukuun ottamatta 25 markan ostokertaista omavastuuosuutta. Uusimpien epilepsialääkkeiden korvaus vaihtelee lääkekohtaisesti sekä potilaan sairastaman epilepsiatyypin mukaisesti. Eikö migreeniä sairastavilla tulisi olla yhtä suuri oikeus lääkkeiden korvattavuuteen? Noin puolen miljoonan migreeniä sairastavan suomalaisen puolesta Monica Gylfe Suomen Migreeniyhdistys Migränföreningen i Finland ry Markus Färkkilä Suomen Migreeniseura 16

Uusi triptaani migreenikohtauksen hillitsemiseen Triptaanit ovat mullistaneet migreenikohtauksen hoidon. Kysymyksessä ovat serotoniinitasoon vaikuttavat uudet lääkkeet, jotka taltuttavat migreenikohtausta täsmällisesti. Yleensä migreeniä poteva voi jatkaa töitään eikä hänen tarvitsekaan kiiruhtaa kotiin peittojen alle ja pimeään huoneeseen. Nyt markkinoille on tullut neljäs triptaani, ritsatriptaani. Ensimmäisenä muutama vuosi sitten tuli sumatriptaani, sen jälkeen tulivat tsolmitriptaani ja naratriptaani. Uusimman triptaanin kauppanimi on Maxalt. Sitä on saanut apteekista lääkärin reseptillä vuodenvaihteesta lähtien. Vaikuttavaa ainetta, ritsatriptaania on joko 5 mg tai 10 mg. Varsinaisena uutuutena on kylmäkuivattu tablettimuoto, jonka valmistenimi on Rapitab. Tabletin ottamiseen ei tarvita vettä, vaan se sulaa kielen päällä muutamassa sekunnissa. Kun kohtaus iskee ei vettä aina välttämättä ole saatavilla, joten lääke on helppo ottaa. Toisaalta voidaan välttää tabletin ja veden nielemisen aiheuttamaa pahoinvointia. Molempien tablettimuotojen hinta on sama: 3 kpl 179,54 mk ja 6 kpl 333,05 mk. 10 milligramman vahvuudella on peruskorvattavuus. Yhdysvaltalainen neurologi Alan Rapoport on hoitanut migreenipotilaita pitkään. Rapoport työskentele Connecticutissa New Englandin päänsärkykeskuksessa. Hän on kirjoittanut yhdessä kollegansa Fred Sheftellin kanssa kuusi kirjaa päänsärystä. Uusin kirja on nimeltään Headache Relief for Woman. Alan Rapoport luennoi täällä Suomessa ritsatriptaanista uuden migreenilääkkeen esittelytilaisuudessa neurologeille. Rapoportin mukaan vanhat uskomukset migreenin psykologisesta luonteesta ovat saaneet huutia triptaanien myötä. Toki käsitykseen on vaikuttanut myös tieto siitä, että migreeni on elimellinen aivorungon sairaus. Ritsatriptaanin vaikutustavasta Alan Rapoport kertoo, että ritsatriptaani vaikuttaa elimistössä kolmessa eri paikassa. Migreenissähän ongelmana on tulehdus ja verisuonten laajentuminen. Ritsatriptaani vaikuttaa verisuonten seinämässä oleviin serotoniinin tiettyihin kohdemolekyyleihin, reseptoreihin. Serotoniini eli 5-hydroksitryptamiini (5-HT) on keskushermoston välittäjäaine. Sitä on aivoissa ja verihiutaleissa ja se on varastoituneena pääasiassa suolistossa. Serotoniini supistaa verisuonia ja ritsatriptaani välittää vaikutuksensa juuri solun pinnan serotoniinin kohdemolekyylin 5-HT 1B/1D välityksellä ja tämän ansiosta verisuonet supistuvat eikä tulehdus pääse etenemään. Ritsatriptaani toimii myös verisuonten lähellä hermoissa ja estää tiettyjen peptidien vapautumista, jotka aiheuttavat tulehdusta aivokalvolla. Neurologi Rapoportin mukaan kolmas paikka, jossa lääke vaikuttaa, on keskushermostossa, tarkasti ottaen aivorungossa. Migreeninhän ajatellaan syntyvän juuri aivorungossa. Kivun siirtyminen estyy lääkkeen kohdistuessa aivorungon hermosolujen reseptoreihin. Potilastutkimuksista Uusimman triptaanin tehokkuutta on tutkittu yhdysvaltalaisessa 17

monikeskustutkimuksessa, jossa oli mukana vajaa 1500 migreenipotilasta. Migreenikohtauksesta kärsivät arvioivat päänsärkynsä ankaruutta ennen lääkityksen ottoa sekä puolen tunnin välein kahteen tuntiin saakka tabletin otosta. Nopein kivun lievitys havaittiin puolen tunnin kuluessa. Ritsatriptaani vähensi kipua 5 milligramman annoksella seuraavan kahden tunnin kuluessa 62 % potilaista. 10 mg:n annoksella päänsärkyyn sai helpotusta 71 % lääkettä saaneista. Pelkällä lumelääkkeellä kipu hellitti 35 %:lla. Toisessa tutkimuksessa oli mukana n. 470 ihmistä, joiden kohtuullista tai vaikeaa toistuvaa migreenikohtausta pyrittiin lääkitsemään ritsatriptaanilla. Potilaat saivat neljässä eri ryhmässä lääkettä 10 milligrammaa kolmeen tai neljään kohtaukseen. Vaikutusta seurattiin puolen tunnin välein aina neljään tuntiin saakka. Ensimmäinen kohtaus talttui 77 %:lla potilaista verrattuna lumelääkkeen 37 %:iin kahden tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta. Seuraavien kohtausten hoidossa teho oli samaa luokkaa eli 75 80 %. Potilaiden kokemuksia. Neurologi Alan Rapoport on tutkaillut potilaiden kokemuksia migreenilääkityksestä neljännesvuosisadan. Sumatriptaani otettiin aikanaan vastaan innostuneesti. Monet migreenipotilaat ovat kuitenkin epäröineet itsensä pistämistä, vaikka injektio vaikuttaa nopeasti. Lääkkeestä saatiin käyttöön myöhemmin myös tabletti, nenäsumute ja peräpuikko. Ritsatriptaani tuli Yhdysvalloissa saataville viime syksynä. Nyt markkinoilla on useita täsmälääkkeitä migreenikohtauksen taltuttamiseen. Näin lääkäreiden, jotka eivät ole päänsärkyspesialisteja, onkin hivenen vaikeaa löytää valikoimasta potilaille juuri sopiva, pohdiskelee neurologi Rapoport. Hänen mielestään kaikilla lääkkeillä on sijansa, jotkut toimivat nopeammin, jollakin on vähemmän TRapitab-tabletin ottamiseen ei tarvita vettä, vaan se sulaa kielen päällä muutamassa sekunnissa. sivuvaikutuksia, jotkut maistuvat paremmalta, jotkut voi ottaa vaikka on pahoinvointinen kuten ritsatriptaanin kylmäkuivatun tablettimuodon Rapitabin. Tilanne vaatiikin lääkäriltä selvitystä, mikä onkaan potilaalle juuri oikea lääke. Maxaltin vasta-aiheet ovat samat kuin muillakin triptaaneilla. Sydäntautipotilaiden ei pidä hoitaa migreenikohtaustaan näillä lääkkeillä. Lääkkeet eivät myöskään sovellu aivoinfarktipotilaille. Rapoportin mukaan triptaanit ovat hyvin turvallisia lääkkeitä nimenomaan oikeille potilaille annettuna. Sivuvaikutuksista mainittakoon pistely ja kuumotus käsissä. Lämmin, jopa kuuma tunne saattaa olla joka puolella kehoa. Kurkussa voi tuntua kuristava tunne. Joku voi tuntea itsensä uniseksi lääkkeen vaikutuksen alaisena. Neurologi Rapoport haluaa kertoa potilaasta, jonka tapasi muutama viikko sitten. Potilas oli hoitanut migreeniään triptaani-injektiolla. Tämä nainen ei pistänyt itseään kuitenkaan mielellään, vaikka lääke tehosi. Nyt hän kokeili ritsatriptaania. Nainen työskenteli hammaslääkärin vastaanotolla, jossa oli tarpeen pysyä työkykyisenä kohtauksen tullessa. Nainen otti lääkäri Rapoportin määräyksestä 10 mg:n Maxalt Rapitab -tabletin. Lääkkeen vaikutus oli erinomainen. Nainen palasi Rapoportin vastaanotolle kuukauden kuluttua. Hän kutsui lääkettä jopa ihmelääkkeeksi. Päänsärky katosi nopeimmillaan 15-20 minuutissa, yleensä puolessa tunnissa. Hänelle lääke ei aiheuttanut sivuvaikutuksia. Yleisesti Alan Rapoport on todennut potilaiden kommentoivan ritsatriptaanin nopeutta viedä kipu pois. Hän onkin sitä mieltä, että Maxalt on hyvä lisä markkinoilla oleviin triptaaneihin. Tällä hetkellä ongelma onkin löytää potilaalle oikea lääke oikeassa tilanteessa, mutta Rapoport uskoo ritsatriptaanin olevan yksi suosikkilääkkeistä. Suomalaisten kokemuksista kertoo Ursula. Hän on sairastanut migreeniä 15 vuotta. Ursula kärsii rajusta migreenistä. Hän ei voi kuvitellakaan selviävänsä tulehduskipulääkkeellä vaan aina tarvitaan triptaaneja. Kun Ursula heräsi aamulla migreeniin, hän kokeili muutaman kerran ritsatriptaania ja totesi voivansa ajatella ylösnousua ja työhön lähtöä puolen tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta. 18

Taina puolestaan on kärsinyt migreenistä pienestä pitäen. Kohtauksia tulee keskimäärin kerran kuussa. Ainoastaan raskauden aikana hän saattoi elellä ilman päänsärkyä. Kuitenkin jo pari viikkoa synnytyksen jälkeen hän sai ensimmäisen kohtauksen. Tainalle on tyypillistä myös jännityspäänsärky. Tämän kivistyksen hän hoitaa tulehduskipulääkkeillä, mutta migreenikohtaukseen tarvitaan triptaania. Taina on ottanut lääkkeen nenäsumutteena. Nyt hän kokeili Maxalt Rabitab -tablettia aamulla kehittyneeseen kohtaukseen. Hän piti siitä, että tämä lääkemuoto suli suussa sukkelaan. Myös särky talttui vajaassa tunnissa ja elämä alkoi taas maittaa. Rapitab-tabletin maku on miellyttävä tosin eihän sitä ihan makuaineilla voi kätkeä, että lääkkeestä on kysymys, sanoo Taina. Lääkäri Alan Rapoport kertaa triptaanien etuja. Maxaltin voi ottaa vaikka vielä tunnin päästä päänsäryn alkamisesta toisin kuin tulehduskipulääkkeen. Triptaani puree silti, mutta tulehduskipulääke ei. Triptaanien välillä ei juurikaan ole eroa, vaan migreenistä kärsivä on se, joka päättää, mikä lääke hänelle soveltuu. Neurologi Alan Rapoport ei siis usko triptaanien väliseen mittelöön, hän sanookin päänsärkyspesialistien olevan sotajalalla migreeniä vastaan, ei kisaamassa lääkeaineiden paremmuudesta. Teija Peltoniemi Nettisurffailuun Internetistä löytyy paljon kirjoituksia migreenistä. Suomeksi joitakin, mutta englanniksi vaikka kuinka paljon. Parhaiten sivuja löytää, kun käyttää jotain hakuohjelmaa ja antaa hakusanaksi migraine ja kieleksi englannin. Vastaavasti suomenkieliset sivut löytää hakusanalla migreeni ja migrän ruotsiksi. Ohessa on muutamia poimintoja. Suomeksi http://www.medvideo.fi/koulutus/migreeni/index.html http://www.verkkoklinikka.fi/keskustelu/index.html http://www.kipu.net http://www.salonvanha.sci.fi/elias/symptom/paansark.html http://www.nicehouse.fi/terveysk/migreeni.htm http://www.kolumbus.fi/geodun/cluster4.htm http://www.kolumbus.fi/geodun/cluster5.htm http://www.kolumbus.fi/geodun/cluster3.htm Englanniksi http://www.ama-assn.org/special/migraine/support/support.htm http://www.niagara.com/migraine/migraine.html http://www.headachestop.com/ http://www.mednews.net/headache.htm http://www.medinfo.co.uk/conditions/migraine.html http://www.ti.ubc.ca/pages/letter22.htm World Headache Alliance http://www.w-h-a.org Sivut avataan kesäkuun aikana ja sinne tullaan kokoamaan mm. kaikkien jäseninä olevien migreeniyhdistysten yhteystiedot ja kotisivuosoitteet. Tässä muutama niistä: http://www.migraines.org (USA) http://www.migrainetrust.org (Englanti) http://www.cefalea.it (Italia) http://members.aol.com/shgpain (Saksa) http://members.xoom.com/lgardella/ (Argentiina) http://www.ismennt.is/~asjofn/migren.htm (Islanti) Osa sivuista on vielä työn alla. Ruotsin migreeniyhdistys Svenska Migränförbundet Banérgatan 55, 115 53 Stockholm Tfn 08-660 55 35, fax 08-660 01 77 kansliet@migran.org http://www.migran.org 19

WHA Islannissa Migreeni ei ole pelkästään meidän suomalaisten ongelma. Sen sai huomata, kun Islannissa 1. 2.5.1999 kokoontui World Headache Alliance, jossa on jo 39 jäsenyhdistystä 27:stä maasta, viidestä eri maanosasta. Islannin migreeniyhdistyksen puheenjohtaja Anna Sjöfn Sigurdardóttir toivotti vieraat tervetulleiksi. World Headache Alliance:n perustaja, neurologian erikoislääkäri Fred Sheftel. Toukokuun 1. 2. päivinä kokoontui 30 migreenija päänsärkypotilasyhdistyksen edustajaa viidestä eri maanosasta Reykjavikissa pidetyssä WHA:n kokouksessa. Potilasyhdistysten edustajat olivat vakaasti yksimielisiä siitä, että potilaan etu on oltava etusijalla kaikissa tilanteissa ja tahoilla. Virpi Vallasvuo edusti Suomen Migreeniyhdistystä. 20 Onnistunutta kokousta edelsi kysely, joka lähetettiin 39:lle jäsenyhdistykselle. Siinä selvitettiin mitkä ovat päänsärkypotilaiden ajankohtaisimmat ongelmat ja näin tämä suuri kansainvälinen ryhmä, joka edusti monia eri kansallisuuksia ja kulttuureita, pystyi heti keskittymään koko maailman päänsärkypotilaita koskeviin kysymyksiin. Kahden kokouspäivän aikana käytiin läpi toimintatavat, joilla potilasyhdistykset voivat omalla paikkakunnallaan ja jopa kansainvälisestikin parantaa tämän alidiagnostisoidun sairauden asemaa. Yksi saavutus kansainvälisestä yhteistyöstä on tuleva ensimmäistä kertaa koskaan pidettävä International Awareness Week, joka järjestetään Headache World 2000 -konferenssin yhte-

Migreenistä voi keskustella myös ulkona kuumassa kylvyssä ainakin Islannissa. ydessä Lontoossa 3. 7.9.2000. Tämä konferenssi järjestetään sekä lääkäreille että tutkijoille ja samanaikaisesti suurelle yleisölle. Tapahtuma on laatuaan ensimmäinen, jossa lääketieteilijät ja maallikot kokoontuvat samaan kokoukseen. Kokouksen vieraat pääsivät tutustumaan myös Reykjavikin lähiympäristöön. 21

Päänsärkypotilas lääkärin päänsärky? Päivi Hölttä Vuoden 1998 amerikkalaisen jalkapallon loppuottelussa Yhdysvalloissa yksi pelaajista talutettiin kentältä kesken ottelun pyyheliina pään ympärille kiedottuna. Tämä herätti suurta huomiota, keräähän kyseinen Superbowlottelu kymmeniä tuhansia katsojia ja 100 miljoonaa ihmistä seuraa peliä TV:n välityksellä. Ennen ottelun loppumista kyseinen pelaaja tuli takaisin ja teki ratkaisun joukkueensa eduksi. Tiedotusvälineet haastattelivat sankaria ja kysyivät mm. hänen yllättävästä poistumisestaan kentältä. Pelaaja kertoi saaneensa migreenikohtauksen, joka kuitenkin saatiin hallintaan niin pian, että hän pystyi palaamaan otteluun. Tapahtuman ansiosta migreeni ja migreenipotilaat saivat jatkossakin suurta huomiota. Potilaissa huolta tosin herätti se, että terveet saattoivat näkemänsä perusteella luulla, että migreeni on aina nopeasti hoidettavissa ja sen jälkeen toimintakyky on ennallaan. Miten nyt saada työtoverit, miehet, poikaystävät ja muut läheiset uskomaan, että kova ja pitkäkestoinen kipu voi olla totta eikä vain velvollisuuksien välttelyä? Tiedotusvälineiden kautta leviävä tieto on tärkeää migreenistä ja muista päänsäryistä kärsiville potilaille monestakin syystä. Tieto on tarpeen potilaille, jotta he rohkaistuisivat hakemaan apua ongelmiinsa. Tieto on tarpeen potilaiden läheisille ja 22 työtovereille, jotta nämä paremmin ymmärtäisivät, millaisten ongelmien kanssa he välillisesti joutuvat tekemisiin. Julkinen keskustelu pakottaa myös lääkärit vielä kerran miettimään suhtautumistaan päänsärkyihin ja niiden hoitoon. Onko sairaus, jota potee ajoittain ainakin 80% suomalaisista, lääkäristä kiinnostava ja haasteellinen? Valittaako potilas turhasta, kun melkein kaikilla on joskus päänsärkyä? Miten avoin keskustelu toimii käytännössä? Kuuntelevatko lääkärit? Olemmeko me itse avoimia? Lääkärit tietävät, että on olemassa eri tyyppisiä päänsärkyjä, mutta muistavatko he, että me potilaat olemme myös ihmisinä erilaisia? Tammikuun alussa Helsingissä pidetyillä Lääkäripäivillä yhden iltapäivän aiheena oli päänsärkypotilaan hoito. Tilaisuuden olivat järjestäneet Suomen Neurologinen Yhdistys ja Suomen Migreeniseura ja puheenjohtajana toimi neurologian dosentti Markus Färkkilä. Pään alueen kiputilojen diagnostiikasta ja hoidosta luennoivat dosentti Färk- kilän lisäksi ylilääkärit Hannele Havanka, Kari Murros ja Tapani Jolma, sekä erikoislääkärit Erkki Säkö, Maija Haanpää, Markku Nissilä ja Mikko Kallela. Kurssi houkutteli paikalle suuren joukon lääkäreitä toivottavasti päänsärkypotilaiden onneksi. Tämä kirjoitus perustuu muutamiin poimintoihin kurssin luennoista ja niihin ajatuksiin, joita kuulemani minussa, päänsärkypotilaassa, herätti. Mikä päänsärky? Päänsäryn huolellinen tutkiminen oikeaan diagnoosiin pääsemiseksi on välttämättömyys, kun pyritään potilaan tehokkaaseen hoitoon. Ylivoimaisesti suurin osa päänsäryistä kuuluu verisuoniperäisiin (vaskulaarisiin) tai lihas- tai psyykkisestä jännityksestä johtuviin tyyppeihin. Edellisistä tavallisin esimerkki on migreeni. Tensiopäänsärkynimitystä käytetään usein yhteisnimityksenä fyysisistä ja/tai psyykkisistä jännityksistä johtuville päänsäryille. Melko harvinainen, mutta erittäin kovaa kipua aiheuttava sarjoittainen päänsärky (Hortonin päänsärky, cluster headache) vaivaa joitakin potilaita. Hyvin harvoin pääkipu voi johtua kasvaimen tai verenvuodon aiheuttamasta venytyksestä (traktiopäänsärky), joka kohdistuu kallon sisällä oleviin, kipua aistiviin rakenteisiin, lähinnä verisuoniin. Itse aivokudos ei aisti kipua. Diagnostiikan avuksi käytännön työhön kansainvä-

linen päänsärkyjärjestö (IHS, International Headache Society) on laatinut v. 1988 ohjeistuksen, jonka mukaan päänsärkypotilaat voidaan jakaa eri ryhmiin. Käytännössä on kuitenkin vaikeaa tai mahdotonta luokitella kaikkia päänsärkypotilaita selkeästi tiettyyn ryhmään, koska huomattava osa kärsii useammasta päänsärystä samanaikaisesti. Juuri nämä potilaat ovat suurimmassa vaarassa joutua kierteeseen, joka johtaa särkylääkeriippuvuudesta johtuvaan päänsärkyyn. Lopulta potilas saattaa kärsiä kroonisesta päivittäisestä päänsärystä, jonka osatekijöiden selvittäminen saattaa olla yhtä monimutkaista kuin säryn hoitokin. Miten tutkitaan? Päänsärkypotilaan neurologisessa tutkimuksessa löytyy harvoin mitään poikkeavaa. Erikoislääkäri Erkki Säkö muistutti kuitenkin, että se ei ole syy jättää tutkimusta tekemättä, koska on pystyttävä löytämään ne harvat potilaat, joilla poikkeavia löydöksiä havaitaan ja jotka saattavat kärsiä traktiotyyppisestä päänsärystä. Näille potilaille on syytä edelleen tehdä magneettikuvaus tai tietokonekuvaus varjoainetta käyttäen. Suurimman osan diagnooseista on perustuttava potilaan haastatteluun ja tutkimiseen vastaanotolla, koska laboratoriokokeet ja konetutkimukset eivät potilasta yleensä hyödytä elleivät sitten rauhoita. Potilaan ja lääkärin välillä käytävässä keskustelussa pyritään selvittämään sairauden nykytilan lisäksi aikaisempia vaiheita, joiden kautta kyseiseen tilanteeseen on jouduttu. Lääkäri haluaa tietää milloin päänsärky on alkanut, onko sen luonne muuttunut, minkä tyyppisenä ja kuinka voimakkaana kipu tuntuu. Lääkärille on kerrottava myös mahdollisista muista oireista ja tuntemuksista, jotka liittyvät Triptaaneja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen yksittäisen potilaan kohdalla, vaan useampaa valmistetta kannattaa kokeilla oman suosikin löytämiseksi. Miten avoin keskustelu toimii käytännössä? Kuuntelevatko lääkärit? Olemmeko me itse avoimia? Uskoisin, että yksi yleisimmistä, ellei yleisin asia, mistä potilaat lääkäreitä syyttävät on se, että nämä eivät kuuntele, tai että tekevät johdattelevia rutiinikysymyksiä, joihin haluavat lyhyet vastaukset ilman selittelyjä. Voimmeko me pyytää lääkäriä kuuntelemaan suurimmat huolemme ensin ja tekemään tarvittavat lisäkysymykset vasta lopussa? Mielestäni voimme. Vastavuoroisesti lääkäri voi edellyttää, että olemme rehellisiä. Ei ole hauska kertoa ihan kaikista pilleripurkeista, joita olemme saaneet aikaisemmilta ymmärtämättömiltä lääkäreiltä, ostaneet lomamatkoilta tai saaneet koekäyttöön tuttavilta. Olisi mukavampi unohtaa kertoa kyseenalaisista pikku paheistamme. Emme halua kuulla lääkärin sanovan asioista, joista meillä on jo huono omatunto. Se voi tuntua arvostelulta. Meidän potilaiden on hyväksyttävä se, että lääkäri ei voi sanoa pelkästään mukavia asioita. Hyvä potilaslääkärisuhde on etu molemmille, ja sen on perustuttava rehellisyyteen ja suoraan puheeseen silläpäänsärkyihin, sekä siitä mitä hoitoja jo mahdollisesti on kokeiltu. Lääkäreitä neuvottiin kurssilla kuuntelemaan potilaitaan, joilla on usein selkeä ja usein oikeakin käsitys vaivan syystä. Siksi meidän potilaidenkin olisi oltava valmiita puhumaan. Aina ei ole helppoa ymmärtää, että kysymykset työstä, perhetilanteesta, elintavoista ym. henkilökohtaisista asioista eivät ole uteliaisuutta, vaan oleellinen osa palapeliä, jossa jokainen pala on osa oikeaa diagnoosia ja hoidon valintaa. 23

kin uhalla, että se joskus sattuu tai on epämiellyttävää. Vaikeista, sekatyyppisistä päänsäryistä kärsiville keskustelut lääkärin kanssa ovat tärkein osa diagnoosia ja suuri osa hoitoakin. Miten hoidetaan? Migreeni on se päänsärkymuoto, jonka hoito on oleellisesti parantunut 1990-luvulla uusien täsmälääkkeiden, triptaanien, tulon myötä. Migreenin hoidossa neuvotaan edelleen aluksi kokeilemaan asetosalisyylihappoa tai parasetamolia riittävän suurina annoksina ja niiden osoittautuessa tehottomiksi siirrytään triptaaniryhmän lääkkeisiin. Aikaisemmin käyttöön tulleiden sumatriptaanin, tsolmitriptaanin ja naratriptaanin lisäksi vuoden 1999 alusta on käyttöön tullut ritsatriptaani ja tulossa on piakkoin eletriptaani. Dosentti Färkkilä vertaili luennossaan näiden lääkkeiden ominaisuuksia ja vaikutuksia. Verrattaessa eri triptaanien tehoa kaksi tuntia lääkkeen otosta, ei kovin suuria eroja ole osoitettavissa. Potilaista 60-70% koki saaneensa ainakin jonkin verran helpotusta kaksi tuntia lääkkeen otosta ja 35-50%:lla kipua ei enää ollut. Kiinnostavaa oli vertailu migreenin uusiutumisesta alkuvaiheen helpotuksen jälkeen. Naratriptaanin vaikutuksen alkaminen vaikuttaa hieman muita hitaammalta, mutta säryn uusiutuminen on vähäisempää kuin muilla nyt käytössä olevilla triptaaneilla. Tutkimustulokset ovat migreenipotilasjoukon keskiarvoja, ja on pidettävä mielessä, että me potilaat reagoimme yksilöllisesti. Sen vuoksi triptaaneja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen yksittäisen potilaan kohdalla, vaan useampaa valmistetta kannattaa kokeilla oman suosikin löytämiseksi. Tehon lisäksi valintoihimme vaikuttavia tekijöitä ovat lääkkeen annostelutapa ja tietysti hinta. Potilaana tuntuu joskus, että lääkärit eivät pidä migreeniä enää ongelmana täsmälääkkeiden aikakaudella ja unohtavat, että niin kauan kuin lääkkeen teho on alle 100%, jää jäljelle joukko, joka edelleen kärsii ja näille potilaille avun saaminen tuntuu olevan satunnaista. Lisäksi triptaanien korkea hinta on monelle käytön este. Tensiopäänsärky voi olla kroonista tai jaksottaista ja se voi esiintyä yhtaikaa vaikkapa migreenin tai särkylääkeriippuvuudesta johtuvan päänsäryn kanssa. Triptaanit auttavat säryn migreeniosan hoidossa ja särkylääkeriippu- Meidän potilaiden on hyväksyttävä se, että lääkäri ei voi sanoa pelkästään mukavia asioita. vuudessa auttaa lääkekierteen katkaisu. Myös tensiopäänsärkyä voidaan hoitaa lääkkein, mutta pysyvän tuloksen aikaansaamiseksi olisi puututtava syihin, jotka ovat fyysisen ja/tai psyykkisen jännityksen taustalla. Työolosuhteiden ja potilaan elämäntilanteen selvittäminen on oleellista hoidon suunnittelussa. Ylilääkäri Kari Murroksen mukaan kolmannes tensiopäänsärkypotilaista kärsii keskivaikeasta tai vaikeasta masennuksesta, jonka oireina voivat olla mm. univaikeudet ja ruokahalun häiriöt. Fysioterapeutille? Hammaslääkärille? Psykiatrille? Tensiopäänsärkyä käsitelleen luennon jälkeen pohdittiin, milloin potilas olisi syytä lähettää myös fysioterapeutin, hammaslääkärin tai psykiatrin luokse. Fysioterapeutin hoito ja siihen liittyvä potilaan neuvonta todettiin usein hyviksi jo hoitojakson alkuvaiheessa, vaikka pelkkä passiivinen hoito ei tuokaan pysyvää tulosta. Potilaan on itse otettava aktiivinen osa ja pidettävä sopivin keinoin huolta lihaskunnostaan. Fysioterapiaan meno todettiin useimmille mieluisaksi ja helpoksi, mitä harvoin voi sanoa hammaslääkärille menosta! Mutta eikö kipu, johon ei löydy apua, motivoi meitä kaikkien mahdollisten syiden selvittämiseen tai niiden pois sulkemiseen vaikka se sitten vaatisi menoa hammaslääkärille? Purentahäiriöt eivät aina aiheuta helposti havaittavaa lihasjännityksen kasvua tai hampaiden kulumista kauttaaltaan. Arkuutta voi olla vain jossakin useista purentalihaksista tai vain yksi hammas voi olla syyllinen purennan tasapainottomuuteen. Näiden pienten häiriöiden havaitseminen voi olla vaikeaa lääkärin vastaanotolla. Ylilääkäri Hannele Havanka kertoi lähettävänsä potilaitaan myös hammaslääkärille ja arveli siihen olevan nykyistä enemmänkin aihetta, koska useat potilaat olivat siitä selvästi hyötyneet. Potilaan lähettäminen psykiatrille tuntuu olevan vaikeaa me potilaat kun suhtaudumme sellaiseen ehdotukseen useimmiten nihkeästi, koska koemme olevamme fyysisesti sairaita. Miksi me päänsärkypotilaat poikkeaisimme masennuksen 24

suhteen muusta väestöstä, ei kai päänsärky suojaa masennukselta? Voimme siis kärsiä masennuksesta samoista syistä kuin ne ihmiset, joilla ei ole päänsärkyä. Lisäksi oman kokemukseni perusteella tiedän, että piinaava, pitkäaikainen pääkipu aiheuttaa masennusta, vaikka muut elämän osaset olisivat ihan kohdallaan. Näin ajatellen tuntuisi johdonmukaiselta, että osa meistä hyötyisi psykiatrin antamasta avusta. Voisimme muistaa, että psykiatria on vain yksi lääketieteen erikoisala, kuten neurologia tai ortopedia, ja näiden alojen asiantuntemuksen käyttö tarvittaessa on täysin luonnollinen asia. Miksi psykiatrille lähettäminen on vaikeaa? Pelkääkö oma lääkärimme, että loukkaannumme? Olen vakuuttunut, että hyvä potilas-lääkärisuhde kestää keskustelun psykiatrin arvion tarpeellisuudesta. Ongelmia syntyy silloin, kun lääkärin ihmissuhdetaidot eivät ole parhaat mahdolliset, emmekä täysin luota häneen. Jos taas olemme löytäneet päänsärkymme hoitoon lääkärin, joka osaa kuunnella ja keskustella, hän pystyy itsekin selvittämään ja helpottamaan psyykkisen jännityksemme syitä, mutta myös tarvittaessa hankkimaan lisäapua niin, että me sen tarpeen ymmärrämme ja hyväksymme. Ylilääkäri Havanka kertoi tekevänsä yhteistyötä myös psykiatrien kanssa; hänen mielestään masennuksen lääkehoidon suunnittelu on aluetta, jonka psykiatrit osaavat parhaiten. Mitä kurssilta puuttui? Siellä ei ollut potilaan puheenvuoroa. Löytyykö apua? Saatamme olla lääkäreille varsin hankalia potilaita, koska päänsärkyä ei voida yleensä pysyvästi parantaa. Useimmilla potilailla tilannetta pystytään hallitsemaan esto- ja/tai kohtauslääkitysten avulla. Osa meistä kärsii kuitenkin kroonisesta päivittäisestä päänsärystä, jonka hoito on erittäin hankalaa. Koska tila johtuu tavallisesti eri tyyppisten päänsärkyjen samanaikaisesta esiintymisestä, voi jonkun osatekijän hoidolla saada tilanteeseen parannusta. Tästä huolimatta näitä potilaita ei vieläkään pystytä riittävästi auttamaan ja hyvä, pitkäaikainen potilas-lääkärisuh- de on hoidon kulmakivi. Potilaan näkökulmasta väitän, että edellä mainitut, kaikkein hankalimmista säryistä kärsivät potilaat eivät ole ainoita, jotka eivät saa riittävästi apua. Kaikki lääkärit eivät ole kovin kiinnostuneita päänsäryistä, mikä on oikeastaan ihan luonnollista. Jokaisella ihmisellä on omat erityisen kiinnostuksen kohteensa yksityiselämässään, miksi asia olisi toisin työelämässä? Koska lääketieteessä on mahdotonta hallita täydellisesti koko kenttää, on lääkäreidenkin pakko valita omat vahvat alueensa. Tämä on periaatteessa etu myös meille potilaille, mutta vain silloin kun hoitotarpeemme laatu ja lääkärin vahvin tietotaito ja hyvä ihmissuhdetaito kohtaavat oikeassa tilanteessa. Tänä terveydenhoitomenojen leikkausten, lähetekieltojen ja potilaiden käännyttämisen kulta-aikana potilaan mahdollisuudet päästä oikealle lääkärille ovat vähentyneet. Edes sopivia yksityisiä palveluita ei ainakaan akuutissa hädässä olevalle migreenipotilaalle tahdo löytyä, eikä kaikille niiden käyttö taloudellisista syistä ole mahdollista. Sairaaloiden poliklinikoilla olemme niitä, jotka odottavat eihän vaivamme kovasta kivusta huolimatta ole hengenvaarallinen. Voimme vain uneksia rauhallisesta, pimeästä ja hiljaisesta lepopaikasta. Jos kaiken tämän kestämme, emme silti voi olla varmoja, että paikalla on lääkäriä, joka osaa hoitaa myös triptaaneille vastustuskykyistä migreeniä, johon vähitellen alkaa sekoittua tensiopäänsäryn piirteitä. Pitkäkestoinen, kova kipu saa meidät varmasti jännittämään lihaksiamme ja se aiheuttaa myös psyykkistä hätää ja ahdistusta siinä vaiheessa, 25

kun tilanne ei näytä olevan enää omassa eikä kenenkään muunkaan hallinnassa. Seuraavan kerran hankalan kohtauksen iskiessä emme ehkä enää turhautuneina hae apua, vaan kärsimme yksin ja kokeilemme lääkettä toisensa jälkeen ja ajaudumme särkylääkeriippuvuuspäänsärkyyn. Potilas opettajana? Tämän päivän lääketieteen opiskelija saa entistä enemmän koulutusta ihmissuhdetaidoissa. Toisinaan potilasyhdistysten edustajat käyvät kertomassa kandidaateille omasta sairaudestaan käytännön ja kokemuksen näkökulmasta sellaisia asioita, joita ei kirjoista voi lukea. Päänsärkypotilaillakin olisi paljon annettavaa tällaiseen koulutukseen ja yhteistyö olisi myös hyvä tapa muokata tulevien lääkäreiden asenteita päänsärkypotilaita kohtaan. Meitä potilaita ajatellen keino on hidas. Miten voisimme muuttaa jo ammatissa toimivien lääkäreiden suhtautumista? Lääkäripäivien erinomaiset luennot antoivat runsaasti teoriatietoa ja useissa puheenvuoroissa korostettiin hyvän potilas-lääkärisuhteen merkitystä. Mitä kurssilta puuttui? Siellä ei ollut potilaan puheenvuoroa. Sellaisia lääkärit kuulevat kaiken aikaa työssään, miksi heidän pitäisi kuunnella potilaita kurssilla? Harva meistä potilaista uskaltaa sanoa suoraan kahden kesken lääkärilleen ajatuksiaan hänen antamastaan hoidosta ja etenkään hänen ihmissuhdetaidoistaan. Positiivisen palautteen antaminen kyllä onnistuu helpommin, mutta entä negatiivisen? Jos emme pidä lääkäristämme, yritämme etsiä uuden ja entinen lääkäri jää epätietoiseksi tyytymättömyytemme syistä, eikä osaa jatkossakaan kiinnittää huomiota omien heikkojen kohtiensa kehittämiseen. Potilaina tunnemme ne ongelmat, jotka toistuvasti tulevat eteemme apua hakiessamme. Meillä on ajatuksia siitä, millaisen lääkärin koemme hyväksi ja millainen lääkäri aiheuttaa meissä turhautumista. Meillä on käytännön esimerkkejä hyviä ja huonoja tositilanteista, joihin olemme potilaina joutuneet. Potilaan on helpompi puhua ja lääkärin helpompi kuunnella tilanteessa, jossa mahdollinen kritiikki ei osu henkilökohtaisesti, mutta antaa kuitenkin aihetta ajatteluun. Hyvä potilas-lääkärisuhde on vain sana, elleivät molemmat osapuolet anna siihen sisältöä omista lähtökohdistaan. Sen vuoksi potilaan näkökulman kuulemisella lääkäreiden täydennyskoulutuk ses sa pitäisi olla oma paikkansa. Messut Tänä vuonna Suomen Migreeniyhdistys on ollut jo kaksilla messuilla mukana omalla osastolla. Maaliskuun 6. ja 7. oli NaisDaymessut Turussa ja huhtikuun 24. ja 25. Terveystori-tapahtuma Helsingin Vanhassa Satamassa (kuva). Siellä oli vahvasti mukana myös TV-kanava Nelonen, joka lähettikin paikanpäältä sunnuntaina 8 tuntia suoraa lähetystä. Migreeniklinikan osuus ohjelmassa oli klo 12.30-12.50. Marja Aarnion (Lääkäriasema Neljä -ohjelmasta tuttu) haastateltavina olivat neurologian erikoislääkäri Kiti Müller sekä yhdistyksestämme Virpi Vallasvuo, Leena Kanerva ja Arja Paananen. Tulemme olemaan mukana myös Terveys 99 -messuilla Helsingissä 22.-24.10. 26

Uutisia meiltä ja muualta Natriumglutamaatti on kyseenalainen elintarvikelisäaine Suomessa glutamiinihaposta ja sen suoloista (E 620-E 623) on käytössä lisäaineena lähinnä natriumglutamaatti E 621. Se on yksi yleisimmin käytetyistä aromivahventeista. Natriumglutamaatilla pyritään vaikuttamaan elintarvikkeen makuun ja hajuun. Säilyvyyteen sillä ei ole vaikutusta. Natriumglutamaattia on mitä erilaisimmissa liha-, kala- ja kasvisliemivalmisteissa, makkaroissa, valmisruuissa, salaattikastikkeissa, pussikeitoissa ja -kastikkeissa, mausteseoksissa jne. Erityisen suuri glutamaatin lähde ovat lihaliemikuutiot, joissa sitä voi olla 40-60 %. Natriumglutamaatin nauttiminen voi aiheuttaa herkillä ihmisillä ns. kiinalaisen ravintolan oireyhtymän, jonka oireita ovat sydämen tykytys, Punttijumppaa jännitysniskaan Myös niska- ja hartiavaivojen käsittely oli otettu Suomen Selkäliiton ja Suomen Fysioterapiayrittäjien järjestämän tapahtuman ohjelmaan. Erikoislääkäri Katariina Hinkan mukaan useilla potilailla on ns. jännitysniska eli niskan ja hartioiden lihakset ovat kivuliaassa jännitystilassa. päänsärky, huimaus, kasvojen punotus, lihas- ja nivelkivut ja migreenin tapaiset oireet. Riskiryhmään kuuluvat allergikot, astmaatikot ja päänsärkypotilaat. Lisäksi sen epäillään aiheuttavan lapsilla ylivilkkautta ja käytöshäiriöitä. Glutamaattien käyttö vauvojen ja pikkulasten ruuissa onkin kielletty. Natriumglutamaatin haittavaikutuksia on vaikea havaita. koska oireet voivat tulla joko välittömästi tai vasta 48 tunnin kuluttua. Glutamaatin laaja käyttö elintarvikkeissa tulisi kyseenalaistaa, koska sen turvallisuutta ei ole pystytty osoittamaan. Lähde: Lähteenmäki, Nuutinen, Parkkinen: Ravintomme lisäaineet. 1996. Useimmiten vaivaa hoidetaan kipulääkkeiden ja fysioterapian avulla. Hoidon lopettamisen jälkeen kivut yleensä palaavat. Hinkan mukaan aktiivisen fyysisen harjoittelun, kuten punttijumpan, käyttäminen onkin viime aikoina lisääntynyt. Migreeni lisää nuorilla naisilla iskeemisen aivohalvauksen riskiä Tutkimuksessa selvitettiin eri riskitekijöiden vaikutusta aivohalvauksiin keräämällä tiedot 20-44 -vuotiaista naisista, jotka vuosien 1990-93 aikana olivat tulleet kahdeksaan eri eurooppalaiseen sairaalaan aivohalvauksen (tapaukset, n = 291) tai muun kuin tromboembolisen sairauden vuoksi (verrokit, n = 736). Riskitekijöiden esiintyvyys aivohalvauspotilailla ja verrokeilla kartoitettiin. Migreeni osoittautui merkittäväksi riskitekijäksi iskeemisessä aivohalvauksessa (riskisuhde 3.5, 95 %:n luottamusväli 1.3-9.6) mutta ei aivoverenvuodoissa (riskisuhde 1.1 95 %:n luottamusväli 0.63-1.9). Migreeniin yhdistyneenä tupakointi, raskaudenaikainen kohonnut verenpaine ja ehkäisypillereiden käyttö johtivat 7-17-kertaiseen iskeemisen aivohalvauksen riskiin (BMJ 1999; 318: 13). Lähde: Duodecim 1999; 115: 547 27

VUOSISADAN MIGREENITARINA Suosittu kirjailija Märta Tikkanen saapui yhdistyksemme jäseniltaan 14.10 1998 kertomaan omasta, koko hänen elämäänsä varjostaneesta vaikeasta migreenistä ja keinoista, joilla hän on lähes päässyt taudin kurimuksesta. Illan otsikkona oli Haimastako kaikki johtuu. Märta Tikkaseen avoin ja rohkea kertomus oli julkaistu vuonna 1998 Eeva-lehdessä sekä Månadsjournalen-lehdessä. Märta Tikkanen on 63- vuotias, ja hänellä on ollut sitten juhannuksen 1997 vain yksi migreenikohtaus. Kuitenkin ensimmäinen migreeni on piirtynyt kipeästi 2-vuotiaan lapsen muistiin: Se tulee rynnäten minua kohti, valtavan suurena, keltasilmäisenä, kita ammollaan. Minä huudan, se heittäytyy minua vasten, haju on kitkerä ja kammottava. Kaikki muuttuu punaiseksi. Sitten mustaksi. Ja sitten keltainen pahoinvointi, oksennan pesuvatiin, se on valkoinen emalivati. Minusta pidetään kiinni, pää tahtoo räjähtää, minulla on pahapahapaha olo lopulta nukahdan. Se on ensimmäinen muistoni. On kesä ja olen täyttänyt huhtikuussa kaksi vuotta. Olemme saaristossa ja olen ollut leikkimässä rannalla. Juoksen äidin luo, kun Koira on siinä. Se on saksanpaimenkoira. Ehkä se on kiltti, ehkä se haluaa vain leikkiä minun kanssani, lipaista kasvojani ja tönäistä minua. En tiedä, en tiedä muuta kuin sen, että kammoan aina saksanpaimenkoiria. Ja tämä on ensimmäinen 28 kerta, kun minulla on migreenikohtaus. Myös Märta Tikkasen kohutussa kirjassa Miestä ei voi raiskata päähenkilö Tova Randers potee migreeniä ja elää erivärisiä aamuja: Tovalla on erivärisiä aamuja. Ne ovat hänelle hyvin tärkeitä. Paljon ennen kuin on täysin hereillä hän tietää mikä häntä odottaa. Se riippuu väreistä. Ne edustavat erilaisia tunnelmia. Eivätkä ne koskaan erehdy. Punainen, jyskyttävän punainen on migreenipäivän väri. Silloin Tova ei tahtoisi herätä ollenkaan, hän on painava, vaipuu syvemmälle, vastustaa heräämistä, haluaa mieluummin viivytellä kumeassa pahaenteisessä epätietoisuudessa kuin herätä siihen terävään salamointiin, joka on hänen kimpussaan heti kun hän kohoaa pintaan. Hän taistelee mahdollisimman kauan vastaan, ei herää, ei tiedä mitään, kieltäytyy nousemasta ylös ja ottamasta lääkettä, joka ehkä auttaisi, ehkä, jos hän ottaisi sen nyt, tarpeeksi ajoissa. Tova vajoaa uneen ajatuksen ulottumattomiin, pudottautuu kiven tavoin yhä syvemmälle ja kieltäytyy, kieltäytyy. Kunnes on liian myöhäistä. Kunnes mitkään lääkkeet eivät enää auta. Kunnes häntä isketään vasten punaisia seiniä, hän pusertuu jyskyttävien seinien väliin niiden tullessa yhä lähemmäksi. Toisinaan hän herää voitonriemuisena. Erehdys! Ei hän voikaan pahoin, ei lainkaan. Hän näki vain unta punaisesta. Vaikka hän tietää. Ei se koskaan johda harhaan. Saattaa kestää muutaman tunnin, kunnes kipu on hänen kimpussaan. Mutta se tulee. Punainen aamu merkitsee aina päänsärkypäivää. Ymmärrän nyt, miksi muistiinpanojeni ensimmäisen ranskalaisen viivan jälkeen lukee punainen takki. Se nimittäin Märta Tikkasella oli yllään yhdistyksemme illassa, ja sitä hän erityisesti korosti. Väri on ollut hänelle aiemmin todella vastenmielinen.

Migreeni on seurannut Märta Tikkasta lapsesta saakka kaikissa elämän vaiheissa. Se iski, kun oli jotain hauskaa tai mukavaa, vaikkapa syntymäpäivät tai juhlat. Tai: ainekirjoitus oli Märtan mieliaine koulussa, ja miten yo-kirjoituksissa yhdistyivätkään valkoinen, hohtava paperi, aurinkoisen päivän kirkas valo pöydälle ja evääksi otettu suklaa. Tuskallisen päivän jälkeen piinallinen migreeni. Tai kun perhe alkoi kasvaa: Märta synnytti neljä lasta, ja kaksi päivää synnytysten jälkeen migreeni tuli takaisin. Vaativa työ opettajana, luennoitsijana, toiminnanjohtajana, ison perheen äitinä ei tautia helpottanut. Migreeni oli jokapäiväinen seuralainen, joka tuli mukaan myös kauniina, leppoisina lomapäivinä mökille saaristoon, jossa ei ollut kaikuvia kivilattiaääniä, oksennuttavia hajuvesien lemahduksia tai pelkoa tupakoivista kokousedustajista tai kollegoista. Opettajana ollessaan hänellä oli migreeni kolme päivää tupakansavuisten arvosanakokousten jälkeen. Kaikesta tuntui aiheutuvan migreeniä: viikonloppuna, kun stressi laukesi, ukkosilmasta ja matalapaineesta, vähäisestä unesta, väliin jääneistä aterioista. Myös tunteiden heilahtelut ongelmaryppäästä suureen, auvoisaan onnellisuuden olotilaan nostattivat esiin migreenin. Luonnollisesti migreeniä ei helpottanut kuukautiskierto, saati että ylistetyt vaihdevuodet olisivat tautia helpottaneet. Märtan suvussa tauti on periytynyt äidiltä pojille ja tyttärille. Märtan äiti, samoin äidinäiti kärsivät kauhistuttavista migreenikohtauksista. Myös yhdellä Märtan tyttäristä on jatkuva päänsärky. Kaikilla hänen lapsillaan on ollut päänsärkykohtauksia jo ennen 10. ikävuotta. Jo ennen migreenikohtausta Märtalla oli selviä tunnusmerkkejä: olo oli uupunut, limakalvojen turvotessa nenä oli tukossa, palelsi, oli paha olo, sanat menivät sekaisin. Lisäksi hän saattoi kömpelyyttään kävellä päin pöytää, kärsi kiusallisista muistikatkoista, iho oli kalpea ja kylmänhikinen. Toiveena oli kohtauksen iskiessä vain päästä omaan makuuhuoneeseen. Uni oli Märtan paras lääke. Migreenikohtaus syntyy, kun verensokeri laskee merkittävästi lähtöarvoa alemmalle tasolle. Märta kulki lääkäriltä toiselle ja analysoi heille ja itselleen jatkuvasti omaa tilaansa, syytä omaan sairauteensa. Tautia helpottavia lääkkeitä ei ollut saatavissa. Inhottavat Anervan-tabletit oli aina pidettävä mukana. Jos pahoinvointi äityi oikein pahaksi, ainoastaan Stemetil-peräpuikko auttoi. Märta kyseli edelleen lääkäreiltä, harrasti piinallisen tarkkaa itsetutkiskelua siitä, onko hänen elimistössään jotain liikaa vai liian vähän. Kysymyksiä ilman kunnon vastauksia hän joutui esittämään vielä monta vuotta. Vuonna 1972 tapahtui ensimmäinen muutos jatkuvan etsinnän tiellä. Märtalle tehtiin kuuden tunnin sokerirasituskoe. Tällöin tuli esille se, että hänen verensokerikäyränsä oli poikkeava: verensokeri nousi äkkiä ja laski taas jyrkästi ja nopeasti. Lääkäri määräsi hänelle pienen annoksen hydrokortisonia, jota Märta käytti monta vuotta. Märta ei osaa sanoa, oliko hydrokortisonin käytöstä varsinaista hyötyä. Pääasia joka tapauksessa oli, että huomio tutkimuksissa kiinnitettiin verensokeriin, vaikka Märta ei tällöin saanut lääkäriltään riittäviä ohjeita tai ei mielestään osannut niitä ottaa talteen. Kun Märta oli uusimassa ajokorttia, tutkiva lääkäri otti kortisonin pois. Märta kokeili akupunktuuria ja hierontaa. Vuodet kuluivat, ja markkinoille tuli huippukallis Imigran. Se auttoi Märtan kohtaukseen, mutta ei poistanut itse tautia. Kuin sattuman kautta Märtan pitkän etsinnän tuloksena ovat hänen v. 1997 löytämänsä kolme kirjaa, jotka ovat antaneet vastauksen häntä koko hänen elämänsä ajan askarruttaneeseen kysymykseensä ja avun hänen migreeniinsä: Rodolfo Low n teos Migrän kan besegras med diet, jota ei ole käännetty suomeksi sekä Michel Montignacin Syön hyvin, siksi laihdun sekä Montignacin laihdutusmenetelmä erityisesti naisille. Haimastako kaikki siis johtuu? Kaikissa teoksissa korostetaan haiman ylituotannosta johtuvaa perinnöllistä ongelmaa: häiriintynyttä verensokeritasapainoa. Jokaisen aterian jälkeen verensokeriarvot nousevat äkisti ylös, ja haima tuottaa liian paljon insuliinia. Kiihtynyt insuliinituotanto tasapainottaa juuri syödyn aterian aiheuttaman tilan, mutta myös laskee verensokeriarvot nopeasti 29

uudelleen vastavaikuttajina toimivien lisämunuaishormonien, katekolamiinien ja prostaglandiinien avulla. Migreenikohtaus syntyy, kun verensokeri laskee merkittävästi lähtöarvoa alemmalle tasolle. Olen sitä, mitä ja milloin syön? Märta ymmärsi, miksi hän lähes nukahti juhlissa olipa tilaisuus miten mielenkiintoinen hyvänsä. Ystävätkin olivat jo tottuneet hänen haukotteluunsa. Hän valmistautui juhliin usein juomalla vahvaa kahvia, jonka sisältämä kofeiini Low n ja Montignacin mielestä alentaa verensokeria. Märtan mielestä hänen haimansa oli saanut tarpeekseen: se vei verensokerin ja toi tilalle kosolti insuliinia. Märta alkoi noudattaa Low n ja Montignacin ohjeita. Kilot putosivat, vaikka hän ei koskaan tuntenut itseään nälkäiseksi. Tärkeintä on, mitä ja milloin syö. Haiman totutus uuteen elintapaan on melko rankkaa: ensimmäinen vaihe kestää jopa 2-3 kk. Märta aloitti syödä ohjeiden mukaan juhannuksena 1997. Vasta runsaan vuoden kuluttua, elokuussa 1998, tulivat ensimmäiset päänsärystä uumoilevat auraoireet ja migreeni, joka kesti vain pari tuntia. Märta Tikkanen korosti luennossaan, että tämä menetelmä on auttanut häntä selviämään migreenistään, eikä hän voi pitää sitä yleispätevänä, kaikille sopivana. Jokaisen tulisi neuvotella OMAN LÄÄKÄRINSÄ kanssa ja tutkitutettava oma verensokerinsa taso. Tosin terveelliset elämäntavat eivät voi olla kenellekään haitaksi. Fazerin Sininen Märtalta Tämä dieetti auttoi Märta Tikkasta Rodolfo Low n ja Michel Montignacin opit pähkinänkuoressa: Kokonaan kiellettyjä ruoka-aineita ovat ns. huonot hiilihydraatit, jotka nostavat ja laskevat verensokerin nopeasti, mikä aiheuttaa uuden näläntunteen sekä väsymystä: valkoinen sokeri alkoholi peruna valkoinen leipä kahvileivät valkoinen riisi tavallinen pasta Sallittuja ruoka-aineita ovat proteiinien lisäksi ns. hyvät hiilihydraatit, jotka nostavat verensokerin hitaasti ja ylläpitävät se tason kauan, mikä säilyttää kylläisyydentunteen ja vireyden pitkään: kokojyväleipä vihannekset hedelmät hassel- ja saksanpähkinät tumma täysjyväriisi paljon kalaa broileri liha HUOM! Verensokeria alentavat kofeiini ja yleisimmät asetyylisalisyylia sisältävät lääkkeet kuten aspiriini sekä bentsodiazepiinit (esim. Valium ja unilääkkeet) ja kortikosteroidit eivät sovi migreenistä kärsivälle ollenkaan. on jäänyt pois, mutta kyllä hän toisinaan nauttii jälkiruoaksi kupillisen kunnon vahvaa kahvia Lisäksi Montignacin mukaan: voi juoda rasvatonta maitoa tai piimää huonoa omaatuntoa tuntematta, varsinkin, kun migreeni on pysynyt poissa! vasta kun ateriasta on puolet syöty, voi aloittaa juoda vettä voi syödä vähän jäätelöä kiiviä, mansikkaa, vadelmaa voi syödä heti aterian jälkeen esim. aspartaami ei ole hyvä makeutusaine 30

Yleisimmät syömisen periaatteet Syö usein; ei saa tuntea nälkää eikä pitää liian pitkiä ruokailuvälejä Kokoa ateriat oikein Nauti paljon vihanneksia joka aterialla Hedelmiä syötävä 20 minuuttia ennen ja aikaisintaan 3 tuntia aterian jälkeen, ettei aineenvaihdunta häiriinny. Päärynöissä ja omenoissa on runsaasti hyödyllisiä flavonoideja. Banaaneja Montignac ei suosittele lainkaan. Rasvaa voi syödä proteiinien, mutta ei hiilihydraattien kanssa Kahvin tilalle kofeiiniton kahvi Teetä vain lyhyen aikaa haudetettuna Esimerkki Märtan päivän aterioiden jaksotuksesta: Aamulla ruisleipää, laihaa l. vähärasvaista juustoa, tomaatteja, vihreää teetä 2-3 tunnin kuluttua kaksi omenaa kuorineen Ateria 3 kertaa päivässä: klo 12-13 pääateria klo 15-16 yksi omena tai hasselpähkinöitä n. klo 18 kevyttä salaattia Ennen nukkumaanmenoa kananmunaa, kinkkua tai hyviä hiilihydraatteja, jos on nälkä. Lisäksi Märta pitää mukanaan pussillisen pähkinöitä ja pari omenaa, jos kiertueilla ei ole mahdollisuutta kunnon lounastaukoon. Kuriositeettina mainittakoon, että Märta ei lapsena allergian vuoksi voinut syödä omenia. Kun hän jätti sokerin, pystyi hän syömään omenia. FM Märta Tikkanen on toiminut mm. Hufvudstadsbladetin toimittajana 1956-1961, kirja-arvostelijana 1968-1970, Lauttasaaren ruotsalaisen yhteiskoulun äidinkielen vanhempana lehtorina 1961-1966, Helsingin ruotsinkielisen työväenopiston rehtorina 1972-1980, useiden lehtien kolumnistina vuodesta 1974 lähtien ja mm. Valtion kirjallisuustoimikunnan jäsenenä. Märta Tikkanen on julkaissut 7 romaania, 3 runoelmaa, 2 dokumenttiromaania sekä 2 selkokirjaa, jotka kaikki on suomennettu. Teoksia on käännetty 23 kielelle. Lisäksi hän on toimittanut muita teoksia ja TV-ohjelmia. Märta Tikkanen on saanut Kiitos kirjasta -mitalin v. 1979, Nordiska kvinnors -kirjallisuuspalkinnon v. 1979, Valtion tiedonjulkistamispalkinnon v.1983, Uudet Kirjat -kerhon tunnustuspalkinnon v. 1990 ja Kirjallisuuden Suomi -palkinnon v. 1996. Hänelle on myönnetty valtion taiteilijaeläke v. 1996. Tänä vuonna kirjailija Märta Tikkanen palkittiin Runebergin päivänä Svenska litteratursällskapetin suurimmalla, 70.000 markan Karl Emil Tollanderin palkinnolla ja mitalilla. Märta Tikkasen lapset ovat syntyneet 1959, 1963, 1965 ja 1967. Lähdeluettelo: Luennosta tehdyt omat muistiinpanot Märta Tikkanen, Män kan inte våldtas, WSOY 1975 Märta Tikkanen, Miestä ei voi raiskata, WSOY, 1989, 5. painos. Suomentanut Kyllikki Villa. Rodolfo Low, Migrän kan besegras med diet, SvD 1989 Michel Montignac, Syön hyvin, siksi laihdun, WSOY 1995 Michel Montignac, Montignacin laihdutusmenetelmä erityisesti naisille, WSOY 1996 Terveyttä vitamiineista ja kivennäisaineista, Oy Valitut Palat Reader s Digest Ab 1999 Eeva, 5/1998 Månadsjournalen, 4/ 1998. Otteet kääntänyt Tuire Hakulinen. Kuka on kukin, OTAVA 1998 Tuire Hakulinen 31

LUONTAISHOITOMUODOISTA ESITTELYVUOROSSA REIKI Reiki on ikivanha energiahoitomuoto, josta monet migreenipotilaatkin ovat saaneet suurta helpotusta vaivaansa. Säännöllisten reikihoitojen avulla moni on kertonut voineensa vähentää lääkitystään huomattavasti ja jotkut tulevat toimeen hyvinkin pitkiä aikoja ilman kohtauksia ja lääkkeitä. Reikihoidossa virratetaan rentouttavaa, vahvistavaa ja parantavaa ki-energiaa käsien välityksellä hoidettavaan. Itse asiassa hoidettavan keho parantaa itse itsensä, reikistä se saa vain tarvittavan lisäenergian tähän työhön. Myös itsehoitomuotona reiki toimii hyvin. Moni käykin reikikurssin hoitaakseen päivittäin itseään. Energia virtaa meissä kaikissa aivan luonnostaan, ja kaikilla meillä on myös myötäsyntyinen kyky virrattaa energiaa. Useimmilla meistä nämä energiakanavat vain ovat, enemmän tai vähemmän tukossa, me kun monimutkaistamme tämän elämän niin helposti ja saamme aikaan kaikenmoisia solmuja sisimpäämme. Reikikurssilla energian virratus aktivoidaan vanhan tiibetiläisen perinteen mukaisesti, ja samalla näiden omien solmujen avautuminen käynnistyy. Reikihoitajan ensimmäinen ja aina tärkein tehtävä onkin hoitaa itseään tunnollisesti. Reikihoidoista saa lisäenergiaa sekä fyysisiin että psyykkisiin paranemis- ja eheytymisprosesseihin. Monien 32 sairauksien hoidossa on saatu hyvinkin selkeitä tuloksia. Migreenin lisäksi esimerkiksi allergiat ja reuma ovat tällaisia tauteja. Reikiä käytetään lisäksi terapeuttisena hoitona erilaisten traumojen ja myös tavallisen stressin purkamisessa. Burn outista toipumiseen ovat ihmiset saaneet siitä voimaa, ja monet hakevat reikistä potkua erilaisiin muutosprosesseihin elämässään. REIKIN HISTORIAA Reikin uskotaan olevan tuhansia vuosia vanha energiahoitomuoto ja se on todennäköisesti alunperin kotoisin Tiibetistä. Munkit siirsivät energian kanavoimisen taitoa sukupolvelta toiselle ja levittivät perimätietoa käsillä parantamisesta vaeltaessaan ympäri maailmaa. Perinne kuitenkin katkesi ja taito oli kateissa pitkään, kunnes viime vuosisadan lopulla japanilainen tohtori Usui päätti selvittää energiaparantamisen mysteerin. Yhtenä päämääränään hänellä oli ollut tehdä ymmärrettäväksi Jeesuksen ihmeteot, teologian tohtori kun oli. Reiki ei kuitenkaan ole sidoksissa kristinuskoon tai mihinkään muuhunkaan Marita Salminen uskontoon, eikä se myöskään ole ristiriidassa minkään uskonkäsityksen kanssa. Vuosikymmeniä kestäneen jäljitystyön jälkeen, kun tohtori Usui oli ehtinyt oleskella pitkiä aikoja jo useissakin Aasian maissa opetellen mm. kiinan ja sanskritin kielet, hän viimein löysi hoitotekniikan ohjeet ja symbolit sekä energian aktivoimisohjeet, joita käytetään eri asteisissa parantajavihkimyksissä. Ohjeet löytyivät Intiasta, Buddhan oppilaiden muistiinpanoista. Tälle tekniikalle Usui antoi japanilaisen nimen reiki. Sana rei suomennetaan usein tässä yhteydessä sieluksi tai mieleksi ja ki universaaliksi voimaksi. Tohtori Usui palasi Japaniin ja aloitti hoitotyönsä, etenkin yhteiskunnan osattomia auttaen ja hän ryhtyi myös kouluttamaan uusia energiahoitajia. Usui tahtoi pitää reikin tiiviisti japanilai-

sissa käsissä, jotta se ei pääsisi liikaa levitessään muuttumaan ja vääristymään. Japanilaista alkuperää olevalle, Havaijilla asuvalle rouva Hawayo Takatalle Usuin seuraaja kuitenkin lopulta suostui opettamaan reikin taidon ja antoi myös luvan kouluttaa uusia hoitajia Havaijilla ja myös pikkuhiljaa USA:ssa ja Kanadassa. Kanadaan muuttanut ruotsalainen Vanja Twann oli rouva Takatan oppilas, ja Vanja puolestaan toi reikin ensin Ruotsiin ja sittemmin myös Suomeen. Oma opettajani Jyrki Kiviaho on Vanja Twanin ja Suomen ensimmäisen reikimasterin Aila Norlamon oppilas. Tällä hetkellä Suomessa toimii kaikessa hiljaisuudessa jo yli 10 000 reikihoitajaa. Meitä reikimastereitakin on jo toistasataa. Kaikki eivät kylläkään pidä kursseja. Minua oma opettajani koulutti kolmen vuoden ajan nimenomaan kursseja pitäväksi masteriksi. REIKI TUKEE LUONNOLLISTA PARANTUMISTA Kosketus on jo sinänsä hoitavaa. Onkin sääli, että meidän kulttuurissamme kosketetaan toista ihmistä niin vähän. Jokaisessa meissä virtaa energia, sehän on selvä, ja aivan luonnostaan tiedämme, että käden kosketus tekee hyvää sekä sielulle että ruumiille. Kautta aikojen on myös ollut itseoppineita kansanparantajia, jotka ovat voineet auttaa monia kärsiviä ihmisiä. Samaa elämän energiaa hekin virrattavat, erona on vain se, että reikiin kuuluu itsensä suojaamisen taito ja taito olla kuluttamatta omia voimiansa. Reikihoitaja latautuu itsekin energialla muita hoitaessaan. Reiki ei koskaan korvaa lääketiedettä eikä reikihoitaja tee sairauksista diagnooseja. Hyvä rinnakkaishoitomuoto reiki kyllä on monen muun vaihtoehtohoidon lailla. Energiahoitojen on todettu useiden sairauksien kohdalla käynnistävän paranemisprosessin ja vahvistavan sitä tehokkaasti ja esimerkiksi Englannissa energiahoito eli healing kuuluu sairausvakuutuksen piiriin ja healereita toimii avustajina sekä sairaaloissa että lääkäreiden yksityisvastaanotoilla. Reikihoitoon pätee tuttu periaate, että mitä pidempään sairaus on kehittynyt, sen pitkäaikaisempaa hoitoa paraneminen vaatii. Äkilliset vaivat kuten päänsäryt ja rasitusvammat tai lasten kasvusäryt ja vatsakivut paranevat useimmiten heti yhden hoitokerran jälkeen. PERINNÖLLISET SAIRAUDET Oma jokatalvinen ihottumani parani reikihoidolla ja pysyi vuosikausia täysin poissa. Pystyin vihdoinkin luopumaan kortisonivoiteista ja muista lääkkeistä. Mutta kun tasapainoni jostain syystä järkkyy, vanhat oireet palaavat. Esimerkiksi kun jouduin pois tolaltani kuultuani erään minulle tärkeän ihmisen itsemurhasta, nousi kasvoihini punainen ja tulehtunut ihottuma. Reikihoidolla paransin ihoni muutamassa päivässä sydämeni laita on tietysti hieman toisin. Synnynnäisten sairauksien tekijät säilyvät geeneissämme, ja kun tasapaino pettää, sairaus saa yliotteen. Terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat aina sekä psyykkiset, fyysiset että sosiaaliset tekijät. MIGREENI JA REIKI Tietoni migreenistä rajoittuu omien hoidettavieni kertomuksiin ja niihin muutamiin artikkeleihin, joita olen lukenut tämän lehden aiemmista numeroista. Siksi en käy analysoimaan migreenin luonnetta ja reikin vaikutuksen mekaniikkaa sen hoidossa. Kuitenkin jokainen migreenipotilas, jota olen hoitanut, on kertonut jo yhden hoitokerran jälkeen positiivisia muutoksia tapahtuneen. Joskus olen sattunut paikalle, kun kohtaus on ollut iskemässä, ja se on mennyt ohi reikihoidolla. Ne, jotka itse hoitavat itseään tai joita esimerkiksi joku perheenjäsen hoitaa päivittäin, kertovat kohtausten ja lääketarpeen huomattavasta vähenemisestä. Ja jokainen tuntemani reikihoitaja on saanut samanlaista positiivista palautetta hoitamiltaan migreenipotilailta. Mikään taikasauva reikikään ei ole, mutta ehkä yksi keino helpottaa migreenin kurimuksesta kärsivien elämää. Lisätietoja reikistä ja reikikursseista voi tiedustella kotinumerostani (03) 316 0639 tai mailaamalla: ms4401@uta.fi Ystävällisin terveisin Marita Salminen 33

Vanhan kansan lääkintäviisautta Kuppaaminen ja suoneniskentä Suonen lyöntipaikat eri taudeissa: hammastaudissa avataan suoni kaulasta ja peukalon päältä, unissa kävijältä kainalon alta, lankeavassa taudissa pikkusormen päältä, selkätaudissa jalasta alapuolen nilkkaluuta, päänsäryssä otsasta ja käsivarresta, yskässä käsivarresta sekä halvauksessa siltä puolen käsivarresta, missä halvaus on ollut. Verta ei saa ottaa kun ryypyn verran, sen verta että veri pääsee liikkeelle. Suonet ovat käsivarressa lukien ylhäältä alaspäin: ylimmäinen suoni pääsuoni, keskimmäinen sydänsuoni, alimmainen keuhkosuoni. Tuusula Ukkosen vaajat, ukon nuolet ruumiin kärsimysten helpottajia Ukon nuoli on sellainen pieni, ihan musta hienosyinen kivi, mikä on toisesta päästään suippo. Niitä löytyy toisinaan metsästä, toisinaan kylästäkin ja vanhat sanoivat, että ne on vasamia tai ukon nuolia, mitä ukonilmalla salamoidessa sinkoilee maahan. Ne ovat maahan tullessa tulisia, mutta sitten jäähtyvät ja muuttuvat ihan mustiksi, ja niitä ennen käytettiin monta tautia parantamaan. Inkeri Ukon taltat ovat hyviä päänkivistykseen, pistokseen ja mahatautiin. Ensin ne pestään ja pesuveden juo sairas; sitten kuumennetaan ja kipeitä paikkoja painellaan. Vienan Karjala Ukkosen vaajalla parantaa vaikka mitä, kun vain sitä kiveä murentaa lääkkeeseen. Alastaro Lähde: Kansanomainen lääkintätietous. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 229:4 osa. Taudin oireita; erinäisiä tautitiloja. Kaikkien tautien lääkityksiä. Suomalaisen kirjallisuuden seura, toimittanut Matti Hako, Turun sanomalehti ja kirjapaino Oy, 1957. Nykysuomen Sanakirjan mukaan ukkosenvaaja = ukonvaaja, ukkosvaaja: 1. kiviase, vars. kivikirves t. -taltta, joka kansan keskuudessa vallinneen käsityksen mukaan on pudonnut maahan salaman mukana, ukkos(en)vaaja, ukonnuoli, -taltta. Ukonvaaja oli tärkeä taikakalu. 2. ylätyylissä salama. Puun pirstaa ukonvaaja ja silmät sokaisee (Y. Jylhä). Välkähtäin kuin ukkosenvaaja iski sanas salamoiva. (A. Kouta) Ukkosenvasama = ylätyylissä salama. Niin kuin ukkosenvasama olisi samana hetkenä piirtänyt hänen selkärankaansa pitkin. (J. Linnankoski). Tuire Hakulinen 34

Kirjoita meille! Lukijat kirjoittavat Osoite on: Suomen Migreeniyhdistys ry Mannerheimintie 44 A 00260 Helsinki migreeni@migreeni.org Faksi: (09) 493 353 Laita kirjeen mukaan yhteystietosi, vaikka haluaisitkin esiintyä nimimerkillä lehden palstalla. KAIKEN KOKENUT KAIKEN KÄRSINYT Lähes koko elämäni olen kärsinyt vaikeasta migreenistä. Olen siis migreenin suhteen kaiken kokenut, nähnyt ja kärsinyt, usein vaipunut jopa itsesääliin. Mutta nyt, vuosien kääntyessä jo loppupuoliskolle olen yhä enemmän alkanut miettiä mitä kaikkea omaiseni ovat joutuneet kokemaan. Olen vaimo ja yhden pojan äiti. Olin myös äitini ja isäni tytär. Kovien kohtausten aikana menetän usein lyhyiksi ajoiksi tajuntani. Siispä jo ennen kouluvuosiensa alkua opetin pojalleni, että jos äiti ei herää kun ravistelet, soita naapurin ovikelloa ja pyydä apua. Suuri vastuu niin pienelle pojalle. Olit kuuden vuoden vanha, kun särkyni oli niin kova, että minun oli saatava apua. Isäsi oli matkoilla, joten lähdimme kahden erääseen pääkaupunkiseudun sairaalaan. Minut sijoitettiin yhden hengen huoneeseen ja sinulle tuotiin tuoli, jolla sait istua. Kun lääkäri tuli huoneeseen, katsoit häntä ja sanoit: Äidille on oltava kiltti, hänellä on migreeni sydämeni itki. Entä miltä sinusta, rakas poikani, tuntui taluttaessasi äitiäsi vieraan maan lentokentällä, kun olin niin kipeä, että en tiennyt suuntaa mihin mennä ja kun takana kulkeneista suomalaisnaisista toinen sanoi: Katso missä kunnossa äiti on noin pienen pojan kanssa (siis humalassa). Olit vasta kahdentoista kun yksin tajuttomuuteni aikana soitit kotiimme ambulanssin. Pelkäsitkö, olitko hädissäsi? Olit 19-vuotias, kun psyykkeeni eräänä yönä, kahden viikon migreeni putken jälkeen, petti. Soitit paikallisen sairaalan psykiatriselle osastolle ja kysyit neuvoa. Puit päällesi, autoit minut autoon ja ajoit vapisevan hysteerisesti itkevän äitisi päivystävän psykiatrin luo. Koko tuon matkan pidit toisella kädellä kädestäni kiinni ja puhuit rauhoittavasti. Mitä silloin tunsit? Pelkoa, ehkä häpeää? Entä Sinä puolisoni, kun raskaan työpäivän jälkeen yöllä autat minua kylpyhuoneeseen antamaan ylen, kun jalkani eivät enää kanna. Tuot minulle vettä ja pyyhit hikeä otsaltani tai viet minut päivystyspoliklinikalle. Kuinka väsynyt mahdatkaan olla mutta aina niin kärsivällinen. Entä mitä ajattelet, kun viime tingassa peruutat menomme kutsuille tai jopa soitat ja sanot, että emme voikaan ottaa vieraita vastaan migreenini takia. Häpeätkö, oletko vihainen? Entä äiti ja isä? Soititte joka päivä ja kysyitte kuinka voin. Kerroitte jopa tuntevanne syyllisyyttä sairauteni takia. Miksi? Äiti, viikkoa ennen kuolemaasi sanoit vielä naapurille: Olen niin huolissani tyttärestäni. Voi te kaikki rakkaat omaiseni. Kuinka suurenmoisia olette olleet. Olette aina jaksaneet, aina auttaneet ja aina ymmärtäneet. Minulla on ollut onnea elämässä, sain teidät. Elämälle kiitollinen 35

Minun tarinani Vihdoinkin vapaus migreenistä! Kärsin migreenistä vuosikymmeniä, alkaen 17-vuotiaana pelkillä sahalaitakuvioilla ja sitten kaksikymppisenä täydellä tuskaisella tehollaan ainakin pari kertaa kuukaudessa. Kolmikymppisenä aloin välttää kaikkea mahdollista ruuan ja juoman suhteen, jotka saattoivat aloittaa migreenikohtauksen. Kysymys kohdallani oli aina enemmän kuin kohtauksesta, koska migreenit kestivät vähintään 4 päivää ja yötä; yleensä 6 päivää ja yötä. Mainitsen yöt, koska ne olivat aina kauheimmat; joka viides minuutti yritin kääntää tyynyäni viileämmälle puolelle; laittaa kangasmykkyrän kipeämmälle kohdalle painamaan tuskaista ohimokohtaa taikka ottaa uusi sininen jää jääkaapista kylmentämään tulehtuneelta vaikuttavaa pääparkaani. Kaikki kärsimysten vuosikymmenet söin valtavat määrät särkylääkkeitä; lääkärien ja neurologien määräämien migreenilääkkeitten lisäksi söin aina tavallisia reseptittömiä kipulääkkeitä 10-15 tablettia per päivä/yö. Pariin kertaan kävin CT-Scanin elikkä aivokuvauksen lohkoittain lääkärin määräyksestä, jotta saatiin selville ainakin, että olivatko valtavat kipulääkkeitten syönnit aiheuttaneet sisäisiä verenvuotoja aivoissa; kuulemma eivät. Halusin vain mainita tämän, jotta toisin esille tässä muillekin 36 migreenistä kärsijöille, miten myös minun migreenikohtaukset vaikuttivat elämääni ja sen laatuun merkittävästi. Lopetin suklaan, siementen, pähkinöitten, juuston yms. syönnit jo aikoja sitten; punaisesta viinistä vain haaveilin sitä maistettuani vain kerran 20-vuotiaana jne. Kaksi vuotta sitten jätin lihan ja kananmunat ja muutenkin yritin elää säännöllistä elämää migreenikohtauksia välttäen. Valojen välkkymisten tapahtuessa suljin silmäni, koska myös vilkkuvat valot aiheuttivat migreenin aloituksen. Myös stressaavat työtilanteet esim. haastattelut sekä rakkain harrastukseni, kirjojen lukeminen tuntitolkulla, aiheuttivat migreenin. Neurologit sekä Suomessa että siirtolaismaassani USA:ssa ihmettelivät ja kiinnostuksella joskus seurasivatkin taistelujani migreenikohtauksia vastaan ja mielellään resepteillään yrittivät auttaa, vaikka mikään reseptilääke ei koskaan kokonaan tuskia pois vienytkään. Muistan kun Imitrex (Suomessa Imigrannimellä, toim. huom.) tuli markkinoille ja veljeni osti innoissaan minulle sitä syntymäpäivälahjaksi ja pistin sitä reiteeni migreenikohtauksen alkaessa ja se jysähti päähäni, mutta vain 10 minuutiksi ja maksoi tuhottomasti eli se siitä. Yleensä sitten otin aina pari Imitrex pilleriä (4 x 50 mg) ja päälle niin paljon kuin vatsa kesti oksentamatta yötä päivää lääkkeitä syöden ja koska USA:ssa ei olla sairaana/kotona oikeastaan mistään syystä, jollei halua menettää työpaikkaansa, olin melkein turta lääkkeitten syömisestä moneen kertaan työpaikallakin silmät seisoivat päässäni ja silti migreeni oli päällä joka hetki, yötä päivää, vaikkakin lääkkeillä lievempänä. Sitten 83-vuotias äitini vietiin sairaalaan tämän vuoden tammikuun alussa ja ymmärsin, että nyt jos koskaan hän tarvitsee minua, ainoata tytärtään, Suomessa vieressään auttamassa kuoleman virran yli. Otin seuraavan kesän kolmen viikon lomasta kaksi ja lähdin seuraavana päivänä Suomeen; matka täältä Kaliforniasta talvella New Yorkin kautta kestää noin parikymmentä tuntia maamatkoineen. Olin juuri päivää ennen matkaani lukenut vihreästä teestä kaiken mahdollisen, ja matka- ja käsilaukkuuni syydin vihreitä teepusseja ja sitten sekä San Francisco- New York että New York-Helsinki lentomatkat join tuhottomasti vain vihreää teetä, koska vuosikymmeniä tätä väliä matkattuani tiesin, että lentomatkat olivat pahimpia migreenin aloittajia, vaikka vain joisin vettä taikka maitoa enkä söisi mitään matkojen aikana; mikään ei ollut koskaan auttanut estämään migreeniä lentomatkojen päätyttyä kummassakaan päässä. Yleensä ensimmäiset kolme yötä vain itkin karmeissa migreenituskissa yksin keittiössä.

No, joka tapauksessa tärkein asia tässä on kaikille maailman migreenipotilaille; KOKEILKAA VIHREÄTÄ TEETÄ! Suomessa sitten istuin äitini kuolinvuoteen vierellä yötä päivää joka hetki viimeiseen asti vain välillä vihreää teetä litkien ja joskus itselleni yöunen taikka suihkun suoden. Pidin häntä kädestä kiinni loppuun asti; oli hän sitten tajuissaan tai unessa, kotona tai sairaalassa. Siihen asti olin juonut aamulla useita kuppeja kahvia koko elämäni, koska muuten en tuntenut saavani itseäni henkiin yön jälkeen; nyt jätin kahvin kokonaan pois ja sain valtavat vierotusoiretuskat. Olin päättäväinen ja jatkoin vain minimaalisesti ruokaa syöden ja vihreää teetä litkien. Kun äitini sitten kuoli tammikuun lopussa kaksi päivää ennen paluumatkaani, tiesin että vaikka olisi mitkä surun tuskat kaikista rakkaimman ihmisen kuolemasta, minun olisi pakko lentää takaisin maapallon toiselle puolelle ja mennä työpaikkaani paluustani seuraavana päivänä. No, joka tapauksessa tärkein asia tässä on kaikille maailman migreenipotilaille; KOKEILKAA VIHREÄTÄ TEETÄ! Kun palasin takaisin tänne USA:han ensin en juonut kahvia vihreän teen lisäksi ollenkaan, mutta aineenvaihdunnallisista syistä aloin juoda yhden mukillisen heti aamulla tyhjään vatsaan ja lopun päivä litkin vihreää teetä eri muodossaan, nimenomaan japanilaisessa muodossaan ja migreenit ovat vain muisto, koko elinajan kärsimyksistä. Olen syönyt suklaata laatikkokaupalla, juustoja, pähkinöitä, ollut kaikenmaailman stressitilanteissa, jotka ennen olisivat antaneet minulle suunnattomia migreenikärsimyksiä, mutta ei mitään, olen vihdoinkin vapaa! Uskon, että vihreän teen juonti (juon RCBigelow, Celestial Seasonings jne., sekä kofeiinilla koko päivän että illalla kofeiinittomana) on minut vapauttanut näistä valtavista tuskista, koska mitään muuta en ole muuttanut elintavoissani taikka ruokavaliossani tämän vuoden aikana. Juuri äitini usein suri sitä, että sain kärsiä niin hirveästi tuskia migreeneistäni vielä vaihdevuosien jälkeen, jolloin luulin suurista tuskistani vapautuvani. Äidilläni ei ollut koskaan ollut yhtään migreeniä elämässään ja eli tuskista vapaana melkein viimeiseen hetkeensä. Kun huomasin, että vihreä tee oli migreenien loppumisen takana, halusin tehdä TV-mainoksen tässä maassa jollekin teetä valmistavalle yhtiölle, kuultuani että yksin tässä maassa on 27 miljoonaa migreenikroonikkoa, mutta en ole siinä vielä onnistunut. Haluaisin että ainakin Suomen Migreeniyhdistys kertoisi lehdessään tuskista vapauttavista kokemuksistani ja siksi tulin tänne työpaikalleni tänään lauantaina lähettämään tämän sinne teille. Sukulaiseni Suomessa ovat lähetelleet minulle otteita lehdestänne ja nimenomaan sen Lukijat kirjoittavat -palstoja. Jos voin yhdenkin migreenikärsijän tuskat poistaa tällä artikkelilla, on se tämän arvoinen. Haluan myös toivottaa jatkuvaa menestystä arvokkaassa työssänne migreenistä kärsivien puolesta! Kalifornian Kukkanen 37

Jäsenillat Helsinki Seuraava jäsenilta on 8.9. klo 18 Kampin palvelukeskuksessa. Osoite: Salomonkatu 21 B, 00100 Helsinki. Jäsenilloista tulemme ilmoittamaan seuraaville postinumeroalueille: 00-11. Turku Turun seudulla jäseniltojen järjestämistä jatkaa Hilkka Kettinen puh. (02) 250 0280. Jäsenilloista tulemme ilmoittamaan seuraaville postinumeroalueille: 20-21, 23-27 ja 30-32. Tampere Tampereella toimii yhteyshenkilönä: Marja Leskinen puh. (03) 223 3946 ja 040 513 7946 Seuraavat jäsenillat ovat: 16.9.99 klo 18 Peurankallion palvelutalossa 18.11.99 klo 18 Peurankallion palvelutalossa Osoite: Peurankallionkatu 10, 33230 Tampere Jäsenilloista tulemme ilmoittamaan seuraaville postinumeroalueille: 28-29 ja 33-39. MUISTA Seinäjoki Etelä-Pohjanmaalla päänsärky-yhdistyksen toimintaa on aloitettu tämän kevään mittaan. Aluksi kokoonnuimme pienellä porukalla miettimään miten saisimme kartoitettua, löytyykö täältä Pohjanmaalta kiinnostusta päänsärky-yhdistyksen toimintaan. Järjestimme Seinäjoki-salissa tilaisuuden, jossa neurologian erikoislääkäri Heikki Teirmaa kertoi päänsärystä ja sen hoitokeinoista. Tilaisuudessa kerrottiin myös päänsärky-yhdistyksen seuraavasta kokouksesta. Lopuksi juotiin pullakahvit. Paikalle tuli noin 100 kiinnostunutta. Seuraavan kokous pidettiin Seinäjoen Lääkäritalon tiloissa ja siellä sovittiin yleisistä asioista ja tutustuttiin toisiimme. Alustavasti sovimme, että kokoontumisia olisi kerran kuukaudessa. Seuraavassa kokouksessa oli ihan mukavasti uutta väkeä. Heikki Teirmaa oli mukana vastailemassa meidän päänsärky-kysymyksiimme. Seuraava kokous on tiistaina 15.6.99 Cafe Mondeossa klo: 18.00. Osoite: Herralankatu 29, 60320 Seinäjoki. Paikka sijaitsee Jet-aseman vieressä City Marketin lähellä. Sinne ovat tervetulleita kaikki asiasta kiinnostuneet! Kevätterveisin Etelä-Pohjanmaan päänsärky-yhdistys Yhteydenotot: Anu Kaappola puh. (06) 412 1616. Jäsenilloista tulemme ilmoittamaan seuraaville postinumeroalueille: 60-69. Jos sinun postinumerosi ei osu näille postitusalueille, mutta haluat kuitenkin osallistua kyseisiin jäseniltoihin, niin ilmoita asiasta Suomen Migreeniyhdistykseen Satu Paasovaaralle, joka hoitaa jäsenrekisteriä ja postituksia keskitetysti. Puh. (09) 454 7272, fax (09) 493 353 tai sähköpostilla: migreeni@migreeni.org 38

Tyhmät ja viisaat Minä nauran auringolle. Sekin nauraa. On tyhmää nauraa auringolle. Isä ja äiti ja eno ja täti eivät koskaan naura sille. Sillä he ovat isoja ihmisiä. Ja isot ihmiset ovat viisaita. Ja viisaat eivät näe mitään. Viisaat eivät ymmärrä mitään. Viisaat eivät yhtään tunne aurinkoa. Mutta minä olen tyhmä ja nauran auringolle. Minä melkein luulen, aurinko, että sinäkin olet tyhmä. Me nauramme viisaita, aurinko. Uuno Kailas Kokoelmasta Purjehtijat, 1925

Suomen Migreeniyhdistys Migränföreningen i Finland ry Mannerheimintie 44 A, 00260 Helsinki Puhelin (09) 454 7272, faksi (09) 493 353 migreeni@migreeni.org www.migreeni.org